Pyöräily

München – Augsburg

Tämän kesän pyöräretkeni suuntautuu jonnekin Alppien pohjoispuolelle. Reitti ei ole vielä selvä, koska siihen vaikuttaa sää. Alku- ja loppupisteet ovat joka tapauksessa Münchenissä.

Alun perin minun piti lentää Milanoon, pörrätä vähän aikaa Pohjois-Italiassa ja polkea Prahaan, mutta sääennuste (36 Co) pakotti viimehetken muutokseen. Käytin ensimmäisen kerran Airshells –laukkua. Se oli ahtaampi kuin luulin ja jouduin irrottamaan ohjaustangon kokonaan ennen kuin fillari mahtui. Voi olla, että satulan irrotus oliksi riittänyt, mutta alkoi tulla kiire enkä ehtinyt vaihtoehtoisiin kokeiluihin.

Münchenissä en ollut ainoa, joka odotti pitkään isoja laukkuja. Joukko nuoria suomalaisia hiihtäjiä odotteli rullasuksiaan. Harjoitusleiri Italiassa (!).

Pyörän sain nopeasti kasatuksi, mutta oli vaikeuksia löytää paikka luovuttaa se laukku. Pidän enemmän ihmisistä, jotka sanovat, etteivät tiedä kuin yrittävät auttaa ja neuvovat väärin. Kaivoin tiedon sähköpostiviestistä, mutta aikaa tärvääntyi ja aurinko alkoi suunnitella laskeutumista. Mutta oma vika: tarkka ohje oli sähköpostiviestissä.

Seuraava ongelma oli päästä pois lentokentän alueelta. Olin katsonut sen opencyclemapsin kartasta ja reitin piti olla helppo, mutta maastosta en sitä löytänyt. Joka suunnassa oli vastassa moottoriliikennemerkki tai peräti aita. Kysyin neuvoa lukuisilta ihmisiltä, jotka sanoivat yhtenevästi, ettei sellaista reittiä ole. Ota juna. Lopulta järki voitti ja alistuin ottamaan junan, 13,20 euroa.

Hotellissa avasin sen pyöräilykartan uudestaan ja helppo se reitti olikin. Olin aivan pyörätien alun kohdalla kysynyt neuvoa sitä saamatta – ja tunnistamatta pyörätietä pyörätieksi. Olikohan sitä lainkaan olemassa?

Söin illallisen kreikkalaisessa ravintolassa, jossa puhuttiin äänekkäästi kreikkaa. Tunnistin vain yhden sanan: eurosta oli puhe.

Tiistaina alkoi sitten varsinainen polkeminen. Piti tulla hyvin helteinen päivä, 32 astetta. Viisas olisi jäänyt Müncheniin katsomaan kaupunkia, mutta kun Ilmatieteen laitos ennusti auringon menevän pilveen ja jopa armahtavaa sadetta, lähdin kohti Augsburgia.

Kaupungista ulos suunnistaminen on aina paljon hankalampaa kuin sisään polkeminen ja niin oli nytkin. Olin vaihtanut pyöräilykartan navigaattoriini ja seurailin sen opastamana rauhallisia pikkuteitä.

P1000636

Ei tullut sadetta eikä edes pilviä. Matkanteko oli käsittämättömän hidasta. Tasaisessa maastossa tyynellä säällä normaalilämpötilassa tuo 80 kilometrin matka olisi mennyt nopeasti, mutta nyt piti pysähdellä yhtenään ja ne pienetkin mäet olivat yhtä tuskaa. Juomapulloista join vettä ja urheilujuomaa yhteensä 4,25 litraa. Silti hotelliin tullessa oli hirveä jano.

P1000639

Augsburgista ehdin todeta, että sen liikenne perustuu hyvin voimaperäisesti ratikoihin, joita on joka puolella ja jotka ovat paljon helsinkiläisiä pidempiä. Keskustan katutilasta on varattu ratikoille huomattava osa. Raideleveys on sama.

Illansuussa ukkospilvet näyttivät ryhmittyvän hyökkäysmuodostelmaan.

36 thoughts on “München – Augsburg

  1. Antoisaa matkaa! Odotan innolla matkakuvauksia.

    Olen pari kertaa fillaroinut etelä-Helsingistä Vantaan lentokentälle, ja helposti se ei täälläkään käynyt sillä matkaan on sisältynyt sisältynyt ajamista väärään suuntaan pitkin moottoriliikennetien laitaa, työmaiden ylittämistä, aidan ylitse kiipeämistä ym. maastoesteitä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Turvallista ja mukavaa matkaa. Toivotaan, että kelitkin muuttuvat paremmiksi.

    Tänä kesänä ei ole Suomessa päässyt helteisiin tottumaan. Nestetasapaino on varmasti koetuksella 30C lämpötiloissa. Tumma virtsa tietää voimatonta oloa. Mineraalivesi imeytyy hyvin ja sitä voi lutkuttaa alas vaikka ei janottaisikaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  3. Kun nyt tuolla suunnalla olet menossa, niin kannattaa harkita Ulmissa pysähtymässä. Münster on ihailemisen arvoinen kirkko ja pyörähdys mukavassa kävelykeskustassa on helposti pienen hengähdystauon arvoinen.

    Hotel Anker / Spanischer Weinstube aivan tuon maailman korkeimman kirkon kupeessa oleva pieni majatalo mainostaa palveluitaan erikseen pyöräilijöille.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  4. “Harjoitusleiri Italiassa (!).”

    Kenellä olisi varaa pitää leiri suomessa tänä päivänä? Jokin raja on vanhempien maksukyvylläkin. Pakko lähteä ulkomaille leireille. Suomen hintoja ei kestä kenenkään perse.

    Hallitus tekee kaikkensa ajaakseen loputkin lomailijat ulkomaille. Viimeiset linnakkeet sortuva, kun mökit, veneet, mp:t ja asuntovaunut menevät verolle. Kaikki leirit ja lomat on pakko viedä ulkomaille. Mieluusti sitä tuhlaisi kotimaassa, mutta siihen ei ole varaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  5. Mikset suuntaa pyöräretkeäsi pohjois Suomeen? Erno Paasilinna polki kerran Suomen halki ja kirjoitti siitä kirjan. Torniojokilaakso on esimerkiksi hyvä laboratorio vertailla olosuhteita ja elinoloja kummallakin puolen rajaa. Sa moin pyörällä pääsee myös pohjois Norjaan , jossa on melkoinen taloudellinen boomi .

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Pohjois-Suomessa pitäisi kulkea teltan ja makuupussiin kanssa, koska etäisyydet ovat todella pitkiä koska maa on käytännössä asumaton. Sitäkin olen tehnyt, mutta nykyisellä kalustolla ei onnistu.
      Lisäksi Suomessa pyöräily on vaarallista, koska toisin kuin muualla, Suomessa auto saa ohittaa fillarin niin läheltä kuin uskaltaa, ja jotkut uskaltavat 10 cm:n etäisyydellä. Muualla minimietäisyys on metri ja sitä myös noudatetaan. Pyöräilystä katoaa nautinto, kun pitää pelätä hlluja autoilijoita, jotka ottavat tästä Suomen eritysvapaudesta kaiken irti.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

    1. Ajan maantiepyörällä, Ridley, ja kaikki tavarani ovat repussa, ohjaustankolaukussa ja satulan alla olevassa laukussa. Tämä tekee maantiepyörästä traktorin, mutta se on silti parempi kuin Nishikin retkipyörä, jollainen minulla vanhastaan myös on. Renkaat ovat 23 millin renkaat, eikä niissä ole mitään erityistä pistosuojausta.
      Ridleyni erikoisuuksiin kuuluu, että Helsingin kadun pyöräkauppias asensi siihen eteen triplavaihteen, josta on kyllä ollut paljon hyöltyä nyt kun painoa on enemmän.
      Kotimaassa pumpatut paineet eivät oikein riitä, koska painoa on nyt enemmän, mutta mistä saada lisää. Huoltoasemilta saa vain viisi ilmakehää ja minä tarvitsisin nyt liki kymmenen.
      Jos läht5ee Itä-Eurooppaan tai Suomeen, pitää teiden huonon kunnon vuoksi ottaa vähintään 25 mm renkaat, 28 mm, jos tilaa on.

        (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  6. Osmo Soininvaara:
    Lisäksi Suomessa pyöräily on vaarallista, koska toisin kuin muualla, Suomessa auto saa ohittaa fillarin niin läheltä kuin uskaltaa, ja jotkut uskaltavat 10 cm:n etäisyydellä. Muualla minimietäisyys on metri ja sitä myös noudatetaan. Pyöräilystä katoaa nautinto, kun pitää pelätä hlluja autoilijoita, jotka ottavat tästä Suomen eritysvapaudesta kaiken irti.

    Älä sitten ikinä mene pyörällä Ruotsiin. En ole ikinä sitä maata ja sen Volvo-kuskeja niin vihannut kuin pyöräiltyäni siellä viikon kesällä 2008. Ruotsin ja Tanskan välillä on valtava kulttuuriero. Pyöräilijän paratiisi ja helvetti naapureina.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  7. Kotimaassa pumpatut paineet eivät oikein riitä, koska painoa on nyt enemmän, mutta mistä saada lisää.

    Kannattaa hankkia pieni CO2 pumppu ja hiilihappopatruunoita, maksavat pari euroa ja ovat erittäin hintansa arvoisia kun joskus tarve tulee.

    Saksassa, Pohjois-Italiassa ja Ranskassa on tosiaan mukava pyöräillä. Kaikkea on aina paljon pienen matkan päässä. Ja edullisesti. Suomessa on lähinnä metsää ja ABC-asemia 200km välein.

    Erittäin hienoa seutua tuo koko Alppien pohjoispuoli.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  8. Tässä yksi vinkki jokaiselle Saksaan tutustuvalle, kaupunkisuunnittelustakin kiinnostuneelle, myös Osmolle:
    Rothenburg ob der Tauber.

    Siinäpä vasta on inhimillisen, ihmislähtöisen mittakaavaan rakennettu, kiva kaupunki, johon saatoin itse tutustua tosin jo jokunen vuosikymmen sitten. Tuo, sotien melskeistä huolimatta, hyvin säilynyt keskiaikainen kaupunki teki silloin todella positiivisen vaikutuksen, jonka muistan kohtalaisen hyvin vieläkin. Yhden ainoan käynnin perusteella voinen mainiosti suositella käymään paikalla, jos sielläpäin sattuu liikkumaan.

    Rothenburg löytynee helposti, jos jatkaa Ulmista pohjoiseen n. 140 kilometriä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  9. Mukavaa lukea taas matkakertomustasi. Saksa on kyllä monessakin mielessä ihanteellinen pyöräily-, ja pyöräretkimaa omaankin muutamaan retkikokemukseeni siellä perustuen: Ehkä tärkein on hyvä pyöräilyinfra ja – info, pyöräilyasenteet ja loistava palvelutaso. Tiheään asutussa maassa ei kauaa tarvitse majapaikkaa, kauppaa tai välipalakahvilaa etsiä eikä yöpaikkaa etukäteen varailla.(Zimmer frei) Ja nyt sitten tulevat vielä sähköpyörät….eli pysyvä myötätuuli/alamäki!Ja sadepäivänä pyörä vaan sujuvasti paikallisjunaan ja lähimpään suurempaan kaupunkiin retkeilemään esim. museoihin.
    Hyvää jatkoa retkellesi

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  10. Suomessa kieltämättä on pelottavampaa ajaa maantien laitaa, jos ei ole kunnon piennarta. Vain Puolassa on pelottanut enemmän, siellä tosin vaaraa aiheuttaa teiden kapeus ja vilkkaus, ei pelkästään autojen kuljettajat. (jos kaksi rekkaa kohtaa tiellä jonka leveys on 2 rekkaa + alle 2 metriä, ei siinä pyöräilijälle paljon tilaa jää).

    Itse laittaisin maantiepyöräänkin jotkin laukut taakse alas, niin ei muutu pyörä traktoriksi. Ei tosin maantiepyörissä aina kaikkein simppelein homma, mutta onnistuu toki (jos on aikaa valmisteluihin). Mitä hienompi runko, niin sitä hankalammin. Pahimmillaan joutunee pulttaamaan suoraan akseliin ja jarruihin (=ainoat paikat joita voi varmasti kuormittaa).

    Toisaalta en osaa olla pyöräretkellä ilman telttaa ja retkikeitintä, mulla on päiväretkilläkin yleensä enemmän tavaraa mukana kuin Osmolla.

    Jos mukana on kompassi, niin voi kokeilla huvikseen suunnistaa sillä, ilman karttaa. Se onnistuu Saksassa (koska tiet harvemmin loppuvat), ja pääsee tosi erilaisiin paikkoihin kuin tarkoituksella. Ajelin joskus Hollannin rajalta Münsteriin “suoralla suunnalla”, kokemus oli hauska. (Hollannissa kikka ei toimi, koska siellä pyöräreitit ja opasteet on liian hyvät, Suomessa ei toimi kun liian harva tieverkko, Puolassa taas on liikaa umpikujia. Muualla en ole kokeillut). Etenemiseen ko. tapa on huono, mutta jos ei ole erityisesti menossa mihinkään…

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  11. AV:
    Olen pari kertaa fillaroinut etelä-Helsingistä Vantaan lentokentälle, ja helposti se ei täälläkään käynyt sillä matkaan on sisältynyt sisältynyt ajamista väärään suuntaan pitkin moottoriliikennetien laitaa, työmaiden ylittämistä, aidan ylitse kiipeämistä ym. maastoesteitä.

    Mulla oli tapana, kun asuin Vantaalla käydä pari kerta vuodessa fillarilla lentokentällä. Kyllä sinne ainakin Tikkurilan suunnasta pääsee aika helposti jos ajaa sitä vanhaa tietä pitkin, mutta ymmärrän jos ekaa kertaa on liikkeellä sellaisessa paikassa että eksymisen vaara on aika suuri. Kävin terminaalin baarissa parilla kaljalla ja ihailin kauniisti pukeutuneita naisia, Suomessa kun aika monella on vielä tapana kun lähdetään lentomatkalle, pukeutua ykkösvaatteisiin;)

    Itse en ole pitkän matkan pyöräilyä harrastanut. Joskus on ollut haaveena fillaroida Baltian maissa. Onkohan siellä autoilijoiden ajotavat siistiytyneet sitten 1990-luvun, että uskaltaisi lähteä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  12. Osmo Soininvaara:
    Lisäksi Suomessa pyöräily on vaarallista, koska toisin kuin muualla, Suomessa auto saa ohittaa fillarin niin läheltä kuin uskaltaa, ja jotkut uskaltavat 10 cm:n etäisyydellä. Muualla minimietäisyys on metri ja sitä myös noudatetaan. Pyöräilystä katoaa nautinto, kun pitää pelätä hlluja autoilijoita, jotka ottavat tästä Suomen eritysvapaudesta kaiken irti.

    Itselläni on muutaman vuoden takaa päinvastaisia muistoja ja lähinnä hiukan hävetti, kun iso kuorma-auto jarrutti taakseni odottaakseen sopivaa ohituspaikkaa missä pystyi jättämään auton ja minun väliin lähes kaistan verran tilaa.

    En epäile, etteivätkö jotkut autot joskus ajaisi hyvinkin läheltä mutta en nyt lähtisi yleistämään. Itse en myöskään yleistä, etteikö tuollainen läheltä ajaminen olisi mahdollista vaikkei sitä itselleni kertaakaan tuolla reissulla tapahtunutkaan.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  13. Minkä takia pyörä pitää ottaa mukaan? Eikö perillä voi vuokrata tai ostaa halvalla marketista?*

    *tämähän on siis vittuilua sille idealle, että autoja voi vuokrata tai käyttää yhteiskäyttöautoa. Miksi siis ei pyörää? Ne, jotka ajavat paljon autolla tietävät, että ajomukavuudella on väliä ja myös turvallisuusvarusteilla ja auton kestävyydellä.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  14. CO2-patruunat ovat reissukäytössä ikäviä kun a) paineastioita ei saa kuljettaa lentokoneessa ja b) rengas tyhjenee nopeammin kuin tavallisella ilmalla täytetty (lateksisisäkumi menee vuorokaudessa typötyhjäksi). Itse olen päätynyt Lezyne-merkkiseen painemittarilla varustettuun minijalkapumppuun (Micro Floor Drive HPG), josta irtoaa vielä siedettävällä nysväyksellä hyvin ne reilut 8 baaria. On vastaavia kelvollisia varmaan muitakin. Tarpeen mukaan pakaaseissa sitten myös täysikokoinen jalkapumppu ja/tai CO2-systeemit.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  15. Onkohan Marko Hamilo käynyt samassa Ruotsissa kuin minä? Ole parhaillaan Ruotsissa viikon pyöräretkellä ja poikkeuksetta autot ohittavat kaukaa. Jos vastaantulijoita ei näy, ne menevät kokonaan toiselle kaistalle ja jos vastaatulijoita on, väistävät niin pajon kuin on turvallisesti mahdollista.

    Toinen juttu: minuakin ihmetyttää se, että esim. Osmo kantaa mieluummin reppua kuin sivulaukkuja. Miksi? Sehän painaa, hiostaa ja nostaa painopistettä eli kolme haittaa. Mitä hyötyjä?

    Touko Mettinen
    Ruotsi

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  16. Maantiepyörään suosittelen suoraan satulatolppaan kiinnitettävää tavaratelinettä. Alu-teline painaa noin kilon, ja kuormaa saa max 9 kg. Ajoin kesäkuussa reissun saksassa ja ranskassa ja tuo toimi mainiosti.
    On tosin vaihdettava hiilikuitutolppa metalliseen, hiilaritolppaan en itse luottanut.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  17. Countryboy:
    Vihreät näyttävät etääntyneen luonnosta. Eikä teltta enää kelpaa. Ei Torniojokilaakso niin kauheaa ole, majoitustakin löytyy. Olisi hyvä tutustua myös suomalaiseen todellisuuteen.

    Sori vaan nyt, mutta Lapissa ei paria hiihtokeskusta lukuunottamatta ole tarjolla modernia majoitusta. Pikapikaa kyhättyjä hirsimökkejä 90-luvun telkkareineen (tämä varustus oli myös v. 2013 Saariselällä). Palveluista puhumattakaan.

    Tornionjokilaakso ei lohenkalastajaa lukuunottamatta tarjoa oikein yhtään mitään. Oikein kovapäiselle retkipyöräilijälle toki haastetta, mutta massoille ei mitään.

    Lausahduksesi “vihreät näyttävät etääntyneen luonnosta” on huvittava.

    Koko Suomi on etääntynyt luonnosta ja hyvä niin.

    Nykypäivän metsästäjä istuu passissa sähkölämmitteisissä tamineissa, näppäillen iphonella viestiä feisbuukkiin ja samalla vilkuillen GPS-koirahybridiään, että joko kohta lämpökamerakiikariautomaattikiväärillä voisi ammuskella jotain. Yöksi ajetaan katumaasturilla “lodgelle” tai vähintään mökille. Pentagonin rahoittama “magic bullet” ohjautuu itsestään kohteeseen, joka tulee tekemään ensi vuosikymmenellä metsästyksestä tylsää.

    Nykypäivän kalastaja ei syö kalaa, vaan pelkästään rääkkää sitä ja ajelee satojen kilometrien päähän nauttimaan tästä “elämyksestä”. Toki 70-vuotiaat naavaparrat vielä syövät haukea. Mutta eivät kauaa.

    Silloin “ennen wanhaan” luonto ei ollut harrastus. Silloin luonnosta otettiin lisäsärvintä pöytään. Se ei ollut harrastusta, vaan pakollinen osa elämää. Silloin ei ajettu satojen kilometrien päähän, vaan mentiin lähimetsään tai lähijärvelle. Kävellen, polkupyörällä tai veneellä. Autoja ei ollut kuin harvoilla.

    Verkkokalastajien keski-ikä lienee 60-70 vuoden kieppeillä. Nuoria ei kiinnosta kalastaminen, eikä kalan syönti. Metsästyskin on aika nolo harrastus, kuten muukin “äijäily”.

    Minun ikäluokkani (80-luvulla syntyneet) vielä harrastaa “eräilyä” aikalailla, mutta vuonna 2015 syntyneet eivät tule sitä enää harrastamaan, kun ei välttämättä edes isoisäkään ole harrastanut.

    Suomalainen todellisuus on sisällä istumista ipäd kourassa ja teeveen pauhatessa taustalla. Vauvasta vaariin. Maalla ja kaupungissa sama meininki.

    Tervetuloa vuoteen 2015, Countryboy.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  18. No tältä voi näyttää Helsingistä. Itse olen kyllä tavannut nuoria teltassa yöpyjiä Lapissa.
    Pyöräretken kohteeksi Saksassa voisin suositella Rugenin saarta. Siellä on hyvät pyöräreitit ja hienot hiekkarannat. Ajelin siellä viime kesänä. Mielenkiintoinen tienviitta oli se, jossa luki “Finnische krieger”, suomalaisen sotilaan hautamuistomerkki 200 vuofrn takaa.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  19. Ree-vitamiiniä purkista:
    Minkä takia pyörä pitää ottaa mukaan? Eikö perillä voi vuokrata tai ostaa halvalla marketista?*

    Ei voi. Ei ole tarjontaa.

    Tuollainen hiilikuituinen maantiepyörä painaa 7-8kg ja kulkee lentolaukussa helposti, olen sellaisen usein kuljettanut, laukkuun mahtuu myös kypärä, kengät + vaatteita.

    Monesta kaupungista on hyvin hankala löytää pyörävuokraamoa, tai jos onkin niin tarjonta on sitä perus markettipyörää.

    Olen esim. ensi kuussa menossa keski-Eurooppaan melkein Helsingin kokoiseen kaupunkiin. En ole löytänyt toistaiseksi netistä yhtäkään pyörävuokraamoa. Tai niitä peruspyöriä kyllä on tarjolla.

    Enkä löytänyt muutama vuosi sitten Espanjasta pyörävuokraamoa, vein sinne oman, maksoi 40€ ja ajoin melkein viikon omalla hyvällä pyörälläni.

    Italiasta löysin vuokraamon, vuokra oli 45€ päivä. Oma pyörä olisi tuollakin ollut halvempi ja parempi. Ja tuonnekin vuokraamoon täytyi itseasiassa ensin ajaa vuokratulla autolla.

    Saksasta en edes viitsinyt etsiä vuokrapyörää, koska varasin halpalennot eri lentokentille. Eikä pyöriä voi palauttaa niinkuin autoja.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  20. Countryboy:
    No tältä voi näyttää Helsingistä. Itse olen kyllä tavannut nuoria teltassa yöpyjiä Lapissa.
    Pyöräretken kohteeksi Saksassa voisin suositella Rugenin saarta. Siellä on hyvät pyöräreitit ja hienot hiekkarannat. Ajelin siellä viime kesänä. Mielenkiintoinen tienviitta oli se, jossa luki “Finnische krieger”, suomalaisen sotilaan hautamuistomerkki 200 vuofrn takaa.

    En tiedä miltä Helsingistä käsin näyttää, kun en siellä asu.

    Suomalainen vaellusperinne ei ole massojen juttu, eikä siitä sellaista saisikaan.

    Mutta muistinpa erään retkeilijän kotisivun, jossa on vähän retkiraportteja retkipyöräilystä Suomessa.

    http://www.patikka.net/Pyoraily.htm

    Kirjoittaja on muuten helsinkiläinen. En tunne henkilökohtaisesti.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  21. Alkuperäinen ideani oli kehua Erno Paasilinnan kirjaa, jossa hän ajoi Suomen läpi ja kirjoitti kirjan havainnoistaan ja ajatuksistaan. Erkki Lampen (2009) kertoo kirjassaan “Neljä matkaa Suomen läpi” myös pyöräilystä (muut matkat kävellen, hiihtäen ja meloen). Siis koko Suomi etelästä pohjoiskolkkaan.

    Münchenistä olisin kyllä itse lähtenyt etelään, Alpit tulevat vastaan jo muutaman kymmenen kilometrin päästä . Garmisch-Partenkircheniin on matkaa noin 50 km, eikä korkeusero ole matkalla suuri. Itse asiassa lopuksi laskeuduttaan laaksoon, jossa hieno alppikylä/kaupunki. Vieressä Zugspitze, Saksan korkein huippu (2960 m). Sinne pääsee saksalaiseen tapaan jopa junaradalla (hammasratasjuna).

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  22. Lisää pyöräretkivinkkejä: Tällainen kirja löytyy ainakin Helmet-kirjastosta:

    “Pyöräretki halki Saksan : Baijerin Alpeilta Itämeren hiekkarannoille”

    eli kuukauden matka sähköavusteisella sveitsiläisellä vuokrapyörällä rauhalliseen tahtiin, sisältää paljon Saksan mantiedettä ja historiaa matkan varrelta + käytännön tietoa pyörämatkan toteutuksesta, varusteista ym.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.