Tove Ruokoja kommentoi kirjoitustani facebook-sivustolla näin: Sosiaalipuolella yhtiön olisi kannattanut jättää esim perhetyö perheelle antamatta ja odottaa tilanteen pahenemista niin että liikelaitoksen lastensuojelu joutuu ottamaan kopin.
Tämä osoittaa vielä yhtä hankalaa rajapintaa. Me kaikki tiedämme, että ennaltaehkäisy on ylipäänsä paljon kannattavampaa kuin sairauden hoito. Helpoissa tapauksissa sote-yhtiön kannattaisi panostaa ennaltaehkäisyyn, koska se säästää itsekin siinä, että potilas pysyy terveenä. Kannattaa siis käyttää esimerkiksi 200 euroa vuodessa, jotta ei synny tuhannen euron kustannuksia myöhemmin.
Sote-yhtiön ei kannata kuitenkaan käytää 5 000 euroa vuodessa välttääkseen 100 000 euron kustannukset myöhemmin, koska se ei joutuisi tuota 100 000 euroa maksamaan, mutta joutuisi maksamaan sen 5 000 €. Lastensuojeluasiakkaille on omat maksajansa ja erikoissairaanhoitoahan soteyhtiö ei joudu maksamaan. Erittäin kannattavaa on saattaa asiakas kelpoiseksi henkilökohtaiseen hoitobudjettiin. Silloin siitä saa vielä enemmän rahaakin.
Olisi paljon järkevämpää, että erityistä hoitoa tarvitsevat, esimerkiksi potentiaaliset lastensuojeluperheet, jäisivät yhteiskunnan vastuulle kuten Ruotsissa. Tämä jo senkin takia, että jos soteyhtiön on pystyttävä vastaamaan ihan kaikkeen, sen on pakostakin oltava aika iso ja tästä seuraa oligopolistinen kilpailu. Lisäksi samalla tavalla kuin on tuhlausta käyttää rekka-autoa yhden olutkorin kuljettamikseen, on kustannustehotonta käyttää kovin raskasta koneistoa kaikkiin suomalaisiin, vaikka sitä raskasta koneistoa tarvitsee vain pieni vähemmistö.
Markkinafundamisteille tällainen ratkaisu ei ilmeisesti käy, koska he vaativat, että maakunnan yhtiöiden on toimittava samalla logiikalla kuin yksityisten. Niidenkään ei silloin kannata välttää isoja, maakunnan liikelaitoksen maksettavaksi jääviä kustannuksia. Jos maakunnan yhtiön on oltava valmis käyttämään 5 000 € lastensuojeluongelman ennaltaehkäisyyn, se ei voi silloin toimia samalla budjetilla kuin yksityiset, joiden ei oleteta niin tekevän.
On myös oltava mekanismi, jolla yksityisen yhtiön vastuulla olevaa perhettäkin autetaan tarvittaessa, koska potentiaalista lastensuojelutapausta ei voida ennustaa.
Tässäkin on vielä vähän tuunaamista. Tämäkin ongelma on varmaankin ratkaistavissa, mutta se pitäisi myös ratkaista. Varmaankin päädyttäisiin siihen, että perhetyöstä suuri osa tulisi suoraan maakunnan budjetista, mutta se ampuisi kyllä järjestelmään ison aukon. Tai sitten lastensuojelun asiakkaaksi saattamisesta pitäisi tulla iso taloudellinen sanktio.
Kaikki lopullisessa kunnossa 18 kuukauden päästä?
20 prossaa ihmisistä kuluttaa 80 prossaa soten rahoista joten kannattaisi keskittyä nyt siihen 20 prossaan jos haluaa rahaa säästää.
Kun tuli viitattua ei-tuetun vakuutuspohjaisen järjestelmän huonoihin puoliin, yksi USAn konservatiivien toistelemista hyvistä puolista on ajatus että oma vastuu kannustaisi yksilöitä kohti terveempiä elämäntapoja ja pienempää riskinottoa oman terveyden suhteen.
Ihmisluonteen (esim. teinien kuolemattomuuden) tuntien on hyvä kysymys kuinka paljon kymmenien vuosien päästä mahdollisesti realisoituvat sairaudet kannustaisivat ihmisiä tämän päivän valinnoissa. Mutta argumentti on sama: yksilön ei kannata kokea esim. 5000 euron suuruisiksi arvottamiaan makkaransyönnin lopettamisesta aiheutuvia mielihyvätappioita välttääkseen sydän- ja verisuonitaudin 100 000 euron hoitokustannukset myöhemmin, koska ei joudu sitä 100 000 euroa maksamaan, mutta joutuu kokemaan 5000 euron mielihyvätappion.
Kokonaisuutta ei saada optimoitua siten, että kukin yksityinen yritys toimii oman etunsa mukaan. Viimeisimmät blogikirjoitukset kertovat hyvin, miksi homma ei toimi sotessa. Aiempi kirjoitus käsitteli työelämän murrosta, jossa työntekijän korvaaminen robotilla yksityisissä yrityksissä ei optimoi kokonaisuutta, koska yritys ei vastaa irtisanotulle työntekijälle ja yhteiskunnalle koituvista haitoista.
Ennaltaehkäisy on ideaalista, mutta monet ihmisistä eivät halua tai jaksa nähdä vaivaa esim. elämäntapojen muuttamiseksi, vaan odottavat, että sitten kun ongelmia tulee, lääkäri hoitaa ne — esim. antaa sopivan lääkityksen — tai eivät vain välitä eivätkä edes mene lääkäriin silloin, kun olisi syytä…
Yksi ratkaisu kuvattuun ongelmaan on se, että sote-yhtiö joutuisi maksamaan sen 100 000 euroa, mikäli asiakas senhintaista palvelua tarvitsee. Mikäli sote-yhtiö ei pystyisi kyseistä palvelua järjestämään, niin se joutuisi ostamaan sen markkinoilta.
Tällöin on tietenkin riski siitä, että yritys vedetään konkurssiin ja jatketaan uudella yrityksellä. Konkurssipakoa vastaan voi taas kehittää erilaisia mekanismeja, kuten niiden yhtiömuotojen kieltämistä sotetoiminnassa, joissa omistajilla ei ole henkilökohtaista vastuuta tai erilaisia alan sisäisiä vakuutuspooleja, jotka tosin haittaavat alalle pääsemistä.
Olen pahoillani, että kirjoitan nimettä.
Jo tällä hetkellä on suurena ongelmana asiakkaat, jotka ovat asiakkaita ja ostamassa palveluita. Ei asiakas, potilas tai kuntoutuja tiedä, mitä tarvitsee.
Laitan esimerkkejä: asiakkas mennyt yksityiselle, kun olkapää kipeytynyt. Lääkäri toteaa tilanteen ja myy röntgenin. Siinä ei selittävää, joten ortopedille. Ortopedi toteaa tilanteen, ei selittävää, joten myydään magneetti. Siinä ei selittävää, joten hoitosuhde seis ja sv3fm kouraan. Ei korjattavaa, ei hoidettavaa.
2 viikkoa ja asiakas julkisella. Oletko kuullut, että kättä pitäisi heiluttaa? No ei ollut. Miten olet hoitanut sitä kipua? Ketään ei ollut kiinnostanut.
Miksi väärien asioiden tekeminen ei ole rangaistavaa?
Tosin tuo 20:80 ‑sääntö perustuu yksittäisen vuoden kuluihin. Siihen vähävaivaiseen ja halvaksi tulevaan (ja järjestelmän rahittavaan) 80 prosenttiin kuuluva suhteellisen perusterve nuori tai keski-ikäinenkin usein viettää viimeiset vuotensa siinä pienemmässä ja sairaammassa joukossa, eikä tuo jako myöskään taida paljoa kertoa ennaltaehkäisyn arvosta.
Itse käytän joka lantin sote-tililtä ja katsotaan mitä sitten tapahtuu.
Henkilökohtainen tili kun ei tasaa satunnaisuuteen. Vakuutuksen idea oli jakaa riskit ja kulut…
Tämä on yksi harvoista kirjoituksista, jossa pohditaan sote sosiaali-osuutta.
Miksi maakunta ennaltaehkäisisi mitään, koska valtio maksaa?
Tähän saakka kunnilla oli kannustimia nuorisotyöhön ja vaikka päihdetyöhön. Ei enää.
Asiaa on tutkittu ja tuossa 20 prosentissa on erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmaisia ja lastensuojelun asiakkaita sekä osa vanhuksista. Useimmat terveydenhuollossa työskentelevät tajuavat aika nopeasti asian. Muistan uran alusta terveyskeskuslääkärin työstä juuri ne potilaat jotka olivat olleet palveluiden suurkuluttajia teini-iästä tai varhaisaikuisuudesta asti ja joiden tullessa vastaanotolle sai käyttää paljon aikaa sen selvittämiseen mikä juuri silloin oli tulon oikeana syynä ongelmakimpun takana. Potentiaalisia syitä tulolle oli kuultavissa ja nähtävissä niin monia eikä ihminen usein sitä itsekään osannut kertoa. Tekniset indikaatiot 5–10 erikoissairaanhoidon lähetteeseenkin olisi löytynyt. Olen edelleen sitä mieltä kuin silloinkin että sairauksien hoitaminen on helppoa mutta ihmisten hoitaminen ei aina ole.
JTS:llä ja miksei muillekin: Sotejuna ei tule maaliin Sipilän aikataulussa v.2020
Syy: Oppositio jätettiin pois tästä PEV:n lausunnon jälkeisestä uudesta yrityksestä ja välissä (jos normaalisti) ek-vaalit 2019.
Joten seuraava uusi hallitus ei tule vahvistamaan Sipilän sote esitystä. Ihan vaan vaikka kettuilun vuoksi.
Sote juna saadaan maaliin arviolta vuonna 2080.
Vai onko jollain optimistisempia arvioita junan aikataulusta?
Sellainen on aina nautittava hetki, kun vaatinut asiakas tulee lopulta halveksimansa terveyskeskuslääkärin vastaanotolle mukanaan suuri joukko kertomuksia, laboratoriovastauksia ja kuvantamistuloksia privaatista, ja hänen hämillisestä ilmeestään näkee, että hän on itsekin tajunnut tulleensa vain näennäistutkituksi ja näennäishoidetuksi, ja erittäin kalliilla.
Ennaltaehkäisy on julkisella puolella käytännössä sitä, että jos tällainen perusterve normaalipainoinen keski-ikäinen mies yrittää päästä lääkärin juttusille ilman mitään akuuttia ongelmaa, niin se ei onnistu, koska välissä on ainakin 2 henkeä, joiden tehtävänä on käännyttää terveet kotiin pois häiritsemästä oikean työn tekemistä.
Tässä taitaa käydä niin, ettei mitään saada aikaiseksi ennen kuin on pakko. Toivottavasti tuho ei ole yhtä totaalinen kuin Uudessa-Seelannissa oli. Siellähän käytännössä katosi yhteiskunnan rahoittama sosiaaliturva ja terveydenhoito. Minkä uusi-seelantilaiset tekivät fiksusti, oli koulutuksen pelastaminen.
Itse yksinkertaisesti antaisin STM:lle 30% vähemmän rahaa. Se on kuitenkin parempi kuin 90% vähemmän, mikä on tulos, jos SOTE-kustannuksia ei saada kuriin.
Aijjaa. Muutama vuosi sitten oli oikein kampanja, jossa kaupunki kutsui ikäryhmittäin nimenomaan keski-ikäisiä miehiä terveystarkastukseen, jossa tarkastettiin perusterveys ja elämäntavat. Tuosta on sitten varmaan luovuttu Helsingin osalta, todennäköisesti kustannussyistä.
Veikkaan, että osallistumisprosentti oli aika alhainen, mikä on voinut myös vaikuttaa asiaan.
Tämä kaunis ajatus ei kuitenkaan näy millään tavalla vaikkapa kyseisten konservatiivien asenteissa ilmastonmuutosta kohtaan. Se kuulostaa ikävästi keppihevoselta, jolla vain pyritään pienentämään omaa maksuosuutta yhteiskunnallisista ongelmista. Vastaavasti superrikkaat ovat suhteessa varsin huolettomia laajojen taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien suhteen, vaikka noistakin potentiaalisista ongelmista selviäisi rahalla.
Ei se ole kettuilua. Miksi ihmeessä uusi hallitus haluaisi ottaa vastuun edellisen tekemistä virheistä? Asia olisi eri, mikäli puolueet olisivat valmistelussa mukana siinä määrin, että olisivat asiaan jo sitoutuneet.