Beuron — Donaueschingen

Beuron - Donau Eschen

Olin päät­tänyt heit­tää molem­mat puh­jen­neet renkaat men­emään ja ostaa uudet, mut­ta pakko­han ainakin toinen oli paika­ta, kos­ka muuten olisin ollut täysin neu­vo­ton, jos kumi puhkeaa taas. Siinä ensim­mäisenä puh­jen­neessa oli niin pitkä reikä (5mm), ettei sitä kan­nat­tanut paika­ta. Se ei myöskään voin­ut olla seu­raus­ta mis­tään terävästä, kos­ka jos olisi, päällysren­gas olisi myös riekaleina. Ren­gas oli saanut siipeen­sä, kun jyrkässä alamäessä asfalt­ti lop­pui ja töyssy löi van­teille. Ilmanpaine!

Olin suun­nitel­lut lähteväni aikaisin, kos­ka sääen­nuste uhkasi vas­tatu­ulen heräävän iltapäiväl­lä. Aikaa tuh­lau­tui yri­tyk­si­in liit­tää val­oku­via blogi­in tai saa­da blogikir­joi­tus­ta ylipään­sä lähtemään. Sit­ten leikin aika pitkään avaimen piil­lo­tus­ta itseni kanssa, mut­ta lop­ul­ta voitin ja pal­jastin ove­lan kätkön kumin­paikkausvä­lineistön joukosta.

Hotel­lis­sa oli myös kak­si nuor­ta miestä pyöräi­ly­varusteis­sa. Ker­toi­vat ole­vansa menos­sa Istan­bu­li­in. Ei niin mah­do­ton hom­ma kuin miltä se ensin kuu­losti. Aja­vat Tona­van pyöräti­etä alas Bukaresti­in ja siitä on sit­ten aika pieni hujaus Istanbuliin.

Tänään olisi kan­nat­tanut käyt­tää pyöräti­etä. Ensin päätie nousi 170 metriä laskeu­tu­ak­seen takaisin. Pyörätie olisi kiertänyt har­jan­teen jokea seu­rat­en. Min­un piti olla Tut­tlin­genis­sa paljon aikaisem­min, mut­ta olin vas­ta louna­saikana. Ostin kak­si sisären­gas­ta ja kar­tan ja sain lop­ul­takin kun­non paineet (9 bar) renkaisi­in. Lounas­tin yhdessä eläk­keel­lä ole­van sak­salaisen opet­ta­jan, 70 v. joka oli menos­sa Tonavaa alaspäin tehden suun­nilleen saman­laisia päivä­matko­ja kuin minäkin. Toiv­ot­tavasti minäkin 70-vuo­ti­aana pystyn samaan.

Häm­mästyk­sek­seni Tona­va saa­pui uud­estaan laakeaan, mata­laan laak­soon. Ymmär­rän kyl­lä, miten vuo­ril­ta tule­va joki kaivaa itselleen syvän uoman, mut­ta en sitä, miten se mur­tau­tuu yhdestä laak­sos­ta kallion läpi toiseen. Jokin täl­lä on ollut joskun ihan eri tavalla.

P1000701
Paikalliset eivät ehkä täysin ymmärtäneet ilmaisua Aja­tusten Tonava

Tut­tlin­genis­sä irtaan­n­uin Baseli­in menevästä pääpyöräre­itistä ja suun­tasin kohti länt­tä, vaik­ka kal­jatar­jous oli kyl­lä noteerattu.

Olin aikeis­sa pitää Donau­s­eschin­genis­sä vain taukoa ja jatkaa län­teen. Olin päät­tänyt ajaa maanti­etä pitkin. Tie oli varsin vilkas ja sik­si vähän ikävä ajaa. Ikävämpi yllä­tys oli tietyö ja sen kiertämi­nen, joka toi pait­si kahdek­san kilo­metriä lisä­matkaa tuot­ti myös päivän toisen ison nousun.

Yhtään muu­ta pyöräil­i­jää en reit­il­lä näh­nyt. Se on merk­ki huonos­ta valin­nas­ta. Lop­ul­ta päätin siir­tyä pyöräre­it­ille, joka osoit­tau­tui hyvälaa­tuisek­si asfaltik­si, tosin aika mutkit­tel­e­vak­si reitik­si, kuten aina. Per­ille seit­semän mais­sa. Lyhyt päivä­mat­ka, 64 km. Olisi kan­nat­tanut ajaa koko päivä pyöräre­it­te­jä pitkin, toisin kuin eilen.

P1000703
Ihan kiva hotel­li, siksens.

 

18 vastausta artikkeliin “Beuron — Donaueschingen”

  1. Olen ikäni haaveil­lut kohtu­ullisen hyvistä ja halvoista ilmat­tomista renkaista.

  2. Ren­gas­rikko­ja tapah­tuu paljon, jos käyt­tää tarkoituk­seen sopi­ma­ton­ta ren­gas­ta. Maantiepyörän ohuet renkaat on tarkoitet­tu nopeaan ajoon kevyel­lä lastil­la ja retkeilypyöräi­lyyn on ole­mas­sa trekking-renkaat, jot­ka kestävät enem­män kuor­maa ja ovat pak­sumpia, jol­loin jous­to­vaiku­tus on aivan eri tasol­la eikä pieni rosoisu­us tai kantta­reet haittaa.

  3. “Ren­gas oli saanut siipeensä”

    … lennokas­ta menoa… nämä kieliku­vat kan­nat­taa kor­ja­ta, kun edi­toit blo­gin kir­jak­si ja julkaiset sen.

  4. Tämä blo­gi on kyl­lä mah­ta­va, kiitos että jak­sat päivit­tää ja kuvia latailla.

  5. Aja­tusten Tona­va vir­taa; elämän ruuhkavu­osia viet­tävänä (per­heessä sekä uhma- että mur­rosikäisiä, liikaa aikaa töis­sä jne..) voi vain haaveil­la tuol­lai­sista fil­lariretk­istä ja van­hana taas ei jak­sa tai ole hengis­sä. Nuore­na ei tajun­nut lähteä, kun bile­tys oli tärkeäm­pää ja rahat aina loppu.
    Vai­h­toe­hto olisi var­maankin ostaa laatikkopy­örä, paka­ta nuorim­mat lapset kyyti­in ja myy­dä tei­ni-ikäiset orjaksi.

    Kun sin­ul­la on mah­dol­lisu­us tuol­laiseen ret­keen, niin kir­joit­ta­mal­la siitä tar­joat irtau­tu­misen mah­dol­lisu­u­den myös kaltaisel­leni elämän­sä orjalle 🙂

  6. Ris­to Pel­to­la:
    “Ren­gas oli saanut siipeensä”

    … lennokas­ta menoa… nämä kieliku­vat kan­nat­taa kor­ja­ta, kun edi­toit blo­gin kir­jak­si ja julkaiset sen.

    Sanoitkin jo, ettet ole tekemässä näistä kir­jaa, mut­ta minä silti kan­natan näitä kieliku­via. Käyt­tämäsi kie­lenkin takia blo­giasi on haus­ka lukea. Juuri kek­seliäät ja yllä­tyk­sel­liset ilmaisun tavat ovat luk­i­jalle paras­ta. Kie­lenkäyt­töä on tässä maas­sa nor­mitet­tu ihan liikaa ohi elämyk­sel­lisyy­den ja elävyy­den. Hyvää matkaa!

  7. Osmo Soin­in­vaara:
    Aika vähän näitä matkak­er­to­mus­sivu­ja kyl­lä luetaan. 

    Nyky­isin ihmisil­lä on lie­nee paljon enem­män luet­tavaa kuin koskaan aiem­min, kos­ka koko ajan kir­joite­taan aina vain lisää. Vaik­ka luku­taitoisia on yhä enem­män maa­pal­lon väestön kas­vaes­sa, kas­vaa myös kir­joi­tus­taitois­t­en joukko. Kun ote­taan huomioon lisäk­si edes­men­neit­ten kir­joit­ta­jien tek­stien pitu­us ja lukumäärä voinee jokainen kir­joit­ta­ja olla tyy­tyväi­nen, jos hänel­lä ylipäätään tyy­tyväisiä luk­i­joi­ta yhtään riittää. 

    Näitä matkak­er­to­mus­sivu­ja on kyl­lä min­unkin mielestäni ihan muka­va lueskel­la, varsinkin jos ne ker­to­vat alueista, jois­sa ei ole itse tul­lut käy­tyä, ja vaik­ka pöy­däl­lä on odot­ta­mas­sa pak­su, mut­ta hil­jalleen ohene­va pino muu­takin luettavaa!

    Sitä­pait­si: “Wenn jemand eine Reise tut, so kann er was erzählen!” Tuo sanon­ta­han, vaik­ka van­ha on, jo suo­ras­taan kai läh­es velvoittaa …

  8. … eikä tärkein­tä ole aina vält­tämät­tä edes pelkästään uusien seu­tu­jen kuvaus (löytöretkeil­i­jöi­den tai maanti­eteil­i­jöit­ten tapaan), vaan vähin­tään yhtä tärkeä on itse tari­na! (Nyky­isin myös niitä höys­tävät kuvat.)

    Hyvien tari­noiden merk­i­tys on ihmiskun­nan his­to­ri­as­sa valtava!

  9. Stra­va heat mapista voi kat­soa mitä reit­te­jä pyöräil­i­jät suosivat.

  10. Itsekään en ole ehtinyt luke­maan kun olin pyöräilemässä.

    Suosin nykyään 50 mil­lisiä sileitä kume­ja 5 barin paineel­la. Painavampia, mut­ta rul­laa läh­es maantierenkaan verois­es­ti sileäl­lä tiel­lä ja toimii paljon parem­min muil­la alus­toil­la. Ja kun­non paineet saa käsipumpulla.

  11. eeaa: Sanoitkin jo, ettet ole tekemässä näistä kir­jaa, mut­ta minä silti kan­natan näitä kieliku­via. Käyt­tämäsi kie­lenkin takia blo­giasi on haus­ka lukea. Juuri kek­seliäät ja yllä­tyk­sel­liset ilmaisun tavat ovat luk­i­jalle paras­ta. Kie­lenkäyt­töä on tässä maas­sa nor­mitet­tu ihan liikaa ohi elämyk­sel­lisyy­den ja elävyy­den. Hyvää matkaa!

    Tot­ta. Onhan ole­mas­sa myös Pega­sos, siivekäs hevo­nen, kreikkalaisen mytolo­gian tun­ne­tu­in hahmo.

    Tuo siivekäs ren­gas tuli vähän yllät­täen, siitä ei ole ollut mitään puhet­ta, ja sit­ten yhtäkkiä ren­gas sai siipeensä.

    Mut­ta sovi­taan niin, että Osmon mytol­o­gisel­la pyöräl­lä renkail­la on siivet.

  12. Osmo Soin­in­vaara:
    Olen ihan siipi maas­sa havait­tuani kyt­täneeni ontu­vaa kielikuvaa.

    Se on ihan ymmär­ret­tävää, kos­ka onhan mielestäsi musta­lai­sis­takin mak­set­tu tapporahaa.

  13. Osmo Soin­in­vaara:
    Olen ihan siipi maas­sa havait­tuani kyt­täneeni ontu­vaa kielikuvaa.

    Ei mitään, jat­ka vain kohti uusia seikkailu­ja. Hyvä että pääsit ter­veenä koti­in Saha­ran hel­teistä ja välil­lä kipeänäkin.

    Tuo 10.7. rapor­toimasi kylmän ja hel­teisen ilma­mas­san kohtaami­nen on mie­lenki­in­toinen: Olin samana aamu­na Hvarin saarel­la Kroa­t­i­as­sa, ja tun­tui kuin Nep­tunus olisi saanut rai­voko­htauk­sen. Kolme päivää myöhem­min näin Budapestis­sä val­tavasti saman myrskyrin­ta­man kaatamia puita.

  14. Hil­jat­tain kävin Eestis­sä noin 500km mit­taisel­la fil­lariretkel­lä. Kärsin matkan aikana 7 ren­gas­rikkoa. Viimeinen, tot­takai, kolme kilo­metriä ennen kotiovea. 

    Kaik­ki ren­gas­rikot oli­vat samankaltaisia, aivan pienen pieniä reik­iä. Niin pieniä, että niiden havait­sem­i­nen pump­paa­mal­la ja sit­ten kuu­lostelu kor­val­la tai nk. ylähu­ulel­la oli mah­do­ton­ta. Vas­ta veteen upot­ta­mi­nen pal­jasti reiän. Syykin selvisi. Ajoimme noin 50km pätkän van­haa rat­apo­h­jaa, joka aiemp­ina vuosi­na on ollut hyväkun­toinen mut­ta nyt alkukesän sateet oli­vat syöneet sorap­in­nan ja alta pal­jas­tui siel­lä tääl­lä karkeam­paa moree­nia. Se söi uuden­veroiset Con­ti­nen­tal­in 28mm renkaat ker­ta­heitol­la oikeista paineista huoli­mat­ta. Pis­to­suo­jauk­seen syn­tyi mikroskoop­pisen pieniä repeämiä, joista meni sateessa pieniä kiven­mu­ru­ja läpi.

    Min­ulle oli melkoinen yllä­tys, että nor­maa­likau­pas­sa myytävien paikkara­sioiden liima (oikeas­t­aan vulka­nisaat­tori) ei toimin­ut. Paikat vuo­ti­vat poikkeuk­set­ta. Ilmeis­es­ti uuden tyyp­pi­sis­sä sisärenkaissa (tässä Con­ti­nen­tal) on niin vähän luon­nonku­mia, että vulka­nisoin­ti ei toi­mi. Jos joku kek­sii parem­man seli­tyk­sen otan sen mielel­läni vastaan. 

    Vai­mon pyörän vas­taavi­in 37mm renkaisi­in ei tul­lut onnek­si yhtäkään reikää. Tiedän nyt mil­laiset renkaat halu­an seu­raavaan retkifillariini.

Vastaa käyttäjälle Ree-vitamiiniä purkista Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.