Kertoo paljon EU:n nykytilasta, että Vallonian alueparlamentti olisi yksin pystynyt EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimuksen,: EU on menettänyt kyvyn tehdä päätöksiä.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan valloneja ei hiertänyt niinkään itse sopimus. He haluavat Belgian sisällä ulosmitata itselleen aluepoliittisia etuja rikkaammilta flaameilta. Tämä vain täydentää kuvaa EU:n päätöksenteon ongelmista.
EU:n piti puolustaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, muuhun maailmaan verrattuna tasaista tulonjakoa, kulttuuria ja hyvää ympäristön tilaa kansainvälisessä kilpailussa, jossa kovin toisenlaisia arvoja edustavat maat uhkaavat eurooppalaisten asemaa. Näitä arvoja on helpompi varjella kansainvälisessä kilpailussa yhdessä kuin erilleen toimien.
Kauaksi on ajauduttu siitä optimismista, jolla yhteistä Eurooppaa vielä 1990-luvulla rakennettiin.
Yleinen epäluottamus toisia EU-maita kohtaan on saanut jäsenmaita vaatimaan päätöksiin veto-oikeutta oman maan etujen turvaamiseksi. Tässä Suomi on ollut yksi pahimpia. Vaatiessamme veto-oikeuksia itsellemme, olemme samalla tulleet vaatineeksi veto-oikeutta myös Maltalle tai esimerkiksi Vallonian alueparlamentille. Tässä sitä nyt ollaan.
Neuvottelut TTIP-sopimuksesta Yhdysvaltain kanssa kannattaa lopettaa ajan ja rahan haaskauksena. Siinä sopimuksessa on paljon suurempia ongelmia kuin tässä Kanadan varsin vaarattomassa sopimuksessa.
EU:n kykenemättömyys päätöksiin ei rajoitu kauppasopimuksiin. Koko maanosan on halvaannuksen tilassa. Eurooppa joutuu katsomaan sivusta, kun muu maailma rynnii ohi. Paikalleen jämähtäneestä Euroopasta ei myöskään ole kauan puolustamaan niitä eurooppalaisia arvojakaan. Tästä ajasta tullaan vielä kirjoittamaan varoittavia analyyseja.
Pahiten jäsenvaltioiden keskinäisestä kyräilystä kärsii Euro-alue. Asiaa pahentaa Saksassa valtaan noussut outo moralistinen talouden oppisuunta, jonka mukaan talous tervehtyy työttömyyttä nostamalla – yleensä makrotalouspolitiikan tavoitteena on pitää pyörät pyörimässä. Saksalaisia myös kauhistuttaa niin paljon pelko, että Etelä-Euroopan lusmuvaltiot pääsevät varastamaan saksalaisten rahoja, että he kaatavat mieluummin ämpärillisen maitoa maahan kuin antavat siitä litran pois.
Britanniassa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen vallalla vähän samanlainen suuntaus, kun talousmoralismin nimissä palautettiin puntaa kultakantaan. Seurauksena oli talouden pitkäaikainen alamäki ja Britannian suurvalta-aseman menetys.
Euro edellyttäisi ehdottomasti yhteisiä päätöksiä euroalueen talouspolitiikasta. Tällä en tarkoita, että alijäämämaiden pitää lisätä työttömyyttään vaan että ylijäämämaiden pitää harjoittaa ekspansiivista talouspolitiikkaa. Muuten talous ajautuu vaarallisen deflaatioon.
Suhdanteiden elvyttäminen on jäänyt Euroopan Keskuspankin huoleksi. Olisi parempi elvyttää taloutta korjaamalla teitä ja rakentamalla asuntoja kuin pitämällä korkoa vaarallisesti nollassa – vaarallisesti, koska se ruokkii kuplataloutta. Sitä paitsi investointien kautta elvyttäminen toisi edes niitä asuntoja ja parempia teitä.
Yhteisvaluutan oloissa jokaisen maan kannattaa yrittää saavuttaa kilpailuetua muihin euromaihin maihin palkankorfotuksia hillitsemällä tai jopa palkkoja alentamalla, kuten Suomi teki kilpailukykysopimuksessa. Jos maalla on oma valuutta, kuten vaikkapa Ruotsilla, palkkamaltti johtaisi vain valuutan arvon vahvistumiseen, mikä söisi tavoitellun kilpailukykyhyödyn.
Euron sisällä yksi maa voi Saksan esikerkkiä seuraten parantaa asemaansa muita maltillisemmilla palkankorotuksilla, mutta jos kaikki yrittävät samaa, lopputuloksena on vain maanosan vaipuminen deflaation kautta talouslamaan. Meidän kilpailukykysopimuksemme on osa tätä mekanismia. Suomen kannalta kilpailukykysopimus oli tarpeellinen, koska yhteistä politiikkaa ei ole, mutta olisi kaikkien kannalta parempi, jos tällaisia palkkojen alentamissopimuksia ei tarvitsisi tehdä.
Vaikka inflaatio on ikävä asia, sen vastakohta eli hintojen laskukierre eli deflaatio on vielä tuhoisampaa. Koska pankkien antolainauskorko ei voi mennä negatiiviseksi, investointien kannalta keskeinen reaalikorko jää väistämättä liian korkeaksi. Investointeja kannattaa lykätä, koska ensi vuonna saman saa halvemmalla. Näin se lama syntyy.
Euroalueella pitäisi koordinoida sekä finanssipolitiikkaa että palkkapolitiikkaa, vaikka joidenkin oppien mukaan palkkapolitiikka ei kuulu valtioille.
Paljon on taivasteltu sitä, kuinka suuria summia kuluu Kreikan talouden tukemiseen. Ne rahat ovat pieniä ropoja verrattuna siihen, paljonko keskinäisen kyräilyn vuoksi tyrehtynyt talouskasvu maksaa joka vuosi.
Eikä Kreikan rankaiseminen pakottamalla maa jättityttömyyteen edes auta rahojen saamisessa takaisin. Jos viulisti on velkaa sinulle, älä nyt ainakaan mene maksujen vauhdittamiseksi katkaisemaan tältä vasemman käden nimetöntä.
Talousnobelisti Paul Krugman on haukkunut eurooppalaisia ekonomisteja lähinnä idiooteiksi, kun nämä tieten tahtoen ajavat maanosan lamaan. Tähän loukkaantuneet taloustieteilijät ovat vastanneet, ettei Krugman ymmärrä niitä rajoituksia, joita eurooppalainen päätöksentekojärjestelmä aiheuttaa talouspolitiikan arkkitehdeille.
Tästä juuri on kyse. Eurooppalainen päätöksentekojärjestelmä tulee meille todella kalliiksi.
= = =
Kirjoitus on julkaistu näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä
Samat idiootit olisivat päättämässä jos eurosta erottaisiin tai jopa EU hajoaisi. Ongelma on idiooteissa.
Krugman on monen muun ekonomistin tavoin pitänyt yhteisvaluuttaa virheenä. Jotkut varoittivat virheestä jo ennalta. Mutta federalistit siltikin halusivat hivuttaa ja vivuttaa peppu edellä puuhun, kuuseen kurkotellen.
Jotta nyt päästään eteenpäin, tulee virheen tehneiden tunnustaa erheensä ja osoittaa asianmukaista katumusta.
En oikein ymmärrä missä yllä puhuttiin. Suomihan on erityisesti ja nimenomaan lähtenyt tälle tielle. Sen seuraukset on kestettävä. Olisi tietysti ollut viisaampaa toimia toisella lailla, mutta meidan äänestäjät olivat eri mieltä. Turpiin tuli ja tulee vielä pahemmin.Rahat meni, euro romahti, mikas siina.
Mutta ollaanhan me nyt vapaita ja rikkaita maita!
Jatketaan samalla linjalla.
Ongelma on ollut siinä, että EU-äänestyksessä EU:ia mainostettiin kansojen välisen yhteisyyden liittoutumaksi – ja samalla äänestäjille valheellisesti luvattiin että EU-kyllä ‑ääni ei merkitse yhteisvaluuttaa – mutta kuinka on käynyt? EU on osoittautunut suuryritysten ja liikepankkien etuja kansalaisiaan vastaan ajavaksi yhteisöksi, joka pumppaa pienestä reaalitaloudesta varat megalomaanisen finanssipelin tappioiden takuuksi – ja mikä pahinta, myös maksajaksi. Lisäksi EU ajaa kansallisvaltioiden alistamista ylikansallisten liikepankkien ja suuryritysten armoille.
Onko siis ihme, että EU-kansalaiset nurisevat? Ihmeellistä sen sijaan on se, ettei tämän pahempaa ole (vielä) sattunut.
EU:lla on kaksi mahdollisuutta: hajota tai muuttaa kurssiaan noin 180 astetta kohti kansallisvaltioiden ja kansojen yhteistyöelintä. Tällä linjalla ei ole muunlaista tulevaisuutta kuin katastrofi ja väkivaltaisuudet.
Kukana ei tajua kuinka hyödyllinen EU on. Olen taas käyttänyt varmaan pari kuukautta siihen, että saadaan väänettyä hyvä ja toimiva EU:ssa täysin hyväksytty tuote erilaiseksi ihan vain siksi, kun jenkkistandardit vaativat sen olevan hiukan erilainen. Sekä eurooppalaisten että amerikkalaisten standardien tavoite on täysin sama: hyvä tuote, jota voi käyttää turvallisesti. Ja pääasiallisesti erot tulevat siitä, että kun mitat pyöristetään tuumiin, ne eivät ole samat kuin pyöristettyinä milleihin -> paljon uusiksi ihan turhan takia.
Tämähän olisi ihan täyttä helvettiä, jos sama ruljanssi pitäisi käydä Ruotsin, Saksan, Englannin, Ranskan [syötä tähän kaikki loput EU:n jäsenmaat] kohdalla.
“Euroalueella pitäisi koordinoida sekä finanssipolitiikkaa että palkkapolitiikkaa, ”
no tätä koordinoitua palkka- ja finanssipolitikkaahan on kokeiltu jo, ihan isossa mittakaavassa, eikä se niin kauheen hyvin mennyt.
kumma juttu että juuri nk. markkinaliberalistit enimmäkseen kannattavat euroa, eli keskusjohtoiseen suunitteluun ja sääntelyyn perustuvaa ratkaisua ehkä kaikkein tehokkaimman jatoimivimman markinamekanismin asemesta.
EU ja antiikin Kreikka, epäonnistuneita unelmia molemmat. Nyt muut pompottavat meitä miten tahtovat. Sisäisiä eroja yritetään paikkailla mutta ne johtavat jatkuvasti hätäratkaisuihin jotka eivät oikein ketään tyydytä. Yhteinen kielikin puuttuu. Käytännössä elämme kaaoksen partaalla, jalat suossa.
Julkilausumia kyllä tuotetaan (Olli Rehn) ja taidetta tuetaan kunhan se on amerikkalaista (Guggenheim) mutta makeisveroon pitää pyytää ‘isiltä’ lupa, %€&, Äh!
Yhteiset, simppelit pelisäännöt vaihdantatalouteen, eivätkö nuo riittäisi? Jonkin sortin tulliunioni?
Kreikkaa ei pakota kukaan muu työttömyyteen kuin Kreikka itse. Kreikkaa vaivaa sama kilpailukykyongelma kuin Suomea.
Saksaa ei tarvitse pakottaa ekspansiiviseen politiikkaan, vaihtotaseet korjautuvat markkinavetoisesti, kun kreikat trimmaavat taloutensa. Sen jälkeen tavarat ja palvelut liikkuvat Kreikasta Saksaan, eikä toisinpäin.
Ongelma kreikoissa on, että ne eivät vieläkään ole ymmärtäneet olevansa avotalouksia.
Presidentti Mauno Koivisto on sanonut, että EUn liittyminen oli pääosin turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Jälkeenpäin tarkasteluna toteamus piti paikkansa, mutta itse olen pitänyt ja haluan pitää EUta vain talouspoliittisena liittona. Ja tässä se EUn virhe piilee: EU karauttaa ”ylevine mielipiteineen” mihin tahansa neuvotteluun ilman positiota. Esimerkitsi ihmisoikeudet ovat ilmaisia, mutta Suomi maksaa EUn siirtolaisuudesta satoja miljoonia euroja vuodessa.
Soininvaara esittää EUn taloudellisten ongelmien ratkaisuksi, että Saksa ampuisi itseään jalkaan, jotta muilla olisi parempi olla. EUn ongelmat ovat rakenteellisia, eivät raha- tai finanssipoliittisia: Kreikka ei kuulu euroalueeseen. Italian, Ranskan ja Saksan pankkijärjestelmä on eri syistä uudistettava. USAn vuoden 2008 pankkikriisi ratkesi konkursseilla, valtion pääomituksella, noin kahdessa vuodessa. Krugman ymmärtää USAn talouspolitiikan, mutta ei ole profeetta omalla maallaan? Kun rakenteet eivät uudistu, niin syntyy nationalistia liikkeitä, jotka synnyttävät entistä pahemman kierteen taloudessa.
Onko AINUTTAKAAN syytä uskoa, että jos EU olisi toivomallasi tavalla päätöksentekokykyisempi, tehdyt päätökset eivät vain edesauttaisi defaltionääristä marssia pohjille? Ei se Saksaa ole ennenkänä haitaanut, jos maanosa heidän ympäriltään palaa ja Bryssel on miehitetty samanmielisillä hännystelijöillä
Minua ihmetyttää, miten muka “Suomi” on lähtenyt tälle tielle. Tai virallisesti kyllä, mutta CETA:sta ei kyllä ole juurikaan tiedotusvälineissä juuri mitään näkynyt eli demokratiasta ei voi tässä juurikaan puhua. Samalla salaisella prosessilla yritetään kyllä TTIP:kin saada läpi eli en minä CETA:aa miksikään suureksi voitoksi sanoisi. Ainakin investointisuoja olisi pitänyt suoraan pudottaa pois tai ohjata normaalin oikeusjärjestelmän piiriin (estäen TTIP:n muut viritykset). Jos yritys ei kestä valtion suvereniteettia, sen ei pidä toimia kyseisessä valtiossa. Tällaisella suojalla on ikäviä vaikutuksia esimerkiksi Suomen tulevaan, ainakin puoliyksityistettyyn SoTe:en ja siihen, kuinka paljon ja kovalla kädellä julkinen päätöksenteko voi sitä tarvittaessa ohjailla.
No, toivotaan, että parlamentti tai EIT sanoisi asiasta painavan sanansa. Tuossahan puututaan selvällä tavalla kansanvaltaisuuteen ja annetaan yrityksille oikeus- ja painostuskeinoja, joita ei ole kansalaisten käytössä.
Ainakaan eurosta ei ole Suomessa äänestetty niin, että kansa olisi asiasta oikeasti tiennyt.
Kiva, että huumori kukkii, mutta asiakeskustelussa kannattaisi jättää vitsit pois. Joku vielä luulee, että olet tosiaan noin hölmö.
EU on todellakin hyödyllinen myös rauhan- ja ihmisoikeusjärjestelmänä, mutta siinä on myös suuria perustavanlaatuisia ongelmia sen suhteen, mihin tarkoitukseen koko järjestelmä on rakennettu, mitä ideologiaa se implisiittisesti tunnustaa ja mitä kaikkea on perusteetta oletettu (eurojärjestelmän naurettavat pohjaoletukset).
“Jos viulisti on velkaa sinulle, älä nyt ainakaan mene maksujen vauhdittamiseksi katkaisemaan tältä vasemman käden nimetöntä.”
Miten ihmeessä voit verrata tämmöisellä populistisella heitolla?
Kreikan ja Suomen ongelmat ovat rakenteellisia ongelmia, eikä niitä saada rahalla korjattua.
Suomi on ottanut 10 vuotta velkaa joka vuosi enemmän ja jos todellakin se auttaisi talouskasvuun, niin työttömyyden pitäisi laskea, eikä nousta.
Stiglitz, toinen nobelisti, laskeskelee uusimmassa kirjassaan, että euro on tähän mennessä maksanut jokaiselle euro-maan kansalaisella 600 000 ekee. Nelihenkinen perhe olisi siis menettänyt 2,4 miljoonaa eli sanotaan vaikka kymmenen uutta omakotitaloa (kunhan ei vaadi liikoja).
Laskuharjoitus perustuu vertailuun USA:n talouden kanssa, joka sopivasti kasvoi samaa vauhtia tulevien euroalueen maiden kanssa ennen valuutan perustamista. Samaan tulokseen pääsee, kun vertailee Britteihin ja Ruotsiin. Teoreettista? Joo, mutta varmasti suuntaa-antavaa.
Montakohan omakotitaloa meikäkin vielä ehtii menettää ennen kuin euron otteesta onnistutaan riuhtomaan irti? Tai itse hivuttaudun muudaalle.
Osmokin voisi siirtyä eron kannattajaksi eikä maalailla epärealistisia pilvilinnoja siitä, miten homma saataisiin toimimaan, kunhan kaikki vain olisi toisin.
Minä luulin alunperin, että EU:n idea on eurooppalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantaminen, ei yleishyödyllinen maailmanparantaminen ja moralismi. Tässä nähdäänkin, ettei sellainen liitto voi toimia kovin hyvin, josta jäsenillä on kovin erilaiset luulot. Brittien lievä enemmistö sanoutui irti maailmanparannuksesta kesällä, puhtaasta talousliitosta eivät ehkä olisi lähteneetkään?
anonyymi:
“Rolle: Kreikkaa ei pakota kukaan muu työttömyyteen kuin Kreikka itse.
Kiva, että huumori kukkii, mutta asiakeskustelussa kannattaisi jättää vitsit pois. Joku vielä luulee, että olet tosiaan noin hölmö
. Pysypä asialinjalla ja jätä epäasialliset heitot väliin, ja jos osaaminen ei riitä, niin parempi että jätät kommentoinnin väliin.
Osmo kirjoitti:
Tämä on ihan ihmisluontoon sisäänrakennettu piirre:
The second component of strong reciprocity is that people are willing to punish those who fail to cooperate, even when punishment is costly.
https://en.wikipedia.org/wiki/Strong_reciprocity#Evidence_for_punishing_non-cooperators
En usko että tuollaista psykologista reaktiota vastaan pystyttäisiin taistelemaan abstakteilla taloustieteellisillä väittämillä että olisi kokonaistaloudellisesti halvempaa katsoa lusmuiluja sormien välistä.
Kun yhteinen talous- ja finanssipolitiikka on vain haavetta Euroalueella, niin asiaa pitäisi lähestyä siltä suunnalta miten Euron pahin valuvika saadaan korjattua. Eli se ettei Euron kurssi ole juuri kenellekään sopiva: toisille se on liian kallis (Etelä-Euroopan maat) ja toisille taas liian halpa (esim. Saksa ja Hollanti).
Hollantilainen André ten Dam on tehnyt ”The Matheo Solution” (TMS)-nimisen ehdotuksen Euron korjaamiseksi. Se löytyy täältä:
http://www.thematheosolution.eu/A‑Plan-B-in-Europe-Paris-November2015.pdf
Ehdotuksen mukaan jokaiseen euromaahan luodaan rinnakkainen virtuaalivaluutta. Sitä käytetään maan sisällä kuten aikanaan Suomessa markkaa, sillä erotuksella että ainut laillinen maksuväline on kuitenkin Euro. Eli esim. Suomessa kaupassa olisi kahdet hinnat: markkoina ja euroina kuten euroon siirtymisen yhteydessä. Kassalla voi kuitenkin maksaa vain Euroissa (jos maksaa setelirahalla).
Siis esim. palkat ja lainat olisivat markoissa aivan kuten markka-aikaan.
Nyt voitaisiin sitten markka tai Italiassa liira jne. devalvoida ja saavuttaa menetetty kilpailukyky. Devalvoinnista tai revalvoinnista päättäisi kuitenkin EKP taloudellisten tunnuslukujen perusteella (ei Suomen Pankki kuten markka-aikaan).
Kaikkien euromaiden pitäisi tehdä tämä muutos samaan aikaan ehdotuksen mukaan.
Mutta voisi tämän ottaa käyttöön myös yksipuolisesti esim. Suomessa tai Italiassa/Espanjassa jne. Eurosta ei tässä tarvitse erota, jolloin asia muuttuu paljon helpommaksi, kun ei sitten tarvitse myöskään erota EU:sta. Myöskään uusia seteleitä ei tarvita koska vain Euro on laillinen maksuväline.
Tämän jälkeen mahdolliset devalvoinnit voisivat mennä niin että ko. maan keskuspankki (meillä Suomen Pankki) sitä ehdottaa ja EKP sen hyväksyy jos katsoo ettei kyseessä ole haitallinen devalvointikilpailu.
Paperilla asia näyttää mahdolliselta, mutta jos 19 Euromaan pitäisi tästä ensin päästä sopimukseen, niin homma kyllä kaatuu siihen.
Vaihtoehtona näyttäisi olevan yksipuolinen virtuaalivaluutan käyttöönotto yllättäen. Tästä voi sitten seurata ketjureaktio, eli myös muiden alijäämämaiden olisi pakko tehdä sama pikavauhtia ennen kuin rahat lähtee pakoon Saksaan, Hollantiin jne. (kuten Kreikasta lähti).
Jos esim. Italia tekisi näin, niin EKP:n olisi luultavasti pakko tukea tätä, toisin kuin Kreikan tapauksessa jossa tarkoituksena näytti olevan rankaisu (hätärahoituskin lopetettiin) ja Saksan tahdon mukainen toiminta.
Eli siis suomeksi sanottuna: jos päätöksenteko ei muuten toimi, niin pakotetaan se toimimaan (vain pakon edessä saadaan päätöksiä aikaan).
Vapaa kauppa ja vapaa maahanmuutto EU:lta kyllä luonnistuu. (HT: miten nämä vaikuttavat ym. kauniisiin tavoitteisiin?)
Eurooppalaista puolustavat päätökset eivät ole jumittuneet yhteistyökyvyttömyyden vuoksi. Ne eivät ole vain koskaan päätyneet pöydälle. Kansalaisen edunvalvonta kansallisellakin tasolla on retuperällä joka maassa: miten se voisi toimia useiden kielten EU:ssa?
Eikös olennainen kysymys ole se, kenelle kuuluu veto-oikeus demokratiassa?
EU:n rakenne on antidemokraattinen.
Tunnetusti unionin hallinnossa toimivien asenne on sen mukaisesti ollut kautta aikojen demokratiaa halveksiva ja demokratian vastainen: tyyliin:
“Sillä, mitä pitäisi tehdä, ei tule valituksi vaaleissa.”
Minä en ymmärrä, miten demokratiat ovat saattaneet pystyttää itselleen yhteisen rakenteen, joka on antidemokraattinen?
Mihin alun perin perustuu ajatus, että edustajani saa käyttää kansallisissa vaaleissa antamaani mandaattia (valtaani) kompetenssien siirtoon omalta valtioltani unionille?
Koska muuta kuin kansallista demokratiaa ei Euroopassa — eikä juuri muuallakaan — ole, koska europarlamentti ei säädä lakeja eikä komissiota valita vaaleissa, periaatteessa jokainen vallansiirto kansalliselta EU-tasolle heikentää demokratiaa ( ainakin niin kauan kuin liittovaltiota ei ole, eivätkä kansalaiset EU:ssa siihen edes pyri.)
Puhe demokratiavajeesta on edellä sanotun valossa hämäystä. Kompetenssien siirroilla demokraattisen järjestelmän ulkopuolelle, näennäisdemokraattiseen unioniin, demokratiaa de facto lakkautetaan, vähä vähältä.
Unioni on tällä perusteella siis demokratian lakkauttamisen väline.
Sitä päämäärää kansallisesti valitut edustajat meillä ja muissa EU-maissa tietoisesti tai ymmärtämättään palvelevat, kaiken aikaa ja ETENKIN vapaakauppaneuvotteluissa.
Nykyisten vapaakauppaneuvotteluiden koko idea on antaa ylikansanllisille yrityksille veto-oikeus kansalliseen lainsäädäntöön: sekä jälkikäteen (ISDS ‑välimieoikeuksissa) että ETUkäteen, ennen säädösten tuomista parlamentteihin.
Tämä tehdään sopimuksissa niin, että A) sopimus sisältää purkamattomuus ‑ehtoja kuten, että kerran yksityistettyä palvelua ei saa koskaan palauttaa julkiseksi tai siten, että B) viranomaiset vievät kunkin säädösehdotuksensa etukäteen yritysmaailman asettaman pysyvän neuvoston hyväksyttäväksi ennen kuin se esitellään parlamenteissa.
Tällaista taustaa vasten olet, Ode, kuitenkin huolestunut siitä, että jossakin on vielä jäänyt jotakin sananvaltaa kansalliselle tasolle.
Ihanko totta?
En käsitä.
Mitä muuta tämä nyky-EU näiden em. tosiasioden perusteella on kuin yhdenlaista totalitarismia, jolla edistetään valtioden vallan minimoimisen agendaa?
Valtion valta on demokratiassa kuitenkin kansalaisen valtaa. Sitä ei voi minimoida tuhoamatta demokratiaa.
Muualla maailmassa on viime vuosina julkaistu paljonkin kirjallisuutta, joka keskustelee post-demokraatian teemasta ja siihen liittyvistä kehityskuluista.
Suomessa en ole havainut viitteitäkään keskusteluun. Miksiköhän? Kuka avaisi sen täällä?
Jos CETA tulee voimaan, amerikkalaiset alkavat toimia Kanadasta käsin, eikä TTIP:tä enää tarvita.
Ajaa saman asian.
Jäsenmaiden perustuslait ‑mm. Saksan — kuitenkin toistaiseksi varjelevat niiden kansalaisten sanavaltaa sen verran, että ilman valloonejakin sopimuksen kohtalo on epävarma.
Hyvä niin.
Miksikö?
No — ainakaan minulle ei käy, että vaikkapa eurooppalaisen kemikaalilainsäädännön terveyden turvaava varovaisuusperiaate korvataan Amerikan mantereen käytännöllä, jossa kemikaalin sairastuttaman ihmisen on osoitettava syy-yhteys kemikaaliin oikeudessa, jälkikäteen, kun vahinko on jo tapahtunut ja saatavissa on enintään epävarma korvaus, jolla ei tervyttä palauteta.
Tällaisesta neuvotellaan koska edustajani ovat valtuuttaneet komission siihen ja luovuttaneet pois valtansa edes tietää siitä puhumattakaan, että voisivat puuttua asiaan.
Etkö olekaan ‘vihreä’? Kannatat suuryritysten etua, vapaata kauppaa ja sen kautta kulutuksen kohtuutonta kasvua ja ympäristön lisääntyvää tuhoamista? Et halua antaa vähemmistöille oikeutta puolustaa omia näkökantojaan isoja pelureita ja konnia vastaan? Pakkobyrokratiaa vahvojen ehdoilla, helppoa hallinto ilman turhaa pohdintaa, markkinat ohjaavat syteen tai saveen.
EU on kyllä epäonnistunut, mutta epäonnistumisen syy on epäpätevissä komissaareissa, paisuneessa byrokratiassa ja muutaman mahtihenkilön liiassa vallassa. EU:ssa on sallittu yhteisesti sovittujen sopimusten räikeä rikkominen. EU:n yhtenäisyys ja yhteisesti sovitut säännöt on uhrattu. Se ei kestä ulkopuolelta tulevia kriisejä mutta vika ei ole alueiden päätösvallassa tai päätöksen estovallassa vaan sääntöjen luonnissa ja niiden rikkomisessa. EU:lla ei ole uskottavuutta sen takia, että se on poliittisesti riitelevä kasa epäonnistuneita poliitikkoja, jotka sähläävät pikkuasioissa. Noista pikkuasioista on kehittynyt suuri vitsi, milloin mitataan kurkun käyryyttä tai milloin tukitaan teitä europarlamentin muuttorekkojen voimin. EU:n olisi syytä sopia uudet toimintasäännöt. Vika on rakenteissa, eikä alueellisessa päätäntävallassa. Alueellisessa päätäntävallassakin on toki korjattavaa. Ei ole hyvä, että jäsenmaat kampittavat toisiaan verokilpailulla. Yritykset ovat pistäneet itsenäiset valtiot palvelemaan pelkästään niiden etua. Jäsenmaat ovat kuin koiria, jotka juoksevat globaalien suuryritysten heittämien luupalojen perässä.
Mitä pahaa on deflaatiossa? Etkö kannata epäreilun tilanteen tasaamista? Jos deflaatio tulee, johtuu se kuplista, jotka poksahtavat ansaitusti. Haluatko mieluummin superinflaation, jossa kasvu on jatkuvaa pakkoa ilman todellista hyvää kehitystä esim. hyvinvoinnin lisääntymisen myötä ja jossa kuplataloutta luodaan tarkoituksella ilman mitään varsinaista tarkoitusta paitsi lukujen, rahamäärän, paisuttaminen? BKT ennen kaikkea, muu on turhaa.
Jos olet joskus ehdokkaana, sinua ei voi äänestää, koska sinulla on ‘vihreä’ leima mutta siihen nähden pimeä ajatusmaailma. Tietenkin voit vaihtaa puoluetta tai perustaa jopa oman, pimeän liittouman.
Ceta varsin vaaraton? Oletko keskustellut vihreiden meppien kanssa asiasta ollenkaan? Esimerkiksi Heidi Hautalan. Kyllä siinä sopimuksessa on erittäin vakavia ongelmia. Vallonian perimmäisistä motiiveista en tiedä, mutta on erikoista, että sopimus on saanut niin helposti eurooppalaisten hallitusten hyväksynnän. Kertoo paljon demokratian surkeasta tilasta. Elinkeinoelämän ääni jyrää joka puolella. “Ostettuja” hallituksia kuten meilläkin. Tosin demaritkin sekoilevat erikoisesti vapaakauppasopimusten kanssa, varsinainen syy tähän on mysteeri, voisiko joku paljastaa miksi toimivat niin kuin toimivat?
Soininvaaralta kannatusta elvytykselle. Hyvä. Pitäisi vain kääntää Saksan ordoliberalistien päät. No, onnea matkaan!
Siihen asti kunnes Schäublen setä ja hänen seuraajansa vihdoin alkavat kuunnella järjen ääntä, olemme kärsineet jo mittaamattomia vahinkoja euroalueen jäsenenä. Nyt pelottaa, että Saksan ja Italian pankit kaatuvat veronmaksajien pelastettavaksi. Mitätön pankkien pelastusrahasto ei siinä katastrofissa riitä. EVM:stä tulee kirje: Olisko teillä nyt sitä 11 miljardia, jotka olette jo etukäteen luvanneet? Euro on vienyt talouspoliittisen ja rahapoliittisen vallan. Vaihtoehtoinen eli keynesiläinen talouspolitiikka ei ole mahdollista, kun ollaan osa euroaluetta. Ei päästy “niihin pöytiin” päättämään, ollaan vain ajopuuna ja laskun maksajina.
En siis odottaisi, että Saksa järkiintyy. Toivottavasti VM:ssä on suunnitelmat valmiina, miten EMU:sta lähdetään, nopeasti ja määrätietoisesti, kun sopiva hetki koittaa.
Toivottavasti valloonit torppaavat myös Turkin EU-jäsenyyden.
Melkoista puppua suoltaa tämä Jepejepejep…
Ensinnäkin vaihtoehdot eivät ole superinflaatio taikka deflaatio.
Maltillinen inflaatio pitää kansantalouden pyörät pyörimässä. Jopa 5 — 10%:n inflaatio olisi tervetullutta. Deflaatio johtaa kansantalouden kurjistumiseen, työttömyyden kavuun, konkursseihin, velallisten maksuvaikeuksiin, lopulta pankkien konkurssia muistuttavaan tilaan ja valtion velan älyttömään kasvuun.
BKT on kaikki kaikessa. Kansantalouden kokonaiskysyntä ratkaisee BKT:n suuruuden.
Itsenäisellä valtiolla pitää olla oma raha ja oma keskuspankki. Silloin lama-aikoina valtiolla olisi muskelia ja uskallusta investoida velkarahalla vaikka suoraan Suomen Pankin setelipainosta mm infraan ja sellaiseen taloudelliseen toimintaan, jossa kerroinvaikutus kansantalouteen olisi tehokasta luokkaa.
Nimittäin lama-aikoina se on nimenomaan valtion tehtävänä buustata kokonaiskysyntää, jotta päästään talousvaikeuksista kuivin jaloin yli. Vasta sitten, kun kansantalous lähestyy täystyöllisyytä ja tuotantokapasiteettinsa täyskäyttöä, on valtion syytä hillitä rahankäyttöään, jottei talous ylikuumene ja inflaatio karkaa käsistä.
Minusta taas Soininvaara on ainoita vihreiden valonpilkahduksia. Ehkä liian vihreä arvoiltaan makuuni, mutta kuitenkin niin harvinaisen älykäs, että ymmärtää selkeät maalaisjärkiset syy-seurausyhteydet ja loogiset päättelyketjut sekä tilastot ja tutkimuksen suurimmalta osin. Tämä on nykyajan poliitikoilta ja ihmisiltä ylipäätään lähes aina liikaa vaadittu, vaikkei niin paljon olekaan vaadittu mielestäni.
Jos kaikkien puolueiden kaikki edustajat olisivat yhtä älykkäitä ja kyvykkäitä käsittelemään tietoa, keskustelemaan sekä argumentoimaan, niin Suomella menisi huikeasti nykyistä paremmin, vaikka arvomaailmojen konflikteja edelleen olisikin.
Jos esitettyä vertausta yhtään ajattelee, on täysin selvää ettei se pidä paikkaansa.
Nelihenkinen keskiverto-suomalaisperhe ei millään perusteella ajateltuna ole 15 vuoden aikana menettänyt 2,4 miljoonaa euroa.
Olenko missannut jotain tärkeää, koska en muista että Suomi olisi Osmon väitteen mukaisesti änkyröinyt veto-oikeudella lypsääkseen itselleen etuja.
En suoraan sanoen muista ainoatakaan tapausta jossa Suomi olisi EU:ssa jarruttanut päätöksentekoa lypsääkseen meille kansallisia etuja. Ainoa tähän suuntaan viittaava kerta oli Kreikka-pelastuspaketin takuutukset, jossa kyse ei ollut edes kansallisten etujen lypsämisestä vaan siitä että EU:n perussopimuksia tulisi noudattaa koska sellaiset on kerran yhteisesti sovittu ja allekirjoitettu. Suomi myös ise maksoi salamyhkäisistä takuista merkittävän hinnan.
Sen sijaan heti suoralta kädeltä tulee mieleen useampikin kerta Suomi on antanut omista eduistamme periksi, esimerkiksi kun on sovittu päästökiintiöiden taakanjaosta, hiilinieluista, EU-jäsenmaksujen korotuksista tai kuka saa elintarvikeviraston.
En sanonut, että Suomi olisi käyttänyt veto-oikeutta vaan on vaatinut sitä EU-lainsäädäntöön vähän joka asiaan.
ihan vaan lyhyesti, yksi euron suurimmista valuvioista on se että vaihtotasevajeet nimenoman eivät vaikuta yhtäään mihinkään suoranaisesti vaan ainoastaan välillisesti ja slloinkin aivan vääriin asioihin.
yllä olevan väitteen esittäjä valitettavasti puhuu avan puuta heinää. valitan jyrkkää ilmaisua mut muu ei tässä kohdassa oikein ole mahdollista.
Sotket nyt rahapolitiikan ja finanssipolitiikan.. Yhteisvaluuta kun on, ei rahapolitiikalla enää ole tehoa, sitä kun ei ole. Sitä vastoin finanssipolitiikka vaikuttaa suoraan ja tehokkaammin, kun kurssimuutokset eivät pääse sen vaikutuksia lienentämään. Samoin olet nyt kummallisesti kääntänyt huomion vaihtotaseesta väärin.
Jos Kreikka reivaisi rakenteitansa ja kustannuksiansa, tulisi siitä suhteessa kilpailukykyisempi maa. On aivan turha morkuuttaa Saksaa siitä, että siellä osataan ja ollaan tehokkaita. Jos kreikkalaiset eivät oikein missään ole kilpailukykyisiä, on peiliin katsomisen paikka eikä itkeä että työllisyys kärsii kun muut euromaat eivät rahoita kreikkalaisten peukaloiden pyörittämistä.
Tässä virtuaalivaluuttapelleilyssä on sellainen perustavaa laatua oleva vika, ettei ammattiyhdistysliike hyväksyisi sitä. Kyseessähän olisi pelkkä savuverho oikeuttaa palkanalennukset.
Näinhän se ei toiminut 1990-luvun alun laman aikana, koska pankeilla ja yrityksillä ulkovaluuttamääräiset velat polttelivat taskuja ja pakkodevalvaatioista seurasi inhimillinen katastrofi. Pitää ymmärtää, että kun on laaja markkinataloutta noudattava vapaakauppa-alue, jossa pääomat saavat virrata vapaasti rajojen yli, vain vahvat arvonsa säilyttävät valuutat ovat elinkelpoisia. Euroalueella homma on yksinkertaistettu niin, että valtiot käyttävät yhteistä €-valuuttaa, jolla on arvostettu kansainvälisen reservivaluutan asema Yhdysvaltain dollarin ohella.
Sama tietysti koskee pääkaupunkiseutua vs. muuta Suomea. Kuusamossa on turha ruikuttaa ja vaatia rahaa etelästä peukaloiden pyörittämiseen, jos kerran eivät ole oikein missään kilpailukykyisiä.
Minun mielestäni tämän voisi tehdä vähän yksinkertaisemmin niin, että Markka ja Euro ovat molemmat laillisia maksuvälineitä Suomessa ja valuuttakurssi on kelluva. Mutta Markan pitäisi tosiaan olla vain tilivaluutta, jolloin Suomen Pankilla olisi enemmän vipuvoimaa negatiivisten korkojen kanssa.
Itse näen merkittävimmäksi ongelmaksi sen, että tämä olisi liian helppo tulkitsa muissa euromaissa ensimmäiseksi agressiiviseksi askeleeksi euroeroon.
Mutta joka tapauksessa jokin tällainen useamman valuutan malli ansaitsisi paljon enemmän tilaa julkisessa keskustelussa.
hei rolle, mitä tää kappale oikein tarkoittaa?
“Saksaa ei tarvitse pakottaa ekspansiiviseen politiikkaan, vaihtotaseet korjautuvat markkinavetoisesti, kun kreikat trimmaavat taloutensa. ”
mikä tarkalleen ottaen tässä nyt on se markkinavetoinen vaihtotaseiden korjautumismekanismi? ja miksi kreikan pitäs maksaa saksan menestyksestä niin kuin se nyt tekea? eiks pitäs riittää että kreikka hoitaa omat asiansa eikä saksan vaihtotaseen ylijäämiä?
Oleellista tuossa virtuaalivaluutassa on se että eurosta ei tarvitse erota, perussopimukseen ei tarvitse koskea eikä uusia seteleitä tarvita.
Virtuaalisen valuutan (kuten oman valuutan) voi tosiaan joko:
— devalvoida tai
— antaa kellua
Molemmilla tavoilla on etunsa. Kelluttamista pidetään usein parempana sen vuoksi että se antaa valuutalle ”oikean” arvon joka hetki. Tämä ei kuitenkaan ihan pidä paikkaansa kuten esim. Sveitsin tai Ruotsin tapauksissa on nähty. Valuutan kurssi voi heilua paljon ihan muista syistä kuin reaalitalouden tilasta johtuen: raha siirtyy valon nopeudella maasta toiseen parempaa tuottoa tai turvaa etsimään. Ilman tätäkin vapaasti kelluva valuutta tuppaa ylireagoimaan talouden tilaan.
Tuossa aiemmassa viestissä oli vain ohut raapaisu siitä mitä kaikkea TMS-ehdotukseen kuuluu (kokonaisuus eli kaikkiaan 10 kohtaa löytyy aiemmin mainitun dokumentin lopusta). Muutamia asioita vielä erikseen ohessa.
Pakkoliitto ei ole hyvä idea ja TMS:ään kuuluukin mahdollisuus erota eurosta. Tämä rajoittaa euroeliitin/komission sekä suurten maiden valtaa, mikä on minusta hyvä asia. Jos euroalueella tehdään päätöksiä jotka ovat selkeästi vahingollisia esim. Suomelle, niin silloin siitä voidaan (ainakin teoriassa) erota. Kun se vaatii perustuslainmuutoksen Suomessa, niin aika vaikeaa se edelleen olisi.
Virtuaalivaluutan käyttöönottoon liittyy paljolti samat ongelmat kuin omaan valuuttaan siirtymisessä, vaikka nuo alussa mainitut edut ovatkin merkittäviä.
Ulkomaisista Eurolainoista tulee ulkomaanlainoja, jolloin esim. pankit voivat joutua maksuvalmiuskriisiin. Tämän vuoksi TMS:ssä on ehdotettu mekanismi jolla pankkeja voidaan pääomittaa [European Bank for Bank Capital Support (EBBCS)], aivan kuten USAssa tehtiin finanssikriisin aikaan. Kun talous on sitten tervehtynyt voivat pankit lunastaa vakuudeksi antamansa osakkeet takaisin, kuten USAssa tapahtui.
Myös vahvoille maille kuten Saksa tästä olisi etua sillä sen alikehittyneet kotimarkkinat pääsevät kehittymään sisäisen valuutan revalvoituessa verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Muutenkin saksalaiset voivat saada alijäämämaille lainaamansa rahat takaisin vain alkamalla kuluttaa säästämisen sijaan.
Tähän voi vastata samoin kuin Sixten Korkman alkuvuodesta kun häneltä kysyttiin uskooko hän että kilpailukykysopimus syntyy eli: ”minun on vaikea uskoa että me sentään tyhmiä ollaan”. Osoittautui sitten että Korkman oli oikeassa.
Tämän tapaista mekanismia ovat ehdottaneet mm. seuraavat henkilöt:
Thomas Mayer (Deutsche Bank),
Dirk Meyer (Helmut Schmidt University Hamburg),
Michael Butler (former UK permanent representative to the EC),
Willem Buiter (London School of Economics and CitiGroup),
Ludwig Schuster & (the late) Margrit Kennedy (Money Network Alliance — MonNetA),
Biagio Bossone (The Group of Lecce),
Ulrich van Suntum (University Münster)
Gerald Holtham (Cardiff University & Business School)
Kokeile tätä.
Juuri näin. Nythän vain on niin, että Kreikan kauppatase on kuralla, koska muualla tehty on parempaa, kuin Kreikan omat touhut. Ei Kreikan tarvitse tehdä Saksalle korkeampaa ylijäämää, mutta se tekee sitä, koska eivät osaa tehdä muutakaan. Ja onneton EKP vielä rahoittaa Kreikan alijäämällä eloa ja Saksan ylijäämän kerrytystä.
Vesa Kanniainen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan
http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225661-mika-on-euron-kohtalo?ref=karuselli
että eurolla on kolme mahdollista kehityssuuntaa:
- helikopterirahaan perustuva hyperinflaation aikaansaaminen, joka nollaa velat
— EKP kehittää rinnakkaisvaluuttamallin jossa on omat kelluvat valuutat euron jatkaessa yhteisenä rahana
— euron jatkaminen nykymuotoisena mutta hyvinvointitappioita tuottavana yhteisvaluuttana
Ensimmäisen hän hylkää sen vuoksi että Saksa ei sitä hyväksy. Toisen vaihtoehdon hän arvioi olevan kovin haasteellisen eli jos oikein tulkitsen niin sitten jää jäljelle kolmas vaihtoehto. Hän toteaa lisäksi että “tämän vaihtoehdon toteutuminen on ennen kaikkea kiinni Italian ja Ranskan taloudellisesta ja poliittisesta kehityksestä”.
Itse sanoisin kyllä niin että koko euron tulevaisuus riippuu viimemainitusta. Tässä ei nyt kuitenkaan ollut mukana kaikki mahdolliset vaihtoehdot eli kyllä tuo virtuaalivaluutta pitää ottaa laskuihin mukaan myös. Sen osalta sitten pätee tuo Kanniaisen lausunto eli jos Ranska ja Italia päättäisivät että näin menetellään, niin se myös suurella todennäköisyydellä toteutuisi. Mutta sitä ennen pitää saada aikaiseksi tuo pankkien pääomittamismekanismi, muuten seurauksena on katastrofi. Tämähän voisi jopa toteutua kun saksalaisella Deutsche Bankillakin on nyt vaikeuksia eli saksalaisetkaan eivät ehkä vastustaisi sitä?
TMS-ehdotukseen sisältyi myös säännöt joiden mukaan eurovaltion konkurssi käsitellään, ilman hyperinflaation aiheuttamista.
EU:lla on sama ongelma kuin uSAkin.
Valtio on menettänyt oikeutuksensa, sillä se on keskittynyt tuottamaan hyvää vain 1 %
Ja sitä varten tavalliset kansalaiset on pitänyt eristää päätöksenteosta.
Samoin tavallisten kansalisten liittoutuminen pyritään estämään . Sen jälkeen yksilö on todella heikoilla
Mutta eliitti on verkottunut ja toimii yhteisen edun mukaan.
Eliitti tarjoaa kaikkin ongelmiin ratkaisuksi verkottumista eli nepotismia
Alexander Stubb totesi jossain puheessaan euron olevan darwinistinen valuutta, tarkoittti kai heikkojen sortuvan elon tiellä tai evoluution suosivan sopeutumaan. Hän on aivan oikeassa.
Euo näyttää johtavan talouden keskittymiseen, ydinalue Saksa hyötyy, muut häviävät, eikä tälle taida voida oikein mitään. Suomessa kokeiltiin vuosikymmeniä kaikenlaista aluepolitiikkaa, mutta kehityksen suuntaa se ei muuttanut, Kainuu tyhjenee, etelä kasvaa. Oliko se Kainuun vika?
Yhdysvaltain talous on keskittynyt samaan tapaan, ruostevyöhyke on kärsinyt, rannikot voittaneet. Yhdysvaltain osavaltioiden tilannetta helpottaa kuitenkin vähäinen velkaantuminen ja liittovaltiotason ohjelmat sekä tietysti työttömien siirtyminen muihin osavaltioihin. Yhdysvallossa se on helpompaa, koska maassa puhutaan enimmäkseen englantia, on helpompaa muuttaa toiseen osavaltioon.
Mun kompetenssi ei nyt ihan riitä, kysyn vaan, että kuuluvatko devalvoinnit ymv. taikatemput edes etäisesti normaaliin markkinatalouteen?
Oden pohdiskelusta puolestaan herää heti ajatus liittovaltion tarpeellisuudesta sikäli mikäli meillä on oikeasti halua tehdä Euroopasta globaalisti kilpailukykyinen entiteetti (mikäli ylipäätään enää mahdollista).
Saksahan toimii kuten haluaa toimia siksi, että ei ole yhteisiä rakenteita sooloilua estämässä. Liittovaltiokehitys tekisi nykyasetelmasta ainakin tasapuolisemman.
Muussa tapauksessa race to the bottom jatkuu ja chinaman ostaa jossain vaiheessa koko vitun Euroopan Pulju oy:n ja muuttaa sen hikipajaksi.
Jos tätä halutaan, niin sopii mulle sekin. Olen tottunut pärjäämään vähällä. Useimmat tuntemani ihmiset eivät ole joten on rude awakening heille.
Markkinatalousmaissa on yleensä kelluvat valuuttakurssit nykypäivänä. Valuutat siis devalvoituvat ja revalvoituvat talouskehityksen seurauksena, mutta myös erilaisten spekulanttien ja niiden kuuluisien markkinavoimien toimien seurauksena.
Kysymyksen taustalla on “ideologinen kauneus” eli vain “kauniit” ratkaisut ovat sen mukaan hyväksyttäviä.
Itse olen pragmaattisten ratkaisujen kannattaja: se mikä on osoittautunut toimivaksi on kannatettavaa.
Suomessa devalvoitiin markka lukuisia kertoja ennen euroon siirtymistä eikä se estänyt talouden ennennäkemätöntä kasvua. Suurimmat ongelmat taloudessa ovatkin aiheutuneet silloin kun on itsepäisesti haluttu pitää kiinni kiinteästä kurssista kuten “vahva markka” tai kultakanta. Euro on juuri tällainen kiinteäkurssinen valuutta euromaiden kannalta. Ja aivan kuten ennenkin tästä on sitten seurannut suuria ongelmia.
Tässä tuli mieleeni sanonta “paras on hyvän pahin vastustaja”. Tähän eurooppalaiset poliitikot ovat mielestäni kompastuneet. Koko euronkin voi ajatella olevan tämän seurausta: kun haluttiin heti siirtyä “parhaaseen ratkaisuun” ei saatu hyvää vaan huono tulos.
Euroopan talousongelmien ytimessä on saksalainen talouspolitiikka, joka toimii kuin käenpoika jolla on suu koko ajan auki vaatimassa lisää ruokaa niin että muille ei jää kuin muruset. Ekonomistit kutsuvat tätä uusmerkantilismiksi. Taloustiede on todennut merkantilismin vahingolliseksi jo kauan sitten.
Toinen erittäin vahingollinen piirre saksalaisessa talouspolitiikassa on kysyntäpuolen täydellinen unohtaminen (austerity- vaatimus). Meillä on kysyntälama, mutta sitä saksalaiset eivät myönnä, koska he eivät sitä itse koe (muutoin kuin kotimarkkinoillaan). Ja niin kauan kuin Saksan vienti vetää ei tästä ole heille ongelmaa, mutta ongelma syntyy jos vienti lakkaa vetämästä.
Saksa toimii siis kuin pieni avoin talous vaikka se on merkittävän iso talous jolla olisi mahdollisuus käyttää kotimarkkinoitaan hyväksi paljon enemmän kasvun luontiin. Tästä hyötyisi koko Eurooppa. USAssahan Trump on luvannut toimia juuri näin eli panostaa mm. infrastruktuurin korjaamiseen ja rakentamiseen. Tämä ei ole sosialismia tai sitten Sixten Korkman on myös sosialisti, kun hän pitää tätä käyttökelpoisena ratkaisuna.
Saksalaisten ja muidenkin olisi hyvä tutustua Paul Krugmanin kirjoitukseen ” A country is not a company” eli miksi yritysjohtajat eivät yleensä ole hyviä maan johtajiksi.
http://www.salon.com/2014/11/03/a_country_is_not_a_company_paul_krugman_blasts_economically_clueless_business_elites/
https://hbr.org/1996/01/a‑country-is-not-a-company&cm_sp=Article-_-Links-_-Top%20of%20Page%20Recirculation
Perussyy siihen miksi kansantalous toimii toisin kuin yritystalous on siinä että kansantaloudessa on lukuisia negatiivisia takaisinkytkentämekanismeja joita yritystaloudessa taas ei ole. Iso maa on pitkälti suljettu järjestelmä mutta yritys taas avoin eli yritykset eivät kohtaa samanlaisia rajoituksia kuin kansantalous.
Jopa pienessä maassa kuten Suomi kotimarkkinat vastaavat n. 75% BKT:stä.
Eurooppaan ilmeisesti tarvittaisiin oma Trump (tai useita Trumppeja, yksi jokaiseen isoon euromaahan) jotta suuntaa saataisiin muutettua. Ranskan Marine Le Pen voisi olla hyvä kandidaatti tähän. Ehkä riittäisi että hän saisi niin paljon kannatusta että asiaan olisi pakko reagoida.
Mikä on “normaali markkinatalous”?
Jos poistetaan valtion ohjaus, markkinatalous kuin markkinatalous tuottaa järkyttävän määrän monopoleja, kuplia ja kurjuutta. Sikäli kun halutaan markkinatalouden yleensäkään pysyvän pystyssä, valtion rooli on pitää se pystyssä milloin devalvaatiolla ja milloin milläkin keinolla sekä rajoittaa sen haittoja. Se pikkuseikka, että valtio painaa rahan ja voi painaa sitä halutessaan lisää tasan tarkkaan niin paljon kuin haluaa, vie pohjan pois tuollaisilta pohdinnoilta “normaalista markkinataloudesta”.
Saksa voi toimia niin kuin toimii ja saada siitä etua, koska on olemassa yhteisvaluutta euro.