Freiburgiin olisi ollut hyvä tutustua teoreettisemminkin. Joku toinen olisi minun asemassani ottanut yhteyttä paikallisiin vihreisiin ja pyytänyt esittelyä, mutta toisaalta minä olen lomalla. Autoton ydinkeskusta näytti kuitenkin menestykseltä, maanantaiaamupäivänä väkeä oli kuin pipoa.
Ajattelin, että suunnistaakseen kohti Reiniä ei tarvitse karttaa. Sen kun menee länteen. Yleensä tämä onnistuu, mutta nyt päädyin umpikujaan. Lopulta yhytin kohdekaupunkiini johtavan, hyvän ja asfaltoidun pyöräreitin, jossa ei edes ollut paljonkaan turhia mutkia.
Reinin rantaa meni pääpyöräreitti mutta se oli taas hiekkapohjainen ja jopa välillä upottava, mutta en nyt viitsinyt takaisinkaan kääntyä. Viisitoista kilometriä siinä meni, kunnes pääsin sillan yli Ranskan puolelle.
Ranskan puolella meni hieno asfaltoitu, piikkisuora pyörätie suoraan Stasbourgiin pitkin kanavanrantaa, joka yhdisti Reinin ja Rhone-joen. Sitä ajoin 47 km, kunnes olin perillä. Asfaltti on erinomaista ja polkeminen siksi joutuisaa. Välillä tosin puun juuret olivat ottaneet mittaa asfaltista ja asfaltti oli viisaampana väistänyt. Täydet pisteet kaikesta muusta paitsi vaihtelevuudesta. Sitä oli kyllä yritetty kohentaa sillä, että puolessa välissä pyörätie vaihtoi vähäksi aikaa kanavan itäpuolelle. Siltojen alitusten kohdalla tarkastettiin, vieläkö etupyörä kääntyi.
Poljin suunnilleen samalla teholla kuin sitä Reinin hiekkapohjaista tietä, mutta nopeus on 40 % korkeampi. Päivä tyynessä pilviputaisessa säässä ja käytännössä ilman yhtään ylämäkeä. Siksi 105 km meni aika helposti. Tarkoitus on pitää Strasbourgissa vapaapäivä, pestä pyykkiä, ostaa seuraava kartta ja vähän kirjoitella.
(Kuvat näkyvät suurempina niitäklikkaamalla)
“Tätä oli aika tylsä polkea. Mallia on otettu kuuluisasta Tonavan pyörätiestä, jota pitkin pääsee Mustalle merelle, mutta jotain tästä puuttuu.”
Alkaako saksalaisten lomakausi vasta elokuussa? Ehkäpä silloin on tuolla pyörätiellä muita kulkijoita ja väkeä enemmän.
Jokivarren valokuvaa katsottuani olen ihan samaa mieltä: tylsä. Ainakin kevyen liikenteen väylät (pyöräteineen) välillä Lauttasaari-Westend, ja Pikku Huopalahti-Munkkiniemi-Otaniemi voittavat maisemillaan (veden yli) tuon näkymän mielestäni ylivoimaisesti, mennen tullen!
Missäpäin Rein-jokea ovat ne kuuluisat linnat? Onko yhtäkään vielä näkynyt? Entä jokiliikenne, onko siitä havaintoja? Se taitaa korvata sentään aika monta rekkaa …
Katsoin kuvaa kävelykeskustasta. Siellä on skä raitovaunuliikennettä että ainakin yksi pakettiauto huoltoliikennettä.
Näissä kävelyalueisa on paikllaan teittu epädogmaattisuus.
Kun tarkemmin katselen, niin tuo pakettiauto näyttäisi Mersun Unimogilta. Saattaa hyvinkin olla liikennelaitoksen huoltoauto vaihteita tai niiden ohjausjärjestelmiä huoltamassa tms.
Ja sitten taas raitiovaunut tuovat fillareiden ohella tuonne kävelykeskustaan ne ihmismassat.
“Missäpäin Rein-jokea ovat ne kuuluisat linnat?”
Linnat ovat pohjoisempana välillä Bingen — Koblenz. Tällä pätkällä myös kuuluisat viinialueet.
Tuollaisia metsässä kulkevia fillariteitä toivoisi Suomeenkin. Kun ajattelee tunnetta fillaroida metsäreittiä vs. moottoritien vierustaa niin ero on positiivisuuden puolesta noille metsäreiteille tai järvenrantareiteille Suomen oloissa.
Metsän keskellä kulkeva fillaritie on unelma vastatuulen sattuessa,