Listalla on vain kaksi asiaa, mutta lautakunta kokoontuu 1,5 tuntia tavallista aiemmin pitkän kokouksen johdosta. Pääaiheena on yleiskaavaseminaari, jossa yleiskaavaesitystä esitellään lautakunnalle etukäteen.
Poikkeamislupahakemus Ratakatu 9:ssä
Pöydältä
Kiinteistön omistaja haluaa toimistot asuntohotelliksi. Virasto vastustaa, koska rakennuksessa on ollut on Alvar Aallon toimisto, joka on myös rakennuksen piirtänyt. Lisäksi halutaan suojella työpaikkoja ydinkeskustassa.
Minusta hakemukseen pitäisi suostua, koska kuten edellisen kokouksen esittelyn kohdalla kirjoitin, Ratakatu ei ole hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä ja koska 1950-luvun toimistorakennukset eivät sovellu nykyaikaisiksi toimistoiksi. Toimistorakentamisen tilantarve on vähentymässä aivan olennaisesti. Ennen niiden mitoitus oli 30 neliötä/työntekijä, nyt alle 15 neliötä. Koppikonttorit omine huoneineen eivät ole kysyttyjä, koska kiinteitä työpisteitä ei enää ole. Monissa toimistoissa tehdään osa ajasta etätyönä.
Kun pääkaupunkiseudulta joudutaan toimistorakennuksia poistamaan satojen tuhansien kerrosneliöiden osalta, Helsingin virkamiesten kanta on ollut, että tapahtukoon tämä siellä, missä niiden kysyntä on vähäisempää ja vuokrat matalimmat. Ei siis Helsingin keskustasta.
Vaikka Helsingin keskusta – jopa Ratakatu – on toimistoille parempaa aluetta kuin suurin osa Espoota tai Vantaata – ei tästä voi tehdä sitä johtopäätöstä, että puretaan ensin ne Espoon ja Vantaan toimistot. Helsingin keskusta – erityisesti esimerkiksi Ratakatu – on myös hyvää aluetta asunnoille. Ratkaisun asumisen ja toimistojen välillä pitää tapahtua suhteellisen edun nojalla.
Toinen peruste työpaikkojen suojelulle keskustassa on tilastotieto, jonka mukaan työn tuottavuus Helsingin keskustan alueella on selvästi korkeampi kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Tässä menee kausaliteetti ainakin osittain väärin päin. Koska toimistoneliöt ovat keskustassa kalliita, siellä ei voi olla muuta kujin hyvin tuottavaa toimintaa. On totta, että sijainti käveltävän keskustan alueella nostaa tuottavuutta vuorovaikutukseen perustuvissa toiminnoissa, mutta suurin osa korrelaatiosta tulee toisin päin.
Olisin ilahtuneempi, jos talo muutettaisiin asunnoiksi, mutta myös kiinteistön omistajan pitäisi sitä haluta.
Näistä ei kuitenkaan pitäisi päättää vain tapauskohtaisesti. Viraston tulisi laatia periaatteet toimistojen muuttamisesta asunnoiksi. Ymmärrän kyllä, että yleiskaavaosastolla on juuri nyt muutakin puuhasteltavaa.
Lausunto Tuomas Rantasen ponnesta merentäytöistä Hanasaaren alueella
Hyväksytyssä ponnessaan Rantanen esittää, että Hanasaaren ja Suvilahden välinen merialue täytetään, jolloin saadaan kahdeksan hehtaaria haluttua rakennusmaata. Virasto suhtautuu lausunnossaan asiaan nihkeästi, koska maksaisi aika paljon ja menetettäisiin paljon edullisia rantatontteja, kun rantaviiva lyhenee huomattavasti.
Viraston laskelmien mukaan täyttömaalle saisi 120 000 k‑m2 rakentamista, eli asunnot 3 000 uudelle city-ihmiselle. Täyttäminen maksaisi vähintään 900 €/k‑m2, mikä ei ole kohtuuttoman paljon, mutta teknisiä hankaluuksia tulee savisen pohjan vuoksi. Helenin lämpöpumppuvoimalan purkuputken kanssakin tulee hankaluuksia. Pieniä täyttöjä voi viraston mukaan kuitenkin harkita.
Rantaviiva ei alueella ole luonnollinen, vaan perustuu jo nyt merentäytöille.
Olisi mukava tietää, millaista mittaustapaa tuon tilaston tekemisessä on käytetty. Onko linkkiä tilastoon?
Juho Laatu,
Yritysten tuottavuus saadaan ainakin paikkatietojärjestelmistä.
“Toinen peruste työpaikkojen suojelulle keskustassa on tilastotieto, jonka mukaan työn tuottavuus Helsingin keskustan alueella on selvästgi korkeampi kuin muualla pääkaupunkiseudulla.”
Työpaikan sijainti keskustassa on merkittävä vetovoimatekijä. Kysytty työntekijä on helpompi houkutella sinne kuin kauas kehäteiden keskelle, jossa ei ole mitään muuta elämää.
“Ratakatu ei ole hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä”
Oikeasti? Aivan vierestä menee kymppi ja 24, melkein yhtä läheltä kolmonen. Rautatieasemalta kävelee n. 10 minuutissa, jos ei jaksa venata sporaa. Haasteellinen paikka se on korkeintaan autoiijoiden kannalta.
“1950-luvun toimistorakennukset eivät sovellu nykyaikaisiksi toimistoiksi”
Onko joku erityinen syy, miksei niitä pystyisi remontoimaan modernimmiksi?
En kiellä, etteikö argumentit asuntojen puolesta muuttamiseksi olisi olemassa, mutta alueen asukkaana toivon, että täällä säilyisi työpaikkojakin. Ne tuovat asiakkaita paikallisille ravintoloille, putiikeille ja palveluille, jotka tekevät alueesta juuri kivan. Asukkaita mahtuisi samaan taloon luultavasti vähemmän ja he viettäisivät lounastaukonsa jossain muualla. Hotellikin on tässä suhteessa parempi.
Toimistot voivat sijaita muuallakin, mutta silloin niistä ei ole tällaista iloa. Ei kantakaupunkia toivottavasti sellaiseksi tehdä, että Kluuvissa/Kampissa on liikekeskusta, ja muualla sitten vain nukutaan.
Aika vähän ihmisiä asuu niin, että pääsevät Ratakadulle joukkoliikenteellä alle 30 minuutissa, jota minä pidän kelvollisen joukkoliikenteen rajana. Näitä on selvästi vähemmän kuin 200 000, kun postitalon kohdalla luku on noin miljoona ja Pasilassa vielä enbemmän.
Suurin syy asuntorakentamistarpeeseen on jatkuva muuttoliike myös maamme sisällä maaseudulta kaupunkikeskuksiin. Helsingin kantaväestö ei lisäänny sitä vauhtia, kuin esim Suomen työvoimareservin alueelta=Itäisestä Suomesta tuleva työvoimareservi, joka pitää huolen siitä, että on jatkuva asuntopula. Keinottelijoille oiva bisnes ja virkavallalle iso päänsärky ongelmineen. Sinänsä pikkuliikkeisiin pääsee helposti julkisilla kulkuneuvoilla, joka on stadilaiseen kultuuriin kuuluva ja pikkupuodit kyllä ovat stadiin kuuluvia.
Tästä voi sitten päätellä, että Helsingissä ei ole kelvollista joukkoliikennettä paljon missään. Esimerkiksi kantakaupungin laidalta toiselle (vaikka Töölöstä Kruununhaan perukoille) joutuu varaamaan normaalisti 45 minuuttia, koska mistään ei pääse juuri mihinkään ilman vaihtoja. Huonolla tuurilla joutuu odottamaan kahta ratikkaa yhteensä 20 minuuttiia, ja loppuaika tuhraantuu siihen, kun ratikat seisovat liikennevaloissa tai matelevat pitkin kapeita, mutkaisia ja mäkisiä katuja.
Tarttis varmaan tehdä asialle jotain? Siis muutakin kuin vähentää ratikkapysäkkejä ja lyhentää keskustabussien reittejä.
Helsingissä on paljon työpaikkakeskittymiä, joihin liki miljoona ihmistä pääsee alle puolessa tunnissa kotoaan. Jos nyt oikein yrittää valita asunnon ja työpaikan keskinäisen suhteen tyhmästi (molemmat ovat itse valittavissa) saa tietysti aikaan pitkän työmatkan.
Hmm, tuo ei vielä paljon helpottanut tietopulaani. Ehkä se oli mutua.
Keskittämälä toimintoja saadaan ainakin oman kokemukseni mukaan matka-aikoja vähennettyä ja varsinaiseen työntekoon käytettyä aikaa siten pidennettyä. Tulipa noita yhdessä työpaikassa jopa laskeskeltua, kun yhden asiantuntijayksikön sijoitumista mietittiin.
Ulkomuistista tuloksia:
— Helsingin spåravyöhyke on edullisin
— Pääradan ja rantaradan varteen voi mennä vielä Espooseen tai Etelä-Vantaalle
— Muu Suomi on kallista ja tehotonta.
Tuloksiin vaikutti voimakkaasti tärkeimpien sidosryhmien sijainti Helsingin keskustassa ja Kehä III:lla. Hajasijoittaminen pois pääkaupunkiseudulta todettiin erittäin kalliiksi vaihtoehdoksi, jos sidosrymät jäävät Pääkaupunkiseudulle. Sillä oli kyllä muita etuja, mutta kustannusvaikutukset ovat kovia.
Onhan ne vanhat toimistotalot tehty aika muuntojoustaviksi, yleensä joku pilari-palkkkisysteemi. Esim. Pikku Roballe Sponda on remontoinut sellaiseen tosi makean toimistohotelli MOW:n, avokonttoria ja kaikenlaista monitoimi- ja yhteistilaa. Varmasti jengi tulee mieluummin pitkänkin matkan päästä sellaiseen duuniin (ja asiakkaiksi) kuin johonkin kehäkolmoselle, ei pidä aliarvioida keskustan vetovoimaa. Toisten liiketoimintaan keskusta nyt vaan sopii paljon paremmin. Plus kaikenlaisten yhdistysten ja liittojen toimitilat on hyvä olla mahdollisimman helposti löydettävissä — siinä suhteessa keskusta ihan ylivoimainen.
Muutkin kiínteistönomistajat voisivat siis vähän päivittää toimistotalokonseptejaan, eikä vaan mennä helpoimman kautta ja muuttaa kaikkea asumiseen ts. toimistohotelleiksi. Kaupungin elävyyden kustannuksella.
(Matala kerroskorkeus ei ole ongelma, iv-putket voi jättää näkyviin, eikä koko alakattoa tarvitse vetää alas! käykää esim. MOW:ssa. Sen sijaan asunnoiksi muuttaminen on tosi kallista… siksi tehdäänkin tosiaan vain noita erittäin tuottoisia “asuntohotelleja”, jotka nostavat kaupungin tavan asuntojenkin vuokratasoa entisestään.)
Jos toimistopinta-ala/työntekijä puolittuu, pitää joko työpaikkojen määrä kaksinkertaistua tai neliömäärän pienentyä puoleen tai jotain siltä väliltä.
Matka-ajoista varmaankin saadaan joitain eroja tiiviiden kaupunkikeskustojen ja haja-asutusalueiden välille. Mutta ne voivat vaikuttaa toiseenkin suuntaan. Ruuhka-Suomessa puolessa tunnissa julkisilla voisi edetä vaikka 10 km, mutta jossain muualla omalla autolla jopa 50 km. Ja ainakin työmatkojen osalta ihmiset yleensä kuluttavat omaa aikaansa eivätkä työnantajan.
Harvaan asutulla alueella asunnon saa halutessaan yleensä läheltä työpaikkaa. Pääkaupungissa monilla ei ole tähän varaa, vaan ihmiset voivat kustannussyistä asua ajallisesti kauempana työpaikastaan.
Työajoissa asiakkaiden sijainti tietenkin vaikuttaa. Jos ollaan kaupungissa, mutta asiakkaita muuallakin, ehkä hyvä sijainti olisi jossain lähellä, mutta kaupungin ruuhka-alueen ulkopuolella. Jos kuljetustarpeet ovat vaikkapa kalliihkoja pienehköjä laitteita valmistavan yrityksen kuljetustarpeet (vaikkapa Genelec), yritys voi sijaita varmaankin missä vain Suomessa, kuljetustyön tuottavuuden siitä juuri kärsimättä.
Jos käy ulkomaankauppaa ja matkat tuottavat paljon kuluja, niin sitten kai sijainnin pitäisi olla lähellä lentokenttää tai satamaa.
Muutkin perustelusi näyttävät liittyvän pääkaupungin lyhyisiin etäisyyksiin ja oletukseen, että sidosryhmät sijaitsevat siellä. Se on tietenkin selvä, että vaikkapa yliopiston opiskelijaruokalaa ei kannata siirtää Utsjoelle, koska sen tuottavuus varmasti kärsisi.
OS puhui kuitenkin yleisesti työn tuottavuudesta, joten hän kai oletti, että myös paikallaan istuvien tai seisoskelevien työntekijöiden työ olisi kaupungissa tuottavampaa. Tätä ei voi selittää matka-ajoilla.
Koska perustelit tuottavuutta sidosryhmien sijainnilla, oletit kai, että jos sidosryhmät eivät pakota tiettyyn sijaintiin, jäljelle jäävä matkoista riippumaton työ on karkeasti yhtä tuottavaa kaikkialla Suomessa.
Jos tarkoitat, että tuo selittää väitteesi, että “työn tuottavuus Helsingin keskustan alueella on selvästi korkeampi kuin muualla pääkaupunkiseudulla”, ja siksi keskustassa pitäisi säilyttää työpaikkoja, niin pari kommenttia siihen.
Ensinnäkin olisi hyvä puhua työmatkoihin käytettävästä ajasta, jos sitä tarkoittaa. Yleinen työn tuottavuus on paljon laveampi käsite.
Toiseksi matka-ajat kuluttavat työntekijöiden omaa aikaa, eivätkä siis vaikuta suoraan työnantajan näkemään työn tuottavuuteen.
Kolmanneksi keskustassa on työpaikkoja jo nyt paljon suhteessa asuntojen määrään, joten niiden lisääminen tai säilyttäminen lisää pendelöintitarvetta ja näin pidentää matka-aikoja / vähentää “tuottavuutta”.
Neljänneksi monella ei ole varaa asua Helsingin keskustassa, joten moni joutuu valitsemaan asuinpaikakseen jonkun kaukana keskustasta sijaitsevan paikan. Voi olla että Helsingin keskustan toimistojen työntekijöiden työmatkat ovat keskimäärin ajallisesti aika pitkiäkin.
Ehkä nuo jo riittävät. Eniten halusin kuitenkin kritisoida liioittelevaa ja hämäävää kirjoitustapaasi, joka antaa ymmärtää, että kaikki mahdollinen työ olisi erityisen tuottoisaa Helsingin keskustassa, edes kertomatta mihin tuo yleistävä oletus perustuu.
Työpaikat muuttavat ahkerasti paikasta toiseen, eikä siihen yleensä voi vaikuttaa. Eikä asuntoa voi vaihtaa joka kerta siitä syystä, vai pitäisikö perheenjäsenten vaihtaa eri paikkaan asumaan aina, kun joku firma on muuttanut?
Vaan ihmiselläpä on muitakin liikkumistarpeita kuin kotoa töihin. Joten “tyhmästi valittu” on aika hiton huono selitys tilanteelle, suorastaan surkea veruke. Helsingin liikennesuunnittelu on surkeaa, eikä siitä pääse mihinkään.
Tämä tuntuu olevan itse aiheutettu ongelma. Ilmanvaihto- ja energianormit on laitettu semmoiseen asentoon, että kerroskorkeuden pitää olla viisi metriä putkistojen takia. Ei vaikuta ihan täysjärkisten toiminnalta, ja luemma asiassa olikin alan putkikauppiailla sormensa pelissä. Putkia ja koneita onkin saatu hyvin kaupaksi. Onko toimistoissa oltu tukehtumaisillaan vuosikymmenet ennen 2010-lukua? Ainakaan sisäilmaongelmat eivät vaikuta harvinaisilta uusissakaan taloissa.
Avokonttoriargumentti tuntuu vähän haetulta sekin. Muuntojoustavuutta ei varmaan saa samalle tasolle kuin uudessa, mutta kai nyt koppikonttoriinkin voi muutoksia tehdä. Ja ne nykyajan liikkuvat työntekijät kaipaavat myös rauhallista huonetta ajoittain, vaikka eivät ikiomaa tarvitsisikaan (nimimerkillä).
Siis kunhan tässä ihmettelen, itselleni yhdentekevää muutetaanko tuo talo asunnoiksi vai muuksi.
Jos koppikonttorin on suunnitellut Alvar Aalto, yhtään seinää ei saa kaataa. Helen toimistossa on suojeltu myös kattolamput ja myös se, millä korkeudella ne ovat.
Asunnon ja työpaikan keskinäistä suhdetta ei kannata missään tapauksessa valita tyhmästi. Siitä saa syyttää vaan itseään.
Asunto ja työpaikka kannattaa valita viisaasti niin, että ne ovat mahdollisimman lähellä toisiaan ja niin, että asuntoa, työnantajaa tai työpaikan toimipistettä ei vähän väliä vaihdeta. Minkähänlaisessa todellisuudessa palstanpitäjä mahtaa elää?
Jos rakennus sisätiloja myöten suojeltu, niin vielä huonomminhan sinne huoneistohotelli sitten istuu? ehkä sinne saisi kuitenkin avattua uusia oviaukkoja seiniin, onhan noissa yleensä neuvotteluvaraa.
Käytännössä kaikki joutuvat pendelöimään työpaikalle sen sijainnista riippumatta. Jos työpaikka sijoitetaan vaikka Punavuoreen, jonka asukastiheys on 18 000 /km2, kilometrin säteellä asuu karkeasti 18 000 x π = 57 000 asukasta, siis 4 % uusmaalaisista. Paljon oleellisempaa on se, millaiset kulkuyhteydet sinne on. Luultavasti jos työpaikkojen määrä keskustassa lisääntyisi, matka-ajat lyhenisivät vaikka 4 % ei voisikaan kävellä töihin.
Googletin vielä työmatkojen pituuksia Suomessa. Ensimmäinen halutulos tilastokeskuksen sivuilta kertoo seuraavaa:
Taulukko 1. Työmatkojen mediaanipituudet asuinmaakunnittain vuonna 2010. Kilometrejä
Maakunta 2013 Työmatkan
mediaanipituus (km)
Uusimaa 9,8
Pirkanmaa 8,1
Kanta-Häme 7,5
Koko maa 7,4
Kymenlaakso 7,0
Varsinais-Suomi 6,9
Pohjois-Pohjanmaa 6,5
Keski-Suomi 6,4
Päijät-Häme 6,2
Pohjois-Savo 5,8
Pohjois-Karjala 5,7
Etelä-Karjala 5,6
Etelä-Pohjanmaa 5,4
Pohjanmaa 5,4
Satakunta 5,2
Lappi 4,9
Etelä-Savo 4,8
Ahvenanmaa — Åland 4,7
Keski-Pohjanmaa 4,0
Kainuu 3,7
Tuossa tilastossa ei mitattu erikseen Helsingin keskustan työmatkoja, mutta oletan että jotain suuntaa tuosta jo saa, ja pääkaupunkiseutu vaikuttanee aika paljon Uudenmaan tuloksiin. Kun otetaan vielä huomioon, että pääkaupunkiseudulla aikaa kuluu melko paljon per kilometri, pääkaupunkiseutua ja Helsingin keskustaa ei ehkä voi pitää kovin lyhyttyömatkaisena alueena. En siis tekisi yleistäviä positiivisia oletuksia (työmatkoihin liittyvästä) työn tuottavudesta Helsingin keskustassa tällä perusteella.
Vilkaisin noita tilastoja vain pikaisesti, joten saa korjata jos pikatulkinnoissani on puutteita.
Kannattaa vilkaista myös tuon sivun kuviota 2. Siitä näkee, että maaseudun ja kaupngin keskuksissa asuvilla työmatkat ovat suhteellisen lyhyitä. Keskuksissa töissä käyvillä tilanne voi kuitenkin olla toinen. Helsingin keskustaan joutuu moni tulemaan töihin kaukaa ja hitaasti. Kuviossa Helsinki-Uusimaan työmatka-ajat ovat selvästi koholla kaikissa ryhmissä.
http://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-12–09_003.html?s=0
Off-topic, mutta näköjään normit ovat ongelma muuallakin: http://www.nytimes.com/interactive/2016/05/19/upshot/forty-percent-of-manhattans-buildings-could-not-be-built-today.html?_r=0
Hei, mitä tuo nyt on? Useimmiten perheessä on kaksi tulonsaajaa. Meidän tapauksessa mies on töissä Hyvinkäällä, yhteensä 10 min päivässä työmatkoihin. Meikäläinen käy töissä Helsingissä ja käyttää työmatkoihin noin 3 tuntia päivässä, Yhteensä siin noin 11 tunnin työpäivä.
Pitäisikö meidän muuttaa jonnekin Nurmijärvelle vai mitä pitäisi tehdä?
Harvaan asutulla alueella kahden aikuisen taloudessa on todennäköistä, että vähintäänkin toisen työpaikka on kaukana.
Vielä viisaampaa on valita asunto paikasta, josta on mahdollisimman hyvät yhteydet mahdollisimman moneen paikkaan. Ja vastaavalla periaatteella kannattaa sijoittaa työpaikat.
Hajasijoittaminen ei ole viisasta, ellei haluta elää Linkola-tyyppisesti. Ja suurin osa ei halua, vaan saavutettavuus merkitsee. Tässäkin suhteessa uusi yleiskaava on merkittävä linjaus.
Tässä pitäisi ehkä miettiä, mitä itse Alvar sanoisi järkeväksi toimintatavaksi tässä tilanteessa. Ja jos kerta toimisto on suunniteltu helposti muunneltavaksi, niin eikö nimenomaan sen muuntelu ole tilan oikeaa käyttöä?
No, antaa tilan homehtua tyhjillään, niin sen saa purkaa 50 vuoden päästä.
Mahtaako tuo Ratakatu 9 nytkään olla yhtä säilynyt kuin Sähkötalo? Epäilen, että lamput eivät ole tallella. Tietysti jos Aallon säätiöltä kysytään, niin lamput ja niiden korkeudet pitää restauroida vanhojen valokuvien perusteella tms.
Ja tosiaan, muutos asunnoiksi on kyllä isompi. Eiks näissä joskus katsota sitäkin, voidaanko muutokset tehdä väliaikaisiksi niin, että alkuperäisen asun voi palauttaa? Asuntojen kylppärit ja keittiöt vaativat aikamoista remppaa.
Haja-asutusalueilla asuvat ymmärtävät hyvin sen, että erikoisimpia työpaikkoja ei ehkä läheltä saa. Saattavat olla joustavampia sen suhteen, mihin menevät töihin. Assyriologi hakeutuukin lähimpään kouluun opettajaksi. Sähkötekniikan insinööri meneekin konepuolen hommiin.
Kirjoitin edellä toisen postauksen, joka osoittaa, että esimerkiksi Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla mediaanityömatkat ovat itse asiassa lyhyitä. Uudellamaalla pääkaupunkiseudun vaikutus näyttää pidentävän työmatkoja. Kaikkialla Suomessa keskustoissa asuvilla oli toki lyhyemmät työmatkat kuin niiden ulkopuolella asuvilla.
Helsingin seudun pitkiä työmatkoja selittää ehkä osin se, että siellä ollaan urakehitysorientoituneempia, ja ehkä myös innokkaampia etsimään rahakkaimpia hommia. Siksi ollaan valmiita matkustamaan johonkin tiettyyn työpaikkaan pitkienkin matkojen takaa. Aikaa pääkaupunkiseudulla työmatkoihin kuluu tilastojen kilometrimäärääkin runsaammin, sillä työmatkan keskinopeus on alempi kuin muualla.
Nuo tilastot eivät kerro suoraan puolison työmatkan pituuden vaikutuksista. Työmatkat ovat kuitenkin hyvin lyhyitä maaseudun paikalliskeskuksissa. Jos puolisoiden työmatkojen vaikutus olisi merkittävä, ja maaseudun paikalliskeskusten työtarjonta luokitellaan kapeaksi, tuon pitäisi näkyä tilastoissa. Mutta ei näy, joten maaseudun paikalliskeskusten tasolla puolison työmatkan vaikutus ei ilmeisesti ole merkittävä. Noiden keskusten ulkopuolella (haja-asutusalueella) tilanne on kai sama, paitsi että joutuvat ehkä menemään usein hommiin tuohon paikalliskeskukseen saakka.
Selitys maaseudun paikalliskeskusten lyhyille työmatkoille voi olla se, että ihmiset hankkivat useinkin itselleen sopivimman työpaikan sieltä, missä sattuvat asumaan. Ja kyllä noissa pikkukeskuksissakin on yleensä ihan kohtuullinen kirjo tavallisimpia ammattityyppejä tarjoilla.
Mutun perusteella maaseudulla ei ole nykyään (autoistuneena aikana) kovin epätavallista käydä naapurikunnan puolella töissä (tietenkin vain toinen puolisoista). Mutta Helsingin seudulla käynti töissä toisen tai vielä kolmannen tai neljännenkin kunnan alueella on yleistä ja täysin normaalia (koskee usein molempia puolisoita).
Kun tehdään tilastoja keskimääräisistä työmatkoista, pitäisi tilastosta poistaa maatalous.
Katso noita toisessa viestissä linkkaamiani tilastoja. Uudellamaalla on Suomen pisimmät mediaanityömatkat.
Jos Helsingin keskustassa on 100 000 työllistä asukasta ja 200 000 työpaikkaa, tuo tarkoittaa, että ainakin 100 000 pendelöijää on “pitkämatkaisia”. OS:n strategia (ja ehdottamasi keskustan työpaikkojen lisääminen) siis varmistaa pitkien työmatkojen säilymisen. Oletin siis, että Helsingin keskustassa työpaikkojen määrä ylitttää siellä asuvien työntekijöiden määrän.
Jos keskustan toimistoja muunnettaisiin runsaasti asuinkäyttöön, pitkämatkaisten pendelöijien osuus voisi teoriassa laskea. Sitä en osaa sanoa kuinka paljon laskisi käytännössä.
Strategiasi näytäisi siis kategorisesti pakottavan osan työmatkoista pitkiksi. Parempi työpaikkojen ja asuntojen tasapaino voisi hieman auttaa. Mutta siltikin pääkaupunkiseudulle jäisi työmatkoja pidentäviä tekijöitä, kuten esimerkiksi keskustan asuntojen kalleus. Se johtaa köyhemmän väen pitkiin työmatkoihin Helsingin keskustaan.
Esittämäsi laskelma osoittaa, että jos työpaikat ja asunnot olisivat paremmin tasapainossa (ja työpaikkoja siis vähennettäisiin keskustassa, ei lisättäisi kuten ehdotit), työntekijät voisi sijoittaa lähelle työpaikkoja, jos heidät voisi määrätä asumaan ja valitsemaan työpaikkansa optimaalisesti. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, ja Uudenmaan työmatkat ovat pitkiä, kuten tilastot osoittavat. Tilastojen mukaan työpaikkojen sijoittaminen Kainuuseen voisi lyhentää työmatkoja tehokkaammin.
Jos katsomme pääkaupunkiseudulla olevia työpaikkoja, pisimmät työmatkat ovat Helwsingin ulkopuolella oleviin työpaikkoihin. Kehyskunnissa ne ovat erityisen pitkiä.
Itse olen keskituloinen toimistotyöläinen, asuinpaikan valinnassa otan huomioon tasapainon perhekoon edellyttämän tilan ja työn tarjoaman käytettävissä olevan rahan suhteen. Aina olen asunut Helsingissä enkä koskaan pientalossa.
Koskaan ei ole julkislla ollut alle puolta tuntia työmatka (autolla ja polkupyörällä kyllä).
Nyt sitten hyvätuloinseen eliittiin kuuluva päättäjä tarkastelee asiaa omasta norsunluutornistaan ja pitää tilannetta omana tyhmyytenäni. Hienoa.
http://yle.fi/uutiset/osmo_soininvaara_ihmettelee_rakennusten_suojeluvimmaa_mihin_alvar_aalto_tai_hanen_toimistonsa_on_koskenut_muuttuu_pyhaksi/8901522
“– Meillä tämä Alvar Aalto on vähän ehkä nostettu jumalan asemaan. Se on lähellä henkilöpalvontaa, että mihin Alvar Aalto tai hänen toimistonsa on koskenut, muuttuu pyhäksi, Soininvaara sanoo.”
Hyvin sanottu!
Miksi ihmeessä? Jos harva asutus mahdollistaa omenapuiden kasvatamisen pihassa, mikä synti se on? Ehkä samaan tapaan tilastoista pitäisi poistaa omatoimiset kirjailijat ja blogistit, jotka työllistävät itsensä kotonaan. Ja runoilijat, jotka voivat istua (tiiviin kaupungin mahdollistamana) päivät pitkät “töissä” alakerran kahvilassa.
Maatiloja ja puutarhoja on Suomessa vain 50 000, joten eivät ne edes vaikuta tilastoihin kovin vahvasti. Ja maaseudun hyviä tuloksia selittävät nimenomaan maaseudun paikalliskeskukset, joissa ei asu runsaasti maanviljelijöitä. On myös mahdollista, että maatilojen poistaminen tilastoista pidentäisi maaseudun matkoja, sillä puoliso usein asuu tilalla ja käy töissä jossain paljon tilan rajoja kauempana. Usein käyvät itse asiassa molemmatkin (kun on toinen työ maatalouden lisäksi). Lisäksi nollamatka töihin on mediaanitilastoissa saman arvoinen kuin vähän mediaania lyhyempi työmatka (eivätkä haja-asutusalueiden matkat olleet tilastoissa nollassa) (kirjoitit tosin “keskimääräinen”, mutta ehkä puhuit edelleen noista mediaanitilastoista).
Jep, koska kainuussa mikään vähänkään erikoistuneempaa ja korkeamman jalostusasteen tuotantoa harjoittava yritys ei pysty saamaan työntekijöitä, ja kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Jos Suomi haluaa jatkossakin kuulua maailmanlaajuisesti ylimpään desiiliin varakkuudessa, meidän on pakko keskittyä korkeimman mahdollisen tuottavuuden töihin. Tämä tarkoittaa todella pitkälle vietyä erikoistumista, ja se taas tarkoittaa sitä, että jokaista työpaikkaa kohti pitää olla tuhansien ihmisten rekrytöintiryhmä josta valita. Käytännössä siis tarvitaan satojentuhansien ihmisten kaupunkeja, joissa työmatkat väkisinkin muodostuvat jokseenkin pitkiksi, ellei asutustiheyttä saada nostettua hyvin korkeaksi.
Jos haaskaamme Assyriologin erikoisosaamisen peruskoulunopettajaksi, emme pärjää kilpailussa muita maita vastaan. Jokapaikanhöylät eivät yllä ylimpiin tulodesiileihin.
Käytännössä voimme siis valita kaksi joukosta korkea elintaso, lyhyet työmatkat ja harva asutus.
Ehkä mieluummin toisin päin, eli pitkiä matkat ovat usein Helsingin keskustassa oleviin työmatkoihin. Näin mutuna siksi, että Riihimäeltä käy paljon ihmisiä töissä Helsingin keskustassa, muttta Helsingin keskustasta varmasti paljon vähemmän Riihimäellä. Sama mutu pätee Nurmijärveen ja moniin muihinkin.
Noissa viitatuissa tilastoissa kehyskuntien työmatkat olivat pitkiä paljolti siksi, että pituutta mitattiin asuinpaikan sijainnin mukaan, ei työpaikan sijainnin mukaan. Kehyskunnista käydään oletettavasti paljon töissä Helsingissä, mikä selittää niiden pitkiä työmatkoja. Kaupunkin läheinen maaseutu oli pitkämatkaisin. Sama selitys kai tässäkin, eli keskustan työpaikkojen pitkät työmatkat.
Jos työpaikka on vaikka Klaukkalassa, kymmenen kilometrin säteellä siitä asuu aika paljon vähemmän ihmisiä kuin vaikkapa kymmenen kilometrin päässä keskustassa. Siksi Klaukkalassa olenvaan työpaikkaan tullaan kesk,imäärin kauempaa kuin vaikkapa Katajanokassa olevaan.
“Työpaikan sijainti keskustassa on merkittävä vetovoimatekijä” Kyllä, siksi tuottavimmat työpaikat siirtyvät sinne, mutta eivät ne seuraavaksi tuottavimmat lakkaa olemasta siksi, että ne joutuvat sijoittumaan ratakadun sijaan vaikka Espooseen. Tuottavuustilastosta ei voi päätellä Ratakadun toimistokäytön lisäävän tuottavuutta, kun markkinat maksavat paljon enemmän Ratakadun asuinkäytöstä.
Pitäisikö Suomen luopua kokonaan pääkaupungistaan? Ulkoistaa pääkaupunkitoiminnot ulkomaille, esim Lontooseen, Brysseliin, Frankfurtiin, Tukholmaan tai Moskovaan? Pitäsikö oikein kilpailuttaa mikä kaupunki ja valtio ottaisi ne havimmalla hoitaakseen? Sipilä vaan hommiin! On vain sellainen vaara olemassa että valittua ei voi enää sen jälkeen vaihtaa;)
Suomessa olisi sitten vain mukavia pikkukaupunkeja ja maaseutukeskuksia joissa miehet saa kaivinkoneurakoitsijan ja kirvesmiehen töitä ja vaimo verovirkailijan tai lähihoitajan. Yliopistopellejä ja muita juppeja ei tänne kaivattaisi enää.
Blogitekstissä näin:
“Koppikonttorit omine huoneineen eivät ole kysyttyjä, koska kiinteitä työpisteitä ei enää ole. Monissa toimistoissa tehdään osa ajasta etätyönä.”
Ylen uutisessa näin:
“Että pitäisi sitten sementoida myös 70 vuotta vanhat työtavat.”
Täällä on yksi, joka ei ollut syntynyt 70 vuotta sitten, mutta työskentelisi erittäin mielellään koppikonttorissa. Ihanteellista olisi koppi, jonka seinät eivät ole kipsilevyä ja ovi pahvia, vaan ääntä hyvin eristävää materiaalia.
Kummasta tässä nyt on kyse, kehyskunnassa asuvien työmatkojen pituudesta vai kehyskunnassa olevien työpaikkojen työntekijöiden työmatkoista? Epäilen, että jälkimmäisessä tapauksessa ne ovat Helsingissä olevia työpaikkoja lyhyemmät.
JY Kehyskuntien työpaikkoihin tullaan pidempää kuin Helsingin keskustassa oleviin.
Olen tosi pettynyt tähän ihme ristiretkeen Alvar Aallon sisätilojen suojelua vastaan. Suomessa on tasan yksi arkkitehti, jonka töitä tullaan varta vasten Suomeen katsomaan. Tämän arkkitehdin töissä leimallista on, että Aallon toimisto on suunnitellut myös sisätilojen sisustuksen, ja siksi se näyttää niin kokonaiselta ja yhteensopivalta rakennuksen kanssa. Ja kun esim. Paimiossa sisustus on myyty jo kansalle, on ihan perusteltua suojella jäljelle jääneet kokonaistaideteokset.
Disclaimer: En ole rakennussuojelija, arkkitehti, enkä edes museoija, vaan tavallinen tallaaja, joka haluaisi että näitä ajatellaan pidemmällä tähtäimellä kuin sillä että joku kiinteistökehittäjä saa maksimiruplat Ratakadulta.
Tulin lukeneeksi Ratakadun Insinööritalon hankkeen selostuksen ja historiikin osoitteesta
http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2016/Ksv_2016-05–24_Kslk_19_El/93977A44-0713–4118-8EA9-2F0FC57C04DA/Liite.pdf
Taloahan on muuteltu varsin paljon koko historiansa mittaan jo ennen tulipaloa vuonna 1997, ja paljoakaan aitoa alkuperäistä ei ole jäljellä. Joitain osia, mm. ikkunat, on korjattu alkuperäisen kaltaiseksi, toisia osia aivan muunlaiseksi. Asuntohotelliksi muuttamisessa tuskin menetettäisiin mitään sen kummempaa suojeltavaa. Ts. tämän talon kohdalla ei varmaan kannata kiihtyä mistään ylisuojelusta, ja isompi kysymys on asuinnoiksi muuttamisen salliminen laajemmin keskustassa. Varsinainen kulttuuriteko varmaan olisi, jos muutoksen yhteydessä voitaisiin palauttaa Aallon suunnittelema kellarikerroksen juhlasalin sisustus, joka tuhoutui viimeistään tulipalossa.
Aamuruuhkan suunta on pääkaupunkiseudulla Helsingin keskustaa kohti ja iltapäiväruuhka sieltä poispäin. Tämä antaa osviittaa siitä, että keskimäärin työpaikat sijaitsisivat pääkaupunkiseudulla keskemmällä kuin asunnot ja että pisimmät työmatkat olisivat sellaisia, joissa kehyskunnista tultaisiin töihin Helsinkiin kantakaupungin lähelle, ennemmin kuin toisinpäin.
Myös pääkaupunkiseudun läpäisevät työmatkat ovat tavanomaisia ja myös pitkiä niin matkallisesti kuin ajallisestikin.
Pitää kyllä olla kiitollinen, että kaupungistuminen ehti länsimaissa suurimmaksi osaksi tapahtua ennen kuin Le Corbusier ja kaavoitusviranomainen ehtivät pelipaikalle.
Vaikka Kainuussa työpaikat olisivat kuinka epäerikoistuneita matalan jalostusasteen työpaikkoja, niin siellä on kuitenkin Suomen lyhimmät mediaanityömatkat. Työmatkojen pituudesta siis puhuttiin. Ja OS sattui tuossa aiemmin väittämään, että työmatkan pituus on keskeinen korkeaa työn tuottavuutta selittävä tekijä. Ehkä OS selittää tarkemmin. 🙂
Ihan hyvä strategia. Lisää Genelecejä, Ponsseja ja Lillbackoja Suomeen, eikö niin?
Nuo edellä mainitut maailmanlaajuiset menestyjät kykenevät jostain syystä menestymään muuallakin. Miksi ei voisi asua väljästi ja käydä töissä Genelecillä pensasaidan toisella puolen?
Kyllä tiheissäkin paikoissa voi olla tuottava, mutta yhtä hyvin muualla. Kaikissa paikoissa on omat etunsa, ja kaikkia kannatta kehittää mainitsemaasi suuntaan, eikö niin?
Joustavuus on kuitenkin yksi toimivan yhteiskunnan avaintekijä. Suunnitelmatalous toimii huonommin. Assyriologilla on oltava mahdollisuus hyödyntää koulutustaan ja taipumuksiaan parhaalla mahdollisela tavalla. Joskus se on professorin virka Tukholmassa, joskus opettajan virka Nurmijärvellä, ehkä assyyriblogaamisella höystettynä. Maailman suurusta innovaatioista aika suuri osa on syntynyt muilla tavoin kuin annettuun oletusarvoiseen kaavaan sopeutumalla.
Mutta Klaukkalassa on myös paljon vähemmän työpaikkoja. Siellä voi käydä töissä pensasaidan välistä pujahtamalla. Lyhyt työmatka on mahdollinen kenelle tahansa. Ei ole pakko tulla kaukaa niin kuin joidenkin Helsingin keskustassa, missä työpaikkoja on enemmän kuin asukkaita.
Suomen pääkaupungin on hyvä olla Suomessa. En ehkä bonjannut kysymystä täysin, koska vastauksestani tuli triviaali.
Mukavat pikkukaupungitkin ja maaseutukeskuksetkin ovat hyvä Suomen ominaisuus.
Mainitsin aiemmassa postauksessani Genelecin, Ponssen ja Lillbackan. Tuollaiset firmat, jotka työllistävät muutamia huippuosaajia ja hyvän joukon paikallisia perusduunareita, ovat loistoratkaisu, joka nostaa Suomen osamisen tasoa vivuttamalla korkeakoulutettujen ihmisten tetotaidon toisten ihmisten muiden taitojen kautta maailmanlaajuisiksi menestystarinoiksi. Tehdään siis parasta mahdollista tulosta niillä resursseilla jotka ovat käytettävissä, työllistäen kaikki kynnelle kykenevät, joka puolella Suomea. Hyvä resepti, eikö niin?
Mihin tuo väite perustuu?
Viittaamani tutkimuksen perusteella arvelin tilanteen olevan päinvastainen. Tutkimuksessahan mitattiin eri seutujen _asukkaiden_ mediaanityömatkoja, mutta siitä saattoi arvailla myös _työpaikkojen_ työmatkojen pituuksia.
Kaikkea vboi tutkia paikkatietojärjestelmällä. Tällaisenkin tutkimuksen olen pari vuotta sitten nähnyt.
Keskuspuistot, Santahaminat, Vartiosaaret ja Alvar Aallot saavat mennä, jos vaihtoehtona on lisää gryndausta — eräiden mielestä. Lyhyen tähtäimen intressit ovat aina tärkeämpiä kuin pysyvät arvot. 🙂
Syntiä on pikemminkin asuinalueiden liika tiivistäminen. Eilen viettivät nimipäiväänsä Urban (ruots.) sekä Urpo (suom.). Tästä voimme päätellä ketkä haluavat elää aikaa uutta, ketkä mennyttä aikaa …
Uuteen yleiskaavaan pitäisikin kirottujen pikseleiden sijaan liittää sellainen asetus, joka velvoittaa istuttamaan puita kullekin tontille, tai puistoihin niiden viereen, vähintään yhden puun, esimerkiksi juuri omenapuun, jokaista tontilla asuvaa asukasta tai ruokakuntaa kohden, ja edellyttämään riittävästi valoisaa pihaa myös niiden ympärille.
Eikö esim. Isaac Newton saanut parhaan ideansa juuri omenapuun alla? Kukkivan puun oksan alla voi kukin kohdata parhaan muusansa … jolloin runosuoni alkaa sykkiä ja tuottaa tympeän proosan sijaan mitä kauneinta lyriikkaa …
Omenapuu on myös oivallinen lähde hyville ideoille, joita koko Suomi kaipaa. Tunkkaisissa kellarikapakoissa ajatukset vain samenevat sankan tupakansavun myötä.
Yskivä Suomi on saatava nousuun, ja tässä auttaisivat mm. yhä useammat kukkivat omenapuut, jotka saisivat liian monien nyt vain maahan luodut katseet kohoamaan ylemmäs, sinne missä palkinto vain kohta voisi odottaa meistä jokaista!
PS. O.S.:n ja ummehtuneissa kaljakuppiloissa liian tiiviisti istuvien tiivistäjien kannattaisi katsoa esimerkkejä joihin ei-tiivis kaavoitus antaisi mahdollisuuksia vaikkapa täältä: “www.yle.fi/uutiset/juuri_nyt_ on_aika_tallentaa_kukkameri_kuviin__laheta_kauneimmat_kuvasi/8905516”.
Lisää tällaisia näkymiä kaivataan myös Helsinkiin!
Oman työnantajani (Pitäjänmäellä) tutki ihmisten työmatkat. Työmatkan keskipituus 20,7 km, mediaani 15,0 km. Alle 5 km työmatka oli vain 10% työntekijöitä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta työntekijöistä tulee 33%, Helsingistä 35%.
Jos työpaikka siirtyisi keskustaan, työmatkat todennäköisesti pidentyisivät. Onneksi yritys on liian iso muuttaakseen keskustaan.
Nuo yritykset eivät valitettavasti työllistä erityisen paljon ihmisiä Suomessa. Lisäksi monet tämän tyyppiset yritykset ovat laajentuneet lähinnä Viroon, Puolaan ja Balkanin maille, osa Kaukoitään. Suomea pitävät pystyssä isot vientiyritykset kuten Kone, Stora-Enso, Supercell, Rovio, … Nokiaa en tosin viitsi mainita enää.
Urbinon kehityksen renessanssin alkuaikoina voi ehkä luokitella sen aikaisessa yhteiskunnassa fiksuksi sivistäväksi urbanisoitumiseksi. Helsingin sotapäälliköiden gryndausaalto ei ehkä mahdu aivan tuohon samaan kaavaan. Urbinon urbanisoija Federico da Montefeltro oli muuten myös samaan tapaan kondottieeri, joka ansaitsi elantonsa muita kaupunkeja tyhjentelemällä. 🙂
Taitaa vain olla niin, että Helsingin väkiluvun kasvattamishaaveet ja gryndereiden rahantekohaaveet jyräävät tuollaiset turhan vihertävät viherkaupunkiajatukset. 🙂
Suomi voisi tosiaan satsata siihen, että se olisi maailman paras paikka asua. Tuossa kilpailussa ja tuolla tavalla erikoistumalla sillä voisi olla paljon annettavaa ja menestymisen mahdollisuuksia. Helsinkiä maailmanluokan metropoliksi lihottamalla Suomi ei saavuta mitään muita kiinnostavaa, eikä kykene koollaan muita haastamaan, ei edes Tukholmaa. Suomen tähänastisen maailmanluokan menestyksen valtit ovat olleet, ja ovat varmasti jatkossakin ihan muissa asioissa. Tässä olisikin hyvä blogiaihe OS:lle. Mikä nosti Suomen nykyiseen taloudelliseen loistoonsa? Helsingin maailmanmittakaavassa suuri kokoko? (Ja toinen tasapainottava artikkeli siitä, mikä on tuhonnut Suomen luontoa.)
Helsingissä on vielä esim. siirtolapuutarhoja. Tosin eiköhän niidenkin aika tule kohta, kun tiivistämismahdollisuudet muualla käyvät vähiin.
Ehkäpä etsit jossain välissä tuon lähteen seuraavaa käyttökertaa varten. 🙂
Suomen menestyksen takana ovat olleet suuryritykset, ensin isot metsä- ja metalliteollisuusyritykset, viimeiseksi ns teknologiayritykset. Näitä ensimmäiseksi mainuttuja on aina johdettu Helsingistä ja niiden tuotteita ympäri maailmaa myyvät ihmiset ovat toimineet Helsingistä käsin. Näiden viimeksi mainittujen lähes kaikki toiminnat ovat keskittyneet pk-seudulle ja yliopistokaupunkeihin.
Suomi ei toisaalta kestä enää montaa Nokia-Microsoft-tärskyä. Suomen kulutustavarateollisuus on enää hyvin ohutta esim Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna, ei ole maailmalla tunnettuja brändejä enää oikeastaan muita kuin Marimekko.
Ongelma on siinä että jos Suomi palaa johonkin 50-luvun kaltaiseen savupiipputeollisuus- ja maatalous-/pienyritys-yhteiskuntaan, niin palkkoja on alennettava rajusti koska sellaisten tuotteiden valmistaminen on työvoimavaltaista.
Se taas johtaa siihen että tavallisilla duunareilla ei ole varaa asua niin mukavasti omakotitaloissa maaseutupaikakunilla kuin he nyt asuvat, vaan ainoa asunto joihin heillä on varaa on joku vuokrakasarmikaksio tehtaan vieressä ja normaalia kulutusta on supistettava rajusti. Se ei ole ihan niin mukavaa elämistä enää kuin mitä Juho Latu maalailee.
Isojen joukkojen kuluttaminen akateemisiin ammatteihin sellaisesa Suomessa olisi aivan turhaa koska heille ei löytyisi enää töitä Suomessa, ne joilla on vielä jotain rahaa säästössä lähtisivät ulkomaille.
Nuo yritykset työllistävät aika reippaasti kukin paikkakunnallaan, ja alihankkijat päälle. En tarkoittanut, että Suomessa olisi vain kolme tuollaista hyvää yritystä, vaan että menestyneitä yrityksiä on lähes kaikissa kunnissa, ja kansainvälisiksi menestyjiksi nousseitakin ties kuinka monessa. Niistä kertyy yhteensä paljon ihmisiä. Minusta nuo yritykset pitävät Suomea pystyssä ihan siinä, missä Konekin (Hyvinkäällä ja Helsingin seudulla).
Noista mainitsemistasi yrityksistä Supercell ja Rovio lienevät pääkaupunkikeskeisiä. Nekin ovat pieniä yrityksiä. Hyvä että pääkaupunkikin luo joskus muuta kuin pääkönttoreita.
En usko että Ponssen ja kumppaneiden kaltaiset yritykset olisivat erityisesti viemässä työtä pois Suomesta. Itse asiassa tuollaiset korkean osaamisen ja muun hyvätasoisen työvoiman yhdistävät konseptiti ovat nimenomaan se lääke, joka estää perustyön valumisen ulkomaille. Juoni on siis se, että korkein mahdollinen osaamistaso nostaa perustyönkin tuottavuuden niin korkealle tasolle, että sitä kannattaa täkäläisellä korkeahkolla palkkatasolla teettää. Supercell ja Rovio ovat loistavia, mutta siinä mielessä huonompia, että tarjoavat töitä lähinnä vain pienelle korkeakoulutetulle joukolle, puolustamatta perusduunin säilymistä Suomessa.
Niikuin jo edellisessä viestissä annoin ymmärtää niin Ponssen kaltaiset traktoriyritykset voivat laajentua Suomessa vain jos työvoimakustannuskia saadaan alas. Suomalaiselle hitsaajalle ei kannata maksaa puolalaisen insinöörin palkkaa vaan puolalaisen hitsaajan palkkaa. Tätä kepu-hallitus haluaakin ajaa “paikallisen sopimisen” nimissä.
Ongelma on että kun perälauta alkaa vuotaa kuten se ICT-sektorila on Nokia-romahduksen takia alkanut, niin käynnistyy ketjureaktio että huonoimmassa tapauksessa meillä ei kohta ole enää muita isoja firmoja kuin metsä- ja perusteollisuus. Ja vielä Talvivaaran konkurssi veronmaksajien taakkana.
Silloin koulutetulle ihmiselle parempi ottaa kamansa ja muuttaa Ruostiin tai vastaaviin paikkoihin jossa koulutetulle vielä maksetaan, kuin mennä johonkin Ponsseen hitsaajaksi jossa maksetaan puolalaista palkkaa.
Vai pitäisikö Suomen estää työvoiman pako DDR-mallilla?
Ei pysynyt tuossa mukana. Motomiehet, metsänomistajat ja metallimiehet lienevät pääosin maakunnissa. Metsäalan kansainväliset myyntimiehetkin ovat usein itsenäisiä yrittäjiä maakunnissa (satun tuntemaan muutaman). Pitäisikö perustaa toinen pääkonttori Helsinkiin, jotta Suomi pelastuisi?
Näin on, tai ainakin vähän tuohon suuntaan. Pätee varmaankin sekä maakuntiin että pääkaupunkiin.
Oliko tuo vihjaus siihen suuntaan, että Genelec, Ponsse, Lillbacka ja kumppanit edustaisivat 50-luvun teollisuutta? Työvoimavaltaisuus ei ole huono asia, jos työ on tuottavaa (suomalaisesta palkka-/verotasosta huolimatta).
Maaseudulla / pikkupaikkakunnilla asutaan kai yleensä aika väljästi. Mistä ajattelit tuon kaavailemasi paluun 50-luvulle ja asuntojen pienentämisen johtuvan? Miksi tuohon tilanteeseen jouduttaisiin?
En ymmärrä. Jos meillä on Ponsseja ja Rovioita, eikö koulutetuille henkilöille ole juuri silloin runsaasti kysyntää? Miksi oletit, että tuo maalailemani tuevaisuus kääntyisi “50-luvun dystopiaksi”?
Ponssehan menestyy, ja samoin Lillbacka ja Genelec. Nykyiset palkat ovat noille tehokkaille firmoille käsittääkseni ihan ok. Toisaalta on selvä, että Suomen palkkataso karsii joitain työpaikkoja (sekä maalla että kaupungissa). Hyvä strategia olisi säätää yleistä palkkataoa työttömyystilanteen ja maan kilpailukyvyn mukaan, niin voisimme mahdollisimman suuren osan työvoimasta mahdollisimman tuottavassa työssä, mahdollisimman korkeilla palkoilla.
En taaskaan pysynyt perässä. Tähtään siihen, että Suomessa olisi mahdollisimman paljon yrityksiä, joissa korkean koulutuksen ja muun korkean osaamisen avulla työ saadaan niin tuottavaksi, että rahaa tulee sisään, ja palkkoja saadaan hilattua ylöspäin. Kehität jostain ajatuksia, että tuo ei olisi mahdollista, mutta en oikein tiedä mistä.
Koulutuksen kysyntä ja tarjonta ei mene yhteen.
Ponsse työllistää pääasiassa vain jonkun verran konetekniikan insinöörejä ja paikan päällä Vieremässä. Rovio taas pelinkehittäjiä Helsingissä.
Suurin osa työttömistä akateemisista ei ole kumpaakaan.
Rovion vika on että on niin vähän koulutettuja sille alalle ja IT-tekniikkaan vakavammin suhtautuvat eivät halua ottaa riskiä ja erikoistua johonkin sellaiseen joka voi loppua milloin vaan.
Ponssen vika on se että tuote jota se valmistaa ei ole sellainen jota revitään käsistä. Se lienee suurimpia metsätraktorivalmistajia maailmassa ja traktorit ovat varmaan alansa parhaita, mutta ongelma on samanlainen kuin esim telakkateolisudella: Metsätraktoreita ei mene kaupaksi ollenkaan enemmän kuin mitä tarvitaan, ei vaikka niitä valmistettaisiin miljoonia. jos Ponsse haluaa laajentua tavallisiin maataloustraktoreihin joilla olisi suurempi kysyntä, sen olisi pakko tehdä se halvemmalla työvoimalla kuin mitä Suomessa on nyt tarjolla koska puolalaine tai romanialainen tehdas tekee niitä puoleen hintaan kuin suomalainen. Lisäksi Ponsse on väärässä paikassa. Vieremä on liian kaukana ja liian pieni paikkakunta houkutellaakseen helsinkiäisiä tai edes tamperelaisia ellei pakoteta.
Eli ne firmat jotka Nokian romahduksen jälkeen enää pitävät Suomea pystyssä ja joilla on jonkinlaisia mahdollisuuksia työllistää suurempia joukoja ovat peritnteiset savupiippufirmat, lisättynä elintarviketeollisuudella jos Venäjä alkaisi taas ostamaan niitä tuotteita.
Jos tapahtuu sellainen taloudellinen katastrofi että palkkoja puolitetaan tms niin monella ei ole enää varaa maksaa asuntolainojaan enää, eikä muita väljään asumiseen liittyviä kustanuksia, eikä edes omistaa autoa, jolla pääsisi töihin ja ostoksille siitä ihanasta omakotitalosta. Ne menisi siis vasaran alle.
Lisäksi jos suurkaupungeista alettaisiin kuskata työttömiä savupiippupaikkakunnille niin ei heilläkään olisi varaa ostaa mitään omakotitaloja. Eli kaksio Helsingissä muuttuu kaksioksi Kuusankoskella.
Ok. Minun lääkkeeni tuohon riskiin olisi generoida paljon erilaisia pieniä yrityksiä Suomeen. Näin kaikki IT-osaajat eivät olisi pelialalla, eivätkä kaikki koneinsinöörit metsäkoneiden kimpussa. Suuria yrityksiä en osaa generoida. Suurista yhtiöistä metsäteollisuuden yhtiiöt varmaankin pysyvät jonkinlaisena tukijalkana. Muiden ossalta pitää vain toivoa, että jotkut pienet nousevat vähän lähemmäs Nokian nykyistä tai entistä kokoluokkaa. Yhdessä kirjo pieniä, keskikokoisia ja suuria yrityksiä työllistävät paljon.
Vaikka nykyinen itse generoitu lama jatkuisi, tai syntyisi uusia lamoja joistain uusista syistä, oletan että vuokrataso laskee laman mukana.
Euroaikana mainitsemasi asuntolainaongelma voi olla todellinen siksi, että lainat on otettu kiinteäksi suunniteltuina euroina eikä devalvoitumisen myötä pienenevinä markkoina. En usko että tuokaan mitään katastrofia toisi. Tässä lamassa ei ole vielä ilmeisesti monikaan päätynyt ylivelkaiseksi (verrattuna esim. 90-luvun alun lamaan). Luulen että nykyinen lama on jo vähän opettanut ihmisiä elämään velkaantumatta liikaa.
Työmatkoihin liittyvät ongelmat otan oikeastaan ilolla vastaan, sillä toivon tässä itsekseni, että poliitikot jonain päivänä ryhtyisivät vähentämään fossiilisten kulutusta. Korvaavat keinot kyllä löydettäisiin, jos muutos ei olisi liian raju. Osa ratkaisua voisi olla ihmisten muuttaminen lähemmäs työpaikkoja ja työpaikkojen muuttaminen lähemmäs ihmisiä.
En usko että suurkaupungeista on kovin paljon tunkua maaseudulle. Enemmänkin ongelma on ollut toisen suuntainen, eli maaseudulta on jouduttu muuttamaan kaupunkeihin työn perässä. Maaseudulla kyllä olisi halpoja asuntoja, joten Helsingin yksiön/kaksion hinnalla/vuokralla rahoittaisi paljon suuremman asunnon maalla. Työpaikkaa ei olisi yhtä helppo löytää. Toivon tässäkin pienyritysystävällisen politiikan rakentavan työpaikkoja halukkaille sinne, missä haluavat työtä tehdä.
Pienten yritysten ongelma on kasvaminen. Moni yritys jää yhden perheen ja muutaman työntekijän varaaan pyörimään koska ei ole resursseja laajentua. Niistä jotka laajenee, ei lähde maailmaa valloittamaan vaan pysyy kotimaassa tai omasssa maakunassa. Sitten kilpailu ja kateus muiden samalla alueella toimivien yritysten kanssa pitää huolen siitä että mikään ei kasva isoksi.
Hyvä tuoteidea vaatii jonkun suuryrityksen tai käytännössä valtion tms sponsoroimaan. Olen lukenut jostain “nyhtökaurasta” että se olisi uusi Nokia. Sen ongelma on toistaiseksi että harva tietää mikä se edes on, ja nimi ei oikein myy. Mulle, jolla äidinkieli ei ole suomi, verbi “nyhtää” herättää vain negatiivisia mielleyhtymiä. Johonkin terveysintoilun ja kasvissyömiseen se kuitenkin liittyy, ja median testipartiot ovat kehuneet sitä. Nyt sen yrityksen, mikälie, joka valmista “nyhtökauraa” pitäisi skarpata ja hommata rahoitusta, ja jonkun ammattimaisesti toimivan konsultin joka osaa luoda siitä brändi. Muuten ei tule uutta nokiaa.
Aiheen vierestä, mutta oikeasti terveellisessä kasvisruuassa on se vika, että se on lähes määritelmän mukaan pienen marginaalin bisnestä, jolla ei kukaan rikastu. “Nokiaa” siitä ei tule mitenkään. Ihminen elelee varsin terveenä vaikka lähes pelkillä perunoilla, ja mitä enemmän perunoita “jalostetaan”, sitä epäterveellisemmiksi ne muuttuvat (perunalastut sun muut). Sama kaikilla kasveilla. Tietysti voi yrittää brändätä perunansa ja perunakauppansa silleen, että asiakas suostuu maksamaan viisinkertaista hintaa, mutta epäilen, että semmoinen ei kovin pitkälle kanna.
Ruotsalaiset ovat tietysti edellä myös “terveellisen” kauran tuotteistamisessa. Sikäläinen Oatly tekee kaurasta maitoa, jäätelöä sun muuta, ja tuotteet ovat Suomessakin joka kaupassa. Terveellisiksi niitä en sanoisi, kaurahiutaleisiin verrattuna. Varmaan ovat terveellisempiä kuin lehmänmaito.
Näin on. Mutta jos halutaan uusia suuria ja keskisuuria yrityksiä, pitää aloittaa pienestä. Ohjaavin toimin keskiuuria ja suuria ei voi luoda, vaan ne kasvavat itse.
Riittää minulle. Jokainen kannattava yritys kelpaa. Kotimaan tarpeiden palveleminen on yhtä arvokasta kuin ulkomaiden tarpeiden palveleminen. Koko maaiman kattavilla yrityksillä on vain suurempi kasvupotentiaali.
Jos keskittyy vääriin asioihin, muut porhaltavat ohi, ja luonnonvalinta jättää jäljelle vain toimivimmat firmat. Uusi sukupolvi uskaltaa toimia vapaammin, jos vanhoissa tuollaista vikaa on. Pätee sekä Suomessa että ulkomailla. Valtion tulisi purkaa asettamiaan jarruja.
Riippuu täysin tuotteesta. Esim. IT-alalla ihmeitä voi tehdä usein kellarissakin.
Samat tunnelmat täällä. Vihreitä muotituotteita tai ekologisesti perusteltavissa olevia tuotteita haluavia ja niistä avokätisesti maksavia on kuitenkin paljon.