Kaupunkirakentamisen aika (3) Helsingin kasvu kääntyy sisäänpäin

Oikeus hyvään asuinympäristöön on tärkeää ihmis­ten hyv­in­voin­nille ja yhteiskun­nalle niin sosi­aalis­es­ti kuin taloudellisestikin.

Oikea asuin­paik­ka pienistä ärsy­tyk­sistään huoli­mat­ta tuo lev­ol­lisen olon työstä tai reis­sus­ta koti­in palates­sa. Sopi­va asuinympäristö lievit­tää stres­siä ja antaa elämälle sen pienen potkun lisää sisältöä. Yksi kaipaa kodin lähelle mer­ta, toinen met­sää ja kol­mas urbaa­nia kaupunkia – vain pieni osa ei väl­itä paljoakaan siitä, minkälaises­sa ympäristössä asuu.

Ihmiset kaipaa­vat oma­l­ta kotiym­päristöltään eri­laisia asioi­ta ja per­heis­sä koti­paikan val­in­ta on tietenkin usein kom­pro­mis­si. Onhan yhtälössä mukana mon­en ihmisen tarpeet, työ­paikko­jen ja päiväko­tien, koulu­jen ja har­ras­tusten sijainnit.

Valitet­tavasti merkit­tävä osa ihmi­sistä ei pääse asumaan sel­l­aises­sa ympäristössä, johon on ilo pala­ta joka ilta. Kun Helsingis­sä ja Tam­pereel­la asu­vien ihmis­ten asum­is­pref­er­ensse­jä tutkit­ti­in, 35 % halusi asua urbaanis­sa ympäristössä. Helsin­gin seudul­la on siis noin vii­sisa­taatuhat­ta asukas­ta, jot­ka halu­a­vat asua urbaanis­sa ympäristössä. Valitet­tavasti tämä mah­dol­lisu­us on vain vain par­ille­sadal­letuhan­nelle asukkaalle.

Tämän takia kan­takaupun­gin Helsin­gin hin­tata­so on läht­enyt käsistä. Asukkaat joutu­vat  kil­paile­maan siitä, kenelle tämä harv­inainen mah­dol­lisu­us sallitaan.

Se, että sin­ul­la ja min­ul­la – kaikil­la asukkail­la, on mah­dol­lisu­us elää hyvässä ympäristössä on tärkeää koko Helsin­gin tule­vaisu­u­den kannal­ta. Kaik­ista suurin este tälle on pula laadukkaasti raken­netus­ta kaupunkiympäristöstä.

7 vastausta artikkeliin “Kaupunkirakentamisen aika (3) Helsingin kasvu kääntyy sisäänpäin”

  1. Ihmisil­lä on kum­malli­nen aja­tusharha kan­nat­taa vain sel­l­aista rak­en­tamista, mis­sä itse halu­aisi asua, ja vas­tus­taa sel­l­aista rak­en­tamista mis­sä itse ei halu­aisi asua.

    Oikeam­min lähiöa­sumis­es­ta tykkäävienkin kan­nat­taisi ajaa tiivi­in kort­te­likaupun­gin rak­en­tamista kaikille heille jot­ka kort­te­likaupungis­sa halu­a­vat asua. Mitä tiivi­im­min keskus­ta-alueel­la asu­taan, sitä lähem­mäs keskus­taa mah­tuu myös lähiöitä, joten lähiöa­sukkaillekin tulee lyhyem­mät työ­matkat. Ja mitä use­ampi halu­a­va saa asua keskus­tas­sa, sitä vähem­män se kil­pail­e­vat asun­tomarkki­noil­la lähiöa­su­jien kanssa.

  2. Sam­po Smolan­der: lievit­tää stres­siä ja antaa elämälle sen pienen potkun lisää sisältöä. Yksi kaipaa kodin lähelle mer­ta, toinen met­sää ja kol­mas urbaa­nia kaupunkia – vain pieni osa ei väl­itä paljoakaan siitä, minkälaises­sa ympäristössä asuu.
    Ihmiset kaipaa­vat oma­l­ta kotiym­päristöltään eri­laisia asioi­ta ja per­heis­sä koti­paikan val­in­ta on tietenkin usein kom­pro­mis­si. Onhan yhtälössä mukana mon­en ihmisen tarpeet, työ­paikko­jen ja päiväko­tien, koulu­jen ja har­ras­tusten sijainnit.
    Valitet­tavasti merkit­tävä osa ihmi­sistä ei pääse asumaan sel­l­aises­sa ympäristössä, johon on ilo pala­ta joka ilta. Kun Helsingis­sä ja Tam­pereel­la asu­vien ihmisten 

    Mainio kom­ment­ti!

  3. Here, here. Jokainen julk­isil­la tai polkupyöräl­lä liikku­va helpot­taa roimasti henkilöau­toilua. No, nyky­isin on vain sekä ihmisiä ja auto­ja enem­män kuin sil­loin ennen.

    Kun­nan kaavoituk­ses­sa 25 vuot­ta on suun­nit­telu­jänne. Mut­ta kun­tapäät­täjät muis­tel­e­vat enem­min maail­maa vuon­na 1992 kuin pohti­si­vat miten elämme 2042.

  4. Olen aina kan­nat­tanut urbaanin rak­en­tamisen lisäämistä ja kan­takaupun­gin laa­jen­tamista ja sikäli olen toiv­ot­tanut kaupunkisu­un­nit­telun par­a­dig­man val­lanku­mouk­sen ter­ve­tulleek­si. Nyt kuitenkin tun­tuu siltä, että Helsin­gin vihreät tun­tuu urban­is­min huumas­sa uno­hta­neen lähiöt kokon­aan. Selailin vihrei­den vaalile­hteä ja jotenkin jäi sel­l­ainen kuva lehden kart­taa kat­soes­sa, ettei vihreil­lä ole tar­jo­ta lähiöi­den asukkaille paljon mitään, mitä nyt ehkä jotain sosi­aali­palvelui­ta. Uudet ratikkkalin­jat palvel­e­vat kehä I:n sisäpuol­ta ja kaupunkibule­vardit hidas­ta­vat lähiöa­sukkaiden busse­ja. Täy­den­nys­rak­en­tamista (ts. piho­jen rak­en­tamista) on tulos­sa mut­ta vasti­neek­si mitään konkreet­tista paran­nus­ta esimerkik­si joukkoli­iken­teeseen ei tun­nu ole­van luvas­sa, päin vas­toin. Raide-jok­erikin on ensisi­jas­sa kaupunki­rak­en­teelli­nen investoin­ti eikä nopeu­ta matkan­tekoa, mikä olisi olen­naista joukkoli­iken­teen kil­pailukyvyn kannal­ta. Mikä kohta­lo on esimerkik­si pis­ara-radal­la, joka lyhen­täisi mon­en mat­ka-aiko­ja min­u­uteil­la ja vähen­täisi bule­var­di­en rak­en­tamisen takia hidas­tu­van bus­si­matkus­tamisen tarvetta?

    Pääosa Helsin­gin seudun asukkaista asuu jatkos­sakin kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la eikä ihmis­ten enem­mistö voi vapaasti vali­ta asuin- ja työ­paikkaansa siten että kotoa voi matkus­taa töi­hin polkupyöräl­lä tai ratikalla, vaan työ­mat­ka on usein 10–20 km lin­nun­ti­etä ja 15–25 km julk­isil­la suun­taansa, joten ilman tehokas­ta seudullista joukkoli­iken­net­tä yksi­ty­isauto on hel­posti ain­oa vai­h­toe­hto. Lisään­tyvässä määrin itsel­läni on sel­l­ainen tunne, ettei osa vihrei­den poli­itikoista ymmär­rä enää ollenkaan kansan ark­isia tarpei­ta ja halu­aa käper­tyä omaan kalli­o­laiseen hip­ster­i­todel­lisu­u­teen­sa, johon eivät kuu­lu lähiöi­den ongelmat.

    1. Tässä mei­dän kir­jas­sa keski­tytään aika paljon Kan­takaupunki­in, kos­ka ajatuk­se­namme on rak­en­tamisen pain­opis­teen muut­ta­mi­nen, mut­ta lähiöi­den (nykykielel­lä esikaupunkialueen) ongelmi­in tulee jotain pien­tä seu­raavis­sa luvuis­sa. Vihreil­lä on lee­gio ehdokkai­ta, jot­ka asu­vat lähiöis­sä ja katso­vat asi­aa siitä näkökulmasta.
      Pis­aran torp­paami­nen oli Suomen Keskustal­ta vihe­liäi­nen temp­pu. Sitä saa, mitä äänestää.

  5. Ehdokkai­ta tulee toki ympäri kaupunkia. Vaikutel­mak­seni on tul­lut kuitenkin että kaupunkisu­un­nit­telus­ta kiin­nos­tuneet ehdokkaat tule­vat lähin­nä kan­takaupungista, kun taas esikaupunkien ehdokkaat korosta­vat palvelui­ta, viher­aluei­ta, ihmisoikeuk­sia ja sel­l­aisia. Vihrei­den vaalio­hjel­mas­sa selvästi näkyy eri­lais­ten intres­siryh­mien vaiku­tus, ja kaupunkisu­un­nit­telu­ak­ti­iv­it tun­tu­vat asu­vat joko kan­takaupungis­sa tai lähel­lä sitä, jol­loin tämä näkökul­ma korostuu. 

    Jos Helsinki­in on tarkoi­tus rak­en­taa se 10 000 asun­toa vuosit­tain, aika paljon menee esikaupunkei­hinkin, kos­ka kan­takaupun­gin lähistössä on esim. maan pilaan­tuneisu­u­den vuok­si ja poli­it­tis­es­ti vaikeaa saa­da tont­te­ja nopeasti käyt­töön. Hyvää kaupunkia pitäisi rak­en­taa myös esikaupunkei­hin ja parhaat ratkaisut eivät vält­tämät­tämät­tä ole samo­ja kun lähempänä keskustaa. 

    Ehkä on syytä avau­tua asi­as­ta lisää jos­sain muualla

  6. Kun Osmo istut päät­täjänä Hgin maankäytön elimis­sä niin toivon että puo­lu­s­tat Malmin lentoase­man rak­en­tamista huoli­mat­ta HSn epäti­eteel­lisen seu­ran tutkimuk­sista. Pohjois-Helsin­ki tarvit­see laa­jasti myös omis­tusasum­ista nut jo kas­va­neen seg­re­gaa­tion pysäyttämiseksi.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.