Kaupunkirakentamisen aika (3) Helsingin kasvu kääntyy sisäänpäin

Oikeus hyvään asuinympäristöön on tärkeää ihmisten hyvinvoinnille ja yhteiskunnalle niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin.

Oikea asuinpaikka pienistä ärsytyksistään huolimatta tuo levollisen olon työstä tai reissusta kotiin palatessa. Sopiva asuinympäristö lievittää stressiä ja antaa elämälle sen pienen potkun lisää sisältöä. Yksi kaipaa kodin lähelle merta, toinen metsää ja kolmas urbaania kaupunkia – vain pieni osa ei välitä paljoakaan siitä, minkälaisessa ympäristössä asuu.

Ihmiset kaipaavat omalta kotiympäristöltään erilaisia asioita ja perheissä kotipaikan valinta on tietenkin usein kompromissi. Onhan yhtälössä mukana monen ihmisen tarpeet, työpaikkojen ja päiväkotien, koulujen ja harrastusten sijainnit.

Valitettavasti merkittävä osa ihmisistä ei pääse asumaan sellaisessa ympäristössä, johon on ilo palata joka ilta. Kun Helsingissä ja Tampereella asuvien ihmisten asumispreferenssejä tutkittiin, 35 % halusi asua urbaanissa ympäristössä. Helsingin seudulla on siis noin viisisataatuhatta asukasta, jotka haluavat asua urbaanissa ympäristössä. Valitettavasti tämä mahdollisuus on vain vain parillesadalletuhannelle asukkaalle.

Tämän takia kantakaupungin Helsingin hintataso on lähtenyt käsistä. Asukkaat joutuvat  kilpailemaan siitä, kenelle tämä harvinainen mahdollisuus sallitaan.

Se, että sinulla ja minulla – kaikilla asukkailla, on mahdollisuus elää hyvässä ympäristössä on tärkeää koko Helsingin tulevaisuuden kannalta. Kaikista suurin este tälle on pula laadukkaasti rakennetusta kaupunkiympäristöstä.

Kommentit

7 Vastausta artikkeliin “Kaupunkirakentamisen aika (3) Helsingin kasvu kääntyy sisäänpäin”

  1. Sampo Smolander kirjoitti 25.3.2017 kello 18:04

    Ihmisillä on kummallinen ajatusharha kannattaa vain sellaista rakentamista, missä itse haluaisi asua, ja vastustaa sellaista rakentamista missä itse ei haluaisi asua.

    Oikeammin lähiöasumisesta tykkäävienkin kannattaisi ajaa tiiviin korttelikaupungin rakentamista kaikille heille jotka korttelikaupungissa haluavat asua. Mitä tiiviimmin keskusta-alueella asutaan, sitä lähemmäs keskustaa mahtuu myös lähiöitä, joten lähiöasukkaillekin tulee lyhyemmät työmatkat. Ja mitä useampi haluava saa asua keskustassa, sitä vähemmän se kilpailevat asuntomarkkinoilla lähiöasujien kanssa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Näin juuri kirjoitti 26.3.2017 kello 10:58

    Sampo Smolander: lievittää stressiä ja antaa elämälle sen pienen potkun lisää sisältöä. Yksi kaipaa kodin lähelle merta, toinen metsää ja kolmas urbaania kaupunkia – vain pieni osa ei välitä paljoakaan siitä, minkälaisessa ympäristössä asuu.
    Ihmiset kaipaavat omalta kotiympäristöltään erilaisia asioita ja perheissä kotipaikan valinta on tietenkin usein kompromissi. Onhan yhtälössä mukana monen ihmisen tarpeet, työpaikkojen ja päiväkotien, koulujen ja harrastusten sijainnit.
    Valitettavasti merkittävä osa ihmisistä ei pääse asumaan sellaisessa ympäristössä, johon on ilo palata joka ilta. Kun Helsingissä ja Tampereella asuvien ihmisten

    Mainio kommentti!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. JTS kirjoitti 26.3.2017 kello 11:12

    Here, here. Jokainen julkisilla tai polkupyörällä liikkuva helpottaa roimasti henkilöautoilua. No, nykyisin on vain sekä ihmisiä ja autoja enemmän kuin silloin ennen.

    Kunnan kaavoituksessa 25 vuotta on suunnittelujänne. Mutta kuntapäättäjät muistelevat enemmin maailmaa vuonna 1992 kuin pohtisivat miten elämme 2042.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. Tuomas L. kirjoitti 28.3.2017 kello 15:30

    Olen aina kannattanut urbaanin rakentamisen lisäämistä ja kantakaupungin laajentamista ja sikäli olen toivottanut kaupunkisuunnittelun paradigman vallankumouksen tervetulleeksi. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että Helsingin vihreät tuntuu urbanismin huumassa unohtaneen lähiöt kokonaan. Selailin vihreiden vaalilehteä ja jotenkin jäi sellainen kuva lehden karttaa katsoessa, ettei vihreillä ole tarjota lähiöiden asukkaille paljon mitään, mitä nyt ehkä jotain sosiaalipalveluita. Uudet ratikkkalinjat palvelevat kehä I:n sisäpuolta ja kaupunkibulevardit hidastavat lähiöasukkaiden busseja. Täydennysrakentamista (ts. pihojen rakentamista) on tulossa mutta vastineeksi mitään konkreettista parannusta esimerkiksi joukkoliikenteeseen ei tunnu olevan luvassa, päin vastoin. Raide-jokerikin on ensisijassa kaupunkirakenteellinen investointi eikä nopeuta matkantekoa, mikä olisi olennaista joukkoliikenteen kilpailukyvyn kannalta. Mikä kohtalo on esimerkiksi pisara-radalla, joka lyhentäisi monen matka-aikoja minuuteilla ja vähentäisi bulevardien rakentamisen takia hidastuvan bussimatkustamisen tarvetta?

    Pääosa Helsingin seudun asukkaista asuu jatkossakin kantakaupungin ulkopuolella eikä ihmisten enemmistö voi vapaasti valita asuin- ja työpaikkaansa siten että kotoa voi matkustaa töihin polkupyörällä tai ratikalla, vaan työmatka on usein 10-20 km linnuntietä ja 15-25 km julkisilla suuntaansa, joten ilman tehokasta seudullista joukkoliikennettä yksityisauto on helposti ainoa vaihtoehto. Lisääntyvässä määrin itselläni on sellainen tunne, ettei osa vihreiden poliitikoista ymmärrä enää ollenkaan kansan arkisia tarpeita ja haluaa käpertyä omaan kalliolaiseen hipsteritodellisuuteensa, johon eivät kuulu lähiöiden ongelmat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Osmo Soininvaara kirjoitti 28.3.2017 kello 15:42

    Tässä meidän kirjassa keskitytään aika paljon Kantakaupunkiin, koska ajatuksenamme on rakentamisen painopisteen muuttaminen, mutta lähiöiden (nykykielellä esikaupunkialueen) ongelmiin tulee jotain pientä seuraavissa luvuissa. Vihreillä on leegio ehdokkaita, jotka asuvat lähiöissä ja katsovat asiaa siitä näkökulmasta.
    Pisaran torppaaminen oli Suomen Keskustalta viheliäinen temppu. Sitä saa, mitä äänestää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Tuomas L. kirjoitti 30.3.2017 kello 14:59

    Ehdokkaita tulee toki ympäri kaupunkia. Vaikutelmakseni on tullut kuitenkin että kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneet ehdokkaat tulevat lähinnä kantakaupungista, kun taas esikaupunkien ehdokkaat korostavat palveluita, viheralueita, ihmisoikeuksia ja sellaisia. Vihreiden vaaliohjelmassa selvästi näkyy erilaisten intressiryhmien vaikutus, ja kaupunkisuunnitteluaktiivit tuntuvat asuvat joko kantakaupungissa tai lähellä sitä, jolloin tämä näkökulma korostuu.

    Jos Helsinkiin on tarkoitus rakentaa se 10 000 asuntoa vuosittain, aika paljon menee esikaupunkeihinkin, koska kantakaupungin lähistössä on esim. maan pilaantuneisuuden vuoksi ja poliittisesti vaikeaa saada tontteja nopeasti käyttöön. Hyvää kaupunkia pitäisi rakentaa myös esikaupunkeihin ja parhaat ratkaisut eivät välttämättämättä ole samoja kun lähempänä keskustaa.

    Ehkä on syytä avautua asiasta lisää jossain muualla

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Kari Kontturi kirjoitti 1.4.2017 kello 6:50

    Kun Osmo istut päättäjänä Hgin maankäytön elimissä niin toivon että puolustat Malmin lentoaseman rakentamista huolimatta HSn epätieteellisen seuran tutkimuksista. Pohjois-Helsinki tarvitsee laajasti myös omistusasumista nut jo kasvaneen segregaation pysäyttämiseksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Jätä vastaus