(Todellinen puhe oli vähän lyhyempi neljän minuutin aikarajoituksen vuoksi)
Tämä asuntopoliittinen keskustelu on ollut melko ideologista. Ideologioissa ei ole mitään vikaa, mutta asuntokysymys on myös voimakkaasti talousteoreettinen. Joskus aatteellisesti oikeansuuntaisilta kuulostavat toimet johtavat tosiasiassa aivan eri suuntaan.
Asumisen korkea hinta on aikamme suurimpia sosiaalisia vääryyksiä. Tämä osa Paavo Arhinmäen retoriikkaan painottuneessa puheessa oli aivan totta.
Asumisen hinta on noussut nimenomaan Helsingissä. Jos verrataan asuntojen hintakehitystä koko maan keskimääräiseen, hinnat ovat nousseet Helsingissä ja vain Helsingissä. Espoossa ja Vantaalla hinnat ovat nousseet suunnilleen samaan tahtiin koko maan kanssa, ja kehyskunnissa jopa selvästi koko maata hitaammin.
Olemmeko siis epäonnistuneet? Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, tämä on osoitus Helsingin onnistumisesta suhteessa naapureihinsa ja suhteessa koko maahan. Olemme tehneet Helsingistä niin hyvän ja houkuttelevan, että aivan liian monia haluaisi Helsinkiin asumaan. Liian moni suhteessa asuntojen määrään. Asuntojen hintoja ei saa alas kuin joko tekemällä Helsingistä huonomman paikan asua tai rakentamalla asuntoja lisää – ja hyvin paljon.
Asuntojen rakentaminen Helsinkiin tarjoaa myös koko Suomelle tien ulos taloudellisesta kurimuksesta. Kaikkialla maailmassa talouskasvu keskittyy kaupunkeihin – nimenomaan suuriin kaupunkeihin.
Täällä on keskusteltu lähinnä asuntojen hallintamuotojakaumasta. Kuinka paljon rakennetaan ARA-tuotantoa, välimuotoa (mm. Hitas ja ASO-asunnot) ja kuinka paljon kovan rahan tuotantoa.
Tässä unohdetaan, että suuri osa helsinkiläisistä asuu vanhoissa asunnoissa ja näistä erityisesti vanhoissa vapaarahoitteisissa asunnoissa. Koko Kallio ja Vallila esimerkiksi koostuu vanhoista kovan rahan asunnoista.
Rakentamalla 500 ARA-asuntoa enemmän, autetaan 500 hyväonnista asuntokuntaa, mutta rakentamalla ylipäänsä paljon lisää asuntoja, autetaan kaikkia, koska se vaikuttaa hintatasoon ja kaikkien asumiskustannuksiin.
Tässä ohjelmassa on lisätty varovaisesti kovanrahan tuotannon osuutta. Hyväksyn tämän muutoksen, koska se helpottaa lisäämään asuntotuotannon kokonaismäärää. Jos soveltaisimme vasemmistoliiton suosittamaan 1/3, 1/3 , 1/3 painotusta, kaupungin rahat loppuisivat jo 5000 asunnossa. Sen seurauksena asuntojen hinnat nousisivat vielä lisää, mikä olisi suuri vääryys kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät kuuluisi siihen onnellisten joukkoon, jotka onnistuisivat saamaan ARA-asunnon itselleen.
Olen ollut vanhastaan Hitas-sääntelyn vankka kannattaja, mutta on myönnettävä että aika ja rahamarkkinoiden kehitys ovat ajaneet ohi Hitas- sääntelystä kummallisine arpajaisineen. Pidän outona, että ohjelmassa kehotetaan etsimään Hitas-järjestelmälle korvaajaksi uutta, kohtuuhintaisten asuntojen järjestelmää. Pelkäänpä, ettei sellaista ole mahdollista keksiä. Esitän tilalle kaupungin omistamaa kovanrahan vuokratuotantoa ‑tuollaisia VVO-tason vuokria kuitenkin niin, että voitto näistä menee kaupungille käytettäväksi uusien vuokratalojen rahoittamiseen. HITAS auttaa tosiasiassa vain ensimmäistä ostajaa, mutta vuokra-asunnoiksi rakennetut pysyvät vuokra-asuntoina.
Helsingin ei pidä päästää ulkopuolisia rahastamaan asuntopulalla, koska se ei tuota lisää asuntoja niin kauan kuin pullonkaulana on tonttipula.
Siksi en myöskään ymmärrä näitä kymmenen vuoden ARA-lainoja. Ne eivät tuo yhtään asuntoa lisää – pula on edelleen tonteista ja kaikki rakentuu – mutta avaavat sijoittajille tien hyötyä tonttipulasta.
Olen kokoomuksen kanssa aivan eri mieltä siitä, tarvitsemmeko määräyksiä, jolla pyritään lisäämään perheasuntojen tarjontaa. Asuntopolitiikan pitkä linja on ollut suosia lapsiperheitä. Näin pitää tehdä edelleen, vaikka muu tuottaisi suurempia välittömiä voittoja. Siitä olen samaa mieltä, että huoneluvun sääntely riittää, neliömäärien sääntely ei ole tarpeellista.
Mutta takaisin asuntojen määrään. Yleiskaava päästää Helsinkiin 230 000 uutta onnellista helsinkiläistä. Yleiskaavan tasolla asiat alkavat olla kunnossa, kunhan valtuusto vain hyväksyy yleiskaavan.
On hyvä, että asunto-ohjelmassa asuntotuotantoa lisätään nykyisestä 5 500 asunnosta 7 000 asuntoon vuodessa, mutta olisi parempi, että tarjonnan lisäys olisi vielä selvästi tätä suurempi
Katsokaa Ruotsiin: Tukholma laiminlöi asuntotuotantoa pitkään ja nyt siellä asuntojen hintojen nousu on vielä paljon suurempaa kuin Helsingissä. Ongelman korjaamisessa Tukholmalla on aivan eri vaihde. Miksi Ruotsissa asuntotuotanto pystyy reagoimaan kasvavaan kysyntään, mutta meillä ei pysty?
Yksi selitys on se, että Ruotsissa valtio tukee Tukholman kasvun vaativia raideinvestointeja liki kymmenellä miljardilla eurolla. Me olemme ylen iloisia Raide-Jokerista, mutta Ruotsin valtion panostukset Tukholman kasvuun ovat aivan eri luokkaa.
Ruotsissa on ymmärretty kaupungistumisen merkitys. Ne jyrää meitin!
Internetin kohuväite:tuhosiko Soininvaara Suomen taloden?
http://murobbs.muropaketti.com/threads/tuhosiko-tasa-arvotupo-ja-soininvaara-suomen-talouden.1310811/
Erinomainen kirjoitus. En itsekään ymmärrä, miksi Helsingin pitäisi tukea VVO:ta ja Satoa, jotka vuolevat huikeita voittoja samalla kun niiden tukeminen jarruttaa asuntojen kokonaismäärän kasvua.
Lisää tarjontaa, kaupungin omistamia kovan rahan asuntoja, vuokrataso kilpailukykyiseksi ja tuottojen investointi lisärakentamiseen. Tuntuisi oivalliselta reseptiltä ja siihen olisi vielä varaakin.
Ymmärrän että asuntojen hinnat nousevat Helsingissä koska Helsinki on haluttua aluetta, mutta miksi ne nousevat myös muualla maassa (vaikkakin Helsinkiä hitaammin)?
Suomen väkiluku kasvaa niin kovin hitaasti että luulisi asuntohintojen keskimäärin pikemminkin laskevan (asuntoja rakennetaan lisää, mutta asujien määrä pysyy melkein vakiona). Ts. Helsingin hintojennousu pitäisi minusta tasapainottua hintojen laskuna niissä paikoissa joista Helsinkiin muutetaan. Käykö näin?
Ei asuntojen korkeat hinnat ole ongelma, vaan kansan akuutti persaukisuus.
Juuri tänään Aamulehdessä eräs tilastotieteilijä kertoi, että vain viidesosa suomalaisista tienaa yli 2600 euroa nettona per kk.
Suomessa on huutava pula keskisuurista ja suurista työnantajista, joiden avulla keskiluokka ja erityisesti ylempi keskiluokka saadaan leveämmäksi.
Käy. Osakehuoneistojen myyntihinnat ovat laskussa kategoriassa “Suomi miinus PKS”, ja kun tuosta vielä siivotaan Tampere ja pari muuta isompaa kaupunkia pois, trendi on vielä selvempi.
Esimerkiksi Kotkassa asuntojen myyntihinnat ovat laskeneet 10% vuodesta 2010, Mikkelin syrjäisemmillä seuduilla (tilastoalue “Mikkeli 2”) 15%.
Kokonaan omassa luokassaan ovat sitten syrjäseutujen omakotitalot, joiden arvo on ollut lähellä nollaa jo pitkään.
“Paikoillanne! Ei ne mitään jyrää. Siellä on miinoitus”. Noin jyräämiseen vastattiin Tuntemattomassa sotilaassa. Sopii hyvin tähänkin.
Samoin kuin POP ‑pankin tiedote:
http://goo.gl/MjLlRJ
“Finanssikriisin myötä ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus pääkaupunkiseudulla on
lisääntynyt huomattavasti. Tutkimustiedon valossa omakotiasuminen on edelleen
suosittua, mutta heikko taloustilanne on johtanut siihen, että omakotitalojen
rakentamiseen liittyviä riskejä pyritään välttämään, Hulkko sanoo.”
Vähän vastapainoa Brotheruksen hypotyksiin.
Olisiko kuitenkin niin, että duunit tulisi siirtää pois Helsingin nukyduunikeskittymistä vaikka lentokentän ympärille ja avot ei tartte ihmisten väkipakolla asua Helsingissä vaan jossain lähempänä kohtuuhinnalla.? Työ-koti-kauppa-koulu väliä tässä kaikki kulkee kuitenkin. Ei tarttis väkipakolla helsinkiläisten sietää Keravan juntteja.
Työpaikoille on kaavoitettu runsaasti tilaa Helsingin kantakaupungin ulkopujolella, joten mahdollisuudet siirtyä ovat oivalliset.
Ongelmana ovat vaan tulevaisuuden liikenneyhteydet, koska vihreiden suunnitelmana on hävittää kunnolliset läpikulkutiet laajalta alueelta ja muuttaa yksilöllinen liikkuminen erittäin vaikeaksi samaan aikaan kun seutu kasvaa voimakkaasti.
Helsinki on elävä kaupunki, se tarvitsee riittävästi teitä ja katuja. Liikenteen toimivuuden uhraaminen vihreiden päähänpistojen testialustaksi onkin hyvin lyhytnäköistä ja ymmärtämätöntä politiikkaa.
Mihin Helsingin, Tampereen ja Turun tulevaisuudessa yhdistävien Hyperloop-putkiratojen asemat kannattaisi sijoittaa?
Osmo, en olisi kehdannut pitää tuota puhetta. Tiedät ihan hyvin, että korkeisiin asuinkustannuksiin on kolme syytä:
— liika sääntely
— epäonnistunut kaavoitus ja
— kaupungin monopoli.
Ei Helsinki ole onnistunut, vaan epäonnistunut. Helsingissä on vetovoimaa, jota ei ole pystytty kumoamaan edes poliittisilla päätöksillä, mikä nostaa hintoja.
Nyt Vihreillä on suunnitelmissa sen verran järeät keinot haitata Helsingin ja meidän helsinkiläisten elämää, että onnistuminen saattaa olla lähellä. Pääsette tilanteeseen, jossa pääkaupunkiseutu muuttuu samanlaiseksi kuin eräät USA:n metropoleista: keskusta slummiutuu ja ihmiset pakenevat lähikuntiin. Minusta tavoite on huono.
Jos hintoja halutaan alas, on turhasta sääntelystä luovuttava, kaavoitusta nopeutettava ja kaupungin kaavoitus sekä maanomistusmonopoli rikottava. Helsingin on keskityttävä mahdollisuuksien luontiin: kaavoitus, liikenneverkko ja peruspalvelut.
Fiksuin tapa hoitaa palvelut kuntoon on kuntauudistus. Helsinki ei organisaationa toimi. Kun järkevän kaupungin koko on alle 40 000 asukasta, niin tuosta voi äkkiä laskea, miltä toimiva pääkaupunkiseudun metropolialue näyttää. Helsingin ja lähikaupunkien kuten Herttoniemen, Pasilan, Töölön ja Skattan tulee keskittyä kaupunkimaisen asumis ja toimintaympäristön muodostamiseen: umpikortteli ja viisi kerrosta.
Kalle. Ideologinen vihasi sumentaa järkesi. Onko keskusta oikeastislummiutumassa?
No jopas. Tarkoittaako Kalle todella, että eräiden amerikkalaisten metropolien slummiutuminen johtuu siitä, että sikäläiset vihreät ovat politiikallaan haitanneet ihmisten elämää? Eiköhän siellä ole kyse pikemminkin päinvastaisesta?
Vihreät herättävät joissakin ihmisissä niin suurta ärtymystä, että se tuntuu sumentavan kaiken logiikan. He ovat näille ihmisille vähän niin kuin EU joillekin toisille: heidän syykseen kaadetaan kaikki ikävä mitä maailmassa tapahtuu. Se on kovin alkeellista ajattelua.
Ihan sama, kuka rakentaa, kunhan sitä rakentamista ei tueta vaan kaavoitetaan moninkertaisella vauhdilla rakennusoikeutta. Hinnat kertovat, että sitä tarvitaan tuhottomasti lisää. Kyllä joku aina sen rakentaa ja sitten tarjonta laskee vuokria.
Esim. Detroit voisi olla esimerkki vihreän ajatusmaailman mukaisesta kehityksestä — saastuttavien autojen valmistuksen sijaan kaupungissa on alettu harjoittaa downshiftaamista ja lähiviljelyä 😉
Isompi ongelma monessa amerikkalaisessa metropolissa on, että useat ennen edulliset kaupunginosat ovat keskiluokkaistuneet ja tulleet vanhoille asukkaille liian kalliiksi asua. Tästä syystä myöskään kestävän kehityksen mukainen joukkoliikenteen parantaminen ja kaupungin tiivistäminen ei ole aina vanhojen asukkaiden edun mukaista.
Keskiluokka on kutistumassa kaikkialla. Olemme siirtymässä yhä enemmän voittaja vie kaiken ‑yhteiskuntaan, jossa hyvin pieni osa ihmisistä tuottaa kaiken tarvittavan ja siksi myös vie kaikki tulot.
Itse näkisin yhtenä tärkeänä keinona puuttua tähän immateriaalioikeuksian (patentit, tekijänoikeudet, yms.) heikentämisen. Tämä siksi että mekanismi noiden “ylisuurien” tuottojen taustalla on usein se, että keksitään parempi softa, tekninen vempele, yms. kuin kilpailijat jonka kaikki haluavat ja sitten tehdään sillä tuottoa maailman loppuun asti. Kukaan ei voi päästä osille niin kauan kuin tuote on suojattu joko tekijänoikeuksin tai patentein. Bill Gates ei olisi maailman rikkain ihminen jos Windowsia ja Officea olisi laillista kopioida piraattisivustoilta; J.K. Rowling olisi varmasti kirjoittanut Harry Potterit vaikka hänen tekijänoikeutensa niihin olisikin lakannut ensimmäisen miljoonan tienaamisen jälkeen.
Joku voisi sanoa, että on oikein että parhaan mahdollisen tuotteen keksijä kerää myös siitä valtavat voitot. Jos on tätä mieltä, ei pidä päivitellä miksi kaikki omaisuus kertyy 0,1% ihmisväestöstä.
Tämä olisi voinut olla ratkaisu osaan ongelmista 1990-luvulla, muttei tänä päivänä. Officellekin on ollut laadukas ilmainen kilpailija olemassa jo toistakymmentä vuotta (Libreoffice).
Platform-taloudessa tuotteen kopiointi ei auta lainkaan. Androidin kopiointi ei vie markkinoita Googlelta, jonka business on tiedonkeräys asiakkaiden laitteista. Applen softan kopiointi ei vie App Storen tuomaa kilpailuetua. Uberin kopio ei ole Uber. Platformin etu on siihen keräytyvä käyttäjäjoukko. Vaikka kaksi platformia olisivat identtisiä kopioita toisistaan, vain suositumpi kannattaa. On toki mahdollista, että kopio nousee alkuperäistä suositummaksi, mutta silloin vaihtuu vain keulapaikka, ei kokonaistilanne.
Samoin massavalmistuksen etujen kanssa. Vaikka puhelinteknologiapatentteja ei olisi olemassa, kannattaisi kaikki puhelimet silti valmistaa muutamassa isossa tehtaassa. Yksikään niistä ei sijaitsisi Suomessa. Nyt sentään Suomeen (Nokia) tulee patenttituloja Suomessa kehitetystä puhelinteknologiasta vaikka sitä ei enää täällä valmistetakaan (verkkoja toki valmistetaan). Pienpajatoiminta ei vain kannata.
Jos Applella ei olisi monopolioikeuksia omaan softaansa, voisi joku toinen valmistaja alkaa valmistamaan lähes identtisiä koneita ja asentaa niille Applen käyttöjärjestelmän valmiiksi. Tämä ei vaikuttaisi Applen App Storesta saamiin tuottoihin, mutta iPhonen 80% voittomarginaalia se söisi. Lisäksi jos Applen käyttöjärjestelmä olisi vapaata ohjelmistoa, joku voisi muokata sitä niin että ohjelmien asennus sallittaisiin ja olisi helppoa muualtakin kuin App Storesta.
Ne saatettaisiin valmistaa samassa kiinalaisessa tehtaassa, mutta ellei Nokia tai Samsung pakottaisi tuotantoa oman brändinsä alle patenteilla ja tekijänoikeuksilla softaan, se kiinalaistehdas alkaisi myymään täsmälleen samaa puhelinta ilman Samsungin logoa murto-osalla Samsungin hinnasta.
Puhelinten valmistaminen on helppoa eikä maksa juuri mitään. Niiden suunnittelu on vaikeaa. Taas joku voisi sanoa että tämän vuoksi on oikeutettua että suunnittelija saa patenttien ja tekijänoikeuksien kautta suurimmat tulot, mutta sitten ei taas pidä ihmetellä miksi kaikki maailman raha virtaa Applen tai Samsungin johtajille ja niille muutamalle insinöörille jotka nuo puhelimet suunnittelivat.
Perinteinen talousteoreettinen perustelu patenteille ja tekijänoikeuksille on että ne antavat luovan työn tekijöille mahdollisuuden saada takaisin tuotteen tekemiseen menneet kulut. Kaikki tuon yli menevät voitot ovat hyvinvointitappiota yhteiskunnalle. Se, että maailman rikkaimmat ihmiset ihmiset ja yritykset ovat softafirmojen perustajia, kertoo siitä immateriaalioikeudet ovat menneet liian pitkälle ja niistä koituu tällaisenaan haittaa muulle yhteiskunnalle.
Koska Ruotsi on rikas maa ja Suomi köyhä? Ja nykyisellä poliittisella tyylillä myös pysyy köyhänä, jos vaurastuminen ei tapahdu politiikasta huolimatta.
Kyse on yksipuolistumisen kierteestä. Sama ilmiö, eri syyt.
Terve kaupunki on tiivis ja monipuolinen. Etu-Töölöstä pohjoiseen Helsinki ei ole tiivis ja nyt käytössä on toimenpiteitä, jotka ajavat toimistoja sekä teollisuutta pois kaupungista. Kuitenkaan kaupunkia ei edes tiivistetä.