Tytöt valtaavat huippulukiot

En tiedä, onko mikään ongel­ma, että tytöt val­taa­vat huip­pu­lukiot. En tiedä tätä sik­si, että ei ole mitään tutkimus­ta, joka osoit­taisi, että lah­jakas oppi­las oppisi parem­min lukios­sa, jos­sa muutkin ovat lah­jakkai­ta. Helsin­gin parhaisi­in lukioi­hin kuitenkin tul­laan todel­la pitkien ja han­kalien matko­jen päästä (eikä mak­se­ta Helsingille koulu­tuk­ses­ta mitään), joten monis­sa per­heis­sä usko­taan, että nuori saa parem­mat eväät elämään­sä lah­jakkaiden oppi­laiden lukioissa.

Eräitä näköko­htia:

Testi mit­taa huo­nout­ta eikä hyvyyt­tä. Ressun lukioon keskiar­vo­ra­ja oli viime keväänä 9,5. Vähin­tään puo­let numeroista piti siis olla kymppe­jä. Yhtä yhdek­sikköä kohden piti olla yksi kymp­pi, mut­ta yhden kasin kumoamiseen tarvit­ti­in kolme kymp­piä ja seiskan kumoamiseen viisi. Jos sai kutosen vaik­ka ruot­sista, ei ollut enää teo­reet­tisi­akaan mah­dol­lisuuk­sia. Sil­lä, että oli huip­puhyvä jos­sain aineessa, ei ollut merk­i­tys­tä, kos­ka tuos­sa joukos­sa kymp­pi oli norminu­mero, eikä sitä parem­paa voin­ut saa­da. Asteikko on siis poik­ki yläpäästään. Pitää olla sekä yleis­lah­jakku­us että kykenevä keskit­tymään sel­l­aiseenkin, mis­tä ei ole motivoitunut. Ein­steinil­la ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.

En tiedä, suosi­iko tämä mit­tausvirhe tyt­töjä vai ei, mut­ta vääriä oppi­lai­ta se joka tapauk­ses­sa suosii. Jos olisi val­takun­nan kohtalonkysymys vali­ta parhaat oppi­laat huip­pu­lukioi­hin, testiä muutet­taisi­in niin, että kympin yläpuolel­la olisi vielä ainakin 11 ja 12 ja niin, että kak­si huonoin­ta arvosanaa saisi jät­tää ulkopuolelle.

Pääsykri­teeri sukupuolit­tunut? On esitet­ty epäi­lyjä, että sovel­let­tu keskiar­vo kri­teeri ei mit­taa osaamista ja lah­jakku­ut­ta oikein vaan suosii tyt­töjä. Tämän asian tutkimi­nen olisi help­poa. Tutk­i­taan tyt­tö­jen ja poikien men­estys­tä lukios­sa selit­täen sitä kahdel­la muut­tu­jal­la: perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­sen keskiar­vol­la ja sukupuoli-dum­myl­la. Tutk­i­taan siis toisin sanoen sitä, pär­jäävätkö samal­la keskiar­vol­la lukioon tulleet tytöt ja pojat yhtä hyvin. Jos pär­jäävät, testi on sukupuolen suh­teen neu­traali. (Dum­my-muut­tu­ja ei saa tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevää ker­roin­ta) Jos toinen sukupuoli pär­jää parem­min, kumpi vain, pääsykri­teeri on sukupuolittunut.

Tietoni ovat erit­täin van­ho­ja eivätkä siten enää päte­viä, mut­ta aikanaan tutkimme tätä tilas­toti­eteen laitok­sel­la ver­taa­mal­la pääsykoe­tu­lok­sia ja opin­tomen­estys­tä keskenään. Siinä oli selvä ero niin, että miehet men­estyivät opin­nois­sa yhtä hyvil­lä pis­teil­lä sisään pääs­seitä naisia parem­min. Joko yliopis­to-opin­nois­sa oli jotain miehiä suo­si­vaa tai pääsykokeis­sa naisia suo­si­vaa. Tätäkin voisi tutkia.

Mur­rosikä. Ilmi­selvä syy tyt­tö­jen parem­paan men­estyk­seen perusk­oulun lop­ul­la on mur­rosiän eri­laises­sa ajoit­tumises­sa ja siinä, että mur­rosikä taan­nut­taa poikia pahem­min kuin tyt­töjä. Tämä ei ole vain sukupuo­lion­gel­ma. Myös saman sukupuolen sisäl­lä mur­rosikä vai­htelee suuresti. Ajatelka­amme kah­ta henkilöä’, vaikka­pa Mat­tia ja Pekkaa, jot­ka 25-vuo­ti­aina ovat täs­mälleen yhtä lah­jakkai­ta, mut­ta Mat­ti oli perusk­oulun ysil­lä keskel­lä pahin­ta mur­rosikää, joka Pekalla oli jo ohi. Niin­pä Pekan tie johti yliopis­toon ja Matin suo­lakai­vok­seen. Ihmis­ten lajit­telu 15-vuo­ti­aana on täysin kohtu­u­ton­ta niitä kohtaan, joiden mur­rosikä ajoit­tuu myöhemmäksi.

Tyt­tö­jen ja poikien osalta biol­o­gis­ten ero­jen vaiku­tus­ta voisi lieven­tää sil­lä, että tyt­tö­jen oppivelvol­lisu­us alka­isi vaikka­pa puoli vuot­ta aiem­min kuin poikien. Tyt­tö­jen ikälu­ok­ka menisi poik­ki heinäku­us­ta, kun se pojil­la menisi poik­ki tam­miku­us­ta. Sil­loin tytöt ja pojat oli­vat kehi­tysas­teel­la lähempänä toisiaan.

Toisi­aan vas­taa­mat­tomat todistukset

Helsin­gin huip­pu­lukioi­hin tul­laan paljon ympäri maa­ta. Muual­ta tule­vien on helpom­pi päästä sisään, kos­ka kymp­pi ei kaikissa kouluis­sa ole sama asia. Tätä on jopa tutkit­tu. Helsin­gin perusk­ouluis­sa samaan numeroon vaa­di­taan paljon enem­män osaamista kuin jois­sain muis­sa perusk­ouluis­sa. Ero voi olla jopa kak­si numeroa. Tässä ei kuitenkaan ole eri­laista kohtelua tytöille ja pojille.

 

111 vastausta artikkeliin “Tytöt valtaavat huippulukiot”

  1. Osmo: “…monis­sa per­heis­sä usko­taan, että nuori saa parem­mat eväät elämään­sä lah­jakkaiden oppi­laiden lukioissa.”

    Harvem­min van­hem­mat val­it­se­vat lukio­ta, vaan kyl­lä yleen­sä valin­nan tekee nuori itse. Van­hem­mat korkein­taan aset­ta­vat rajoituk­sia sille, kuin­ka kaukana lukio saa sijai­ta (lähin­nä kus­tan­nusten takia). Yksi omista lap­sis­tani kävi Ressun lukion. Ennen kuin hän ilmoit­ti pyrkivän­sä sinne, meille van­hem­mille ei ker­taakaan tul­lut edes mieleen Ressu mah­dol­lise­na lukiovaihtoehtona.

    Pääsyynä Ressu­un hakeu­tu­miselle hänel­lä oli toive saa­da ker­rankin olla ihan tavalli­nen oppi­las muiden joukos­sa. Sen toiveen Ressu toteut­tikin hyvin. Lapselle ja nuorelle on raskas­ta olla aina se porukas­ta poikkeava.

    1. Kir­joitinkin “per­heis­sä”, kos­ka en halun­nut ottaa kan­taa, kuka päätök­sen tekee. Se nuorikin kuu­luu perheeseen.

      1. Poikien puol­ta ei pidä kukaan. Nyt kevääl­lä 2020 taas yliop­pi­laista vain neljä­sosa poikia.

  2. Olen näitä uutisia lukies­sani miet­tinyt sitä, että että joko koulu­jen oppi­sisäl­löis­sä ja/tai arvioin­neis­sa on jotakin vikaa tai sit­ten lukioi­hin ja yliopis­toi­hin val­i­taan opiske­li­jat huonoil­la kriteereillä.

    Naisethan pär­jäävät hyvin, kun mitataan koulumen­estys­tä arvosanoil­la ja kun mitataan esim. nais­ten osuuk­sia yliop­pi­laista tai mais­tereista. Sit­ten alkaa työelämä ja naiset eivät enää pär­jää — ainakaan jos kova palk­ka ja urake­hi­tys ovat tavoit­telemisen arvoisia. Mis­tä tämä ris­tiri­ita johtuu?

  3. Osmo: “pär­jäävätkö samal­la keskiar­vol­la lukioon tulleet tytöt ja pojat yhtä hyvin. Jos pär­jäävät, testi on sukupuolen suh­teen neutraali.”

    Tässä on toki se ongel­ma, että lukios­sakin on luul­tavasti samal­la taval­la sukupuolit­tunut­ta arvioin­tia. Naisopet­ta­ja siis pyöristää kiltin tytön kurssiar­vosanan ylös ja ikävän pojan alas. Yo-kir­joituk­sis­sa tätä ei kai sen­tään enää ole. Jokos yo-kir­joituk­set muuten tehdään peit­enu­meroil­la, niin kuin pääsyko­keet ja ten­tit yliopistolla.?

  4. Toki olen samaa mieltä, että nykyi­nen sys­tee­mi on huono, mm. Mainit­semis­tasi syistä

  5. Osmo:

    “Tutk­i­taan tyt­tö­jen ja poikien men­estys­tä lukios­sa selit­täen sitä kahdel­la muut­tu­jal­la: perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­sen keskiar­vol­la ja sukupuoli-dum­myl­la. Tutk­i­taan siis toisin sanoen sitä, pär­jäävätkö samal­la keskiar­vol­la lukioon tulleet tytöt ja pojat yhtä hyvin”

    Mil­lä sitä lukiomen­estys­tä mitat­taisi­in? Eiks ihan samal­la perus­teel­la olis hölmöä mita­ta lukiomen­estys­tä pelkästään keskiar­vol­la kuin on hölmöä käyt­tää sisään­pääsykri­teer­inä pelkkää keskiarvoa? 

    Keskiar­von rin­nalle sisään­pääsykri­teerik­si voisi ottaa vaik­ka amerikkalaistyylisen älykkyys­testin. Se tar­joaisi väylän niille, joiden lah­jakku­us ja/tai moti­vaa­tio ovat kapeam­min keskittyneet.

  6. En tiedä onko kyse ylipään­sä perusk­oulun ja lukion eros­ta, mut­ta kyl­lä ainakin itsel­läni moti­vaa­tio läksy­jen tekemiseen ja opiskelu­un kasvoi merkit­tävästi kun lukios­sa kaikil­la oli korkea tavoite­ta­so (mis­tään 9,5 keskiar­von “eli­it­tilukios­ta” ei ollut kyse, vaik­ka lukioni keikkuukin lis­to­jen ylim­mässä desi­ilis­sä), ja suh­tau­tu­mi­nen opiskelu­un posi­ti­ivi­nen. Siis ainakin johonkin rajaan asti muiden oppi­laiden osaamis­ta­so vaikut­taa opiskelu­mo­ti­vaa­tioon ja toden­näköis­es­ti myös tuloksiin. 

    Voi toki olla, että taso on riit­tävän korkea kaikissa Suomen lukiois­sa, ja ongel­ma on enem­män perusk­oulun puolella.

  7. Lukioiden hyvyy­den mit­ta­ri­na se, kuin­ka moni erit­täin paljon kymppe­jä saanut lukioon halu­aa ei ole kovin hyvä jo sik­si, että se ei mit­taa lainkaan sitä, mitä lukios­sa tehdään oppilaalle. 

    Pitäisikin kat­soa opiske­li­jan men­estys­tä yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa, tai oikeam­min, sitä men­estys­tä yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa joka ei seli­ty aiem­mal­la oppimen­estyk­sel­lä. Tähänkään ei kuitenkaan todis­tuk­sista oikein ole, kos­ka niis­sä on tuo yläpäästä katkaisem­i­nen mittarina. 

    Jois­sain mais­sa jär­jestetään stan­dar­d­oitu­ja teste­jä yläas­teen jäl­keen. Jos meil­lä olisi yläas­teen päät­töko­keet, jot­ka saa uusia ker­ran, niin tämä tasoit­taisi huo­mat­tavasti ero­ja nois­sa ilmiöis­sä joi­ta kuvailet, sil­lä jos mur­rosikä on pahas­sa vai­heessa ensim­mäisel­lä yri­tyk­sel­lä, voisi kokeen uusia myöhemmin. 

    Tarvit­taisi­in myös mekanis­mia, jol­la opin­tomen­estys­tä yliopis­tois­sa voisi arvioi­da vähän parem­min. Nythän meil­lä on vain yliopis­to­jen sisäiset mit­tar­it, mut­tei mitään ulkoista. Esimerkik­si tekni­ikan, lääketi­eteen, jne alal­la ammat­tili­it­to voisi jär­jestää stan­dard­it osaamiselle niin, että yliopis­ton laat­ua voisi mita­ta näil­lä standardeilla. 

    Ei sil­lä, että olisin sitä mieltä, että val­tion ja kun­tien pitäisi jotenkin panos­taa täl­laisi­in sys­teeme­hin. En usko että siitä seu­raisi muu­ta kuin eri­lais­ten hallinnol­lis­ten sekoilu­jen ja härdel­lien paisum­i­nen ja päivys­tävien fem­i­nistien poru siitä miten mit­tar­it sor­taa naisia.

  8. Tuo arvotet­tu hakem­i­nen voisi olla oikeasti ihan fik­su sys­tee­mi, eli voisi jät­tää huonoim­man tai kak­si huonoin­ta arvosanaa pois hakies­saan lukioon.

    Toki koko “huip­pu­lukio” ‑sys­tee­mi on täl­lä het­kel­lä kovasti vääristävä kuva. Lukio kun tässä maas­sa ei nykyään takaa enää yhtään mitään, vaan toimii vain väli­vai­heena jatko-opinnoille. 

    Ennen kaikkea mei­dän pitäisi hyväksyä se malli, että 16-vuo­ti­aana ei nykyään enää tarvitse vali­ta uraa. Toisen asteen ja korkeak­oulu­opin­to­jen aloit­ta­mi­nen, lisäämi­nen ja jatkami­nen pitäisi tehdä huo­mat­tavasti helpom­mak­si. *köh­pe­rus­tu­loes­imköh*

    Min­ua jotenkin aina itseäni ottaa päähän, että meitä poikia pide­tään jotenkin automaat­tis­es­ti vähän huonomp­ina koulunkäyjinä. Itse menin lähilukioon 9,5 keskiar­vol­la vain sik­si, että min­ulle koulunkäyn­nil­lä ei ollut sil­loin mitään merk­i­tys­tä. Halusin lukioon, mut­ta en tien­nyt edes mik­si. Vahin­gos­sa päädyin yliopis­toon luke­maan ihan muu­ta kuin piti enkä tiedä vieläkään mitä aion isona. Tuskin sil­loin lukioikäisenä Ressu olisi sen enem­pää aut­tanut min­ua tässä asiassa.

    Mah­dol­lisu­udet elinikäiseen koulut­tau­tu­miseen ja alan­vai­h­dok­si­in helpom­mik­si ja parem­mik­si, jol­loin se “huip­pu­lukion” merk­i­tys entis­es­täänkin kavenee.

    Ja suosik­ki-inhokki­ni (suo­mi tarvit­see parem­man sanan pet­peeve kään­nök­sek­si) abip­is­teet korkeak­ouluis­sa. Niistä eroon samantien.

  9. Se, mil­lä tasol­la oppi­laat, sil­lä tasol­la keskustelu ja ope­tus. Paras tilanne tietenkin olisi, että muut luokas­sa oli­si­vat hitusen välkympiä kuin itse. Jos muut ovat selvästi tyh­mem­piä, se on surkutelta­va tilanne.

    Yhtälössä ei kai ole mui­ta muut­tu­jia: oppimi­nen on opetuk­sen ja keskustelun funk­tio (itseopiskelukin luul­tavasti kor­reloi niiden kanssa positiivisesti).

    Taso­ryh­mit­te­ly olisi kaikkein yksinker­taisin tapa varmis­taa se, että men­estymme tulevaisuudessa.

  10. Perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­seni keskiar­vo oli 9,6, mut­ta menin lähilukioon, jonne olisi päässyt 6,9:n keskiar­vol­la. En verkos­toitunut lukioaikana tule­vien päät­täjien kanssa, mut­ta sain hyvät valmi­udet aka­teemisi­in opin­toi­hin ja pian valmis­tun tohtoriksi. 

    Soin­in­vaaran kir­joi­tus on sen­tään edis­tys­tä moni­in mui­hin ver­rat­tuna siinä mielessä, ettei siinä hyökätä tyt­töjä ja naisia vas­taan. Me hyvin koulus­sa men­estyneet olemme sen­tään sukupuo­lineu­traal­isti enää vääriä oppilaita. 😉

    Eikö ongel­ma kuitenkin ole, että Suomes­sa ei saa­da opetet­tua ajois­sa pojille ja miehille, että men­estyk­sen eteen pitää tehdä työtä. En väitä, etteikö Soin­in­vaaran ehdot­ta­ma koulu­aloi­tusiän myöhen­nys voisi myös toimia, mut­ta jos pojil­ta ei vaa­di­ta samaa kuin tytöiltä, on turha odot­taa menestystäkään.

  11. Suurin syy tyt­tö­jen suuren osu­u­teen huip­pu­lukiois­sa ja yliopis­tois­sa on minus­ta nimeno­maan älylli­nen kyp­symi­nen, joka tapah­tuu pojil­la usei­ta vuosia myöhem­min kuin tytöil­lä. Älyl­lis­es­ti olisi reilumpaa jos pojat aloit­taisi­vat koulun pari vuot­ta tyt­töjä myöhemmin.

    Toki ne pojat, jot­ka ovat pär­jän­neet koulus­sa, kyl­lä vetävät sit­ten myöhem­min kyp­syessään _keskimäärin_ merkit­tävästi kaulaa niin tieteessä kuin yritysmaailmassakin. 

    Vaik­ka sil­lä mis­sä lukios­sa käy koulua nyt ei ole paljonkaan merk­i­tys­tä jos on vähän lah­jakkaampi. Lukion oppimäärä on aika triv­i­aali ja sen omak­sum­i­nen vaatii sitä että on kin­nos­tunut sekä lukee läksyjä tai las­kee oma­l­la ajal­laankin ja sen voi tehdä mis­sä vaan.

  12. Perusk­oulus­sa annetaan tutk­i­tusti tytöille parem­pia numeroit samoil­la tiedoil­la. Ovat kai käytök­seltään parem­pia. Oikeasti koulu on jotenkin raken­net­tu tyt­tö­jen oppimis­menetelmiä varten. Muu­ta­ma vuosi sit­ten oli uuti­sis­sa ‘palikkat­esti’, eli pura ja kokoa jotain. Suo­mi oli ain­oa maa jos­sa tytöt oli parem­pia kuin pojat.

  13. Huip­pu­lukioi­ta pitää var­maankin saa­da lisää, jot­ta yhä use­ampi mah­tuu mukaan.

    Tämä onnis­tuu perus­ta­mal­la erikois­tunei­ta lukioi­ta ja lin­jo­ja joiden sisään­pääsykri­teere­jä pain­ote­taan s.e. val­i­tuik­si tule­vat juurikin ne 11 ja 12 oppi­laat. Tarkoit­taa siis pääsykokei­ta ja ei-kiin­nos­tavien ainei­den jät­tämistä huomiotta.

    Perusk­oul­ul­ta tämä tietysti edel­lyt­tää että tun­neil­la on saatavil­la sel­l­aista ope­tus­ma­te­ri­aalia jon­ka voi antaa normi­sisältöön ikävystyville oppi­laille jot­ta ero­ja nyky­is­ten kympin oppi­laiden välille ylipäätään pääsee syntymään.

  14. Entä erikois­lukiot? Musi­ikkilukio niille, jot­ka ovat yli kympin päte­viä musi­ikissa. Pojille hei­dän ryt­mi­in­sä suun­nitel­tu poikak­oulu. Pikatahti­nen yleis­lukio niille, jot­ka kykenevät oppi­maan nopeasti ja laajasti.

  15. En tiedä huip­pu­lukioista, mut­ta vähem­mänkin huipuis­sa lukiois­sa saat­taa olla, ja ainakin aiem­min on ollut, poikkeuk­sel­lisen hyviä opet­ta­jia. Tiedän erään (vieläpä pieneltä paikkakunnal­ta), jon­ka oppi­laat ovat aivan huikeasti yliedustet­tuina ko. alan tohtorikunnassa.

    Sit­ten taas huono lukio-opet­ta­ja voi tap­paa isol­ta osalta oppi­lais­taan kaiken kiin­nos­tuk­sen opetet­tavaan aineeseen.

  16. Vir­ta­nen:

    Naisethan pär­jäävät hyvin, kun mitataan koulumen­estys­tä arvosanoil­la ja kun mitataan esim. nais­ten osuuk­sia yliop­pi­laista tai mais­tereista. Sit­ten alkaa työelämä ja naiset eivät enää pär­jää – ainakaan jos kova palk­ka ja urake­hi­tys ovat tavoit­telemisen arvoisia. Mis­tä tämä ris­tiri­ita johtuu?

    Osit­tain tämä on kiin­ni siitä, että naiset lähtevät paljon vähem­män opiskele­maan alo­ja, jot­ka luo­vat edel­ly­tyk­siä kovalle pal­ka­lle ja urake­hi­tyk­selle, esimerkik­si tekni­ikkaa. Tämän ilmiön syistä voisikin sit­ten aloit­taa oman keskustelun.

    Toisek­si per­heen perus­t­a­mi­nen on vielä nyky­isinkin aikamoinen ongel­ma naisen urake­hi­tyk­selle. Jo ennen las­ten saamista työ­nan­ta­jat palkkaa­vat naisia nihkeästi pysyvi­in työ­suhteisi­in, kun pelkäävät hei­dän jäävän pian äitiys­lo­ma­lle. Äitiys­lomien aiheut­ta­mat katkot vaikeut­ta­vat urake­hi­tys­tä. Ja kyl­lä mon­elle naiselle käy sit­ten niinkin, että ei vain yksinker­tais­es­ti halua tehdä kovan urake­hi­tyk­sen usein vaa­timia 50–60 tun­nin työvi­ikko­ja, vaan halu­aa käyt­tää ennem­män aikaa myös las­ten kanssa.

    Toki muitakin syitä löy­tyy, mut­ta nämä selit­tävät jo aika paljon.

  17. Osmo: “Jos sai kutosen vaik­ka ruot­sista, ei ollut enää teo­reet­tisi­akaan mahdollisuuksia.” 

    Mihin matem­ati­ikkaan tämä väite perus­tuu? Tietääk­seni perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­ses­sa on ainakin 12 lukuainei­den keskiar­voon las­ket­tavaa ainet­ta (enem­mänkin, jos on vapaaval­in­taisia kieliä). Vaik­ka ruot­sista olisi 5, niin on silti mah­dol­lisu­us saa­da 9,5:n keskiar­vo, jos muista aineista on yksi 9 ja muuten kymppejä.

    Se on toki tot­ta, että mon­es­sa aineessa ei voi olla huono.

  18. Elämässä tun­tuu ole­van mutkia, joi­ta ei maalais­poi­ka ymmär­rä kas, kun kotikun­nas­sa perustet­ti­in kun­nan rahoit­ta­ma keskik­oulu ja Evakko­re­ki halusi miehit­tää sen täy­teen menete­tyn Kar­jalan kan­naksen muis­tok­si. Kuin ihmeen kaut­ta pääsin mukaan keskik­oulu­un kas, kun joku Kan­ga-pop­poo halusi Helsinki­in ja niille piti ostaa asun­to Tark­ka-ampu­jan kadul­ta. Rahal­la saa ja hevosel­la pääsee.

  19. Pet­teri:

    Suurin syy tyt­tö­jen suuren osu­u­teen huip­pu­lukiois­sa ja yliopis­tois­sa on minus­ta nimeno­maan älylli­nen kyp­symi­nen, joka tapah­tuu pojil­la usei­ta vuosia myöhem­min kuin tytöillä. 

    Mä veikkaisin että syynä on ero kaiken­laises­sa kyp­symisessä ja tasaan­tu­mises­sa, pait­si nimeno­maan siinä älyl­lisessä kyp­symisessä. Älyl­lis­es­ti­hän pojat pär­jää yläasteiässä vaik­ka kuin­ka hyvin sel­l­a­sis­sa asiois­sa mitkä niitä kiin­nos­taa, kuten vaik­ka strate­gia­pelit netissä.

  20. Osmo: “Helsin­gin perusk­ouluis­sa samaan numeroon vaa­di­taan paljon enem­män osaamista kuin jois­sain muis­sa peruskouluissa.”

    Onko todel­la niin, että Helsin­gin eri yläk­ouluis­sa vaa­di­taan kaikissa sys­temaat­tis­es­ti samaan numeroon enem­män kuin muual­la Suomes­sa? Uskon kyl­lä, että vaa­timus­ta­sos­sa on ero­ja, mut­ta epäilen niitä ole­van saman kaupun­gin eri koulu­jen välil­lä. Omien las­teni yläk­oulus­sa (Espoos­sa) kier­si oppi­laiden kesku­udessa sitkeästi sel­l­ainen huhu, että koulus­ta naa­puriyläk­oulu­un siir­tyneil­lä koulukavereil­la keskiar­vo nousi heti numerol­la ilman, että osaamises­sa tapah­tui muu­tok­sia. En tiedä, pitikö huhu paikansa, mut­ta ainakin omil­la lap­sil­lani lukion ensim­mäi­nen jak­so tun­tui ole­van lähin­nä ker­taus­ta toisin kuin monil­la muista yläk­ouluista tulleil­la luokkakavereilla.

  21. “En tiedä, onko mikään ongel­ma, että tytöt val­taa­vat huippulukiot.”

    Ehkä juuri tuo ei ole ongel­ma, mut­ta ainakin kak­si muu­ta ongel­maa kyl­lä on.

    1. Tytöistä mitä lie 60 % menee lukioon ja pojista 40 %. Tämä aiheut­taa sen, että lukioon pääsee tyt­töjä, jot­ka ovat vähem­män älykkäitä kuin paras 10 % niistä pojista, jot­ka jäävät lukion ulkop­uolelle. Näin ko. poikien kap­a­siteet­ti jää hyö­dyn­tämät­tä opti­maalisel­la taval­la. Ole­tan tässä että tytöt ja pojat ovat yhtä älykkäitä.

    2. Edelleen yliop­pi­lastytöistä suurem­pi osa pääsee korkeak­oului­hin kuin pojista. Tästäkin seu­raa poikien kap­a­siteetin vajaakäyttöä.

    –» Työelämässä sit­ten esim. yliopis­toista valmis­tuneet miehet ovat keskimäärin älykkämpiä kuin naiset, onhan miehiä päässyt yliopis­toon paljon valikoidumpi poruk­ka. Tästä seu­raa illu­u­sio siitä että miehiä suosi­taan työelämässä.

  22. AM: Eikö ongel­ma kuitenkin ole, että Suomes­sa ei saa­da opetet­tua ajois­sa pojille ja miehille, että men­estyk­sen eteen pitää tehdä työtä.

    Tämä ei ollut Soin­in­vaaran point­ti, vaan (i) ohimenevä kehi­tys­vai­he jos­sa oppi­las­ta X ei kiin­nos­ta ei men­estys eikä työn­teko tup­paa osumaan samaan aikaan peru­ut­ta­mat­tomien val­in­ti­jen kanssa; ja (ii) lukioon­pääsy vaatii sitä men­estyk­sen eteen tehtävää työtä tasais­es­ti kaikil­la aloil­la.

    Lisäk­si pyy­dän kohteliaim­min saa­da olla eri mieltä väit­teen ‘men­estyk­sen eteen pitää tehdä työtä’ kanssa yleis­pätevänä ja kaikenkat­ta­vana kri­teer­inä — noin keskimäärin tilas­tol­lis­es­ti väite var­maankin pitää paikkansa. Tulk­it­sen väit­teen sävyk­si ja piilom­erk­i­tyk­sek­si ‘men­estyk­sen eteen täy­tyy pakot­taa itsen­sä tekemään sel­l­aista työtä joka itses­tä tun­tuu vaikeal­ta ja vastenmieliseltä’.

  23. Pet­teri:
    Toki ne pojat, jot­ka ovat pär­jän­neet koulus­sa, kyl­lä vetävät sit­ten myöhem­min kyp­syessään _keskimäärin_ merkit­tävästi kaulaa niin tieteessä kuin yritysmaailmassakin. 

    Eivät kuitenkaan kaik­ki vaan joil­lakin voi moti­vaa­tio men­nä esim int­ti­vai­heessa tai opiskelun alus­sa, tai sit­ten keskit­tyy vääri­in asioi­hin tai lait­taa riman liian korkealle että ei pääse yli kuin rimaa hipoen. Kaik­ki on kiin­ni henk. kohtai­sista omi­naisuuk­sista ja onnis­tu­mi­sista, ja siihen ei aina vaiku­ta sukupuoli.

  24. smokin’ joe: Perusk­oulus­sa annetaan tutk­i­tusti tytöille parem­pia numeroit samoil­la tiedoil­la. Ovat kai käytök­seltään parempia.

    Arvosanoi­hin vaikut­taa opet­ta­jan käsi­tys oppi­laan tem­pera­men­tista ja tämä käsi­tys on sukupuolit­tunut. Toki tem­pera­men­til­taan ‘väärä’ tyt­tö saa myös huonom­man numeron.
    Liisa Keltikan­gas-Järvi­nen havain­nol­lis­taa ilmiötä opet­ta­jaopiske­li­joille kuvaa­mal­la tapaus­ta, jos­sa arvioi­ja pudot­ti gradun arvosanan kiitet­tävästä vält­täväk­si, kos­ka vaik­ka itse työ oli kiitet­tävä, niin kokon­aisu­us työsken­te­ly­tyyli mukaan luet­tuna oli liian heikko. Ei keskit­tynyt gradu­un vaan teki kaiken­laista muu­ta, ei vaikut­tanut motivoituneelta, häir­it­si mui­ta ravates­saan koko ajan kir­jas­tossa kir­jo­ja hake­mas­sa, oli ajoit­tain avoimen tym­pään­tynyt koko yliopis­toon jne. Herät­tää aina opiske­li­jois­sa proteste­ja käsit­tämät­tömän epäoikeu­den­mukaise­na. Kaik­ki tari­naan sijoite­tut arvosanaa laske­vat perus­teet on poimit­tu koulun arvioin­nin ohjeista.

  25. Seu­raa karkea yleistys. Ken ahdis­tuu sel­l­ai­sista, sul­kee nyt silmät.

    Koko ikän­sä kiltik­si kas­vatet­tu keskiver­to­tyt­tö on paljon mukau­tu­vampi koulun aset­tami­in vaa­timuk­si­in kuin piloille ymmär­ret­ty (“pojat ovat poikia”) keskiver­topoi­ka. Taval­lises­sa yläasteikäis­ten ryh­mässä tyt­tö­jen ja poikien ote työhön ovat kuin yö ja päivä. Tytöt myös kaipaa­vat enem­män ulkop­uolista (opet­ta­jan) vali­doin­tia kuin pojat.

    Keskiver­to-oppi­laiden enem­mistö viime kädessä päät­tää sosi­aaliset nor­mit, jot­ka ovat voimakkaasti sukupuo­liko­htaisia. Lah­jakkaan tytön on paljon helpom­pi hyö­dyn­tää luon­taisia kykyjään kuin lah­jakkaan pojan, kos­ka tyt­tö­jen sosi­aalises­sa normis­sa on suurem­pi hyväksyn­tä vakavalle koulunkäyn­nille kuin poikien normis­sa. Lah­jakkaatkin pojat ilmai­se­vat usein suo­ras­taan julkeasti sen, jos heitä ei satu jokin asia kiin­nos­ta­maan. Sil­lä todis­tel­laan ver­tais­ryh­mälle, että ei tässä nyt ihan täysiä hikipinko­ja olla, vaik­ka Lin­ux, Star Trek ja MtG muuten kiinnostavatkin.

    Koulukurin höl­tymi­nen heiken­tää eri­tyis­es­ti poikien ase­maa. Kun pojille sal­li­taan aina enem­män ja enem­män kaiken­laista asi­as­ta lip­sum­ista, tart­tuu tämä osit­tain myös lah­jakkaisi­in poiki­in. Ei toki kaikki­in, mut­ta tarpeek­si moni­in kuitenkin, jot­ta tuo 9,5:n keskiar­vo jää saavut­ta­mat­ta, vaik­ka siihen olisi peri­aat­teessa rahkei­ta. Jos “huip­pu­lukioiden” sukupuoli­jakau­maan halu­taan vaikut­taa, on pojil­ta vaa­dit­ta­va enem­män. En pidä oikeana tyt­tö­jen rankaisemista hei­dän säntillisyydestään.

    Lukios­sa ei kuitenkaan opete­ta mitään niin ihmeel­listä, mikä perustelisi suo­ma­lais­ten nykyisen obses­sion “huip­pu­lukioista” ja siitä, kuin­ka paljon yli kymme­nen lau­da­turia tämän kevään kovin pakkoneu­rootikko on kir­joit­tanut. Lukion tärkein tehtävä maan lah­jakkaim­malle 20%:lle on tuot­taa kelpoisu­us niihin yliopis­to-opin­toi­hin, jot­ka nyt sat­tuvat kutakin kiin­nos­ta­maan, ja tämä onnis­tuu keskiver­toluki­ol­ta aivan hyvin. Nämä lah­jakkaim­mat 20% ovat silti kuitenkin vain kol­ma­sosa kaik­ista lukion käyvistä.

    Samat­en on “huip­pu­lukioiden” sukupuoli­jakau­mas­ta kohkaami­nen aika tarpee­ton­ta, vaik­ka sosi­aal­i­sista syistä toki toivoisi, että molem­pia sukupuo­lia olisi kaikkial­la vähin­tään noin 40–60 ‑suh­teeessa.

    Oma keskiar­voni yläas­teelta päästessä oli muuten noin 7,5. Aika moni asia ei sil­loin kiinnostanut.

  26. Nykyisen perusk­oulun suurin ongel­ma on, että taso­ryh­miä ei ole käytössä. Niin­pä samas­sa luokas­sa istuu tyyppe­jä, joi­ta koulunkäyn­ti EVVVK ja sit­ten lah­jakkaampia ja/tai motivoituneimpia joil­la olisi tavoit­teet opiskelus­sa korkeam­mal­la. Perusk­oulu hukkaa ihan älyt­tömästi näit­ten lah­jakkaampi­en resursse­ja, kun opet­ta­jien aika kuluu amik­sen tai dropoutin jo valin­nei­den mukana roikut­tamiseen, eikä lah­jakkaam­mille riitä aikaa.

    Pahim­mil­laan lah­jakas (yleen­sä poi­ka) joukkopaineen vaiku­tuk­ses­ta tekemät­tä juuri mitään saa seiskan paper­it ja ei päädy lukioon vaik­ka resursse­ja hyvin olisi.

    Taso­ryh­mät takaisin, val­in­ta vaik­ka 7‑luokan perusteella.

  27. Meil­lä Suomes­sa on jostain käsit­tämät­tömästä syys­tä otet­tu tyt­tö­jen käsi­työnopet­ta­jak­oulu­tus yliopis­toon. En oikein osaa sanoa, että mik­si, mut­ta val­i­tut ja valmis­tuneet ovat läh­es poikkeuk­set­ta naisia ja tämä osaltaan vääristää tilas­to­ja. Ja tietysti mitään eri­ty­istä ura­putkea muu­ta kuin opet­ta­jana on harvem­min nähty tuol­la alalla.

  28. Onko kukaan muuten tul­lut ajatelleek­si sitä, että tämä vinouma koulu­tuk­ses­sa entis­es­tään pahen­taa ongel­mak­si koet­tua lop­putule­maa työelämässä. Muu­ta­ma mekanis­mi nyt ensin tulee mieleen. Sitä ennen kuitenkin yksi sana­nen asian tulkinnasta.

    Joku päivys­tävät vihrei­den fem­i­nisti kir­joit­ti vihaisen kir­joituk­sen jos­sa ver­tasi suuryri­tys­ten johta­jia ja luki­o­laisia ja tote­si että jakau­ma on lukiois­sa vähem­män vino nais­ten hyväk­si kuin johta­jis­sa miesten. Voisitko Osmo jotenkin koet­taa selit­tää puolue­tover­ille­si mitä eroa on muu­ta­man sadan äärim­mäisen valikoituneen yksilön joukol­la (yri­tysjo­hta­jat) ja sadan tuhan­nen nuoren joukol­la (luki­o­laiset) ja mik­si näi­den sukupuoli­jakau­mien ver­tailu ei ker­ro mitään? 

    Siinä määrin kun koulumen­estys jotain mit­taa, se mit­taa niitä taito­ja, joi­ta koulus­sa tarvi­taan; yläpäästä leikkaan­tu­mi­nen ja eri­laiset muut mekanis­mit eivät tee koulumen­estyk­ses­tä hyvää mit­taa­maan jakau­man sitä ääripäätä jos­sa ovat poikkeuk­sel­liset yksilöt. Kympin oppi­lai­ta on yksinker­tais­es­ti liikaa.

    Siinä määrin taas kun koulu opet­taa jotain jota onnis­tu­taan mit­taa­maan, niin voisimme olet­taa ole­van yleis­es­tiot­taen tarkoituk­sen­mukaista että se jokin toimisi sel­l­aise­na mit­ta­ri­na jota on mielekästä käyt­tää kun puhutaan jatko-opiskelu­paikkoi­hin hakeu­tu­mis­es­ta. On mielekästä että matem­ati­ikan numero vaikut­taa siihen pääseekö matikkaa luke­maan jne, mut­ta ei ole mielekästä että keskiar­voa käytetään yleis­mit­ta­ri­na, kos­ka se ei toden­näköis­es­ti mit­taa oikeaa asiaa. 

    Asia muut­tuu vielä pahem­mak­si jos myös jatkok­oulu­tus tuot­taa pait­si mit­tarin, myös oppi­sisäl­lön jos­ta ei ole hyö­tyä tai ääri­ta­pauk­ses­sa peräti on hait­taa vaikka­pa työelämässä. Esimerkik­si, koulus­sa ei juuri ole mitään sel­l­aista mis­sä oppisi riskien hallintaa. Parhaat yri­tysjo­hta­jat ovat muun muas­sa hyviä allokoimaan ja man­ageroimaan riske­jä joi­ta yri­tys­toim­intaan liit­tyy. Sitä opete­taan oppi­laitok­sis­sa vas­ta myöhem­min. Oma koke­muk­seni on, että tut­tava­pi­iris­säni mon­et men­estyk­sekkäät yrit­täjät ovat olleet nuoremp­ina jol­lakin tapaa (osa hyväl­lä, osa huonol­la) riskinot­ta­jia, har­joitelleet riskien hallintaa omil­la tavoillaan. 

    En yritä ajaa klas­sista “kiltit tytöt vs pahat pojat” jut­tua, vaan pikem­minkin tuo­da esi­in tämän: Tytöt voivat varsin hyvin olla parem­pia koulus­sa ja voi jopa olla että keskimäärin nai­sista voisi tul­la sopi­val­la koke­muk­sel­la ja koulu­tuk­sel­la parem­pia johta­jia yms. Ehkä, en osaa sanoa. Mut­ta ainakin tytöt keskimäärin use­am­min sopeu­tu­vat kouluym­päristöön parem­min ja onnis­tu­vat han­kki­maan niitä taito­ja joi­ta koulu opet­taa. Mitä jos elinkei­noelämässä men­estymisen kannal­ta olen­naiset taidot ovatkin sel­l­aisia joi­ta koulus­sa ei opete­ta? Täl­löin­hän koulu­jär­jestelmä nimeno­maan tuot­taa tupla­hai­tan; se syr­jäyt­tää osan pojista ja opet­taa tytöille vääriä asioi­ta jatkon kannalta. 

    Sukupuoli­jakau­man vinouma ei *vält­tämät­tä* ole ongel­ma. Se voi kuitenkin olla indikaa­tio muus­takin ongel­mas­ta kuin epä­tasa-arvos­ta; se voi olla pahempaa, se voi olla tehokku­u­songel­ma, eli aidosti vahingollista.

  29. joku kysyi aiem­min pal­stal­la, mis­tä johtuu että pojat pär­jäävät sit­ten miehinä työelämässä parem­min. tässäpä vas­taus. siihenkin.

    nämähän ovat kult­tuurisia kon­struk­tioi­ta, eikä sukupuolis­sa oikeasti voi olla ero­ja. se, että pojat pär­jäävät huonos­ti, johtuu yksiselit­teis­es­ti poikien laisku­ud­es­ta: patri­arkaatis­sa kas­vami­nen on opet­tanut pojille, että men­estyk­sen eteen ei tarvitse tehdä töitä. perusk­oulus­sa, jos­sa mies­val­taista patri­arkaat­tia on mur­ret­tu ja arvioin­ti tapah­tuu objek­ti­ivisem­min, tämä poikien cis-valkoiseen het­eromiehyy­teen perus­tu­va inter­sek­tion­aa­li­nen oppres­si­ivi­su­us ei näy, ja tytöt pär­jäävät kos­ka ovat fik­sumpia, älykkääpiä, ja parem­pia kuin pojat.

    työelämä­vai­heessa sit­ten objek­ti­ivi­nen ja tasa-arvoinen arvioin­ti lakkaa, kun pojat astu­vat patri­arkaat­tiseen maail­maan. tääl­lä hei­dät hei­vataan kul­tahissil­lä ura­put­keen, samal­la kuin paljon päteväm­mät ja fik­sum­mat naiset nui­ji­taan pois tieltä lasikat­to­jen alle. myös tutk­i­ja päivi vuori­nen-lampinen on ihme­tel­lyt tätä ris­tiri­itaa koulu- ja työelämämen­estyk­sen välil­lä (http://www.hs.fi/kotimaa/a1440984875339). fem­i­nisti­nen patri­arkaat­ti­teo­ria kuitenkin tar­joaa näin selvän seli­tyk­sen. seli­tys on täysin yht­eneväi­nen tämän lop­ullisen totu­u­den kanssa, joten sen on olta­va näin. 

    soin­in­vaarakin on tässä kir­joituk­ses­saan osoit­tanut misog­y­nis­tisyyten­sä: esimerkik­si oikea asiantun­ti­ja, rehtori Riit­ta-Mari Punk­ki-Heikki­nen on sanonut (http://www.hs.fi/kotimaa/a1440903120477) että mitään ongel­maa ei ole, kos­ka sil­loin kun hän oli nuori patri­arkaat­ti oli vielä perusk­oulus­sakin, ja tytöil­lä ei usein ollut mah­dol­lisuuk­sia edes opiskella.

    punk­ki-heikkistä kan­nat­taisi kuun­nel­la: jos tilanne olisi toisin, kukaan ei väit­täisi sitä ongel­mak­si. vai olet­teko kuulleet jonkun väit­tävän, että nais­ten vähyys työelämän johtopaikoil­la tai ohjel­moin­tialal­la oli­si­vat muka ongelmia?

  30. Vir­ta­nen:
    Osmo: “pär­jäävätkö samal­la keskiar­vol­la lukioon tulleet tytöt ja pojat yhtä hyvin. Jos pär­jäävät, testi on sukupuolen suh­teen neutraali.”

    Tässä on toki se ongel­ma, että lukios­sakin on luul­tavasti samal­la taval­la sukupuolit­tunut­ta arvioin­tia. Naisopet­ta­ja siis pyöristää kiltin tytön kurssiar­vosanan ylös ja ikävän pojan alas. Yo-kir­joituk­sis­sa tätä ei kai sen­tään enää ole. Jokos yo-kir­joituk­set muuten tehdään peit­enu­meroil­la, niin kuin pääsyko­keet ja ten­tit yliopistolla.?

    Sukupuolit­tuneen arvioin­nin lisäk­si tulok­si­in vaikut­taa tyt­tö­jen ja poikien eri­lainen kehi­tys­ryt­mi. Koulu on viritet­ty tyt­tö­jen ryt­min mukaisek­si. Perusk­oulun yläas­teen ja lukion taite sat­tuu poikien pahim­paan mur­rosikään, jol­loin koulunkäyn­ti on sitä kun on ja tulok­set sitä kun on. Yliop­pi­laskir­joi­tusten aikaan tilanne on jo koko­lail­la toinen. Ainakin ennen oli tyyp­il­listä, että poikien arvosanat pomp­paa­vat yhden-kah­den viimeisen vuo­den aikana. Näin kävi min­ullekin. Lukioon pääsin niukin naukin seiskan keskiar­vol­la ja päästö­todis­tuk­ses­sa sit­ten olti­in jo yhdek­sikössä ja yliop­pi­laskir­joi­tusten ällän yleisarvosanassa.

  31. Kepa:
    Osmo: “Jos sai kutosen vaik­ka ruot­sista, ei ollut enää teo­reet­tisi­akaan mahdollisuuksia.” 

    Mihin matem­ati­ikkaan tämä väite perus­tuu? Tietääk­seni perusk­oulun päät­tö­todis­tuk­ses­sa on ainakin 12 lukuainei­den keskiar­voon las­ket­tavaa ainet­ta (enem­mänkin, jos on vapaaval­in­taisia kieliä). Vaik­ka ruot­sista olisi 5, niin on silti mah­dol­lisu­us saa­da 9,5:n keskiar­vo, jos muista aineista on yksi 9 ja muuten kymppejä.

    Se on toki tot­ta, että mon­es­sa aineessa ei voi olla huono.

    Soin­in­vaara tosi­aan liioit­telee, mah­dol­lisu­us on. Jos yo kom­men­toi­jan lasku lukuainei­den määrästä on oikea (en jak­sa tark­istaa), yhdestä kutoses­ta huoli­mat­ta keskiar­vo hilau­tuu 9.5 yläpuolelle jos lop­pu­jen 11 aineen keskiar­vo ~ 9.82 tai enemmän.

  32. Jokaisel­la on mielipi­de koulu­tuk­ses­ta ja jokainen osaa jär­jestää koulu­tuk­sen parem­min, mitä opet­ta­jat. Tuskin mikään muu ammat­tiryh­mä saa yhtä paljon opas­tus­ta ja ohjaus­ta tavan kansalta. 

    Toiseal­ta opet­ta­jil­la on mah­dol­lisu­us opet­taa juuri niinkuin huvit­taa. Mah­dol­lisu­us on toimia, kun­han toimii erit­täin väljässä ope­tus­su­un­nitel­mas­sa luovien.

    Usein keskustelun ongel­ma on se, että ain­ut ver­tailuko­h­ta on oma koulu ja opiskelu­ai­ka. Ja siitä ajas­ta osaa olla kulunut jo puo­likas val­ovuot­ta. Oma koke­mus on usein arvokas itselle, mut­ta muu­ta arvoa sil­lä tuskin on.

    Min­ul­lakaan ei ole antaa keskustelu­un muu­ta kuin oma kokemus.

    Lue poh­jalle tämä artikkeli:
    http://digi.suomenkuvalehti.fi/share/311077/9bf867

    Lähtöko­htais­es­ti meil­lä on perusk­oulu, joka val­men­taa lukioon ja lukio, joka val­men­taa yliopis­toon ja yliopis­to joka val­men­taa jatko-opin­toi­hin. Onko jatko-opin­not ole­mas­sa vain sys­teemiä varten on min­ulle epäselvää.

    Itsel­läni perusk­oulu meni miten meni. Ei kiin­nos­tanut, ei huvit­tanut. Perusk­oulun papereil­la olisi johonkin lukioon päässyt, mut­ta kukaan ei pitänyt sitä real­is­tise­na, joten itsekään ei tul­lut moista ajateltua.

    Amik­ses­sa meil­lä oli ensim­mäi­nen vuosi yleis­jak­soa, jon­ka jäl­keen toinen sekä kol­mas vuosi erikois­tut­ti­in elek­tron­i­ikkaan. Asi­at kiin­nos­ti­vat ja tokalle luokalle tuli toinenkin, jota kiin­nos­ti. Kiin­nos­tus­ta riit­ti tämän oppivuo­den ver­ran ja olisi var­maan ollut seu­raa­vankin vuo­den aikana, mut­ta loukkaan­n­uin liiken­neon­net­to­muudessa toisen ja kol­man­nen vuo­den välisenä kesänä ja kol­man­nen vuo­den opiske­lut menivät hie­man ohitse.

    Tämä toinen opin­tovu­osi amik­ses­sa meni siten suun­nilleen samal­la filosofi­al­la, mitä tuos­sa artikkel­sis­sa. Opet­ta­jaa ei asi­as­ta silti voi kiit­tää. Ennem­min kyse oli siitä, että ope­tus­ta ei ollut ja oli vapaus oppia.

    Pääsin amik­ses­ta 1995. Vuo­den 1995 ja 2000 välil­lä ain­ut asia, mitä luin oli iltapäiväle­hdet. Vuon­na 2000 hain teknil­liseen korkeak­oulu­un kos­ka kaveri sanoi, että ei mene yksin pääsyko­keeseen. Menin valmis­tau­tu­mat­ta sil­lä hataral­la muis­tiku­val­la, mikä oli puoli vuosikym­men­tä sit­ten jäänyt amik­ses­ta. Koe oli Matik­ka ja fysik­ka tai kemia. Fysi­ikas­ta ja kemi­as­ta parem­pi arvostelti­in, jätin toisen tekemät­tä, kun ei kiin­nos­tanut. Olin erit­täin yllät­tynyt siitä, että koe meni läpi.

    En ollut koskaan aiem­min ajatel­lut, että olisin voin­ut pär­jätä lukios­sa. Perusk­oulus­sa mur­rosiän aikana keskiar­vo alkoi kutosel­la. Eikä me amik­ses­sa opiskel­tu fysikkaa tai matikaa, vaan ratkot­ti­in niitä ongelmia, mitä vas­taan tuli. Samal­la taval­la korkeak­oulun pääsyko­keen suorit­tamisen jäl­keen ei tul­lut mieleenikään, että olisin voin­ut pär­jätä teknil­lisessä. En alku­un edes harkin­nut opiskelu­jen aloittamista.

    Muu­tamia vuosia kului ja elämän­ti­lanteet muut­tui­v­at. Sit­ten kävelin kesken lukukau­den koul­ulle ja ajat­telin men­nä kat­so­maan, miltä siel­lä näyt­tää. Järky­tys oli suuri. Luen­not oli­vat tyhjän­päiväisiä ja pru­jaa­mon nivaskan luke­mal­la sai kurssin sisäl­lön tietoon. Läs­näolopakko oli tul­lut ja tent­timään ei suo­raan päässyt. Kaik­ista merkit­tävää oli se, että huo­masi, miten lukio ei anna mitään valmiuk­sia opetet­tavista asioista, vaan ain­oas­taan val­men­taa ope­tuskult­tuuri­in, joka vaatii tietyn­laista organ­isaa­tion muot­ti­in taipumista.

    En voi edelleenkään olla kyseenalais­ta­mat­ta lukio­ta siitä, miten on mah­dol­lista opet­taa nuo­ria kolme vuot­ta yliopis­toa varten ilman, että heille olisi syn­tynyt osaamista. Enkä osaa olla ihmettelemät­tä sitä, mik­si korkeak­ouluis­sa opete­taan täysin triv­i­aale­ja asioi­ta, vaik­ka siel­lä pitäisi luo­da ja tuot­taa. Yliopis­to ei tun­nista eikä tun­nus­ta osaamista. Vaa­di­taan suun­nilleen läs­näoloa, jon­ka aikana ei kan­na­ta kuun­nel­la ope­tus­ta vaan ennem­min lukee sen pru­jun läpi, niin ei tarvitse tehdä koulu­a­jan jäl­keen hommia.

    Teknilli­nen tun­tui palu­ul­ta perusk­oulu­un. Teknil­lisen kokem­i­nen antoi tosin ymmär­ryk­sen siitä, että omat kykyni riit­tävät ja että osaamisel­la on erit­täin vähän merk­i­tys­tä koulumaail­mas­sa vielä yliopis­to­ta­sol­la. Ja jos sitä luovu­ut­ta ei ole saatu tähän men­nessä kitket­tyä opiske­li­joista, niin se on ihme.

    Itse vai­h­doin alaa. Val­itsin itsel­leni täysin vier­aan alan. Valmis­tu­in 2009 ja aloi­tan juuri jatko-opin­to­ja. Nyt aikuise­na tiedän, että en lähde etsimään osaamista sieltä mis­tä sitä ei löy­dy enkä etsi ope­tus­ta sieltä, mis­sä sitä ei ole. Olen hake­mas­sa oikeut­ta har­joit­taa ammat­tia laa­jem­mas­sa muo­dos­sa, mitä nyky­isin ja sitä varten pitää istua.

    1. taisit käy­dä kään­tymässä TKK:lla (jos ei ollut pro­vo) jol­lakin perus­matikan jne kurssil­la, jot­ka ovat mas­salu­en­to­ja, mut­ta joil­la ei kyl­läkään ole luentopakkoa. 

      Tieteen tekem­nen alkaa vas­ta myöhem­min pääaineen ja sivuaineen opin­nois­sa. sekä diplomi­työ vaiheessa.

      terv. Otaniemen DI

  33. Mikael M.:
    Seu­raa karkea yleistys. Ken ahdis­tuu sel­l­ai­sista, sul­kee nyt silmät.

    Koko ikän­sä kiltik­si kas­vatet­tu keskiver­to­tyt­tö on paljon mukau­tu­vampi koulun aset­tami­in vaa­timuk­si­in kuin piloille ymmär­ret­ty (“pojat ovat poikia”) keskiver­topoi­ka. Taval­lises­sa yläasteikäis­ten ryh­mässä tyt­tö­jen ja poikien ote työhön ovat kuin yö ja päivä. Tytöt myös kaipaa­vat enem­män ulkop­uolista (opet­ta­jan) vali­doin­tia kuin pojat.

    Keskiver­to-oppi­laiden enem­mistö viime kädessä päät­tää sosi­aaliset nor­mit, jot­ka ovat voimakkaasti sukupuo­liko­htaisia. Lah­jakkaan tytön on paljon helpom­pi hyö­dyn­tää luon­taisia kykyjään kuin lah­jakkaan pojan, kos­ka tyt­tö­jen sosi­aalises­sa normis­sa on suurem­pi hyväksyn­tä vakavalle koulunkäyn­nille kuin poikien normis­sa. Lah­jakkaatkin pojat ilmai­se­vat usein suo­ras­taan julkeasti sen, jos heitä ei satu jokin asia kiin­nos­ta­maan. Sil­lä todis­tel­laan ver­tais­ryh­mälle, että ei tässä nyt ihan täysiä hikipinko­ja olla, vaik­ka Lin­ux, Star Trek ja MtG muuten kiinnostavatkin.

    Koulukurin höl­tymi­nen heiken­tää eri­tyis­es­ti poikien ase­maa. Kun pojille sal­li­taan aina enem­män ja enem­män kaiken­laista asi­as­ta lip­sum­ista, tart­tuu tämä osit­tain myös lah­jakkaisi­in poiki­in. Ei toki kaikki­in, mut­ta tarpeek­si moni­in kuitenkin, jot­ta tuo 9,5:n keskiar­vo jää saavut­ta­mat­ta, vaik­ka siihen olisi peri­aat­teessa rahkei­ta. Jos “huip­pu­lukioiden” sukupuoli­jakau­maan halu­taan vaikut­taa, on pojil­ta vaa­dit­ta­va enem­män. En pidä oikeana tyt­tö­jen rankaisemista hei­dän säntillisyydestään. 

    Ehdote­tu­ista menetelmistä en ole vält­tämät­tä samaa mieltä, mut­ta ilmiön ole­mas­saolon allekir­joi­tan täysin. Ain­oa tapa vält­tää hikarin maine oli yliko­rostaa (tai hie­man vale­hdel­lakin) että käytän vähän aikaa läksyihin.

  34. smokin’ joe:
    Muu­ta­ma vuosi sit­ten oli uuti­sis­sa ‘palikkat­esti’, eli pura ja kokoa jotain. Suo­mi oli ain­oa maa jos­sa tytöt oli parem­pia kuin pojat. 

    Link­ki?

  35. Ongel­ma taitaa olla aika yleismaailmallinen:

    Girls get­ting bet­ter grades ‘to reward good behaviour’

    Teach­ers award high­er marks to girls than boys because they are bet­ter behaved in the class­room, accord­ing to a study. 

    Itse olin aika järkyt­tynyt, kun kuulin, että “vihko­työsken­te­ly” vaikut­taa nykyään yht­enä isona osana arvostelu­un. Olen meinaan vas­ta vähän aikaa sit­ten tajun­nut tehneeni koko tähän astisen elämäni muis­ti­in­pano­ja aivan väärääl­lä (so. hyödyt­tömäl­lä) taval­la — ilmeis­es­ti sik­si, että lee­gio entisiä opet­ta­jia istui olal­la kurkkimassa.

    Oikeal­la ja tehokkaal­la taval­la ei var­maankaan saisi kum­moista arvosanaa suo­ma­laises­sa koulu­jär­jestelmässä — ennem­min ehkä jälki-istuntoa…

  36. Tämä Hesarin jostain syys­tä esi­in nos­ta­ma lukio­jut­tu nyt vain on yksi indikaat­tori monien muiden tasa-arvon puut­teesta ker­tovien joukos­sa. Tyt­tö­jen tietoinen, tiedostam­a­ton tai rak­en­teista johtu­va suosimi­nen alkaa monin tavoin jo päiväkodeis­sa ja jatkuu yliopis­toi­hin asti. Tämä asia on todet­tu lukui­sis­sa ulko­mai­sis­sa tutkimuk­sis­sa ja muu­ta­mas­sa suomalaisessakin

    Onko sit­ten ongel­ma, että julkisen val­lan keskeisin peliken­tän tasoit­tamiseen tarkoitet­tu insti­tuu­tio ei toi­mi? Sen sijaan se tuot­taa poikkeuk­sel­lista epä­tasa-arvoa moni­in ja jol­lain keskeisil­lä indikaat­tor­eil­la läh­es kaikki­in mai­hin ver­rat­tuna? Aika mon­en mielestä ei.

    Esimerkik­si se ei tun­nu het­kaut­ta­van, että nimeno­maan noin 20% tuot­tavampi sukupuoli ajau­tuu yhä use­am­min pois koulutusuralta. 

    Onnek­si suo­ma­lais­es­ta koulu­tusjär­jestelmästä ei ole onnis­tut­tu tekemään vien­ti­tuotet­ta! Asi­akkaat ovat olleet ilmeis­es­ti tarpeek­si fik­su­ja ja näh­neet jär­jestelmän poikkeuk­sel­liset ongelmat.

    Mut­ta jospa tästä tehtäisi­in nais­ten ongel­ma. Naiset nimit­täin par­i­u­tu­vat har­voin itseään huonom­min koulutet­tu­jen miesten kanssa. Sik­si avi­o­li­itot myöhen­tyvät ja vähenevät. Lapset­to­muus lisään­tyy. Lisäk­si syr­jäy­tyvät ja jengiy­tyvät pojat ja miehet muo­dosta­vat uhkan väki­val­taa enem­män pelkäävälle sukupuolelle. No, eipä täl­läkään argu­men­taa­ti­ol­la taide­ta ongel­maa saa­da poli­it­tiselle agen­dalle — vielä. Mut­ta odote­taan vielä toimet­tomana vuosikym­men tai pari lisää …

    Huip­puyliopis­tot maail­mal­la anta­vat, muuten, stipen­de­jä köy­hille mut­ta lah­jakkaille, jot­ta nämä nos­taisi­vat rikkaiden mut­ta vähem­män lah­jakkaiden tasoa. Toki lah­jakkaat aut­ta­vat ja kirit­tävät toisi­aankin, mut­ta se ei siis ole lah­jakkaiden haal­imisen tarkoitus.

  37. Tuli­pa­han tuos­sa seu­rat­tua Ressun lukion menoa neljä vuot­ta ja kun aikaa oli niin olin mon­en retken valvojana.

    Onn täyt­tä harhaa luulla,että lah­jakkaat oppi­laat ovat kilt­te­jä ja tottelevaisia.

    Mut­ta älykkäinä he osaa­vat huole­htia edes jonkin­lai­sista rajoista, putkaan ei päädytty.

    Ja opet­ta­jienkin kanssa pelat­ti­in sil­lä, ettei opet­ta­ja puutu,kun hom­mat hoitjvat.

    Lah­jakas oppi­las voi ola yhtä luon­nevikainen kuin se perusk­oulun nelosen luuseri.

    Ressu­un ja mui­hin huip­pu­lukioi­hin men­nään lähin­nä sen takia,etä se antaa merit­tiä ja siel­lä voi luo­da suhtei­ta tule­vaisu­ut­ta varten.

    Yleen­säkin eli­it­tik­oulu­jen merk­i­tys on kas­vami­nen eli­it­ti­in jA ellitin ylläpi­to. Suomes­sa se ei ole vielä niin merk­i­tyk­sel­listä kuin van­has­sa Euroopassa
    tai USA:ssa . Ilman eli­it­tik­oulu­taus­taa eten­e­m­i­nen on työlästä ja ura lopah­taa useim­mil­la lahjakkaillakin

  38. Tyt­tö­jen ja poikien kehi­ty­seroil­la on merkitystä .
    Tytöt kyp­syvät nopeam­min ja saa­vat etu­matkaa juuri 12–15 vuo­den välisä,jolloin ratkaistaan lukioon pääsy
    Poikia rasit­taa vielä kasvupyrähdys , pitu­ut­ta ja pain­oa tulee paljon lyhyessä ajas­sa ja se syö energiaa.

    Pienetkin kehi­ty­serot voivat olla merkittäviä

    Esim NHL-pelaa­jista val­taosa on syn­tynytkevääl­lä ja kunasi­aa tutkittiin

  39. Niin johtopäätelmä oli,että kevääl­lä syn­tyneil­lä oli ikäkausilu­okissa etu,joka syn­tyi juuri ikäerosta.

    Niin­pä alku­vuon­na syn­tyneet sai­vat enem­män peliaikaa,harjoitusta ja taas lisää peli­aikaa eli tuo pieni kehi­ty­se­tu antoi etulyönnin,joka sit­ten lopus­sa revähti todel­la suurek­si: Alku­vuon­na syn­tyneestä tuli miljonääri lop­pu­vuon­na syn­tynyt jäi farmiin

  40. Liian van­ha:
    Tuli­pa­han tuos­sa seu­rat­tua Ressun lukion menoa … 

    Olen jo aikaisem­min huo­man­nut, että vaik­ka Liian van­han ja min­un lapseni ovat käyneet samaa lukio­ta (min­un lap­sis­tani tosin vain yksi), niin meille on tul­lut siitä niin eri­lainen käsi­tys, että kuvit­telisi lastemme käyneen täysin eri koulua.

    Liian van­ha:
    Onn täyt­tä harhaa luulla,että lah­jakkaat oppi­laat ovat kilt­te­jä ja tottelevaisia. 

    Vaik­ka he eivät olekaan enkeleitä, niin kyl­lä oman lapseni mukaan ero luokkatyösken­telyssä oli val­ta­va yläk­oulu­aikaan ver­rat­tuna (eikä oman lapseni yläk­oulu ollut suinkaan pahim­mas­ta päästä). Eräästäkin opet­ta­jas­ta lapseni tote­si: “Se opet­ta­ja ei kyl­lä pär­jäisi mis­sään muual­la kuin Ressussa.”

    Liian van­ha:
    Ressu­un ja mui­hin huip­pu­lukioi­hin men­nään lähin­nä sen takia,etä se antaa merit­tiä ja siel­lä voi luo­da suhtei­ta tule­vaisu­ut­ta varten.

    Yleen­säkin eli­it­tik­oulu­jen merk­i­tys on kas­vami­nen eli­it­ti­in ja ellitin ylläpito… 

    Tämä on min­ulle täysin käsit­tämätön­tä. Lapsel­leni ja hänen koulukavereilleen tärkeim­mät syyt vali­ta Ressu oli­vat tässä järjestyksessä:
    1. Toive päästä koulu­un, jos­sa on ihan tavalli­nen oppi­las muiden joukos­sa eikä se, joka on aina hyvän koulumen­estyk­sen­sä vuok­si joukos­ta poikkeava.
    2. Toive päästä koulu­un, jos­sa oppitun­neil­la opiskel­laan tehokkaasti eikä keski­tytä häiriköi­den aisois­sa pitämiseen. Lisäk­si toive siitä, että ope­tus ete­nee suun­nilleen itselleen sopi­vaan tahti­in. Oppitun­neil­la ei tarvitse jäädä kuun­tele­maan, kun opet­ta­ja selit­tää viiden­teen ker­taan pitkään ja perus­teel­lis­es­ti asi­aa, joka oli jo ensim­mäisel­lä ker­ral­la ihan selvä.
    3. Ressun tar­joa­ma laa­ja kurssi­va­likoima ja hyvät mah­dol­lisu­udet vali­ta kiin­nos­tavia kursseja.

  41. Nuoret pojat käyt­tävät kaiken vapaa-aikansa pelien pelaamiseen. Läksyjä ei tehdä, mut­ta vir­tu­aalis­es­ti teuraste­taan ihmisiä.

    Ei kiin­nos­ta, ei kuulem­ma ole hyö­tyä opiskelus­ta, ja sos­su mak­saa käm­pän ja tietokoneen.

    On ihme­tel­ty, että mihin ne syr­jäy­tyneet nuoret miehet ovat menneet?

    Koti­in­sa. Siel­lä ne sos­sun mak­samas­sa vuokra-asun­nos­sa pelaa­vat Klar­nal­la mak­se­tu­il­la tietokoneil­la. Lop­ut rahat menevät tar­jouskal­jaan tai pilveen.

  42. Tom­pe­lo:

    Esimerkik­si se ei tun­nu het­kaut­ta­van, että nimeno­maan noin 20% tuot­tavampi sukupuoli ajau­tuu yhä use­am­min pois koulutusuralta. 

    Kun­non sovin­i­s­tiroskaa. Oletko ken­ties ingenjöör?

  43. anon­il­li: Arvosanoi­hin vaikut­taa opet­ta­jan käsi­tys oppi­laan tem­pera­men­tista ja tämä käsi­tys on sukupuolit­tunut. Toki tem­pera­men­til­taan ‘väärä’ tyt­tö saa myös huonom­man numeron.
    Liisa Keltikan­gas-Järvi­nen havain­nol­lis­taa ilmiötä opet­ta­jaopiske­li­joille kuvaa­mal­la tapaus­ta, jos­sa arvioi­ja pudot­ti gradun arvosanan kiitet­tävästä vält­täväk­si, kos­ka vaik­ka itse työ oli kiitet­tävä, niin kokon­aisu­us työsken­te­ly­tyyli mukaan luet­tuna oli liian heikko. Ei keskit­tynyt gradu­un vaan teki kaiken­laista muu­ta, ei vaikut­tanut motivoituneelta, häir­it­si mui­ta ravates­saan koko ajan kir­jas­tossa kir­jo­ja hake­mas­sa, oli ajoit­tain avoimen tym­pään­tynyt koko yliopis­toon jne. Herät­tää aina opiske­li­jois­sa proteste­ja käsit­tämät­tömän epäoikeu­den­mukaise­na. Kaik­ki tari­naan sijoite­tut arvosanaa laske­vat perus­teet on poimit­tu koulun arvioin­nin ohjeista.

    Kyky tul­la muiden ihmis­ten kanssa toimeen, tehdä yhteistyötä tehokkaasti, kan­nus­taa, kuun­nel­la ja inspiroi­da mui­ta, jne. on kyl­lä kas­vavas­sa määrin olen­nainen men­estymisen kannal­ta monel­la alal­la. Vaik­ka olisi miten lah­jakas ja etevä, sen etevyy­den kanavoimi­nen todel­lisu­ut­ta muokkaavak­si voimak­si edel­lyt­tää sosi­aal­isia taito­ja, siis muiden ihmis­ten ajattelun/tunteiden huomioon ottamista ja kun­nioit­tamista. Myös hei­dän, joiden per­soona, taidot ja lah­jakku­us poikkea­vat omista huo­mat­tavasti. Tiedän tämän, kos­ka itsel­läni on sukupuolel­leni epä­tyyp­il­lis­es­ti puut­tei­ta sosi­aalisen pär­jäämisen alueel­la. Siinä mielessä en pitäisi noi­ta luet­telemi­asi arvioin­tikri­teere­jä merkityksettöminä.

    (Epäreilu­jakin kri­teere­jä kyl­lä näkee joskus sovel­let­ta­van. Itse sain yläas­teen päät­tö­todis­tuk­seen suorituk­si­in näh­den numeroa huonom­man arvosanan uskon­nos­ta vas­tat­tuani rehellis­es­ti kysymyk­seen siitä, uskonko kristi­nuskon Jumalaan. Tämä myös ilmoitet­ti­in arvosanan heiken­tämisen syyksi.)

  44. Saara: Kyky tul­la muiden ihmis­ten kanssa toimeen, tehdä yhteistyötä tehokkaasti, kan­nus­taa, kuun­nel­la ja inspiroi­da mui­ta, jne. on kyl­lä kas­vavas­sa määrin olen­nainen men­estymisen kannal­ta monel­la alal­la. Vaik­ka olisi miten lah­jakas ja etevä, sen etevyy­den kanavoimi­nen todel­lisu­ut­ta muokkaavak­si voimak­si edel­lyt­tää sosi­aal­isia taito­ja, siis muiden ihmis­ten ajattelun/tunteiden huomioon ottamista ja kunnioittamista. 

    Toisaal­ta liian pitkälle menevä sopeu­tu­mi­nen, johon tyt­töjä ohjataan laps­es­ta asti, on myös hait­ta ja toden­näköis­es­ti osatek­i­jänä siinä, että naiset pär­jäävät myöhem­min elämässään keskimäärin miehiä heikommin. 

    Nyky­maail­mas­sa siis sekä sopeu­tu­mat­to­muus että ylik­iltteys ovat ongelmia, ja lie­nee huo­mat­ta­van suuri haaste uud­is­taa koulu­tusjär­jestelmiä siten, että perustel­lun erim­ielisyy­den osoit­ta­mi­nen rak­en­tavasti tuot­taisi parhaan arvosanan ja sekä ylik­iltteys että turha aggres­sio aiheut­taisi­vat arvosano­jen laskua. Ehkä siis sit­tenkin olisi paras­ta antaa arvosanat puh­taasti suorituk­sen sisäl­lön perus­teel­la ja jät­tää tyylip­is­teet kokon­aan jaka­mat­ta? Mietin vain, mis­sä määrin nämä ovat tosi­asi­as­sa erotet­tavis­sa toi­sis­taan. Ole­mas­saol­e­van tiedon omak­sum­i­nen­han on aina jos­sain määrin sopeu­tu­mista, kos­ka tieto ei koskaan ole täy­del­listä. Jos ole­mas­saol­e­vaa totu­ut­ta kyseenalais­taa, siitä tulisi palki­ta, mut­ta jos kyseenalais­t­a­mi­nen tapah­tuu tyyliltään liian kon­flik­toivasti ja hajot­tavasti, palk­it­sem­i­nen voi olla karhun­palvelus oppilaalle.

  45. http://www.hs.fi/raha/a1440730162960

    Mietin, kun luin tuon otsikon, että sen voisi kir­joit­taa myös muo­toon: “Maail­ma olisi paljon parem­pi paik­ka, jos naiset osaisi­vat ajatel­la loogisesti” 😉

    Perusk­oulun päästö­todis­tuk­seni keskiar­vo oli 9.2, lukios­sa mata­lampi kun ei kiin­nos­tanut, mut­ta yliopis­tostakin valmis­tu­in. Ja olen yli vuosikymme­nen työsken­nel­lyt asiantun­ti­jate­htävis­sä di/fm/tohtori tason nais­ten kanssa. 

    Ja vään­nän siis työk­seni kood­ia, sel­l­aisel­la sovel­lusalueel­la mis­tä raa­pais­taan väitöskir­jo­ja jos joku viitsii/ehtii. Naiset ovat alal­la harv­inaisia tapauk­sia, kun men­nään sille tasolle että etsitään di/tohtori tason osaa­jia tiheäl­lä kam­mal­la kaikkien yliopis­to­jen tiedekun­nista ja pörssiy­htiöi­den tuoteke­hi­tysosas­toil­ta. Tai itseasi­as­sa riit­täisi että osaisi edes koo­da­ta jotain sin­nepäin, mut­ta vuosien koke­muk­sel­la, hake­muk­sia ei naisil­ta tule. 

    Suo­ma­laisia naisia ei yksinker­tais­es­ti alal­la (ns. hard sci­ence yhdis­tet­tynä mod­ernin tieto­jenkäsit­te­lyn soveltamiseen) ole, eikä näytä kauheasti ole­van tulos­sakaan. Ulko­maalaisia on jonkin verran. 

    Enkä nyt epäile nais­ten älyl­listä kyvykkyyt­tä, mut­ta kun lisätään yhtälöön työelämän vaa­ti­ma stressin­si­etokyky, riskinot­to­halu, itsenäisen ajat­telun tarve, itsekuri­vaa­timuk­set sekä kil­pailu, tun­tuu että ne har­vatkin naiset tip­pu­vat kyy­dis­tä jos­sain vai­heessa ja/tai siir­tyvät managereiksi.

  46. Kepa: Olen jo aikaisem­min huo­man­nut, että vaik­ka Liian van­han ja min­un lapseni ovat käyneet samaa lukio­ta (min­un lap­sis­tani tosin vain yksi), niin meille on tul­lut siitä niin eri­lainen käsi­tys, että kuvit­telisi lastemme käyneen täysin eri koulua.

    Liian van­ha on katkeroitunut ja kyynistynyt van­ha fos­si­ili. Hän ei ole näh­nyt amik­sen meininkiä ja kuvit­telee, että kun Ressun luki­o­laiset eivät ole pelkkiä enkeleitä, niin amik­ses­sa on yhtä fik­su meinin­ki. Ei ole. Esimerkik­si ylä-aste/yläk­oulu on kuin joku eläin­tarha taik­ka sirkus, keskimääräiseen lukioon ver­rat­tuna, puhu­matakaan siitä kun ver­rataan keskiver­toa parem­paan lukioon. Ja yliopis­to on lukioonkin ver­rat­tuna fik­sumpi paikka.

    Esimerkik­si itse en ole koskaan tapel­lut lukios­sa tai yliopis­tossa, mut­ta ala/yläasteella joskus har­vak­seen piti heilutel­la ihan nyrkke­jä. En muista havain­neeni lukios­sa tai yliopis­tossa kiusaamista, sen­si­jaan tämänkin suh­teen meinin­ki oli vähän eri­lainen ala/yläasteella.

    Tap­pelun sijas­ta yksi vai­h­toe­hto olisi tietenkin ollut alis­tua kiusatuk­si, mut­ta en alis­tunut. Yksikin poi­ka ker­ran härnäsi min­ua yhden väl­i­tun­nin ja kun toisel­la väl­i­tun­nil­la aloit­ti saman hom­man, löin sitä suo­raan päin näköä -> silmäl­a­sit vään­tyivät 90 asteen kul­maan. Siihen lop­pui sen kiusaa­jan ura min­un kohdallani.

    Ei min­un tarv­in­ut lukios­sa tai yliopis­tossa ketään lyödä, jot­ta saisin olla väl­i­tun­nil­la rauhassa.

  47. Saara: Kyky tul­la muiden ihmis­ten kanssa toimeen, tehdä yhteistyötä tehokkaasti, kan­nus­taa, kuun­nel­la ja inspiroi­da mui­ta, jne. on kyl­lä kas­vavas­sa määrin olen­nainen men­estymisen kannal­ta monel­la alal­la. Vaik­ka olisi miten lah­jakas ja etevä, sen etevyy­den kanavoimi­nen todel­lisu­ut­ta muokkaavak­si voimak­si edel­lyt­tää sosi­aal­isia taito­ja, siis muiden ihmis­ten ajattelun/tunteiden huomioon ottamista ja kun­nioit­tamista. Myös hei­dän, joiden per­soona, taidot ja lah­jakku­us poikkea­vat omista huo­mat­tavasti. Tiedän tämän, kos­ka itsel­läni on sukupuolel­leni epä­tyyp­il­lis­es­ti puut­tei­ta sosi­aalisen pär­jäämisen alueel­la. Siinä mielessä en pitäisi noi­ta luet­telemi­asi arvioin­tikri­teere­jä merkityksettöminä.

    Koulu ei varsi­nais­es­ti valmista ketään kun­nioit­ta­maan ja huomioon otta­maan toisia palk­it­se­mal­la vain tietyn stan­dard­iper­soon­al­lisu­u­den omaavia henkilöitä.
    Taidot ovat hyödyl­lisiä ja niitä voisi opet­taa, mut­ta ihmis­ten kyykyt­tämi­nen väärän­laisen per­soon­al­lisu­u­den takia on silkkaa vittuilua.

  48. Saara: Jos ole­mas­saol­e­vaa totu­ut­ta kyseenalais­taa, siitä tulisi palki­ta, mut­ta jos kyseenalais­t­a­mi­nen tapah­tuu tyyliltään liian kon­flik­toivasti ja hajot­tavasti, palk­it­sem­i­nen voi olla karhun­palvelus oppilaalle.

    Jos sat­tuu sel­l­ainen tuki harv­inainen tapaus, että oppi­laal­la on rahkei­ta kyseenalais­taa ole­mas­saol­e­vaa totu­ut­ta, tyylil­lä ei ole väliä.

  49. Pum Pam Poks:
    Nuoret pojat käyt­tävät kaiken vapaa-aikansa pelien pelaamiseen. Läksyjä ei tehdä, mut­ta vir­tu­aalis­es­ti teuraste­taan ihmisiä.

    Ei kiin­nos­ta, ei kuulem­ma ole hyö­tyä opiskelus­ta, ja sos­su mak­saa käm­pän ja tietokoneen.

    En usko, että sos­su-optio vaikut­taa vielä yläk­oulu-lukio-amis ‑ikäisil­lä. Kos­ka kyse on kuitenkin val­taosin “työssäkäyvien keskilu­okkaisten tavis­ten” lapsista.

    Oma mielip­i­teeni on, että pojille men­estymi­nen (oppivelvollisuus-)koulussa ei ole ainakaan sen enem­pää sta­tus­ta kas­vat­tavaa kuin ennenkään. Tytöille ais­tisin, että esimerkik­si matemaat­ti­nen osaami­nen ei ole enää ihan saman­lainen mörkö ja sosi­aalisen statuk­sen rom­maut­ta­ja kuin ennen. Kar­rikoiden, tämän päivän tyt­tö voi vetää välkil­lä röök­iä ja olla etevä matem­ati­ikas­sa. Kuin­ka outoa meille 70–80-luvun nuorille.

  50. Saara: arvosano­jen laskua. Ehkä siis sit­tenkin olisi paras­ta antaa arvosanat puh­taasti suorituk­sen sisäl­lön perus­teel­la ja jät­tää tyylip­is­teet kokon­aan jaka­mat­ta? Mietin vain, mis­sä määrin nämä ovat tosi­asi­as­sa erotet­tavis­sa toisistaan. 

    Hyvin pienel­lä otan­nal­la (itse) olen sitä mieltä, että arvosanat ennus­ta­vat aika hyvin tule­vaa ammatil­lista osaamista. Ja siten ovat käyt­tökelpoisia. Mut­ta arvosanat ennus­ta­vat heikosti tule­vaa elämän­ta­paa ja har­ras­tuk­sia ja maail­mankat­so­mus­ta yms. Eli ihmisen ei mis­sään tapauk­ses­sa kan­na­ta antaa koulumen­estyk­sen rajoit­taa itseään.

    Klassi­nen esimerk­ki laa­jem­mal­la otan­nal­la olkoon ne luke­mat­tomat aikuiset jot­ka löytävät liikun­nan vas­ta sil­loin. He oli­vat ehkä Saaran peräänku­u­lut­tamia todel­lisia joukkue­pelaa­jia ja pitkien käve­lyi­den keskustelijoi­ta jot­ka sai­vat (juuri maini­tus­ta syys­tä) huono­ja liikuntanumeroita.

  51. On hyvä muis­taa, että myöskään kaik­ki tytöt eivät men­esty koulus­sa eikä hyvin pär­jääville tytöille tai pojille ole “tas­apäisessä” koulus­sa aina riitt­tävästi haas­tavaa tekemistä. Mikäli jonkin­laista kyp­syys- tai taso­jakoa oltaisi­in tekemässä ei sen suinkaan pitäisi olla automaat­tis­es­ti sukupuolen mukaan tapah­tu­va vaan yleis­es­ti oppi­laan sen het­k­isi­in kyky­i­hin perus­tu­va. Oli sit­ten tyt­tö tai poi­ka, niin juuri hänen tasoon­sa ja taipumuk­si­in­sa sopi­va vaikeusaste ja oppimis­menetelmät tuot­ta­vat var­masti parhaan mah­dol­lisen oppimis­tu­lok­sen ja omi­in oppimiskyky­i­hin­sä luot­ta­van ihmisen. Täl­lais­ten jako­jen ei myöskään pitäisi olla kiveenkir­joitet­tu­ja vaan tasoa voisi muut­taa tai se voisi olla aineko­htainen kunkin oppi­laan kyky­jen mukaan. Toki täl­lainen jär­jestelmä olisi työläs toteut­taa ja jäänee utopi­ak­si, mut­ta yksiselit­teinen jako sukupuolen mukaan ei var­masti palvele poikiakaan.

    1. Aikanaan Kouluhal­li­tuk­sen pääjo­hta­ja Erk­ki Ahon johdol­la lopetet­ti­in yläas­teen tasokurssit kielis­sä ja matemaat­ti­sis­sa aineissa.

  52. Pum Pam Poks: Kun­non sovin­i­s­tiroskaa. Oletko ken­ties ingenjöör?

    Eikö nais­ten ansiot olekaan 20% pienem­mät vai etkö tunne työ­markki­noiden toimintaa? 

    Selitän­pä asian, kun taitaa olla hir­muisen vaikea: Ansiot eivät ole sama asia kuin palk­ka vaan ansioi­hin vaikut­taa esimerkik­si yli­työt ja muut lisät. Nais­ten palkat ovatkin samaa tasoa kuin miesten ja nuo­ril­la naisil­la ylikin, ainakin suures­sa maail­mas­sa. Mut­ta kos­ka tutk­i­tusti enem­män työori­en­toitunut sukupuoli tekee lisätöitä ja muu­ta sel­l­aista enem­män — mikä yllä­tys! — sen keskimääräiset ansiot ovat suurem­mat kuin vähem­män työori­en­toituneen. Ja kos­ka ansiot määräy­tyvät kil­pailuil­la markki­noil­la varsin tarkkaan tuot­tavu­u­den mukaan, on loogis­es­ti pakko tode­ta, että miehet ovat noin 20% tuottavampia. 

    Onko logi­ik­ka mielestäsi sovin­is­miroskaa? Ihan rehelli­nen kysymys, kos­ka sel­l­ainen mielipi­de ei ole niin harv­inainen kuin luulisi fem­i­nistien kesku­udessa — siis oikeasti.

  53. Pum Pam Poks:
    Nuoret pojat käyt­tävät kaiken vapaa-aikansa pelien pelaamiseen. Läksyjä ei tehdä, mut­ta vir­tu­aalis­es­ti teuraste­taan ihmisiä.

    Ei kiin­nos­ta, ei kuulem­ma ole hyö­tyä opiskelus­ta, ja sos­su mak­saa käm­pän ja tietokoneen.

    On ihme­tel­ty, että mihin ne syr­jäy­tyneet nuoret miehet ovat menneet?

    Koti­in­sa. Siel­lä ne sos­sun mak­samas­sa vuokra-asun­nos­sa pelaa­vat Klar­nal­la mak­se­tu­il­la tietokoneil­la. Lop­ut rahat menevät tar­jouskal­jaan tai pilveen.

    Tyyp­il­listä miesvi­haa tai tässä tapauk­ses­sa vaikeusten kanssa kamp­paile­vi­in poiki­in kohdis­tu­vaa puh­das­ta halveksuntaa.

    Kyl­lä pojil­lakin voi olla unelmia tai ainakin vaa­ti­mat­to­mia toivei­ta tule­vaisu­u­den suh­teen, vaik­ka yhteiskun­ta onkin tuu­pan­nut hei­dät syr­jivään koul­u­laitok­seen ja muutenkin elämä on antanut vähän työkalu­ja pärjäämiseen.

  54. Olen, muuten, sitä mieltä, että voimakas panos­tus yksi­tyisk­oului­hin ja niiden vapaut­ta­mi­nen val­tio­val­lan hol­houk­ses­ta taitaa olla ain­oa ratkaisu, jos poikien syr­jin­tään halu­taan nopeasti vaikut­taa. Vuosikym­menten odot­telun jäl­keen en enää lainkaan luo­ta hal­li­tuk­sen tai viran­halti­joiden kykyyn tai edes halu­un etsiä ratkaisuja.

  55. Olen mies ja menin aikoinaan itse Tam­pereel­la ns. parem­paan lukioon. Tämä oli ehdot­tomasti hyvä ratkaisu, kos­ka olin tasoises­sani seuras­sa ja kaikil­la oli hyvä moti­vaa­tio opiskelu­un. Tämä näkyy myös opetuk­ses­sa, kun ns. perusasi­at hoide­taan helpol­la alta pois ja esim. matem­ati­ikas­sa voidaan käyt­tää enem­män aikaa han­kalampi­in asioi­hin. Opet­ta­jat eivät myöskään joudu käyt­tämään aikaa häir­iökäyt­täy­tymisen kitkemiseen.

    Lukioa­jal­la syn­tyi myös rop­pakau­pal­la hyviä kaverisuhtei­ta. Nämä kaver­it ovat myös tahol­laan päässeet ural­laan pitkälle, joten nykypäivänä sitä omaa melkoisen poikki­ti­eteel­lisen verkos­ton korkeak­oulutet­tu­ja ja korke­as­sa ase­mas­sa vaikut­tavia henkilöitä.

    Jos jotkut eivät pääse heti perusk­oulun jäl­keen halu­aansa opiskelu­paikkaan esim. mur­rosikän­sä takia, niin lie­nee omas­ta moti­vaa­tios­ta kiin­ni että ei sit­ten aikuise­na opiskele pidem­mälle. Peri­aat­teessa täl­lä het­kel­lä voi aikuise­na opiskel­la melkein mitä vain. Tosin tähän lie­nee tulos­sa rajoituksia…

  56. Kepa: Onko todel­la niin, että Helsin­gin eri yläk­ouluis­sa vaa­di­taan kaikissa sys­temaat­tis­es­ti samaan numeroon enem­män kuin muual­la Suomes­sa? Uskon kyl­lä, että vaa­timus­ta­sos­sa on ero­ja, mut­ta epäilen niitä ole­van saman kaupun­gin eri koulu­jen välillä.

    Näitä ero­ja on kaikil­la koulu­tusasteil­la, myös lukiois­sa ja yliopis­tois­sa. Itse valmis­tu­in mais­terik­si laitok­selta, jon­ka yksi oppi­aine antoi lau­da­turin jollekin gradulle joka vuosi, toinen saman laitok­sen oppi­aine ker­ran kymme­nessä vuodessa. (Arvaa kahdesti, kumpi oli pääaineeni.) Kyseessä oli pienehkö luon­non­ti­eteen laitos, ei edes mikään post­mod­erni kir­jal­lisu­u­s­ana­lyysi. Yliop­pi­laskir­joituk­set ovat tässä suh­teessa arvokas tasoit­ta­va tek­i­jä. Kir­joituk­sis­sa tulee aika paljon pet­tymyk­siä, kun yks sun toinen var­ma lau­da­turin esseen kir­joit­ta­ja saa C:n vielä toisel­lakin yrittämällä.

  57. Ovatko ns. eli­it­tilukio parem­pia paikko­ja opiskel­la kuin muut lukiot? 

    Aihe on sietämät­tömän mon­imuut­tu­jainen: yksi hyö­tyy kun ympäril­lä on tekemisen meinin­ki ja hyvä asenne, toinen hyö­tyy kovas­ta kil­pailus­ta, kol­mas hyö­tyy korkeata­soi­sista keskusteluista oppitun­nil­la. Mut­ta on myös niitä, joi­hin ver­tais­ryh­män korkea taso vaikut­taa lamaan­nut­tavasti, tai niitä jot­ka kil­pail­e­vat itsen­sä uuvuk­si­in, tai niitä jot­ka menet­tävät oppimisen ilon iäk­si, kun kaik­ki on silkkaa suorittamista. 

    Samaa kohi­naista dataa löy­tyy ns. huonos­ta lukios­ta. Jollekin apa­tia tart­tuu, toinen innos­tuu, kun on ker­rankin porukan paras. 

    Opet­ta­ja kun olen, tekee mie­leni tehdä tyl­sä johtopäätös. Koulun tasol­la on väliä, mut­ta vaiku­tuk­set ovat niin yksilöl­lisiä, ettei ole mah­dol­lista antaa yleistä ohjet­ta siitä, minne kan­nat­taisi pyrkiä. 

    Koulun ilmapi­ir­il­lä on kuitenkin väliä: Koulumyön­teinen, ystävälli­nen, “tosis­saan mut­ta pin­got­ta­mat­ta” ja sijain­nil­taan aika lähel­lä (pitk­istä koulumatkoista on var­muudel­la hait­taa) — sel­l­aista lukio­ta uskaltaa suositel­la ilman tutkimuk­si­akin. Valitet­tavasti noista vain koti­matkaa osa­taan mitata.

  58. Se ongel­ma koulu­jär­jestelmässä on, että ainakin vaa­tivimpi­en alo­jen osalta lukios­sa on (liian) help­poa ver­rat­tuna yliopis­to-opin­toi­hin, ja yliopis­tossa on (liian) help­poa ver­rat­tuna työelämään. Lukio antaa huonot eväät päät­tää, mitä opiskel­la, ja opiskelu valmis­taa puut­teel­lis­es­ti siihen, mitä työssä vaa­di­taan. Ammatil­lis­ten opin­to­jen suun­taa pitäisi voi­da helpom­min vai­h­taa ja (jo lukio-)opintojen aikana olisi hyvä saa­da koke­mus­ta työelämästä. Nykyi­nen viralli­nen lin­ja on suurin piirtein päin­vas­tainen: välivuodet ovat pahas­ta, use­am­paa tutk­in­toa ei saisi suorit­taa, eikä työtäkään saisi tehdä opin­to­jen aikana… Van­ha jäykkä ja hier­arkki­nen koulu­jär­jestelmä ei ole nykyis­es­tä maail­mas­ta, jos­sa työu­ra voi olla monel­la eri alal­la ja koko ajan pitää oppia uutta.

  59. Ainakin 90-luvun alus­sa yläas­teet oli­vat tosi­aan jotain avo­vanki­lan ja eläin­tarhan väli­maas­toon sijoit­tuvia pakko­laitok­sia. Kiitet­tävän keskiar­von oppi­laan piti joko pysyä vis­usti sivus­sa tai tur­vau­tua ainakin jos­sain kohtaa silmit­tömään väki­val­taan. Jol­lain kum­mallisel­la taval­la tilanne muut­tui välit­tömästi lukios­sa, ja yliopis­to oli suo­ranainen parati­isi, etenkin kun välis­sä oli armei­ja joka muis­tut­ti ehkä enem­män yläastet­ta kuin lukiota.

  60. Sylt­ty: Liian van­ha on katkeroitunut ja kyynistynyt van­ha fos­si­ili. Hän ei ole näh­nyt amik­sen meininkiä ja kuvit­telee, että kun Ressun luki­o­laiset eivät ole pelkkiä enkeleitä, niin amik­ses­sa on yhtä fik­sumeinin­ki. Ei ole. Esimerkik­si ylä-aste/yläk­oulu on kuin joku eläin­tarha taik­ka sirkus, keskimääräiseen lukioon ver­rat­tuna, puhu­matakaan siitä kun ver­rataan keskiver­toa parem­paan lukioon. Ja yliopis­to on lukioonkin ver­rat­tuna fik­sumpi paikka.

    Esimerkik­si itse en ole koskaan tapel­lut lukios­sa tai yliopis­tossa, mut­ta ala/yläasteella joskus har­vak­seen piti heilutel­la ihan nyrkke­jä. En muista havain­neeni lukios­sa tai yliopis­tossa kiusaamista, sen­si­jaan tämänkin suh­teen meinin­ki oli vähän eri­lainen ala/yläasteella.

    Tap­pelun sijas­ta yksi vai­h­toe­hto olisi tietenkin ollut alis­tua kiusatuk­si, mut­ta en alis­tunut. Yksikin poi­ka ker­ran härnäsi min­ua yhden väl­i­tun­nin ja kun toisel­la väl­i­tun­nil­la aloit­ti saman hom­man, löin sitä suo­raan päin näköä ->silmäl­a­sit vään­tyivät 90 asteen kul­maan. Siihen lop­pui sen kiusaa­jan ura min­un kohdallani.

    Ei min­un tarv­in­ut lukios­sa tai yliopis­tossa ketään lyödä, jot­ta saisin olla väl­i­tun­nil­la rauhassa.

    Olin 2009 Hel­te­cis­sä eli Helsin­gin amik­ses­sa opet­ta­jana yhden talven

    Kun työu­ran lop­pu näyt­ti var­mal­ta niin opiske­lin HAMKssa ammat­tiopet­ta­jan tutkinnon.
    Har­joit­telun tein Hel­techissä toim­i­mal­la sijaisena.
    Olin vähäl­lä päästä vakinaiseksikin,mutra organ­isaa­tio uud­is­tui ja määräaikaiset sai­vat lähteä.

    Olen toimin­ut sivu­toimise­na opet­ta­jana amik­ses­sa ja kurssikeskuk­ses­sa 70–80-luvuilla.

    Joten koke­mus­ta amik­ses­ta on

    Kuri ja järjestys säi­lyy ‚jos on auk­tori­teet­tia ja ymmärtää nuorten mietteitä.

    Itse kävin yksi­tyisen oppik­oulun ja kiu­saimme nor­maalit opet­ta­jat pihalle lukukaudessa-luku­vuodessa ‚vain hul­lut jäivät.

    Muta oli yksi poikkeus, his­to­ri­an opet­ta­ja. Hänen tun­nil­laan val­lit­si rauha ja järjestys ja se opet­ti paljon

  61. anon­il­li: Jos sat­tuu sel­l­ainen tuki harv­inainen tapaus, että oppi­laal­la on rahkei­ta kyseenalais­taa ole­mas­saol­e­vaa totu­ut­ta, tyylil­lä ei ole väliä.

    Jos täl­laiset tapauk­set todel­la ovat edelleenkin tui­ki harv­inaisia, meil­lä on käsis­sämme paha ongel­ma. Eräs perusk­oulun tärkeim­mistä tehtävistä on rak­en­ta­van kyseenalais­tamisen opet­ta­mi­nen ja siihen rohkaisem­i­nen, tai pitäisi olla. Siihen kyke­nee käsit­tääk­seni suurin osa meistä, kun­han kyseenalais­tamisen halua ei koulus­sa kitketä pois.

    Ja kyl­lä kyseenalais­tamisen tyylil­lä on ratkai­se­van paljon merk­i­tys­tä. Ei riitä, että osaa ajatel­la laatikon ulkop­uolelta, jos ei saa ketään toista ihmistä vaku­utet­tua ajatuk­sen­sa merkityksellisyydestä.

  62. Nais­ten ja miesten väli­nen tasa-arvo on tule­nar­ka aihe, jos­sa hel­posti saa kuraa niskaansa. Yritetään nyt kuitenkin.

    Koulu ei selvästikään ole täl­lä het­kel­lä tasa-arvoinen tyt­tö­jen ja poikien välil­lä. Siihen on mon­ta syytä, jot­ka ovat tässä jo tulleetkin esille, mut­ta luulen että olen­naisin niistä on tuo biolo­gia, eri­aikaiset mur­rosiät. Se vaikeut­taa poikien pärjäämistä.

    Olen aina ollut tasa-arvon kan­nat­ta­ja, mut­ta poiketen monista ruot­salais- ja jois­takin suo­ma­lais­miehistä en kut­su itseäni fem­i­nis­tik­si. Sanaa kun kuor­mit­taa tiet­ty äärifem­i­nisti­nen vaiku­tus. Täl­laisille fem­i­nis­teille tyt­tö­jen tasa-arvo on tärkeää, mut­tei poikien, kun taas minä näen tärkeänä kaikkien ihmis­ten välisen tasa-arvon.

    Tästä fem­i­nis­mi­pain­ot­teis­es­ta tasa-arvop­uheesta johtunee, että täl­laisille poikien ongelmille on niin vaikea tehdä mitään. Täl­laiselle fem­i­nis­tille tyt­tö­jen epä­tasa-arvo aiheutuu yhteiskun­nan rak­en­teista ja lasika­toista ja muista sel­l­ai­sista, kun taas poikien epä­tasa-arvon syynä ovat pojat itse. Mitäs ovat sel­l­aisia pen­teleen koltiaisia.

    Eiköhän olisi kuitenkin aika koet­taa tehdä jotain tälle kou­lon­gel­malle? Ja tietysti samal­la jatkaa niiden muiden epä­tasa-arvoisuuk­sien vas­taista taistelua.

  63. kirp­pana:
    On hyvä muis­taa, että myöskään kaik­ki tytöt eivät men­esty koulus­sa eikä hyvin pär­jääville tytöille tai pojille ole “tas­apäisessä” koulus­sa aina riitt­tävästi haas­tavaa tekemistä. Mikäli jonkin­laista kyp­syys- tai taso­jakoa oltaisi­in tekemässä ei sen suinkaan pitäisi olla automaat­tis­es­ti sukupuolen mukaan tapah­tu­va vaan yleis­es­ti oppi­laan sen het­k­isi­in kyky­i­hin perus­tu­va. Oli sit­ten tyt­tö tai poi­ka, niin juuri hänen tasoon­sa ja taipumuk­si­in­sa sopi­va vaikeusaste ja oppimis­menetelmät tuot­ta­vat var­masti parhaan mah­dol­lisen oppimis­tu­lok­sen ja omi­in oppimiskyky­i­hin­sä luot­ta­van ihmisen. Täl­lais­ten jako­jen ei myöskään pitäisi olla kiveenkir­joitet­tu­ja vaan tasoa voisi muut­taa tai se voisi olla aineko­htainen kunkin oppi­laan kyky­jen mukaan. Toki täl­lainen jär­jestelmä olisi­työläs toteut­taa ja jäänee utopi­ak­si, mut­ta yksiselit­teinen jako sukupuolen mukaan ei var­masti palvele poikiakaan.

    Samaa mieltä. En ymmär­rä lainkaan, mik­si ope­tus­ryh­mät pitäisi jakaa syn­tymävuo­den mukaan eikä oppi­laiden sen­hetkisen todel­lisen osaamis­ta­son mukaan.

    Koulus­sa, jos­sa nyt on luok­ka-asteet ensim­mäis­es­tä kuu­den­teen ja jokaisel­la asteel­la kak­si rin­nakkaislu­okkaa — siis yhdessä aineessa annetaan ope­tus­ta yhteen­sä 12 eri ryh­mälle, voisi aivan hyvin olla tämän sijaan 12 taso­ryh­mää. Opet­ta­jia ei tarvit­taisi nyky­istä enem­pää ja ope­tus sujuisi helpom­min, kun ryh­män sisäl­lä kaikkien osaami­nen olisi suun­nilleen samal­la tasolla.

    Ongel­ma ehkä tulisi siinä, jos joku ei oppisi vaik­ka matem­ati­ikkaa sel­l­aista tah­tia, että saisi perusk­oulun oppimäärän suoritet­tua kuudessa vuodessa. Toisaal­ta, tarvit­seeko täl­laiselle henkilölle ihan oikeasti väk­isin opet­taa kaik­ki ne asi­at, jot­ka muille opete­taan? Hän ei toden­näköis­es­ti kuitenkaan hakeudu myöhem­min ammat­ti­in, jos­sa juuri hänelle itselleen ylivoimaisen vaikei­den asioiden hallinta olisi välttämätöntä.

    Toisaal­ta ete­vien oppi­laiden ryh­mis­sä voitaisi­in kuu­den­nen luku­vuo­den aikana olla jo lukion oppimäärän puolel­la, ja samaa sys­teemiä voisi jatkaa myös lukios­sa, jol­loin koulunkäyn­ti olisi jokaiselle oppi­laalle koko ajan mielekästä.

    Muis­tan kun ekalu­okalla luokka­toveri­ni oli innois­saan tehnyt matem­ati­ikan kir­jan kaik­ki tehtävät heti kir­jan saat­u­aan. Täl­lainen tapaus siir­ty­isi tässä jär­jestelmässä vain seu­raavaan taso­ryh­mään, ja jos siel­läkin tehtävien tekem­i­nen olisi noin help­poa ja innos­tavaa, niin taas seu­raavaan, kunnes oma taso löy­tyy. Tälle pikku­miehelle kävi kuitenkin koulus­samme niin, että opet­ta­ja nolasi hänet luokan edessä tot­telemat­to­muud­es­ta (mis­tä hän olisi edes voin­ut tietää, ettei tehtäviä saa tehdä kuin käskys­tä?). Pojan täy­tyi pyy­heku­mil­la pyyhk­iä kaik­ki kir­jaan täyt­tämän­sä vas­tauk­set ja tehdä ne sit­ten uud­estaan muun luokan kanssa samaan aikaan. En oikein usko, että hän tuos­sa oppi mitään hyödyl­listä — tai me muut, jot­ka seurasimme tapah­tu­mia sivus­ta. Päin vas­toin, opimme ole­maan yrit­tämät­tä ja ole­maan pas­si­ivisia. Ja että innos­tuneisu­ud­es­ta saa näpeilleen, joten sen täy­tyy olla paha asia.

  64. Se voi olla ongel­ma, jos maas­ta ei löy­dy fik­su­ja yrit­täjiä ja riskinot­tokykyä. Toki pitkällek­oulutet­tu­ja asiantun­ti­joitakin tääl­lä tarvitaan.

    En osaa sanoa, mikä on sukupuolen tai koulu­tuk­sen vaiku­tus noi­hin asioi­hin, kun en tunne aihet­ta koske­via tutkimuk­sia, mut­ta voisin olet­taa, että evoluu­tio ja riskinot­to kar­sii pojista matkan var­rel­la ehkä enem­män niitä, joil­ta riskin­hallinta ei täysin mallikkaasti suju.

    Sit­ten asi­aa ja uut­ta näkökul­maa vähän edel­lisen asian vier­estä (eli off topic!):
    Maanosamme nykyti­lanteessa tulee väk­isinkin mieleen myös iso, yli 100 000 hen­gen elävä ihmisjoukko, joka on osoit­tanut (ainakin tois­taisek­si) osaa­vansa koti­maansa jät­täessään ja Euroop­paan tul­lessaan oman elämän­sä osalta sekä riskinot­toa että riskin­hallintaa. Pitäisi ehkä osa­ta nähdä ja hyö­dyn­tää parhaal­la taval­la tässä piilevä upea mah­dol­lisu­us! Ovatko sak­salaiset tuon jo ymmärtäneet?

  65. Nuoren pitää oppia myös elämään. Esimerkik­si super­lah­jakkaat lapsinerot ovat olleet yliopis­toil­la kir­joil­la, mut­teivät todel­lakaan luen­noil­la ja palkatun kotiopet­ta­jan kanssa kotona.

    Jos joku 14 vuo­tias menee 20 vuo­ti­aiden sekaan yliopis­ton luen­noille, niin siinä on todel­la iso kuilu.

    Tai, joku 8 vuo­tias 14 vuo­ti­aiden kanssa samaan opetuk­seen. Ei toimi.

  66. Saara:
    Muis­tan kun ekalu­okalla luokka­toveri­ni oli innois­saan tehnyt matem­ati­ikan kir­jan kaik­ki tehtävät heti kir­jan saat­u­aan. Tälle pikku­miehelle kävi kuitenkin koulus­samme niin, että opet­ta­ja nolasi hänet luokan edessä tot­telemat­to­muud­es­ta (mis­tä hän olisi edes voin­ut tietää, ettei tehtäviä saa tehdä kuin käskys­tä?). Pojan täy­tyi pyy­heku­mil­la pyyhk­iä kaik­ki kir­jaan täyt­tämän­sä vas­tauk­set ja tehdä ne sit­ten uud­estaan muun luokan kanssa samaan aikaan. En oikein usko, että hän tuos­sa oppi mitään hyödyl­listä – tai me muut, jot­ka seurasimme tapah­tu­mia sivus­ta. Päin vas­toin, opimme ole­maan yrit­tämät­tä ja ole­maan pas­si­ivisia. Ja että innos­tuneisu­ud­es­ta saa näpeilleen, joten sen täy­tyy olla paha asia. 

    Eikä niitä edes tarvin­nut tehdä uud­estaan, sil­lä vas­tauk­set lois­ti­vat vielä kumit­tamisen jäl­keenkin kir­jas­ta. Vas­tauk­set oli “vääriä”, kos­ka ne oli kir­joitet­tu ennen opet­tamista. Tästä sai kuul­la mon­ta ker­taa vuo­den aikana. Vaik­ka saisi oikean vas­tauk­sen, niin ilman ope­tus­ta sen voi laskea vääräl­lä tavalla.

    Eniten vihasin matem­ati­ikan tun­neil­la ker­to­taulu­jen ulkoa opet­telua. En koskaan opetel­lut niitä ulkoa, vaan laskin aina vas­tauk­sen kun sat­ut­ti­in kysymään. Toinen asia, mitä en sietänyt ala-asteel­la oli ääneen lukeminen. 

    “Asen­nevam­mani” siemen koulua kohtaan istutet­ti­in siis jo hyvin pienenä. Englan­nin opet­ta­ja toitot­ti ala-asteel­la, että “kun pal­lo on hukas­sa, niin sitä ei voi enää myöhem­min saa­da kiin­ni”. Van­hem­mat kun vielä tuki­vat, niin se lisäsi entis­es­tään vas­takkainaset­telua. Isäni oli säästänyt “päiväkir­jani”, jota koulus­sa oli pakko pitää. Siinä tois­tuu sama asia päivästä toiseen. “Pas­ka päivä. Pelat­ti­in jal­ista, voitettiin/hävittiin X‑X”

    Perusk­oulun ala-aste on ollut elämäni kama­l­in­ta aikaa. Ylä-asteel­la koit­ti vapaus kapinoi­da ja elämään pystyi löytämään sisältöä myös koulu aikana.

  67. Nuoru­us on muu­takin kuin opiskelua:
    Nuoren pitää oppia myös elämään. Esimerkik­si super­lah­jakkaat lapsinerot ovat olleet yliopis­toil­la kir­joil­la, mut­teivät todel­lakaan luen­noil­la ja palkatun kotiopet­ta­jan kanssa kotona.

    Jos joku 14 vuo­tias menee 20 vuo­ti­aiden sekaan yliopis­ton luen­noille, niin siinä on todel­la iso kuilu.

    Tai, joku 8 vuo­tias 14 vuo­ti­aiden kanssa samaanopetuk­seen. Ei toimi.

    Nykyään yliopis­tot järjestävätverkkokursseja
    Esim tuos­sa alkoi tila­toti­eteen peruskurssi. Se onavoin kaikille

    Jos peruskoululaisen/lukiolaisen rah­keet riit­tävät niin ei muu­ta kuin opiskelemaan

    https://courses.helsinki.fi/fi/a78240/109137795

    Useim­mil­la ne rah­keet vain loppjvat

  68. En tiedä tätä sik­si, että ei ole mitään tutkimus­ta joka osoit­taisi, että lah­jakas oppi­las oppisi parem­min lukios­sa, jos­sa muutkin ovat lah­jakkai­ta. Helsin­gin parhaisi­in lukioi­hin kuitenkin tul­laan todel­la pitkien ja han­kalien matko­jen päästä (eikä mak­se­ta Helsingille koulu­tuk­ses­ta mitään), joten monis­sa per­heis­sä usko­taan, että nuori saa parem­mat eväät elämään­sä lah­jakkaiden oppi­laiden lukioissa.

    Kun aikoinaan itse menin pitkän ja han­kalan matkan päähän ns. huip­pu­lukioon, en kovinkaan paljoa ajatel­lut elämän eväitä tule­vaisu­ut­ta varten. Menin sinne, kos­ka se oli se sosi­aa­li­nen ympäristö, jos­sa halusin viet­tää lukiovuoteni.

  69. Sakke:
    Maanosamme nykyti­lanteessa tulee väk­isinkin mieleen myös iso, yli 100 000 hen­gen elävä ihmisjoukko, joka on osoit­tanut (ainakin tois­taisek­si) osaa­vansa koti­maansa jät­täessään ja Euroop­paan tul­lessaan oman elämän­sä osalta sekä riskinot­toa että riskinhallintaa. 

    Jot­ta ihmiset saadaan yrit­tämään ja tekemään töitä, pitäisi romut­taa sosi­aal­i­tur­va USAn tasolle. Päivän uuti­sis­sa Nan­so lopet­taa tuotan­non Suomes­sa. Turkissa matkail­lessani (hieno maa) olen pan­nut merkille mm. maan mas­si­ivisen tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den ja miljoon­apäiset työt­tömät. Turkin teol­lisu­us on jo muutenkin Suomea kehittyneempää.

    Eikö se ole sitä sol­i­daarisu­ut­ta että siir­retään tuotan­to Turkki­in, jos­sa on paljon työt­tömiä? Tai luo­daan tänne Turkkia vas­taa­va kil­pailukyky “lisäämäl­lä työn tar­jon­taa” Turkin tasolle?

  70. TL: Jot­ta ihmiset saadaan yrit­tämään ja tekemään töitä, pitäisi romut­taa sosi­aal­i­tur­va USAn tasolle. Päivän uuti­sis­sa Nan­so lopet­taa tuotan­non Suomes­sa. Turkissa matkail­lessani (hieno maa) olen pan­nut merkille mm. maan mas­si­ivisen tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den ja miljoon­apäiset työt­tömät. Turkin teol­lisu­us on jo muutenkin Suomea kehittyneempää.

    Eikö se ole sitä sol­i­daarisu­ut­ta että siir­retään tuotan­to Turkki­in, jos­sa on paljon työt­tömiä? Tai luo­daan tänne Turkkia vas­taa­va kil­pailukyky “lisäämäl­lä työn tar­jon­taa” Turkin tasolle? 

    Aikoinaan sitä saatet­ti­in jos­sain ajatel­la, että mitäs sitä nyt tyt­töjä koulut­ta­maan. Jotkut jos­sain ajat­tel­e­vat noin vielä tänä päivänäkin! 

    Ole­mas­saole­via tai hel­posti saatavia resursse­ja pitäisi osa­ta hyö­dyn­tää myös työvoiman osalta. Jos yri­tys­ten johto ei osaa muu­ta kuin nos­taa bonuk­sia ja irti­sanoa, taitaa henkilöi­den muis­sa kyvyis­sä olla melkoisia puutteita.

    Parhait­en pär­jäävät ne maat, jot­ka näkevät hyvät mah­dol­lisu­udet, eivätkä pelkästään riske­jä. Suo­mi ei pär­jää pitkään, jos tääl­lä koh­ta kaik­ki vain ryys­tävät kal­jaa maaseudun autioitu­vien kylien ja muiden keskusten ben­sa-asemien kup­pi­lois­sa tai vohki­vat ns. juok­sukal­jaa. Samaa ongel­maku­vio­ta, eli juopot­telukeskeistä elämää, näkee kyl­lä myös tiivistyvien kaupunkien baareis­sa ja terasseilla.

    Maas­sa tarvi­taan oikeas­t­aan vain kun­nol­lista organ­isoin­tikykyä, sil­lä läh­es kaikkea muu­ta jo löy­tyy. Maa­han­tuli­joiden suomenkie­len, kult­tuurin ja maan HYVIEN tapo­jen ope­tus, eli kotou­tus, on hoidet­ta­va tehokkaasti hei­dän osaltaan, jot­ka tänne päätämme ottaa, ja jot­ka nuo kykenevät oppi­maan ja omaksumaan. 

    Erästä “huip­pu­lukio­ta” aikoinaan itsekin käyneenä voin sanoa, että liikaa yksipuolisu­ut­ta en pitäisi minään etu­na. Jakau­tu­ma luok­ka-asteel­lamme yliop­pi­laskir­joi­tusten aikaan oli tosin san­gen tasaväki­nen, 51% vs. 49% (poikien hyväk­si, mut­ta ei kaikil­la luokil­la. Ääries­imerk­ki rin­nakkaislu­okaltamme oli 71% vs. 29%, tyt­tö­jen hyväksi). 

    Maa­han­tuli­joiden osalta voisin ehkä kyl­lä ajatel­la jonkin­laisia 40–60 %:n kiin­tiöitä molem­pi­en sukupuolten osalle. Kovin suuri joukko oloi­hin­sa turhau­tu­via, pelkkiä nuo­ria miehiä (mik­sei naisi­akin) voi olla, pait­si mah­dol­lisu­us, myös ris­ki, varsinkin, jos hei­dän toim­intatar­mon­sa alkaa kanavoitua kovin väärään suun­taan. Tässäkin tarvi­taan organisaattoreita.

    Tekemätön­tä työtä maas­samme sinän­sä kyl­lä riit­tää, use­am­mal­lakin suun­nal­la. Toimin­nan rahoi­tus tulee vain organ­isoi­da järkevästi. Ilmaista, vastik­kee­ton­ta rahaa ei pidä kenellekään jakaa, ehdoit­ta. Rahoituk­sen tulee tapah­tua osin vai­he vai­heelta, jot­ta mah­dol­liset virheetkin voidaan kor­ja­ta ajoissa.

    Hyville organ­isaat­tor­eille tulisi maas­samme ehkä antaa vapaam­mat kädet, kuin mitä jotkin viime aiko­jen esimerk­it ovat tois­taisek­si ker­toneet käyneen … Tuot­tavu­ut­ta on maas­samme aina mah­dol­lista nos­taa, mut­ta irti­sanomiset eivät saa olla sen kehi­tyk­sen ain­oa keino.

  71. Jos lukio ohjaa oman­lais­ten­sa pari­in, on se hyvä.
    Tytöt ovat ilmeis­es­ti poikia ennem­män sosi­aalis­es­ti lauma­henkisiä. Eli haetaan sitä porukkaa, johon kuu­lua. Vääristääkö se kuitenkin hei­dän kuvaansa muista ihmisistä? 

    Itse val­itsin lukion lähin­nä etäisyy­den perus­teel­la. Lukio oli myös riit­tävän suuri täyt­tääk­seen kurssi­tar­jonnal­taan kaiken tarvittavan.
    Lukion maineeel­la ja opet­ta­jien välil­lä on merk­i­tys­tä jonkin ver­ran. Nyky­isin tuo lukioni on val­unut hyvä­maineis­ten listal­la (alhainen ka-vaa­timus sil­loin ja nyt) alaspäin roimasti opet­ta­jakun­nan eläköidyt­tyä. Vaa­timus­ta­so oppi­lai­ta kohtaan oli niiden eläkeikää hipovien opet­ta­jien kohdal­la aivan toinen.

    Sanois­in, että kan­nataisi miet­tiä, mitä kouluis­sa har­joitet­ta­va kako­fo­nia tekee moti­vaa­ti­olle ja oppimistuloksille.

    Ajatel­laan perusk­oulus­sa vaik­ka yhden jak­son luku­vuot­ta (näitäkin on). Kaikkia ainei­ta yhtä paljon viikos­ta toiseen ja luok­ka vai­h­tuu tun­neit­tain. Työsken­te­lyyn toivoisi pien­tä vai­htelua ainei­den sisäl­lä. Ehkäpä osit­tainen parin viikon jak­sot­tais­mainen pain­ot­ta­mi­nen voisi olla kan­natet­tavaa. Se toki mon­imutkaistaisi opin­to­jen suun­nitelua organ­isoivas­sa päässä.

    Mon­et kaipaa­vat pien­tä syven­tymistä asi­aan. Min­ulle varsinkin lukios­sa aja­tusten siirtämi­nen käsiteltävään aiheeseen tuot­ti pien­tä tuskaa. Tuskaa, jota en koskaan kokenut yliopis­tossa. Tietysti voidaan puhua myös motivaatiosta.

  72. Saara: Jos täl­laiset tapauk­set todel­la ovat edelleenkin tui­ki harv­inaisia, meil­lä on käsis­sämme paha ongel­ma. Eräs perusk­oulun tärkeim­mistä tehtävistä on rak­en­ta­van kyseenalais­tamisen opet­ta­mi­nen ja siihen rohkaisem­i­nen, tai pitäisi olla. 

    Mitä olen face­bookia seu­ran­nut, vaikka­pa vihrei­den poli­itikko­jen seiniä, siel­lä huo­maa äkkiä että rak­en­ta­va kyseenalais­t­a­mi­nen ei ole todel­lakaan suo­ma­laisil­la hal­lus­sa. Paino sanal­la rak­en­ta­va. Lisätään tuo­hon arvosta­va vuorovaiku­tus, akti­ivi­nen kuun­telu jne. niin ollaan asian ytimessä. Koulu ei noi­ta opeta.

    Valitet­tavasti tuo­ta eivät osaa myöskään useim­mat suo­ma­laiset poli­itikot. Keskustelukult­tuuri on nyt enem­män puskista huutelua, kos­ka kansa kokee että poli­itikot eivät kuun­tele. Ja mon­et poli­itikot itseasi­as­sa lähin­nä saar­naa­vat ide­olo­giansa mantroja.

    Poli­ti­ik­ka ja kansa voisi parem­min, jos ihmiset edes kok­i­si­vat että heitä kuun­nel­laan. Mon­et vihreät poli­itikot saar­naa­vat “ymmär­ryk­sen” puoles­ta, mut­ta oikeasti he eivät ainakaan osoi­ta että ymmärtäi­sivät suur­in­ta osaa kansasta. 

    Pekka Haav­is­to osaa tuon. Moni muu nuorem­pi vihreä ei osaa.

  73. Lah­jakas on mielestäni väärä ter­mi kun keskustel­laan huip­pu­lukioiden oppi­laista. Lah­jakkaat ja ylem­män keskilu­okan kakarat eivät ole sama asia. 

    Kyse on van­hempi­en sosioekonomis­es­ta taus­tas­ta, van­hempi­en las­ten opiskelu­un kiin­nit­tämästä huomios­ta ja siitä kumpi motivoi lap­sia parem­min: ver­tais­ryh­mä vai van­hem­mat. Jos lapsen van­hempana on Kiinalainen tiik­er­iäi­ti, keskiver­topoikakin saa numerot joil­la pääsee huippulukioon. 

    Lah­jakkaitakin huip­pu­lukioi­hin tietysti hakeu­tuu, mut­ta tiede­olympialai­sis­sa ja Suomen lähet­tämis­sä osal­lis­tu­jis­sa näi­hin kil­pailui­hin ei ole näkynyt mitään tyt­tö­jen suur­ta esiinmarssia.

  74. TL: Jot­ta ihmiset saadaan yrit­tämään ja tekemään töitä, pitäisi romut­taa sosi­aal­i­tur­va USAn tasolle.

    Voitaisi­in kyl­lä aloit­taa siitä, että hom­mat tehtäisi­in vähän kuten Ruot­sis­sa eli palka­n­muo­dos­tus olisi enem­män markki­nae­htoista. Ruot­si­han onkin tun­net­tu työläisen hel­vettinä, mut­ta no can do…

  75. Pahin­ta on jos yhteiskun­nal­lises­sa keskustelus­sa kovim­man äänen saa­vat ne, jot­ka ovat aina men­neet kymp­pil­in­jal­la ja usko­vat että kaik­ki muutkin oli­si­vat voineet suo­ri­u­tua yhtä hyvin, jos vain oli­si­vat tahtoneet.

  76. moot­toripyöräl­lä: Vaa­di­taan suun­nilleen läs­näoloa, jon­ka aikana ei kan­na­ta kuun­nel­la ope­tus­ta vaan ennem­min lukee sen pru­jun läpi

    Tarkalleenot­taen mis­sä näin tapah­tuu? En ole koskaan kuul­lutkaan täl­lais­es­ta opetuk­ses­ta yliopistossa.

  77. Tässä keskustelus­sa on lie­nee aiheel­lista maini­ta, että keskimäärin tytöt ovat kielel­lis­es­ti ja pojat matemaat­tis­es­ti lah­jakkaampia. Tästä on ymmärtääk­seni varsin run­saasti tutkit­tua tietoa.

    Kouluis­sa matemaat­tisia lah­jakkai­ta (usein poikia) suo­sivia ainei­ta ovat matem­ati­ikan lisäk­si ehkä fysi­ik­ka ja kemia. Kielel­lis­es­ti lah­jakkai­ta (usein tyt­töjä) suo­sivia ainei­ta ovat äidinkieli, toinen koti­mainen ja vier­aat kielet, joi­ta perusk­oulus­sa kai vielä nykyäänkin opiskel­laan yhtä tai kah­ta, lukios­sa on mah­dol­lisu­us ottaa niitä vielä lisää. Reaali­ainei­den kokeisi­in vas­tataan usein kir­joit­ta­mal­la esseitä, jot­ka toki mit­taa­vat mit­taa­vat 1X2-vas­tauk­sia parem­min kokon­aisuuk­sien hallintaa, mut­ta myös suo­si­vat selvästi kielel­lis­es­ti lah­jakkai­ta oppilaita. 

    Kun opin­tomen­estys­tä mitataan keskiar­voil­la on kielel­lis­es­ti lah­jakkai­ta oppi­lai­ta suo­sivia ainei­ta selvä enem­mistö. Sama kos­kee yliop­pi­laskir­joituk­sia. Kielel­lis­es­ti lah­jakkaan oppi­laan on mah­dol­lista kir­joit­taa vaik­ka kymme­nen lau­da­turia osal­lis­tu­mal­la useisi­in vieraiden kiel­ten kokeisi­in. Matem­ati­ikas­sa on kai edelleenkin mah­dol­lista vali­ta pitkä tai lyhyt oppimäärä.

    Kun opin­tomen­estys­tä arvioidaan ja parhai­ta kykyjä etsitään eri­laista lah­jakku­u­ta vaa­tiville aloille, voisi ehkä miet­tiä, kuin­ka paljon siinä tulee pain­ot­taa keskiar­vo­ja tai yleisarvosanoja.

  78. Nuoru­us on muu­takin kuin opiskelua:
    Nuoren pitää oppia myös elämään. Esimerkik­si super­lah­jakkaat lapsinerot ovat olleet yliopis­toil­la kir­joil­la, mut­teivät todel­lakaan luen­noil­la ja palkatun kotiopet­ta­jan kanssa kotona.

    Jos joku 14 vuo­tias menee 20 vuo­ti­aiden sekaan yliopis­ton luen­noille, niin siinä on todel­la iso kuilu.

    Tai, joku 8 vuo­tias 14 vuo­ti­aiden kanssa samaanopetuk­seen. Ei toimi.

    Eikö oppi­laiden tarvitse oppia elämään eri ikäis­ten ihmis­ten kanssa? Jär­jeste­ly, jos­sa koko ryh­mä koos­t­uu täs­mälleen saman ikäi­sistä, on aivan keinotekoinen oikean elämän näkökulmasta.

    Muis­taak­seni sel­l­ainen tutkimuskin on tehty, jon­ka mukaan pienem­pi­en las­ten läs­näo­lo oli automaat­tis­es­ti vaikut­tanut teinien ryh­mäkäyt­täy­tymiseen rauhoit­tavasti. En ymmär­rä mihin noi­ta ikäkausikarsi­noi­ta oikeasti tarvitaan.

  79. Poikani oli Olar­in eri­ty­is­lah­jakkaiden luon­non­tiedelukios­sa. Hyvä ratkaisu. Vält­tyi virheeltä, joka vei isukin turmioon: kuvit­tele­mas­ta lahjois­taan liikaa.

    Matem­ati­ikas­sa todel­la lah­jakkaiden karsin­ta alkaa niistä, jot­ka ovat suorit­taa­neet lau­da­turin peruskurssin kiitet­tävin arvosanoin. Niiden, jot­ka tekevät sen vas­ta toise­na opin­tovuon­naan on turha ilmoit­tau­tua kisoihin.

  80. TL: Jot­ta ihmiset saadaan yrit­tämään ja tekemään töitä, pitäisi romut­taa sosi­aal­i­tur­va USAn tasolle. Päivän uuti­sis­sa Nan­so lopet­taa tuotan­non Suomes­sa. Turkissa matkail­lessani (hieno maa) olen pan­nut merkille mm. maan mas­si­ivisen tek­sti­ili­te­ol­lisu­u­den ja miljoon­apäiset työt­tömät. Turkin teol­lisu­us on jo muutenkin Suomea kehittyneempää.

    Eikö se ole sitä sol­i­daarisu­ut­ta että siir­retään tuotan­to Turkki­in, jos­sa on paljon työt­tömiä? Tai luo­daan tänne Turkkia vas­taa­va kil­pailukyky “lisäämäl­lä työn tar­jon­taa” Turkin tasolle?

    USAn työl­lisyysaste oli viimek­si kun kat­soin 59%, Suomen 68% luokkaa, kyl­lä työ mait­taa suo­ma­laiselle parem­min kuin jenkille.

    http://www.bls.gov/home.htm
    Jenkkiläi­nen sys­tee­mi vain ulkois­taa ihmisen helpom­min työvoiman ulkopuolelle

  81. Tein ala-asteel­la omat oppikir­jani, kun tar­jol­la olleet oli­vat niin pasko­ja. En löytänyt Suomes­ta tarpeek­si tasokas­ta lukio­ta itsel­leni, perustin oman. Siel­lä ei kukaan tyh­mä ollut esteenä kehi­tyk­sel­leni. Sanovat min­ua hul­luk­si, tyh­mät, eivät tajua neroutta.

  82. Tämä koulu­ai­he on niin tärkeä, että pohdiske­len sitä vielä ker­ran. Tässäkin keskustelus­sa on tul­lut selvästi esille miten huono­ja muis­to­ja koulu monille tuo mieleen, joskus jopa pidäk­keetön­tä vihaa.

    Mik­si näin? Pienet lapsethan ovat innokkai­ta ja halukkai­ta oppi­maan uut­ta, ja he tekevät sen luon­te­van vai­vat­tomasti, ilman puur­tamisen tun­net­ta. Saman aikaan yhteiskun­ta halu­aa koulut­taa kas­va­van nuorison­sa siten, että heistä tulisi yhteiskun­nalle kelpo­ja kansalaisia. Tätä varten on kehitet­ty koulu.

    Mikä menee pieleen, kun nämä kak­si saman­su­un­taista tavoitet­ta eivät kohtaa? Ilmeis­es­ti val­taosa lap­sista aloit­taa koulun­sa mielel­lään, elleivät van­hem­mat tai van­hem­mai sis­aruk­set myrkytä mieltä jo etukä­teen, mut­ta hyvin har­va säi­lyt­tää tämän tun­teen läpi koulu­a­jan. Miksi? 

    Moni aikuinen kokee omien las­ten­sa kanssa koulukir­jo­ja läpi käy­dessään turhaut­ta­van tun­teen. Mik­si minä en opetel­lut näitä kiin­nos­tavia asioi­ta jo koulus­sa, kun ne ovat tääl­lä selkeästi ja mie­lenki­in­tois­es­ti esitet­ty? Niin­pä — mik­si mon­et koul­u­laiset tun­tu­vat suo­ras­taan tais­tel­e­van vas­taan ettei vain koulun anta­ma oppi menisi päähän?

    Enti­sa­jan koulus­ta voimme var­maan kaik­ki ker­toa esimerkke­jä karmeis­takin älyt­tömyyk­sistä, mut­ta ei kai nykyk­oulu enää niitä toista? Koulun tehtävi­in kuu­luu tiedon opet­tamisen lisäk­si myös esimerkik­si sosi­aal­isu­u­den, käytök­sen ja kurin opet­ta­mi­nen, ja on selvää että välil­lä tulee tör­mäyk­siä, ihmisiä kun ollaan puolin jos toisinkin, mut­ta kai nyt enem­mistön pitäisi pystyä läpäisemään koulu myön­teisel­lä mielellä?

    Ehkei tähän ongel­maan ole hyvää ratkaisua? Ehkä se kuu­luu koulun ole­muk­seen, että sitä vas­taan pitää kapinoida?

  83. ML:
    Kouluis­sa matemaat­tisia lah­jakkai­ta (usein poikia) suo­sivia ainei­ta ovat matem­ati­ikan lisäk­si ehkä fysi­ik­ka ja kemia. 

    Sil­loin kun olin ylä-asteel­la, ei fysi­ikan ja kemi­an tun­neil­la juurikaan matem­ati­ikkaa käytet­ty. Ope­tushal­li­tuk­sen ohjei­den mukaan tilanne vaikut­taisi ole­van yhä sama, eli opetuk­sen tavoit­teena on lähin­nä ilmiöi­den kval­i­tati­ivi­nen ymmärtäminen.

    Lukios­sa kvan­ti­tati­ivi­nen mallint­a­mi­nen onkin sit­ten huo­mat­tavasti tärkeäm­mässä roolis­sa fysi­ikan ja kemi­an osalta. Näi­den ainei­den yliop­pi­laskokeis­sa lasken­nal­lisel­la osaamisel­la on merkit­tävä rooli, mut­ta on siel­lä seassa myös essee-tehtäviä.

  84. Pekka T. ihmetteli viisaasti: mik­si opin­halui­sista lap­sista tulee vas­ten­tah­toisia teinejä. 

    Mietitään­pä: jos tele­vi­sios­ta tulisi tun­nin välein mie­lenki­in­toinen doku­ment­ti ja sin­un työsi olisi kat­soa ne, ja muu­ta­man viikon välein tes­tat­taisi­in, oletko oppin­ut mitään. Aluk­si tun­tu­isi tosi mie­lenki­in­toiselta, mut­ta taitaisi olla niin, että muu­ta­man viikon — vuo­den puur­tamisen jäl­keen ei voisi vähempää kiin­nos­taa, vaik­ka kymmeneltä tulisi Elämän syn­ty ‑doku­ment­ti.

    Eli koulunkäyn­ti­in pitäisi saa­da enem­män imua ja vähem­män työn­töä. Sen tekem­i­nen kohtu­ullisil­la kus­tan­nuk­sil­la ei ole help­poa. Uudet opsit (ilmiöpo­h­jainen oppimi­nen yms.) kyl­lä hake­vat tätä, mut­ta mas­salaitok­ses­sa kaik­ki tehdään hitaasti, pien­esti ja liian myöhään — kos­ka ei ole rahaa.

    Mut­ta Pekka T:tä kom­pat­en: olen usein kävel­lyt koulu­ni käytävil­lä ja kuul­lut palasen oppitun­tia sieltä ja toisen täältä: Ensim­mäi­nen maail­man­so­ta alkoi… ihon tehtävä on … Sach­er-kakku­un tarvi­taan … 8‑prosenttinen suolavesi jää­tyy vas­ta … kolme pis­tet­tä on yleen­sä merk­ki siitä, että kir­joit­ta­ja ei ole jak­sanut ajatel­la lop­pu­un… On tosi­aan tehnyt mieli sujah­taa luokkaan kuun­tele­maan ja kyselemään. 

    Touko Met­ti­nen
    opettaja

  85. Pekka T.:
    Tässäkin keskustelus­sa on tul­lut selvästi esille miten huono­ja muis­to­ja koulu monille tuo mieleen, joskus jopa pidäk­keetön­tä vihaa.

    Mik­si näin? 

    Min­ul­la ei ole koul­u­laitok­ses­ta tai opetuk­ses­ta sinäl­lään mitään pahaa san­ot­tavaa. Mut­ta yläas­teel­la kärsin kouluk­iusaamis­es­ta, jatku­vas­ta fyy­sis­es­tä väki­val­las­ta ja jopa kuole­man­pelosta, tai en uskaltanut liikkua tiety­il­lä alueil­la iltaisin. Eräs oppi­las puukotet­ti­inkin kuo­li­aak­si kotikun­nas­sani 90-luvun alus­sa koulu­a­jan ulkop­uolel­la, ja min­ua mm. yritet­ti­in hukut­taa uimaran­nal­la, pelkäsin hukku­vani ja kuol­e­vani. Haaveilin jopa että ammun kiusaa­jani kiväärillä.

    Kiusaami­nen lop­pui kun muu­ta­ma tapaus siir­tyi pois yläas­teelta. Ja lukios­sa kaik­ki oli­vat ystävällisiä.

    Aina kun mietin yläastet­ta, mietin lähin­nä väki­val­taisia, paho­ja ihmisiä. Ja yritän seu­ra­ta tarkkaan että oma poikani ei joudu kiusat­tavak­si, ja tuen hänen kaverisuhteitaan ja har­ras­tuk­sia. Ihan sama mitä niis­sä koulukir­jois­sa lukee, tai onko jos­sain jotain digiä. Tärkein­tä on ettei joudu pelkäämään.

  86. Pekka T.:
    Tämä koulu­ai­he on …

    Ehkei tähän ongel­maan ole hyvää ratkaisua? Ehkä se kuu­luu koulun ole­muk­seen, että sitä vas­taan pitää kapinoida? 

    Osal­la nuorista kapinoin­ti lie­nee osa kasvupros­es­sia. Koulu lie­nee tuos­sa heil­lä ehkä vain sat­un­nainen objek­ti. (Pikku­lap­sil­lakin tun­netaan ns. uhmaikä.) Jos hei­dän (nuorten) päähän ei vielä tuos­sa vai­heessa mah­du ajat­telun kehit­tymät­tömyy­den takia ymmärtämys­tä siitä, että pilaa­vat vääräl­lä asen­teel­laan koulunkäyn­tiä (ope­tus­ta ja oppimista) kohtaan (parem­pia) jatkom­ah­dol­lisuuk­si­aan, niin minkäs teet? Eikö tuo kuitenkin ole peri­aat­teessa ja varsinkin käytän­nössä kuitenkin vain ihan oma vikansa!

    No, tois­taisek­si robot­itkaan eivät sen­tään vielä ihan kaikkia yksinker­taisi­akaan töitä tee, vaik­ka kehi­tys tuo­hon suun­taan kyl­lä koko ajan kulkee …

    Nyky­isin on kai tosin monel­la (toiv­ot­tavasti jatkos­sakin) melko hyvät mah­dol­lisu­udet jatkaa opin­to­ja myöhem­minkin. Sil­loin voivat tosin menetet­tyjä olla parhaat vuodet mm. uusien asioiden omak­sumiskyvyn osalta. Muiden saavut­ta­maa tiedol­lista ja taidol­lista etu­matkaa, sekä osaamisen syvyyt­tä ja laa­ju­ut­ta voi olla vaikea ehkä enää myöhem­min saavut­taa, jos esim. derivaatat ja inte­graalit sekä kieliopin sään­nöt (jopa suomenkie­len osalta!) jäivät aikoinaan oppi­mat­ta vain täysin turhan vas­taan­hang­oit­telun takia. 

    Jos opiskelee esim. joka ilta 2 tun­tia jotakin uut­ta, kestänee vähin­tään ns. “10.000 tunnin”-säännön mukaan peräti 13,7 vuot­ta sen asian oppimiseen KUNNOLLA. (Kos­keeko tuo sään­tö, jos­ta jonkun muis­tan main­in­neen, kaikkia vai vain tiet­tyjä taito­ja, kuten esimerkik­si pianonsoittoa?). 

    En tiedä kuin­ka paljon maa­hamme tarvi­taan ns. huip­pu­ja, mut­ta arve­len, että sel­l­aisek­si ei kukaan kehi­ty ilman omaa moti­vaa­tio­ta, älyä ja ehkä ympäristönkin tukea. Se on vähän kum­ma, jos riit­tävän tuen saamisek­si (ja ympäristön negati­ivisen suh­tau­tu­misen vält­tämisek­si) on oppi­laan pakko suun­na­ta tien­sä vain huip­pu­lukioon. Nuoren kannal­ta voi (kivan?) koulun, lukionkin, ilmapi­ir­il­lä, ja mm. ver­tais­ryh­män tuel­la (tai koulumen­estyk­seen liit­tyväl­lä kateudel­la, ikävil­lä kom­menteil­la ja eristämisel­lä) olla suuri (tai jopa tuhoisa) merkitys.

    Tiik­er­iäi­tien lisäk­si tarvi­taan ehkä myös lei­jon­aisiä (spar­raa­ji­na molem­mat voivat olla yhtä hyviä tai jopa, lajista tai oppi­aineesta riip­puen, tois­taan parem­pia). Uno­htaa ei silti pidä, että lapset ja nuoretkin tarvit­se­vat välil­lä myös ihan vain omaa aikaa.

    Kieli­taito on kyl­lä sinän­sä kaikille tärkeä taito, sil­lä on melkoinen ongel­ma, jos joku ei esim. kykene ilmaise­maan asioi­ta oikeal­la taval­la, eli kirjoittaa/puhuu yhtä (aset­taen sanansa tietyl­lä taval­la) tarkoit­taen kuitenkin toista! Kieltä osaa­mat­to­mia ei pitäisi päästää ainakaan mm. lake­ja, ase­tuk­sia, määräyk­siä, sopimuk­sia, uutis­tek­ste­jä, käyt­töli­it­tymiä tai käyt­töo­hjei­ta laatimaan.

    Ei pidä uno­htaa, että myös elinikäi­nen oppimi­nen on nyky­isin vält­tämätön­tä likip­itäen meille kaikille. Aja­tus siitä, että opiskelu kuu­luisi vain yhteen, tiet­tyyn elämän­vai­heeseen on yhä use­am­man kohdal­la nyky­isin melkoista harhaoppia!

  87. dio­di: Lah­jakkaitakin huip­pu­lukioi­hin tietysti hakeu­tuu, mut­ta tiede­olympialai­sis­sa ja Suomen lähet­tämis­sä osal­lis­tu­jis­sa näi­hin kil­pailui­hin ei ole näkynyt mitään tyt­tö­jen suur­ta esiinmarssia. 

    Kyl­lä matem­ati­ikan olympialaisjoukkueessa on viime vuosi­na ollut 2–3 tyt­töä. Tänä vuon­na karsin­tak­il­pailus­sa tytöt oli­vat ekana ja jae­tul­la toisel­la sijalla.

  88. Ihmi­nen onlu­on­to­jaan utelias,kokeileva ja innokas oppi­maan uusia asioita.

    Kaikkein koulu­vas­taisinkin opet­telee ja oppii jusia asioita

    Vaik­ka henkilö olisi täy­delli­nen luuseri, rikolli­nen ja dläisi yhteiskun­nan ulkop­uolel­la niin hän opet­telisi uusia rikostentekotapoja.

    Oppimi­nen opiskelu ja koulu­vas­taisu­us ovat eri asioita

    Kaik­ki koulu­vas­taisetkin opiskel­e­vat­ja oppivat.

    Mut­ta ehkä he halu­a­vat ja oppi­vat muu­ta kuin viralli­nen ope­tu­so­hjel­ma tarjoaa

  89. Pekka Pes­si: Kyl­lä matem­ati­ikan olympialaisjoukkueessa on viime vuosi­na ollut 2–3 tyt­töä. Tänä vuon­na karsin­tak­il­pailus­sa tytöt oli­vat ekana ja jae­tul­la toisel­la sijalla. 

    Yksinker­tais­taen, mut­ta vain vähän, saamme kiit­tää tästä erään kir­jail­i­jan päähenkilöhah­moa nimeltään Lis­beth Salan­der joka osoit­taa, että tyt­tökin voi olla nört­ti ja cool yhtäaikaa. Tai siis tuol­laisia poika­rooli­malle­ja­han ei vielä olekaan. Poikien roo­li­va­likoima taitaa olla jopa sup­peampi kuin ennen. Kuin­ka surkeaa!

  90. Tämä huo­mat­ti­in jo keskik­oulus­sa: vitoslu­okalla tytöt juok­si­vat numeroiden perässä.

  91. “10.000 tunnin”-säännön.

    Tämä on todet­tu huuhaaksi.

  92. Kepa: Osit­tain tämä on kiin­ni siitä, että naiset lähtevät paljon vähem­män opiskele­maan alo­ja, jot­ka luo­vat edel­ly­tyk­siä kovalle pal­ka­lle ja urake­hi­tyk­selle, esimerkik­si tekni­ikkaa. Tämän ilmiön syistä voisikin sit­ten aloit­taa oman keskustelun.

    Toisek­si per­heen perus­t­a­mi­nen on vielä nyky­isinkin aikamoinen ongel­ma naisen urake­hi­tyk­selle. Jo ennen las­ten saamista työ­nan­ta­jat palkkaa­vat naisia nihkeästi pysyvi­in työ­suhteisi­in, kun pelkäävät hei­dän jäävän pian äitiys­lo­ma­lle. Äitiys­lomien aiheut­ta­mat katkot vaikeut­ta­vat urake­hi­tys­tä. Ja kyl­lä mon­elle naiselle käy sit­ten niinkin, että ei vain yksinker­tais­es­ti halua tehdä kovan urake­hi­tyk­sen usein vaa­timia 50–60 tun­nin työvi­ikko­ja, vaan halu­aa käyt­tää ennem­män aikaa myös las­ten kanssa.

    Toki muitakin syitä löy­tyy, mut­ta nämä selit­tävät jo aika paljon.

    Väit­täisin kyl­lä, että nuoret naiset men­estyvät työelämässä miehiä parem­min täl­lä het­kel­lä. Tämä siis jos puhutaan alle 30 vuo­ti­ai­sista nai­sista ver­rat­tuna alle 30 vuo­ti­aisi­in miehi­in. Tämä poh­jau­tuu omaan hyvin sup­peaan näke­myk­seen liike-elämästä. En siis tiedä onko se tot­ta mut­ta tutkimuk­sen arvoinen asia. Jos näin on, tarkoit­taa se vääjäämät­tä sitä, että 20–30 vuo­den päästä esim. liik­keen­jo­hto saat­taa olla hyvinkin naisvaltaista.

  93. Koulu ei selvästikään ole täl­lä het­kel­lä tasa-arvoinen tyt­tö­jen ja poikien välil­lä. Siihen on mon­ta syytä, jot­ka ovat tässä jo tulleetkin esille, mut­ta luulen että olen­naisin niistä on tuo biolo­gia, eri­aikaiset mur­rosiät. Se vaikeut­taa poikien pärjäämistä.

    Tasa-arvon suh­teen en näe tässä mitään ongel­maa, sen enem­pää kuin siinäkään että nais­ten “euroon” vaikut­taa nais­ten sijoit­tumi­nen pienem­pi­palkkaisille aloille. Pojil­la on yhtälainen mah­dol­lisu­us opiskel­la kuin tytöil­lä, val­tio­val­ta tai kun­tasek­tori ei tätä mitenkään rajoi­ta. Eivätkä eroavaisu­udet mur­rosiän suh­teen eroa esim. yksilöi­den väli­sistä kom­pe­tenssieroista — eikä kukaan vali­ta, että koul­u­laitos “syr­jii” heikompilahjaisia …

    Toisek­seen, tätä eroa­han on yritet­ty tulok­set­ta paika­ta ope­tus­menetelmiä jne. muut­ta­mal­la. Surullista kyl­lä, erot poikien ja tyt­tö­jen men­estyk­sessä ovat pikem­minkin suuren­tuneet sen myötä kun koul­u­laitos­ta on yritet­ty muut­taa poikia inspiroivampaan/suosivampaan suun­taan — so. enem­män ryh­mä­työsken­te­lyä ja (suo­raan sanoen turhaa) valin­naista tekemistä & itse­tarkoituk­sel­lista monipuolisu­ut­ta joka suh­teessa. Mites niis­sä PISA-tutkimuk­sis­sa men­estyvis­sä Aasian mais­sa? Aivan …

    Ehkäpä siis niin kotona kuin koulus­sa pitäisi pitää pojille tiukem­pi kuri jot­ta mur­rosikä ei mene paapomisek­si a la “voi voi, noi Ville-Pet­terin hor­monit, kyl­lä niitä pitää ymmärtää”? Se, että koulu­tus on sijoi­tus tule­vaan pitää saa­da men­emään jakelu­un, siinä mis­sä se on ennenkin mennyt.

  94. ft maail­mal­ta:
    “10.000 tunnin”-säännön.

    Tämä on todet­tu huuhaaksi.

    Usein Bolt siis har­joit­telee turhaan! 

    Tai matem­ati­ikkane­ton ei tarvitse laskea tul­lak­seen huippumatemaatikoksi

  95. ft maail­mal­ta:
    “10.000 tunnin”-säännön.

    Tämä on todet­tu huuhaaksi. 

    Mis­sä?

    (Ehkä tuo­ta lukua, 10.000 ei pidä ottaa aivan ehdot­toman kir­jaimel­lis­es­ti. Joku, jol­la on johonkin parem­mat luon­taiset edel­ly­tyk­set voi tietysti saavut­taa parem­mat taidot nopeam­minkin, kun taas ns. “läh­es toiv­o­ton tunari” voi tarvi­ta tupla-ajan, jos sit­ten sekään mah­taa riittää.)

    Onko ihmisen eri­lais­ten taito­jen oppimiskyvyn perin­nöl­lisyys sit­ten edel­listä parem­pi teo­ria? Luon­taiset edel­ly­tyk­set lienevät ainakin osit­tain perin­nöl­listä perua.

    Mikä selit­tää asian tai jonkin menet­te­lyn (myös pros­essin tai liike­sar­jan oikean teko­ta­van) oival­tamisen peri­aat­teen? Mik­si esim. apinat oppi­vat asioi­ta mui­ta matki­mal­la? Yliv­er­taisim­mat taidot ja men­estyk­sen voi joskus saavut­taa myös tekemäl­lä enem­män kuin muut, tai tekemäl­lä toisin kuin muut. Viimek­si­mainit­tu keino voi silti aika usein johtaa myös epäon­nis­tu­miseen, joten edelli­nen lie­nee toimin­nan tapana kuitenkin varmem­pi ja parem­pi (kunnes toisin osoitetaan).

    Har­joit­telemat­ta en usko kenenkään mes­tarik­si suo­raan syn­tyneen (monel­lakaan alal­la). Taito­jaan ja omaa osaamis­taan kan­nat­taa aina sekä kehit­tää että ylläpitää …

  96. Liian van­ha: Usein Bolt siis har­joit­telee turhaan! 

    Tai matem­ati­ikkane­ton ei tarvitse laskea tul­lak­seen huippumatemaatikoksi 

    Tuos­ta tuli aivan vastikään Yle Puhe:lla keskustelua ja alku­peräi­nen ajatuk­sen isä oli myöhem­min kor­jan­nut että vai­htelu­väli har­joit­telu­a­jas­sa oli niin suur­ta että hänkin irti­sanou­tui 10000 tois­ton vaa­timuk­ses­ta minkä tahansa taidon oppimisen minkään­laisek­si mit­tarik­si ja rajak­si. 10000 askelta ei tee mestarikävelijää.

  97. Liian van­ha: Usein Bolt siis har­joit­telee turhaan! 

    Tai matem­ati­ikkane­ton ei tarvitse laskea tul­lak­seen huippumatemaatikoksi

    10 000 tun­nin teo­ri­as­ta tuli läh­es uskon­nolli­nen hur­mos Glad­wellin teok­sen ilmestymisen jäl­keen joskus 2008. Jois­sakin asiois­sa tutkit­tu fak­ta sivu­ute­taan hel­posti ja men­nään mutu sekä koke­mus­pe­rus­tais­es­ti. Glad­well on myös itse selitel­lyt asi­aa jälkikä­teen, kun usei­ta tutkimusvi­it­teitä on osoitet­tu väitet­tä kumoa­maan ja hän on itse toden­nut, että tämä ei päde ollenkaan esim. urheilus­sa. Alun­perin tämän teo­ri­an esitel­lyt psykolo­gi Eric­s­son tosin väit­ti, että ken­estä tahansa tulee mis­sä tahansa huip­pu, kun 10 vuodessa tekee 10 000 har­joi­tus­tun­tia. Oli sit­ten vaik­ka pianisti, lääkäri tai urheilija. 

    Yksi link­ki: https://www.ted.com/talks/david_epstein_are_athletes_really_getting_faster_better_stronger?language=en

  98. max: Tuos­ta tuli aivan vastikään Yle Puhe:lla keskustelua ja alku­peräi­nen ajatuk­sen isä oli myöhem­min kor­jan­nut että vai­htelu­väli har­joit­telu­a­jas­sa oli niin suur­ta että hänkin irti­sanou­tui 10000 tois­ton vaa­timuk­ses­ta minkä tahansa taidon oppimisen minkään­laisek­si mit­tarik­si ja rajak­si. 10000 askelta ei tee mestarikävelijää.

    Ei tuo 100000 mikään sään­tö olekaan vaan kuvaa sitä,että kaik­ki oppimi­nen perus­tuu osin har­jaan­tu­mis­ern ja mitä korkeam­malle tähtää,sitä enem­män on har­joitelta­va ja sitä kapeam­malle on suuntauduttava.

    Ei 100000 ole sään­tö vaan kuvaa. , sitä suur­ta työmäärää,jota huipuk­si tulem­i­nen vaatii.

  99. Matem­ati­ik­ka on ala, jos­sa aikaisem­pi opiskelu ei metk­itse mitaan. Joku on matemaatikko, joku toinen ei ole. Muil­la aloil­la on enem­man vaihtelua.

    t. Mikko

  100. Liian van­ha: Usein Bolt siis har­joit­telee turhaan! 

    Tai matem­ati­ikkane­ton ei tarvitse laskea tul­lak­seen huippumatemaatikoksi

    Niin minäkin joskus kuvittelin…

  101. Eräs poi­ka 1960-luvul­la oli todel­la kiin­nos­tunut autoista ja moot­tor­eista. Tytöt oli­vat pän­tän­neet ennen fysi­ikan koet­ta: “imu­tahti, puris­tus­tahti, työ­tahti, pois­to­tahti”. Sekä nuo tytöt että tuo poi­ka oli­vat saa­neet kokeesta kiitet­tävän arvosanan. Poikaa keljut­ti, ettei hänen innos­tunut har­ras­tuk­sen­sa näkynyt mitenkään arvostelussa.

  102. Yksi asia minkä koul­u­laitok­sen pitäisi opet­taa on kysymään kysymyk­siä — usein vas­tauk­sen löytämi­nen johonkin vaikeaan ongel­maan vaatii usein vain oikean kysymys­sar­jan esit­tämistä — on helpom­pi vas­ta­ta use­aan pie­neen kysymyk­seen kuin yhteen isoon.

    On tosi­aan tehnyt mieli sujah­taa luokkaan kuun­tele­maan ja kyselemään.

    Tämä tuli mieleeni tuos­ta, jos ker­ran opet­ta­ja, jon­ka pitäisi olla “malliop­pi­las” kokee että tun­neil­la pitäisi kuun­nel­la ja kysel­lä, ehkä tämä pitäisi olla kaikkien tun­tien tavoite.

    Ehkä arvosanat pitäisikin antaa osit­tain sen mukaan miten hyviä tai miten paljon aiheeseen liit­tyviä kysymyk­siä oppi­laat esit­tävät? Tun­ti­ak­ti­ivi­su­ushan on kai ollut jokin arvostelukri­teeri joskus, mut­ta joskus se vain tarkoit­ti viit­taamista ja vas­taamista. Osa arvosanas­ta tulisi siis kysymyk­sistä — osa taas vastauksista.

    Opet­ta­jan ja oppi­laan välisen dialo­gin kannal­ta olisi myös luon­te­vam­paa, jos lapselle varat­taisi­in oppitun­nil­la kyseli­jän rooli — ole­tushan lie­nee kuitenkin, että opet­ta­ja on näistä kahdes­ta se viisaampi.

    Toisaal­ta kysymys — vas­taus ‑dialo­gi myös avaisi opet­ta­jalle kyseisen lap­siryh­män omaa aja­tus­maail­maa ja aut­taisi tekemään tun­neista parem­pia, sekä hah­mot­ta­maan jos opetuk­ses­sa on tul­lut edet­tyä liian nopeasti ja jotain asioi­ta pitää selit­tää tarkemmin.

  103. Markku af Heurlin: Niin­minäkin joskus kuvittelin…

    Näitä lapsineroja,jotka kuvit­tel­e­vat osaa­vansa kaiken ilman koke­mus­ta ja harjoittelua.

    Har­joit­telu oike­as­sa elämässä mak­saa , esim pieni puute koke­muk­ses­sa mak­soi 50 miljoon­aa euroa .

    Vieläkin suurem­pa löy­tyy esim Ahlstom kaa­tui kokemattomuuteen

  104. Aikoinaan logi­ikan luen­nol­la tuli keskustelu­nai­heek­si tes­taakokoe osaamista ?

    Ei todel­lakaan, se tes­taa vain sen kuin­ka tarkasti henkilö on kyen­nyt vas­taa­maan kokeen arvosteli­jan käsi­tyk­sen mukaisesti

Vastaa käyttäjälle Sakke Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.