Suomessa on meneillään kaupunkien pudotuspeli. Teollisuuskaupungeista katoavat tehdassalien työpaikat. Tilalle tulee korkean osaamisen ammatteja, jotka viihtyvät suurissa kaupungeissa lähellä toisiaan. Näitä urbaanien osaajienkeskittymiä, cityjä, ei Suomeen monta mahdu.
Nuoret osaajat ovat jo äänestäneet jaloillaan. Heistä peräti 72 prosenttia asuu Helsingin, Tampereen, Oulun, Jyväskylän ja Turun seuduilla. Tämän viiden kärkiryhmän perässä selvänä kuutosena kirii Kuopio, joka on parantanut selvästi tahtiaan viime vuosina.
Osaamiskeskittyminä menestyviä kaupunkeja ei Suomeen paljon tätä enempää mahdu. Koko maan aluerakennetta ajatellen olisi hyvä, että tämä kisa edes pysyisi kohtuulisen tasaisena, eikä kaikki keskittyisi Helsinkiin.
Jos SM-liigassa yksi joukkue on selvästi parempi kuin muut, tasapainoa ei paranneta tukemalla viitosdivarin joukkueita. Jos aluepolitiikan tärkeimmäksi tavoitteeksi otetaan koko maan pitäminen asuttuna, keskitytään herkästi vain heikoimpien tukemiseen. Sen tien päässä voi olla, että maassa on vain yksi menestyvä kaupunkiseutu.
Pohjois-Savon maalaiskunnilla ei olisi mitään tulevaisuutta ilman menestyvää Kuopiota. Maalaiskunnat voivat sitä huonommin, mitä kauempana ne ovat kaupungeista. Menestyvä Kuopio on koko maakunnan etu. Tämän sanon, vaikka sukuni onkin kotoisin Iisalmesta.
= = =
Maaseutua pidetään elinvoimaisena parhaiten suosimalla maaseutumaisia elinkeinoja paikasta riippumatta. Vika ei ole aina valtiossa. Suomalaisten pitäisi oppia arvostamaan ruuan laatua ja tietoa siitä, missä se on viljelty. Kaupan keskittyminen, joka näyttää vain jatkuvan, on tehnyt Suomesta bulkkiruuan maan. Tämä on paha juttu viljelijöiden ja koko maaseudun kannalta.
Biotalous luo työtä maaseudulle. Tosin metsänkorjuu kilpailee matkailun kanssa. Mobiilitekniikka saa aikaan sen, että kaupunkilaiset voivat vetäytyä mökille tekemään töitä läppärinsä kanssa. Vaikka maalaiskuntien asukasluku yhä laskee, keskimääräinen läsnä oleva väestö ei ehkä vähenekään, koska kesäasuntoja käytetään entistä pidempiä aikoja.
Mökkeilijätkään eivät enää tyydy askeettiseen elämään, vaan haluavat esimerkiksi syödä ravintolassa ja teettävät remontit jollain sellaisella, joka osaa tehdä sen. Ulkomaalaiset ovat tässä suomalaisia edellä. Kunnan kannalta jokainen ulkomaille myyty mökki on hyvä asia, koska se tuo vuoren varmoja turistituloja.
= = =
Kaupunkien pudotuspelin voittajat ja häviäjät eivät ole mitenkään kiveen hakattuja. Herraonnella – viisailla päättäjillä – on tavattoman suuri merkitys. Kuopion herraonni on ollut hyvä.
Kaupunkiasumisessa asuminen keskellä kaupunkia ruutukaavassa kävelymatkan päässä kaikesta on nostanut nopeasti suosiotaan niin Suomessa kuin ulkomailla. Kuopion vahvuuksiin kuuluu, että se on oikea kaupunki, jossa suuri osa pystyy asumaan kävelykaupungissa ruutukaava-alueella.
Tämä on viisaiden päättäjien ansiota, mutta on sitä avittanut sekin, että vesistöt ovat estäneet kaupunkia levittäytymästä ympäriinsä, millä moni muu kaupunki on pilattu.
= = =
Kuopion asemaa osaamisella menestyvänä kaupunkina heikentää sen pieni koko ja syrjäinen sijainti. Aloitin kirjoitukseni tällä palstalla korostamalla rautateiden merkitystä Kuopiolle ja siihen ajattelin myös lopettaa.
Juna on tärkeämpi kulkuneuvo kuin miltä sen osuus matkustajista antaisi ymmärtää. Ajatustyötä tekevät matkustavat selvästi muita useammin junalla. Heille junassa vietetty aika ei ole hukka-aikaa toisin kuin aika auton ratissa tai lentokenttien turvatarkastuksissa. Enemmistöllä junalla matkustavista on edessään läppäri.
Juna Helsingistä Kuopioon on tunnin verran liian hidas. Tämä tunti on ratkaiseva. Edestakaisessa matkassa se on kaksi tuntia. Päivän edestakainen matka ei oikein onnistu, koska perilläkin pitäisi aikaa olla.
Juna on myös aivan liian kallis. Edestakaisesta matkasta on 130 euroa liian paljon.
Lipun hintaan on onneksi tulossa muutos. Bussiliikenteessä on siirrytty säännöstellyistä hinnoista rajuun kilpailuun. Vaikka kilpailu vaarantaa syrjäseutujen yhteyksiä, koko joukkoliikenteen suosiota ajatellen se on erinomainen asia. Se myös parantaa maakuntapääkaupunkien asemaa Suomessa, koska kulkeminen niiden välillä halventuu olennaisesti.
Halvat bussit ovat haastaneet myös junat. VR ei voi ylläpitää sellaisia hintoja kuin se on ylläpitänyt.
VR on tuomittu häviämään kilpailun busseille lyhyillä vähäliikenteisillä väleillä. Se onkin heittänyt pyyhkeen kehää tappiollisimpien vuorojen osalta. Paha asia menettäville paikkakunnille, mutta hyvä suurille kaupungeille, kuten Kuopiolle.
Helsinki–Kuopio ‑lippu toisessa luokassa maksaa nyt 63 – 72 euroa suuntaansa. VR kuitenkin myy kymmenen matkan sarjakortteja 249 euron hintaan, siis 25 euroa suuntaansa. Lippu ei ole henkilökohtainen, sitä saa käyttää kuusi kuukautta ja se kelpaa vaikka Pendolinossa. Tässä alkaa hinta olla kohdallaan. Tampereelle sarjalipun saa vielä halvemmalla, 199 euroa.
Pitäisi enää saada nopeampi rata. Liikennevirastossa ja ennen kaikkea valtiovarainministeriössä lasketan raideliikenteen investointeja pelkästään liikennetaloudellisten hyötyjen kuten säästyneen polttoaineen ja aikakustannusten mukaan ottamatta huomioon edes sitä, että junassa voi tehdä työtä. Ruotsissa lasketaan mukaan aluepoliittiset hyödyt ja päädytään aivan toisenlaisiin ratkaisuihin.
= = =
Tämä on laskelmieni mukaan 37. kirjoitukseni tällä palstalla [LISÄYS 22.11.2015: Savon Sanomissa]. Olen päättänyt, että tämä saa riittää. On aika tehdä tilaa uusille kirjoittajille.
Kiitän kaikkia lukijoita. Olen ollut iloinen saamastani rohkaisevasta palautteesta.
(Kirjoitus on julkaistu kolumnina Savon Sanomissa)
Kyllä se että junassa voi tehdä työtä otetaan liikenneministeriön laskelmissa huomioon, aika junassa on laskennassa paljon halvempaa kuin autossa juuri siksi. Loogisesti näkemys perusteltu, kansantaloudellisesti ei.
Ajatus siitä, että koko Suomi pidetään asuttuna on tietenkin looginen mahdottomuus, sillä maassamme on ja tulee olemaan suuria alueita, joissa ei asu ketään. Ja itse asiassa ajatus alueellisesta tasa-arvosta on absurdi, kaikkia palveluita ei mitenkään voi olla joka paikassa — turha höpöttää tätä sote-uudistuksen yhteydessä.
Ei kannata harmistuttaa turkulaisia. Turussahan on (, kuten Tampereellakin,) paljon “nätei flikoi”.
Tarkoitatko nyt ‘Turun seutua’ vai viittaatko pienellä alkukirjaimella, sanassa ‘turun’ (seuduilla), yleisemmin kaikkiin markkinapaikkoihin ja toreihin sekä niiden ympäristöihin?
PS. Tori löytyy muistaakseni mm. niin Kotkasta (Kotkansaaresta) kuin Vaasastakin.
Millainenhan olisi Suomi jos olisi tasapäistämistä ja kommunismin pelkoakin uhmaten laitettu yliopistot aina ennestään vahvoille ja tuottavuudeltaan ainutlaatuisille tehdaspaikkakunnille. Suomea ei olisi tarvinnut rakentaa (enää) tyhjästä niin paljon ja olisi huimia osaamiskeskittymiä erilaisten palveluiden ja tuotteiden koko elinkaarelle.
Hyviä blogeja on vähän, yleensä ne ovat kaltaisteni merkityksettömien hallintoalamaisten yleisönosastokirjoittelua, tai poliittisten sihteerien esimiehensä nimissä kirjoittamaa puutaheinää ilman että palautteeseen reagoidaan mitenkään. Tämä blogi on ollut virkistävä poikkeus, mutta lienee aikaavievä ylläpidettävä joten ymmärrän päätöksen.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, maassa ja maailmalla tapahtuu isoja muutoksia, saas nähdä millainen maa ja maailma tästä syntyy ja synnytetään.
Hyviä pyöräilykelejä Blogistille ja muille samoin, kullekin mielenkiintonsa mukaan.
Olen lopettamassa kolumnipalstan Savon Sanomissa, en tätä blogia.
Ohimennen, Helsingissä — ja jopa Turussa — on kymmeniä ketjuihin kuulumattomia kauppoja. Jotkut kutsuvat niitä “etnisiksi”. Jos ketjukaupat harmittavat, siinä on vaihtoehto. Usein hinnat ovat ihan kilpailukykyisiä.
Mutta, joo, mitä tässä paasaamaan, kyllähän Osmokin niissä käynee säännöllisesti, kun kerran vastustaa kauppaketjuja.
Tai onhan sitä tosiaan vielä Stockmann, tuo korkeamman keskiluokan kapina alepoita vastaan.
Nyt jos koskaan on Suomessa oikea aika tehdä taloudellisesti järkeviä infrainvestointeja vaikka velkarahalla. Eli esim. ne radat kuntoon missä on tarpeeksi liikennöintiä sekä kasvupotentiaalia ja Savon rata on yksi niistä.
Toisaalta niitä pikkupolitikoinnin siltarumpuja ei tule tehdä. Tältä osin olemme vaarassa Kepun ollessa vallassa.
Soten ja jatkossa monia muitakin aloja hoitava maakuntahallinto yhdistettynä kepulaiseen aluepolitiikkaan tulee tarkoittamaan järisyttävää verotulojen siirtoa kirjoituksessa mainituista luonnollisista kasvukeskuksista kepulaisten hallitsemille perähikiöille. Valta‑, päätöksenteko- ja rahoitusrakennelmat ovat suuressa murroksessa suurten kaupunkien tappioksi.
Kuopiossa eteenkin Joensuu — Kuopio — Jyväskylä (-Tampere) on oma kasvukäytävä.
Kuopion ja Mikkelin keskinäinen päättymätön vääntö taas kuihdutti koko seutua.
Valtion alueellistamisella on aika surkeat tulokset niin ihmisten, tekemisen kuin johtamisen osalta. Jos pääkaupungista jotain siirrettään, niin Hämeenlinna, Lahti, Tampere suunta se missä perhe pystyy valitsemaan molempien työllistymisen ja asuinpaikkansa. Samalla asiointi onnistuu muiden toimijoiden kanssa.
Ok, hyvä juttu. Siksi siis Kuopio hyvänä esimerkkinä.
Maaseudun elinkelpoisena pitämisen suhteen olen ihmetellyt pidemmän aikaa, miksi muualla maailmassa toreille mennään ostamaan, koska siellä on kauppaa edullisempaa, mutta Suomessa pitäisi syystä X olla maksamassa extraa, että saa ostaa torilta. Kyllä, hinta on se joka massojen ostokäyttäytymistä sääntelee, ei mikään muu. Torit olisivat eläviä, jos hintataso olisi kohdillaan. Elävät torit voisivat merkitä myös elävää maaseutua.
Tehdastyöpaikkojen väheneminen on olut valitettava poliittinen valinta siltä osin, kun se on itseaiheutettua. Esimerkkejä hölmöilystä ovat sähköveron kaltaiset koko maata koskevat asiat ja paikallisten sankarien tekoset, kuten Turun ihan oma sekoilu dieseltehtaan ahdistamiseksi Italiaan, UM:n yritys saada SAKO:n tuotanto dieselmoottorien perään samaan suuntaan sekä Helsingin onnistuminen Itämeren ainoan voiteluainetehtaan siirtämisessä Pietariin.
Noista kaikki kolme viimeksimainittua muuten vaikuttavat Suomen huoltovarmuuteen. Olisi mukava kuulla kunnollinen selvitys, ketkä ovat syyllisiä?
Kaikesta yrityksestä huolimatta teollisia työpaikkoja tällä hetkellä on Suomessa, syntyy Suomeen ja jopa palaa Suomeen. Suomessa ei ole määräänsä enempää korkeasti koulutettuja tietotyöhön.
Olemassa olevat ja tulevat teolliset työpaikat ovat tärkeitä. Suomelle tärkeämpiä kuin monelle muulle maalle, koska pyrimme estämään mahdollisuuksien mukaan palveluelinkeinojen kehittymisen. Pyrimme estämään niin palvelut yksityisille henkilöille, kuten kodinhoitopalvelut että yleisemmin mm. ravintolapalvelut pyritään mm. alkoholi- ja työn verotuksella minimoimaan.
Teollisilla työpaikoilla on merkityksensä. Valitettavasti on niitä poliitikkoja, jotka yrittävät tuhota suomalaisen teollisuuden parhaan kykynsä mukaan. Muuten kirjoitus oli aika hyvä.
Onneksi et Osmo ole lopettamassa blogiasi! En ole aina samaa mieltä kanssasi mutta hyvin perusteltuja näkemyksiäsi on ilo lukea.
Liittyen liikenteeseen ja junan merkitykseen, automaattiautot voinevat tarjota vaihtoehdon raideliikenteelle. Jaetun omistajuuden malli, miten se toteutetaankin, laskee kustannuksia samalla kun automaattiohjaus mahdollistaa työskentelyn ja ajanvieton samaan tapaan kuin junassa. Ottaen huomioon joustavuuden, todennäköisesti nykyiseen nähden suuremman nopeuden, sekä suuremman yksityisyyden voi olla että junan, raitiovaunun tai metron voi olla vaikea kilpailla automaattiauton kanssa.
Esimerkkinä tällaisesta kehityksesta Volvon Concept 26 auto:
http://blog.caranddriver.com/volvo-concept-26-drivers-deserve-a-maybach-seat-in-our-automated-future/
Sanoo poliitikko, joka suunnittelee lisäävänsä Helsingin seudun asukasmäärää sadoilla tuhansilla.
Tarkoitatko että hyvinvointi tarkoittaa suurten kaupunkien naapurikuntien suuria omakotialueita? Laskitko vain veroeurot ja asukasmäärän kasvun, vai kattaako hyvinvointi muutakin?
Miksi pitäisi suosia erityisesti tätä ammattikuntaa? Miksi osaamisammatit pitäisivät elinvoimaa huonommin yllä? Ymmärsin että oletit osaamisammattien olevan niitä kaikkein tuottoisimpia. Ehkä tarkoitit, että maaseudulla osaamisammateista pitäisi suosia niitä, jotka omaavat kullakin paikkakunnalla parhaat mahdollisuudet menestyä. Toivottavasti et sitä, että osaaminen kannattaisi unohtaa maaseutumaisissa kunnissa.
Metsä- ja maatalouden (viljely‑, korjuu- ja paikallisen jalostustason) työpaikat ovat vähentyneet monta vuosikymmentä. Onko sinulla mielessäsi joitain tiettyjä biotalouden työpaikkoja, jotka toisivat työtä maaseudulle?
Taustaa: Se biotalous josta yleensä puhutaan tuo ison tehtaan Äänekoskelle ja muutaman lisätyöpaikan metsäkoneiden ja rekkojen kuljetttajille. Viinitilat ja vastaavat pienjalostusyksiköt voisivat ehkä työllistää enemmän, mutta niitä ei kai uuteen ylös ajettavaan biotalouteen lasketa. Marjojen poimiminen on työllistänyt viime aikoina ihmisiä, mutta uudet työntekijät ovat olleet pääosin ulkomaalaisia.
Aivan. Samoin maalaiset voivat tehdä töitä läppärinsä kanssa, ja käydä lomilla kaupungissa.
Suuri osa syrjäseutujen linja-autoyhteyksistä kuihtui jo autoistumisen myötä. Toistaiseksi liikenneyhteyksien keskuskaupunkien suuntaan koetaan keskimäärin kai parantuneen (erityisesti halventuneen) uuden bussivillityksen myötä. Muutamat VR-vuoroja jo menettäneet ovat tietenkin kärsineet, mutta hyötyjiä saattaa olla enemmän.
Uudet bussivuorot kilpailevat erittäin tehokkaasti myös, ja ehkä erityisesti juuri pitkän matkan yhteyksissä, esim. suoraan pääradan varrella. Hinnat ovat niin merkittävästi VR:n hintoja alemmat (esim. viidesosa), että pieni ahtaus (ja hieman heikompi läppärityönteon tehokkuus) bussissa ei häiritse.
Eikö kannattaisi siirtyä lobbariksi?
Lobbaaminen on tehokasta. 😉
Osmo Soininvaaralle: on hienoa ja ihailtavaa että joku jaksaa miettiä näitä maamme asioita ja päätöksiä sekä esittää älykästä kritiikkiä suunnitelmista. Suomen, Euroopan, Yhdysvaltain jne. ongelmat tiivistyvät aina kuitenkin tähän samaan: kuinka me ihmiset oppisimme elämään tasapainossa ympäristömme kanssa? Kulutamme liilkaa, saastutamme liikaa, lisäännymme liikaa… Maapalloja on vain yksi.
Hyvä kirjoitus Osmo, mutta jäin miettimään miten suuriin raideinvestointeihin pitäisi suhtautua itseään ajavien autojen tehdessä tuloaan? On aivan mahdollista ellei jopa todennäköistä, että 10 vuoden päästä Kuopiosta Helsinkiin kuljetaan oman auton takapenkillä läppärin kanssa istuen. Jos auto vielä kulkee ekosähköllä, siinä jää juna toiseksi — autolla kun pääsee ovelta ovelle, ja paikan päälläkin on sitten kulkeväline käytössä.
Osaamisammatit keskittyvät siksi että ne vaativat isohkoja verkostoja. Mainostoimisto ei elä ellei asiakkaita ole joko paljon tai todella isoja. Softatalot eivät elä jos asiakkaita ei ole paljon tai todella isoja. Jne. Toki myös maalari tai muurarikin elää vain jos asiakkailla on niin paljon maalattavaa että elantoa riittää. Suomen verotuksella maalarit, muurarit ja maanviljelijät eivät oikein elätä toisiaan. Tarvitaan softantekijöitä, lääkäreitä ja lakimiehiä joilla on varaa. Tätä voisi kyllä korjata alentamalla työn verotusta.
Minusta oletus, että menestys vaatii korkeaa ylemmän korkakoulututkinnon suorittaneiden määrää, on väärä. Tulevaisuuden menestysalohin kuuluu peliala, jossa pöhinää on pienemmilläkin paikkakunnilla, kuten Kajaani ja Kotka. Alan koulutus ja kaupungin panostus yritystoimintaan on tulevan menestyksen resepti kaikilla aloilla. Ei siihen tohtorinhattua tarvita.
http://yle.fi/uutiset/pelialalla_paiskitaan_oikeita_toita/6593623
No eihän yliopistojen tehtävä ole tuottaa valkokaulusduunareita vaan kasvattaa akateemisesti sivistyneitä tutkijoita!
Yliopistojen taso laskee, kun kaikki nuoret survotaan sisään ja kaikki eivät nyt ole vain niin hyviä siinä mitä yliopistossa opiskellaan. Jos yliopisto aikoo saada rahaa, niin huonommatkin täytyy päästää läpi, ja se onnistuu vain laskemalla tasoa tai katsomalla läpi sormien. Ja tätä tapahtuu suomalaisissa yliopistoissa jatkuvasti.
Yliopistojen pitäisi päästä takaisin tähän aitoon tehtäväänsä, joka on tuottaa tutkijoita.
Ei se määrä, vaan laatu.
He, joilla ei ole minkäänlaista motivaatiota tai halua tutkijaksi, ei pitäisi koskaan edes hakea yliopistoon.
Mutta, ongelmana on se, että ammattikorkakoulut eivät monessakaan tapauksessa tarjoa riittävää osaamista.
Siis, pitäisi kyetä parantamaan ammattikorkeakouluja, jotka sitten tuottaisivat sen bulkin työmarkkinoille.
Suomessa on kymmeniä tuhansia yliopisto-opiskelijoita, joita tutkijan ura ei kiinnosta pätkääkään, vaan pelkästään ura yksityisellä sektorilla.
Lisäksi ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa voisi siirtää kohti oppisopimusjärjestelmää, jossa yritys ostaa koulutettaville työntekijöille kokonaisuuden ammattikorkeakoululta.
Siis, jos yritys tarvitsee itselleen motivoituja ja sitoutettuja työntekijöitä, vaikkapa automaatioinsinööreiksi, niin yritys rekryäisi henkilöt, joiden koulutuksen yritys maksaisi.
Lisäksi pitäisi muutenkin siirtyä pois nykyisestä ammattikorkeakoulusta, johon otetaan x määrä opiskelijoita ja rajoittavana tekijänä on seinät.
Ammattikorkeakouluja voisi ripotella ympäri maata, lisätä niihin oppisopimusjärjestelmän ja etäopiskelun.
Yliopistoja taas pitäisi purkaa ja keskittää. Antaa niiden keskittyä tutkimiseen ja sivistyneiden tutkijoiden kasvattamiseen.
Itse opetuksen sisältöhän on pääpiirteittäin Suomessa hyvää tasoa, myös ammattikorkeakouluissa.
Niin, on aika huvittavaa, että ihmiset menevät yliopistoon, koska eivät “päässeet” ammattikorkeakouluun. Tämä on mahdollista Suomessa, koska ammattikorkeakoulujen rajoittavana tekijänä ovat seinät. Ei voida ottaa sisään enempää, vaikka tunkua olisi.
Toivottavasti Osmo ei tarkoittanut ensinmainittuakaan. Kuntasidonnaisuus on (osaamisammateissa) enempi maailman välisarjan kaupunkien juttu. Isojen kaupunkien vaikutusalue on koko maailma. Välisarjan kaupungit vetoavat vielä paikallisuuteen. Se osuus mikä toimeliaisuudesta vielä on pikkukaupungeissa pohjautuu, ehkä yllättäen taas, globaaliin kysyntään ja absoluuttiseen paikkariippumattomuuteen ja täydelliseen verkostoitumiseen. Välisarjan kaupunkien pelastus voisi olla luopuminen kaikkivoipaisuuden harhasta ja ryhtyä yhteistyöhön!
Itseajava auto ei poista matkapahoinvointia joka on seuraus, jos autossa yrittää käpistellä läppärin kanssa.
Junayhteyksissä on kaksi ongelmaa. Radoilla huippunopeus on vielä yleensä 140 km/h, ellei alempikin, kun uudemmalla junakalustolla se on 200 — 220 km/h. Toisaalta useimmat reitit Helsingistä Osmon mainitsemiin maakuntakeskuksiin ovat enemmän tai vähemmän epäsuoria. Turkuun pitää kiertää Karjaan kautta ja Kuopioon Kouvolan.
Näin rautatiet antavat melkoisen kilpailuedun maantieliikenteelle. Ainoastaan Vaasaan reitti on kutakuinkin suora.
Ensin mainittua ongelmaa voi korjata verrattain pienin panostuksin kuten esimerkiksi Pohjanmaan radan kunnostuksen yhteydessä on tehty. Jälkimmäinen ongelma vaatii tietysti kokonaan uusia ratoja ja on siten huomattavasti kalliimpaa.
Rautateillä on luontaisesti merkittävä nopeusetu, jos sitä vain päästään käyttämään. Nykyiselläänkin juna on Kuopioon nopein maaliikennemuoto; itse asiassa Helsingin ja Mikkelinkin välillä se on nopeampi kuin Onnibussi, joka ei pysähdy kuin kahdella välipysäkillä.
Juha
Informaatioteknologiahan on jo tehnyt maailmasta yhden kylän. Pikkupaikkakunnilla kehitetään vaikkapa tietokoneohjelmia muiden tarpeisiin, eikä käyttäjä huomaa eroa pikkupaikkakunnalla ja isolla paikkakunnalla kehitettyjen ohjelmien välillä. Verkossa tuotteet käyvät kaupaksi kitkatta, ja yhteistyö sujuu hyvin.
Hahmotan maailman niin, että joillain aloilla koolla ja sijainnilla ei jatkossa ole paljoakaan merkitystä. Intia myy jo muille puhelinpalveluita, ja Suomen pikkukunnissa on verkkokauppoja.
Osa suurten paikkakuntien vahvuuksista ei katoa. Hallinnollisilla keskuspaikkakunnilla on edelleen vetovoimaa siksi, että jo pieni ero saavutettavuudessa / lobbailumahdollisuksissa on merkittävä. Samoin yliopistot ovat edelleen paljolti keskitettyjä, vaikka etäopiskeluakaan ei mikään nykyään periaatteessa estä.
On mahdollista, että osaamiseen perustuva talous on tulevaisuudessa maaseutumaisissa ympäristöissä joillain aloilla jopa kaupunkeja yleisempää. Näin siksi, että itsenäiset netissä toimivat yrittäjät voivat valita asuinpaikkansa vapaammin kuin joihinkin tehdas- tai toimistokomplekseihin sidotut työntekijät. Aloitetaan vaikkapa maatalouden tarvitsemista verkkopalveluista ja ohjelmista (siksi että enemmistö kiinnostuneesta kehittäjäkunnasta asuu maaseudulla jo nyt).
Maailma siis muotoutuu uudelleen. Aika näyttää mihin suuntaan ihmiset sitä ohjaillevat.
Suuret kaupungit ovat suosituimpia asuinpaikkoja ensinnäkin siksi että niissä on jatkuvat työvoimapula ja tarjolla töitä jatkuvasti myös niille joila ei ole huippukoulutusta tai jotka eivät ole huippuammattilaisia.
Ylempi korkeakoulututkinto on maisterin‑, ei tohtorintutkinto. Pelifirmoissa on töissä paljon maistereita, jonkin verran tohtoreitakin.
Suhtaudun vähän skeptisesti näihin “pelintekijäkouluihin”, niin amk- kuin ammattikoulutasolla. Tulokset eivät vielä ole olleet hirveän lupaavia, jos tulos mitataan rahassa eikä positiivisessa pöhinässä.
Yliopistojen tehtävä on aina ollut tuottaa kruunulle hallintovirkamiehiä. Mitään muuta tarkoitusta sillä ei oikeastaan ole. Se, että yliopistoihin on otettu epämääräisiä oppiaineita, ei tätä faktaa muuta.
Käyn työni puolesta usein Kuopiossa, ja kokemukseni perusteella voin sanoa ettei asia ole näin.
Auto on nopeampi: matka-aika ovelta ovelle on 3.40–4.10 tuntia. Junista vain pendolino pääsee asemalta-asemalle tähän. Päälle vielä matkat asemalle ja asemalta, ja kun otetaan huomioon se, ettei juna välttämättä lähde juuri silloin kun haluaisit, niin lopputoloksena junalla häviää päivän reissulla jopa pari tuntia.
Käyttäisin mielelläni junaa sen mukavuuden takia, mutta hitaus ja kalleus tekee sen huonoksi vaihtoehdoksi.
AV
Vielä tässä kuussa voit ostaa kymmenen matkan sarjalipun Helsingistä Kuopioon 249 eurolla. Peittoaa halpuudessa kyllä auton.
Nimenomaan näin. Laatuun päästään vain siten, että opiskelijoilla on vahva sisäinen motivaatio, jota opiskeluympäristö ja opiskelukäytännöt tukevat. Tällä hetkellä yliopistossa lienee suorittajia noin 80 % ja motivoituneita noin 20 %.
Selvitykset ovat paljastaneet, että opintoihin välineellisesti suuntautuvat ja opintojaan välttävästi suorittavat valmistuvat (nopeasti), kun taas opinnoissa menestyvät ja sisäisesti motivoituneet saattavat heittää leikin kesken.
Tälle epäsuhdalle täytyisi tehdä jotain. Oma ehdotukseni on, että opinnot siirretään verkkoon kenen tahansa ulottuville, minkä jälkeen opiskelijoita karsitaan opintojen edetessä opintomenestyksen perusteella.
Opintojen sisällöissä täytyisi keskittyä oppimisen tukemiseen sen sijaan että luetaan tieteellisiä teoksia, jotka ovat oppimispsykologisesti kelvottomia oppimiseen.
Tiede on yksi asia ja oppiminen toinen. Tieteellisellä aineistolla oppiminen jää aina pinnalliseksi. Ensin pitäisi oppia asia siihen tarkoitetulla välineistöllä, ja vasta sitten katsoa opittuun tieteellisten lasien läpi.
Pitää paikkansa.
Käytännön toteutuksessa muutama asia johtaa kuitenkin siihen, että tämä on harvinaista:
1. Läppärinkäyttäjät eivät yleensä halua asua syvällä maaseudulla, vaan yliopistokaupungissa.
2. Jos haluaa asua maaseudulla, mutta tarvitseekin töitä, on hyvin vaikeata vakuuttaa 300 km päässä asuvaa työnantajaa pätevyydestä ja siitä, että hommat onnistuvat kotona läppärillä. Työllistyminen maaseudulla on siis paljon vaikeampaa kuin kasvukeskuksessa.
3. Kohdasta 2 seuraa, että myös puolison on vaikea löytää töitä.
4. Kohdista 1–3 seuraa, että maaseudulla toimivan asiantuntijapalveluita tarjoavan yrittäjän on vaikea laajentaa, sillä hän ei saa työvoimaa.
Rekrytoinnin vaikeus on tosiasia. Ero kasvukeskuksen, jossa on yliopisto ja kasvukeskuksen, jossa on edelliseen verrattuna oikea tiedekunta yliopistolla, on suuri (“kokemusta on”). Niinpä ero yliopistokaupungin ja todellisen maaseudun välillä on pakko olla järkyttävä.
Eivät ne yliopistot muuallakaan pelkkiä tutkijakouluja ole . Monessa maassa yliopistot kouluttavat suuremman osan nuorisosta kuin Suomessa
Esim Norjassa, Englannissa , Etelä-Koreassa etc ikäluokasta suurempi osa valmistuu yliopistosta
Mutta useimmille riittää ns alempi korkeakoulututkinto ja ylempään tutkintoon, joka on tutkimuspainotteinen, jatkaa pienempi osa
Olen yleensä ollut jonkinlainen edelläkävijä, läppärin kanssa tein hommia junassa jo 1998. Viime vuosina Helsinkiin on menty työhommissa mieluummin autolla, koska se on nopeampaa, mukavampaa ja autossa voi keskustella rauhassa. Tai pitää telcoja.
Ennustan että 10 vuodessa puheentunnistus kehittyy sille tasolle, että ihmiset alkavat taas arvostaa omaa tilaa, jossa voi rajatusti puhua ilman että kaikki kuulevat. Ehkä näitä blogikommenttejakin sanellaan nopeammin kuin kirjoitetaan.
Tai jotain muuta yllättävää.
Internet on tuomassa tähänkin avun.
Sinne on syntymässä virtuaalisia toreja, joilta voit ostaa maatilojen, puutarhojen, kalastajien jne. tuottamia elintarvikkeita melkein kotiovellesi toimitettuna. Maatilan jne. ja sinun välilläsi saattaa olla paikallinen yhden miehen kuljetusyritys tai ei edes sitäkään, koska emäntä tai isäntä tekee mielellään itse kierroksen, kun tilauksia on kohdeseudulla tarpeeksi.
Hinnat ovat yllättävän kilpailukykyisiä, mutta et välttämättä saa pihvejä enää tilauspäivän illaksi.
Pahoittelen, että kirjoituksestani uupuivat opettajat. Tietenkin yliopistoilla on myös tärkeä tehtävä kouluttaa opettajia! Mutta tarvittavien opettajien lukumäärää voidaan ennakoidan helposti syntyvyyden perusteella.
Itse näkisin, että korkean osaamisen ammateissa vielä asikassuhteita tärkeämpi keskittymisvaikutus tulee työmarkkinoilta. Kyllä turkulaiselle (tai intialaiselle…) yritykselle voi tehdä brändi-ilmeen yhtä hyvin Mäntsälässä kuin Helsingissäkin, ja softa kulkee tietoverkkoja pitkin minne vaan, mutta osaavien tekijöiden rekrytöiminen on käytännössä mahdotonta jos niitä ei yksinkertaisesti ole lähialueilla saatavilla. Eikä kukaan osaava tekijä muuta Mäntsälään yksittäisen työnantajan perässä, jos Helsingissä on tarjolla useita joita voi kilpailuttaa toisiaan vastaan.
Asiakasverkostot (ja perhesiteet) sitten saavat aikaan sen, että korkean osaamisen työmarkkinat eivät voi syntyä tyhjiöön. Eli esimerkiksi “Peliklusterin Business Parkin” rakentaminen johonkin syrjäkylään on kuolleena syntynyt ajatus.
Vaikuttaako läppärin käyttö jotenkin preferenssihin? Maallakin on melkoinen joukko läppärin käyttäjiä. Oletitko konen tyypin tai olemassaolon vaikuttavan heihin jotenkin?
Uskon että molemmissa tapauksissa (kaupunkilainen töissä mökillä, maalainen töissä maalla) helpointa on olla itse oma työnantjansa. Näin menetellen työnantaja ei kysele turhia etätyönteon maittavuudesta mökillä tai maalla.
Maaseudulla läppärin kanssa työtä tekevä saattaa tehdä näin siksi, että puoliso on töissä maaseudulla. Eli läppärin käyttö on tässä helpottava tekijä, ei hankaloittava.
Ei kai päde kovin vahvasti, jos on hommissa, joihin etätyöskentely läppärillä sopii hyvin, kuten tässä esimerkissä.
Ongelmat vähenevät oleellisesti, kun puhutaan töistä, joita voi tehdä etätyönä läppärillä.
Näytti siltä, että erkanit jo hieman sivuun OS:n mökki-skenaariosta matkan varrella. Puhummeko vielä (kaupunkilaisten ja maalaisten) vapaasti valitsemasta fyysisestä työntekopaikasta (läppärin mahdollistamana)?
Osa ihmisistä elää yksin omissa maailmoissaan, osa arjessa, osa median luomassa “pöhinämaailmassa”. Media tuntuu rakastavan pöhinäjuttuja ja erikoisuuksia, erityisesti poikkeavuuksia. Niistä voi muodostua aika kummallinen maailmankuva, jos mitään kritiikki-suodatinta ja asioiden painoarvon merkitystä ei käytä. Pelifirmat ovat vain pieni osa kokonaisuudesta.
Jos maailmaa tarkastelee vain pintamedian, vaikkapa esimerkiksi yksinomaan Hesarin Nyt-liitteen kautta, voi reaalimaailman karu todellisuus helposti unohtua. Maanantai-illan kävelykierros Kampin, Bulevardin, Erottajan ja Ison Roban suunnalla, sekä monet uudet, (viikonlopun jälkeen!) tyhjyyttään huutavat ravintolat ja kapakat, tai niiden välimuodot, kertoivat siitä ehkä hiukan enemmän. Niistä eivät löytyne nykymaailman puurtajat. Syntyvätkö parhaat pelitkään pöhnässä?
No, ehkä päivä oli väärä, mutta jäin silti miettimään, riittääkö neljäkään “ravintolapäivää” vuodessa löytämään tuolle alalle parhaat ja (joka suhteessa, myös taloudessa) osaavimmat alan yrittäjät, ja pitämään yrityksensä myös pystyssä.
Kaupunkikuva siinä kyllä köyhtyy, jos joka “näyteikkunan” takaa löytyy jatkossa enää vain baari, ravintola, pizzeria, muoti- tai pyöräliike. Kuka kantaisi huolta keskustan kadunvarsien näkymien monipuolisuudesta? Pelkästään kapakoilleko löytyy keskustasta nykyisin enää kysyntää? Se on mielestäni aika köyhää …
Ehkä Helsingin pitäisi tosiaankin kasvaa oikean kaupungin mittoihin, tyyliin ja kaupunkielämän monipuoliseen kirjoon, ikävimpiä lieveilmiöitä lukuunottamatta, mutta miten tuo tehdään fiksusti?
Toisaalta, Helsinginkin tulisi kyetä säilyttämään tyylinsä, vaikka se kasvaisi.
Myös yhteyksiä eri puolelle maata tulee kehittää sujuvammiksi, jotta matkantekoon ei kuluisi liian paljon aikaa. Tavoitteeksi esim. VR:lle tulisikin ottaa vaikkapa aluksi: “Junalla tunnissa Helsingistä Tampereelle tai Turkuun, ja tietysti myös vastakkaisiin suuntiin!”
Vaika kysymys:
Kuopioon on matkaa Helsingistä 464 rautatiekilometriä, ja lyhin matka-aika on runsaat 4 tuntia. Keskinopeus siis on (pysähdyksineen)105 km/t. Lyhin matka maanteitse on 384 km. siis 80 lyhyempi.
Lyhyemmällä ratayhteydellä Toivakakn kautta (samlla tämä kaivattu suora ratayhteys Jyväskylään) matka siis lyhennettäisiin 80 km , ja periaatteessa vajaalla tunnilla. Mutta sitten Mikkeli jäisi matkasta pois, mikä ei mikeliläisistä epäilemättä ei olisi kivaa.
Ratayhteys Heinolasta Otavaan ja Mikkeliin lyhentäisi matkaa 40 km, noin huolimattoamsti kartasta katsoen.
Kuinka paljon on päivittäin matkustajia Hgistä Kuopioon? Kuinka paljon lisääntyisi? Kuinka paljon tällaiseit oikoradat maksaisivat osapuilleen?
Tällaisia ksysmyskiä kävi mielessä, kun varsinaisin töihn tarttuminen ei oikein maistu.
Suomiha on pieni maa: suunnilleen saman verran asukkait kuin sanokaamme Kölnin lähiympäristössä.
Eivät nuo etäisyydet ole enää ongelma, kokouksen voi pitää nettineuvotteluna eikä matkustamista tapahdu
Tapasin juuri vanhan kollegani, hän on täissä Nokialla ja hän kertoi, että nykyinen organisaatio, jossa hän on töissä toimii yhdeksässä maassa , yksittäisiä henkilöitä eri paikoissa
Neuvottelut ovat pääasiassa nettineuvotteluja , kaikille yhteisiä naamapalvereja on kerran vuodessa, muutama pienellä porukalla asiakkaan tarpeen mukaan.
Ei organisaatio tarvitse toimiakseen matkustamista.Naamapalveri on lähinnä sosiaalinen tapahtuma, jossa päivitetään henkilökohtaista tietoa
Ei sitä mäntsäläläistä kiinnosta mäntsälät sinänsä hän vain sattuu asumaan siellä ehkä lapsuudestaan saakka eikä ole ajatellut muuttaa myöskään hanoihin vaikka asiakkaat ajanhetkellä x olisivat siellä. Välisarjan kaupungit ovat tärkeitä paikallisina instituutioina eivätkä hevillä luovu asemastaan. Se on totta. Yliopistot eivät tule sallimaan etäopiskelua jota toinen kommentaattori kaipasi. Muut toimivat nomadimmin. Tyyliin “Nyt vain sattuu olemaan näin. Ja jos ei olisi niin sitten on toisin.” Huom!. tämä ei mitenkään poissulje sitä, että välisarjan kaupungissa on 101 osaajaa ja nomadipikkukaupungeissa 100 osaajaa. Poliitikot tietenkin ylistävät noita 101 osaajaa koska se on enemmän kuin 100. Aina. Itseisarvoisesti.
Korjaus, sallivat kyllä. Mahdollisesti ei jakamistalouden avoimuudella mutta kuitenkin.
Sulla on vanhentunutta tietoa. Etäisyys Helsingistä Kuopioon on Lahden oikoradan käyttöönoton jälkeen 439 km. Eli matka lyheni jo v 2006 30 km:llä. Kun VR saa ohjausvaunu-systeemit trimmattua, voidaan pysähdysaikaa Kouvolassa lyhentää 15 minuutista n 5 minuuttiin. Käytännössä matka taitiiuisi himpun verran alle 4 tunnin silloin.
Se on ihan kilpailukykyinen matka-aika autojen kanssa ainakin talvikeleiillä. Moniko autoilija joka ajaa Helsingistä Kuopioon alle 4 tunnissa noudattaa nopeusrajoituksia?
Pendolino näyttää ajavan H:gistä Kuopioon ajassa 3:58
Kaikkia töitä joita tehdään läppärillä voidaan tettää Intiassa ja Kiinassa. Myös pelejä voi rakentaa Intiassa tai Kiinassa. Tietysti niitä töitä voi tehdä Pihtiputaallakin mutta pitkässä juoksussa ei minkään firman kannata maksaa siitä työstä enemmän kuin mitä Kiinassa tai Intiassa maksetaan, varsinkaan os työ ei ole johtamista, ja kaikista ei voi johtajia tulla. Vielä kun ottaa huomioon että kaikki puhuvat englantia, joskin jotkut sellaisella korostuksella että siitä ei saa selvää.
Suomi on siinä ja siinä vaiheessa että jos ei uutta Nokiaa synny niin suuren osan porukasta on pakko muuttaa täältä pois leivän perässä. Vähän niinkuin 1800-luvulla muutettiin Amerikkaan tai 1950–70-luvulla Ruotsiin.
Maaseutu ja teollisuuspaikkakunnat tyhjenevät ja Helsingin kasvukin kääntyy laskuun, kun virkamiehiä tarvitaan entistä vähemmän.
Ei mitään Nokiaa rakennettu telcojen avulla vaikka heidän valmistamat tuotteet mahdollistivat sen. Eui kannata aina elää niinkuin opettaa. Nokian, Koneen, Wärtsilän, Marimekon sun muiden innovaatiot syntyivät siksi että sodan jälkeen tarvittiin hyödykkeitä joiden valmistus kuluttivat raaka-aineita, energiaa ja työvoimaa ja ulkomaan valuuttaa mahdollisimman vähän. Ne syntyivät niin että tuotekehittäjät pistettiin yhteen huoneeseen vuorokausiksi eikä päästetty ulos ennenkuin mitään syntyi.
Miettikää vähän mikä on se resurssi mikä teollisuusmaissa rajoittaa elämää eniten ja mitä miellä vielä on.
Suomessa on puhdasta vettä. Suomessa on osattu valmistaa olutta, viinaa ja virvoitusjuomia mutta brändäys on vähän epäonnistunut tai jääty suurten jälkeen. Miltä kuulostaa suomalainen kivennäisvesi jolla on sama nimi kuin millä Ranskan 2. maailmansodan aikaista miehityshallitusta kutsuttiin? Tai appelsiinilimsaa israelilaisen kaupungin mukaan? Vähän omaperäisemmät brändit tekisivät hyvää. Koskenkorva on hyvä brändi, parempi kuin Finlandia esim.
Suomen yliopistot voisi kouluttaa myös opettajia muiden maiden peruskouluihin tai ainakin “koulutuspaketteja”, mutta me halutaan pitää pesuskouluamme omanamme. Sakemannit kehittivät aikoinaan Steiner-koulut joista tuli suosittuja aikanaan koko maailassa.
Suomen Puolustusvoimien koulutusta arvostetaan muualla maaailmassa, mutta NATOon kuulumattomuus estää suuremmat yhteistyöt muiden maiden kanssa, no jotain lentäjiä sentään koulutetaan.
Käytännössä Suomen matkailu on aneemista jo Ruotsin ja Norjaan verrattuna. Ja ruoka. Berlusconi oli oikeassa. Matkailuteollisuus on kuitankin maailman suurin teollisuus ja jos tänne saadan vain risteilylaivoja poikkeamaan päiväksi niin sillä ei hurrata. Venäläistenkin matkailu tänne johtui pääasiassa tax-free ostoksista.
Täällä on kiinnostavia matkailukohteita mutta niihin päsee useimmiten vain omalla autolla. Rautatieyhteyksiä pitää kehittää myös matkailua ajatellen, ei pelkästään työmatkaliikennettä tai teollisuutta varten. Kesäsesongin aikana pitäisi saada junia kulkemaan Porvooseen, Raumalle ja talvella Kuusamoon (Taivalkoskelle) ja Vuokattiin, Nilsiään ja Lahden Salpausselällekin olisi hyvä kulkea juna vaikka viikonloppuisin.
Tossa nyt muutamia ideoita. Saa vapaasti hyödyntää.
Tarkennettakoon että virtuaaliläsnäolo, virtuaalikypärät, 5G ja erilaiset puoliautomaattiset pilvitekoälyt sekä puheentunnistus muuttavat työskentelytapoja ja paikan merkitystä.
Kyse ei oikeastaan ole enää edes teknologian mahdollisuuksista, vaan työkulttuurin muutoksessa. Mutta muutosvastarinta suomalaisissa yrityksissä on kova, sen olen huomannut.
Junan tai robottiauton kyydissä läppärillä työskentely kuulostaa minusta vain niin vanhanaikaiselta jo nyt vuonna 2015. Saati sitten vuonna 2025.
Mutta toki jossain lähetellään vielä telefakseja ja tulostellaan paperia. Käy se niinkin.
Kaikki työ, joka nykyvälineillä voidaan teettää järkevästi halpamaissa, teetetään halpamaissa. Mutta mitä tahansa läppärityötä ei voi/kannata teettää halpamaissa — onneksi. Läppärityö ei ole lapiotyötä.
Toivottavasti sitä autoa ajaa kuljettaja, eikä “telcoilija”, jonka huomio on puhelimessa, eikä liikenteessä.
Kaikki eivät opi käyttämään noita uusimpia vehkeitä, 50+ porukka on auttamattomasti pihalla. Tai he oppivat jos heille rautalangasta väännetään mitä niillä voi tehdä, mutta pelkästään nuo vehkeet eivät herätä intohomoja sen enempää kotona tai töissä.
Jotkut ihmiset vain haluavat elää vähän vanhanaikaisesti, lukea paperilehteä aamulla, jutella työkavereiden kanssa lounaalla, katella telkkarista 40-luvun mustavalkoelokuvia, mennä teatteriin katsomaan näytelmiä tai stadionille katsomaan jalkapallo-ottelua. Kaikkea mahdollista voi digitalisoida mutta onko järkeä?
Paperin antama käyttökokemus on monessa hommassa aivan ylivoimainen. Minulla on koko ajan käytössä kolme 27″ näyttöä ja silti pöytä on täynnä printtipapereita, avolehtiöitä, piirustuksia, post-it lappuja (joita on tietenkin myös virtuaalisena myös windowsin työpöydällä).
Jos olisi pakko valita, niin tulostin jäisi ja tabletti sekä älypuhelin lähtisivät.
Paperihan on aivan huipputuote, etenkin kun se yhdistetään innovaatioon, joite me ammattilaispiireissä kutsumme siniseksi ja punaiseksi kynäksi.
Sitä pitää vain osata käyttää ja jalostaa. Post it on hyvä esimerkki siitä, ettei paperin tarvitse aina olla A4-arkeissa ollakseen kätevää.
On olemassa myös paljon tietyn alan asiantuntemusta, kielitaitoa tai muuta vaativaa osaamista vaativia läppäritöitä. Intia saattaa hoitaa tulevaisuudessa monet rutiinitasoiset globaalit hommat, ja monia erikoistuneempiakin aloja, mutta Suomellekin jää oma nichensä.
Itse asiassa Suomen keskimääräistä korkeampi elintaso mahdollistetaan nimenomaan niin, että Suomi keskittyy aloihin, joilla se kykenee olemaan askeleen muita edellä. Osa eduista on kiinteitä, kuten metsät ja kyky toimia kaukoidän lentojen solmukohtana. Osa taas perustuu enemmän hyvätasoiseen koulutukseen. Osa myös harjoitettuun politiikkaan, kuten halvan energian tarjoamiseen.
Läppäritaloudessa koulutus ja osaaminen ratkaisee. Rahaa Suomi voi tehdä nimenomaan sillä, että on askeleen edellä muita, ei niinkään sillä, että tuottaisi bulkkia halvalla (nykyisin esim. pelejä ja tietoturvaa).
Ongelmissa ollaan. Tosin nälkä ei vielä kolkuta ovella, joten myös kulutustason laskeminen on toistaiseksi yksi täysin varteenotettava vaihtoehto.
Hyviä ideoita. Matkailusta mieleen tuli se, että nykyinen villitys valjastaa Suomen luonto biotalouden ja energiatuotannon tarpeisiin sotii tuota luonnon ja matkailun houkuttelevuutta vastaan.
En käytännössä koskaan aja ylinopeuksia (vaikka nopeusrajoitukset ovat usein täysin naurettavia, ovatko muut Eurooppalaiset niin paljon parempia kuskeja että voivat ajaa samanlaisissa paikoissa jopa 30km/h nopeammin?), ja kesärajoituksilla väli Leppävaara-Kylmälahti Kuopiossa (jota itse ajan usein) sujuu keskinopeudella 99–103km/h ja vie aikaa 3h45min. Talvella menee enemmän.
Junassa istuminen olisi paljon mukavampaa, mutta vie aikaa yli kaksi tuntia kauemmin (ovelta ovelle edestakaisin), on kallista (myös matkat asemalta toimipisteelle maksavat, taksilla helposti 60€ lisää, julkinen taas vaatii Kuopion päässä hirveää säätämistä ja kävelyä esim. räntäsateessa), eikä voi puhua puhelimessa niin avoimesti.
Lentokonetta taas vihaan, jatkuvan odottelun ym. säätämisen takia. Ovelta ovelle lentokoneella voittaa 30–50 minuuttia autoon verrattuna tuolla matkalla, eikä se aika todellakaan ole lentokenttäpiinan arvoista.
Suomi vain on aivan liian harvaan asuttu millekään järkevälle julkiselle liikenteelle, sen huomaa kun noita korpisuoria pitkin kurvailee, tai katselee loppumattomia metsiä lentokoneen ikkunasta.
Toki, jos pysyy fyysisesti tietyssä paikassa. Minä en pysy. Työssäni tai työpaikallani ei ole yhtään paperia, ellei puhuta satunnaisista roskista tai esitteistä.
Nykyistä esimiestäni en ole nähnyt fyysisesti koskaan. Videoneuvotteluissa toki monta kertaa viikossa.
Toki, olen pyörittänyt kanban-taulua post-it lapuilla vuosina 2010-11 ja 2013. Ihan näppärää, jos kaikki ovat fyysisesti läsnä.
Nykyisessä työssä ei onnistuisi, koska työntekijä ovat hajallaan ympäri maailmaa ja aikavyöhykkeitä. Meillä on töiden hallintaan käytössä useita pilvipalveluita ja sovelluksia.
Paperia ei ole missään, tulostinta ei kukaan käytä. Uskon että tämä on enemmän arkipäivää 10–20 vuoden kuluttua.
Ja toki paperia ja kynää käytetään vielä 20 vuoden kuluttuakin, koska ne ovat yksinkertaisesti hyviä ja näppäriä työkaluja.
Kiitoa tarkennuksista. Rautatiematkassa luotin Wikipediaan,
Jos keskinopeus on 100 km/h paikkeila ja suurin osa matkasta ei ajeta moottoritietä niin silloin on ollut pakko ajaa ylinopeutta lähes koko ajan. Tietysti ajankohta merkitsee, itse olen ajanut pk-seudun ja maakuntien välisiä matkoja vain viikonloppuisin jolloin aina jossain muodostuu pitkiä jonoja jotka vetävät hitaasti ja pidentävät matka-aikaa. Esim Mikkeli-Varkaus väli on sellainen. Ihanne-olosuhteissa voi päästä lähelle 100 km/h jos 80 km/h paikoja ei ole paljon.
Hiukkasen asian vierestä kun nyt kuitenkin itse blogi on mainittu:
Pari vuotta sitten tällä blogilla oli keskustelua siitä miten sitä voisi kehittää. Blogin vahvuutena on paitsi itse blogikirjoitukset myös usein hyvinkin laadukkaat kommentit. Ongelmana on se että joutuu kahlaamaan läpi kaikki Osmon läpipäästämät kommentit joista useimmat eivät kuitenkaan kuulu kategoriaan kannattaa-todellakin-lukea. Uskon että monet jättävät lukematta tästä johtuen.
Eikö tähän löydy ratkaisua ?
> Juna on tärkeämpi kulkuneuvo kuin miltä sen
> osuus matkustajista antaisi ymmärtää.
>
> Ajatustyötä tekevät matkustavat selvästi
> muita useammin junalla. Heille junassa vietetty
> aika ei ole hukka-aikaa toisin kuin aika auton
> ratissa tai lentokenttien turvatarkastuksissa.
> Enemmistöllä junalla matkustavista on
> edessään läppäri.
Ensinnäkin. Läppärin käyttäjiin ei voi laskea virkamiehiä, koska heidän junamatkansa ja läppärin käyttö on toteutettu hallinnollisella päätöksellä. Varallisuutta vain siirretään kansantalouden tuotannosta valtion, kunnan ja virkamiehen kulutukseen. Sitten valtio ostaa heidän käyttöönsä nuo junapaikat.
Jos ajatustyötä tekeviä suositaan enemmän kuin mikä on tilanne tällä hetkellä, on se vain toinen poliittinen päätös nykyisen tilalle. Erilaisilla voimasuhteilla toteutettu. yhtä hyvin voidaan suosia vaikka tietokonepelejä pelaavia lapsia. Tarvitsevathan hekin omat työtilansa ja nettiyhteydet. – Ei ole mitään keinoa, jolla junaliikenteen keskussuunnittelukomitea pystyy löytämään tuotannollisesti optimaaliset “painopistealueet”, joita tuetaan jonkin muun tuotannon kustannuksella.
Junat työpaikkana kuuluvat luonnollisesti työnantajien rahoitettavaksi. Jos se on vähänkin kannattava, siihen kyllä investoidaan. Mutta ei Suomessa: Rautateiden henkilöliikenteeseen investoiminen on lailla kielletty niin yksityisiltä kuin firmoiltakin.
“Ajatustyön tekijät” on kategorisesti väärin määritelty. Kysymys on hyvätuloisista matkustajista. Nämä matkustajat itse tai heidän firmansa kyllä maksavat käyvän hinnan hyvistä palveluista, jotka ovat tuottavia. – Poliittisesti tietenkin voi olla järkevää suunnata tukitoimenpiteitä hyvätuloisten matkustamisen edistämiseen. Vieväthän he mukanaan vaurautta sinne maaseudulle; ja mitä kauemmas matkustavat sitä parempi!
Täällä on otettu “Suosittele” ‑nappula: Eniten suositellut ovat todennäköisesti myös parhaita kommentteja.
Mutta toteutus on jätetty puolitiehen. Lukijalla pitäisi olla myös mahdollisuus lajitella kommentit “suositelluin ensin” ‑järjestykseen.
Miten muka “Kuopio” olisi voittaja tässä, kun nimenomaan Itä-Suomen poikittaisyhteyksiä ollaan lakkauttamassa. Kuopio tuskin hyötyy siitä, että yhteydet esim. Joensuuhun vähenevät.
Eniten Kuopiosta matkustetaan Helsinkiin, Jyväskylään ja Tampereelle, joiden osalta lipun hinnat laskevat. Tuo Joensuun yhteys on ikävä asia.
Asia kiinnosti ja tarkistin matkan ja matka-ajan Leppävaarasta Kuopioon Fonectan sivuilta reittohjeista: 387 km ja 4h57 min. Tämä sis on talvirajoitusten vallitessa
Kesäaikaan matkan Kehä I:n risteyksestä Heinolaan, n 120 km voi ajaa tunnissa. Jos keskinopeus muuten on 88 km/t,mikä on sallitun rajoissa, niin ajaisi matkan neljään tuntiin. Voi olla vähän rasittavaa.
Riippuu vähän siitä minne menee Kuopiossa.
Ikä ei minusta määrittele sitä onko joku pihalla, vaan asenne. Ja niitä kiinalaisia tai intialaisia ei tippaakaan kiinnosta onko suomalainen pihalla vai ei. Olennaista on se että työelämä muuttuu, ja muutokseen pitää sopeutua.
Enkä puhu siitä mitä haluan, vaan siitä mitä todennäköisesti tapahtuu.
Kuten olen todennut täälläkin jo vuosia sitten, Suomen syrjäseudut autioituvat.
Tänään torstaina Kuopioon saapui ja Kuopiosta lähti seitsemän lentoa Helsinkiin. Vuonnn 2010 kentällä oli yhteensä 254.000 matkustajaa, joista n 60 % liikematkustajia.
Rissalan lentokenttä on Siilinjärvellä, n 14 km kaupungin keskustasta.
Suomen poikittaisyhteyksillä on merkitystä, vaikka kaikki tiet (melkein) vievät Helsinkiin. Siksi juuri Turku — Tampere — Jyväskylä — Kuopio tie ja rata olisivat järkeviä kohteita kohentaa.
Ensimmäiset kommentit tietenkin keräävät eniten suositteluja viimeisten kustannuksella. Siksi tuo kommenttien lajittelu ‑ominaisuus saisikin tulla esiin vasta kun blogikirjoitus on noin viikon ikäinen. Eli kun lähes kaikki kommentoitava on jo kommentoitu.
Todella hyvät kommentit ovat todella hyviä vielä viikonkin päästä!
10 vuoden päästä…? Luultavaa on, että 20 vuodenkin päästä se köyhin kansanosa on pakotettu ajelemaan ikälopuilla katsastamattomilla bensakoneilla polliisia parhaansa mukaan vältellen…
Hieman parempiosaisilla lienee taas varaa maksaa Aalto-yliopiston insinööriopinnot keskeyttäneelle hakkerille että käy asentamassa perheen kauppakasseihin ajantasaiset päästörajoitusappsit kerran vuodessa…
Suomen mittakaavan mielessä pitäen se todennäköisin skenaario on amerikkalaistyyppinen kehitys jossa valtaväylätkin alkavat olla niin huonossa kunnossa että varmimmin määränpäähän pääsee traktorilla…
Eli ei tuollaisilla teillä itseajavilla autoilla tekisi hevon ***vettiä. Real nice thought, though.
Kun markkinoiden pudotuspelin kaupunkivoittajat ovat selvillä vain niihin on taloudellista järkeä investoida nopeisiin raideyhteyksiin.
Kaikki muu on kaunista itsepetosta.
Palttiarallaa noin 30 vuoden päästä olisi ihan hyvä juttu jos meiltäkin löytyisi jo ensimmäiset maglev-linjat (joista ensimmäinen väli luonnollisestikin HKI‑H:LINNA-TRE); suorat raideyhteydet Turusta Tukholmaan ja Helsingistä Tallinnaan; nykyistäkin hätäisempi yhteys Helsingistä Pietariin; mahdollisesti myös raideyhteys Vaasasta Uumajaan; “eteläisen rannikon” kaupungit elimellisesti yhteen kokoava pikaratikkaverkosto (tyyliin Kouvola-Kotka-(ynnä pistoraide Haminaan)-Loviisa-Porvoo-HELLINNA-Lohja (ynnä pistoraide Hankoon sekä Nummelan kautta Vihtiin)-Salo-Turku-Uusikaupunki-Rauma-Pori-TRE).
Lappeenranta-Viipuri pikaratikkayhteyskin kannattaisi saada aikaiseksi (jo pelkästään venäläisten turistien houkuttelemiseksi).
Luultavasti jossain Forssa-Hämeenlinnan välisessä pikaratikkalinjassakin saattaisi olla kovastikin järkeä kun edellytettäisiin, että Forssa kaavoittaisi vastineeksi massiivisesti lisärakentamista.
Ei hassumpi koti/vierailukohde wanhaa teollisuusmaisemaa ja arkkitehtuuria arvostalle ja/tai luonnossa viihtyvälle: eteläisen Suomen komein järviylänköseutu soineen, kaksi ehkä pian kolmekin kansallispuistoa + Saaren kansanpuisto.
Yli 250km pituinen Hämeen Ilvesreitti patikoijille ja miksei maastofillaristeillekin. Jokea pitkin voi meloa aina Poriin asti Kokemäenjoensuistolle and beyond. Sukeltajille puolestaan hienoja kirkasvetisiä järviä.
Löytyypä Forssasta Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva elokuvateatterikin (ja kansainväliset mykkäelokuvafestarit). Komioo!
Purjelentäjillekin kenttä lähettyvillä eikä voi maisemista valittaa. Malmin lentokentän sulkemisesta mielensä pahoittaneet muuttakoot lähemmäs Räyskälää ja opetelkoot purjelentämään. Insinööri varmasti kehittää (ellei ole jo kehittänyt) laitteen jolla ultrakevyetkoneet saa taivaalle ilman helvetillisen myllyn käynnistämisen pakkoa.
Everybody wins.
Forssaan vielä kerran panostaminen olisi samalla kunniallinen ja totta kai kivasti symbolinenkin päätös demari-Suomelle… Aika aikaansa kutakin. Kiva kun kävit, so long and thanks for all the fish. We’ll take it from here.
Vaasa-Jyväskylä-Savonlinna sektorin pohjoispuoleinen osa lienee varminta jättää muutaman farmarin viljelemäksi ja/tai villieläinreservaatiksi… Pitäisi harkita sitäkin, että periferia julistautuisi yksinkertaisesti itsenäiseksi valtioksi. Oulu ja Rovaniemi nyt vaan ovat yksinäisiä saarekkeita ja sellaisiksi ne myös jäävät.
Komeita mestoja, ei sillä, mutta kyllä hyö pärjäävät. Ovat aina ennenkin pärjänneet vaikka kuinka olisi kodit tuikattu palamaan kerta toisensa jäläkeen. Aina ne sieltä nousevat kumminkin.
Oulu-Kemi/Haaparanta-Luulaja ynnä Rovaniemi. Pistävät vaan raiteet kuntoon noiden välille ja ihan hyvät mahkut heillä on ellää hyvvää elämätä ilman etelän pellejen sanelupolitikkaa.
Itä-Suomen eli Joensuun ja Kuopion yliopisto kannattaisi oikeastaan nyt jo siirtää Jyväskylään ja silloinkin se pitäisi pakottaa hallinnollisesti yhteen Tampereen tulevan yliopistonkombinaatin kanssa.
Molemmat toki kivoja kesäkaupunkeja, mutta niin kaukana kaikesta ettei lopultakaan taida maksaa vaivaa…
Edellä mainituista ja monista muistakin Järvi-Suomen kaupungeista saa kyllä mahtavia ympärivuotisia asuinpaikkoja rikkaille eläkeläisille ja köyhille taiteilijoille (joiden pitäisi vaan ymmärtää löytää toisensa) — sekä tietysti myös mökkeilevien kaupunkilaisten kesäparatiiseja.
Der Konsult päättää esityksen tahan. You’re welcome.
Joensuusta Kuopiooon on matkaa likimäärin 140 km. Juna Pieksamäen kautta vie 5 tuntia ja maksaa sikana.
Bussi kulkee suoraan, noin 12 yhteyttä päivässä. Nopein 1h55m. Hinta 15 e.
Bussi- ja junalikenteen eduista kiistelevien olisi syytä pitää mielessään Raamatun ylevä vertaus kahden viisan miehen, Herodeen ja Kaifaan välisestä ylimmästä ystävyydestä.
Heh, tällainen trendi on ainakin The Economistin mukaan menossa USA:ssa OS:n korostaman urbanisoitumisen rinnalla.
Monet (hyväkuntoiset) eläkeläiset muuttavat siellä nykyisin seuduille, jossa voi retkeillä, kalastaa, lasketella jne. puhtaassa luonnossa oman mieltymyksensä mukaan. Muuttoliike on niin suurta, että se uhkaa järkyttää joidenkin vaalipiirien poliittista tasapainoa. Takametsien alkuasukkaat ovat perinteisesti republikaaneja, mutta nuo hyväkuntoiset, aktiiviset tulijat ovat enimmäkseen demokraatteja.
Sipilä haluaa purkaa mm. esteitä loma-asuntojen muuttamiselle pysyviksi asunnoiksi. Varokoon 🙂
Olisi kansantalouden kannalta vain hyvä asia, jos eläkeläiset muuttaisivat eläkepäivikseen jonnekin, jossa ei ole asuntopulaa, niin enemmän työikäisiä mahtuisi asumaan Helsinkiin. Minä en kuitenkaan aio niin tehdä.
Jos oikein muistan, niin UK:ssa riittää sopiva määrä puntia, jotta voit sanoa yksityistä kouluasi yliopistoksi.
Siis, UK:ssa on yliopistoja ja “yliopistoja”, jonka vuoksi on vaikeuksia esimerkiksi paluumuuttajan saada tutkintoaan “yliopistosta” hyväksytyksi Suomessa.
Olin joskus innokas erämies.
Sitten havaitsin, että vaellusvideoiden katsominen youtubesta hyvän oluen ja ruuan kera on mukavampaa kuin se, että itse rämpii kylmässä sohjossa jossain Raja-Joosepin eteläpuolisessa ryteikössä..
En olisi kuuna päivänä uskonut näin käyvän, mutta niin on monen muunkin asian laita.
Pari huomiota.
Sanot että olisi hyvä, jos eläkeläiset muuttaisivat muualle, mutta toisaalta kannatat Helsingin korotettuja asumistukia, joilla ohjataan tilannetta päinvastaiseen suuntaan.
Luulen että useimmille Suomen kunnille se, että niiden vanhukset muuttaisivat johonkin toiseen kuntaan (vaikkapa takaisin Helsinkiin), olisi taloudellinen etu. Tämä ei ole siis kovin hyväksyttävä peruste.
Minusta olisi fiksua antaa vanhusten asua siellä missä mieluiten asuvat, mieluiten ilman tukia. Usein haluavat asua perinteisellä kotipaikkakunnallaan, ja/tai lähellä lapsiaan ja muia tuttuja. Sosiaalisin perustein tukia voi yksittäisille ihmisille myöntää, mutta ei mielellään automaationa alueittain. Ja jos yksille myönnetään, vaikkapa kalliiksi käyvän asuinpaikan vuoksi, niin sitten kaikille, kuten vaikkapa Kaamasen mummolle, jonka kauppareissujen taksilaskut ovat kalliita.
Asumistuki ei ohjaa lisää asukkaita Helsinkiin vaan pikemmikin vähentävät Helsinkiin muuttoa, koska asuntoja ei ole neemmän. Mitä väljemmin niissä on varaa asua, sitä vähemmän Helsinkiin mahtuu asukkaita.
Taidatkin olla syntyperäinen helsinkiläinen, etkä kotoisin Kuopiosta, kuten joskus aiemmin luulin. Pyydän anteeksi erehdystäni. Tästä syystä en myöskään letkauta viimeisestä lauseestasi.
Monelle syntyperäiselle helsinkiläiselle voi muutto “jonnekin, missä ei ole asuntopulaa” olla varsin epäkäytännöllinen ja huono vaihtoehto, koska silloin kaikki sukulaiset ja tuttavat jäisivät kauas. Sen sijaan ei-syntyperäisten asukkaiden tapauksessa ongelma ei liene aivan yhtä hankala, ellei puoliso ole täältä kotoisin ja myös oma perhe asu täällä.
Miten määrittelet asuntopulan? Tarkoitatko tällä pulaa kunnan tukemista vuokra-asunnoista, joissa saa asua asumiskulunsa kokonaan itse maksavia asukkaita edullisemmin?
Esimerkiksi etuovi.com’in mukaan Helsingissä on myytäviä asuntoja tarjolla peräti 4450 kappaletta, joten asuntopulasta ei liene kyse ainakaan niiden osalta. Toisaalta ‘vuokraovi.com’ kertoo Helsingissä olevan tarjolla myös 1562 vuokra-asuntoa.
Mistä siis “pulassa” on oikeastaan kyse?
Onko enemmänkin kyse rahapulasta, sekä ahdistuksesta, joka syntyy siitä, että asumistuen määrää esim. eläkeläisille ei ole enää mahdollista kasvattaa 4,6 miljoonaa euroa? Yllättäen (tai ehkei sittenkään) maahanmuuttorahojen viimeisin lisätäydennys vaatii ensi vuoden budjettiin lähes satakertaisen summan! Kyseessä, siis pelkän lisätäydennyksen osalta, on 452 miljoonaa euroa (ks. HS/28.11.2015, s.A22). Näin suuri, lisää tarvittava rahasumma ei taida roikkua edes kaupungin tai valtion joulusukassa!
Pelkkä “työikäisenä olo” ei mielestäni riittävä peruste sille, että joku voi saada tukea voidakseen asua Helsingissä ja tehdä, jos töitä löytyy, töitä täällä tai naapurikaupungeissa. Tuolla, pelkällä ikäperusteella on ehkä liian helppo saada kaupunkiin lisää sitä, ei-toivottua joukkoa, jollaisia maleksii jossain vailla päämäärää, esim. rautatieaseman tai metroasemien seutuvilla, ja saattaa aikaansaada häiriöitä ja/tai pahennusta, uhanalaisten tai muita herkempien kohdalla jopa pelkoa.
Syntyperäisyys ja työpaikka ovat ehkä jo paljon parempia perusteita saada asumistukea, jos tuollaiseen on kunnalla tai valtiolla ylipäätään varaa. (Onko sitä, tai tuohon halua niillä veronmaksajilla, jotka lystin maksavat?) Tukimuodoilla voidaan kuitenkin myös vääristää ja vaarantaa markkinoiden ja asumisen asetelmaa, muiden sosiaalisten tekijöiden ongelmien kasvusta puhumattakaan. Näin on ilmeisesti jo käynyt. Auttaisiko asumistukien vähennys tai vähittäinen, asteittain tapahtuva poisto (esim. ‑15% per vuosi) tervehdyttämään tilanteen? Miksi pitäisi tukea jonkun asumista kaikkein kalleimmilla alueilla, jos vähäsen kauempaa löytyisi jo paljon edullisempia vaihtoehtoja?
Markkinataloudessa asunnot eivät koskaan lopu. Asuntopulalla tarkoitetaan tilannetta, jossa asuntojen hinta ylittää selvästi niiden rakentamiskustannukset.
Jos joku on nuoruudessaan tai vaikkapa vasta keskellä työikää muuttanut Helsinkiin, niin mitä todennäköisimmin hänelle merkityksellisimmät sosiaaliset kontaktinsa ovat PKS:llä. Lapset ja lastenlapset, arjen ystävät.
Mikä pula se semmoinen on, jos siinä kaikki kuitenkin saavat mitä tarvitsevat ja mihin (omat) rahansa riittävät? Jos ero asuntojen hinnan ja rakentamiskustannusten välillä on kovin suuri, haiskahtaa tuo minusta jonkinlaiselta kiskonnalta tai rahastamiselta.
Voisi olettaa, että rakentamiskustannuksissa on eri kohteissa usein myös vaihtelevan suuruinen kateprosentti. Tuo lienee suurimmillaan Helsingin tapauksessa, vaikka työvoimaa tuntuu tulevan paljolti jo muualta. Kohtuullinen palkka ja kohtuullinen voitto yrittäjälle sallittakoon, mutta paljonko nuo mahtavat vaihdella Suomessa paikkakunnittain? Miksi rakennusfirmat haluavat rahastaa eniten juuri Helsingissä? (Ovatko täällä tyhmimmät päättäjät, vai hölmöimmät asuntojen ostajat, vai mistä tuo oikein johtuu?)
Epäilykseni rakennusfirmojen harrastamasta rahastamisesta ovat olleet olemassa jo pitkään, mutta viimeisin niitti oli erään taloyhtiön tarjouskilpailu (eräästä korjausurakasta), josta sain luotettavalta taholta tietää, ja jossa vaihteluväli edullisimman ja kalleimman tarjouksen välillä oli suuruusluokkaa peräti lähes kymmenkertainen. Onneksi alalta löytyy sentään edes joskus myös kunnon kilpailua!
Pitäisikö kaupungin pyytää jatkossa tarjouksia myös turkkilaisilta rakennusfirmoilta, joiden tulevat urakat itänaapurimaassamme menevät ilmeisesti muille? Rakennusvalvonta on silti syytä hoitaa aina hyvin, vaikka joistakin alan muista normeista voisi ehkä joustaa. Säästö rakentamisen valvonnassa, mm. työmailla, tulee maksuun hyvin usein moninkertaisena myöhemmin.
Kuten aiemmin totesin, Suomen rataverkko ei oikein sovellu kannattavan henkilökaukoliikenteen harjoittamiseen. Radat linjattiin tsaarinaikaan lähinnä niin, että rakennuskustannukset pidettiin mahdollisimman alhaisina. Sen seurauksena syntyi reiteille pienempiä ja suurempia mutkia. Matkustamisen hitaudesta ei ollut haittaa niin kauan kun VR:llä oli käytännössä monopoli.
Nykyisinkin useimmat reitit ovat kovin epäsuoria. Niillä ei myöskään yleensä pääse käyttämään kaluston sinänsä riittävää huippunopeutta. VR antaa siis huomattavaa tasoitusta maantieliikenteelle, mikä näkyy henkilöautojen ja Onnibussin suosiona.
Erilaisten “strategisten” mutkien oikominen on ollut kovin hidasta. Jämsä-Jyväskylä-rata valmistui 1978 ja Kerava-Lahti 2006. Toivottavasti seuraavaa ei tarvitse odotella kolmea vuosikymmentä.
Sodan jälkeen meillä oli puutetta asunnoista ja niitä rakenettiin tuhdisti. Mutta silloin emem eläneet markkinataloudessa.
Onko martkkinatalous jokin idealisoitu systeemi, hieman kuten ideaali- eli ihannekaasu. Ihannekaasun teoria kyllä pätee joltisellakin tarkkuudeella reaalsiinkin kaasuihin silloin kun olot eivät ole kovin eksoottiset.
Tuo on toki ns. juurtumisasteesta riippuvaa, ja se taas lienee ainakin keskimäärin (osaksi) myös ajan funktio. Siten syntyperäisellä helsinkiläisellä tuo, ns. henkilökohtainen juurtuminen, toisin sanoen henkilökohtainen kytkös Helsinkiin, lienee asumisajan perusteella oletettavasti keskimäärin voimakkaampaa kuin muilla.
Sosiaaliset kytkökset ihmisiin ovat oma lukunsa. Niitä voi hoitaa myös kauempaa, kun tekniikka tarjoaa siihen nykyään monet eri keinonsa. Nimenomaan informaatioteknologian kehittymisen ansiosta ei kalliiksi käyviä asumistukia oikeastaan enää tarvita, kun mummo Pihtiputaalta pääsee (jos päästetään?) halutessaan juttelemaan miniänsä kanssa lastenhoidosta esim. skypettämällä vaikka joka ilta! Maakunnista pääsee myös helposti autolla/bussilla tai junalla vaikka oopperaan, miksei sitten myös lastensa/lastenlastensa sekä tuttujensa tai ystäviensä luokse.
Siinä vaiheessa, jos ja kun dementia iskee eläkeläiseen, ja syvä kaipuu saa aikaan vanhuksen lähdön etsimään entistä lapsuudenkotiaan, vaikka yöpuvussaan, on kaikella todennäköisyydellä ei-syntyperäisellä, lapsuus-nuoruusikänsä muualla viettäneellä, myöhemmin Helsinkiin muuttaneella helsinkiläisellä sinne kaikkein pisin ja vaarallisin matka. Tästäkö muuten johtuu, että hoitokotien kulunvalvonta on Helsingissä nykyisin niin tiukkaa, ettei sisään tai ulos pääse edes terve omainen, ilman muutenkin kiireisen henkilökunnan henkilökohtaista apua. Maakunnissa tuo on kuulemma paljon helpompaa, vaikka siellä saattaa ehkä henkilökuntaakin olla enemmän.
Arvaan kyllä, että valitus voi olla surkeaa kuunneltavaa, jos/kun ei-syntyperäiset helsinkiläiset joutuvat (asumistukien niukentuessa) lähtemään viettämään eläkepäiviään esim. takaisin omille kotikonnuilleen. Asumistukien vähentämisestä syntyy valtava säästö, se on loikka, jota Helsinki ja muu Suomi kaipaa. Moni vanhushan voi tosin olla tuosta vain ihan hyvillään, päästessään lopultakin pois kaupungin kiireestä ja hulinasta, rauhoittumaan (lähemmäs lapsuudenkotiaan) ennen lopullista estradilta poistumistaan. Eikö tuon pitäisi olla oikeastaan jokaisen eläkeläisen oikeus?
Aika erikoinen määritelmä, mutta toki sinne päin.
Suomen suurimman vuokravälittäjän edustaja totesi tällä viikolla, että vuokramarkkina on pääkaupunkiseudullakin tällä hetkellä vuokranantajan kannalta heikohko. Selvää tyydyttymätöntä kysyntää vuokra-asunnoille on lähinnä ns. sosiaalitapausten suunnalta. Omalla rahallaan maksavat siis löytävät täällä hyvin vuokra-asuntoja, ja vuokrissa on kaksioista alkaen laskupaineita tarjonnan ylittäessä kysynnän.
Näiden sosiaalitapausten osalta tilanne on kestämätön eikä helpotusta ole näkyvissä. Ainoa järkevä ratkaisu olisi muuttoliike sinne missä edullisia asuntoja on tyhjillään.
Tuo ei kuulosta minusta ihan uskottavalta. Kovasti ovat eläkeläiset valittaneet hallituksen aikeista koskea asumistukiin, kai väittäen elämisen käyvän kalliiksi ilman noita tukia.
Joku voi väljentääkin asumistaan tuilla. Useimmille kyse lienee kuitenkin helpotuksesta itselle sopivan kokoisessa asunnossa asumiseen. Yli jääneet rahat voivat mennä ruokaan, huvituksiin tai vastaavaan. (Vai onko tuissa jokin väljentämiseen patistava kannustin?)
Jos haluaa viitata asuntojen korkeaan hintaan, kannattaisi puhua asuntojen korkeista hinnoista. Termin “asuntopula” käyttäminen on hölmöä, jos ei sitä tarkoita.
(Termin “asuntopula” käyttö näyttää minusta usein yritykseltä oikeuttaa Helsingin väestönkasvatussuunnitelmat vetoamalla johonkin sellaiseen, että joku jäisi ilman asuntoa, jos asuntoja ei rakennettaisi koko ajan paljon lisää. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä. Tällä logiikalla suurin asuntopula on kai Kaskisaaressa, Kaivopuistossa ja Eirassa, ja siksi noiin paikkoihin pitäisi kaavoittaa nopeasti paljon lisää asuntoja, jottei kukaan jäisi siellä kadulle asumaan. 🙂 )
Korkeat hinnat Helsingissä siis on, asuntopulaa ei. Jokainen riittävän varakas saa Helsingistä kyllä halutessaan asunnon.
Pula on paljon yksinkertaisempi sana kuin suhteellinen niukkuus.
Edes vuonna 1867 ei Suomessa ollut siis pulaa ruuasta, koska rikkaille sitä kyllä riitti? Tosin satatuhatta ihmistä kuoli nälkään.
Asuntoipulalla tarkoitetaan sitä, ettei järkevänhintaisia ausntoja ole jolloin alueelle ei pääse asumaan nin moni kuin haluaisi.
Silloin menetetään eläkelöisten työpanos.Se on merkittävä, sillä he hoitavat lapsenlapsiaan ja mahdollistavat työn joustot
Työajan joustoilla tarkoitetaan povarillisessa viestinnässä yksityisen sektorin perustyöntekijöiden joustamista.
Virkamies on vielä ruhtinas, jota työajan tai pakan jousto kiinnosta
Vihreät ja Kokoomus virkamiespuolueina vastustavat jyrkästi julkisen sektorin joustoja
Tämä asuntokeskustelu on täysin perseestä.
En voi ymmärtää, että miten kaupunkirakenteen tiivistäminen ja kaupungin laidan nukkumalähiöt voivat poissulkea toisiaan, kuten jokaisesta asuntoja koskevissa ketjuissa täällä jauhetaan samasta asiasta.
Pääkaupunkiseutu voisi olla vaikka 150 km halkaisijaltaan sisämaahan, sellaista ok-talo, rivari nukkumalähiötä hulppeine tontteineen ja sitten kantakaupunki sitä oikeata kaupunkia.
Ei ole pulaa tilasta, ei ole pulaa asukkaista, ei ole pulaa rahasta, ainoastaan kiikastaa kaavoituksesta.
Kaikki Suomen asuntoihin liittyvät ongelmat kiteytyvät täysin kyvyttömään johtamiseen kaavoitukseen liittyvissä asioissa.
Jos tänä päivänä aloitetaan työ asuinalueen kaavoittamiseksi, niin valmista tulee 10 vuoden päästä ja lapio uppoaa maahan 20 vuoden päästä.
Ei näin vain yksinkertaisesti pitäisi voida olla!
Olenkin sitä mieltä, että kaavoittamisen voisi ulkoistaa kiinalaisille. Siis toki itse kerrotaan mitä me halutaan, mutta kaavoitusprosessin saisivat kiinalaiset hoitaa itse.
Aivan varmasti päästäisiin kaivamaan kunnallistekniikkaa jo vuoden päästä päätöksestä.
Järkevänhintaisten asuntojen hinnat vaihtelevat käsittääkseni aika laajoissa raameissa. Hintaan vaikuttavia tekijöitä on monia ja niistä yksi on alue. Pitääkö jokaikisellä alueella olla joka iikan lompakolle sopivia asuntoja? Miksi? Järkevä tavoittelee asuntoa sieltä, mihin asianomaisen oman “lompakon paksuus” antaa myöten.
Miksi kaikkien haluavien pitäisi saada juuri se mitä haluaa? … tai päästä asumaan juuri sinne, minne haluaa. Eikö tuo kuulosta oikeastaan aika itsekeskeiseltä tavoitteelta? Osa tavoitteista voi myös olla mahdottomia. Hissikään ei liiku, jos se on ylilastattu ylimitoitetuin odotuksin.
Eikö oikea lähestymistapa tuollaisen, joskus hyvinkin ison tavoitteen saavuttamiseksi ole kuitenkin se, että tekee töitä, kunnes kasassa on tarvittavat rahat (tai riittävä osarahoitus) sitä varten? (Pankit auttavat, jos loppusummaa varten tarvitsee lainaa, ja kykenee huolehtimaan lyhennyksistä ja koronmaksusta.). Jos tuo taas ei onnistu, pitää madaltaa tavoitetta tai jatkaa/lisätä omia ponnistelujaan sen verran enemmän/pitempään että lopulta onnistuu!
Ymmärtääkseni useimmilla on jalat joilla kävellä, ja liki kaikki voivat käyttää myös auto-/bussi-/fillari-/juna-/metro-/raitiovaunu-/taksikyytiä, jotta pääsee siirtymään esimerkiksi matkan asunnon ja työpaikan välillä. Etäisyys ei siis voi olla ylitsepääsemätön ongelma, niin kauan kuin yleisiä kulkuväyliä, teitä ja katuja riittää.
En näe tässä muuta kuin liki lapsenomaisen “kiukuttelun kaupan lattialla”. Pieni, ymmärtämätön lapsi voi itkeä, potkia ja huutaa epätoivoisesti: “tahtoo, tahtoo”, ymmärtämättä mitä aika ja tarkoituksenmukaisemmat ponnistelut voivat saada parhaimmillaan aikaan. Kuuta ei pidä, tai kannata, taivaalta kuitenkaan kenen hyvänsä turhaan tavoitella. Realiteettien ymmärtäminen auttaa …
Sinun termejäsi käyttäen Kaskisaaressa on siis asuntopula. Mutta ei kai erityistä tarvetta kaavoittaa lisää, vaikka asuntopula on. Oletan että haluat käyttää “asuntopulaa” selityksenä sille, että haluat kaavoittaa paljon lisää asuntoja Helsinkiin. Tuo logiikka ei oikein pelitä, vai?
Itse asiassa tapasi käyttää termiä asuntopula tarkoittaa, että jokaisen Suomen kunnan keskustassa on asuntopula (olettaen että niissä asuntojen hinnat ovat jokin verran korkeammalla kuin jollain syrjäkylällä). Ehkä tarkennat sitä, onko joka kunnassa asuntopula, ja tarkoittaako termisi asuntopula sitä, että pitää rakentaa lisää asuntoja?
Yleensä ei kannata semanttiseen sapelinkalisteluun osallistua. Mutta Osmon määritelmällä Helsingin asuntopulan lisäksi olemme pulassa mm. seuraavien asioiden suhteen: hyvä yritysjohtaja, älykäs poliitikko, kaunis nainen, komea mies, Ferrari, puhdas hengitysilma, hyvät pyöräreitit, kevyet ja kestävät polkupyörät, pääsylippu Arsenalin kotimatsiin, avaruuslento ja murea sisäfilepihvi. Kaikkiin näihin ja miljooniin muihin asioihin ei niin moni pääse järkevään hintaan käsiksi kuin haluaisi.
Kuoleeko kukaan vain sen takia, ettei pääse Eiraan? Tokkopa kukaan. Calamari Unionin Frankeistakaan (siis heistä, jotka tuossa Kaurismäen elokuvassa kuolivat) ei tuo muistaakseni ollut kellään kuolinsyy. (Huom! Jopa Eiran sairaala sijaitsee Ullanlinnan puolella!)
Lähde (Yrjö Lautela & Jyrki Palo: Itävalta, Kappale mennyttä suuruutta. Edita, 2005) kertoo sen sijaan sivulla 41: “Varsinaiset levottomuudet keskittyivät Wieniin. Vuoteen 1815 verrattuna kaupungin väkiluku oli 30 vuodessa lähes kaksinkertaistunut: se oli 1840-luvulla yli 400 000. Teollistuminen ei ollut edennyt riittävän nopeasti, työttömyys kasvoi ja elintaso laski. Leipä- ja lihakauppojen ryöstely yleistyi. Vuoden 1847 kato johti syksyllä nälkämellakoihin.”
Vaikka väkiluvun lisäys oli ao. kaupungissa noinkin huima, suhteessa selvästi suurempi kuin mitä noin 200 vuotta myöhemmin, eli mitä nyt on Helsingin uuteen yleiskaavan leivottu (ajateltu vai spekuloitu?) kasvu, ei tuokaan näköjään pelastanut kyseistä kaupunkia mellakoilta. Nekin taisivat olla aikoinaan aika paha juttu monen, ei vain Metternich’in, vaan myös Wienin kauppiaiden kannalta.
Kasvoiko Wien liian nopeasti? 30 vuodessa parisataatuhatta uutta asukasta …
PS. Ellen erehdy, oli Helsingissä muuten kyllä aikamoista pulaa mm. ruoasta ja jopa lämmöstä (koivuhaloista!) myös jokseenkin tasan sata vuotta sitten, ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina, vaikka maaseudulla sitä ilmeisesti silloin riitti asukkailleen paremmin. (Mm. Samu Nyströmin kirjasta, “Helsinki 1914–1918, Toivon, pelon ja sekasorron vuodet”, jonka luin jo jonkin aikaa sitten, kertoi muistaakseni asiasta.) Näin marraskuun lopun koleassa ja pimeässä sunnuntai-illassa jää myös helposti pohtimaan sitä, mihin aurinkokennot oikeastaan mahtavat riittää, erityisesti silloin, kun energian tarve on (maassamme ja) kaupungissamme suurimmillaan?
Ja tuosta taas johtuu, ettei valtion aluehallintoa ja virastojen siirtoja pois Helsingistä kannata tehdä kuin muutamalle paikkakunnalle: Tampere, Turku ja ehkä Oulu sekä varauksin: Vaasa, Jyväskylä ja Rovaniemi.
Jos omaa jotain suhteellisuuden- ja todellisuudentajua, niin huomaa kaksi pientä eroa Ferrarin ja asunnon välillä: asunto on elintärkeä (ainakin Suomen leveysasteilla) ja asuntopulaan on ilmeinen ratkaisu: kaavoitetaan lisää, jotta rakentajat voivat rakentaa lisää, ja ihmiset pääsevät asumaan paremmille paikoille.
Sitten pitää katsoa tarkemmin.
Pääkaupunkiseutu pystyy generoimaan uusia työpaikkoja ja luomaan hyvinvointia paremmin kuin ne alueet joilta pääkaupunkiseudulle muutetaan. On kansantaloudellisesti tyhmää jos pääkaupunkiseudun asuntopula rajoittaa alueelle haluavien ihmisten työllistymistä ja samalla lisäarvon ja hyvinvoinnin luomista.
Ajallisesti kohtuuttomat työmatkat ovat yhtä lailla työllistymättömyyteen verrattavaa tuhlausta ja yksilön kannalta tarpeetonta kyykyttämistä. Nollasummapeli eli tässä tapauksessa ihmisten ajaminen kilpailemaan keskenään keinotekoisesti (kaavoituksen kautta) luodusta niukkuudesta ei hyödytä ketään.
Kyse ei ole itsekeskeisyydestä vaan pikemminkin päinvastoin: pääkaupunkiseudun työpaikka- ja asuinkeskittymä mahdollistaa kasvavan tehokkuuden jota tarvitaan alati heikentyvän huoltosuhteen kompensointiin jotta ihmisten elämänlaatu saadaan kollektiivisesti turvattua.
Mielenkiintoista. Voitko heittää linkin, mun google ei toiminut kun jokusen sekunnin yritin kovistella…
Vaan ans kattoo ny, sanoisi tamberelainen.
Viehän meilläkin virta taas takaisin päin: ainakin Epsanjan aurinkorantojen paluumuuton suhteen.
Tosin meillä tätäkin trendiä selittänee liian halpa kalia, ja kielitaidottomuus (+ suomalaisten yleinen social awkwardness kohdemaasta riippumatta).
Suurella ikäluokalla monella lisäksi yhä juuret vahvasti maaseudulla.
Mielenkiintoista lähteekö hipsterisukupolvi eläköidyttyään laumoittain myös juomaa halpaa kaliaa jonnekin, minne tahansa… tai tekisi näyttävän paluun landelle.
Itse veikkaisin, että tuskinpa.
Toisaalta uushippien lukumäärän kasvaminen näyttää vääjäämättömältä, joten kysyntää landeoleiluun ynnä enkelikursseille metsän siimekseen on varmasti heillä olemassa… jo tälläkin hetkellä.
Only time will tell.
Pääsevätkö?
Lisärakentamisessa (tiivistämällä) piilee se ongelma, että ns. “paremmat paikat” voivat muuttua sen myötä kovin helposti aiempaa huonommiksi. Tällöin lisärakentaminen kasvattaa näillä, huonommiksi muuttuvilla paikoilla asuvien määrää, enemmän kuin vain uusiin asuntoihin muuttavien määrällä. Muuttajat saavat aikaan muutoksen niin lähtöpaikassaan kuin paikassa jonne siirtyvät. Syntyy ketjureaktio. Jos nettohyötyä ei synny, kasvattaa lisärakentaminen ja muutos edelleen pulaa asunnoista alati harvemmiksi käyvillä “paremmilla paikoilla”, entisestään kiihtyvään tahtiin.
Kyseessä on ilmiö, jota voidaan kutsua ‘noidankehäksi’.
Varmasti tällainenkin suhde retkeilyyn/eräilyyn yleistyy. En pitäisi pelkästään huonona: vähemmän häiriötä luonnolle aiheuttaneepi.
Toisaalta, määrittelemmeköhän käsitteen “innokas” jotenkin ratkaisevalla tavalla toisin?
Ts., onko sut ehkä junnuna vaan innokuloitu eräketuksi (tai kasvuympäristö vaikuttanut preferenssien muodostamiseen siinä määrin) ja jossain vaiheessa sitten vaan huomasit, että märässä teltassa bunkkaaminen on itse asiassa kohtalaisen perseestä…?
Ja ovathan suomalaiset aika suorituskeskeisiä. Kivun kautta ja silleen. No pain, no gain on monen ohjenuora elämässä laajemminkin.
Itse olen kauniin ilman kesäretkeilijä. Ja tärkein syy lähteä on nimenomaan päästä rauhaan muilta ihmisiltä. Veden ääreen nimenomaan. Ja sellaisia mestojahan Suomessa riittää. Ei riittäisi kaksikaan ihmisikää kaikkia testaamaan.
Harva asia virkistää mieltä ja rentouttaa oloa yhtä tehokkaasti kuin vedessä puljaaminen. Back to womb, inner child, teorioita riittää, toimii ainakin itselleni syystä tai mekanismista huolimatta. It’s all good.
Isken bussilla tai junalla jonnekin. Rullaluistelen mahdollisimman liki jotain järveä tai muuta vesistöä. Selässä kulkee kevyehkö reppukajakki ja riippumajoite.
Oon yön tai pari ihan miltä tuntuu.
Uin, melon, ehkä duunaan musiikkiakin. Tai vedän lonkkaa riippumatolla toisten vääntämästä musasta naatiskellen, hyvästä kirjasta inspiroituen ja/tai säkeen tai pari mietteitä ylös kirjoittaen.
Priceless.
Maggara on aika kiitollinen elintarvike: kelpaa kylmänäkin jos ei jassa alkaa tulta virittelemään.
Toisaalta kesäisin on kaiken maailman kyläkauppojen ja kahviloiden ovetkin avoinna eli ei todellakaan tarvitse itse kokkailla jos ei halua.
Ei sillä etteikö pieni paastoaminenkin tekisi vaan hyvää sekä sielulle että ruumiille. Arvostaa sitten taas vähän korkeammalle niitä parjattuja 6 euron pitsalättyjäkin. 🙂
Oikeastaan ainoa este tekemiselle on kuinka vähän tai paljon malttaa selässä kantaa.
Ja heti jos/kun tulee mistä tahansa syystä olo, että eiköhän tämä jo piisannut, niin sitten vaan nostaa kytkintä ja suuntaa takaisin sivistyksen pariin. Done.
Suosittelen kokeilemaan.
Tässäpä tämä:
http://www.economist.com/news/united-states/21676531-thank-retired-baby-boomers-rural-america-becoming-more-diverse-politically
Ei olekaan.
Mutta jostakin syystä Suomessa tuo mahdollistavuus ei tunnu toimivan. Helpoin syy lienee että joku tai jokin vetää liikaa välistä. Tai on jokin ei niin ilmeinen tehottomuus. Ei kai voida kieltää etteikö Suomessa olisi jo pitkään ollut vallalla ajatus “vielä vähän niin sitten kyllä”. Mutta kun ei. Pitäisi ehkä tehdä jo jotain muuta.
Taitaa perimmiltään olla niin, että Helsinki kaavoittaa houkuttelevimpia alueitaan saadakseen hyvätuloisia veronmaksajia Hgin ulkopuolelta? Siihen ripaus vuokratuotantoa ettei vaikuta niin pahalta! Kisaa hyvistä asukkaista/veronmaksajista käydään Uudenmaan (miksei koko Suomen) osalta. Ode voisi selvittää mistä muuttoliike tulee (joku asuu jossain ja muuttaa)? Se kertoo paljon. Järkyttävän hintaiseen uustuotantoon ei ole tavallisella duunarilla mitään asiaa, siksi nuo muutamat vuokra-asunnot! Neliöhintahan jo kertoo keitä niihin halutaan! Sivujuonteena käydään polemiikkia autopaikoista, joiden sanotaan vievän neliöitä kaavaillulta vuokratuotannolta.
Toinen hämmästyksen kohde on, että mikä kiire (ellei juuri kisa hyvätuloisista?) kaavoittaa tämän sukupolven toimesta ‘parhaita’ paikkoja? Bulevardisointi, Melkki, Vartiosaari, pistekaavat, jne… Seuraava sukupolvi saattaisi tehdä sen vielä fiksummin, mutta eipä ole paikkoja mihin kaavoittaisi?
Voisi kuvitella, että rakentaminen kohdistuisi väylien varrelle kehä1 rajalle asti? Ainakin se olisi kolmanneksen halvempaa!
Kaikessa tekemisessä on se vaara, että epäonnistutaan, joten nysvätään sitten tekemättä mitään? Sinua ei haittaa, sinulla on jo se asunto Stadissa.
Helsingin saama kuntien välinen muuttovoitto 2014, 20 suurinta
Turku .… . 490
Tampere … 432
Jyväskylä …383
Oulu .… . . 363
Lahti .… . . 295
Vaasa .… . 199
Lappeenranta .195
Kuopio .…176
Kotka .… 148
Joensuu … 121
Kouvola … 121
Porvoo .… 92
Seinäjoki …92
Mikkeli .…84
Kokkola .…82
Rovaniemi …76
Pori .… . 71
Salo .… . 71
Lohja .… .64
Kajaani .…61
Helsingin muuttotappio 20 suurinta
Vantaa.… ‑383
Espoo.… .-332
Sipoo.… . ‑57
Nurmijärvi…-54
Mäntsälä.…-44
Tuusula.… ‑43
Kauniainen…-28
Raasepori… ‑18
Kerava.… .-17
Keuruu.… .-17
Kangasniemi. . ‑13
Kauhava.… ‑13
Ylöjärvi.…-13
Sodankylä… ‑10
Askola.… . ‑8
Huittinen.…-8
Inari.… . .-8
Leppävirta… ‑8
Ruovesi.… .-8
Utsjoki.… .-8
Väärin oletettu. Asun nykyisin kävelyetäisyydellä kaupungin rajasta, vaikka suurimman osan elämästäni olenkin asunut raitiotien sivuamissa asuinkortteleissa. Liikkumiseen en epäröi käyttää kulloisenkin tarpeen ja tarkoituksenmukaisuuden mukaan niin jalkojani kuin myös julkisia liikennevälineitä, vaikka minulla on niiden lisäksi käytettävissä sekä auto että polkupyörä.
Olen sitä mieltä, että esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa tarkoitus ei voi aina pyhittää keinoja. Hillitty kasvu lienee kaupungille hyväksi, mutta kaikki uudisrakentamisen ja muutosten suunnnittelu on tehtävä huolella, jotta ratkaisut kestäisivät niin aikaa kuin katsetta. Valitettavasti näin ei aina tapahdu.
Nykyistä tiiviimpi rakentaminen, joka ehkä saattaisi sopia jopa esimerkiksi Kalevankadulle, Kottaraisen kortteliin Helsingissä, ei silti sovi kaikkialle. Kaupunki menettäisi todella paljon, jos kaikkialle tehtäisiin vain Huopalahdentien, Mechelininkadun tai Oksasenkadun ja Laivanvarustajankadun kaltaista, ahdasta asuinympäristöä.
Kaupunki tarvitsee monenlaisia, ERILAISIA asuinympäristöjä. Tästä syystä Kallion, Kampin, Punavuoren, Ullanlinnan tai Töölön tiiveimmät korttelit eivät voi mitenkään sopia malliksi kaikkialla. Väljempikin rakentaminen osataan meillä nykyisin tosin toteuttaa valitettavan usein jopa pöhkösti.
Moni uusi rakennus ei valitettavasti (Kalasatamassa tai Kampissakaan) ole mikään ympäristönsä kaunistus, vaikka markkinointimielessä tehdyt taiteilijakuvat joskus, tai melko useinkin voivat näin (tarkoituksellisesti) antaa ymmärtää, viistoilmakuvista nyt puhumattakaan. Mikä ihmeen talorumilus piti esimerkiksi Perhon viereen, Mechelininkadun entisen Esson yllekin rakentaa? Pyhittikö siinäkin tarkoitus keinot?Lopputulos ei mielestäni ole kokonaisuuden kannalta kovinkaan tyylikäs, tai yleisilmeeltään onnistunut, vaan pikemminkin kummallinen, korkeintaan toiminnallisesti onnistunut yritys yhdistää vanhaa ja uutta.
Todellista, mutta ankean keskinkertaista, tasapaksua tai ja rumaa kaupunkikuvaa ei mielestäni tarvita lisää ainakaan sinne, missä asuinympäristö ja sen näkymät ovat vielä nykyisin paljon parempia. Parhaille arkkitehdeille pitäisi ehkä antaa kiveenhakattujen(?) asukas-tavoitteiden kahleiden sijaan mahdollisuus ajatella ja luoda vapaammin uutta, suunnitella hyvää, kaunista, kestävää, käyttökelpoista, viihtyisää ja miellyttävää kaupunkia, josta löytyy jokaiselle jotakin.
Hyväkään arkkitehti ei tuossa välttämättä onnistu yksin. Heillä pitäisi kuitenkin olla myös rohkeutta ilmaista asia, jos annetuissa tavoitteissa on jotakin vialla. Helppoa tuo ei tietenkään ole, mutta ehkä nyt olisi lopulta (pitkän tauon jälkeen) aika tehdä jälleen jotakin parempaa …
Tilastojen mukaan suurin Helsinkiä kasvattava tekijä on maahanmuutto, sitten syntyvyys, ja vasta kolmantena kuntien välinen muutto.
http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/15_01_29_Tilastoja_3_Tikkanen.pdf
Tuossa tilastossa mielenkiintoista on, että Vantaa on kuntien välisessä muutossa muuttotappiokunta (vaikka maahanmuuto ja syntyvyys ovatkin korkealla).
Määrällisessä kuntien välisessä muutossa Helsinki on suurin, mutta prosentuaalisesti ei kärkikaartia. Kärjessä näyttäisivät olevan (2010–2014) Kauniainen, Jomala, Pirkkala, Lempäälä, Kustavi, Kittilä, Lieto jne., eli näköjään aika vahvasti suurten kaupunkien lähellä olevat pienehköt kunnat. Keskuspaikkaunnista Senäjoki ja Tampere korkeimmalla.
Syitä Helsingin intoon kaavoittaa ja hankkia lisää asukkaita voivat olla esim:
— uudet hyvätuloiset veronmaksajat
— yleinen mahtavuudenhalu
— halu kilpailla läheisten kilpailijoiden kanssa johtajuudesta (tosin Helsingillä ei ole yhtään selvää kilpakumppania)
— usko siihen, että asumisen keskittäminen säästää luontoa
— usko siihen, että ihmiset olisivat onnellisempia tiiviimmässä kaupungissa
— joidenkin helsinkiläisten oma halu asua entistä tiiviimmässä kaupungissa (ja hankkia lisää ihmisiä ympärilleen)
— usko siihen, että talous vaatii toimiakseen kasvua (väestön, talouden)
— halu hankkia lisää elättäjiä omille vanhuksille leventämällä väestöpyramidia
— halu monipuolistaa Helsingin väestöpohjaa
— usko siihen, että työpaikka Helsingissä on tuottavampi kuin sama työpaikka muualla
Pari huomiota:
— jos haetaan liikenteen optimointia, nauhakaupunki olisi tehokkaampi kuin tiivis alue tai säteittäinen kaupunki
— vuokra-asuntotuotannon lisäksi vähemmän varakkaita tuetaan asumistuilla
Korjaan tekstiäni. Tuo piti paikkansa Helsingin seudun kohdalla. Helsingissä kotimainen muutto on suurempi tekijä kuin syntyvyys.
Tack, tack.
70M eläkkeelle siirtyvää babyboomersia seuraavan parinkymmen vuoden sisään voi totisesti muuttaa jenkkien perinteisiä äänestystuloksia yhä useammassa osavaltiossa.
Ja toki myös tuoda uudenlaista täpinää moneen lokaatioon josta hipsterit eivät ole kuulleetkaan ja jotka moni paremmin tietäjä on jo ennättänyt tuomita katoavan historian hämärään…
Not so fast näyttäisi sanovan moni amerikkalainen.
USA:ssahan on tavattoman upea, monipuolinen luonto. Jokaiselle jotakin, toisin kuin meillä.
Toki jutussa oli nostettu esille lähinnä paikkoja jotka sijaitsevat merkittävien asutuskeskusten lähettyvillä.
Joka tapauksessa 2000:sta maaseutumaisesta kunnasta (joissa yhteensä 50M asukasta ja käsittäen 3/4 koko maa-alasta) jo noin 300 elää ns. luontoturismista ja puhtaasti maaseudusta elantonsa saavia kuntia enää 400 (joissa siis asuu voittopuolisesti vahvasti perinteisten arvojen kannattajia — tai näin ainakin väitetään).
Tälläinen trendi ei tietenkään lupaa hirveän hyvää tulevaisuutta patakonservatiivisille jenkeille.
Luultavasti lopputulemana olisi joidenkin ehkä satojenkin mutta kuitenkin väkimäärältään vähäisten nk. punaniskaenklaavien syntyminen ympäri maata joissa lainoppia haetaan Hyvästä Kirjasta ja kotona tehhään niinko miäs sannoo ja pulinat pois.
Sinällään vaikea sanoa mitä tulee käymään koska jaloilla äänestäminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa ja helpommaksi vain käy.
Varsin monella lienee varsin epärealistisia käsityksiä siitä kuinka hauskaa lopulta onkaan — varsinkaan iäkkäänä — luoda lunta, haravoida lehtiä — tai ylipäätään käydä metsällä, tai edes laskettelemassa tai golfpalloa puttaamassa.
On helppo muuttaa yhtäälle ja melkein yhtä helppoa lähteä taas jonnekin toisaalle.
Väitetty konservatiivisuuden lisääntyminenkin — jos sitä todella on tapahtunut muuta kuin äänestyskopilla — voi olla vain ohimenevä ilmiö kunhan talous alkaa taas nostaa jengiä ylös.
Kun on työttömänä tai muuten menee aiempaa huonommin on aika lajityypillistä olla vähemmän rakentava ja enemmän kärjistävä.
On niin paljon helpompi etsiä ja löytää syyllisiä muista, “Järjestelmästä”, tai vaikka sitten mustasta presidentistä joka ei osaa edes rättipäitä tappaa toisin kuin isä ja poika Bush Texasista…
Kun maailma tuntuu aiempaa turvattomammalta myös konservatiisuus alkaakin tuntua aiempaa järkevämmältä asennoitumiselta — jopa viisaalta.
Plus iso osa kansasta tykkää aina ruoskia itseään. Luultavasti juurikin ne joilla olisi vähiten syytä henkilökohtaisiin katumusharjoituksiin.
Ei Wall Streetin jäbä oppinut sukelluksesta mitään. “Oli vaan huonoo tuurii matkassa, that’s all…” Back in the saddle!
Eiköhän aika monessa maassa toreilla myydä aikalailla verottomasti (ja muita maksuja & säännöksiä vältellen) viranomaisten katsoessa tätä sormien läpi. Suomessakin tätä varmasti tapahtuu mutta viranomaiset ovat täällä tarkempia. Ei paljon torikulttuurin säilyttäminen vaa’assa paina
Terve,
Luulin jo lopettaneni kannanotot tahan blogiin, mutta kai sita pitaa viela kerran ottaa kantaa.
Ei se noin toimi.
t. Mikko
Ei haeta, vaan liikkumisen optimointia. Liikenteen optimointia hakevat logistiikkakeskukset ja suuret logistiikka-alan toimijat joita on kerääntynytkin nauhaksi kehä III varrelle ja sen ulkopuolelle sisääntuloteiden varteen.
Alueilla jossa liikenteen optimointi on erityisen onnistunutta, ei tyypillisesti haluta asua, vaan pikemminkin siellä missä kaupunkisuunnittelu on perua ajalta kun liikenteen ja liikkumisen optimointi oli sama asia ja tarkoitti kävelyä ja lyhyitä etäisyyksiä, ja suunnittelijoilla oli parempi koetun ympäristön taju.
Nauhojen oikea paikka on varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella sitä kiertäen.
Heh. Paras argumentti ikinä. 🙂
Keskustelun käyminen Oden palstalla on kyllä hemmetin haastavaa kun kaikki menee seulan läpi ja siihen menee pieni ikuisuus.
Siksi itsekin pitänyt epäsäännöllisen säännöllisesti taukoa vuosien mittaan.
Pitäisi siirtyä järkevämpään alustaan ja kommentaattorien rekisteröintiin.
Luonnollisesti pitäisi saada jatkaa valitsemallaan aliaksella. Ja tietengin jokaisen pitäisi itse päästä suodattamaan ei-toivottuja kommentteja/nimimerkkejä.
Vuodet vaan vierivät, mutta foorumi ei vaan ota edistyäkseen…
Jos haluat tutustua moderoimattomaan palstaan, kähy vaikka vauva-löehden sivuilla.
Jaat näköjään liikenteen kahteen kastiin, joita voisi kutsua tavaraliikenteeksi ja ihmisliikenteeksi. Tavaraliikenteen vieressä ei yleensä haluta asua, mutta eipä minkään muunkaan moottoroidun liikenteen.
Kävely ja joidenkin ihmisten halu kävellä tai käyttää polkupyörää puhuu mainisemani “tiiviiin alueen” puolesta, sillä tällaisessa mallissa mahdollisimman suuri alue (ihmisiä, kauppoja, työpaikkoja) on saavutettavissa suosikkityyliin. Tällainen perusmalli on kimppukylä tai pikkukaupunki. Helsinki ei enää mahdu tähän kaavaan siksi, että siellä ainakin kävellen saavutettava alue on enää murto-osa koko kaupungin pinta-alasta. Tarvitaan siis moottoroitua liikennettä.
Tässä tilanteessa “tiivis alue” ei ole enää optimaalinen rakenne siksi, että moottoroidulla puolella eritysesti joukkoliikenne kannattaa optimoida niin, että satunnaisten paikkojen välinen yhteys vodaan toteuttaa mahdollisimman nopeana ja mahdollisimman vähillä vaihdoilla. “Tiivis alue” ja sillä kiemurtelevat lukuisat bussilinjat ei ole tässä yhtä optimaalinen kuin nauharatkaisu. Tämä pätee erityisesti ihmisiikenteeseen siksi, että tavaraliikenteessä luotetaan paljon enemmän yksittäisiin kuljetuksiin (ei siis joukkoliikenteeseen).
Tähtimalli on huono siksi, että se pakottaa kaiken liikenteen kulkemaan yhden pisteen kautta, jossa lisäksi pitää vaihtaa kulkuneuvoa. Helsingin tähtimallissa huonoa on myös se, että tähden keskusta on mereen pistävällä niemellä.
Väitän siis, että ihmisliikenteessä nauhamalli tarjoaisi hyvän ratkaisun nimenomaan silloin, kun motoroidun iliikenteen halutaan perustuvan vahvasti joukkoliikenteeseen.
Helsingin jatkuvaa tiivistämistä ei voi mielestäni perustella hyvin liikenteen optimoinnin näkökulmasta. Kaupungin jatkuva tiivistäminen tuo lisää painetta nykyisille runkolinjoille (sekä joukkoliikenne että autoliikenne). Henkilöautoilu on näissä uusissa lähiöissä usein toimivampi ratkaisu kuin joukkoliikenne. Nauhakaupunkimalli, jossa lähiöt yhdistetään tehokkaammin runkolinjoilla, olisi toimivampi joukkoliikennemalli.
Helsingin kannalta tilanne on ehkä ongelmallinen siksi, että nauhakaupunkimallissa nauhat leviäisivät myös muualle, eikä Helsingissä tarvitsisi rakentaa kaikkia toistaiseksi vapaaksi jääneitä välitiloja ja viheralueita umpeen. (Kunnathan tähtäävät yleensä oman kunnan kasvun, eikä Helsinki ole poikkeus.) En voi tietenkään tietää miten tiivistämisen kannattajat Helsingin tiivistämisen itselleen perustelevat. Ehkä kertovat tarkemmin itse.
Myös eräiden nimimerkkien jatkuvaa postaamista voisi rajoittaa. Muodon puolesta kommentit eivät ole asiattomia, mutta eräiden tapa panostaa määrään puurouttaa keskustelua…
Pitänee aloittaa keskustelu blogin pelisäännöistä.
Auttaisiko empiria muuttamaan mielipiteitäsi?
Jokin yhtäläinen yläraja kirjoituksen pituudelle voisi ehkä olla yksi ratkaisu harkittavaksi/kokeiltavaksi. Olen asiasta osin samaa mieltä. Montako riviä tekstiä mahtuu esim. kolmen minuutin puheenvuoroon?
Toisaalta, tuollainen pelisääntö saattaisi joskus ehkä olla myös argumentointia ja ilmaisunvapautta liikaa rajoittava. Voitaneen kysyä, onko kykymme lukea ja ymmärtää esim. “tekstiviestin yhtä tai kahta lyhyttä lausetta” pitempiä tekstejä hiljalleen häviämässä (kännyköiden pitkäaikaisvaikutusten myötä?), ja pitäisikö asialle tehdä jotakin?
Kaikki kirjoitukset, kommentit ja erityisesti niissä käytetyt perustelut eivät mitenkään voi olla aina yhtä lyhyitä ja yksinkertaisia kuin pelkkä lyhyt “välihuuto”. Voisi myös olettaa, että eri ihmisten kyky tiivistää tekstiään, tai lukea rivien välistä, voi vaihdella aika paljon. Erilaisuuttakin tulee oppia sietämään. Silti ei tiivistettäessä saisi jäädä (kommentista/ mielipiteestä) ainakaan mitään tärkeää varjoon …
Vapaa keskustelu eri asioista blogilla sallittakoon!
En siis moderointia vastusta.
Totean vain, että kun yksi mies vastaa moderoinnista suositulla blogilla/keskustelufoorumilla, se ei yllättäen toimi kauhean hyvin.
Keskustelu lagaa väkisinkin ja tulee turhaa toistoa yms. joka tekee keskustelun seuraamisesta/käymisestä that much more harder.
Mikä puolestaan johtaa keskusteluinnon/mielenkiinnon lopahtamiseen.
Mitä vähemmän diversiteettiä sitä enemmän fakki-idiotismia ja se on yksi merkittävä syy siihen miksi laajemminkin ottaen, asiat ovat yhteiskunnassamme niin kuin ne ovat.
Vauva.fi, suomi24, iltapulut ym. kaatopaikat käyvät kyllä hyvästä viihteestä, ei siinä mitään, mutta asiallista/asiallisempaa keskustelua kaipaava ei niistä hirveästi kostu.
Tässä siis kritisoin vain tapaa jolla keskustelufoorumi toimii, en foorumin tarjoajaa enkä keskustelun synnyttäjiä.
Kun jengi kirjoittaisi omalla nimellään — mutta halutessaan kuitenkin nimimerkin suojista (koska työpaikka/supo/nsa/alienit/whatever), keskustelu pysyisi todennäköisemmin asiallisena pitkälti omalla painollaan ja moderaattori voisi keskittyä enemmän ns. hankaliin tapauksiin.
As I’m sure was the original idea to begin with.
Kannatan — ja mahtavaa jos näin todella myös tapahtuisi.
Omat ajatukseni olenkin jo tuonut tässä julki. Ilmoitan tätän lisäksi valmiuteni maksaa siitä hyvästä, että saisimme aikaiseksi nykyistä toimivamman keskustelufoorumin.
Mahtaisiko meitä olla muitakin?
Muistelen, että viimeksi eduskuntavaalien aikaan tätä samaa keskustelua yritettiin käydä laihoin seurauksin. Toivottavasti uusi yritys jalostuu aiempaa kunnianhimoisemmaksi niin, että järkeviä uudistuksia todella saataisiin aikaiseksi.
Oma responssini mikko kalevi siitosen avautumiseen oli siis puhdasta sarkasmia. Siksi hymiö.
“En ole samaa mieltä.” tähdentämättä mitä sillä tarkoittaa ja varsinkin miksi, ei oman mittapuuni mukaan ole keskustelua eikä sitä myöten olisi läpäissyt omaa moderointiseulaani.
Sen sijaan jos Siitonen olisi tähdentänyt syitä miksi on aikoinaan keskusteluun osallistunut, mutta sittemmin lakannut näin tekemästä, olisi läpäissyt seulani koska olisin ollut kiinnostunut kuulemaan tällaisistakin argumenteista.
Ja varsinkin olisin kiinnostunut kuulemaan löytyisikö vastaavia mietteitä muiltakin.
Siitosellakin saattaisi olla mielenkiintoisia ajatuksia kunhan mies vain ensin vaivautuu tai jos ei osaa niin opettelee niitä ilmaisemaan.
Moni luultavasti kuitenkin preferoisi tällaisen harjoittelun tapahtuvan kuitenkin tämän keskustelupalstan ulkopuolella. Niin itsekin.
Toivottavasti saamme aikaiseksi tasokasta keskustelua sekä blogin keskustelusäännöistä että itse kommentointialustaan liittyvistä puutteista (todellisista tai vain kuvitelluista sellaisista).
Täältä tähän.
Vielä piti sanomani.
Luultavasti blogin pitäjällä on jo varsin hyvä näppituntuma sen suhteen ketkä pyrkivät pääasiassa/useimmiten vievän keskustelua rakentavasti eteenpäin, ja keille puolestaan tuntuisi olevan lähinnä sydäntä ns. omien pet peeves ‑ongelmista ja “ongelmista” räksyttäminen ilman aikomustakaan tulla parhaimpien argumenttien “käännyttämäksi”.
Joku kommentoija jakaa vihaansa Katajanokkaa kohtaan vain siksi, että blogin pitäjä (ja ehkä muutkin isokenkäiset) sattuu asumaan siellä ja siksi hänen mielestä Katajanokalle pitäisi aina myös rakentaa jotain — luultavasti mitä tahansa — jos ja kun jonnekin muuallekin Helsinkiin ehdotetaan milloinkaan jotain rakennettavaksi.
Hän ei esimerkiksi esitä lentosataman rakentamista Kalasatamaan siksi koska se olisi järkevää, eikä edes siksi koska se olisi kivasti historiallista, vaan siksi koska Ode asuu Skattalla.
Hän kokee kärsivänsä omassa elämässään (tai ainakin jos “Oden” masinoimien voimien annetaan vapaasti rellestää), ja haluaa siksi Odenkin ym. kärsivän.
Logiikka menee oudosti jotenkin niin, että kun molemmat/ kaikki kärsii ollaan taas saatu hienoa kaupunkia — ja elämisen mallia ylipäätään — aikaiseksi.
Hänkin voisi tietysti asua Skattalla, mutta ei joko kumminkaan edes haluaisi siellä asua, tai ei asu siksi koska siihen ei ole varaa. Jälkimmäisessä keississä ei voi oikein muuta sanoa kuin, että eikö olisi aika tehdä varaa jos ja kun halua skattalaiseksi on? Jos uskoo kapitalismin autaaksi tekevään voimaan tietää, että suunnitelmallisuudella ja kovalla työllä useimpia unelmia on mahdollista toteuttaa. Ei siitäkään varmasti haittaa olisi jos päättäisi lähteä mukaan politiikkaan. Takuuta onnistumiselle ei tietenkään kukaan voi antaa, but that’s life. C’est la vie.
Jollekin toiselle taas vaikuttaisi olevan suurin piirtein maailman tärkein asia, että Josefatin kalliolle [tai täytä tähän oma suosikki-inhokkisi] rakennetaan heti jotain — again, luultavasti ihan mitä tahansa vaikka turvallisinta onkin aina sanoa, että asuntoja — koska paikalliset hipit jotka ao. mestaa käyttävät syystä taikka toisesta ärsyttävät.
En tiedä salliiko nyt käytössä oleva blogialusta moderaattorin suoraan valita suosikkeja ja inhokkeja joiden postaukset ilmestyvät tai katoavat viiveettä — kunnes toisin todistetaan — mutta jo pelkästään tällaiseen rankkaamiseen siirtyminen parantaisi keskustelua sisällöllisesti paljon.
Tai näin ainakin väitän.
Maine on kovin käyttökelpoinen väline.
Kun tässä on päivänä muutama tullut puheeksi vapaus ja mitä kaikkea se saattaisikaan eri ihmisille merkitä/tarkoittaa jne., yksi suosikkilausahduksia itselläni on ollut: ei vapautta ilman vastuuta…
Fasismia, huutaisi hippi.
Rauhaa teille veljet ja siskot.
Mielenkiintoinen kommentti HS:ssa:
“”Mitä edullisemmin opiskelija asuu, sitä suurempi palvelus se yhteiskunnalle on. Esimerkiksi opiskeluajat pysyvät lyhyempinä, kun opiskelijoiden ei tarvitse tehdä töitä”, Pihlajamäki sanoo HS:n haastattelussa.”
Tämä pätee tietysti myös julkisen sektorin henkilökustannuksiin. Keskittämisen osaoptimoitu todellisuus rapauttaa Suomea ankaralla tavalla mutta toisaalta vaikuttavuudeltaan (pysymme pysyvästi yhtä köyhinä koska maata rakennetaan yhä uudelleen ja uudelleen) sopii kansanluonteeseen mainiosti?
Näkemykseni on, että keskittämisen tiellä on nyt lyöty riittävästi päätä seinään ja pitäisi testata jo jotain muuta. “Tosiasiat vastaan väitteet tosiasioista”.
Tuo artikkeli ei juuri muuta, koska se puhuu työpaikkojen ja asuntojen sijainnista, ei nauhakaupungista vs. summittaisesta tiivistämisestä.
Jos työpaikkojen ja asuntojen suhde on vinossa niin, että keskustassa on liikaa työpaikkoja, pendelöintiliikenteen osalta tilannetta voidaan helpottaa lsäämällä asuntoja keskustaan. Toisaalta helpompi keino olisi joidenkin toimistojen muuttaminen asunnoiksi. Ongelma on siis riippumaton siitä, tiivistetäänkö kantakaupunkia vai pidetäänkö sen asunkasmäärä ennallaan. Tai itse asiassa toimistojen asunnoiksi muuttaminen todennäköisesti pitäisi liikenteen määrän vähäisempänä (vähemmän asukkaita, vähemmän liikennettä).
Artikkelissa ei otettu kantaa nauhamuotoiseen joukkoliikenteen tai muun liikenteen järjestämiseen muuten kuin että todettiin kehäteiden (jotka ovat nauhamaisia runkolinjoja) ruuhkien lisääntyvän. Liikenteen lisääntyminen tulee tuossa esimerkissä suoraan kaupungin kasvattamisesta. Jos reuna-alueilla osa asunnoista muuttuisi (keskustan päinvastaista muutosta tasapainottaen) työpaikoiksi, todennäköisesti myös kehäteiden liikenne vähenisi.
Työpaikkojen ja asuntojen jakauman tasoittaminen on joka tapauksessa järkevää, jos halutaan vähentää pendelöintiä ja ruuhkia. Mutta jos halutaan lisäksi kasvattaa kaupungin asukasmäärää, uskon edelleen, että nauhamallinen laajentaminen pitäisi joukkoliikenteen toimivampana ja kilpailukykyisempänä kuin summittainen tiivistäminen.
Empirialla viittasit ehkä Toronton kokemuksiin. Tuo edellä kirjoittamani saattaa sopia sikäläiseenkin tilanteeseen.
HS:
“Otuksen tutkimus paljastaa myös, että Espoossa asuvat opiskelijat pyöräilevät päivittäin huomattavasti useammin kuin Helsingissä tai Vantaalla asuvat.
Espoossa peräti joka neljäs opiskelija pyöräilee päivittäin. Vantaalla päivittäin pyöräilee ainoastaan 3 prosenttia opiskelijoista ja Helsingissäkin vain 6 prosenttia. ”
Tuota mieltä minäkin olisin. Helsingissä kaikki liikkuminen keskiarvoistuu pysäkinväleille jollakin mutta ei ainakaan lihasvoimalla. Jos Vantaa on karikatyyrisesti liian ankeaa kerrostalokaupunkia lihasliikuntaan niin onko Espoo puutarhakaupunkia? Eli Suomen aluerakenne v.2 lisää puutarhakaupunkia a’la Espoo joka parhaiten (de facto) inspiroi ja motivoi pyöräilyyn! Joka neljäs on tietysti vasta hyvä alku miljoonakaupungin juurelle kun pikkukaupungeissa pyöräilevat koululaiset ja opiskelijat on tod.näk. valtavirta. Jotakin kannattaisi kopioida pikkukaupungeista eikä keksiä pyörää uudelleen. Millä suurkaupungeissa saadaan ihmiset luopumaan busseista ja metroista on SOTE-kysymys nro yksi.
Johtuisikohan siitä että Vantaalla ei ole omaa yliopistoa ja Vantaalla asuville mutta Helsingissä ja Espoossa opiskeleville on liian pitkä matka yliopistoon, että sen viitsisi kulkea pyörällä?
Toivottavasti on ohimenevä ilmiö. Ilmiö tosin lähinnä johtuu tietoisesti viimeisten vuosikymmenten aikana rakennetusta konservatiivisesta mediakuplasta, josta on jo muodostunut tietynlainen taloudellinen yhteisö ja erillinen todellisuudesta irtaantunut todellisuus. Kyse on tosiasiasta, jonka kutsuminen “väitetyksi” on vieraantunutta tai vähintäänkin erittäin epätarkkaa.
Noh, oma henkilökohtainen mielipiteenihän on sellainen, että suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei liene todellisuudessa sen suurempaa hampaankolossa yhtään ketään kohtaan.
Ongelma syntyy pitkälti siitä kun jengi joka haluaa olla töissä (säällisellä tulolla) ei onnistu tällaista työtä sen enempää luomaan kuin löytämäänkään — tai ainakaan siinä pysymään.
Ja tällaisia töitä nyt vaan on rajallinen määrä, on aina ollut ja tulee aina olemaankin.
Toki myös siitäkin syystä ongelmoidaan, että jengi joka haluaa kumppanin vierelleen, ei onnistu sellaista löytämään.
Koska aina on joku joka on sivistyneempi ja muutenkin mukavampi, hauskempi, joku joka ihan oikeastikin on vaivautunut opettelemaan jonkin taidon (eikä vain esitä osaavansa tai esitä joskus opettelevansa), on kivemman näköinen, on nuorempi (joskus myös vanhempi), och so vidare.
Ja kyllä, joskus harvoin myös pelkästään rikkaampi — tai luokkayhteiskunnan ollessa voimassa sosiaalisesti ylemmässä kastissa (tai ylipäätään sallitussa).
Olisin kuitenkin kiinnostunut kuulemaan lisää tästä konservatiivisesta mediakuplasta sekä siitä miten se on rakennettu.
Äkkiseltään tuntuu, että ehkä yrität tällä väittää vähän siihen tyyliin, että iso osa jengistä — viittaatko nyt siis jenkkeihin, vaiko länkkäreihin laajemminkin, vaiko mihin tarkalleen ottaen? — olisi todella niin tyhmää etteivät edes ymmärrä, että heitä manipuloidaan/ohjaillaan?
Näppituntumalta sanoisin, että ihmisiin — laajoista massoista puhumattakaan — vaikuttaminen (puhumattakaan median taholta johon niin moni suhtautuu jo lähtökohtaisesti epäluuloisesti ilmaistakseni asian näin nätisti), on paljon vaikeampaa kuin luulemme tai mieluusti väitämme.
Jatkan tätä keskustelu mielelläni.
Ihmisten epäluulo ja kriittisyys on erittäin valikoivaa. (Asian huomaa helpoiten toisissa ihmisissä.) Jos puhutaan amerikkalaisesta äärioikeistosta, niin esimerkiksi siellä esiintyvä käsitys Obamasta piilomuslimina ja maanpetturina pohjautuu totta kai isiltä perittyyn rasismiin, mutta seuratuista tiedotusvälineistä omaksutut ‘faktat’ ovat tärkeä osa kokonaisuutta.
Confirmation bias tullee useimmille meistä.
Mutta kouluttamattomuus väistämättä näkyy tässäkin.
Funtsin ihan samaa.
Otaniemi on PK-seudun ainoa oikea kampus (tai noh, ainakin paras yritys sellaiseksi joka onneksi on parhaillaan uudelleenremontoitavana — tosin olisi sinne enemmänkin uusia asukkaita saanut asutetuksi kunnianhimoisemmalla suunnittelulla).
Niin tai näin, ei liene lopultakaan hirveästi merkitystä kuka johtaa kauneuskisoissa jos lopputulemana on, että suurin osa opiskelijoista omaksunee kuitenkin sen autollisen elämäntavan…
Ja ironisestihan juurikin tämä dippainsinöörisegmentti siirtyy voimallisimmin auton käyttäjiksi myöhemmässä elämässään. 🙂
Auton ratissa on sitten kiva nostalgisoida opiskelijanuoruutta jossa luennoille pääsi kämpiltä 3 minuutissa fillarilla sotkemalla — mikäli krapulalta jaksoi ylipäätään lähteä.
Ihan luonnollistahan tuo on. Espoosta saa omakotitalon, muttei joukkoliikennettä, jolla pääsisi töihin ja kauppaan asti.
Josta voimme vetää johtopäätöksen, että lyhyt matka opiskelija-asunnosta koululle on huono asia, koska se estää joukkoliikenteen käyttöön tottumisen, joten sekä opiskelijoiden pyöräilyä, että kampusmaista kaavoitusta jyrkästi rajoittaa.
Joidenkin mielestä hyvä julkinen liikenne tarkoittaa sitä että kotiovelta pääsee vaihdotta ja suorinta reittiä ensin päiväkotiin, sitten työpaikan ulko-ovelle ja ennen kotiinpaluuta päiväkodin ja/tai Prisman kautta taas kotiovelle — ja illalla vielä kapakkaan anb back again.
Jos ei, niin suunnittelijat ovat epäonnistuneet ja syypää ovat vihreät.
Nelosen ratikka toimii Katajanokalla juuri noin. Tosin Prisman joutuu vaihtamaan Stockan herkkuun.
Suomessa ei olekaan ilmiötä nimeltään yksityisautoilu, (sitten 80-luvun pariutumisriitteihin läheisesti liittyvän rallin), vaan velvollisuusautoilu. Ota pois ansiotyö ja joissakin tapauksissa myös yrittäminen, sekä alaikäiset lapset sekä joissakin tapauksissa anoppila, niin kukaan ei Suomessa omista ja aja saatikka kaipaa yksityisautoa.
En tiedä miksi, mutta “opiskelijoiksi” sanotaan nykyään kaikkia jossain oppilaitoksessa olevia. Ja ylioppilaat ovat ainoita oppilaita.
Kalliiks tulee. Tosin hienompi valikoima.
Ja kun unelma ei toteudu, se toteutetaan sähköfillari-peräkärry-yhdistlmällä, kunnes googlen robotaksit valtaa liikenteen. Ei paljoo taxikuskit überistä sitten enää sadattele…
Sähköfillari-peräkärry-yhdistelmällä siksi, että sen saa parkkeerata mihin vaan ja vie vielä vähän vähemmän tilaa kuin Mini Morris.
Aiheesta kiinnostuneille laajempaa pohjoismaista näkökulmaa:
http://www.nordregio.se/en/Publications/Publications-2016/State-of-the-Nordic-Region-2016/