Paide – Tallinna

Aamu­palal­la kävi ilmi, että hotel­lis­sa oli kol­maskin asiakas.

Tarkoituk­seni oli polkea Tallinnaan. Sääen­nuste lupasi sadet­ta hyvin toden­näköis­es­ti. Luvat­ti­in län­silounaista tuul­ta ja olin menos­sa koil­liseen. Keskimäärin siis vinoa vas­tatu­ul­ta, jos menisin suo­raan. Polkupyöräys­täväl­lisem­pi reit­ti olisi yli 20 km pidem­pi. Se menisi ensin pohjoiseen (myötä­tu­uli) ja sit­ten län­teen (vas­tatu­uli)

Tähtäsin Lin­da Linen vuoroon klo 17, joten päätin men­nä suo­raan. val­tati­etä numero 2 pitkin, kos­ka muuten jou­tu­isin aja­maan kieli vyön alla ehtiäk­seni laivaan.

Kun näin val­tatie numero 2 muutin mieltäni. Se oli nelikaistainen moot­tori­tie, joka ei tosin ollut liiken­nemerkil­lä moot­tori­tiek­si määritel­ty, eikä ainakaan mikään liiken­nemerk­ki olisi kieltänyt sil­lä polkemista. Latvi­as­sa olen ajanut pitkän pätkän moot­tori­ti­etä, kos­ka muu­ta tietä ei ollut, ja niin muutkin tekivät eikä sitä ollut kiel­let­ty. Moot­toriteil­lä on lev­eät pinta­reet, joten pyöräil­i­jän kannal­ta ne ovat tur­val­lisem­pia, pait­si, että ulos­menevien ramp­pi­en kohdal­la on vähän stressaavaa.

Mut­ta ei se todel­la olisi ollut mitään laat­u­aikaa. Val­itsin sen pidem­män tien ja päätin, etten yritä ehtiä Lin­da Linen kyyti­in. Viimeinen laut­ta menisi klo 19:30, eikä siihen ehtimisessä ollut mitään ongelmaa.

Jos sade tai vas­tatu­uli kävi­sivät sietämät­tömäk­si, voisi hypätä junaan. Reit­ti meni use­assa paikas­sa ase­man läheltä.

Alus­sa meni oikein mukavasti sivumyötäisessä tuu­lessa. Eilisen myötä­tu­ulipäivän jäl­keen olin aika meneväl­lä pääl­lä muutenkin. Luvat­tu sade typ­istyi heikok­si tihkusateek­si, jos­ta ei ollut kastelemaan.

Seurasin pyöräre­it­tiä 2, mut­ta yhdessä kohdas­sa en huo­man­nut, että se erkaan­tui pikkuteille paikas­sa, jos­sa olisi ehdot­tomasti kan­nat­tanut seu­ra­ta mukana. Kart­ta on tehty vähän hämäävästi niin, että pyöräre­it­ti on piir­ret­ty pak­sul­la viival­la, jol­loin on todel­la vaikea havai­ta, että se eroaa pääti­estä, joka on merkit­ty paljon kapeam­mal­la väril­lä. Sik­si kään­nös pitäisi merk­itä maas­toon niin, ettei selvä voi olla huo­maa­mat­ta. Aika hyvin ne on kyl­lä yleen­sä merkitty.

Tässä maini­tus­sa kohdas­sa oli niin uut­ta sirotepin­taa, että sepeliä oli tie laidal­la kasoina eikä kaista­maalauk­sia ollut vielä tehty. Se oli todel­la hidas­ta ajaa, sil­lä edes auto­jen pyörien kohdal­la pin­ta ei ollut tasoit­tunut. Renkaitakin kävi vähän sääliksi.

Se vas­tatu­uli ei ollut paha. 24 km/h on paljon vähem­män kuin 34 km/h (ilman­vas­tus kas­vaa suh­teessa nopeu­den kuu­tioon!) ja met­sä suo­jasi paljon. Noin 30 km ennen Tallinnaa tie tuli aukealle paikalle. Eri­tyis­es­ti kohdas­sa, jos­sa tie on levitet­ty lento­ken­täk­si (Nato), piti men­nä pie­nil­lä ylämäki­vai­hteille tasamaastossa.

Olin ajatel­lut ajaa Nar­van maanti­etä sen sijaan, että lähtisin viral­lisen pyöräre­itin kanssa kiertelemään ranto­ja, mut­ta Nar­van maan­ti oli taas moot­tori­tiemäi­nen. Google Maps ker­toi, että sen vier­essä kul­kee eri­lai­sista tien­pätk­istä koos­t­u­va reit­ti ja val­itsin sen.

Aika erikoisia reit­te­jä jouduin polke­maan ja käyt­tämään paljon aikaa kar­tan­luku­un, kunnes löysin baanata­soisen pyörä­tien, joka suun­tau­tui suo­raan Tallinnaan. Tai niin siis luulin.

Vähän tien­vi­itan “Tallinn 12 km” edessä oli tämä.

Pyörätie vain lop­pui keskelle joutomaa­ta. Teekkar­i­hu­umo­ria? Mitä se tien­vi­it­ta Tallinn 12 km saat­toi tarkoit­taa? Mitä kaut­ta, kun tie ker­ran lop­pui? Paper­il­la ole­van suun­nitel­man mukaan?

Jotenkin onnis­tu­in luovi­maan eteen­päin. Kun suun­tasi kohden aurinkoa, pääsi aina lähem­mäs kohdet­ta. Välil­lä jouduin aja­maan sitä Nar­van maanti­etä pitkin, sitä kun ei ollut kiel­let­ty. Autoil­i­jat iloit­si­vat päätök­ses­täni vähän samal­la taval­la kuin Suomes­sa lätkän maail­man­mes­taru­ud­es­ta, joten annoin perik­si ja hakeuduin pois.

Puikkele­hdin venäjänkielis­ten ker­rostalolähiöi­den kaut­ta kohden sata­maa, jonne tulin hyvis­sä ajoin. Kun oli aurinkoista, oli help­poa ede­tä ”kom­pas­sisu­un­nas­sa”.

Reit­ti­ni oli neljä kilo­metriä lyhyem­pi kuin se viralli­nen pyöräre­it­ti, mut­ta var­masti hitaampi – mut­ta myös mie­lenki­in­toinen. Kun ei ollut kiire, tämä oli lähin­nä hauskaa, mut­ta käämit olisi pala­neet, jos olisi ollut kiire satamaan.

Palk­itsin itseni kol­men ruokala­jin illal­lisel­la laivassa.

Fan­tasti­nen mat­ka! 757 km ilman yhtään ren­gas­rikkoa, eikä sade­takkia pitänyt pan­na päälle kertaakaan!

 

14 vastausta artikkeliin “Paide – Tallinna”

  1. Kiitos matkapäiv­i­tyk­sistä! Luin niitä eri­tyisel­lä mie­lenki­in­nol­la, kos­ka juuri viime kuus­sa pyöräil­imme Hiiden­maal­la ja Saaren­maal­la, n. 370 km tuli mit­tari­in vajaan viikon aikana. Kau­nista ja aurinkoista oli tuol­loinkin. Hyvää kesän jatkoa!

    Terv. Katri

  2. En ole ihan vaku­ut­tunut, että tämä seikkailuk­er­to­mus edis­tää ekas­sa jutus­sa ker­rot­tu­ja pyrkimyk­siäsi julis­taa pyöräi­lyn evanke­li­u­mia. Mut­ta viihdyt­tävää lukemista kyllä!

  3. Mitähän tapah­tu­isi, jos per­in­teiseen autoilu­un sovel­tu­va tiev­erkko ja opas­teet raken­net­taisi­in samal­la peri­aat­teel­la ja tarkku­udel­la kuin pyöräreitit.

    Auto­jen ehdoil­la men­nään, läh­es 100%:sti. Miel­lyt­tävässä määrin pyöräi­ly onnis­tuu maal­la läh­es käyt­tämät­tömil­lä tieo­suuk­sil­la kier­rellen, kun ensisi­jainen tarkoi­tus ei ole päästä vaikka­pa kaupun­gin a keskus­tas­ta kaupun­gin b keskus­taan. Todel­lisek­si liikku­mis­muodok­si pyöräi­lyä ei suun­nit­telus­sa tänäkään päivänä miel­letä. Miksi?

  4. Nuo maanti­etukiko­h­dat ovat Neu­vos­toli­iton peru­ja. Niihin olisi tukeu­tunut Suomeen ja Ruot­si­in hyökkääviä koneita. 

    Jokin aika sit­ten NATO kokeili tukeu­tu­mista Viron neu­vos­toaikaisi­in maanti­etukiko­hti­in ainakin USA:n kansal­liskaartin A10:llä. A10 on yhä tehokas pysäyt­tämään panssariki­ilo­ja, joten se on varsin loogi­nen vas­taus Venäjän lisään­tyneelle hyökkäyskyvylle.

  5. Kun näin val­tatie numero 2 muutin mieltäni. Se oli nelikaistainen moot­tori­tie, joka ei tosin ollut liiken­nemerkil­lä moot­tori­tiek­si määritel­ty, eikä ainakaan mikään liiken­nemerk­ki olisi kieltänyt sil­lä polkemista.

    Virossa moot­toriteil­lä saa kuulem­ma ajaa polkupyöräl­lä. Olen itsekin tehnyt niin juuri Nar­vaan meneväl­lä tiellä.

  6. Jalo­nen:
    En ole ihan vaku­ut­tunut, että tämä seikkailuk­er­to­mus edis­tää ekas­sa jutus­sa ker­rot­tu­ja pyrkimyk­siäsi julis­taa pyöräi­lyn evanke­li­u­mia. Mut­ta viihdyt­tävää lukemista kyllä!

    Jep, näin.

    Van­hana matkapyöräil­i­jänä en oikein pidä ajatuk­ses­ta, että hakukoneet ohjaa­vat matkapyöräilystä kiin­nos­tunei­ta ihmisiä Oden sivuille. Ode käy ulko­mail­la haas­tavil­la fil­lar­ilenkeil­lä ja kut­suu sitä matkailuk­si. Sanon tämän Oden uskol­lise­na äänestäjänä vuosikym­menten ajan. 

    Matkapyöräi­ly parhaim­mil­laan on ren­toa, help­poa ja ennenkaikkea mukavaa. Pää­paino on matkailus­sa, kokemises­sa ja vieraiden asioiden ihmettelyssä. Pyöräl­lä paikas­ta toiseen siir­tymi­nen on tosi mukavaa kun sen tekee ren­nos­ti ilman suori­tu­s­painei­ta ja ympäristöä jatku­vasti tarkkaillen. Valmi­ina pysähtymään aina kun siihen on pienikin syy.

  7. Kiitok­set mie­lenki­in­toisas­ta reportaasista.

    Vaik­ka en itse har­ras­ta pitkän matkan retkipyöräi­lyä, niin olen ajatel­lut että kohde jos­sa aloit­teli­ja joka ei ole hifis­telijä sitä vois har­ras­taa olisi Viro, siitä syys­tä että majoituk­sen hin­tata­so on edulli­nen ja maas­to ei ole niin mäk­istä kuin Suomessa.

    Har­rastin 1990-luvul­la oma­toim­i­matkailua Bal­ti­as­sa ja rähjäiset mur­jut ja ras­vainen ruo­ka tuli tutuksi.

  8. Mats:
    …Matkapyöräi­ly parhaim­mil­laan on …

    Eitä on eri­laisia. On myös eri­laisia matkapyöräil­i­jöitä. Kun­to­ta­sokin vaikut­taa. Itse ajoin nuorem­pana isol­la varus­tuk­sel­la. Nyt­tem­min vähät retket olen tehnyt fix­il­lä ja kaik­ki turha on jäänyt pois. Varus­tus on samaa pain­olu­okkaa kuin Osmolla.

  9. Osmo Soin­in­vaara:
    Moot­tori­tiel­lä pyöräi­ly on varsin tur­val­lista, kos­ka lev­eät pienta­reet, mut­ta todel­la tylsää. 

    Ruot­salais­malliset pikati­et ovat myös tur­val­lisia, nopei­ta ja mukavia pyöräil­i­jälle. Varsi­nais-Suomes­sa ne myös toimi­vat, kos­ka kaik­ki ajoi­vat ruot­salaisil­la sään­nöil­lä, eivätkä type­r­il­lä suo­ma­laisil­la. Nekin piti sit­ten pila­ta Suomes­sa lev­eäkaistateik­si, joka on huono kaikille osapuolille.

    Kali­for­ni­as­sa on muuten liiken­nemerk­ki “jaet­tu kaista”. Kun tiel­lä ei poikkeuk­sel­lis­es­ti ole kun­nol­lisia pientare­i­ta ja kevytli­ikenne kul­kee ajo­radal­la, siitä on varoitus.

    Kun mietitään pyörä­matkailua elinkeinona, niin tiestön lev­en­tämi­nen niin, että siinä on kun­nol­liset pienta­reet, on ykkösa­sia. Lähin­nä sat­saus saat­taa kan­nat­taa Turun saaris­tossa ja paikoitellen Savossa.

  10. Kiitos, Osmo! Innokkaana olenkin odotel­lut, että tulisi uusia päiv­i­tyk­siä pyöräilystä. Itseäni on kir­joit­telusi ja kir­jasi Niz­za­an polkemis­es­ta sekä ilah­dut­tanut että innos­tanut. Olet taita­va kir­joit­ta­ja. Löysin blo­gisi pari vuot­ta sit­ten, kun ostin sähköavusteisen pyörän ja innos­tu­in todel­la pyöräilystä. Olen yli 60, työelämässä vielä. Osaltaan myös sin­un koke­muk­sesi (ja rehellisyyte­si talvikun­nos­ta) ovat tsem­pan­neet uskaltau­tu­maan pidem­pi­inkin matkoi­hin kuin lähimpi­in kaup­pakeskuk­si­in. Entisenä laiskana liikku­jana mm tänä kesänä 460km suku­loin­ti­mat­ka jaet­tuna neljälle ajopäivälle. Pisin ajo­mat­ka päivässä 160km. Pienel­lä avus­tuk­sel­la ja vilkkaal­la kam­menkier­rol­la kun­to nousee ja keho kiit­tää. Mut­ta ikäväk­seni joudun allekir­joit­ta­maan kanssasi tuon pyöräil­i­jöi­den huomioimisen tei­den ja matkailun suh­teen Suomes­sa. Paljon olisi siitä san­ot­tavaa, mut­ta se onkin jo toinen juttu.

  11. Todel­la antoisaa oli lukea tätä(kin) blogi­postaus­ta Viron pyöräi­lyku­vioista ja kom­men­toi­jien eri­lai­sista tavoista toteut­taa pyöräretk­iä. Viros­ta on tosi­aankin tul­lut viime vuosi­na hyvä kohde varsinkin pääkaupunkiseu­tu­laisille eli mutkat­tomasti pienel­lä, autot­toma­l­la kan­tosi­iv­el­lä nop­sasti pyörä yli lah­den ja sit­ten oman harkin­nan ja sään mukaan esim. uusia pyöräys­täväl­lisiä junia apuna käyt­täen eri­laisia reit­te­jä vaan polke­maan ja vaikka­pa kylpemään…Suomessakin on kyl­lä kehi­tys myös kehit­tynyt, juuri luin jutun Tam­pereen Pyhäjärvire­itistä pyöräillen ja Näsi­järvire­it­tiä on tul­lut itsekin ajet­tua Ruovedelle asti ja sit­ten laivalla(Tarjanne) takaisin Tam­pereelle. Suomes­sa vaan pyörien mukaan­ot­to junaan ei ole (enää )ihan niin mutka­ton­ta, pyörä­paikkalip­pu vaa­di­taan ja paikko­ja on rajoite­tusti näis­sä uusis­sa IC junis­sa. Sähköavusteinen pyörä myös on itsel­länikin harkin­nas­sa, iän mukana kun ovat päivä­matkat jäämässä reilusti alle 100 km ja avus­tus toisi mukavasti lisää reitti‑, ja majoi­tus­mah­dol­lisuuk­sia. Kun päivä­matkak­si voi ottaa esim. juuri tuon Tim­o­tein mainit­se­man 150 km tule­vat Turku(saariston ren­gas­re­it­ti siel­lä) ja Tam­perekin jo päivä­matkan päähän pk seudul­ta käsin.

  12. Koti-isä:
    Mitähän tapah­tu­isi, jos per­in­teiseen autoilu­un sovel­tu­va tiev­erkko ja opas­teet raken­net­taisi­in samal­la peri­aat­teel­la ja tarkku­udel­la kuin pyöräreitit.

    Auto­jen ehdoil­la men­nään, läh­es 100%:sti. Miel­lyt­tävässä määrin pyöräi­ly onnis­tuu maal­la läh­es käyt­tämät­tömil­lä tieo­suuk­sil­la kier­rellen, kun ensisi­jainen tarkoi­tus ei ole päästä vaikka­pa kaupun­gin a keskus­tas­ta kaupun­gin b keskus­taan. Todel­lisek­si liikku­mis­muodok­si pyöräi­lyä ei suun­nit­telus­sa tänäkään päivänä miel­letä. Miksi?

    Kul­jen työ­matko­ja sään­nöl­lis­es­ti polkupyöräl­lä Kalasa­ta­man läpi Kulosaaren ja Teol­lisu­uskadun välil­lä. Pääosin sorapäällysteinen polkupyöräre­it­ti työ­maan läpi muut­tuu ehkä ker­ran viikos­sa, viimek­si tänään työpäivän aikana, samal­la kun autot ovat pari vuot­ta kulke­neet täysin samaa, selkeää kier­tor­e­it­tiä. Aika usein tiel­lä näkyy liiken­teeno­h­jaa­ja. Mieti­tyt­tää, kat­taako huonon suun­nit­telun tuo­ma säästö tosi­aan kyseisen ohjaa­jan palkan. Liiken­nesu­un­nit­teli­jan pref­er­enssit näkyvät tässä aika hyvin.

    Min­un nähdäk­seni eri liiken­nemuo­to­jen väli­nen poli­it­ti­nen vään­tö on hyvä esimerk­ki talous­laskun ongel­mas­ta: kun liiken­nesu­un­nit­telu on täysin val­tio­jo­htoista, eri liiken­nemuo­to­jen mak­suhalukas­ta kysyn­tää ei voi tietää eikä kus­tan­nuk­sia kan­na­ta vaivau­tua laske­maan. Jälkim­mäisen huo­maa hyvin siitä, miten liiken­nehankkei­den bud­jetit pitävät, ulkois­vaiku­tuk­sista puhumattakaan.

  13. Täy­tyy onnitel­la Odea hienos­ta matkas­ta ja hyvästä kun­nos­ta. Itse olen vähän enkä niin vähääkään rap­pi­ol­la pyöräi­lyn suhteen.

Vastaa käyttäjälle R.Silfverberg Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.