Moni pyysi minulta faktapohjaista tietoa matkastani. Tämän aiheen yleisö ei ole kovin iso, mutta kirjoitan silti.
Fillari ja lentokone
Pyörän voi ottaa joko mukaan lentokoneeseen tai vuokrata paikan päältä. Vuokraaminen kannattaa tehdä netissä valmiiksi, jotta pystyy valitsemaan laadukkaan vuokraamon. Suurin osa pyörävuokraamoista kun vuokraa ”markettifillareita”. Nykyisin saa jo aika hyviä fillareita. Moni ottaa kotimaasta mukaan polkimet ja satulan. Polkimia en ihan ymmärrä, koska lukkopolkimet ovat standardikamaa, mutta satula kannattaa ottaa, jos haluaa istua seuraavanakin päivänä.
Itse päädyin ottamaan mukaan oman fillarin, koska oma on aina oma ja koska halusin fillariin ohjaustankolaukun ja satulanaluslaukun. Jälkimmäisen olisin saanut tietysti ottamalla mukaan satulan, mutta edellisestä olin vähän epävarma. Fillari laukkuineen kuvassa.
Finnair ottaa fillarista törkeästi 75 euroa suuntaansa. Se pitää pakata kovaan laukkuun (älkää missään tapauksessa laittako sitä pehmeään laukkuun, hajoaa liki varmasti!). Minä lainasin laukun tuttavaltani.
Pyörälaukun voi myös vuokrata kentältä Airshells ‑palvelusta. Heidän pyörälaukkunsa ovat ihan hyviä, mutta aika pieniä. Minä olen aika pienikokoinen, mutta silti minulla on ollut suuria vaikeuksia saada fillariani mahtumaan laukkuun. Siitä selvisi irrottamalla ohjaustangon. Polkimien irrottaminen on rutiinia eikä ole kovin iso operaatio. Jotkut laukut vaativat jopa etuhaarukan irrottamista. Näin voi olla myös Airshells-laukuilla, jos fillarin runkokorkeus on yhtään isompi.
Jos kentällä on Airshells palvelu, he säilyttävät laukun (siis omansa) 8 €/viikko. Roomassa palvelua ei ole. Minä jouduin tallettamaan lainalaukkuni matkatavarasäilytykseen ja maksoin siitä 48 €. Kaikkinensa pyörän kuljetus tuli siis maksamaan 198 euroa. Pyörän vuokraaminen olisi ollut halvempaa, mutta oma on oma.
Air Baltic kuljettaa fillarin sellaisenaan. Ilmeisesti myös Norwegian hyväksyy pakkaamattomat laukut. Joku väitti myös Finnairin hyväksyvän, mutta vaativan allekirjoituksen, että kantaa itse vastuun, jos fillari menee rikki.
Polkimet saa teoriassa auki kuusiokoloavaimella, mutta käytännössä siihen tarvitsee ohuen 5 millin kiintoavaimen, jollaisen saa pyöräliikeestä. Oikeanpuoleisen polkimen kierteet ovat oikeinpäin ja vasemman väärinpäin. Polkimen saa auki painamalla alaspäin, kun kiintoavain osoittaa taaksepäin. Hyvä muistisääntö on myös, että polkimet voi kiertää kiinni pitämällä kiintoavaimesta kiinni ja pyörittämällä polkimia taaksepäin.
Reppu
Minä kannan tavarani repussa, joka painoi noin seitsemän kiloa. Ohjaustankolaukussa ja satulanaluslaukussa oli tavaraa varmaankin vähän yli kolme kiloa. Nykyisin saa satulaputkeen kiinnitettäviä laukkuja, joihin saa laittaa yhdeksän kiloa tavaraa. Suosittelen sellaisen käyttöä kesähelteillä, koska reppu on aika hiostava. Nyt päädyin reppuun, koska oli huhtikuu.
Repun hyviä puolia on, että se kulkee helposti mukana, joten sitä ei voi varastaa. Siinä on paljon taskuja, joihin voi panna kaikkea sellaista, mitä pitää kaivaa esille kesken matkan. Verkkotaskut ovat hyviä märän pyykin kuljettamista varten.
Hyvä reppu pannaan kiinni vatsan kohdalta vyöllä ja rinnan yli toisella. Silloin se ei rasita olkapäitä. Repussani on selkää vasten verkko. Hyvä oivallus on jäänyt puolitiehen, sillä verkko on niin tiheä, että sen reiät ovat alle puolet pinta-alasta. Hiostaisi vähemmän, jos reiät olisivat vaikkapa 95 % pinta-alasta.
Kartat
Minulla oli mukana koko Italian maantiekartta strategista suunnittelua varten. Taktista suunnittelua varten tarvitisisi aika ison mittakaavan kartan (1:100 000 vähintään), mikä tarkoittaa, että niitä pitäisi olla paljon. Luotin Lumian HERE-kartastoon (mikä tuotti pari pahaa mokaa) ja Garminin fillarinavigaattorin karttaan. Luulin, että minulla olisi Garminia varten Italian pyöräilykartta, mutta se ei jostain syystä toiminut, mistä tuli lisää ongelmia. Viralliset pyöräreitit ovat hyviä, mutta niitä ei voi seurata, elleivät ne ole navigaattorissa.
Opencyclemap.org
Tämä wiki-periaatteella toimiva pyöräkartasto kertoo todella hyviä pyöräreittejä. Ne ovat kuitenkin usein maantiepyörille sopimattomia. Harmi, ettei maantiepyörien reittejä ole kerrottu erikseen.
Fillari
Minulla on Ridleyn maantiepyörä, johon on laitettu triplavaihde eteen. Jos olisin voinut valita kaupan varastosta minkä pyörän vain tälle matkalle, olisin ottanut varmaankin cyclocrossin. Niiden toleranssi huonolle pinnoitteelle on suurempi ja ennen kaikkea niissä on paljon pienemmät vaihteet.
Pukinsarvifillari on minusta pitkällä matkalla ehdottomasti parempi kuin suora tanko. Ajaessa kannattaa vaihtaa ajoasentoa yhtenään. Pukinsarvifillarilla ajoasentoja on määritelmästä riippuen 4–5, suoralla tangolla vain se yksi. Kun se yksi asento on mahdollinen myös pukinsarvifillarilla, olemme minusta päässeet tasaisesti parempaan vaihtoehtoon
Maantiepyörä on aivan ihana normaalikäytössä, mutta yli kymmenen kiloa pakkauksia vei suuren osan sen hyvistä puolista. Matkavauhti putosi pakkausten ja repun ilmanvastuksen takia ainakin 20%
Olen nuorempana tehnyt pitkiä matkoja Nishiki Continetal ‑fillarilla satulalaukkujen kanssa. En vaihtaisi takaisin. Vaikka Ridley kulki pakkausten takia paljon hitaammin kuin yleensä, kulki se kuitenkin paljon nopeammin kuin Nishikini.
Vaihteet
Hirveän mokan tein, kun laiskuuttani en vaihdattanut fillariini puuhunkiipeämisvaihteita. Ajattelin, että ei tarvitse, koska en ole menossa vuorille. Vuorilla en olisi kevyempiä vaihteita tarvinnutkaan, koska mäet eivät voi olla tolkuttoman jyrkkiä talven takia.
Joku kysyi, kuinka monta piikkiä vaihteissani on edessä ja takana. En ole laskenut. Pienin vaihde on parhaimmillaan, kun nopeus on 12 km/h. Sen alin järkevä nopeus nousussa on 8,5 km/h. Jos nousu on 10 %, tuo 12 km/h edellyttää 340 watin tehoa ja 8,5 km/h 240 wattia. Minulle se menee happivelan puolelle. Nishikissäni oli vaiheet, joilla pystyi tikittämään mäkiä ylös 5 km/h, jolloin hengityksentasaustaukoja ei tarvittu.
Mäet
Valitin matkapäiväkirjassani paljon mäistä. Ongelma ei ollut mäissä vaan fillarin vaihteissa. Italian pyöräilyn suola on maastonkumpuilevuus, josta palkkiona on uskomattoman kauniita maisemia. Mäkistä reittiä ajaa paljon mieluummin kuin tasaista peltomaastoa.
Reitti
On paljon palkitsevampaa ajaa pisteestä A pisteeseen B kuin aloittaa ja lopettaa samasta paikasta. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon liittyy aina tylsä lopputaival kohti maalia. Samasta syystä matka kotoa kauas on parempi kuin kaukaa kotiin, koska kotia lähestyttäessä muutama viimeinen päivä on vain työtä.
Minut kuljetuslaukku pakotti palaamaan Roomaan, muuten olisin varmaankin suunnannut Milanoon. Vuokrattava Airshells-laukku ratkaisee tämän ongelman, mutta Italiassa se ei toimi. Parasta on, jos paluupäivän voi jättää auki, koska pakkotahtinen ajaminen on aina ikävää.
Yhdensuuntaiset liput pudottavat Finnairin pois laskuista, koska yhtiö ei myy yhdensuuntaisia lippuja. No myy kyllä, mutta ne maksavat enemmän kuin edestakainen lippu. En tiedä kuinka tyhminä he matkustajia pitävät, sillä jokainen yhteen suuntaan matkustava ostaa tietysti halvemman edestakaisen lipun ja jättää paluumatkan käyttämättä. Näin menetellessään Finnair kuitenkin hinnoittelee itsensä ulos.
Pyörävälineet
Tämä oli kummallinen matka. Fillari pysyi ehjänä, edes sen ketjuja ei pitänyt rasvata eikä renkaita pumpata saatikka paikata.
Minulla on mukana paikkaustarvikkeet, kaksi varasisärengasta (ei yhtään ulkorengasta!) kuminavaajat, kuusiokoloavaimet ja ruuvimeisseli sekä ketjuöljyä. Jos rengas puhkeaa, vaihdan sen ja mahdollisesti paikkaan hotellissa. Vuotokohta on kuitenkin selvitettävä, jotta reiän aiheuttajan löytää ja saa irti päällysrenkaasta. Yleensä se nimittäin jää siihen kiinni.
“En tiedä kuinka tyhminä he matkustajia pitävät, sillä jokainen yhteen suuntaan matkustava ostaa tietysti halvemman edestakaisen lipun ja jättää paluumatkan käyttämättä.”
Lentoyhtiöllä olisi oikeus periä matkustajalta tässä tapauksessa erotus yhdensuuntaiseen lippuun. En tiedä kuinka usein niin käytännössä tekevät.
http://www.kuluttajariita.fi/fi/index/kuluttajariitalautakuntaratkaisut/kuluttajariitalautakuntaratkaisu/1378909479896.html
“Lautakunta katsoo, että lentoyhtiöllä on ollut oikeus periä matkustajalta tuotteiden hinnanero tai, kuten tässä tapauksessa, tuotteiden hinnaneroa pienempi hinta muutoksesta.”
Kiitos hyvästä fillarikauden aloittavasta blogikirjoituksesta. Tulin juuri Gardajärveltä jossa todella mainiot pyöräilyolosuhteet. Maantiet hyvät, mtb ajoon rakennetut omat reitit vuoristoteiden lomassa. Suosittelen.
Lukkopoljinstandardeja on markkinoilla kymmenkunta, mutta maasto-SPD on varmaan yleisimmin saatavilla. Sen ainoan kerran, kun olen pyörän ulkomailla vuokrannut, vuokraamo tarjosi myös ainakin käyttämiäni Lookin maantiepolkimia vaihtoehtona, mutta eksoottisempien polkimien käyttäjän kannattaa varmasti ottaa omat mukaan.
Finskin yksisuuntaiset liput ovat tosiaan järjettömän hintaisia, mutta tuollaiseen A–B‑siirtymään voi ottaa myös open jaw ‑menopaluun, jossa paluu lähtee eri kaupungista ja hinta on normaalin menopaluun tasoa.
Ja lentokoneavusteista fillarointia aktiivisemmin harrastavalle yksi vaihtoehto on myös S and S Machine ‑firman valmistamilla liitososilla varustettu runko, joka menee kahteen osaan niin, että koko fillari sopii hyvin juuri ja juuri normaalimatkatavaran mittoihin mahtuvaan laukkuun. Ajo-ominaisuuksiltaan tuollainen runko ei eroa mitenkään normaalista, lisäpainoa noista liitoksista tulee muutama sata grammaa.
Lukkopolkimet eivät ole standardikamaa! Esim itseltäni löytyy kolmet erilaiset lukot, SPD-maasto, SPD-maantie ja Look. Siis, omat kengät ja polkimet mukaan.
Lukkopolkimissa on usedampi standardi, mutta ne ovat standardikamaa. Vuokraamoista löytyvät kaikki standardit. Minä otan omat polkimet mukaan lähinnä siksi, että haluan käyttää pyörää myös tavallisilla kengillä. Suiksi minulla on hybridipolkimet, joissa toisella puolella lukka ja toisella ei.
Nostan hankkijan lippalakkiani O.S:n suoritukselle . Tarvitaan kovaa kuntoa , perehtyneisyyttä seikkailumieltä ynnämuuta tuolllaisen retken läpiviemiseksi.
Pyöräilijöitä kyllä aina hämmästelyn harjoittelun toteuttamisessa. Harjoittelussa käytetään hyperkevyitä pyöriä , avaruusteknologiaa sisältäviä laakereita , vaihteitta jne…
Sitten tällä ohjuksella harjoitellaan tunnista toiseen mielettömiä kilometrimääriä, aikaa suttaantuu fysiologisen vasteen aikaansaamiseksi tolkuttomasti.
Oikean valmennusfilosofian mukaisesti kannattaisi harjoittelussa lisätä vastusta ja näin säästää aikaa. Siis harjoittelulenkeille sillä kuppaisimmalla jopolla minkä löytää.
Eihän kukaan lihaksia kasvattava käytä punttiharjoittelussa keveimpiä mahdollisia painoja ja tee miljoonittain toistoja.
Pyöräilyssäkin tietysti lajitekniikkaharjoittelu tehdään sillä avaruusteknologiaohjuksella. Mutta lajiharjoittelu on vain osa kokonaisetistä 🙂
eemil
Vaihteettomalla pyörällä ei voi rasittaa itseään kuin ylämäissä. Alamäissä ei voi polkea tehokkaasti eikä oikein tasaisellakaan. Pitäisikö lenkkeilijöiden juosta kumisaappaissa?
Finnair myy lippuja joissa meno ja paluu on saman maan eri kaupungeista. Maksaa noin saman verran kuin edestakainen. Meno Italiaan, paluu Ranskasta saattaa onnistua matkatoimiston avulla, mutta ei netissä.
Minkä merkkiset sisärenkaat kestävät painetta parhaiten? Mulla on ollut ongelmia ns marketrenkaiden kanssa, repeää saumoista jos painetta 5 baaria ja painoa tangon päällä 90 kiloa.
Se paino tangon päällä ei vaikuta juuri mitään, mutta rengaspaine vaikuttaa. Älä osta pyörätarvikkeita marketista — älä mitään muuta kuin lauantaimakkaraa ja edam-juustoa.
Fillarivalmistaja antaa Osmolle fillarit ja muut varusteet ilmaiseksi, kun blogeja kirjoittelee asiasta ja lukijoita ja blogin jakajia riittää.
Ei muuta kuin Osmo enskerralla sitten ensin otat yhteyttä valmistajaan. Valmistaja maksaa sulle muutkin kulut, kuten hotellin ja ruuat. 😉
Jos haluaa pyöräilyssä lisää haastetta romujen suosimisen sijasta kannattaa etsiä kunnon mäki ja kiivetä mäen laelle reipasta tahtia. Toinen vaihtoehto on sitten lisätä tasamaalla vauhtia.
Siitä vaan todistamaan metodisi autuutta. Jopolla maailmanmestariksi! Taikka vaikka piirinmestariksi ensi alkuun.
Tuo harjoittelu-Jopo on kyllä ihan toimiva idea, tosin se ainoa vaihde kannattaa vaihtaa isommaksi ainakin stadissa. Itse ajoin jopolla 30 kilsaa päivä vuosikausia ympärivuoden. Sitten aina kun kuntoa testattiin kunnon filolla, pystyin huitelemaan 500 (viisisataa) kilometriä vuorokaudessa. Huippukunto karttui ihan vahingossa, eikä siihen tarvittu joustokeulaa, hiilikuituvaihteita tai edes niitä tuikitärkeitä läskiperse-trikoita.
Ei tarvita erikoisisa olosuhteita, (mäkiä), kun pyörässä on vastusta. O.S:n väite, että pitää olla jyrkkiä mäkiä, ja niitä ei voi polkea kuin hiilikuituohjuksella, on täyttä tuubaa.
Se puoltaa paikkansa vain lajiharjoitteluna, siis vain osa kokonaisuudesta. Peukutan Seppo Ryväksen mallia .
Pyöräilyyn hurahtaneet keksivät jos jonkinlaisia selityksiä vaimolleen, perustellakseen pitkiä poissaoloja ja tuhansia euroja maksavia hiilikuituohjuksia , nanokeraamisine laakereineen 🙂
Mutta on sitä hullumpiakin harrastuksia ja suhtaudun pyöräilyyn äärimmäisen posetiivisesti. Tosin Ranskan ja muiden maiden ympäriajot ovat sairas ilmiö.
Kuntoharjoittelua on tapana tehdä myös a) kumisaappaissa b) suolla. Touhun mielekkyys on kovin subjektiivista.
Onnistuu kyllä netissäkin, pitää vain heti aluksi valita ”Useampi kohde” ja syöttää lennot yksitellen sinne. Joillakin yksittäisillä erikoistarjouksilla voi toki olla tiukemmat hintaehdot. (Esim. yhdistelmä Helsinki–Lontoo + Milano–Helsinki keskellä heinäkuuta näköjään lähtisi nyt alkaen 169 e.)
Ja joo, yleisimpiä poljinstandardeja varmasti löytyy laatupyörävuokraamoista, mutta jonkun Speedplayn tai vaikka minkä tahansa Lookin maastopoljinversion kanssa voi tehdä tiukkaa.
Fillarilaukun pysäköintiä voi muuten yrittää myös ensimmäisessä hotellissa, yleensähän siellä matkatavarahuoneessa on hyvin tilaa.
Kiitos vaan Osmolle hyvästä raportoinnista Euroopan kartalta. Ja tulihan Ridelystäkin kuva ja graafi ajamistasi korkeuseroista reissussasi.
kiinnostuneille linkki Matti Rämön kansanomaiseen matkailuhenkiseen pyöräilyblogiin: http://yle.fi/aihe/blogit/polkupyoramatkalla-joka-paiva
jokainen polkekoon millä polkee 😉
Olisiko tuossa yksi lisä kilpapyöräilijoiden harjoitteluun ? Vastusta voi lisätä erilaisilla renkailla , ja tällöin muut lajiominaisuudet kehittyvät samalla.
Jotenkin tuntuu, että eri urheilulajien valmentajat fakkiutuvat samoihin kaavoihin eikä uskalleta kokeilla uutta lajirajojen yli. Esim. juoksijat hakkaavat jalkansa ylirasitustiloihin kun hapenottoa voisi kehittää pyöräilyllä, uinnilla tms.lla. Pyöräilijätkin saisivat ajansäästöä , jonka voisi käyttää palauttavaan toimintaan.
Varsinaisen harjoituksenkin tehot lisääntyvät laadukkaan palautumisharjoittelun kautta. Ei tarvittaisi steroideja , meldoniumia eikä muita kiellettyjä aineita.
teetkö näitä reissuja yksi vai seurassa?
Tämän reissun tein yksin niin kuin jokseenkin kaikki reissuni.
Olen pyöräillyt aika paljon. Tavaraa on ollut mukana useimmiten varmaan vähän toistakymmentä kiloa, lähinnä mökin ostoksia ja jotain pyörän työkaluja plus varavaatteita. Välillä on mukana joku harrastukseen liittyvä vehje, kuten metallinpaljastin, kalastusvehkeitä yms. Päivämatkat ovat olleet lyhyitä, ehkä jotain 30–40 km keskimäärin.
Tällä kokemuksella en ymmärrä, miksi joku haluaa pyöräillä reppu selässä. Paitsi ehkä masokismin takia. 🙂 Jos haluan repun mukaan, laitan sen tavaratelineelle. Nyttemmin kuitenkin käytän pyörään kiinnitettäviä laukkuja, joissa on kantohihna olkapäille. Näithän on myyty vuosikymmenet, jos ei kohta vuosisadat.
Mutta varmaan nyt missan jotain. Pyörän balanssi kärsii, jos tavaraa on liikaa takana? Tosin saahan noita olkalakkutsydeemejä myös muihin paikkoihin kiinnitettyä, kun vähän googlaa.
Maantiepyörässä ei ole tavaratelinettä.
Ei se paljoa maksa, mutta ehkä siinä on joku syy, että ei ole. Muu kuin että näyttää aidolta.
Ei yleensä vakiona, mutta kyllä niihin lähes kaikkiin sellaisen saa. Itse olen käyttänyt satulaputkeen kiinnitettävää telinettä. Se nostaa painopisteen tarpeettoman ylös ja ajatuksissa on joku muu, matalampi ratkaisu.
En tiedä, voiko tuota käyttää esimerkkinä. Minusta on vähän eri asia ostaa menopaluulippu, josta jättää paluun käyttämättä kuin ostaa menopaluulippu, jossa on useita välilaskuja ja jäädä pois paluumatkan välilaskulla.
Tuossa tapauksessa matkustaja oli ostanut lipun Tallinna-Helsinki-Bangkok menopaluuna ja ilmoittanut paluumatkalla vasta lentokoneessa henkilökunnalle haluavansa jäädä Helsinkiin. Siitä syntyy lisäkuluja, kun matkustajan matkatavarat etsitään Helsingissä, eikä niitä lähetetä alkuperäiseen määränpäähän Tallinnaan.
Lentoyhtiön oli oikeastaan pakko vaatia lisämaksua tuollaisessa tapauksessa, sillä jos matkan keskeyttäminen ilman lisämaksua olisi hyväksytty, olisi kohta kone täynnä samaa temppua yrittäviä.
Jos matkustaja olisi yksinkertaisesti jättänyt paluulennon kokonaan käyttämättä, lisäkuluja ei synny, vaikka koneessa paluumatkalla koneessa olisin tyhjä paikka.
Edellytykset perintään löytyvät selvästi Finnairin ehdoista.
Sama Finnairin ehtojen pykälä 3.3.1 soveltuu molempiin tapauksiin: “Matkustajan maksama lipun hinta perustuu Finnairin tariffiin ja se on voimassa ainoastaan lentolipussa yksilöityä kuljetusta varten. Tämä on sopimuksen olennainen osa. Lentolipun lippukupongit hyväksytään vain oikeassa järjestyksessä lentolipun kantaosaan merkityltä lähtöpaikkakunnalta alkaen. Lisäksi lentolippu on käytettävä kokonaan.”
Tämän lisäksi 3.3.3: “Mikäli matkustaja haluaa muuttaa sovittua kuljetusta ilman Finnairin hyväksyntää, Finnair perii toteutunutta kuljetusta vastaavan tariffin mukaisen hinnan. Matkustajan on maksettava mahdollinen erotus aikaisemmin maksetun lentolipun hinnan ja muutetussa kuljetuksessa sovellettavan hinnan välillä. Tämä erotus voidaan periä myös jälkikäteen. Käyttämättömillä lippukupongeilla ei ole lainkaan arvoa.”
https://www.finnair.com/fi/fi/info/conditions-of-carriage
Jos Finnair alkaa todella periä lisämaksua siitä, että on maksanut kaksinkertaisen hinnan ostaessaan yhdensuuntaista matkaa varten edestakaisen lipun, joutuu minunlaiseni reissaaja jättämään koko yhhtiömn palvelut käyttämättä, niin vaikeaa kuin se sukutaustaani ajatellen on.
Itse olen ajellut Italassa lähinnä autolla — kuinka vaaralliselta ajaminen siellä tuntuu pyöräilijän näkökulmasta? Vai onko pyöräreittejä tarpeeksi että tästä ei tarvitse huolehtia.
Monet upeimmista reiteistä ovat tosiaan erittäin mäkisiä mutta myös tiet ovat kapeita.
Toki fillarilla pääsee kyllä melko kovaa, etenkin alaspäin, joten voi olla että se ei ole ongelma.
Italiassa ei ollut juuri lainkaan pyöräteitä. Jos oli, kukaan ei niitä käyttänyt. Pyörää ei saa ohittaa metriä lähempää eikä myöskään ohiteta. Se tuntuu joskus jopa kiusalliselta.
Hyvä tietää tuo sääntö.
Eräässä majatalossa isäntä olisi lainannut pyöriä, mutta emme uskaltaneet niillä lähteä edes ajamaan, koska tiet olivat niin kapeita eikä pyöräteitä näkynyt missään.
Kiitos fillarireissukirjoituksista, niitä oli ilo lukea. Saako muuten Italiassa kuljettaa pyörää junassa? Nautiskelijapyöräilijänä olen taittanut useimmiten jonkun osuuden junalla, mikä tuonut hauskaa vaihtelua.
Suomessa pyöräillessä olen ihmetellyt, miksi pyörämatkailua ei täällä ole priorisoitu ja markkinoitu enemmän. Esimerkiksi Saimaan alue on upea ja infra pystyssä, palveluita ei toki liiaksi ole. Ainakin Helsinki voisi uusien kaupunkifillareiden myötä ottaa pyöräturismin edistämisen agendalleen.
Italiassa saa fillarin ottaa Regional-juniin. Paikka fillarille pitää ostaa erikseen. Nopeisiin juniin saa fillarin ottaa, jos se on pakattu pieneen (pehmeään) laukkuun.