Kaupunkirakentamisen aika (7) Oodi umpikorttelille

Mon­et helsinkiläiset rakas­ta­vat umpiko­rt­telei­ta, mut­ta silti niitä raken­netaan kovin vähän. Hyvää kaupunkia ei syn­ny lähiörak­en­tamisen opeil­la. Umpiko­rt­telei­ta ei ole kan­takaupun­gin lähiöis­sä, kos­ka ne kiel­let­ti­in kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la ennen toista maail­man­so­taa. Kiel­to on puret­tu ajat sit­ten, mut­ta vas­ta kuluneel­la vaa­likaudel­la on aloitet­tu kaavoit­ta­maan umpiko­rt­telei­ta esikaupun­ki- ja lähiövyöhykkeelle.

Tiivi­is­sä kaupungis­sa halu­taan asua sik­si, että se tar­joaa niitä mukavuuk­sia, joi­ta ihmiset elämään­sä halu­a­vat. Tiiviys ei ole itseis­ar­vo vaan väline mui­hin arvokkaisi­in asioi­hin. Lap­siper­heessä päiväkoti ja koulu löy­tyvät käve­lyetäisyy­deltä, samoin kavere­i­ta eri­laisi­in har­ras­tuk­si­in. Joukkoli­ikenne tar­joaa hyvät liikku­mis­mah­dol­lisu­udet mon­een suun­taan ja päivit­täiseen elämään on help­poa sovit­taa tapaamisia kaverei­den ja ystävien kanssa.

Sik­si mei­dän pitää vaa­tia tiivistä rak­en­tamista ja eri­tyis­es­ti umpiko­rt­telei­ta nimeno­maan siel­lä, mis­sä siitä saadaan kaik­ista suurim­mat hyödyt kaupunki­laisille. Kaupunkisu­un­nit­telus­sa pitää oppia ajat­tele­maan samanaikaises­ti rak­en­tu­vien asun­to­jen laat­ua ja syn­tyvän kaupunkiym­päristön laat­ua. Osaop­ti­moin­ti johtaa kaikkien kannal­ta huonoon lopputulokseen.

Eri­tyisen tärkeis­sä paikois­sa kaupun­ki pitää opet­taa rak­en­ta­maan tiivi­itä ja kapei­ta umpiko­rt­telei­ta, jot­ka mah­tu­vat kapeisi­inkin paikkoi­hin – täl­laisia kohtei­ta löy­tyy uud­es­ta yleiskaavas­ta monia.

13 vastausta artikkeliin “Kaupunkirakentamisen aika (7) Oodi umpikorttelille”

    1. Olen yrit­tänyt ajaa tuo­ta Barcelo­nan kaltaista ratkaisua Helsinki­in ennen kuin tiesin siitä mitään niin, että joka toinen katu vapautet­taisi­in autoil­ta pihakaduk­si ruu­tukaavas­sa. Kaikkial­la se ei onnis­tu, kos­ka meil­lä ei ole niin selkeää ruu­tukaavaa kuin Bqarcelonassa.

  1. “Mon­et helsinkiläiset rakas­ta­vat umpikortteleita”

    Kyl­lä, kan­takaupun­gun umpiko­rt­te­limaail­maa kivi­jalka­palveluineen, mut­ta ei se umpiko­rt­teli sel­l­aise­naan nykyaikana tuo­ta kan­takaupunkia. Ei todellakaan.
    Tehdään umpiko­rt­telei­ta ja palve­lut ostoshel­vetti­in (Redi, Mall of Tripla) ?

    Sinän­sä kort­teleit­ten avaami­nen osit­tain kadulle voisi tuo­da jopa lisäar­voa yksi­toikkoiseen ump­isokke­liseen katukuvaan

  2. Osmo Soin­in­vaara:
    Kaikkial­la se ei onnis­tu, kos­ka meil­lä ei ole niin selkeää ruu­tukaavaa kuin Bqarcelonassa. 

    Onko uusien aluei­den ruu­tukaavoit­tamista vas­taan mitään järk­isy­itä? Muu­ta kuin kaavoit­tamis­es­ta vas­taa­van sul­je­tun ammat­tikun­nan omat sisäiset ide­olo­giat ja trendit? 

    Suurin osa kaupunkei­hin halu­avista nyky­ih­mi­sistä kokee nimeno­maan ruu­tukaa­van ja umpiko­rt­telin kaupungiksi. 

    Niille muille on tarpeek­si mod­ernismilähiöitä ja lähikun­tia. Juuri nyt olisi kaiken lisäk­si osta­jan markki­nat kuusikym­men­lu­vul­la suun­nitel­lulle alueelle halu­valle, tar­jon­taa on. Ei sitä tarvi­ta lisää. Vaik­ka kuin­ka näyt­täisi ilmaku­vas­sa orgaanis­es­ti mas­soitel­lul­ta tai ratio­naalis­es­ti sommitellulta.

    Sen parkkipaikkanorminkin voi ottaa huomioon niin että jätetään talo­jen väli­in nyt ne paikat mut­ta suun­nitel­laan niihin valmi­ik­si talot. Sit­ten kah­denkymme­nen vuo­den päästä kat­so­taan onko paikoille enää tarvet­ta vai voidaanko ne viimein rak­en­taa umpeen. Siihen ei ole mah­dol­lisu­ut­ta jos ensi vai­heessa tehdään neljään suun­taan avau­tu­via puis­to­talo­ja, sik­si se kan­nat­taisi ottaa huomioon jo nyt.

    Kaupun­ki ei ole koskaan valmis. On käsit­tämätön­tä että sankari­arkkite­hdit tekevät edelleenkin kokon­ais­taide­teok­sia joiden he katso­vat ole­van lop­ulli­nen ratkaisu. 

    Kuusikym­men­lu­vul­la sen­tään ajatelti­in että kol­menkymme­nen vuo­den päästä voidaan ele­ment­tilähiöt purkaa ja tehdä ne oikeat kun­nol­liset talot tilalle. Tänään tiede­tään miten kävi. Virheestä tuli pysyvä.

    1. Onko uusien aluei­den ruu­tukaavoit­tamista vas­taan mitään järkisyitä? 

      Ne kiel­let­ti­in jos­sain vai­heessa kokon­aan kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la. Tulos­d­ta voi käy­dä ihaile­mas­sa Munkkiniedmessä, jos­sa Puis­to­tien ja Lokkalantien välis­sä on ruu­tukaavaa ja Puis­to­tien ja Riihi­tien välis­sä ei ole. Kiel­to on kyl­lä kumot­tu, mut­ta mon­en arkkite­hdin päähän se on silti iskostunut.

  3. Umpiko­rt­teli toimisi vielä parem­min, jos sisäpi­hal­la olisi oma hallinton­sa. Nythän jokainen taloy­htiö tekee omat ratkaisun­sa, minkä seu­rauk­se­na sisäpi­ha on tilkkutäkki.

    1. Helsingis­sä on tapana lait­taa ase­makaavaan, ettei koert­telip­i­aahn saa lait­taa muure­ja tai aito­ja. Van­hal­la Kata­janokalla kaupun­ki tosin kieltää niiden purkamisen 🙁

  4. Iso syy mik­si umpiko­rt­telei­ta ei tänä päivänä tehdä edes kaupunki­maiseen rak­en­teeseen on se että ne kul­ma-asun­not on vaikeampia ja kalli­impia suun­nitel­la. Ton­tille on kaavas­sa aina tiet­ty ker­rosalamäärä, ja sen alan toteut­ta­mi­nen on arkkite­hdeille helpom­paa ja siten raken­nus­li­ikkeille halvem­paa ei-ump­inaise­na. Sik­si mas­soi­hin jää paljon aukko­ja. Tämä mah­dol­lis­taa usein myös parvekkei­den lisäämisen, mikä ainakin tois­taisek­si lisää myös voit­to­ja (saa nähdä kauan menee ennen kuin ihmiset ja raken­nus­li­ik­keet ymmärtävät että kadulle aukea­va perus­lähiö­parveke on itse asi­as­sa turha ja huono asia tiivi­is­sä kaupungissa).

    Fyrkkaa ja van­hanaikaisu­ut­ta luku­un otta­mat­ta kaik­ki loogiset syythän nimeno­maan puolta­vat umpikortteleita.

    Malmin lento­ken­tän suun­nitel­mat on muuten hyvä esimerk­ki täl­lais­es­ta “ker­ral­la valmis lähiö­taide­teos” kaavoit­tamis­es­ta. Min­ua ei peri­aat­teessa kiin­nos­ta ken­tän kohta­lo suun­taan tai toiseen, mut­ta ker­ran nämä ovat ne suun­nitel­mat, niin todel­la toivon että se jää rak­en­ta­mat­ta. Pyörää kun ei tarvit­sisi kek­siä uudelleen, mut­ta tun­tuu siltä että tämän ammat­tikun­nan edus­ta­jil­la on kauhea tarve saa­da oma nimi, taiteelli­nen per­soon­al­lisu­us ja merkit­tävä per­in­tö kar­talle ja ilmaku­vis­sa hyvin näkyviin.

  5. Tämä kir­joi­tus on asi­aa. Lisäk­si tulee pohtia toimi­van kort­telin kokoa. Yksi parhaista, monipuolisim­mista on NY:n vajaat satametri­nen ker­taa noin kak­sisa­taametri­nen. Se sopii niin pien­talo­rak­en­tamiseen kuin pil­ven­pi­irtäjien poh­jak­si. Toinen toimi­va on van­ha Suomes­sakin käytet­ty 160*160 metriä. 

    Jos arkkite­hdit päästetään puuhastele­maan kort­telien kanssa tulok­se­na on Taka-Töölön kaltaisia liian suuria kort­telei­ta. Tehokku­us ei kun­nol­la riitä palvelu­iden syn­tymiseen, mut­ta täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen on vaikeaa.

  6. muumiovi­ras­to:
    Iso syy mik­si umpiko­rt­telei­ta ei tänä päivänä tehdä edes kaupunki­maiseen rak­en­teeseen on se että ne kul­ma-asun­not on vaikeampia ja kalli­impia suun­nitel­la. Ton­tille on kaavas­sa aina tiet­ty ker­rosalamäärä, ja sen alan toteut­ta­mi­nen on arkkite­hdeille helpom­paa ja siten raken­nus­li­ikkeille halvem­paa ei-umpinaisena… 

    Toisaal­ta kul­ma-asun­not ovat kaikkein kalleimpi, joten niis­sä pitäisi olla paras kate. Tuokin osoit­taa, ettei ker­rosalaa pidä säädel­lä kaavas­sa. Sen ain­oa hyö­ty on, että riit­tävän härskit voivat vetää välistä. Mitään teknistä syytä sille ei ole olemassa.

    Kaavas­sa tulee olla katu­ti­lan reuna, mak­si­mi ker­rosluku (6), räys­täsko­rkeus ja har­jako­rkeus. Noil­la tiedoil­la syn­tyy hyvää kaupunkitilaa.

    Ai mik­si ker­rosluku? Sik­si että nykyisel­lä rahoi­tus­po­h­jal­la ilman ker­roksien pienen­tämis­ra­joitet­ta gryn­der­it tekevät asun­to­ja vain puoli­tois­tametrisille. Tont­tikoko pitää olla suh­teutet­tu kort­telin kokoon niin, että myös muut rahoi­tus­muodot kuin suo­ma­laiset kaupun­git tuhon­nut gryn­deri­rak­en­t­a­mi­nen on mahdollista.

    muumiovi­ras­to:

    …Malmin lento­ken­tän suun­nitel­mat on muuten hyvä esimerk­ki täl­lais­es­ta “ker­ral­la valmis lähiö­taide­teos” kaavoit­tamis­es­ta. Min­ua ei peri­aat­teessa kiin­nos­ta ken­tän kohta­lo suun­taan tai toiseen… 

    Helsin­ki tarvit­see kakkosken­tän. Toki on mah­dol­lista pakkol­u­nas­taa joku huonokun­toinen lähiö Itä-Helsingistä ja lait­taa se mata­lak­si ken­tän alta. Lon­toos­sa tehti­in niin, mut­ta Mal­mi olisi valmis kenttä.

  7. muumiovi­ras­to: (saa nähdä kauan menee ennen kuin ihmiset ja raken­nus­li­ik­keet ymmärtävät että kadulle aukea­va perus­lähiö­parveke on itse asi­as­sa turha ja huono asia tiivi­is­sä kaupungissa).

    Koke­muk­ses­ta voin sanoa että kadun suun­taan ole­va lasitet­tu parveke lisäsi asum­is­mukavu­ut­ta merkit­tävästi. Se toimii äänies­ris­teenä ja vähen­tää sisään kan­tau­tu­vaa pölyä.

    Parvek­keet eivät vält­tämät­tä ole mikään kau­nis­tus katuku­vas­sa, mut­ta lisäävät kyl­lä asumismukavuutta.

  8. Osmo Soin­in­vaara:
    Helsingis­sä on tapana lait­taa ase­makaavaan, ettei koert­telip­i­aahn saa lait­taa muure­ja tai aito­ja. Van­hal­la Kata­janokalla kaupun­ki tosin kieltää niiden purkamisen 

    Hyvä niin. Ilman yhteistyötä kukin taloy­htiö kuitenkin rak­en­taa kaik­ki omat “hiekkalaatikkon­sa”, jol­loin surauk­se­na on tilkkutäk­ki. Muual­la, ja joskus Suomes­sakin saadaan umpiko­rt­telin 50x50 metrin piha-alueeseen mah­tu­maan jopa pieni sisäpuisto.

  9. muumiovi­ras­to:

    Malmin lento­ken­tän suun­nitel­mat on muuten hyvä esimerk­ki täl­lais­es­ta “ker­ral­la valmis lähiö­taide­teos” kaavoit­tamis­es­ta. Min­ua ei peri­aat­teessa kiin­nos­ta ken­tän kohta­lo suun­taan tai toiseen, mut­ta ker­ran nämä ovat ne suun­nitel­mat, niin todel­la toivon että se jää rak­en­ta­mat­ta. Pyörää kun ei tarvit­sisi kek­siä uudelleen, mut­ta tun­tuu siltä että tämän ammat­tikun­nan edus­ta­jil­la on kauhea tarve saa­da oma nimi, taiteelli­nen per­soon­al­lisu­us ja merkit­tävä per­in­tö kar­talle ja ilmaku­vis­sa hyvin näkyviin.

    Malmin lento­ken­tän tilalle tule­va asuinalue tulee ole­maan sen ver­ran syr­jäi­nen, etten lähtisi rak­en­ta­maan siitä umpiko­rt­telia ruu­tukaaval­la, vaan sen ver­ran syr­jäisel­lä alueel­la väljyys on valt­tiko­rt­ti. Esimerkik­si Vuosaa­res­sa asu­isin mielu­um­min pohjoisosan 60-luvun autokaupungis­sa kuin eteläosas­sa vuosi­tuhan­nen vai­h­teen tiivi­il­lä alueel­la, sil­lä tiiviy­den vastapain­ona ei kuitenkaan ole esimerkik­si kau­nista arkkite­htu­uria, hyvää sijain­tia tai hyviä palveluja.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.