(Jatkan pamflettimme Kaupunkien voitto esittelyä)
Jo tuhansia vuosia sitten kauppiaat ja käsityöläiset muodostivat suuria kaupunkeja. Työnjako ja erikoistuminen loivat niissä ylellisyyttä, johon ympäröivällä maaseudulla ei ole ylletty. Kaupungit tuottivat hillitöntä vaurautta jo antiikin aikana ennen kapitalismia – eivät vain Euroopassa vaan myös esimerkiksi nykyisen Meksikon alueella. Näin on päätellyt Santa Fen tutkimuslaitoksen professori Luis Bettencourt arkeologisten kaivausten perusteella, kertoi Tekniikka & talous ‑lehti helmikuussa. Mitä suurempi kaupunki, sitä suuremmaksi tuottavuus oli niissä työnjaon ja erikoistumisen avulla kohonnut. Antiikin kaupunkien vauraus perustui työnjakoon kaupungissa. Eri alojen ammattilaiset saattoivat erikoistua hyvin pitkälle ja kohottaa taitojaan, koska heidän ei tarvinnut tehdä tai osata kaikkea. Nykykielellä näitä kutsutaan kasautumiseduiksi.
Kaupunki pystyi elättämään suutareita, räätäleitä, seppiä, kokkeja, kapakan pitäjiä, oluen panijoita, opettajia ja niin edelleen. Myöhemmin käyttöön otetun terminologian mukaan kaupungit olivat porvarissäädyn tyyssijoja. Siksi kutsun niitä porvarikaupungeiksi.
Kun ihmiset asuivat hajallaan kaukana toisistaan, kukaan ei voinut erikoistua tekemään vain kenkiä itselleen ja muutamalle naapurille. Siksi elintaso jäi olennaisesti alemmaksi. Porvarikaupunkien synnyn ja kasvun teki mahdolliseksi työn tuottavuuden nousu maataloudessa, jolloin kaikkia ei tarvittu peruselintarvikkeiden tuotantoon. Siksi kaupungit syntyivät sinne, missä maa oli tuottoisinta. Suurkaupungit ovat ja kasvavat edelleen parhailla maatalousalueilla, mikä tietysti on elintarviketuotantoa ajatellen epätarkoituksenmukaista.
Arkeologien löytämä yltäkylläisyys kertoo tietysti myös jättimäisestä eriarvoisuudesta kaupunkien sisällä. Eikä kaupunkien kukoistus pelkkiin menestyneisiin elinkeinoihin perustunut. Rooman kukoistusta pönkitettiin legioonilla. Lähes miljoonan asukkaan kaupunki ei olisi ollut mahdollinen pelkästään legioonien tuella eikä armeijaa olisi voinut olla ilman, että on ensin kukoistava kaupunki. Hallitsijat eivät olisi voineet ryöstää suuria omaisuuksia itselleen, ellei niitä olisi ensin synnytetty. Kaupungilla täytyi olla puolellaan suuria vahvuuksia jo kauan sitten.
Teollisuuskaupunki on erilainen
Teollinen vallankumous synnytti teollisuuskaupunkeja. Ne toimivat eri tavalla kuin porvarikaupungit. Tehdas tarvitsee kaupunkia lähinnä työvoimareservinä. Se ei tarvitse kaupunkia ja kaupunkilaisia samassa mielessä kuin porvarikaupungissa suutari tarvitsee räätäliä ja päinvastoin.
Tehtaan sijainnin kannalta logistiikka on kyllä tärkeätä. Tehdas kannattaa perustaa sataman tai rautatien lähelle, jotta raaka-aineet saadaan kuljetetuksi tehtaaseen ja tuotteet kuluttajille. Esimerkiksi telakan toiminnan kannalta on olennaista, että alihankkijoiden verkosto sijaitsee logistisesti kohtuuetäisyydellä, mutta samassa kaupungissa alihankkijoiden ei tarvitse sijaita. Ennen valtakunnallista sähköverkkoa mekaanista energiaa tarvitseva tehdas oli melkein pakko sijoittaa kosken äärelle.
Kaupunkeihin liittyvistä kasautumiseduista tehdas ei hyödy kuin turvattuna työvoiman saamisena. Niinpä Suomessakin on perustettu tehtaita keskelle maaseutua, ja kaupunki on syntynyt tehtaan ympärille. Teollisuuskaupungeissa ei ollut painetta kaupunkien koon kasvulle. Kaupunkien liiallisesta koosta saattoi olla myös haittaa esimerkiksi kuljetusten vaikeutumisena.
Rakenteeltaan teollisuuskaupunkia muistuttaa hallintokaupunki, joka saa tulonsa veroina hallinnon kuluihin. Hallinto vastaa rooliltaan teollisuuskaupungin tehdasta. Myös hallintokaupunki tarvitsee ympäröivää kaupunkia lähinnä työvoiman asuinpaikkana. Ympärilleen se synnyttää tehtaan tavoin kaupunkimaisia palveluja. Ero teollisuuskaupungin ja porvarikaupungin välillä on liukuva. Jokaisen teollisuuskaupungin sisällä on aina elänyt suurempi tai pienempi porvarikaupunki.
City pyrkii kasvamaan rajatta
Teollisuuskaupunkeja ovat seuranneet usein yliopistojen ympärille syntyneet tietopohjaisiin ammatteihin keskittyvät luovan luokan kaupungit, joiden menestymisessä kasautumiseduilla on suuri merkitys. Keskeisiä rahaa ulkopuolelta tuottavia elinkeinoja ovat erilaiset liike-elämää palvelevat toiminnot. Luovan luokan käsite on kaupunkitutkija Richard Floridan synnyttämä. Suomen kielessä luovuuteen yhdistetään herkästi taiteilijat, mutta Floridan käsite on laajempi. Tärkeä osa luovaa luokkaa ovat insinöörit, koska näiden panos uusien tuotteiden kehittäjinä on ratkaiseva. Toisaalta muunlainen osaaminen on työntymässä insinööriosaamisen rinnalle uusien tuotteiden kehittämisessä kuluttajalle sopivaksi. Myös taiteilijoille on siinä kehityksessä tilaa.
Luovan luokan ammateissa syvälle menevä erikoistuminen on kannattavaa ja eri osaajien välinen vuorovaikutus keskeistä. Luovan luokan kaupunkien menestys perustuu työnjakoon ja vuorovaikutukseen samalla tavalla kuin porvarikaupunkienkin.
Luovan luokan kaupungeissa tai cityissä kasautumisedut ovat merkittäviä. Ne pyrkivät kasvamaan rajatta. Koon yläraja ei ole tullut vielä vastaan, vaikka yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja on jo yli kaksikymmentä. Helsinki ympäryskuntineen on runsaalla miljoonalla asukkaallaan joka tapauksessa selvästi optimikoon alapuolella.
Kaupungin sisällä saman alan toimijat pyrkivät hakeutumaan toistensa läheisyyteen. Juuri tämän takia kaikkialla kaupunkien kasvu on painottumassa suurimpien kaupunkien kasvuun.
Miljoonakaupungeista suurin osa on kehittyvissä talouksissa. Niiden kasvua ei ruoki vain kaupungin vetovoimaisuus vaan myös ympäröivän maaseudun liikaväestön muodostama työntövaikutus. Köyhissä maissa muuttoliike suuntautuu juuri suuriin kaupunkeihin, ei pieniin tai keskisuuriin. Suuret kaupungit ovat siis elinvoimaisempia ja niissä on paremmat mahdollisuudet saada työtä.
Siirtymä tehtaasta toimistoon
Muutaman sukupolven mittaisen kukoistuskauden jälkeen teollisuuskaupunkien tulevaisuus näyttää synkältä kaikkialla vauraissa maissa. Automaatio syö lattiatason työpaikkoja ja globalisaatio siirtää valmistavaa teollisuutta rikkaista maista köyhempiin. Kun automaatio lisääntyy, palkkakustannusten merkitys vähenee, jolloin valmistus logistisista syistä todennäköisesti palaa osittain teollisuuskaupunkeihin. Työpaikat eivät palaa vaan katoavat. Suomessa jokseenkin kaikki keskisuuret ja suuret kaupungit ovat tai ovat olleet teollisuuskaupunkeja.
Moni teollisuuskaupunki suunnittelee muuntumista teollisuuskaupungista cityksi. Muutos on vaikea. Tehtaasta ei niin vain siirrytä toimistoon. Tästä löytyy esimerkkeinä eri puolilta maailmaa sekä loistavia menestyksiä että surkeita epäonnistumisia.
Yhdysvalloissa New York on paras esimerkki siitä, miten teollisuuskaupunki onnistuu kääntämään teollisuuden ahdingon kukoistukseksi. Detroit taas on ehkä varoittavin esimerkki siitä, miten teollisuuskaupungin voi käydä teollisuustyöpaikkojen huvetessa. Kyse on paljolti onnesta ja olosuhteista, mutta myös herraonnesta, hyvistä päättäjistä. New Yorkin tarina olisi voinut päättyä aivan toisin. Autoteollisuudesta riippuvaisessa Detroitissa taas huono hallinto on syventänyt katastrofia.
Meillä Suomessa on hyvää ja innovatiivista insinööriosaamista, joka toivottavasti tuottaa maailmalla menestyviä tuotteita jatkossakin. Silti sekään ei välttämättä helpota teollisuuskaupunkien ahdinkoa. Aiemmin hyvät osaajamme takasivat tulevaisuuden myös lattiatason työläisille. Nyt hyvä kotimainen tuote voidaan valmistaa tai valmistuttaa muualla. Monen yrityksen on suorastaan pakko tehdä näin, koska suomalaisen valmistuksen kustannustasolla ei menesty kansainvälisissä kilpailutuksissa.
Yritysten kansainvälistyminen jouduttaa valmistavan teollisuuden lattiatason työpaikkojen menettämistä, koska monessa maassa toimivan yrityksen on luonnollista valmistaa kutakin tuotetta omista tehtaistaan niissä, joissa se tulee edullisimmaksi. Suomalainen lattiatason työläinen on suorassa kilpailussa muiden maiden työläisten kanssa.
Teollisuusautomaatio tulee vääjäämättä heikentämään työllisyyttä varsinaisissa tehdassaleissa koko maailmassa. Jäljelle jäävät teollisuustyöpaikat painottuvat toimihenkilöammatteihin. Tuotekehitystyöstä tulee yrityksen menestyksen kannalta yhä keskeisempää, ja se muuttuu yhä vaativammaksi.
Eri puolella maata sijaitsevat teollisuusyritykset ovat valinnan edessä: sijoittuuko tuotekehitys jatkossakin tehtaan läheisyyteen vai siirtyykö se johonkin suurempaan henkisen pääoman keskittymään Suomessa tai ulkomailla.
Avainasemassa osaamisammatit
Helsinki ympäristöineen on onnistunut parhaiten muutoksessa teollisuuskaupungista cityksi. Raskas teollisuus on kaupungista lähes kaikonnut, mutta osaamisammatit ovat korvanneet menetetyt työpaikat enemmän kuin kokonaan. Ehdottomiin onnistujiin kuuluu myös Tampere, vaikka sen osalta muutos onkin vielä pahasti kesken. Tampere vetää henkistä pääomaa puoleensa. Tampereen seudulla asuu nuoria akateemisesti koulutettuja aikuisia enemmän kuin seudun korkeakouluista on valmistunut (ks. tarkemmin s. 33–36). Jotain kaupungissa on tehty oikein, koska se on Taloustutkimuksen mielipidetutkimuksissa toistuvasti arvioitu halutuimmaksi asuinkaupungiksi Suomessa.
‘Muutoksen raskaudesta Tampereella kertoo kuitenkin se, että työttömyys on kaupungissa huomattavan korkea, lähes 20 prosenttia. Työttömien määrä ei ole kuitenkaan pelkästään huono merkki. Tarkoittahan se, että työttömät ovat jääneet kaupunkiin, mikä osoittaa jonkinasteista luottamusta työllistymismahdollisuuksiin. Työllistymisen kannalta toivottomilta paikkakunnilta kannattaa muuttaa pois jos pääsee.
Jyväskylä on esimerkki määrätietoisten päätösten vaikutuksesta. Kaupunginjohtaja Pekka Kettunen otti suuren kunnallistaloudellisen riskin kääntäessään Jyväskylää ruostevyöhykkeen kaupungista osaamisintensiiviseksi cityksi. Jyväskylän muutoksen lopputulos ei ole vielä selvillä eikä Nokian toimintojen alasajo tilannetta helpota, mutta vaihtoehtona Jyväskylällä olisi ollut vääjäämätön surkastuminen. Omalta puolueelta, sosiaalidemokraateilta, Kettuselle ei tukea herunut. Nämä syyttivät häntä siitä, että hän toi Jyväskylään vääränlaisia työpaikkoja. ’
Jyväskylän kävelykatu elävöittää kaupungin elämää suuresti, vaikka keskustan elävöittämiseen herättiinkin liian myöhään. Kaupungin ulkopuolelle oli jo ehtinyt nousta automarketteja keskustaa näivettämään. Viime vuosien kirijä on ollut Kuopio, joka on alkanut imeä puoleensa väestöä ja osaajia. Kuopion vetovoimaa jatkossa saattaa lisätä nykyajan vaatimuksia myötäilevä tiivis kaupunkirakenne. Siitä kuopiolaiset saavat kiittää paitsi viisaita päättäjiä ja kaavoittajia, myös vesistöjen tuottamia rajoituksia kaupunkialueen leviämiselle. ’
Turun seutu vaikuttaa lähtökohtiinsa verrattuna alisuoriutujalta. Aiemmin Turku kilpaili tasaveroisesti Tampereen kanssa, mutta on nyt jäänyt Tampereesta jälkeen jokseenkin kaikilla mittareilla. Kuvaavaa on, että Tampere houkuttelee akateemisesti koulutettuja nuoria aikuisia enemmän kuin niitä kouluttaa, kun taas Turussa moni käy opiskelemassa ja muuttaa sen jälkeen muualle. Turun keskeisenä ongelmana näyttää olevan keskuskaupungin ja ympäryskuntien huono yhteispeli. Turun hidas rautatieyhteys antaa myös huomattavaa tasoitusta Tampereelle.
Suuruus antaa kykyä kestää iskuja
Oulun seudulla meni Nokian imussa todella hyvin. Seudun väkiluku kasvoi suhteellisesti selvästi Helsingin seutua nopeammin, vaikka absoluuttisissa luvuissa Helsingin seutu tietysti päihitti Oulun seudun selvästi. Kun it-teknologian työpaikkojen määrä on vähentynyt, Oulussa on paljastunut valitun strategian haavoittuvuus. Oululla on vain muutama vuosi aikaa uuteen nousuun työttömäksi jääneiden osaajien siivittämänä.
Pitkittyessään työttömyys ajaa lahjakkuudet muualle tai nakertaa vaarallisesti heidän osaamistaan. Ilmassa on lupaavia merkkejä siitä, että vapaana oleva suuri lahjakkuusreservi houkuttelee kotimaisia ja ulkomaisia yrityksiä Ouluun. Monet työttömiksi jääneet ovat myös käynnistäneet menestyksellä omia yrityksiä.
Nokia nosti Salon kaupungin uinuvasta maaseutukaupungista maan keskeisten menestyjien joukkoon. Tällä haavaa vaikuttaa siltä, että olisi ollut onnellisempaa, jos Nokian Salon toiminnot olisi sijoitettu Turkuun. Huippuosaamiseen ja kansainvälisessä kilpailussa menestymiseen perustuvat työpaikat ovat hyvin epävarmoja. Siksi niiden pitäisi oikeastaan sijaita kohtalaisen suurissa ja monipuolisissa keskuksissa, jotka ottavat paremmin vastaan iskuja.
Kulttikaupungit ovat oma lukunsa
‘Osa cityistä on kehittynyt kulttikaupungeiksi, jotka maineensa ansiosta houkuttelevat puoleensa. New York, Lontoo, Pariisi, Berliini ja Kööpenhamina vetävät puoleensa väkeä kansainvälisesti ja saavat myös merkittäviä tuloja turismista. Hyvä arkkitehtuuri, onnistunut kaupunkisuunnittelu ja toimiva joukkoliikenne ovat välttämättömyyksiä kulttikaupungin asemaan kohoamiseksi. Niihin liittyvät vilkas kulttuuritarjonta ja toimivat yksityiset palvelut mielenkiintoisine ravintoloineen. Jostain on vielä löydyttävä fyysinen tila vaihtoehtoiselle, kokeilevalle eikä vielä niin maksukykyiselle toiminnalle. Berliinin nousua vauhdittivat halvat asunnot ja toimitilat keskellä kaupunkia. Tällä saralla Tallinna on viime vuosina kirinyt merkittävän paljon, mutta on Helsinkikin asemaansa parantanut. Pyrkimys kohti kulttikaupungin mainetta on saattanut kaupungit uudenlaiseen kilpailuasemaan keskenään. Yksikään suomalainen kaupunki ei pysty kilpailemaan New Yorkin, Pariisin, Lontoon tai Berliinin kanssa, mutta maineella on kaupunkien välisessä kilpailussa vaikutusta Suomen sisälläkin. Maine on kaupungin menestykselle tärkeä.
Historiallinen johdanto ontuu. En tosin tiedä, onko sillä suurta väliä. Paitsi ehkä vertauskuvallisesti.
Nimittäin, antiikin kaupungit eivät olleet porvarikaupunkeja. Helleenikaupungeissa porvarit eivät usein saaneet edes kansalaisuutta. Kansalaiset muodostivat eräänlaisen kulttiyhteisön, jonka jäseneksi oli hankala päästä.
Rooman kaupunki taas on esimerkki toisenlaisesta historiallisesta kaupungista, joka sekään ei ollut porvarivetoinen. Rooma oli hallintokaupunki, joka houkutteli valtavan väestön lähinnä siksi, että siellä oli poikkeuksellisen korkea sosiaaliturva: sirkushuvien ohella leipää. Imperiumia johdettiin pitämällä yhden kaupungin rahvas tyytyväisenä.
Porvarikaupungit syntyivät historian standardiesityksen mukaan Italiassa keskiajalla itsenäisissä kaupunkivaltioissa. Jossain Venetsiassa porvarit hallitsivat kaupunkiaan, ei keisari tai jumala. Meille Ruotsiin porvarikaupungit tulivat Hansan mukana; 70% nykyruotsista on, muuten, keskiaikaista saksaa.
Tällä kaikella voi olla jotain tekemistä teesien kanssa: kaupungit voivat nimittäin olla muutakin kuin talouden näyttämöitä. Tai oikeastaan ne ovat aina muutakin. Helsinki ei ole luovan luokan leikkikenttä, pelkästään. Se on myös “keisarin” vallan näyttämö. Se on myös “kulttiyhteisö”, paikka jossa monet suomalaisen kulttuurin ja politiikan intohimot kiteytyvät.
Mutta historialliset johdannot nyt ovat mitä ovat. Eli usein tarpeettomia ja taitamattomia. Jos niitä kuitenkin haluaa harrastaa, kannattaisi paneutua aiheeseen. Kaupunkien historia on mielenkiintoinen aihe.
Osmon analyysi on väärä. Kyllä meillä Keskustan pienissä maaseutukunnissa ja taajamissa on elämä onnellista. Ajamme ensin farkulla töihin ja sitten käymme Prismassa ostoksilla. Joskus juhlapäivänä ajamme Iisalmen keskustaan Rossoon syömään. Osuuspankki, S‑ryhmä ja Keskusta-puolue ovat Suomen ydintä — ei Kallion hipsterit…
Kaupunkia ei tarvita enää internetin aikana
Olen huomannut, että käyn enää harvoin kaupassa, koska voin tilata tavaran netistä
Isokokoisena ei vaatteita eikä kenkiä edes löydy kaupasta, 49 kenkäkin löytyy Sievin tehtaalta tai jostain Euroopan nettikaupasta, puvut , takit paidat voi tilata Honkkarin räätäliltä etc
Ruokaakin saa netistä ‚poro tulee Lapista, ostan poron kerralla tai lammas Pohjanmaalta
nauta ja hirvi Lapista
Kaupasta tarvii enää leipää , vihanneksia ja hedelmiä+lisukkeita
Ne löytyvät jo peräkylän marketistakin
Ja etu neiitijutuissa on , että tavara tulee kotiovelle
Sama koskee työtäkin, toimisto korvautuu kotityöllä. Face-to-face-palverit ovat korvautuneet puhelin/videokonfferensseilla.
Tuttavani juuri ihmetteli, että nykyään voi mennä 5–10 vuottakin niin ettei läheistä työtoveria ole tavannut fyysisesti koskaan
Samoin kun nykyaikainen konttori on ahtamisen huippu niin yhä useampi pyrkii etätöihin.
Tuntuu oudolta, että työnantajat vastustavat tällaisia joustoja
Ei tarvitse katsella kuin kuntien valtionosuuksia ja näkee, että se hyvinvointi ja onnellisuus on muiden maksamaa, eikä itse omalla työllä tienattua.
Tärkeä osa luovaa luokkaa ovat maanviljelijät, koska näiden panos uusien tuotteiden kehittäjinä on ratkaiseva.
“Tampere vetää henkistä pääomaa puoleensa. Tampereen seudulla asuu nuoria akateemisesti koulutettuja aikuisia enemmän kuin seudun korkeakouluista on valmistunut (ks. tarkemmin s. 33–36). Jotain kaupungissa on tehty oikein, koska se on Taloustutkimuksen mielipidetutkimuksissa toistuvasti arvioitu halutuimmaksi asuinkaupungiksi Suomessa.”
Varmaan näihin asioihin palataan vielä tulevissa postauksissa, mutta sanon silti:
Halvemmat asunnot ja pienemmät etäisyydet (lyhyemmät matkat) kuin pääkaupunkiseudulla. Kahden opiskelijan tuloilla on aivan helposti mahdollista asua kävelymatkan päässä Stockmannista.
Lisäksi tamperelaiset eivät tee kauheaa numeroa siitä, että noin puolet väestöstä on muuttanut kaupunkiin vasta suhteellisen äskettäin. Tilannetta pidetään niin normaalina, että sitä harvoin edes sanotaan ääneen.
Kaikki muu on Helsingissä yhtä hyvin tai paremmin.
Muista maakuntakaupungeista Tampereen erottaa vain sen korkeakoulutarjonta. Pääkaupunkiseudun lisäksi missään muualla ei ole yhteiskuntatieteellistä ja teknillistä koulutusta samassa kaupungissa, ja runsas AMK-tarjonta vielä päälle.
Turismia ja siihen liittyviä palveluita aliarvioidaan Suomessa jatkuvasti Turismi on isoa teollisuutta, jossa toimijat ovat pk-yrityksiä ja sitten hotelliketjuja.
Mänttä on rakentanut taidemusoiden ympärille vetovoimatekijän, paikkaan joka on keskellä ei juri mitään.
Helsinki taas on antanut omien nähtävyyksiensä rapistua ja hyytyä. On toki Ateneum. Kiasma on kotitarvetaiteen esittelupaikka, joss kuuluu käydä. Jos katsoataan ulkoapäin, onko Helsingissä jotain muuten vetovoimaista turistille?
Kun on turimsia, on alveluita ja on samalla elävyyttä, joka houkuttaa muuttajia ja luovaa luokkaa.
Asiantuntijaperheissä molemmille puolisoille on oltava trjolla mielekästä tekemistä, kukaan ei rakenna uraa olemaan kotona. Se näivettää yksipuolisia pienpaikkakuntia, joissa on iso mies tai naistyönantaja.
Outokumpua pelastetaan kun siellä on työapikkoja. Olisiko niillä rahoilla saatu turismiin enemmän ja tuottavampia työapikkoja? Muuten, myös maaseudulle — jos sinne vuokrattavalle mökille tuotteistettaisiin myös liikkumispaketti ja vähän muutakin.
Vinkki sinne päättäjille: venäläisten turismille kävi kuin idänkaupalle 1991. Enää ei houkuttimseksi riitä pesuaineen halpa hinta ja shoppailu, verkkokaupat on keksitty sielläkin.
Turisteja olisi hyvä saada tänne myös Euroopasta ja se ai tapahdu ihan itsekseen.
Austrian,
olen iloinen, että viihdyt syrjäseudulla. Näen itsekin näin kaupunkilaisena siinä hieman viehätystä. Sen sijaan en ole lainkaan iloinen siitä, että koko touhu on hyvin hataralla pohjalla: me helsinkiläiset maksamme ensin elintapanne suoraan valtionosuuksilla ja toistamiseen menetettynä taloudellisena toimeliaisuutena. Ei ole mielestäni kovin eettistä elää sellaisen varassa, ja uskonkin, että kysymys maaseudun elättämisestä politisoituu lähitulevaisuudessa. Voi olla, että valinnan maaseudulla elämisestä joutuu jossain vaiheessa maksamaan omasta pussistaan.
Jostain syystä tästä oli kadonnut kommentointimahdollisuus, mutta nyt pitäisi taas toimia.
Ja houkuttelevuus. Tampereen korkeakoulut houkuttelevat väkeä täältä pääkaupunkiseudultakin. Sellaistakin väkeä, joka pääsisi täälläkin korkeakouluun mutta nimenomaan haluaa Tampereelle.
Maakuntayliopistot ovat pääasiassa kaivoon kannettua vettä, mutta Tampereella ei jostain syystä ole näin.
Kaupunkien koon yläraja ei ole tullut vielä vastaan, vaikka yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja on maailmassa jo yli kaksikymmentä. Helsinki ympäryskuntineen on runsaalla miljoonalla asukkaallaan joka tapauksessa selvästi optimikoon alapuolella. Yleiskaavan kasvutavoitteita pitäisikin suurentaa.
Sepi ja Kake,
Kai hyväksytte kuitenkin sen periaatteen, että Suomessa tuloja tasataan. Otan esimerkin. Pihtiputaan mummon lapset ovat töissä Helsingissä. Helsingin mummon lapset ovat töissä Helsingissä. Pihtiputaa on siis vanhusvoittoinen paikkakunta ja Helsinki työikäisvoittoinen. Kenen pitäisi maksaa Pihtiputaan mummon kunnallispalvelut? Naapurin vaarinko? Minusta on aika luontevaa, että rikkaat ja työssäkäyvät maksavat vanhusten kuluja. Siksi tarvitaan jokin tulonsiirtojärjestelmä, jolla muut (ja tässä tapauksessa mummon omat lapset) maksavat Pihtiputaan korkeita kuluja. Eikö niin? Vai annetaanko köyhimpien pitää huolta itse itsestään?
Kakelle myös kysmys siitä, miksi maaseutu edustaa sinulle menetettyä taloudellista toimeliaisuutta? Luulen että aika samoissa mennään keskimäärin ihmisten toimeliaisuudessa.
Tuntuu siltä, että Richard Floridan teesit heijastelevat Yhdysvaltojen olosuhteita ja ovat (tutkimuksen lisäksi) osa sikäläistä kaupunkipoliittista keskustelua. Esimerkiksi Berliinin pitäisi menestyä paremmin saksalaisten kaupunkien kilpailussa, jos Floridan luovuusindeksit mittaisivat talouden kasvuedellytyksiä yleisemmin.
Tosiasiassa Berliini on kovin riippuvainen liittotasavallan tulonsiirroista, minkä vuoksi oudoksun vihreiden ja vasemmiston halua nostaa Berliini kulttikaupunkina Helsingin kehittämisen esikuvaksi. Oppia voidaan tietenkin ottaa vaikkapa joukkoliikenteen järjestämisessä.
Tällä hetkellä DAX-indeksin 30 yrityksestä vain Siemensin toinen kotipaikka on Berliinissä, ja tässäkin tapauksessa pääkonttori on Münchenissä. Luovilla aloilla pääkaupunki menestyy paremmin, mutta esimerkiksi muoti- tai mainosalalla Berliini ei ole mikään ylivoimainen keskus. Saksan mediassa on kyllä kirjoitettu pääkaupungin aktiivisesta startup-kulttuurista, joten tulevaisuus on ehkä valoisampi.
Teollisuus on muuttunut, alihankkijat voivat ihan hyvin olla toisella puolella maapalloa: tälle ajalle ovat ominaisia jättimäiset logistiikkakeskukset. Myös tietotyössä työntekijät tai tiimit voivat olla fyysisesti missä päin maailmaa tahansa, ja joissain yrityksissä tämä on jo normaalitilanne — tieto liikkuu tietoverkoissa ja logistiikkakeskuksia vastaavat palvelinkeskukset. Se, mihin yritykset ja työntekijät sijoittuvat, riippuu paljon eri kaupunkien ja maiden vetovoimatekijöistä.
Osmo Soininvaara käytti verbiä “rykäistä” kuvatessaan tämän pamfletin syntyä. Se kertonee, että teksti on syntynyt varsin nopeasti ja se on siis nimenomaan enemmän keskustelupuheenvuoro kuin tieteellinen esitys.
Pamfletin pohdiskelut ovat silti mielenkiintoisia ja analyysi kaupunkien erilaisista vetovoimatekijöistä tuntuu oikealta. Kasautumisedut pitävät varmasti paikkansa ja kaupunkien voittokulku siis jatkunee, vaikka monet maaseudun lipunkantajat muuta väittävätkin.
Tähän luontaiseen kehitykseen ei yhteiskunnan pidä liian kärkkäästi puuttua. Varsinkin kun globaali kilpailu on kovaa muutenkin ja luontaiseen kehitykseen puuttuminen syö helposti kilpailuedellytyksiä.
Silti pitää kysyä: missä on optimi? Eivät kaupungit voi loputtomiin kasvaa maaseudun kustannuksella, eivätkä suuret kaupungit pienten kustannuksella.
Ja vielä: onko yhteiskunnan etu sittenkin joissain tilanteissa puuttua tähän kehitykseen? Ohjaamaton kehitys ei aina kulje kohti optimia, sillä se ei ota huomioon kaikkia niitä tekjöitä, joita hyvän yhteiskunnan rakentamiseen kuuluu. Niitä voi suunnitella vain viisas ihminen.
1) Erakot eivät ehkä tarvitse kaupunkia yhtä paljon kuin luonteeltaan sosiaalisemmat ihmiset
2) Nuo toimivat korkeintaan osaratkaisuna. Mm. yhdessä syöty ateria lisää osapuolten välistä luottamusta
3) Voiko tuota mitenkään kutsua “läheiseksi” työtoveriksi? Vai onko kyseessä työtoveri, joka tekee etätöitä. Etätöiden takia ainakin meillä sihteeri on usein poissa juuri silloin, kun häntä tarvittaisiin. Seurauksena tästä on se, että muiden työajasta menee suhteettoman paljon aikaa sellaisiin tehtäviin, joita esim. joku sihteeri tai toimistoapulainenkin voisi hoitaa. Viimemainittuja ei nykyisin enää näe juuri missään. Tämä johtaa pikku hiljaa koko organisaation tehottomuuteen.
4) Rahanahneus tai rahan puute ajaa ihmisiä joskus jopa epätoivoisiin tekoihin. Tuo on vanha, jo kauan tunnettu ilmiö.
Kunhan aikaa kuluu, kiertävät trendit eri vaiheiden kautta jälleen takaisin entiseen, mm. pois avokonttoreista erillisiin työhuoneisiin. Toki jossain varmaankin säilyy pitkään näitä vallankäytön symboleita. Mitä muuta voi sanoa esim. konttorista, jolla osoitetaan työntekijälle näkyvästi olematon arvonsa firmalle sekä helppo ja yksinkertainen korvattavuutensa? Tällaista kohtelua osakseen saavilta työntekijöiltä on turha odottaa minkäänlaista sitoutumista. Hyvistä ideoista vaietaan, sillä ne kannattaa säästää seuraavaa, työnantajaa tai omaa firmaa varten.
5) Etätyössä lienee joidenkin pomojen vaikeampi kyykyttää ja valvoa alaisiaan ja heidän ajankäyttöään.
Ihmisen kaipuuta vapauteen on yritetty rajoittaa kautta aikojen, mutta ilman joskus lopulta kuitenkin kaatuvaa hirmuhallintoa se ei yleensä kovin hyvin onnistu.
Asiakkaan ja toimittajan välillä varmastikin, mutta työkavereiden kesken?
Ja sitä sihteeriä ei saa kiinni/ei voi tavoitella s‑postilla tai skypellä/lyncillä? Mihin sinä sitä sihteeriä tarvitset, sitomaan kengännauhat?
Kyllä trendi kulkee siihen suuntaan, että säästöjä etsitään vähentämällä konttoritiloja. Esim. etätyöllä.
Etätyö ktota ei oikein toimi ihan niin kivasti, kuin juhlapuheissa annetaan ymmmärtää.
Jopa minulla on onelmia motivoitua tekemään etätöitä kotona ja olen sentään yrittäjä. Sama juttu tuntemieni yrittäjien kanssa. Yksi otti itselleen konttorin, koska ei saanut kotona tarpeeksi aikaan. Sama että työntekijätkin laiskistuvat kotonaan ja siksi on pakko hankkia konttoreita pitkin Suomea.
Yksittäiset läppärillä tehdyt etäpäivät eivät ole ongelma, mutta konttorilta täysimääräisesti kotia siirtyminen on ongelma useimpien kohdalla. Harvassa ovat niin kovasti motivoituneet, että työt tulee hoidettua kunnolla.
Juho Laatu:
Hyväksyn toki tulontasauksen. Sen sijaan en hyväksy sitä, että koko maan asuttuna pitäminen on itseisarvo kaikessa politiikanteossa. Toki eläkeläisille pitää hoitaa rahaa ja heikommista tulee pitää muutenkin huolta, mutta pihtiputaalaisuus ei ole mikään elinikäinen vamma, vaan asiantilan voi korjata muuttamalla. Tällä hetkellä siihen muuttamiseen ei vain ole mitään insentiiviä, koska keskuksista kaadetaan hillitön määrä rahaa periferioihin tietynlaisen elämäntavan ylläpitämiseen. Hinta maaseudun asuttuna pitämiselle on valtava.
Kysyt myös, miksi maaseutu edustaa menetettyä taloudellista toimeliaisuutta. Tarkoitin sitä, että kaupunkien suomat kasautumisedut ja runsaammat ihmiskohtaamiset lisäävät eksponentiaalisesti mahdollisuuksia kaikenlaiseen taloudelliseen toimintaan. Pihtiputaalle ei kannata perustaa pölypusseja myyvää liikettä tai kimchi-ravintolaa. Mielestäni tämä on niin ilmiselvää, että epäilen ymmärtäneeni kysymyksesi jotenkin väärin. Maalla ei vain yksinkertaisesti riitä työtä ja tekemistä ahkerillekaan tekijöille jälkiteollisessa palveluyhteiskunnassa ilman tulonsiirtojen suomaa tekohengitystä. Siksi kaupungistuminen.
Meillä ei kaikkea firman sisäistä informaatiota kierrätetä vielä NSA:n, Ruotsin radiotiedustelun tai Moskovan kautta.
Ei kun solmion …
Palavereja ja kokouksia on monenlaisia. Toisessa ääripäässä ovat kokoukset, joissa sekä muoto että sisältö ovat toistuvia ja vakioituja, toisessa ääripäässä kokoukset, joissa hamotellaan jotain uutta.
Rutiinikokoukset sujuvat etänäkin hyvin, jos osallistujilla on sama terminologia, siis ymmärrys termien sisällöstä. Uutta luovat kokoukset eivät toimi alkuunkaan etänä, elleivät osallistujat tunne toisiaan. Etenkin puheenjohtajan pitää tuntea jokainen osallistuja. Pitää tietää, että A puhuu puhumisen ilosta ja häntä pitää jarrutella, mutta jos Z urahtaa, hänelle pitää antaa tilaa asiansa esittämiseen.
Toki se kokous saadaan hoidettua loppuun tuntemattomienkin kesken, mutta tulos on vain murto-osa potentiaalisesta.
Täsmälleen samat kokemukset.
Osmo:“Yhdysvalloissa New York on paras esimerkki siitä, miten teollisuuskaupunki onnistuu kääntämään teollisuuden ahdingon kukoistukseksi. Detroit taas on ehkä varoittavin esimerkki siitä, miten teollisuuskaupungin voi käydä teollisuustyöpaikkojen huvetessa. Kyse on paljolti onnesta ja olosuhteista, mutta myös herraonnesta, hyvistä päättäjistä. New Yorkin tarina olisi voinut päättyä aivan toisin. Autoteollisuudesta riippuvaisessa Detroitissa taas huono hallinto on syventänyt katastrofia.”
Kumpi olikaan ensin: hyvät olosuhteet vai hyvät päättäjät? Osmon artikkelin pääjuonihan on, että olosuhteet ratkaisevat, ei hyvä tuuri. Miksi siis edellä siteeratut olisivat poikkeus siitä säännöstä, että vain hyvät olosuhteet saavat tekemään hyviä päätöksiä tai toisin sanoen:hyvät olosuhteet nostavat valtaan pätevimmät päättäjät? Hyvätkin päättäjät epäonnistuvat, niistä tulee huonoja päättäjiä,kun kaupungin menestykselle ei ole edellytyksiä.
Minulle on tullut sellainenkäsitys, että New Yorkin kehitys olisi voinut ottaa aivan tosen suunnan, elleivät päättäjät sattumalta olisi olleet hyviä, mutta Detroitia ei olisi pelastanut mikään.
Tuo Mikon ja Osmon innoittunut kuvaus kaupunkikulttuurin alusta, kehityksestä ja kaikinpuolisesta erinomaisuudedesta ei oikein vastaa minun käsityksiäni. Sääli, että olen selvästi lukenut liikaa Dickensiä.
Akateemikko Jared Diamondin mukaan teollinen yhteiskunta saavutti joskus 1900-luvulla sellaisen ravitsemuksellisen tason, että maatalousyhteiskunnan ravitsemus ylitti metsästäjä-keräilijöiden tason. Hieman kärjistettyä ja muistinvaraista-
Vanha neuvostokasku:
Kysymys: “Mitä luki kivikauden ihmisten luolien seinillä?”
Vastaus: “Eläköön orjanomistusyhteiskunta, ihmiskunnan valoisa tulevaisuus!”
Koko maan asuttuna pitäminen on jo toinen tarina. Pitäydyn toistaiseksi näissä tulonsiirtokysymyksissä.
Ok, Pihtipudas on siis mielestäsi yksi sellainen paikkakunta, joka ei toimi riittävän tehokkaasti. Minun arvaukseni on kuitenkin se, että mummon hoitaminen Pihtiputaalla tulee halvemmaksi kuin mitä tuon mummon hoitaminen maksaisi Helsingissä. Helsinki siis säästää, jos mummo pysyy Pihtiputaalla.
Mummo tuskin on elämäntavoiltaan kovin tuhlailevainen. Mikä on mainitsemasi kallis “tietynlainen elämäntapa”?
Minun käsitykseni siis on, että Pihtipudas on ihan tavallinen suomalainen paikkakunta, jossa ei esiinny erityistä tuhlailevaisuutta, ja on ihan normaalia, että se saa mummojen hoitoon enemmän valtionosuuksia kuin Helsinki saa.
Sanoit että hyväksyt sen, että mummoista pidetään huolta. Et kertonut mikä on se Pihtipudasta hyödyttävä osa tulonsiirtoja, jota et hyväksy. Ehkä että selityksesi liittyy jotenkin siihen, että työikäiset pihtiputaalaiset tienaisivat enemmän, jos heidät siirrettäisiin Helsinkiin.
Tuollaistahan OS maalaili. Eksponentiaalisuus voi tosin olla aika kaukana. Väitän edelleen, että maalaiset ovat suunnilleen yhtä toimeliaita kuin kaupunkilaiset. Väitteesi kohdistuu kai yleisen toimeliaisuuden sijaan työn tuottavuuteen, ja oletat, että Helsinkiin siirtämällä pihtiputaalaisten työn tuottavuus paranisi. En usko, että perustason konepajan tai vastaavan siirtäminen Pihtiputaalta Helsinkiin nostaisi tehokkuutta. Ei konepajan pyörittäminen juurikaan hyödy Helsingin kahvilakulttuurista. Tavikset voivat tehdä tavisduuninsa myös muualla kuin Helsingin yliopistojen ja kahviloiden vieressä. Usein tällaisten hommien tekeminen on halvempaa hieman sivummalla. Tavallisesta pihtiputaalaisesta ei tule pelinkehittäjää Helsinkiin siirtämällä, ja konepaja toimii ehkä paremmin ja halvemmin Pihtiputaalla kuin Helsingissä. Ja voihan Pihtiputaalla olla myös pelien kehittäjiä — en tiedä.
Pöypussien myyminen on erittäin sopivaa toimintaa Pihtiputaalle. Suomessa on lukuisa joukko netissä kaikenlaista tavaraa myyviä maaseutuyrityksiä. Pölypussien myyntiä voisi pitää hyvänä esimerkkinä maaseudun uusista mahdollisuuksista. Kimchi-ravintola ei ehkä vielä olisi kovin varma bisnes. Tosin kebab-ravintolat ovat jo mainstreamia maaseudulla, joten ehkä kimchikin pian. Hieman harvemman suuhun sopiva tuote tosin. Toisaaltam ei maaseudun talous menetä mitään, vaikka olisi vain kebabia tarjoilla. Ihmiset voivat käydä kerran vuodessa Helsingissä linnanmäellä, oopperassa ja kimchiä syömässä.
En ymmärrä miksi maaseudulla ei voisi riittää työtä. Monella paikkakunnalla on työttömyyttä (kuten Helsingissäin), mutta tekevälle löytyy työtä niin maaseudulla/maaseututaajamissa kuin kaupungesissa, vaikkapa konepajass tai kebab-ravintolassa.
Mainitsit myös palveluyhteiskunnan. En usko siihen OS:n suosimaan ajatukseen, että toisten paitoja pesemällä maaseutu tai kaupunki rikastuisi. Kyllä konepajat, pelifirmat ja muut uutta tuottavat ja vientiinkin sopivat alat ovat se moottori, joka mahdollistaa sen, että ihmiset voivat käyttää osan tuloistaan myös paitojen pesettämiseen, kimchiin ja muihin kulutuspalveluihin.
Minulle jäi tästä mielikuva, että uskot oikeasti perusduunareiden työnteon olevan maaseudulla jotenkin tuottamatonta verrattuna pääkaupunkiseutuun. Ei tällaista voi päätellä siitä, että Pihtipudas saa enemmän valtionosuuksia kuin Helsinki. Ero johtuu siitä, että Helsingissä on enemmän kovapalkkaisia kavereita, ja siksi Helsingin on helpompi kerätä peruspalveluiden (=kuntien päätehtävä) rahoitus paikallisilta.
Sposti on todella huono semmoisten asioiden hoitoon, jotka pitäisi saada hoidettua heti. Kirjoitat sähköpostia sihteerille, ajatus katkeaa. Jatkat töitä, sihteeriltä tulee posti puolen tunnin päästä takaisin — taas ajatus katkeaa.
Tavallinen puhelinyhteys, Lync (eli nykyään Skype for business) ja Skype taas, periaatteessa kyllä, käytännössä ei kumminkaan.
Kun minä vaihdoin sisäisesti toimipistettä isommasta pienempään, yhteydenottojen määrä suuremmasta toimipisteestä romahti, vaikka vastaan firman IT-asioista ja oikeastaan kaikesta muustakin. Ihmiset nyt vaan eivät tartu puhelimeen ja soita minulle niin usein verrattuna siihen, jos voisivat kävellä puheilleni. Sensijaan he yrittävät ensin hoitaa asiat omin tavoin ja jos ei onnistu, soittavat vasta sen jälkeen. Toisaalta voi olla ihan tyytyväinen jos ihmiset opettelevat vähän omatoimisuutta (voi oikeasti tehostaa toimintaa, jos ihan joka ikiseen asiasta ei soiteta tj:lle/pomolle), mutta sihteeripalveluissa tämä on ihan järjetöntä.
Detroitin kaupungin alamäki alkoi jo vuonna 1967, ei vuonna 2007.
Ja sillä ei ole mitään tekemistä autoteollisuuden kanssa, Fordin pääkonttori on Dearbornissa ja Chryslerin Auburn Hillsissä. Tehtaat on myös olleet ihan muualla kuin Detroitin kaupungin alueella eli River Rougessa, Hamtramckissa tai Highland Parkissa. Tai kokonaan ihan muiden piirikuntien tai osavaltioiden alueella.
Jostain syystä Detroitin naapurikaupungeilla menee edelleenkin ihan hyvin, esimerkkinä Grosse Pointe.
Detroitissa kävi ennemminkin niin, että hyvät veronmaksajat katosivat kaupungista ja muuttivat paikallisiin espoisiin eli ympäröiviin countyihin. Michiganissa on edelleen autoteollisuutta runsaasti.
Ero Helsingin ja muun Suomen välillä on se että vain Helsingissä kuka tahansa voi saada töitä. Tosin ei ehkä selllaista työtä jota haluaa mutta kumminkin. Muualla pitää olla paperit ja työkokemusta. Eikä saa olla terveysongelmia eikä viinan kanssa mitään ongelmia eikä mitään rikosrekisteriä. Ja Suomen kieltä pitää tietenkin osata täydellisesti.
Tietysti jotain pimeitä hommia voi siinäkin tapauksessa saada mutta Helsingin seudulla työvoimapula pitää huolen että vajaakuntoiset ja kielitaidottomatkin voivat työllistyä ihan virallisestikin.
Helsingillä on pitkä matka vielä miksikään New Yorkin tai Lontoon Cityn kaltaiseksi maailmankaupungiksi, ja ehkä onneksi. Noiden kapupunkien keskustoihin on asiaa vain jos on pankkiiriliikkeen meklari tai viihdetaiteilija. Muut joutuvat hankkimaan leipänsä lähiöistä.
Tilastollisesti kaupungeissa on asukaslukuun suhteutettuna kaksi kertaa enemmän mielenterveysongelmia ja rikoksia. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että kaupunki tekee kaikista ihmisistä rikollisen tai psyykkisesti sairaan, vaan sitä että kaupunkiasuminen ei sovi kaikille ja monet asuvat kaupungissa pakon sanelemana.
Osmo on oikeassa siinä, että kaupungistuminen on lisännyt ja lisää taloudellisen toiminnan tehokkuutta. Samalla se lisää myös energian ja luonnonvarojen kulutusta. Kuvitelma siitä, että tavaroiden kulutusta voitaisiin muuttaa riittävän suuressa määrin palveluiden kuluttamiseksi, on vihreää utopiaa. Kaupunkilaiset myös harrastavat enemmän ulkomaan matkailua, tietenkin lentäen.
Haja-asutusalueen ihmiset ovat onnellisuustutkimusten kärjessä. Suuri osa kaupunkien ihmisistäkin haaveilee maalla asumisesta. Jos tuotannollisen tehokkuuden ja voittojen maksimoimisen sijasta pienelle eliitille ajateltaisiin kansalaisten hyvinvointia, ei ihmisiä painostettaisi kaavoitus- ja muun lainsäädännön avulla ahtautumaan kaupunkeihin, vaan molemmat asumismuodot olisivat aidosti valittavissa ja saavutettavissa. Suomen yksi rikkaus on harva asutus ja upea luonto. Sen merkitys monille on suurempi kuin maksimoitu taloudellinen elintaso. Kaavoituksella ja Suomen kannalta naurettavilla energia- ym. ympäristöveroilla vaikeutetaan haja-alueella asumista. Jos esim. päästöissä suhteutettaisiin oikeudet kunkin valtion pinta-alaan ja asukastiheyteen, voisimme suomessa tuottaa niitä melko rajoittamattomasti ja järjestelmä ohjaisi niitä maita, jotka aiheuttavat todellisen uhan maapallolle, nimittäin liian tiuhaan asuttuja. Liikakansoitus on ylivoimaisesti merkittävin ympäristöuhka. Cityasuminen ja sen myötä tuotannollisen tehokkuuden maksimointi luo edellytyksiä väestönkasvun jatkumiselle ja luonnonvarojen tuhlaukselle.
Valtionosuudet nostetaan esiin tämän tästä, kun muistutetaan maalaisten elävän kaupunkilaisten siivellä. Yhteiskunnan menojen vertailu on tarkoitushakuista ja harhaanjohtavaa. On paljon yhteiskunnallisia menoja, joita maksetaan valtion kukkarosta, mutta jotka eivät näy tilastoissa vertailtaessa kaupunkien ja maaseudun kustannusrakennetta. Esim. aiemmin mainittu rikollisuuden ja psyykkisten sairauksien kaksi kertaa suurempi esiintyvyys kaupungeissa aiheuttaa suoria menoja valtiolle, mitä ei ole huomioitu missään tilastoissa maaseudun ja kaupungin kustannusten vertailussa. Kaupunkilaisten suurempi energian ja luonnonvarojen kulutus ei myöskään tule esille yhteiskunnan kuluja vertailtaessa suhteessa asuinpaikkaan.
Nykyisen teknologian turvin on mahdollista luoda yhteiskunta, jossa voi aidosti valita maaseutu tai kaupunkiasumisen ja silti kyetään ylläpitämään toimiva teollisuus ja palvelut.
On kyllä olemassa tilasto valtion kaikista tuloista ja menoista maakunnittain. Siinä näkyy, että valtion budjetin kauttaa siirtyy rahaa pääkaupunkiseudulta muualle maahan todella paljn, vaikka valtion virkamiesten palkat on otettu huoimioon.
Itsekin tilaan jatkuvasti tavaraa kiinasta asti, aivan pikkunippeleitä myöden, on vähän kauempana kuin Pihtipudas :). Nykypäivänä teollisuus tai yhtä hyvin jatkuvasti kasvava verkkokauppa voi olla melkein missä tahansa ja myydä ympäri maailmaa.
Ei ole mitään järkeä survoa ihmisiä isoihin kaupunkeihin vasten tahtoaan. Aivan kuten rotat tulevat hulluksi ja alkavat tappaa toisiaan, jos ne ahdetaan liian pieneen tilaan, niin käy myös ihmisille. Kaupungeissa rikollisuus ja psyyken ongelmat ovat kaksinkertaisia maaseutuun verrattuna, kuten jo mainitsinkin.
Kuka sellaista on tekemässä? Täältä kaupunista katsottuna asia näyttää siltä, että halukkaita kaupunkiin muuttajia olisi vaikka kuinka paljon, mutta hei eivät voi, koska asuntoja on aivan liian vähän. Jos Helsingistä saisi asuntoja kantakaupaungista rajattomasti sillä hinnalla kuin vaikka Jyväskylästä, vapaaehtoisia tulijoita olisi välittämästö ainakin satatuhatta.
Niinpoä jokainen, joka ihan vapaaehtoisesti haluaa pysyä poissa, helpottaa Helsinkiin haluavien tilannetta.
Voisi, jos se olisi sitä. Verkkokauppa ei vaan enää nykyaikana sijaitse oikein missään. Tilaukset tehdään yhä enenevässä määrin suomeksi käännetyllä ison kv. toimijan sivustolla, joka välittää tilauksen suoraan valmistajalle tai tukkurille, joka päättää mistä varastosta tavara lähtee. Jos asiakasta kiinnostaa, jonkin linkin takaa selviää minkä maan lainsäädäntöä noudatetaan.
Varastot ovat aivan muualla kuin jossain syrjäisessä maassa kaukana logistiikkavirroista. Halvan sähkön, kylmän ilmaston ja uuden kuituyhteyden ansiosta serveri voi jatkossa sijaitakin Suomessa, mutta tuskin Pihtiputaalle tätä varten halutaan uutta infrastruktuuria rakentaa.
Verkkokaupan asiakkaalla on tuskin halukkuutta maksaa preemiota siitä että toimitusprosessi on toteutettu tehottomasti kierrättämällä tavara Pihtiputaan kautta tai asioimisesta pienen toimijan kanssa joka ei pysty neuvottelemaan itselleen kunnollisia määräalennuksia.
Historiaan sijoittuvaa kaunokirjallisuutta lukiessa unohtuu helposti se tosiseikka että kaikesta kurjuudesta huolimatta ihmiset hakeutuivat kaupunkeihin parantaakseen elintasoaan, eli kaupunkielämä oli kuitenkin laadukkaampi vaihtoehto kuin nälkään kuoleminen maaseudulla.
Mathias voisi esittää jonkin viitteen väitteilleen. Ainakin THL:n Sotkanet ‑tilastokannasta voidaan todeta että Mathiaksen väitteet mielenterveysongelmien yleisyydestä ovat täyttä puppua. Tilastojen mukaan mielenterveysongelmat ovat jopa yleisempiä maaseutumaisissa kunnissa kuin kaupungeissa.
https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/haku?g=470
Onko tässä jotain moitittavaa? Jos korkeapalkkaisimmat kaverit asuvat Helsingissä, ja pohjoismaistyylisessä maassa kaikille kustannetaan samat peruspalvelut ja muu yhteinen, on itsestäänselvää, että Helsingin rikkaat kustantavat osan Helsingin köyhien ja maaseudun köyhien palveluista. Oletin tässä siis, että tarkoitit tuon moitteeksi. Va oliko tuo pohjoismaisen mallin kehumista? Olisi hyvä tietää kumpaan suuntaan vedät. Se on jo selvä, minkä mielikuvan vetämisestäsi annat.
Jos vastaan, että jonkun esittämä fakta on väärä, se on kanta siihen, että fakta on väärä ei siihen, millainen maailman pitäisi olla.
Kuvailin okeastaan nykyistä tilannetta maaseudulla. Pihtiputaiden (tai muiden välivarasojen, en tiedä tarkemmin) kautta kierrätetään jo paljon nettimyyntitavaraa. Juuri tuli tilattua painepesuri osoitteesta, joka viittasi Ylivieskaan. Kohtuullinen hinta oli yksi keskeinen syy tilata heiltä, joten en voi ostaa argumenttiasi siitä, että Ylivieaskasta koordinoitu prosessi olisi tehoton ja kallis. Samoilla hinnan, toimitusajan, luotettavuuden yms. huomioonottavilla kriteereillä on tullut tilailtua muutama kerta aiemminkin, ja aika usein katse on kääntynyt juuri maakuntien verkkomyyntiliikkeiden puoleen. Ehkä tarkistat itsekin tilanteen, kun tilailet seuraavan kerran.
Pihtuputaalle ei muuten tarvitse rakentaa mitään erikoista infraa. Voi olla että pilvessä olevat verkkosivut ja sattumalta käytössä oleva tyhjä varastotila riittävät. Matkahuolto ja posti hoitavat loput. Tällainen asenne voi olla yksi keskeinen syy siihen, että ovat pystyneet järjestämään minulle hyvää tavaraa edullisesti.
Muistutan taas kerran siitä, että pitää tehdä ero niiden ihmisten välillä, jotka hakeutuvat kivikeskustaan siksi että haluavat asua kivikeskustassa, ja niiden, jotka muuttavat sinne muista syistä, kuten vaikkapa työpaikan tai opiskelupaikan vuoksi (ja suhtautuvat kivikeskustassa asumiseen ehkä neutraalisti tai negatiivisesti).
Miksi kukaan hakeutuu kivikeskustaan kalliiseen asuntoon, jos haluaa asua sen ulkopuolella? Keskustassa oleviin työpaikkoihin pääsee helposti melkein mistä tahansa pääkaupunkiseudulta.
Kaupunkeihin oli pakko muuttaa, koska yhteismaiden privatiosinti oli tehostanut maanvilöjelystä eikä työtä (= ruokaa) ollut kaikille. Tulokkaiden onneksi kaupugeissa ihmiset kuolivat kuin kärpäset, joten ylijäämäväestölle riitti kysyntää.
Dickensin ajan Lontoo oli jo käsittääkeni kehittynyt Samuel Johnsonin ajan Lontoosta.
Esität tilastotiedot tavalla, jonka arvaat useimpien lukijoiden tulkitsevan rahavirtoja moittivaksi. Tulkitsen asian niin, että haluat vääntää asiaa tuohon suuntaan, mutta et halua julkisesti tunnustaa väriä tuohon suuntaan.
Jos olen väärässä, voit korjata, niin tulkitsemme sinun hyväksyvän nuo tulonsiirrot rikkailta köyhille.
Asumisviihtyvyyteen liittymättömiä syitä pääkaupunkiseudulle hakeutumiseen on useita. Merkittävin ehkä se, että saa houkuttelevan työ- tai opiskelupaikan sieltä.
Kivikeskusta on kalliihko alue, ja kukin optimoi asumisensa varallisuutensa ja mieltymystensä mukaan (ml. pendelöinnin sietokyky). Kivikeskustaa rakastavia asuu kivikeskustassa tietenkin suhteessa enemmän kuin muissa kaupunginosissa, mutta kaikissa kaupunginosissa on kaikenlaisia mielipiteitä. Esimerkiksi kansanedustajista varmastikin moni asuu kivikeskustassa, etkä voi väittää, että he kaikki olisivat sinne tulleet kivikeskustarakkautensa vuoksi.
Väitit että halvemmilla hinnoilla kantakaupunkiin olisi välittömästi tulossa ainakin satatuhatta halukasta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Helsinkiin ja kivikeskustaan tulijoista suuri osa tahtoo pääkaupunkiin ja sen keskustaan muista syistä kuin kivikeskustamaiseen asumisympäristöön päästäkseen. Jos pelkkä kivikeskusta riittäisi, kai olisivat vuosien saatossa pyrkineet yhtä paljon Turkuun kuin Helsinkiin (ja Turku olisi nyt yhtä iso kuin Helsinki). Tärkein Helsinkiä kasvattanut ja hintoja nostanut tekijä on ollut sen pääkaupunkistatus.
Sekin pitää muistaa, että valtio tukee Helsingissä asumista myös huomattavilla asumistukiaisilla, ja tämä on yksi syy asua Helsingissä, asumisen kalleudesta huolimatta.
Niin, tämä orjakasku oli mielenkiintoinen — Rooman aikaanhan orjat asuivat kaupungeissa ja palvelivat siellä suoraan isäntiään — joillakin oli jopa mahdollisuus vapautua orjuudesta tai tienata keskimääräistä paremmin. Jokut orjat jopa nousivat merkittäviksi hahmoiksi yhteisössään vapauttamisensa jälkeen.
Nykyisessä yhteiskunnassa ei ole läsnä orjuutta, mutta koska rahan arvo eripuolilla maapalloa on niin suuri, länsimainen ihminen pystyy ostamaan kaukaa sellaista palvelua tai tuotteita, mihin hänellä ei olisi varaa, mikäli työn tekijänä toimisi joku hänen maanmiehensä.
Kukaan ei koe sitä ongelmana, koska köyhäkin on iloinen siitä vähästä mitä hän saa, mutta taloudellinen ja yhteiskunnallinen tila periytyy, Ugandassa maanviljelijän pojaksi syntyneen maanviljelijän- Ugandalainen kahvi saattaa päätyä Jenkkeihin tai Helsingin hienostokahviloihin mutta tämä ei ole orjuutta vaan nykytermein epätasa-arvoa.
Parisen kuukautta sitten lomamatkalla kävelin Pompeijin rauniokaupungissa ja ihmettelin miten paljon se muistutti nykyaikaista kaupunkia, toreineen, ruokakauppoineen, kylpylöineen, yhteiskuntarakenteensa, taiteensa ja monen muun yksityiskohdan osalta. Se pisti miettimään, että vaikka ihmiskunta tietää enemmän kuin silloin, onko ihminen itsessään muuttunut? Olemme varmasti erilaisia, mutta emme ehkä ihan niin paljon kuin mitä haluamme uskoa.
Kylläpä täällä taas eritellään haluamisia.
Jos asuu paikassa X mielummin kuin paikassa Y, niin kyllä silloin asuu paikassa X mielummin kuin paikassa Y, olipa se syy työpaikka, vaimo, alakerran baari, parempi liksa, hiljaisuus, suuri piha tai jotain muuta.
Helsinkiläinenhän voisi todeta, että pitää nyt eritellä sellaiset ihmiset jotka haluavat asua maaseudulla sellaisista, jotka haluavat maaseudulle ison pihan takia. Ne ison pihan haluavathan haluaisivat oikeasti ison pihan ja todella hyvät palvelut, mutta rahat eivät vain riitä. Tämmöiset ihmiset eivtä siis oikeasti haluakaan asua maaseudulla, vaan keskustassa.
Jep, jep, näinpä näin.
Detroitissa jo 60-luvun alussa Wayne State Universityn The Population Revolution in Detroit tutkimuksessa ennustettiin, että ne, jotka maksavat veroja siirtyvät pois Detroitista ja ne, jotka eivät maksa, jäävät. Näin kävi muutamassa vuodessa. Autoja tehtiin edelleen vanhaan malliin, mutta eihän niitä ennenkään tehty itse Detroitissa. Kaupunki keksi ratkaisuksi lisää veroja, joten muuttoliike vain kiihtyi. Kyse ei siis ollut teollisuuden vähenemisestä.
Et tarkoittane tässä nyt siis “kivikeskustalla” vain sitä ydinkeskustaa, vaan siis koko työssä ja koulussakäyntialuetta, joka kaupunkien keskustoja ympäröi. Kenenkäänhän ei tietenkään ole pakko muuttaa juuri ydinkeskustaan työn vuoksi vaan ihan yhtä hyvin voisi jäädä ympäryskuntaan. Keskustan asuntojen ympäröivää aluetta korkeammat hinnat eivät siis selity työssäkäynnillä.
Se sitten ehkä sitten selittyykin, miksi kaupungin ympäryskunnissa asunnot ovat kalliimpia kuin syvällä maaseudulla. Mutta silti argumenttisi on heikoissa kantimissa. Taloudellinen hyvinvointi on yksi niistä asioista, joita ihmiset arvostavat. Jos tämän saa siellä suurkaupungissa, muttei saa maaseudulla tai pikkukaupungeissa, niin on minusta väärin sanoa, että ihmiset eivät halua asua kaupungissa.
Kyse on silloin vähän samasta kuin jos haluaisi asua järven rannassa, mutta koska tähän ei ole mahdollisuutta Helsingin keskustassa, niin sitä muuttoa järven rannalle pidettäisiin hänen tahtonsa vastaisena, kun hän silloin joutuisi luopumaan Helsingin työpaikastaan.
Juuri näin.
Aivan. Tämäkin voisi olla mielenkiintoista.
OS:n kohdalla on kuitenkin kyse siitä ongelmasta, että hän antaa usein ymmärtää jotain sen tapaista, että Helsingin keskustaan muutetaan ja siellä on korkeat asuntojen hinnat, koska ihmiset haluavat asua Helsingin keskustan kaltaisissa kivikaupungeissa (niiden asumisviihtyvyyden vuoksi). Hän siis esittää yhden mahdollisen osasyyn ainoana mahdollisena tai ainakin keskeisimpänä syynä. Tuollaisesta vääristelevästä sanankäytöstä on mielestäni hyvä huomauttaa aina kun sellaista tapaa.
Epäilen, että Osmo on lukenut joskus Putkinotkon ja tekee sen perusteella päätelmiä maaseudusta ja sen asukkaista.
Se että kaupungeissa kuolleisuus ylitti syntyvyyden aina 1900-luvun alkuun saakka ei muuta sitä tosiasiaa että kaupungit olivat silloinkin suhteellisia menestystarinoita. Ilman halukkaita maaltamuuttajia kaupungit eivät olisi ikinä kehittyneet niin tiiviiksi ja epäterveellisiksi ennen kuin suuren kuolleisuuden aiheuttajat keksittiin.
Kaupunkien vetovoima ei kuitenkaan loppunut pöpöjen tappioon hygienia-ajattelun / viemäröinnin ja sittemmin penisilliinin keksimisen myötä.
Tarkoitan sitä Helsingin ydinaluetta, jota OS pitää ihanteellisena asuinympäristönä kirjoituksissaan (hän voi ehkä määritellä tarkemmin).
Yksi keskeinen pääkaupunkiseudun asuntojen (Nurmijärveltä kivikeskustaan) hintoja nostaava syy on pääkaupungissa saatavilla olevat houkuttelevat työpaikat. Vaikuttaa niin kivieskustassa kuin laidemmallakin. Kivikeskustassa on paljon työpaikkoja suhteessa asuntojen määrään, joten muut kuin siellä asuvat joutuvat pendelöimään sinne, mikä myös osaltaan nostaa kivikeskustan hintoja ja sen haluttavuutta niidenkin joukossa, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita kivikeskustasta sinänsä.
Pääkaupungin vaikutus näkyy selvästi ainakin Nurmijärvelle asti.
Aivan, en väitäkään, että kukaan ei haluisi asua ydinkeskustassa. Minun väitteeni on, että työpaikan takia Helsinkiin muuttavista ja siellä asuvista osa on siellä työpaikan vuoksi, osa kivikeskusta-asumisen vuoksi, osa joistain muista syistä. Kritisoin sitä, että OS antaa ymmärtää, että kivikeskusta-asuminen olisi keskeinen tai ainoa selittävä syy halulle asua pääkaupungin keskustassa. Usein näyttää siltä, että hänen mielestään asuntojen korkeat hinnat todistavat, että kaikki tai suuri osa suomalaisista haluaisi asua Helsingin keskustassa (siis asumisviihtyvyyssyistä, eikä esim. työpaikan vuoksi).
Jokainen muuttopäätös on varmaankin jonkinlainen kompromissi. Rationaalista muuttopäätöstä voi kai aina pitää siirtymisenä aiempaa halutumpaan paikkaan. Ongelma OS:n kanssa on siinä, että hän yrittää todistaa kaiken liikkeen Helsinkiin päin olevan sidoksissa ihmisten haluun asua kivikeskustamaisessa ympäristössä. Jos minulta kysyttäisiin, mikä on todennäköisin ykkössyy, veikkaisin ehkä pääkaupungin tarjoamia korkeapalkkaisia töitä ja etenemismahdollisuuksia, ja myös korkeakoulujen opiskelupaikkojen suurta määrää.
Ensinnäkin sinä puhut “maaseutumaisista kunnista” et maalla asumisesta. Toisekseen asiasta löytyy tutkimustuloksia vaikka kuinka paljon, psyykkiset ongelmat ja rikollisuus ovat kaupungeissa suuremmat. Kaupunkilaiset kuluttavat enemmän energiaa ja luonnonvaroja, saastuttavat enemmän.
Tässä vähän tutkimus- ja tilastotietoja, lisää löydät kyllä pilvin pimein, kun otat punavihreät lasit silmiltäsi :
Kaupungissa asuminen altistaa mielenterveyden ongelmille. Kaupungissa asuvilla on kaksi kertaa enemmän mielenterveyden ongelmia kuin maalla asuvilla.
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/2011–06-25/Kaupungissa-asuminen-altistaa-stressille-ja-mielenterveysh%C3%A4iri%C3%B6ille-3302998.html
Huumeongelmat ovat laajojen tutkimusten mukaan keskittyneet kaupunkeihin.
http://www.lycaeum.org/~sky/data/kontula.html
Kaupungeissa esiintyy väestömäärään suhteutettua väkivaltaa kaksi kertaa enemmän kuin pienissä kunnissa, maalla väkivaltaa esiintyy vielä paljon vähäisemmin.
http://www.optula.om.fi/uploads/887ytzh3r479_1.pdf
Kaupunkilainen saastuttaa enemmän kuin maalainen.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suom … 5266327822
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/10/08/kumpi-saastuttaa-enemman-kaupunkilainen-vai-maalainen/201413951/310
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset asuvat kaupungeissa, jos ja kun he sitä haluavat. Sen sijaan vierastan suuresti valikoitujen tutkimusten ja tarkoitushakuisen tieteen turvin “perusteltua” “vihreätä” politiikkaa, jossa kaavoitus‑, verotus- ym. politiikalla, hyvä ettei pakkokeinoin, yritetään pakottaa kaikki asumaan ghetoissa, joka ei kaikille sovi.
http://yle.fi/uutiset/maaseutu_vetaa_nuoria_puoleensa_omalla_luksuksellaan/8394401
Ihmisiä pakotetaan kaupunkeihin esim. vaikeuttamalla rakentamista haja-asutusaluelle kaavoituksen ja muun rakentamista säätelevän lainsäädännön turvin. Lisäksi ihmisiä ohjataan esim. energiaverotuksella ja muilla pakkokeinoilla. Osmo kyllä tietää nämä asiat ja voisi halutessaan kertoa paljonki siitä, miten tiivistä yhdyskuntarakennetta suositaan 🙂
Ymmärrän hyvin, että Osmo viihtyy kaupungeissa, mieluummin isoissa, City olisi toivottava, jos PKS voisi sellaiseksi kehittyä. Sitä ihmettelen, ettei Osmo ymmärrä ihmisten erilaisuutta ja sen myötä halua asua eri tavoin, eikä niitä seurauksia mihin pakkokeinot (kaavoitus, verotus, rakennuslainsäädäntö ym). johtavat. Taloudellisestikin ajatellen erilaisten asumismahdollisuuksien tukeminen on siten pidemmän päälle järkevintä, puhumattakaan sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Suomen suurin rikkaus on harva asutus ja upea, puhdas luonto. On aivan älytöntä väkipakolla survoa ihmiset kaupunkeihin. Näinhän tehdään ohjaamalla ihmisiä ja yrityksiä kaavoituksella, energiaverotuksella ja muun lainsäädännön keinoin, varmasti vihreät haluaisivat kieltää maalla asumisen kokonaan.
Lukekaa oheinen artikkeli, niin pysytytte ehkä käsittämään ihmisten erilaisuutta, sitä ettei kaupunkiasuminen kerta kaikkiaan sovi kaikille. Jos se ei tee heitä hulluksi, niin se saa heidät voimaan pahoin ja lisää sitä kautta myös rikollisuutta, heikentäen myös niiden asumisviihtyvyyttä, jotka haluavat asua kaupungissa ja viihtyvät siellä, joille se sopii.
Varmasti kaupunkiasumisesta nauttiva, myös sinä Osmo haluaisit mieluummin asua kaupungissa, jossa on vähän rikollisuutta ja enemmän onnellisia ihmisiä, niinpä sinun kannattaisi kaupungistumisen edistämisen sijasta pyrkiä mahdollistamaan parempi valinnnan vapaus asuinpaikan valinnalle.
http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/2011–06-25/Kaupungissa-asuminen-altistaa-stressille-ja-mielenterveysh%C3%A4iri%C3%B6ille-3302998.html
Artikkelissa todetaan viisaasti myös lopuksi:
” Tutkijat eivät kuitenkaan kehota kaupunkilaisia muuttamaan joukolla maalle, sillä kaupunkiympäristössä on myös paljon hyviä puolia, kuten kulttuuritapahtumia ja helpompi pääsy terveydenhoitoon.Sen sijaan tutkimusten tuloksista voi olla hyötyä kaupunkisuunnittelussa: mikä kaupungeissa stressaa, ja mitä sille voisi tehdä?”
Totuus on kuitenkinn se, että enemmistö kaupungissa asuvista joutuu asumaan juuri sellaisessa kaupunkiympäristössä, joka kuormittaa psyykkisesti eniten, ahtaasti, kansoitetuissa lähiöissä, vain harvoilla on eliitin etuoikeus asua kaupunkien viihtyisämmissä osissa.
Uskokaa pois Osmo ja kumppanit, etenki meissä suomalaisissa on valtava joukko ihmisiä, joiden genetiikka on muotoutunut vuosituhansien aikana harvaan asuttuun, luonnonläheiseen elämään, olemme introverttejä havukka-ahon ajattelijoita, ahkeria maan hiljaisia. Jos meidät pakotetaan kaupunkiin, monista meistä tulee juoppoja, hulluja, ympäristölleen vaarallisia häiriköitä tai ahdistuksen riivaamia yhteiskunnan riippoja, koska emme kestä teidän ihanaa elämäntapaanne 🙂
Kaupungissa, etenkin suuressa cityssä on kiva käydä ihmettelemässä maailman menoa, mutta moni meistä ei halua elää vihreiden unelman tavoin jossakin ghetossa, poiketen silloin tällöin lepuuttamassa sieluaan metsän siimeksessä. Niin, tiesittehän että jo 20 minuutin oleskelu metsässä laskee jokaisen ihmisen verenpainetta ja pulssia, alentaa stressihormonien tasoa.
Äärivihreät ovat kadottaneet kosketuksen luontoon, he luulevat että satoja tuhansia vuosia luonnon helmassa elänyt ihminen viihtyisi asfalttiviidakossa, vaativat jopa jättämään luonnon vapaaksi ihmisestä, haloo.…me olemme osa luontoa, vaikkei citykani siellä enää viihdykään, eikä pärjää.
En ymmärrä Mathiasta ollenkaan. Kukaan ei pakota ketään asumaan kaupunkeihin vaan päin vastoin asuntopulasta johtuva asumisen tolkuton hinta estää monia muuttamasta kaupunkiin vaikka haluaisivat.
Jokainen, joka haluaa asua maalla voi niin tehdä. Asuminen on halpaa, maaseudulla käytettävää lämmitysenergiaa verotetaan paljon vähemmän kuin kaupungeissa käytettävää lämmitysenergiaa. Jos me kaavoitamme lisää asuntokerrosalaa kaupunkeihin, se ei pakota rakentamaan vaan tekee sen mahdolliseksi.
Jotenkin tuossa haiskahtaa ajatus, että asuminen kaupungeissa äitäisi kieltää ja vasta tämä kieltä tekisi ihmikset vapauiksi pakosta.
Avauksesi on hyvä, “en ymmärrä Mathiasta ollenkaan”. Kun lähtökohta on tuollainen, kannattaa aina pysähtyä miettimään, miten voisi laajentaa ymmärrystään.
Siinä olet oikeassa, että kaupunkiin olisi tunkua ja asuntojen kohtuuttomat hinnat sekä kaavoitus estävät kaupunkiin pyrkivien muuttoa. Olemme varmasti samaa mieltä, että kehä kolmosen sisäpuoli voitaisiin kaavoittaa lähes kokonaan asumiseen ja yritystoimntaan, niin johan hinnat laskisivat, mahtuisihan sinne vaikka miljoonan ihmisen omakotitaloalueet, puhumattakaan tiiviimmästä rakentamsiesta.
Se, että moni haluaa kaupunkiin, ei tarkoita että kaikki haluaisivat siellä asua, vaan ovat pakotettuja pyrkimään sinne olosuhteiden vuoksi. Ja näihin olosuhteisiin vaikutetaan lainsäädännöllä. Siinä missä kaupunkien kaavoitus on riittämätöntä esim. yleiskaavalla ja kaupunkien omilla kaavoituksilla pyritään estämään rakentamista haja-asutusalueelle, et voi Osmo vihreänä olla tästä täysin tietämätön? Lisäksi esim. energia- ja “haitta” verotuksella vaikeutetaan ympäristönsuojelun nimissä haja-asutuksen asumista. Ajoneuvovero iskee enemmän maalla asuvaan, koska kaupunkilainen liikkuu käyttäen tuettua ja vähemmän verotettua julkista liikennettä.
On mukava kuulla, että sinä Osmo kannatat valinnan vapautta. Olen törmännyt moniin vihreisiin, jotka eivät sitä kannata ja sen vuoksi myös vihreiden politiikka pyrkii tukemaan kaupunkiasumista ja tekemään vaikeaksi tai mahdottomaksi maalla asumisen, esim. juuri kaavoituksen ja verotuksen “ohjausvaikutuksella”.
Voimme varmasti lopuksi todeta, että kumpikin meistä kannattaa valinnan vapautta. Energiaverotuksesta ja ympäristönsuojelusta saisimme varmasti mukavan väittelyn, mutta ei mennä siihen nyt. Kenties voimme olla yhtä mieltä siitä, että asumispaikan valinnan vapauden lisäksi tulisi lisätä myös kaavoitukse vapautta. Byrokratian purkamisen nimissä voisimme tehdä sekä haja-asutusalueelle että taajamiin rakentamisen helpommaksi ja vapaammaksi. Siinä tosin joudut ristiriitaan vihreän liiton kanssa, koska puolue haluaa suitsia vahvasti haja-asutusalueen “hallitsematonta” rakentamista. Suomi on todellisuudessa niin harvaan asuttu maa, että haja-alueelle voitaisiin sallia lähes vapaa rakentaminen, ilman että se olisi “hallitsematonta”, onhan harva asukastiheys yksi rikkauksistammme.
Kun lukee Vihreiden linjauksia asunto- ja rakentamispolitiikasta, ei voi olla huomaamatta että se pitää sisällään niin paljon tavoitteita ja vahvoja linjauksia, ettei niitä voida saavuttaa muuta kuin rajoittamalla vahvasti ihmisten aitoa valinnan vapautta ja pakottamalla “valitsemaan” tiukat reunaehdot sisältävistä vaihtoehdoista.
https://www.vihreat.fi/vihreita-linjauksia-kasvukeskusten-kaupunkien-asuntopolitiikkaan
Kun tämä seikka tuodaan esiin, vedetään hihasta “ympäristönsuojelu” kortti, joka ikään kuin antaa vapauden vahvalle pakko-ohjaukselle, kaavoituksen ja lainsäädännön kautta. Mutta ehkä sinä Osmo olet eri linjoilla puolueessa ja kannatat aitoa valinnan vapautta? Suomessa meillä on oikeasti mahdollisuus ja tilaa valita. Miksi viranomaisen pitää holhota esim. sitä, rakentaako ihminen “tyhmään” paikkaan talonsa, jos valinta on huono, hän kärsii itse sen seurauksen esim. talon arvon laskuna tulevaisuudessa. Enemmän yksilönvapautta, vähemmän viranomaisen holhousta ja valinnanvapauteen piilotettuja pakkokeinoja.
Taidat puhua Helsingin kaavoittamisesta. Mitä järkeä on kaavoittaa Helsinkiin, kun vain asumisen tolkuton hinta estää monia helsinkiläisiä muuttamasta Tukholmaan ja Brysseliin vaikka haluaisivat. Eikö uudet asunnot kannattaisi kaavoittaa nohin kaupunkeihin? 🙂
Pointti on siis siinä, että lähes kaikki kunnathan yrittävät haalia uusia asukkaita niin paljon kuin pystyvät. Helsinki ei ole poikkeus. Pääkaupunkina Helsinki menestyy tuossa kisassa varsin hyvin, mutta se ei tarkoita, että olisi ihmisten onneellisuusoptimi tai Suomen talouden tehokkuusoptimi keskittää enemmistö suomalaisista Helsinkiin/pääkaupunkiseudulle. Sallitaan sinulle patrioottinen halu imeä lisää ihmisiä Helsinkiin, mutta on vähän loukkaavaa muualla Suomessa asuvia kohtaa väittää aina, että suuri osa heistä “haluaa” Helsinkiin, kun monen kohdalla tilanne on se, että he eivät saa työpaikkaa sieltä, missä hauaisivat asua, tai hakeutuvat Helsinkiin rahan, vallan, menestyksen tai siellä sijaitsevan opinahjon vuoksi (eivät siis itse kaupungin haluttavuuden vuoksi). Osa noista maallista hyvää tavoittelevista jatkaa tietenkin Brysseliin, piilaaksoon ja muihin vielä “halutumpiin” kohteisiin, jos tilaisuus vain tarjoutuu.
Aiheeseen eli Helsinkiin“pakottamiseen” liittyen, onko se nykyinen käytäntö mielestäsi hyväksyttävä tai suositeltava, että ihmisiä ohjataan Helsinkiin tukemalla siellä asumista rahallisesti? (asumistuin)
Juho Laatu.
Sotket nyt kaksi keskustelua. Minä olen puhunut sen puolesta, että niitä, jotka eri syistä päätyvät asumaan Helsingin seudulle pitäisi ohjata/päästää nykyistä enemmän asumaan kantakaupunkiin tekemällä sinne enemmän asuntoja, en siitä, missä määrin ihmisten tulee tai kannattaa muuttaa muualta maasta Helsinkiin.
Asumistuki ei lisää vaan vähentää muuttamista Helsinkiin. Se ei synnytä enemmän asuntokantaa vaan auttaa myös pienempituloisia pääsemään Helsinkiin, jolloin taas joku muu ei pääse/mahdu. Se vähentää Helsingissä asumista, koska sen turvin asutaan jonkin verran väljemmin kuin asuttaisi ilman sitä.
Sinulla on tapana erottaa kaupungista kaikki sen edut ja hyvät puolet ja määritellä, että ne eivät ole ‘itse kaupunkia’.
Jos asumistuki lakkautettaisiin, epäilemättä huomattava määrä helsinkiläisiä asuntoja jäisi tyhjilleen. /sarkasmi loppu
Kaupungeissa käsitetään, että ihmiset voivat olla erilaisia; on vapaamielisiä ihmisiä, nuoria aikuisia ja sinkkuja, jotka voivat tehdä vapaammin valintoja elämässään. Tämä vapaampi elämä voimistaa perinnöllistä alttiutta sairastua (Gene-environment interactions) — mekanismi voi hyvin olla, että vapaus lisää stressiä ja epäterveellisiä elämäntapoja, jotka lisäävät sairastumisia. Tästä voisi päätellä, että konservatiiviset arvot ja sosiaalinen kontrolli ovat mielenterveydelle hyväksi 😉
Varmaankin olet puhunut mm. tuollaisen asian puolesta. Lainaamassani kohdassa taisit kuitenkin vastata Mathiakselle nimenomaan kaupunkiin muuttamisesta, etkä kaupungin sisäisestä jaosta keskustaan vs. laita-alueille.
Olen muuten pyytänyt muutamia kertoja vastauksia siihen, mitä kannatat ja mitä et, mutta et ole vastannut. Keskustelu olisi helpompaa, jos kertoisit kannanottosi (mieluiten jo kyselemättä) selvästi ja suoraan, etkä jättäisi niitä sellasten vihjausten asteelle, joiden tarkoituksen ihmiset kyllä arvaavat, mutta joiden takaa voit aina tarpeen tullen vetäytyä.
Millä tavoin Helsingin korotettu asumistuki vähentää muuttamista Helsinkiin? Viittaat edellä siihen, että pienituloiset muuttaisivat Helsinkiin, ja tämän vuoksi korkeampituloisia ei vastaavasti mahtuisi yhtä montaa kuin muuten tulisi. Tällöinhän asukasmäärä pysyisi ennallaan eikä vähenisi.
Ja tietenkin asukkaiden tietoinen ohjaaminen kaupunkiin kasvattaa myös automaattisesti (ei suoraan asunmistukipäätösten kautta, vaan epäsuorasti muiden tästä seuraavien päätösten ja asuntomarkkinoiden intressien kautta) asuntojen määrää.
On myös itsestään selvää, että korotetun asumistuen jakaminen Helsinkiin ohjaa monen ihmisen päätöstä siihen suuntaan, että Helsingissä kannattaa asua. Osa asukkaista muuttaisi varmasti pois, jos asumistuet olisivat yhtä suuria muuallakin. Eikö tämä tarkoita sitä, että korotettu asumistuki paremminkin pitää Helsingin asukasmäärää korkealla, eikä suinkaan vähennä sitä?
Juho,
Helsingissä asuu niin paljon ihmisiä kuin siellä mahtuu asumaan. Sillä että houkutellaan ihmisiä Helsinkiin ei ole merkitystä siihen, kuknka paljon asuntokantaan mahtuu. Asumistuki houkuttelee asumaan väljemmin, mikä taas tarkoittaa, että asuntokantaan mahtuu vähemmän ihmisiä.
Juho Laatu:
Pihtipudas oli valitsemasi esimerkki, ei muuta. En oikein näe, miten proverbiaalisen mummon hoitaminen (vaikkapa) siellä tulisi Helsinkiä halvemmaksi, mummo kun tarvitsee mökkiinsä sähkö‑, vesi‑, jätevesi‑, internet‑, ja tieliittymät. Se on myös se tarkoittamani tietynlainen elämäntapa: syrjässä asuminen kaupunkilaisin piirtein. Sanot, että on “normaalia”, että Pihtipudas saa mummojen hoitamiseen enemmän kuin Helsinki; tästä olen vahvasti eri mieltä, ja tämän “normaalin” määrittely onkin politiikan kovaa ydintä, kuten tiedämme.
Kirjoitat myös, että tekevälle riittää töitä. Se ei nähdäkseni yksinkertaisesti pidä paikkaansa, ja jos riittääkin, niin yhdessä kylässä on työtä konepajatyöntekijälle, toisessa kebabyrittäjälle, kolmannessa ei kummallekaan. Jotta homma toimisi, ihmisten tulisi liikkua pienestä taajamasta toiseen: näin ei kuitenkaan tapahdu, koska kyseiselle elämäntavalle on leimallista juuri paikallisuus. Ravintolanpitäjälle tai muille palvelualoille ei taas ole töitä yhtään missään, koska väestöpohja ei ole riittävä missään yksittäisessä paikassa.
En usko, että perusduunareiden työnteko olisi maaseudulla tuottamattomampaa, sikäli kun töitä on. Niitä vain ei ole.
Olen yrittänyt erotella erilaisia kaupungissa asumisen syitä. Ja näistä olen yrittänyt luokitella osan kategoriaan, jossa kyse on itse asumiseen liittyvästä viihtyvyydestä. Tämä kategoria voi olla suppea, sisältäen vain itse asuntoon liittyvät viihtyvyystekijät, tai laajempi, sisältäen myös asunnon lähiympäristön tarjoamat vapaa-aikaan liittyvät vihtyvyystekijät. Näissä määritelmissä mm. työhön liittyvät kriteerit jäävät siis aina “itse kaupungin” tai “asumisviihtyvyyden” ulkopuolelle. Käyttämäsi termiin “itse kaupunki” liittyvät ominaisuudet on siis suppeampi joukko kuin kaikki paikkakuntaan liittyvät ominaosuudet.
Moitteet OS:lle liittyvät siihen, että hän ei tee riittävän selvää erottelua, vaan linkkailee hämäävästi yksittäisten syiden ja koko paketin suhteita — esimerkiksi kivitaloasumisen haluttavuutta ja Helsingin korkeaa asuntojen hintatasoa.
EI varmaankaan jäisi, sillä hinnat alenisivat, ja suuri osa noista asunnoista täyttyisi pian uusilla tulijoilla. Moni kauempana asuva voisi esimerkiksi lyhentää työmatkaansa muuttamalla hieman lähemmäs keskustaa.
Mainitsin toisessa viestissä myös mahdollisuuden, että muillekin kunnille myönnettäisiin vastaavat asumistuet. Varmaan osa muuttaisi näinkin, tuota kuvailemaasi tapausta positiivisemmissa tunnelmissa. (OS:han kannattaa kysynnän elvyttämistä velkarahalla, joten ehkä kannattaa tätäkin ratkaisua. 🙂 )
Veikkaan että (tarvevakioidusti mitattuna) Pihtipudas hoitaa vanhuksensa halvemmalla kuin Helsinki hoitaa. Soten tilastoja (THL) olen tutkinut eniten, ja niissä Helsinki kuuluu yleensä tuhlailevimpien joukkoon.
Tarkoitan sitä, että jos oletamme kaikkien kuntien selviävän samoista velvoitteista samalla rahalla, ja haluamme pohjoismaiseen tyyliin tarjota kaikille kansalaisille samat peruspalvelut yhteisvastuullisesti, ja progressiivisen verotuksen, tällöin Helsingin rikkailta tulee kerätä rahaa enemmän kuin kansalaisilta keskimäärin, ja tämä raha tulee (osittain) käyttää Helsingin ja Pihtiputaan mummojen hoitamiseen. Rikkailta siis otetaan ja köyhille annetaan. Rikkaiden ja köyhien maantieteellisen sijoittumisen vuoksi Pihtipudas saa enemmän rahaa valtion kassasta kuin Helsinki. Tilannetta monimutkaistaa hieman se, että kustannuksia katetaan sekä kunnan että valtion keräämillä veroilla, mutta periaate on tästä huolimatta yllä kuvattu. Molemmille tulee sama raha, mutta Pihtiputaalle enemmän valtion kautta.
Helsingissä löytyy varmaankin esim. siivoustyötä kaikille halukkaille hyvän työkunnon omaaville. Muualla Suomessa voi joutua improvisoimaan hieman enemmän, ja ehkä käymään töissä naapurikunnassa. Joidenkin on ehkä pakko muuttaa Helsinkiin asti siivoustyöpaikan saadakseen.
Voi sanoa, että maalaiselle elämäntavalle on leimallista paikallisuus (= pysyvä yhteys tuttuihin naapureihin, sukulaisiin ja synnyinseutuun). Mutta työintoiset ovat tyypillisesti myös joustavia, ja ymmärtävät, että kompromisseja voi joutua tekemään. Kaikki ymmärtävät, että maaseudulla itselle räätälöityä työpaikkaa ei välttämättä löydy heti naapurin navetan takaa.
Ainakin maahanmuuttajat pyörittävät iloisesti pizza- ja kebab-ravintoloita lähes missä tahansa. Fiinimpiä gourmet-ravintoloita pienten kuntien kuntakeskustoissa ei yleensä ole, mutta työmaaruokaloita, oluen lisäksi ruoka-annoksia myyviä paikkoja, huoltoaseman ruokatarjoilua, hampurilaiskojuja ja pitopalveluita kyllä.
Sinulle räätälöityä tarkkaan määrittelemääsi työpaikkaa ei ehkä löydy läheltä, mutta Suomalaisessa keskivertokunnassa löydät kyllä varmasti jonkun työpaikan, jos olet työkuntoinen ja ‑intoinen. Ne kunnat (pienet ja suuret), joissa on jokin akuutti kriisi tai pysyvämpi lama, joka estää sinulta työllistymisen, lienevät kuitenkin poikkeus. Pitäisi tutkia vähän työttömyystilastoja, jotta voisi antaa selvemmän vastauksen siihen, mistä töitä löytyy nopeasti ja mistä ei. Pitkäailkaistyöttömiä löytyy toki ihan kaikista kunnista.
Voisitko Osmo kertoa, missä helsinkiläinen voisi elää hetken rauhassa, ilman että naapuriin olisi koko ajan joku (kaupunki tai grynderi) tuppaamassa uutta taloa (toisen perään, tai tilalle) ja lisää väkeä?
Mathias on oikeassa. Jatkuvasta rakentamisesta ja vielä uusista suunnitelmista aiheutuva stressi alkaa käydä kaupunkilaisten hermoille. Tässähän on kohta koko kaupunki kuin noidankehässä, kun ei kohta enää edes tiedä, kannattaisiko muuttaa Kehä I:n taakse vai peräti III:n ulkopuolelle? Eihän täällä tällä menolla kohta kestä kukaan vielä järjissään oleva enää asua!
Väkimäärän hillitsemätön kasvu tulee näkymään myös mielenterveyshäiriöistä kärsivien määrän kasvuna. Viimemainitut taas halunnevat vain edelleen tai jopa entistä kiihkeämmin ‘lisää kaupunkia kaupunkiin’! Ahneellehan ei mikään riitä.
Lauttasaaressa puretaan kaupungin kauneinta vesitornia ja Vulcanin mäen luona on nähty myös Hullu-Jussi. Tämä hullu ilmiö, jonka vaikutukset näkyvät jopa uusimman yleiskaavan suunnitelmissa, on selvästikin kuin noidankehä, josta ei pääse edes kovin helposti irti.
Alkaa jo ilmeisesti minussakin näkyä mielenterveyshäiriön ensioireet, kun kirjoitin edellä nimimerkikseni “Kivikaupungin kasvu”!!! Näin se hulluus ilmeisesti alkaa …
Näin on, mutta kaikki ymmärrämme, että tehokas väen houkuttelu korreloi käytännössä asuntojen ja väen määrän lisääntymisen kanssa. Se ainakin lienee houkuttelun tarkoitus. (Ups, sinun tarkoituksesihan ei kai ollut houkutella 400 000 ihmistä Helsinkiin. Tai ehkä haluat houkutella heitä, mutta jättää uudet asunnot rakentamatta. Tai ehkä toivot, että vuosaarelaiset muuttavat keskustaan, ja Vuosaari jää tyhjäksi. 🙂 )
Noin voisi käydä vain joissain tarkasti säädellyissä olosuhteissa. Jos rahaa jaetaan, syntyy myös lisää halua muuttaa paikkakunnalle, ja asuntojen hinnat nousevat ja estävät isoon asuntoon hakeutumista. Kyllä pääsääntö on, että ihmiset ryntäävät sinne, mihin kolikoita heitetään.
Käsittääkseni Helsingissä on paljon kysyntää myös pienille asunnoille, joten kyse ei ole siitäkään, että asumistuet ja niihin liittyvät ehdot olisivat muuttaneet pienimmät asunnot ei-halutuiksi. Toisaalta, jos muuallakin maksettaisiin Helsingin tasoisia asumistukia, olisi aika ilmeistä, että tällä päinvastaisella toimenpiteellä paine asua Helsingissä vähenisi. Sinä väität ilmeisesti dynaamiikan toimivan päinvastoin (lisää rahaa = vähemmän asukkaita).
Kaupunki voi kasvaa, mutta sen kasvun tulee olla hallittua ja hyvin harkittua. Lisäksi tulee sitä (kasvua) suunniteltaessa ottaa huomioon nykyistenkin asukkaiden (ja yritysten) tarpeet, ei ainostaan uusien tulokkaiden tai gryndreiden vaateet. Tylsää ja yksitoikkoista, liian levotonta tai tiivistä ja rumaa kaupunkia ei tarvita lisää.
Kaupungissa tarvitaan monenlaisia tiloja. Liikaa yksipuolisuutta, esim. alueita, joilla on vain asuntoja tai vain vain varastoja, tai toimistotiloja tulee välttää. Jos jollekinnäistä on enemmän voimakasta kysyntää kuin muille, on löydyttävä myös joustoa, mutta ei mihin asti hyvänsä. Ihan pelkkiä nukkumalähiöitä ei pidä tehdä, ei myöskään nykyisen Espoon Keilaniemen ja ‑rannan kaltaista, iltaisin ja viikonloppuisin kolkkoa, mutta silti aika kummallisen harvaan rakennettua kaavaa. Siellä, jos missä, riittäisi puskutraktorilla töitä, kun koko alue olisi syytä suunnitella aivan uusiksi paljon nykyistä järkevämmällä tavalla. Miten tuosta on tuollainen ylipäätään tullutkaan?
Aivan olennainen asia kaupungin menestyksen kannalta ovat myös hyvät ja sujuvat liikenne- ja kulkuyhteydet, ilman liian pitkiä odotusaikoja. On myös huomattava, että kaikki eivät halua pyöräillä vuoden ympäri. Vain harva haluaaa ajaa pyörällä (täällä Suomessa) kelissä kuin kelissä. Moni matka voi myös olla tuota varten liian pitkä, ainakin kokonaisajankäytön osalta (suihkussa käynti ja vaatteiden vaihto mukaanlukien). Jos kaupunki ja sen työpaikat halutaan entistä useamman ulottuville, tulee myös kaupungin isoihin liikennehankkeisiin, jotka antavat mahdollisuuden inhimilliseen asuntotuotantoon myös etäämmällä, eri ilmansuunnissa, löytyä riittävä rahoitus ja osaavat suunnittelijat.
On aika kummallista, miten paljon nykyään kaupunkia rakennetaan vain pyöräilijöiden etua ajatellen, kun ykkössijalle kaikessa liikennesuunnittelussa tulisi asettaa jalankulkija, joka hyvin usein tarvitsee myös julkisia liikennevälineitä. Vaikka yhteydet mm. Lauttasaaresta (ehkä muualtakin) keskustaan on saatu tehtyä erilaisin kiertoreitein (ja pyörätietyömain) aiempaa selvästi hitaammiksi, on julkisten liikennevälineiden suosio suhteellisesti ottaen yhä erittäin suuri.
Ei pidä unohtaa, että meistä ihmisistä (jopa espoolaisista!) ylivoimaisesti suurin osa on lähtökohtaisesti jalankulkijoita, ja siten potentiaalisia aiempaa tehokkaammin toimivan julkisen liikenteen käyttäjiä.
Pyöräilyn hyväksi käytetään rahaa vähän alle 10 M€/vuosi. Kaupunginm suorat investoinnit autoilun hyväksi ovat noin 100 m€/vuosi, minkä lisäksi asunto-osakeyhtiöitä velvoitetaan kaavamääräyksillä rakentamaan autopaikkoja noin sadalla miljoonalla. Lisäksi valtiokin investoi jotain autoilun hyväksi Helsingissä.
Juho Laatu:
Haluamme eri asioita. Nähdäkseni tuollainen “kyllä tekevälle töitä löytyy” ‑rakennelma johtaa viime kädessä risujen keräilyyn ja köyhyyteen. Kaikki vauraus tässä yhteiskunnassa perustuu erikoistumisen tuomalle lisäarvolle. Sillä eikä spastisella työnteon palvomisella mahdollistetaan mm. juuri tuo sinunkin hellimäsi maaseutu-utopia. En usko, että saavutamme liiemmin yksimielisyyttä tästä asiasta, joten parempi varmaan jättää tähän ja mahdollisesti jatkaa Osmon tuoreempien päivitysten yhteydessä.
En puhunut siitä, mitä minä haluan, vaan siitä, millainen käsitykseni on tämän hetken työllisyystilanteesta Suomessa.
Mutta jos puhutaan siitä, millainen työllisyyspolitiikka Suomessa pitäisi olla, kannatan nk. täystyöllisyyttä ja yhteiskunnan toimia sen saavuttamiseksi. Kaikki työt ovat kunnioitettavia, myös risujen keräily, jos sellaista työtä sattuisi olemaan tarjoilla. Köyhyyttä en aja. Köyhyyden eliminoimiseksi pidän esim. perustuloa ja takuutyöpaikkaa kehittelemisen arvoisina ajatuksina. Näin Suomeen ei jääsi ainoatakaan työhaluista kohtuuumenoista köyhää.
Ei perustu. Tai siis vaikka erikoistuminen onkin oleellinen perusta ja osa yhteiskuntamme toimintaa, se on jo itsestäänselvä asia eikä enää mikään keskeinen hyvinvointimme tason muutoksiin vaikuttava tekijä.
Väitän että tuota merkittävämpiä tekijöitä ja kehityskohteta hyvinvoinnin tuottamisessa ovat esim. koulutus, teollisuus, muu myytäväksi kelpaavan tuottaminen yli oman tarpeen ja vielä varmaankin alkutuotantokin. Erikoitumista tarvitaan myös, mutta ne oleellisimmat askeleet erikoistumisessa otettiin jo tuhansia vuosia sitten, ja Suomessa silloin, kun omavaraistalous ja kylätasoinen erikoistuminen lalkkasivat olemasta dominoiva toimeentulon muoto. Nykyään käytännössä kaikki työntekijät ovat erokoistuneita. Siinä mielessä erikoistuminen jatkuu, että esimerkiksi tietokonepelejä tehdään nyt jossain kylässä koko maailman tarpeisiin. Joillain aloilla lisäerikoistumisella voi siis vielä saavuttaa lisätehoja. Mutta tämä ei siis tee erikoistumisesta ainoaa lsäarvon tuottajaa, vaan vain yhden yksittäisen suhteellisen stabiilin tekijän lisäarvon tuottamisessa.
En osaa kommentoida, ellet kerro sitä, millaiseen utopiaan ja työntekoon uskot minun uskovan.
Minusta näytti vähän siltä, että olit pääasiassa eri mieltä jonkun minulle tuntemattoman henkilön kanssa :-).