Rooma Firenze, toinen päivä

23.4.2016 · Aihe: Pyöräily 

Torstai 14.4.2016

Kartta2Matka jatkui lyhyen laskun jälkeen pitkällä nousulla, jossa oli kaltevuutta välillä 11 %. Aloin katua, etten ollut pyytänyt Helsinginkadun Cycle Centerin poikia laittamaan taakse isompia rattaita. Onneksi Ridleyssäni on sentään triplavaihde edessä. Noin jyrkät mäet pakottavat minun huilitaukoihin lyhyin välein. Minun kunnollani, iälläni ja näillä pakkauksilla raja on jossain seitsemän prosentin nousussa, (= n. 150 W). Suomessa ei noin jyrkkiä mäkiä ole, koska ne eivät toimisi talvella.

Kun pääsin ylös päätielle mäet muuttuivat loivemmiksi ja meno nautinnolliseksi, jopa niin nautinnolliseksi, että ajoin epähuomiossa risteyksen ohi ja jouduin palaamaan. Pienet tiet sopivat fillarille muuten isoja paremmin, mutta isoilla teillä on loivemmat mäet.

Olen oppinut helpon tavan suunnistaa. Panen Lumian laskemaan, paljonko matkaa on seuraavaan risteykseen ja painan mieleeni tätä vastaavan matkamittarin lukeman. Nyt vain ajo sujui niin joutuisasti, että en osannut vahtia matkamittaria.

Paljon tuli pyöräilijöitä vastaan. Hyötypyöräilyä ei juuri näkynyt, fillarit olivat maantiepyöriä ja pyöräilijät yhtä nuorta naista lukuun ottamatta kaikki miehiä. Yksi noin viisikymppisten miesten yhtenäiseen keltaiseen asuun pukeutunut parinkymmenen pyöräilijän ryhmä piti taukoa risteyksessä, jonka ohi olin vahingossa ajanut.

P1000909

Jatkoin pyöräreitin mukaista reittiä. Se meni todella hauskoja pikkuteitä, joita en olisi mitenkään älynnyt valita. Välillä asfaltin huono laatu pakotti ajamaan aika hitaasti, mutta tämän pitikin olla turismia eikä urheilua.

Lounasta söin aivan mahtavassa Calcatan kylässä. Suojautuminen vihollisilta on muovannut aikanaan italialaista maaseutua ja kaupunkija melkoisesti.

P1000913

Calcata

Yhdessä mutkassa pyöräreitti jatkuin suoraan reittiä, jossa ei Heren eikä Garminin mielestä ollut kilometrin matkalla minkäänlaista tietä. Päätin kokeilla, koska ainahan voin kääntyä takaisin. Se pätkä oli ihan ajettavaa hiekkatietä, melkein parempaa kuin se huonolaatuinen öljysora, joka alkoi, kun pääsin taas kartalle merkitylle tielle. Tämä reitti oikaisi monta kilometriä, mutta kiertäminen olisi varmaankin ollut nopeampaa. Mutta ihan virkistävä pistäytyminen ”syvälle maaseudulle”.

P1000930

Pyöräreitin oikotie kulki läpi metsän

Nepissä oli taas muurien sisälle rakennettu kaupunki tai kylä. Näitä riittää.

 

P1000946

Näkymän Nepin kylästä

Matka jatkui riemastuttavaa loivaa alamäkeä (Loivat alamäet ovat ihania, pääsee pitkälle puoli-ilmaiseksi) Päätin majoittua Civita Castellanaan.

Olin tässä vaiheessa tullut Roomasta 90 km, mutta tienviitassa luki Rooma 42 km. Näitä pikkuteitä ajaen en ehdi mitenkään Firenzeen ennen kuin on käännyttävä takaisin. Suoraan ajaminen taas pakottaisi aika tylsille reiteille, joten jatkan kiemurtelevia pikkuteitä.

Hotellimajoittuminen, pyykinpesua, venyttely ja illallinen. Syöminen on pyörämatkailun suurimpia iloja. Voi syödä kuinka paljon vain ja silti laihtuu. Ruoka on Italiassa hyvää. Viiniä ei harmi kyllä voi käyttää kuin hyvin kohtuullisesti. Muuten ei seuraavana päivänä jaksa mitään, koska lihakset eivät palaudu maksan keskittyessä aivan väärin asioihin.

Surface oli päättänyt lukittua suojelullisista syistä. Tähän asti sillä kirjoittaminen oli hankalaa, nyt siis mahdotonta.

Korkeus 2

Profiili oli jo vähän haastavampi kuin ensimmäisenä päivänä, mutta ei mitenkään kohtuuton. Nousua runsaan 60 km:n matkalla yhteensä 884 metriä. Kilometrit ovat kyllä pidempiä kuin Suomessa.

Kommentit

Yksi vastaus artikkeliin “Rooma Firenze, toinen päivä”

  1. Harri Peterzéns kirjoitti 23.4.2016 kello 13:59

    Ciao. Kirjoitit ajavasi myös soralla. Mitkä kumit on alla, toimiiko.
    Mikä on paras kumin leveys mielestäsi.
    Ruoka Italialaisissa pikku kylissä on uskomattoman hyvää. Varsinkin jos onnistuu löytämään paikan joka ei itseään mainosta kylteillä. Hyvää matkaa.
    Ps. Tekstejäsi ja kommentejasi lukee aina mielellään.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

Jätä vastaus