Anttilan konkurssi: verkkokauppaostajan oikeusturva

Se, että verkkokaup­pa-asi­akkaat menet­tävät rahansa saa­mat­ta tavaraa Antti­lan men­tyä konkurssi­in, on tilanteena kohtu­u­ton. Jos laki toimii näin, on lakia muutet­ta­va. Ei voi edel­lyt­tää, että verkkokaup­po­jen asi­akkaat oli­vat ennenos­tos­ta velvol­lisia tutus­tu­maan yhtiön taloudel­liseen tilanteeseen, ei ole oikein tästä maailmasta.

Kos­ka olin tehnyt tästä asi­as­ta twi­itin, min­ut kut­sut­ti­in Ylen aamuTV:seen asi­aa taivastelemaan.

Esitin, että lakia on muutet­ta­va niin, että raha ja tavara vai­h­ta­vat omis­ta­jaa samanaikaises­ti. Kos­ka myyjä ei tavaraa ehkä vielä omista ja kos­ka sen lähet­tämis­es­tä aiheutuu kulu­ja, joi­ta konkurssipesä ei voi hoitaa, kätev­in­tä on, että raha siir­tyy myyjän omis­tuk­seen vas­ta, kun tavara on toimitet­tu. Tämän hallinnoi­imisek­si voisi olla erilli­nen jär­jeste­lytili, jos­ta myyjä voi siirtää rahaa oma­lle tililleen sit­ten kun tavara on vai­h­tanut omistajaa.

Juk­ka Kemp­pisen mielestä puhuin aivan pehmeitä. En tiedä, ymmär­sikö hän mitä sanoin, kos­ka hän ryhtyi ker­tomaan kauhutari­noi­ta, kuin­ka konkurssi­in menevä yrit­täjä yrit­tää myy­dä kalli­in mer­sun­sa pilkkahin­taan kak­si vuo­ti­aalle tyt­tärelleen. Min­un on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä täl­lä on sen min­un jär­jeste­lytiliehdo­tuk­sen kanssa. Ensik­sikin en esit­tänyt, että tavara vai­h­taisi omis­ta­jaa etu­a­jas­sa vaan että raha vai­h­taa omis­ta­jaa vas­ta kun tavara toimite­taan. Vaik­ka oloisin esit­tänyt, että tavara vai­h­taa omis­ta­jaa, kun se on mak­set­tu, lie­nee yksinker­taista erot­taa omaisu­u­den myymi­nen lähipi­ir­ille pilkkahin­taan net­tikau­pas­ta, jos­sa kaikil­la on ollut mah­dol­lisu­us ostaa tavara lis­tas­sa ole­val­la hinnalla.

Kemp­pisen ratkaisu oli juris­tille tyyp­illi­nen. 200 euron hin­taisen tavaran saa omak­seen viimeistään hov­ioikeuskäsit­te­lyn jäl­keen, kun­han palkkaa itselleen kalli­in ja taita­van asiana­ja­jan.   Vain juristi voi ajatel­la, että on järkevää mak­saa asiana­ja­jalle viisi ton­nia jutus­sa, jos­sa intres­si on 200 euroa ja että asia on sil­lä selvä, jos saa tilaa­mansa hääpu­vun pari vuot­ta häi­den jälkeen.

Lakia on muutet­ta­va taval­la tai toisel­la, ihan sama miten, kun­han epäko­h­ta saadaan korjatuksi.

Huo­mat­takoon kuitenkin, että mah­dolli­nen lain­muu­tos tur­vaa vain niiden ase­man, jot­ka tekevät ostok­sen­sa koti­mai­sista verkkokaupoista. Ulko­maisia verkkokaup­po­ja käyt­tävien ase­ma on kiin­ni näi­den maid­en lainsäädännöstä.

   Kulut­ta­jan oikeut­ta palaut­taa osta­mansa tuote konkurssi­ti­lanteessa on jo vähän vaikeampi toteut­taa, joskaan ei ehkä mah­do­ton­ta. Posti esimerkik­si voi kieltäy­tyä kul­jet­ta­mas­ta tavaroi­ta takaisin, jos laskulle ei löy­dy enää mak­sa­jaa. Jos ostaa kuusi eri­laista hamet­ta aiko­muk­se­na palaut­taa niistä viisi, voi yhtäkkiä tode­ta ole­vansa kuu­den hameen onnelli­nen omistaja. 

69 vastausta artikkeliin “Anttilan konkurssi: verkkokauppaostajan oikeusturva”

  1. Eikös tämä ongel­ma hoidu per­in­teis­es­ti luot­toko­r­tilla mak­saen? Luot­toko­rt­tiy­htiö palaut­taa rahat osta­jalle ilmoituk­ses­ta, kun tavaraa ei näykään ja perii sit­ten kaikkien asi­akkaiden fyrkat ker­ral­la takaisin fir­mal­ta tai konkurssipesältä, jos sum­mat ovat vaivan arvoisia.

    Vastaa

  2. Vähin­tään voitaisi­in velvoit­taa myyjä keskeyt­tämään verkkokaup­pa viimeistään, kun konkurssi­hake­mus on jätet­ty. On kohtu­u­ton­ta, että kun muut rahoit­ta­jat eivät enää rahoi­tus­ta anna, voi vielä kerätä rahaa kulut­ta­jil­ta. Menet­te­ly vaikut­taa lähin­nä petokselta.

    Vastaa

  3. Tämä ongel­ma johtunee ainakin osit­tain Suomen oudos­ta verkko­mak­su­painike­jär­jestelmästä, jol­loin mak­su mak­se­taan tilisi­ir­tona välittömästi. 

    Maail­mal­la mak­sut hoide­taan yleen­sä joko pank­ki- tai luot­toko­r­tilla, jol­loin tilauk­sen teon yhtey­dessä kor­tille asete­taan ain­oas­taan kat­e­va­raus joka veloite­taan vas­ta kun tavara on lähetet­ty asiakkaalle.

    Vastaa

  4. Miten tavaran toim­i­tus osoite­taan? Mikä het­ki on tuo “samanaikaisu­us”? Asi­akas kuit­taa lähetyk­sen postista? Aika help­poa olisi konkurssiyrit­täjän lähetel­lä kiviä pahvilaatikoissa. 

    Kulut­ta­jan kannal­ta riit­täisi että pos­timyyn­tiyri­tyk­set joutu­vat otta­maan vaku­u­tuk­sen tai ylläpitämään vaku­us­ra­has­toa. Yhteinen rahas­to jos­sa pitää olla 0.1% liike­vai­h­dos­ta. Sieltä mak­se­taan heti takaisin jos tulee konkurssi. Rahas­to perii jälkikä­teen saatavia konkurssipesästä etuoikeutettuna.

    Vastaa

  5. Jos halu­aa var­muu­den, siitä pitää mak­saa. Tämä varmis­telu siir­tyy tuot­tei­den hin­toi­hin var­muudel­la 100%. Kuka siis halu­aa mak­saa lisää?

    Voi käyt­tää posti­en­nakkoa, mut­ta siitä joutuu mak­samaan. Posti­en­nakko on muu­toin suh­teel­lisen kätevä tapa — Matkahuol­lol­la on Bussi­en­nakko, voi olla että jois­sain luo­tol­li­sis­sa mak­su­is­sa on myös vas­taavia etu­ja. Ain­oa ongel­ma näis­sä on, että ne nos­ta­vat ostok­sen hin­taa muu­ta­mal­la eurolla.

    Sit­ten on eri­laisia näen­näis­es­ti ilmaisia välit­täjiä, mut­ta nekin saat­ta­vat salakavalasti lisätä laskun hintaa:

    http://www.verkkoshoppailu.com/2012/10/31/kokemuksia-klarna-lasku-ja-tili-maksutavoista/

    En ole var­ma mihin Klar­nan “ilmaisu­us” perus­tuu, mut­ta epäilen että liike­toimin­nan ydin on juuri nois­sa karhu­laskuis­sa, sekä luo­tol­lisen tilin maksuissa.

    Olen­naista tässä kai olisi val­is­taa ihmisiä pun­nit­se­maan mil­lä henkilöko­htaisel­la riskil­lä he halu­a­vat tuot­tei­ta kaupoista ostaa. Jos verkkokaup­pa arve­lut­taa, osta kivijalkamyymälästä.

    Jos koti­maisil­ta kaupoil­ta kiel­letään nykyisen kaltaisen verkkopankki­mak­sun käyt­tö, ne ajau­tu­vat vielä isom­pi­in ongelmi­in kil­pailus­sa kan­sain­välis­ten verkkokaup­po­jen kanssa. Tuskin kukaan halu­aa lakimuu­tos­ta, joka vain lisää konkurssien tai koti­mais­ten verkkokaup­po­jen “uloslipu­tusten” määrää?

    Vastaa

  6. Voisi myös miet­tiä onko oikein sal­lia main­os­t­a­mi­nen vielä sil­loin kun konkurssin vuok­si tilauk­sia ei enää tul­la toimit­ta­maan. Kodin 1 main­os­ti pois­to­jaan vielä klo 14.20 sähkö­pos­til­la vaik­ka hyvin tiedos­sa että 2 tun­nin päästä pulju on kiin­ni ja tuot­teet ja rahat ovat sijoit­ta­jille. Onko oikein että lail­lis­es­ti saa hui­ja­ta raho­ja ja jät­tää toimit­ta­mat­ta? Sama temp­pu yksi­ty­ishenkilöltä net­ti­hu­u­tokau­pas­sa ja olet aina rikolli­nen. Yri­tyk­sil­lä mit­takaa­va ja puhal­lus on vielä val­tavasti suurem­pi, mut­ta ei mitään väärää?.

    Vastaa

  7. Minus­ta Kemp­pisen aja­tus on, että mak­se­tut oste­tut tavarat kuu­lu­vat osta­jalle, vaik­ka ne oli­si­vatkin vielä konkurssipesän varas­tossa. Eli, että lakia tulk­i­taan tahal­laan väärin, eikä tämä tulk­in­ta menisi läpi oikeudessa. Asi­as­ta ei var­maankaan ole ennakkopäätöstä, sil­lä kukaan ei ole asi­aa tes­tannut sen vähäisen merk­i­tyk­sen takia. Voisiko Kulut­ta­javi­ras­to viedä asian käräjille jonkun asi­akkaan puoles­ta ennakkopäätök­sen saamiseksi?

    Vastaa

  8. Kulut­ta­jan saata­vat konkurssipesästä voisi­vat olla etuoikeutet­tua velkaa. Kos­ka konkurssis­sa usein tarvi­taan Palkkatur­vaa, siihen voisi lisätä kätevästi myös Kulut­ta­jasaata­vatur­van, joka mak­saisi sen osan jota mah­dol­lis­es­ti ei pystytä kat­ta­maan konkurssipesän varoilla. 

    Ymmärtääk­seni myöskin tavaroiden toimit­ta­mi­nen kulut­ta­jille on suo­ras­taan lail­la kiel­let­ty ennen konkurssipesän selvi­tyk­si tulemista, ellei tuotet­tu ole kor­vamerkit­ty asi­akkaalle Kon­kL 5:6 § mukaises­ti. Lakia voisi muut­taa ehkä myös siten että jo tilat­tu­ja tuot­tei­ta saa toimit­taa asi­akkaille ja/tai kulut­ta­jille, vaik­ka niitä ei tietylle asiakkaalle/kuluttajalle olisi vielä kor­vamerkit­ty. Jos tavaroi­ta on myy­ty enem­män kuin mikä varas­tos­al­do on, osa saisi tavaran, osa hin­nan konkurssipesän ja Kulut­ta­jasaata­vatur­van maksamana. 

    Sitä pitää miet­tiä täl­lai­sis­sa jär­jeste­lyis­sä, että mis­sä ase­mas­sa esimerkik­si tietokonei­ta Antti­lan alen­nus­myyn­nistä tilan­nut yri­tys on suh­teessa kulut­ta­ji­in ja miten se tilanne hoide­taan jos­sa a) tavaroi­ta on myy­ty enem­män kuin niitä on varas­tossa b) konkurssipesä ei riitä kat­ta­maan niitä kulut­tu­jasaatavia. B‑kohta on sikäli oleelli­nen, että kulut­ta­jat alka­vat luul­la aina saa­vansa saata­vansa konkurssipesästä, jos he ovat ensisi­jaisia velko­jia, ja luot­toko­rtin, laskun tai Pay­Palin käyt­tö mak­su­ta­pana vähe­nee. Yksit­täi­nen kulut­ta­ja saat­taa kuitenkin käyt­tää kaik­ki säästön­sä verkkokau­pan alennusmyyntiin.

    Vastaa

  9. Osmon ehdo­tus kieltäisi verkkokau­pan, jos­sa asi­akkaat rahoit­ta­vat liike­toim­intaa. Rahoit­ta­vat merk­i­tyk­sessä anta­vat velkaa. Sel­l­aisi­akin yri­tyk­siä voi nimit­täin olla, jot­ka myyvät esim. palju­ja, tyn­nyrisauno­ja tms. use­am­man viikon toim­i­tusa­jal­la. Täil­löin liike­toim­inta­mal­li­na nimeno­maan on, että väl­tetään rahoi­tus­tarvet­ta kol­man­nelta osa­puolelta. Sisäänos­tot tuot­teet myyvään yri­tyk­seen tehdään vas­ta asi­akkaiden sisään mak­samien raho­jen avulla.

    Vastaa

  10. Pitäiskö lakia siis muut­taa niin, että kulut­ta­ja-asi­akkaat ovat erikoisas­e­mas­sa suh­teessa yrittäjäasiakkaihin?Konkurssin sattues­sa kulut­ta­ja-asi­akkaille siis annat­taisi­in automaat­tis­es­ti kom­pen­saa­tio ennen yrit­täjäasi­akkai­ta, jot­ka jou­tu­isi­vat hake­maan raho­jaan tai tavaroitaan van­haan tapaan konkurssipesältä. 

    Antti­lan kohdal­la näin taisi lop­ul­ta käy­dä. Pesän­hoita­ja tulki­tisi lakia muis­taak­seni niin, että jo tavarat­aloi­hin lähete­ty tavarat oli­vat jo vai­h­ta­neet omistajaa.Tosin lähet­tämät­tömät tavarat taisi­vat jäädä konkurssipesään. Muis­tanko oikein?

    Toiv­ot­tavasti tulk­in­ta kel­paa muile velko­jille. Jos ei, edessä on oikeu­denkäyn­te­jä. Niis­sä voidaan ainakin teo­ri­as­sa päätös purkaa ja vaa­tia tavara takaisin tai vas­taa­va raha­sum­ma kuluttajilta.

    En ole asiantun­ti­ja konkurssi­a­siois­sa. Veikkaan kuitenkin, että erilli­nen tili kulut­ta­ja-asi­akkaiden rahoille voisi johtaa vaa­timuk­si­in eril­lis­es­tä tilistä kaikkien rahoille. Voisin siis vaa­tia, että hilav­itkutin ei lähde fir­mas­tani, ennen kuin rahat ovat ilmestyneet kol­ma­nen tahon tilille. 

    Tämä tarkoit­taisi, että fir­mat eivät saisi mak­suaikaa, kuten tähän asti. Se taas tarkoit­taisi, että kau­pan volyy­mi hyy­ty­isi merkit­tävästi. Luot­to­han voitelee kau­pankäyn­tiä tehokaasti.

    No, ehkä tuo on kaukaa haet­tua. Mut­ta eikö peri­aat­teessa kaikkia konkurssipesän velko­jia pitäisi kohdel­la tasaverois­es­ti (luku­un otta­mat­ta niitä, jot­ka ovat tehneet suo­ria sijoituk­sia bisnekseen)?

    Sitä pait­si nythän on jo kol­man­nen tahon “konkurssi­tili”. Se on nimeltään luot­totili. Ongel­ma tietysti on, että kaik­ki eivät Visaa tms. saa. Mut­ta jos saa, kort­tiy­htiö kan­taa — mak­sua vas­taan — net­tikau­pan riskin.

    Vastaa

  11. Mik­si niitä net­tios­tosten kohteena ollei­ta tavaroi­ta ei voi­da aset­taa noutopis­teestä haet­tavak­si, jos postiku­lui­hin ei ole varaa?
    — Nythän ne jo ker­ran oste­tut ja mak­se­tut tavarat myy­dään pilkkahin­taan konkurssialessa.

    Lakia täy­tyy muut­taa, mut­ta kyl­lä vaikut­taa, että pesän­hoita­jas­sakin on jotain vikaa.

    Vastaa

  12. Ode
    “Kulut­ta­jan oikeut­ta palaut­taa osta­mansa tuote konkurssi­ti­lanteessa on jo vähän vaikeampi toteut­taa, joskaan ei ehkä mahdotonta.”

    Mikäs ongel­ma tässä on nytkään? Eikös kulut­ta­jal­la ole täysi oikeus palaut­taa tuot­teet ja jäädä odot­tele­maan raho­jaan muiden velko­jien jonon jatkona 😉

    Yri­tyk­semme oli muuten velko­jana yhdessä velka­sa­neer­auk­ses­sa, joka päät­tyi konkur­si­in. Velka­sa­neer­auk­sen alus­sa saneer­at­ta­va mak­soi ensim­mäisek­si muis­taak­seni kaik­ki alle 200e vai oliko 1000 e velat pois. Näin velko­jien lista lyheni aika lail­la, eikä noin pieni­in velkoi­hin ihan hirveästi rahaa kulunut, kun suurim­mat taval­liset velko­jat luokkaa 500 000e ja lainaakin oli pari miljoonaa.

    Vastaa

  13. Ihmettelin minäkin usein niin mie­lenki­in­toisen Kemp­pisen blo­gia lukies­sani, että onko Osmo Soin­in­vaara todel­lakin poikkeuk­sel­lis­es­ti sor­tunut ajat­tele­maan pehmeitä?

    Ongel­ma verkkokau­pas­sa on näin maal­likon silmin tietysti se, että sen suuri suo­sio on asiana niin uusi, ettei lain­säädän­tö ole ehtinyt vielä mukaan. Eiköhän tähänkin ongel­maan jokin ratkaisu saa­da kehitettyä.

    Tavalli­nen kulut­ta­ja ajat­telee kysymys­tä tietysti yksi­no­maan kulut­ta­jan (enti­nen ihmi­nen) näkökul­mas­ta, mut­ta lain­säädän­nön pitää tietysti huomioi­da sekä myyjän että osta­jan oikeudet. 

    Täysin täl­laisia ongelmia ei saa­da koskaan pois. Itsel­leni osui takavu­osi­na tilanne, jos­sa matka­toimis­to meni konkurssi­in ennen matkaani mut­ta sen jäl­keen kun olin matkani mak­sanut. Sil­loin sain kuukausien odot­telun jäl­keen ainakin suurim­man osan rahas­ta konkurssipesältä takaisin.

    Vastaa

  14. “Vain juristi voi ajatel­la, että on järkevää mak­saa asiana­ja­jalle viisi ton­nia jutus­sa, jos­sa intres­si on 200 euroa”

    Oikeu­denkäyn­neis­sä on kulut­ta­jan­suo­jaon­gel­ma, jos 1) oikeut­ta ei voi saa­da ilman kallista asiana­ja­jaa; ja/tai 2) jos on pienikin ris­ki, että voi hävitä ja joutuu vastapuolen suurten kulu­jen mak­sa­jak­si, oikeu­teen men­e­m­i­nen muut­tuu taloudel­lis­es­ti jär­jet­tömäk­si tai mah­dot­tomak­si. Asial­la on ehkä yleisem­pääkin merk­i­tys­tä, esim. taan­noisel­la poli­isin sur­maa­jal­la oli pää pehmen­nyt, kun omaisu­us oli men­nyt asianajokuluihin.

    Vastaa

  15. Andy:
    Mik­si niitä net­tios­tosten kohteena ollei­ta tavaroi­ta ei voi­da aset­taa noutopis­teestä haet­tavak­si, jos postiku­lui­hin ei ole varaa? 

    Entä jos tavara on jo mak­set­tu, mut­ta sitä ei ole tilat­tu tukkurilta/valmistajalta tms.?

    – Nythän ne jo ker­ran oste­tut ja mak­se­tut tavarat myy­dään pilkkahin­taan konkurssialessa. 

    En käsitä mik­si ihmeessä velko­jien rahat pitää lahjoit­taa sat­un­naisille kuluttajille?

    Tuol­laises­sa tajun­nan räjät­tävässä alessa­han käytän­nössä polte­taan velko­jien rahat savu­na ilmaan. Velko­jien kannal­ta parem­pi lop­putu­los saavutet­taisi­in, mikäli tavarat myytäisi­in järkevin hin­noin, mut­ta nou­sevin alepros­en­tein esimerkik­si 1. päivä ‑10% 2. päivä ‑20% 3. päivä ‑30% ja niin edelleen. 

    -80% ale saman tien tarkoit­taa sitä, että täy­teen ammu­tuis­sa tavarat­alois­sa tönitään, ryn­nitään ja kir­jaimel­lis­es­ti tapel­laan veris­sä päin jostain käsipyyhkeistä.

    Vastaa

  16. Luin juuri Ilta-San­omista, että ‑80% olikin markki­namiehen puhetta. 

    Tele­vi­siot ‑10%, suurin osa ‑20%…-40%.

    Hyvä, näin sen pitää ollakin.

    Vastaa

  17. Kulut­ta­jan ensisi­jaisu­us velko­jana tarkoit­taisi käytän­nössä tulon­si­ir­toa muil­ta velko­jil­ta mukaan­lukien työn­tek­i­jät ja val­tio eli veron­mak­sa­jat. Jos rahat palaute­taan kulut­ta­jalle, jää pesään varo­ja vähem­män esimerkik­si työn­tek­i­jöille, eläke­vaku­ut­ta­jille, Kelalle, verot­ta­jalle, ja muille yhtä vil­pit­tömässä mielessä liik­keel­lä olleille toimijoille.

    Myyjän ja osta­jan välis­ten sopimusten sisäl­lön lakitekni­nen sääte­ly on osoit­tau­tunut toimi­vak­si vapaas­sa markki­na­t­aloudessa, mut­ta taku­ut siitä että val­tio tulee tarvit­taes­sa apu­un (käytän­nössä lisäämäl­lä palkkatur­van osu­ut­ta) johtaa vain moraalikatoon.

    Kau­pankäyn­nis­sä osta­jal­lakin pitää olla joku ris­ki, muuten sys­teemistä puut­tuu negati­ivi­nen takaisinkytken­tä joka hillit­see kulut­ta­jien ostovim­maa siinä tapauk­ses­sa että tuot­teet ovat ali­hin­noitel­tu­ja eli liike­toim­inta selkeästi kestämätön­tä. Ilman negati­ivista takaisinkytken­tää ollaan hel­posti tilanteessa joka rohkaisee sekä myyjää että osta­jaa vas­tu­ut­tomaan riskinottoon.

    Vastaa

    1. Kulut­ta­jan ensisi­jaisu­us velko­jana tarkoit­taisi käytän­nössä tulon­si­ir­toa muil­ta velko­jil­ta mukaan­lukien työn­tek­i­jät ja val­tio eli veronmaksajat.

      Tarkkaan ottaen en ole ehdot­tanut kulut­ta­jalle ensisi­jaisu­ut­ta velko­jana vaan sitä, ettei mitään velka­suhdet­ta syn­ny, kos­ka raha ei siir­ry myyjän omaisuudeksi.

      Vastaa

  18. Voidaan­han tähän rak­en­taa kauhea raken­nel­ma suo­jaa­maan kaikkien etu­ja, minkä pyöri­tyk­seen voidana sit­ten käyt­tää paljon verora­ho­ja. Esimerkik­si vaa­di­taan että kaik­ki osto­ta­pah­tu­mat tapah­tu­vat val­tion sulku­tilin kaut­ta, jon­ka valvon­taan voidaan sit­ten palkata paljon lisää virkamiehiä vapaut­ta­maan raho­ja tark­ista­maan tavaroiden luovutuksia.

    Parem­pi vai­h­toe­hto olisi vaan tode­ta, että jos kulut­ta­ja mak­saa ennen tavaran saamista siihen sisäl­tyy aina ris­ki ja välil­lä jää mustapekka käteen.

    Vastaa

    1. Esimerkik­si vaa­di­taan että kaik­ki osto­ta­pah­tu­mat tapah­tu­vat val­tion sulku­tilin kaut­ta, jon­ka valvon­taan voidaan sit­ten palkata paljon lisää virkamiehiä vapaut­ta­maan raho­ja tark­ista­maan tavaroiden luovutuksia.

      Ei siihen sulku­tili­in tarvi­ta mitään val­tion toimia. Tili voi olla myyjän hallinnoima. Erit­täin kevyt ja yksinker­tainen jär­jeste­ly. Jos sieltä siirtää raho­ja itselleen luvat­tomasti, syyl­listyy samaan kuin jos pank­ki siirtää asi­akkaiden­sa raho­ja tililtä itselleen. Varkaus on varkaus. 

      Vastaa

  19. Ehdo­tuk­sesi siitä, että vastike vai­h­taa omis­ta­jaa vas­ta sit­ten kun osta­ja on saanut esineen hallintaansa voisi muoka­ta kulut­ta­jakaup­paa ihan mie­lenki­in­toisel­la taval­la. Esimerkik­si jos teet Helsin­gin sanomien vuosi­ti­lauk­sen, rahat siir­ty­isi Sanom­alle vas­ta tilauskau­den pää­tyt­tyä. Auton leas­ing-sopimuk­ses­sa se puolestaan tarkoit­taisi, että fir­ma saisi mak­sun vas­ta leas­ing-sopimuk­sen päät­tyessä, eli kol­men-viiden vuo­den kulut­tua. Jos tuot­teelle on annet­tu kymme­nen vuo­den huolto-/vai­h­to­takuu, myyjä saisi mak­sun kymme­nen vuo­den kuluttua.

    Jos tätä nyky­istä tilan­net­ta pide­tään kohtu­ut­tomana, niin sen ratkaisemisek­si on kehitel­ty jo kak­si vai­h­toe­htoista tapaa, joista voi valita.

    1) Antti­lan verkkokau­pan asi­akkaiden saata­vat ovat samal­la sijal­la mak­su­järjestyk­sessä kuin esimerkik­si Antti­lan työn­tek­i­jöi­den palkat konkurssia edeltävältä ajal­ta. On kuitenkin kat­sot­tu, että työn­tek­i­jöi­den on kohtu­ullista saa­da palkkansa konkurssista huoli­mat­ta. Tätä varten on perustet­tu palkkatur­va, eli veron­mak­sa­jat hoitaa palkat, jos työ­nan­ta­ja ei siihen pysty. Juridis­es­ti yksinker­tainen vai­h­toe­hto olisi perus­taa palkkatur­vaa vas­taa­va val­ti­olli­nen kulut­ta­jien saata­vatur­va, jos­ta verkkokau­pan asi­akkaat voisi­vat hakea menet­tämiään ostosra­ho­ja. Saman­lainen ratkaisu on omak­sut­tu myös pankkisään­te­lyyn. Jos pank­ki menee konkurssi­in, val­tio kor­vaa menete­tyt pankki­tal­letuk­set tiet­tyyn euromäärään saakka.

    2) Paket­ti­matka­toimis­to­jen konkurssit aiheut­ti­vat aikoinaan har­mai­ta hiuk­sia kulut­ta­jille. Ongel­ma ratkaisti­in siten, että paket­ti­matka­toimis­to­jen on asetet­ta­va vaku­us (pankki­tal­letus, omavelkainen takaus), jol­la voidaan kat­taa kor­vauk­set peru­ute­tu­ista matkoista ja toimit­taa ulko­mail­la ole­vat tur­is­tit koti­in­sa. Vira­nomainen määrää vaku­u­den suu­ru­u­den ja valvoo sen aset­tamista. Jos vaku­ut­ta ei ase­ta, matka­toimis­to menet­tää toimilupansa. 

    Vaku­usjär­jeste­lyä käytetään myös eräis­sä ympäristöön liit­tyvis­sä toimin­nois­sa. Esimerkik­si jät­tei­den käsit­te­lyä ja kai­vok­sen sulkemista varten vaa­di­taan vaku­u­den aset­ta­mi­nen yri­tyk­sen luvan yhtey­dessä, jot­ta jät­teet tulee hoidet­tua käsiteltäväk­si ja kaivos­alueet sul­jet­tua asian­mukaises­ti sil­loinkin, jos yri­tys menee konkurssiin.

    Saman­lainen jär­jeste­ly olisi mah­dolli­nen myös kulut­ta­jille suun­na­tus­sa verkkokau­pas­sa. Hyvänä puole­na aiem­min esitet­tyyn vai­h­toe­htoon näh­den vaku­udessa olisi se, että kus­tan­nus­vas­tuu säi­ly­isi toimin­nan­har­joit­ta­jal­la itsel­lään, eikä veron­mak­sajil­la. Huono puoli vaku­u­den käytössä olisi puolestaan se, että vaku­u­den määräävän ja sen aset­tamista valvo­van vira­nomaisen hallinnolli­nen taak­ka olisi melko ras­ka, kos­ka verkkokaup­po­ja on niin paljon valvot­tavak­si. Toinen huono puoli vaku­udessa on se, että suuret pääo­mavaa­timuk­set vaikeut­taa uusien toim­i­joiden alallepääsyä.

    Vastaa

    1. Ehdo­tuk­sesi siitä, että vastike vai­h­taa omis­ta­jaa vas­ta sit­ten kun osta­ja on saanut esineen hallintaansa voisi muoka­ta kulut­ta­jakaup­paa ihan mie­lenki­in­toisel­la taval­la. Esimerkik­si jos teet Helsin­gin sanomien vuosi­ti­lauk­sen, rahat siir­ty­isi Sanom­alle vas­ta tilauskau­den pää­tyt­tyä. Auton leas­ing-sopimuk­ses­sa se puolestaan tarkoit­taisi, että fir­ma saisi mak­sun vas­ta leas­ing-sopimuk­sen päät­tyessä, eli kol­men-viiden vuo­den kulut­tua. Jos tuot­teelle on annet­tu kymme­nen vuo­den huolto-/vai­h­to­takuu, myyjä saisi mak­sun kymme­nen vuo­den kuluttua.

      On huono tapa vas­tus­taa jotain ehdo­tus­ta määritel­lä se itse uud­estaan ja yrit­tää tehdä siitä näin mah­dol­lisim­man nau­ret­ta­va. Jos teemme jär­jeste­lyn, jos­sa raha siir­tyy myyjän omaisu­udek­si vas­ta kun tavara on toimitet­tu, tämä ei tarkoi­ta, etteikö tätä jär­jestew­lyä voisi raja­ta järkevästi. Ehdo­tuk­seni kos­ki tavaraa, jol­lasi­nen voi tietysti olla mylös tietoko­neo­hjel­ma, ei mitään mui­ta sopimuk­sia. Esimerkik­si lehtien ainais­ti­lauk­set (to the end of Time, täl­lainen on ollut ole­mas­sa) var­maankin jäi­sivät tämän ulkop­uolelle, mut­ta niin myös lehtien vuosi­ti­lauk­set. (Jos sitä halut­taisi­in soveltaa tähän, voitaisi­in tehdä niin, että raha siir­tyy kuukausit­tain tai viikoit­tain, mut­ta en näe tätä tarpeel­lisek­si, kos­ka ris­ki ei ole net­tios­tok­ses­sa mitenkään eri­lainen kuin kont­torista ostet­tuna). Auton leas­aus kai mak­se­taan kuukausittain.

      Vastaa

  20. Pitääkö yhteiskun­nan tunkea näp­pin­sä joka­paikkaan? Eikö tässä pitänyt olla jonkin­laiset nor­mitalkoot? Nytkin tuos­ta kulut­ta­ja taisi selvitä käyt­tämäl­lä luot­toko­rt­tia, mikä on ain­oa järkevä tapa nettiostoksissa. 

    Sen sijaan kan­nat­taisi miet­tiä, mik­si net­tikau­pan pitämi­nen Suomes­sa on kan­nat­tam­a­ton­ta. Eli tul­laan jälleen mm. siihen liian korkeaan veroas­t­eeseen. Suo­mi ei ole kilpailukykyinen.

    Vastaa

  21. Eli kan­natat sopimus­va­pau­den erit­täin tun­tu­vaa kaven­tamista ja sään­te­lyn rankkaa lisäämistä verkkokaup­pa-alalle hyvin harv­inaisen tilanteen takia? Tuliko­han nyt mietit­tyä asi­aa ihan lop­pu­un asti?

    Yksinker­taisin asia hoitaa tilanne olisi muut­taa konkurssi­lakia siten, että kulut­ta­jan tilaa­mat tuot­teet voidaan konkurssin jäl­keenkin toimit­taa, mikäli myyjä vain jo omis­taa kyseisen tuot­teen. Tämä oli nähdäk­seni velko­jienkin etu, on kan­nat­tavam­paa toimit­taa tuote täy­del­lä hin­nal­la kuin tehdä hir­muis­es­ti ylimääräistä työtä, että saa myy­tyä sen ‑50% poistomyynnissä.

    Vastaa

  22. Tim­oT:
    Minus­ta Kemp­pisen aja­tus on, että mak­se­tut oste­tut tavarat kuu­lu­vat osta­jalle, vaik­ka ne oli­si­vatkin vielä konkurssipesän varas­tossa. Eli, että lakia tulk­i­taan tahal­laan väärin, eikä tämä tulk­in­ta menisi läpi oikeudessa. Asi­as­ta ei var­maankaan ole ennakkopäätöstä, sil­lä kukaan ei ole asi­aa tes­tannut sen vähäisen merk­i­tyk­sen takia. Voisiko Kulut­ta­javi­ras­to viedä asian käräjille jonkun asi­akkaan puoles­ta ennakkopäätök­sen saamiseksi? 

    Entäs sil­loin jos tilaat tuot­teen jon­ka varas­tos­al­do on pakkasel­la, eikä se ole Antti­lan varas­tossa tai edes tilat­tu sinne? Tai jos onkin tilat­tu, niin jos toimit­ta­ja ei ole lähet­tänyt tätä Antti­lan tilaus­ta, kos­ka he halu­a­vat, että Antti­la mak­saa edel­lisen tai sitä edel­lisen rästis­sä ole­van laskun?

    Fir­mat pyrkivät min­i­moimaan varas­ton­sa, joten en näe tuon aut­ta­van vielä paljon.

    Vastaa

  23. “Vain juristi voi ajatel­la, että on järkevää mak­saa asiana­ja­jalle viisi ton­nia jutus­sa, jos­sa intres­si on 200 euroa ja että asia on sil­lä selvä, jos saa tilaa­mansa hääpu­vun pari vuot­ta häi­den jälkeen.”

    Tämä on yleisem­pikin ongel­ma oikeusjär­jestelmässä. Kenenkään ei kan­na­ta men­nä oikeu­teen selvit­tämään vas­ta kuin kym­me­nien tuhan­sien euro­jen riito­ja jos on pienikin mah­dol­lisu­us hävitä kos­ka asiana­joku­lut ovat niin kalliita.

    Toinen hälyyt­tävät ongel­ma on että yri­tyk­set toisi­naan käyt­tävät asiana­joku­lu­ja pelot­teena pakot­taak­seen epämääräi­sis­sä tapauk­sis­sa yksit­täiset ihmiset mak­samaan heille. Jos ilmiö ei ole tut­tu niin kan­nat­taa pere­htyä esimerkik­si siihen miten viime aikoina aktivoituneet tek­i­jänoikeuskiristyskir­jei­den lähet­täjät (kat­so esim. http://kiristyskirje.fi/) tai yksi­tyiset pysäköin­tifir­mat toimivat.

    Tek­i­jänoikeuskiristyskir­jei­den tapauk­ses­sa hom­man logi­ikkana on että asiana­jofir­ma lähet­tää sovit­telue­hdo­tuk­sia tek­i­jänoikeusloukkauk­sista sil­lä perus­teel­la että tietys­tä net­tiosoit­teesta on ladat­tu esim. eloku­via lait­tomasti. Näistä kir­jeistä hyvä osa menee täysin väärälle vas­taan­ot­ta­jalle (net­tili­it­tymää käyt­tää usein use­ampikin kuin yksi henkilö) ja joka tapauk­ses­sa niis­sä pyy­de­tyt sum­mat ovat nau­ret­ta­van suuria rik­keeseen näh­den. Kir­jeis­sä uhataan tuhan­sien tai kym­me­nien tuhan­sien euro­jen asiana­joku­luil­la mikäli hom­ma joudu­taan viemään oikeu­teen, jol­loin moni mak­saa kiristäjille, vaik­ka ei olisi tehnytkään mitään väärää tai pitäisi vaa­dit­tua sum­maa liian suure­na (mitä se yleen­sä on). Oikeusju­tun voit­tamiseen ei taas syyt­tömänäkään voi täysin luot­taa, kos­ka käytän­nössä rik­keestä ei ole mitään veden­pitäviä todis­tei­ta kumpaankaan suun­taan, jol­loin riita-asioiden 50% näyt­tökyn­nys johtaa melkein­pä täysin sat­un­naiseen lopputulokseen.

    Olemme pikkuhil­jaa siir­tymässä amerikkalaiseen oikeusjär­jestelmään, jos­sa oikeus on lähin­nä rikkaiden saatavilla.

    Vastaa

  24. Sylt­ty: En käsitä mik­si ihmeessä velko­jien rahat pitää lahjoit­taa sat­un­naisille kuluttajille?

    Ei ne ole sat­un­naisia kulut­ta­jia vaan velko­jia myös. Menet­tämän­sä rahan saa takaisin kokurssipesältä, tosin luul­tavasti vain osittain.

    Tai vai­h­toe­htois­es­ti he ovat oikeutet­tu­ja osta­mansa tuo­teen saa­maan. Kokurssi­la­ki ei nimit­täin selvästi sano, kos­ka luovu­tuk­sen voi kat­soa tapah­tuneen. Sik­si kii­s­tat pitää pui­da oikeudessa, kunnes lakia täs­men­netään. Ryh­mäkan­teen paikka?

    Erikoinen käänne oli sekin, että konkurssipesä on myynyt kuit­tien­sa mukaan tavaraa arvon­lisäverol­lise­na vaik­ka ei ole veroa velvolli­nen maksamaan.
    http://yle.fi/uutiset/anttilan_kuitit_hammentavat_asiakkaita__periiko_konkurssipesa_veron_vaikka_ei_itse_tilita_sita/9054959
    Jos aron­lisäverov­elvolli­nen yrit­täjä lait­taa nyt kuitin kausi-ilmoituk­seen, syyl­listyykö hän veropetok­seen, tuleeko kovakin rangaistus?

    Muuten en ymmär­rä, mik­si kukaan on ylipään­sä ostanut jotain Antti­lan verkkokau­pas­ta. Samana tai saman­laisen tavaran on aina, kun olen tsekannnut, saanut huo­mat­tavasti halvem­mal­la muual­ta. Tosin olen tsekkail­lut lähin­nä vain elektroniikkaa.

    Vastaa

  25. Sylt­ty: e?
    Tuol­laises­sa tajun­nan räjät­tävässä alessa­han käytän­nössä polte­taan velko­jien rahat savu­na ilmaan. Velko­jien kannal­ta parem­pi lop­putu­los saavutet­taisi­in, mikäli tavarat myytäisi­in järkevin hin­noin, mut­ta nou­sevin alepros­en­tein esimerkik­si 1. päivä ‑10% 2. päivä ‑20% 3. päivä ‑30% ja niin edelleen.

    Eikös sil­loin kan­na­ta kaikkien tul­la vas­ta vikana päivänä ja jät­tää tulemat­ta alhaisem­pi­en pros­ent­tien päivinä? 🙂

    Vastaa

  26. Sylt­ty:Tele­vi­siot ‑10%

    Jos kulut­ta­jahin­ta on ollut ‑10%, niin alv. 0% hin­ta on ollut SUUREMPI kuin ennen konkkaa. Konkurssipesä kun myy ilman arvonlisäveroa.

    Vastaa

  27. Kulut­ta­jan­suo­jala­ki antaa oikeu­den peru­ut­taa kaup­pa­sopimus 14 vuorokau­den kulues­sa tavaran vas­taan­ot­tamis­es­ta. Jo suorite­tut mak­sut pitäisi peru­u­tu­saikana tulki­ta vielä kulut­ta­jan omaisu­udek­si, jol­loin tätä Antti­la-ongel­maa ei olisi. Tämä voisi onnis­tua ihan kir­jan­pidol­lis­es­ti, ei tarvi­ta sulku­til­iä tai mak­sun­välit­täjää. Vika on siinä, että ennakko­mak­sut tulk­i­taan konkurssipesän omaisuudeksi.

    Vastaa

  28. Aus­tri­an: Eikös sil­loin kan­na­ta kaikkien tul­la vas­ta vikana päivänä ja jät­tää tulemat­ta alhaisem­pi­en pros­ent­tien päivinä? 

    Mut­ta jos haluaa/tarvitsee oikeasti kyseistä tavaraa, niin eikö kan­nat­taisi tul­lakin jo edel­lisenä päivänä, jol­loin sen saisi silti reilusti alen­net­tuun, mut­ta ei aivan täysin alen­net­tuun hin­taan? Entä jos moni ajat­telee näin? Sil­loin­han kan­nat­taa tul­la jo sitä edel­listä edel­lisenä päivänä!

    Ja itseasi­as­sa näin­hän Antti­lan myyn­ti todel­lisu­udessa näyt­täisi etenevän. Lehti­ti­eto­jen mukaan alen­nuk­set ovat jois­sakin tuoteryh­mis­sä olleet varsin maltil­lisia (-10% tele­vi­siot) ja var­maan kas­va­vat pikkuhiljaa.

    ———–

    Itse en tajua kuitenkaan Osmon ehdo­tuk­sen (minkään niistä) aja­tus­ta, kos­ka niiden tekni­nen toteu­tus kuu­lostaa ihan turhan han­kalal­ta ongel­man laa­ju­u­teen näh­den. Osmo kun ehdot­taa, että lisätään verkkokau­pan sään­te­lyki­maraa elikä tehdään verkkokau­pan perus­tamis­es­ta entistä vaikeam­paa. Mitä ihmeen järkeä tässä on? Onko aja­tus että Suomes­sa markki­noi­ta hal­lit­see pari koti­maista isoa verkkokaup­paa ja ulkomaalaiset?

    Kukn­ka suuri ongel­ma tässä on edes kysymyksssä, kan­nat­taako ampua tykil­lä hyt­tys­tä? Onko Suomes­sa mon­takin verkkokaup­paa ajau­tunut konkurssi­in? Kan­nat­taako tämän asian takia oikeasti kek­siä taas uusi nip­pu lakeja?

    Jos halu­taan niin konkurssi­lakia kehit­tämäl­lähän tämä saadaan kondik­seen. Siltikään en näe nykyti­lan­net­ta minään suure­na epäko­htana. Mil­lä perus­teel­la yksi verkko-osta­ja saa keskus­varas­tossa ole­van tele­vi­sion ja neljä muu­ta jäävät velko­jik­si, kun tukkuri ei toimit­tanut niitä mui­ta mak­samat­tomien lasku­jen takia?

    Nim­imerkil­lä “konkurssipesään jäi use­am­man ton­nin saata­vat, but I survive!”

    Vastaa

  29. Osmo Soin­in­vaara: Tarkkaan ottaen en ole ehdot­tanut kulut­ta­jalle ensisi­jaisu­ut­ta velko­jana vaan sitä, ettei mitään velka­suhdet­ta syn­ny, kos­ka raha ei siir­ry myyjän omaisuudeksi.

    Asi­akas­varatilin käyt­tö oleel­lis­es­ti nap­pikau­pas­sa on hyt­ty­sen ampumista tykil­lä, eri­tyis­es­tikin kun saman palvelun saa jo a) luot­toko­rt­ti­fir­moil­ta b) bro­kereil­ta kuten Aliba­ba ihan kohtu­uhin­taan. Finanssiala on sit­ten ihan toinen juttu.

    Pelkästään suo­ma­laisia verkkokaup­po­ja koskies­saan käytän­tö olisi vain yksi naula lisää suo­ma­laisen verkkokau­pan arkkuun.

    Jos ei osaa varoa jos­sain Euroopan laita­mil­la toimi­vaa obsku­uria men­nei­den vuosikym­menten krääsäkaup­paa joka on ajau­tunut pääo­masi­joit­ta­jien käsi­in jo ajat sit­ten, kan­nat­taa kat­soa peili­in. Lain­säätäjäl­lä luulisi ole­van parem­paakin tekemistä.

    Vastaa

    1. Asi­akas­varatilin käyt­tö oleel­lis­es­ti nap­pikau­pas­sa on hyt­ty­sen ampumista tykil­lä, eri­tyis­es­tikin kun saman palvelun saa jo a) luot­toko­rt­ti­fir­moil­ta b) bro­kereil­ta kuten Aliba­ba ihan kohtuuhintaan.

      En pidä perustel­tuna sitä, että kulut­ta­jan pitäisi mak­saa jollekin ulkop­uoliselle taholle kulut6tajasuojasta vain sik­si, että lain­säätäjä on säätänyt lain huoli­mat­tomasti niin, ettei rahan ja tavaran omis­tu­soikeus siir­ry samanaikaises­ti. Esimerkik­si luot­toko­rt­ti­fir­mo­jen hin­noit­telu on kaikkea muu­ta kuin kohtu­ullista. Jos opstaa yhden tavaran 200 eurol­la ja pelkästään tätä toim­i­tus­ta varten on velvoitet­tu avaa­maan luot­toko­rt­ti­tilin, mikä on palkkio transak­tion tur­val­lisu­ud­es­ta? Luot­toko­rtin omis­tamises­sa­han ei muuten ole mitään järkeä, kun deb­it-kor­tilla saa ilmaisek­si kaiken mitä muuten tarvit­see ja paljon tur­val­lisem­min, kos­ka kortin kadotes­sa tililtä voi kado­ta vain niin paljon kuin siel­lä on.

      Vastaa

  30. Osmo Soin­in­vaara: Ei siihen sulku­tili­in tarvi­ta mitään val­tion toimia. Tili voi olla myyjän hallinnoima. Erit­täin kevyt ja yksinker­tainen jär­jeste­ly. Jos sieltä siirtää raho­ja itselleen luvat­tomasti, syyl­listyy samaan kuin jos pank­ki siirtää asi­akkaiden­sa raho­ja tililtä itselleen. Varkaus on varkaus. 

    Kuitenkin tulisi tapaus, jos­sa ne rahat olisi varastet­tu. Sit­ten seu­raavak­si oltaisi­in vaa­ti­mas­sa jonkin­laista takausjär­jestelmää saatavien turvaamiseksi.

    Vastaa

  31. Jouni Mar­tikainen: mis­ta­jaa vas­ta sit­ten kun osta­ja on saanut esineen hallintaansa voisi muoka­ta kulut­ta­jakaup­paa ihan mie­lenki­in­toisel­la taval­la. Esimerkik­si jos teet Helsin­gin sanomien vuosi­ti­lauk­sen, rahat siir­ty­isi Sanom­alle vas­ta tilauskau­den pää­tyt­tyä. Auton leas­ing-sopimuk­ses­sa se puolestaan tarkoit­taisi, että fir­ma saisi mak­sun vas­ta leas­ing-sopimuk­sen päät­tyessä, eli kol­men-viiden vuo­den kulut­tua. Jos tuot­teelle on annet­tu kymme­nen vuo­den huolto-/vai­h­to­takuu, myyjä saisi mak­sun kymme­nen vuo­den kuluttu

    Tuo­han on fik­su tapa kerätä rahaa velko­jille pesään, mut­ta toki kulut­ta­jan kannal­ta alen­nus on alen­nus entiseen ver­rat­tuna kos­ka kulut­ta­ja myös tilit­tää alvin ostok­sen­sa mukana nor­maal­isti kau­palle joka tilit­tää sen valtiolle…

    Vastaa

  32. Keskustelu on absur­dia. Kuin­ka mon­ta antti­lan­ta­paista suuren kaup­pali­ik­keen konkurssia näette tule­vaisu­udessa? Mik­si näitä “lain­muu­tok­sia” kulut­ta­jan ase­man paran­tamisek­si tehdään vas­ta kun jotain on tapah­tunut? Sama kos­kee oikeas­t­aan kaikkia tapah­tu­mia. Kansane­dus­ta­jat ynnä muut hitaat henkilöt ovat suu vaah­dos­sa vaa­ti­mas­sa tiuken­nuk­sia kaikki­in asioi­hin, jos jotain ikävää on tapah­tunut. Vähän silleen, että rutis­taan kun kun kura on jo housussa.

    Vastaa

  33. Osmol­la on kyl­lä aivan liikaa rahaa tilil­lä, jos ei ymmär­rä että luot­toko­rtin paras omi­naisu­us on se luot­to, tai itseasi­as­sa maksuaika.

    Vastaa

  34. Osmo Soin­in­vaara: En pidä perustel­tuna sitä, että kulut­ta­jan pitäisi mak­saa jollekin ulkop­uoliselle taholle kulut6tajasuojasta vain sik­si, että lain­säätäjä on säätänyt lain huoli­mat­tomasti niin, ettei rahan ja tavaran omis­tu­soikeus siir­ry samanaikaises­ti. Esimerkik­si luot­toko­rt­ti­fir­mo­jen hin­noit­telu on kaikkea muu­ta kuin kohtu­ullista. Jos opstaa yhden tavaran 200 eurol­la ja pelkästään tätä toim­i­tus­ta varten on velvoitet­tu avaa­maan luot­toko­rt­ti­tilin, mikä on palkkio transak­tion tur­val­lisu­ud­es­ta? Luot­toko­rtin omis­tamises­sa­han ei muuten ole mitään järkeä, kun deb­it-kor­tilla saa ilmaisek­si kaiken mitä muuten tarvit­see ja paljon tur­val­lisem­min, kos­ka kortin kadotes­sa tililtä voi kado­ta vain niin paljon kuin siel­lä on.

    Jos luot­toko­rtin kus­tan­nuk­set kulut­ta­jalle ovat nol­la (0) euroa, ja sil­lä saa keskimäärin muu­ta­man viikon koro­ton­ta mak­suaikaa, niin ei se minus­ta mitenkään onneton mak­su­vä­line­tuote ole. Varsinkin kun siihen sisäl­tyy tuo verkkokaup­pa­suo­ja. Täl­läisiäkin kort­ti­tuot­tei­ta markki­noil­la on. Kyseessä ei ole siis mikään aloi­tus­jak­so­tar­jous tms. vaan pysyvä hin­noit­telu. Itsel­läni on ollut vuosia täl­lainen K‑plussa Mas­ter­Card. Mak­su­ja käyt­täjältä menee vain, mikäli ei mak­sa kaikkea kuukausit­taise­na eräpäivänä, vaan käyt­tää pidem­män velan ominaisuutta.

    Vastaa

  35. Onko tässä muuten oikeasti mitään ongel­maa? Lais­sa­han on koh­ta “Vil­pit­tömän mie­len suo­ja”, jos­sa san­o­taan näin

    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040120

    Oikeustoi­mi, jon­ka velalli­nen tekee konkurssipesään kuu­lu­vas­ta omaisu­ud­es­ta, ei sido konkurssipesää. Oikeustoi­mi sitoo konkurssipesää kuitenkin, jos velalli­nen on tehnyt oikeustoimen ennen kuin konkurssin alka­mis­es­ta oli kuu­lutet­tu eikä toinen osa­puoli tien­nyt eikä hänen pitänytkään tietää, ettei velal­lisel­la ollut oikeut­ta määrätä omaisu­ud­es­ta. Täl­löin konkurssipesäl­lä on kuitenkin oikeus kieltäy­tyä luovut­ta­mas­ta omaisu­ut­ta tai vaa­tia sen palaut­tamista, jos konkurssipesä mak­saa osa­puolelle tämän suorit­ta­man vastik­keen ja tälle oikeustoimen täyt­tämis­es­tä aiheutuneet tarpeel­liset kustannukset

    Eikö tuon kohdan voi tulki­ta suo­raan niin, että ostos verkkokau­pas­ta on oikeustoi­mi, joka sitoo konkurssipesää, jos osta­ja (toinen osa­puoli) on tehnyt ostok­sen ennen konkurssista kuuluttamista.

    Ain­oa tapa konkurssipesälle päästä eroon osto­ta­pah­tu­man sitovu­ud­es­ta on täl­löin mak­saa takaisin mak­set­tu mak­su sivuku­luineen (vastike + oikeustoimen kustannukset).

    Eli taval­laan, kun tuos­ta on uuti­soitu mm. YLE:llä niin, että “Täl­lä het­kel­lä Antti­lal­la on tavaraa, mut­ta se ei konkurssi­lain­säädän­nöstä johtuen pysty luovut­ta­maan tavaroi­ta eteen­päin.”, niin näk­isin että tuo ei pidä paikkaansa.

    Vastaa

  36. Eipä tääl­lä ole kovin mon­ta aja­tus­ta uhrat­tu tavaran­toimit­ta­jille. Antti­la ei heille vielä mak­sanut, mut­ta omis­tu­soikeus on konkurssipesäl­lä. Kulut­ta­jal­ta on voin­ut jäädä saa­mat­ta esim satasen ostos. Tavaran­toimit­ta­jal­ta jää hel­posti sata ker­taa tuon ver­ran. Tavaran­toimit­ta­ja voi olla aivan pienikin yri­tys, jolle tämä on hyvin vaka­va asia. Ei tässäkään tapauk­ses­sa omis­tu­soikeus siir­ry vas­ta sit­ten, kun lasku on maksettu.

    Vastaa

  37. Osmo Soin­in­vaara: … lain­säätäjä on säätänyt lain huoli­mat­tomasti niin, ettei rahan ja tavaran omis­tu­soikeus siir­ry samanaikaisesti. 

    Kaup­pa on sopimus ja sopimus­va­pau­den kannal­ta pitäisi voi­da sopia omis­tu­soikeuk­sien siir­tymis­es­tä niin kuin osa­puo­let hyväk­si näkevät. Konkurssis­sa sopimu­sos­a­puoli katoaa ja sopimus­ta ei enää ole. Kulut­ta­jan­suo­jas­sa sit­ten taas annetaan mah­dol­lisu­us peru­ut­taa sopimus. Kos­ka käytän­nössä konkurssipesä vas­taa kadon­neen yri­tyk­sen monista sopimuk­sista, olisi ihan luon­te­vaa, että kulut­ta­jan­suo­jan mah­dol­lis­ta­mat peru­u­tuk­set velvoit­taisi­vat konkurssipesää.

    Vastaa

  38. spot­tu: Pelkästään suo­ma­laisia verkkokaup­po­ja koskies­saan käytän­tö olisi vain yksi naula lisää suo­ma­laisen verkkokau­pan arkkuun.

    Se saisi kai koskea vain suo­ma­laisia asi­akkai­ta. Muuten kyse on yhteisökau­pas­ta ja määräys pitäisi tul­la komis­si­ol­ta. Tosin en tiedä saisiko suo­ma­laisi­akaan asi­akkai­ta syr­jiä sulku­tilil­lä, jos ja kun se merk­it­sisi kalli­impia tavaroita.

    Vastaa

  39. Sulku­tili merk­it­sisi kalli­impia hin­to­ja ainakin kahdel­la tavalla: 

    1) Fir­mal­la pitäisi olla enem­män rahaa, kos­ka osa aiem­min käytössä olleesta rahas­ta makaisi käyt­tämät­tömänä tilil­lä. Eri­tyis­es­ti tavaraa valmis­ta­vat ja sitä netis­sä myyvät fir­mat saa­vat ykyisel­lään luot­toa sekä myyjiltä että ostajilta.

    2) Paketit pitäisi lähetää läh­es aina kir­jat­tuina, mikä on Suomes­sa kallista puuhaa, saan­ti­todis­tuk­sel­la liki kympin yksi­ty­isas­i­akkaalle. Muuten­han ei tiedä, kos­ka tavara on saa­punut vai onko ollenkaan. (Kiinas­ta taas saat­taa tul­la parin euron tavaran kir­jat­tuna, mikä ei kai voi selit­tyä muuten kuin, että Kiinan val­tio sub­ven­toi kir­jaamista rankasti ja jonkin posti­sopimuk­sen perus­teel­la Suomen posti ei lasku­ta Kiinan postia.)

    Vaik­ka Suo­mi voi olla joka tapauk­ses­sa jo menetet­ty tapaus “omien” verkkokaup­po­jen suh­teen, ei ne muut­mat har­vat vielä jotenkin men­estyvät kaipaa uusia rasituksia.

    Vastaa

  40. Osmo Soin­in­vaara: En pidä perustel­tuna sitä, että kulut­ta­jan pitäisi mak­saa jollekin ulkop­uoliselle taholle kulut6tajasuojasta vain sik­si, että lain­säätäjä on säätänyt lain huoli­mat­tomasti niin, ettei rahan ja tavaran omis­tu­soikeus siir­ry samanaikaisesti. 

    Varsi­nais­es­ti tämä ei ole kulut­ta­jan­suo­jakysymys, kos­ka jos kulut­ta­ja kär­sii konkurssis­sa tap­pi­o­ta, on hyvin suurel­la toden­näköisyy­del­lä yri­tyk­sen oma pääo­ma (todel­lisu­udessa ollutkin) yri­tyk­sen toimies­sa negati­ivi­nen, eli jos­sain lail­lisu­u­den raja­mail­la on liikut­tu ja usei­ta sidos­ryh­miä on taval­la tai toisel­la hui­jat­tu, de fac­to tai jopa de jure. Hui­jatuk­si tulem­i­nen ei taas ole mitenkään kulut­ta­jan yksinoikeus.

    Kun rahaa on vähem­män kuin velko­ja, täy­tyy pri­or­isoi­da, ja konkurssi­lain­säädän­nössä on tähän työka­lut. Pri­or­isoin­ti ei onnek­si tapah­du sil­lä perus­teel­la kuka mis­säkin tilanteessa onnis­tuu saa­maan medi­an sym­pa­ti­at puolelleen.

    Osmo Soin­in­vaara: Luot­toko­rtin omis­tamises­sa­han ei muuten ole mitään järkeä, kun deb­it-kor­tilla saa ilmaisek­si kaiken mitä muuten tarvit­see ja paljon tur­val­lisem­min, kos­ka kortin kadotes­sa tililtä voi kado­ta vain niin paljon kuin siel­lä on.

    Juuri näin, tosin deb­it-kort­ti on ilmiönä aika uusi, ja sen toimivu­us Euroopan ulkop­uolel­la vielä uudem­pi. Luot­toko­rt­ti on vaku­u­tus joka vas­taa oleel­lis­es­ti sitä että kaik­ki kaup­pakump­pan­it toimi­si­vat sel­l­aises­sa maas­sa jos­sa kulut­ta­jan­suo­ja sisältää toivo­masi pykälät. Esimerkik­si S‑Pankista luot­toko­rtin saa ihan kohtu­uhin­taan (olisiko peräti vieläkin vuosi­mak­su­ton?), eli mak­saa kyl­lä nor­maal­i­t­u­loisel­la itsen­sä takaisin kun uskaltaa käyt­tää vähän eso­teerisem­pia hankintakanavia.

    Vastaa

  41. Osmo Soin­in­vaara: deb­it-kor­tilla … kortin kadotes­sa tililtä voi kado­ta vain niin paljon kuin siel­lä on

    Juuri vastikään sain deb­it-kortin käytöl­lä pankki­tilin sal­don negati­ivisek­si, vaik­ka olin luul­lut ettei niin voi käydä.

    Vastaa

  42. Rolling Heurlin:
    Eipä tääl­lä ole kovin mon­ta aja­tus­ta uhrat­tu tavaran­toimit­ta­jille. Antti­la ei heille vielä mak­sanut, mut­ta omis­tu­soikeus on konkurssipesäl­lä. Kulut­ta­jal­ta on voin­ut jäädä saa­mat­ta esim satasen ostos. Tavaran­toimit­ta­jal­ta jää hel­posti sata ker­taa tuon ver­ran. Tavaran­toimit­ta­ja voi olla aivan pienikin yri­tys, jolle tämä on hyvin vaka­va asia. Ei tässäkään tapauk­ses­sa omis­tu­soikeus siir­ry vas­ta sit­ten, kun lasku on maksettu.

    Yri­tyk­sel­lä on paljon parem­mat mah­dol­lisu­udet arvioi­da toisen yri­tyk­sen luotet­tavu­ut­ta kuin kulut­ta­jal­la. Toki aivan pienem­pi­en yri­tys­ten suo­jaa voisi paran­taa, mikäli siihen löy­tyy hyvät keinot. Sopii ehdottaa!

    Vastaa

  43. Osmo Soin­in­vaara:
    Luot­toko­rt­tive­las­sa ei ole mitään järkeä. Kaksinu­meroinen korko!

    Luot­toko­r­tilla saa kuukau­den mak­suaikaa ilman korkoa. Se muut­tuu korol­lisek­si velak­si, jos ei mak­sa koko luot­toko­rt­ti­laskua eräpäivänä.

    Toisin sanoen, voit saa­da (esimerkik­si) 2000e koro­ton­ta lainaa ikuisel­la juok­sua­jal­la, kun­han huole­hdit että pystyt mak­samaan luottokorttilaskun.

    Vastaa

  44. Netistä toimivil­ta asial­lisil­ta luot­toko­rt­ti­fir­moil­ta (esim. Entro­pay, olen käyt­tänyt) saa muuten vir­tu­aalisen Visan n. 4% komissiolla. 

    Täl­laiselle vir­tu­aalivisalle ladataan etukä­teen rahaa aivan kuten pankki­tilille (tai rahako­rt­ti­in), eikä sille voi vingut­taa yli. Käytön jäl­keen kortin voi tuho­ta, joten tässä on kyl­lä Osmolle tieto­tur­valli­nen maksukortti.

    Visana se toimii net­tios­tok­sis­sa ihan samal­la taval­la kuin muutkin, mut­ta vir­tu­aal­ista kort­tia ei tietenkään voi käyt­tää kau­pas­sa maksamiseen. 

    Täl­lainen visa ei tule hirvit­tävän kalli­ik­si ker­taos­tok­se­na ja vir­tu­aal­isu­us takaa sen, ettei samaa kort­tia vält­tämät­tä tarvitse käyt­tää kuin kerran.

    Vastaa

  45. Kalle: Pitääkö yhteiskun­nan tunkea näp­pin­sä joka­paikkaan? Eikö tässä pitänyt olla jonkin­laiset normitalkoot? 

    Norme­ja on hyviä ja huono­ja. Hyviä kan­nat­taa lisätä. Norme­ja tarvi­taan, kos­ka muuten pelataan vain vahvim­man oikeudella.

    Vastaa

  46. Sylt­ty:
    Osmol­la on kyl­lä aivan liikaa rahaa tilil­lä, jos ei ymmär­rä että luot­toko­rtin paras omi­naisu­us on se luot­to, tai itseasi­as­sa maksuaika.

    Osmo on myös tain­nut matkail­la aina työssään niin vah­vasti yhteiskun­nan piikki­in ja muiden rahoil­la että on päässyt uno­h­tu­maan sen että val­taosas­sa työ­paikko­ja on käytän­tönä se että ensin mak­se­taan hotellilasku aamul­la ja tämän jäl­keen tehdää matkalasku firmalle.

    Kotite­htäväk­si jää sen ratkaisem­i­nen mik­si luot­toko­rt­ti on tässäko­htaa hyvä keksintö.

    Vastaa

  47. Rolling Heurlin:
    Eipä tääl­lä ole kovin mon­ta aja­tus­ta uhrat­tu tavaran­toimit­ta­jille. Antti­la ei heille vielä mak­sanut, mut­ta omis­tu­soikeus on konkurssipesäl­lä. Kulut­ta­jal­ta on voin­ut jäädä saa­mat­ta esim satasen ostos. Tavaran­toimit­ta­jal­ta jää hel­posti sata ker­taa tuon ver­ran. Tavaran­toimit­ta­ja voi olla aivan pienikin yri­tys, jolle tämä on hyvin vaka­va asia. Ei tässäkään tapauk­ses­sa omis­tu­soikeus siir­ry vas­ta sit­ten, kun lasku on maksettu.

    Kulut­ta­jan­suo­jala­ki ja yri­tys­ten väli­nen kau­pan­teko on kak­si eri asi­aa ja yri­tyk­set voivat vapaasti sopia mil­loin omis­tu­soikeus (ja ris­ki) kau­pan­teossa siir­tyy. Fik­su yri­tys seu­raa kau­pankäyn­nin riske­jä ja vaatii esim. ennakko­mak­su­ja tai vaikka­pa rem­bursse­ja, jos se arvio vastapuolen mak­sukyvyn ole­van rajallinen. 

    Miten muuten omis­tu­soikeus siir­tyy mak­suhetkel­lä ehdot­ta­jat ovat miet­ti­neet, mil­loin ris­ki siir­tyy myyjältä ostajalle?

    Vastaa

  48. Olli Pot­to­nen: Juuri vastikään sain deb­it-kortin käytöl­lä pankki­tilin sal­don negati­ivisek­si, vaik­ka olin luul­lut ettei niin voi käydä. 

    Deb­it-kor­tilla se tosi­aan vielä onnis­tuu, jos sopi­vasti sat­tuu. Elec­tro­n­is­sa on reaali­aikainen sal­don­tark­istus eli sil­lä ei onnistu.

    Vastaa

  49. Rolling Heurlin:
    Eipä tääl­lä ole kovin mon­ta aja­tus­ta uhrat­tu tavaran­toimit­ta­jille. Antti­la ei heille vielä mak­sanut, mut­ta omis­tu­soikeus on konkurssipesäl­lä. Kulut­ta­jal­ta on voin­ut jäädä saa­mat­ta esim satasen ostos. Tavaran­toimit­ta­jal­ta jää hel­posti sata ker­taa tuon ver­ran. Tavaran­toimit­ta­ja voi olla aivan pienikin yri­tys, jolle tämä on hyvin vaka­va asia. Ei tässäkään tapauk­ses­sa omis­tu­soikeus siir­ry vas­ta sit­ten, kun lasku on maksettu.

    Tämä onr­reaalinne ongelma.

    Satasen men­tyus ei tun­nu juuri mis­sään, har­mit­taa sitäkin enem­män, muta koti­taloudelle 2000 euron soj­vaos­ton on iso han­k­in­ta. — Kan­nat­taa lukea Kemp­pisen blo­gia asi­as­ta. Hän toiesis suun­nil­lene sne, että konkurssipesä ei san­ot­tavam­min hyödy näistä tavaroista. Ja että lain uudel­la tulkin­nala void­tasi­in ongel­ma kiertää, jos oikein ymmärrän.

    Antti­la tiede­ti­in kri­isiy­htiök­si, mut­ta kösit­tääk­seni kukana ei uskonut sen menevän konkurssi­in konkurssi. Mikä oli muuten fir­man luot­tolu­ok­i­tus sanokaamme 15.6.16?

    Pari kirkkon­um­me­laista raken­nusalan pk-fir­maa pitää näkyvil­lä AAA-luottoluokitustodistustaan.

    Vastaa

  50. Jär­jesteste­lytili sopisi hyvin myös valmis­matko­jen myyn­ti­in. Nythän valmis­matko­jen myyn­nis­sä on käytössä Kil­pailu- ja kulut­ta­javi­ras­ton hallinnoima raskas vaku­usjär­jestelmä, joka on ainakin palvelu­iden tuot­ta­jalle erit­täin byrokraat­ti­nen ja kallis. Käytän­nössä vakuuk­sia pitää olla asetet­tu koko vuo­den ajalle, vaik­ka tarvet­ta olisi vain lyhyelle sesongille. Jär­jeste­lytili olisi nykyiseen ver­rat­tuna paljon joustavampi.

    Vastaa

  51. Olli Rinne:
    Jär­jesteste­lytili sopisi hyvin myös valmis­matko­jen myyn­ti­in. Nythän valmis­matko­jen myyn­nis­sä on käytössä Kil­pailu- ja kulut­ta­javi­ras­ton hallinnoima raskas vaku­usjär­jestelmä, joka on ainakin palvelu­iden tuot­ta­jalle erit­täin byrokraat­ti­nen ja kallis. Käytän­nössä vakuuk­sia pitää olla asetet­tu koko vuo­den ajalle, vaik­ka tarvet­ta olisi vain lyhyelle sesongille. Jär­jeste­lytili olisi nykyiseen ver­rat­tuna paljon joustavampi.

    Eikö ennem­min kan­nat­taisi pyrk­iä valmis­matko­jenkin kohdal­la pois kulut­ta­jien paapomis­es­ta? Jos kulut­ta­jan­suo­jas­ta halu­taan jotenkin huole­htia, niin riit­täisi, että kulut­talle saatet­taisi­in matkan oston yhtey­dessä aina tiedok­si joku vaikka­pa viras­ton laa­ti­ma stan­dard­imuo­toinen seloste eri mak­su­tapo­jen riskeistä mm. matka­toimis­ton konkurssin yhteydessä.

    Sinän­sä ongel­maan on jo ratkaisu eli ne maini­tut luot­toko­r­tit, mut­ta jos kysyn­tää on muun­laisille jär­jeste­ly­ille, niin eiväköhän markki­nat kehitä eri­laisia vaku­u­tuk­sia tältä var­al­ta. Täl­löin jää täysin kulut­ta­jan vas­tu­ulle harki­ta vaku­ut­taako saata­vansa jol­lain kus­tan­nuk­sel­la — vai ottaako riskin ja luot­taa, ettei matkan jär­jestäjä kuukah­da ennen matkan loppua.

    Toki käytän­nön ongel­mana luot­toko­rt­tien suh­teen taitaa olla se, että mon­et matkan­jär­jestäjät veloit­ta­vat (sinän­sä arve­lut­tavia) lisä­mak­su­ja luot­toko­rt­ti­mak­su­ista — mut­ta jos tämä har­mit­taa, niin voi tietysti miet­tiä, että ovatko matkan­jär­jestäjän palve­lut sel­l­aisia joista yleen­säkään kan­nat­taa mak­saa — vai onko järkevämpi tila­ta lennot ja hotel­lit suo­raan netistä.

    Vastaa

  52. ksee: Eikö ennem­min kan­nat­taisi pyrk­iä valmis­matko­jenkin kohdal­la pois kulut­ta­jien paapomis­es­ta? Jos kulut­ta­jan­suo­jas­ta halu­taan jotenkin huole­htia, niin riit­täisi, että kulut­talle saatet­taisi­in matkan oston yhtey­dessä aina tiedok­si joku vaikka­pa viras­ton laa­ti­ma stan­dard­imuo­toinen seloste eri mak­su­tapo­jen riskeistä mm. matka­toimis­ton konkurssin yhteydessä.

    Toki tähänkin suun­taan voidaan men­nä, mut­ta jär­jeste­lytilil­lä voitaisi­in pois­taa nykyi­nen raskas palvelun­tuot­ta­jan piilovero­tus heiken­tämät­tä kulu­ta­jan­suo­jaa mil­lään lail­la. Raskaan valvon­ta­jär­jestelmän aiheut­ta­ma lisäkus­tan­nus nos­taa kuitenkin asi­akkaiden mak­samaa hin­taa ja pienen­tää valikoimaa vaikeut­ta­malle markki­noille tuloa.

    Vastaa

  53. ksee: Toki käytän­nön ongel­mana luot­toko­rt­tien suh­teen taitaa olla se, että mon­et matkan­jär­jestäjät veloit­ta­vat (sinän­sä arve­lut­tavia) lisä­mak­su­ja luottokorttimaksuista 

    Matkako­rt­tiy­htiöt veloit­ta­vat kaupoil­ta yleen­sä 2–4 % komis­sion välit­tämistään mak­su­ista. Monis­sa mais­sa on myyjil­lä tapana lisätä komis­sio asi­akkaan mak­set­tavak­si. Suomes­sa taisi joku kulut­ta­javi­ras­to tuon käytän­nön jol­lain syyl­lä kieltää, joskin eri­laisia tapo­ja kiel­lon kiertämiseen näyt­tää kehitetyn.

    Vastaa

  54. ksee: Eikö ennem­min kan­nat­taisi pyrk­iä valmis­matko­jenkin kohdal­la pois kulut­ta­jien paapomis­es­ta? Jos kulut­ta­jan­suo­jas­ta halu­taan jotenkin huole­htia, niin riit­täisi, että kulut­talle saatet­taisi­in matkan oston yhtey­dessä aina tiedok­si joku vaikka­pa viras­ton laa­ti­ma stan­dard­imuo­toinen seloste eri mak­su­tapo­jen riskeistä mm. matka­toimis­ton konkurssin yhteydessä.

    Sinän­sä ongel­maan on jo ratkaisu eli ne maini­tut luot­toko­r­tit, mut­ta jos kysyn­tää on muun­laisille jär­jeste­ly­ille, niin eiväköhän markki­nat kehitä eri­laisia vaku­u­tuk­sia tältä var­al­ta. Täl­löin jää täysin kulut­ta­jan vas­tu­ulle harki­ta vaku­ut­taako saata­vansa jol­lain kus­tan­nuk­sel­la – vai ottaako riskin ja luot­taa, ettei matkan jär­jestäjä kuukah­da ennen matkan loppua.

    Toki käytän­nön ongel­mana luot­toko­rt­tien suh­teen taitaa olla se, että mon­et matkan­jär­jestäjät veloit­ta­vat (sinän­sä arve­lut­tavia) lisä­mak­su­ja luot­toko­rt­ti­mak­su­ista – mut­ta jos tämä har­mit­taa, niin voi tietysti miet­tiä, että ovatko matkan­jär­jestäjän palve­lut sel­l­aisia joista yleen­säkään kan­nat­taa mak­saa – vai onko järkevämpi tila­ta lennot ja hotel­lit suo­raan netistä.

    Matkan mak­sami­nen luot­toko­r­tilla voi kaat­ua jopa niin yksinker­taiseen asi­aan kuin luot­tora­ja. Ei ole mitenkään vaikea löytää netistä matko­ja, jot­ka ovat selvästi kalli­impia kuin luot­toko­rt­ti­ni luot­tora­ja, mut­ta jot­ka voisin silti kyetä mak­samaan pankkitililtäni. 

    Pikaisel­la googlauk­sel­la löy­tyy esim. Etelä­man­tereen mat­ka, hin­nat alka­en 11000 euroa, Uuden-See­lan­nin matkat alka­en 7000 euroa, Tyyne­meren ris­teily 9000 euroa. Tuol­laiseen matkaan säästetään ja mat­ka mak­se­taan käytän­nössä etukä­teen. Luot­toko­rtin luot­tora­ja riit­tänee silti hyvin matkan aikana.

    Toki luot­toko­rt­ti­fir­man kanssa voi sopia jär­jeste­ly­istä, joil­la tuol­laisen voi mak­saa luot­toko­r­tilla, mut­ta mik­si niin pitäisi tehdä, kun hel­poin­ta olisi mak­saa suo­raan pankkitililtä.

    Esinei­den ostamises­sa hyvä peri­aate on, että ei mak­se­ta ennen tavaran toimit­tamista, mut­ta isois­sa ostok­sis­sa edel­lytetään usein ainakin kohtu­ullisen isoa ennakkomaksua.

    Vastaa

  55. Osmo Soin­in­vaara: Tarkkaan ottaen en ole ehdot­tanut kulut­ta­jalle ensisi­jaisu­ut­ta velko­jana vaan sitä, ettei mitään velka­suhdet­ta syn­ny, kos­ka raha ei siir­ry myyjän omaisuudeksi.

    Sinän­sä olisi ihan kohtu­ullista, että kulut­ta­jil­la olisi ensisi­jaisu­us mui­hn nähden…

    Vastaa

  56. Osmo Soin­in­vaara:
    Olisiko­han niin, että luot­toko­rt­ti­fir­ma on kieltänyt komis­sion lisäämisen hintaan?

    Ainakin net­tikau­pas­sa luot­toko­rt­tikus­tan­nuk­sen veloit­ta­mi­nen on ymmärtääk­seni aina kaup­pi­aan val­in­ta (esim. http://www.kkv.fi/ratkaisut-ja-julkaisut/julkaisut/kuluttaja-asiamiehen-linjaukset/toimialakohtaiset/lentojen-markkinointi/) jos muitakin mak­su­tapo­ja valit­tavis­sa. Jos lisä­mak­sua ei per­itä, niin käytän­nössä muil­la edullisem­mil­la mak­su­tavoil­la mak­sa­vat osal­lis­tu­vat luot­toko­r­tilla mak­savien kului­hin, kos­ka kulut ovat sisäl­lä hinnoissa.

    Vastaa

  57. N: Matkan mak­sami­nen luot­toko­r­tilla voi kaat­ua jopa niin yksinker­taiseen asi­aan kuin luot­tora­ja. Ei ole mitenkään vaikea löytää netistä matko­ja, jot­ka ovat selvästi kalli­impia kuin luot­toko­rt­ti­ni luot­tora­ja, mut­ta jot­ka voisin silti kyetä mak­samaan pankkitililtäni. 

    YM käyt­töra­ja?

    Sul­la on vain sit­ten huono­ja kort­te­ja. Ei kun­non kor­tis­sa ole mitään käyt­töra­jaa — lisäk­si mukana on joukko tuik­i­tarpeel­lisia palvelui­ta (matkavaku­u­tus, concierge-palvelu, lounget lento­ken­til­lä jne.)

    Vastaa

  58. Juho: Kulut­ta­jan­suo­jala­ki ja yri­tys­ten väli­nen kau­pan­teko on kak­si eri asi­aa ja yri­tyk­set voivat vapaasti sopia mil­loin omis­tu­soikeus (ja ris­ki) kau­pan­teossa siir­tyy. Fik­su yri­tys seu­raa kau­pankäyn­nin riske­jä ja vaatii esim. ennakko­mak­su­ja tai vaikka­pa rem­bursse­ja, jos se arvio vastapuolen mak­sukyvyn ole­van rajallinen. 

    Miten muuten omis­tu­soikeus siir­tyy mak­suhetkel­lä ehdot­ta­jat ovat miet­ti­neet, mil­loin ris­ki siir­tyy myyjältä ostajalle?

    Tavarab­v­toimit­tak­jan on vikea vaa­tia suurelta eikä aina pieneltäjäkään asi­akkalal­ta rem­bursse­ja tms. Kaup­pa jäätkemät­tä. — Ssitä­paitis luot­ta­mus, con­fi­den­tia ja luot­to ovat kau­pan­teon perustei­ta on

    Vastaa

  59. Näin sat­un­naise­na ebay-myyjänä on huo­mat­tavasti suurem­pi mah­dol­lisu­us myy­dä tavara, jos lait­taa “free ship­ping” ja las­kee pos­ti­tusku­lun mukaan myyn­ti­hin­taan. P+P:n lait­ta­mi­nen näkyvi­in on oikeas­t­aan aika hölmöä ja en ymmär­rää mitä lisäar­voa se tuo pait­si paatuneim­mille pavun­lask­ioille hyvän mielen.

    Vastaa

  60. Olli Rinne: … Jos lisä­mak­sua ei per­itä, niin käytän­nössä muil­la edullisem­mil­la mak­su­tavoil­la mak­sa­vat osal­lis­tu­vat luot­toko­r­tilla mak­savien kului­hin, kos­ka kulut ovat sisäl­lä hinnoissa.

    Min­un puolestani eri mak­su­tapo­jen kus­tan­nuk­set voisi veloit­taa läpinäkyvästi suo­raan asikkail­ta. Tämä tuskin menee kuitenkaan ikinä läpi, kos­ka se tarkoit­taisi merkit­tävää lisä­mak­sua käteisen käyt­täjille — ja tästähän kaik­ki mum­mo­jen ääniä kalas­ta­vat takariv­in kansane­dus­ta­jat vetäi­sivät välit­tömästi säkil­lisen herneitä nenäänsä.

    Vastaa

  61. Osmo Soin­in­vaara:
    Olisiko­han niin, että luot­toko­rt­ti­fir­ma on kieltänyt komis­sion lisäämisen hintaan?

    Taitaa olla niin arki­nen asia kuin EUn pari vuot­ta sit­ten aset­ta­mat ylära­jat luot­toko­rt­tikomis­si­olle: 0.3%, ja deb­itko­r­tille 0.2%, eipä noi­ta kan­na­ta enää hin­toi­hin lisätä. 

    Lisä­mak­sut voivat sit­ten olla kaup­pi­aan rahoi­tus­tarpeesta; deb­it kor­tilla mak­sajil­ta saa rahat heti, cred­it kor­te­ista mak­su tulee joskus kuukausien päästä kun luot­toko­rt­tiy­htiö on aikansa mak­su­jen kanssa viivytellyt.

    Vastaa

  62. N: Matkan mak­sami­nen luot­toko­r­tilla voi kaat­ua jopa niin yksinker­taiseen asi­aan kuin luottoraja.

    Eikö kort­tia muka pysty “lataa­maan” eli mak­saa sinne rahaa etukä­teen niin, että sal­do on plus­sal­la? Hyväksyykö se sil­loin varsi­naista luot­tora­jaa suurem­pia maksuja?

    Vastaa

  63. anonyy­mi: Norme­ja on hyviä ja huono­ja. Hyviä kan­nat­taa lisätä. Norme­ja tarvi­taan, kos­ka muuten pelataan vain vahvim­man oikeudella.

    Norme­ja on hyviä, merk­i­tyk­set­tömiä ja huono­ja. Paljon on todel­la vahin­gol­lisi­akin norme­ja. Jos normien kir­joit­ta­jil­ta kysyy, niin tuskin kukaan väit­tää tekevän­sä merk­i­tyk­set­tömiä norme­ja. Entä moniko ker­too kir­joit­ta­vansa ehdoin tah­doin vahin­gol­lisia normeja?

    Mak­supuolel­la lisäsään­te­ly ei kuu­lu ainakaan ensin mainit­tuun­hyödyl­lis­ten normien kat­e­go­ri­aan. Joten täl­läkin alal­la on syytä purkaa norme­ja ja todel­la miet­tiä, mikä on tarpeelista.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Olli Pottonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.