Tekoäly tulee, oletko valmis

Meneil­lään ole­va teknologi­nen mullis­tus pitäisi ottaa huomioon ter­vey­den­huol­lon organ­isaa­tioi­ta uud­is­tet­taes­sa. Uusi teknolo­gia van­has­sa organ­isaa­tioma­llis­sa voi merk­itä, ettei mikään oikeasti muu­tu eikä teknolo­gian tuo­mia mah­dol­lisuuk­sia sik­si pystytä käyt­tämään kun­nol­la hyväksi.

Lääkärin työnku­vaan vaikut­taa diag­noos­in­tekoon ja hoito-ohjeisi­in erikois­tunut tekoä­ly, joka – anteek­si nyt vain – tekee jo nyt vähem­män virheitä kuin lääkäri. Tekoä­ly oppii jokaises­ta tekemästään virheestä niin kuin var­maan lääkärikin, mut­ta lääkäri oppii vain omista virheistään. Tekoä­ly oppii virheistä, tapah­tu­i­v­at ne mis­sä päin maail­maa hyvän­sä. Sik­si se on myös ihmistä paljon nopeampi uuden tiedon omaksuja.

Tekoä­lyn parhai­ta puo­lia on, että se voi kasvo­jaan menet­tämät­tä ilmoit­taa, että nyt en tiedä. Se voi myös halu­ta tehtäväk­si vielä yhden laboratoriokokeen. 

Provi­isoritut­ta­vani on joskus valit­tanut, että lääkärit tietävät aivan liian vähän lääkkeistä ja niiden sivu­vaiku­tuk­sista. Kohtu­ut­tomak­si lääkärin työ onkin tältä osin muut­tunut. Lääketi­eto laa­je­nee niin nopeasti, ettei sitä pysty kukaan seuraamaan. 

 Ei lääkemääräyk­siä kuitenkaan provi­isor­ei­den tehtäväk­si voi antaa, kos­ka heiltä taas puut­tuu lääkärin osaami­nen, eikä mihinkään moni­ammatil­lisi­in tiimei­hin ole varaa. Provi­isorin osaami­nen on vielä helpom­pi opet­taa tekoä­lylle kuin lääkärin osaami­nen, johon liit­tyy paljon kas­vokkain olemista. Tekoä­ly paran­taa lääketurvallisuutta.

= = = =

Nämä ohjel­mat tule­vat myös poti­laiden ulot­tuville. Tähän liit­tyy suuria ongelmia, joiden kanssa on vain elet­tävä.  Ilmais­palvelun tar­joa­jil­la eivät moti­iv­it ole aina puh­taat. Ohjel­mat saat­ta­vat suosia tietyn lääkey­htiön kallista lääket­tä ja sivu­ut­taa kil­pail­i­jan tar­joa­ma paljon halvem­pi hoito. Kus­tan­nuste­hokku­u­teen pyrkivistä suo­ma­lai­sista hoito­su­osi­tuk­sista ne tuskin paljon välit­tävät.  Tietokonet­taan räplän­nyt vaa­ti­va poti­las luo suuria painei­ta lääkärille.

= = =

Moni poti­las innos­tuu mit­taa­maan itse eri­laisia asioi­ta kehon­sa toimin­nas­ta. Alan yri­tyk­set panos­ta­vat tähän mah­dol­lisu­u­teen val­tavia sum­mia, joten se tulee var­masti.  Nokia esimerkik­si osti dig­i­taaliseen ter­vey­den­huoltoon erikois­tuneen yhtiön 170 miljoon­al­la eurol­la. Tämä kos­kee suur­ta osaa poti­laista lukumääräis­es­ti ajatellen, mut­ta pien­tä osaa ter­vey­den­huol­lon bud­jetista, sil­lä käyt­täjät ovat pääsään­töis­es­ti peruster­veitä.  Poti­laalle tämä tuot­taa enem­män aikasäästöjä kuin taloudel­lisia säästöjä koko jär­jestelmälle. Jos valin­nan­va­paus ja sitä myötä kil­pailu tulee peruster­vey­den­huoltoon, tämän mah­dol­lisu­u­den avaami­nen on tärkeä kilpailuvaltti.

= = =

Tekoä­ly tekee mah­dol­lisek­si siirtää paljon yleis­lääkärin työstä hoita­jille – eri­tyis­es­ti kos­ka tietokone pystyy tun­nus­ta­maan, että on epä­var­ma. Samoin se tekee mah­dol­lisek­si vähen­tää lähet­teitä erikois­lääkärille, kos­ka yleis­lääkärin on nopeam­paa ja halvem­paa kon­sul­toi­da tekoälyä. 

Ter­vey­den­huol­los­sa on hyvin tarkkara­jais­es­ti määrät­ty, mitä mikin ammat­tikun­ta saa tehdä. Alun perin on ajatel­tu poti­las­tur­val­lisu­ut­ta ja vas­tuukysymyk­siä, mut­ta on siinä myös oman joukon työ­markki­na-ase­man var­jelua. Teknolo­gian mullis­tus tekee nyky­i­sistä rajoista yhä epä­tarkoituk­sen­mukaisem­pia ja haaskaavampia.

Ter­vey­den­huol­lon kysyn­tä kas­vaa tule­vaisu­udessa val­tavasti. Osa tästä kasvus­ta johtuu väestön ikään­tymis­es­tä, mut­ta paljon suurem­pi osa yhä paran­tuneista hoit­o­m­ah­dol­lisuuk­sista. Ter­vey­den­huol­los­sa minkään ryh­män ei tarvitse pelätä työ­paikko­jen­sa puoles­ta. Kaikkien työnku­vaa pitäisi siirtää kohden vaa­ti­vampia töitä niin, että vähem­män vaa­ti­vat siir­tyvät vähem­män koulutetuille.

***

Kir­joi­tus on julka­istu Lääkärile­hdessä kolumnina.

75 vastausta artikkeliin “Tekoäly tulee, oletko valmis”

  1. Vii­sai­ta sano­ja. AI:n tulosta ter­vey­den­huoltoon on turha huolestua. AI ei tee lääkäreistä turhia vaan päin­vas­toin. Vaik­ka AI pysty­isi hoita­maan 99% nyky­i­sistä sairauk­sista niin kauan kun ihmis­ten kuolleisu­us on 100% eli kaik­ki kuol­e­vat joskus niin se viimeinen 1% sairauk­sia joi­ta AI ei pysty hoita­maan jää lääkäreille. 

    Ihan sama­han kävi kun antibiootit kek­sit­ti­in. Pieni pil­leri paran­si tau­dit jot­ka oli­vat vaati­neet paljon hoitoa ja tap­pa­neet suuren määrän ihmisiä. Lop­putu­los oli että tarvit­ti­in entistä enem­män lääkäre­itä kun nyt ihmiset kuo­li­vat syöpään ja sydän- ja verisuoni­tautei­hin joiden hoito oli paljon vaativampaa.

  2. Lääkäristä tuskin lähivu­osi­na tulee turhaa, mut­ta on kyl­lä vas­tu­u­ton­ta että tekoä­lyä ei enem­män käytetä. Se pitäisi olla vaa­timus, kos­ka diag­nos­ti­ikas­sa se on ylivoimainen.

    Mut­ta tekoä­ly osaa vas­ta­ta oikein vain jos sille esitetään oikea kysymys ja syötetään oikeat tiedot. Tässä tarvi­taan ihmistä.

  3. Tekoä­ly myös kuun­telee ja uskoo poti­las­ta, kun­han sille on ker­rot­tu oikeat kysymyk­set. Ennen kaikkea sil­lä on aikaa kysyä riit­tävästi kysymyksiä.

  4. “Tekoä­ly tekee mah­dol­lisek­si siirtää paljon yleis­lääkärin työstä hoita­jille – eri­tyis­es­ti kos­ka tietokone pystyy tun­nus­ta­maan, että on epävarma.”
    Ihmi­nen (hoita­ja) on kuitenkin edelleen hyvä olla arvioimas­sa poti­las­ta — oikeat toimen­piteet kun riip­pu­vat myös poti­laan habituk­ses­ta, eivät vain poti­laan antamista vas­tauk­sista tai testi­t­u­lok­sista. Val­heel­liset vas­tauk­set ja väären­netyt testi­t­u­lok­set ehkä AI vielä saadaan tunnistamaan…

  5. Se, että tekoä­ly tulee, on myös ennal­ta arvaam­a­ton tapahtuma.

    Vaik­ka var­masti tiedämme, että tekoä­ly tulee, emme voi tietää mitä kaut­ta ja miten se tulee. Jo täl­lä het­kel­lä Google tietää mon­en henkilön ter­veysti­lan ja tuon tilan kehit­tymisen lähi­t­ule­vaisu­udessa, vaik­ka ei koskaan ole fyy­sis­es­ti näh­nyt henkilöä. Onhan se toki voin­ut esit­tää valikoitu­ja kysymyk­siä juuri tuolle henkilölle.

  6. Jos tätä lukee joku lääkäri­opiske­li­i­ja, joka on kiin­nos­tunut Nobelin palkin­noista tai ole­maan yleis­lääketi­eteen tutkimuk­sen terävim­mässä kär­jessä vielä tule­vaisu­udessakin, niin minä lait­taisin rahani likoon sen puoles­ta, että kan­nat­taa ottaa sivuaineek­si (ja vähän pidem­mällekin) tilas­totiedet­tä ja koneoppimista.

    Ja jos lääkärili­itol­la olisi mitään muu­ta mielessä kuin jäsenkun­tansa palkan mak­si­moin­ti lyhyel­lä tähtäimel­lä, lääkärien koulu­tus­määrää ja tutkimus­resurssien kas­va­tus­ta tähän suun­taan pitäisi kas­vat­taa rajusti. Nokia ei syn­tynyt Suomeen sik­si, että tääl­lä pidet­ti­in insinööriosaamisen määrää keinotekoisen alhaalla.

  7. Joo, tarkoituk­seni on olla valmis kuole­maan suo­si­ol­la. Vähän mietiske­lyä vielä ja olen täysin valmis, toiv­ot­tavasti. Teko­tyh­myy­den aiheut­ta­maan hoitovirheeseen on mukavampi kuol­la kuin nälkään, joka on se kohta­lo jon­ka hal­li­tus on min­ullekin varannut.

  8. Eeva:
    Tekoä­ly myös kuun­telee ja uskoo poti­las­ta, kun­han sille on ker­rot­tu oikeat kysymyk­set. Ennen kaikkea sil­lä on aikaa kysyä riit­tävästi kysymyksiä.

    Mikä on hyvä ja huono asia. Oikean lääkärin kyky tun­nistaa vale­htel­e­va tai muuten vilpilli­nen poti­las on tois­taisek­si parempi.

  9. Ensim­mäiset lääkäriä parem­man diag­noosin tekevät sys­teemit tehti­in jo 70-luvul­la. MYCIN taisi olla ensim­mäi­nen. Yleistymisen esteenä ei ole diag­noosin tarkku­us vaan muut seikat.

  10. Tosi­aan apteekki­hom­mat voitaisi­in ensin jätää tietokoneelle. Nehän eivät ole lääketiedet­tä vaan logis­ti­ikkaa. Tietokone­han ker­too lääkärille sivu­vaiku­tuk­sista ja huo­maut­taa yhteiskäyt­töom­i­naisuuk­sista. Suomes­sa on noin 8500 apteekki­henkiöä, kyl­lä niille uut­ta tarpeel­lisem­paa työtä löytyisi.

  11. Kuten Soin­in­vaar­al­la tapaa olla, hyvä kir­joi­tus tämäkin. Kiitos siitä. Kahdes­ta asi­as­ta kuitenkaan en osaa olla samaa mieltä.

    “Tekoä­lyn parhai­ta puo­lia on, että se voi kasvo­jaan menet­tämät­tä ilmoit­taa, että nyt en tiedä.” Olen ymmärtäv­inäni tämän niin, että lääkäri ei voi. Min­ul­ta taita­vat siinä tapauk­ses­sa jo kasvot puut­tua kun joka päivä tup­paan vähin­tään yhdelle poti­laalle tuon sanomaan. Eivätkä he ole siitä ainakaan saman tien ja kuul­teni her­mostuneet, mon­et jopa ovat jopa väit­täneet arvosta­vansa tuon san­omista. On var­maan tot­ta, että kaik­ki (lääkärit ja poti­laat, ainakaan kolum­nis­tit) eivät näe asi­aa samal­la taval­la, mut­ta liian kat­e­goriselta tuo kir­joit­ta­jan val­it­se­ma ilmaisu tuntui.

    Toisek­seen ihmette­len sitä, miten muka lääkäreiltä eivät työt lopu jos kone osaa diag­noosin tehdä. Lääk­i­tyskin perus­tuu niin mon­es­sa asi­as­sa jo riskien laskemiseen ja keit­tokir­ja­maisi­in ohjeisi­in että se hoituu koneel­la var­masti myös. Henkilöko­htais­es­ti olen sitä mieltä, että on tietenkin ter­vey­den kannal­ta vain hyvä jos tämä toimii ja siihen suun­taan voidaan ede­tä vaik­ka sit­ten lääkärien tarve vähenisikin — toki puhu­misen ja käsil­lätekemisen aloil­la var­maan vähem­män (esim. psyki­a­tria, kirur­gia, yleis­lääketiede). Mut­ta var­masti monel­la diag­nos­ti­ik­ka-alal­la tarve vähe­nee, turha muu­ta väit­tää. Se voi olla siitäkin hyvä, että monis­sa tapauk­sis­sa poti­las saat­taa kuitenkin tosi­aan uskoa parem­min konet­ta kun toista ihmistä siinä tilanteessa kun pitää sanoa “en tiedä” tai että oirei­den takana ei vaiku­ta ole­van fyysi­nen sairaus. (var­muu­den vuok­si vielä vaku­u­tan, että tämä ei ollut sarkas­mia vaan kehi­tys on mielestäni hyvä jut­tu jos on toteutet­tavis­sa — mut­ta väite työ­paikko­jen var­muud­es­ta ei ole kestävä ja ihmette­len mik­si Soin­in­vaara on sen yleen­sä kirjoittanutkaan)

    Nim­imerkkiä “tcrown” voinen ilah­dut­taa ker­toma­l­la, että ainakin liiton toimin­nan­jo­hta­ja Pälve puhui voimakkaasti tämän kehi­tyk­sen puoles­ta kevääl­lä julkises­sa Turun Lääketi­eteenkan­di­daat­tiseu­ran Stu­dia Gen­er­alia ‑juh­laluen­nos­saan. Hänkin tosin vaku­ut­teli, että lääkäreillekin riit­tää jatkos­sa töitä. Kuu­lui var­maan enem­män hänen toimenku­vaansa, mut­ten ollut sen vaku­ut­tuneem­pi. Toisaal­ta, kuten totesin, poti­laiden etu tässä on tärkeämpi kuin lääkärei­den työl­lisyys. Ja sik­sikin näin sivu­juon­teena kysyn, että mik­si sitä koulu­tus­määrää pitäisi tämän vuok­si nos­taa, itse ainakin tosi­aan luulen että tarve vähenee.

  12. Jus­si Lep­pä­nen: Mikä on hyvä ja huono asia. Oikean lääkärin kyky tun­nistaa vale­htel­e­va tai muuten vilpilli­nen poti­las on tois­taisek­si parempi.

    Ai, jaa vai?

    Lie-detect­ing algo­rithm spots fib­bing faces bet­ter than humans

    A machine learn­ing algo­rithm trained on the faces of defen­dants in record­ings of real tri­als, includ­ing that of Andrea Snei­der­man (above) who was con­vict­ed of lying, cor­rect­ly iden­ti­fied truth-tellers about 75 per cent of the time. Humans man­aged just 59.5 per cent.

    Algo­rithm can spot lies in emails and dat­ing sites

    The algo­rithm is bet­ter at detect­ing lies than the aver­age human. Peo­ple man­age to spot a lie 54 per cent of the time, accord­ing to the researchers, where­as the com­put­er lie detec­tor detects it 70 per cent of the time. 

    “Humans are star­tling­ly bad at con­scious­ly detect­ing decep­tion,” said Tom van Laer, one of the researchers who spe­cialis­es in mar­ket­ing at the Cass Busi­ness School, City Uni­ver­si­ty London. 

  13. Itse pitäisin lääkärin koulu­tus­ta huonoimp­ina vai­h­toe­htoina täl­lä het­kel­lä nuorelle.On selvää, että AI ottaa niskalenkin diag­noosista jos­sain vai­heessa. Lääkäreille tämä on eri­tyisen turmel­e­vaa, kos­ka he ovat joutuneet luke­maan ja panos­ta­maan aikaansa val­tavasti enem­män alaansa kuin mon­et muut. Jos siir­ty­isimme nyt 100% vapaa-ajan yhteiskun­taan, lääkärit menet­täi­sivät paljon enem­män kuin tak­sikuskit. Tak­sikuskit oli­si­vat ehti­neet pitämään yhteyt­tä ystävi­in­sä ja har­ras­ta­maan. Moni lääkäri ei. Vapaa-ajan yhteiskun­taa varten tak­sikus­ki olisi vahvem­mil­la jäillä.

    Nyt lukion­sa alot­tavalle ei voi suositel­la lääk­istä. Eri­tisen jär­jetön­tä on men­nä ulko­maille rahalääkik­si­in opiskelemaan.

  14. tcrown:
    Jos tätä lukee joku lääkäri­opiske­li­i­ja, joka on kiin­nos­tunut Nobelin palkin­noista tai ole­maan yleis­lääketi­eteen tutkimuk­sen terävim­mässä kär­jessä vielä tule­vaisu­udessakin, niin minä lait­taisin rahani likoon sen puoles­ta, että kan­nat­taa ottaa sivuaineek­si (ja vähän pidem­mällekin) tilas­totiedet­tä ja koneoppimista.

    Ja jos lääkärili­itol­la olisi mitään muu­ta mielessä kuin jäsenkun­tansa palkan mak­si­moin­ti lyhyel­lä tähtäimel­lä, lääkärien koulu­tus­määrää ja tutkimus­resurssien kas­va­tus­ta tähän suun­taan pitäisi kas­vat­taa rajusti. Nokia ei syn­tynyt Suomeen sik­si, että tääl­lä pidet­ti­in insinööriosaamisen määrää keinotekoisen alhaalla.

    minä väitän päin­vas­toin. Jo nyt nuoris­sa on nähtävis­sä, että mon­et lah­jakkaat henkilöt panos­ta­vat vapaa-aikaan ja kaverei­hin. Mono pien­i­t­u­loinen akti­ivista sosi­aal­ista elämää viet­tävä nuori elämää aivan hyvää elämän­laat­ua. Nuoret tietävät, että olemme siir­tymässä pois työy­hteikun­nas­ta ja että isot tulot ei tarkoi­ta onnea.

    Isot koulu­tus­määrät kiihdyt­tävät muu­tos­ta, kun tutkin­not vesit­tyvät koulu­tus­in­flaa­tion takia. Näin­hän kävi insinöörik­oulu­tuk­sellekin jät­ti­sisääno­ton jäl­keen. Isot koulu­tus­määrät infla­toi koulu­tuk­sen ja las­kee opiskelija-ainesta.

  15. Ehkä tule­vaisu­udessa muun­tok­oulute­taan lääkärit sairaan­hoita­jak­si. 2000-luvun alus­sa­han tila oli toisinpäin.

  16. tcrown:
    Jos tätä lukee joku lääkäri­opiske­li­i­ja, joka on kiin­nos­tunut Nobelin palkin­noista tai ole­maan yleis­lääketi­eteen tutkimuk­sen terävim­mässä kär­jessä vielä tule­vaisu­udessakin, niin minä lait­taisin rahani likoon sen puoles­ta, että kan­nat­taa ottaa sivuaineek­si (ja vähän pidem­mällekin) tilas­totiedet­tä ja koneoppimista.

    Ja jos lääkärili­itol­la olisi mitään muu­ta mielessä kuin jäsenkun­tansa palkan mak­si­moin­ti lyhyel­lä tähtäimel­lä, lääkärien koulu­tus­määrää ja tutkimus­resurssien kas­va­tus­ta tähän suun­taan pitäisi kas­vat­taa rajusti. Nokia ei syn­tynyt Suomeen sik­si, että tääl­lä pidet­ti­in insinööriosaamisen määrää keinotekoisen alhaalla.

    noobelit on toki mukavia takan pääl­lä, mut­ta min­un mielestäni nuorten kan­nat­taisi ottaa se asenne, että töitä ei tule­vaisu­udessa ole korkeak­oulute­tullekaan. Lääkärit kor­vau­tuu AI:lla, mut­ta niin kor­vau­tuu ohjel­moin­tikin(http://yle.fi/uutiset/hurja_ennuste_f-securen_hypposelta_tekoaly_tekee_ohjelmoijista_tyottomia/9013309).

    Nuorten kan­nat­taa panos­taa vapaa-aikaan, ei opiskelu­un. Sosi­aaliset taidot opi­taan pal­lo­ken­til­lä ja teat­ter­i­har­ras­tuk­sis­sa, ei ohjel­moin­tilu­olis­sa. Mik­si edes panos­taa korkeaan osaamiseen kun se vie aikaa eikä ole tule­vaisu­ut­ta? Esko Val­tao­jan sanoin:” koulus­sa pitäisi oppia räppäämistä”.

  17. On muuten hyvä miet­tiä, kuin­ka järkevää on ylipäätään panos­taa töi­hin. Oli työ mikä tahansa, se automa­ti­soidaan. Toisaal­ta työ ja erikois­tu­mi­nen opiskeluineen vie val­tavasti aikaa, joka on pois mukavem­mista asioista.

    Jos töiltä ei voi odot­taa mitään, kuin­ka paljon siihen kan­nat­taa panos­taa esim sosi­aal­is­ten suhtei­den kus­tan­nuk­sel­la? Kun köy­hyys­ra­jana on 60% keskipalka­s­ta ja keskipalkan elin­ta­so nousee tuot­tavu­u­den kas­vaes­sa, on yhtälö mie­lenki­in­toinen. Minä suosit­telisin sos­surotan uraa nuo­rille. Opiskelkaa mitä halu­at­te mut­ta pää­työnne on vapaa-aika ja leipänne sossu.

    1. Köy­hyys­ra­ja ei ole 60 % keskipalka­s­ta vaan 60 % medi­aan­i­t­u­loista. Eikö sekään ole köy­hyys­ra­ja vaan pien­i­t­u­loisu­u­den raja. Kun työt­tömyys nousee yli 50 %:n ja puo­let kansas­ta on perus­tur­van varas­sa, näin määritel­ty köy­hyys katoaa kokonaan. (!)

  18. Työt ovat lop­pumas­sa automaa­tion myötä. Tähän tar­jo­taan ratkaisuk­si korkeaa koulu­tus­ta. Näin ei vält­tämät­tä ole.

    Köy­hyys on sitä, että ei ole varaa siihen elämän­muo­toon, mikä on halut­tua. Köy­hä län­si­mainen ei ole köy­hä, kos­ka tavaraa puut­tuu, vaan kos­ka tun­tee itsen­sä köy­häk­si, kos­ka ei voi osal­lis­tua halut­tuun elämän­muo­toon, joka on per­in­teis­es­ti liit­tynyt kulut­tamiseen. Tule­vaisu­u­den halut­tu elämän­muo­to ei kuitenkaan perus­tu enää työhön, kos­ka työt lop­pu­vat. Kun työt­tömyyspros­ent­ti nousee vaik­ka 50:een, niin halut­tu elämän­muo­to ei liity töi­hin, kos­ka työt ovat ihmisille tavoittamattomissa.

    Ihmiset tule­vat rak­en­ta­maan iden­ti­teet­tin­sä työn ulkop­uolelle. Ihail­tu­ja eivät ole urao­hjuk­set, vaan sta­tus riip­puu sosi­aalis­es­ta statuk­ses­ta. Ihmisiä nau­ra­maan saa­va petan­gin pelaa­ja on korkeam­mal­la hier­arki­as­sa kuin tup­pisuinen insinööri. Halut­tu elämän­muo­to ja työ erkanevat työstä.

    Jos aiot huip­pu­osaa­jak­si, se vie aikasi. Kun opiskelet kovia ainei­ta kovaa, erkanet kavereis­tasi. Muut rak­en­ta­vat sosi­aal­ista elämään­sä, kun luet kovia ainei­ta. Ei myöskään ole taet­ta, että kova työ toisi rahaa. Työtön mas­sa voi verot­taa osaa­jien palkat pois, kuten tasa-arvo­tu­pos­sa kävi Suomes­sa 2007. Vaaleis­sa päätet­ti­in, että miesinsinöörit tien­aa­vat liikaa. Korkean osaamisen työt voidaan myös automa­ti­soi­da tai siirtää Kiinaan.Nuoret älyävät tämän. Lah­jakkaat nuoret rak­en­ta­vat iden­ti­teet­tiään vapaa-ajalle ja vält­televät vaa­tivia alo­ja ja keskit­tyvät vapaa-aikaan. Kovien ainei­den suo­sio rom­ah­tanut:http://yle.fi/uutiset/kovien_luonno…ion_valinnaisuus_uhkaa_parjaamistamme/8818335

    Lue toki korkeaa osaamista, jos olet kiin­nos­tunut, mut­ta älä luule, että se on tie paratiisiin.

  19. tcrown:
    Jos tätä lukee joku lääkäri­opiske­li­i­ja, joka on kiin­nos­tunut Nobelin palkin­noista tai ole­maan yleis­lääketi­eteen tutkimuk­sen terävim­mässä kär­jessä vielä tule­vaisu­udessakin, niin minä lait­taisin rahani likoon sen puoles­ta, että kan­nat­taa ottaa sivuaineek­si (ja vähän pidem­mällekin) tilas­totiedet­tä ja koneoppimista.

    Ja jos lääkärili­itol­la olisi mitään muu­ta mielessä kuin jäsenkun­tansa palkan mak­si­moin­ti lyhyel­lä tähtäimel­lä, lääkärien koulu­tus­määrää ja tutkimus­resurssien kas­va­tus­ta tähän suun­taan pitäisi kas­vat­taa rajusti. Nokia ei syn­tynyt Suomeen sik­si, että tääl­lä pidet­ti­in insinööriosaamisen määrää keinotekoisen alhaalla.

    aika huono esimerk­ki muuten Nokian insinööreistä. Isot koulu­tus­määrät nimeno­maan pol­ki palkko­ja. Val­ti­olle niistä ehkä oli hyö­tyä, mut­ta yksilölle surkea aisa. Nokian men­estys oli muutenkin täh­den­len­to, kuten kaik­ki korkean teknolo­gian alat. Nyt moni näistä insinööreistä on työt­tömänä 5‑kymppisenä. Tuot­tavampi ura olisi ollut lähi­hoita­jankin ura. Jos on koulu­tus­in­flaa­tio, ei papereista ole hyö­tyä kuin valtiolle.

  20. Tulisiko tekoä­lyn käyt­tö sal­lia myös eläk­keelle pääsyä arvioitaessa?

  21. Tämänker­tainen otsikko (kysymys) on erit­täin tärkeä keskustelun aihe, jolle on kaiken aikaa kas­vanut ja edel­lenkin kas­va­va tarve. Asia ja siihen liit­tyvä, eri tahoille haaroit­tu­va ja laa­jene­va ris­ki on vaivan­nut min­ua ja var­maan monia muitakin jo pitkään. 

    Valitet­tavasti emme vielä näe kun­nol­la kehi­tyk­sen tule­vaisu­u­denku­vaa kokon­aisu­udessaan, eri­lais­ten mah­dol­lis­ten kehi­tyskulku­jen ja mm. niihin vaikut­tavien toimien ohel­la. Osa meistä voi silti ehkä nähdä hitusen pidem­mälle kuin muut, mut­ta se ei tarkoi­ta sitä, että tois­taisek­si kaivon poh­jal­la istu­vien ei tule saa­da asioista tietoa.

    Voiko tekoä­ly ylit­tää val­tuuten­sa, esimerkik­si poti­laan hyväk­si? Jos voi tai ei voi, mitä kaikkea tästä seu­raa? Eri­laisia nousee esi­in kaikil­la aloil­la ja laa­jem­minkin. Ske­naar­i­oi­ta voi olla mon­en­laisia. On mah­dol­lisuuk­sia, osa har­voille, osa kaikille, ja pelko­ja, joista osa on turhia, osa ehkä aiheellisia …

    Miten käy luot­ta­muk­sen? Se on kysymyk­sistä (asi­at taustal­la ja mm. vaiku­tuk­set yhteen inte­groivana) yksi tärkein, niin yksilön, ryh­mien, kuin koko yhteiskun­nan kannal­ta, myös maail­man­laa­juis­es­ti. Luot­ta­mus voi mm. nos­taa pörssikurssit huip­pu­un­sa tai sen puute rom­ah­dut­taa ne het­kessä maan rakoon. Luot­ta­mus on tärkeä asia.

    Tekoä­lyn käytön mah­dol­lisia seu­rauk­sia on ehdot­tomasti pohdit­ta­va yhdessä. Keskustelu­un on saata­va tekoä­lyn kehit­täjien ja käyt­töön sovelta­jien ohel­la mukaan kaik­ki rel­e­van­tit tahot, yhteiskun­nan poh­jal­ta aina huip­ulle asti. Myös nuoret ja van­huk­set on saata­va mukaan. 

    Tekoä­lyn ei pidä ainakaan antaa “syödä” omaa älyämme, tai toimia ihmiskun­nan etua vas­taan. Tekoä­lyn tulee laa­jen­taa ja paran­taa mah­dol­lisuuk­sia ‘älyn’ ja resurssien human­i­taariseen käyt­töön. Tekoä­lyn ja robo­t­i­soin­nin tuo­man lisäar­von oikeu­den­mukainen jako on ratkaistava.

    Tekoä­lyn laa­jenevan käytön kaikkia seu­rauk­sia on ehdot­tomasti pohdit­ta­va yhdessä, jot­ta kaik­ki näkökan­nat saadaan esi­in, jot­ta voimme toimia, ja ollak­semme riit­tävän pian edes “joten kuten valmi­ita”. Valmi­ut­ta on kuitenkin koko ajan kehitet­tävä ja sen ylläpi­dos­ta on pidet­tävä huolta.

    Otsikos­sa peräänku­u­lutet­tua, parem­paa valmi­ut­ta varten voimme oppia koko ajan lisää, jos päätök­sen­tek­i­jöit­temme toimin tuo vain sallitaan …

  22. GOLAJTTI: Jos aiot huip­pu­osaa­jak­si, se vie aikasi. Kun opiskelet kovia ainei­ta kovaa, erkanet kavereis­tasi. Muut rak­en­ta­vat sosi­aal­ista elämään­sä, kun luet kovia ainei­ta. Ei myöskään ole taet­ta, että kova työ toisi rahaa. Työtön mas­sa voi verot­taa osaa­jien palkat pois, kuten tasa-arvo­tu­pos­sa kävi Suomes­sa 2007.

    No höpön­löpön sen­tään. Kyl­lä yliopis­tossa voi luo­da sosi­aal­isia suhtei­ta sekä opiskel­la ihan oikeasti ilman, että sulkeu­tuu omaan huoneeseen pänt­täämään. Onko se fuk­sivi­ikkokin, jol­loin solmi­taan tärkeim­mät kaverisuh­teet, pakko käyt­tää kir­jo­jen parissa?

    Ja mik­si ihmeessä kun­non tek­i­jäk­si kehit­tymi­nen tarkoit­taa sitä, että pitäisi opiskel­la tuplavauhdil­la mui­hin nähden?

    Lisäk­si nuorel­la kaver­il­la on aina se mah­dol­lisu­us mitä meil­lä per­heel­lisil­lä ei ole. Jos näyt­tää siltä että veroaste kas­vaa liikaa, niin suun­taus vain ulko­maille. Jos ei ker­ran ole sosi­aal­ista elämää niin siinä ei edes menetä mitään.

    Sik­si en usko, että teräv­in­tä kärkeä voidaan verot­taa kuo­li­aak­si. Se huip­pu kun siir­tyy entistä helpom­min ulkomaille. 

    Gol­jat­ti
    aika huono esimerk­ki muuten Nokian insinööreistä. Isot koulu­tus­määrät nimeno­maan pol­ki palkkoja.

    Noki­a­han on aivan täy­delli­nen esimerk­ki. Tietenkin suuret koulu­tus­määrät vaikut­ta­vat palkkoi­hin, kun insinööre­jä riit­tää avoin­na ole­vi­in tehtävi­in eikä käy niin, että pulan myötä raketin lail­la kohoa­vat palkkapyyn­nöt leikkaa­vat puo­let hom­mista pois.

    Paljon insinööre­jä tarkoit­taa, että suuri määrä teknolo­giafir­mo­ja voi palkata paljon insinööre­jä. Eikö tämä ole aika ilmeistä? Jos on paljon teknolo­giafir­mo­ja, jot­ka tarvit­se­vat paljon insinööre­jä, mut­ta insinööre­jä onkin vähän, niin insinöörithän jae­taan palka­n­mak­sukyvyn mukaises­ti (=palkat nou­se­vat niin kauan, että niiden joil­la ei ole varaa mak­sel­la pyyn­te­jä, rekry­toin­ti-into loppuu).

    Jos tässä maas­sa olisi lamas­sa vähen­net­ty insinöörien koulu­tus­ta, kuten tehti­in lääkärei­den kohdal­la, koko Nokia-ilmiötä ei olisi koskaan päässyt syntymään.

    Val­ti­olle niistä ehkä oli hyö­tyä, mut­ta yksilölle surkea aisa. 

    Mille yksilölle? Sillekö, joka olisi pienem­mil­lä koulu­tus­määrära­hoil­la jäänyt kokon­aan ilman insinöörikoulutusta?

    Tietenkin kuuman alan koulu­tuk­sen vähen­tämi­nen juuri ennen breikkaus­ta on niille jät­tipot­ti, jot­ka sat­tuvat pääsemään sisälle. Muille se ei sit­ten olekaan ihan niin kivaa.

    Tuli­pa surkeasti kir­joitet­tua tek­stiä. En jak­sa suju­voit­taa, menkööt.

  23. Jus­si Sip­ilä: “Tekoä­lyn parhai­ta puo­lia on, että se voi kasvo­jaan menet­tämät­tä ilmoit­taa, että nyt en tiedä.” Olen ymmärtäv­inäni tämän niin, että lääkäri ei voi. Min­ul­ta taita­vat siinä tapauk­ses­sa jo kasvot puut­tua kun joka päivä tup­paan vähin­tään yhdelle poti­laalle tuon sanomaan. Eivätkä he ole siitä ainakaan saman tien ja kuul­teni her­mostuneet, mon­et jopa ovat jopa väit­täneet arvosta­vansa tuon sanomista.

    Jos vielä tuon lisäk­si keskustelet epä­var­muuk­sista kvan­ti­tati­ivis­es­ti ja kip­ulääkkei­den annos­tuk­ses­ta muuten kuin luke­mal­la purkin kylkeä, yritän änkeä vas­taan­otolle­si oireista riip­pumat­ta seu­raa­van ker­ran kun lääkärille on tarve.

    Vakavam­min, seu­raa­va on tietysti anek­dootaal­ista, mut­ta kos­ka se sat­tuu ole­man min­un henkilöko­htaiseen ter­vey­teeni liit­tyvä en osaa tätä huomiottakaan jättää:

    alku­un toidet­takoon, että toden­näköis­es­ti olen lääkärikun­nalle velkaa omas­ta henkilöko­htais­es­ta hyv­in­voin­nistani enem­män kuin millekään muulle yksit­täiselle ammat­tikun­nalle. Mut­ta jonkun turhaut­ta­van keskustelun jäl­keen pohdin asi­aa vähän tarkem­min ja tein vähän yllät­tävän havain­non. Tuo vel­ka on syn­tynyt poikkeuk­set­ta tapauk­sis­sa, jois­sa diag­noosi oli hyvin selvä — siis jopa maal­likolle. Sen sijaan ne tapauk­set, jois­sa diag­noosi on ollut jol­lain taval­la han­kalampi, lääkäri on ollut parhaim­mil­laan hyödytön.[1] Enkä muista koskaan keskustelleeni diag­noosista epä­var­man lkääkärin kanssa, eri­tyis­es­ti niinä ker­toina, kun virheelli­nen diag­noosi on johtanut toipumisen pitenemiseen. 

    Tämä on johtanut johtopätök­seen, että lääkärit ovat aivan yhtä huono­ja kuin muutkin ihmiset tun­nista­maan oman tietämyk­sen­sä rajo­ja. Eli minä muo­toil­isin tuon Osmon lauseen vähän toisin:

    Tekoä­lyn parhai­ta puo­lia on, että se tietää, että nyt en tiedä.

    Jus­si Sip­ilä: Toisek­seen ihmette­len sitä, miten muka lääkäreiltä eivät työt lopu jos kone osaa diag­noosin tehdä.

    Kos­ka lop­pumisen sijaan työt muut­tuvat. Toivon todel­la, että se lääkärin työ, joka koos­t­uu lauseesta “Mene koti­in, ota buranaa, jos oireet jatku­vat yli kolme päivää, tule takaisin, tässä sairaslo­ma­todis­tus” ja 20 min­uutin lasku­tuk­ses­ta, lop­puu. Mut­ta ei sen lop­pumi­nen tarkoi­ta lääkärin työn lop­pumista, vaan sitä, että nyt tuol­la lääkäril­lä on aikaa koulut­taa tekoä­lyä, tehdä tutkimus­ta tai hoitaa niitä tapauk­sia, johon tekoä­ly ei pysty. 

    Jus­si Sip­ilä: Ja sik­sikin näin sivu­juon­teena kysyn, että mik­si sitä koulu­tus­määrää pitäisi tämän vuok­si nos­taa, itse ainakin tosi­aan luulen että tarve vähenee.

    Min­un näke­myk­seni mukaan lääkärikun­nal­la on tässä kak­si vaihtoehtoa:

    Joko kas­vate­taan lääkärik­oulu­tuk­sen sisäänot­toa niin paljon, että saadaan palkat las­ket­tua kan­sain­välis­es­ti kil­pailuky­lyiselle tasolle (case Nokia), ja kas­vate­taan tänne teol­lisu­usklus­teri, joka on ter­vey­den­hoidon terävim­mässä kär­jessä, tuo vien­ti­t­u­lo­ja ja kehit­tää ter­vey­den­hoitoa isoin harppauksin.

    Tai pide­tään lääkärit kalli­ina, jar­rute­taan parhaan mukaan lääketi­eteen kehi­tys­tä ja itketään kun ulko­mainen sof­ta vie mei­dän työ­paikat, ja kui­h­dute­taan mah­dol­lisu­us rak­en­taa mitään men­estyväm­pää teol­lisu­usklus­te­ria. Jos­ta sit­ten seu­raa pelät­ty työ­paikko­jen katoaminen.

    Lääkärit ja lääketiede kuu­luu siihen sek­tori­in, joka pystyy luo­maan oman kysyntänsä/työpaikkansa.

    [1] Tässä tarkoi­tan nyt hyö­tyä siinä kapeas­sa mielessä että toipumi­sai­ka on lyhyem­pi kuin ilman hoitoa. Toki tieto siitä mikä on vial­la on itsessään myös hyöty.

  24. Tekoä­lyähän on ollut eri muodois­saan jo pitkään ja toden­näköis­es­ti se tulee ole­maan erikoistyökalui­hin sovel­tuvaa — ei mitenkään yleis­lääketiedet­tä välit­tömästi kor­vaavaa. Näk­isin, että tekoä­ly kuitenkin tulee lääkärin diag­noosien tuek­si aika nopeasti.

    Tekoälystä on kuitenkin monia eri muo­to­ja ja kaik­ki eivät sovel­lu kaikki­in ongelmi­in yhtä hyvin.

    Neu­roverkot, mikä käytän­nössä tarkoit­taa luokit­tel­e­vaa tekoä­lyä, esim. roska­pos­tisuo­dat­timet, ovat sen tyyp­pinen tekoä­lyn muo­to jota on ollut mah­dol­lista koulut­taa ja sen kehi­tys on ollut viimeaikoina melko nopeaa. 

    Toki on muitakin tekoä­lyn muo­to­ja, jot­ka ovat kehit­tyneet siinä samal­la. Markovin ketju­ja ja Monte Car­lo ‑simu­loin­tia on käytet­ty tule­vaisu­udessa tapah­tu­vien päätösten vali­doin­ti­in. Niiden perusideana on kiertää tietokonei­den lasken­tate­hon puut­tei­ta sil­lä, että tuo­daan mukaan hie­man sat­un­naisu­ut­ta. Äkkiseltään se kuu­lostaa vaar­al­liselta, mut­ta jos totu­us­funk­tio on ole­mas­sa ja se on oikein tehty, niin sat­un­naisu­us vain aut­taa etsimään nopeam­min lupaavia tapo­ja ede­tä, eli se ei tee päät­telystä mitenkään fal­skia. Ongel­mak­si jää vain tuon totu­us­funk­tion määrittely.

    Neu­roverkko­jen, ja muidenkin tekoä­ly­funk­tioiden kiin­nos­ta­va piirre on se, että ne pystyvät anta­maan jonkin­laisen totu­usar­von mille tahansa datalle. Mut­ta ei se silti tarkoi­ta sitä, että arvo olisi oikea — roska­pos­tisuo­datin joskus suo­dat­taa ihan oikeitakin viestejä.

    Eli Toisin kuin Osmo sanoi, ne eivät kuitenkaan varsi­nais­es­ti tiedä ole­vansa oike­as­sa tai väärässä — ne vain yksinker­tais­es­ti pystyvät laske­maan jonkun arvon jollekin datalle aina. “En tiedä” on vain ihmisen luo­ma konsepti.

    Jos halu­aa tarkem­min ymmärtää miten yksinker­tainen asia on vaikka­pa neu­roverkko, niin tuos­sa läh­teessä [1] on hyvä kood­ies­imerk­ki luokas­ta Per­cep­tron, jon­ka pystyy aloit­teli­jakin toteut­ta­maan. Matem­ati­ik­ka mitä nois­sa esimerkeis­sä käytetään on todel­la yksinker­taista ja har­joit­telun laatu ja määrä vaikut­taa lop­putu­lok­seen ratkaisevasti.

    Se mikä on viimeaikoina muut­tunut on luokit­tel­e­van tekoä­lyn koulut­tamisen nopeus. Tämä on seu­raus­ta graafi­sis­sa piireis­sä käyte­ty­istä GPU pik­selipros­es­sor­eista ja niiden kehit­tymis­es­tä. Kos­ka mon­et ongelmista on esitet­tävis­sä matri­isi­lasken­nan keinoin, niitä on voitu siirtää las­ket­tavak­si näytöno­h­jaimi­in. Tieteel­lis­es­ti tarkem­man seli­tyk­sen aiheesta voi lukea vaikka­pa täältä [2]

    Poli­it­tisen päätök­sen­teon kannal­ta tulee kuitenkin ole­maan mie­lenki­in­toista minne kaikkein tärkein osa tekoä­lyn har­joit­tamis­es­ta — poti­las­da­ta — tul­laan tal­let­ta­maan. Tal­lete­taanko se johonkin kau­pal­lisen toim­i­jan omis­tuk­seen vai saadaanko se avoimen yhteiskun­nan käyttöön.

    [1] http://natureofcode.com/book/chapter-10-neural-networks/
    [2] http://spectrum.ieee.org/computing/software/the-neural-network-that-remembers

    1. Min­un ymmärtääk­seni tekoä­ly las­kee diag­noo­seis­sa bayesiläisiä toden­näköisyyk­siä. Sil­loin voidaan myös aset­taa raja vaa­di­t­ulle var­muudelle, jon­ka alittues­sa vas­taus on en tiedä.

  25. tcrown: Tämä on johtanut johtopätök­seen, että lääkärit ovat aivan yhtä huono­ja kuin muutkin ihmiset tun­nista­maan oman tietämyk­sen­sä rajo­ja. Eli minä muo­toil­isin tuon Osmon lauseen vähän toisin:

    Tekoä­lyn parhai­ta puo­lia on, että se tietää, että nyt en tiedä.

    Tästä olemme ihan samaa mieltä. Toivon Soin­in­vaarankin tarkoit­ta­neen sitä.

    tcrown: Kos­ka lop­pumisen sijaan työt muut­tuvat. Toivon todel­la, että se lääkärin työ, joka koos­t­uu lauseesta “Mene koti­in, ota buranaa, jos oireet jatku­vat yli kolme päivää, tule takaisin, tässä sairaslo­ma­todis­tus” ja 20 min­uutin lasku­tuk­ses­ta, lop­puu. Mut­ta ei sen lop­pumi­nen tarkoi­ta lääkärin työn lop­pumista, vaan sitä, että nyt tuol­la lääkäril­lä on aikaa koulut­taa tekoä­lyä, tehdä tutkimus­ta tai hoitaa niitä tapauk­sia, johon tekoä­ly ei pysty. 

    Toki. Mut­ta en oikein usko että tuos­sa riit­tää tekemistä yli 20’000 työikäiselle lääkärille. 

    tcrown: Lääkärit ja lääketiede kuu­luu siihen sek­tori­in, joka pystyy luo­maan oman kysyntänsä/työpaikkansa.

    Näinkin on, sik­si sietää aina medikalisaa­tion perään kysel­lä. Ja toisaal­ta sitä kysyn­tää syn­tyy sil­loinkin “liikaa” kun sitä ei edes yritetä luo­da. Siihen lisäyk­seen voisi nimeno­maan jokin kone pystyä ehkä järkeväm­min vas­taa­maan. Tosin parem­pi olisi toki vaikut­taa syi­hin, mut­ten ainakaan minä tiedä mitä ne ovat saati miten niihin vaikuttaa.

    NL:ssahan oli aikoinaan se kokeilu, mil­lä lääkärimääräl­lä ter­veyspalvelu­iden kysyn­tä tulee tyy­dytet­tyä. Muis­taak­seni Ter­veystalousti­eteen kir­jas­sa luki, että sel­l­aista raja-arvoa ei löytynyt.

  26. Osmo Soin­in­vaara: Min­un ymmärtääk­seni tekoä­ly las­kee diag­noo­seis­sa bayesiläisiä toden­näköisyyk­siä. Sil­loin voidaan myös aset­taa raja vaa­di­t­ulle varmuudelle,

    Kyl­lä se antaa tämän tyyp­pistä infor­maa­tio­ta, mut­ta mielestäni se on enem­mänkin vas­teen voimakku­us, eli koneen oma mielipi­de siitä kuin­ka var­ma se on tuloksesta.

    Mut­ta lop­ul­ta se on vain kel­lopeli — kun lyö tietys­tä kohdas­ta se soi aina samal­la taval­la. Kuin­ka toden­näköis­es­ti vas­taus on oikea, sitä ei kukaan pysty var­mak­si sanomaan. Ei edes kone itse.

    Kaik­ki koneen vas­tauk­set siis voisi­vat alkaa: “En tiedä, mut­ta sen mukaan mitä min­ua on opetet­tu tämä viit­taisi leukemi­an oireisi­in ehkä 40% var­muudel­la” — mut­ta mikä tuo luku on, siihen vaikut­taa tes­taus­pros­essin laatu ja määrä, sekä se onko kone erikois­tunut tähän ongel­maan vai ei.

    Tämän vuok­si en usko että lääkäre­itä var­maan tarvi­taan arvioimaan lait­teen vas­tauk­sia — onko tuo laite sel­l­ainen, että se oikeasti ymmärtää aiheesta jotain? Onko sil­lä edes mah­dol­lisuuk­sia ymmärtää asi­aa? Sen jäl­keen tutkimus­ta voidaan jatkaa jol­lain toisel­la lait­teel­la, joka ymmärtää jotain oikeasti leukemi­as­ta ja saadaan tilas­tol­lis­es­ti parem­pia tuloksia.

    1. Kun kone ja lääkäri on pan­tu kil­paile­maan keskenään, kone on tehnyt enem­män oikei­ta diag­nose­ja. Kone voi ere­htyä, ihmi­nen vielä todennäköisemmin.

  27. Ter­vey­den­huol­lon organ­isaa­tioiden miet­timi­nen jonkun tule­vaisu­u­den diag­nos­ti­ikkate­knolo­gian näkökul­mas­ta on turhanaikaista. AI on yksi kik­ka lisää lääkärin temp­pu­pus­sis­sa, mut­ta se ei ole toteutet­tavis­sa ilman pääsyä potilasdataan.

    Kus­tan­nuk­set pienenevät kil­pailua lisäämäl­lä, ja siinä ensim­mäi­nen ja tärkein askel on poti­laan val­takir­jal­la myön­tämä pääsy omaan poti­las­dataansa kenelle tahansa tun­nis­te­tulle toim­i­jalle ilman että joku julkiskomitea läh­tee arvioimaan näi­den toim­i­joiden tarkoi­tus­per­iä tai motivaatiota.

    Jos dataa ei ava­ta, ja kehit­tämi­nen jää/jätetään julkiselle sek­to­rille, ollaan pian samas­sa tilanteessa kuin HUSin poti­lasti­eto­jär­jestelmien osalta eli oma kehi­tys on ajet­tu umpiku­jaan, jär­jestelmät ovat sul­jet­tu­ja eli pien­ten toim­i­joiden ulot­tumat­tomis­sa, jär­jestelmät ylläpi­toi­neen oste­taan ulko­mail­ta, ja kau­pan päälle on saatu vielä toimittajaloukku.

  28. Soin­in­vaara sanoo, että eri­tyis­es­ti yleis­lääkärien tarve vähe­nee. Tästä on esitet­ty eri näkökan­to­ja. Koneesta voi ohjel­moi­da lois­ta­van yhden spe­siali­teetin osaa­jan, vaik­ka täy­del­lisen sydän­fil­mi tulk­it­si­jan tai endokri­nolo­gin tai patolo­gin. Voi olla, että spe­sial­is­tit pois­tu­vat ja jäl­jel­lä on yleisosaa­jat. Ehkä sairaan­hoita­jan ja lääkärin työ muotoutuu yhdek­si ja “aiv­ot” on Watson-tietokoneet.

  29. Osmo Soin­in­vaara:
    Min­un ymmärtääk­seni tekoä­ly las­kee diag­noo­seis­sa bayesiläisiä toden­näköisyyk­siä. Sil­loin voidaan myös aset­taa raja vaa­di­t­ulle var­muudelle, jon­ka alittues­sa vas­taus on en tiedä.

    Lääketiede on käsit­tääk­seni sen ver­ran pehmeää tiedet­tä (= tau­ti voi olla muukin kuin miltä ensin näyt­tää), että tekoä­ly­di­ag­nosoin­ti kan­nat­taisi rak­en­taa niin, että lääkäri saisi käytet­täväk­seen vain jokin­laisen arvaus­jakau­man pain­ok­er­toim­i­neen. Ei siis niin, että tekoä­ly ilmott­taisi (mus­tavalkois­es­ti tai yhdel­lä numeerisel­la var­muus­para­metril­la) ole­vansa var­ma taud­ista tai ilmoit­taisi ettei tiedä.

    Tyyp­illi­nen homo sapi­ens ‑lääkärin arvioin­tia vaa­ti­va tilanne voisi olla vaikka­pa sel­l­ainen, jos­sa taudin olete­taan ole­van toden­näköisim­mältä näyt­tävää lajia, mut­ta jonkin pienem­män toden­näköisyy­den taudin mah­dol­lisu­us ote­taan huomioon niin, että polti­laalle ei anneta lääket­tä tai muu­ta hoitoa, joka voisi olla vahin­gol­lista, jos ykkösar­vaus ei olekaan oikea.

    Tekoälystä pitäisi siis koulut­taa lääkärin apu­lainen (toden­näköisyys­datan tuot­ta­ja), ei lääkärin kor­vaa­jaa (ei kokon­ais­arvioin­nin ja päätösten tekijää).

  30. Oikeas­t­aan huvit­tavaa, kuin­ka pusisa tämäkin kehi­tys on tul­lut. Viime vaa­likaudel­la Guzen­i­na ja Gustafs­son SDP;stä puhui “lääkärien armei­jan” koulut­tamis­es­ta. Tämä lausun­to ker­too poli­ti­ik­s­ta, että sub­stanssi ei ole tärkeää, vaan muoto.

    Kyl­lähän MITssä ja muis­sa huip­puyliopis­tois­sa on tämä kehi­tys tiedet­ty jo vuosia.

  31. Jus­si Sip­ilä: Toki. Mut­ta en oikein usko että tuos­sa riit­tää tekemistä yli 20’000 työikäiselle lääkärille.

    Olet var­masti min­ua parem­pi arvioimaan kuin­ka suuri osa kokon­aisu­udessaan suo­ma­lais­ten lääkärei­den työa­jas­ta menee täl­lä het­kel­lä diag­nos­ti­ikkaan, mut­ta siitä olen aika var­ma, että se ei ole 100%, joten sitä ei tarvitse pelätä, että noin suurelle lääkärimäärälle pitäisi kek­siä uut­ta tekemistä.

    Jus­si Sip­ilä: Näinkin on, sik­si sietää aina medikalisaa­tion perään kysellä.

    Toki lääkärei­den työn kysyn­tää voidaan medikalisaa­ti­ol­la lisätä, mut­ta san­o­taan nyt vaik­ka niin, että minä en kek­si mui­ta tieteenalo­ja, joiden kehi­tyk­sel­lä olisi edes lähelle niin suuri poten­ti­aa­li­nen hyv­in­voin­ti­vaiku­tus kuin lääketieteellä[1]. Joten min­un kaino toivo­muk­seni (sekä lääkärien koulu­tuk­sen, että palkan osamak­sa­jana) olisi, että lääkärikun­ta onnis­tu­isi siirtämään resursse­ja mah­dol­lisuuk­sien mukaan buranare­sep­tien kir­joit­tamis­es­ta vähän jär­jel­lisem­pään työhön.

    [1] No ehkä talous/yhteiskuntatiede, ja sekin lähin­nä sik­si, että nykyti­lanne on nois­sa niin onneton.

  32. Tero Tolo­nen: Kuin­ka toden­näköis­es­ti vas­taus on oikea, sitä ei kukaan pysty var­mak­si sanomaan. Ei edes kone itse.

    Toden­näköisyy­den var­mak­si sanomi­nen kuu­lostaa vähän ristiriitaiselta. 

    Tero Tolo­nen: Kaik­ki koneen vas­tauk­set siis voisi­vat alkaa: “En tiedä, mut­ta sen mukaan mitä min­ua on opetet­tu tämä viit­taisi leukemi­an oireisi­in ehkä 40% varmuudella” 

    Min­un mielestäni oikeam­min olisi sanoa: 

    “Sen mukaan mitä min­ua on opetet­tu tämä viit­taisi leukemi­aan 40% varmuudella”

    Tai mah­dol­lis­es­ti parem­min taval­lisen ihmisen ymmär­ret­tävään muotoon:

    “Sen mukaan mitä min­ua on opetet­tu, täl­lai­sista poti­laista leukemi­aa on neljäl­lä poti­laal­la kymmenestä.”

    Jos kone on väärässä, ja todel­lisu­udessa leukemi­aa onkin kahdel­la poti­laal­la kymmen­estä, voidaan alkaa selvit­tämään uusia selit­täviä tek­i­jöitä ja koulut­taa konet­ta paremmaksi. 

    Tuo 40% pitää jo sisäl­lään sen epä­var­muu­den, että juuri tästä poti­laas­ta ei voi sanoa varmasti.

  33. Köy­hille var­mas­tikin tul­laan tar­joa­maan tilas­tol­lista diag­noosia kuvailemis­taan oireista. Siis köy­hä rastit­taa vaivansa ja oireen­sa tietokoneelle ja sen “tekoä­ly” ilmoit­taa pros­en­tu­aalisel­la ennus­teel­la mikä hän­tä vaivaa. Sit­ten lop­ul­ta köy­hä itse arpoo sairaut­en­sa ja lääk­i­tyk­sen­sä ennusteesta.

  34. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun kone ja lääkäri on pan­tu kil­paile­maan keskenään, kone on tehnyt enem­män oikei­ta diag­nose­ja. Kone voi ere­htyä, ihmi­nen vielä todennäköisemmin.

    Hoi­dos­ta päät­tämisen vai­h­toe­hdot voisi­vat olla:
    1) Lääkäri päättää
    2) Tekoä­ly päättää
    3) Lääkäri päät­tää tekoä­lyn anta­maa dataa hyödyntäen
    4) Tekoä­ly päät­tää lääkärin anta­maa dataa hyödyntäen

    Näistä kol­mas on järkevin. Tekoä­ly on joil­lain osa-alueil­la var­masti lääkäriä parem­pikin, mut­ta parhaat tulok­set saadaan yhteistyöllä.

    Kone ei kor­vaa lääkäriä. Tekoä­ly voi tar­jo­ta laa­jan koke­musti­etokan­nan hallintaa. Lääkäri voi tar­jo­ta inhimil­lisen tilanteen ja koko ter­vey­den­hoitoym­päristön ja ‑yhteisön hallintaa.

  35. Osmo Soin­in­vaara: Kun kone ja lääkäri on pan­tu kil­paile­maan keskenään, kone on tehnyt enem­män oikei­ta diag­nose­ja. Kone voi ere­htyä, ihmi­nen vielä todennäköisemmin.

    Var­maankin riip­puu hie­man siitä mitä asi­aa tutk­i­taan ja mil­lä reunae­hdoil­la. Lisäk­si oikea testi olisi ver­tail­la tekoä­lyä ja lääkäri + tekoä­ly ‑yhdis­telmää, kyl­lähän lääkärit saa­vat käyt­tää mitä tahansa työkalu­ja työssään.

    Tekoä­lyä ei siis mielestäni pitäisi rin­nas­taa lääkäri­in vaan pikem­minkin johonkin mittausinstrumenttiin.

    Esimerk­isi tässä Israelilaises­sa testis­sä ihmi­nen vielä voitti:

    https://www.sciencedaily.com/releases/2016/06/160620085204.htm

    In an objec­tive eval­u­a­tion in which researchers were giv­en slides of lymph node cells and asked to deter­mine whether or not they con­tained can­cer, the team’s auto­mat­ed diag­nos­tic method proved accu­rate approx­i­mate­ly 92 per­cent of the time, explained Khosla, adding, “This near­ly matched the suc­cess rate of a human pathol­o­gist, whose results were 96 per­cent accurate.

    Ei var­masti vie kauaa, että kone ylit­tää tuon ihmisen tarkku­u­den. Mut­ta se kiin­nos­ta­va point­ti tulee tuon kohdan jälkeen

    “But the tru­ly excit­ing thing was when we com­bined the pathol­o­gist’s analy­sis with our auto­mat­ed com­pu­ta­tion­al diag­nos­tic method, the result improved to 99.5 per­cent accu­ra­cy,” said Beck. “Com­bin­ing these two meth­ods yield­ed a major reduc­tion in errors.”

  36. Ihna asi­aa.

    Mut­ta tärkein­tä on läkärin inhimillinene tapaaminen.

    Molem­piatarvi­tana.

  37. Sakke:
    Voiko tekoä­ly ylit­tää val­tuuten­sa, esimerkik­si poti­laan hyväk­si? Jos voi tai ei voi, mitä kaikkea tästä seu­raa? Eri­laisia nousee esi­in kaikil­la aloil­la ja laajemminkin.Skenaarioita voi olla mon­en­laisia. On mah­dol­lisuuk­sia, osa har­voille, osa kaikille, ja pelko­ja, joista osa on turhia, osa ehkä aiheellisia …

    Tämä tulee var­maankin nouse­maan suurek­si kysymyk­sek­si ja jos­sain vai­heessa ollaan aika toden­näköis­es­ti tilanteessa, jos­sa tekoä­lyn käyt­tööno­ton esteet alka­vat ole­maan ennem­min eet­tisiä kuin teknisiä. Ehkä mei­dän pitää jopa pala­ta miet­timään oman (oikeus)moraalimme peri­aat­tei­ta ennen kuin suurim­mis­sa kysymyk­sis­sä päästään eteenpäin.

    Erääl­lä taval­la tämä ongel­ma on tul­lut eteen robot­ti­au­to­jen kohdal­la — on huo­mat­tu, että robot­ti­au­tot joutu­vat sel­l­aisi­in onnet­to­muuk­si­in, joi­ta ihmiset pystyvät hel­posti vält­tämään rikko­ma­l­la liiken­nesään­töjä. Tietysti robot­ti­au­totkin voidaan ohjel­moi­ta tarvit­taes­sa rikko­maan sään­töjä, mut­ta voidaanko näin tehdä? Esim. kuka on vas­tu­us­sa, jos robot­ti­au­to ajaa sään­töjä rikkoes­saan suo­jatiel­lä kulke­van pyhäk­oul­u­lu­okan päälle?

    Ehkä mei­dän pitää jos­sain välis­sä myön­tää (riitävän kehit­tyneelle) tekoä­lylle ihmisoikei­det ja pitää sitä itse vas­tu­us­sa teoistaan?

    Sivu­juon­teen­na tässä on se, että aika monel­la moraali tun­tuu perus­tu­van yksinker­taiseen “kaik­ki nou­dat­ta­vat sään­töjä ja sil­lä sip­uli”. Jos kuitenkin tekoä­lyn ongelmien suh­teen mei­dän täy­tyy pohtia enem­män sitä, että kaiken näköi­nen sään­tö­jen taivut­ta­mi­nen ja kiertämi­nen on itsea­sis­sa kaiken tehokkaan toim­i­nan peruste, niin tuot­taako tämä vas­taavasti ihmisille yleis­es­ti ongelmia?

    Sehän kai tiede­tään, että älykkäät ja men­estyvät ihmiset ovat kaikkein taipu­vaisimpia kiertämään sään­töjä omak­si eduk­seen — tätä ei kait vain yleis­es­ti halu­ta nos­taa esi­in vaan leik­itään ikään kuin kaik­ki kiltisti pelaisi­vat samoil­la säänöillä…

    (…tai itseasi­as­sa “pelin sään­nöt” eivät ole viral­liset kir­joite­tut sään­nöt vaan sys­tee­mi, jos­sa yksilöt pun­nit­se­vat teko­jen­sa hyö­tyjä ja kus­tan­nuk­sia viral­lis­ten sään­tö­jen val­lit­se­van tulkin­nan ja yhteisöl­lisen hyväksyt­tävyy­den val­os­sa — ja kyl­lähän tietokonekin tämän kaiken pysty­isi oppi­maan, mut­ta olem­meko me valmi­ita siihen?)

  38. Jos on riit­tävästi tai ei ole liikaa älliä, tai ei muuten vain jak­sa opiskel­la koko ajan put­keen, voi lukea välil­lä vaik­ka R. Kiplin­gin, A. MacLeanin, I. Flemin­gin tai muiden kir­jo­ja. Itse tykkäsin aikoinaan myös J. Ver­nen kir­joista, vaik­ka en ran­skaa osan­nutkaan. Näinä niukku­u­den aikoina kir­jas­to­laitos ja monipuo­li­nen kir­jal­lisu­u­den tun­te­mus on voin­ut olla mon­en pojan pelas­tus. Jollekulle on sanakir­jan käyt­tö saat­tanut ehkä tuo­da idean tarvit­ta­van poli­ti­ikan suun­nas­ta, edel­lä­maini­tun toisen kir­jail­i­jan suku­ni­men lop­pu­osas­ta alkaen. 

    Herää kysymys, kenen kir­jail­i­jan ja minkä kir­jan mukaan oikein nyky­isin maamme hal­li­tu­so­hjel­maa toteutetaan? “Kir­jan” mukaan G‑L on toteut­tanut hal­li­tu­so­hjel­maa ainakin SK 32:n mukaan, ks. sivun 1 alare­unan tek­sti, mut­ta minkä kir­jan ja kenen kir­jail­i­jan? (Kipling? MacLean? Flem­ing? Verne? Smith? Porter? Vai joku muu?) Tässä ajas­sa on selvästi merkke­jä, jot­ka viit­taa­vat osaltaan kolmeen, ihan ensik­si mainit­tuun kirjailijaan. 

    Kyseessä ei var­maankaan voi olla ainakaan Michael E. Porter’in teo­ri­an mukainen lin­ja, kos­ka sen, ks. Porter, M.E. (1985) The Com­pet­i­tive Advan­tage of Nations, suomen­nok­sen, Porter, M.E. (1991) Kansakun­tien kil­pailue­tu. Ota­va, 879 s., mukaan ei tääl­lä ole nähdäk­seni toimit­tu, vaan läh­es täysin päin­vas­toin! Mitä peliä tämä on? Olen lukenut tuo­ta kir­jaa vain sieltä täältä, mut­ta alan ymmärtää, mik­si meil­lä Suomes­sa hom­ma ei nyky­isin enää pelitä!

    Kir­jan (ibid.) lopus­sa ole­vaa yhteen­ve­toa edeltävän kap­paleen tek­sti vas­ta onkin kiin­toisaa luet­tavaa. Kuvaavaa kuitenkin on, että löysin maini­tun kir­jan Aal­to-yliopis­ton pois­tokir­jo­jen joukos­ta, eli käytän­nössä “hylky­hyllystä”!

    Vaik­ka Porter edel­lä, ks. (ibid.), toteaakin, että eri maid­en ongel­mat ovat eri­laiset, en usko ainakaan ilman evi­denssiä, että nyky-Suo­mi muka poikkeaisi Amerikas­ta em. kir­jan (ibid.) esil­letuomien ongelmien osalta kovin paljon. Kun aiem­mat toimen­piteet eivät ole Suomes­sa kan­ta­neet kovin run­sas­ta hedelmää, kan­nat­taisi ehkä ainakin osit­tain pala­ta em. hylät­ty­i­hin arvoihin. 

    Mitä tulee Por­terin toiseen kir­jaan, ks. Porter, M. E. (1991) Kil­pailue­tu. Gum­merus Kir­japaino Oy, 648 s., on myös sen tek­sti muu­ta­man luke­mani sat­un­naisen­näytepalan jäl­keen, aika jär­keenkäypää luet­tavaa. Mik­si ihmeessä muu­ta­mat sat­un­naiso­tok­seni sen tek­stistä ker­to­vat meil­lä Suomes­sa toimit­ta­van jälleen päinvastoin?
    — — — — — — — — — —

    Lukies­sa, kun pitää tauko­ja, voi mieleen nous­ta ideoita. Joskus ne tule­vat heti, joskus taas ehkä vas­ta myöhem­min. Ennem­min kan­nat­taisi kyl­lä kaikkien opiskel­la, kos­ka kaik­ki voivat aina jotakin hyödyl­listä uut­ta oppia. … mut­ta patis­te­taanko maan vart­tuvaa nuorisoa nykyään vain juok­se­maan yksi­no­maan Poke­monien perässä? No, siitäkin saa sen­tään liikun­nan tuo­maa hyö­tyä ja iloa.

    Jos noi­ta edel­lä­mainit­tu­ja kir­jo­ja mah­dol­lis­es­ti luke­va, tai lukenut, fik­su ihmi­nen turhau­tuu esimerkik­si järke­vien opiskelumah­dol­lisuuk­sien, liian lyhyi­den työ­jak­so­jen tai kun­nol­lis­ten, lisäk­si tarpeel­lista täy­den­nysk­oulu­tus­ta saanei­den opet­ta­jien puut­teen takia, on suo­ras­taan kor­nia ajatel­la, mitä hän voisi pelkästään pääkaupunkiseudul­la tehdä jo yksin Alis­tairin kir­jo­jen ja eloku­vien nimien pohjalta. 

    Miet­tikääpä esimerkik­si minkälainen, tehokas ase nykypäivän infor­maa­tioso­das­sa on pelkkä PELKO, jos joku osaa käyt­tää sitä tehokkaasti. Sen avul­la voi joku kohdis­te­tusti hai­ta­ta jopa huo­mat­tavas­sa määrin esimerkik­si jonkin maan tutkimus­laitosten ja yliopis­to­jen toim­intaa (muiden keino­jen ohel­la). Ain­oas­taan sil­loin, jos kysymyk­sessä on joku sekä rohkea, että mara­toonar­in tavoin sitkeä henkilö, ei häneen moinen pelot­telu tepsi.

    Vaar­alli­nen ase voi toki olla myös kau­ni­in naisen hymy. Mies ei sitä nor­maal­isti pelkää, mut­ta sel­l­ainen voi suis­taa joskus esim. val­ti­oti­eteil­i­jän tai jopa insinöörin raiteil­taan yhtä hel­posti kuin por­sas suosti Mogulin, ks. Kipling, R. (1897) The Sto­ry of an Amer­i­can Loco­mo­tive. Scrib­n­er’s Magzine (julka­istu myöhem­min myös toisel­la otsikol­la kokoo­ma­teok­ses­sa “The Day’s Work”). K1:n eräästä huoneesta löy­tyy Jounille ehkä tähän asi­aan liit­tyvä, varsin selkeä vink­ki, jon­ka on joku saat­tanut nähdä. Huom! Jos joku on joskus ihme­tel­lyt, mis­sä on link­ki Kiplin­gin ja Bondin välil­lä, se löy­tyy em. kirjasta. 

    Ihmette­len, mitä oikein on tekeil­lä O‑kaaren suun­nal­la? Tätä ei ehkä ymmär­rä tai osaa aav­is­taa kuin Insinööri­ti­etei­den salat tun­te­va sisäpi­iri, joka on joutunut oudon suurten leikkausten kohteek­si, ainakin jos kaup­pati­eteisi­in ver­taa. Onko kyseessä sala­juoni, jon­ka vain kir­jal­lisu­u­den tun­te­va Bond voi ratkaista.

    Alis­tair ei kir­jois­saan liiko­ja kai hempeil­lyt, mut­ta James onnis­tui sen­tään Ian’in kir­jois­sa aina lop­ul­ta kään­tämään kiperänkin tilanteen eduk­seen. Roman­ti­ikkaa tai ei, sekä Rud­yard’in kir­jas­sa, että noiden kah­den muunkin kir­jois­sa on kuvat­tu kiitet­tävästi tekni­ikkaa. Herää val­lan­pitäjille osoitet­tu uusi kysymys, saa­vatko pojat lukea niitä koulus­sa, ja jatkos­sa opiskel­la riit­tävästi tekni­ikkaa, jos esim. nais­tutkimuk­ses­ta lukem­i­nen ei heille tah­do mais­tua, käytän­nön miehinä?

    En tiedä onko tekoä­lyn avul­la mah­dol­lista kaivel­la esi­in ihmis­ten pahimpia pelko­ja esimerkik­si asianomais­ten net­tikir­joi­tusten perus­teel­la, mut­ta aika hur­jaa­han tuo olisi. Jos ihmiseltä löy­tyy kuitenkin Rohkeut­ta, eivät hänen housun­sa tutise pahem­min edes syöksyvir­tauk­senkaan keskel­lä (ainakaan, jos käyt­tää sateessa kas­tunei­ta shortseja).

    Tekoä­ly ei sinän­sä kaik­keen kykene, ja veikkaan että se voi vielä pitkään tehdä myös paljon virhep­äätelmiä, esimerkik­si pro­filoin­neis­sa. Miet­tikääpä vaik­ka sitä, jos joku päätök­sen­tek­i­jä esimerkik­si jonkin maan val­lan­pitäjä tai joku muu, vaikka­pa Aal­to-yliopis­tossa, tek­isi raskaan virheen joka perus­tu­isi väärin perustein ja aivan liian yksinker­taisin ole­tuksin tehtyyn algo­rit­mi­in ja pro­filoin­ti­in. Tuos­sa ei paljon älyä tarvi­ta, mut­ta seu­rauk­set voisi­vat olla tuol­loin ko. maalle jopa katas­tro­faaliset, ainakin pidem­män ajan kuluessa.

    Moniko on mah­tanut joutua tuol­laisen pro­filoin­nin uhrik­si? Jos esimerkik­si jonkun kir­joituk­sis­sa esi­in­ty­isi sana “pres­i­dent­ti” liian tiuhaan, sil­loin esi­in nousee esi­in uhkaku­va, että tuol­loin saat­taisi kuka hyvän­sä pää­tyä liian tyh­mäk­si jääneen AI-kood­in takia putkaan ja sieltä vaikka­pa Koivu­niemeen v. 1874 raken­net­tun laitok­sen kätköi­hin, ties kuin­ka pitkäk­si aikaa, kuten Mehmed V aikoinaan Turkin sult­taanin haaremi­in! Jos tuos­ta ajas­ta joutuu ole­maan kol­ma­sosan yksin, on se ollut aika hirveä rangaistus. 

    (Ei,isen lehti­ju­tun perus­teel­la, ks. HS/2016–08-13/ s. A24-A25, alan ymmärtää yhä parem­min sano­jen ja ilmaisu­jen ety­molo­giankin tarpeel­lisu­ut­ta. Aina sitä kek­sii jotakin uut­ta …, kuten mis­tä aikoinaan las­ten kas­va­tu­sopis­sa käytet­ty ilmaisu “Koivu­niemen her­ra” voi ehkä mah­dol­lis­es­ti alu­nalka­en olla peräisin!)

  39. Kim: Lääkärit kor­vau­tuu AI:lla, mut­ta niin kor­vau­tuu ohjel­moin­tikin(http://yle.fi/uutiset/hurja_ennuste_f-securen_hypposelta_tekoaly_tekee_ohjelmoijista_tyottomia/9013309).

    Ei kor­vaudu, työnku­va vain muut­tuu. Teen näitä “tekoäly”-juttuja työk­seni, jos sel­l­aisek­si las­ke­taan joidenkin koneop­pimis-algo­rit­mien hyö­dyn­tämi­nen hajaute­tus­sa pilvilaskennassa. 

    Täl­lä het­kel­lä suurin rajoite monel­la alal­la on byrokra­tia ja 50+ ikäisen johto­henkilöstön neli­raa­ja­jar­ru­tus ja muutosvastarinta. 

    Puo­let työa­jas­tani ohjel­moi­jana kuluu ihmis­ten kanssa keskustelui­hin ja/tai asioiden selit­tämiseen. Mitä enem­män tekoä­lyä ja mon­imutkaisu­ut­ta on yhteiskun­nas­sa, sitä enem­män tarvi­taan ihmisiä jot­ka kykenevät sitä selittämään.

    En tiedä tarvi­taanko ns. lääkäre­itä enem­pää, mut­ta molekyyli­bi­olo­gian ja biokemi­an ymmärtäjiä tarvi­taan kyllä.

  40. tcrown: Toivon todel­la, että se lääkärin työ, joka koos­t­uu lauseesta “Mene koti­in, ota buranaa, jos oireet jatku­vat yli kolme päivää, tule takaisin, tässä sairaslo­ma­todis­tus” ja 20 min­uutin lasku­tuk­ses­ta, loppuu. 

    Tuos­ta päästään eroon ilman tekoä­lyäkin, anta­mal­la työn­tek­i­jöille oikeus pitää ne kolme sairaslomapäivää ilman lääkärin­todis­tus­ta. Byrokra­tia vähe­nee byrokra­ti­aa vähentämällä.

  41. Juho Laatu:

    Tyyp­illi­nen homo sapi­ens ‑lääkärin arvioin­tia vaa­ti­va tilanne voisi olla vaikka­pa sel­l­ainen, jos­sa taudin olete­taan ole­van toden­näköisim­mältä näyt­tävää lajia, mut­ta jonkin pienem­män toden­näköisyy­den taudin mah­dol­lisu­us ote­taan huomioon niin, että polti­laalle ei anneta lääket­tä tai muu­ta hoitoa, joka voisi olla vahin­gol­lista, jos ykkösar­vaus ei olekaan oikea.

    Mon­et perus­lääkärin vas­taan­otol­la tehtävät diag­noosit taita­vat olla sel­l­aisia, että sairau­den arvioidaan ole­van se toden­näköisin, eikä ale­ta tehdä tutkimuk­sia mah­dol­lisen hyvin harv­inaisen sairau­den var­al­ta. Miten kone voi tässä olla ihmistä parem­pi, jos kuitenkin liial­lis­ten tutkimusten tekemistä pyritään välttämään?
    Ihmis­lääkäreis­sä on se puolen­sa, että diag­noosi­in tyy­tymätön poti­las voi halutes­saan men­nä toisen lääkärin vas­taan­otolle. Tämä olisi hyvä toteut­taa myös konelääkärei­den osalta — kil­pail­e­vat palvelun­tar­joa­jat voisi­vat markki­noi­da miten paljon parem­min hei­dän ohjelmis­ton­sa tekee diag­noosit kuin kil­pail­i­jan ohjelmisto 😉

  42. Ville: Mon­et perus­lääkärin vas­taan­otol­la tehtävät diag­noosit taita­vat olla sel­l­aisia, että sairau­den arvioidaan ole­van se toden­näköisin, eikä ale­ta tehdä tutkimuk­sia mah­dol­lisen hyvin harv­inaisen sairau­den var­al­ta. Miten kone voi tässä olla ihmistä parem­pi, jos kuitenkin liial­lis­ten tutkimusten tekemistä pyritään välttämään?
    Ihmis­lääkäreis­sä on se puolen­sa, että diag­noosi­in tyy­tymätön poti­las voi halutes­saan men­nä toisen lääkärin vas­taan­otolle. Tämä olisi hyvä toteut­taa myös konelääkärei­den osalta – kil­pail­e­vat palvelun­tar­joa­jat voisi­vat markki­noi­da miten paljon parem­min hei­dän ohjelmis­ton­sa tekee diag­noosit kuin kil­pail­i­jan ohjelmisto 

    Ihmisy­hteisö on todel­la mon­imutkainen, ja koneet eivät ole vielä lähel­läkään koko tuon paketin hallintaa.

    Yksi lääkärin tehtävä, jota ei vielä kai mainit­tu, on ohjei­den anta­mi­nen poti­laalle sopi­val­la taval­la. Lääkäri voi poti­laan mukaan (muuten saman­lai­sis­sa diag­noo­seis­sa) korostaa vaikka­pa sitä, että poti­laan tulee ehdot­tomasti ottaa kaik­ki määrä­tyt lääk­keet, tai sitä, että poti­laan ei kan­na­ta ottaa enem­piä lääkkeitä kuin on ohjeis­tet­tu. Yleistä psykolo­giaa siis.

  43. Juho Laatu:
    Yksi lääkärin tehtävä, jota ei vielä kai mainit­tu, on ohjei­den anta­mi­nen poti­laalle sopi­val­la taval­la. Lääkäri voi poti­laan mukaan (muuten saman­lai­sis­sa diag­noo­seis­sa) korostaa vaikka­pa sitä, että poti­laan tulee ehdot­tomasti ottaa kaik­ki määrä­tyt lääk­keet, tai sitä, että poti­laan ei kan­na­ta ottaa enem­piä lääkkeitä kuin on ohjeis­tet­tu. Yleistä psykolo­giaa siis.

    Usei­den kom­ment­tien taustal­la tun­tuu ole­van (tiedostam­a­ton?) aja­tus siitä, että lääkärin kor­vau­tu­mi­nen tekoä­lyl­lä tarkoit­taisi sitä, että ter­veyskeskuk­sen vas­taan­ot­to­huoneessa olisi ihmisen sijaan puhu­va robot­tipää, joka kyselisi voin­tia ja vilka­isi viimeisimpiä labratuloksia.

    Eiköhän muu­tos tule ole­maan suurem­pi eli lääkäri voi hyvinkin kor­vau­tua jol­lain henkilöko­htaisel­la ter­veysavus­ta­jal­la, joka louhisi jatku­vasti dataa jos­sain pil­vessä ja jon­ka kanssa kom­mu­nikoitaisi­in kän­nykän, tabletin tms. väl­i­tyk­sel­lä. Diag­noose­jakaan ei tarvi­tisi perus­taa yksit­täisi­in lab­o­ra­to­riokokeisi­in vaan käytet­tävis­sä olisi myös jatku­vasti ja reaali­aikaises­ti päivit­tyvä terveysdata.

    Täl­löin hoidon onnis­tu­mi­nen ei riip­puisi niin siitä, että ymmär­sikö ja muis­tiko mitä lääkäri siinä 5 min­uutin vas­taan­ot­toaikana neu­voi, vaan henkilöko­htainen “AI-tohtori” neu­voisi jatku­vasti ja myös seu­raisi hoidon eten­e­mistä. Täl­löin vika­di­ag­noosit tai hoidon laimin­lyömi­nen pal­jas­tu­isi­vat nopeam­min kuin sil­lä 6 kk päähän buukat­ul­la seurantakäynnillä.

    Vuorovaiku­tuk­sen suh­teenkaan kehi­tys ei olisi vält­tämät­tä mitenkään negati­ivista — koneelle on ehkä helpom­pi olla rehelli­nen, kun mukana ei ole (vältämät­tä) mitään häpeän tun­tei­ta tai ongelmia auk­tori­teet­tien kunnioituksessa.

    Tietysti voisi pohtia myös sitä, että lisääkö täl­lainen ter­vey­sero­ja entis­es­tään — jatku­va itseseu­ran­ta vaatii sitou­tu­mista ja ainakin nykyään hom­ma tun­tuu ole­van lähin­nä koulute­tun ja hyvä­tu­loisen men­estyjä­porukan har­ras­tus. Kaikil­la ei ole mah­dol­lisuuk­sia — eikä edes halua täl­laiseen seu­ran­taan — ja he tietysti tip­puisi­vat ulos tällaisesta?

  44. ksee: Usei­den kom­ment­tien taustal­la tun­tuu ole­van (tiedostam­a­ton?) aja­tus siitä, että lääkärin kor­vau­tu­mi­nen tekoä­lyl­lä tarkoit­taisi sitä, että ter­veyskeskuk­sen vas­taan­ot­to­huoneessa olisi ihmisen sijaan puhu­va robot­tipää, joka kyselisi voin­tia ja vilka­isi viimeisimpiä labratuloksia.

    Johtuu ehkä siitä, etä OS ver­taili lääkärin ja tekoä­lyn taito­ja vähän tuo­hon tyyli­in. Pitää siis huo­maut­taa, että tekoä­ly lie­nee vain lääkäri­palvelui­ta täy­den­tävä kikka.

    Eiköhän muu­tos tule ole­maan suurem­pi eli lääkäri voi hyvinkin kor­vau­tua jol­lain henkilöko­htaisel­la ter­veysavus­ta­jal­la, joka louhisi jatku­vasti dataa jos­sain pil­vessä ja jon­ka kanssa kom­mu­nikoitaisi­in kän­nykän, tabletin tms. väl­i­tyk­sel­lä. Diag­noose­jakaan ei tarvi­tisi perus­taa yksit­täisi­in lab­o­ra­to­riokokeisi­in vaan käytet­tävis­sä olisi myös jatku­vasti ja reaali­aikaises­ti päivit­tyvä terveysdata.

    Toivon että lop­ullisen päätök­sen tek­isi hyvän koulu­tuk­sen saanut ja paljon käytän­nön koke­mus­ta omaa­va lääkäri. Muut ihmiset ja koneet voivat avustaa.

    Täl­löin hoidon onnis­tu­mi­nen ei riip­puisi niin siitä, että ymmär­sikö ja muis­tiko mitä lääkäri siinä 5 min­uutin vas­taan­ot­toaikana neu­voi, vaan henkilöko­htainen “AI-tohtori” neu­voisi jatku­vasti ja myös seu­raisi hoidon eten­e­mistä. Täl­löin vika­di­ag­noosit tai hoidon laimin­lyömi­nen pal­jas­tu­isi­vat nopeam­min kuin sil­lä 6 kk päähän buukat­ul­la seurantakäynnillä.

    Lääkäri kai uno­htelee tule­vaisu­udessa vähem­män, kun tekoä­ly varmis­taa, että kaik­ki hoitokoke­muk­set on otet­tu huomioon, ja muu tieto­jär­jestelmä varmis­taa, että aiem­mat hoito­ta­pah­tu­mat eivät unohdu.

    Hoitok­er­to­jen välil­lä tekoä­ly ja hoita­jat voisi­vat tar­jo­ta ylimääräisiä palvelui­ta ja valvoa tilan­net­ta. Tekoä­ly voisi myös herät­tää lääkärin tai toisen lääkärin tutki­maan asi­aa, jos jotain outoa ilmenee.

    Vuorovaiku­tuk­sen suh­teenkaan kehi­tys ei olisi vält­tämät­tä mitenkään negati­ivista – koneelle on ehkä helpom­pi olla rehelli­nen, kun mukana ei ole (vältämät­tä) mitään häpeän tun­tei­ta tai ongelmia auk­tori­teet­tien kunnioituksessa.

    Ole­tan että pääsään­tö on se, että inhimil­lisessä vuorovaiku­tuk­ses­sa infor­maa­tio kul­kee tehokkaam­min läpi poti­lan ja hoito­jär­jestelmän välil­lä. Puh­taas­sa poti­laan ja tekoä­lyn yhteistyössä on samo­ja ogelmia kuin poti­laan ja lääkärikir­jan välisessä kommunikaatiossa.

    Tietysti voisi pohtia myös sitä, että lisääkö täl­lainen ter­vey­sero­ja entis­es­tään – jatku­va itseseu­ran­ta vaatii sitou­tu­mista ja ainakin nykyään hom­ma tun­tuu ole­van lähin­nä koulute­tun ja hyvä­tu­loisen men­estyjä­porukan har­ras­tus. Kaikil­la ei ole mah­dol­lisuuk­sia – eikä edes halua täl­laiseen seu­ran­taan – ja he tietysti tip­puisi­vat ulos tällaisesta?

    Aivan. Jo nyt käypähoito­su­osi­tuk­set ovat kaikkien saatavil­la, ja jatkos­sa ehkä tekoä­lykin, mut­ta en luot­taisi omaan koneavusteiseen tulk­in­taani omista tai läheis­teni taudeista yhtä paljon kuin keskustelu­un ammat­ti­taitoisen lääkärin kanssa.

    Tekoä­ly on hyvä ren­ki, mut­ta huono isän­tä. Poti­laskaan ei ole aina hyvä ylin auk­tori­teet­ti omis­sa terveysasioissaan.

    1. Johtuu ehkä siitä, etä OS ver­taili lääkärin ja tekoä­lyn taito­ja vähän tuo­hon tyyli­in. Pitää siis huo­maut­taa, että tekoä­ly lie­nee vain lääkäri­palvelui­ta täy­den­tävä kikka.

      Minä en itse asi­as­sa esit­täänyt, wet­tä tekoä­ly kor­vaisi ihmisen vaan että se voi jois­sain tapauk­sis­sa kor­va­ta lääkärin. Joitakin lääkärin tehtäviä voidaan siirtää tekoä­lylle ja hoita­jalle. Lisäk­si nämä ohjel­mat tule­vat poti­laiden käyttöön.

  45. Juho Laatu:
    Toivon että lop­ullisen päätök­sen tek­isi hyvän koulu­tuk­sen saanut ja paljon käytän­nön koke­mus­ta omaa­va lääkäri. Muut ihmiset ja koneet voivat avustaa.

    …mut­ta en luot­taisi omaan koneavusteiseen tulk­in­taani omista tai läheis­teni taudeista yhtä paljon kuin keskustelu­un ammat­ti­taitoisen lääkärin kanssa.

    Jaa’a — eikö tilanne ole enem­min niin, että suurin poti­laista para­nee hoi­dos­ta huoli­mat­ta. Eikös taas äsket­täin todet­tu, että yksi yleisim­mästä Suomes­sa tehdy­istä leikkau­sop­er­aa­tioista on yhtä tyhjän kanssa…

  46. Tässä aav­is­tus tulevaisuudesta:

    Can You Real­ly Spot Can­cer Through a Search Engine?

    By look­ing for search­es for symptoms—which include yel­low­ing, itchy skin, and abdom­i­nal pain—and check­ing the user’s search his­to­ry for signs of oth­er risk fac­tors like alco­holism and obe­si­ty, the team was often able to iden­ti­fy search­es for symp­toms up to five months before they were diagnosed.

    Kun tähän yhdis­tetään eri­laiset elin­toim­into­ja seu­raavien älyan­turei­den data, tiedot päivit­täi­sistä ostok­sista jne., niin kuka tietää mihin asti päästään.

  47. tcrown: Toden­näköisyy­den var­mak­si sanomi­nen kuu­lostaa vähän ristiriitaiselta.

    IBM Wat­son on yksi tun­ne­tu­impia tekoä­lyjä täl­lä het­kel­lä, sen päät­te­lypros­es­sista on tääl­lä kuvausta:

    http://www.aaai.org/Magazine/Watson/watson.php

    Päät­te­lyn var­muut­ta kuvataan tuos­sa “con­fi­dence esti­ma­tion”, eli arvioidaan sitä kuin­ka var­masti kone tietää vas­tauk­sen. Huo­maa sana esti­ma­tion eli arvio.

    Kyse on siis arvio toden­näköisyy­destä että se on juuri nyt oike­as­sa. Neu­roverkot ovat siitä käte­viä, että ne anta­vat jotain suun­taa-antavaa tietoa tämän arvion poh­jak­si, mut­ta aina se ei mene oikein sen parem­min kuin ihmisenkään oma käsi­tys omista tiedois­taan ei aina mene oikein.

    Jos se veikkaa, että ei tiedä vas­taus­ta ja jät­tää vas­ta­mat­ta, niin osa vas­tauk­sista joi­ta se olisi vas­tan­nut oikeinkin jää vas­taa­mat­ta — jos se taas arvaa että tietää vas­tauk­sen, täl­löin riskinä on, että olti­inkin siinä joukos­sa, johon se ei tien­nyt vastausta.

    Mitä parem­mak­si tuo koneen arvaus siitä kuin­ka oike­as­sa se on muut­tuu, sitä tur­val­lisem­min se pystyy vas­taa­maan sel­l­aisi­inkin kysymyk­si­in jois­sa se on huono. 

    Toisaal­ta, mitä parem­mak­si sen todel­li­nen vas­tauskyky muut­tuu, sitä pienem­pi merk­i­tys tuol­la itsearvioin­nil­la on, kos­ka mikäli se tietäisi vas­tauk­sen kaikki­in kysymyk­si­in 100% oikein, itsekri­ti­ik­istä itse asi­as­sa olisi jopa hait­taa, kos­ka se jät­täisi vas­taa­mat­ta kysymyk­si­in, joi­hin sil­lä on ole­mas­sa vastaus.

  48. ksee: lääkäri voi hyvinkin kor­vau­tua jol­lain henkilöko­htaisel­la ter­veysavus­ta­jal­la, joka louhisi jatku­vasti dataa jos­sain pil­vessä ja jon­ka kanssa kom­mu­nikoitaisi­in kän­nykän, tabletin tms. väl­i­tyk­sel­lä. Diag­noose­jakaan ei tarvi­tisi perus­taa yksit­täisi­in lab­o­ra­to­riokokeisi­in vaan käytet­tävis­sä olisi myös jatku­vasti ja reaali­aikaises­ti päivit­tyvä terveysdata.

    Niin. En nyt ole aivan var­ma mikä täl­lä het­kel­lä estää min­un ter­veyshis­to­ri­ani keräämisen yhteen paikkaan tilas­tol­lista ana­lyysiä varten, mut­ta jos, niin kuin olen joskus antanut itseni ymmärtää, kyse on lain­säädän­nön estämästä palvelus­ta (myös opt-in), niin min­ul­la on ter­veisiä Arkadianmäelle: 

    1. Ottakaa tämä käsit­te­lyyn pikim­miten. Teil­lä on kär­sivien ihmis­ten ver­ta käsis­sänne joka päivä enem­män kun ihmis­ten ter­veyt­tä ei voi­da tutkia asial­lisil­la työkaluilla.

    2. Tehkää tämä ennen kuin ter­veys­da­ta pää­tyy puoli­huoli­mat­tomasti iso­jen yri­tys­ten kaup­patavarak­si jonkun näp­pärän kan­sain­välisen kaup­pa­sopimuk­sen sivulauseessa.

  49. ksee: Diag­noose­jakaan ei tarvi­tisi perus­taa yksit­täisi­in lab­o­ra­to­riokokeisi­in vaan käytet­tävis­sä olisi myös jatku­vasti ja reaali­aikaises­ti päivit­tyvä terveysdata.

    Juurikin tämän datan a) keräämi­nen b) saami­nen yleiseen käyt­töön on paljon vaa­ti­vampi henk­i­nen muu­tos hallinnolle kuin AI lääkärikunnalle.

    IT-puolel­la on totut­tu jo pari vuosikym­men­tä siihen että jos vaik­ka jonkun pikku­palve­li­men neljän­nen tuulet­ti­men vasem­mal­ta kier­rosnopeus las­kee alle sääde­tyn rajan, on se samantien kaikkien asiano­sais­ten tiedos­sa erinäis­ten stan­dar­d­oitu­jen ja help­pokäyt­töis­ten rajap­in­to­jen kautta.

    Sen sijaan edes omaan poti­las­dataani min­un ei ole mah­dol­lista päästä mil­lään järkeväl­lä APIl­la saati että voisin val­tu­ut­taa jonkun tahon seu­raa­maan sitä ja ilmoit­tele­maan poikkeavuuk­sista samaan tapaan kuin olen tot­tunut seu­raa­maan verkkoon kytket­tyjä hilavitkuttimiani.

  50. Osmo Soin­in­vaara: Minä en itse asi­as­sa esit­täänyt, wet­tä tekoä­ly kor­vaisi ihmisen vaan että se voi jois­sain tapauk­sis­sa kor­va­ta lääkärin. Joitakin lääkärin tehtäviä voidaan siirtää tekoä­lylle ja hoita­jalle. Lisäk­si nämä ohjel­mat tule­vat poti­laiden käyttöön.

    Ok. Nojailen kuitenkin siihen suun­taan, että ihmisen ter­veyt­tä koske­vat hoitopäätök­set olisi edelleen hyvä pyöräyt­tää korkeim­min koulute­tun tahon eli lääkärien kautta.

  51. ksee: Jaa’a – eikö tilanne ole enem­min niin, että suurin poti­laista para­nee hoi­dos­ta huoli­mat­ta. Eikös taas äsket­täin todet­tu, että yksi yleisim­mästä Suomes­sa tehdy­istä leikkau­sop­er­aa­tioista on yhtä tyhjän kanssa…

    Se voi pitää paikkansa, että usein poti­las para­nee hoi­dos­ta huoli­mat­ta. Tämä ei kuitenkaan vielä anna aihet­ta sel­l­aiseen johtopäätök­seen, että lääkärei­den sijaan päätök­set pitäisi antaa joidenkin vähem­män koulutet­tu­jen tai tekoä­lyn tehtäväksi.

  52. Tero Tolo­nen: Päät­te­lyn var­muut­ta kuvataan tuos­sa “con­fi­dence esti­ma­tion”, eli arvioidaan sitä kuin­ka var­masti kone tietää vas­tauk­sen. Huo­maa sana esti­ma­tion eli arvio.
    Kyse on siis arvio toden­näköisyy­destä että se on juuri nyt oike­as­sa. Neu­roverkot ovat siitä käte­viä, että ne anta­vat jotain suun­taa-antavaa tietoa tämän arvion poh­jak­si, mut­ta aina se ei mene oikein sen parem­min kuin ihmisenkään oma käsi­tys omista tiedois­taan ei aina mene oikein.

    En nyt oikein vieläkään ymmär­rä point­ti­asi. Jos olen asi­as­ta yhtään mitään oikein ymmärtänyt[1], niin jos tarkastel­laan tyyp­il­listä luokit­tel­e­vaa koneop­pimisal­go­rit­mia (joka esimerkik­si jakaa poti­laat kah­teen luokkaan: “Sairas­taa leukemi­aa” ja “Ei sairas­ta leukemi­aa”), niin tuo algo­rit­mi palaut­taa poti­laalle numeron nol­lan ja ykkösen välil­lä, joka kuvas­taa toden­näköisyyt­tä, että poti­laal­la on leukemia.

    Jos siis luku on kovin lähel­lä ykköstä — san­o­taan vai­ka 0,99 — niin algo­rit­mi on suh­teel­lisen var­ma, että poti­laal­la on leukemia. Itseasi­as­sa algo­ri­mi on kovinkin tarkasti täs­mälleen sitä mieltä, että on väärässä yhden ker­ran sadas­ta täl­lais­es­ta potilaasta.

    Jos sen sijaan luku olisi vaik­ka 0,51, algo­rit­mi on sitä mieltä, että poti­laal­la kyl­lä “toden­näköis­es­ti” on leukemia, mut­ta täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa algo­rit­mi on läh­es joka toinen ker­ta väärässä, eli läh­es yhtä hyvään tulok­seen päästään kolikkoa heittämällä.

    Ja vielä, jos luku on 0,01, algo­rit­mi on jok­seenkin var­ma, että poti­las on ter­ve, mut­ta jälleen, odot­taa ole­vansa väärässä ker­ran sadas­ta potilaasta.

    Se, mitä tuos­sa wat­sonis­sa tarkoite­taan con­fi­dence esti­ma­tion­il­la, tarkoit­taa min­un ymmärtääk­seni vain sitä, ylit­tääkö tuo todenäköisyys­luku jonkin raja-arvon. Siis esimerkik­si jos luku on yli 0,95, ollaan riit­tävän var­mo­ja, että vas­taus on oikea, jos alle, ollaan epävarmoja.

    Sen sijaan se ei tarkoi­ta sitä, että algo­rit­mil­la olisi joku näke­mys siitä kuin­ka tarkasti 0,69 on oikein. Enkä minä ymmär­rä miten tuo­ta edes teo­ri­as­sa voitaisi­in yksit­täisen poti­laan kohdal­la arvioi­da, poti­laal­la kun joko on leukemia tai ei. 

    [1] Olen tässä asi­as­sa täysi maal­likko, mut­ta kiin­nos­tunut kyl­lä ymmärtämään asi­aa paremmin

  53. Kan­nat­taisi var­maan aloit­taa mm. radi­olo­gien, kli­in­is­ten fys­i­olo­gien ja kli­in­is­ten neu­ro­fy­s­i­olo­gien eli läh­es puh­taasti diag­nos­tis­ten alo­jen työn siirtämis­es­tä keinoä­lylle. Siel­lähän arvioidaan usein yhden kone­tutkimuk­sen tulosta ihmisen toimes­ta, mikä on lähtöko­htais­es­ti val­tavasti yksinker­taisem­paa kuin poti­laan kokonaistilanne. 

    Mik­siköhän tietokone ei sit­ten vielä tee mitään päätök­siä, vaik­ka siihen taku­ul­la mon­es­sa asi­as­sa parem­min pysty­isi? Liit­ty­isikö se vas­tu­un kantamiseen?

  54. tcrown: En nyt oikein vieläkään ymmär­rä point­ti­asi. Jos olen asi­as­ta yhtään mitään oikein ymmärtänyt[1], niin jos tarkastel­laan tyyp­il­listä luokit­tel­e­vaa koneop­pimisal­go­rit­mia (joka esimerkik­si jakaa poti­laat kah­teen luokkaan: “Sairas­taa leukemi­aa” ja “Ei sairas­ta leukemi­aa”), niin tuo algo­rit­mi palaut­taa poti­laalle numeron nol­lan ja ykkösen välil­lä, joka kuvas­taa toden­näköisyyt­tä, että poti­laal­la on leukemia.

    Veron­mak­sajien rahaa on kulunut jo ihan merkit­tävästi ennen kuin kli­inisessä tutkimuk­ses­sa ollaan tuos­sa pisteessä.

    Pikem­minkin kysymyk­se­naset­telu on “mitä havain­to­ja (konkreet­tisen mitat­ta­van suureen tuot­tavia tutkimuk­sia) tulee tehdä jot­ta luokit­telun (mekaa­ni­nen pros­es­si) sen­si­ti­ivisyys ja spe­si­fisyys saadaan riit­täväk­si jot­ta sitä voidaan kut­sua lääketi­eteek­si puoskaroin­nin sijaan”.

    Sen­si­ti­ivisyy­den ja spe­si­fisyy­den keskinäistä merk­it­sevyyt­tä voidaan sit­ten säätää riskin, esimerkik­si mah­dol­lisen virhe­di­ag­noosin tai kus­tan­nusten mukaan.

    Koneen hyödyt ovat siinä että se a) pystyy kaiva­maan rel­e­vant­tia poti­las­dataa jär­jestelmistä lääkäriä tehokkaam­min ja b) pystyy opti­moimaan luokit­teli­jaa halut­tu­jen kri­tee­rien, esimerkik­si kus­tan­nusten mukaan tehokkaammin.

    Lääkäri taas pystyy mekaanista luokit­teli­jaa parem­min päätök­sen­teossa huomioimaan hil­jaisem­mat sig­naalit joi­ta on vaikea oper­a­tional­isoi­da luokit­teli­jalle syötettäväksi.

    Uskoisin että jo pelkästään se että lääkäri saisi ruudulleen työhy­po­teesi­aan vas­taa­van opti­maalisen päätöspu­un säästäisi turhil­ta tutkimuk­sil­ta. Olen jotenkin ymmärtänyt ettei erikois­lääkärikään ihan aina lennos­sa hah­mo­ta mis­sä järjestyk­sessä tutkimuk­sia kan­nat­taa teet­tää vaik­ka päätöspuuk­si aukipi­ir­ret­tynä asia onkin triviaali.

  55. tcrown:
    Sen sijaan se ei tarkoi­ta sitä, että algo­rit­mil­la olisi joku näke­mys siitä kuin­ka tarkasti 0,69 on oikein. Enkä minä ymmär­rä miten tuo­ta edes teo­ri­as­sa voitaisi­in yksit­täisen poti­laan kohdal­la arvioi­da, poti­laal­la kun joko on leukemia tai ei. 

    Olen ymmärtänyt, ettei esim. Wat­son tee mitään binäärisiä päätök­siä vaan sille annetaan esim. lista poti­laan oireista ja se yrit­tää löytää parhait­en oire­i­ta vas­taa­van taudin. Lop­pu­pelis­sä sil­lä on joukko oireisi­in mah­dol­lis­es­ti sopivia taute­ja, joista pitäisi vali­ta yksi toden­näköisin — ilmeis­es­ti tässä yhtey­dessä annet­tu luku kuvaa sitä miten suurel­la luot­ta­muk­sel­la valit­tu tau­ti osuu oikeaan.

    (Eli siis, jos yksi tau­ti sopii oireisi­in selvästi mui­ta vai­h­toe­hto­ja parem­min, niin luotet­tavu­us on suurem­pi — jos taas voit­tomar­gin­aali jää pienek­si, niin diag­noosi ei liene mitenkään varma?)

  56. tcrown: En nyt oikein vieläkään ymmär­rä pointtiasi. 

    Eli jos opetamme tekoä­lyä vaik­ka tun­nista­maan sieniä ja aloita­mme punais­es­ta kär­pässien­estä niin voimme tehdä sään­nön “jos sieni on punainen, se on kärpässieni”

    Itse­var­ma algo­rit­mi, mut­ta usein väärässä. Eli 100% var­muus ei ainakaan tuos­sa algo­rit­mis­sa tarkoi­ta todel­lista toden­näköisyyt­tä — tarkoit­taako se koskaan?

    Jot­ta sieniä pystyt­täisi­in tun­nista­maan parem­min, pitää lisätä lisää laje­ja ja tun­tomerkke­jä tietokan­taan. Aina kun lisätään uusia laje­ja tai tun­tomerkke­jä var­muus hyp­pää jon­nekin suun­taan — joskus var­muut­ta tulee lisää, joskus taas tulee uusia epävarmuustekijöitä.

    Vaik­ka tekoä­ly olisi hyvinkin koulutet­tu, odot­ta­mat­tomat input ‑arvot voivat silti saa­da aikaan out­o­ja tulok­sia, esim. joku aika sit­ten tutk­i­jat has­sut­ti­vat kuvan­tun­nis­tu­so­hjelmia näkemään vaik­ka mitä ihmeel­lisyyk­siä kohi­nas­sa, esim. ne ilmoit­ti­vat että kohi­nan keskel­lä on 99.99% toden­näköisyy­del­lä leijona.

    http://www.evolvingai.org/fooling

  57. ksee:
    (Eli siis, jos yksi tau­ti sopii oireisi­in selvästi mui­ta vai­h­toe­hto­ja parem­min, niin luotet­tavu­us on suurem­pi – jos taas voit­tomar­gin­aali jää pienek­si, niin diag­noosi ei liene mitenkään varma?)

    …tai siis itseasiassa…

    Luotet­tavu­usarvioon vaikut­tanevat a) kuin­ka vah­va match voit­tanut diag­noosi oli ja b) mikä sen ero lähempi­in kil­paile­vi­in matchei­hin oli. Eli siis “vah­va match” ja “iso ero mui­hin” = “suuri luotet­tavu­us” vs. “heikko match” tai “pieni ero mui­hin” = “pieni luotettavuus”.

  58. Ei mikään tekoä­ly tee autu­aak­si ilman dataa. Tässä aihep­i­iris­sä olen­naisem­paa on minus­ta lähivu­osi­na yleinen diag­nosoin­tite­knolo­gian ja ‑menetelmien halpeneminen. 

    http://www.esaimaa.fi/Online/2015/03/17/Doktori%20romahdutti%20laboratoriohinnat%20-%20verenkuva%20pilkkahintaan%20/2015118778003/4

    Laa­jan verenku­van­han voisi ottaa tal­teen vaik­ka joka kuukausi, veren­paineen ja sykkeistä analysoidun stres­si­ta­son lisäksi.

    En tiedä paljonko koko var­talon 3D MRI mak­saa, mut­ta voi olla että sel­l­aisen saa muu­ta­mas­sa vuodessa alle satasel­la. Tuol­loin voisin jo kuvaut­taa itseni huvikseni parin vuo­den välein. Jos ei kas­vaimia löy­ty­isi niin näk­isi tekoä­lyn analysoimana havain­nol­lis­es­ti kuin­ka välilevyt kulu­vat, nört­tiniskan kivut kehit­tyvät ja ras­vaku­dok­set paisu­vat vyötäröllä.

    Eikä tarvit­sisi lääkärei­denkään arvail­la niin paljon, kun verenku­vahis­to­ria, hor­moni­ta­sot, geeniper­imä ja var­talon rak­en­teen muu­tok­set oli­si­vat jatku­vasti selvillä.

  59. TL:
    Laa­jan verenku­van­han voisi ottaa tal­teen vaik­ka joka kuukausi, veren­paineen ja sykkeistä analysoidun stres­si­ta­son lisäksi.

    En tiedä paljonko koko var­talon 3D MRI mak­saa, mut­ta voi olla että sel­l­aisen saa muu­ta­mas­sa vuodessa alle satasel­la. Tuol­loin voisin jo kuvaut­taa itseni huvikseni parin vuo­den välein. Jos ei kas­vaimia löy­ty­isi niin näk­isi tekoä­lyn analysoimana havain­nol­lis­es­ti kuin­ka välilevyt kulu­vat, nört­tiniskan kivut kehit­tyvät ja ras­vaku­dok­set paisu­vat vyötäröllä.

    Eikä tarvit­sisi lääkärei­denkään arvail­la niin paljon, kun verenku­vahis­to­ria, hor­moni­ta­sot, geeniper­imä ja var­talon rak­en­teen muu­tok­set oli­si­vat jatku­vasti selvillä.

    Haus­ka nähdä kyl­lä mil­laiseen tilanteeseen täl­lainen johtaa. Täl­lä het­kel­lähän on niin että mitä enem­män poti­laas­ta tulee infor­maa­tio­ta niin sitä enem­män tulee epä­var­muut­ta, jatko­toimen­piteitä, kysymyk­siä, käyn­te­jä ja rahan­menoa. Tieteel­listä tietoa on yleen­sä vähem­män kuin kysymyk­siä. Lääketiede­hän on nimenä vähän harhaan­jo­hta­va kos­ka kyseessä on ainakin yhtä paljon eri­lais­ten hoito- ja toim­intakäytän­tö­jen joukko, jot­ka eivät perus­tu tutkit­tuun tietoon.

    Kahdes­ta yhtä ter­veestä ihmis­es­tä se, joka on kovin kiin­nos­tunut veri­ar­vois­taan ja mit­taus­tu­lok­sis­taan, käyt­tää paljon enem­män ter­veyspalvelu­ja ilman terveyshyötyä.

  60. TL: Ei mikään tekoä­ly tee autu­aak­si ilman dataa. Tässä aihep­i­iris­sä olen­naisem­paa on minus­ta lähivu­osi­na yleinen diag­nosoin­tite­knolo­gian ja ‑menetelmien halpeneminen.

    Juuri näin, ja tämä luul­tavasti lisää entis­es­tään ter­vey­sero­ja hyvin- ja huonom­min­voivien välil­lä kun osa kansas­ta halu­aa ja pystyy käyt­tämään hal­ven­tunut­ta dataa ja sen mukanaan­tuo­mia (yksi­ty­isiä) palvelui­ta hyväkseen.

    Se kansanosa joka näistä palveluista eniten hyö­ty­isi, on tosin syys­tä tai tois­es­ta julkisen ter­vey­den­huol­lon varas­sa, jos­ta näitä palvelui­ta tuskin on saatavis­sa vielä täl­lä vuosisadalla.

    Yksi lop­putule­ma voi hyvinkin olla oman ter­veys­datan “myyn­ti” (ulko­maisille) toim­i­joille jon­ka vastik­keena saa ter­veysseu­ran­nan perus­palve­lut, vähän samaan tapaan kuin use­at net­ti­palve­lut ovat ilmaisek­si käytet­tävis­sä kun käyt­täjä on ensin suos­tunut kerät­tävän datan luovu­tuk­seen (myyn­ti­in) erinäisille kol­man­sille osa­puo­lille. Tämä on sikäli huono vai­h­toe­hto että muualle kerät­tävä data ei sit­ten ole julkisen ter­vey­den­hoidon käytet­tävis­sä, ja sen laatu on markki­noin­nin kohden­tamiseen riit­tävä mut­ta ter­vey­den­huol­lon tarkoituk­si­in riittämätön.

  61. Jo suh­teel­lisen yksinker­tainenkin tekoä­ly aut­taisi polik­linikoil­la päivys­täviä erikois­lääkäre­itä. Heil­lä on kovas­sa kiireessä ja paineessa taipumus­ta tulki­ta poti­laan oireet oman erikoisalaansa kuu­lu­van sairau­den oireik­si, vaik­ka todel­lisu­udessa kyse olisi aivan toisen erikoisalan sairaud­es­ta. Tekoä­lyn olisi help­po ylit­tää täl­laiset erikois­tu­mis­ra­jat ja ehdot­taa joitain lisätsekkauksia.

    Eräs esimerk­ki on aku­ut­ti ahdas/umpikulmaglaukooma, joka oireil­taan muis­tut­ta­vat ankaraa migreeniko­htaus­ta tai aivov­eren­vuo­toa, ja joka saat­taa tuho­ta näön puo­lessa vuorokaudessa. Aivov­erenkier­tospe­sial­isti ei vält­tämät­tä huo­maa tehdä tai teet­tää silmän­paineen mit­taus­ta, joka pal­jas­taisi välit­tömästi oire­it­ten todel­lisen syyn.

  62. Tero Tolo­nen: Vaik­ka tekoä­ly olisi hyvinkin koulutet­tu, odot­ta­mat­tomat input ‑arvot voivat silti saa­da aikaan out­o­ja tuloksia

    Nyt taisin päästä kär­ry­ille mitä ajat takaa. Toki, jos meil­lä on ilmiö, jota ei ole ollut datassa[1], jol­la oppimisal­go­rit­mia on koulutet­tu, tulok­set ovat puu­ta­heinää. Tämä tietysti pätee samal­la taval­la ihmisä­lyyn. Hyvä uuti­nen on, että jos tuo ilmiö on sat­un­naisko­hi­naa merkit­tävämpi, sen havait­sem­i­nen on erit­täin help­poa, sil­loin kun koneen ennus­teet alka­vat men­nä sys­temaat­tis­es­ti pieleen.

    Sen sijaan jos/kun ollaan tuol­la hyvin käyt­täy­tyväl­lä alueel­la, niin ei ole mitään syytä olet­taa, että algo­rit­min anta­mat luot­ta­musvälit oli­si­vat jol­lain perus­teel­lisel­la taval­la väärin.

    [1] Kuten niin moni on jo tässäkin sanonut, algo­rit­mi ei voi olla oppimis­dataansa parem­pi. Mik­si en siis voi luovut­taa ter­veys­dataani hyötykäyttöön?

  63. tcrown: Nyt taisin päästä kär­ry­ille mitä ajat takaa. Toki, jos meil­lä on ilmiö, jota ei ole ollut datassa[1], jol­la oppimisal­go­rit­mia on koulutet­tu, tulok­set ovat puutaheinää. 

    Kyl­lä, mut­ta myös niin­päin että jos datas­sa on jokin ilmiö, joka ei vas­taa sitä mitä koulute­taan, se voi oppia yhdis­tämään täm­möisen sekun­daarisen havain­non tavoitteeseen.

    Esim jos sie­nien val­oku­vat ovat aina pöy­dän pääl­lä, se yhdis­tää sienen ja pöy­dän liit­tyvän toisi­in­sa, vaik­ka tarkoi­tus oli opet­taa vain sien­ten tuntemista.

  64. Mitenköhän kävi luomien tietokonepo­h­jaiselle analysoin­nille? En ole aiheesta mis­tään näh­nyt sit­ten sen jäl­keen, kun sen tulemis­es­ta media uuti­soi. Siitä on jo vuosia. Ainakin nyt viimek­si, kun kävin HUS:n Iho- ja aller­gia­sairaalas­sa, lääkäri teki muu­tamien sekun­tien mit­taisen silmämääräisen pikatarkas­tuk­sen ja tote­si, että ihon tilanne on ympäri kehoa kunnossa. 

    Tietokone­analysoin­ti perus­tuu suureen joukkoon val­oku­via, joista tietokone on opetel­lut tun­nista­maan pahan­laa­tuiset. Se olisikin kätevä sys­tee­mi. Ihmiset voisi­vat itse ottaa kuvia ja lähet­tää, kone antaisi vas­tauk­sen ja tarvit­taes­sa ohjaisi jatko­tutkimuk­si­in. Tämä jos mikä säästäisi yhteiskun­nan rahoja.

  65. Esimerkik­si kilpi­rauhasen vajaa­toimin­nan diag­no­ti­soin­ti ja lääke­hoidon suun­nit­telu onnis­tu­isi hyvin tekoä­lyn avulla.

    On sairaus tode­taan veriko­keen avul­la, selvitetään onko tietyt para­metrit (S‑TSH, S‑T4‑V, S‑T3‑V) viitear­vois­sa. Jos on liikaa poikkea­maa määrätään lääk­i­tys (Thy­roksin) sit­ten seu­raa­vat kokeet ja kat­so­taan mihin suun­taan para­metrit ovat liikkuneet määrätyl­lä lääkean­nos­tuk­sel­la. Sen jäl­keen se on vain titraamista, eli ei muu­ta kuin uusi annos­tus ja kat­so­taan mihin suun­taan para­metrit liikkuu. Lopuk­si ne on kohdil­laan. Tässä lääkärin työn voi tehdä tietokone. Muu kilpi­rauhaseen liit­tyvä tutkimi­nen on asia erikseen.

  66. Jor­ma Nordlin: Tässä lääkärin työn voi tehdä tietokone. Muu kilpi­rauhaseen liit­tyvä tutkimi­nen on asia erikseen. 

    Tässä kohtaa on hyvä kysyä, tutk­i­taanko sit­ten kilpi­rauha­sia lainkaan, jos yksikään lääkäri ei niitä enää työssään kohtaa vaan hoito tapah­tuu liukuhi­hnal­ta. Jääkö käsi­tys­tä nor­maal­i­ud­es­ta ja sitä kaut­ta epänor­maal­i­ud­es­ta tai jääkö tarpeen kaut­ta muotoutunut­ta uteliaisu­ut­ta, jos kon­tak­tip­in­ta häviää?

  67. Tekoä­lyn toimin­nas­ta voidaan myös oppia jotain ihmisen ajattelusta.

    Esimerkik­si jos rikok­sen tek­i­jä on ihon­väriltään mus­ta, myös ihmisen aivo­jen yksinker­taisem­paa päät­te­lyä tekevät osat yhdis­tävät ihon­värin rikok­seen, ihan samal­la taval­la kuin vaikka­pa tekoä­ly tek­isi, jos sille näytet­täisi­in vain rikosten tek­i­jöi­den val­oku­via. The Econ­o­mist lehdessä oli juuri artikke­li tekoälystä, joka luokit­teli erään tutkimuk­sen mukaan mus­tat mon­ta kym­men­tä pros­ent­tia toden­näköisim­min rikol­lisik­si ilman perustei­ta — tosin tekoä­lyn kehit­tänyt yri­tys kiisti väitteen.

    Täm­möiset sekundäärisi­in havain­toi­hin perus­tu­vat pääät­te­lyketjut voivat johtaa han­kali­in ongelmi­in, esimerkik­si jos sat­tumal­ta kaik­ki tek­i­jät elämässäsi osoit­ta­vat että olet rikolli­nen, vaik­ka näin ei olisi, täm­möiset etukä­teen tapah­tu­vat ennus­teet voivat johtaa siihen että ennus­tus lop­ul­ta toteu­tuu -> et saa töitä, menetät luot­tolu­ok­i­tuk­sen ja lop­ul­ta ajaudut tekemään jotain pimeitä töitä tai mui­ta rikoksia.

    Ihmisen aivoil­la on vielä tois­taisek­si se ylivoimainen piirre, että suurel­la vaival­la ne pystyvät luo­maan loogisia malle­ja, jois­sa täm­möiset prim­i­ti­iviset ajatuk­set erote­taan loogisik­si ajatusketjuiksi.

    Mut­ta aiv­ot ovat tot­tuneet luot­ta­maan näi­hin alem­man tason päät­te­ly­i­hin, kos­ka eloon­jään­nin kannal­ta ne ovat olen­naisia. Esimerkik­si pyöräl­lä ajet­taes­sa on pakko luot­taa jonkin ver­ran vais­toi­hin ja reflek­sei­hin, kos­ka se on paras­ta mah­dol­lista tietoa mitä pystytään tuot­ta­maan. Suurin osa ihmisen elämästä on täm­möistä vais­ton­va­raista toimintaa.

    Tämä myös selit­tää sen, miks keskustelu­pal­stoil­la on niin vaikea keskustel­la — jokin tiet­ty sig­naali saa keskustelijois­sa aikaan sig­naale­ja, jot­ka luokit­tel­e­vat ihmisiä eri kat­e­go­ri­oi­hin usein varsin epätarkasti.

    Hyvä esimerk­ki vaikka­pa Marko Hamilon kir­joi­tus tuos­sa yhdessä toises­sa ketjus­sa siitä miten use­at eri sub­jek­tit luokit­te­liv­at asioi­ta väärin ja vaikut­ti siltä, että Hami­lo saat­toi itsekin tehdä hie­man hätäisiä yleistyk­siä, vaikka­pa blo­gi-isän­nän kyvys­tä ymmärtää nuorisoa. Yleis­es­ti voi sanoa, että jokainen tekee vääriä luok­i­tuk­sia refleksi­no­mais­es­ti ja vas­ta suuren työn kaut­ta pystytään oppi­maan niistä pois. Itsekin olen luokitel­lut Hamilon kir­joituk­set johonkin kat­e­go­ri­aan ja on vaatii työtä kytkeä tätä luokit­telji­aa pois seu­raa­van ker­ran kun kir­joi­tus­ta lukee. Elämää helpot­ta­va kyky siis ikävä kyl­lä han­kaloit­taa ymmärtämistä.

  68. Tuo ter­veys­datan datan “myyn­ti” isoille yri­tyk­sille on jonkin ver­ran herät­tänyt keskustelua ja on ihan selvä, että tästä tul­laan käymään keskustelua vielä pitkään.

    En osaa sanoa kuin­ka toden­peräi­nen tämä kir­joi­tus on, siihen kan­nat­taa suh­tau­tua ennen fak­to­jen tarkas­tus­ta vain mielip­i­teenä, mut­ta siinä esitet­ty ske­naario on sinän­sä täysin mahdollinen 

    http://www.mind-spa.it/2017/04/24/the-mother-of-all-data-grabs/

    Toinen hie­man posi­ti­ivisem­pi kir­joi­tus samas­ta aiheesta:

    https://www.enterprisetimes.co.uk/2016/04/04/italy-gets-european-healthcare-centre/

    Lop­pu­jen lopuk­si kai pitää kysyä mikä on tärkeää. Avoimuus ei mielestäni ole ongel­ma — väärinkäytök­set ja monop­o­lit voivat sel­l­aisik­si muo­dos­tua. Toisaal­ta, täy­tyy muis­taa että tässä on kyse myös tuoteke­hi­tyk­ses­tä ja kil­pailue­dun saavut­tamis­es­ta vas­ta alku­vai­heessa ole­val­la, kehit­tyväl­lä markkinalla.

Vastaa käyttäjälle Turkulainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.