Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen

2.9.2017 · Aihe: _ 

Työmarkkinat muuttuvat tavalla, joka korostaa jäykkien työehtosopimusten haittoja. On yhä enemmän lyhytaikaisia töitä, joissa työnantaja on tehtaan patruunan sijaan kotitalous suoraan tai välillisesti.

Paperitehtaassa voidaan hinnoitella työt suhteellisen vapaasti, mutta uusilla työmarkkinoilla asiakasta ei voi pakottaa maksamaan ylihintaisesta työstä.

Uusilla työmarkkinoilla työllisyys paranisi, jos palkat määräytyisivät markkinoilla. Perinteisillä työmarkkinoilla se merkitsisi monille selvää huononnusta ja ahdistavaa epävarmuutta. Niinpä työmarkkinajärjestöt tuskin saavat aikaan päätöksiä työehtojen liberalisoimisesta.

Muutos tapahtuu niin, että yhä useampi päätyy yksinyrittäjäksi, joiden palkka määräytyy markkinoilla. Näiden määrä on 20 vuodessa lisääntynyt puolitoistakertaiseksi. Kampaamoissa ”työntekijät” ovat kampaamotuoleja vuokraavia yrittäjiä.

Yksinyrittäjyys lisääntynee kiihtyen, koska vapaasti hinnoitellut vievät työt jäykästi hinnoitelluilta, mutta myös koska potentiaalinen työnantaja/asiakas ajattelee, että yksinyrittäjä on pystyvämpi kuin työttömyydestä palkansaajaksi pyrkivä.

Osa yksinyrittäjistä on sitä vapaaehtoisesti ja menestyy hyvin, osalla kyse on pakkoyrittäjyydestä. He ovat työmarkkinoiden huono-osaisia, jotka kuitenkin ovat valinneet tämän vaihtoehdon mieluummin kuin työttömyyden.

Olisi sosiaalisesti välttämätöntä ulottaa työhön liittyvä sosiaaliturva soviteltuina päivärahoineen myös pakkoyrittäjiin –niin, että se myös toimii.

Säännöiltään kovin kömpelöä työttömyysturvaa parempi pehmentäjä olisi perustulo, sillä ei ole järkevää luoda tilanteita, joissa työtä tekemällä menettää rahaa. Niitä soviteltu päiväraha synnyttää herkästi.

Tällöin perustulo voisi ainakin aluksi olla niin pieni, ettei sen varaan voi jättäytyä oleilemaan. Sen tarkoitus olisi lieventää pienituloisten tulovaihteluihin liittyvää riskiä. Silloin ei korvaisia syyperäistä turvaamasta täysin työttömien asemaa.

 

Suurin osa työsuhteista menee työpaikan vaihtajille. Kansantalous voittaa, kun joku siirtyy urallaan eteenpäin. Aiempi, vähemmän vaativa työ jää muiden tavoiteltavaksi. Se helpottaa osaamisvinoumaa – sitä, sitä että työpaikoissa vaaditaan parempaa osaamista kuin työttömillä on. On tärkeätä saada osaajat hakeutumaan vaativampiin tehtäviin ja jättämään vanhat työpaikkansa niille, jotka ei ole vielä yhtä päteviä. Ketjun päässä joku työllistyy työttömyydestä.

Työpaikkaa vaihtamalla pätevöityy lisää, koska uudessa työpaikassa oppii aina uutta. Työpaikkaa usein vaihtaneen on työttömyyden sattuessa helpompi löytää uusityöpaikka kuin sellaisen, joka on tehnyt samaa työtä 30 vuotta.

Kun lähekkäin on paljon saman alan työpaikkoja, on helppo edetä uralla vaihtamalla yrityksestä toiseen. Näin siirtyy myös tietoa eli lähekkäin olevat yritykset oppivat toisiltaan. Tämä on merkittävä tekijä kasautumiseduissa. On huono asia, että yhä useampi yritys kieltää työsopimuksissa työntekijöitään siirtymästä kilpailijalle. Yksittäistä yritystä ajatellen se on ymmärrettävää, mutta koko alan kehitys kärsii.

 

Työn haku ja työnvälitys ovat nykyisiltä keinoiltaan aivan alkeellisia yhdistämään oikeata työntekijää oikeaan työtehtävään. Sekä työllisyys että kansantalouden tuottavuus paranisivat olennaisesti, ihmiset saataisiin ohjatuksi heille parhaiten sopiviin työpaikkoihin. Tässä tekoäly tulee olemaan suureksi avuksi.

Tekijöiden ja työn yhdistäminen onnistuu sitä paremmin, mitä enemmän on käytettävissä tietoa sekä työpaikkojen että tekijöiden ominaisuuksista.

Uusissa alustatalouden sovellutuksissa kuten vaikkapa Uberissa ja Airbnb:ssä asiakkaat voivat arvioida tekijöitä ja tekijät asiakkaita.  Tämä parantaa markkinoiden toimintaa olennaisesti. Asunnon uskaltaa antaa kotinsa hotellikäyttöön, jos tietää, että majoittujat ovat toimineet edellisissä kohteissa siivosti. Majoituksen etsijä voi katsoa, mitä mieltä edelliset asiakkaat ovat olleet majoituspaikasta.

Voisiko samaa sanoa työpaikoista ja tekijöistä? Työnhakija saisi varoituksen narsistisesta esimiehestä ja edelliset työnantajat arvioisivat tekijää?

Asiantuntijatöihin tällainen arviointi sopisi hyvin. LinkedIn sivusto tekeekin tätä omalla tavallaan. Tavallisten duunarien osalta olisi ongelmia. Negatiivisella arviolla voisi kiristää tai sitä voisi käyttää kostona. Nuoruuden hölmöilyt voisivat jäädä rasittamaan loppuelämää.

Kotiin ostettavissa palveluissa, joissa työntekijä yleensä toimii yrittäjänä, edellisten asiakkaiden arvioinnista voisi olla selvää hyötyä. Kotiremonttia suunnitteleva saisi tietää, miten tarjolla olevat Remontti-Reiskat ovat työnsä tehneet. Sama koskee kotisiivouista tai kotipalveluja.

Arviot voisivat palvella huonosta lähtökohdasta ponnistavaa sillä, että tämä voisi tunnollisella työllä parantaa työmarkkina-asemaansa. Jos negatiiviset maininnat saisi omista tiedoistaan poistaa, se antaisi informaatiota huonommin, mutta olisi oikeusturvan kannalta parempi.

Jokaisen kannalta on edullista, että pääsee työhön, joka sopii hänelle hyvin. Siksi työntekijän kannalta voisi olla hyvä, että rekrytoijat tietävät mahdollisimman paljon heidän vahvuuksistaan ja jopa heikkouksistaan.

 

Inspiraation lähde tähän kirjoitukseen on Sitran Raportti Uusi työn markkina.Kirjoitus on julkaistu Näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä

Kommentit

30 Vastausta artikkeliin “Työmarkkinat tarvitsevat uuden otteen”

  1. K-Veikko kirjoitti 2.9.2017 kello 16:42

    > Suurin osa työsuhteista menee työpaikan
    > vaihtajille. Kansantalous voittaa, kun joku siirtyy
    > urallaan eteenpäin. Aiempi, vähemmän vaativa
    > työ jää muiden tavoiteltavaksi.

    Työnvälitys kohdentaa resurssinsa parhaiten palvelemalla ensisijaisesti hyvin osaavia työpaikanvaihtajia. — Ja huonoiten silloin, kun esisija annetaan pitkäaikaistyöttömille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Jari kirjoitti 2.9.2017 kello 18:39

    Kannattaa tutustua laajemmin noihin työehtosopimuksiin. On monia ns. uudemman polven työehtosopimuksia jotka ovat hyvin avoimia ja joustavia.

    Yleensä ongelmana työmarkkinapöydässä on työnantajat. Heiltä puuttuu aika usein aito tahto kehittää työehtosopimuksia ja lasketaan lähinnä asioiden kustannusvaikutuksia. Toivottavasti tämä asia muuttuu lähiaikoina. Yllättäen Alko onnistui tässä ja sai muutettua työehtosopimuksen melko nykyaikaiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. ij kirjoitti 2.9.2017 kello 20:18

    LinkedInin yksi todella hyödyllinen ominaisuus on suositukset, joita voi pomon lisäksi hakea/saada työkavereilta ja asiakkailtakin. Työntekijä ei ole enää riippuvainen pomostaan. Toki hyvän pomon kohdalla tämä ei ole ongelma, mutta kun niitä huonojakin on.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. N/A kirjoitti 2.9.2017 kello 21:11

    Ehkä homman voisi hoitaa siten, että työnantaja olisi velvollinen kirjoittamaan todistuksen työntekijälle jossa voi olla maininta siitä, miten hän on työstään suoriutunut.

    Kerrassaan mullistava idea.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Osmo Soininvaara kirjoitti 3.9.2017 kello 10:31

    Miten remonttireiskan asiakkaat kirjoittavat työtodistuksia tälle, muodollisest5i yrittäjälle?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. TA kirjoitti 3.9.2017 kello 10:26

    Työtä välittävien alustojen pääideoihin kuuluu, että asiakkaat voivat pisteyttää työntekijöitä/yrittäjiä (Uber on varmaan tunnetuin esimerkkin Suomessa).

    Periaatteessa alustan taakse ei tarvita firmaa mutta käytännössä luultavasti tarvitaan, koska firmalla on kova tarve luoda luotettava palvelu – ja rahaa tehdä se.

    Kun työntekijä/yrittäjä lopettaa alustan käytön, hänen suosituspisteensä haihtuvat ilmaan. Se on tietysti sääli, jos pisteet olivat hyvät. Siksi on vuosikaudet odeteltu palvelua, johon luotettavuuspisteensä saisi tallennettua kuin pankkiin.

    Silloin myös luotettavuuspisteet eBayn tapaisilta alustoilta voisi tallentaa omaksi luotettavuuspääomakseen.

    Ainakaan pari vuotta sitten, kun viimeksi tsekkasin, en sellaista löytänyt. Onkohan moista jo tekeillä jossain? Vai liekö idean toteuttaminen liian hankalaa syystä tai toisesta, esimerkiksi luotettavuuden tsekkaamisen osalta?

    Jos joku kalifornialainen tuollaisen tekee, siihen voisi teoriassa yhdistää myös työnantajien ja työtoverien pisteytyksiä. Käytännössä ongelmat voisivat olla liian suuria.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. LK kirjoitti 3.9.2017 kello 13:29

    Mitä kauemmin talouskasvu jatkuu, sitä “perinteisemmäksi” työmarkkinat muuttuvat. Vientiteollisuus on edelleenkin Suomen veturi ja hyvin suuri osa Suomen ohjelmistoteollisuuden kasvusta syntyy vientiteollisuuden hankkeista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. N/A kirjoitti 3.9.2017 kello 19:42

    Osmo Soininvaara:
    Miten remonttireiskan asiakkaat kirjoittavat työtodistuksia tälle, muodollisest5i yrittäjälle?

    Työnantaja ylläpitää listaa asiakasreferensseistä ja voi pyytää asiakasta kirjoittamaan arvion. Nämä referenssit voi laittaa nettiin ja siellä voi olla jopa valokuvia työnäytteenä.

    Työntekijä saa pyytää työtodistuksen ilman arviointia, sama pitäisi sallia remonttireiskalle. Ongelmia varten pitäisi luoda small-claims court systeemi.

    Liian tarkasta subjektiivisesta pisteytyspalvelusta tulee ongelmia. Pisteytykselle muodostuu rahallinen arvo ja siitä tulee tinkimisen väline eikä laadun mittari. Rahanarvoinen asia pitäisi voida riitauttaa jos ei haluta jättää osapuolia somen armoille.

    Black Mirror, 3. kausi, 1. jakso nimeltä “Nosedive” kertoo pisteyttämisen ongelmista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Henri Weijo kirjoitti 3.9.2017 kello 20:27

    Väittäisin, että nimenomaan asiantuntijatyöhön tällainen arviointisysteemi ei sovi. Varsinkin tuollainen Airbnb, Tripadvisor, tai Uber “viisi tähteä” -arvionti pakottaa runttaamaan paljon kontekstisidonnaista ja vaikeasti kvantifioitavaa tietoa yhteismitallisiin suureisiin.

    Jossain Uberissa tai Airbnb:ssä, jossa palvelu on hyvin yksinkertainen (“vie minut paikasta A paikkaan B nopeasti ja turvallisesti” / “anna kivannäköinen kämppä hyvällä alueella”), tällainen reittaussysteemi vielä toimii, mutta monissa muissa töissä kysymys siitä, että “millainen” työntekijä joku henkilö on ei ole mikään yhdestä viiteen tähteä kysymys. Siihen sisältyy aika paljon ei niin helposti kvantifioitavaa tietoa henkilön täsmällisyydestä, vastuuntuntoisuudesta, luotettavuudesta, yhteistyökyvykkyydestä jne. Miten vertailla keskenään tehokasta mutta antisosiaalista uraohjusta (4.5 tähteä) ja erittäin pidettyä mutta ei niin kunnianhimoista kollegaa (4.6 tähteä)? Ja tämö tieto on vielä täysin kontekstisidonnaista: konservatiivisessa firmassa “häirikkö ja veneenkeikuttaja” (2 tähteä) on innovatiivinen ajattelija (5 tähteä). Uberissa myös ajojen volyymi on sitä luokkaa, että alkaa keskiarvo kertoakin jotain. Mutta miten normaaleissa työsuhteissa? Esimerkiksi joku tyyppi, jolla on vain 5 työsuhdetta takana ja viimeisin sattuu olemaan yhden tähden arviointi, koska erittäin huono match pomon / duunin kanssa? Yksi huono arviointi ja vahinko maineelle voi olla tuhoisaa.

    Ja ennen kuin joku protestoi, että “voihan Tripadvisorissa ja Airbnb:ssä myös kirjoittaa pidemmät arviot” niin näistä platformeista tehdyt tutkimukset osoittaa, että ne “tähdet” ovat kaikki kaikessa. Eli jos et ole hotellina tietyn tähtimäärän yli, niin et pääse edes kuluttajien harkintajoukkoon. Sen takia hotellit soittelevatkin kuluttajille perään, että voisitko please muuttaa neljä tähteäsi viiteen tähteen.

    Hyvä ja varoittava case-esimerkki löytyy akatemiasta (asiantuntijatyötä jos mikä), jossa proffien kvantifioitu arviointi (joko yliopiston sisällä tai julkisesti, RateMyProfessor) on ollut jo pidemmän aikaa voimalla. Akatemissa on heräämässä vahva konsensus siitä, että tällaiset mittarit ovat absurdin huonoja mittareita ja jopa vahingollisia työnteolle. Ne luovat aivan vääriä insentiivejä (eli, kannattaa optimoida opetuksen ARVIOINTIA, ei itse opetusta), laskevat motivaatiota, johtavat opiskelijoita harhaan. Tuskin on vaikea arvata, että pian työntekijät oppisivat “pelaamaan” TyöntekijäAdvisor-numeroitaan, sen sijaan että keskittyisivät työhönsä. Proffathan tekee tätä jo täällä ihan rutiinisti: helpompia tenttejä, hauskempaa mutta pinnallisempaa opetusta, opiskelijoiden lahjontaa arviointiaikoina jne.

    Tässä muutama linkki nimenomaan tuosta professorien arvioinnista ja sen ongelmista:

    https://www.insidehighered.com/news/2016/09/21/new-study-could-be-another-nail-coffin-validity-student-evaluations-teaching

    http://www.slate.com/articles/life/education/2014/04/student_evaluations_of_college_professors_are_biased_and_worthless.html

    http://www.nytimes.com/2010/03/14/magazine/14FOB-medium-t.html?mcubz=0

    http://www.chronicle.com/article/The-Art-of-the-Bogus-Rating/46887

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Mikko Kiviranta kirjoitti 4.9.2017 kello 11:09

    Henri Weijo: Hyvä ja varoittava case-esimerkki löytyy akatemiasta…

    Mieleen nousee pari tällä foorumilla aikaisemmin esitettyä kirjoitusta.

    Nimimerkki Tiedemies:

    Tiedemies:

    yliopisto-opettaja: Olen opettajana yliopistossa ja tiedän opiskelijoilta saamani palautteen perusteella, että olen hyvä työssäni.

    Ahaa, siis opiskelijapalautteesi on keskimääräistä negatiivisempaa? Parissakin tutkimuksessa on nimittäin havaittu, että opiskelijan oppimistuloksilla ja opettajan saamalla palautteella on negatiivinen korrelaatio, tässä nyt vaikka yksi. Lukekaa ajatuksella.

    Annetaan tämän tosiasian hetken aikaa diffusoitua ajatteluumme. Toki voi olla ettette usko minua, koska ei ole nyt ei ollut antaa kuin yksi viite.

    En halua ko. yliopisto-opettajaa tietenkään henkilökohtaisesti haukkua; korrelaatio on vähäinen, mutta se todelakin on negatiivinen. Osa hyvistä opettajista saa hyviä arvosteluja koska on oikeasti hyviä. Ongelmana on se, että opiskelijat eivät erota toisistaan hyvää opettajaa ja mukavaa, hauskaa, rentoa, avuliasta, jne opettajaa. Nämä eivät ole riippuvaisia toisistaan ja huono opettaja voi kompensoida huonouttaan arvioissa olemalla erityisen hauska, rento, jne jne, ja tämä ajan oloon synnyttää hienoisen negatiivisen korrelaation.

    Tämä on kuitenkin ongelma silloin, jos alamme aktiivisesti *maksaa* ihmisille siitä, että paremman opettamisen sijaan nämä keskittyvät olemaan mukavia jne.

    Ynnä nimimerkki Tomppa (myös täällä):

    …lukukausimaksut luovat huonon kulttuurin yliopistoon
    …opiskelija on kuluttaja, joka tuntee olevansa oikeutettu läpäisemään kurssit. Tämä laskee tasoa kun henkilökunnalle asetetaan ylhäältäpäin painetta, että he ovat vastuussa jos opiskelijat epäonnistuvat

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. Syltty kirjoitti 4.9.2017 kello 12:31

    N/A: Pisteytykselle muodostuu rahallinen arvo ja siitä tulee tinkimisen väline eikä laadun mittari. Rahanarvoinen asia pitäisi voida riitauttaa jos ei haluta jättää osapuolia somen armoille.

    Totta.

    eBay poisti myyjiltä mahdollisuuden antaa negatiivista reittausta asiakkaille, koska negatiivisen arvosanan saanut myyjä antoi sellaisen rutiininomaisesti kostona negatiivisen ostajalle.

    Ei kunnollista nettipisteytysjärjestelmä ole ihan niin helppoa järjestää kuin voisi kuvitella, etenkään se ei onnistu monimutkaisten tuotteiden kohtalla (kuten työntekijä).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Tero Tolonen kirjoitti 4.9.2017 kello 18:38

    Uusissa alustatalouden sovellutuksissa kuten vaikkapa Uberissa ja Airbnb:ssä asiakkaat voivat arvioida tekijöitä ja tekijät asiakkaita. Tämä parantaa markkinoiden toimintaa olennaisesti.

    Pitää huomata se pieni ero, että Uberissä ja Airbnb:ssä markkinoiden toimivuuden määrittyminen ei ole niinkään realistinen arvostelu kuin ostopäätöksen helpottaminen ja transaktioiden määrä. Tästä on olemassa tutkimuksiakin, jossa tuotteen arvostelu ja niiden asettaminen (millaiseen tahansa) lisää ihmisten todennäköisyyttä tehdä edes jonkinlainen päätös. Amazon antaa käyttäjien arvostella tuotteita – ei siksi että se pyrkisi siihen että ihmiset ostavat hyviä tuotteita, vaan siksi että se lisää myyntiä. Amazonia ei haittaa, jos käyttäjä ostaa itselleen huonon kirjan, koska sen jälkeen hän ehkä tekee vielä toisen ostoksen eli ostaa sen paremman. Amazonia ei myöskään haittaa se, jos joku kirja saa huonon arvostelun ja sitä ei sen vuoksi osteta, koska kirjoista voidaan tehdä kopioita.

    Voisi ehkä ajatella että tämä olisi hyvä myös työmarkkinoilla. Meillä toki on yksi työpaikka, jossa käytetään tämmöistä arlgoritmia ja se on Eduskunta, jossa valinnassa noudatetaan täysin sitä mitä ulkopuoliset arvioijat sanovat. Siinäkin äänestämistä on tarkoin rajattu, mutta ei se silti tuota kovin hyviä tuloksia. Eduskunta ei ole mikään läpileikkaus Suomen kansalaisten parhaimmistosta. Jokainen voisi mielessään kuvitella miltä eduskunta näyttäisi, jos edustajat arvioitaisiin samoilla kriteereillä kuin muidenkin alojen johtajat.

    Ongelma on henkilökohtainen bias, jonka takia esim. äänestämistä vaaleissa on rajoitettu yhteen ääneen per henkilö. Jos jollain olisi vaikkapa mahdollisuus antaa positiivinen arvostelu omalle lapselleen jättäisikö henkilö tämän mahdollisuuden käyttämättä?

    Mikäli tämmöinen järjestelmä perustetaan sen pitäisi perustua pelkästään faktoihin siitä mitä on tehty tai mitä on opiskeltu, eikä siihen mitä mieltä joku henkilö jostain asiasta on. Toisin sanoen, työnantajan voisi esimerkiksi ilmoittaa että henkilö on osallistunut työtehtävien X, Y ja Z suorittamiseen tai oppilaitos voisi ilmoittaa, että henkilö on suorittanut hyväksytysti kurssit A, B ja C tämä helpottaisi pätevyyden arviointia. Tähän rinnalle kun saadaan vielä tieto siitä millaisia työtehtäviä eri yrityksissä tehdään, niin ongelma on ainakin hyvin määritelty.

    Nykyaikainen tekoäly itse asiassa pystyisi helposti etsimään ihmisiä jotka parhaiten matchäävät sitten työnantajan hakuehtoin, vähän samoin kuin Google tai Amazon tekee kun se suosittelee kirjoja ostajalle. Olennaista tässä olisi se, ei ole toivottavaa etukäteen arvottaa hakijoita, koska me emme voi mitenkään tietää millaista henkilöä tarkalleen ottaen johonkin paikkaan ollaan hakemassa. Ja toisaalta emme halua, että osasta ihmisistä tulee niitä yhden tähden kirjoja joita kukaan ei osta.

    Työvoimatoimiston sivuilla on jo nyt työntekijöille mielestäni aika hyvä hakutoiminto, joka on hyvä lähtökohta ja aktiivinen hakija todennäköisesti löytää paljon hyviä työpaikkaehdotuksia itselleen. Ehkä isoin ongelma siinä on se, että prosessi on raskas ja formaali viedä loppuun, parempaankin pystyttäisiin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Liian vanha kirjoitti 5.9.2017 kello 8:33

    Yksinyrittäminen on vain palkkatyön toinen muoto

    Kuitenkin yksinyrittäjä katsotaan samanlaiseksi yritykseksi kuin on esim Nokia.

    Mutta se on johtanut työehtojen polkemiseen, yksinyrittäjistä suuri osa on epäaitoja yrittäjiä niin, että tulo ei oikeuta esim yrittäjäeläkkeeseen

    Ja mikä kauhea itku on näillä itsensä työllistäjillä, he kun ovat yhtä suojattomia toimeksiantajaa kohtaan kuin 1800-luvun duunari.

    Valtio ei koskaan suojele yksilöä vaan suurin instituutioita.Näin kävi pankkikriisissä 1990-luvulla ,

    Vain vertaisryhmässä kyetään puolustamaan etujaan

    Ja tuo yrittäjän huono sosiaaliturva on kyllä suurimmaksi osaksi oma vika.Kun halutaan kiertää sosiaaliturvamaksuja niin se sosiaaliturvakin jää pieneksi

    Tavoite on edistää suurten yritysten valtaa ja vähentää työntekijän ja pienyrittäjän suojaa ja tehdä heistä orjia

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. Liian vanha kirjoitti 5.9.2017 kello 8:45

    Ongelma on, että kun joustoja vaaditaan niin joustot halutaan määrätä yksipuolisesti.

    Se tuskin on se mihin pyritään, mutta kun työnantajan valtaa lisätään niin päädytään pakkojoustoihin.

    Vaikka Osmo väittää, että osa ihmisistä onkorvaamattomia ja työnantaja suostuu mihin vain heidän kohdallaan.

    Mutta oikeassa elämässä joudutaan pitämään yllä jatkuvuus suunnitelmaa.Huippuihminenkin kun voi sairastua tai kuolla ja silloin pitää olla tilanne hallinnassa, muuten yritys tuhoutuu.

    Korvaamattomia ei ole

    Ja kun ihminen voidaan aika korvata niin työnantaja menee siitä mistä aita on matalin eli käyttää valtaansa.Silloin töitä ei tarvitse suunnitella vaan voi elää kuin pellossa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Syltty kirjoitti 5.9.2017 kello 12:10

    Liian vanha: Tavoite on edistää suurten yritysten valtaa ja vähentää työntekijän ja pienyrittäjän suojaa ja tehdä heistä orjia

    Eivät suuret yritykset ole oikeasti kiinnostuneita yksinyrittäjistä. Niiden hanskaamisessa on aivan liikaa vaivaa.

    Monella kv-pörssiyritykselläkin on erinäköisiä vaatimuslistoja alihankkijoille, yleensä sellaisia että mikroyritykset tipahtavat pois pelistä.

    Jos nyt miettitään ihan kylmästi, niin mitä se vaatisi, jos mahdollisesti jopa kymmeniä tuhansia työntekijöitä työllistävä iso yritys päättäisi, että nytpä aletaan hyötymään merkittävästi yksinyrittäjistä? Ihan julmetun paperisodanhan se vaatisi. Jokaisen kanssa pitäisi allekirjoittaa sopimukset,neuvotella hinnat, tehdä salassapitosopimukset ja tämä vielä vuosittain.

    Jos tätä verrataan tilanteeseen, että resurssit hankittaisin vaikkapa pari pykälää isommilta, edes 10 henkeä työllistäviltä alihankkijoilta, niin ei se maksa vaivaa. Kyllähän hyvä alihankkija voi olla yksinyrittäjäkin, mutta ei noita suuria firmoja oikeasti *kiinnosta* rakentaa alihankintaketjuja yksinyrittäjistä.

    Kehitys hankinnoissa on pikemminkin kulkenut täysin päinvastaiseen suuntaan: isot firmat haluavat ostaa entistä suurempia kokonaisuuksia ja monimutkaisempia entistä harvalukuisemmalta alihankkijajoukolta. Monessa tapauksessa tähän on vielä kohtuullisen hyvät liikkeenjohdolliset perustelut.

    Jos nyt välttämättä haluaa “polkea työehtoja” niin on vain paljon yksinkertaisempaa ostaa palvelut halpamaista ja sillä selvä.

    Korvaamattomia ei ole

    Juu, paitsi että sinun näkökulmassasi työnantajat ovat täysin korvaamattomia. Logiikallasi työntekijöillä ei kertakaikkisesti ole mitään mahdollisuutta mihinkään, kun hänelle on yksi jumalankaltainen työnantaja ilmestyksellä paljastanut itsensä, työntekijä ei voi koskaan harkita mitään muuta…? Kai lähinnä valtio voi olla korvaamaton työnantajana, jos on lokeroitunut tekemään jotain tiettyä hommaa, jota on ainoastaan valtiolla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. åke kirjoitti 6.9.2017 kello 0:25

    “Jokaisen kannalta on edullista, että pääsee työhön, joka sopii hänelle hyvin. Siksi työntekijän kannalta voisi olla hyvä, että rekrytoijat tietävät mahdollisimman paljon heidän vahvuuksistaan ja jopa heikkouksistaan.”

    Tämä nyt ei ollut kovin onnistunut lausunto. Eri töistä näet maksetaan eri suuruista palkkaa. Kenelle olisi edullista havaita, että hänelle sopii todella hyvin se työ, josta maksetaan tosi huonosti?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Pekka T. kirjoitti 7.9.2017 kello 0:00

    Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on ollut eräänlainen menestystarina, vähän niin kuin hyvinvointivaltiokin.

    Työmarkkinathan ovat eräänlaiset ahneuden markkinat, joilla uhkailujen, vaatimusten ja kompromissien jälkeen löydetään hyvinvoinnin jakamisessa eräänlainen kauhun tasapaino. Se on raadollista peliä, mutta se on toiminut kohtalaisen hyvin.

    Maailma on kuitenkin muuttunut ja sen seurauksena myös työmarkkinajärjestelmä on monin osin jäänyt ajastaan jälkeen. Siitä on tullut yhteiskunnan kehitystä jarruttava voima.

    Siksi tällaiset puheenvuorot, joissa pohditaan miten järjestelmää voitaisiin kehittää, ovat erittäin tärkeitä. Nopeita muutoksia on turha toivoa, sen verran jäykäksi järjestelmä on kangistunut, mutta josko työmarkkinoiden terävin kärki olisi hereillä? Ja eihän sitä tiedä, vaikka jotain liikahtaisi pahimpien änkyröidenkin mielessä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. Liian vanha kirjoitti 7.9.2017 kello 0:30

    “Jos nyt miettitään ihan kylmästi, niin mitä se vaatisi, jos mahdollisesti jopa kymmeniä tuhansia työntekijöitä työllistävä iso yritys päättäisi, että nytpä aletaan hyötymään merkittävästi yksinyrittäjistä? ”

    Minä kirjoitin tuossa pienyrittäjistä ja sinäkin lainasit sen.

    Pienyrittäjä on vähän eri kuin yksinyrittäjä.

    Minä olen käyttänyt alihankinnoissa pienyrittäjiä.Kun esim toiminta-alue on tarpeeksi suuri niin toimintoja voi jakaa pienemmiksi ja silloin pienempikin yritys voi hoitaa osuuden.

    Paikalla tehtävää on vaikeampi ostaa toiselta puolen maapalloa

    Ja ehtoja voi pienelle yritykselle luetella ja siirtää riskiä alihankkijalle, joka yrittää siirtää sitä työntekijöille. Pienyrittäjä on aika suojaton

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Liian vanha kirjoitti 7.9.2017 kello 0:32

    Suurten kokonaisuuksien ulkoistaminen suurelle firmalle tekee yhtiöstä riippuvaisen ja isännästä tulee helposti renki

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Syltty kirjoitti 7.9.2017 kello 11:59

    Liian vanha: Minä kirjoitin tuossa pienyrittäjistä ja sinäkin lainasit sen.

    Puhuit yksinyrittäjistä, mainitsit kirjoituksessasi yksinyrittäjät kolmeen otteeseen.

    Työllistävän pienyrityksen pyörittäminen ei ole mikään “palkkatyön muoto”, jota yksinyrittäminen voi joissain tilanteissa ollakin. Ja työllistävä pienyrittäjä on keskimäärin paljon vahvemmassa neuvotteluasemassa kuin yksinyrittäjä.

    “Ja ehtoja voi pienelle yritykselle luetella”

    No eipä sitä kukaan kiellä.

    Viisas yrittjä lukee ehdot läpi ja jättää tarvittaessa myymättä. Olen itse vääntänyt vuosisopimusten pilkun paikasta sekä isojen kv-konsernien ammattiostajien että keskisuurten yritysten kanssa. Olen vääntänyt silloin kun olen ollut yksinyrittäjä ja myös silloin, kun palkollisia on ollut enemmän.

    Kyllä se on ihan aito neuvottelutilanne ja hyvin perustellut muutokset sopimustekstien ehtoihin on tähän mennessä menneet läpi, aivan erityisesti ne ovat menneet kohtuuttomuuksien kohdalla. Joskus tuntuu, että ostajat taikka firman lakiosasto vain kokeilee aivan tarkoituksella kepillä jäätä tai vaihtoehtoisesti eivät itse aina edes ymmärrä, mitä ehdottavat.

    Ja joka kerta kun joku kv-firma on halunnut pidentää maksuaikaa vaikkapa siihen kuukauteen, niin me olemme todenneet, “hyvä, kyllä tämä käy mutta vastaavasti hintaan tulee pidennetystä maksuajasta seuraavanlainen korotus…”

    Jos tarjottava sopimus on huono, niin silloin kannattaa tarkkaan harkita, myykö ollenkaan ja jos myy, miten nopeasti saa korvattua kyseisen asiakkaan paremmalla. Ainakaan meillä ei ole mitään pakkoa myydä yhdellekään asiakkaalle mitään. Tilanne voi tietenkin olla eri jos firma on heikossa hapessaja lainanlyhennykset painavat päälle, mutta suurimmalla osalla yrityksistä menee vähintään kohtuullisesti eikä huonon kannattavuuden nipinnapin nenä vedenpinnan yläpuolella-firma ei ole mikään normaali tapaus (koska ne yleensä lopettavat ennemmin tai myöhemmin).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Tutkija Punavuoresta kirjoitti 9.9.2017 kello 17:05

    Mielenkiintoinen juttu Osmolta. Tartun kahteen huomioon:

    Remonttifirmojen, parturi-kampaamoiden, siivousfirmojen ja muiden pienyrittäjien osalta “puskaradio” tuntuu toimivan ilman applikaatioitakin. Jos tarvitsen remonttimiestä, soitan muutamille luottourakoitsijoille, joiden tiedän suoriutuneen aiemmin hyvin töistään. Suosittelen hyviä tekijöitä myös lähipiirissäni. Joitakin remonttifirmojen reittaus- ja kilpailutuspalveluita on yritetty, käsittääkseni heikolla menestyksellä. Hyvillä urakoitsijoilla on kädet täynnä töitä: remonttisivustoilla pyörivät adverse selectionin seurauksena ne urakoitsijat, joille ei töitä löydy.

    Työnvälityksessä kaipaisi erikoistumista. Vanha “Kluuvin työkkäri” tunnettiin erinomaisena apuna akateemisille työttömille. Virkailijat tunsivat yliopistokoulutettujen työmarkkinat ja osasivat ehdottaa työttömiksi joutuneille maistereille heidän kannaltaan relevantteja vaihtoehtoja. Erikoistumisesta siirryttiin geneeriseen malliin, jossa samalta luukulta tarjotaan apua kaikille. Merkonomi-virkailijalla voi olla hyvin vähän ymmärrystä vaikkapa työttömäksi joutuneen prosessitekniikan DI:n relevanteista työllistymispoluista ja uusista, järkevistä asiakkaalle tarjottavista mahdollisuuksista.

    Kahvihuoneessa ohjeistan kylppäriremonttia suunnittelevaa kollegaa soittamaan luotto-remonttireiskalleni ja kysymään aikaa. Ohjaisiko tekoäly tulevaisuudessa työttömän konetekniikan DI:n oikean luukun ja asiantuntemuksen ääreen?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Osmo Soininvaara kirjoitti 9.9.2017 kello 20:49

    Niillä. jotka ovat perillä alasta, on mahdollisuus löuytää hyviä remontintekijöiotä, mutta kaikilla ei ole. Vähän sama kuimn sanoisit, että minun serkkuni, joka on hotellialalla, tunee kaikki eurooppalaiset hotellit, ja siksi kysyn häneltä suosituksia. Trip Advisorin suosituksia ei siis tarvita.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  23. Pekka T. kirjoitti 9.9.2017 kello 17:27

    Jostain syystä tämä keskustelunaihe ei ole oikein ottanut tulta alleen, vaikka se on tavattoman tärkeä.

    Työelämän muutos on yksi suuria, meidän kaikkien elämään vähitellen yhä enemmän vaikuttavia yhteiskunnallisia murroksia, joita juuri nyt on käynnissä. Silti yhteiskunta suhtautuu siihen pikemmin jarruttavasti kuin uusia mahdollisuuksia etsien. Miksi aihe ei siis herätä enempää keskustelua?

    Ehkä arvon kommentaattorit kuuluvat siihen kansanosaan, jossa muutos ei vielä kovin paljon tunnu? Ehkä aihe tuntuu liian suurelta ja vaikealta? Ehkä odotamme, että palkka (tai eläke tai joku muu) lakkaa juoksemasta ennen kuin reagoimme?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  24. Janis Petke kirjoitti 9.9.2017 kello 21:20

    Osmo Soininvaara:
    Niillä. jotka ovat perillä alasta, on mahdollisuus löuytää hyviä remontintekijöiotä, mutta kaikilla ei ole. Vähän sama kuimn sanoisit, että minun serkkuni, joka on hotellialalla, tunee kaikki eurooppalaiset hotellit, ja siksi kysyn häneltä suosituksia. Trip Advisorin suosituksia ei siis tarvita.

    Vaikeaa uskoa, että olisit noin hölmö. Kysymys on paikallisesta toiminnasta. Ilmeisesti klopalismi on sotkenut aivosi. Ja kyllä Helsingin hotellien henkilökunnassa kokeneimmat tietävät soittaa tuntemilleen hotelli-ihmisille, jos asiakas jotain kaipaa, vaikka huonetta. Pienessäkin kaupungssa voi olla suhdeverkostoitumista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  25. Osmo Soininvaara kirjoitti 9.9.2017 kello 21:24

    Pointti oli siinä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvittää remonttireiskan taitoja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  26. Syltty kirjoitti 10.9.2017 kello 7:37

    Osmo Soininvaara:
    Pointti oli siinä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta selvittää remonttireiskan taitoja.

    Nimenomaan. Itse en tunne paikallisia remppafirmoja eikä oikein ole ketään jolta kysyisi suosituksia.

    Jää moni homma teettämättä. Mielummin tekee itse tai jättää tekemättä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  27. Pekka T. kirjoitti 10.9.2017 kello 11:19

    Janis Petke: Vaikeaa uskoa, että olisit noin hölmö. Kysymys on paikallisesta toiminnasta. Ilmeisesti klopalismi on sotkenut aivosi.

    No joo. Miksi pitää taas kerran mennä tällaiseen toisia väheksyvään vänkäämiseen? Ehkä jo hölmö nimimerkki kertoo sen millä tasolla kirjoittaja haluaa liikkua?

    Kukaan meistä ei tunne kaikkien alojen tilannetta niin hyvin, että löytäisi kaiken näköisiin mahdollisiin hommiin sopivia tekijöitä. Pitäisi olla melkoinen verkostoitujaihme, että se onnistuisi edes verkostojen avulla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  28. åke kirjoitti 10.9.2017 kello 12:20

    Yksi pointti mikroyrittäjien käytöstä ja eroista Suomenssa ja Ruotsissa. Täällä Ruotsissa on nimittäin vakituisen työntekijän suoja erittäin hyvä. Tästä johtuen firmat hakevat joustavuutta näistä “mikroyrittäjistä” ja muista konsulteista. Nämä sitten joutuvat pihalle kun huonot ajat koittavat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  29. JTS kirjoitti 10.9.2017 kello 17:12

    Suomeen tarvittaisiin oma laki yksinyrittämiseen ja 2-4 hengen mikroyrityksiin, kuitenkin siten, että kasvuun ei tulisi kynnystä.
    Tilinpäätöksessä on jo sentään oma kategoriansa.

    Isohkon yrityksen näkökulmasta asiat ovat kovin erilaisia kuin pienen.
    Esimerkkinä hyvä asia – työterveys. Yhden hengen yritys saadakseen Kelan kervauksen joutuu tekemään saman työpaikkaselvityksen (3h) kuin 20 hengen yritys ja saman työhyvinvointisuunnitelman. Kun pääosin riittäisi valokuvat työpaikasta ja jos on erityisiä koneita/laitteita käytössä vähän enemmän ja valmis rastitettava pohja.

    Pieniä asioita, mutta niitä on paljon.

    Kovin kohtalo on yksinyrittäjillä.

    TES:t sinänsä ovat hyvä asia, koska niissä on jo koeteltu monia ristiriitoja aiheuttavia valintoja työntekijän ja työantajan näkökulmasta. Ei tarvitse kaikkea keksiä alusta ja uudelleen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  30. Peter kirjoitti 10.9.2017 kello 20:14

    On ihan kiva, että ihmiset jaksavat innostua näistä pisteytyksistä yms. mutta itse olen vähän pessimistisempi. Jokainen esim. Ebayta käyttävä tietää, että siinä missä vuonna 2007 oli tärkeää, että myyjällä oli hyviä arvioita, ei 2017 kukaan enää lue niitä. “Ai Chinlii2009:llä on 235 tuhatta positiivista palautetta. So not kunhan hyppy kulkee”. Jos se 9 euron arvoinen aito feikki jää tulematta, Paypal korvaa tappion ja elämä jatkuu.

    Jokainen myös ymmärtää, että kun pizzapaikkaa on haukuttu rotista netissä, 99 %:lla todennäköisyydellä haukkuja on kilpailija tai rasisti. Tai kun tatuoija pistää referenssikuvia nettiin, ne voivat olla tai sitten eivät ole kyseisen artistin omasta kynästä. Ja tämä kaikki siis ennen kuin mukaan tulisi oikeiden asiantuntija-ammattien oikeita isoja firmoja, joiden pr-budjetit ovat sadoissa miljoonissa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus