Osoitteen vaikutus lasten tulevaisuuteen

26.3.2016 · Aihe: Kaupunkisuunnittelu 

New York Times kertoo uutta tutkimuksista, jotka käsittelevät osoitteen vaikutusta lasten tulevaisuuteen. Tämän mukaan vaikutus on suurempi kuin mihin aiemmista tutkimuksissa päädytty.

= = =

Yksi asuntopolitiikan kysymyksiä on, kuinka paljon asuinalueiden sosiaalisesta eriytymisestä on haittaa. Huonomaineisissa kaupunginosissa asuvat lapset menestyvät elämässään muita huonommin, mutta sitä ei tiedetä, johtuuko tämä perheestä vai osoitteesta.

Koska olen aiemmin tällä blogilla viitannut yhdysvaltalaiseen tutkimukseen Moving to Opportunity, haluan kertoa, että asiasta on tullut uutta tietoa huonolla asuinalueelle kasvamisen vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen.

Tuo Moving to opportunity -tutkimus tehtiin niin, että slummissa asuvat saivat mahdollisuuden arvontaan, jossa arvonnan voittajat pääsivät muuttamaan paremmalle asuinalueelle yhteiskunnan kustantamina. Arvonnassa hävinneet muodostivat vertailuryhmän. Tulosten mukaan aikuisten elämä ei siitä kohentunut. Syrjäytynyt työtön pysyi syrjäytyneenä työttömänä, mutta lasten tulevaisuus muuttui paremmaksi keskiluokkaisilla alueilla. Vaikutus oli sitä suurempi, mitä nuorempina lapset olivat muuttaneet. Lasten menestymisen mittarina käytettiin tietysti tulotasoa, Amerikassa kun ollaan.

Nyt New York Timesin artikkelin mukaan tämäkin tulos on haastettu. Artikkelin mukaan tutkimus vähätteli muuttamisen vaikutusta, koska näyte oli harhainen.

Arvontaan osallistuttiin vapaaehtoisuuden pohjalta ja vain ne osallistuivat, jotka olivat huolissaan slummin vaikutuksesta lastensa elämään. Arvonnassa hävinneet muodostivat kontrolliryhmän, ja tämä kontrolliryhmä oli se harhainen – tai siis yhtä harhainen kuin koeryhmä. Se koostui perheistä, jotka yrittivät parhaan kykynsä mukaan suojella lapsiaan slummien vaaroilta.  Siksi kontrolliryhmä pärjäsi slummien oloissa muita paremmin.

Tutkijat ovat nyt löytäneet vähän vahingossa tehdyn toisen kokeen, jossa arvontaan osallistuminen ei ollut vapaaehtoista.  Slummeista purettiin joitakin taloja ja asukkaat joutuivat muuttamaan ulos slummista halusivat sitä tai eivät– heille maksettiin se korvauksena kodin menettämisestä. Naapuritalojen asukkaat taas saivat jäädä tai joutuivat jäämään. Tämäkin muodosti eräänlaisen satunnaistetun kokeen, jossa kuitenkin otos oli erilainen.

Tämän tutkimuksen mukaan slummista ulos muuttaminen vaikutti paljon enemmän lasten tulevaisuuteen kuin tuon tieteellisesti rakennetun kokeen, jossa aineisto oli valikoitunutta.

Tästä voidaan päätellä, että naapureilla on vaikutusta lastesi tulevaisuuteen, ainakin Yhdysvalloissa.

Verrattuna Suomeen, tämä tutkimus sekä yliarvioi että aliarvioi kaupunginosan merkitystä ja tutkii lisäksi vähän väärää asiaa.

Yliarvioi, koska Suomessa ei ole niin surkeita slummeja kuin Yhdysvalloissa ja ennen kaikkea, missään Suomessa ei ole niin surkeita kouluja kuin amerikkalaisissa slummeissa on. On meilläkin eroja koulujen tasossa oppimisympäristöinä (erona ovat enemmän luokkatoverit kuin opettajat) mutta erot ovat mitättömiä Yhdysvaltoihin verrattuna.

Aliarvioivat, koska Yhdysvalloissa on muitakin esteitä sosiaaliselle liikkuvuudella kuin osoite. Onhan Yhdysvallat sosiaaliselta liikkuvuudeltaan hyvää brittiläistä luokkayhteiskunnan tasoa. Kun Suomessa nuo muut esteet ovat vähäisempiä, osoitteen vaikutuksen poistaminen vaikuttaa enemmän.

Tutkii väärää asiaa. Segregaation haittapuolet eivät rajoitu sen vaikutukseen yksilöihin. Ikäviä seurauksia on silläkin, että sosiaaliluokat erkaantuvat toisistaan. Voi esimerkiksi tulla Trumpista presidentti.

Kommentit

49 Vastausta artikkeliin “Osoitteen vaikutus lasten tulevaisuuteen”

  1. Janne kirjoitti 26.3.2016 kello 15:02

    Yhdysvallat on vähemmän meritokraattinen kuin esim. Pohjoismaat tietyissä suhteissa, mutta toisissa suhteissa se on meritokraattisempi. Näin on siksi, että Pohjoismaissa tuloeroja on rajoitettu politiikan keinoin paljon voimakkaammin, minkä seurauksena oman työpanoksen arvon ja palkkapussin koon yhteys on heikentynyt.

    Tämä käy hyvin ilmi aikuisten kognitiivisia kykyjä OECD-maissa kartoittaneesta PIAAC-tutkimuksesta. Numeeristen taitojen yhteys palkkatuloihin eri maissa oli tutkimuksen mukaan seuraavanlainen (muiden kykyjen osalta tulokset olivat hyvin samanlaisia):

    Australia 0.200
    Austria 0.179
    Belgium 0.149
    Canada 0.193
    Cyprus 0.138
    Czech R. 0.124
    Denmark 0.137
    Estonia 0.179
    Finland 0.142
    France 0.174
    Germany 0.235
    Ireland 0.241
    Italy 0.132
    Japan 0.184
    Korea 0.217
    Netherl. 0.183
    Norway 0.127
    Poland 0.191
    Slovak R. 0.179
    Spain 0.228
    Sweden 0.121
    U.K. 0.225
    U.S. 0.279

    Nuo luvut ovat tuloksia regressioanalyyseistä, joissa ihmisten bruttotuntipalkan luonnollinen logaritmi on selitettävä muuttuja ja numeeriset taidot on selittävä muuttuja. Lukuja voi suunnilleen tulkita siten, että ne kuvaavat sitä suhteellista muutosta palkassa, joka on yhteydessä numeerisissa taidoissa tapahtuvaan yhden keskihajonnan muutokseen. Esimerkiksi Suomessa sellaisten ihmisten, joiden taidot eroavat yhden keskihajonnan verran, välinen palkkaero on keskimäärin 14,2 prosenttia. Muissa Pohjoismassa tämä luku on samaa luokkaa. Sen sijaan Yhdysvalloissa luku on tutkimuksen korkein, noin kaksinkertainen Pohjoismaihin verrattuna. Koska kyseessä ovat bruttotulot, todelliset kykyihin liittyvät nettotuloerot lienevät vielä suuremmat.

    Tuossa tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi sitä, mitkä tekijät selittävät maiden välisiä eroja siinä, miten työmarkkinat palkitsevat kognitiivisista kyvyistä. Keskeiset selittävät tekijät näyttäisivät olevan työvoiman järjestäytyneisyysaste, irtisanomissuojan vahvuus ja julkisen sektorin osuus työmarkkinoista. Koska Pohjoismaat ovat keskimäärin kaikilla näillä mittareilla “vahvoja”, kognitiivisista kyvyistä palkitaan niissä vähemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa työmarkkinat ovat lähempänä laissez-faire -ideaalia ainakin noiden mainittujen tekijöiden osalta.

    Sanottakoon vielä, että esitän nämä tulokset vain tutkimuksesta nousevina faktoina. En väitä, että tietynlainen tulojakauma olisi parempi kuin toisenlainen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 18

  2. Osmo Soininvaara kirjoitti 26.3.2016 kello 16:36

    Kun kyse on regressiokeertoimesta, suuremmat tuloerot saavat automaattisesti aikaan suuremman kertoimen. Korrelaatiokerroin olisi tämän suhteen neutraalimpi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Janne kirjoitti 26.3.2016 kello 15:55

    Ruotsissa on tehty lähinnä lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa on tarkasteltu julkisista rekistereistä saatujen tietojen avulla asuinalueiden vaikutusta vertaamalla sisaruksia toisiinsa. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että sisarukset, jotka vaikkapa muuton tai vanhempien eron vuoksi viettävät lapsuutensa hyvin erilaisilla asuinalueilla, eivät eroa toisistaan esimerkiksi mitä tulee alttiuteen sairastua skitsofreniaan tai masennukseen tai tehdä väkivaltarikoksia tai olla päihderiippuvainen. Siten ainakin näiden muuttujien osalta korrelaatio asuinalueen huonouden ja kielteisten tulosten välillä on ei-kausaalinen. Todelliset kausaaliset syyt ovat perheen sisäisiä, todennäköisesti lähinnä geneettisiä. Ks. tämä ja tämä tutkimus.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  4. Janne kirjoitti 26.3.2016 kello 17:55

    Osmo Soininvaara:
    Kun kyse on regressiokeertoimesta, suuremmat tuloerot saavat automaattisesti aikaan suuremman kertoimen. Korrelaatiokerroin olisi tämän suhteen neutraalimpi.

    Kykyjen suurempi vaikutus palkkaan itsessään lisää tuloeroja, joten en näe, miksi tämä vaikutus pitäisi eliminoida analyysistä. Tutkimuksessa kuitenkin tarkasteltiin myös kykyjen vaikutusta henkilön ordinaaliseen asemaan tulojakaumassa:

    A final alternative way to measure earnings is to use a person’s position in the within-country wage distribution as dependent variable. This takes out any effects of cross-country differences in overall wage dispersions and just considers relative ranks within a country. As seen in the bottom row of Table A-7, each standard deviation in skills is related to a 10.3 percentile shift in the wage distribution in the pooled sample. Countries with the highest returns in terms of these rank shifts in the country-specific wage distribution are France, the United Kingdom, Australia, the United States, Belgium, Germany, Ireland, and the Netherlands. Intriguingly, though, the Nordic countries (Norway, Denmark, and Finland) – which had relatively low absolute skill returns – all have above-average skill returns in this specification. The low returns to skills in the Nordic countries are thus attributable to limited wage dispersion in these countries and not to the extent to which skills move a person up in the respective wage distribution. The same is not true, though, in other countries with low returns such as the Czech Republic, Cyprus, and Italy.

    Eli Pohjoismaissa palkka kyllä sinällään nousee kykyjen mukana ihan kohtalaisen meritokraattisesti, mutta yhteiskunnan tulohaitarin kapeuden vuoksi vaikutus on euroissa/kruunuissa melko vaatimaton.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 13

  5. diodi kirjoitti 26.3.2016 kello 19:05

    Onko tutkimuksia jossa pojat ja tytöt erotetaan omiksi ryhmikseen?

    Ainakin Suomessa vanhemman ja lapsen sosiaalisen aseman yhteys (elastisuus) on erkaantunut pojilla ja tytöillä nuorimmilla syntymäkohorteilla (1976-) Tytöillä se laskee edelleen, mutta pojilla se on alkanut nousta (tytöillä 0.2, pojilla 0.35). Miesten koulutustaso on noussut naisia hitaammin, mutta se tuskin selittää eroa.

    Vaikuttaako asuinalue poikiin ja tyttöihin eri tavalla?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  6. Surkeita slummeja kirjoitti 26.3.2016 kello 20:07

    “Suomessa ei ole niin surkeita slummeja kuin Yhdysvalloissa ja ennen kaikkea, missään Suomessa ei ole niin surkeita kouluja kuin amerikkalaisissa slummeissa on”.

    Kohta on.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 30

  7. Tompelo kirjoitti 26.3.2016 kello 21:12

    Nuoret miehet asuvat huonommissa osoitteissa kuin nuoret naiset syrjinnän takia. Jos vuokranantajalla on mahdollisuus valita nainen miehen sijaan, hän tekee sen Tämäkin varmaan vaikuttaa sukupuolten tasa-arvokuilun laajenemiseen vuosi vuodelta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 31

  8. OlliS kirjoitti 26.3.2016 kello 22:07

    Judith Rich Harris kirjoitti juuri tästä kirjassa The Nurture Assumption. Kotikasvatuksella on vähemmän vaikutusta lapsen kasvuun kuin kaveripiirillä.

    Perinnöllisillä tekijöillä on tietenkin suurin merkitys normaalilla ympäristötekijöiden vaihteluvälillä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 10

  9. R.Silfverberg kirjoitti 26.3.2016 kello 22:59

    Lapsen ja nuoren elämään vaikuttaa niin monta muuta asiaa kuin millaisessa paikassa asuu ja millaista koulua käy.
    Suomessa on seuraavat seikat jotka mahdollistavat köyhän perheen nuoren sosiaalisen arvonnousun:
    1) pääsykokeet
    2) armeija
    3) harrastukset
    4) yleisesti ottaen vaatimattomuuus kaunistaa -ihanteet

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  10. jh kirjoitti 26.3.2016 kello 23:53

    Yhdysvalloissa osoitteen vaikutus on merkittävä, koska perusopetuksen rahoitus on sidottu alueen verotuloihin. Seurauksena on, että köyhillä alueilla on köyhät koulut ja rikkailla rikkaat ja erot ovat merkittäviä. Jonkin verran varoja tasataan osavaltioiden kautta, mutta siihen rahoitukseen päästäkseen koululla on mentävä jo melko huonosti.

    Suomessa peruskoulun rahoitus hoidetaan käsittääkseni hieman eri tavalla.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  11. Kalle kirjoitti 27.3.2016 kello 5:54

    Ja kanadalaiset taas ovat vakuuttuneita segregaation hyvistä puolista kaupunkisuunnittelussa! Toisaalta on tutkimuksia, jotka osoittavat alempien sosiaaliluokkien lasten voivan huonosti ylempien sosiaaliluokkien kouluissa. Eli tuloksia on suuntaan sekä toiseen, mitä kukin haluaa poimia esille.

    Itse en pidä järkevänä kovin vahvaa segregaation estämistä. Sen sijaan slummit kannattaa purkaa pois.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  12. Sakke kirjoitti 27.3.2016 kello 8:24

    Surkeita slummeja:
    “Suomessa ei ole niin surkeita slummeja kuin Yhdysvalloissa ja ennen kaikkea, missään Suomessa ei ole niin surkeita kouluja kuin amerikkalaisissa slummeissa on”.

    Kohta on.

    Sama valitettava huomio lienee tehtävissä koulutuksen kaikilla tasoilla. Mikä tätä maata oikein riivaa, kun säästöjä tehdään koulutuksesta ja jopa kirjastoista, jotka ovat sentään sivistyksen peruspilareita!

    Onko jo selvillä, miten koulutuksen kurjistamistoimenpiteet kohdistuvat maassamme maantieteellisesti? Olisi kiinnostavaa tietää, onko tilanne sama kaikkialla, vai onko tässä tehty aluepolitiikkaa?

    Onko esimerkiksi pääkaupunkiseudun yliopistoja, esimerkiksi Helsingin yliopistoa ja Aalto-yliopistoa, kohdeltu tasapuolisesti suhteessa hyviin tuloksiin, jos tehtyjä leikkauksia katsotaan koko valtakunnan tasolla?

    Onko isojen säästöpäätösten takana pyrkimys tehdä maakuntien etäyliopistopaikkakunnista “parempia osoitteita”, vaikka niiden perusedellytykset sellaisiksi ovat, väestömäärän ja ns. kriittisen massan puutteen takia, selvästi esim. Helsinkiä tai Espoota, tai oikeastaan siis pääkaupunkiseutua heikommat? Tälläisten toimien seurauksena päätynevät fiksuimmat opiskelijat ulkomaille, ja maamme lohduttomien näkymien takia myös jäävät sinne.

    Onko hallituksellamme kenties tavoitteena, että maahamme jää lopulta vain kaljaa ryystävä, sekä heikentyneen lukutaidon ja työn puutteen takia enää värityskirjoja ja puuvärikyniä kaupoista pihistävä, joutilas väki?

    Asia on vakava, ja sen tietää varmaankin myös Akava!

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  13. Ruskosuohaukka kirjoitti 27.3.2016 kello 10:18

    Suomessa on se ongelma, että nämä junttien lapset, jotka hilluvat ja häiriköivät kouluissa, aiheuttavat monien oppilaiden huonon koulumenestyksen.

    Olin itse koulussa, jossa luuserit mm. ulostivat tuuletuskanavaan, polttivat tupakkaa luokissa, ajoivat humalassa autolla…

    Samat luuserit häiriköivät kaikkia oppitunteja ja opiskelusta ei tullut mitään.

    Kaikki nuo häiriköt olivat muuten sadan hehtaarin yksinäisyyden jälkikasvua.

    Väkivalta oli läsnä jatkuvasti. Itsemurhakin tapahtui ja useampikin yritti sitä.

    Niin, minä jouduin tähän kouluun, koska joku viisas byrokraatti oli piirtänyt viivan kartalle, jonka perusteella kuntamme oppilaat jaettiin yläkouluihin. Kyvyillä tai opintomenestyksellä ei ollut merkitystä. Vanhempiani (vähän koulutettuja juntteja hekin, kaikella kunnioituksella), ei kiinnostanut opintomenestykseni.

    Ei siinä mitään, vaikeuksien kautta tässä kuitenkin joka päivä mennään kohti sitä, että nousen vanhempieni ja entisen kotikatuni yhteiskuntaluokasta ylemmäksi.

    Ihan äskettäin olen havahtunut siihen, että miten suuri merkitys noilla nuoruuteni tapahtumilla oli siihen, ettei minusta heti aikuistuttuani tullut mitään.

    Uskallan väittää, että jos olisin päätynyt “parempaan kouluun” (tai parempaan kaupunkiin), niin olisin jo nyt mukavassa uraputkessa. Onneksi on vielä mahdollisuus.

    Minua käy suuresti sääliksi kaikki lapset, jotka haluaisivat menestyä opinnoissaan, mutta kukaan ei välitä tai tue.

    Jos nyt vielä päätyisin vanhemmaksi, niin pyrkisin kyllä kasvattamaan lapsestani ihmisen, enkä junttia ja pyrkisin löytämään hänelle parhaan mahdollisen koulun, josta ammentaa oppi ja tietämys työuralle ja elämään ylipäätään.

    Niin, kyllä sillä osoitteella varmasti on vaikutusta Suomessa. Ainakin omassa tapauksessani oli.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 40

  14. Sepi kirjoitti 27.3.2016 kello 13:08

    Janne:

    Tämä käy hyvin ilmi aikuisten kognitiivisia kykyjä OECD-maissa kartoittaneesta PIAAC-tutkimuksesta.

    Nuo luvut ovat tuloksia regressioanalyyseistä, joissa ihmisten bruttotuntipalkan luonnollinen logaritmi on selitettävä muuttuja ja numeeriset taidot on selittävä muuttuja. Lukuja voi suunnilleen tulkita siten, että ne kuvaavat sitä suhteellista muutosta palkassa, joka on yhteydessä numeerisissa taidoissa tapahtuvaan yhden keskihajonnan muutokseen. Esimerkiksi Suomessa sellaisten ihmisten, joiden taidot eroavat yhden keskihajonnan verran, välinen palkkaero on keskimäärin 14,2 prosenttia. Muissa Pohjoismassa tämä luku on samaa luokkaa. Sen sijaan Yhdysvalloissa luku on tutkimuksen korkein, noin kaksinkertainen Pohjoismaihin verrattuna. Koska kyseessä ovat bruttotulot, todelliset kykyihin liittyvät nettotuloerot lienevät vielä suuremmat.

    Sanottakoon vielä, että esitän nämä tulokset vain tutkimuksesta nousevina faktoina.

    Faktoja, joita aivan erityisesti on päätetty etsiä.

    Mikähän mahtaisi olla tulos jos bruttopalkan luonnollisen logaritmin sijaan etsittäisiin selittäjää palkan hajontaerolle jokaisen maan keskipalkkaan tai keskiarvopalkkaan verrattuna?

    Esim. USA:ssa keskiarvopalkat ovat tulohuipun nostamina selvästi mediaaneja korkeammalla ja pelkällä numeerisella älyllä keskilännen perusinssi tuskin pääsee niihin. Sen sijaan Suomessa DI:t ovat liki poikkeuksetta yli mediaani ja usein myös keskiarvopalkoista. Ties vaikka keskihajontoina mitattuna meillä olisi vahvempi yhteys palkan ja numeerisen osaamisen välillä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  15. Makkaratalon Hautuumaa kirjoitti 27.3.2016 kello 19:37

    Pahoittelen, mutta kun vihreisiin kuuluva kirjoittaa segregaatiosta, en malta olla tuomatta esiin maahanmuuttoa. Onko Vihreissä mietitty sitä, mikä vaikutus sillä on köyhien alueiden kouluissa ei ole vain suomenkielisiä, vaan oppilaista yhä suuremman ja suuremman osan äidinkieli on muu kuin suomi, sillä maahanmuuttajat keskittyvät sellaisille alueille jotka ovat köyhiä? Helsingissä on jo nyt yksi koulu jossa suomenkieliset oppilaat ovat vähemmistössä. Ei voi olla vaikuttamatta köyhien oppilaiden säätykierron mahdollisuuteen se, että heidän kouluissaan oppilasaineksesta suuren osan äidinkieli ei ole suomi, kun taas varakkaiden kouluissa lähes kaikkien äidinkieli on suomi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 16

  16. Makkaratalon Hautuumaa kirjoitti 27.3.2016 kello 19:44

    OlliS:
    Judith Rich Harris kirjoitti juuri tästä kirjassa The Nurture Assumption. Kotikasvatuksella on vähemmän vaikutusta lapsen kasvuun kuin kaveripiirillä.

    Perinnöllisillä tekijöillä on tietenkin suurin merkitys normaalilla ympäristötekijöiden vaihteluvälillä.

    Jos geneettisistä tekijöistä on tutkimusta, millaisilla geneettisillä tekijöillä on ollut vaikutusta? Kuinka suuri vaikutus on ollut esimerkkiä kognitiivisilla kyvyillä, impulsiivisuudella ja alttiudella päihderiippuvuudelle?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  17. JTS kirjoitti 27.3.2016 kello 20:17

    Kaveripiiri, kulttuuri ja niissä opiskelun arvostus? Entä yhteiskunnan virtaukset?

    Kansallisen vähemmistömme koulutustason nostaminen on ollut todella hidasta, perinneammatit kun opitaan tekemällä. Jossain muissa vähemmistöissä taas olisi vain outoa menemättä yliopistoon (lääkikseen, polile, kauppikseen) kun muutkin sinne suuntaavat.

    USA:ssa jos kuulut top 5% opiskelujen rahoitus järjestyy huippuyliopistossakin. Suomessa panostetaan pääsykokeisiin ja sen jälkeen hanska putoaa.

    Jollakin paikkakunnalla ei vain ole tapana opiskella ja seitä arvostetaan paikallisesti reiluna meninkinä. Se on koko kunnan ongelma.

    Ehkä poliitikon ammatissa ei kovin kummallista osaamista tarvita, kun ainakaan sitä ei tunnuta arvostavan mitenkään. Ehkä se yliopistojen koulutus ei mennyt ihan kohdalleen? Eivät puolueet tunnu houkuttavan professoreita oikein varteenottaviksi ja rahoietuiksi ehdokkaiksi?

    Enemmän kuin asuinalueiden seggregaatioon niin paukkuja pitäisi laittaa tietoa arvostavaan yhteiskuntaan ja sen kulttuurin vaalimiseen ja kehittämisen. Se ei ole itsestäänselvää ja pikemminkin kuuluu aikaan kun Suomi oli teknologiakehityksen kärkimaa, joskus Berliinin muurin murtumisen jälkeen.

    Varmasti on esimerkillistä ja kannustettetavaa poimia paljon marjoja. Silti. Kun teinipoika ilmoittaa olevansa ihan mitä tahansa muuta kuin vähääkään nörtti, joka jotain arvosanoja saisi, niin paha siinä on selittää, että jotain tienaavaksi jääkeikkoilijaksi tai ammatimmusikoksi on muuten vaikeampaa päästä kuin professoriksi.

    Sankareita mediassa ovat ne, jota haistattavat pitkät osaamisellaan ja kasvattavat vaikka lampaita. Eivät ne arjen sankarit, joiden ansiosta vaikka netti toimii.

    Ehkä noita huippuosaajia pitäisi jotenkin arvostaa? Vaikka palkkaerojen muodossa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  18. tuen maksaja kirjoitti 27.3.2016 kello 21:38

    Sanotaanko nyt näin, että Suomessa ei enää ole slummeja. Niitä oli aikaisemmin paljonkin, mm. Katajanokka, Kallio ja Pasilan alue. Lisäksi jokaisessa vanhassa kaupungissa on ollut tai on pittoreski puutaloalue, joka on ollut selvä slummialue. Suomessa slummeista on päästy eroon hyvällä kunnallishallinnolla ja valtion panostuksella mm. lasten terveydenhuoltoon. Lapsikuolleisuus on minimissä tällä hetkellä.

    On muuten sitten täysin mielenvikaista vertailla Suomea (5,6 miljoonaa asukasta) ja Yhdysvaltoja (330 miljoonaa asukasta) millään tasolla. Sopivampi vertailukohde olisi tietenkin joku 5-8 miljoonan asukkaan osavaltio mutta kai jonkinlainen suuruudenhulluus estää tämän.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 24

  19. Juanito kirjoitti 28.3.2016 kello 2:07

    “Suomessa ei ole niin surkeita slummeja kuin Yhdysvalloissa ja ennen kaikkea, missään Suomessa ei ole niin surkeita kouluja kuin amerikkalaisissa slummeissa on”

    Suomen kanssa on hyvin homogeeninen, ja homogeenisyyden sisälläkään erot ovat suhteellisesti pieniä, ainakin verrattuna muihin EU maihin.

    Slummiutuminen näkyy paremmin yliopistoissa kuin katukuvassa. Yliopistoprofesoreita on lähes kaikista EU maista Suomen yliopistoissa, Canadasta, USAsta, Australiasta jne. Mustia afrikkalaisia tohtoreita on suomessa koulutettu jo monen vuoden aikana. Jotkut heistä erittäin lahjakkaita.

    Ei yhtään mustaa afrikkalaista päätutkijaa tai profesoria suomalisessa yliopistossa, ei edes yrityksissä. Ennakkoluulot painavat edelleen huomattavasti enemmän kuin akateemiset meriitit ja yksilön kyvyt ja lahjakkuudet.

    Hyvin koulutetut afrikkalaiset suuntaavat canadaahan jossa heitä otetaan lämpimästi vastaan ja niin edesauttavat Canadaan menestymiseen ja kilpailukyvyn nostamiseen. Suomi kouluttaa ja ihmettelee, Canada poimii hedelmät.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  20. jukka heikkinen kirjoitti 28.3.2016 kello 8:07

    Jokainen ihminen on laulun arvoinen, lauloi Lavi aikoinaan ja oikein lauloi. Minusta ihmiskohtaloita ei tule luokitella tai edes ihmetellä ns. menestyksen mukaan. Mitä menestys ylipäätään on? Arvelenpa, ettei sitä voida määritellä lainkaan edes yksilötasolla. Minusta tärkein asia minulle ja koko maailmalle on rakkaus.

    Kaupungin osa-alueiden lasten menestyksen vertailua tärkeämpi kysymys Soininvaaralle kaupunkisuunnittelijana on se, syntyykö kaupungissa tai sen osa-alueilla ylipäätään lapsia. Miksi kokonaishedelmällisyysluku naisille on niin pieni kuin 1,34 Helsingissä. Mitä järkeä oikeastaan on, että Helsingin yleiskaava hamuaa jättiosaa Suomen väestönkasvusta, vaikka se tietää yhä vähemmän lapsia naista kohden? Yleiskaavan perusteluissa ei sanota sanaakaan syntyvyydestä ja voi arvata miksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  21. TimoT kirjoitti 28.3.2016 kello 10:42

    OS: ” Ylimääräisen työvoiman siirtyminen maataloudesta muihin elinkeinoihin ei vähennä maataloustuotannon määrää, mutta lisää tuotantoa muissa elinkeinoissa. Teknologisen kuilun kiinniottaminen merkitsee investoimista tehtaisiin ja infrastruktuuriin.”

    Jotta työvoima voisi siirtyä alkutuotannosta muihin elinkeinoihin, pitää tuotantoa muuttaa vähemmän työvoimaa vaativaksi. Tämä on tarkoittanut investointeja myös alkutuotannon alalla. Mitä vähemmällä työvoimalla elintarvikkeita halutaan tuottaa, sitä suuremmat investoinnit vaaditaan. Investointien lisäksi maaseutu on joutunut luovuttamaan kaupunkeihin muuttaneiden mukana myös paljon henkistä ja aineellista pääomaa.He ovat kouluttaneet sinne työvoiman ja ennakkoperinnöillä on rakennettu kaupunkien asunnot. Nyt maaseudulta ei ole enää saatavissa kasvun moottoreita kaupunkeihin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  22. Janne kirjoitti 28.3.2016 kello 12:02

    Sepi: Faktoja, joita aivan erityisesti on päätetty etsiä.

    Mikähän mahtaisi olla tulos jos bruttopalkan luonnollisen logaritmin sijaan etsittäisiin selittäjää palkan hajontaerolle jokaisen maan keskipalkkaan tai keskiarvopalkkaan verrattuna?

    Palkan logaritmin käyttäminen muuttujana on taloustieteessä itsestäänselvyys. Esimerkiksi Google Scholar -haku löytää hakusanalla “log wage” noin 12.600 tieteellistä julkaisua. Se ei siis ole mikään hakemalla haettu suure, vaan taloustieteellisen palkka-analyysin luonteva lähtökohta. Minkä tahansa muun analyysitavan käyttäminen vaatisi vahvoja perusteluja. Palkan logaritmi, toisin kuin palkka luonnollisissa yksiköissä, on normaalisti jakautunut, ja lisäksi saatu regressiokerroin voidaan tulkita suoraviivaisesti suhteellisena muutoksena kuten olen yllä selittänyt (tästä tulkinnasta käytetään termiä puolijousto, semi-elasticity).

    Esim. USA:ssa keskiarvopalkat ovat tulohuipun nostamina selvästi mediaaneja korkeammalla ja pelkällä numeerisella älyllä keskilännen perusinssi tuskin pääsee niihin. Sen sijaan Suomessa DI:t ovat liki poikkeuksetta yli mediaani ja usein myös keskiarvopalkoista. Ties vaikka keskihajontoina mitattuna meillä olisi vahvempi yhteys palkan ja numeerisen osaamisen välillä.

    Referoimassani tutkimuksessa aineistoista pudotettiin pois ylin ja alin prosentti hyvin suurten ja pienten palkkojen vaikutuksen vähentämiseksi. Lisäksi, kuten olen yllä selittänyt, tutkimuksessa tarkasteltiin myös palkan vaikutusta henkilöiden ordinaaliseen asemaan palkkajakaumassa. Myös tässä tarkastelussa palkan ja kykyjen yhteys on vahvempi Yhdysvalloissa kuin Pohjoismaissa.

    Palkan ja korkeakoulututkinnon välistä yhteyttä Yhdysvalloissa on selvitetty tässä tutkimuksessa. Kuvan 2.2 mukaan alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon arkkitehtuurin tai insinööritieteiden alalla suorittaneiden mediaanivuosipalkka oli 83.000 dollaria, joka on selkeästi korkein kaikista aloista. Kaikkien korkeakoulutettujen mediaanipalkka oli 66.000 dollaria ja pelkästään high schoolin suorittaneiden 36.000 dollaria. Taulukosta 2.1 ilmenee, että kymmenestä parhaiten mediaanipalkatusta opintoalasta yhdeksän on eri insinööritieteitä. Olet siis yksinkertaisesti väärässä.

    Siinä PIAAC-tutkimuksessa muuten tarkasteltiin myös koulutuksen ja palkan yhteyttä. Jokainen lisäopintovuosi tuo Yhdysvalloissa lisää palkkaa 11,1 prosenttia, Pohjoismaissa 4,2-6,8 prosenttia. Myös tämä luku on Yhdysvalloissa korkein tutkituista maista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  23. Ville kirjoitti 28.3.2016 kello 16:25

    “Hyvän” asuinalueen vaikutus tulevaan taloudelliseen menestymiseen on selitettävissä esim. sillä, että kun lapset verkostoituvat, heidän tulevat mahdollisuutensa työmarkkinoilla paranevat. Suuri osa työpaikoista ja varsinkin parhaat paikat kun menevät yleensä tutuille, eivätkä objektiivisesti parhaille ehdokkaille. Aikuisten välillä verkostoituminen on vähäisempää, joten muuttaminen paremmalle alueelle ei auta vanhempia niin paljon kuin lapsia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  24. anonyymi kirjoitti 29.3.2016 kello 12:40

    Janne: kognitiivisista kyvyistä palkitaan niissä vähemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa

    Mietinpä vain kuinka paljon noihin lukuihin vaikuttaa esimerkiksi sosiaalinen liikkuvuus, sosiaalituet, huono-osaisuuden periytyminen, jne. Vanhempien huono-osaisuus nimittäin tuottaa huonompia kognitiivisia kykyjä lapsille (ainakin Yhdysvalloissa — miksei muuallakin).
    Ovatko nuo luvut mitään muuta kuin GINI-kerroin?
    Entä onko se edes meritokratiaa, jos luodaan pelkkä piilotettu takaisinkytkentä?

    Haluaisin vielä huomauttaa, että rahalla mitatussa meritokratiassamme meriitiksi muodostuu rahan itselle hankkimisen taito, josta palkitaan rahalla. Ymmärrän, miksi sillä palkitaan. En ymmärrä, miksi tuosta taidosta pitäisi palkita, kun mittari on niin yksipuolinen ja jättää niin kovin paljon hyödyllisiä asioita täysin huomiotta sekä palkitsee niin paljon kaikkea turhaa ja haitallista.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  25. Samuli Saarelma kirjoitti 29.3.2016 kello 13:54

    Janne: Palkan logaritmin käyttäminen muuttujana on taloustieteessä itsestäänselvyys. Esimerkiksi Google Scholar -haku löytää hakusanalla “log wage” noin 12.600 tieteellistä julkaisua. Se ei siis ole mikään hakemalla haettu suure, vaan taloustieteellisen palkka-analyysin luonteva lähtökohta. Minkä tahansa muun analyysitavan käyttäminen vaatisi vahvoja perusteluja. Palkan logaritmi, toisin kuin palkka luonnollisissa yksiköissä, on normaalisti jakautunut,

    Onko? Ja päteekö tämä siis kaikkialla? Voisi ajatella, että koska monessakin paikassa on käytössä minimipalkka, niin siinä kohdassa olisi jyrkkäkin muutos käyrässä (eli ei ketään sen alle, ja sitten iso rypäs ihmisiä heti sen yläpuolella).

    Sitten toinen juttu, minusta jos puhutaan meritokratiasta, niin kuin sinä sen määrittelet, tässä sekoittuu kaksi asiaa. Ensinnäkin on se, että ihmisen paikka ihmisten tulojen mukaisessa järjestyksessä, määräytyy hänen kykyjensä ja ahkeruutensa mukaan (eikä esim. vanhempien varallisuuden). Tätä asiaa pitävät lähes kaikki positiivisena asiana.

    Toinen asia on sitten se, mitä tuloerojen ylipäänsä pitäisi yhteiskunnassa olla ja tässä sitten on hajontaa. Laissez-faire -puoli on sitä mieltä, että mitä tahansa markkinat tuottavat jakaumaksi, on “oikein”, kun taas sitten toisessa päässä on se ajatus, että on oikein tasoittaa palkkaeroja ns. solidaarisen palkkapolitiikan avulla, eli siten, että isoimpia palkkoja pidetään alempana kuin, missä ne markkinoiden ajamina olisivat ja pienempiä korkeammalla. Käsittääkseni tämä on esim. Japanissa suht käytetty tapa sen sijaan, että tehtäisiin tulonsiirtoja bruttopalkoissa.

    Tuota edellistä, eli “puhdasta” meritokraattisuutta kuvaa minusta se, mitä sinä kutsuit ordinaaliseksi asemaksi ja sitten se alkuperäinen numerolista “rankaisee” niitä maita, joissa tulojakauma on tasaisempi, vaikka monen sellaisen mielestä, josta laissez-faire ei ole oikea tapa jakaa tuloja, tämä ei ole mitenkään paha asia.

    Myös tässä tarkastelussa palkan ja kykyjen yhteys on vahvempi Yhdysvalloissa kuin Pohjoismaissa.

    Entä miten nuo kyvyt oikein määriteltiin? Onko niihin mahdollista vaikuttaa opiskelulla? Jos on, ja joissain maissa, kuten esim. USA:ssa se opiskelemaan pääsy on kallista ja mahdollisesti kiinni vanhempien tulotasosta, niin tässä sekoittuu sittten mukaan asia, joka onkin meritokratian vastainen.

    Kärjistetty esimerkki: Sanotaan, että ihmisten tulotaso määräytyisikin siitä, kuinka monta desimaalia pi:n likiarvoa muistaa, mutta sitten pi:n likiarvo olisikin salaisuus, joka kulkisi isältä pojalle tietona sukupolvelta toiselle. Kukaan ei pitäisi tällaista systeemiä mitenkään meritokraattisena.

    Palkan ja korkeakoulututkinnon välistä yhteyttä Yhdysvalloissa on selvitetty tässä tutkimuksessa. Kuvan 2.2 mukaan alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon arkkitehtuurin tai insinööritieteiden alalla suorittaneiden mediaanivuosipalkka oli 83.000 dollaria, joka on selkeästi korkein kaikista aloista. Kaikkien korkeakoulutettujen mediaanipalkka oli 66.000 dollaria ja pelkästään high schoolin suorittaneiden 36.000 dollaria.

    Ja jotta noista luvuista pääsisimme siihen kysymykseen meritokratiasta, pitäisi sitten tietää, vetävätkö nuo opiskelulinjat, joissa suuriin tuloihin on mahdollista päästä, sisäänsä ihmisiä heidän omien kykyjensä vai sen mukaan, miten heillä on mahdollisuus maksaa noiden koulutusohjelmien käymisen kustannukset?

    Jos edellisen, niin sitten systeemiä voi pitää meritokratistisena. Jos jälkimmäisen, niin ei.

    Siinä PIAAC-tutkimuksessa muuten tarkasteltiin myös koulutuksen ja palkan yhteyttä. Jokainen lisäopintovuosi tuo Yhdysvalloissa lisää palkkaa 11,1 prosenttia, Pohjoismaissa 4,2-6,8 prosenttia. Myös tämä luku on Yhdysvalloissa korkein tutkituista maista.

    Onko tämä fakta (yhdistettynä siihen, että USA:ssa opiskelu on huiman kallista) nyt sinusta siis osoitus heidän systeeminsä suuremmasta vai pienemmästä meritokraattisuudesta kuin Pohjoismaiden?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 6

  26. Janne kirjoitti 29.3.2016 kello 17:12

    anonyymi: Mietinpä vain kuinka paljon noihin lukuihin vaikuttaa esimerkiksi sosiaalinen liikkuvuus, sosiaalituet, huono-osaisuuden periytyminen, jne. Vanhempien huono-osaisuus nimittäin tuottaa huonompia kognitiivisia kykyjä lapsille (ainakin Yhdysvalloissa — miksei muuallakin).
    Ovatko nuo luvut mitään muuta kuin GINI-kerroin?
    Entä onko se edes meritokratiaa, jos luodaan pelkkä piilotettu takaisinkytkentä?

    Tätä on tutkittu paljon Amerikassa ja vastaus on, että tuon “takaisinkytkennän” vaikutus ei ole suuren suuri. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa verrattiin nuorena mitattua älykkyysosamäärää ja lapsuuskodin sosioekonomista asemaa (vanhempien tulotaso+ammatit+koulutus) eri aikuisiän ilmiöiden, esimerkiksi tulotason, selittäjinä. Noin kolmenkymmenen vuoden iässä yhden keskihajonnan ero ÄO:ssa ennustaa noin 4900 dollarin eroa vuosituloissa, kun taas yhden keskihajonnan ero lapsuuskodin sosioekonomisessa asemassa ennustaa noin 1500 dollarin eroa (ks. taulukko 7.2). Tämä ero ei johtu jälkimmäisen muuttujan huonosta reliabiliteetista, koska samassa tutkimuksessa verrattiin myös sisarusten välisten ÄO-erojen vaikutusta vuosituloihin ja tulos oli 5300 dollaria per ÄO-keskihajonta. Samassa kodissa kasvaneiden sisarusten ÄO-erot ovat siis merkittävä sisarusten välisten tuloerojen selittäjä. Tämä ei ole yllättävää, sillä sisarusten ÄO-korrelaatio on noin 0,40, mikä tarkoittaa sitä, että 60 prosenttia populaation ÄO-eroista on perheiden sisäisiä eli ne eivät selity vanhempien tulotason kaltaisten perheestä toiseen eroavien muuttujien kautta.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  27. Kalle kirjoitti 29.3.2016 kello 23:37

    Ville:
    …Suuri osa työpaikoista ja varsinkin parhaat paikat kun menevät yleensä tutuille, eivätkä objektiivisesti parhaille ehdokkaille. Aikuisten välillä verkostoituminen on vähäisempää, joten muuttaminen paremmalle alueelle ei auta vanhempia niin paljon kuin lapsia.

    Tuossa on ehkä liioittelua, mutta tilanteessa kuten Suomessa nyt, jossa irtisanominen on vaikeaa, työnantaja ei halua ottaa riskiä. On oleellisesti turvallisempaa palkata joku, joka tunnetaan. Jos ilmiötä haluttaisiin vähentää, tulisi irtisanomisen olla oleellisesti nykyistä helpompaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  28. Liian vanha kirjoitti 30.3.2016 kello 0:32

    Yhteiskunnassa menstymiseen vaikuttavat verkostot eli millaisissa piireissä liikut.

    Lapsuudessa se vaikuttaa millaisiin kouluihin ja ammatteihin hakeudut

    Ja ikuisiällä menestys riippuu , millaisissa asemassa olevia ihmisiä tunnet.

    Päättäjät valitsevat tuttuja tai tuttujen tuttuja, eivät he etsi parasta vaan sopivaa lähipiiristä.

    Hyvä esimerkki on Alexander Stubb, hän korostaa joka käänteessä verkostojen tärkeyttä ja valitsee aina lähipiiristä

    Vasta jos, lähipiiristä ei löydy sopivaa erikoista osaamista , turvaudutaan tunteattomampaan.

    Sen vuoksi pätevyys ja ammattitaito ei ole se tärkein ominaisuus vaan tuttuus ja henkilökohtaiset suhteet.

    Toinen lapsiin vaikuttava tekijä on ns hiljaisen tiedon välittyminen. Duunariympäristössä liikkuu aivan erilaista tietoa kuin ylempien toimihenklöiden piirissä.Tieto välittyy lapsillekin ja duunareiden lapset valitsevat duunariammatin sen tuttuuden vuoksi.Aivan samasta syytä akateemisen lapsi valitsee akateemisen uran, koska hänellä on paljon tietoa akateemisesta ympäristöstä

    Ja kun seuraa rekrytointeja niin vanhemmilla on paljon vaikutusta nuorten ensimmäisiin työsuhteisiin

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  29. Liian vanha kirjoitti 30.3.2016 kello 8:52

    Kalle: Tuossa on ehkä liioittelua, mutta tilanteessa kuten Suomessa nyt, jossa irtisanominen on vaikeaa, työnantaja ei halua ottaa riskiä. On oleellisesti turvallisempaa palkata joku, joka tunnetaan. Jos ilmiötä haluttaisiin vähentää, tulisi irtisanomisen olla oleellisesti nykyistä helpompaa.

    Suomessa irtisanominen on helppoa ja halpaa.

    Riittää, että osaa kirjoittaa muutaman rivin eli irtisanomispäivän,työsuhteen päättymispäivän ja työsuhteen päättymisen syyn.

    Ja jos ei ole paperia tai ei halua katsoa irtisanottavaa silmiin niin irtisanomisen voi tehdä tekstarilla.

    Mutta jos ei osaa kirjoittaa niin irtisanominen on todellakin vaikeaa.

    Mutta taitaa olla

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 8

  30. Syltty kirjoitti 30.3.2016 kello 8:59

    Tuttuja on helppo palkata, koska heidät tunnetaan.

    Yleensä unohdetaan myös että verkostoituminen toimii molempiin suuntiin: jos on tunnetusti tunari, harva henkilön tunteva palkkaa tai suosittelee häntä. Meille haki töihin työntekijämme tuttu, mutta kun kävin kysymässä työntekijältämme arviota pätevyydestä, se oli “huononahan sitä pidettiin”. Sen ties miten sille hakemukselle kävi.

    Samaten, kun työvoiman tarve on yllättänyt, olen kysellyt työntekijöiltä, onko heillä päteviä tuttuja ilman töitä. Erityisesti vastavalmistuneilla on tuttuja, jotka eivät ole vielä ehtineet saada ensimmäistä työpaikkaa. Yleensä vastaus on että “ei semmoista, joita uskaltaisi suositella”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  31. Syltty kirjoitti 30.3.2016 kello 9:03

    Liian vanha: Sen vuoksi pätevyys ja ammattitaito ei ole se tärkein ominaisuus vaan tuttuus ja henkilökohtaiset suhteet.

    Ei oikeastaan, mutta pätevyyttä ja ammattitaitoa on kuitenkin hyvin vaikea mitata. Haastattelussa käy kaksi hakijaa, jotka kummatkin sanoo “osaan tämän homman”. Toisen tunnet ja tiedät, että puhuu totta. Toista et tunne, eli sehän voi puhua puutaheinääkin, toisaalta voi olla myös huipputekijä. Mutta sitä et voi tietää.

    Voin omakohtaisista kokemuksista kertoa, että johtajan hommista tulee hyvin helppoja, jos palkkaa vain päteviä ja todella päteviä henkilöitä. Kun organisaatiossa on vain hyviä työntekijöitä, esimiesten töiden määrä ja kuormittavuus romahtaa.

    Politiikan, jossa uskollisuus ja sopivuus ovat tärkeimpiä, jättäisin ulkopuolelle. Siellä pätee aivan eri lait.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 18

  32. Anonymous kirjoitti 30.3.2016 kello 10:22

    Kalle: Tuossa on ehkä liioittelua, mutta tilanteessa kuten Suomessa nyt, jossa irtisanominen on vaikeaa, työnantaja ei halua ottaa riskiä. On oleellisesti turvallisempaa palkata joku, joka tunnetaan. Jos ilmiötä haluttaisiin vähentää, tulisi irtisanomisen olla oleellisesti nykyistä helpompaa.

    Millä perusteella irtisanomien Suomessa on vaikeaa?

    Esimerkiksi VR paikkaa juuri rääkyvää työvoimapuolaa vapauttamalla runsaasti väkeä avoimelle sektorille. Irtisanomisia edeltää yt-neuvottelukierros ja sen jälkeen homma on taputeltu. Yt-neuvottelu on yleensä vain pakollinen paha, lopputulokseen se ei välttämättä edes vaikuta, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 10

  33. JY kirjoitti 30.3.2016 kello 12:31

    Anonymous: Millä perusteella irtisanomien Suomessa on vaikeaa?

    Esimerkiksi VR paikkaa juuri rääkyvää työvoimapuolaa vapauttamalla runsaasti väkeä avoimelle sektorille. Irtisanomisia edeltää yt-neuvottelukierros ja sen jälkeen homma on taputeltu. Yt-neuvottelu on yleensä vain pakollinen paha, lopputulokseen se ei välttämättä edes vaikuta, koska tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

    Suomessa VR:n kaltainen joukkoirtisanominen tai tehtaan sulkeminen on helppoa ja halpaa. Yksittäisen henkilön irtisanominen liki mahdotonta, jos henkilö ei suostu “kahdenväliseen sopimukseen”.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 9

  34. Makkaratalon Hautuumaa kirjoitti 30.3.2016 kello 13:32

    Liian vanha: Suomessa irtisanominen on helppoa ja halpaa.

    Riittää, että osaa kirjoittaa muutaman rivin eli irtisanomispäivän,työsuhteen päättymispäivänja työsuhteen päättymisen syyn.

    Ja jos ei ole paperia tai ei halua katsoa irtisanottavaa silmiin niin irtisanomisen voi tehdä tekstarilla.

    Mutta jos ei osaa kirjoittaa niin irtisanominen on todellakin vaikeaa.

    Mutta taitaa olla

    Irtisanominen ei ole helppoa ja nopeaa, jos kyseinen henkilö hoitaa työtehtävät mutta käyttäytyy epämiellyttävästi. Esimerkiksi eräs lukioni opettajista oli narsisti, josta jopa jotkut opettajat valittivat oppilaille, mutta ei sitä sieltä mitenkään saatu irtisanottua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 7

  35. Janne kirjoitti 30.3.2016 kello 14:31

    Samuli Saarelma: Onko? Ja päteekö tämä siis kaikkialla? Voisi ajatella, että koska monessakin paikassa on käytössä minimipalkka, niin siinä kohdassa olisi jyrkkäkin muutos käyrässä (eli ei ketään sen alle, ja sitten iso rypäs ihmisiä heti sen yläpuolella).

    Tulojen “log-normaali” jakauma on hyvin universaali. Kehittyneissä maissa on yleensä käytössä minimipalkka joko laissa säädettynä (Yhdysvallat) tai kollektiivisesti sovittuna (Suomi), ja jakauma on tuollainen. Logaritmimuunnos antaa nimenomaan pienituloisten välisille tuloeroille suuremman merkityksen. Esimerkiksi 11.000 ja 10.000 euron erotus on logaritmiasteikolla kymmenkertainen verrattuna 101.000 ja 100.000 euron erotukseen, vaikka luonnollisella asteikolla ero on sama.

    Tulojen oikea hännän jakauma on potenssilain mukainen, mutta yleensä erittäin suurituloiset joko puuttuvat tutkimusten aineistoista tai heidät pudotetaan pois.

    Sitten toinen juttu, minusta jos puhutaan meritokratiasta, niin kuin sinä sen määrittelet, tässä sekoittuu kaksi asiaa. Ensinnäkin on se, että ihmisen paikka ihmisten tulojen mukaisessa järjestyksessä, määräytyy hänen kykyjensä ja ahkeruutensa mukaan (eikä esim. vanhempien varallisuuden). Tätä asiaa pitävät lähes kaikki positiivisena asiana.

    Toinen asia on sitten se, mitä tuloerojen ylipäänsä pitäisi yhteiskunnassa olla ja tässä sitten on hajontaa. Laissez-faire -puoli on sitä mieltä, että mitä tahansa markkinat tuottavat jakaumaksi, on “oikein”, kun taas sitten toisessa päässä on se ajatus, että on oikein tasoittaa palkkaeroja ns. solidaarisen palkkapolitiikan avulla, eli siten, että isoimpia palkkoja pidetään alempana kuin, missä ne markkinoiden ajamina olisivat ja pienempiä korkeammalla. Käsittääkseni tämä on esim. Japanissa suht käytetty tapa sen sijaan, että tehtäisiin tulonsiirtoja bruttopalkoissa.

    Tuota edellistä, eli “puhdasta” meritokraattisuutta kuvaa minusta se, mitä sinä kutsuit ordinaaliseksi asemaksi ja sitten se alkuperäinen numerolista “rankaisee” niitä maita, joissa tulojakauma on tasaisempi, vaikka monen sellaisen mielestä, josta laissez-faire ei ole oikea tapa jakaa tuloja, tämä ei ole mitenkään paha asia.

    Kuten kirjoitin ensimmäisessä kommentissani, en väitä, että tietynlainen tulojakauma olisi parempi kuin toisenlainen. Solidaarinen palkkapolitiikka voi olla hyvä asia yhteiskunnan kannalta, mutta sitä ei voi pitää meritokraattisena ratkaisuna. Hyvä yhteiskuntapolitiikka ja meritokratia eivät ole synonyymejä.

    Toisaalta se, että työmarkkinat palkitsevat kyvykkäitä työntekijöitä runsaskätisemmin Yhdysvalloissa, selittänee myös osaltaan sitä, miksi Yhdysvallat on vauraampi kuin Eurooppa. href=”http://1.bp.blogspot.com/_-EMpadQx4hM/S00PAivXUEI/AAAAAAAAAAk/bangxl04qZk/s1600-h/3.png”>Esimerkiksi amerikansuomalaiset ansaitsevat keskimäärin 50 prosenttia enemmän kuin Suomessa asuvat suomalaiset, ja amerikansuomalaisista harvempi on köyhä.

    PIAAC-tutkimuksessa tarkasteltiin bruttotuloja eikä otettu huomioon sosiaalisia tulonsiirtoja, joten ero kykyjen ja tosiasiallisen elintason korrelaatioissa USA:n ja Pohjoismaiden välillä lienee oikeasti vielä suurempi.

    Entä miten nuo kyvyt oikein määriteltiin? Onko niihin mahdollista vaikuttaa opiskelulla? Jos on, ja joissain maissa, kuten esim. USA:ssa se opiskelemaan pääsy on kallista ja mahdollisesti kiinni vanhempien tulotasosta, niin tässä sekoittuu sittten mukaan asia, joka onkin meritokratian vastainen.

    Kärjistetty esimerkki: Sanotaan, että ihmisten tulotaso määräytyisikin siitä, kuinka monta desimaalia pi:n likiarvoa muistaa, mutta sitten pi:n likiarvo olisikin salaisuus, joka kulkisi isältä pojalle tietona sukupolvelta toiselle. Kukaan ei pitäisi tällaista systeemiä mitenkään meritokraattisena.

    Ja jotta noista luvuista pääsisimme siihen kysymykseen meritokratiasta, pitäisi sitten tietää, vetävätkö nuo opiskelulinjat, joissa suuriin tuloihin on mahdollista päästä, sisäänsä ihmisiä heidän omien kykyjensä vai sen mukaan, miten heillä on mahdollisuus maksaa noiden koulutusohjelmien käymisen kustannukset?

    Jos edellisen, niin sitten systeemiä voi pitää meritokratistisena. Jos jälkimmäisen, niin ei.

    Onko tämä fakta (yhdistettynä siihen, että USA:ssa opiskelu on huiman kallista) nyt sinusta siis osoitus heidän systeeminsä suuremmasta vai pienemmästä meritokraattisuudesta kuin Pohjoismaiden?

    Kykyjä mitattiin testeillä, jotka käsittelevät numeerisiä taitoja, luetun ymmärtämistä ja ongelmanratkaisukykyä. Sinällään on jokseenkin yhdentekevää, mitä testit sisältävät, koska ne kaikki mittaavat ennen kaikkea yleisälykkyyttä. Tämän amerikkalaisen kaksostutkimuksen mukaan yleisälykkyyden geneettinen heritabiliteetti aikuisiällä on 86 %; loput 14 % selittyvät ei-familiaalisilla ympäristötekijöillä kun taas familiaaliset ympäristötekijät kuten vanhempien varakkuus ovat merkityksettömiä.

    Ks. myös edellisessä kommentissani referoimani tutkimus, jossa verrattiin perhetaustan ja ÄO:n vaikutusta aikuisiän tulotasoon.

    En väitä, että perhetaustaan liittyvillä ympäristötekijöillä ei olisi mitään vaikutusta henkilön elintasoon Yhdysvalloissa (tai Suomessa), mutta tämä vaikutus on paljon pienempi kuin yleensä käsitetään ja kognitiiviset kyvyt ei ole se kanava, jota kautta tämä vaikutus käy toteen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  36. erkki niini kirjoitti 30.3.2016 kello 16:10

    Keskituloinen tuttavani asuu itseään vauraammassa ympäristössä eikä se pelkästään onnea ole. Lasten koulutoverit ovat hyvin tietoisia varallisuudestaan. Tuntee olevansa tuhkimo jos ei ole varaa kalliisiin merkkivaatteisiin, ulkomaanmatkoihin eikä jalkapalloharrastukseen (10000E vuodessa)

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 3

  37. Tapio kirjoitti 30.3.2016 kello 16:49

    Liian vanha: Suomessa irtisanominen on helppoa ja halpaa.

    Riittää, että osaa kirjoittaa muutaman rivin eli irtisanomispäivän,työsuhteen päättymispäivänja työsuhteen päättymisen syyn.

    Ja jos ei ole paperia tai ei halua katsoa irtisanottavaa silmiin niin irtisanomisen voi tehdä tekstarilla.

    Mutta jos ei osaa kirjoittaa niin irtisanominen on todellakin vaikeaa.

    Mutta taitaa olla

    Isossa yrityksessä irtisanominen, varsinkin kollektiivinen irtisanominen on suhteellisen halpaa ja riskitöntä, sillä yhtiöllä on asiantuntevat sopimuslakimiehet. Silloinkin kun yritys jutun häviää, joku 100 k€ ei firmaa kaada. Liitotkaan eivät kovin mielellään lähde käräjöimään ellei kyse ole jostain ennakkotapauksesta, koska vastus on kova. Ne lähtevät mieluummin sovittelemaan, mikä on ihan hyvä asia.

    Pienyrityksessä tilanne on kaikissa suhteissa toinen. Ei ihme, että pieyrittäjät ovat varovaisia.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 5

  38. Pekka kirjoitti 30.3.2016 kello 18:51

    Kalle: Tuossa on ehkä liioittelua, mutta tilanteessa kuten Suomessa nyt, jossa irtisanominen on vaikeaa, työnantaja ei halua ottaa riskiä. On oleellisesti turvallisempaa palkata joku, joka tunnetaan. Jos ilmiötä haluttaisiin vähentää, tulisi irtisanomisen olla oleellisesti nykyistä helpompaa.

    Pitäisikö kaikki organisaatiot Suomessa muuttaa yliopistoiksi?

    Seurattuani tilannetta uutisten ja kuulopuheitten kautta Helsingin yliopiston ja Aallonkin osalta voisin hyvin kuvitella, että silloin irtisanomiset yrityksissäkin taitaisivat sujua paljon nykyistä helpommin. Yritykset eivät ehkä kuitenkaan taitaisi potkia pellolle väkeä kokeneimmasta ja osaavimmasta päästä.

    Onko kenties jollain puolueella tarve ajaa yliopistoväkeä mukaan maatöihin, kevätkylvöihin tai perunanistutustalkoisiin? Silloinhan täällä olisi toimittu osin samalla tavoin kuin Kiinassa joskus, nyt jo melkein unohtuneen kulttuurivallankumouksen aikoihin.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  39. Liian vanha kirjoitti 30.3.2016 kello 20:28

    Syltty: Ei oikeastaan, mutta pätevyyttä ja ammattitaitoa on kuitenkin hyvin vaikea mitata.

    Hupijuttuja , kaiken voi mitata.

    Olen joutunut suuren osan urastani selvittelemään organisaatioita, jotka eivät toimi, koska niitä ei johdeta.

    Ei parhaistakaan asiantuntijoista koostuva organisaatio toimi , jos sitä ei johdeta.

    Päinvastoin, liian monta kilpailevaa tähteä samassa organisaatiossa on katastrofi

    Toisaalta , ei hyvään tulokseen pääsy edellytä huippuosaajiakaan, sillä hyvin johdetun organisaation tuottavuus on paljon suurempi kuin yksilöiden summa.

    Ja aina kun palkataan uusia työntekijöitä niin kyllä esimiehen tehtävä on huolehtia siitä, että uusi työntekijä löytää oman roolinsa organisaationsa. Ja huolehtii uuden työntekijän kasvatuksesta yhteisön tarkoitukselle sopivan.

    On täyttä unelmontia kuvitella, että löytyy valmiita ihmisiä, paraskin tarvitsee koulutuksen.

    Ja jopa uusi johtokintarvitsee koulutuksen ja opastuksen

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  40. Liian vanha kirjoitti 30.3.2016 kello 21:23

    Syltty: Yleensä unohdetaan myös että verkostoituminen toimii molempiin suuntiin: jos on tunnetusti tunari, harva henkilön tunteva palkkaa tai suosittelee häntä.

    Heh, entisillä työnantajilla voi olla kosto takana.

    Kaveri lähti, kun oli tyytymätön johtamiseen, ei sanut palkkaa etec ja entinen työnantaja yrittää mustamaalata

    Tai entinen esimies oli tunari ja keksi hyvän syntipukin

    etec

    Arvottomia lausuntoja

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 1

  41. Tapio kirjoitti 31.3.2016 kello 8:43

    Liian vanha: Heh, entisillä työnantajilla voi olla kosto takana.

    Kaveri lähti, kun oli tyytymätön johtamiseen, ei sanut palkkaa etec ja entinen työnantaja yrittää mustamaalata

    Tai entinen esimies oli tunari ja keksi hyvän syntipukin

    etec

    Arvottomia lausuntoja

    Kyllä tämä käy molemmin päin. Aina ei kannata uskoa kovin hyviä työtodistuksia tai suosituksia, jos ne eivät ole sopusoinnussa haastatteluvaikutelman kanssa.

    Sivistynyt tapa päästä eroon työntekijästä oli kirjoittaa kehuva työtodistus. Sillä pääsi helposti töihin varsinkin julkiselle puolelle.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  42. Syltty kirjoitti 31.3.2016 kello 11:58

    Liian vanha: Hupijuttuja , kaiken voi mitata.

    Olen sinulla aikaisemminkin huomauttanut ettei fordismi kellokalleineen ole enää tätä päivää.

    Toiseksi, kyse oli rekrytoinnista, ei työssä onnistumisen mittaamisesta. Työntekijää on mitä ilmeisimmistä syistä helpompi arvioida palkkaamisen jälkeen kuin sitä ennen.

    Loput tekstistäsi käsittelivätkin muuta kuin rekrytointia tai olivat itsestäänselvyyksiä.

    Jotenkin sinun jutuistasi tulee fiilis että sinulle työntekijät ja työtehtävät ovat tasapaksua massaa. Jos ne eivät sitä ole, pistetään tekijät, työt ja organisaatio semmoisen prässin läpi, että on. Samaten esimiehet ovat jo etukäteen selvittäneet kuinka mikäkin työtehtävä ja vaihe suoritetaan ja kyse on vain robottien lailla toimivien työntekijöiden oikeanlaisesta ohjeistamisesta. Kaikkeen löytyy ohje ja toimintatapa, työntekijän omalle vastuulle ei jää enää mitään muuta kuin noudattaa työnantajan tarjoamaa koulutusta ja esimiesten ohjeita. Liiallinen ajattelu ja osaaminen, erityisesti huipputekijät, ovat vain häiriöä tuotantokoneessa ja heidän epästandardinmukainen tasapaksusta massasta eroava toimnta aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiaa.

    Ei, asiat eivät vain toimi noin nykypäivän asiantuntijayrityksessä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 14

  43. Anonymous kirjoitti 1.4.2016 kello 9:13

    Pekka: Pitäisikö kaikki organisaatiot Suomessa muuttaa yliopistoiksi?

    Seurattuani tilannetta uutisten ja kuulopuheitten kautta Helsingin yliopiston ja Aallonkin osalta voisin hyvin kuvitella, että silloin irtisanomiset yrityksissäkin taitaisivat sujua paljon nykyistä helpommin. Yritykset eivät ehkä kuitenkaan taitaisi potkia pellolle väkeä kokeneimmasta ja osaavimmasta päästä.

    Onko kenties jollain puolueella tarve ajaa yliopistoväkeä mukaan maatöihin, kevätkylvöihin tai perunanistutustalkoisiin? Silloinhan täällä olisi toimittu osin samalla tavoin kuin Kiinassa joskus, nyt jo melkein unohtuneen kulttuurivallankumouksen aikoihin.

    Äskön oli joku tapaus, jossa 67-vuotias yliopiston intendentti irtisanottiin, mutta julkisuudessa ei ole käsittääkseni paljon esitetty sitä yksityiskohtaa, että kyseiselle henkilölle mahdollisesti ehdotettiin vapaaehtoista eläkkeellelähtöä. Kun tuollaiseen ei suostu, niin silloin voidaan irtisanoa. Kyseinen tapaus, jossa -sanotaanko- yli-ikäinen (yli 65-vuotias) haluaa viimeiseen saakka nauttia superkarttumasta tms. ei ole välttämättä oikein muita kohtaan.

    Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 4

  44. Liian vanha kirjoitti 2.4.2016 kello 23:59

    Syltty: Liiallinen ajattelu ja osaaminen, erityisesti huipputekijät, ovat vain häiriöä tuotantokoneessa ja heidän epästandardinmukainen tasapaksusta massasta eroava toimnta aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiaa.
    Ei, asiat eivät vain toimi noin nykypäivän asiantuntijayrityksessä.

    Kyllä se valitettavasti toimii näin nykyakaisessakin firmassa. Ei kriittisiä asioita voi jättää satunnaisuuden varaan eikä yhden asiantuntijan varaan.

    On tullut opeteltua kantapään kautta, mitä merkitsee, jos asioita ei varmisteta tarpeeksi hyvin ja huolehdita, että yksilön vaikutus minimoituu

    Ilmailu on hyvä esimerkki, jossa kaikki pyritään varmistamaan.On liian myöhäistä alkaa kehitellä uusia menetelmiä kun kone on putoamassa

    Sama koskee montaa asiaa , hyvä esimerkki oli Soneran verkon vaikeudet ja uhat esim terveydenhoidolle.

    Kysymys oli yksinkertaisesti siitä, että ohjelmistoa ei oltu testattu tarpeeki ja ympäristöä varmistettu, ei ollut palautumissuunnitelmaa eikä käyttöönottoa oltu tarkistettu usean henkilön toimesta

    Syltty edustaa alan varjopuolta, tehdään huonoa ja korjataan jos menee pieleen,ja joku mcgyveri pelastaa sitten tilanteen

    Mutta eipä vahinkokaan ole kovin suuri, muutama firma kärsii ja jos 10 nakkikioskissa on ongelmia niin ei se paljoa maailmaa hetkauta

    Mutta kun poikki on miljoona tilaajaa tai 300 henkeä kuljettanut kone rojahtaa metsään niin kaikki ovat vaatimassa poliitikkojen, virkamiesten, lentoyhtiöitten henkilöstön, koneen valmistajien päitä vadille ja tiukempia säännöksiä, testauksia ja kotrollointia

    Ja on monta muutakin businessta, jossa tiukka systemaattisuusluo tehoa ja nostaa palvelutasoa

    Jos palveluun tulee muutama miljoona palvelupyyntöä vuodessa niin tehokkuus edellyttää tiukkaa systemaattisuutta.

    Silloin tapahtumat pyritään standardoimaan ja versioiden määrä minimoimaan ha first line hoitaa näiden standardien puitteissa pyynnöt 98 % ja ne 2 % vaikeampia siirretään second lineen tai problem managementille

    Aina kun on syntynyt ongalmia niin en johtuvat siitä, että joku mcgyveri kuvittelee löytäneensä oman ratkaisun , lähtee oikomaan ja hukkaa tapauksen, kun taito ei riitä

    Maailma toimii järjestäytyneesti edelleen ja pahimipa uhkia ovat sylttyjen johtamat firmat, koska ne saavat koneet tippumaan ja järjestelmät kaatumaan

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  45. Liian vanha kirjoitti 3.4.2016 kello 0:02

    Tapio: Kyllä tämä käy molemmin päin. Aina ei kannata uskoa kovin hyviä työtodistuksia tai suosituksia, jos ne eivät ole sopusoinnussa haastatteluvaikutelman kanssa

    Näin on, tuotakin on löytynyt.Sen vuoksi kannattaakin rekrytoinneissa luottaa itseensä ja kantaa vastuu epäonnistumisista

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  46. Liian vanha kirjoitti 3.4.2016 kello 0:16

    Hyvä esimerkki oli aikoinaan, kun joku uusi valopää keksi palkata tällaisen sylttytehtaan tekemään uusi sovellus palvelulaskutukseen.

    Palvelut kun muuttuivat läpilaskutettaviksi

    Jonkin ajan kuluttua johto kävi kuumana, kun tulot tippuivat.

    Kahvipöytäkeskustelussa lasktusasinatuntijan kanssa kävi selväksi, että puuttuu palvelusykäyksiä Lyhyen tarkistavan kysymyksen jälkeen kehoitin tätä ottamaan yhteyttä sovelluksen tekijöihin ja kysymään , missä sykäykset ovat.

    Vastaus tai oikeammin kysymys oli “Mitä ne sykäykset ovat ?”

    Tappio oli kymmeniä miljoonia, nuo sylttytehtaan valopäät eivät koskaan kykene tuottamaan niin paljon hyötyä, että tappio tulisi katettua.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

  47. JY kirjoitti 3.4.2016 kello 10:00

    Liian vanha:
    Hyvä esimerkki oli aikoinaan, kun joku uusi valopää keksi palkata tällaisen sylttytehtaan tekemään uusi sovellus palvelulaskutukseen.

    Palvelut kun muuttuivat läpilaskutettaviksi

    Jonkin ajan kuluttua johto kävi kuumana, kun tulot tippuivat.

    Kahvipöytäkeskustelussa lasktusasinatuntijan kanssa kävi selväksi, että puuttuu palvelusykäyksiä Lyhyen tarkistavan kysymyksen jälkeen kehoitin tätä ottamaan yhteyttä sovelluksen tekijöihin ja kysymään , missä sykäykset ovat.

    Vastaus tai oikeamminkysymys oli “Mitä ne sykäykset ovat ?”

    Tappio oli kymmeniä miljoonia,nuo sylttytehtaan valopäät eivät koskaan kykene tuottamaan niin paljon hyötyä, että tappio tulisi katettua.

    Jos sovelluksen tekijät eivät tienneet mitä sykäykset ovat, vika on sovelluksen tilaajassa. Tilaajahan se määrittelee mitä haluaa ja testaa sovelluksen ennen kuin hyväksyy käyttöönoton. Valopäätkään eivät ole ajatustenlukijoita.

    Tämä asia on monta kertaa tullut mieleen kun Apotti -järjestelmän hankintaa on moitittu. Jos sellainen koodataan nollasta lähtien, vaatii se tilaajalta ymmärrystä siitä mitä on haluamassa ja hyvin usein se ymmärrys puuttuu. Aivan varma on, että yhtään halvemmalla sitä ei saa koodattua käyttökuntoon, kuin mitä siitä nyt maksetaan. Ainoa ero olisi, että koodi voisi jäädä tilaajan omaisuudeksi.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  48. diodi kirjoitti 3.4.2016 kello 13:22

    Syltty: Liiallinen ajattelu ja osaaminen, erityisesti huipputekijät, ovat vain häiriöä tuotantokoneessa ja heidän epästandardinmukainen tasapaksusta massasta eroava toimnta aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin ongelmiaa.

    Ei, asiat eivät vain toimi noin nykypäivän asiantuntijayrityksessä.

    Suurin osa IT-alan töistä on tylsää “kokoonpanoa” asiakasprojekteissa ja integroimista tai rakentamista vanhan päälle. Se on myös saman asian tekemistä uudelleen eri välineillä ja pienin muutoksin asiakkaalle. Keskikokoisen IT-firman valkokauluksinen koodiapina ei ole huippuasiantuntija muuten kuin omasta ja äitinsä mielestä.

    Jos firmassa on esim. 15-50 työntekijää toteuttamassa monimutkaista kokonaisuutta huipputekijä palkataan systeemiarkkitehdiksi ja annetaan sille valta suunnitella, lopuista suurin tekee tylsää toimistotyötä. Se on henkisesti vaativampaa kuin tuotantolinja tehtaassa, mutta se ei vaadi kovin paljon luovuutta eikä siihen kannata palkata luovaa ihmistä. Ei autotehtaan kokoonpanolinjallakaan katsota hyvällä jos duunari keksii luovia ratkaisuja.

    Tällainen uudenaikainen kokoonpanotyö on fyysisesti helpompaa mutta henkisesti raskaampaa kuin vanhanaikainen kokoonpanolinjalla työskentely. Toisin kuin fyysisellä kokoonpanolinjalla, siinä joutuu koko ajan ajattelemaan, mutta työ ei ole erityisen luovaa. Ei ihme, että ihmiset masentuvat.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 2

  49. Liian vanha kirjoitti 3.4.2016 kello 21:23

    JY: Jos sovelluksen tekijät eivät tienneet mitä sykäykset ovat, vika on sovelluksen tilaajassa. Tilaajahan se määrittelee mitä haluaa ja testaa sovelluksen ennen kuin hyväksyy käyttöönoton. Valopäätkään eivät ole ajatustenlukijoita.

    Tämä asia on monta kertaa tullut mieleen kun Apotti -järjestelmän hankintaa on moitittu. Jos sellainen koodataan nollasta lähtien, vaatii se tilaajalta ymmärrystä siitä mitä on haluamassa ja hyvin usein se ymmärrys puuttuu. Aivan varma on, että yhtään halvemmalla sitä ei saa koodattua käyttökuntoon, kuin mitä siitä nyt maksetaan. Ainoa ero olisi, että koodi voisi jäädä tilaajan omaisuudeksi.

    Kyllä hankintaspeksissä oli selkeä kuvaus sykäyksistä ja niiden merkityksestä.

    Testauksessa oli säästetty ja se jäi toimittajan vastuulle,kuten oli esim Soneran verkko-ongelmatapauksessa,testaus oli Nokian vastuulla.

    Tämä on yleinen käytäntö nykyään,koska testausalustat ovat kalliita ja vaatii asiantuntevaa henkilökuntaa.

    Kokonaisvaltainen ulkoistaminwn on päivän sana ja niinpä ostajalla ei ole osaamista.

    Hyvä esimerkki on sote-palvelut,moni kunta on ulkoistanut koko sote-funktion,joren kunnassa ei ole edes alan osaamista

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    Suosittele: Thumb up 0

Jätä vastaus