Minä, rakennussuojelun ykkösvihollinen?

Tämä kir­joi­tus on kir­joitet­tu Lisää kaupunkia Helsinki­in ‑sivus­tolle, jos­sa min­ua arvostelti­in raken­nus­suo­jelus­ta piit­taa­mat­tomak­si, kos­ka en pitänyt Alvar Aal­lon suun­nit­tele­man Ratakatu 9:ssä sijait­se­van toimis­to­talon sisätilo­jen suo­jelua tarpeel­lise­na. Lai­tan sen myös tänne blogilleni.

Vaik­ka min­ut luokitelti­in raken­nus­suo­jelun ykkösvi­hol­lisek­si, pidän raken­nus­suo­jelua yht­enä tärkeänä arvona kaupunkike­hi­tyk­sessä. Köy­denve­dos­sa toimis­to­jen muut­tamises­sa asun­noik­si ei pääsään­töis­es­ti ole kyse lainkaan raken­nus­suo­jelus­ta vaan viras­ton halus­ta suo­jel­la toimis­to­työ-paikko­ja, jot­teivät ne karkaisi naa­purikun­ti­in vero­ja maksamaan.

Mut­ta tässä Ratakatu 9:ssä on kyse myös rakennussuojelusta.

Min­ulle raken­nus­suo­jelu on ennen kaikkea ansiokkaiden raken­nusten suo­jelua. Kaikki­nainen henkilö­palvon­ta on min­ulle hyvin vieras­ta. Sik­si minus­ta raken­nus­ta pitää arvioi­da raken­nuk­se­na ja vain sinä, ei sen perus­teel­la, kuka sen on suunnitellut.

(Hah: Alvar Aal­lon raken­nuk­sia pitää suo­jel­la kuulem­ma kos­ka Aal­to museo on helsinkiläi­sistä museoista se, jos­sa ulko­maalais­ten kävi­jöi­den OSUUS on suurin – ei siis ulko­maalais­ten määrä. Tässä on oudosti muutet­tu meri­itik­si koti­mais­ten kävi­jöi­den pieni määrä.. )

Edelleen min­ulle raken­nus­suo­jelus­sa julk­i­sivu­jen suo­jelu on tärkeäm­pää kuin sisätilo­jen suo­jelu – pait­si jos on kyse julkises­ta raken­nuk­ses­ta, jol­loin suurel­la yleisöl­läkin on mah­dol­lisu­us päästä sisätilo­ja kat­so­maan. Jos Ratakatu 9:ään löy­ty­isi vuokralainen toimis­tok­si, sisäti­lat oli­vat vain tämän yri­tyk­sen henkilökun­nan nähtävis­sä. Kun julk­i­sivu on kym­me­nien tuhan­sien ihmis­ten nähtävis­sä ja sisäti­lat kym­me­nien, julk­i­sivu on näin lask­ien tuhat ker­taa tärkeämpi. Tai siis sinne päin. En nyt sano, että sisätilo­jen suo­jelu on merk­i­tyk­setön­tä, mut­ta sanon, että sen merk­i­tys on olen­nais­es­ti vähäisem­pi kuin julkisivun.

Minä olen raken­nus­suo­jelus­ta päät­tävien ammat­ti­lais­ten kanssa eri mieltä myös siitä, onko raken­nuk­sen kauneus suo­jelu­pe­ruste. Minus­ta on, kos­ka halu­an kau­nista katu­ti­laa. Luu­len­pa että enem­mistö on tästä kanssani samaa mieltä. Eri­tyisen kum­mallise­na pidän koroste­tun rumien raken­nusten suo­jelua vain sik­si, että ne kuvas­ta­vat aikakaut­en­sa esteet­ti­sistä arvoista piit­taam­a­ton­ta suun­nit­telua. Onnek­si makkarat­alosta sen­tään saati­in edes ne rumat rampit pois.

Jos min­ul­la olisi taikasau­va, jol­la voisin kor­va­ta Makkarat­alon raken­nuk­sel­la, joka puret­ti­in sen tieltä, en epäil­isi het­keäkään. Enso Gutzeitin talon kohdal­la en epäil­isi myöskään, jos raken­nuk­sen olisi suun­nitel­lut joku tun­tem­aton tavis, mut­ta – myön­nän epäjo­hdon­mukaisuuteni — Suuren Gurun maine saisi min­ut var­maankin pane­maan taikasauvan siinä kohdas­sa taskuun.

Tun­nus­taak­seni kaik­ki syn­ti­ni sanon vielä, että minus­ta on aivan kan­natet­ta­va aja­tus rak­en­taa van­han näköi­nen raken­nus van­ho­jen raken­nusten keskelle. Tiedän, että saan täl­lä mielip­i­teel­läni joidenkin kesku­udessa täy­del­lisen moukan maineen. Minus­ta oli hyvä, ettei Kämpin tilalle tehty 60-luvun betoni­bru­tal­is­mia ilmen­tävää hirvitystä.

Käykää Ruskea­suol­la katomas­sa täy­den­nys­raken­nusko­hdet­ta,. Siel­lä raken­net­ti­i­in 50-luvun(?) raken­nusten joukkoon yksi saman­lainen. Mon­en mielestä olisi pitänyt rak­en­taa 90-luvun arkkite­htu­uria kuvas­ta­va raken­nus, joka olisi kuitenkin rikkonut alueen yht­enäisen luon­teen. Nyt minus­ta alueen ilme suojeltiin.

Suo­jelu ja talous.

Kan­natan esi­tys­tä, että suo­jelun aiheut­ta­mat hai­tat pitäisi kor­va­ta avokä­tisem­min. Se var­maankin ehkäi­sisi tuli­palo­ja, mut­ta se toisi myös bud­jet­ti­ra­joituk­sen museoihmisille.

Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saanut ei aina ymmär­rä muiden käsi­tys­tä taloudel­li­sista arvoista. Kos­ka toimis­to­jen käytet­tävyys on niin mon­imutkainen asia, ote­taan esimerk­ki asuin­talosta. Kun raken­nus­suo­jelun nimis­sä käärmet­alos­sa kiel­letään paran­ta­mas­ta äänier­i­tys­tä otta­mal­la asun­toi­hin puh­taam­paa ilmaa, noiden asun­to­jen arvo las­kee siitä, mitä ne oli­si­vat ter­veel­lisik­si kor­jat­tuina. Tässä ei ole kyse vain omis­ta­jan mene­tyk­ses­tä vaan haitas­ta, joka aiheutuu käyt­täjille. Tuo arvon pudo­tus vas­taa tätä haittaa.

Kiin­teistön arvo vas­taa sen tuot­ta­maa hyö­tyä käyt­täjille. Kyse ei ole keinot­telus­ta vaan todel­lis­es­ta arvosta.

Ratakatu 9:n suo­jelu vaikeasti käytet­täväk­si tuhoaa taloudel­lista hyvää ihan siitä riip­pumat­ta, mil­lä hin­nal­la kiin­teistöke­hit­täjä on sen ostanut. (Yksi­ty­istalouden kannal­ta: Jos suo­jelun kus­tan­nuk­set tulee kor­va­ta, suo­jelun purkami­nen tulee vas­taavasti rahas­taa yhteiskun­nalle, niin kuin osit­tain myös tapah­tu­isi arvon­nousun leikkauksella.)

 

 

39 vastausta artikkeliin “Minä, rakennussuojelun ykkösvihollinen?”

  1. Minä olen raken­nus­suo­jelus­ta päät­tävien ammat­ti­lais­ten kanssa eri mieltä myös siitä, onko raken­nuk­sen kauneus suojeluperuste.

    Tuo kai edel­lyt­täisi kauneu­den määrit­telemistä jos­sain paperis­sa, ja siinä sitä sit­ten ollaankin.

    Arkki­vahti-blo­gin pitäjä arkkite­hti Tar­ja Nur­mi taan­noin huo­maut­ti, että kauneut­ta ei ole kir­jat­tu tavoit­teek­si kaupunkien ja SAFAn strate­gia­pa­perei­hinkaan. Ekol­o­gista kestävyyt­tä sun kaikkea muu­ta siel­lä on. Tämä tuli esi­in siinä yhtey­dessä, kun ruot­salainen arkkite­htikri­itikko tote­si panee­likeskustelus­sa, että sanaa kauneus ei ole myöskään Tukhol­man kaupun­gin arkkite­htu­uris­trate­gias­sa, tai mil­lä nimel­lä ohjel­maansa kut­su­vatkaan. Noi­hin paikkoi­hin kauneus sen­tään istu­isi sanana ja tavoit­teena, kun ei ole kyse oikeusvaikut­tei­sista asiakirjoista.

  2. Alvar Aal­lon eri­tyisko­htelu ja raken­nus­suo­jelu yleis­es­ti ovat osit­tain eri asioi­ta. Ensik­si maini­tus­sa moraalis­es­ti arve­lut­tavaa on tapa, jol­la yksi­tyiselle taholle (Alvar Aal­to ‑säätiö) on annet­tu val­ta vaikut­taa vira­nomais­päätök­si­in de facto.

    Sen sijaan kyseenalais­tan väit­teesi ”kau­ni­iden” raken­nus­ta eri­tyis­suo­jelun tarpeesta ja lai­tan sen samaan laari­in perus­suo­ma­laisen kult­tuuripop­ulis­min kanssa.

    Kauneus on koroste­tun hatara ja arvioit­si­jan omaan aikaan sidot­tu käsite. Yksi sukupolvi ei saa määritel­lä tule­vien puoles­ta, mikä on/oli arkkite­hton­ista kauneut­ta. Näin­hän on päässyt käymään useis­sa suo­ma­lai­sis­sa pikkukaupungeis­sa. Niiden tore­ja reunus­ta­vat nyt raken­nuk­set, jot­ka oli­vat aikoinaan jonkun mielestä kau­ni­ita. Ne raken­nuk­set, jot­ka mei­dän mielestämme oli­si­vat olleet kau­ni­ita, puuttuvat.

    On syytä ottaa huomioon se vai­h­toe­hto, ettemme ole omis­sa arviois­samme yhtään sen ere­htymät­tömämpiä kuin 60- ja 70-luku­laiset esi-isämme. Kauneus raken­nuk­sen pysyvänä, sukupolvien yli kestävänä omi­naisuute­na on väistämät­tä jälkivi­isaut­ta. Asi­aan on syytä suh­tau­tua varovaisuusperiaatteella.

    Mitä Ratakadun tapauk­seen tulee, olen kanssasi samaa mieltä. Kaut­ta vuo­sisato­jen on raken­nusten luon­teeseen kuu­lunut se, että niil­lä voi elinkaaren­sa aikana olla monia eri muo­to­ja ja käyt­tö­tarkoituk­sia. On parem­pi muut­taa kuin purkaa.

    1. Väite,että Helsingistä puret­ti­in van­ho­ja kau­ni­ita raken­nuk­sia, kos­ka niitä pidet­ti­in rumi­na, ei min­un mui­is­tiku­vani mukaan ole tot­ta lainkaan, jos tarkoite­taan suuren yleisön mielipi­det­tä. Niiden purkamista vas­tustet­ti­in ankarasti, mujt­ta sen aikainen arkkite­htu­uri­pa­pis­to piti niitä epä­muodikkaina, kos­ka ajan hen­keen hei­dän mielesään kuu­lui raa­ka betoni. Sitä voi vain arvail­la, mikä osu­us har­maan betonin arvos­tuk­ses­sa oli Suuren Opet­ta­jan värisokeudella.

  3. “Kun raken­nus­suo­jelun nimis­sä käärmet­alos­sa kiel­letään paran­ta­mas­ta äänier­i­tys­tä otta­mal­la asun­toi­hin puh­taam­paa ilmaa, noiden asun­to­jen arvo las­kee siitä, mitä ne oli­si­vat ter­veel­lisik­si korjattuina. ”

    En ymmärtänyt tätä. Mitä Käärmet­alos­sa kiel­let­ti­in ja miksi?

    1. Olympiakylässä oli pitkä suo­jeluki­ista, jos­sa vas­takkain oli­vat vira­nomaiset. Riidelti­in his­seistä, ilman­vai­h­don mod­ernisoimis­es­ta, 1950-luvun keit­tiöi­den mod­ernisoimis­es­ta ja äänieristyk­ses­tä. Lop­putu­lok­se­na talot perusko­r­jat­ti­in taval­la, joka uud­is­rak­en­tamises­sa olisi ollut aivan mah­do­ton epäter­veel­lis­ten asum­isolo­suhtei­den takia.

  4. Samaa mieltä Aal­lon palvonnasta.Opiskelin aikoinaan Jyväskylän yliopis­tossa ja siel­lä tuli tutus­tut­tua Aal­lon arkkite­htu­uri­in parem­min. Päältä hieno­ja, sisältä ankei­ta. Muo­toil­i­ja osasi tehdä hieno­ja pieno­is­mall­e­ja, joil­la voitet­ti­in kilpailut.

  5. Saman­henk­i­nen talo (link­ki) raken­net­ti­in runk­oa luku­unot­ta­mat­ta uusik­si Hieta­lah­denkatu 8:ssa, ja nyt tilal­la paljon miel­lyt­tävämpi, ehkä vähän pari­isi­laishenk­i­nen, asuin­ta­lo ja rav­in­to­la kivi­jalas­sa. Vain arkkite­hdin nimi tekee tois­es­ta raken­neuk­ses­ta riip­pakiv­en omis­ta­jalleen ja hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta sit­ten yhteiskun­nallekin. Museovi­ras­tol­ta pitää riisua aseet, kos­ka se tuot­taa näin mit­tavia tap­pi­oi­ta, jot­ka ovat yleistä “kansa tietää”-mielipidettä vastaan. 

    http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/686

    Viime vuosikym­me­nien purkuin­tokin oli vain itse­tun­not­ta­man eli­itin han­ke, jol­la toiset haki län­si­maalaisu­ut­ta haukkuen van­haa ryssän arkkite­htu­urik­si ja toiset ulko­maista tun­nus­tus­ta pahim­man arkkite­htu­urin rap­piokau­den aal­lon­har­jal­la piirtäen betoni­bru­tal­is­mia ja kopi­oiden mod­ernismia suo­raan ulko­mail­ta. Aal­tokin kopi­oi läh­es suo­raan yhdessä vai­heessaan ulkomailta. 

    Kämp on haus­ka esimerk­ki siitä, miten kansa pelasti eri­no­maisen bis­nek­sen. Jos pure­tun oikean Kämpin tilalle olisi tul­lut kokon­aan läh­es mus­ta mod­ernisti­nen toimis­to, niin ei olisi mitään Kämpiä, ja Espa ei sekään olisi paljoa mitään. Apteekkarin talokin kan­nat­ti rak­en­taa uud­estaan. Sääli että Alek­si on pilat­tu muu­ta­mal­la köm­pelöl­lä mod­ernil­la talol­la. Kun Berli­inis­säkin on alet­tu palaut­ta­maan van­ho­ja merkki­raken­nuk­sia kopi­oil­la ja uudessa ker­rostaloarkkite­htu­uris­sa on palat­tu 1900-luvun alku­un, niin jär­ki voisi tääl­läkin pala­ta ja mität­tömät pelk­iste­tyt laatikot viedä saunan taakse.

  6. Surullista tässä on myös se, miten hel­posti leimakirves heilah­taa, sen sijaan että hyväksyt­täisi­in eri­laiset mielip­i­teet. Jopa sivistyneistön, siis tässä tapauk­ses­sa raken­nus­suo­jeli­joiden, paris­sa. Raken­nus­suo­jelun ykkösvi­holli­nen, piit­taam­a­ton raken­nus­suo­jelus­ta — höh. 

    Eiköhän tänä päivänä val­taosa suo­ma­lai­sista hyväksy raken­nus­suo­jelun tarpeen. Se, mitä kaikkea pitäisi suo­jel­la, onkin sit­ten vaikeampi kysymys, jos­ta asiantun­ti­jatkin voivat olla erimielisiä. 

    Asiantun­ti­joi­ta pitää toki kuun­nel­la, jopa ensisi­jais­es­ti, mut­ta viisas­ta olisi jos­sain määrin kuun­nel­la myös kansaa, vaik­ka sen näke­myk­set kauneu­den vaa­timuksi­neen saat­ta­vat asiantun­ti­joiden torneista käsin vaikut­taa kovin ymmärtämättömiltä.

  7. Raken­nusten suo­jelu on ihan ok, kun­han sen kus­tan­nuk­set lankea­vat täysimääräis­es­ti suo­jeli­jalle, ei omis­ta­jalle. Lisäk­si kan­nat­taa pitää hie­man rimaa siinä, mitä kan­nat­taa suo­jel­la. Helsin­ki on niin uusi kaupun­ki, että kaik­ki suo­jelta­va Eduskun­tat­aloa luku­unot­ta­mat­ta on kort­telin säteel­lä Senaatintorista. 

    Käärmet­a­lo on muuten huono esimerk­ki. Ei ole san­ot­tu, että nykyi­nen kor­jaustekni­ik­ka paran­taisi pitkäl­lä tähtäimel­lä kiin­teistön arvoa. Toki jokainen saa tehdä minus­ta kiin­teistöl­lään mitä halu­aa, jopa kor­ja­ta nyky­isil­lä säädöksillä.

  8. vta­pio:

    Sen sijaan kyseenalais­tan väit­teesi ”kau­ni­iden” raken­nus­ta eri­tyis­suo­jelun tarpeesta ja lai­tan sen samaan laari­in perus­suo­ma­laisen kult­tuuripop­ulis­min kanssa.

    Mitä vikaa kult­tuuripop­ulis­mis­sa on? Jos arkkite­hdit ovat jotakin mieltä ja kaik­ki muut, yli 99.9 % kansas­ta, toista mieltä, mik­si pitäisi toimia sen mukaan mitä arkkite­hdit halu­a­vat? Jois­sakin taidenäyt­te­lyis­sä jopa enem­mistö kävi­jöistä on taiteen ammat­ti­laisia, ja sel­l­ais­ten näyt­te­lyi­den jär­jestämi­nen on OK, kos­ka eihän ketään pakote­ta kat­se­le­maan kyseisiä taide­teok­sia, mut­ta raken­nuk­sia joutu­vat kat­se­le­maan kaik­ki. Esimerkik­si Makkarat­a­lo aiheut­taa min­ulle henkistä kär­simys­tä joka ker­ta kun käytän sen vier­essä ole­vaa raitiovaunupysäkkiä.

  9. Alvar Aal­lon ihail­i­jana olen joutunut tot­tumaan siihen, että suo­ma­laiset osaa­vat olla ylpeitä Sibeliuk­ses­ta, mut­ta eivät yhdestä 1900-luvun merkit­tävim­mistä arkkite­hdeistä. Aal­to antoi moot­torive­neelleen nimen “Nemo propheta in patria”, kukaan ei ole pro­feet­ta oma­l­la maallaan.

    Funk­tion­al­is­mi on vaikea laji ihmisille. Se ei tar­joa koris­tei­ta. Se onkin geometris­ten muo­to­jen välisiä mit­ta­suhtei­ta, val­on ja hämärän leikkiä, mate­ri­aali­val­in­to­ja ja Alvar Aal­lon kohdal­la human­is­mia, joka mon­elta menee yli hilseen jostain syystä.

    Ihailen Alvar Aal­lon lisäk­si Osmo Soin­in­vaaraa, mut­ta juuri tässä asi­as­sa ihailu on han­kalaa, sen ver­ran syväl­lä rakkaut­eni Aal­lon arkkite­htu­uria kohtaan on. No, elämä on täl­laista. Kaikille riit­tää elämässä kipeitä asioi­ta. Mik­si min­ut olisi niistä vapautettu?

    Piti saa­da tämä asia ulos sisuk­sista sielun­hoidol­li­sista syistä. Kiitos ja anteeksi.

  10. Mikko H: Tuo kai edel­lyt­täisi kauneu­den määrit­telemistä jos­sain paperis­sa, ja siinä sitä sit­ten ollaankin.

    Arkki­vahti-blo­gin pitäjä arkkite­hti Tar­ja Nur­mi taan­noin huo­maut­ti, että kauneut­ta ei ole kir­jat­tu tavoit­teek­si kaupunkien ja SAFAn strate­gia­pa­perei­hinkaan. Ekol­o­gista kestävyyt­tä sun kaikkea muu­ta siel­lä on. Tämä tuli esi­in siinä yhtey­dessä, kun ruot­salainen arkkite­htikri­itikko tote­si panee­likeskustelus­sa, että sanaa kauneus ei ole myöskään Tukhol­man kaupun­gin arkkite­htu­uris­trate­gias­sa, tai mil­lä nimel­lä ohjel­maansa kut­su­vatkaan. Noi­hin paikkoi­hin kauneus sen­tään istu­isi sanana ja tavoit­teena, kun ei ole kyse oikeusvaikut­tei­sista asiakirjoista.

    Maankäyt­tö- ja raken­nus­lais­sa sen­tään puhutaan kauneud­es­ta. Sen mukaan: “Aluei­den käytön suun­nit­telun tavoit­teena on vuorovaikut­teiseen suun­nit­telu­un ja riit­tävään vaiku­tusten arvioin­ti­in perustuen edistää: …
    3) raken­netun ympäristön kauneut­ta ja kult­tuuri­ar­vo­jen vaalimista; …”

    Ja rak­en­tamisen ylei­sistä edel­ly­tyk­sistä tode­taan muun muas­sa: “Raken­nuk­sen tulee sovel­tua raken­net­tuun ympäristöön ja maise­maan sekä täyt­tää kauneu­den ja sopusuh­taisu­u­den vaatimukset.”

    Ilmeis­es­ti kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­tot ovat uno­hta­neet, mitä lais­sa sanotaan.

  11. Amerikkalainen ekon­o­misti Alex Tabar­rok kir­joit­ti Mar­gin­al Rev­o­lu­tion blo­gis­sa het­ki sit­ten raken­nusten suo­jelus­ta: http://marginalrevolution.com/marginalrevolution/2016/06/against-historical-preservation.html

    Miehen näke­mys suo­jelua kohtaan on hyvin negati­ivi­nen. Yksi haus­ka point­ti on että jos sata vuot­ta sit­ten olisi raken­nusten suo­jelemis­lait yhtä tiukat, ei monia nykyään suo­jel­tu­ja raken­nuk­sia olisi alun­perinkään rakennettu.

  12. Jos Museovi­ras­to laite­taan kor­vaa­maan suo­jelun kus­tan­nuk­set, niin laite­taanko kaavoitusvi­ra­nomainen kor­vaa­maan kaa­vata­joi­tusten kustannukset? 

    Tosin, usein on vaikea osoit­taa, että kaavara­joituk­set paran­ta­vat naa­pu­ri­talo­jen arvoa, vaik­ka se tietysti monis­sa tilanteis­sa onkin totta.

    Homma­han olisi help­po, jos antaisimme kiin­teistöveron seu­ra­ta oikeasti kiin­teistö­jen arvo­ja. Hyvää tekemäl­lä verot­ta­ja tien­aisi enem­män. Luulisi ker­tyvän painet­ta tuot­taa hyvää.

  13. Raken­nus­suo­jelus­sa pitäisi käyt­tötilo­jen suh­teen kyetä otta­maan huomioon ihmis­ten mit­ta­suhtei­den kasvu. 1950-luvun mitoil­la suun­nitel­lun TKK:n pääraken­nuk­sen päälu­en­tos­alit on varustet­tu alku­peräisil­lä kiin­teästi lat­ti­aan kuu­luvil­la penkkiriveil­lä, joi­hin yli 190-sent­ti­nen teekkari enää mah­du oikein istu­maan, eikä ainakaan nos­ta­maan pöytää tuolin välistä kir­joi­tusalus­tak­si (ei mah­du polvien takia alas paikoilleen).

    Samoin ovat 1950–60-lukujen keit­tiöi­den mit­ta­suh­teet aivan mah­dot­to­mia. Olen sel­l­aises­sa tiskan­nut avuk­si, mut­ta ain­oa tapa ylet­tää tiskial­taaseen on istua sivut­tain por­ras­jakkar­al­la (eli lan­tio 90 astet­ta sivu­un kääntyneenä).

    Nim­im. 194 cm.

  14. Makkarat­alon Hau­tu­umaa: Mitä vikaa kult­tuuripop­ulis­mis­sa on?

    Ben­i­to Mus­soli­ni olisi var­maankin voin­ut kysyä samaa (ellei kysynytkin).

    Yksi suuri ongel­ma on siinä, että jos meil­lä on vain yksi Oikea Tapa suun­nitel­la raken­nuk­sia (var­maankin jotain lin­jaa uus­re­ne­sanssi-uusklas­sis­mi tms.), mis­sään ei jäisi tilaa tehdä inno­vaa­tioi­ta, jot­ka voisi­vat paran­taa kaupunkiku­vaa, asum­isvi­ihtyvyyt­tä jne.

    On myös aika per­sua väit­tää, että on ole­mas­sa joku yht­enäi­nen “kansan maku” ja että arkkite­htu­uri olisi vain jotain sisään­päin­lämpiäivää knop­pailua, jos­sa arkkite­hdit koit­taisi­vat päteä toisilleen. Esim. min­un mielestä Makkarat­a­lo on aivan yliv­er­tais­es­ti parem­pi kuin se paikalla ollut Sko­han talo. Har­mi vain, että joidenkin raken­nus­määräys­ten mukaises­ti se “makkara” oli pakko toteut­taa merkit­tävästi alku­peräistä rujom­pana — muuten­han talo voisi olla läh­es täydellinen.

    En myöskään ymmär­rä mikä suun­na­ton viha Makkarat­aloon suun­tau­tuu — onko yksikään vihaa­jista ihan oikeasti kat­sonut taloa ajatuk­sel­la ja ymmärtää sitä? Vai pitääkö sitä vain ole­tusar­vois­es­ti viha­ta ja lähistölle sattues­sa kat­soa vis­usti muualle?

    Olen muuten joskus asunut toisen “kon­nan” (Rev­ell) suun­nit­tele­mas­sa ker­rostalos­sa ja muis­tan aina ensi­vaikutel­man — oli ällistyt­tävää kuin­ka hyvin 1950-luvun talon asun­not oli­vat kestäneet aikaa — ne oli­vat jo sinän­sä edelleen mod­ernin tun­tu­isia ja ennen kaikkea ne oli help­po muut­taa nykya­jan vaa­timuk­sia vastaaviksi.

    Samaa ei voi tosi­aankaan sanoa 99,999% 50-luvun asun­to­ja — ne ovat niin jär­jet­tömiä kop­pisokkeloi­ta van­hen­tu­inen mitoituksi­neen, että en kyl­lä ottaisi mitään sel­l­aista vaik­ka ilmaisek­si saisi (tai no, ehkä jos sen voisi myy­dä heti pois).

    1. Alun­perin kansan rai­vo makkarat­aloa kohtaan joh­tui siitä, että kansa muisti, mitä sen tieltä puret­ti­in. Ja ne rampit Keskuskadun puolel­la. Ne syn­nyt­tivät aivan ala-arvboisen jalankulkuym­päristön. Ne on nyt onnek­si purettu.

  15. Ville Turunen: Ja rak­en­tamisen ylei­sistä edel­ly­tyk­sistä tode­taan muun muas­sa: “Raken­nuk­sen tulee sovel­tua raken­net­tuun ympäristöön ja maise­maan sekä täyt­tää kauneu­den ja sopusuh­taisu­u­den vaatimukset.”

    Kiitos tästä poimin­nas­ta. Mihinköhän ympäristöön ja maise­maan esim. Tok­man­nin hal­lit sopii ja kenen mielestä ne täyt­tävät kauneu­den ja sopusuh­taisu­u­den vaa­timuk­set? Aika mon­et niitä ja vas­taavia joutu­vat kat­se­le­maan päivit­täin. Alan epäil­lä ketjukaup­pi­ai­ta laittomuuksista.

  16. Makkarat­alon Hau­tu­umaa: Mitä vikaa kult­tuuripop­ulis­mis­sa on?

    Kaikessa pop­ulis­mis­sa on vikaa. Pop­ulis­mi tarkoit­taa kom­plek­sis­ten asioiden selit­tämistä val­heel­lisen yksinker­taisik­si sekä omien henkilöko­htais­ten rajoit­tei­den aset­tamista yleisek­si standardiksi.

    ”Kansa” epäilemät­tä kokee ole­vansa kykeneväi­nen päät­tämään kaikesta — mm. ilmas­ton­muu­tok­ses­ta taik­ka Helsin­gin kaavoituk­ses­ta. Kaikil­la aloil­la on kuitenkin asiantun­ti­jansa. ”Kansalta” ei kysyt­ty, raken­netaanko Pari­isin Notre Dame taik­ka New Yorkin Empire State Building.

    Toki asiantun­ti­jamielip­i­teen tulee säi­lyt­tää legit­imi­teet­tin­sä ”kansan” silmis­sä. Onhan sil­lä viime kädessä val­ta päät­tää julk­isten varo­jen käytöstä.

  17. ksee: Ben­i­to Mussolini 

    ksee: aika persua 

    Onko joukkoli­iken­teen täs­mäl­lisyy­den paran­t­a­mi­nen huono asia, kos­ka Mus­soli­ni arvosti sitä? Vaik­ka Mus­soli­ni tai jopa per­sut kan­nat­taisi­vat jotakin ideaa, se voi olla kuitenkin hyvä. 

    ksee:

    On myös aika per­sua väit­tää, että on ole­mas­sa joku yht­enäi­nen “kansan maku” ja että arkkite­htu­uri olisi vain jotain sisään­päin­lämpiäivää knop­pailua, jos­sa arkkite­hdit koit­taisi­vat päteä toisilleen. 

    Näin on ainakin asun­to­jen hin­to­jen perus­teel­la. Kuten olen sanonut joskus aikaisem­minkin, Eiras­ta Itä-Pasi­laan muut­tavalle mak­se­taan sato­jen­tuhan­sien euro­jen kor­vauk­set siitä hyvästä, vaik­ka liiken­ney­htey­det paranevat.

  18. Osmo Soin­in­vaara:
    Niiden purkamista vas­tustet­ti­in ankarasti, mujt­ta sen aikainen arkkite­htu­uri­pa­pis­to piti niitä epä­muodikkaina, kos­ka ajan hen­keen hei­dän mielesään kuu­lui raa­ka betoni. Sitä voi vain arvail­la, mikä osu­us har­maan betonin arvos­tuk­ses­sa oli Suuren Opet­ta­jan värisokeudella. 

    Ymmärtääk­seni sosial­is­min vaiku­tus­ta suo­ma­laiseen arkkite­htu­uri­in ei edes yritetä kiistää. Se oli tasa-arvoa, että kaik­ki asui­v­at har­maas­sa ja pinnal­taan viimeis­telemät­tömässä, muot­ti­lau­doituk­sen kuvioimas­sa betonikuutiossa.

    Raken­nus­suo­jelu sinän­sä on vaikea kysymys. Epä­selvyyt­tä ei sinän­sä ole tarpeesta: on onnis­tu­misia, joiden suo­jelu on perustel­tua ja ehkä jälkipolville on hyvä säästää myös “aikakaudelle tyyp­il­lisiä” virheitä nähtäväk­si. Määrästä sen sijaan pitäisi keskustel­la. Ei voi olla tarkoituk­sen­mukaista, että kaupun­gin paraati­paikat täyt­tyvät raken­nuk­sista, joille ei löy­dy nyky­vaa­timusten mukaista käyt­töä, kos­ka suojelu.

    Yksinker­taisin ratkaisu olisi tietysti se, että suo­jeli­ja mak­saa. Raha on hyvä kon­sult­ti ja pakot­taisi museoit­si­joi­ta pri­or­isoimaan. Myöskään se ei olisi pahas­ta, että bud­jetil­la toim­imi­nen toden­näköis­es­ti ohjaisi suo­jelua pienem­pi­in kohteisi­in iso­jen kustannuksella.

  19. Lund­vistin Julle: Ymmärtääk­seni sosial­is­min vaiku­tus­ta suo­ma­laiseen arkkite­htu­uri­in ei edes yritetä kiistää. Se oli tasa-arvoa, että kaik­ki asui­v­at har­maas­sa ja pinnal­taan viimeis­telemät­tömässä, muot­ti­lau­doituk­sen kuvioimas­sa betonikuutiossa. 

    Ei mitään “yritetä kiistää” ‑lep­suilua, vaan olen itse ker­tonut asian oikean laidan tämän saman blo­gin kom­menteis­sa jo yli vuosi sit­ten. Itä-Euroopan sosial­is­tisi­in mai­hin 1960–70-luvulla raken­netut betoniele­ment­ti­talot oli tehty tehtais­sa, jot­ka Neu­vos­toli­it­to oli ostanut koval­la val­u­u­tal­la Nato-maa Ran­skas­ta (ja jol­lai­sis­sa tehti­in siel­lä Ran­skas­sa täs­mälleen saman­laisia talo­ja maan kotimarkkinoille):

    http://www.soininvaara.fi/2015/05/16/teollisuuskaupungista-cityksi/#comment-452884

  20. ksee: Ben­i­to Mus­soli­ni olisi var­maankin voin­ut kysyä samaa (ellei kysynytkin).

    Yksi suuri ongel­ma on siinä, että jos meil­lä on vain yksi Oikea Tapa suun­nitel­la raken­nuk­sia (var­maankin jotain lin­jaa uus­re­ne­sanssi-uusklas­sis­mi tms.), mis­sään ei jäisi tilaa tehdä inno­vaa­tioi­ta, jot­ka voisi­vat paran­taa kaupunkiku­vaa, asum­isvi­ihtyvyyt­tä jne.

    On myös aika per­sua väit­tää, että on ole­mas­sa joku yht­enäi­nen “kansan maku” ja että arkkite­htu­uri olisi vain jotain sisään­päin­lämpiäivää knop­pailua, jos­sa arkkite­hdit koit­taisi­vat päteä toisilleen. Esim. min­un mielestä Makkarat­a­lo on aivan yliv­er­tais­es­ti parem­pi kuin se paikalla ollut Sko­han talo. Har­mi vain, että joidenkin raken­nus­määräys­ten mukaises­ti se “makkara” oli pakko toteut­taa merkit­tävästi alku­peräistä rujom­pana – muuten­han talo voisi olla läh­es täydellinen.

    En myöskään ymmär­rä mikä suun­na­ton viha Makkarat­aloon suun­tau­tuu – onko yksikään vihaa­jista ihan oikeasti kat­sonut taloa ajatuk­sel­la ja ymmärtää sitä? Vai pitääkö sitä vain ole­tusar­vois­es­ti viha­ta ja lähistölle sattues­sa kat­soa vis­usti muualle?

    Olen muuten joskus asunut toisen “kon­nan” (Rev­ell) suun­nit­tele­mas­sa ker­rostalos­sa ja muis­tan aina ensi­vaikutel­man – oli ällistyt­tävää kuin­ka hyvin 1950-luvun talon asun­not oli­vat kestäneet aikaa – ne oli­vat jo sinän­sä edelleen mod­ernin tun­tu­isia ja ennen kaikkea ne oli help­po muut­taa nykya­jan vaa­timuk­sia vastaaviksi.

    Samaa ei voi tosi­aankaan sanoa 99,999% 50-luvun asun­to­ja – ne ovat niin jär­jet­tömiä kop­pisokkeloi­ta van­hen­tu­inen mitoituksi­neen, että en kyl­lä ottaisi mitään sel­l­aista vaik­ka ilmaisek­si saisi (tai no, ehkä jos sen voisi myy­dä heti pois).

    Kovasti eli­it­ti­in itsen­sä luke­via kor­peaa, että enem­mistö päät­tää. Ei tietenkään ole yhtä oikeaa tapaa suun­nitel­la talo­ja. Kuitenkaan pieni arkkitehti/eliitti/vähemmistö ei saa voi­da luki­ta yhteistä katu­ti­laa veto-oikeudel­la määrämät­tömäk­si ajak­si epä­tarkoituk­sen­mukaisek­si ja rumaksi.

    Tietenkin on saata­va rak­en­taa Notre Damet, Eif­fel tor­nit ja Empire State buildin­git. Ja ne ovat selvästi kestäneetkin aikaa, kun niiden purkua kukaan ei ole vaatimassa.

    Epäon­nis­tuneem­mat han­kkeet on voita­va purkaa jol­lain menet­te­lyl­lä ja voita­va kor­va­ta enem­mistöä parem­min palvel­e­val­la ratkaisul­la. Menet­telyssä voi olla jotain siir­tymäaikaa tai enem­män kuin yksinker­taisen enem­mistön vaa­timus­ta, mut­ta mah­dol­lista sen on oltava.

    Mus­soli­ni-ver­taus on aika iro­nistakin har­vain­val­lan kannattajalta.

  21. Lund­vistin Julle: Ymmärtääk­seni sosial­is­min vaiku­tus­ta suo­ma­laiseen arkkite­htu­uri­in ei edes yritetä kiistää. Se oli tasa-arvoa, että kaik­ki asui­v­at har­maas­sa ja pinnal­taan viimeis­telemät­tömässä, muot­ti­lau­doituk­sen kuvioimas­sa betonikuutiossa.

    Ja joku ihqu-daa uus­re­ne­sanssi on sit­ten muka niin kau­nista ja yksilöllistä?

    No, löy­tyy­hän sitä käsi­työtä van­hois­sa talois­sa sen­tään vähän sin­nepäin muu­ra­tuis­sa seinis­sä, mut­ta muuten ulkoa­su alkoi ole­maan puh­taasti teol­lista alku­perää. Jonkun arkkite­hdin tai muun raken­nus­su­un­nit­teli­jan kon­tribu­ut­ti talon julk­i­sivu­un oli käytän­nössä monansti se, että osasi ruk­sa­ta sopi­vat kip­si- ja sement­tikrumelu­u­rit tehtaan katalogista.

    No, kansa­han toki ostaa seinälleen enem­min kiinalaisen muo­visen käkikel­lon jostain hal­pa­hal­lista kuin jonkun “kum­malisen” teräs ja lasi här­päk­keen — joten ei kait kum­ma ole, että kitsch myy arkkitehtuurissakin…

  22. Poju Antsa­lo:
    Alvar Aal­lon ihail­i­jana olen joutunut tot­tumaan siihen… 

    Suo­mi tun­tuu ole­van täyn­nä Aal­lon ihail­i­joi­ta, jopa liian täyn­nä. Aal­lol­la on sekä hyviä töitä, että suo­raan sanoen surkeitä. Lisäk­si on sel­l­aisia, jot­ka voisi­vat toimia toises­sa paikas­sa. En ymmär­rä, mik­si Aal­lon huono­ja tai väärässä paikas­sa ole­via töitä pitäisi säilyttää.

  23. Sepi:
    …Tosin, usein on vaikea osoit­taa, että kaavara­joituk­set paran­ta­vat naa­pu­ri­talo­jen arvoa, vaik­ka se tietysti monis­sa tilanteis­sa onkin totta… 

    Paljon helpom­pi on osoit­taa usein, että rajoituk­set vähen­tävät alueen ja sen kiin­teistö­jen arvoa. Ain­oa poikkeus tuo­hon ollee val­oisu­u­teen liit­tyvä rajoi­tus räys­täs ja har­jako­rkeud­es­ta, mut­ta sekään ei ole yksiselitteinen.

  24. Clint E: Kovasti eli­it­ti­in itsen­sä luke­via kor­peaa, että enem­mistö päät­tää. Ei tietenkään ole yhtä oikeaa tapaa suun­nitel­la talo­ja. Kuitenkaan pieni arkkitehti/eliitti/vähemmistö ei saa voi­da luki­ta yhteistä katu­ti­laa veto-oikeudel­la määrämät­tömäk­si ajak­si epä­tarkoituk­sen­mukaisek­si ja rumaksi. 

    Eli­it­ti­in­pä hyvinkin…

    Oikeasti raken­nuk­sen ulkonäön pitäisi olla pelkästään mak­sa­jan asia, mut­ta ehkä jonkin­laiselle koor­di­naa­ti­olle voisi antaa pikku­sor­men. Ei pilkun tarkan kaavakon­trol­lin puute mis­sään nimessä johtaisi siihen, että raken­nuk­sista tulisi susiru­mia ja mah­dol­lisim­man hal­val­la tehtyjä. Eiköhän jokainen yksi­tyisen sek­torin raken­nut­ta­ja halua kuitenkin mak­si­moi­da voit­ton­sa — ja helpoiten tämä tapah­tuu, jos saa asi­akkaat mak­samaan ekstraa jostain joka ei vält­tämät­tä mak­sa paljoa lisää nor­mi­tuotan­toon nähden.

    No, nythän meil­lä tosin on kaikki­ti­etävä GOSPLAN, joka kaavois­saan määrit­telee ruu­vin­reikien paikatkin. Tässä mielessä jonkun eli­itin syyt­tämi­nen lie­nee vähin­täänkin kummallista.

    Mus­soli­ni-ver­taus on aika iro­nistakin har­vain­val­lan kannattajalta. 

    Miten niin? Mus­soli­ini­han oli yksi kor­po­ratismin isistä ja siten kaiken “yhdessä sopimisen” vankku­ma­ton kan­nat­ta­ja. Arkkite­htu­uris­sakin Mus­soli­i­ni antoi piut paut eli­itin ihaile­malle mod­ernismille ja täyt­ti kansan toiveet täyt­tämäl­lä kaupun­git mahtipon­tisil­la uusklas­sisil­la mon­u­ment­taali­rak­enuk­sil­la. Luu­len­pa vaan, että jos Ben­i­to herätet­täisi­in henki­in ja istutet­taisi­in kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton peräsimeen, niin kansan syvät riv­it oli­si­vat aivan pähkinöinä.

  25. ksee: En myöskään ymmär­rä mikä suun­na­ton viha Makkarat­aloon suun­tau­tuu – onko yksikään vihaa­jista ihan oikeasti kat­sonut taloa ajatuk­sel­la ja ymmärtää sitä?

    Jos talo­ja pelkästään a) kat­soo, ja sil­loinkin b) ympäristöstään irral­laan on aika ilmeistä että nykya­jan sym­bol­idu­u­nari tykkää selkeistä abstrak­tioista jonkin uus­re­ne­sanssik­itschin sijaan.

    Pelkkään visuaaliseen puoleen tui­jot­ta­mi­nen tuot­taa kuitenkin vajavaista arkkite­htu­uria. Makkarat­alon kohdal­la tämä tarkoit­taa kylmää ja kli­in­istä hap­tista tun­tu­maa, ikävää var­joisaa kaupunki­ti­laa ja epämääräisen riko­tun kat­ulin­jan (alku­peräiset rampit). Näyt­tää hienol­ta kuvis­sa mut­ta tun­tuu karseal­ta kaupunkiym­päristössä. Se ei kon­tribuoi ympäristöön­sä vaan huonon­taa ympäristön­sä laatua.

    Moni­ais­til­lis­es­ta jalankulk­i­japer­spek­ti­ivistä paikalla aiem­min sijain­nut uus­re­ne­sanssi­pläjäys oli paljon onnistuneempi.

    Kan­nat­taa lukea Juhani Pal­las­maan The Eyes of the Skin: Archi­tec­ture and the Sens­es, ainakin oma­l­la kohdal­lani se aut­toi ymmärtämään arkkite­htu­uri­in ihanteisi­in sisään­raken­net­tua ris­tiri­itaa visuaalisen (etään­nyt­tävän) lois­ton ja han­kalam­min hah­motet­ta­van moni­ais­til­lisen infor­maa­tion välillä.

  26. Makkarat­a­lo olisi voitu maala­ta eri värisek­si siinä yhtey­dessä kun se remon­toiti­in. Julk­i­sivu esim valkosek­si ja makkara punaisek­si, sinisek­si tai vihreäk­si. Olisi tul­lut vähän väriä Helsinkiin.

  27. ksee: Arkkite­htu­uris­sakin Mus­soli­i­ni antoi piut paut eli­itin ihaile­malle mod­ernismille ja täyt­ti kansan toiveet täyt­tämäl­lä kaupun­git mahtipon­tisil­la uusklas­sisil­la monumenttaalirakenuksilla.

    Ei nyt ihan noinkaan. Ital­ias­sa raken­net­ti­in fasis­min aikana myöhem­minkin arvostet­tua ratio­nal­is­tista arkkite­htu­uria, esim. Comon kaupung­in­ta­lo, EUR Roomas­sa, Pon­tis­ten soiden uudet kaupungit…

  28. ksee:
    Miten niin? Mus­soli­ini­han oli yksi kor­po­ratismin isistä ja siten kaiken “yhdessä sopimisen” vankku­ma­ton kan­nat­ta­ja. Arkkite­htu­uris­sakin Mus­soli­i­ni antoi piut paut eli­itin ihaile­malle mod­ernismille ja täyt­ti kansan toiveet täyt­tämäl­lä kaupun­git mahtipon­tisil­la uusklas­sisil­la mon­u­ment­taali­rak­enuk­sil­la. Luu­len­pa vaan, että jos Ben­i­to herätet­täisi­in henki­in ja istutet­taisi­in kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­ton peräsimeen, niin kansan syvät riv­it oli­si­vat aivan pähkinöinä. 

    Sekoi­tatko Mus­solinia ken­ties pari­in muuhun euroop­palaiseen aikalaisdiktaattoriin?

  29. Tom­mi Uschanov: Ei mitään “yritetä kiistää” ‑lep­suilua, vaan olen itse ker­tonut asian oikean laidan tämän saman blo­gin kom­menteis­sa jo yli vuosi sit­ten. Itä-Euroopan sosial­is­tisi­in mai­hin 1960–70-luvulla raken­netut betoniele­ment­ti­talot oli tehty tehtais­sa, jot­ka Neu­vos­toli­it­to oli ostanut koval­la val­u­u­tal­la Nato-maa Ran­skas­ta (ja jol­lai­sis­sa tehti­in siel­lä Ran­skas­sa täs­mälleen saman­laisia talo­ja maan kotimarkkinoille):

    http://www.soininvaara.fi/2015/05/16/teollisuuskaupungista-cityksi/#comment-452884

    En ole var­ma, sainko kiin­ni pointis­tasi. Betoniele­ment­ti ehkä oli ran­skalainen siinä kuin Marx preussi­lainen. Kiva anek­doot­ti, mut­ta suo­ma­laisen arkkite­htu­urin ja rak­en­tamisen kanssa sil­lä ei juurikaan ole tekemistä. Suomeen rak­en­tamisen vaikut­teet tuli­vat pääasi­as­sa idästä. Kuten Ladatkin. Jokunen Fiat Ital­ias­ta, mut­ta enem­män oli Ladoja.

  30. Makkarat­alon Hau­tu­umaa: Näin on ainakin asun­to­jen hin­to­jen perus­teel­la. Kuten olen sanonut joskus aikaisem­minkin, Eiras­ta Itä-Pasi­laan muut­tavalle mak­se­taan sato­jen­tuhan­sien euro­jen kor­vauk­set siitä hyvästä, vaik­ka liiken­ney­htey­det paranevat.

    Tää ei kyl­lä seli­ty mitenkään yksikäsit­teis­es­ti arkkite­htu­urin tyylila­jil­la. Helsingis­sä on myös hyvin kalli­ita asun­to­ja pelk­iste­tyis­sä mod­ernisti­sis­sa raken­nuk­sis­sa, esim. Laut­tasaaren Merenkulk­i­jan­ran­nas­sa, ja myös kalleim­man pään yksi­ty­istä omakoti­taloista mon­et on mod­ernistisia eivätkä van­hempi­en tyylien ker­taus­ta. On siis ihmisiä, joil­la on varaa rak­en­taa itselleen mil­lainen pöm­peli tahansa, eivätkä he silti tee jugend-imi­taa­tio­ta tms.

    Itä-Pasi­lan eri­ta­so­ratkaisu on tun­netusti ongel­malli­nen ja se luo epämiel­lyt­täviä katu­tilo­ja. Ongel­ma olisi sama, vaik­ka parkkik­er­rokset ja betonikan­net olisi toteutet­tu samal­la laatu­ta­sol­la klas­sis­mia imi­toiden. Amerikan ihmemaas­ta löy­tyy täm­möisiäkin esimerkkejä.

  31. Juho Laatu: Ker­ran eräs ulko­maalainen tutun­tut­tuni tote­si eduskun­tat­alosta, että se edus­taa fasis­tista arkkitehtuuria. 

    Oikeasti eduskun­tat­a­lo on mörkömäi­nen mut­ta fasisti­nen arkkite­htu­uri kuu­lostaa hienommalta.

    Euroopan van­hin fasis­tista arkkite­htu­uria edus­ta­va raken­nus on muuten Kaar­le Suuren kap­peli Aachenissa.

  32. Mikko H: kalleim­man pään yksi­ty­istä omakoti­taloista mon­et on mod­ernistisia eivätkä van­hempi­en tyylien kertausta

    Funk­tion­al­isti­nen arkkite­htu­uri skaalatuu huonos­ti ylöspäin siten että mitä suurem­pi funk­tion­al­isti­nen raken­nus on sitä karmeam­mal­ta se näyt­tää, mut­ta omakoti­talois­sa funk­tion­al­isti­nen arkkite­htu­uri voi näyt­tää jopa hyvältä kuten nk. rin­ta­mami­estalo­jen tapauksessa.

  33. Mikko H: Tää ei kyl­lä seli­ty mitenkään yksikäsit­teis­es­ti arkkite­htu­urin tyylila­jil­la. Helsingis­sä on myös hyvin kalli­ita asun­to­ja pelk­iste­tyis­sä mod­ernisti­sis­sa raken­nuk­sis­sa, esim. Laut­tasaaren Merenkulk­i­jan­ran­nas­sa, ja myös kalleim­man pään yksi­ty­istä omakoti­taloista mon­et on mod­ernistisia eivätkä van­hempi­en tyylien ker­taus­ta. On siis ihmisiä, joil­la on varaa rak­en­taa itselleen mil­lainen pöm­peli tahansa, eivätkä he silti tee jugend-imi­taa­tio­ta tms.

    Mie­lenki­in­toista on, että ulkoa mod­ernei­hin taloi­hin voidaan sisälle rak­en­taa esim. barok­ki- tai hir­simök­ki-sis­us­tus; ja ulkoa ker­taustyylisessä talos­sa on usein hyvin mod­ernisti sis­ustet­tu­ja asun­to­ja… Asun­non kalleus tulee ensisi­jais­es­ti sijain­nista. Enem­män kuin miltä talo näyt­tää, kiin­nos­taa miltä asun­to näyt­tää sisältä ja mil­laiset on näkymät ikkunoista.

  34. Ville: Mie­lenki­in­toista on, että ulkoa mod­ernei­hin taloi­hin voidaan sisälle rak­en­taa esim. barok­ki- tai hir­simök­ki-sis­us­tus; ja ulkoa ker­taustyylisessä talos­sa on usein hyvin mod­ernisti sis­ustet­tu­ja asun­to­ja… Asun­non kalleus tulee ensisi­jais­es­ti sijain­nista. Enem­män kuin miltä talo näyt­tää, kiin­nos­taa miltä asun­to näyt­tää sisältä ja mil­laiset on näkymät ikkunoista.

    Jugend-alueen sisäl­lä olev­as­ta mod­ernista talosta näkyy hieno­ja jugend-talo­ja. Ja noista jugend-taloista ulos kat­soes­sa pistää silmään tuo uusi iso ja ruma betonikolossi. 🙂

Vastaa käyttäjälle Ville Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.