Mustread on aivan uudenlainen verkkolehti, jonka panivat pystyyn joukko eturivin toimittajia ja kirjoittajia runsas kuukausi sitten. Se on erityisesti päättäjille suunnattu yhteiskunnallisten kysymysten taustoittamiseen pyrkivä julkaisu, jonka voi kuitenkin kuka hyvänsä tilata. Itse nautin julkaisusta, joka pyrkii olemaan asiapitoinen – etsii asioihin syitä eikä syyllisiä ja jossa faktat ovat kohdallaan. Julkaisu on myönteisellä tavalla aidosti elitistinen.
Toivon tälle julkaisulle menestystä jo senkin takia, että lehden kelkkaan hypänneet ja hyvistä työpaikoistaan luopuneet ovat ottaneet tässä suuren henkilökohtaisen riskin.
Suosittelen vilpittömästi MustReadin tilaamista joululahjaksi. Se käy yksinkertaisesti alla olevasta linkistä.
Varmaan poliitikkoja kiinnostava sivusto. Sen rahoitus perustuu “pappa betalar ‑malliin”. Eli kohderyhmä, tässä tapauksessa poliitikot saavat tuotteen ilmaiseksi ja joku muu maksaa.
Tämä “pappa betalar ‑malli on myös Googlen menestyksen takana. — Onhan sekin ilmainen!?! — Liikennevakuutuksesta maksettava korjaus ja kunnallisen terveydenhuollon hallinnoiminen ja satojen muidenkin toimialojen järjettömät kustannukset on saatu aikaan tällä pappa betalar ‑rahoitusmallilla.
YIT:n puffiartikkeli näytti olevan, mutta onko siinä lopultakaan mitään, josta kohderyhmä, kunnan ja valtion päättäjät olisivat valmiit maksamaan omista varoistaan. Julkaisun menestys voi perustua vain siihen, että tilauksia kustannetaan riittävä määrä julkisista varoista.
Semmoista sissimarkkinointia että tätä mainostettiin jaettavan “Tärkeille Päättäjille” ilmaiseksi, niin kaikkien sadantuhannen vähemmän tärkeän päättäjän on se sitten vain tilattava ja jätettävä puolihuolimattomasti näkyville osoittaakseen kuuluvansa piireihin.
Siinä palaa taas firmojen ja kuntalaisten rahaa imagonrakentamisen alttarille. En tykkää moisesta.
Jaa se taisikin olla verkkolehti, joten näkyville jättäminen on vähän hankalampaa mutta voihan siihen keskustelussa sopivasti viittailla.
Myös lehden nimi edustaa tympeää pintamuotia, mallia keisarin uudet vaatteet.
On erinomaisen tärkeää, että me näinä populismin ja vaihtoehtoisten totuuksien aikoina saamme tietoa, johon voi luottaa. Samoin kuin se, että tosiasiat tuodaan esille kiihkottomasti ja ilman liioiteltua sensaationkäryä.
Silti tässä konseptissa kiusaa pari asiaa, jotka edelliset kommentaattorit aivan oikein nostivat esille. Miksi tuo typerä englanninkielinen nimi? Näin tavallisen ihmisen kannalta ei myöskään tunnu kovin mukavalta tuo konsepti, että päättäjät saavat lehden ilmaiseksi, mutta me tavalliset ihmiset joudumme maksamaan.
No, kai se on tärkeää että edes päättäjät saavat oikeaa tietoa. Kansa voi sitten puolestaan edelleen äänestää ilman oikeaa tietoa sujuvakielisimpien populistien antamien väitteiden pohjalta.
Voisin kokeilla hesarin tilalla. Jos ”lehti” herättää pahennusta pelkällä olemassaolollaan ja businessmallillaan, on se ehkä kokeilemisen arvoinen.
Mikähän kun lehdissä on ennestäänkin liian vähän faktaa ja liikaa toimittajien mielipiteitä. En tarkoita toimittajia mollata.
Onhan tuokin yksi tapa: valita lehtensä sen herättämän “pahennuksen” perusteella. Omt valintani teen lähinnä sisällön perusteella. Laadukkaasta sisällöstä olen myös valmis maksamaan.
Helsingin Sanomat on monella tapaa pätevä lehti, mutta sillä on myös selvät puutteensa, kuten jatkuva viihteellistyminen. Siksikin vaihtoehdot, joissa painopisteitä ovat asiapitoisuus ja tietojen paikkansapitävyys, ovat tavattoman tervetulleita. Lisää vain sellaista tarjontaa!
Itseänikin häiritsee se, että kyseinen lehti päättää antaa tuotoksensa eri ehdoin eri ihmisille. Koska kyseinen lehti ei arvosta minua niin paljoa, että antaisi tuotoksensa ilmaiseksi, en arvosta sitä niin paljoa, että maksaisin siitä.
Toivottavasti näin ajattelevia on sen verran, että ymmärtävät kyseisessä lehdessä ongelmansa.
Joutuisit luopuman suuresta määrästä lehtiä. Kansanedustajille tullee todella paljon lehtiä ilmaiseksi.
Minun käsitykseni MustReadista sen henkilökunnan perusteella on, että aikaisemmin ajatuspaja Liberan sivuilla ilmaiseksi tarjolla olleet uusliberalistiset keskustelunavaukset ovat muuttaneet MR:n maksumuurin taakse. Tämä onkin ymmärrettävää, koska sen verran ärtymystä esimerkiksi Heikki Pursiaisen artikkelit yliopistojen lukukausimaksuista ja ammattiyhdistysliikkeiden vallan kaventamisesta ovat herättäneet. Nyt niiden ei enää tarvitse päätyä tavallisen kansan nähtäville.
Tuleeko todella? Ymmärrän erinäköiset edunvalvontalehdet, mutta saavatko kansanedustajat todellakin paljon ihan yleiseen tiedonvälitykseen liittyviä lehtiä ilmaiseksi? Helsingin Sanomat?
No, kuten ylempänä jo totesin niin hyvähän se sinänsä on jos kansanedustajilla on riittävästi tietoa päätöstensä tueksi. Toivottavasti heillä on myös riittävästi medialukutaitoa näinä tiedonjälkeisinä aikoina.
Luulen että jos luopuisi kaikkien niiden firmojen tuotteista, jotka lahjoittaat ilmaiseksi tavaraa [kansanedustajille, isojen firmojen pomoille, julkkiksille ja ties mille silmäätekeville] niin aika lailla saisi siirtyä omavaraistalouteen.
Johdonmukaisesti pitäisi kieltäytyä myös niistä yrityksistä, jotka sponsoroivat eri tahoja, koska onhan se nyt epistä jos joku tennispelaaja saa pelihousunsa ilmaiseksi ja meikäläinen joutuu niistä maksamaan.
Niin, jotkut lehden lukijat ovat arvokkaampia lehdelle ja sen mainostajille kuin toiset.
Itsekin kun luen Economistia mietin välillä, että kenelle lehti on suunnattu kun puolet mainoksista mainostaa kelloja jotka maksavat puolen vuosipalkkani verran ja joka lehdessä on charter jettien tilaamiseen käyvän ”jettiuber” mobiili-appsin mainos…
Toisaalta, voi olla että omantunnonsyistä ilman housuja pelaavaa ei hyväksyttäisi esim. Wimbledoniin. Kuulemma se pukukoodi on aika tiukka. Tai mistä minä tiedän.
Tennispelaajan ja housuvalmistajan välillä on mainossopimus jossa arvioidaan molempien hyötyvän, pelaaja saa rahaa ja valmistaja huomiota tuotteelleen.
Tästä herää tietenkin kysymys miten kansanedustajalle annetut tennishousut hyödyttävät valmistajaa, kyse lienee muusta kuin mainoshyödystä?
Siis verkkolehti. Eli lukuoikeus nettisivulle. Hintaan 189 euroa vuodessa. Olisin kyllä hyvin yllättynyt, jos tämä konsepti löisi itsensä läpi.
Sinänsä suomalaiseen mediakenttään tarvittaisiin kyllä kipeästi vaihtoehtoja.
Sen enempää hintaa kommentoimatta (onhan se nyt ihan älyttömän korkea; kuukausitilauksena hesari on halvempi, ja sisältöä paljon enemmän), niin itse kyllä pidän verkkolehteä huomattavasti arvokkaampana tuotteena kuin painettua, kotiinkannettua läpyskää.
No enpä tiedä onko niin kallis, kuitenkin kyseessä hyvin rajattu aihepiiri, josta tiedon hankkiminen voi vaatia vaikka johonkin seminaariin osallistumista — jos tuota kautta pystyy hankkimaan suurinpiirtein samat tiedot kuin käymällä jossain koulutustilaisuuksisa ympäri maata niin onhan tuo todella edullinen siihen nähden.
Eli onko tuo kallis vai ei riippuu ihan siitä kuinka vakavissaan olet sen suhteen että haluat hankkia tietoa — 15 euroa kuukaudessa ei ole ihan hirvittävän iso summa mielestäni semmoisen tiedon tai näkökulman saamisesta, joka muuten olisi vaikeaa tai ainakin vaatisi melkoisia ponnisteluja ja ehkä vähän tuuriakin.
Siinä tapauksessa voittajaksi pitäisi seuloutua lapsipornosivusto.
Niin. Mitä siitäkin tulisi, jos normikansalaiset saisivat päättää maan hallitsemisesta? Todelliset päätäntäperiaatteet ja vaihtoehdottomuuden ideologia päättäjille ja kansa pimentoon siitä, mitä kaikkea heidän päänmenokseen suunnitellaan!