Pyöräily

Rooma — Firenze 4. päivä

Kartte 4(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Nostalgisista syistä olin ajatellut ajaa Cortonaan Toscanassa. Sinne oli yli sata kilometrejä, mutta maasto näytti helpolta. Orvieton jälkeen oli nousu yli vedenjakajan ja lopussa parin sadan metrin nousu itse Cortonaan. Jos Surface olisi toiminut kunnolla, en olisi tehnyt näin karkeaa arviontivirhettä.

P1000994
Orvietto Classico on hyvää valkoviiniä
P1000995
En noussut Orviettoon. Varmaankin olisi, jos olisi ollut lounasaika.

Ensimmäiset noin 45 km kilometriä menivätkin nopeasti tasaisessa maastossa ja myötätuulessa. Cortonan jälkeinen nousu oli tolkuttoman jyrkkä ja työtä lisäsi se, että fillarireitin mukainen tie sisälsi myös jyrkkiä alamäkiä, jotka piti nousta uudestaan. Ihan kiva reitti, mutta minulla oli fillarissa väärät välitykset. Yksitoista prosenttia on minulle vähän liikaa – siis tällä fillarilla. Tämä oli varmaankin suunniteltu maastopyörille. Olisi kannattanut hylätä fillarireitti ja ajaa päätietä, koska se olisi ollut paljon loivempi.

En voinut syyttää kuin itseäni. Olin sopinut Cycle Centerin kanssa puuhunkiipeämisvaihteiden asentamisesta Ridleyheni tätä matkaa varten, mutta annoin sen olla, koska en ollut suunnitellut korkealle nousevia vuoristotaipaleita.

Ylämäki päättyi joskus ja seurasi pitkä alamäki. Tässä vaiheessa laskin vielä, että Cortona on saavutettavissa ennen pimeän tuloa. Sitten tuli oma moka. Vaihtoehtona oli vähän kiertävä ja tylsä reitti laakson pohjalla ja suorempi, mutta vähän kumpuileva ja siis varmaankin kaunis reitti laakson laitaa. Ajatus ajaa tasaisessa peltomaisemassa 50 km ei mitenkään houkutellut. Here suositti tätä kumpuilevaa reittiä.

P1010003
Ylämäkien nousemisesta palkitaan hienoilla maisemilla

Se vähän kumpuile reitti nousi hämmästyksekseni takaisin korkeuksiin. Reitti oli kaunis, eikä aivan yhtä jyrkkä, joten ei siinä mitään, mutta Cortonan sain unohtaa.

P1010005
Täällä päin julkisivuja ei rapata.

Yövyin Citta della Pieve -nimisessä vuoristokylässä ja söin jumalaisen hyvän aterian. Grillattu lammas oli taivaallista.

Korkeus 4
Tästä piti tulla helppo taival, mutta päivä olikin matkan mäkisin. Nousua yhteensä 1280 metriä, mikä on vuoristossa ihan tavallista, mutta tämän piti olla tasankopyöräilyä. Viimeisen 36 kilometrin aikana nousua 980 metriä ja laskua 630 metriä. Keskimääräinen kaltevuus 4,4 %. Ja oli siinä tasaistakin.

3 thoughts on “Rooma — Firenze 4. päivä

  1. Terve,

    Noin siina kay. Itse yritin polkupyoralla Penedosta Mauahan ja siita edelleen Maronbaan ja Maringahan. Ensimmaiset 15km olivat ok. Sitten piti nousta n.1000 m serpentiinia,joka siihen aikaan oli hiekkatieta. (nyt se on betonia).

    Nojoo, niin siina kay. Mina vain sanon etta ehka .Ok, varma en ole. Oli se silti hauskaa!

    Koitetaan. t.Mikko

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Tässä näemmä sopisi taakse “tour-de-france” custom-pakka. Yksi helevetin iso ja muut vauhtirattaita tasamaalle. Iso väli pakassa merkitsee sitä, ettei kovin juohevasti se ainoa mäkivaihde mene päälle, crunchcrunch. Lisäksi pitää tietty muistaa, että eturatas pitää vaihtaa ensiksi pienemmälle, kun normaaliketjun pituus ei riitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.