Haapsalu – Kõrgessaare

Eilisen urakoin­nin jäl­keen sänky veti aamul­la puoleen­sa ainakin kol­men G:n voimal­la. Ylös päästyäni  luin päivän Hesaria sen enem­pää tien päälle kiiruh­ta­mat­ta. Kaiken kukku­rak­si Hesari halusi haas­tatel­la perus­tu­losta ja vastik­keel­lisu­ud­es­ta. Tämän jäl­keen vahin­gos­ta vihas­tuneena paneuduin edessä ole­vaan reit­ti­in, ja päät­telin, ettei ole eri­tyisen hyvä aja­tus men­nä suor­in­ta tietä Kures­saa­reen, kos­ka siinä välis­sä on vaikea löytää majoi­tus­ta ja etäisyys on 156 km.

Kaiken tämän jäl­keen lähdin matkaan vas­ta puolelta päivin, kiertelin tovin Haap­salua fil­lar­in selässä ja suun­nistin Hiiden­maalle vievälle lau­talle. Se mak­soi huikeat 3,40 euroa yhdestä aikuis­es­ta (= kas­vanut, täysi-ikäi­nen on täiskas­vanut 🙂 ) ja fil­lar­ista. Suomen­lin­nan lau­tan hin­tainen, mut­ta mat­ka kesti yli tunnin.

Päätin eilisen jäl­keen ajaa hyvin rauhal­liseen tahti­in. Lähdin kiertämään saar­ta pohjoisen kaut­ta, mikä tarkoit­ti, että tulisin yöpymään Hiidenmaalla.

Täl­lä välil­lä ei juuri ollut pyöräteitä, mut­ta tie oli aika har­vaan liiken­nöi­ty ja autot väis­tivät fil­lar­ia kaukaa.

Itse­tarkoituk­sel­lisen hidas ajo on muuten aika pitkästyt­tävää – ja yllät­tävä kyl­lä, väsyttävää.

Päällyste oli hyväkun­toista, mut­ta voi har­mi: tääl­lä käytetään sirotepin­noitet­ta (bitu­min päälle on sirotel­tu kivimurskaa). Pahat kielet sanovat, että tämän kauhis­tuk­sen ovat viro­laisille opet­ta­neet suo­ma­laiset. Meil­läkin tätä kyl­lä siis on.

Auto­jen pyörät tasoit­ta­vat pin­noit­teet jotenkuten ajet­tavak­si, mut­ta fil­lar­ille tarkoitet­tu pien­nar on tosi rosoinen ja siten hyvin hidas. Tässä on jopa pieni liiken­netur­val­lisu­u­songel­ma: on suuri houku­tus ajaa siinä tasaises­sa ja siis nopeas­sa pyöräuras­sa. Sovelsin Niz­zan matkalla Bal­ti­as­sa oppi­maani strate­giaa. Ajoin takaa tule­vista välit­tämät­tä ajo­radal­la, mut­ta jos vas­taan tuli auto­ja, vetäy­dyin pientareelle.

Tuo pin­noite hidas­taa vauh­tia aika paljon. Kun se välil­lä kor­vau­tui sileäl­lä asfaltil­la, vauhti nousi itses­tään 20 %. Oli myös ikävä kat­soa, miten renkaat kuluvat.

Kyl­lä tuon pin­noit­teen on lisät­tävä vier­in­tä­vas­tus­ta (=ben­sanku­lu­tus­ta) autoil­lakin ja syövän renkai­ta. Hal­pa tiepitäjille, mut­ta kallis käyt­täjille. Vai spon­soroi­vatko ren­gas­fir­mat tuo­ta renkaidentuhoajapinnoitetta?

Kärd­las­sa menin tur­isti-infoon. Kävi ilmi, että viimeiset mah­dol­lisu­udet yöpymiseen oli­vat Kõrge­saa­res­sa, jonne oli vähän liiankin lyhyt mat­ka tai sit­ten olisi pitänyt ajaa Emmas­teen saak­ka, jonne taas oli aivan liian pitkä mat­ka. Siis Kõrgesaareen.

Kõrges­saa­res­sa suositelti­in Viinaköök ‑hotel­li-rav­in­to­laa, mut­ta se oli täyn­nä. Jokin suo­ma­lais­ryh­mä oli varan­nut sen kokon­aan. Ajat­telin, ettei ole ihme, tuol­lainen nimi vetää suo­ma­laisia puoleen­sa kuin kärpäspaperi.

Sain varatuk­si huoneen Järveääre puhkekeskuk­ses­ta. Se oli nimen­sä mukaises­ti jär­ven­ran­nal­la. Omakoti­ta­lo, jos­sa oli kak­si majoi­tushuonet­ta. Yöpymi­nen mak­soi 20 €, joten ei se omis­ta­jilleen mikään kul­takaivos ole.

Puhkekeskuk­seen meni 500 metriä “yksir­aiteinen” hiekkatie. Voisiko joku ker­toa viro­laisille – ilman mitään isove­limäisiä arro­ganssi­in piirteitä – että soratie pitää save­ta. Hark­itsin jopa talut­tamista, jot­ten rikkoisi fillariani.

Syömässä piti käy­dä maini­tus­sa Viinaköökissä, kos­ka puhkekeskus ei tar­jon­nut ruokaa, ei edes aami­aista. Siitä aamu­palan puut­tumis­es­ta teki mie­leni vähän val­is­taa yrit­täjää voiton mak­si­moin­nin ide­olo­gias­ta, mut­ta päätin antaa olla. Puhke on siis suomek­si loma ja minäkin olin lomalla.

Ilmeni, että se Viinäköök on tam­pere­laisen yrit­täjän pitämä kesäs­esongin auki ole­va majatalo/ravintola. Yri­tys on yhteistyössä Olympia-matka­toimis­ton kanssa erikois­tunut pyöräsa­farei­hin. Täl­lä ker­taa paikalla oli Espoon Ladun 40-henk­i­nen joukkue. Kon­sep­ti­in kuu­luu neljä päivää fil­lar­il­la, 40 km päivässä. Käy­dään kat­so­mas­sa kaik­ki saaren tur­is­tiko­hteet. Onko täl­laisia Suomes­sa yhtäkään? Hyvä, Luot­sikadul­la on venezue­lalainen yrit­täjä, joka tekee vähän samaa. Suomes­sa tarvi­taan venezue­lalainen, Virossa suomalainen?

Syömässä käy­dessäni puhkekeskuk­seen oli tul­lut toinenkin asi­akas. Sak­salainen fyysikko per­hei­neen. Hän opet­taa Tar­ton yliopistossa.

 

 

8 vastausta artikkeliin “Haapsalu – Kõrgessaare”

  1. Tuo kuva blo­gin hallinnoin­tipaikas­ta on hyvin, hyvin sym­pa­at­ti­nen. Luen muuten näitä pyöräretkien kuvauk­sia mielel­läni (olen lukenut myös Fil­lar­il­la Niz­za­an ‑kir­jan), vaikken itse moista matkailu­muo­toa har­ras­takaan. Ehkä, jos olisin vähän nuorem­pi? Tai edes vähän parem­mas­sa kunnossa…

  2. Sääli että Kärd­la jäi täl­lä ker­taa väli­in. Se on oikein sym­pa­at­ti­nen pieni paikkakun­ta, joka on tun­net­tu mm. eri­no­mai­sista kahviloistaan. 

    Viinaköök, eli viinakeit­tiö tai siis tis­laamo on his­to­ri­al­lis­es­ti merkit­tävä jut­tu. Kun läheinen Pietari alkoi kas­vaa niin se tarvit­si lop­ut­tomasti vod­kaa. Se tis­lat­ti­in suurelta osin Eestis­sä. Eestin mah­ta­vat kar­tan­ot (n. 1300kpl) onkin raken­net­tu viinan­myyn­ti­t­u­loil­la. Yksi kaikkein mah­tavim­mista kar­tanoista, Grossen­hof, jäi vasem­malle kun poljit laivas­ta kohti Kärdlaa.

    Kesäl­lä juhan­nuk­ses­ta eloku­un lop­pu­un on Eestin matkaa­jan paras löytää majapaikkansa etukä­teen. Netin varaus­palve­lut (booking.com jne) ovat tässä hyvä apuri. Oden malli, jos­sa aje­taan paikalle ja ihme­tel­lään mis­sähän yöpy­isi on toki jän­nit­tävää mut­ta siinä on pieni ris­ki että saa naut­tia kesäyöstä fil­lar­in satulassa.

    1. Min­un strate­giani on vara­ta hotel­li, kun olen noin 30 km:n päässä ja tiedän suun­nilleen, kuin­ka pitkälle tänään on hyvä polkea. Mielel­läni varaan suo­raan hotel­lista, kos­ka ebookres ym ottaa välistä aika paljon, mut­ta Google on tehnyt tämän liki mahdottomaksi.

  3. Kiva lukea mitä Osmo saa irti tältä reissulta.

    Pari kesää sit­ten menimme emän­nän kanssa Tallinnas­ta junal­la Riisipereen ja siitä van­haa radan­po­h­jaa polkien Haap­salu­un (lop­ul­ta vähän tyl­sä kivi­nen suo­ra jon­ka pin­ta upot­ti vaik­ka hybridin pis­to­suo­jatut renkaat menon kestivätkin) sekä edelleen lau­tal­la Hiiden­maalle. Yövy­imme Kas­sar­il­la. (Siel­lä päin­vas­toin puhkeskuk­ses­ta sai ruokaa ja vieraskodis­tamme ei.) Seu­raa­vana päivänä laiskot­te­limme ja poikkes­imme ennen Kure­saar­ta tieltä 79 yöpymään Kaalin kraat­ter­ille. Kure­saa­res­sa vietet­ti­in pari yötä tur­is­teina pyöräilemät­tä sen kum­mem­min kuin läheisel­lä Abrukan pikkusaarel­la jos­sa on kiva luon­non­puis­to. Sit­ten Muhun kaut­ta Pär­nu­un. Lep­poisia päivä­matko­ja kun oli kum­mal­lakin +10 kg tarakkalaukuis­sa ja lev­eät renkaat.

    Koke­mus oli sen ver­ran posi­ti­ivi­nen, että viime kesänä juna vei mei­dät Tallinnas­ta Riikaan jos­ta poljimme Kuurinkyn­näk­selle, Kalin­ingradi­in ja edelleen Gdan­ski­in. Tiet oli­vat Latvi­as­sa ja Liet­tuas­sa selvästi Viroa huonom­mat. Päällysteen varaan ei kan­na­ta laskea jos ei kul­je ihan val­tateitä, ja päällysteen kun­to on keskimäärin aika kehno. Jäl­keen­päin ajatellen päin­vas­tainen kier­to­su­un­ta olisi tuul­ten kannal­ta var­maankin toimin­ut parem­min. Kivaa­han tuo oli. Teu­tonir­i­tarien raken­nelmia kel­paa kat­sel­la ja tuhti mut­ta edulli­nen maalais­ruo­ka mais­tuu pyöräi­lyn päälle. Paris­sa paikas­sa hui­jasimme junal­la kun liikenne tun­tui rasit­taval­ta; pyörien kuskaus junas­sa onnis­tui Kalin­ingradis­sakin ongelmitta.

  4. Osmo Soin­in­vaara:
    Min­un strate­giani on vara­ta hotel­li, kun olen noin 30 km:n päässä ja tiedän suun­nilleen, kuin­ka pitkälle tänään on hyvä polkea. Mielel­läni varaan suo­raan hotel­lista, kos­ka ebookres ym ottaa välistä aika paljon, mut­ta Google on tehnyt tämän liki mahdottomaksi. 

    Jokainen menee oma­l­la tyylil­lään. Joka tapauk­ses­sa nyt on vilkas viikon­lop­pu edessä ja Kures­saari on var­masti umpitäyn­nä. Kan­nat­taa siis viimeistään Lei­sis­sä istah­taa alas kahville ja tutkia onko sieltä ylipäätään mah­dol­lista löytää yöpaikkaa. Jos näyt­tää huonol­ta niin siinä on hyvä vai­h­taa suun­taa ja lähteä Oris­saaren suun­taan ja sieltä vaik­ka Muhulle. Tie sivuaa meren­ran­taa ja on oikein viihty­isä kulkea.

  5. Osmo Soin­in­vaara: mut­ta Google on tehnyt tämän liki mahdottomaksi.

    Mitä google on tehnyt? Han­kalam­paa on, ettei pienem­piä majoi­tu­s­paikko­ja oikein löy­dy mis­tään yleis-por­taal­ista, vaan melkein pitäisi käyt­tää jotain paikallisen matkailu-infon sivuja.

    Ebook­ers ym. ovat isom­pi­enk hotel­lien etsimisessä ihan kät­syjä, mut­ta aika usein parhaan hin­nan saa myös hotel­lista. Kan­nat­taakin aina ebook­ers yms. haku­jen jäl­keen tseka­ta löy­tyykö huone enin­tään samaan hin­taan suoraankin.

    1. Jos tiedät hotellin nimen ja yrität etsiä sen googles­ta, saat ensin kaik­ki mah­dol­liset ebook­er­sit, trip adwisorit ja muut ja hotel­li oma sivu löy­tyy jostain pah­nan pohjim­maise­na jos löy­tyy ollenkaan. Kotona pöytäkoneen äärel­lä tämä onnis­tuu, mut­ta kän­nykäl­lä aika hankalaa.

  6. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos tiedät hotellin nimen ja yrität etsiä sen googles­ta, saat ensin kaik­ki mah­dol­liset ebook­er­sit, trip adwisorit ja muut ja hotel­li oma sivu löy­tyy jostain pah­nan pohjim­maise­na jos löy­tyy ollenkaan. Kotona pöytäkoneen äärel­lä tämä onnis­tuu, mut­ta kän­nykäl­lä aika hankalaa.

    Lai­ta haku­un hotellin nimi ja lisäk­si “face­book”. Pääset hotellin julkiselle face­book ‑sivulle, jos­ta yleen­sä on link­ki viral­lisille kotisivuille.

Vastaa käyttäjälle Mats Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.