Pitäisikö rikoksen olla rangaistavaa?

Posti toi yri­tyk­sel­leni Tietokeino Oy:lle kovin viral­lisen tun­tuisen kir­jeen, jos­sa ker­rot­ti­in, että EU-vira­nomaisil­ta puut­tuu yri­tyk­seni tiedoista LY-tun­nus ja että min­un pitää tämän kuun lop­pu­un men­nessä se ilmoit­taa.  (Täs­mälleen näin ei san­ot­tu, mut­ta tämä vaikutel­ma siitä tuli, eikä ehkä ihan vahin­gos­sa) Kir­jeen läjhet­täjäk­si oli merkit­ty EBN Europen Busi­ness Num­ber. Arvon­lisveros­ta 0li kyse.

Jos ei olisi kysyt­ty noin triv­i­aalia asi­aa, olisin voin­ut men­näkin vipu­un, mut­ta jos lähet­täjä tietää yri­tyk­ses­täni tarkan osoit­teen ja nimen, se tietää myös LY-tun­nuk­sen. Minkään vira­nomaisen ei tarvitse sitä kysel­lä. Vaikut­ti vah­vasti hui­jauk­selta, mut­ta en ymmärtänyt, mitä hui­jaamisen arvoista siinä on, jos ilmoi­tan fir­mani LY-tun­nuk­sen, joka on kenen tahansa hankittavissa.

Sit­ten kak­si­sivuisen karhukir­jeen toisen sivun takaa löy­tyi hyvin har­maal­la kir­joitet­tua tek­stiä, jon­ka ole­mas­saolon tuskin huo­masi. Se oli englan­ninkielistä juris­tika­pu­lakieltä, jota ei mitenkään jak­sanut lukea läpi. Mut­ta tämä se siis var­maankin oli. Sitä luke­mal­la saanut selvää, mihin min­un halut­ti­in suos­tu­van, mut­ta var­maankin johonkin, joka halut­ti­in piilot­taa kapu­lakie­len taakse.

Goo­glasin karhukir­jeen otsikon ja hui­jauskir­je se olikin. Jos olisin tähän vas­tan­nut, olisin samal­la tul­lut tilan­neek­si fir­mal­leni ”näkyvyyt­tä” hei­dän kat­a­l­o­gis­saan 670 euron edestä. Ei siis ihan vähän, mut­ta kuitenkin niin vähän, etten jak­saisi käy­dä oikeut­ta tätä vaa­timista vastaan.

Saan noin ker­ran päivässä ilosanoman, että sähkö­pos­ti­ni on voit­tanut Google-arpa­jai­sis­sa. Min­ul­la tun­tuu myös ole­van paljon tun­tem­at­to­mia amerikan­suku­laisia, jot­ka ovat tes­ta­men­tan­neet koko omaisuuten­sa min­ulle. Eurol­la myytävän jät­titele­vi­sion kymme­nen onnel­lisen voit­ta­jan joukkoon olen pää­tynyt jopa 14 ker­taa. Puhu­mat­takaan nyt niistä afrikkalai­sista kuninkaan leskistä, jot­ka halu­a­vat siirtää arve­lut­ta­van omaisuuten­sa min­un kaut­tani Euroop­paan pien­tä kor­vaus­ta vas­taan. Ymmär­rän, että näitä net­ti­hui­jauk­sia on vaikea jäljit­tää,  mut­ta tämä kir­je olisi help­po, kos­ka aikoi­vat oikeusteitse vaa­tia sitä 670 euroa minulta.

Kos­ka saa­mas­tani kir­jeestä oli mak­set­tu pos­ti­mak­su, use­am­man kuin yhden tuhannes­ta on men­tävä vipu­un, että hui­jaus ylipään­sä kannattaisi.

Eikö täl­laisia hui­jauk­sia voisi krim­i­nal­isoi­da kun­nol­la? Tuot­to kon­fiskoitaisi­in yhteiskun­nalle siltä osin kuin sitä ei voi­da palaut­taa rahan alku­peräisille omis­ta­jille; kulu­ja vähen­tämät­tä tietysti. Ja lisäk­si pal­lo jalka­an niin kuin kaikille varkaille. Mik­si täl­laista hui­jaus­ta siedetään?

Sama kos­kee vilpil­lis­ten lasku­jen lähet­tämistä yri­tyk­sille: silkkaa varkautta!

Ei noiden googlevoit­to­jenkaan alku­peräkään pitäisi olla mah­do­ton jäljit­tää. Vähän kan­sain­välistä yhteistyötä!

Mik­si hyvin avoimesti tehtyjä rikok­sia kat­so­taan läpi sormien?

46 vastausta artikkeliin “Pitäisikö rikoksen olla rangaistavaa?”

  1. Pitäisi, voisi. En tiedä olisiko se käytän­nössä help­poa, mut­ta jotain hyvin turhaut­tavaa on siinä, että tuol­lainen toim­inta sen kun vain jatkuu. 

    Me kaik­ki olemme oppi­neet varo­maan ja epäilemään täl­laisia sähkö­pos­tivi­este­jä ja sik­si kai niitä pide­tään vähän har­mit­tom­i­na. Mut­ta kos­ka toim­inta aina vain jatkuu niin aivan kaik­ki eivät sit­ten kuitenkaan osaa varoa. 

    Puut­tumat­ta jät­tämi­nen antaa ikään kuin hil­jaisen hyväksyn­nän muka­mas tähän aikaan kuu­lu­valle hölmö­jen jymäyttämiselle.

  2. Sään­tö-Suomen purkutalkois­sa juuri tuo eikä eteenkään talous­rikol­lisu­u­den (vero­ja tuot­ta­va) tutk­in­ta kiin­nos­ta oikeusmin­is­ter­iä eikä hal­li­tus­ta ylipäätään.

    Laatu­vaa­timusten alit­ta­mi­nen van­hus­ten­hoi­dos­sa, julkisen han­k­in­nan möh­lim­i­nen ja vas­taa­va eivät joh­da oikeas­t­aan muuhun kuin pie­neen otsikkoon jos­sain paikallislehdessä.

    Miten olisi jos valvon­ta vaidet­taisi­in ran­gais­tus­lu­on­teisi­in kor­vauk­si­in ja aina edhdot­tomi­in vankeusran­gais­tukssi­in yri­tyk­sen ylim­mälle johdolle, joka on jät­tänyt valvo­mat­ta asioita? 

    Oliko sen jälken työkuolemia tai vial­lisia sähkölait­tei­ta? Yri­tysys­tävälli­nen Sään­tö-Suo­mi nevoo, ohjaa, varoitaa, tarkas­taa, antaa norme­ja.… Se ei selväti miel­lytä yrit­täjiä. Tehdään sit­ten toisin. Viiden ensim­mäisen vaar­al­lisen lelun maa­han­tuo­jalle kolme vuot­ta Riihimäen kuskus­vanki­laa moot­toripyörä­jen­gin kanssa. Vähem­män valvon­taa ja ohjausta.

  3. En sinän­sä eri mieltä, mut­ta rajan­ve­to asi­as­sa on hankalahkoa.

    Olen viiden eri osakey­htiön (pari pöytälaatikos­sa, pari toimi­vaa) yhteyshenkilö, ja saan vähin­tään ker­ran kuus­sa puhelun, joka nou­dat­taa aina samaa kaavaa. Soit­ta­ja esit­täy­tyy ole­vansa “Suomen Yri­tys­rek­ister­istä” tai “Yri­tyshakemis­tos­ta” tai “Yri­tys­luet­telosta”, tai muu­ta viral­lista, ja halu­aa “tark­istaa että yhteystiedot ovat oikein”.

    Jos tiedot kuit­taa oikeak­si, henkilö erit­täin suju­vasti, melkein puoli­huoli­mat­tomasti, toteaa jotenkin niin että “laite­taan var­maan ensi vuodek­sikin näkyvyys kun­toon”, tai vas­taavaa. Ja lop­putu­los lie­nee että jos on pari ker­taa vas­tan­nut kyl­lä-kyl­lä, niin on tilan­nut johonkin luet­teloon muu­ta­mal­la satasel­la “näkyvyyt­tä”.

    Ongel­ma ei ole näis­sä siinä, että tahot oli­si­vat hui­jaus­ta, kos­ka näin toimi­vat myös aivan oikeat sel­l­aiset tun­netut haku­palvelu­ja tuot­ta­vat yhtiöt, joi­ta joku jopa käyt­tää netis­sä tai puhe­limel­la numerotiedustelus­ta. Var­maan seassa on ollut kyl­lä sel­l­aisi­akin, jois­sa itse luet­te­lo on nähtävil­lä paper­imuo­dos­sa fir­man pääkont­toris­sa tai vas­taavaa selvää huijausta.

    Eli ongel­ma on myös toim­intatavas­sa. Olen siinä käsi­tyk­sessä, ettei itse näkyvyys oikeis­sakaan haku­palveluis­sa parane mak­samal­la juuri lainkaan, vaan niistä löy­tyy kaikissa tapauk­sis­sa PRH:n julkiset rek­ister­i­tiedot kaik­ista Suomen yri­tyk­sistä aina. Viral­lisen oloisel­la läh­estymisel­lä yritetään saa­da joku hyväksyn­tää muis­tut­ta­va tah­donil­maus, että saadaan joidenkin satas­ten lasku lähtemään.

  4. Voisi kokeil­la tutk­in­tapyyn­töä petok­sen yri­tyk­ses­tä? Tai ehkä saman tien törkeän petok­sen yri­tyk­ses­tä sil­lä perus­teel­la, että näitä kir­jeitä on toden­näköis­es­ti lähetet­ty suuri määrä ja siten petok­sel­la tavoitelta­va hyö­ty kokon­aisu­udessaan nuosee huo­mat­tavak­si (Rikosla­ki 36 luku 1–2 §).

  5. Asi­aa sivuaa niiden sopimusten paljous joi­ta tietotekni­ikan käyt­täjää ja inter­netis­sä liikku­jaa vaa­di­taan tekemään, EULAt sun muut. Min­ul­la oli aika pitkään peri­aate että luen sopimuk­set kun­nol­la, tai jätän palvelun käyttämättä.

    Viime aikoina olen alka­nut lip­sua peri­aat­teesta, kos­ka yhä vähem­män jää suh­teel­lista liikku­mavaraa jos sopimuk­si­in ei suos­tu. Mut­ta joka hem­metin sopimuk­sen läpi lukem­i­nen on käymässä mah­dot­tomak­si jo ihan vaa­dit­ta­van ajankäytön vuok­si, joten enenevässä määrin luke­mat­ta jäävät. Viimek­si ulko­maisel­la lento­ken­täl­lä oli 45 min aikaa ennen koneen lähtöä, joten olisin halun­nut käyt­tää lento­ken­tän WiFi:ä, mut­ta WiFi:n käytön edel­lyt­tämän pitkän sopimuk­sen huolelli­nen lukem­i­nen olisi edel­lyt­tänyt suun­nilleen koko sen 45 min.

    Tämä on ongel­ma. Tajua­mat­taan saat­taa sitoutua kaiken­laisi­in koiruuk­si­in. Samoin sopimusten tekemisen merk­i­tys hämär­tyy kun niitä koko ajan tekee vasem­mal­la kädellä.

    Sama näkyy muuten myös ammatil­lises­sa elämässä. Vakioidut sopimuk­set kuten DESCA aut­ta­vat, mut­ta enenevässä määrin paukku­ja kuluu sopimusten kanssa turaamiseen, minkä voisi käyt­tää hyödyl­lisem­päänkin. Kiin­nos­tavasti, muuten, tämä on aihep­i­iri jos­ta jaet­ti­in tämän­vuoti­nen talous-Nobel.

  6. O.S:” Mik­si täl­laista hui­jaus­ta siedetään?”

    Olen samaa mieltä asi­as­ta, lain­säädän­tö on jäänyt jäl­keen. Hui­jausyri­tyskin pitäisi krim­i­nal­isoi­da, sehän voidaan rin­nas­taa rikok­sen suunnitteluun. 

    Toteen­näyt­tökin olisi varsin help­poa, kos­ka rikok­sen suun­nit­telu ja toteu­tus näkyy doku­men­tis­sa. Sit­ten vielä erik­seen kovem­mat ran­gais­tuk­set toteu­tuneista tapauk­sista, jois­sa joku on joutunut uhriksi. 

    Ongel­ma lie­nee siinä, että oikeuslaitos hukkuisi rikosjut­tui­hin. Tämä on seu­raus­ta siitä, että kyseisi­in rikok­si­in ei ole puu­tut­tu ajoissa.

    Uuden rikostyypin, hakkeroin­nin, kohdal­la ole jo pitkään ihme­tel­lyt, että siihen suh­taudu­taan välin­pitämät­tömästi jopa ihaillen. “Oli­pa aika tek­i­jä, kun mur­tau­tui sen ja sen viras­ton tms. järjestelmiin.” 

    Val­ti­ol­lisen tason toim­i­jat ovat taas luku erik­seen, tätä vakoilua ja näitä rikok­sia ei saa­da koskaan vähen­emään. On vain panos­tet­ta­va suo­jauk­seen , mikä taas mak­saa ja tuo “turhia” kulu­ja. Rahat ote­taan sit­ten verois­tamme ja asi­akkuuk­sien hinnoissa. 

    Hakkeri käy kukkarol­lamme, aivan kuten myymälävarkaat.

  7. Tämä ei käsit­tääk­seni ole ain­oa rikos, jota poli­isi ei tut­ki. Pyörä­varkaudet ovat nyt tietysti se ilmi­selvä esimerk­ki. Käsit­tääk­seni näitä pyöriä kuitenkin löy­de­tään ja sil­loin täl­löin huu­tokau­pataan varas­toit­tain pois. Ilmoite­taanko­han alku­peräiselle omis­ta­jalle mis­sään vaiheessa?

  8. anonyy­mi:
    Tämä ei käsit­tääk­seni ole ain­oa rikos, jota poli­isi ei tut­ki. Pyörä­varkaudet ovat nyt tietysti se ilmi­selvä esimerk­ki. Käsit­tääk­seni näitä pyöriä kuitenkin löy­de­tään ja sil­loin täl­löin huu­tokau­pataan varas­toit­tain pois. Ilmoite­taanko­han alku­peräiselle omis­ta­jalle mis­sään vaiheessa?

    Jos on vaivaut­nut kaiver­rut­ta­maan henkilö­tun­nutk­se­na polkupyörään­sä, niin poli­isi ottaa yhteyt­tä, kun pyörä lööy­tyy. Ainakin otti ennen.

  9. Vas­taavaa skei­daa tulee myös mm. tavaramerkkiä hak­eneille vähän kaikkial­la maail­mas­sa (suun­nilleen minkä tahansa tavaramerkkivi­ras­ton net­ti­sivuil­ta löy­tyy täl­laisia koske­va varoi­tus­sivu). Kyl­lä näi­hin ilmeis­es­ti ainakin joku pros­ent­ti menee hal­paan, kun yhdestä ja samas­ta hake­muk­ses­ta voi tul­la kolmekin kir­jet­tä pelkästään samal­ta sylt­tyte­htaal­ta (ei niidenkään lähet­tämi­nen ihan ilmaista ole).

    Käsit­tämätön­tä tosi­aan, ettei asialle saa­da tehtyä mitään.

  10. Mil­tei ajat­telin tänään:
    En sinän­sä eri mieltä, mut­ta rajan­ve­to asi­as­sa on hankalahkoa.

    Olen viiden eri osakey­htiön (pari pöytälaatikos­sa, pari toimi­vaa) yhteyshenkilö, ja saan vähin­tään ker­ran kuus­sa puhelun, joka nou­dat­taa aina samaa kaavaa. Soit­ta­ja esit­täy­tyy ole­vansa “Suomen Yri­tys­rek­ister­istä” tai “Yri­tyshakemis­tos­ta” tai “Yri­tys­luet­telosta”, tai muu­ta viral­lista, ja halu­aa “tark­istaa että yhteystiedot ovat oikein”.

    Jos tiedot kuit­taa oikeak­si, henkilö erit­täin suju­vasti, melkein puoli­huoli­mat­tomasti, toteaa jotenkin niin että “laite­taan var­maan ensi vuodek­sikin näkyvyys kun­toon”, tai vas­taavaa. Ja lop­putu­los lie­nee että jos on pari ker­taa vas­tan­nut kyl­lä-kyl­lä, niin on tilan­nut johonkin luet­teloon muu­ta­mal­la satasel­la “näkyvyyt­tä”.

    Ongel­ma ei ole näis­sä siinä, että tahot oli­si­vat hui­jaus­ta, kos­ka näin toimi­vat myös aivan oikeat sel­l­aiset tun­netut haku­palvelu­ja tuot­ta­vat yhtiöt, joi­ta joku jopa käyt­tää netis­sä tai puhe­limel­la numerotiedustelus­ta. Var­maan seassa on ollut kyl­lä sel­l­aisi­akin, jois­sa itse luet­te­lo on nähtävil­lä paper­imuo­dos­sa fir­man pääkont­toris­sa tai vas­taavaa selvää huijausta.

    Eli ongel­ma on myös toimintatavassa.Olen siinä käsi­tyk­sessä, ettei itse näkyvyys oikeis­sakaan haku­palveluis­sa parane mak­samal­la juuri lainkaan, vaan niistä löy­tyy kaikissa tapauk­sis­sa PRH:n julkiset rek­ister­i­tiedot kaik­ista Suomen yri­tyk­sistä aina. Viral­lisen oloisel­la läh­estymisel­lä yritetään saa­da joku hyväksyn­tää muis­tut­ta­va tah­donil­maus, että saadaan joidenkin satas­ten lasku lähtemään.

    Noh, ter­vel­lä jär­jel­lä varustet­tu henkilö kyl­lä huo­maa kun puhe kään­tyy myymisen puolelle. Ei mul­la ainkaan ole ollut vaikeuk­sia vaik­ka näitä samo­ja puhelui­ta olen saanut. 

    Peru­so­hje on: kysy suo­raa, mitä myyt, kos­ka aina ollaan jotain myymässä, niin pääsee manip­u­loin­tiyri­tyshöpö­tyk­sen ohi. Sama kos­kee kaikkea puhelinmyyntiä.

  11. Ongel­ma on yhtä van­ha kuin inter­net (noin 30 vuot­ta) ja rikol­liset siten taitavia piilou­tu­maan. Kaik­ki on ehdi­ty kokeil­la ja koke­muk­sista oppitu.

  12. eemil:

    Uuden rikostyypin, hakkeroin­nin, kohdal­la ole jo pitkään ihme­tel­lyt, että siihen suh­taudu­taan välin­pitämät­tömästi jopa ihaillen. “Oli­pa aika tek­i­jä, kun mur­tau­tui sen ja sen viras­ton tms. järjestelmiin.” 

    Val­ti­ol­lisen tason toim­i­jat ovat taas luku erik­seen, tätä vakoilua ja näitä rikok­sia ei saa­da koskaan vähen­emään. On vain panos­tet­ta­va suo­jauk­seen , mikä taas mak­saa ja tuo “turhia” kulu­ja. Rahat ote­taan sit­ten verois­tamme ja asi­akkuuk­sien hinnoissa.

    Hakkeri käy kukkarol­lamme, aivan kuten myymälävarkaat.

    Tieto­tur­vaan on suh­taudut­tu (ja osin vielä suh­taudu­taan edelleen) aivan rikol­lisen välin­pitämät­tömästi. Tämän vuok­si jär­jestelmien haavoit­tou­vuuk­sia pal­jas­ta­vat hakker­it pitäisi ennem­min palki­ta kun­ni­amerkein kuin huu­taa kurkku suo­rana ankarampia rangaistuksia.

    Kun Suomes­takin löy­tyy verkos­ta vähin­tään tuhan­sia avoimia tai hel­posti mur­ret­tavia jär­jestelmiä mm. vesi­laitok­sista, tehtaista ja vas­taav­ista, niin kor­jat­tavaa kyl­lä löy­tyy. Parem­pi, että se tehdään nyt rauhan aikana teinipoikien ilk­itöi­den estämisek­si, kuin ihme­tel­lään joskus tule­vaisu­udessa lomil­laan pahasti eksyneitä vihre­itä miehiä — ja sitä, että veden­tu­lo on lop­punut, sähköt katkea­vat ja läheinen tehdas päästää myrkkykaa­su­ja hal­lit­se­mat­tomasti ilmoille.

    Ehkä tieto­tur­van laimin­lyön­ti voisi olla parem­pi krim­i­nal­isoin­nin kohde?

  13. Vira­nomaiset ovat luvat­toman munat­to­mia. Yrit­täjät ovat vapaa­ta riis­taa, mut­ta ihan samaa vedä­tys­tä kohdis­tuu kulut­ta­ji­inki­in. Aika moni seniori-ikäi­nen saadaan hui­jat­tua ja tun­temaan itsen­sä tyhjäk­si sähkökaup­pi­aiden soitoilla.

    Puhutaan ummet ja lam­met, van­huk­sen yrit­täessä lopet­taa puhelu, sitä pitkitetään, ja lop­ul­ta kun van­hus suos­tuu siihen, että sähkö“tarjous” lähetetään, tältä vielä kin­u­taan henkilö­tun­nus. Lop­ul­ta väsyneelle van­huk­selle ker­ro­taan, että hän saa sovi­tusti sopimus­vahvis­tuk­sen ja puhe­lin lyödään kiinni.

    Mitä tekee KKV? Ei juuri mitään, sanoo että tapauk­set ovat han­kalia ja moni­t­ulk­in­taisia. Kuitenkin nämä ihmiset tun­te­vat itsen­sä hui­ja­tuik­si. Ja hei­dän ase­mansa on paljon huonom­pi kuin Osmon, joka sen­tään voi rauhas­sa tutus­tua hui­jauskir­jeeseen, eikä vahin­gos­sa tilaa jotain mitä ei halua sin­nikkään puhe­lin­myyjän häiritsemänä.

    Toki, puhe­lin­myyn­nis­sä on peru­u­tu­soikeus, mut­ta nämä vei­jar­it tekevät peru­ut­tamisen vaikeak­si ole­mal­la han­kalasti tavoitet­tavis­sa ja vitkut­ta­mal­la sopimus­vahvis­tuk­sen lähet­tämistä lähelle kah­den viikon määräaikaa.

    Mites sel­l­ainen laki, ettei mitään tilaus­ta hyväksytä ilman sen tek­i­jän omaa yhtey­de­not­toa tai eksplisi­it­tistä vahvis­tus­ta? Vaikea uskoa, että tuo Osmonkaan kir­je olisi oikeudessa kestänyt (tai ainakaan sen ei olisi pitänyt kestää). Kyl­lä kir­jeen pitää olla siten raken­net­tu, että siitä selviää mitä on tapah­tu­mas­sa.. Ehkä näitä tapauk­sia varten voisi markki­nae­htois­es­tikin syn­tyä kuset­ta­jien käräjille saat­ta­jia, kuten lentoy­htiöi­den vedä­tys­ten osal­la on tapahtunut.

    Finnair on tun­net­tu vitkut­telus­tansa myöhästymis­ten kor­vaamises­sa. Mitään ei ilman tais­telua kor­va­ta. Onnek­si nykyään on muu­ta­ma laki­asi­ain­toimis­to, joka osaa viivästysko­r­vaus­ta vas­taan ottaa jutun hoitaak­seen ja hakee finskeiltä korvaukset.

  14. Mik­si hyvin avoimesti tehtyjä rikok­sia kat­so­taan läpi sormien?

    Ongel­ma kai on se, että tuos­sa ei ole kyse rikok­ses­ta, vaan asi­akkaan ratio­naalis­es­ta omaa etu­aan mak­si­moivas­ta valin­nas­ta, ja mikä tahansa toimen­pide joka tuo­hon vaikut­taisi, olisi hol­hous­ta ja yksilön­va­pau­den rajoit­tamista, joka johtaisi välit­tömästi neu­vos­toli­ito­laiseen talousjärjestelmään.

  15. anonyy­mi:
    Tämä ei käsit­tääk­seni ole ain­oa rikos, jota poli­isi ei tut­ki. Pyörä­varkaudet ovat nyt tietysti se ilmi­selvä esimerk­ki. Käsit­tääk­seni näitä pyöriä kuitenkin löy­de­tään ja sil­loin täl­löin huu­tokau­pataan varas­toit­tain pois. Ilmoite­taanko­han alku­peräiselle omis­ta­jalle mis­sään vaiheessa?

    Mis­tä poli­isi voi tietää mikä löytöpyörä on varastet­tu ja keneltä ? Rikosil­moituk­ses­sa omis­ta­ja kyke­nee kuvaa­maan pyörän suun­nilleen näin ” punainen nais­ten pyörä 3 tai 7‑vaihteinen ” Poli­isi ei ole faki­iri eikä voi tietää kuka on kenenkin pyörä

    Eikä pyörä muuten­laan kiin­nos­ta omis­ta­jaa, poli­isin varas­tol­la voi käy­dä tun­nista­mas­sa pyörään­sä, mut­ta hak­i­joi­ta ei ole jomok­si asti

    Jos omsi­ta­jaa ei kiin­nos­ta esim runk­on­u­meron merk­in­tä muis­ti­in tai tur­vamerk­in­tä niin poli­isi on voimaton.

    Ja jos omis­ta­jaa ei omaisu­us kiin­nos­ta niin mik­si poliisiakaan ?

  16. eemil: O.S:” Mik­si täl­laista hui­jaus­ta siedetään?”
    Olen samaa mieltä asi­as­ta, lain­säädän­tö on jäänyt jäl­keen. Hui­jausyri­tyskin pitäisi krim­i­nal­isoi­da, sehän voidaan rin­nas­taa rikok­sen suunnitteluun.

    Poli­isil­la ei ole juurikaan keinoa selvit­tää näitä huijauksia .

    Rikol­liset oper­oi­vat ulko­mail­ta ja maista, joiden kanssa Suomen poli­isil­la ei ole yhteistyötä 

    Use­asti mukana ovat maan viranomaisetkin 

    Eikä vira­nomaisil­la ole taitoa selvit­tää jut­tu­ja vaik­ka jonkin­laista halu­akin olisi

  17. Työn­tek­i­jöi­den hui­jaaami­nen on yleistä, mut­ta sitä ei pide­tä rikollisena

    Esim taan­noin Pääkaupunkiseudul­la tarkastet­ti­in siivous­fir­mo­ja. Peräti 70 % jät­ti mak­samat­ta palkko­ja ja sotu­ja eli kuset­ti työntekijöyä

    Tätä ei kuitenkaa pide­tä rikollisena

  18. ksee: Tieto­tur­vaan on suh­taudut­tu (ja osin vielä suh­taudu­taan edelleen) aivan rikol­lisen välin­pitämät­tömästi. Tämän vuok­si jär­jestelmien haavoit­tou­vuuk­sia pal­jas­ta­vat hakker­it pitäisi ennem­min palki­ta kun­ni­amerkein kuin huu­taa kurkku suo­rana ankarampia rangaistuksia.

    Ehkä tieto­tur­van laimin­lyön­ti voisi olla parem­pi krim­i­nal­isoin­nin kohde?

    Kiin­nos­ta­va näkökul­ma, mut­ta ei nyt sen­tään. Tätä ongel­maa­han voisi ver­ra­ta vaikka­pa asun­to­mur­toi­hin. Jos joku ei luk­itse asun­toaan viimeisen päälle ja han­ki asian­mukaisia häly­tysjär­jestelmiä niin onhan se ehkä ajat­telema­ton­ta, mut­tei sen­tään rikol­lista. Emme kai palk­itse mur­to­varkaitakaan siitä, että he pal­jas­ta­vat asun­to­jen luk­i­tusten haavoittuvuuksia?

    Van­han äiti­ni talousasioi­ta hoita­vana en voi olla ajat­telemat­ta näitä asioi­ta myöskään tässä kat­san­nos­sa. Ei voi olla mitenkään hyväksyt­tävää, että van­ho­ja ihmisiä jymäytetään puhe­lin­soitoil­la, jois­sa heille onnis­tu­taan lipeväkielis­es­ti kaupit­tele­maan mil­loin mitäkin, vaikkei se laiton­ta olisikaan.

  19. Jahas, joku on sit­ten keksinyt aika näp­pärän ver­sion ns. pönkäleestä, kuten näitä hui­jauk­sia oli aikoinaan tapana kutsua.

    Luulen, että nuo saadaan ennem­min tai myöhem­min syyt­teeseen jonkin sortin petok­ses­ta, sen ver­ran selkeältä tapaus vaikut­taa, ja joku hak­sah­tanut epäilemät­tä vaivau­tuu ihan peri­aat­teen vuok­sikin tap­pele­maan asi­as­ta. Vas­tu­useen ei vält­tämät­tä saa­da, kos­ka voi olla, että livah­ta­vat jon­nekin luovu­tus­sopimusten ulot­tumat­tomi­in, ehdit­tyään tien­ata kohtu­ullisen muka­van sum­man rahaa.

    Kysymys on aika vaikea, yri­tyk­sille suun­nat­tua markki­noin­tivi­estin­tää ei ole mitään järkeä yrit­tää kon­trol­loi­da yhtä tarkkaan kuin kulut­ta­jille suun­nat­tua. Olisi kyl­lä ter­ve­tul­lut uud­is­tus, jos nämä hui­jar­it saataisi­in jotenkin siiv­ot­tua pois ennen kuin ehtivät rikas­tua ja esimerkil­lään rohkaista muitakin yrit­tämään samaa.

  20. Pekka T.: Kiin­nos­ta­va näkökul­ma, mut­ta ei nyt sen­tään. Tätä ongel­maa­han voisi ver­ra­ta vaikka­pa asun­to­mur­toi­hin. Jos joku ei luk­itse asun­toaan viimeisen päälle ja han­ki asian­mukaisia häly­tysjär­jestelmiä niin onhan se ehkä ajat­telema­ton­ta, mut­tei sen­tään rikol­lista. Emme kai palk­itse mur­to­varkaitakaan siitä, että he pal­jas­ta­vat asun­to­jen luk­i­tusten haavoittuvuuksia?

    Jos yri­tys tietois­es­ti laimin­lyö pros­essien­sa valvon­nan ja ylläpitää lait­teis­to­jaan rauta­lan­gal­la ja puruku­mil­la, niin ympäristö­vahin­gon tapahtues­sa tämä luet­ta­nee ainakin ran­gais­tus­ta korot­tavak­si tek­i­jäk­si. Jos taas työtek­i­jät itse kiertävät vaik­ka jonkun työkoneen tur­vara­joit­timet, niin työn­jo­hto ja yri­tys ovat syytettynä.

    Mik­si tieto­tur­van laimin­lyön­nin pitäisi olla jotenkin lievem­pi asia?

  21. Rolle: Aika moni seniori-ikäi­nen saadaan hui­jat­tua ja tun­temaan itsen­sä tyhjäk­si sähkökaup­pi­aiden soitoilla.

    Kun selvit­telin edes­men­neen äiti­ni pesää, siel­lä oli tuho­ton määrä lehti­ti­lauk­sia. Asi­aa pohdit­tuani huo­masin, että lehti­ti­lauk­sen myyjä oli hänen ain­oa ystävä. Uusi soit­to tuli aina kun edelli­nen tilaus päättyi.

    – Mis­sä olin minä ja lapset, sil­loin kun Hän tarvit­si ystävää.

    Ongel­mas­sa on kyse siitä, että tyh­mästä tehdään viisas kir­joit­ta­mal­la uusi laki.

  22. Yksi mah­dol­lisu­us olisi vaa­tia lail­la, että pos­tite­tus­sa markki­noin­ti­ma­te­ri­aalis­sa tulisi lukea vähin­tään 30 mm korkeil­la ja 15 mm lev­eil­lä kir­jaimil­la “MAINOS REKLAM”, muu­toin kyseessä olisi petos.

    Puhe­lin­myyn­nin voisi kriminalisoida.

  23. “Val­ti­ol­lisen tason toim­i­jat ovat taas luku erikseen,…”

    Tuol­lainen sanon­ta on pesiy­tynyt tieto­tur­vakeskustelu­un mut­ta onko sil­lä mitään perustet­ta? Esimerkik­si Suomen val­tion kansalaiselle näkyvät tieto­jär­jestelmät eivät ole mitenkään ihmeel­lisen hyviä ja taidokkai­ta, minkäs­laa­tu­ista on sit­ten Suomen val­ti­ol­lisen tason hakkerointi?

  24. K‑Veikko: Kun selvit­telin edes­men­neen äiti­ni pesää, siel­lä oli tuho­ton määrä lehti­ti­lauk­sia. Asi­aa pohdit­tuani huo­masin, että lehti­ti­lauk­sen myyjä oli hänen ain­oa ystävä. Uusi soit­to tuli aina kun edelli­nen tilaus päättyi.

    – Mis­sä olin minä ja lapset, sil­loin kun Hän tarvit­si ystävää.

    Ongel­mas­sa on kyse siitä, että tyh­mästä tehdään viisas kir­joit­ta­mal­la uusi laki.

    Se on vielä härskimpää. 

    Äiti­ni oli jo maan­nut vuo­den hoito­laitok­ses­sa, kun hänen asun­ton­sa toiskieli­nen vuokralainen toi min­ulle usei­ta äidil­leni osoitet­tu­ja lehti­ti­lauskarhu­ja. Laskut­ta­ja oli yksi ja sama. 

    Soitin tuolle laskut­ta­jalle. Sieltä väitt­ti­in, että heil­lä on a.o. puhelu­jen nauhoituk­set, ja että on paras mak­saa. Sanoin, ettei voi pitää paikkaansa yllä maini­tus­ta syys­tä, ja että tavataan raastuvassa.

    Jostain syys­tä per­in­tä­toimis­to ei haas­tanut äitiäni raastupaan.

    En viitsinyt sil­loin tehdä rikosil­moi­tus­ta asi­as­ta. Kehoi­tan mui­ta sen vas­taavas­sa tilanteessa tekemään.

    Per­in­täy­htiöi­den tiedos­tois­sa on run­saasti dataa riitaute­tu­ista tai peru­ute­tu­ista toimek­sian­noista. Voitaisi­inko ne pakot­taa julk­ista­maan tieton­sa petok­sia tutki­valle viranomaiselle?

  25. TTK:
    Yksi mah­dol­lisu­us olisi vaa­tia lail­la, että pos­tite­tus­sa markki­noin­ti­ma­te­ri­aalis­sa tulisi lukea vähin­tään 30 mm korkeil­la ja 15 mm lev­eil­lä kir­jaimil­la “MAINOS REKLAM”, muu­toin kyseessä olisi petos.

    Ilman pien­in­täkään sarkaismia, eri­no­mainen ajatus! 

    Kehitelmä (invoice, con­tract, request jne.) pitäisi vain saa­da läpi EU:ssa, WTO:ssa jne. Saat­taisi men­nä 10–30 vuodessa. Kan­nat­taisi yrittää!

  26. TTK:

    Puhe­lin­myyn­nin voisi kriminalisoida.

    Tämä lie­nee mahdotonta.

    Jotain tälle kuitenkin tarvit­sisi tehdä, sil­lä mei­dän suurien sukupolvien höper­tymi­nen antaa näille puoli- ja koko­hui­jar­i­toimis­toille mah­dol­lisu­u­den rahas­taa perintöjänne.

    Kansalainen voi teo­ri­as­sa kieltää puhe­lin­myyn­nin. Se ei vain nykyisel­lään toi­mi muiden kuin rehellis­ten myyjien kohdalla. 

    Entäpä jos val­tio ottaisi rek­isterin hal­tu­un­sa. Vah­van tun­nistau­tu­misen jäl­keen päätät, sal­litko vai kiel­lätkö puhe­lin­myyn­nin oma­l­ta kohdaltasi.

  27. Yksi ongel­mako­h­ta krim­i­nal­isoin­nis­sa lie­nee se että ainakaan min­ul­la ei maal­likkona ole ihan selkeää näke­mys­tä siitä minkä maan lain­säädän­nössä krim­i­nal­isoin­ti pitäisi tehdä jot­ta sil­lä olisi toiv­ot­tu teho jos hui­jari ei ole suomes­sa asu­va henkilö ja jos tekoakaan ei tehdä tämän maan rajo­jen sisäpuolella.

  28. Rikok­sen käsitekin muut­tuu aiko­jen kulues­sa esim koronkiskon­ta oli ennen rikol­lista puuhaa, mut­ta nyt se on lail­lista busi­ness­ta, jol­la pääsee lin­nan juh­li­in ja saa mitaleita

    Pikavip­it aiheut­ta­vat paljon ongelmia ja kulu­ja yhteiskun­nalle mut­ta yhteiskun­ta mak­saa kulut valittamatta

    Tähän liit­tyy olen­nais­es­ti per­in­tä­fir­mat eli yhdis­telmä pikavippifirma/perintäfirma takaa val­ta­van tuo­ton vähäl­lä vaival­la omistajilleen

    Näi­den uhrik­si joutuu vuodessa n 500000 ihmistä eikä kan­nustin­loukul­la olekaan enää väliä kun se on syn­tynyt uloso­ton kautta-

    Puhu­mat­takaan ylivelka­an­tu­misen aiheut­ta­mas­ta ikuis­es­ta syrjäytymisestä

  29. Jyri:
    Yksi ongel­mako­h­ta krim­i­nal­isoin­nis­sa lie­nee se että ainakaan min­ul­la ei maal­likkona ole ihan selkeää näke­mys­tä siitä minkä maan lain­säädän­nössä krim­i­nal­isoin­ti pitäisi tehdä jot­ta sil­lä olisi toiv­ot­tu teho jos hui­jari ei ole suomes­sa asu­va henkilö ja jos tekoakaan ei tehdä tämän maan rajo­jen sisäpuolella.

    Jos Suomen poli­isil­ta kysyy, niin Suomen laki on voimas­sa koko maail­mas­sa. Ainakin ovat kovasti sitä mieltä, että Espan­jas­sa net­ti­in kir­joitel­lessa syyl­listyy Suomen lain rikkomiseen ja sieltä Espan­jas­ta pitäisi sit­ten tul­la Suomeen kuulusteltavaksi.

    Vakavam­min: taitaa suurin syy näi­den nige­ri­alaiskir­jei­den ja vas­taavien suit­se­mat­to­muudessa olla juuri se, että lon­kerot ulot­tuvat liian kauas kär­si­jöistä. Vaik­ka meil­lä olisi Suomes­sa minkälainen laki, ei sil­lä ole mitään merk­i­tys­tä niin kauan kun lähetys­maas­sa ei ole vas­taavaa lakia eikä rajat ylit­tävä vira­nomaisy­hteistyö ole saumatonta.

  30. ksee:
    Otta­mat­ta mitenkään kan­taa krim­i­nal­isoin­nin puoles­ta tai vas­taan, niin Yhdys­val­lois­sa hom­ma on hoidet­tu näin:

    Mail and wire fraud

    ja hom­maa valvoo ihan oma viranomaistaho:

    Unit­ed States Postal Inspec­tion Service

    jolle voi tehdä ilmianto­ja epäil­ly­istä huijauksista.

    Nykyi­nen hal­li­tus purkaa yri­tys­ten sään­te­lyä ja tuo­laiset turhat byrokra­ti­at heit­etään romukoppaan.

    Eikä tuo USAn valvo­ja kovin tehokas ole, useim­mat hui­jauk­set kehitetään juuri USAssa

  31. Puhe­lin­myyn­ti sisältää sisään­raken­netun huijauskannustimen.

    Myyjät saa­vat palkkaa provikka­palkkana . Puhe­lin­myyn­tifir­ma voi ottaa myyn­ti­in huono­ja tuot­tei­ta, kos­ka pienikin myyn­ti lisää fir­man tulo­ja ja 0‑myynnin riskin kan­taa myyjä eli työntekijä.

    Hui­jauk­ses­sa avus­taa val­tio, sil­lä se pakot­taa työt­tömiä töi­hin ran­gais­tuk­sen uhal­la ja niin­pä näi­den hui­jar­i­fir­mo­jen työvoiman saan­ti on tur­vat­tu oikein val­tion tuella.

    Osa fir­moista on törkeitä ja väären­tää ostopäätök­siä eli uhri houkutel­laan sanomaan sopivia sano­ja ja sanoista muokataan tilaus

    Van­hus­ten hui­jaami­nen val­tion tuel­la on erit­täin suosittua

  32. Pidän paljon suuren­pana ongel­mana yhteiskun­nan kannal­ta suh­tau­tu­mista väki­val­tarikok­si­in. Esim viime syksynä Suomen vas­tar­in­tali­ike nimisen roskaväen jäsen potkaisi ase­maauki­ol­la maa­han toisen henkilön, joka sit­tem­min kuoli oltuaan ensin vajaan viikon sairaalas­sa tarkkail­ta­vana ja kotiudut­tuaan. Kor­viani huumasi hil­jaisu­us, kun kukaan ei ääneen kysynyt täysin ilmi­selvää kysymys­tä: Miten on mah­dol­lista, että tois­t­en ihmis­ten koske­mat­to­muut­ta halvek­si­va ilmi­selvä taparikolli­nen tuomi­taan ker­ta toisen­sa jäl­keen kaikkein kevy­im­pään tuomioon, ker­ta toisen­sa jäl­keen tuomi­olle etsitään lieven­täviä asian­haaro­ja tai tuomi­taan ensik­er­ta­laise­na? Lehti­jut­tu­jen perus­teel­la ko. henkilöl­lä oli his­to­ri­as­sa usei­ta pahoin­pite­ly­itä, puuko­tuk­sia, taponyri­tyk­siä. Täl­laisen asosi­aalisen henkilön kohdal­la on vain ajan kysymys mil­loin joku mak­saa hen­gel­lään tai vam­mau­tuu lop­puelämäk­seen. Suomes­sa lähin­nä lain­säätäjää tur­va­ta val­tion edut ja oikeudet, kansalais­ten koske­mat­to­muus myy­dään hal­val­la. Osmon kir­joit­ta­mas­ta toim­inta­mallista on uuti­soitu aiem­minkin, mut­ta kun val­tio ei kär­si näistä hui­jauk­sista, eikä menetä suo­raan rahaa niiden vuok­si, niin eipä se kiinostakaan.
    Ran­gais­tusasteikot ja krim­i­naal­i­huolto ylipäätän­sä on vaikea kysymys. Vanki­la ei tietenkään paran­na ketään taparikol­lisu­ud­es­ta, ja rikol­lisil­lakin on luovut­ta­mat­tomat oikeuten­sa. Pahoin­pitelijäl­lä on oikeus kulkea vapaana jos hän­tä ei voi­da tuomi­ta, mut­ta min­ul­lakin on oikeus olla jou­tu­mat­ta pahoin­pite­lyn tms urhiksi.
    Tasaisin väli­a­join lehdis­tö kaivaa esi­in tilas­to­ja jois­sa osoite­taan että Suomes­sa on tap­po­ja paljon enem­män kuin esim Bri­tan­ni­as­sa. Toisaal­ta olen lukenut lukuisia jut­tu­ja jois­sa on ker­rot­tu Briteis­sä tapah­tuneista väki­val­tarikok­sista, ja niiden tuomioista.

    Tietenkin tuomiot annet­taan aina in casu, mut­ta monas­ti olen ihme­tel­lyt että samankaltais­es­ta pahoin­pitelystä saa Suomes­sa ehdo­ton­ta vankeut­ta tai sakko­ja, mut­ta Briteis­sä voidaan tuomi­ta usei­ta vuosia ehdo­ton­ta vankeut­ta. Voisiko eräs merkit­tävä ero kuole­maan johtanei­den väki­val­tarikosten taus­ta­syy olla Briteis­sä tapa­hatu­va taparikol­lis­ten tal­teenot­ta­mi­nen, sen sijaan että hei­dän annetaan jatkaa toim­intaansa Suomen tavoin?

  33. Pekka T.: Kiin­nos­ta­va näkökul­ma, mut­ta ei nyt sen­tään. Tätä ongel­maa­han voisi ver­ra­ta vaikka­pa asun­to­mur­toi­hin. Jos joku ei luk­itse asun­toaan viimeisen päälle ja han­ki asian­mukaisia häly­tysjär­jestelmiä niin onhan se ehkä ajat­telema­ton­ta, mut­tei sen­tään rikol­lista. Emme kai palk­itse mur­to­varkaitakaan siitä, että he pal­jas­ta­vat asun­to­jen luk­i­tusten haavoittuvuuksia? 

    Tässä on pari isoa eroa:
    1) Hakkeroi­jat eivät läh­eskään aina tavoit­tele mitään omaa hyö­tyä toisin kuin asun­to­mur­rois­sa. Joskus/usein tarkoi­tus on vain kokeil­la ja ehkä tehdä jotain pien­tä ilki­val­taa eikä aiheut­taa todel­lista hait­taa. Usein vain tes­tataan mah­dol­lisu­ut­ta tai haetaan mainet­ta ja näkyvyyt­tä. Asun­toi­hin taas mur­taudu­taan nimeno­maan ryöstö­tarkoituk­ses­sa. Ryöstäjän oma etu on täysin päin­vas­tainen omis­ta­jan edun kanssa ja ryöstäjän mak­si­moidessa omansa omis­ta­ja kär­sii maksimaalisesti.

    2) Asun­nois­sa säi­lytetään vain omia kamo­ja eikä esimerkik­si tuhan­sien, kym­me­nien tuhan­sien tai sato­jen tuhan­sien ihmis­ten omaisu­ut­ta (henkilötiedot, salasanat, pankkiko­rt­ti­tiedot, jne.). Asun­to­mur­rois­sa on yleen­sä vain yksi kär­si­jä: se, joka hallinnoi suo­jauskeino­ja. Tieto­mur­rois­sa suurin vahinko ei tapah­du mur­ron kohteelle, joka ei vält­tämät­tä mur­rosta edes suurem­min kär­si (esim. parin päivän työt var­muusko­pi­oiden palaut­tamis­es­ta), ellei laki määrää mui­ta seuraamuksia.

    Liian van­ha: Eikä pyörä muuten­laan kiin­nos­ta omis­ta­jaa, poli­isin varas­tol­la voi käy­dä tun­nista­mas­sa pyörään­sä, mut­ta hak­i­joi­ta ei ole jomok­si asti 

    Kuin­ka uhri voi edes tietää mil­loin siel­lä on kuvauk­seen sopi­va uusi pyörä, jota voisi käy­dä kat­so­mas­sa? Poli­isi saat­taa tietää, kuin­ka nopeasti sinne pyörät yleen­sä pää­tyvät jos nyt yleen­säkään pää­tyvät, mut­ta uhri ei sitä taa­tusti tiedä. Pitääkö siel­lä rava­ta jatku­vasti vai voisiko poli­isi ilmoit­taa aina sil­loin täl­löin, että tun­tomerkke­jä vastaav(i)a pyör(i)ä on löy­tynyt, käypä katsomassa.

    tcrown: Ongel­ma kai on se, että tuos­sa ei ole kyse rikok­ses­ta, vaan asi­akkaan ratio­naalis­es­ta omaa etu­aan mak­si­moivas­ta valin­nas­ta, ja mikä tahansa toimen­pide joka tuo­hon vaikut­taisi, olisi hol­hous­ta ja yksilön­va­pau­den rajoit­tamista, joka johtaisi välit­tömästi neu­vos­toli­ito­laiseen talousjärjestelmään. 

    Aivan. Tämän vuok­si todel­lises­sa markki­na­t­aloudessa ei myyjäl­lä voi olla mitään vas­tu­u­ta ja sen vuok­si niitä aina nor­mitalkois­sa kevennetään.

    eemil: Ongel­ma lie­nee siinä, että oikeuslaitos hukkuisi rikosjut­tui­hin. Tämä on seu­raus­ta siitä, että kyseisi­in rikok­si­in ei ole puu­tut­tu ajoissa. 

    Oletet­tavasti tämä olisi vain het­kelli­nen tilanne ja tilanne kor­jau­tu­isi, kun tek­i­jöitä alka­isi pää­tyä lin­naan. Päälle voisi lait­taa jotain liike­toim­intakiel­to­ja tms., jot­ka vaikeut­taisi­vat näi­den hui­jausten tekemistä jatkos­sa (kos­ka pankit, viras­tot ja muut tahot syynäi­sivät tätä toim­intaa). Lait toki kan­nat­taisi kir­joit­taa siten, että myyjäl­lä olisi niin suuri vas­tuu, että suurim­malle osalle voisi samantien paukut­taa tuomiot viidessä­toista min­uutis­sa. Jut­tusuma katoaisi aika nopeasti. (Tai ainakin pitäisi. Jostain syys­tähän Suomes­sa oikeuslaitos on jär­jet­tömän hidas.)

    Mikko Kivi­ran­ta: Samoin sopimusten tekemisen merk­i­tys hämär­tyy kun niitä koko ajan tekee vasem­mal­la kädellä. 

    Jotkin shrink wrap ‑sopimuk­sethan kat­so­taan suo­raan pätemät­tömik­si. Se ei toki estä yri­tyk­siä käyt­tämästä niitä. Toisaal­ta olisi mukavaa, jos täl­lai­sista voitaisi­in suo­raan syyt­tää ja tuomi­ta val­tion toimes­ta pelkäl­lä ilmoituk­sel­la eikä tarvit­sisi itse lähteä asi­aa ajamaan.

    Iso osa ongel­maa nois­sa kaikissa sopimuk­sis­sa on se, että vaik­ka niitä luk­isikin, siel­lä on aina jos­sain ehto, jos­sa san­o­taan ehto­ja voidaan muut­taa yksipuolis­es­ti. Tämä siis tarkoit­taa, että on aivan sama mitä siel­lä nyt lukee, kos­ka se voidaan aina muut­taa myöhemmin.

  34. Daniel Fed­er­ley: Jos Suomen poli­isil­ta kysyy, niin Suomen laki on voimas­sa koko maail­mas­sa. Ainakin ovat kovasti sitä mieltä, että Espan­jas­sa net­ti­in kir­joitel­lessa syyl­listyy Suomen lain rikkomiseen ja sieltä Espan­jas­ta pitäisi sit­ten tul­la Suomeen kuulusteltavaksi. 

    Jos rikkoo Suomen lakia, niin Suomen lainkäytön alaisu­u­teen siir­ryt­täessä siitä tuleekin ran­gaista. Hyvähän tietysti on, jos tutkin­nas­ta ilmoite­taan etukä­teen eikä Helsin­ki-Van­taalle saa­pues­sa vain laite­ta rautoi­hin ja viedä tutkintavankeuteen.

    Suomen laki pait­si rajaa Suomes­sa tapah­tu­van toimin­nan lail­lisu­ut­ta myös määrää Suomen kansalais­ten (ja asukkaiden) velvol­lisuuk­sista ja suo­jelee Suomes­sa asu­via. Jos ei halua edes teo­reet­tis­es­ti olla sen alainen, ei pidä olla yhtey­dessä Suomeen tai suo­ma­laisi­in vira­nomaisi­in, olla suo­ma­lainen tai olla Suomes­sa kir­joil­la. (Tai tehdä uni­ver­saale­ja rikok­sia kuten rikok­sia ihmisyyt­tä vas­taan jne.) Varsi­nainen lainkäyt­töalue määrit­tää ain­oas­taan, miten lakia voidaan valvoa ja toteut­taa. Lain mah­dol­lis­ta­ma suo­ja (tms.) on aluet­ta laajempi.

  35. anonyy­mi:

    Suomen laki pait­si rajaa Suomes­sa tapah­tu­van toimin­nan lail­lisu­ut­ta myös määrää Suomen kansalais­ten (ja asukkaiden) velvol­lisuuk­sista ja suo­jelee Suomes­sa asuvia. 

    No. okei. Kir­je on vielä “selkeä” esimerk­ki kos­ka se sen­tään pos­tite­taan Suomeen ja suo­ma­laiseen osoit­teeseen. Mut­ta minkä maan lain­säädän­nössä pitäisi käsitel­lä tapaus­ta jos­sa vaikkapa:

    Pana­mas­sa asu­va hui­jari lähet­tä Ruot­sis­sa koti­paikkaansa pitävän liikepankin suo­ma­laisen asi­akkaan pankki­tun­nuk­sia kyse­levän kalastelu­vi­estin USA:ssa koti­paikkaansa pitävän palvelun­tuot­ta­jan hallinnoimaan sähköpostiosoitteeseen..

  36. mjo­ki: Tasaisin väli­a­join lehdis­tö kaivaa esi­in tilas­to­ja jois­sa osoite­taan että Suomes­sa on tap­po­ja paljon enem­män kuin esim Bri­tan­ni­as­sa. Toisaal­ta olen lukenut lukuisia jut­tu­ja jois­sa on ker­rot­tu Briteis­sä tapah­tuneista väki­val­tarikok­sista, ja niiden tuomioista. […] Voisiko eräs merkit­tävä ero kuole­maan johtanei­den väki­val­tarikosten taus­ta­syy olla Briteis­sä tapa­hatu­va taparikol­lis­ten tal­teenot­ta­mi­nen, sen sijaan että hei­dän annetaan jatkaa toim­intaansa Suomen tavoin? 

    1) Yksit­täisen maan mainit­sem­i­nen Suomen ver­tailuko­htana on omi­tu­ista kir­sikan­poim­intaa tilas­toista. Esimerkik­si kaikissa muis­sa Pohjo­is­mais­sa henkirikol­lisu­u­den taso on yhtä mata­la kuin Bri­tan­ni­as­sa, vaik­ka niiden tuomiokäytän­nöt eivät eroa Suomes­ta mil­lään merkit­täväl­lä taval­la. Vas­taus tuo­hon “voisiko”-kysymykseen on siis yksiselit­teinen ei.

    2) Suomen kan­sain­välis­es­ti poikkeuk­sel­lisen korkea henkirikol­lisu­u­den taso johtuu läh­es kokon­aan yhdestä ain­oas­ta pien­estä kult­tuuripi­ir­teestä: siitä, että työelämän ulkop­uolel­la ole­vat, toisen­sa entu­ud­estaan tun­te­vat kes­ki-ikäiset alko­holis­timiehet tap­pa­vat toisi­aan, tyyp­il­lis­es­ti riidel­lessään alko­holista. Suomes­sa aikuisväestön työl­lisyysaste on noin 69 %, mut­ta aikuis­ten henkirikosten uhrien työl­lisyysaste, siis kuolin­hetkel­lä, on noin 20 %. Yli kahdessa kolmes­ta Suomen henkirikok­ses­ta sekä tek­i­jä että uhri ovat humalas­sa, ja yli neljässä viidestä jom­pikumpi on humalassa.

    Mainit­tu uus­nat­si­ta­paus on kuvot­ta­va, mut­ta se on tilas­tol­lis­es­ti niin täy­del­lisen poikkea­va henkirikol­lisu­u­den yleis­es­tä lin­jas­ta Suomes­sa, että henkirikol­lisu­u­den tasoon ei vaikut­taisi yhtään mitään, vaik­ka sel­l­ais­ten tapausten ehkäisemisek­si tehtäisi­in mitä tahansa. Ain­oa hypo­teet­ti­nen ennal­taehkäi­sevä toi­mi, jol­la Suomes­sa voisi olla määräl­lis­es­ti merkit­tävää vaiku­tus­ta, olisi alko­holistien laa­jamit­tainen pakko­hoito (tai laa­jem­min tietenkin kaik­ki alko­holis­min vas­taiset sosi­aalipoli­it­tiset toimet).

    3) Henkirikok­set ovat vähen­tyneet Suomes­sa läh­es joka vuosi jo 1990-luvul­ta alka­en, ja niiden taso on täl­lä het­kel­lä alhaisim­mil­laan koko Suomen kuolin­syyti­las­to­jen 1700-luvulle ulot­tuvan his­to­ri­an aikana. Myös tästä uuti­soidaan medi­as­sa joka vuosi, mut­ta se on ehkä men­nyt sin­ul­ta ohi.

  37. Eikö täl­laisia hui­jauk­sia voisi krim­i­nal­isoi­da kun­nol­la? Tuot­to kon­fiskoitaisi­in yhteiskun­nalle siltä osin kuin sitä ei voi­da palaut­taa rahan alku­peräisille omis­ta­jille; kulu­ja vähen­tämät­tä tietysti. Ja lisäk­si pal­lo jalka­an niin kuin kaikille varkaille. Mik­si täl­laista hui­jaus­ta siedetään? 

    Kus­tan­nus vs. hyötya­jat­telu toimii myös lain­valvon­nas­sa. Poli­isin kan­nat­taa etsiä tas­apain­oti­la jos­sa hait­tan ja kus­tan­nusten tas­apaino on paras. 

    Pankki­tilit ja yri­tyk­set, joi­hin nuo rahat menevät ovat köy­hien bul­vaanien nimis­sä (puliukot, narko­maan­it, köy­hät siir­to­laiset tai roman­it, pros­ti­tuoidut, mafi­an velal­liset) ja rahat tileiltä nos­te­taan sään­nöl­lis­es­ti. Kun joku näistä tek­i­jöistä jää kiin­ni, eivät he todista tai edes pysty todis­ta­maan hui­jauk­sen organ­isoi­jia vastaan. 

    Yhteiskun­nan kokon­aise­dun kannal­ta, olisi parem­pi että talous­rikol­lisu­u­den tor­jun­nan pää­paino olisi isom­man luokan kor­rup­tion ja ns. iso­kenkäis­ten jahtaamisessa.

  38. Tom­mi Uschanov, kiitos kom­men­tis­tasi. Valites­sani Bri­tann­ian esimerkik­si ei ollut tarkoituk­se­na vali­ta fako­ja oikein, vaan kyseessä oli asia jota olen ihme­tel­lyt jo pitkään. Usei­ta ker­to­ja olen lukenut uuti­sista eroista tuomiois­sa, enkä ole koskaan löytänyt laadukas­ta tutkimus­ta, jos­sa ver­tail­taisi­in esim eri EU-maid­en välisiä ero­ja väki­val­tarikol­lisu­udessa ja niistä anne­tu­ista tuomioista. Jos sin­ul­la on link­ki hyvään tutkimuk­seen asi­as­ta, niin mielel­läni luk­isin sen (tai ainakin abstrak­tin ja johtopäätök­set jos ei aika muuhun riittäisi).

    Itse asi­as­sa min­ul­ta on men­nyt ohi se, kuin­ka posi­ti­ivista kehi­tys onkaan ollut Suomen henkirikos­ti­las­to­jen suh­teen. Lähin­nä olen lukenut, kuin­ka mei­dän tulisi pukeu­tua säkki­in ja ripotel­la tuhkaa päällemme, kun ker­ta olemme näin väki­val­taista kansaa. Ja met­sästysa­seitakin on niin kamalan paljon, vaik­ka niitä onkin tilas­to­jen mukaan samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin Itä­val­las­sa, Ran­skas­sa, Sak­sas­sa ja Ruotsissa.

    Jos lait­taisimme koko SVL:n parikym­men­henkisen porukan lin­naan, ei henkirikol­lisu­u­den taso muut­tuisi, mut­ta ainakin tiedos­tusvä­li­neet voisi­vat lopet­taa jatku­van uuti­soin­nin ääri­oikeis­ton nou­sev­as­ta ja val­tavas­ta uhasta.

  39. SVL on suurem­pi uhka, kos­ka nor­maal­isti puukos­ta saa lähin­nä vain, jos syr­jäy­tyy ja hakeu­tuu känniporukoihin. 

    Sen­si­jaan nyt meil­lä on syn­tynyt poruk­ka, joiden keskel­lä kirkas­ta päivää jär­jestämän “rauhal­lisen” mie­le­nil­mauk­sen arvostelus­ta voi lähteä hen­ki, ainakin tulee tur­paan ja kovaa.

  40. anonyy­mi: Hakkeroi­jat eivät läh­eskään aina tavoit­tele mitään omaa hyö­tyä toisin kuin asun­to­mur­rois­sa. Joskus/usein tarkoi­tus on vain kokeil­la ja ehkä tehdä jotain pien­tä ilki­val­taa eikä aiheut­taa todel­lista hait­taa. Usein vain tes­tataan mah­dol­lisu­ut­ta tai haetaan mainet­ta ja näkyvyyttä. 

    Tuo on juuri se aja­tusharha, jos­ta hakkeroin­tirikok­set sik­iävät. Jär­jestelmi­in mur­taudut­taes­sa saadaan aikaan tieto- ym. tur­val­lisu­us­va­je. Vaaras­sa voivat olla poliittiset,yksilösuojaa vaa­ti­vat , taloudel­liset jne. tiedot.

    Hil­jat­tainen esimerk­ki ilmiöstä saati­in kun vas­ta epäil­lään venäläis­ten mur­tau­tuneen USA:n vaal­i­jär­jestelmää kos­ket­tavi­in tietoi­hin. Koko vaal­i­t­u­los ja Trumpin voit­to näyt­tää väären­netyltä tai siitä on esitet­ty vaka­va epäi­ly. Se jo itsessään on omi­aan aiheut­ta­maan epä­vakaut­ta poli­ti­ikan ja markki­noiden eri osa-alueilla.

    Voiko tieto­mur­to­ja ver­ra­ta ilki­val­taan, jon­ka määritelmä Suomen lais­sa on :

    “Lain mukaan ilki­val­ta on esimerkik­si tahal­lista häir­iön aiheut­tamista vaikka­pa melu­a­mal­la muual­la kuin yleisel­lä paikalla.”
    Suomen rikoslais­sa toisen omaisu­u­den tai tek­i­jän yhdessä muiden kanssa omis­ta­man omaisu­u­den vau­ri­oit­tamis­es­ta tai hävit­tämis­es­tä käytetään kuitenkin nim­i­tys­tä vahingonteko.

    Siitä ran­gais­taan sakol­la tai vankeudel­la enin­tään vuodek­si. Törkeis­sä tapauk­sis­sa ran­gais­tus voi olla ankarampi.”

    Tieto­mur­rot ilman hyö­tymis­tarkoi­tus­takin ovat törkeitä vahin­gonteko­ja. Ja kos­ka suo­jaus on mur­ret­tu, niin salatut tiedot joutu­vat vääri­in käsi­in maail­man ympäri. Tämän tietovuodon seu­rauk­sia on mah­do­ton ennakoi­da, joten ran­gais­tuk­sen on olta­va todel­la tuntuva.

    Sil­lä tulisi olla ennal­ta ehkäi­sevä vaikutus.

  41. Varsi­nainen ongelma­han on siinä että oikeu­den saami­nen on niin kallista ja han­kalaa. Jos hui­jaus on niin kiero tai jol­lain tapaa “puo­lilailli­nen” niin ettei poli­isi voi suo­raan siihen puut­tua vaan asiano­saisen on riitautet­ta­va asia oikeudessa, hui­jaus kan­nat­taa aina kun hui­jat­ta­van rahan määrä on luokkaa kymme­ne­sosa mah­dol­li­sista oikeuskuluista/vaivasta. Kukaan ihmi­nen ei riskeer­aa kym­me­nien tuo­han­sien oikeu­denkäyn­tiku­lu­ja (jos vaik­ka oikeus yllät­täen pää­tyykin “väärään” ratkaisu­un) ja aiheuta itselleen kuukausien tai vuosien pään­vaivaa sil­lä että saa parisa­taa euroa takaisin huijarilta.

  42. Mikko Kivi­ran­ta: Asi­aa sivuaa niiden sopimusten paljous joi­ta tietotekni­ikan käyt­täjää ja inter­netis­sä liikku­jaa vaa­di­taan tekemään, EULAt sun muut

    Luen juuri Win­dows 10 EULAa, Leno­vo Idea­pad ‑kan­net­ta­van ruudul­ta. Sopimuk­ses­sa ei ole lainkaan ‘Decline’ ‑nap­pu­laa vaan pelkästään ‘Accept’-nappula. Mikään muu nap­pu­la ei toi­mi, eikä konet­ta voi sam­mut­taa, ain­oas­taan pimen­tää näyt­tö lep­oti­laan. Akku on kiin­teä, joten edes sen irroit­ta­mi­nen onnis­tu helposti. 

    Panen myös merkille että sopimustek­stis­sä ei ole ‘Ter­mi­nate’ ‑ehto­ja, joten käsit­tääk­seni ‘Accept’-nappulan painamisen jäl­keen ehdot sito­vat min­ua ikuis­es­ti, mukaan­lukien koh­dat joi­ta Microsoft ilmoit­taa voivansa muut­taa yksipuolis­es­ti ilman ilmoi­tus­ta, ja senkin jäl­keen jos pois­tan Win­dows 10:n ja kor­vaan sen toisel­la käyttöjärjestelmällä.

    Mik­siköhän näitä kut­su­taan ‘sopimuk­sik­si’? Tietäen että käyt­töjär­jestelmä on yksi iso salku­un­tel­laite, taidan kan­taa toosan takaisin kauppaan.

  43. eemil: Voiko tieto­mur­to­ja ver­ra­ta ilkivaltaan 

    Voi ja ehkä pitäisi. Toisaal­ta joskus on enem­män aukkoa kuin suo­jaus­ta ja tilan­net­ta voisi ver­ra­ta keskel­lä kat­ua kaik­ki ovet auki seiso­vaan tyhjään autoon. Jos täl­laises­sa tilanteessa joku käy selaa­mas­sa han­sikaslokeron paper­it ja sit­ten yrit­tää ilmoitel­la asi­as­ta eteen­päin, niin ei tuo­ta kehtaa oikein edes ilki­val­lak­si kut­sua — kyseessähän on käytän­nöl­lis­es­ti kat­soen palvelus riip­pumat­ta siitä, mitä han­sikaslokeros­ta löytyy.

    Jyri: Mut­ta minkä maan lain­säädän­nössä pitäisi käsitel­lä tapaus­ta jos­sa vaikkapa:
    Pana­mas­sa asu­va hui­jari lähet­tä Ruot­sis­sa koti­paikkaansa pitävän liikepankin suo­ma­laisen asi­akkaan pankki­tun­nuk­sia kyse­levän kalastelu­vi­estin USA:ssa koti­paikkaansa pitävän palvelun­tuot­ta­jan hallinnoimaan sähköpostiosoitteeseen.. 

    Kaikkien. Siis oletet­tavasti Pana­mas­sakin petos jne. on rikos kohteen sijain­nista riip­pumat­ta, Yhdys­val­lois­sa lie­nee hui­jausvi­estien lähet­te­ly liit­to­val­tio­ta­son rikos, Suomes­sa taas tuo on (tai ainakin pitäisi olla) rikos lähet­täjästä riip­pumat­ta ja Ruot­sis­sakin viestien lähet­te­ly pitäisi olla rikos ja pankin nyt vähin­täänkin pitäisi olla vas­tu­ulli­nen ja lait­taa tutk­in­tapyyn­töä omille vira­nomaisille (kaipa sekin jonkin rikos­nimik­keen alle mah­tuu pankin osalta).

    Minus­ta siinä vain pitäisi kaikkien ottaa kop­pi (tai ehkä käytän­nössä sen joka ensim­mäisenä ehtii ja muut sit­ten avus­ta­vat ja hui­jari istuu tuomion­sa siel­lä, mis­sä vira­nomaisil­la on suurin ego ja mis­sä hänet saadaan tuomit­tua — min­un puolestani kaik­ki kokeilkoot vuorol­laan, jos ei heti tärp­pää — sama se min­ulle on). Valitet­tavasti käytän­nössä kaik­ki vira­nomaiset pak­enevat vas­tu­u­taan maid­en­sa rajo­jen taakse, kos­ka jostain syys­tä rikos ei ole rikol­lista. Ei halu­ta osata.

Vastaa käyttäjälle ksee Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.