Kasvun pullonkaula on riskirahoituksessa ja yrityskulttuurissa

Kävin Tekesin aamupäiväsem­i­naaris­sa kuun­tele­mas­sa kasvun rajoista. Tulin aika vaku­ut­tuneek­si, että mei­dän ongel­mamme ei ole koulu­tuk­ses­sa eikä tutkimus­ra­hoituk­ses­sa eikä inno­vaa­tioym­päristössä, vaan yri­tyskult­tuuris­sa ja rahoituk­ses­sa. Jos Suomes­sa kehitetään lupaa­va tuote, siitä ei saa­da suo­ma­laista men­estys­tuotet­ta, kos­ka hyvä keksin­tö ei löy­dä taak­seen hyvää yri­tysosaamista eikä riske­jä sietävää kär­siväl­listä rahoitusta.

Lupaa­va idea men­estyy parem­min muual­la. Sik­si suo­ma­lainen inno­vaa­tio kan­nat­taa myy­dä ulko­maille – yleen­sä vielä aivan liian aikaisin, jol­loin siitä saa huonon hinnan.

Kat­sokaa nyt vaikka­pa nyhtökau­raa. Sen kehit­täjät ovat osuneet varsi­naiseen kul­ta­suoneen. Tuotet­ta voisi vaik­ka heti myy­dä sadoil­la miljoonil­la euroil­la vuodessa. Nyt sitä ei saa mis­tään. (Minä tiedän yhden paikan, mut­ta en ker­ro!) Netis­sä on jokin nyhtäkau­ratut­ka, jos­sa ihmiset ker­to­vat toisilleen, mis­tä sitä mil­loinkin saa.

Nyhtökau­rayri­tys on luvan­nut kaksinker­tais­taa tuotan­non vuo­den sisäl­lä. Siis kaksinker­tais­taa, ei kak­sisa­taak­er­tais­taa ja senkin vas­ta vuo­den kulut­tua. Toisen­laisen yri­tyskult­tuurin olois­sa tähän kul­ta­suoneen olisi käy­ty kiin­ni heti ja aivan toisen­laisel­la volyymilla.

Olin aivan var­ma, että jos­sain vai­heessa liian heiveröi­nen omis­ta­ja ymmärtää myy­dä yri­tyk­sen ulko­maille, jol­loin siitä tulee jät­tibisnes. Veikkasin Ruot­sia, mut­ta onnek­si suo­ma­lainen Paulig osti sen pois kulek­si­mas­ta — tai tarkem­min lähti yri­tyk­seen osaavak­si osakkaak­si. Nyt sen takana on kun­non muske­lit ja riit­tävästi alan osaamista. Pian nyhtökau­raa siis saa kau­pas­ta ihan nor­maal­ista eikä var­maankaan vain Suomes­sa. Tämä tari­na siis päät­tyi onnel­lis­es­ti, mut­ta suurin osa tari­noista ei pää­ty näin onnellisesti.

Ero Suomen ja Ruotsin välil­lä on, ettei meil­lä ole Wal­len­berge­jä eikä muutenkaan isän­maal­lista suuromis­tus­ta, jota star­tupit tarvit­si­si­vat. Omis­ta­jan tulee olla kär­sivälli­nen – eli rahaa pitää olla riit­tävästi. Alku­vai­heessa start­up ei voi mitenkään mak­saa pääo­ma­lle 15 pros­entin tuot­toa. Ovathan meil­lä tietysti Her­lin­it. En tiedä, mihin he raho­jaan käyt­tävät pait­si tietysti, että mainio kus­tan­ta­mo Teos saa kiit­tää Koneen men­estys­tä olemassaolostaan.

(Ruot­sis­sa varakkaiden suku­jen omaisu­ut­ta pide­tään niin tärkeänä voimavarana, että se on vapautet­tu per­in­töveros­ta, kun taval­lis­ten pul­li­ais­ten per­im­istä asun­noista yleen­sä menee per­in­tövero(!). Sitä ei sil­loin kut­su­ta per­in­töveroksi, vaan vero kohdis­tuu muodol­lis­es­ti myyntivoittoon)

Pankki­tileil­lä kyl­lä lojuu sata mil­jar­dia euroa korot­ta­mana. Moni voisi sijoit­taa säästöjään riit­tävän hajaute­tusti riskiyri­tyk­si­in. Se on mah­dol­lista joidenkin pankkien hallinnoimien rahas­to­jen kaut­ta, mut­ta noiden rahas­to­jen palkkiot ovat niin tähti­ti­eteel­lisiä, että ei pelitä. Enkä tiedä, onko pankki­taus­ta sovel­tu­va val­it­se­maan rahas­to­jen sijoituskohteita.

Hyvän keksin­nön tehneen on myös hyväksyt­tävä liikekump­panei­ta sen sijaan, että vahtii mus­ta­sukkaises­ti, ettei vain kukaan toinen pääse hyö­tymään hänen innovaatiostaan.

Tämä olisi tarpeek­si vaikea­ta ilman verot­ta­jan myötä­vaiku­tus­ta, mut­ta myös verot­ta­ja kan­nus­taa myymään lupaa­vat yri­tyk­set ulko­maille. Myn­tivoit­toa verote­taan olen­nais­es­ti kevyem­min kuin sitä osinko­tu­loa, jon­ka yrit­täjä saa, jos säi­lyt­tää yri­tyk­sen omis­tuk­ses­saan Suomes­sa.  Olen kir­joit­tanut tästä ennenkin: Vero­tus kan­nus­taa myymään kasvuyri­tyk­set ulko­maille.

Mut­ta näkyykö tun­nelin päästä val­oa? Päivän Tekni­ik­ka ja Talous kir­joit­taa täl­laista.

68 vastausta artikkeliin “Kasvun pullonkaula on riskirahoituksessa ja yrityskulttuurissa”

  1. Yri­tyskult­tuuri on var­masti iso selit­tävä tek­i­jä, mut­ta rahoituk­sen osalta tilanne on mielestäni moniuloitteisempi. 

    Star­tup­pi­en tarvit­se­man rahoituk­sen puut­teeseen viitataan usein ongel­mana, mut­ta en ole näh­nyt mitään tuoret­ta tutkimus­ta, joka tuk­isi tätä väitet­tä. Tämän takia suh­taudun epäillen siihen, että rahoi­tus toimisi täl­lä het­kel­lä ainakaan alku­vai­heen yri­tys­ten pullonkaulana.

    Alku­vai­heen yri­tys­ten rahoi­tus on paran­tunut Suomes­sa val­tavasti viimeisen n. 5 vuo­den aikana. Rahas­tot ovat saa­neet paljon rahaa, enke­lisjoit­tamis­es­ta on tul­lut huo­mat­ta­van paljon suosi­tumpaa, ja eri­laiset julkiset toim­i­jat ovat hyvin akti­ivisia. Myös isom­mat kier­rokset tun­tu­vat nyt onnis­tu­van, mis­tä esimerkkinä viime päiv­inä julk­istet­tu Canatun 22 miljoo­nan euron viimeisin kierros.

    Suurem­pi ongel­ma tun­tuu ole­van se, että vaik­ka star­tup­pe­ja sinän­sä on täl­lä het­kel­lä paljon, niin oikeasti skaalau­tu­vaa toim­intaa on Suomes­sa hyvin vähän (ehkä pelialaa luku­unot­ta­mat­ta). Ehkä tämä on juuri sitä yri­tyskult­tuurin vaikutusta.

  2. “Nyhtökau­rayri­tys on luvan­nut kaksinker­tais­taa tuotan­non vuo­den sisäl­lä. Siis kaksinker­tais­taa, ei kak­sisa­taak­er­tais­taa ja senkin vas­ta vuo­den kulut­tua. Toisen­laisen yri­tyskult­tuurin olois­sa tähän kul­ta­suoneen olisi käy­ty kiin­ni heti ja aivan toisen­laisel­la volyymilla.”

    Tämä on kyl­lä ihan mie­lenki­in­toinen ongelma.

    Jos nyhtökau­raa halut­taisi­in tuot­taa lisää nopeasti, sitä pitäisi nyt kylvää vaik­ka Chi­lessä tai Argen­ti­inas­sa. Sil­loin voitaisi­in tuot­taa riit­tävästi siemen­tä ensi vuo­den Suomen satokaudelle ja ruokapöytäänkin. Nythän ensi vuo­den tuotan­toa rajoit­ta­nee sieme­nen puute. Toinen vai­h­toe­hto lie­nee siemenvil­jan tuot­ta­mi­nen kasvi­huoneessa, jos­sain vähän Suomea etelämmässä. 

    Tuo ei kyl­lä ole vält­tämät­tä ihan help­poa, kasvien siirtämises­sa toiselle puolelle pal­loa taitaa olla näet vähän rajoituksia.

    1. Kau­ra ei maail­mas­ta kyl­lä lopu, vaik­ka nyhtökau­ran tuotan­to satak­er­tais­tet­taisi­in. En tunne yri­tyk­sen laskelmia, mut­ta luusin kau­ran osu­u­den ole­van lop­putuot­teen hin­nas­ta aika vähäi­nen. Kau­pas­sa tuote mak­saa 16 euroa kilo. 

  3. Nyhtökau­rayri­tyk­sessä ole­vat joutu­vat koko ajan miet­timään, onko hei­dän tuot­teen­sa tren­di­tuote vai laatu­tuote. Jos se on tren­di­tuote, joka on saanut ylimääräistä arvos­tus­ta esimerkik­si mielikuvil­la vähäisem­mästä eläin­ten hyväk­sikäytöstä, se voi men­estyä het­ken, mut­ta sen riskeistä kan­nat­ta­nee päästä eroon. Jos se sen sijaan on laatu­tuote, jota oikeasti arvostet­taisi­in maun vuok­si ja jotkut arvostaisi­vat sen tästä syys­tä vaikka­pa kassler­paistin tai nau­dan fileep­i­hvien yläpuolelle, sil­loin siitä kan­nat­taisi pitää kiin­ni hen­keen ja vereen. Nyt on nähty, kumpaan ske­naar­i­oon nyhtökau­ratuot­teen kehit­täneet oikeasti uskovat.

  4. Meil­lä odotel­laan uusia nokioi­ta pelas­ta­maan taloutemme, ettei mei­dän vain tarvit­sisi luop­ua hyv­inä vuosi­na saavute­tu­ista eduista ja sopeu­tua muut­tuneeseen maail­maan. Samal­la ei pide­tä edes huol­ta, että näil­lä nokioil­la olisi edel­ly­tyk­set kasvaa.

    Voi Suomea!

  5. Kasvun pul­lonkaula on kyl­lä tiedossa.

    Suomen talouden kasvus­sa pääosan voi ottaa vain pk-sek­tori, sil­lä suur­te­ol­lisu­utemme on jo karan­nut veroparati­i­sei­hin, vähen­tää tääl­lä väkeä ja investoi pääasi­as­sa ulkomailla.

    Pk-sek­to­ril­lakin käytän­nössä tulee kyseeseen vain keskisu­uret, kasvukykyiset yri­tyk­set, joil­la on globaalis­sa kil­pailus­sa tes­tatut tuotteet.

    Näitä on Suomes­sa arvol­ta 1000 kpl ja niit­ten asioista päätök­siä tekevät yhteen­sä noin 50 000 henkilöä.

    Kuten tun­net­tua, nämä henkilöt ovat jo pitkään olleet sul­jet­tuna ulos talous­poli­it­tis­es­ta päätöksenteostamme.

    Lisäk­si heitä on kyykytet­ty työvoimakartellil­la ja maail­man jäykim­mil­lä työ­markki­noil­la, ja viimek­si tor­pat­tu heille elin­tärkeä laa­ja paikalli­nen sopiminen.

    Kuitenkin juuri pk-sek­tori tun­netusti luo 90% uusista työpaikoista!

    Kaikkien täysjärk­isten pitää ymmärtää, että täl­lainen tilanne on täysin kestämätön, eikä kasvun esteitä kan­na­ta muual­ta edes hakea.

    Nyt pitää kysyä noil­ta 50 000lta päät­täjältä, että mil­lä ehdol­la he ovat valmi­it kas­va­maan ja työl­listämään, ja siten pelas­ta­maan Suomen talouden.

    Sep­po Korp­poo, 40+ vuot­ta talous­so­dan eturintamalla

  6. Nyhtökau­rayri­tys on luvan­nut kaksinker­tais­taa tuotan­non vuo­den sisäl­lä. Siis kaksinker­tais­taa, ei kak­sisa­taak­er­tais­taa ja senkin vas­ta vuo­den kuluttua

    Kun luin Inno­vaa­tiokurssia, yksi merkil­lisiä ajatuk­sia minkä luen­noit­si­ja sanoi oli, että suuret inno­vaa­tiot yleen­sä lähtevät hitaasti liikkelle.

    Auto­valmis­ta­ja Tes­la toimit­ti joidenkin kuvaa­jien mukaan vuon­na 2014 noin 31 tuhat­ta autoa ja vuon­na 2015 noin 55 tuhat­ta autoa — siis noin kaksinker­taisti tuotantonsa.

    Eikö olisi kan­nat­tanut kas­vaa nopeam­min? Eikö Elon Musk uskalla ottaa riskejä?

    Jos joku kaksinker­tais­taa myyntin­sä joka vuosi niin 20 vuo­den kulut­tua yri­tyk­sen myyn­ti on miljoon­aker­tainen. Se ei siis ole mikään pieni kasvuvauhti.

  7. Moni voisi sijoit­taa säästöjään riit­tävän hajaute­tusti riskiyrityksiin 

    Pääo­masi­joit­ta­jien (Ven­ture Cap­i­tal) pitää olla ns. fik­sua rahaa. Pankit eivät tähän pysty oli­vat rahas­ton kulut kuin­ka pienet tahansa. 

    Herää tietysti aja­tus, että mitä jos fik­su raha ottaisi siiv­elleen tyh­mää rahaa ja sijoit­taisi sitä omansa rinnalla. 

    Ikävä kyl­lä ilmaisia lounai­ta ei ole. Fik­su raha ei tee hyvän­tekeväisyyt­tä. Pääo­masi­joi­tus­ra­has­tot, tai part­ner­i­som­piuk­set ja niiden kus­tan­nuk­set ja ehdot hei­jas­ta­vat sijoi­tus­pääo­man laadun eroa. Yhdys­val­lois­sa tyh­mä raha, joka on liit­tänyt itsen­sä fik­su­un rahaan ei ole päässyt hyvi­in tuot­toi­hin. Hyvin hajautet­tu Ven­ture Cap­i­tal salkku ei pär­jää nom­allille sijoitussalkulle. 

    Suo­ma­laiset pitäisi saa­da sijoit­ta­maan indek­sir­a­has­toi­hin pitkäjän­teis­es­ti. Jätetään riski­ra­ha asi­aan erikoistuville. 

    Ven­ture Cap­i­tal Is Worst-Per­form­ing Asset for Calpers (Calpers = Cal­i­for­nia Pub­lic Employ­ees’ Retire­ment System)

    “WE HAVE MET THE ENEMY… AND HE IS US” Lessons from Twen­ty Years of the Kauff­man Foundation’s Invest­ments in Ven­ture Cap­i­tal Funds and The Tri­umph of Hope over Experience 

    The Kauff­man Foun­da­tion invest­ment team ana­lyzed our twen­ty-year his­to­ry of ven­ture invest­ing expe­ri­ence in near­ly 100 VC funds with some of the most notable and exclu­sive part­ner­ship “brands” and con­clud­ed that the Lim­it­ed Part­ner (LP) invest­ment mod­el is broken

    Lim­it­ed Partners—foundations, endow­ments, and state pen­sion fund—invest too much cap­i­tal in under­per­form­ing ven­ture cap­i­tal funds on fre­quent­ly mis-aligned terms. Our research sug­gests that investors like us suc­cumb time and again to nar­ra­tive fal­lac­i­es, a well-stud­ied behav­ioral finance bias. We found in our own port­fo­lio that: 

    - Only twen­ty of 100 ven­ture funds gen­er­at­ed returns that beat a pub­lic-mar­ket equiv­a­lent by more than 3 per­cent annu­al­ly, and half of those began invest­ing pri­or to 1995.
    — The major­i­ty of funds —six­ty-two out of 100— failed to exceed returns avail­able from the pub­lic mar­kets, after fees and car­ry were paid.
    — There is not con­sis­tent evi­dence of a J‑curve in ven­ture invest­ing since 1997; the typ­i­cal Kauff­man Foun­da­tion ven­ture fund report­ed peak inter­nal rates of return (IRRs) and invest­ment mul­ti­ples ear­ly in a fund’s life (while still in the typ­i­cal six­ty-month invest­ment peri­od), fol­lowed by ser­i­al fundrais­ing in month twenty-seven.
    — Only four of thir­ty ven­ture cap­i­tal funds with com­mit­ted cap­i­tal of more than $400 mil­lion deliv­ered returns bet­ter than those avail­able from a pub­licly trad­ed small cap com­mon stock index.
    — Of eighty-eight ven­ture funds in our sam­ple, six­ty-six failed to deliv­er expect­ed ven­ture rates of return in the first twen­ty-sev­en months (pri­or to ser­i­al fundrais­es). The cumu­la­tive effect of fees, car­ry, and the uneven nature of ven­ture invest­ing ulti­mate­ly left us with six­ty-nine funds (78 per­cent) that did not achieve returns suf­fi­cient to reward us for patient, expen­sive, long-term investing. 

  8. Täyt­tä asi­aa Soininvaaralta.

    Alku­un muu­ta­man kymme­nen miljoo­nan euron poten­ti­aaliset tuote­bis­nek­set pysy­i­sivät parem­min Suomes­sa mut­ta tämä on pääo­masi­joit­ta­jien mielestä pien­tä. Erääseen alku­vai­heen tuote­bis­nek­seen löy­tyi ulko­mainen jatko­ra­hoi­tus alta aikayk­sikön. Tekesin tekemän hyvän työn hedelmät val­u­vat muualle ellei pieniä aihioi­ta hyö­dyn­netä paremmin.

  9. Oman koke­muk­seni per­su­teel­la Suomen pääo­ma­markki­noiden merkit­tävin ongel­ma on liian kan­nat­ta­va asun­tosi­joit­ta­mi­nen. Har­va pystyy houkut­tele­vu­ude­saaan kil­paile­maan läh­es 10% vuosit­taisen tuo­ton ja nol­lariskin kanssa. Pitkässä sijoi­tusho­rison­tis­sa ei kukaan.

  10. Nyhtökau­ran tuotan­non moninker­tais­t­a­mi­nen ei ole niin yksinker­tainen jut­tu kuin luulisi, sil­lä raa­ka-aineen saan­nis­sa tun­tuu ole­van ongelmia. Kau­raa ei ole Suomes­sa saatavil­la riit­tävästi, joten osa kauras­ta tulee Ruot­sista. Her­net­tä ja ehkä muitakin palkokasve­ja tarvi­taan ja niidenkin vil­je­ly Suomes­sa on ihan olematonta.Kaura kyl­lä kas­vaa Suomes­sa ja ennen van­haan sitä vil­jelti­in jokaisel­la pikku­ti­lal­la, mis­sä oli tuotan­toeläim­iä. Nyky­isin kau­raa vil­jel­lään noin viidennes vil­jakasveista, ja se taitaa men­nä ryynei­hin ja hiu­taleisi­in. Ennen kuin vil­jeli­jät saadaan vai­h­ta­maan totu­tus­ta toiseen vil­je­lykasvi­in, se vaatii yhteistyötä, sopimuk­sia ja aikaa. Ei ole help­poa elin­tarvikeyrit­tämi­nen suures­sa mittakaavassa.

  11. Taisi Sip­ilä ehdot­taa kasvu­ra­has­toa, mut­ta ehdo­tuk­selle nau­ret­ti­in, muis­taak­seni blo­gin pitäjää myöten. Dig­i­tal Force voit­ti KasvuOpen kil­pailun ( https://kasvuopen.fi/ ) viime vuon­na, rahoi­tus piti kuitenkin hakea Kore­as­ta asti. Jos val­tio ei saa rahoit­taa ja muil­la ei ole rahaa tai halua, niin miten muuten rahoi­tus voidaan hoitaa kuin ulko­maalaisel­la rahalla?

    Lupaavaa star­tup­pia kyl­lä riittää:
    Kasvu Open 2015 final­istien joukos­ta val­i­tut kovim­mat kan­sain­välistyjät ovat
    BioGTS Jyväskylästä,
    Crit­i­cal Force Enter­tain­ment Kajaanista,
    EID Tech Oy sekä Fan­tasi­a­works Oy Kuopiosta,
    Finncode Ltd, Kide Clin­i­cal Sys­tems Oy, Med­kit Fin­land Oy, SEP Solu­tions Oy ja Tosi­box Oy Oulusta,
    Mad Pro­fes­sor Ampli­fi­ca­tion Oy Turengista,
    Moto­Cut Oy Keravalta,
    Nord­safe­ty ja Rock­way Oy Helsingistä,
    Pen­ti­sol Oy Järvenpäästä,
    Plan­tui Oy Turusta,
    Raisoft Ltd Kokkolasta,
    Satatuote Oy Raumalta,
    Savon­lin­nan PR-Urakoin­ti Oy Savon­lin­nas­ta ja
    Toroid­ion Oy Raaseporista

  12. “Moni voisi sijoit­taa säästöjään riit­tävän hajaute­tusti riskiyri­tyk­si­in. Se on mah­dol­lista joidenkin pankkien hallinnoimien rahas­to­jen kautta.”

    Kyl­lähän minä sijoi­tankin säästöjäni hajaute­tusti riskiyri­tyk­si­in. Nimit­täin kiinalaisi­in yri­tyk­si­in ruot­salaisen sijoi­tus­pankin ja yhdys­val­ta­lais­ten ETF-rahas­to­jen kautta.

  13. Hauskana yksi­tyisko­htana huo­masin, että Ilk­ka Her­lin on mukana nyhtökau­ray­htiön siemen­vai­heen sijoittajissa.

  14. Sil­loin kun tuote­taan jotain fyy­sistä, tuotan­non skaalaami­nen ylöspäin on aina hidas­ta, vaik­ka resurssit oli­si­vat ääret­tömät. 270 raskaana ole­vaa naista ei vain mitenkään saa tehtyä yhtä las­ta yhdessä päivässä. Tuotan­toka­p­a­siteetin kas­vat­ta­mi­nen vaatii yleen­sä lisää tilaa, lisää rekry­toin­tia ja uuden henkilöstön pere­hdyt­tämistä, lisää laiteti­lauk­sia, lisää logis­ti­ikkaa, lisää markki­noin­tivi­estin­tää, jne., ja suurin osa näistä vaatii yksinker­tais­es­ti aikaa, vaik­ka raha ei olisi este.

  15. Pet­teri:
    Jos nyhtökau­raa halut­taisi­in tuot­taa lisää nopeasti, sitä pitäisi nyt kylvää vaik­ka Chi­lessä tai Argen­ti­inas­sa. Sil­loin voitaisi­in tuot­taa riit­tävästi siemen­tä ensivuo­den Suomen satokaudelle ja ruokapöytäänkin. Nythän ensi vuo­den tuotan­toa rajoit­ta­nee sieme­nen puute. Toinen vai­h­toe­hto lie­nee siemenvil­jan tuot­ta­mi­nen kasvi­huoneessa, jos­sain vähän Suomea etelämmässä. 

    Nyhtökau­ra ei ole mikään oma erilli­nen kasvi­la­jik­keen­sa, jolle tarvi­taan siemenvil­jaa, vaan jalostet­tu elin­tarvike joka koos­t­uu kau­pal­lis­es­ti saatavis­sa ole­vista aine­so­sista. Valmis­ta­jan kotisivut

    http://www.goldandgreenfoods.com/ravintosisalto/

    ilmoit­ta­vat perusver­sion raa­ka-ainei­den olevan

    “Vesi, kau­ra 14%, (kau­ralese, täysjyvä-kau­ra­jauho, kau­rapro­tei­i­ni), herne­pro­tei­i­ni 14%, härkä­papupro­tei­i­ni 9%, jodi­oitu suo­la, rypsiöljy.”

    Pul­lonkaula tässä tapauk­ses­sa ei liene raa­ka-ainei­den saatavu­udessa, vaan siinä jalostuska­p­a­siteetis­sa eli tuotan­to­lait­teis­sa (joille tietysti tarvi­taan tilat, käyt­täjät jne.).

  16. ” kos­ka hyvä keksin­tö ei löy­dä taak­seen hyvää yri­tysosaamista eikä riske­jä sietävää kär­siväl­listä rahoitusta.”

    Juuri näin, olen kau­pan­nut paten­toimaani keksin­töä miljoon­aan eri paikkaan, mut­ta ei lähde. Hin­nas­ta ei ole kiin­ni, se on halpa.

    Osta­jae­hdokkaat kysyvät heti valmi­ita markki­noi­ta ja valmista kehi­tys­tuotet­tua mallia. Ja sit­tenkin pitäisi saa­da ilmatteeksi.

    Kaik­ki han­ker­a­hoi­tus­mall­it ovat ole­mas­sa han­ketyön­tek­i­jöi­den työl­listämistä varten, tulok­set ovat tois­si­jainen tavoite.

    Eikä kyse ole siitä etteikö keksin­töni olisi sar­al­laan täysin ylivoimainen. Enkä ole mikään pro­pel­li­hat­tu, mut­ta olen niin suiv­aan­tunut tähän yrityskulttuuriin.

  17. Kan­nat­taa muis­taa, että uusista tuot­teista / start-upeista vain noin 5% jotenkin onnistuu. 

    Lop­ut pör­pähtävät eri syistä. Täl­lainen toim­inta on siis erit­täin riskialtista yrit­täjälle ja sijoittajalle.

    Yli 40-vuo­tisen urani aikana olen ollut mukana usei­den uusien tuot­tei­den kehit­tämisessä ja onnis­tuneessa lanseer­auk­ses­sa maailmanmarkkinoille.

    Koke­muk­seni mukaan onnis­tu­miseen taval­lis­es­ti vaa­di­taan, eri­no­maisen idean lisäk­si, olemista elävän asi­akkaan kanssa ihokos­ke­tuk­ses­sa, kovaa innos­tus­ta ja riskinot­toa, vuosikausien 24/7 pak­er­tamista, ket­terää man­age­ment­tia ja onneakin.

    Tästä syys­tä nykyi­nen hypetys start-upeista ja uusista tuot­teista Suomen talouskasvu-ongel­man instant-ratkaisi­joina, on suurelta osin harhaanjohtavaa.

    Ratkaisua onkin syytä hakea muual­ta, eli kasvukyky­i­sistä keskisu­urista yri­tyk­sis­sä, joil­la on jo tehokas organ­isaa­tio, globaali-kil­pailus­sa tes­tatut tuot­teet ja asiakaskunta.

    Toim­inta-olo­suh­teet pitää vain nopeasti remon­toi­da kun­toon, jot­ta nämä noin 1000 yri­tys­tä saa­vat mah­dol­lisu­u­den riskeer­a­ta kasvu­un, investoin­tei­hin ja uusi­in työpaikkoihin. 

    Pääon­gel­ma ei siis ole ris­ki-rahoituk­ses­sa tai yri­tyskult­tuuris­sa, vaan Suomen kil­pailukyvyt­tömis­sä toim­inta-olo­suhteis­sa; hir­muises­sa kokon­aisveroas­t­eessa, työvoimakartel­lis­sa, maail­man jäykim­mis­sä työ­markki­nois­sa ja puut­teel­lises­sa paikallises­sa sopimisessa.

    Sep­po Korp­poo, joka lähet­tää nämä ter­veiset täältä jostakin, talous­so­dan eturintamalta

  18. Tero Tolo­nen: Kun luin Inno­vaa­tiokurssia, yksi merkil­lisiä ajatuk­sia minkä luen­noit­si­ja sanoi oli, että suuret inno­vaa­tiot yleen­sä lähtevät hitaasti liikkelle.
    Auto­valmis­ta­ja Tes­la toimit­ti joidenkin kuvaa­jien mukaan vuon­na 2014 noin 31 tuhat­ta autoa ja vuon­na 2015 noin 55 tuhat­ta autoa – siis noin kaksinker­taisti tuotantonsa.
    Eikö olisi kan­nat­tanut kas­vaa nopeam­min? Eikö Elon Musk uskalla ottaa riskejä?
    Jos joku kaksinker­tais­taa myyntin­sä joka vuosi niin 20 vuo­den kulut­tua yri­tyk­sen myyn­ti on miljoon­aker­tainen. Se ei siis ole mikään pieni kasvuvauhti.

    Minä luulen, että tuos­sa on jonkun­lainen sof­t­a­te­ol­lisu­u­den aiheuta­ma vauhti­harha. Super­cell pystyy skaalaa­maan tuotan­toaan mil­jardei­hin suh­teel­lisen hel­posti ver­rat­tuna fyy­sis­ten tavaroiden tuotan­toon. Fyy­si­sis­sä tavarois­sa koko tuotan­toketjun pitää skaala­ta itseään, ja se ei tapah­du silmän­räpäyk­sessä. Tuotan­non tuplaami­nen vuosit­tain on hirvit­tävä kasvu­vauhti. Toinen mallies­imerk­ki tästä on aurinksähkö. Muis­taak­seni tääl­läkin suh­teel­lisen selväpäiset kom­men­toi­jat ovat valit­ta­neet, että aurinkosähköstä ei suurista puheista huoli­mat­ta vaan näytä tule­van mitään, samaan aikaan kun globaali tuotan­to kas­vaa (ulko­muis­tista) 30%-40% vuodessa. Ei tuo­ta nopeam­paa jatku­vaa kasvua oikein voi olla.

  19. Yksi suuri syy mik­si suomeen ei syn­ny inno­vaa­tioi­ta on se, että iso osa parhaas­sa iässä olev­as­ta koulute­tu­im­mas­ta osas­ta Suomen kansaa istuu työt­tömyysko­rtis­tossa tai pätkätöis­sä. Selviämässä elämässä päivästä toiseen. Jos elämä koos­t­uu pääasi­as­sa selviämis­es­tä ja sin­nit­telystä mitään inno­vaa­tioi­ta on turha odottaa.

    Suo­ma­laiset saa­vat joka vuosi tulo­ja noin 200 mil­jar­dia euroa ja suh­teel­lis­es­ti se osu­us minkä parhaas­sa inno­vaa­tioiässä ole­vat saa­vat tuos­ta sum­mas­ta on pudon­nut kokoajan.

    Nykyiseen talousjär­jestelmän omi­naisuuk­si­in on sisään­raken­net­tu se, että tuotan­torak­en­teet omis­ta­vat tahot voivat hin­noitel­la oman panok­sen­sa aina suurem­mak­si kuin inno­vati­ivisem­mas­sa iässä ole­vien panok­sen. Joten on turha odot­taa, että taloudel­lis­ten resurssien jakau­tu­mi­nen inno­vaa­tioiden kannal­ta ystäväl­lisem­pään suun­taan tulee muuttumaan.

    Se, että inno­vaa­tioi­ta ei syn­ny on vain yksi osa laa­jem­paa hukatun­sukupol­ven ongel­maa joka piiskaa Suomen lisäk­si kaikkia län­si­mai­ta eri tavoin. Myös OECD on kir­joitel­lut asi­as­ta ja ihme­tel­lyt site miten on mah­dol­lista, että jois­sain län­si­mais­sa eläkeläisil­lä on keskimäärin enem­män net­to­tu­lo­ja käytet­tävis­sään joka kuukausi kuin mitä on parhaas­sa työn­tekoiässä ole­val­la väestöl­lä on net­to­tu­lo­ja käytössään joka kuukausi.

  20. Ode kir­joit­ti aivan oikein:

    Nyhtökau­raa ei pidä ver­ra­ta fileep­i­hvi­in vaan vaikka­pa tofu­un. On aika help­poa olla parem­paa kuin tofu.

    Asi­as­ta virisi vilkas keskustelu face­book-kaverei­den kanssa, kun Helsin­gin Sanomat pääkir­joit­ti 2.9.:

    Lihaa sijais­ta­va nyhtökau­ra pääsee hyvin lähelle sel­l­aista makua ja suu­tun­tu­maa, jota lihan syöjä ruoal­ta odot­taa. Enää ei tarvitse kor­va­ta puut­tuvaa makua aat­teel­la. Tämän kyn­nyk­sen ylit­tämi­nen oli se muu­tos, joka mullisti tuot­teen kysynnän.

    Juuri tästä on kyse: nyhtökau­ra vas­taa sitä, mitä lihan syöjä ruoal­ta odot­taa suu­tun­tu­man ja ater­ian tuhtiu­den suh­teen. Nyhtökau­ra ei men­estynyt sik­si, että syöjä mais­taisi sen lihana, vaan sik­si, että se mais­tuu ja tun­tuu ruokaisalta, tuke­val­ta. Samal­la taval­la ruokaisalta kuin vaik­ka valkosip­ulipe­runat tai lätyt, jot­ka nekin ovat sel­l­aista syötävää että lihaa ei tarvit­sisi samal­la ate­ri­al­la ollenkaan. Ilmaisun “hyvin lähelle sel­l­aista makua ja suu­tun­tu­maa, jota lihan syöjä ruoal­ta odot­taa” ei tarkalleen ottaen tarvitse tarkoit­taa että mais­tuu lihal­ta, vaan että on “sel­l­ainen maku ja suu­tun­tu­ma” — siis ei mais­tu eikä tun­nu kevyeltä rehulta.

    Markki­noi­jat lienevät läht­e­neet siitä, että lihan­syöjä kaipaa lihan makua ja nyhtökau­ran main­oslau­seil­la halu­taan luo­da mieliku­va että se mais­tuu, tun­tuu ja näyt­tää lihal­ta. Ja onhan tuos­sa kai tavoitel­tu jon­ni­in­moi­sen nyhtöli­han ulkonäköä. 

    Minä en suh­taudu asi­aan siten. Olen lihan­syöjä enkä ole tyy­tyväi­nen pelkki­in raikkaisi­in kasviksi­in, pitää olla tuhdim­man oloista syötävää à la valkosip­ulipe­runat, mut­ta ei sen silti tarvitse lihal­ta maistua.

    Paketin kyl­jessä kuu­luu ole­van ’porot­toman käristyk­sen ohje’. Sen voi ymmärtää sitenkin, että pöperö näyt­tää ja on rak­en­teeltaan kuin poronkäristys, eli on samal­la taval­la ruokaisaa kuin liha, mut­ta siinä ei luva­ta että se myös mais­tu­isi poronkäristykseltä.

    ‘Rakenne’ ja ‘suu­tun­tu­ma’ ja ‘ruokaisu­us’ ei ole sama kuin maku. Voi olla lihan rakenne, suu­tun­tu­ma ja ruokaisu­us, mut­ta maun ei tarvitse edes yrit­tää jäljitel­lä lihaa. Valkosip­ulipe­runoiden lisäk­si vaik­ka valkoiset pavut tomaat­tikastik­keessa ovat sel­l­aista tuhdim­paa liha­ton­ta syötävää, mikä ei yritä muis­tut­taa lihaa mut­ta joiden kanssa ei ate­ri­al­la kaipaa lihaa.

  21. Nyhtökau­ra ei tule men­estymään ulko­mail­la ennenkuin sille kek­sitään parem­pi nimi. 

    Minä joka olen ruotsinkieli­nen, ymmär­rän suomen kie­len verbin “nyhtää” negati­ivise­na tapah­tu­mana, liki pahoin­pite­lynä, tyyli­in “nyhtää huiksista”!

  22. Osmo Soin­in­vaara:
    Nyhtökau­raa ei pidä ver­ra­ta fileep­i­hvi­in vaan vaikka­pa tofu­un. On aika help­poa olla parem­paa kuin tofu. 

    Nyhtökau­ral­la on aika paljon kul­jet­tavaa päästäk­seen edes lähelle tofun maail­man­laa­juisia myyntilukuja. 

    (Toisaal­ta siihen viesti­in mihin vas­t­a­sit: Tuote tuskin voi olla niin lois­tavasti patent­tisuo­jat­tu, etteikö sille voisi tul­la kil­pail­i­joi­ta, (olet­taen, että itse idea ter­ve). Näin ollen, jos tuol­la on teo­reet­tisia edel­ly­tyk­siä volu­umi­tuot­teek­si, niin suo­ma­lais­ten on paras­ta päästä siihen ase­maan suh­teel­lisen pian itse, tai sit­ten joku muu tekee sen.)

  23. Pääo­masi­joit­ta­mi­nen on työlästä ja huonos­ti tuot­tavaa. Käytän­nössä sopii vain toim­i­joille joil­la on kyky kon­tr­buoi­da sijoit­tami­in­sa yrityksiin.

    Lisäk­si yrit­täjät yleen­sä pahasti yli­hin­noit­tel­e­vat oman alku­vai­heen yri­tyk­sen­sä ja sil­loin sitä rahaa ei saa

  24. Tero Tolo­nen: Kun luin Inno­vaa­tiokurssia, yksi merkil­lisiä ajatuk­sia minkä luen­noit­si­ja sanoi oli, että suuret inno­vaa­tiot yleen­sä lähtevät hitaasti liikkelle.

    Auto­valmis­ta­ja Tes­la toimit­ti joidenkin kuvaa­jien mukaan vuon­na 2014noin 31 tuhat­ta autoa ja vuon­na 2015 noin 55 tuhat­ta autoa – siis noin kaksinker­taisti tuotantonsa.

    Eikö olisi kan­nat­tanut kas­vaa nopeam­min? Eikö Elon Musk uskalla ottaa riskejä?

    Jos joku kaksinker­tais­taa myyntin­sä joka vuosi niin 20 vuo­den kulut­tua yri­tyk­sen myyn­ti on miljoon­aker­tainen. Se ei siis ole mikään pieni kasvuvauhti.

    Suomes­sa on melko ain­ut­laa­tu­inen tapa tor­pa­ta kaik­ki ideat jonkun pavun­lask­ian toimes­ta. Ei ole varaa tai vai­h­toe­htokus­tan­nus lisätään tuot­teen hin­taan eikä tuotan­to kan­na­ta. Tap­pi­o­ta ei voi eikä saa tuot­taa vaan voit­toa on saata­va heti ensim­mäis­es­tä vuodes­ta. Mitään ei myöskään halu­ta aloit­taa, ellei jonkin­laista val­tion kukkarol­la käyn­tiä ole varat­tu. Suomes­sa tue­taan enem­män kan­nat­tavia yri­tyk­siä kun aloit­tele­via. Kiin­nit­täisin myös huomio­ta siihen, että elinkeino­toim­inta voi olla myös vaki­in­tunut­ta toim­intaa eikä aina kan­nat­taisi puhua inno­vaa­tioista ja mah­dol­li­sista tule­vista menestyksistä. 

    Ker­ro­taan Coca-Cola Com­pa­nyn toim­i­tusjo­hta­jan määrän­neen 2. maail­man­so­dan aikana, että jokaisen amerikkalaisen soti­laan on saata­va kaikil­la sotanäyt­tämöil­lä pul­lo kylmää juo­maa 5 cen­tiä pul­lo, mak­sakoon se yhtiölle mitä tahansa. Tuo myös toteutet­ti­in. Sato­jen tuhan­sien tap­pi­o­han tuol­lais­es­ta tulee, mut­ta mikäs se olikaan maail­man suosi­tu­in virvoitusjuoma?

  25. OS: ” Hyvän keksin­nön tehneen on myös hyväksyt­tävä liikekump­panei­ta sen sijaan, että vahtii mus­ta­sukkaises­ti, ettei vain kukaan toinen pääse hyö­tymään hänen innovaatiostaan.”

    Tämä on, tai ainakin oli, eräs ongelmista. 

    Tässäkin on puolen­sa ja puolen­sa. Olen ollut muu­ta­mas­sa neu­vot­telus­sa mukana ja niis­sä kek­si­jä tai kek­si­jäyri­tys on ollut mon­esti kovin yksin. Ostoon tai kump­panu­u­teen pyrkivä yri­tys puolestaan marssit­ti paikalle sopimusjuris­tit jo neu­vot­telu­jen alku­vai­heessa. Ei ihme, jos ennakkolu­u­lo­ja syntyi.

    Keksin­tösäätiö teki takavu­osi­na hyvää työtä, sil­lä sen juris­tit vah­ti­vat omaa osu­ut­taan ja siinä sivus­sa kek­si­jänkin etua. Nyky­istä tilan­net­ta en tiedä.

    Pidän edelleen kär­siväl­lisen riski­ra­han puutet­ta suurim­pana ongel­mana ainakin yri­tyk­sis­sä, jot­ka tuot­ta­vat aineel­lisia tuot­tei­ta, sil­lä jo 30% vuosikasvu sitoo yllät­tävän paljon rahaa käyt­töpääo­maan. Jos kasvu vaatii myös aineel­lisia investoin­te­ja, rahan tarve moninker­tais­tuu ja mukaan tule­vat investoin­tien hitaudet. Vaku­usar­vot jäävät hel­posti jälkeen.

    Blo­gis­til­ta taas oikein hyvä ja selkeä kirjoitus.

  26. Kan­nat­tavin­ta ja varminta liike­toim­intaa on vuokrankiskon­ta niiltä, joil­la ei ole varaa itse mak­saa vuokria vaan vuokran mak­saa Kela eli veron­mak­sa­jat. Hyö­dyn keräävät ilois­es­ti ammat­tili­itot. Ne “yleishyödyl­liset”.

  27. Tapasin vähän aikaa sit­ten Helsingis­sä amerikkalaisen juristin, joka ker­toi lentävän­sä usein San Fran­cis­cos­ta Suomeen hoita­maan varsinkin teknolo­gia-alan yri­tysos­to­ja, rahoi­tuskier­roksia ja sen sel­l­aisia. Hänel­lä oli mie­lenki­in­toista san­ot­tavaa. Oli aiem­min asunut pitkään Suomes­sa ja oli erikois­tunut pohjo­is­maid­en startup-alaan. 

    Ensin­näkin, hän sanoi ker­toi että rahoituk­sen puute ei päde enää tänä päivänä lainkaan. (“it’s höpö höpö talk!”). Slushin ja muiden myötä Suomen star­tup­pe­ja seu­rataan tarkkaan ja hyvät ideat saa­vat rahaa. Eli tässä ei tarvit­sisi olla niin koti­maisen rahan varas­sa. Riski­ra­haa saa kyl­lä. Hän myös kehui Teke­siä todel­la vuo­laasti ja oli siitä kateelli­nen. Sanoi, että vain Israelis­sa on parem­pi “isän­maalli­nen” rahoitussysteemi . 

    Hän ker­toi, että Suomen start­up-ongel­mat (sekä raha että kau­pal­lis­t­a­mi­nen) liit­tyy ennen kaikkea kah­teen asi­aan. Ensin­näkin, suo­ma­lainen “raha” on todel­la kon­ser­vati­ivista ja arkaa. Lähtevät sijoit­ta­maan vain “var­moi­hin jut­tui­hin” jol­la iso­ja nim­iä takana (tjeu, Fru­u­go). Tämä tarkoit­taa sitä, että star­tupit saa kyl­lä riski­ra­haa jenkeistä esimerkik­si, mut­ta ei sitä tarvit­tavaa ohjaus­ta mitä omis­tau­tunut ja “läs­näol­e­va” sijoit­ta­ja antaisi. Eli sel­l­ainen joka spar­raisi ja aut­taisi viemään yri­tys­tä eteen­päin. Iso puute. 

    Toinen puute liit­tyy yrit­täjien itsen­sä asen­teeseen. Suomes­sa hio­taan tuotet­ta aivan liian pitkään ennen kuin se viedään markki­noille. Polte­taan rahaa tuot­teen hiomiseen teknis­es­tä näkökul­mas­ta. Tämän juristin mielestä pitäisi ehdot­tomasti nopeut­taa sitä kään­nöstä ekas­ta pro­to­tyyp­istä asi­akkaiden löytämiseen. Siinä se tuoteke­hi­tys vas­ta alkaa, kun asi­akkaat pää­sevät kokeile­maan ja anta­maan palautet­ta. Myös, sen asi­akaspo­h­jan kasvun pitäisi olla nopeaa, tai ainakin osoitet­ta­va nopeak­si, jot­ta voi saa­da sen todel­la ison rahoi­tuskier­roksen ja hypätä ker­ta­heitol­la kan­sain­välisek­si yri­tyk­sek­si. Tässä suo­ma­laisil­la on kuulem­ma aivan liian kapea fokus: pohjo­is­maat ja Bal­tia korkein­taan markki­noina, joskus jopa vain Suomi. 

    Hänestä tun­tui, että Suomes­sa tyy­dytään kitkut­ta­maan alle miljoo­nan rahoi­tuskier­rokses­ta toiseen, vähän niinkuin tutk­i­jat apu­ra­hal­la. Pitäisi olla paljon valmi­impi lait­ta­maan paukut rohkeaan pomp­pu­un, jol­la ehkä saadaan se iso rahoi­tuskier­ros, tai sit­ten ei. Mut­ta nykyi­nen men­tal­i­teet­ti johtaa juuri siihen, että vähän tehdään jotain liian pitkään ja sit­ten teknolo­gia oste­taan pois ulko­maille. Tai polte­taan rahat tuot­teen viilaamiseen insinöörimäis­es­ti, mut­ta ei edes mietitä että miten tästä saadaan tuote ja ennen kaikkea palvelu, jol­la on asiakaspohjaa.

  28. R.Silfverberg:
    Nyhtökau­ra ei tule men­estymään ulko­mail­la ennenkuin sille kek­sitään parem­pi nimi. 

    Minä joka olen ruotsinkieli­nen, ymmär­rän suomen kie­len verbin “nyhtää” negati­ivise­na tapah­tu­mana, liki pahoin­pite­lynä, tyyli­in “nyhtää huiksista”!

    “Pulled oats” on oiva nimi. tulee heti “pulled pork” mieleen. 

    Muutenkin, nyhtökau­ra men­nee samoille markki­noille kuin Quorn, jol­la on kamala nimi mut­ta todel­la kova globaali myyn­ti. Ei tarvitse tofun myyn­tiä voit­taa, mut­ta pienikin siivu Quornin markki­noista olisi iso juttu.

  29. Hen­ri Wei­jo: Toinen puute liit­tyy yrit­täjien itsen­sä asen­teeseen. Suomes­sa hio­taan tuotet­ta aivan liian pitkään ennen kuin se viedään markki­noille. Polte­taan rahaa tuot­teen hiomiseen teknis­es­tä näkökul­mas­ta. Tämän juristin mielestä pitäisi ehdot­tomasti nopeut­taa sitä kään­nöstä ekas­ta pro­to­tyyp­istä asi­akkaiden löytämiseen. Siinä se tuoteke­hi­tys vas­ta alkaa, kun asi­akkaat pää­sevät kokeile­maan ja anta­maan palautetta

    Tämä on var­masti tot­ta mut­ta liit­tyy myös toiseen ongel­maan, eli siihen että Suomes­sa tehdään usein teknis­es­ti aika haas­tavia pro­jek­te­ja, joi­ta ei yksinker­tais­es­ti voi julka­ista puolitekoisena.

    Eli esim. ei voi julka­ista vaikka­pa virus­tor­jun­taa, joka tor­juu vain 2% viruk­sista, kos­ka on aivan selvää mikä asi­akas­palaute tulee ole­maan. Tai lentokonet­ta, jol­la pääsee ilmaan, mut­ta alas­tu­lon kanssa on niin ja näin.

    Eli se on ihan täysin alas­ta ja tuot­teesta kiin­ni voiko noin tehdä vai ei — ei jotain rokotet­ta voi vain tuo­da markki­noille ilman teste­jä, se on jo ihan lais­sakin määritel­ty asia.

    Ongel­ma siis mielestäni on, että yri­tyk­sel­lä on vain yksi brän­di ja jos se tuo­htaan sil­lä, että julka­istaan kesken­eräisiä tuot­tei­ta, tätä voi olla vaikea korjata.

    Steve Jobs sanoi, että älä julkaise paskaa — toinen tapa ilmaista asia on, että laatu on yri­tyk­sen menestystekijä.

    On tietenkin ole­mas­sa sem­moinen käsite kuin beta-ver­sio ja rajoitet­tu markki­noin­ti jne. Tämän tyyp­pistä tes­taus­ta tietenkin kan­nat­taa tehdä, kos­ka siinä opi­taan samal­la kun tehdään mut­ta se on mielestäni eri asia kuin tul­la markki­noille kesken­eräisel­lä tuotteella.

    Jut­telin tuos­sa het­ki sit­ten erään kan­sain­välisille markki­noille suun­taa­van yri­tyk­sen omis­ta­jan kanssa ja hän ker­toi, että yksi tärkeä tek­i­jä heil­lä oli hioa tuote ensin todel­la valmi­ik­si ja vas­ta sit­ten lähteä tar­joa­maan sitä, kos­ka täl­lä taval­la se erot­tuu heti kil­pail­i­joista, jot­ka eivät vain ole jak­sa­neet tehdä viimeis­te­lyä kun­nol­la. Ja ainakin mitä uuti­sista olen lukenut se näyt­täisi toimivan.

  30. Suurin ongel­ma meil­lä on, että yliopis­tot ja korkeak­oulut suolta­vat ulos “asiantun­ti­joi­ta” , jot­ka kykenevät pistämään 1000 hevon‑p peräkkäin monel­la kielel­lä ja suolta­maan ulos järkevän­tun­tu­ista juttua.

    Mut­ta puut­tuu ymmär­rys, mitä noil­la hevon‑p käytän­nössä tarkoitetaan

  31. Se joka pystyy parhait­en hyö­dyn­tämään Suomes­sa ole­vaa lupaavaa yri­tys­tä, on valmis mak­samaan siitä yleen­sä eniten. Suo­mi on pieni maa. Sik­si on luon­nol­lista, että paras osta­jae­hdokas löy­tyy useis­sa tapauk­sis­sa ulkomailta.

    Isoriskisen alku­vai­heen liike­toimin­nan myyn­ti ulko­maille on järkevää, jos osta­ja pystyy suo­ma­laisia omis­ta­jia nopeam­min ja tehokkaam­min hyö­dyn­tämään yri­tyk­sen idean. Ja yri­tyk­sen työ­paikko­ja siir­tyy ulko­maille, jos sen joh­dos­ta yri­tys men­estyy paremmin.

    Jos ulko­maille myyn­tiä ei tehdä, koko riskip­i­toinen han­ke saat­taa jäädä kil­pailus­sa alakyn­teen, vaik­ka tuote olisikin ensim­mäisenä markkinoilla.

    Kat­so­taan nyt, mis­sä ase­mas­sa nyhtökau­ra on viiden vuo­den päästä? Onko joku ulko­mainen vas­ta asi­aa miet­tivä kil­pail­i­ja val­lan­nut markki­nat nyhtökauralta?

    Nyhtökau­ran tapais­ten tuot­tei­den tuotan­tokus­tan­nuk­set lienevät isoil­la volyymeil­lä monis­sa muis­sa mais­sa paljon pienem­mät kuin Suomes­sa. Ja tuskin suo­ma­laisetkaan kulut­ta­jat ovat valmi­it mak­samaan kovaa yli­hin­taa koti­mais­es­ta vaihtoehdosta. 

    Tämä on sitä glob­al­isaa­tio­ta. Usein kan­nat­taa ottaa rahat ja ryhtyä tekemään jotain muuta.

  32. Tero Tolo­nen:Auto­valmis­ta­ja Tes­la toimit­ti joidenkin kuvaa­jien mukaan vuon­na 2014noin 31 tuhat­ta autoa ja vuon­na 2015 noin 55 tuhat­ta autoa – siis noin kaksinker­taisti tuotantonsa.

    Eikö olisi kan­nat­tanut kas­vaa nopeam­min? Eikö Elon Musk uskalla ottaa riskejä?

    Muskil­la ei ole tarpeek­si mak­savia asi­akkai­ta ja Tes­la tekee tappiota. 

    En usko että nyhtökau­raa pystyy myymään siten, että saa aikaisek­si liiketappiota.

  33. Tuu­lik­ki Hakkarainen:
    Nyhtökau­ran tuotan­non moninker­tais­t­a­mi­nen ei ole niin yksinker­tainen jut­tu kuin luulisi, sil­lä raa­ka-aineen saan­nis­sa tun­tuu ole­van ongelmia. Kau­raa ei ole Suomes­sa saatavil­la riit­tävästi, joten osa kauras­ta tulee Ruot­sista. Her­net­tä ja ehkä muitakin palkokasve­ja tarvi­taan ja niidenkin vil­je­ly Suomes­sa on ihan olematonta.

    Kaikkia nyhtökau­ran aine­sosia on saatavis­sa käytän­nössä aivan niin paljon kuin halu­taan ja kohta­laisen hal­val­la. Nykyti­lanne on se, että tuot­teen valmis­tusvolyymejä ei uskalleta kas­vat­taa, kos­ka pelätään, että siihen kyl­lästytään ja kasvis- ja veg­aaniruokar­in­ta­mal­la tulee uusia suosikke­ja tilalle.

    On muis­tet­ta­va, että Inti­as­sa ja Kaukoidässä on laadukkail­la veg­aanisil­la ruoil­la vuosi­tuhan­tiset kansal­liset ja uskon­nol­liset per­in­teet. Ne säi­lyt­tävät ase­mansa kan­sain­välisil­lä markki­noil­la huo­mat­tavasti sat­un­naisia suo­ma­laiskokeilu­ja paremmin.

  34. Tar­ja Halo­nen aikanaan sanoi että hänen talousa­jat­telun­sa mukaan jonkun men­estys on aina toiselta pois. 

    Sel­l­aista ajat­telua Suomes­sa on edelleen ja sen poh­jal­ta on näitä yhteiskun­tamme rak­en­tei­ta kokoon pis­tet­ty… Jakami­nenkin olisi helpom­paa jos olisi enem­män jaettavaa.

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    Nyhtökau­raa ei pidä ver­ra­ta fileep­i­hvi­in vaan vaikka­pa tofu­un. On aika help­poa olla parem­paa kuin tofu.

    Näin se toden­näköis­es­ti onkin. Tosin täl­lainen päät­te­ly tukee sitä, että nyhtökau­ra on eri­ty­is­tuote, joka on myytävis­sä lähin­nä aikaisem­minkin veg­aaniruoista kiin­nos­tuneille, joi­ta on kulut­ta­jista vähem­mistö. Mas­si­iviset valmis­tusvolyymit oli­si­vat oikeutet­tu­ja, jos olisi odotet­tavis­sa, että tuote kävisi laa­jasti kau­pak­si sekasyön­tiä har­joit­tavalle enemmistölle.

  36. Out­o­ja kom­ment­te­ja nyhtökauras­ta. Olen syönyt nyhtökau­raa kahdesti, sitä on löy­tynyt jo lähipris­mas­ta, tosin kuulem­ma häviää sieltä edelleen muu­tamis­sa tunneissa. 

    Nyhtökau­ra on yllät­tävän lähel­lä lihaa maun, suu­tun­tu­man, käytän­nöl­lisyyten­sä ja kaiken puoles­ta. Nyhtökau­ra kel­paa myös lap­sil­leni ja kissalleni. 

    Soi­jarouhe, tofu tai quorn ei ole lähel­läkään nyhtökau­raa, lapseni ja kissani eivät syö noita. 

    Nyhtökau­ran ain­oa ongel­ma on että sitä ei käytän­nössä löy­dy ja se on 2–3x kalli­im­paa kuin liha. Uskon kuitenkin että sitä vielä saa joskus kau­pas­ta samaan hin­taan kuin jauhe­li­haa, ja sil­loin minä raavas lihaa syövä het­eromies siir­ryn pääasi­as­sa kasvissyöjäksi.

  37. Mikko Num­melin, Aasi­as­sa on hur­jasti kasvis­syöjiä mut­ta veg­aaneista siel­lä ei ole juuri kuul­tukaan. Maito ja maito­valmis­teet ovat aivan olen­nainen osa intialaista keittiötä.

  38. Mikko Num­melin, Aasi­as­sa on hur­jasti kasvis­syöjiä mut­ta veg­aaneista siel­lä ei ole juuri kuul­tukaan. Maito ja maito­valmis­teet ovat aivan olen­nainen osa intialaista keittiötä.

  39. Anony­mous: Suomes­sa tue­taan enem­män kan­nat­tavia yri­tyk­siä kun aloittelevia. 

    Tuo on ymmärtääk­seni yksi suurim­mista syistä siihen, mik­si Suomen talous matelee. Tosin minä en puhuisi kan­nat­tavien yri­tys­ten tukemis­es­ta, sil­lä niin suuri määrä tuki­ra­haa kipataan yri­tyk­si­in, joiden toim­inta ei kan­nat­taisi ilman tukia.

    Minus­ta yri­tystuet pitäisi suun­na­ta uusille yri­tyk­sille, sil­lä ne tarvit­se­vat tukea alku­vai­heessa ja niis­sä on kasvupo­ten­ti­aalia. Sen lisäk­si kan­nat­ta­nee tukea tuoteke­hi­tys­tä ja ehkä markki­noin­tia jois­sakin erityistilanteissa.

    Lisäk­si pitäisi panos­taa tutkimuk­seen, tuoteke­hi­tyk­seen ja koulu­tuk­seen, jot­ta ideoita riit­tää jatkos­sakin ja toisaal­ta on koulutet­tua työvoimaan toteut­ta­maan ideat. Minus­ta Sip­ilän hal­li­tus on täysin vääräl­lä lin­jal­la leikates­saan tutkimuk­ses­ta ja opetuk­ses­ta, kun samaan aikaan jatke­taan sel­l­aisia yri­tys­tukia, joi­ta voi pitää lähin­nä tekohengityksenä.

  40. Gia­r­diniera: Tar­ja Halo­nen aikanaan sanoi että hänen talousa­jat­telun­sa mukaan jonkun men­estys on aina toiselta pois. 

    Kuten Wikipedi­as­sa san­ot­taisi­in: lähde?

    TL: Uskon kuitenkin että sitä vielä saa joskus kau­pas­ta samaan hin­taan kuin jauhe­li­haa, ja sil­loin minä raavas lihaa syövä het­eromies siir­ryn pääasi­as­sa kasvissyöjäksi. 

    Voi käy­dä samoin.

  41. Liian van­ha:
    Suurin ongel­ma meil­lä on, että yliopis­tot ja korkeak­oulut suolta­vat ulos “asiantun­ti­joi­ta” , jot­ka kykenevät pistämään 1000 hevon‑p peräkkäin monel­la kielel­lä ja suolta­maan ulos järkevän­tun­tu­ista juttua.

    Mut­ta puut­tuu ymmär­rys, mitä noil­la hevon‑p käytän­nössä tarkoitetaan

    Elä muu­ta vir­ka. Jos etsit asiantun­ti­jaa, joka halu­aa esit­tää lausun­to­ja siitä, miten fir­mo­jen pitää toimia, jot­ta vien­ti vetäisi, heitä löy­tyy jonok­si asti. Jos etsit asiantun­ti­jaa, joka on halukas ja kykenevä sel­l­aisen fir­man pystyt­tämiseen, saat etsiä pitkään ja onnis­tu­mis­to­den­näköisyys on marginaalinen.

  42. Tom­mi Uschanov: Kuten Wikipedi­as­sa san­ot­taisi­in: lähde?

    Muis­tan kyseisen haas­tat­telun. Haloselta kysyt­ti­in kom­ment­tia siihen, että joku men­estyy tai rikas­tuu, niin se oli yhteis­es­tä pus­sista pois. 

    En kyl­lä muista mikä ohjel­ma se oli.

  43. Blogikir­joit­ta­ja:
    “Nyhtökau­ra kel­paa myös lap­sil­leni ja kissalleni.”

    Älä syötä sitä kissalle­si. Se on eläinrääkkäystä. 

    “Kissal­la on täy­delli­nen lihan­syöjän elim­istö ja se pystyy hyö­dyn­tämään kasviperäiset aineet todel­la huonosti.”

    http://pikkupeto.blogspot.fi/2014/08/kissa-vegaaniksi.html

    Siinä tapauk­ses­sa myös eläin­tarvikekaupois­sa ole­va “kissan­heinä” on rääkkäys­tä. Ja tuos­sa kir­joitet­ti­in, että “kel­paa — kissal­leni”. Ei siinä san­ot­tu että “syötän sitä kissal­leni”. Kissat ovat tun­net­tu­ja siitä, että niille ei mikä tahansa kel­paa kuten koir­ille, jot­ka joskus nap­si­vat kikkare­i­ta, kos­ka omis­ta­jat eivät niitä kerää.

  44. Tois­taisek­si vil­ja- ja palkokasvipo­h­jaista lihan korviket­ta tulee Suomeen lähin­nä kai vain Ruot­sista. Kun nyt Nyhtik­sen ja Härkik­sen myötä Suomes­sa on syn­tynyt buu­mi, koh­ta on kaupois­sa vas­taavia tuot­tei­ta Kes­ki-Euroopas­ta. En tiedä, mik­si jo ei ole, mut­ta muu­ta­man kuukau­den päästä on varmasti. 

    Sik­si eivät kai ole lisän­neet tuotan­toka­p­a­siteet­tia vas­taa­man kysyn­tää. Ei siinä riitä kuitenkaan Ver­so Foodsin tai edes Pauli­gin muskelit. 

    “Valeli­han” omavaraisu­us on myös kuulem­ma EU:n asial­istal­la eli halu­taan kor­vat soi­jarouhe yms. lop­ullis­es­ti. Sil­läkin perus­teel­la voi ennus­taa voit­toa Euroopan isoille fir­moille ja tap­pi­o­ta suo­ma­laiselle pikku yrittelylle.

    Nyhtökau­ral­la ja Härkik­sel­lä voi olla tule­vaisu­ut­ta ainakin spe­si­aali- jos ei mas­sat­uot­teina, jos ne todel­la ovat poikkeuk­sel­lien vaikei­ta valmis­taa, hyviä, ter­veel­lisiä ja vielä ekol­o­gisia ver­rat­tuna kil­pail­i­joi­hin. Aika näyttää.

  45. Tom­mi Uschanov: Kuten Wikipedi­as­sa san­ot­taisi­in: lähde?

    Maar­it Tas­tu­lan ohjel­ma Punainen lan­ka, esitet­ty ylel­lä tam­miku­us­sa 2006.

  46. N: […] Tosin minä en puhuisi kan­nat­tavien yri­tys­ten tukemis­es­ta, sil­lä niin suuri määrä tuki­ra­haa kipataan yri­tyk­si­in, joiden toim­inta ei kan­nat­taisi ilman tukia. 

    Kyl­lä ne alka­isi­vat kan­nat­taa ilman tukia, mut­ta tukien vuok­si toim­intaa ei tarvitse oikeasti kehit­tää ja tehostaa. Näen­näi­nen kehit­tämi­nen ja sen run­sas rapor­toin­ti riit­tää. Toimin­nan kehit­tämi­nen oikeasti voisi toki vähen­tää työ­paikko­ja tai laskea palkko­ja, elleivät markki­nat kasva.

  47. Gia­r­diniera: Tar­ja Halo­nen aikanaan sanoi että hänen talousa­jat­telun­sa mukaan jonkun men­estys on aina toiselta pois. Lähde: Maar­it Tas­tu­lan ohjel­ma Punainen lan­ka, esitet­ty ylel­lä tam­miku­us­sa 2006.

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/08/20/halonen-halusi-vaikuttaa-arvoihin-muttei-maarata-niista

    Tuol­ta voi yrit­tää bon­ga­ta mut­ta olisin kyl­lä kauhi­an häm­mästynyt, jos löytyisi.Tällainen sieltä kuitenkin löy­tyy: “… mut­ta jos on oikein isot tulo­erot, niin on todet­tu että se ei ensin­näkään luo sitä yhteistä henkeä se ei luo sitä käsi­tys­tä, että me ollaan yhdessä ja sitte siinä on ihan yksinker­tais­es­ti se että ei raha oo mitenkään raja­ton resurssi, vaan kyl se on sit­ten jostain muual­ta pois”.

    Aeim­min Halo­nen sanoo tietysti hyväksyvän­sä vauras­tu­misen kannustimet.

    Että, joo, jos joku tosi­aan on sitä mieltä, että raha on raja­ton resurssi, kehotan men­emään talousti­eteen alkeiskurssille. Jos taas ymmärtää tuo tarkoit­ta­van, että jonkun men­estys on aina toiselta pois, kehotan opet­tele­maan suomea.

  48. Kyl­lä kait mielum­min kan­nat­taa tuki­ra­hat suun­na­ta kan­nat­taville kuin kan­nat­ta­mat­tomille yri­tyk­sille. Kan­nat­ta­mat­tomat yri­tyk­set ovat yleen­sä huonom­min johdet­tu­ja ja vääril­lä aloil­la, kun taas kan­nat­ta­vat tekevät lähtöko­htais­es­ti jotain oikeinkin.

    Eipä sil­lä, että kan­nat­taisi tukea, mut­ta jos tue­taan, niin pli­is ei ainakaan tue­ta sem­moisia fir­mo­ja, jot­ka vain polt­ta­vat rahat älyttömyyksiin.

  49. Kos­ka kuitenkin jotkut luule­vat, että Halo­nen on väärässä ja raha ei ole koskaan keneltäkään pois, halu­an tarken­taa Halosen puoles­ta (mikä on hiukan iro­nista, kos­ka arvos­tuk­seni on mitä on).

    Mies halu­aa koris­te­tyynyjä ja vaimo Dremel 450:n. Vaimo saa tah­ton­sa läpi. Dremelin ansios­ta syn­tyy talouskasvua, kos­ka vaimo duu­naa jotain arvokas­ta ja myy sen. Vuo­den päästä per­heel­lä onkin varaa ostaa koris­te­tyynyt sekä mak­saa Dremeliä varten otet­tu laina. 

    Nyt raha oli toki pois­sa mieheltä, mut­ta lop­ul­ta hän sai koris­te­tyyysä, kun­han malt­toi odottaa.

    Jos sen sijaan olisi ostet­tu koris­te­tyynyjä kyseinen Dremel-raha olisi peri­aa­teessa olla ollut pois vaimol­ta ikuisesti.

    Val­tion ja kun­tien talouteen siir­ret­tyä aja­tuskulku menee peri­aat­teessa täysin samal­la taval­la. Tosin julki­nen puoli ostaa kaiken­laisia koris­te­tyynyjä, mut­ta ne kuitenkin ovat varsin pieni osa budjeteista.

    Elikkä raha (tai mikä tahansa niuk­ka resurssi) on aina jostain pois. Jos vaik­ka kir­joit­taa runoa, ei voi kek­siä nyhtökau­raa samaan aikaan. Kyse on ns. vaihtoehtoiskustannuksesta. 

    Mut­ta jos rahan onnis­tuu investoimaan viisaasti, se voi poikia ajan myötä lisää rahaa. Ja siinä tapauk­ses­sa raha ei tosi­aan ole pois keneltäkään vaan päin­vas­toin — ajan myötä.

    Mut­ta tämän­hän te kaik­ki jo tiesittekin.

  50. smokin’ joe:
    Mikko Num­melin, Aasi­as­sa on hur­jasti kasvis­syöjiä mut­ta veg­aaneista siel­lä ei ole juuri kuul­tukaan. Maito ja maito­valmis­teet ovat aivan olen­nainen osa intialaista keittiötä.

    Eikö ihmi­nen voi muka syödä/juoda kaikkea, mikä mais­tuu, mitä on sopi­vasti saatavil­la ja mis­tä ei tule huono olo tai vaivo­ja? (Joku voi toki prefer­oi­da tois­tu­vasti myös viimek­si­mainit­tuun ryh­mään kuu­lu­via, ja varsinkin juo­mia.) Kult­tuurista riip­puen kan­nat­taa toki ottaa myös huomioon, mikä on sen piiris­sä yleis­es­ti hyväksyt­tävää. Näitä peri­aat­tei­ta soveltaen luulisi rav­it­se­musalan yri­tys­tenkin men­estyvän ja saa­van rahoi­tus­ta, varsinkin, jos asi­at ovat muuten kunnossa. 

    Nyhtökau­ra lie­nee ihan OK, kun­han ketään ei pakote­ta sitä syömään. En muista sitä kuitenkaan koskaan edes kau­pan hyl­ly­il­lä näh­neeni. Moni asia, joka lisää valin­nan­va­paut­ta on ihmisille hyväk­si, ainakin jos ihmiset eivät valin­nan­va­paut­en­sa takia ahdis­tu. Joku voi silti ahdis­tua melkein mis­tä hyvänsä.

    Veg­aanisu­us tai veg­an­is­mi ei ole ainakaan min­un silmis­säni mitään muu­ta kuin yksi X aate­su­un­ta, yksi “-ismi” muiden joukos­sa tai lähin­nä harhaop­pi. (Huom! Edel­lä, ennen sanaa “aate­su­un­ta” on kohdas­sa X veg­aanien tarpeet­toman kat­u­raivon vält­tämisek­si itse poisjät­tämäni adjek­ti­ivin paik­ka.) esitän perustelu­ni asialle tässä:

    Ihmi­nen on laji­na elim­istön­sä osalta kaikkiruokainen otus, jon­ka kan­nat­taa ja joka voi luon­tais­es­ti käyt­tää monipuolis­es­ti hyödyk­seen usei­ta kasvikun­nan, sienikun­nan kuin eläinkun­nankin antimia. Jos jonkin aat­teen tai harhaopin takia jää jotakin elim­istön tarvit­se­maa, tärkeää rav­in­toainet­ta saa­mat­ta, voi siitä kas­vaa isokin puu­tos­ti­la, joka voi vaikut­taa koko elim­istön tai jonkin sen osan toim­intaan haitallisesti. 

    Varsinkin kas­vavien las­ten ja nuorten tapauk­ses­sa se voi olla äärim­mäisen haitallista, kos­ka pahan puu­tos­ti­lan vaiku­tuk­set voivat jäädä pysyviksi. Takaako edes mikään laki maas­samme kaikille lap­sille ja nuo­rille hei­dän tarvit­se­mansa ravintoaineet?
    (On oikeas­t­aan aika kauheaa ajatel­la, että veg­aani­van­hem­mat voivat pila­ta las­ten­sa kasvun ja tule­vaisu­u­den vain omien päähän­pint­tymien­sä tähden.)

    Mik­si veg­aaneille on sal­lit­tua kasvikun­nan ja sienikun­nan edus­ta­jien tai niiden osien, esim. siementen tai kasv­in­jyvien syömi­nen? Eivätkö kasvit tuo­ta esimerkik­si siemeniä vain varmis­taak­seen lajinsa/sukunsa jatku­vu­u­den? Monipuolista sekar­avin­toa syövät ei-veg­aani-ihmiset eivät tietääk­seni sen­tään yleen­sä sik­iöitä syö. Korkein­taan ehkä joskus har­voin joku syö korkein­taan lohen tai siian mätiä. (Mitä mätiä veg­aani voi syödä? Pitääkö tyy­tyä syömään vain … tomaat­te­ja, omenoita?)

    Voiko veg­aani (tai kasvis­syöjäkään) syödä lainkaan hyön­teisiä, esim. heinäsirkko­ja tai edes ikku­nalau­dal­ta joskus löy­tyviä, kuollei­ta ampiaisia tai kukkakär­päsiä? Näi­den keräi­lyn organ­isoin­ti­in voi joku ehkä kehit­tää yri­tyk­sen ja sille tuot­toisan bisnesidean. 

    Pelkkä akanakaup­pa, ilman lisäbis­nek­siä, tuskin saisi riit­tävää riski­ra­hoi­tus­ta. Ellei myy niiden lisäk­si myös jotain muu­ta, esim. tuo­hivir­su­ja. Ai niin, mut­ta eikö tuo­hikin riis­tetä koivun run­gos­ta? Siten jopa tuo­hen keruu voinee olla ajateltavis­sa kasvikun­nan riis­tona, toim­intat­a­pana ja “kult­tuuri­ina”, johon veg­aan­it lienevät näen­näis­es­tä “eet­tisyy­destään” huoli­mat­ta ilmeis­es­ti kasvi- ja sienikun­nan osalta aina valmiina. 

    Veg­aanis­min ja kasvis­syön­nin aate- ja arvopo­h­ja saat­taa näin ollen olla aika hutera, ja perus­tua ainakin osin oman­laiseen­sa, paljolti rasis­min kaltaiseen, rajoit­tuneiseen ajat­telu­un eri eliöla­jien ja niiden kehi­tyk­sen osalta. Tämä tuo mieleeni myös aika ikävän ajatuk­sen veg­an­is­min yhtäläisyy­destä erään ihmis­ro­tu­i­hin liit­tyneen “-ismin” kanssa, vaik­ka edel­lisen edus­ta­jat eivät nahka­housui­hin ilmeis­es­ti pukeudu.

    Mikä mah­taa olla veg­aanien kan­ta lihan­syöjäkasvei­hin ja niiden syömiseen? Lienevätkö nuo kasvit mielestään kerettiläisiä kasvikun­nan edustajiksi? 

    Jos ihmi­nen syö esim. mustikoi­ta ja puolukoi­ta syöneen lin­nun munia tai karhun lihaa, ovatko nuo mar­jat men­neet veg­aanien mielestä molem­mis­sa tapauk­sis­sa “hukkaan”? Jos kaik­ki maa-ala tulee käyt­tää vain ihmiskun­nan, ja sen ravin­nok­seen käyt­tämien kasvien hyväk­si, jäämme paljos­ta paitsi. 

    Eräs olen­nainen kysymys ja ongel­ma, joka mielestäni liit­tyy kasvis­syön­ti­in ja veg­an­is­mi­in, on ahdas­mielisyys, tässä lähin­nä ihmisen valin­nan­VA­PAU­DEN rajoi­tus. EETTISEN valin­nan voi kukin ihmi­nen tehdä oma­l­la kohdal­laan jo yksin pysymäl­lä kohtuudessa. 

    PS. Ole­tan itse, että erään aate­su­un­nan kri­ti­ik­ki yllä on tarpeelli­nen, mut­ta kohtu­udessa pysyvä. Jos joku sen kohtu­ut­tomak­si tulk­it­see, voi sen jonkun kohtu­ullisen ajan kulut­tua pois­taa. Pahoit­te­len myös jo näin etukä­teen, jos syyl­listyn jonkun mielestä kasvis­syöjien ja veg­aanien aja­tus­maal­man liian stereo­tyyp­piseen kuvauk­seen. Olemme ainakin aikuisi­na ihmis­inä kuitenkin kaiketi kaik­ki monin tavoin eri­laisia, minkä ansios­ta ihmiskun­nal­la on toivoa.

  51. Gia­r­diniera: Tar­ja Halo­nen aikanaan sanoi että hänen talousa­jat­telun­sa mukaan jonkun men­estys on aina toiselta pois. 

    Gia­r­diniera: Maar­it Tas­tu­lan ohjel­ma Punainen lan­ka, esitet­ty ylel­lä tam­miku­us­sa 2006. 

    Se on men­nyt min­ul­ta ohi, mut­ta löy­tyy näköjään Elävästä ark­istos­ta. Kyseinen koh­ta on 5:04 — 6:00.

    Halosen vas­taus on kyl­lä aika paljon vivahteikkaampi kuin tässä on annet­tu ymmärtää. Lisäk­si vaikut­taa siltä, ettei se kum­munnut vul­gaari­vasem­mis­to­lais­es­ta men­estyjävi­has­ta vaan suo­ma­laisen talous­poli­ti­ikan iänikuis­es­ta kam­reer­i­men­tal­i­teetista: hyv­in­voin­tia mit­taa säästössä ole­van rahamäärän kasvu (eikä siis esimerkik­si kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sien kasvu, työn tuot­tavu­uskasvu tms.), mut­ta rahaa on kansan­taloudessa aina vain pieni rajalli­nen määrä, ja niin­pä on koko ajan olta­va tarkkoina kenen sitä annetaan kulut­taa — mukaan lukien men­estyjät.

    Ja tämähän on tun­netusti ajat­telua, jota edusti aivan yhtä paljon — ja Halosta jopa korkeaprofi­ilisem­min — hänen vas­tae­hdokkaansa Sauli Niin­istö. Varsinkin vas­tauk­sen lop­pua kohti Halo­nen kuu­lostaa enem­män stereo­tyyp­piseltä mieliku­val­ta Niin­istöstä kuin stereo­tyyp­piseltä mieliku­val­ta Halosesta…!

  52. Tero Tolo­nen: Tämä on var­masti tot­ta mut­ta liit­tyy myös toiseen ongel­maan, eli siihen että Suomes­sa tehdään usein teknis­es­ti aika haas­tavia pro­jek­te­ja, joi­ta ei yksinker­tais­es­ti voi julka­ista puolitekoisena.

    Eli esim. ei voi julka­ista vaikka­pa virus­tor­jun­taa, joka tor­juu vain 2% viruk­sista, kos­ka on aivan selvää mikä asi­akas­palaute tulee ole­maan. Tai lentokonet­ta, jol­la pääsee ilmaan, mut­ta alas­tu­lon kanssa on niin ja näin.

    Eli se on ihan täysin alas­ta ja tuot­teesta kiin­ni voiko noin tehdä vai ei – ei jotain rokotet­ta voi vain tuo­da markki­noille ilman teste­jä, se on jo ihan lais­sakin määritel­ty asia.

    Ongel­ma siis mielestäni on, että yri­tyk­sel­lä on vain yksi brän­di ja jos se tuo­htaan sil­lä, että julka­istaan kesken­eräisiä tuot­tei­ta, tätä voi olla vaikea korjata.

    Steve Jobs sanoi, että älä julkaise paskaa – toinen tapa ilmaista asia on, että laatu on yri­tyk­sen menestystekijä.

    On tietenkin ole­mas­sa sem­moinen käsite kuin beta-ver­sio ja rajoitet­tu markki­noin­ti jne. Tämän tyyp­pistä tes­taus­ta tietenkin kan­nat­taa tehdä, kos­ka siinä opi­taan samal­la kun tehdään mut­ta se on mielestäni eri asia kuin tul­la markki­noille kesken­eräisel­lä tuotteella.

    Jut­telin tuos­sa het­ki sit­ten erään kan­sain­välisille markki­noille suun­taa­van yri­tyk­sen omis­ta­jan kanssa ja hän ker­toi, että yksi tärkeä tek­i­jä heil­lä oli hioa tuote ensin todel­la valmi­ik­si ja vas­ta sit­ten lähteä tar­joa­maan sitä, kos­ka täl­lä taval­la se erot­tuu heti kil­pail­i­joista, jot­ka eivät vain ole jak­sa­neet tehdä viimeis­te­lyä kun­nol­la. Ja ainakin mitä uuti­sista olen lukenut se näyt­täisi toimivan.

    Hyvin har­va start­up aloit­taa suo­raan laatu- tai arvoketjun huip­ul­ta, ellei kyse ole val­lan niche-tuot­teesta (esimerkik­si jos joku lähtisi Fiskar­sil­ta ja alka­isi valmis­ta­maan tuhan­nen euron keit­tiöveit­siä). Ei Applekaan ollut Apple heti laak­ista. Ja kyl­lä Applelta on tul­lut markki­noille paskaa useinkin, myös Job­sin aikana (mm. ylhäältä mur­tu­va puhe­lin, tietyt otteet heiken­tää sig­naalia ja katkaisee puhelui­ta, bat­tery drain jne, alkupään ongel­mat Intel-prossu­jen kanssa). Hyvin ovat kuitenkin näistä toipuneet, brandin tari­na menee näistä ohi. Jälleen, jos ajat­telee että “bran­di” on vain tuot­teen laatu, niin aset­taa itselleen anteek­sianta­mat­tomat stan­dard­it. Bran­di on taipuisampi. Ja kyl­lä, Apple on aina ollut tari­nalli­nen bran­di, eikä “laatubran­di”.

    Varoituk­sen sanana tuolle yri­tyk­sen omis­ta­jalle: tämä jenkki­juristi (mielestäni oikein) kri­ti­soi juuri tätä men­tal­i­teet­tia. Sil­lä aikaa kun suo­ma­lainen nurisee että “meil­lä oli teknis­es­ti parem­pi tuote” niin jenkkiyri­tys on jo myynyt röyhkeästi omansa ohi ja luvan­nut paran­taa laat­ua myöhem­min. Näin­hän kävi esimerkik­si suo­ma­laisen Flow­Dockin ja amerikkalaisen Slackin kil­pa­juok­sus­sa. Läh­es­tulkoon kaik­ki ovat sitä mieltä, että Flow­Dockil­la oli teknis­es­ti parem­pi tuote. Mut­ta Slack tuli ja meni ohi kohti mil­jar­di­en val­u­aa­tio­ta ja markki­na­jo­hta­ju­ut­ta. Tämä esimerk­ki on muuten suo­raan tuol­ta jenkki­juris­til­ta lainat­tu. Myyn­ti ja asi­akkaiden han­k­in­ta on varsinkin alus­sa todel­la tärkeää. Sen tulee kirit­tää tuot­teen kehi­tys­tä. Muutenkin, Suomes­sa varsinkin tuoteke­hi­tys on ollut näen­näis­es­ti asi­akaslähtöistä. Juuri tätä insinööriviilausta. 

    Ja aika selkeä jatkokysymys väit­teelle­si, että Suomes­sa tehdään aina niin teknis­es­ti vaa­tivia pro­jek­te­ja, on että mik­si on näin? Johtuuko insinöörien yli­tar­jon­nas­ta suh­teessa markki­noi­ji­in? Vähän aikaa sit­ten tästä tuli julkises­ti väitel­tyä että Suomes­sa panos­te­taan markki­noin­ti­in rahal­lis­es­ti suh­teessa vähem­män (TJEU, täältä) kuin muis­sa, eri­tyis­es­ti pohjo­is­mais­sa, niin kuulin vas­taväit­teen, että johtuu siitä kun tääl­lä on niin paljon raskas­ta teol­lisu­ut­ta ja B2B-yri­tyk­siä. Jos nyt ohit­taa tuon implisi­it­tisen ajatuk­sen, että B2B:ssä ja teol­lisu­udessa ei “tarvi­ta” markki­noin­tia, niin eikö loogi­nen johtopäätös ole, että KOSKA meil­lä ei panos­te­ta markki­noin­ti­in niin meil­lä on niin paljon raskas­ta teol­lisu­ut­ta ja B2B-firmoja?!

  53. Elias (ilman tuo­hivir­su­ja tai nahka­housu­ja):

    Nyhtökau­ra lie­nee ihan OK, kun­han ketään ei pakote­ta sitä syömään. En muista sitä kuitenkaan koskaan edes kau­pan hyl­ly­il­lä näh­neeni. Moni asia, joka lisää valin­nan­va­paut­ta on ihmisille hyväk­si, ainakin jos ihmiset eivät valin­nan­va­paut­en­sa takia ahdis­tu. Joku voi silti ahdis­tua melkein mis­tä hyvänsä. 

    Mik­si sitä pakotet­taisi­in syömään sen enem­pää kuin mitään muu­takaan ruo­ka-ainet­ta. Ei kukaan ole tunke­mas­sa kurkku­usi letkua ja pakkosyöt­tämässä sin­ua nyhtökauralla.

    (On oikeas­t­aan aika kauheaa ajatel­la, että veg­aani­van­hem­mat voivat pila­ta las­ten­sa kasvun ja tule­vaisu­u­den vain omien päähän­pint­tymien­sä tähden.) 

    Pöljät van­hem­mat nyt yleen­sä voivat pila­ta las­ten­sa tule­vaisu­u­den. Las­ten pitämi­nen ali­ravit­tuna lie­nee syy huostaan­ot­toon. B12-vita­mi­i­ni, rauta ja pro­tei­init lienevät ongel­mako­h­dat, mut­ta kaik­ki ovat ratkaistavis­sa helpohkosti.

    Mik­si veg­aaneille on sal­lit­tua kasvikunnan …
    … veg­an­is­min yhtäläisyy­destä erään ihmis­ro­tu­i­hin liit­tyneen “-ismin” kanssa, vaik­ka edel­lisen edus­ta­jat eivät nahka­housui­hin ilmeis­es­ti pukeudu.

    Turhan­päiväistä sofis­mia ja tun­teisi­in vetoamista huipentuen “kaivon myrkyt­tämi­nen” nimel­lä tun­net­tuun epäre­helliseen argu­ment­ti­in. Ei kel­paa perusteluiksi.

    Jos ihmi­nen syö esim. mustikoi­ta ja puolukoi­ta syöneen lin­nun munia tai karhun lihaa, ovatko nuo mar­jat men­neet veg­aanien mielestä molem­mis­sa tapauk­sis­sa “hukkaan”? Jos kaik­ki maa-ala tulee käyt­tää vain ihmiskun­nan, ja sen ravin­nok­seen käyt­tämien kasvien hyväk­si, jäämme paljos­ta paitsi. 

    Tämä “hukkaan men­e­misen” prob­lemati­ik­ka on pelkkää sumu­tus­ta. Mitä kasvipain­ot­teisem­pi ihmisen rav­in­to on, sitä vähäisem­pi sen tuotan­toon tarvit­ta­va maa-ala on yleis­es­ti ottaen. Petoeläin­ten kan­nat ovat luon­nos­sa huo­mat­tavasti pienem­mät kuin niiden eläin­ten kan­nat, joiden rav­in­to on suurelta osin kasvikun­nas­ta eli rav­in­toketjun alkupäässä on enem­män syötävää kuin loppupäässä.

  54. Tom­mi Uschanov: suo­ma­laisen talous­poli­ti­ikan iänikuis­es­ta kamreerimentaliteetista 

    Mis­tä nämä mieliku­vat Niin­istön kam­reer­i­men­tal­i­teetistä oikein kumpua­vat? Eikö Niin­istö kuitenkin toteut­tanut hyvin key­ne­siläistä talous­poli­ti­ikkaa ja piti val­tion menot tiukas­sa kuris­sa pitkän nousukau­den ajan?

  55. Pekka Pes­si: Mis­tä nämä mieliku­vat Niin­istön kam­reer­i­men­tal­i­teetistä oikein kumpuavat? 

    Hänen puheis­taan. Siitä, mis­sä määrin ne ovat synkas­sa hänen teko­jen­sa kanssa, voisi keskustel­la pitkäänkin.

  56. Kyl­lähän Niin­istö on kamreeri. 

    Sat­tui vain ole­maan nousukau­den aikana val­tion­va­rain­min­is­teri, jol­loin talous­pooli­ti­ik­ka osuu tuuril­la suo­raan sel­l­aisek­si, kun sen suh­dan­tei­den mukaan pitää ollakin.

    (vasem­mis­tos­ta sen­si­jaan vaa­dit­ti­in kiilu­vasilmäisen lainan­mak­sun sijas­ta val­tio­ta tekemään enem­män investoin­te­ja keskel­lä sat­u­maista nousukautta)

  57. Hen­ri Wei­jo: Hyvin har­va start­up aloit­taa suo­raan laatu- tai arvoketjun huip­ul­ta, ellei kyse ole val­lan niche-tuot­teesta (esimerkik­si jos joku lähtisi Fiskar­sil­ta ja alka­isi valmis­ta­maan tuhan­nen euron keit­tiöveit­siä). Ei Applekaan ollut Apple heti laak­ista. Ja kyl­lä Applelta on tul­lut markki­noille paskaa useinkin, myös Job­sin aikana (mm. ylhäältä mur­tu­va puhe­lin, tietyt otteet heiken­tää sig­naalia ja katkaisee puhelui­ta, bat­tery drain jne, alkupään ongel­mat Intel-prossu­jen kanssa). Hyvin ovat kuitenkin näistä toipuneet, brandin tari­na menee näistä ohi. Jälleen, jos ajat­telee että “bran­di” on vain tuot­teen laatu, niin aset­taa itselleen anteek­sianta­mat­tomat stan­dard­it. Bran­di on taipuisampi. Ja kyl­lä, Apple on aina ollut tari­nalli­nen bran­di, eikä “laatubran­di”.

    Varoituk­sen sanana tuolle yri­tyk­sen omis­ta­jalle: tämä jenkki­juristi (mielestäni oikein) kri­ti­soi juuri tätä men­tal­i­teet­tia. Sil­lä aikaa kun suo­ma­lainen nurisee että “meil­lä oli teknis­es­ti parem­pi tuote” niin jenkkiyri­tys on jo myynyt röyhkeästi omansa ohi ja luvan­nut paran­taa laat­ua myöhem­min. Näin­hän kävi esimerkik­si suo­ma­laisen Flow­Dockin ja amerikkalaisen Slackin kil­pa­juok­sus­sa. Läh­es­tulkoon kaik­ki ovat sitä mieltä, että Flow­Dockil­la oli teknis­es­ti parem­pi tuote. Mut­ta Slack tuli ja meni ohi kohti mil­jar­di­en val­u­aa­tio­ta ja markki­na­jo­hta­ju­ut­ta. Tämä esimerk­ki on muuten suo­raan tuol­ta jenkki­juris­til­ta lainat­tu. Myyn­ti ja asi­akkaiden han­k­in­ta on varsinkin alus­sa todel­la tärkeää. Sen tulee kirit­tää tuot­teen kehi­tys­tä. Muutenkin, Suomes­sa varsinkin tuoteke­hi­tys on ollut näen­näis­es­ti asi­akaslähtöistä. Juuri tätä insinööriviilausta. 

    Ja aika selkeä jatkokysymys väit­teelle­si, että Suomes­sa tehdään aina niin teknis­es­ti vaa­tivia pro­jek­te­ja, on että mik­si on näin? Johtuuko insinöörien yli­tar­jon­nas­ta suh­teessa markki­noi­ji­in? Vähän aikaa sit­ten tästä tuli julkises­ti väitel­tyä että Suomes­sa panos­te­taan markki­noin­ti­in rahal­lis­es­ti suh­teessa vähem­män (TJEU, täältä) kuin muis­sa, eri­tyis­es­ti pohjo­is­mais­sa, niin kuulin vas­taväit­teen, että johtuu siitä kun tääl­lä on niin paljon raskas­ta teol­lisu­ut­ta ja B2B-yri­tyk­siä. Jos nyt ohit­taa tuon implisi­it­tisen ajatuk­sen, että B2B:ssä ja teol­lisu­udessa ei “tarvi­ta” markki­noin­tia, niin eikö loogi­nen johtopäätös ole, että KOSKA meil­lä ei panos­te­ta markki­noin­ti­in niin meil­lä on niin paljon raskas­ta teol­lisu­ut­ta ja B2B-firmoja?!

    Ruot­salaiset osaa­vat parem­min markki­noin­nin. Kun markki­noin­nin mar­gin­aa­likus­tan­nus vas­taa sen mar­gin­aal­ista lisäys­tä liike­vai­h­dos­sa, he lopet­ta­vat markki­noin­tipanos­ten lisäämisen. Suo­ma­laiset oli­si­vat lopet­ta­neet jo aiemmin.

    Uskon että ulko­mail­la on myös markki­noin­nin ROI ja attribuu­tiot meitä parem­min selvil­lä ja myös tärkeitä huomion kohteita.

    Kuin­ka mon­es­sa yri­tyk­sessä CMO on merkit­tävässä asemassa?

  58. Hen­ri Wei­jo: Myyn­ti ja asi­akkaiden han­k­in­ta on varsinkin alus­sa todel­la tärkeää. Sen tulee kirit­tää tuot­teen kehitystä.

    Mitä enem­män kyse on puh­taasti palvelus­ta johon ei liity mitään yri­tyk­sen omaa keksin­töä tai tuotet­ta tuo mielestäni pätee hyvin, mut­ta jos yri­tyk­sel­lä on jokin oma tuoteke­hi­tys­panos­tus markki­noille tulo liian aikaisin voi olla iso ris­ki, jopa virhe.

    Sanoit, että Flow­dock oli tästä hyvä esimerk­ki, mut­ta se tuli ilmeis­es­ti ennen Slack­iä markki­noille. Nokia oli markki­noil­la ennen Applen iPhonea, MySpace oli markki­noil­la ennen Face­bookia. Kaikissa näis­sä myöhem­min tul­lut ohit­ti edel­lä aja­neen helpohkosti.

    Eli se, että pus­ke­taan tuote markki­noille ennen kil­pail­i­joi­ta ei ratkaise lop­ul­ta mitään. Yhtä hyvin voit oppia myös kil­pail­i­joiden virheistä. Etenkin jos kil­pail­i­ja on tehnyt kuten tuo jenkki­lakimies kehot­ti, eli julkaissut tuot­teen sil­lä ajatuk­sel­la että tärkein­tä on vain saa­da jotain nopeasti ulos. Se on kuin jakaisi ilmaista rahaa kilpailijoille.

    Esimerkik­si kun Nokia tajusi, että kam­era oli tärkeä omi­naisu­us ja videoiden kat­selu yleistyi, se hom­masi maail­man laadukkaim­man kam­er­an, mut­ta puhe­limis­sa oli yhä iso ongel­ma: niil­lä oli läh­es mah­do­ton­ta kat­soa ottami­aan val­oku­via ja videoita, kos­ka näp­pämistö vei pin­ta-alaa näytöltä.

    Samoin, Nokia tajusi, että sovel­lus­ten myyn­ti oli tärkeää, mut­ta sen omat tuot­teet oli­vat niin sir­paloitunei­ta eri­laisi­in van­hoi­hin ekosys­teemei­hin, johtuen siitä että se oli ollut markki­noil­la niin kauan eikä pystynyt luo­maan yhtä yksit­täistä sovel­luskaup­paa kaikille tuotteilleen.

    Apple pystyi etäältä kat­so­maan tätä kaaos­ta ja kor­jaa­maan sen luo­ma­l­la yksinker­taisem­man ja parem­min toimi­van kokonaisuuden. 

    Jos nyt ohit­taa tuon implisi­it­tisen ajatuk­sen, että B2B:ssä ja teol­lisu­udessa ei “tarvi­ta” markkinointia

    Kuka on sanonut että B2B ei tarvi­ta markki­noin­tia? Itse asi­as­sa B2C on usein myös osit­tain B2B toim­intaa, kos­ka usein tuotet­ta myy­dään ensin jälleen­myyjille ja vas­ta jälleen­myyjät myyvät tuotet­ta kuluttajille.

    Mut­ta kokon­aisuute­na B2C on aika paljon haas­tavampi sek­tori. Meil­lä oli eräs tuotan­to­talouden luen­noit­si­ja sanoi, että jos uusi fir­ma läh­tee kulut­ta­ja­markki­naan mukaan niin voi suo­raan vetää ruk­sit sen päälle — se oli ehkä vähän pes­simisti­nen asenne, myön­netään. Onnek­si täm­möi­nen asenne on vähen­emään päin ja Suomes­sa uskalletaan jo lähteä tar­joa­maan palvelui­ta kulut­ta­jillekin, esim verkkokau­pan kautta.

    Suo­ma­laiset ovat hyviä B2B:ssä sik­si, että siinä on lop­u­ton lähde uusille inno­vaa­tioille — yri­tys­ten pros­esse­ja voidaan kehit­tää luke­mat­tomil­la tavoil­la. Ja tähän sek­tori­in kuu­lu­vat myös lääke­te­ol­lisu­u­den keksin­nöt ja mon­et muut — yhtälail­la ne ovat tärkeitä.

  59. Ero Suomen ja Ruotsin välil­lä on, ettei meil­lä ole Wal­len­berge­jä eikä muutenkaan isän­maal­lista suuromis­tus­ta, jota star­tupit tarvitsisivat. 

    Ero taitaa johtua siitä, että Wal­len­ber­git ehtivät säätiöidä omaisuuten­sa ennen kuin joku sai home­opaat­tisen älyn­väläyk­sen, että yri­tyk­sen ensisi­jainen tehtävä on mak­si­moi­da omis­ta­jille tuotet­tu lisäar­vo, ja että osakekurssi mit­taa tuo­ta tuotet­tua lisäar­voa jotenkin edus­tavasti lyhyel­läkin aikavälil­lä. Tuon säätiöin­nin seu­rauk­se­na Wal­len­bergeil­la ei oikein ole muu­ta vai­h­toe­htoa kuin kehit­tää yri­tys­toim­intaa pitkäjänteisesti.

    Mut­ta jos/kun ongel­ma on kvar­taa­likap­i­tal­is­mi ja pitkäjän­teisen omis­ta­ju­u­den puut­tumi­nen, eikö ongel­man pitäisi ratke­ta luo­ma­l­la kan­nus­teet pidem­piaikaiselle omis­tamiselle lyhy­taikaisen sijaan? Muute­taan siis osakey­htiölakia jotenkin niin, että niil­lä osakkeil­la, jot­ka ovat vai­h­ta­neet omis­tus­ta edel­lisen ker­ran myöhem­min, mak­se­taan vähem­män osinkoa ja annetaan vähem­män ääni­val­taa yhtiökokuk­ses­sa kuin pitkään samal­la omis­ta­jal­la olleil­la osakkeilla. 

    Sen lisäk­si min­un mielestäni pitäisi ymmärtää, että yri­tyk­set ovat keskenään kovin eri­lai­sis­sa tilanteis­sa, joten niitä pitäisi kohdel­la eri tavoin (eri­tyis­es­ti vero­tuk­ses­sa). Siis vaikka­pa niin, että uusia, alle 15 vuot­ta van­ho­ja osakey­htiöitä verote­taan viron mallin mukaan, eli vain kun yri­tyk­ses­tä mak­se­taan osinko­ja (tai velan korko­ja). Yri­tys voi lis­tau­tua, jol­loin sitä verote­taan niin, että se las­kee liik­keelle vuosit­tain esimerkik­si yhden pros­entin uusia osakkei­ta suo­raan val­ti­olle, joka sit­ten myy ne markki­noille, ja vieras pääo­ma verote­taan vähän tuo­ta kireäm­min. Täl­löin vero­tuk­sel­la ei ole minkään­laisia kas­savir­tavaiku­tuk­sia yri­tyk­selle, ja yri­tyk­sil­lä on taloudel­liset kan­nus­teet pysyä suh­teel­lisen vakavaraisi­na. Lis­tau­tu­misen yhtey­dessä joudu­taan toki mak­samaan ne ensim­mäisen 15 vuo­den mak­samat­tomat verot esimerkik­si niin, että val­ti­olle annetaan 30% lis­tau­tu­mishetken arvos­ta, jos­ta kuitenkin on ensin vähen­net­ty yri­tyk­seen mak­set­tu oma pääoma. 

    Jos 15-vuo­tias osakey­htiö ei ole kiin­nos­tunut lis­tau­tu­maan, sitä ale­taan verot­taa niin, että on taloudel­lis­es­ti edullisem­paa joko lis­tau­tua tai purkaa osakey­htiö ja jatkaa vaikka­pa kom­mandi­it­tiy­htiönä henkilövero­tuk­sen piirissä.

  60. Tuli­pa tuos­sa taas henkilöko­htais­es­ti yksi “kasvun pul­lonkaula” eteen — piti het­ki miet­tiä, että läh­teekö iipeeär­rät suo­raan julkisek­si tiedok­si kon­fer­enssi­pa­perin muo­dos­sa vai pitäisikö selvit­tää olisiko ide­as­sa mitään paten­toitavaa. No, ehkä olisi ollut, mut­ta kun tutk­i­jalle kor­vaus keksin­nöstä on hel­posti kokon­aista 0 €, niin kon­fer­enssi­mat­ka jon­nekin esim. Välimeren lomako­hteeseen ja vaikka­pa 5 vuorokau­den päivära­hat voit­ta­vat pelin 6–0. Bonuk­se­na voi vuosien saatossa jopa ropista h‑indeksitilille use­ampikin viittaus!

    Var­maankin use­ampi luk­i­ja halu­aisi tässä vai­heessa nohe­vana opas­taa, miten lain­säädän­nön mukaan työ­suhdekeksin­nöistä pitää ehdot­toman 100% mak­saa ja että liit­to kyl­lä aut­taa asi­as­sa. No, käytän­nössä liit­to ei mis­sään nimessä halua iskeä lusikkaansa sop­paan, kos­ka tässäkin nimeno­maises­sa tapauk­ses­sa de fac­to julkean sek­torin työ­nan­ta­ja on löytänyt juridis­es­ti sopi­vasti häs­mäisen tulkin­nan, jon­ka kestävyyt­tä ainakaan valkokaulus­pro­le­tari­aatin etu­ja muka­mas aja­va ay-mafia ei halua lähteä leivät­tömän pöy­dän ääressä tes­taa­maan (eihän niitä verot­to­mia VVO-osinko­ja nyt ihan kaik­keen turhaan kan­na­ta lähteä tuhlaamaan…)

  61. tcrown: Jos 15-vuo­tias osakey­htiö ei ole kiin­nos­tunut lis­tau­tu­maan, sitä ale­taan verot­taa niin, että on taloudel­lis­es­ti edullisem­paa joko lis­tau­tua tai purkaa osakey­htiö ja jatkaa vaikka­pa kom­mandi­it­tiy­htiönä henkilövero­tuk­sen piirissä.

    Hyvä mies, ehdo­tuk­sesi on täysin jär­jetön. Mieti nyt vähän. Pörssiy­htiöitä on huimat 120 kpl ja mui­ta osakey­htiöitä yhteen­sä 270 000 kpl.

    “Jos 15-vuo­tias osakey­htiö ei ole kiin­nos­tunut lis­tau­tu­maan, sitä ale­taan verot­taa niin, että on taloudel­lis­es­ti edullisem­paa joko lis­tau­tua tai purkaa osakey­htiö ja jatkaa vaikka­pa kom­mandi­it­tiy­htiönä henkilövero­tuk­sen piirissä.”

    Mitä ihmeen järkeä on purkaa, lis­taut­taa tai muut­ta henkilöy­htiöik­si kaik­ki suo­ma­laiset ei-pörssiosakey­htiöt? JOkainen 15-vuot­ta van­ha ongelmis­sa ole­va yri­tys ajet­taisi­in siis alas, kun ei sem­mosi­ta voi lis­ta­ta, eivätkä myöskään omis­ta­jat var­maan halu­aisi ongelmapesää henkilöy­htiök­si muut­taa. Noh, olisi­pa ainakin luo­vaa tuhoa kerrakseen.

    Ja kuka kum­ma halu­aisi lis­ta­ta yri­tyk­sen­sä pörssi­in, jos se tarkoit­taisi noin 30% vero­tuk­sen real­isoi­tu­mista? Jos esimerkik­si halu­aa lis­ta­ta, jot­ta voisi myy­dä omis­tuk­sen­sa, se kan­nat­taisi myy­dä suo­raan jollekin, mieluiten tietenkin ulko­maille, sil­loin säätäisi suo­raan 30% verois­sa. Jos tarvit­see lisää pääo­maa kasvua varten, taas verot­ta­ja haukkaa suo­raan 30% fir­man arvosta.

    Tulee hieno hrädel­li, kun val­tio alkaa myymään vuosit­tain sem­moisia arvoltaan noin 1000e pomp­su­ja nap­pikaup­payri­tyk­sistä, jon­ka jäl­keen vähem­mistöosakkaat alka­vat tietenkin yhtiökok­ouk­sis­sa vaa­ti­maan kaikenlaista.

    Kyl­lä näis­sä vero­fan­ta­siois­sa pitäisi olla jonkin­lainen tolkku.

  62. Jos vähän posi­ti­ivisem­paa uutista — telakat oli hau­dan par­taal­la ja kukois­ta­vat, tänään Talouselämässä taas tämmöistä:

    http://www.talouselama.fi/uutiset/kommentti-naita-tulee-nyt-vauhti-loytyy-haudan-partaalta-6585129

    Tuo on niin usein tois­tu­va tari­na, että yri­tys on ihan kuole­man kielis­sä ja sit­ten tapah­tuu jotain, mikä muut­taa yllät­täen suun­nan, että tähän pitäisi kiin­nit­tää enem­män huomio­ta ja vähin­tään muis­taa, että epä­toivoinen tilanne ei vält­tämät­tä ole koko hom­man loppu.

    Syy tähän on usein se, että jos yri­tys on käynyt pitkän tien, niin se yleen­sä tun­tee myös markki­nan hyvin ja tietää mitä pitäisi tehdä, jos siihen olisi mahdollisuus. 

    Valitet­ta­van usein vain uno­hde­taan se osaamis­po­ten­taali mikä syn­tyy siitä kuin jos­sain markki­nas­sa on vuosia mukana ja toisaal­ta yliar­voste­taan esimerkik­si jotain uut­ta yri­tys­tä tai sen keksintöä.

    Yksi esimerk­ki on vaikka­pa Tes­la vas­taan muut auto­valmis­ta­jat — sähkö­moot­tori on hieno keksin­tö, mut­ta se ei ole vielä sama asia kuin auto. Muut auto­valmis­ta­jat ajan myötä kehit­tävät oman moot­torin ja niil­lä on val­ta­va etu puolel­laan siinä, että ovat olleet markki­noil­la niin paljon pidem­pään. On mie­lenki­in­toista seu­ra­ta pystyykö Tes­la pysymään pin­nal­la, vai myy­däänkö se ken­ties jollekin isolle valmistajalle.

Vastaa käyttäjälle Tero Tolonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.