Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu

Tätä lukua on kir­jas­tani kiitet­ty eniten. Toista mieltä ole­vat taas eivät ole sanoneet mitään, tuskin edes ter­ve­hti­neet. Kos­ka ala on kaukana osaamisalueestani, lue­tutin tek­stiä aika monel­la itsenäni viisaam­mal­la. Olisin saanut vinkke­jä kokon­aiseen asi­aa käsit­televään kir­jaan. Sel­l­ainen pitäisi kir­joit­taakin, mut­ta minä en sitä osaa tehdä. Tästä ongel­mas­ta puhutaan eduskun­nas­sa paljon, ja ovat­pa sitä min­ulle valit­ta­neet oikeusti­eteen pro­fes­soritkin, joiden mielestä perus­tus­lak­inäke­myk­set ovat ohit­ta­neet oikeusti­eteen muut haarat kokon­aisu­ut­ta pahasti vääristäen. Minä kat­son asioi­ta häpeilemät­tä val­ti­oti­eteil­i­jän silmin.

 

Saimme Suomeen vuon­na 2000 mod­ernin perus­tus­lain, joka vahvisti sosi­aal­isia oikeuk­sia ja ankkuroi Suomen edis­tyk­sel­lis­ten oikeusval­tioiden joukkoon. Olin mon­en muun mukana tuke­mas­sa tätä edis­tysaskelta ylpeänä. Perustus­lakia pain­ot­ta­vat käytän­nöt ovat kuitenkin tuoneet mukanaan asioi­ta, joista en osaa iloi­ta… Perus­tus­la­ki ja ennen kaikkea sen tulkin­nat ovat jäyk­istäneet hallintoa ikäväl­lä taval­la ja tuoneet rationaali­sen harkin­nan rin­nalle juris­te­ri­aa, lain­opil­lista saivartelua.

 

Kaik­ki säädet­tävä lailla

Tun­tui esimerkik­si perustel­lul­ta, että esimerkik­si tärkeistä mak­su­ista ja veroista sääde­tään lail­la eikä niitä jätetä min­is­ter­iöi­den ja val­tion vira­nomais­ten ase­tuk­sil­la ja hallinnol­lisil­la määräyk­sil­lä päätet­täviksi. Lain muut­ta­mi­nen on kuitenkin hyvin raskas pros­es­si. Siihen ei ryhdytä, jos jokin para­metri mak­su­is­sa on vähän vinksal­laan, mut­ta ei täysin tuhoisa. Tämän jäykkyy­den ansios­ta meil­lä on nyt mon­et asi­at vähän vinksal­laan, mis­tä koituu yhteen­las­ket­tuna suuri haitta.

Voisiko luo­da uuden ase­tus­lu­okan, joka tuo­taisi­in eduskun­nan tiedok­si lain­säädän­töä kevyem­mäl­lä menet­te­lyl­lä? Eduskun­ta voisi hyväksyä tai hylätä ase­tuk­sen, mut­ta ei muut­taa sen sisältöä. Näin itse asi­as­sa toim­i­taan epävi­ral­lis­es­ti sosi­aal­i­- ja ter­veysmin­is­ter­iön alais­ten mak­su­jen kanssa, joista päätetään edelleen asetuksella.

Etuoikeutet­tu hyvä

Min­un on talousti­eteel­lisen koulu­tuk­sen saa­neena vaikea ymmärtää, että tar­jol­la ole­vista kil­paile­vista hyvistä asioista jotkut on julis­tet­tu ehdot­tomik­si. Taloustiede on kaiken muun ohel­la myös oppi eri tavoit­tei­den väli­sistä vai­h­to­suhteista. Jonkin asian ehdot­to­muus vas­taa talousti­eteis­sä sitä, että tavoit­teen arvo on ääretön, eikä sel­l­aista voisi mitenkään perustel­la. Tämä tietysti vahvis­taa perus­tus­lail­la suo­jat­tua hyvää, mut­ta heiken­tää sen kanssa samoista voimavaroista kil­paile­via yhtä hyviä ellei jopa tärkeämpiä asioi­ta. Jos keskenään kil­paile­vien hyvien asioiden joukos­sa yksi sivu­ut­taa muut kokon­aan, loppu­ tulok­se­na on väistämät­tä hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta, jos niitä mui­ta, syr­jäyte­tyk­si joutunei­ta, olisi tarvit­tu enem­män. Yhtä vaikeaa on ymmärtää kiin­teitä absolu­ut­tisia tavoite­ta­so­ja, joi­hin on päästävä hin­nal­la mil­lä hyvän­sä, mut­ta joiden ylit­tämisel­lä ei ole arvoa. Ekon­o­mistin silmin täl­lainen yhteiskun­nan kul­mikas ohjaami­nen on haaskaavaa. Köm­pelöil­lä työkaluil­la tulee huonoa jälkeä.

En tiedä, mil­lä menetelmässä jotkin oikeudet ovat pää­tyneet perus­tus­lail­la suo­ja­tuik­si ja toiset jätet­ty huu­to­laisen ase­maan. Sosi­aalipoli­it­tista asiantun­te­mus­ta ei tun­nu käyte­tyn, vaik­ka eri­lais­ten sosi­aal­is­ten oikeuk­sien saat­ta­mi­nen keskenään eri­ar­voiseen ase­maan menee aivan sosi­aalipoli­ti­ikan ytimeen. Olisiko tulos ollut sama, jos luet­te­lo olisi tehty toisin päin: luetel­tu ne hyvät asi­at, joi­ta saa polkea tois­t­en hyväk­si. Lop­putu­los olisi ollut sama, mut­ta se olisi näyt­tänyt aivan erilaiselta.

Por­tu­galis­sa yritet­ti­in toteut­taa julkisen talouden säästöjä alen­ta­mal­la virkami­esten palkko­ja, mut­ta tuomiois­tu­in tote­si tämän perus­tus­lain vas­taisek­si. Moni Suomes­sakin ter­ve­hti päätöstä sivisty­ neen, perus­tus­lail­lisen ajat­telun voitok­si. Minus­ta siinä ei ollut mitään kiitet­tävää eikä eri­tyis­es­ti mitään sivistynyt­tä. Kun ei voitu ottaa virkami­esten palkoista, piti ottaa las­ten kouluopetuksesta.

Juristien ohel­la tun­tuu myös taval­lisille poli­itikoille ole­van vaikea ymmärtää, että bud­jet­ti­ra­joituk­sen val­lites­sa yhden hyvän asian puo­lus­t­a­mi­nen on muil­ta hyviltä asioil­ta pois.

Suomes­sa Sosialidemokraatit tais­te­liv­at urhool­lis­es­ti van­hus­palvelu­lais­sa henkilökun­tami­toituk­sista, mut­ta eivät onnis­tuneet lisäämään lainkaan rahaa tarkoituk­seen, jol­loin jos nuo nor­mit ylipään­sä mitään käytän­nössä vaikut­ti­vat, ne heiken­sivät tilan­net­ta. Jos henkilökun­tami­toi­tusten nou­dat­ta­mi­nen ei syr­jäyt­tänyt mitään tärkeäm­pää, ne olisi kaiken jär­jen mukaan toteutet­tu ilman normi­akin, ja jos se taas syr­jäyt­ti jotain tärkeäm­pää, siitä oli tosi­asi­as­sa haittaa.

Muo­to tärkeämpi kuin sisältö

Val­ti­oti­eteil­i­jän on vaikea ymmärtää juris­te­ja myöskään siinä, miten helpoil­la kikoil­la hei­dät saa tyytyväiseksi.

Keskei­sistä mak­su­ista pitää siis säätää lail­la eikä ase­tuk­sel­la. Mikä voisi olla keskeisem­pää kuin sosi­aali- ja ter­veystoimen mak­sut. Niistä kuitenkin päätetään ase­tuk­sel­la. Juris­tit on saatu tyy­tyväisik­si säätämäl­lä, että lain mukaan mak­sut per­itään kus­tan­nuk­sia vas­taav­ina, mut­ta ase­tuk­sel­la voidaan säätää tätä alem­mista mak­su­ista. Voiko se todel­la olla näin help­poa ja voisiko tätä käyt­tää kaikki­in mui­hinkin mak­sui­hin: lail­la sääde­tään mak­su, joka on aivan tolkut­toman korkea ja todel­lis­es­ta mak­sus­ta asetuksella?

(Ihan kuol­lut kir­jain tuo laki ei ole, kos­ka joskus kun­nat yrit­tävät rikkoa lakia ja per­iä van­hus­ten­huol­los­sa upporikkail­ta tulosi­don­naisia mak­su­ja, jot­ka ylit­tävät kus­tan­nuk­set. Koet­takaa etsiä jonkin kun­nan sivuil­ta tuo­ta palveluista perit­tävää maksimimaksua!)

Toinen ehdot­to­muus on, ettei yhden kun­nan kun­nal­lisvero­ja saa käyt­tää toisen kun­nan meno­jen kat­tamiseen. Kuitenkin meil­lä on vero­tu­lo­jen tasausjär­jestelmä, jos­sa rikkaiden kun­tien vero­tu­lo­ja siir­retään köy­hille kun­nille. Tämä on tehty niin, että lak­isäätei­sistä val­tiono­suuk­sista vähen­netään tuo muille kun­nille siir­ret­tävä euromäärä ja se mak­se­taan vero­tu­lo­jen täy­den­nyk­senä köy­hille kun­nille. Arit­meet­tis­es­ti aivan sama kuin jos yksinker­tais­es­ti vain leikat­taisi­in vero­tu­lo­ja, mut­ta johtaa äärim­mäisen sekavaan lain­säädän­töön. Oikeu­sop­pinei­den silmää ei hier­rä edes se, että tässä menet­telyssä kun­tien val­tiono­su­udet voivat men­nä myös negati­ivisik­si ja ovat menneetkin.

Kun­nalli­nen itsehallinto

Oikeu­sop­pi­neet ovat löytäneet kun­nal­lis­es­ta itse­hallinnos­ta arvokkai­ta piirteitä, jodi­en ole­mas­saoloa kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa toimi­vat eivät ole lainkaan hah­mot­ta­neet, niin kaukana teo­ri­at ovat val­lit­sev­as­ta käytän­nöstä. Lin­ja on niin tiuk­ka, että se hal­vaan­nut­taa kun­nat ja merk­it­see, ettei kun­tia enää voi käyt­tää mon­een sel­l­aiseen tehtävään, johon ne sinän­sä sovel­tu­isi­vat hyvin. Jos tulk­in­ta ei höl­len­ny, tehtävät ote­taan kun­nil­ta pikkuhil­jaa pois jon­nekin, joka toimii parem­min. Hal­li­tu­so­hjel­man mukaan kun­nil­ta ote­taan tässä vai­heessa pois puo­let niiden tehtävistä.

Toinen puoli, ope­tus­toi­mi jää tois­taisek­si. Sitä en voi ymmärtää, että ope­tus­toin­ta min­is­ter­iö voi ohja­ta tiukoil­la määräyk­sil­lä, mut­ta sama ter­veyu­den­huol­los­sa oli puut­tumista itsehallintoon.

Tulkin­nan muutos

Eri­tyis­es­ti min­ua ihme­tyt­tää, että perustuslakiasian­tuntijat pitävät oikeutenaan muut­taa tulk­in­taa, kun olo­suh­teet ovat hei­dän mielestään muut­tuneet. Toki lakien pitää seu­ra­ta aikaa, mut­ta tun­tu­isi luon­te­val­ta, että kun lakia on aika muut­taa, uuden lain hyväksymi­nen kuu­luisi eduskun­nalle eikä koural­liselle perustuslakiasiantunti­joita. Miten voi samanaikaises­ti olla toisaal­ta tark­ka siitä, ettei eduskun­nan lain­säädän­tö­val­ta luisu ase­tusten kaut­ta val­tioneu­vos­tolle, ja toisaal­ta hyväksyä, että tätä paljon merkit­tävämpi osa lain­säädän­tö­val­las­ta kuu­luu perustus­lain tulkin­nan kaut­ta koural­liselle perustuslakiasiantuntijoita?

 

Takau­tu­va muu­tos ennakko­ta­pausten kautta

Pide­tään itses­tään selvänä, että lakia ei voi muut­taa takau­tu­vasti niin, että teosta, joka ei ollut ran­gais­ta­va teko­hetkel­lä, tehdään takau­tu­vasti rangaistava.

Korkeim­man oikeu­den tulkin­nan muu­tos voi kuitenkin olla takau­tu­va. Teko, joka teko­hetkel­lä oli maan tavan mukainen, tulee ran­gais­ta­va. Pitäisi olla mah­dol­lista tehdä tulkin­nan muu­tok­sia ilman, että käsit­telyssä on jokin yksit­täi­nen teko, jos­ta kaikkien yllä­tyk­sek­si annetaankin ran­gais­tus. Toimit­taisi­in siis kuin lain­muu­tok­sis­sakin, olkoon näin tästä eteenpäin.

Kaik­ki ovat tien­neet, että Suomen Keskus­ta on vuosikym­meniä käyt­tänyt hyvi­in yhteiskun­nal­lisi­in tarkoituk­si­in julk­ista rahaa kanavoivia säätiöitä ja esimerkik­si Raha­automaattiyhdistystä oman poli­it­tisen toim­intansa rahoit­tamiseen. Pidin käytän­töä raivos­tut­ta­vana, ja olin hyvin ilah­tunut, kun tuomiois­tuimet lop­ul­ta puut­tui­v­at siihen. Antti Kaikkos­es­ta ja Juk­ka Vihriälästä var­maan tun­tui epäoikeu­den­mukaiselta, että muu­tos sat­tui juuri hei­dän toimikausien­sa kohdalle. Omas­ta mieles­ tään he eivät var­maankaan olleet tehneet mitään väärää, vaan toimi­vat, kuten hei­dän oletet­ti­in näis­sä luot­ta­mus­toimis­saan toimivan.

Min­un oikeusta­juani loukkasi myös, kun korkein oikeus tote­si, että suuria sum­mia Liecht­en­steini­in piilot­ta­neet suo­ma­laiset pää­sivät ran­gais­tuk­set­ta, kos­ka heille oli jo määrät­ty ruti­ini­no­mais­es­ti veronko­ro­tus, kuten aina nois­sa tapauk­sis­sa on määrät­ty. Nyt yhtäkkiä tämä kevyt hallinnolli­nen ”ran­gais­tus” esti vanki­latuomion, kos­ka samas­ta teosta ei voi eri pros­es­sis­sa määrätä kah­ta ran­gais­tus­ta. Niin kuin eräs rikosoikeu­den pro­fes­sori min­ulle sanoi, pitäisi ran­gais­tuk­seen olla vaiku­tus­ta myös sil­lä, onko tehnyt rikok­sen. Tässäkin tapauk­ses­sa olisi pitänyt vain tode­ta, että vuosikym­meniä vallinnut oikeuskäytän­tö on huono ja muutet­takoon sitä tästä eteenpäin.

(Muuten olen sitä mieltä, että tämä ei ratkea kuin yhdis­tämäl­lä rikos­tuomiois­tuimet ja hallintotuomioistuimet.)

Miten siinä muuten niin kävi, että tähän kak­sois­ran­gais­tavu­u­teen herät­ti­in vas­ta, kun oli saatu kiin­ni parvi tarpeek­si iso­ja kalo­ja? Mik­si oikeusti­eteil­i­jät eivät olleet herän­neet siihen epäoikeu­den­mukaisu­u­teen, että kun Jepeltä ote­taan tien pääl­lä ajoko­rt­ti kuiv­u­maan, kun tuli ajet­tua umpitun­nelis­sa autoa, tämän päälle tulee vielä ran­gais­tus tuomiois­tu­imes­sa? Eikö tuomio sen päälle ole myös kah­teen ker­taan rankaisemista samas­ta teosta?

Eikä sovi suo­ma­laiseen oikeu­den­tun­toon sekään, ettei tarvitse ilmoit­taa, jos kol­hii naa­purin autoa parkkipaikalla (itsekrim­i­nal­isoin­ti).

 

 

 

 

 

 

123 vastausta artikkeliin “Jäähyväiset eduskunnalle (5) Juristerian nousu”

  1. Rikosasiois­sa iikeuslaitos ei muutenkaan kyl­lä ole mikään oikeuslaitos, vaan puh­das vitsinikkari. Ainakin hen­keen ja ter­vey­teen kohdis­tu­vis­sa rikok­sis­sa asteikko on äärim­mäisen löysä, pait­si jos nap­sah­taa elinkautinen. 

    On jär­jetön­tä että tapos­ta istu­taan ruti­ini­no­mais­es­ti noin 5v (ja sit­ten ehdon­alaiseen), mut­ta jos tap­po luiskah­taakin murhak­si, tuleekin ker­ral­la elinkau­ti­nen eli 12v, toisin sanoen tuplas­ti istuttavaa!

    Tapon ja murhan ran­gais­tuk­set ovat täysin epä­suh­das­sa toisi­in­sa ja vielä niin päin, että tap­po on aivan liian kevyt.

    Myös tökei­den pahoin­pite­ly­jen ja pahoin­pite­lyi­den asteikot ovat ihan mitä sat­tuu. Käytän­nössä jos joutuu pahoin­pite­lyn kohteek­si ja on sen ver­ran onnel­lises­sa ase­mas­sa, että voi antaa takaisin, onkkin ihan turha soit­taa poli­isille. Kovin tuomio on se putkakeik­ka, mie­lu­min kan­nat­taa vain lyötä nenä poskelle ja pakoon. Jos siitä jää kiin­ni, niin siitä saa ensim­mäisel­lä ker­taa mak­simis­saan sakot tai tulee jopa syyttämättäjättämispäätös.

    Nim­imerkil­lä “koke­mus­ta on”

  2. Tuo verorikok­sen ja veronko­ro­tuk­sen yhdis­telmä tuli Suomes­sa kiel­letyk­si jo ennen Liecht­en­stein-tapaus­ta. Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­in alkoi antaa tuomioi­ta, jois­sa tämä käytän­tö kat­sot­ti­in Euroopan ihmisoikeussopimuk­seen sisäl­tyvän ns. kak­sois­ran­gais­tuk­sen kiel­lon vas­taisek­si. Suo­ma­laiset tuomiois­tuimet jou­tu­i­v­at tämän jäl­keen siir­tymään ihmisoikeustuomiois­tu­imen linjalle.

  3. Perus­tus­lain tulkin­nan osalta kyse on siitä, etteivät perus­tus­laki­valiokun­nan poli­itikot ota itselleen sitä val­taa, mikä heille kuu­luu. Ei perus­tus­laki­valiokun­nan tarvitse olla mikään perus­tus­laki­asiantun­ti­joiden har­valukuisen joukon kumileimasin, vaan sil­lä on halutes­saan täysi vapaus tulki­ta pykäliä maalaisjärkisemmin.

  4. Kum­mallisek­si on men­nyt. Työ­suh­teen irti­sanomis­es­ta sääde­tään työ­sopimus­lais­sa. Kun nyt on keskustel­tu (alus­tavasti) siitä voisiko irti­sanomis­pe­rusteista sopia paikallis­es­ti — ts. työ­sopimus­lakia muut­taa siihen suun­taan — perus­tus­lak­i­juris­tit ovat heti keksi­neet, että se on perus­tus­lain vastaista.

    Mihinkähän perus­tus­lain pykälään tuokin viisaus on perustuvinaan?

  5. Enpä mal­ta olla otta­mat­ta esille myös kun­ta­lain 2. pykälää, jos­sa sääde­tään kun­nan tehtävät:

    “Kun­ta hoitaa itse­hallinnon nojal­la itselleen otta­mansa ja sille lais­sa sääde­tyt tehtävät.”

    Siis kun­nal­la on kah­den­laisia tehtäviä: 1) itse­hallinnol­lisia ja 2) lak­isääteisiä. Sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon tehtävät (muiden ohes­sa) ovat lak­isääteisiä — siis eivät itse­halli­nol­lisia — ja kuitenkin sote-lain­säädän­töön ehdotet­tu­jen muu­tok­sien (tosin varsin suuria) mah­dot­to­muut­ta perus­tus­lakivi­isaat peruste­liv­at itse­hallinnol­lisil­la vaikutuksilla.

    Lak­isäätei­sistä tehtävistä kun­ta­lain 2 § 2. mom. sanoo selvästi: “Kun­nille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvol­lisuuk­sia taik­ka ottaa pois tehtäviä tai oikeuk­sia muuten kuin säätämäl­lä siitä lailla.”

    Toisin sanoen eduskun­ta voi säätää tai olla säätämät­tä — ne eivät kuu­lu itse­hallinnon piiriin.

    Todet­takoon, että myös kun­ta­lain aikaisem­mis­sa ver­siois­sa (1948, 1976) jako itse­hallintoon ja lak­isääteisi­in tehtävi­in on ollut sama. Perus­tus­lais­sa taas ei tästä asi­as­ta san­o­ta yhtään mitään.

  6. Eikä sovi suo­ma­laiseen oikeu­den­tun­toon sekään, ettei tarvitse ilmoit­taa jos kol­hii naa­purin autoa parkkipaikalla (itsekrim­i­nal­isoin­ti).

    Tämän takia onkin hyvä, ettei lakia tulki­ta kansan oikeu­den­tun­non perustella. 

    Vaik­ka itsekrim­i­nal­isoin­tia ei ole suo­raan mainit­tu Euroopan ihmisoikeussopimuk­ses­sa, se on mukana artik­la kuu­toses­sa usei­den Stras­bour­gis­sa tehty­jen päätösten ja tulk­in­to­jen perus­teel­la. Hyvä näin. Se on perus­ta­van­laa­tu­inen ihmisoikeus. 

    Toiv­ot­tavasti “vaikea ymmärtää” tarkoit­taa että on vaikea ymmärtää, eikä se ole retori­nen keino sanoa että juris­tit ovat tyh­miä. Talousti­eteelli­nen prag­ma­tis­mi ja opti­min hakem­i­nen ei ole oikea tapa läh­estyä lain tulkintaa.

  7. Diodille,

    min­un mielestäni on oikein, että laki perus­tuu kansan oikeustun­toon. Ymmärtääk­seni Suomes­sa kansan oikestun­toon ei liity uskon­toa kuten mus­lim­i­mais­sa tms. Jos kol­hii toisen autoa, on syytä ilmoit­taa sitä toisen auton omis­ta­jalle. Tämä on kansan oikeustuntoa.

  8. Tur­val­lisu­us­tavoit­teet ovat myös koke­neet “ehdot­to­muu­den” vaa­timuk­sen. Yksi­tyisko­htaise­na esimerkkinä voin ker­toa, että Jyväskylänkin koulu­jen teknisen työn luokki­in AVIn tarkas­ta­ja vaati muu­tok­sia: seinäl­lä ole­vat konei­den hätäpysäy­tys­napit eivät riit­täneet vaan jokaiseen koneeseen piti asen­taa nap­pi erik­seen. Sil­lä ei ollut merk­i­tys­tä että oppi­laat eivät mm. alak­ouluis­sa edes käytä työstökonei­ta (opet­ta­jan käytössä) ja että seinäl­lä ole­va hätäkatkaisin on paljon nopeam­min tavoitet­tavis­sa. Tarkas­ta­jan mukaan onnet­to­muuk­sien suh­teen tulee olla nol­la­tol­er­anssi(!)… Rahaa paloi 5000–10000 euroa per luok­ka. Olisi­han sille rahalle ollut paljon parem­paa käyt­töä vaik­ka ope­tus­ma­te­ri­aalien han­k­in­nas­sa. Lisäk­si jos­sain yhtey­dessä vaa­dit­ti­in kir­jalli­nen ohje kan­sioon mitä riske­jä on puukon tai sahan käytössä …

  9. Main­ioi­ta huomioi­ta jälleen Osmo Soin­in­vaar­al­ta. Vaik­ka dio­di toisin kir­joit­taakin, olisi tärkeää jos kansan oikeusta­jul­la ja laeil­la ja niiden soveltamisel­la olisi vah­va yhteys. Ei kai kansa juris­te­ja tyh­minä pidä, mut­ta ei myöskään vil­pit­töminä oikeu­den palvelijoina. 

    Ymmär­rän sen, että oikeus ei ole ihan yksioikoinen käsite, mut­ta eikö laeis­sa pitäisi siihen silti pyrk­iä? Nyt ihmiset puhu­vat, että ei oikeud­es­ta oikeut­ta saa vaan tuomioita.

    Vaan eihän sen näin pitäisi olla. Jot­ta kansalaiset nou­dat­taisi­vat lake­ja, olisi kai paikallaan että he ymmärtäi­sivät tai ainakin hyväksy­i­sivät niiden tarkoituk­sen. Jos ei tavalli­nen ter­ve­järki­nen ihmi­nen ymmär­rä seli­tyk­senkään jäl­keen hän­tä koske­van lain ideaa niin voisiko sen sil­loin ajatel­la ole­van turhan vaikea?

    Kamala aja­tus on, että Suomes­ta tulisi amerikkalaistyy­li­nen yhteiskun­ta, jos­sa juris­mi olisi kohtu­ut­toman suures­sa ja näkyvässä roolis­sa. Tavoitelka­amme sen­tään edes euroop­palaistyylistä oikeuskäsitystä!

    Olisi muka­va, jos joku eri mieltä ole­va juristi vas­taisi maltil­lis­es­ti Soin­in­vaaran esi­in nos­tami­in ongelmiin.

  10. Hyvä ter­mi tuo juristeria.

    Suomen oikeuslaitok­sen pahin ongel­ma on kol­le­giaa­li­nen solidaarisuus. 

    Sitä edis­tävät sisäsi­it­toinen nim­i­tyssys­tee­mi. Edes ulkop­uoliset laki­ammat­ti­laiset eivät uskalla arvostel­la oikeuslaitos­ta ja tuomioi­ta siinä pelos­sa, että hei­dän mah­dolli­nen uransa tökkää systeemissä.

    Jyr­ki Viro­lainen lie­nee niitä ain­oi­ta, jot­ka arvostel­e­vat oiokeuslaitos­ta, mut­ta ei hänkään näe sys­teemin kier­outuneisu­ut­ta ja kol­le­giaal­ista sol­i­daarisu­ut­ta ongelmana.

    Lop­pu viimek­si kol­le­giaalisen sol­i­daarisu­u­den sinetöi nämä uudet oikeustalot, jois­sa tuo­mar­it ja syyt­täjät ruokail­e­vat samas­sa päy­dässä työtovereina.

    Mielestäni, oikeuslaitok­sen sulkeituneisu­ut­ta pitäisi ava­ta ja tehtäviä etenkin asioiden valmis­telus­sa pitäisi ulkois­taa radikaalisti.

    Oikeustalokeskeisyy­destä pitäisi luop­ua, ja istun­to­ja pitäisi jalka­ut­taa alueille.

    Suomes­sa oikeuslaitos on “tehostanut” toim­intaansa y val­i­tu­soikeut­ta rajoit­ta­mal­la. Silti kus­tan­nuk­set ovat nousseet. Ruot­sis­sa muutet­ti­in työ­tapo­ja, ja käsit­telya­jat lyhenivät radikaalista. 

    Suo­mi saa suh­teessa väestöön yhtä paljon langet­tavia tuomioi­ta EU:n ihmisoikeustuomiois­tu­imelta kuin Venäjä.

  11. Timo: Tuo verorikok­sen ja veronko­ro­tuk­sen yhdis­telmä tuli Suomes­sa kiel­letyk­si jo ennen Liechtenstein-tapausta. 

    Tuo Licht­en­stein jut­tu tuli kyl­lä esi­in varhain,asia tuli tietoon jo 2007, mut­ta vero­hallinto vetkut­teli asi­aa vuosia ja kieltäy­tyi mm tekemästä ilmoi­tus­ta poliisille.

    Niin­pä saati­in vietyä läpi muu jut­tu KKO:n päätet­täväk­si, johon vedoten rikosju­tu­ista luovuttiin.

    Mätkyä tuli peräti 10000 euroa 50-miljoona veronkierrosta.

    Näin toimii suo­ma­lainen korruptio

    Nyt hal­li­tus on tekemässä lakia, jol­la veronkiertäjät selviävät kokon­aan ilman seuraamuksia.Siis jos varstaa miljoo­nia, nakki­varkaat tuomi­taan edelleen vankilaan

  12. Pekka T.: Kamala aja­tus on, että Suomes­ta tulisi amerikkalaistyy­li­nen yhteiskun­ta, jos­sa juris­mi olisi kohtu­ut­toman suures­sa ja näkyvässä roolis­sa. Tavoitelka­amme sen­tään edes euroop­palaistyylistä oikeuskäsitystä!

    Tämä tapah­tuu väistämättä.Kun sään­te­lyä pure­taan niin se kor­vataan yksi­tyisel­lä byrokratialla.

    Nytkin kun käyn osta­mas­sa euron varaosan niin saan viedä heinähäkil­lisen pape­ria keräykseen

    Tai kun esim paikallista sopimista lisätään työ­paikoil­la niin väistämät­tä tarvi­taan juris­te­ja tekemään sopimuksia.

    Kun luot­ta­mus yhteiskun­nas­sa vähe­nee niin juris­te­ria lisääntyy

  13. dio­di: Tämän takia onkin hyvä, ettei lakia tulki­ta kansan oikeu­den­tun­non perustella. 

    Olet ilmeis­es­ti uno­htanut, että laki­asi­at eivät ole mitään fysi­ikkaan ver­rat­tavis­sa ole­via täysin objek­ti­ivis­es­ti selvitet­täviä asioi­ta. Ei voi­da mita­ta jonkun lakipykälän tai tulkin­nan oikeu­den­mukaisu­ut­ta samaan malli­in kuin voidaan objek­ti­ivis­es­ti mita­ta jokin mat­ka tai paino. 

    Jos voitaisi­in, niin mik­si ihmeessä tulkin­nat sam­mas­ta asi­as­ta voivat kään­tyä oikeusas­teesta toiseen?

    Laki­asi­at ovat ihan lop­pu­peleis­sä mutu-lin­jaa. Lakimiehet ja tuo­mar­it vetävät mutul­la, ei heil­lä ole mitään mit­tatikkua, jol­la voi täysin kiis­tat­tomasti esit­tää, miten asia makaa. 

    Eri­tyis­es­ti Suomes­sa tun­nu­taann ajat­tel­e­van, että lakipuolen asiantun­ti­joil­la on jokin viisas­ten kivi, että he oikeasti tietävät, mikä on oikein mikä väärin ja miten hom­mat pitää hoitaa.

    Tämähän on ihan jär­jetön ajatt­telumalli. Jos itsekrim­i­noin­tisuo­ja menee nau­ret­tavuuk­si­in, niin se menee nau­ret­tavuuk­si­in, vaik­ka jokin elämästä vier­aan­tunut juristi jotain muu­ta väittäisi.

    Se mikä on oikein, on nimit­täin tunneasia.

    1. Lisäk­si perus­tus­laki­in kuu­luu sel­l­ainenkin aja­tus, että tämänkaltai­sista sään­nöistä päät­tää Suomen kansa jota edus­taa val­tiopäiville kokoon­tunut eduskun­ta. Se menee jopa oikeu­soip­pinei­den saivartelun yläpuolelle.

  14. Kiitok­set kir­jas­ta Osmolle!

    Jäähyväis­ten juris­te­ri­alu­vus­sa Osmo käsit­telee vastakkainasettelua.

    Kap­paleesta Etuoikeutet­tu hyvä, s. 136:

    Kun ei voitu ottaa virkami­esten palkoista, piti ottaa las­ten koulu­opetuk­ses­ta. […] Kysymys liit­tyy laa­jem­min siihen, että aina ei ymmär­retä bud­jet­ti­ra­joi­tus­ta ja sen val­lites­sa tehtäviä val­in­to­ja (”trade-off”), jol­loin yksi hyvä on pois jostain tois­es­ta hyvästä.

    Kult­tuuri­ra­ho­jen leikkauk­sista keskustel­lessa joku lausuu aina vakio­hokun, että kult­tuuria ja mui­ta rahankäyt­töko­htei­ta ei voi aset­taa vastakkain.

    Hal­li­tu­so­hjel­maa kauhis­teltaes­sa Helsin­gin Sanomis­sa hok­i­jak­si osui Kari Hotakainen. HS 27.5.2013, Mis­tä kult­tuuris­sa leikataan?:

    Hotakainen kieltäy­tyy lait­ta­mas­ta van­huk­selle han­kit­tavaa hen­gi­tyskonet­ta ja kult­tuuri­palvelua vastakkain.

    Kult­tuuri-ihmiset eivät toh­di päästää tietoisi­in ajatuk­si­in­sa saati lausua ääneen sitä enem­män per­suille sovel­tuvaa itses­tään­selvyyt­tä, että kult­tuurille annet­tua rahaa ei enää voi antaa van­huk­sen hen­gi­tyskoneelle — tai lastensairaalalle.

    Täl­lainen ajat­telemis­es­ta kieltäy­tymi­nen on inhimil­listä, kos­ka oma pään­särky on tärkeämpi kuin toisen kuole­ma. Ajatuk­sen tor­ju­mi­nen kuu­luu sisäisen integri­teetin vaa­ti­maan vas­tu­us­ta vapaut­tavaan dok­tri­ini­in. Voi myös puhua angstintorjuntaneuroosista.

    Myyt­ti siitä, että asi­at ovat eril­lisiä eikä niitä voi aset­taa vas­takkain tai rin­nakkain, on läpäis­syt koko yhteiskun­nan: medi­an, poli­itikot, päät­täjät, kaikki.

    Luk­isin kiin­nos­tuneena Osmon tarken­netun kan­nan­oton vas­takkainaset­telu­un – ja eri­tyis­es­ti sen ”mah­dot­to­muu­teen”.
    HS-jutus­sa min­u­un kolahti tämä haastatteluvastaus:

    Eri­ty­istä huol­ta kan­net­ti­in myös vähä­varaisem­pi­en ase­mas­ta. “Itse en kar­sisi las­ten, nuorten ja ikäih­mis­ten palveluista”, tutk­i­ja Aapo Jump­pa­nen Helsin­gin yliopis­ton Ruralia-insti­tuutista sanoo. “Jos on pakko, niin työssäkäyville suun­na­tus­ta kult­tuu­ri­tar­jon­nas­ta voitaisi­in säästää. Heil­lä kun on toisaal­ta vähem­män aikaa kult­tuurinku­lut­tamiseen ja toisaal­ta tulo­ja han­kkia palveluita.”

    Jos Jump­pasen aja­tus­ta seu­railee, niin leika­ta ei saisi kir­jas­toil­ta eikä kansalais- ja työväenopis­toil­ta. Monis­sa kun­nis­sa opis­to­jen kurssi­hin­to­ja on joudut­tu nos­ta­maan niin että niiden kohderyh­mi­in kuu­luvil­la ei enää ole mah­dol­lisuuk­sia osal­lis­tua, jol­loin voidaan tode­ta että ”ei valitet­tavasti riitä kiin­nos­tus­ta täl­laiseen” ja päästään ko. kurssien peru­ut­tamiseen kokonaan. 

    Kult­tuuris­sakin siis pätee se, mikä kaikessa leikkaamises­sa: vain vähäväk­isiltä on poli­it­tis­es­ti mah­dol­lista ottaa.

    Pan­takoon ilol­la merkille CUPOREn, Kult­tuuripoli­it­tisen tutkimuk­sen edis­tämis­säätiön johta­jan Pasi Saukkosen vas­taus HS:n kainalo­ju­tun haas­tat­telukysymyk­seen mis­tä kult­tuuriko­hteesta voisi säästää ja mis­tä ei mis­sään tapauk­ses­sa saa säästää:

    Isoil­ta säästöiltä kan­nat­taisi suo­jel­la niitä kult­tuuri­palvelu­ja, jot­ka ovat mata­lan kyn­nyk­sen paikko­ja, kuten kir­jas­tot, ja ne jot­ka luo­vat edel­ly­tyk­siä toimia mielekkäästi tule­vaisu­u­den Suomes­sa eli jot­ka vas­taa­vat esimerkik­si väestön ikään­tymisen, dig­i­tal­isaa­tion ja suurimpi­en kaupunkien kult­tuurisen mon­imuo­tois­tu­misen luomi­in haasteisiin.

    Olisi tärkeätä tietää, mitä Saukko­nen tarkoit­taa jälkim­mäisil­lä tahoil­la. Min­ulle tule­vat mieleen kansalais- ja työväenopis­tot sekä digi- ja verkkoum­mikoille jär­jestet­tävät opas­tuk­set, kurssit ja koulutukset.

  15. Itsekrim­i­noin­tisuo­ja on kyl­lä aivan perus­ta­van­laa­tu­inen ihmisoikeus. On eri asia, että itse aiheutetun vahin­gon ilmoit­ta­mat­ta jät­tämi­nen on MORAALISESTI tuomit­tavaa. Laiton­ta se ei saa olla, sikäli kuin ilmoit­ta­mat­ta jät­tämi­nen itsessään ei aiheuta ylimääräistä vaaraa. (Esimerkik­si liiken­teessä varoi­tus­merkki­in tör­määmi­nen siten, että merk­ki tuhoutuu, saat­taa johtaa tilanteeseen, jos­sa velvol­lisu­us estää lisä­vahin­got ajaa yli itsekriminointisuojasta.)

    Suomes­sa muuten tun­netusti ihmiset ovat aika tun­nol­lisia täl­lai­si­sis­sa asiois­sa. Pitää toivoa, että tämä tun­nol­lisu­u­den kult­tuuri säi­lyy, lop­ul­ta se on kaikkien kannal­ta eduksi.

    Valvon­takam­er­at kyl­lä yleistyvät sel­l­aista vauh­tia, että tämän luulisi ole­van enenevässä määrin mar­gin­aa­li­nen ongelma.

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Lisäk­si perus­tus­laki­in kuu­luu sel­l­ainenkin aja­tus, että tämänkaltai­sista sään­nöistä päät­tää Suomen kansa jota edus­taa val­tiopäiville kokoon­tunut eduskun­ta. Se menee jopa oikeu­soip­pinei­den saivartelun yläpuolelle. 

    Näin juuri!
    Ja enem­män huomio­ta pitäisi kiin­nit­tää lain kir­jaimeen, siis siihen, mitä lais­sa todel­la lukee eikä epämääräisi­in tulk­in­toi­hin siitä, mitä sil­lä on tarkoitet­tu tai mikä lain hen­ki on tai on olevinaan.

  17. Oikeusnormin sisältö voi olla mikä tahansa ja juristi on vain koulutet­tu teknis­es­ti päät­telemään mikä asia liit­tyy mil­laisi­in normei­hin ja mikä on näi­den keskinäi­nen hierarkia.

    Sil­lä ei ole väliä ran­gais­taanko näpistyk­ses­tä hirt­to­tuomi­ol­la, karko­tuk­sel­la Aus­trali­aan, sakol­la vai nuhtelulla.

  18. Jutus­ta tulee esille hyvin, kuin­ka huono nykyi­nen perus­tus­lakimme on. Kir­joit­ta­jat oli­vat juuri niitä heikko­ta­soisia juris­te­ja, joi­ta ei saisi päästää puuhastele­maan noin tärkei­den asioiden kanssa. Olen kuul­lut eräi­den huip­pu­juristien suus­ta asian ilmais­tu­na myös huo­mat­tavasti kärkevämmin.

    Perus­tus­laista tuli kokoel­ma oikeuk­sia, joista pääosa kuu­luu ihan muualle kuin perus­tus­laki­in. Sen sijaan velvol­lisu­udet uno­h­tu­i­v­at melkein kokon­aan, jot­ka taas kuu­lu­vat perus­tus­lain piiriin.

    Help­po ratkaisu on pala­ta edel­liseen tai jopa sitä edel­liseen ver­sioon, mut­ta sitä tuskin tehdään. Toi­vo on lähin­nä siinä, että 60-luvul­la kuo­lu­tuk­sen­sa saa­neen 0:t eläköi­tyvät ja yhtä huonoa juristi aines­ta ei ole pystyt­ty tuot­ta­maan, joten seu­raa­va ver­sio on toiv­ot­tavasti edes vähän parempi.

  19. Sylt­ty: Olet ilmeis­es­ti uno­htanut, että laki­asi­at eivät ole mitään fysi­ikkaan ver­rat­tavis­sa ole­via täysin objek­ti­ivis­es­ti selvitet­täviä asioi­ta. Ei voi­da mita­ta jonkun lakipykälän tai tulkin­nan oikeu­den­mukaisu­ut­ta samaan malli­in kuin voidaan objek­ti­ivis­es­ti mita­ta jokin mat­ka tai paino. 

    Jos voitaisi­in, niin mik­si ihmeessä tulkin­nat sam­mas­ta asi­as­ta voivat kään­tyä oikeusas­teesta toiseen?

    Laki­asi­at ovat ihan lop­pu­peleis­sä mutu-lin­jaa. Lakimiehet ja tuo­mar­it vetävät mutul­la, ei heil­lä ole mitään mit­tatikkua, jol­la voi täysin kiis­tat­tomasti esit­tää, miten asia makaa. 

    Eri­tyis­es­ti Suomes­sa tun­nu­taann ajat­tel­e­van, että lakipuolen asiantun­ti­joil­la on jokin viisas­ten kivi, että he oikeasti tietävät, mikä on oikein mikä väärin ja miten hom­mat pitää hoitaa.

    Tämähän on ihan jär­jetön ajatt­telumalli. Jos itsekrim­i­noin­tisuo­ja menee nau­ret­tavuuk­si­in, niin se menee nau­ret­tavuuk­si­in, vaik­ka jokin elämästä vier­aan­tunut juristi jotain muu­ta väittäisi.

    Se mikä on oikein, on nimit­täin tunneasia.

    Täysin for­maalien ja objek­ti­ivis­ten ongelmien ja mutun väli­in jää paljon aluetta. 

    Län­si­mainen oikeustiede nojaa mm. filosofi­aan, logi­ikkaan ja pitkään his­to­ri­aan jon­ka aikana on vähitellen syn­tyneet sel­l­aiset asi­at kuten län­si­mainen oikeuskäytän­tö. Usei­ta oikeusastei­ta tarvi­taan kos­ka ihmiset ere­htyvät ja lake­ja pitää tulki­ta ja soveltaa. Pitää kuitenkin muis­taa että on ole­mas­sa todel­la hyviä syitä siihen mik­si ihmisoikeuk­si­in lue­taan oikeus olla vaiti ja olla diskrim­i­noimat­ta itseään. 

    Lakipuolen asiantun­ti­jat eivät tiedä mikä on oikein ja väärin parem­min kuin muut (tämä kuu­luu moraali­in). Asiantun­ti­jat tietävät usein parem­min miten pros­es­si jos­sa ere­htyväiset ihmiset yrit­tävät saa­da aikaan tuomioi­ta toimi­in siten että oikeudet toteutuvat. 

    Itsekrim­i­noin­tisuo­ja ei ole ehdo­ton. Se ei mm. koske tapauk­sia, jois­sa ihmiset ovat vaaras­sa ja “tilanne on pääl­lä”. Auton naar­mut­ta­mi­nen on niin pieni rike, että sen takia ei peri­aat­teisi­in kan­na­ta tehdä muu­tok­sia. Mik­si auton naar­mut­ta­mi­nen olisi riit­tävä peruste itsekrim­i­noin­tisuo­jan pois­tamiseen, mut­ta murha, varkaus tai kaval­lus ei olisi?

    Lake­ja ja käytän­töjä pitää uud­is­taa, mut­ta on aika järkyt­tävää että ihmiset muu­ta­man min­uutin pähkäiltyään ovat valmi­it luop­umaan peru­soikeuk­sista. Kaikil­la on oikeus mielip­i­teeseen, mut­ta kaikil­la ei ole oikeus asiantun­ti­jan mielipiteeseen. 

    Aina kun lehdet rapor­toi­vat yhteiskun­nan toimin­nas­ta jotain jota maal­likko ei ymmär­rä, ensim­mäi­nen reak­tio on: ompas type­r­ää. Sivistynyt reak­tio olisi uteliaisu­us ja paneu­tu­mi­nen syi­hin, jota ovat näi­den kum­mallis­ten asioiden takana.

  20. Osmo Soin­in­vaara:
    Lisäk­si perus­tus­laki­in kuu­luu sel­l­ainenkin aja­tus, että tämänkaltai­sista sään­nöistä päät­tää Suomen kansa jota edus­taa val­tiopäiville kokoon­tunut eduskun­ta. Se menee jopa oikeu­soip­pinei­den saivartelun yläpuolelle.

    Toki. Jos Kansa päät­tää, ettei liiken­neon­net­to­muu­teen osal­lisel­la ja rikok­seen syyl­lisek­si epäil­lyl­lä olisi niitä oikeuk­sia, jot­ka epäil­lylle on taat­tu kansalaisoikeuk­sia ja poli­it­tisia oikeuk­sia koskevas­sa kan­sain­välisessä yleis­sopimuk­ses­sa ja Euroopan ihmisoikeussopimuk­ses­sa, sit­ten se on niin. Tosin jos joku valit­taa Stras­bourgi­in ja siel­lä tämä päätös kumo­taan, joudumme miet­timään suhdet­tamme Euroopan Neuvostoon. 

    Kan­nat­taa muis­taa, että Perus­tus­lakia suo­jel­laan jopa eduskunnal­ta vaikeutetul­la säätämisjärjestyksellä. 

    Sveit­sis­sä jos­sa kansa voi päät­tää suo­raan, lisät­ti­in vuon­na 2009 fed­er­aa­tion perus­tus­laki­in yhden lauseen mit­tainen Artik­la 72: “Mina­reet­tien rak­en­t­a­mi­nen on kiel­let­ty”. Siel­lä se nyt on kaiken lail­lisen “saivartelun” ohit­taen. Sveit­siläiset ohit­ti­vat kaik­ki sato­ja vuosia raken­netut peri­aat­teet kos­ka se on mah­dol­lista. En toi­vo samaa Suomeen.

  21. Ihan hyviä huomioi­ta ja olen enim­mäk­seen samaa mieltä. 

    Juris­ter­ian nousu on osit­tain itse aiheutet­tu. Esimerkik­si virkami­esten rekry­roin­nis­sa yliko­roste­taan nyky­isin juris­te­ja. Min­is­ter­iöt ovat heitä täyn­nä, ja yhä use­am­min juris­tit tekevät myös niitä tehtäviä, joi­ta voitaisi­in hoitaa muil­lakin koulu­tus­taus­toila. Kos­ka juris­te­jakin ryhdyt­ti­in koulut­ta­maan yli tarpeen ihan isol­la kädel­lä, he ovat nyt sit­ten syr­jäyt­tämässä vaikka­pa niitä val­ti­oti­eteil­i­jöitä val­tion­hallinnon palveluk­ses­ta ja vieläpä hyväl­lä men­estyk­sel­lä. Lop­putu­lok­se­na eri instans­seis­sa syn­tyy itseään ruokki­va ajat­te­lu­ta­pa, jos­sa tehdään juris­te­ri­aa, eikä hyviä päätök­siä. Näin myös eri­laisi­in työryh­mi­in tms. syn­tyy juristien enem­mistö, jot­ka onnis­tu­vat syr­jäyt­tämään välil­lä tietämät­täänkin mui­ta taus­to­ja omaavia keskustelus­ta ja näin toimin­nan tarkoituk­sek­si alkaa muo­dos­tua juris­te­ria. Muut eivät uskalla ava­ta suu­taan, kun eivät puhu samaa kieltä. 

    Samaan hen­gen­ve­toon halu­an tode­ta, etteivät suinkaan kaik­ki juris­tit ole täl­laisia omaa “regi­im­iään” pönkit­täviä for­mal­is­te­ja, joille muo­to on tärkeäm­pää kuin poli­ti­ikan sisältö. Juris­teis­sa on paljon myös ihan ajat­tel­e­vaa väkeä; varsinkin heitä, jot­ka ovat tehneet elämässä muu­takin, kuin men­neet suo­raan hal­li­tuk­sen toivo­ma­l­la taval­la sieltä lukios­ta oikik­seen ja siitä sit­ten putkesta ulos suo­raan juristin hommiin.

    Kak­sois­ran­gais­tavu­ud­es­ta vielä. Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­in meni valitet­tavasti yli­t­ulk­it­se­maan tätä kak­sois­ran­gais­tavu­u­den kiel­toa, mikä johti näi­hin ylilyön­tei­hin. Toisaal­ta myös kansal­liset tuomiois­tuimet ovat yli­t­ulkin­neet sitä. Luulen, että tästä ollaan palaa­mas­sa takaisin päin, kun­han EIT saa uuden tilaisu­u­den lausua asi­as­ta jos­sain sopi­vas­sa tapauk­ses­sa. Ruot­sis­sa­han nimit­täin puhuti­in jo siitä, että onko väli­aikaisen ajok­iel­lon määräämi­nen ran­gais­tus ja siten este rat­ti­juop­umus­tuomi­olle. 🙂 Onnek­si tämä tietääk­seni meni nurin, ja ter­ve jär­ki voitti.

    Raha­su­vut sen sijaan pelastet­ti­in ihan yksinker­tais­es­ti vero­hallinnon päätök­sel­lä tässä Liecht­en­stein-tapauk­ses­sa. Vero­hallinnol­la ei ollut minkään val­takun­nan pakkoa, eikä edes omien ohjei­den­sa tukea, määrätä veronko­ro­tus­ta pikavauhdil­la ennen poli­isi­tutk­in­taa varo­jen piilot­telijoille. Ei siis minkään­laista. Olisiko pelas­tamiskäsky tul­lut suo­raan val­tio­varain­min­is­ter­iöstä, joka on tun­netusti oikeis­ton tyys­si­ja kaikkine epä­selvine kytköksineen?

    Oikeuskans­leri tote­si vero­hallinnon menetelleen lainvastaisesti:

    http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.38/1433679158_24378&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

    Kyse on suomek­si san­ot­tuna ihan selvästä arvo­valin­nas­ta, jos­sa val­tion kirstun hui­jaami­nen vero­tuk­sen puolel­la on hyväksyt­tävää, eikä rikosil­moituk­sia tehdä sil­loinkaan, kun siihen on todel­la vahvo­ja perustei­ta. Ainakin rikosil­moituk­sien kanssa viivytel­lään kohtalokkain seu­rauksin, kuten tässä tapauk­ses­sa kävi. Pohdi­taan muka jota todis­tei­den käyt­tökiel­toa rikospros­es­sis­sa? Asi­a­han ei edes kuu­lu vero­hallinnon virkemiehille! Siitä päät­tävät eri rikospros­es­si­in kuu­lu­vat oikeusviranomaiset.

    Mie­lenki­in­toista on muuten se, että jos jätät ilmoit­ta­mal­la KELA:lle palkkasaatavia tms. ja saat samaan aikaan työt­tömyysko­r­vaus­ta, KELA tekee kuulemiskir­jeen jäl­keen asi­as­ta sään­nön­mukaises­ti rikosil­moituk­sen ja henkilö myös tuomi­taan läh­es 100 pros­ent­tisel­la läpi­menoas­t­eel­la petok­ses­ta käräjäoikeudessa. Saavutet­tu taloudelli­nen hyö­ty saat­taa olla vain joitakin sata­sia. Mik­sei muuten KELA-raho­jen hui­jareil­ta per­itä tukia takaisin korotet­tuna, jol­loin heil­läkin olisi sama kak­sois­ran­gais­tavu­u­teen perus­tu­va vapaudu vanki­las­ta ‑kort­ti, joka veropetostelijoil­la on? Miksi? 

    Sen sijaan vero­tuk­sen puolel­la voi olla miljoo­nan varat veronkier­to­tarkoituk­ses­sa ulko­mail­la, mut­ta rikossyyt­teitä ei tule sit­ten mil­lään. Itsen­sä työl­listäjä Pert­ti Putkimies saa kyl­lä kir­jan­pitorikossyyt­teet, kun ei yri­tyk­sen ja avi­o­li­it­ton­sa kaa­tu­misen yhtey­dessä jak­sanut enää pitää lip­pu­ja ja lap­pu­ja järjestyk­sessä, mut­ta isot pojat ja muut silmäätekevät saa­vat rellestää rauhassa.

    1. Vero­hallinto määräsi veronko­ro­tuk­sen, kos­ka niin oli tehty aina ennenkin, eivätkä tuomiois­tuimet olleet näh­neet tässä mitään kak­soiran­gais­tavu­ut­ta aiem­min. Tässä tulkin­nas­sa on nyt men­ty vielä lisää äärim­mäisyyk­si­in tai ainakin yritet­ty. On väitet­ty, että peräti koron per­im­i­nen viivästyneestä veron­mak­sus­ta olisi ran­gaistrus — ikään kuin hui­jar­il­la olisi sub­jek­ti­ivi­nen oikeus saa­da val­ti­ol­ta koro­ton­ta lainaa.

  22. Eihän suomes­sa saa tuomio­ta rikkaaseen kohdis­tuneen omaisu­us­rikok­sen ja veropetok­sen lisäk­si kuin huumau­sainer­ikok­sista. Esim. pahoin­pite­ly, sel­l­ainen tajut­tomak­si hakkaami­nen ilman pysyviä vam­mo­ja on keskimäärin 90 euroa. Toki autol­la saa lisäk­si tuomioi­ta, mut­ta ne eivät ole oikeasti tuomioi­ta, vaan jonkin­lainen sovit­tu lisävero. Autoilun sakkokäytän­tö niin erikoinen mui­hin ran­gais­tuk­si­in verrattuna.

  23. Kalle:
    Jutus­ta tulee esille hyvin, kuin­ka huono nykyi­nen perus­tus­lakimme on. Kir­joit­ta­jat oli­vat juuri niitä heikko­ta­soisia juris­te­ja, joi­ta ei saisi päästää puuhastele­maan noin tärkei­den asioiden kanssa. Olen kuul­lut eräi­den huip­pu­juristien suus­ta asian ilmais­tu­na myös huo­mat­tavasti kärkevämmin.

    Perus­tus­laista tuli kokoel­ma oikeuk­sia, joista pääosa kuu­luu ihan muualle kuin perus­tus­laki­in. Sen sijaan velvol­lisu­udet uno­h­tu­i­v­at melkein kokon­aan, jot­ka taas kuu­lu­vat perus­tus­lain piiriin.
    ‘snip’

    Niin­pä, mut­ta edel­lisen kir­joit­ta­ja ilmeis­es­ti ei ymmär­rä perus­tus­lain tarkoi­tus­ta, joka nimeno­maan on perus­tus­lain 1 §:sä sanottu:

    “Suomen val­tiosään­tö on vahvis­tet­tu tässä perus­tus­lais­sa. Val­tiosään­tö tur­vaa ihmis­ar­von loukkaa­mat­to­muu­den ja yksilön vapau­den ja oikeudet sekä edis­tää oikeu­den­mukaisu­ut­ta yhteiskunnassa.”

    Eli se on 1) val­tiosään­tö ja 2) sil­lä tur­vataan perusoikeudet.
    Ei tosi­aan velvol­lisuuk­sia (esim. työvelvol­lisu­us tms.).

  24. dio­di: Toki. Jos Kansa päät­tää, ettei liiken­neon­net­to­muu­teen osal­lisel­la ja rikok­seen syyl­lisek­si epäil­lyl­lä olisi niitä oikeuk­sia, jot­ka epäil­lylle on taat­tu kansalaisoikeuk­sia ja poli­it­tisia oikeuk­sia koskevas­sa kan­sain­välisessä yleis­sopimuk­ses­sa ja Euroopan ihmisoikeussopimuk­ses­sa, sit­ten se on niin. Tosin jos joku valit­taa Stras­bourgi­in ja siel­lä tämä päätös kumo­taan, joudumme miet­timään suhdet­tamme Euroopan Neuvostoon. 

    Kan­nat­taa muis­taa, että Perus­tus­lakia suo­jel­laan jopa eduskunnal­ta vaikeutetul­la säätämisjärjestyksellä.
    ‘snip’

    No, eduskun­ta perus­tus­lais­takin päät­tää (pienel­lä alkukir­jaimel­la, ei se sen pyhempi ole) ja sitä voidaan muuttaa.
    Ja nuo mainit­se­masi peru­soikeudet ovat juuri perustuslaissa.

    Mut­ta esim. perus­tus­lain 18 § 3. mom. sään­nös “Ketään ei saa ilman laki­in perus­tu­vaa syytä erot­taa työstä” ei tarkoi­ta sitä, että työ­sopimus­lain ao. pykäliä ei saa soveltaa, vaan päin­vas­toin, että niitä pitää soveltaa.

  25. Liian van­ha: Tämä tapah­tuu väistämättä.Kun sään­te­lyä pure­taan niin se kor­vataan yksi­tyisel­lä byrokratialla.

    Kieltämät­tä kehi­tys näyt­tää täl­lä het­kel­lä menevän amerikkalaiseen suun­taan. Ei sen silti tarvitse olla vääjäämätön­tä. Voimme kai me tehdä jotain? Edes yrittää?

    Jotkut ajat­teli­jat ovat sitä mieltä, että amerikkalainen hege­mo­nia on jo alka­nut hiipua (samaa ja vielä voimakkaam­min san­o­taan toki myös euroop­palaisu­ud­es­ta). Mitä sil­loin nousisi tilalle? Jotain vielä vier­aam­paa? Itäi­sis­sä mais­sa yhteisöl­lisyys kai menee yksilön vapau­den ja oikeuk­sien ohi.

    Onko liian via­ton­ta kuvitel­la, että rahan ja markki­noiden val­lan jäl­keen tässä mah­ti­aat­tei­den vai­htelus­sa olisi vuorossa jotain humaanimpaa?

  26. Anna-Liisalle (joka muuten kir­joit­taa fik­susti ja perustellen), enem­pi pohd­in­taa jatkaen kuin vas­taan väit­täen: säästö­jen kohden­t­a­mi­nen on niin rankkaa hom­maa, että siitä tulee väk­isinkin säröjä sielu­un (jos siis kyseisel­lä ihmisel­lä sel­l­ainen on).

    Esimerkik­si nämä sosi­aali- ja ter­veys­menot. Niihin saisi teo­ri­as­sa men­emään lop­ut­tomasti rahaa, sil­lä aina voi koet­taa hoitaa ihmisiä yhä parem­min ja aina voi koet­taa aut­taa yhä sairaampia tai huono-osaisem­pia. Jos­sain se raja lop­ul­ta tulee vas­taan, ja se on kova päätös, sil­lä ihmisiä ne sinne väärälle puolelle jäävätkin ovat. 

    Lop­pu­jen lopuk­si kyse on siis myös vas­takkainaset­telus­ta. Jonkun se raja pitää johonkin täl­lätä, sil­lä eihän yhteiskun­ta voi panos­taa kaikkea yli­jäämään­sä sote-menoi­hin. sil­lä maail­ma ilman kult­tuuria olisi ankea paik­ka. Mitä järkeä olisi elämässä ja yhteiskun­nas­sa ilman kulttuuria?

    Kevään eduskun­tavaaleis­sa kansa äänesti kon­ser­vati­ivisen hal­li­tuk­sen puoles­ta, ja sel­l­aisen kansa myös sai. On kai siis val­lan ymmär­ret­tävää, että hal­li­tus aset­telee tätä vaikeaa rajaa omas­ta aat­teestaan lähtien.

  27. Tämä keskustelu osoit­taa hyvin sen, miten herk­istä asioista me puhumme lain, oikeu­den ja moraalin ollessa kyseessä. Näi­hin kysymyk­si­in ei ole aina help­po­ja vastauksia.

    Silti Osmo Soin­in­vaaran alku­peräisen kir­joituk­sen kova ydin on edelleen aivan olen­nainen. Mik­si perus­tus­laki­asiantun­ti­joille on suo­tu noin kohtu­u­ton val­ta? Mik­si he käyt­tävät val­taansa niin pikku­maisen olois­es­ti? Mik­si juris­te­ria yhteiskun­nas­sa lisään­tyy ja mik­si se tun­tuu yhä enem­män soti­van taval­lis­ten ihmis­ten oikeusta­jua vastaan?

    Ja ennen kaikkea: eikö tälle ongel­malle pitäisi tehdä jotain? Jos jonkun mielestä ei, niin mik­si ei?

  28. Tapio Pel­to­nen:
    Itsekrim­i­noin­tisuo­ja on kyl­lä aivan perus­ta­van­laa­tu­inen ihmisoikeus. 

    Niin­pä on vapauskin, silti miehet pakote­taan inttiin.

    Eli edelleenkin, jär­jen käytön pitäisi olla sal­lit­tua eikä vain lait­taa laput silmille ja hokea “perus­tus­la­ki” tai “ihmisoikeudet”.

    dio­di:
    Pitää kuitenkin muis­taa että on ole­mas­sa todel­la hyviä syitä siihen mik­si ihmisoikeuk­si­in lue­taan oikeus olla vaiti ja olla diskriminoimattaitseään. 

    Pitää kuitenkin muis­taa että on ole­mas­sa todel­la hyviä syitä siihen mik­si orju­us on kiel­let­tyä, silti meil­lä on asepalvelus.

    Eli perus­ta­van­laa­tuiset ihmisoikeudet eivät olekaan niin perus­ta­van­laa­tu­isia, jos oikeu­sop­pin­ut nyt vain sat­tuu ole­maan samaa mieltä niiden loukkausten tarpeellisuudesta.

    Mik­si auton naar­mut­ta­mi­nen olisi riit­tävä peruste itsekrim­i­noin­tisuo­jan pois­tamiseen, mut­ta murha, varkaus tai kaval­lus ei olisi?

    Mik­si murhas­ta tulee kovem­pi tuomio kuin tapos­ta? Lop­putu­loshan on sama?

    Ekana tulee mieleen, että kos­ka sil­loin se ihmis­ten mielestä oikein?

    ihmiset muu­ta­man min­uutin pähkäiltyään ovat valmi­it luop­umaan perusoikeuksista.

    Ai kuten siitä, ettei tule pelkän sukupuolen mukaan syr­ji­tyk­si? Mites vain naisille varat­tu lapsen­sur­ma-pykälä oikein sopii tähän kuvioon? 

    Juu, on perus­tus­la­ki ja ehdot­tomat ihmisoikeudet ja sit­ten on tietenkin vielä vähän perustel­lumpi laki ja ehdot­tomam­mat ihmisoikeudet.

  29. dio­di:
    Sveit­sis­sä jos­sa kansa voi päät­tää suo­raan, lisät­ti­in vuon­na 2009 fed­er­aa­tion perus­tus­laki­in yhden lauseen mit­tainen Artik­la 72: “Mina­reet­tien rak­en­t­a­mi­nen on kiel­let­ty”. Siel­lä se nyt on kaiken lail­lisen “saivartelun” ohittaen.Sveitsiläiset ohit­ti­vat kaik­ki sato­ja vuosia raken­netut peri­aat­teet kos­ka se on mahdollista.En toi­vo samaa Suomeen.

    En mä vaan ymmär­rä, miten lak­iusko­vais­ten saivartelijoiden mielest ätäysin sat­apros­ent­tis­es­ti lakien mukaan tehty jut­tu voi olla mitenkään väärin. Eihän se voi, kun se on laki!

  30. Takau­tu­va muu­tos ennakko­ta­pausten kautta

    Pide­tään itses­tään selvänä, että lakia ei voi muut­taa takau­tu­vasti niin, että teosta, joka ei ollut ran­gais­ta­va teko­hetkel­lä, tehdään takau­tu­vasti rangaistava.

    Korkeim­man oikeu­den tulkin­nan muu­tos voi kuitenkin olla takau­tu­va. Teko, joka teko­hetkel­lä oli maan tavan mukainen, tulee ran­gais­ta­va. Pitäisi olla mah­dol­lista tehdä tulkin­nan muu­tok­sia ilman, että käsit­telyssä on jokin yksit­täi­nen teko, jos­ta kaikkien yllä­tyk­sek­si annetaankin ran­gais­tus. Toimit­taisi­in siis kuin lain­muu­tok­sis­sakin, olkoon näin tästä eteenpäin.

    Kaik­ki ovat tien­neet, että Suomen Keskus­ta on vuosikym­meniä käyt­tänyt hyvi­in yhteiskun­nal­lisi­in tarkoituk­si­in julk­ista rahaa kanavoivia säätiöitä ja esimerkik­si Raha­automaattiyhdistystä oman poli­it­tisen toim­intansa rahoit­tamiseen. Pidin käytän­töä raivos­tut­ta­vana, ja olin hyvin ilah­tunut, kun tuomiois­tuimet lop­ul­ta puut­tui­v­at siihen. Antti Kaikkos­es­ta ja Juk­ka Vihriälästä var­maan tun­tui epäoikeu­den­mukaiselta, että muu­tos sat­tui juuri hei­dän toimikausien­sa kohdalle. Omas­ta mieles­ tään he eivät var­maankaan olleet tehneet mitään väärää, vaan toimi­vat, kuten hei­dän oletet­ti­in näis­sä luot­ta­mus­toimis­saan toimivan. 

    Tämä on jo totaalisen häm­men­tävä aivopieru. Olete­taan että ihmis­ryh­män X tekemiä rikok­sia Y on “maan tavan” ja “poli­it­tis­ten syi­den” ts. kor­rup­tion kat­sot­tu oikeuslaitok­ses­sa läpi sormien, kunnes julkisen kohun myötä tarpeek­si törkeää rikostapaus­ta ei voi­da enää lakaista maton alle. Pitäisikö nyt sit­ten kuitenkin antaa tuomio aikaisem­man käytän­nön mukaises­ti ts. lakia ei saa nou­dat­taa jos sitä aikaisem­minkaan ei ole noudatettu?

    Kuu­luisa tapaus­es­imerk­ki on Ståhlber­gin kyy­di­tys. Siep­paus ja pahoin­pite­ly oli­vat kyl­lä lail­la kiel­let­tyjä tuol­loinkin, mut­ta tavak­si oli tul­lut että ran­gais­tuk­set annet­ti­in hyvin liev­inä tai ei annet­tu ollenkaan. Olisiko nyt sit­ten pres­i­dentin kyy­dit­täjille täl­lä perus­teel­la jät­tää tuomio antamatta?

  31. Tässä ollaan nyt jonkin­laises­sa juris­min out­o­jen olen­to­jen näyt­telyssä, jota oikeusasioi­ta päivä­työk­seen hoitavien on vaikea tun­nistaa omak­si työsarakseen. 

    Ensin­näkin: Perus­tus­laki­valiokun­ta on eduskun­nan toimielin, ei tuomiois­tu­in. Valiokun­nan päätök­sis­sä nojaudu­taan muu­tamien val­tiosään­töoikeu­den pro­fes­sorien tulk­in­toi­hin, jot­ka ovat ehkä jonkin­laista juridikkaa, mut­ta joka tapauk­ses­sa perusteil­taan vierai­ta 95 %:lle lakimieskunnasta. 

    Toisek­si: Tuomiois­tu­imil­la ei ole proak­ti­ivista roo­lia mis­sään asi­as­sa, ei esim. vaali­ra­hoi­tusasiois­sa. Tuomiois­tuimet ratkai­se­vat ne asi­at, jot­ka niiden ratkaistavak­si tuo­daan. Poli­isi val­it­see sen, mitä asioi­ta tutk­i­taan ja syyt­täjät sen, mis­tä syyt­teitä nos­te­taan. Tuomiois­tuimet tote­si­vat pal­s­turin pahek­sum­ien vaali­ra­hoi­tusku­vioiden täyt­tävän rikok­sen tun­nus­merk­istön, kun ko.käytännöt tuoti­in tuomiois­tu­imien arvioitavaksi. 

    Kol­man­nek­si: OIkeu­sop­pinei­den “saivartelu” lop­puu heti, kun lain­säätäjä onnis­tuu tuot­ta­mana yksiselit­teistä lain­säädän­töä. Suun­ta on ollut pikem­min päinvastainen.

    1. Tuomiois­tu­imel­la ei ole proak­ti­ivista roo­lia, mut­ta sil­lä voisi olla. Tai se voisi tode­ta, että näin on menetel­ty vuosikym­meniä, mut­ta menet­te­lyn on nyt syytä lop­pua. Tässä Raha-automaat­ti­asi­as­sa olisi pitänyt antaa ran­gais­tus puolueelle.

  32. dio­di: Tämän takia onkin hyvä, ettei lakia tulki­ta kansan oikeu­den­tun­non perustella. 

    Vaik­ka itsekrim­i­nal­isoin­tia ei ole suo­raan mainit­tu Euroopan ihmisoikeussopimuk­ses­sa, se on mukana artik­la kuu­toses­sa usei­den Stras­bour­gis­sa tehty­jen päätösten ja tulk­in­to­jen perus­teel­la. Hyvä näin. Se on perus­ta­van­laa­tu­inen ihmisoikeus. 

    Toiv­ot­tavasti “vaikea ymmärtää” tarkoit­taa että on vaikea ymmärtää, eikä se ole retori­nen keino sanoa että juris­tit ovat tyh­miä. Talousti­eteelli­nen prag­ma­tis­mi ja opti­min hakem­i­nen ei ole oikea tapa läh­estyä lain tulkintaa.

    Taas varsi­nainen “käyrä kurkku” EU:lta. Kyse­hän on vas­tu­un­tun­nos­ta, vas­tu­us­ta omista teoista. Tyyp­il­listä pul­lamössö­sukupol­ven ajan ajat­telua. “En se minä ollut”. Itsekrim­i­noin­ti on lain­opilli­nen idi­o­tis­mi. Juris­tit eivät ole tyh­miä, he ovat epäre­hellisiä. Reilu tun­nus­tus las­kee tuomio­ta, tietää van­ha lautamies.

  33. Rikkaiden ja köy­hien kun­tien vero­tu­lo­jen tasausjär­jestelmän epäko­hdista voitaisi­in ehkä päästä eroon, jos kun­nat oli­si­vat meil­lä riit­tävän suuria, jol­loin esim. yksi kallista hoitoa vaa­ti­va poti­las ei upot­taisi koko kun­nan talout­ta. Asiansa hyvin hoitavia kun­tia ei pitäisi kuitenkaan rankaista sälyt­tämäl­lä niille suh­teet­toman paljon velvoit­tei­ta asiansa (lue: talouten­sa ja sitä koske­van päätök­sen­tekon­sa) huonos­ti hoitavien kun­tien osalta, ainakaan ilman että asi­as­ta seu­raa paran­nus jälkim­mäis­ten talouden hoitoon.

    Toisaal­ta pitäisi myös olla ymmär­rystä oival­taa, että esim. täs­mälleen saman palve­lu­ta­son takaami­nen maamme asukkaille kaikkial­la (kun­nan keskus­tas­sa, kor­ven keskel­lä tai ulkolu­odol­la) on joko mah­do­ton­ta tai tulee suh­teet­toman kalli­ik­si, niin kalli­ik­si, ettei se ole enää järkevää. Jos esim. ambu­lanssia tarvi­taan pikaises­ti sekä kilo­metrin että 50 kilo­metrin etäisyy­del­lä paloase­mas­ta tai sairaalas­ta, pitääkö sen auton kul­jet­ta­jan ajaa paikalle kum­mas­sakin tapauk­ses­sa siten, että aikaa kuluu yhtä kauan, jot­ta kansalais­ten tasa-arvoinen kohtelu teho­hoitoyk­sikön paikalle saa­pumisa­jan osalta toteutuu? 

    Olen mm. paljon pienem­mänkin mit­takaa­van yksiköi­den (toki myös isom­pi­en) päätök­sen­tekoa seu­rates­sa huo­man­nut, että jostakin kum­man syys­tä löy­tyy usein myös heitä, jot­ka eivät ymmär­rä, mil­loin vaa­timuk­sen­sa ja tulk­in­tansa edus­ta­vat lähin­nä pelkkää oman edun ajamista, yleen­sä muiden kus­tan­nuk­sel­la. Jär­jen käytön pitäisi kai olla aina sal­lit­tua (ehkä mieluiten jopa pakol­lista!), niin maan lake­ja säädet­täessä kuin niiden tulk­in­to­jakin tarvittaessa.

  34. “Min­un on talousti­eteel­lisen koulu­tuk­sen saa­neena vai kea ymmärtää, että tar­jol­la ole­vista kil­paile­vista hyvistä asioista jotkut on julis­tet­tu ehdottomiksi.”

    Peru­soikeusjuridi­ikas­sa aika har­voin ajatel­laan näin. Useim­miten kan­taa ote­taan pikem­minkin siitä näkökul­mas­ta, onko tiet­ty lain­säädän­töratkaisu peru­soikeuk­sien mukainen vai ei ole. Yleen­sä asi­aan löy­tyy myös mui­ta sään­te­ly­vai­h­toe­hto­ja. Lisäk­si, sil­loin kun asi­as­sa use­ampi peru­soikeus keskinäi­sis­sä jän­nit­teis­sä, niiden väli­nen pain­oar­vo on pun­nit­ta­va tapauskohtaisesti.

    “En tiedä, mil­lä menetelmässä jotkin oikeudet ovat pää­tyneet perus­tus­lail­la suo­ja­tuik­si ja toiset jätet­ty huu­to­laisen ase­maan. Sosi­aalipoli­it­tista asiantun­te­mus­ta ei tun­nu käyte­tyn, vaik­ka eri­lais­ten sosi­aal­is­ten oikeuk­sien saat­ta­mi­nen keskenään eri­ar­voiseen ase­maan menee aivan sosi­aalipoli­ti­ikan ytimeen. “

    Suurin osa peru­soikeuk­sis­tamme on kansal­lis­es­ti sovel­let­tu­ja johdan­naisia kan­sain­väli­sistä ihmisoikeuk­sista. Myös ihmisoikeussopimuk­set saa­vat jonkin­laista pain­oar­voa lain­valmis­telus­sa ja tuomiois­tuinkäytän­nössä, mut­ta ei useinkaan yhtä vah­vaa kuin kansal­lis­es­ti sääde­tyt peru­soikeudet. Samoin kuin perus­tus­lain säätämi­nen, myös ihmisoikeussopimuk­si­in liit­tymi­nen tai liit­tymät­tä jät­tämi­nen on poli­itikko­jen käsissä.

    “Toinen ehdot­to­muus on, ettei yhden kun­nan kun­nal­lisvero­ja saa käyt­tää toisen kun­nan meno­jen kat­tamiseen. Kuitenkin meil­lä on vero­tu­lo­jen tasausjär­jestelmä, jos­sa rikkaiden kun­tien vero­tu­lo­ja siir­retään köy­hille kunnille.”

    Analo­gian voi ottaa kirkos­ta. Val­tio saa määrätä korkeam­mat bud­jet­ti­avus­tuk­set Kallion seu­rakun­nalle kuin Kau­ni­aisen seu­rakun­nalle kirkko­raken­nusten ylläpi­toon, hau­taus­toimen jär­jestämiseen ja väestökir­jan­pitoon. Sen sijaan val­tio ei saa määrätä, että Kau­ni­aisen seu­rakun­nan on mak­set­ta­va puo­let Kallion seu­rakun­nan diako­ni­a­menoista kirkollisverotuotoistaan.

    “Eri­tyis­es­ti min­ua ihme­tyt­tää, että perustuslakiasian­ tun­ti­jat pitävät oikeutenaan muut­taa tulk­in­taa, kun olo­suh­teet ovat hei­dän mielestään muuttuneet.”

    Suomes­sa perus­tus­laki­valiokun­ta tai tuomiois­tu­in ei saa kumo­ta lake­ja. Toisaal­ta maail­ma muut­tuu nopeam­min kuin lait ja peru­soikeustulk­in­ta elää esimerkik­si Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­imen ratkaisulin­jan mukaan. Yksi esimerk­ki epäko­her­entin pitkälle menevästä lin­jan jous­tamis­es­ta on yliopis­to­la­ki yliop­pi­laskun­nan pakko­jäsenyyksi­neen. Yhdis­tyk­sien pakko­jäsenyyk­siä ei vaan voi­da enää pitää yhdis­tymisen­va­pau­den mukaisi­na. Helsin­gin yliopis­ton yliop­pi­laskun­ta on perustet­tu 1800-luvun puo­livälis­sä pakko­jäsenyyksi­neen. Jos perus­tus­laki­valiokun­ta olisi halun­nut olla johdon­mukainen, yliopis­to­lain kokon­aisu­ud­is­tus­ta ei olisi saanut tehdä ilman pakko­jäsenyy­den pois­tamista. Toisaal­ta täysin ident­tistä pakko­jäsenyyt­tä ei saa laa­jen­taa ammattikorkeakouluihin.

    “Mik­si oikeusti­eteil­i­jät eivät olleet herän­neet siihen epäoikeu­den­mukaisu­u­teen, että kun Jepeltä ote­taan tien pääl­lä ajoko­rt­ti kuiv­u­maan, kun tuli ajet­tua umpitun­nelis­sa autoa, tämän päälle tulee vielä ran­gais­tus tuomiois­tu­imes­sa? Eikö tuomio sen päälle ole myös kah­teen ker­taan rankaisemista samas­ta teosta?”

    KHO teki asi­as­ta ennakko­ratkaisun vuosi sit­ten. Se perustelti­in käytän­nössä kokon­aan Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­imen ratkaisuil­la, joi­ta on annet­tu samas­ta aiheesta.

    “Eikä sovi suo­ma­laiseen oikeu­den­tun­toon sekään, ettei tarvitse ilmoit­taa jos kol­hii naa­purin autoa parkkipaikalla (itsekrim­i­nal­isoin­ti).”

    Sil­lä saataisi­in ran­gais­tus­ta­so nouse­maan aika rivakasti, jos saisi aina ylimääräisen tuomion siitä, mikäli ei ole tun­nus­tanut syytet­tä tai tehnyt itses­tään rikosil­moi­tus­ta. Oikeas­t­aan mitään ei kan­nat­taisi enää yrit­tää kiistää tuon jäl­keen, jol­loin käsit­te­lytkin nopeu­tu­isi. Oikeustur­van kannal­ta vaan melko ongelmallista.

  35. Sylt­ty: En mä vaan ymmär­rä, miten lak­iusko­vais­ten saivartelijoiden mielest ätäysin sat­apros­ent­tis­es­ti lakien mukaan tehty jut­tu voi olla mitenkään väärin. Eihän se voi, kun se on laki!

    Mikään ei estä kaikkien sään­tö­jen mukaan tehtyä lakia ole­mas­ta idioot­ti­mainen. Suo­ras­sa demokra­ti­as­sa lait hei­jas­ta­vat parem­min myös kansalais­ten tyhmyyttä.

  36. Pekka T.: Kieltämät­tä kehi­tys näyt­tää täl­lä het­kel­lä menevän amerikkalaiseen suun­taan. Ei sen silti tarvitse olla vääjäämätön­tä. Voimme kai me tehdä jotain? Edes yrittää?

    Glob­al­isoitu­vas­sa maail­mas­sa tuo yri­tys­by­rokra­tia ja juris­te­ria vain kasvaa.Kun val­tiot menet­tävät ote­taan hallinnos­ta ja säätelystä niin se kor­vau­tuu jol­lakin ja se on nimeno­maan yksi­tyi­nen byrokra­tia, juristeria
    ottaa paikan eli yri­tys­ten hallinto on jo nyt vaikut­tavam­paa kuin val­tioiden. Mut­ta yri­tyshallinto ei ole demokrat­tista eikä läpinäkyvää

  37. Jus­si Airaksi­nen:Sil­lä saataisi­in ran­gais­tus­ta­so nouse­maan aika rivakasti, jos saisi aina ylimääräisen tuomion siitä

    Aina? Miten niin aina? 

    Tuo­han on täysin tyylipuh­das kalte­van pin­nan argumentti.

  38. ft maail­mal­ta: Esim. pahoin­pite­ly, sel­l­ainen tajut­tomak­si hakkaami­nen ilman pysyviä vam­mo­ja on keskimäärin 90 euroa. 

    Ja lähde tälle väit­teelle on mikä? Arvaan, että hattu.

    90 euroa on rike­sakon suu­ru­inen sum­ma, ja pahoin­pitelystä ei edes voi määrätä rike­sakkoa. Sen ran­gais­tus­mak­si­mi on kak­si vuot­ta vankeut­ta, mut­ta rike­sakko voidaan määrätä vain rikok­ses­ta, jos­ta voi seu­ra­ta enin­tään kuusi kuukaut­ta vankeut­ta tai joka maini­taan lais­sa erik­seen poikkeuksena.

    Rauno Halme: Taas varsi­nainen “käyrä kurkku” EU:lta.

    Sekin ker­too paljon tämän keskustelun tieto­ta­sos­ta, että tämä tuli kom­ment­ti­na keskustelu­un Euroopan ihmisoikeussopimuk­ses­ta, jon­ka kanssa EU:lla ei ole yhtään mitään tekemistä.

    Euroopan ihmisoikeussopimuk­sen toteu­tu­mista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomiois­tu­in, joka on Euroopan neu­vos­ton alainen organ­isaa­tio. Euroopan ihmisoikeussopimus solmit­ti­in Euroopan neu­vos­ton jäsen­maid­en kesken vuon­na 1950. EU:n edeltäjä EEC perustet­ti­in 1957 ja EU itse vuon­na 1992.

    Myös Suo­mi liit­tyi Euroopan ihmisoikeussopimuk­seen ja EU:hun eri aikoina: edel­liseen 1989 ja jälkim­mäiseen 1995. Euroopan ihmisoikeussopimuk­seen kuu­luu tätä nykyäkin monia val­tioi­ta (esim. Venäjä), jot­ka eivät kuu­lu EU:hun eivätkä edes suun­nit­tele liit­tymistä siihen.

  39. Kalle: Toi­vo on lähin­nä siinä, että 60-luvul­la kuo­lu­tuk­sen­sa saa­neen 0:t eläköityvät 

    Kih­lakun­nanoikeu­den puheen­jo­hta­jana ei 60-luvul­la voin­ut toimia alle 25-vuo­tias henkilö, mikä oli tästä syys­tä tuo­marin ammatin alaikära­ja. Jos joku on ollut 25-vuo­tias aivan 60-luvun lopus­sa vuon­na 1969, hän on tänä vuon­na 71-vuotias.

    Kaik­ki “60-luvul­la kuo­lu­tuk­sen­sa saa­neen 0:t” ovat siis jo eläköi­tyneet, suurin osa heistä jo jonkin aikaa sitten.

  40. Sylt­ty: Aina? Miten niin aina? 

    Tuo­han on täysin tyylipuh­das kalte­van pin­nan argumentti.

    Halu­aisin huo­maut­taa, että kalte­van pin­nan argu­ment­ti on epä­muodolli­nen argu­men­toin­tivirhe, eikä esim. loogi­nen virhe. Virhe on ole­mas­sa vain jos kalte­va pin­ta jätetään lausumat­tomak­si ole­tuk­sek­si jota ei perustella. 

    Lake­ja on tarkoi­tus soveltaa yhden­mukaises­ti ja tulk­in­ta kehit­ty vedo­taan ennakko­ta­pauk­si­in. Tässä tapauk­ses­sa kalte­va pin­ta voi olla olemassa.

  41. dio­di:Tässä tapauk­ses­sa kalte­va pin­ta voi olla olemassa.

    Sen pitää kuitenkin olla jär­jelli­nen. Esite­tyssä muo­dos­sa näin ei ole.

  42. Yleinen kom­ment­ti.

    Ehkä Suomes­sa on lisään­tynyt peru­soikeuk­sien ja yleis­ten peri­aat­tei­den pain­ot­ta­mi­nen koska:

    1. Olemme tiukem­min mukana kan­sain­väli­sis­sä sopimuk­sis­sa EU:n myötä. 

    2. Yhteiskun­ta on muut­tumas­sa het­ero­geenisem­mäk­si. Enää ei voi olet­taa, että tuo­mar­it, lau­tamiehet ja syyte­tyt omaa­vat saman arvo­maail­man. Jos ihmis­ryh­mien väli­nen sol­i­daarisu­us puut­tuu, yksilön peru­soikeuk­sia tur­vaa lakien ja yleis­ten peri­aat­tei­den tiuk­ka soveltaminen.

  43. Tom­mi Uschanov: Ja lähde tälle väit­teelle on mikä? Arvaan, että hattu.

    90 euroa on rike­sakon suu­ru­inen sum­ma, ja pahoin­pitelystä ei edes voi määrätä rike­sakkoa. Sen ran­gais­tus­mak­si­mi on kak­si vuot­ta vankeut­ta, mut­ta rike­sakko voidaan määrätä vain rikok­ses­ta, jos­ta voi seu­ra­ta enin­tään kuusi kuukaut­ta vankeut­ta tai joka maini­taan lais­sa erik­seen poikkeuksena.

    Tajut­tomak­si hakkaami­nen ilman pysyviä vau­ri­oi­ta tuomi­taan läh­es poikkeuk­set­ta lievänä pahoin­pite­lynä. Pahoin­pite­lyk­si se menee siinä vai­heessa, jos lanssi ehtii hake­maan ihmisen tajut­tomana paikalta, pelkkä katu­un hakkaami­nen ei vielä tun­nu riit­tävän. Usein lievään mah­tuu myös esim. arpia, veren­vuo­toa ja lievää pidem­piaikaista hait­taa. Siis paljon enem­mänkin, kuin pelkkä het­kelli­nen tajut­to­muus. Pahim­mil­laan todel­la rankko­jakin tapauk­sia on tuomit­tu liev­inä pahoin­pite­ly­inä, mut­ta sel­l­ainen nor­maali taso kul­kee suun­nilleen siinä, mil­laista jälkeä on sat­tunut synymään. Nyrkil­lä tai monolla tajut­tomak­si on lievä, jos osuu nenään ja pitää oikoa nenää ja saadaan paljon ver­ta tai muu­ta­maa enem­män tikke­jä, niin menee pahoin­pite­lyk­si. Törkeä pahoinpitely 

    Lievästä pahoin­pitelystä tuomi­taan 5–20 päiväsakkoa tai sovit­telu. Keskimääräi­nen tuomio on 15 päiväsakkoa. Keskimääräi­nen tuomio on eurois­sa 90 euroa, sil­lä tuomi­tut saa­vat läh­es poikkeuk­set­ta min­imisum­man päiväsakolle, joka on 6 euroa. Kos­ka kyseessä ei ole ylinopeus, niin ran­gais­tus­ta ei automaat­tis­es­ti koven­neta rike­sakon tasolle, vaan se jää tuo­hon 90 euron summaan.

    Pahoin­pite­ly­istä osaa saa­da vielä pienem­män tuomion, sil­lä läh­es joka viides saa ehdol­lisen ran­gais­tuk­sen ja totea­vat, että ei tul­lut mitään. 74% saa sakko­ja, keskimäärin 35 kap­palet­ta eli 210 euroa. Lop­ut istuu keskimäärin 3–4 kuukaut­ta tai saa yhdyskuntapalvelusta.

    Törkeästä pahoin­pitelystä vapaute­taan suo­raan 62% tek­i­jöistä eli annetaan ehdol­lista. Lop­ut istuu keskimäärin 1,5 vuotta. 

    Ran­gais­tusten koven­tamis­es­ta on puhut­tu viime vuosi­na, mut­ta kor­jaus­li­iket­tä ei ole havait­tu ainakaan oike­as­sa elämässä. Tiedä todel­lisu­ut­ta, sil­lä tilas­tot tule­vat perässä. 

    Mis­sä maail­mas­sa elät, jos kuvit­telet, että ihmisen hakkaamis­es­ta tuomit­taisi­in enem­män kuin vaik­ka öiseen aikaan tyhjäl­lä tiel­lä tehdys­tä punaisia päin ajamis­es­ta? Punaista päin ajami­nen on pieni rike ain­oas­taan sil­loin, kun punaisel­la tarkoite­taan vasemmistolaista.

  44. dio­di: Lake­ja on tarkoi­tus soveltaa yhden­mukaises­ti ja tulk­in­ta kehit­ty vedo­taan ennakko­ta­pauk­si­in. Tässä tapauk­ses­sa kalte­va pin­ta voi olla olemassa. 

    Tai kuten Shake­speare muotoili:

    Ei käy se. Vene­ti­ass’ ei mikään valta
    Lakia vahvis­tet­tua voi muuttaa.
    Sit’ esimerkkin’ oiti käytettäisi,
    Ja moni selkkaus sen nojalla
    Vois syöstä val­tioon. Ei käy se päinsä.
    (Venet­sian kaup­pias, 4.1.216–218)

    Yksi asia, jota kukaan ei ole vielä main­in­nut tässä keskustelus­sa, on perus­tus­lain kum­mallis­ten tulk­in­tat­apo­jen his­to­ri­al­liset juuret. On mah­dol­lista argu­men­toi­da, että kyse on pohjim­mil­taan vuo­den 1918 tapah­tu­mien jälkeis­es­tä por­varis­ton sosial­is­mipelosta, johon reagoiti­in tulk­it­se­mal­la vuon­na 1919 säädet­tyä van­haa Suomen hal­li­tus­muo­toa alus­ta alka­en ääritiukasti.

    Jo van­han hal­li­tus­muodon kaut­ta kier­rätet­ti­in — perus­tus­laki­valiokun­nan ilmeisen tietoise­na, joskin ääneen lausumat­tomana lin­jauk­se­na — koko joukko sel­l­aisia päätök­siä ja asioi­ta, jol­laiset monis­sa muis­sa mais­sa eivät lainkaan kul­je perus­tus­lain kaut­ta. Täl­lä halut­ti­in estää se, että Suo­mi siir­ty­isi sosial­is­mi­in, jos vasem­mis­to saisi eduskun­taan yksinker­taisen enemmistön.

    Tämä on aja­tus, jota en ole keksinyt itse vaan jon­ka läh­teenä on toimin­ut eräs pahek­su­tu­ista perus­tus­lakipro­fes­sor­eista, Antero Jyrän­ki (viimek­si muis­tel­ma­teok­ses­saan Punainen hat­tu vuon­na 2009). Olen kyl­lä itse kir­joit­tanut siitä toisaal­la.

  45. Tapio Pel­to­nen:
    Itsekrim­i­noin­tisuo­ja on kyl­lä aivan perus­ta­van­laa­tu­inen ihmisoikeus. On eri asia, että itse aiheutetun vahin­gon ilmoit­ta­mat­ta jät­tämi­nen on MORAALISESTI tuomit­tavaa. Laiton­ta se ei saa olla, sikäli kuin ilmoit­ta­mat­ta jät­tämi­nen itsessään ei aiheuta ylimääräistä vaaraa. (Esimerkik­si liiken­teessä varoi­tus­merkki­in tör­määmi­nen siten, että merk­ki tuhoutuu, saat­taa johtaa tilanteeseen, jos­sa velvol­lisu­us estää lisä­vahin­got ajaa yli itsekriminointisuojasta.)
    ‘snip’

    Jostakin kum­man syys­tä auton kol­himi­nen on tul­lut elämää suurem­mak­si kysymyk­sek­si itsekrim­i­noin­ti­asi­as­sa, mut­ta enpä ole huo­man­nut, että muutkaan rikok­sia tehneet oli­si­vat kovin sankoin joukoin käyneet vira­nomaisille (tai muillekaan) ilmoit­tau­tu­mas­sa — niinkuin luon­nol­lista onkin.

    On se niin väärin, mut­ta rikol­lisille ei tosi­aankaan ole säädet­ty minkään­laista ilmoi­tusvelvol­lisu­ut­ta rikoksistaan.

    1. Itsekrim­i­nal­isoin­tikiel­to on kai tarkoit­tanut sitä, että pitää vira­nomaisille tai oikeu­sis­tu­imille ker­toa rikok­ses­taan. Se on aivan eri asia kuin se, että pitää ker­toa naa­purille, että kol­hi tämän autoa ja mak­saa aiheut­ta­mansa vahinko (ei saa­da ran­gais­tus­ta) Oikeas­t­aan voitaisi­in rin­nas­taa auton kol­himi­nen ja sen salaami­nen siihen, että varas­taa naa­puril­ta, kos­ka lop­putu­los on sama.

  46. Keskustelus­sa esite­tyt kri­it­tiset huomiot juris­te­ri­as­ta näyt­tävät liit­tyvän mon­es­sa kohdas­sa niihin vaiku­tuk­si­in, joi­ta kan­sain­välisil­lä sopimuk­sil­la on suo­ma­laiseen oikeu­denkäyt­töön. Esimerkik­si veronko­ro­tuk­si­in liit­tyvä ne bis in idem ‑prob­lemati­ik­ka kumpuaa suo­raan Euroopan ihmisoikeussopimuk­ses­ta ja sen seit­semännestä lisäpöytäkir­jas­ta. On hyvä muis­taa, että liit­tymi­nen Euroopan neu­vos­toon ja sen ihmisoikeussopimuk­seen on ollut poli­it­ti­nen päätös. On tietysti ikävää, jos poli­it­tiset päätök­sen­tek­i­jät eivät ole asi­as­ta päät­täessään hah­mot­ta­neet liit­tymisen oikeudel­lisia seu­rauk­sia. Muis­sa val­tiois­sa on ehkä harkit­tu tarkem­min ja sik­si mainit­tuun seit­semän­teen lisäpöytäkir­jaan on liit­tynyt vain osa Euroopan neu­vos­ton jäsenmaista. 

    Sopimuk­sista on tietysti mah­dol­lista myös poli­it­tisel­la päätök­sel­lä ero­ta, jos tämä arvioidaan tarkoituk­sen­mukaisek­si. Tietysti Suomen val­tio voi Euroopan neu­vos­tossa pyrk­iä myös muut­ta­maan ihmisoikeussopimusta. 

    Poli­itikon suus­ta kuul­tuna juris­te­ri­as­ta pur­naami­nen vaikut­taa vain vastuunpakoilulta.

  47. Osmo Soin­in­vaara: Lisäk­si perus­tus­laki­in kuu­luu sel­l­ainenkin aja­tus, että tämänkaltai­sista sään­nöistä päät­tää Suomen kansa jota edus­taa val­tiopäiville kokoon­tunut eduskunta.

    Tämä on san­gen yleinen käsi­tys ja perus­tuu koulus­sa opit­tuun. Valitet­tavasti väite on aivan liian yksinker­tais­ta­va kuvatak­seen todel­lisu­ut­ta. Nykyaikainen oikeus on enenevässä määrin mon­i­na­paista ja kansal­lisen par­la­mentin aset­ta­mat lait ovat keskeinen, mut­tei ain­oa oikeuslähde. Jos, Osmo, joskus omaat riit­tävästi aikaa ja asian­har­ras­tuneisu­ut­ta kehotan luke­maan Kaar­lo Tuorin kir­jan ”Oikeu­den ratio ja vol­un­tas”. Siinä men­nään juuri niiden kysymys­ten ytimeen, jot­ka itseäsi pohdituttaavat.

  48. Tapio Pel­to­nen:
    Itsekrim­i­noin­tisuo­ja on kyl­lä aivan perus­ta­van­laa­tu­inen ihmisoikeus. 

    Juris­teil­la on var­maan myöskin seli­tys sille, mik­si lisäran­gais­tuk­sen mit­taami­nen sil­lä perus­teel­la, että “ei tun­nus­tanut” on kauhis­tus, sen sijaan ran­gais­tuk­sen lyhen­tämi­nen sil­lä perus­teel­la, että tun­nusti, on täysin OK. Juris­terolo­gias­ta tietämätön insinööri kun ajat­telisi, että asi­at ovat peri­aa­teel­lis­es­ti ja (sopivil­la para­me­trien arvoil­la) käytän­nössäkin yksi ja sama.

    Jenkeis­sä (jos­sa itsekrim­i­noimisen suo­ja on eksplisi­it­tis­es­ti perus­tusalis­sa) ei ole mitenkään tava­ton­ta, että syyt­täjä ehdot­taaa syytetylle paria vuot­ta väite­tys­tä rikok­ses­ta jos hän tun­nus­taa, ja sit­ten parikym­men­tä vuot­ta lisää röyhkey­destä vaa­tia oikeu­denkäyn­tiä, jos hän häviää jut­tun­sa. Suomeenkin sama peri­aate laimen­net­tuna tuoti­in lakikir­jaan viime vaalikaudella.

  49. Raimo K: Niin­pä, mut­ta edel­lisen kir­joit­ta­ja ilmeis­es­ti ei ymmär­rä perus­tus­lain tarkoi­tus­ta, joka nimeno­maan on perus­tus­lain 1 §:sä sanottu… 

    Kuten sanoin, kokoel­ma asioi­ta, jot­ka eivät kuu­lu perus­tus­laki­in ja samal­la velvol­lisu­udet uno­hdet­tu kokon­aan. Äärim­mäisen huonoa lakitek­stiä. Kan­nat­taa vilka­ista, ketä on ollut puuhastele­mas­sa tuo­ta, niin ymmärtää, mik­si men­ti­in noin pahasti metsään.

  50. ft maail­mal­ta: Tajut­tomak­si hakkaami­nen ilman pysyviä vau­ri­oi­ta tuomi­taan läh­es poikkeuk­set­ta lievänä pahoinpitelynä. 

    Lisää kuo­hut­ta­van raju­ja väit­teitä vail­la pien­in­täkään lähdeviitettä.

    Mis­sä maail­mas­sa elät, jos kuvit­telet, että ihmisen hakkaamis­es­ta tuomit­taisi­in enem­män kuin vaik­ka öiseen aikaan tyhjäl­lä tiel­lä tehdys­tä punaisia päin ajamisesta? 

    Tässä maail­mas­sa. Siinä, jos­sa esimerkik­si vankeustuomio ei tarkoi­ta “vapaut­tamista kokon­aan”, ja jos­sa ihmistä, joka väit­tää sen sitä tarkoit­ta­van, pide­tään joko kieli­taidot­tomana tai tahal­laan kieltä väärin käyttävänä.

    Sinä et sitä pait­si tiedä, mitkä ovat omat ensim­mäisen per­soo­nan koke­muk­seni liit­tyen Suomes­sa tapah­tu­vi­in pahoin­pite­ly­i­hin, Suomes­sa tapah­tu­vi­in liiken­ner­ikok­si­in ja näistä tuomit­semiseen oikeudessa. Jos tietäisit, voisit yllättyä.

    Kalle: Kuten sanoin, kokoel­ma asioi­ta, jot­ka eivät kuu­lu perus­tus­laki­in ja samal­la velvol­lisu­udet uno­hdet­tu kokon­aan. Äärim­mäisen huonoa lakitek­stiä. Kan­nat­taa vilka­ista, ketä on ollut puuhastele­mas­sa tuo­ta, niin ymmärtää, mik­si men­ti­in noin pahasti metsään. 

    Kan­nat­taa vilka­ista muiden maail­man maid­en perus­tus­lake­ja (aivan mis­tä päin maail­maa tahansa), niin huo­maa, miten täy­del­lisen omas­ta päästä kek­sit­ty on aja­tus, että perus­tus­lain pitäisi olla jonkin­laista luet­te­loa kansalais­ten velvol­lisuuk­sista eikä hei­dän oikeuksistaan.

  51. Kalle: Kuten sanoin, kokoel­ma asioi­ta, jot­ka eivät kuu­lu perus­tus­laki­in ja samal­la velvol­lisu­udet uno­hdet­tu kokon­aan. Äärim­mäisen huonoa lakitek­stiä. Kan­nat­taa vilka­ista, ketä on ollut puuhastele­mas­sa tuo­ta, niin ymmärtää, mik­si men­ti­in noin pahasti metsään. 

    Ker­ro­han sit­ten, mikä velvol­lisu­us puut­tuu ja minkä maan perus­tus­lais­sa sel­l­ainen on.

  52. Ris­to: Juris­teil­la on var­maan myöskin seli­tys sille, mik­si lisäran­gais­tuk­sen mit­taami­nen sil­lä perus­teel­la, että “ei tun­nus­tanut” on kauhis­tus, sen sijaan ran­gais­tuk­sen lyhen­tämi­nen sil­lä perus­teel­la, että tun­nusti, on täysin OK. Juris­terolo­gias­ta tietämätön insinööri kun ajat­telisi, että asi­at ovat peri­aa­teel­lis­es­ti ja (sopivil­la para­me­trien arvoil­la) käytän­nössäkin yksi ja sama.
    ‘snip’

    Yleen­sä katu­mus­ta on pidet­ty lieven­tävänä ja siihen tun­nus­tus liittyy.
    Piit­taa­mat­to­muut­ta taas on pidet­ty raskauttavana.

    Insinööre­jä ei kan­na­ta sekoit­taa joka asi­aan (vrt. nykyi­nen hallitus).

  53. Osmo Soin­in­vaara:
    Itsekrim­i­nal­isoin­tikiel­to on kai tarkoit­tanut sitä, että pitää vira­nomaisille tai oikeu­sis­tu­imille ker­toa rikoksestaan.
    ‘snip’

    Päin­vas­toin. Rikol­lisel­la ei ole velvol­lisu­ut­ta ilmi­antaa itseään ja esim. epäilty saa esi­tutkin­nas­sa valehdellakin.

    1. Yritän uud­estaan. Itsekrim­i­nal­isoiti kiel­to tarkoit­taa, että EI PIDÄ ker­toa VIRANOMAISELLE tai TUOMIOISTUIMELLE rikok­ses­taan. Se on aivan eri asia kuin se, että saa kol­hia naa­purin autoa krtomat­ta tästä naa­purille, joka (ker­tomat­ta jät­tämi­nen) rin­nas­tuu minus­ta naa­puril­ta varastamiseen.

  54. Osmo Soin­in­vaara:
    Itsekrim­i­nal­isoin­tikiel­to on kai tarkoit­tanut sitä, että pitää vira­nomaisille tai oikeu­sis­tu­imille ker­toa rikok­ses­taan. Se on aivan eri asia kuin se, että pitää ker­toa naa­purille, että kol­hi tämän autoa ja mak­saa aiheut­ta­mansa vahinko (ei saa­da ran­gais­tus­ta) Oikeas­t­aan voitaisi­in rin­nas­taa auton kol­himi­nen ja sen salaami­nen siihen, että varas­taa naa­puril­ta, kos­ka lop­putu­los on sama. 

    Korkein oikeus otti tämän ratkais­us­saan huomioon. 

    http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1411459201442.html
    .… Näi­den tieto­jen ilmoit­tamista edelleen poli­isille A ei olisi voin­ut estää eikä muu­toinkaan sulkea pois sitä mah­dol­lisu­ut­ta, että tiedot toimite­taan poli­isille. Vaik­ka ihmisoikeussopimuk­sen 6 artik­laan perus­tu­vis­sa itsekrim­i­noin­tisuo­jaa koske­vis­sa ratkaisu­is­sa onkin ollut kysymys vain tieto­jen antamis­es­ta vira­nomaisille, on täl­laiseen tieto­jen antamiseen perus­tus­lain 21 §:n suo­jaa­man oikeu­den­mukaisen oikeu­denkäyn­nin edel­ly­tyk­siä arvioitaes­sa perustel­tua rin­nas­taa sel­l­ainen velvol­lisu­us tieto­jen antamiseen, joka tosi­asial­lis­es­ti voi johtaa tieto­jen tulemiseen vira­nomaisen käyttöön. …

    Tässä tapauk­ses­sa käsil­lä ei ole ollut sel­l­aisia Korkeim­man oikeu­den tuomion perustelu­jen kohdas­sa 13 tarkoitet­tu­ja seikko­ja tai olo­suhtei­ta, joiden joh­dos­ta itsekrim­i­noin­tisuo­jan voitaisi­in perustel­lusti kat­soa kaven­tu­van tai väistyvän jonkin sitä tärkeäm­pänä pidet­tävän oikeu­den turvaamiseksi. 

    Kan­nat­taa muis­taa, että tämä on korkeim­man ennakkopäätös joka vaikut­taa muis­sa oikeu­denkäyn­neis­sä. Lisäk­si se voi vaikut­taa Suomen ulkop­uolel­la kun Euroopan ihmisoikeussopimus­ta tulkitaan. 

    Mikä tässä naar­mu­tuskysymyk­sessä oli niin tärkeää, että itsekrim­i­noin­tisuo­jaan kan­nat­taisi tehdä porsaanreikä?

  55. Tom­mi Uschanov: …Kan­nat­taa vilka­ista muiden maail­man maid­en perus­tus­lake­ja (aivan mis­tä päin maail­maa tahansa), niin huo­maa, miten täy­del­lisen omas­ta päästä kek­sit­ty on aja­tus, että perus­tus­lain pitäisi olla jonkin­laista luet­te­loa kansalais­ten velvol­lisuuk­sista eikä hei­dän oikeuksistaan. 

    Tuos­sa olet täysin oike­as­sa, mut­ta kyse on tas­apain­os­ta. Ei voi­da lähteä siitä, että perus­tus­la­ki on vain luet­te­lo oikeuk­sista tasol­la, joka kuu­luu oikeasti aivan muualle säädök­si­in ja samal­la uno­hde­taan velvol­lisu­udet. Nykyi­nen perus­tus­lakimme on huonos­ti kirjoitettu.

    Osmo viit­taa samaan ongel­maan alku­peräisessä kir­joituk­ses­saan, joka jälleen on ihan hyvä ana­lyysi. Kan­nat­taa lukea tuo Port­tugali-ongel­ma uud­estaan, jos se jäi välistä. Suomes­sa ongel­ma ker­tau­tuu, kos­ka virkamiehet nou­dat­ta­vat tääl­lä per­in­teis­es­ti lakia pilkun­tarkasti (his­to­ri­al­li­sista syistä). Jos­sain Etelä-Euroopas­sa voidaan vielä yrit­tää tehdä järkevästi, vaik­ka perus­tus­lais­sa olisi hölmöjä pykäliä, mut­ta Suomes­sa se ei ole mahdollista.

    Väitän, että joudumme joko rukkaam­maan perus­tus­laki­amme tai opet­tele­maan etelä-euroop­palaisia tapo­ja, jot­ta vältämme konkurssin. Pöhöt­tynyt sosi­aali- ja ter­vey­den­huoltosek­tori on aja­mas­sa mei­dät suori­tusti­laan. Pidän parem­pana vai­h­toe­htona ensin­mainit­tua. Eli lue vielä ker­ran tuo Osmon jut­tu Porttugalista.

  56. Joka iki­nen luku, jon­ka edel­lä olen lait­tanut on fak­taa. Kts. Optu­la. Eikä aja­tus ehdolli­nen = vapaut­ta­va tuomio ole mitenkään poikkeuk­selli­nen oikeu­sop­pinei­den kesku­udessa. Esim. juuri väistynyt oikeusmin­is­ter­imme Anna-Maja Hen­riks­son ajoi tästä syys­tä muu­tos­ta, jos­sa osa ehdol­lis­es­ta voitaisi­in tuomi­ta jol­lain taval­la. Samoin rikosoikeu­den pro­fes­sori Tert­tu Utri­ainen on ilmoit­tanut oman näke­myk­sen­sä asi­as­ta: ehdolli­nen vankeus on käytön­nössä sama kuin vapautus

  57. Kun puhutaan naa­purin auton kol­himis­es­ta rikok­se­na, kan­nat­taa muis­taa, että sitä tekevät yleen­sä taval­liset ihmiset, joille rikok­set ovat tut­tu­ja vain uuti­sista ja fik­tios­ta. Eiköhän meistä läh­es kaikkien oikeu­den­ta­ju sano, että moinen vahinko pitää naa­purin kanssa reilusti sopia.

    Täl­laisen vahin­gon ver­taami­nen rikok­si­in, joi­ta ns. rikol­liset tekevät vakain tuumin ja harkiten, tun­tuu oudol­ta, ja sik­si se ei istu monien oikeu­den­ta­ju­un. Kyse on enem­män moraal­ista kuin laista, vaik­ka toki lakikin siitä sanansa sanoo.

    Tulee mieleen isoisäni, joka oli aikoinaan hyvin närkästynyt saat­u­aan sakot liiken­netur­val­lisu­u­den vaaran­tamis­es­ta. “Pitävät min­ua rikol­lise­na”, hän tuskaili.

    1. En ker­takaikkises­ti ymmär­rä, mitä tekemistä itsekrim­i­nal­isoin­tisuo­jal­la on naa­purin auton naar­mut­tamisen kanssa, kos­ka naarmuttam,inen ei ole rikos. Sen sijaan naar­mun jät­tämi­nen naa­purin mak­set­tavak­si alkaa sitä kyl­lä lähennellä.

  58. Osmo Soin­in­vaara:
    En ker­takaikkises­ti ymmär­rä, mitä tekemistä itsekrim­i­nal­isoin­tisuo­jal­la on naa­purin auton naar­mut­tamisen kanssa, kos­ka naar­mut­ta­mi­nen ei ole rikos. Sen sijaan naar­mun jät­tämi­nen naa­purin mak­set­tavak­si alkaa sitä kyl­lä lähennellä. 

    Siis minkä oikeuskäsi­tyk­sen mukaan auton naar­mut­ta­mi­nen ei ole rikos?
    Kyl­lä omaisu­u­den vahin­goit­ta­mi­nen on rikos — eikä auto ole poikkeus. Vai onko jos­sakin ‘vihreässä’ oikeuskäsityksessä?
    Ja jos on, mitä muu­ta omaisu­ut­ta saa vahin­goit­taa seuraamuksitta?

  59. Osmo Soin­in­vaara:
    Yritän uud­estaan. Itsekrim­i­nal­isoiti kiel­to tarkoit­taa, että EI PIDÄ ker­toa VIRANOMAISELLE tai TUOMIOISTUIMELLE rikok­ses­taan. Se on aivan eri asia kuin se, että saa kol­hia naa­purin autoa ker­tomat­ta tästä naa­purille, joka (ker­tomat­ta jät­tämi­nen) rin­nas­tuu minus­ta naa­puril­ta varastamiseen. 

    Miten niin eri asia?
    Entä naa­purin auton varastaminen?
    Tot­ta kai rehellisen ihmisen pitäisi ker­toa eli tun­nus­taa rikok­sen­sa, mut­ta sel­l­aista lakia ei ole. Eivätkä rehelliset ihmiset tee rikoksiakaan.

  60. Kalle: Tuos­sa olet täysin oike­as­sa, mut­ta kyse on tas­apain­os­ta. Ei voi­da lähteä siitä, että perus­tus­la­ki on vain luet­te­lo oikeuk­sista tasol­la, joka kuu­luu oikeasti aivan muualle säädök­si­in ja samal­la uno­hde­taan velvol­lisu­udet. Nykyi­nen perus­tus­lakimme on huonos­ti kirjoitettu.
    ‘snip’

    No, perus­tus­lait nyt käsit­televät juuri peru­soikeuk­sia, muut lait muita.
    Tas­apain­o­lakia ei ole ole­mas­sa (vaik­ka esim. talousti­eteessä niin saate­taan väittää).

    Mainit­sepa nyt lop­ul­takin yksi velvol­lisu­us, joka perus­tus­lais­sa mielestäsi pitäisi olla!

  61. Osmo Soin­in­vaara:
    Yritän uud­estaan. Itsekrim­i­nal­isoiti kiel­to tarkoit­taa, että EI PIDÄ ker­toa VIRANOMAISELLE tai TUOMIOISTUIMELLE rikok­ses­taan. Se on aivan eri asia kuin se, että saa kol­hia naa­purin autoa krtomat­ta tästä naa­purille, joka (ker­tomat­ta jät­tämi­nen) rin­nas­tuu minus­ta naa­puril­ta varastamiseen.

    KKO tarkasteli juuri tätä kysymys­tä: ilmoi­tus­ta ei vält­tämät­tä tarvitse tehdä poli­isille, vaan vahin­gon kärsi­neelle ker­tomi­nen riit­tää. Mut­ta KKO edelleen kat­soi, että jos A:lla on velvol­lisu­us ilmoit­taa aiheut­ta­mansa vahinko ja oma henkilöl­lisyyten­sä vahin­gon kärsi­neelle, niin se on asial­lis­es­ti sama kuin velvol­lisu­us ilmoit­taa tiedot poli­isille, kos­ka siitä hyvinkin saat­taa tul­la poli­isi­a­sia ja vahinkoa voidaan alkaa tutkia liiken­ner­ikko­muk­se­na. Täl­löin A olisi oma­l­la, ran­gais­tuk­sen uhal­la pakote­tul­la tiedo­nan­nol­laan menet­tänyt mah­dol­lisuuten­sa puo­lus­tau­tua, mikä juuri on ase­ma, johon jou­tu­miselta itsekrim­i­noin­tisuo­jan pitäisi turvata.

    Ratkai­se­vaa ei siis ole se, onko tiedon väl­itön vas­taan­ot­ta­ja vira­nomainen, vaan se, saat­taako ilmoituk­sen tekem­i­nen tek­i­jän rikossyyt­teen vaaraan. Huo­mat­ta­va on, että kyse on olta­va eril­lis­es­tä rikok­ses­ta: esimerkik­si voidaan ran­gaista tulo­jen pimit­tämis­es­tä verot­ta­jal­ta, kos­ka väärien tieto­jen anta­mi­nen itse on se rikos. Tässä ilmoi­tusvelvol­lisu­u­den laimin­lyömi­nen on eri teko kuin naa­purin auton naar­mut­ta­mi­nen. Henkilö A saikin ran­gais­tuk­sen vahin­gon aiheut­tamis­es­ta mut­ta hov­ioikeus ja KKO kumo­si­vat tuomion ilmoituk­sen laiminlyömisestä.

    Eri asia on, jos jonkun ter­veys on vaaras­sa. Lehdis­sä eräät ilmaisi­vatkin huolen­sa, että tämän kohu-uuti­soin­nin takia joku neropat­ti jät­tää soit­ta­mat­ta ambu­lanssin onnet­to­muu­s­paikalle. Huoli ei ehkä ole ihan perätön, sil­lä heti tämän uutisen jäl­keen alkoi esi­in­tyä jut­tu­ja viisas­telijoista, jot­ka yrit­tivät mm. kieltäy­tyä puhal­lusko­keesta itsekrim­i­noin­tisuo­jaan vedoten (ei auta). Joka tapauk­ses­sa KKO on jo 1996 käsitel­lyt tapaus­ta, jos­sa humalas­sa ajanut oli paen­nut onnet­to­muu­s­paikalta ja yrit­ti jälkikä­teen vedo­ta itsekrim­i­noin­tisuo­jaan. KKO tote­si, ettei velvol­lisu­us aut­taa loukkaan­tunei­ta riko itsekrim­i­noin­tisuo­jaa ja piti voimas­sa rat­ti­juo­pon saa­man tuomion aut­tamisvelvol­lisu­u­den laimin­lyömis­es­tä. Ter­veys ja hen­ki ovat niin tärkeitä asioi­ta, että niiden tur­vaami­nen syr­jäyt­tää itsekriminointisuojan.

  62. Osmo kir­joit­taa: “Yritän uud­estaan. Itsekrim­i­nal­isoiti kiel­to tarkoit­taa, että EI PIDÄ ker­toa VIRANOMAISELLE tai TUOMIOISTUIMELLE rikok­ses­taan. Se on aivan eri asia kuin se, että saa kol­hia naa­purin autoa krtomat­ta tästä naa­purille, joka (ker­tomat­ta jät­tämi­nen) rin­nas­tuu minus­ta naa­puril­ta varastamiseen.”

    Eli tämä tarkoit­taa, että jos viet tasku­varkaut­e­na lom­pakon, niin ei tarvitse ilmoit­tau­tua poli­isille, vaan ain­oas­taan lom­pakon omistajalle?

    Kalle kir­joit­taa: “Ei voi­da lähteä siitä, että perus­tus­la­ki on vain luet­te­lo oikeuk­sista tasol­la, joka kuu­luu oikeasti aivan muualle säädök­si­in ja samal­la uno­hde­taan velvollisuudet.”

    Oikeu­den vastin­pari on aina velvol­lisu­us. Jos ilmaiset oikeu­den, niin tulet samal­la ilmais­seek­si velvol­lisu­u­den. Jos ollaan sitä mieltä, että jokaisel­la on oikeus elämään, tul­laan samal­la implisi­it­tis­es­ti ilmaiseek­si, että jokaisel­la on velvol­lisu­us olla tap­pa­mat­ta toisiaan.

    Perus­tus­la­ki myös sisältää paljon peru­soikeuk­sia, jot­ka on kir­jat­tu nimeno­maan velvol­lisu­u­den eikä oikeu­den muotoon.

    Esim. syr­jin­nän kiel­to: “Ketään ei saa ilman hyväksyt­tävää perustet­ta aset­taa eri asemaan…”

    Rikosoikeudelli­nen lail­lisu­us­pe­ri­aate: “Ketään ei saa pitää…”

    Vas­tuu ympäristöstä: “Vas­tuu luon­nos­ta ja sen mon­imuo­toisu­ud­es­ta, ympäristöstä ja kult­tuuriperin­nöstä kuu­luu kaikille.”

    jne.

    Toki nuo samat asi­at olisi ilmais­tavis­sa myös oikeutena.

  63. ft maail­mal­ta:
    Joka iki­nen luku, jon­ka edel­lä olen lait­tanut on fak­taa. Kts. Optu­la. Eikä aja­tus ehdolli­nen = vapaut­ta­va tuomio ole mitenkään poikkeuk­selli­nen oikeu­sop­pinei­den keskuudessa.

    Ehdolli­nen tuomio on ei tuomio­ta ollenkaan. Jos jou­tu­isin käräjille ja saisin itse vali­ta, ottaisin paljon mielum­min “kovem­man” ehdolisen kuin sakko­ja. Sakot joutuu mak­samaan, ehdolli­nen vankeus taas ei ole käytän­nössä yhtikäs mitään.

  64. dio­di: Aina kun lehdet rapor­toi­vat yhteiskun­nan toimin­nas­ta jotain jota maal­likko ei ymmär­rä, ensim­mäi­nen reak­tio on: ompas type­r­ää. Sivistynyt reak­tio olisi uteliaisu­us ja paneu­tu­mi­nen syi­hin, jota ovat näi­den kum­mallis­ten asioiden takana.

    Tämä muuten jäi min­ul­ta vas­taa­mat­ta, mut­ta voin sanoa että tapanani ei ole lähteä huu­ta­maan Iltal­h­den otsikoiden mukaan. 

    Olen kyl­lä tutus­tunut Suomen tuomiokäytän­töön sekä teo­ri­as­sa että omako­htais­es­ti, sil­lä ker­ran vetelin pahoin­pitelijältä nokan poskelle -> kum­mallekin syyt­tämät­täjät­tämis­päätös. Kyl­läpä tuos­sa olikin kovasti pelote­vaiku­tus­ta jatkoa ajatellen. 

    Suosit­te­len kaikille ihan samaa (olet­taen että fyy­sis­es­ti mah­dol­lista), sil­lä jos hoitaa asi­at nyrkein, saa ainakin oikeut­ta. Käräjil­lä käy­dessä ei taas saa kuin pahan mielen.

  65. Osmo Soin­in­vaara:
    En ker­takaikkises­ti ymmär­rä, mitä tekemistä itsekrim­i­nal­isoin­tisuo­jal­la on naa­purin auton naar­mut­tamisen kanssa, kos­ka naarmuttam,inen ei ole rikos. Sen sijaan naar­mun jät­tämi­nen naa­purin mak­set­tavak­si alkaa sitä kyl­lä lähennellä.

    Kyl­lä se oli rikos, kos­ka henkilö oli syyt­teessä tieli­iken­nelain 103 §:n nojal­la (liiken­ner­ikko­mus) tuos­ta naar­mu­tuk­ses­ta. Syyt­teessä oli kak­si syytekohtaa. 

    Vai­h­toe­htoises­sa uni­ver­sumis­sa jos­sa vain yksi syytekohta:

    Syyt­täjä vaati tieli­iken­nelain 103 §:n nojal­la A:lle ran­gais­tus­ta liiken­ner­ikko­muk­ses­ta. A oli henkilöau­toaan pysäköidessään tieli­iken­nelain 3 §:n vas­tais­es­ti jät­tänyt nou­dat­ta­mat­ta olo­suhtei­den edel­lyt­tämää huolel­lisu­ut­ta ja varovaisu­ut­ta vaaran ja vahin­gon vält­tämisek­si sil­lä seu­rauk­sel­la, että auto oli tör­män­nyt toiseen henkilöau­toon, johon tuli tör­mäyk­sen seu­rauk­se­na ainakin naar­mu­ja. Korkein oikeus vapaut­ti syyte­tyn, kos­ka tieto liiken­ner­ikko­muk­ses­ta oli tul­lut tieli­iken­nelain 59 §:n 3 momen­tis­sa sääde­tyn ilmoi­tusvelvol­lisu­u­den nou­dat­tamisen kaut­ta syytetyltä. 

  66. Rauno Halme: Taas varsi­nainen “käyrä kurkku” EU:lta. Kyse­hän on vas­tu­un­tun­nos­ta, vas­tu­us­ta omista teoista. Tyyp­il­listä pul­lamössö­sukupol­ven ajan ajat­telua. “En se minä ollut”. Itsekrim­i­noin­ti on lain­opilli­nen idi­o­tis­mi. Juris­tit eivät ole tyh­miä, he ovat epäre­hellisiä. Reilu tun­nus­tus las­kee tuomio­ta, tietää van­ha lautamies. 

    Pul­lamössö­sukupolvi on äärim­mäisen huono ter­mi, kos­ka se ei kuvaa sitä ryh­mää, jota sil­lä yleen­sä tarkoite­taan. Oikeasti pul­lamössö­sukupolvea lienevät suuret ikälu­okat, kos­ka 1960-luvul­la ja myöhem­min syn­tyneille pul­lamössö on täysin tun­tem­aton ruoka.

    Mitä itse asi­aan tulee, pienel­läkin ajat­telul­la pitäisi olla selvää, että itsekrim­i­noin­tisuo­ja on vält­tämätön peru­soikeus. Käytän­nössä jokainen tekee päivit­täin jotain sel­l­aista, jos­ta voisi ran­gaista, joten itsekrim­i­noin­tisuo­jas­ta luop­umi­nen antaisi helpon tavan alkaa vain­oa poli­it­tisia vas­tus­ta­jia tai vaikka­pa jotakin väestöryhmää.

    Väit­tääkö joku, että ei tee mitään lain­vas­taista tai ei ainakaan päivit­täin? Tuliko kävel­tyä päin punaista? Haukuitko työkave­ria? Muis­titko päästää jalankulk­i­jan ensin suo­jatielle? Puthuitko ken­ties pul­lamössö­sukupolves­ta? Heititko roskia maa­han? Menepä var­muu­den vuok­si ilmi­anta­maan itsesi, sil­lä ei ole rikol­lis­ten asia päät­tää itse, onko teko tuomit­ta­va vai ei.

    Itsekrim­i­noin­tisuo­ja on tarpeen jo sik­si, että jokaisen ei tarvitse jatku­vasti miet­tiä, tuliko ehkä rikot­tua lakia ja pitäisikö käy­dä ilmi­anta­mas­sa itsen­sä. On parem­pi, että valvon­ta on vira­nomais­ten (ja valp­paiden sivullis­ten) vastuulla.

    Jos taas itsekrim­i­noin­tisuo­jaan tehtäisi­in rajauk­sia rikok­sen vakavu­u­den perus­teel­la, joudut­taisi­in han­kali­in­ra­jan­ve­topul­mi­in. Kuin­ka suuria jälk­iä naa­puri­au­toon pitää jäädä, jot­ta pitää ilmi­antaa itsensä?

    Toki moraalis­es­ti olisi oikein tun­nus­taa tekemän­sä rikos.

  67. Jus­si Airaksi­nen:

    Eli tämä tarkoit­taa, että jos viet tasku­varkaut­e­na lom­pakon, niin ei tarvitse ilmoit­tau­tua poli­isille, vaan ain­oas­taan lom­pakon omistajalle?

    Maal­likkona herät­tää edelleenkin ihme­tys­tä se, että naa­purin auton kol­himi­nen on vahinko, kun taas tasku­varkaus on tarkoituk­selli­nen rikos. Ne ovat luon­teeltaan aivan eri­laisia tapah­tu­mia, joten mik­si niihin pitäisi suh­tau­tua samal­la lailla?

  68. Ris­to: Juris­teil­la on var­maan myöskin seli­tys sille, mik­si lisäran­gais­tuk­sen mit­taami­nen sil­lä perus­teel­la, että “ei tun­nus­tanut” on kauhis­tus, sen sijaan ran­gais­tuk­sen lyhen­tämi­nen sil­lä perus­teel­la, että tun­nusti, on täysin OK. Juris­terolo­gias­ta tietämätön insinööri kun ajat­telisi, että asi­at ovat peri­aa­teel­lis­es­ti ja (sopivil­la para­me­trien arvoil­la) käytän­nössäkin yksi ja sama.

    Jenkeis­sä (jos­sa itsekrim­i­noimisen suo­ja on eksplisi­it­tis­es­ti perus­tusalis­sa) ei ole mitenkään tava­ton­ta, että syyt­täjä ehdot­taaa syytetylle paria vuot­ta väite­tys­tä rikok­ses­ta jos hän tun­nus­taa, ja sit­ten parikym­men­tä vuot­ta lisää röyhkey­destä vaa­tia oikeu­denkäyn­tiä, jos hän häviää jut­tun­sa. Suomeenkin sama peri­aate laimen­net­tuna tuoti­in lakikir­jaan viime vaalikaudella.

    Ei ole mitään “lisäran­gais­tuk­sia”, ne on Suomes­sa lakkautet­tu jotain har­vaa poikkeusta luku­un otta­mat­ta. (Maan­petok­ses­ta voidaan tuomi­ta menet­tämään soti­lasar­von­sa, esimerkik­si.) On ran­gais­tusteikko, jon­ka puit­teis­sa ran­gais­tus hark­i­taan. “Tun­nus­t­a­mi­nen”, siis teon myön­tämi­nen, ei kuu­lu yleisi­in lieven­tämis­pe­rusteisi­in, oma-aloit­teinen ilmoit­tau­tu­mi­nen kyl­lä voidaan lukea lieven­täväk­si. Samoin lieven­täviä perustei­ta voivat olla aut­ta­mi­nen rikok­sen selvit­tämisessä, vahin­gon kor­jaami­nen, sovin­non tekem­i­nen, varaste­tun omaisu­u­den palaut­ta­mi­nen oma­toimis­es­ti jne.

    Ei tämä ole kauhean mutkikas tai keinotekoinen asia. Ei pidä tui­jot­taa vain ran­gais­tus­ta jonkin­laise­na net­to­tule­m­ana. On tärkeä peri­aate, että tun­nus­t­a­mi­nen ei ole velvol­lisu­us eikä siihen saa pain­os­taa ran­gais­tuk­sen uhal­la. Meil­lä vas­tataan syyt­teeseen ja on oikeus olla vaiti. Inkvi­s­i­tios­sa on velvol­lisu­us tun­nus­taa. Pitem­pää tuomio­ta ei mita­ta sil­lä perus­teel­la, että “ei tun­nus­tanut”. Mah­dol­lisu­us lievem­pään tuomioon voi toki olla kan­nus­ti­me­na avus­taa tutkimuk­sis­sa ja osoit­taa katu­mus­ta. Niin sen pitääkin. Mut­ta ran­gais­tus määrätään silti aina itse teosta, eikä se vai­htele aivan tolkut­toma­l­la taval­la siedet­tävästä epäin­himil­liseen. Ei edes uudessa syyteneuvottelu-järjestelmässä.

    Amerikas­sa on tosi­aan toisin. Siel­lä on melkein tehty tyhjäk­si perus­tus­lais­sa säädet­ty oikeus oikeu­denkäyn­ti­in. Ruti­ini­no­mais­es­ti rikosjut­tu­ja, törkeitäkin, käsitel­lään ilman oikeu­denkäyn­tiä. Pitää niiden sen­tään käväistä tuo­marin pöy­däl­lä. Sys­tee­mi perus­tuu siihen, että nimeno­maan syyt­täjäl­lä on mah­dol­lisu­us tar­jo­ta toises­sa kädessä hir­muisen tuomion uhkaa – ehdo­ton elinkau­ti­nen tai 25 vuot­ta, koko elämä ohi – ja toises­sa kädessä lievem­pää rikos­nimiket­tä ja ver­rat­tain siedet­tävää tuomio­ta. Pelotel­tu kansalainen panee puumerkkin­sä kiltisti paperi­in, vaik­ka olisi syytön. Edes rikos­nimike ei täl­löin pääse valamiehistön harkit­tavak­si. Jos taas käräjille men­nään, niin tuomio sieltä yleen­sä tulee ja todel­la kova.

    Siinä jär­jestelmässä alkaa olla niin, että “tun­nus­tuk­ses­sa” on kyse enem­män alis­tu­mis­es­ta kuin rikok­sen selvit­tämisessä avus­tamis­es­ta. Ei ole kaukana aja­tus, että täl­lainen käytän­tö pait­si täyt­tää vanki­lat myös rapis­taa poli­isin työkult­tuurin: mik­si tutkia kun­nol­la, kun syytet­ty on kuitenkin alakyn­nessä ja sys­tee­mi on viritet­ty syyteneu­vot­telui­ta varten?

    Mut­ta näin naa­puris­sa rapakon takana. Meille sys­tee­mi on tuo­tu, kuten sanoit, vah­vasti laimen­net­tuna, eikä sitä varsinkaan sovel­leta törkeimpi­in rikok­si­in, eri­tyis­es­ti ei väki­val­ta- ja sek­suaalirikok­si­in. Hyvä niin. Meil­lä tarkoi­tus on ollut muun muas­sa säästää aikaa ja vaivaa mon­imutkai­sis­sa talous­rikok­sis­sa (jois­sa rikoshyö­dyn menet­tämi­nen saat­taakin olla se tun­tu­vin ran­gais­tus), ei saa­da tuomioi­ta liukuhi­hnal­ta tutki­mat­ta hutkien.

  69. Tieli­iken­teessä kul­jet­ta­jil­la on erik­seen säädet­ty huolel­lisu­us- ja varovaisu­usvelvoite, ja sen rikkomise­na kai parkkipaikkakol­huista voi saa­da sakon (“tahal­laan tai tuot­ta­muk­ses­ta”); oikeas­t­aan ran­gais­tus ei tule siitä naar­mut­tamis­es­ta, vaan edeltävästä kul­jet­ta­jan toimin­nas­ta joka oli omi­aan aiheut­ta­maan vaaraa toisen tur­val­lisu­udelle (vaara jopa konkreti­soi­tui, kos­ka ajoneu­vot koski­vat toisi­in­sa); muu­toin toisen omaisu­u­den vahin­goit­ta­mi­nen (vahin­gonteko) on vain tahal­lise­na ran­gais­tavaa rikok­se­na, ei tuot­ta­muk­sel­lise­na tekona. Vahin­gonko­r­vaus­ta voi joutua mak­samaan aina.

  70. Onko vika “juris­te­ri­as­sa” vai perus­tus­laki­valiokun­nas­sa (PeVL)?

    Eikö tilanne ole kuitenkin se, että mikäli PeVL kat­soo lain ole­van ris­tiri­idas­sa perus­tus­lain kanssa, on siitä säädet­tävä raskaam­man pros­essin mukaises­ti? Mik­si tämä oli esim. soten kohdal­la ongelma?

    Kyl­lähän se perus­tus­lakikin on vain ihmis­ten kir­joit­ta­man laki. Näke­myk­set muut­tuvat ajan myötä eikä perus­tus­la­ki saisi kuitenkaan estää kehitystä.

  71. Pekka kir­joit­taa: “Maal­likkona herät­tää edelleenkin ihme­tys­tä se, että naa­purin auton kol­himi­nen on vahinko, kun taas tasku­varkaus on tarkoituk­selli­nen rikos. Ne ovat luon­teeltaan aivan eri­laisia tapah­tu­mia, joten mik­si niihin pitäisi suh­tau­tua samal­la lailla?”

    Tämä johtaisi loogisi­in han­kaluuk­si­in. Jos otet­taisi­in lähtöko­hdak­si, että vahin­got tulee ilmoit­taa, mut­ta tahal­lisia teko­ja ei, niin aina­han voisit vält­tyä ilmoit­tamisvelvol­lisu­udelta väit­tämäl­lä auton kol­himista tahalliseksi.

    Toisek­seen, tuos­sa nimeno­maises­sa KKO:n tapauk­ses­sa oli kysymys liiken­ner­ikko­muk­ses­ta, jos­sa syytet­ty oli jät­tänyt nou­dat­ta­mat­ta olo­suhtei­den edel­lyt­tämää huolel­lisu­ut­ta ja varovaisu­ut­ta vaaran ja vahin­gon vält­tämisek­si. Menee todel­la han­kalak­si, jos tuos­ta pitää alkaa todis­tele­maan ja ratkaise­maan erik­seen, oliko huolel­lisu­u­den laimin­lyön­ti tahal­lista vai vahinko.

  72. Osmo Soin­in­vaara:
    En ker­takaikkises­ti ymmär­rä, mitä tekemistä itsekrim­i­nal­isoin­tisuo­jal­la on naa­purin auton naar­mut­tamisen kanssa, kos­ka naarmuttam,inen ei ole rikos. Sen sijaan naar­mun jät­tämi­nen naa­purin mak­set­tavak­si alkaa sitä kyl­lä lähennellä.

    Eikös kolari ole aina rikos nimeltä liiken­netur­val­lisu­u­den vaaran­t­a­mi­nen. Kun se on vielä viral­lisen syyt­teen alainen, niin ei asi­aa voi sopia asian­omis­ta­jan kanssa. Käytän­nössä tämä on sit­ten ihan poli­isin hark­in­ta- eli mieli­v­al­las­ta kiin­ni tuleeko sakot vai ei.

    Ei pidä syyt­tää saivartele­via juris­te­ja, vaan lain­säätäjää joka on määrän­nyt että pihakoivua päin peru­ut­ta­mi­nen on rikos kru­unua vastaan.

  73. Tässä ketjus­sa menevät ilois­es­ti sekaisin mon­et asi­at. Oikeusjärjestys on eri asia kuin kir­joitet­tu laki. (Peru­soikeusjär­jestelmän sisältö ei aukea pelkästään perus­tus­lain pykäliä luke­mal­la. Oikeudelli­nen velvoite on eri asia kuin moraa­li­nen. (Tot­ta kai moraali­nor­mi velvoit­taa ker­tomaan, jos naar­mu­tat autoa.) Rikolli­nen teko on eri asia kuin tuot­ta­muk­sel­la aiheutet­tu vahinko. Tätä varten on insinööri on eri asia kuin juristi.

  74. Oikeus voi määrätä oheissakkoja.
    Ehdolli­nen vankeusran­gais­tus on “ei mitään”, jol­loin roimat oheis­sakot oli­si­vat luon­te­va osa ran­gais­tus­ta. Käytän­nössä van­hoil­la pohjil­la ei juuri ran­gais­tus­ta saa. 

    Talous­rikos­tuomioiden keveys on ongel­ma. Ei ole mitään estet­tä, ettei tuomion oheen tule myös veron koro­tus­ta vas­taa­vat sakot tai kor­vauk­set. USA:n lain­säädän­töä yri­tyk­set nou­dat­ta­vat, kos­ka siel­lä men­nään lento­ken­tältä vanki­laan, Suomes­sa tuomiot menevät fir­man piikki­in, joskus vaku­u­tus korvaa. 

    Riip­puma­ton tuomi­o­laitos jol­lakin taval­la on ohjat­tavis­sa. Onko tietoa miten se tapah­tuu? Asteikkoa kun on. 

    Rikosseu­raa­musvi­ras­ton säästö­jen vuok­si koh­ta luovut­ta­neen kokon­aan per­in­teis­es­tä vankeud­es­ta kulu­jen vuok­si. Se kyl­lä on ohjan­nut tuomiois­tu­imien käytäntöä.

  75. kjo­jala: Eikös kolari ole aina rikos nimeltä liiken­netur­val­lisu­u­den vaaran­t­a­mi­nen. Kun se on vielä viral­lisen syyt­teen alainen, niin ei asi­aa voi sopia asian­omis­ta­jan kanssa. Käytän­nössä tämä on sit­ten ihan poli­isin hark­in­ta- eli mieli­v­al­las­ta kiin­ni tuleeko sakot vai ei.
    Ei pidä syyt­tää saivartele­via juris­te­ja, vaan lain­säätäjää joka on määrän­nyt että pihakoivua päin peru­ut­ta­mi­nen on rikos kru­unua vastaan.

    Aika mie­lenki­in­toinen keskustelu : Se pal­jas­taa paljon suo­ma­laisu­ud­es­ta .Auton naar­muista syn­tyy Osmn blogi­inkin kym­meniä kom­ment­te­ja sisältä keskustelujuonne.Kyllä auto on suo­ma­laiselle miehelle epäju­mala, johon syn­tynyt naar­mu on pyhäin­häväistys ja naar­mun tei­jä on ehdot­tomasti rikollinen.

    Paljon pahempi kuin omaan naa­maan saatu naarmu.

    Suomes­sa väki­val­taan suh­taudu­taan hyvin myön­teis­es­ti ja niin­pä ran­gais­tuk­set ovat aina olleet pieniä. Kuol­men­tuomiostakin luovut­ti­in jo 1800-luvul­la , kun kat­sot­ti­in, ettei sur­ma niin vaka­va jut­tu ole

  76. Liian van­ha:
    ‘snip’
    Suomes­sa väki­val­taan suh­taudu­taan hyvin myön­teis­es­ti ja niin­pä ran­gais­tuk­set ovat aina olleet pieniä. Kuol­men­tuomiostakin luovut­ti­in jo 1800-luvul­la, kun kat­sot­ti­in, ettei sur­ma niin vaka­va jut­tu ole 

    Rauhanaikainen kuole­man­ran­gais­tus pois­tui Suomen laista vuon­na 1949 ja sodanaikainen 1972.

  77. Jus­si Airaksi­nen: Tämä johtaisi loogisi­in han­kaluuk­si­in. Jos otet­taisi­in lähtöko­hdak­si, että vahin­got tulee ilmoit­taa, mut­ta tahal­lisia teko­ja ei, niin aina­han voisit vält­tyä ilmoit­tamisvelvol­lisu­udelta väit­tämäl­lä auton kol­himista tahalliseksi.

    Toisek­seen, tuos­sa nimeno­maises­sa KKO:n tapauk­ses­sa oli kysymys liiken­ner­ikko­muk­ses­ta, jos­sa syytet­ty oli jät­tänyt nou­dat­ta­mat­ta olo­suhtei­den edel­lyt­tämää huolel­lisu­ut­ta ja varovaisu­ut­ta vaaran ja vahin­gon vält­tämisek­si. Menee todel­la han­kalak­si, jos tuos­ta pitää alkaa todis­tele­maan ja ratkaise­maan erik­seen, oliko huolel­lisu­u­den laimin­lyön­ti tahal­lista vai vahinko.

    Henkirikok­sis­sa on ainakin ollut tapana erotel­la murhat, tapot ja eri­laiset kuole­man­tuot­ta­muk­set tahal­lisu­u­den asteen mukaan eri rikok­sik­si eri ran­gais­tuksin. Mik­sei sit­ten auton kol­himises­sa? Tahal­lisen kol­himisen ran­gais­tus voidaan aset­taa niin korkeak­si, ettei vahin­gon salaami­nen ja sen väit­tämi­nen tahal­lisek­si auta asiaa.

    Lakimi­esten luulisi pitävän tästä ideas­ta, tietäähän se lisää töitä.

    Tun­nus­tuskeven­nyk­set eivät muuten joh­da arvot­tomi­in näytelmi­in oikeuspros­essin lopus­sa, jos keven­nys annetaan vain ennen tutkin­nan aloit­tamista anne­tu­ista tun­nus­tuk­sista. Onko­han tässä siten jotain mui­ta ongelmia?

  78. Sylt­ty:
    Suosit­te­len kaikille ihan samaa (olet­taen että fyy­sis­es­ti mah­dol­lista), sil­lä jos hoitaa asi­at nyrkein, saa ainakin oikeut­ta. Käräjil­lä käy­dessä ei taas saa kuin pahan mielen. 

    Minä taas olen erit­täin vah­vasti eri mieltä tämän asian kanssa.

    Tiedän, että arvostan itse fyy­sistä koske­mat­to­muut­ta ja ihmisen oikeut­ta omaan kehoonsa erit­täin korkealle ver­rat­tuna yleiseen oikeuskäsi­tyk­seen. Olen kuitenkin aika vaku­ut­tunut siitä, että yleinen käsi­tys oman kehon koske­mat­to­muud­es­ta ver­rat­tuna esim. omaisu­u­teen kohdis­tu­vaan rikol­lisu­u­teen on myös yleis­es­ti eri­lainen, mitä lain­säätäjä on asioi­ta arvottanut.

    Min­un on vaikea ymmärtää, että esim. taideaar­teeni varas­t­a­mi­nen olisi sen ver­ran suuri rikos, että istu­maan lähde­tään, mut­ta min­un pahoin­pite­lyni olisi lähtöko­htais­es­ti hyvin paljon pienem­pi rikos. Miten mikään omaisu­us voi olla ihmiske­hoa arvokkaam­paa, kun sitä vas­taan riko­taan? Esim. silmät mus­tak­si ja nenä poskelle on täl­lä het­kel­lä sel­l­ainen muu­ta­man satasen jut­tu. Jos oma­l­ta kohdal­ta miet­tisi asi­aa, niin vuo­den palk­ka olisi aika vähän tuollaisesta.

  79. Liian van­ha: Aika mie­lenki­in­toinen keskustelu: Se pal­jas­taa paljon suo­ma­laisu­ud­es­ta. Auton naar­muista syn­tyy Osmn blogi­inkin kym­meniä kom­ment­te­ja sisältä keskustelu­juonne. Kyl­lä auto on suo­ma­laiselle miehelle epäju­mala, johon syn­tynyt naar­mu on pyhäin­häväistys ja naar­mun tei­jä on ehdot­tomasti rikollinen.

    Paljon pahempi kuin omaan naa­maan saatu naarmu.
    ‘snip’

    Niin­pä, mut­ta ei auton naar­mu tai kol­hu ole juuri minkään­lainen rikos.

    Todel­li­nen iso rikos Suomes­sa on ylinopeus: pahoin­pite­lyt, ‘lievät’ raiskauk­set ja kuole­man­tuot­ta­muk­set eivät ran­gais­tavu­udessa ole mitään pienen ylinopeu­den rin­nal­la — vai miten paljon pitäisi pahoin­pidel­lä, että saisi 54000 € sakkoa?

  80. Autol­la törttöilystä:

    Nainen läh­tee ylit­tämään suo­jati­etä. Suo­jatie on suo­ral­la tiel­lä, jol­la on reilusti näkyväisyyt­tä. Kaisto­jen välil­lä on kototet­tu alue. Keskiko­rokkeen ylit­tämisen liian suur­ta nopeut­ta ajanut auto osuu naiseen. Auton kul­jet­ta­ja ker­too, että jalankulk­i­ja oli tul­lut suo­jatielle yllättäen. 

    Ylinopeus sanaa ei käytet­ty, liian suuri nopeus on todettu.
    Yllät­täen, mut­ta auton osues­sa jalankulk­i­ja on kävel­lyt suo­jati­etä jo tois­takym­men­tä metriä. Autoil­i­ja ker­too viime het­kessä havain­neen­sa uhrin ja yrit­täneen­sä väistää. Väis­tiköhän päälle?

    Uhri kuoli mas­si­ivisen aivo­vau­ri­on ja aivov­eren­vuodon seuraksena.

    Tapaus vaikut­ti kaikin puolin erit­täin selvältä. Autoil­i­ja on tehnyt jotain muu­ta kuin ajanut autoa ja jalankulk­i­jakin on ollut varo­ma­ton. Käräjäoikeudessa oli vain tek­i­jän sana ja vapaut­ta päätös. Näitä sat­tuu. Nyt tuli hov­ioikeud­estakin vapaut­ta­va päätös.

    Eli suo­jatiel­lä kulk­i­jan saa suomes­sa tap­paa, jos ei ole ulkop­uolisia silmin­näk­i­jöitä. Pääl­lea­jo tapah­tui 29.1.2014 ja päätös hov­ista on tuore. Ihmette­len, mitä toimit­ta­jat tekevät jos se ei ole iltapäiväle­htien kohulööp­pinä ollut.

  81. [OT] Voisiko kom­men­toin­ti­in saa­da esikat­selu painikkeen? Hävet­tää tuo oma kir­jalli­nen ilmaisu, kun ei saa kom­ment­ti ruudus­ta luet­tua omaa tek­stiä ennen julka­isua [/ot]

  82. Osmo Soin­in­vaara:
    Ylinopeudet tap­pa­vat kyl­lä paljon enem­män kuin murhat. 

    Tämä nyt on täyt­tä pup­pua, ylinopeus sinän­sä ei tapa ketään eikä ole koskaan tappanut.

    Liian suuri tilan­nenopeus on kyl­lä tap­pa­va, mut­ta se on usein aivan nopeusra­joi­tusten mukainen.

    1. On kyl­lä fysi­ikan lakien vas­tainen väite, ettei nopeus vaiku­ta onnet­to­muu­den toden­näköisyy­teen eikä sen seu­rauk­si­in. Tutkin joskus kauan sit­ten kuole­maan johtanei­ta liiken­neon­net­to­muuk­sia. Niis­sä melkein kaikissa joku osa­puolista oli ajanut ylinopeut­ta. Samaan aikaan autoli­it­to teki samoista tilas­toista johtopäätök­sen, että suuri osa onnet­to­muuk­sista aje­taan hyvin hil­jaisel­la nopeudel­la. Jos joku tulee kolmion takaa päätielle ja toinen tulee 180 km/h tun­nis­sa kyl­keen, kyl­lä siinä oli ylinopeudel­la jokin osu­us tapah­tuneeseen. Onnet­to­muu­den seu­rauk­sien kannal­ta ei ole merk­i­tys­tä, mikä oli nopeus hitaam­mal osa­puolel­la vaan sil­lä, mikä oli nopeus kvin­ta vai­h­tia ajaneella.
      Näis­sä onnet­to­muuk­sis­sa oli selvä yliedus­tus aivan jär­jet­tömil­lä ylinopeuk­sil­la luokkaa 130 km/h viiden kympin alueel­la. Todel­la vaikea vgfäit­tää, ettei ylinopeus tappanut.

  83. Osmo Soin­in­vaara:
    Ylinopeudet tap­pa­vat kyl­lä paljon enem­män kuin murhat.

    Mihin ihmeeseen tuo perus­tuu??? Poli­isi julka­isi muu­ta­ma vuosi sit­ten (ilmeis­es­ti vahin­gos­sa) HS:ssa raaka­dataa onnet­to­muusti­las­toista. Vain päi­htyneenä ja väsyneenä ajami­nen oli­vat merkit­täviä tekijöitä.

    Se tiede­tään, että alle 40 km/h alueil­la auton ja kevyen­li­iken­teen kolareis­sa ylinopeudet nos­ta­vat vam­mau­tu­mis- ja kuole­man­riskiä. Kokon­aisu­ud­es­ta ne eivät kuitenkaan tuleet mitenkään esille. Tämä kuitenkin osoit­taa sen, että nopeusvalvon­taa kan­nat­taa tehdä vain kaupunkien keskus­tois­sa, jos kyse on liiken­netur­val­lisu­ud­es­ta. Val­tion fiskaaliset tavoit­teet ovat sit­ten jotain ihan muu­ta, mut­ta sil­loin ei saa rat­sas­taa tur­val­lisu­udel­la ja valehdella.

    1. Ylinopeuk­sien osu­ut­ta voidaan tutkia monel­la eri taval­la. Tlas­toti­eteil­i­jä tut­ki asi­aa niin, että kuin­ka yleisiä ovat ylinopeudet ja mikän on ylinopeuk­sil­la ajet­tu­jen onnet­to­muuk­sien osu­us kaik­ista onnet­to­muuk­sista. Lisäk­si jokaises­ta onnet­to­muud­es­ta, jois­sa on ajet­tu ylinopeut­ta tulee selvit­tää se, paljonko vam­mat paheni­vat ylinopeu­den vuoksi.
      Ylinopeudel­la on aina onnet­to­muut­ta pahen­ta­va viaku­tus, eikä se ole edes ihan pieni. Jos kahdes­ta autos­ta tinen ajaa 80 km,/h ja toinen 100 km/h ja seinä nmousee vas­taan etäisyy­del­lä, joka juuri ja juuri riit­tää jar­ru­tuk­seen hitaam­min aja­neelle, nopoeam­min ajanut tietysti tör­mää seinään — nopeudel­la 60 km/h!

      Helsingis­sä, jos­sa pikkuhil­jaa siir­ry­tään aika yleis­es­ti 30 km/h rajoituk­si­in, on suo­ras­taan vaikea saa­da ketään hengiltä aja­mat­ta ylinopeutta.

  84. Jus­si Airaksi­nen:

    Tämä johtaisi loogisi­in han­kaluuk­si­in. Jos otet­taisi­in lähtöko­hdak­si, että vahin­got tulee ilmoit­taa, mut­ta tahal­lisia teko­ja ei, niin aina­han voisit vält­tyä ilmoit­tamisvelvol­lisu­udelta väit­tämäl­lä auton kol­himista tahalliseksi.

    Juu, eipä tämä loogis­es­ti help­poa ole, minkä tämäkin keskustelu osoit­taa. Tehdään niin tai näin, koskaan ei päästä täy­teen tas­a­puolisu­u­teen tai oikeudenmukaisuuteen.

    Tämä nykyi­nen ällistynyt keskustelu itsekrim­i­noin­tisuo­jas­ta kai on läht­enyt siitä, että taval­lisen kansalaisen oikeusta­ju­un ei oikein mil­lään istu tämä uusi tieto, että kun kun­non kansalaiselle sat­tuu vahinko, esimerkik­si se naa­purin auton kol­himi­nen, joka ennen hoidet­ti­in suju­vasti naa­purei­den kesken, onkin tapah­tu­ma, jos­ta juonikkaam­mat luik­ertel­e­vat eroon tekey­tymäl­lä rikol­lisik­si vetoa­mal­la itsekriminointisuojaan. 

    Eikö täl­lainen poikkea­ma kansalais­ten oikeusta­jus­ta ja siis lain arvos­tuk­ses­ta yhtään huo­le­ta arvon oikeu­sop­pinei­ta? Laki on hyvä niin kuin se on kirjoitettu?

  85. Osmo Soin­in­vaara:
    Ylinopeudet tap­pa­vat kyl­lä paljon enem­män kuin murhat.

    Liiken­teessä kuolee n. X2 se määrä, mitä menetetään henkirikosten seu­rauk­se­na. Liiken­nekuole­mis­sa ylinopeus on liiken­netur­van mukaan selit­tävänä tek­i­jänä noin kol­man­nek­ses­sa tapauk­sista. Kos­ka blo­gin pitäjä on saanut tilas­touskol­lisu­udessaan aukaan mm. sen, että väit­tää aamukän­nin ole­van aliedustet­tu onnet­to­muuk­sis­sa, niin tode­taan että vas­taaval­la tilas­touskol­lisu­udel­la myös ylinopeus on niin tur­val­lista, että se pitäisi määrätä lail­la pakok­si. Liiken­netur­van tilas­to­jen mukaan kuole­maan johtaneis­sa moot­to­ri­a­joneu­vo-onnet­to­muuk­sis­sa nopeus:

    • Ei ylinopeut­ta 67%
    • 1–9 km/h ylinopeus 6%
    • 10–19 km/h ylinopeus 5%
    • 20–29 km/h ylinopeus 4%
    • 30 km/h tai yli ylinopeus 16%

    Liiken­netur­van keskinopeustutkimus, ylinopeut­ta ajaa 49% kul­jet­ta­jista. Liiken­netur­van tutkimus 80 km/h rajoituk­sel­la ole­vista yksi­a­jo­ratai­sista teistä, n. 60 % ajaa ylinopeut­ta. 100 km/h rajoituk­sel­la olevil­la teil­lä noin 40% autoil­i­joista ajoi ylinopeutta.

    Kuole­maan johtaneis­sa onnet­to­muuk­sis­sa ylinopeus on erit­täin vah­vasti aliedustet­tuna. Toki on huo­mat­ta­va, että yli 30 km/h yli­tyk­set lisäävät onnet­to­muus­riskiä selvästi. Voisiko näistä tode­ta, että ne ei oikeas­t­aan aja enää ylinopeut­ta, vaan kaa­haa­vat? Itsekin raj­a­sit aamukän­neistä kovim­mat pois kir­joit­taes­sasi aamukän­nin onnet­to­muuk­sil­ta suo­jaavas­ta vaikutuksesta.

  86. Pekka T.: Eikö täl­lainen poikkea­ma kansalais­ten oikeusta­jus­ta ja siis lain arvos­tuk­ses­ta yhtään huo­le­ta arvon oikeu­sop­pinei­ta? Laki on hyvä niin kuin se on kirjoitettu?

    Ei tuo pakoon hiip­pailu mikään uusi asia ole.Pakoon on luikit­tu niin kauan kuin auto­ja on ollut ja sitä ennen tehti­in hevospakoja.

    Ei tuo pako ole mikään­naikaan liit­tyvä rap­pi­oilmiö vaan pohdi­taan miten pitäisi ran­gaista eli nykya­jan juristeriaa

  87. Osmo Soin­in­vaara:
    Ylinopeuk­sien osu­ut­ta voidaan tutkia monel­la eri taval­la. Tilas­toti­eteil­i­jä tut­ki asi­aa niin, että kuin­ka yleisiä ovat ylinopeudet ja mikän on ylinopeuk­sil­la ajet­tu­jen onnet­to­muuk­sien osu­us kaik­ista onnet­to­muuk­sista. Lisäk­si jokaises­ta onnet­to­muud­es­ta, jois­sa on ajet­tu ylinopeut­ta tulee selvit­tää se, paljonko vam­mat paheni­vat ylinopeu­den vuoksi.
    ‘snip’

    Kor­re­laa­tio ei tarkoi­ta kausali­teet­tia, niinkuin hyvin tiedät.

    Onnet­to­muuk­sien syitä on myös analysoitu ja ylinopeu­den merk­i­tys on pieni, noin 4–6 pros­ent­tia, mut­ta tietysti suuren ylinopeu­den seu­rauk­set ovat dra­maat­tisia — mitä vihreästi ajat­tel­e­vat mielel­lään paisut­ta­vat: että oikein murha, kun joku ajaa 120 km/h 80 km/h:n rajoi­tusalueel­la — vaik­ka mitään ei tapahtuisi.

  88. Osmo Soin­in­vaara:
    On kyl­lä fysi­ikan lakien vas­tainen väite, ettei nopeus vaiku­ta onnet­to­muu­den toden­näköisyy­teen eikä sen seu­rauk­si­in. Tutkin joskus kauan sit­ten kuole­maan johtanei­ta liiken­neon­net­to­muuk­sia. Niis­sä melkein kaikissa joku osa­puolista oli ajanut ylinopeutta.
    ‘snip’
    Näis­sä onnet­to­muuk­sis­sa oli selvä yliedus­tus aivan jär­jet­tömil­lä ylinopeuk­sil­la luokkaa 130 km/h viiden kympin alueel­la. Todel­la vaikea väit­tää, ettei ylinopeus tappanut. 

    Tot­ta kai nopeudel­la on vaiku­tus ja jär­jet­tömäl­lä nopeudel­la on dra­maat­ti­nen vaiku­tus — siis jos ajaa kolar­in. Mut­ta 130 km/h ei ole mikään nopeus, kun for­mu­lat aja­vat 300 km/h — eikä mitään satu. Ja noil­la 130 km/h onnet­to­muuk­sil­la ei ole mitään yliedus­tus­ta, ne ovat hyvin harvinaisia.

    Se, miten tämä liit­tyy juris­te­ri­aan on siinä, että tuo hep­pu, joka ajoi 120 km/h kahdek­sankympin alueel­la tuomit­ti­in sakkoon törkeästä liiken­teen vaaran­tamis­es­ta, vaik­ka mitään tai ketään ei oikeasti vaarannettu.

    Ja aika hyvä trol­li tämä ylinopeusasia 😉

  89. JTS: ” — Riip­puma­ton tuomi­o­laitos jol­lakin taval­la on ohjat­tavis­sa. Onko tietoa miten se tapah­tuu? Asteikkoa kun on.”

    On tietoa, se tapah­tuu lain­säädän­nöl­lä ja lain­säädän­nön syn­typros­es­si­in liit­tyvil­lä asi­akir­joil­la, eli hal­li­tuk­sen esi­tyk­sen perusteluil­la ja eduskun­nan laki­valiokun­nan mietinnöillä.

    Julkises­sa keskustelus­sa on tapana käsitel­lä yksit­täis­ten rikosten ran­gais­tusasteikko­ja ikään kuin se olisi ain­oa ran­gais­tuk­sen määräämisessä huomioon otet­ta­va oikeu­so­hje. Näin ei tietenkään ole. Ran­gais­tuk­sen määräämiseen vaikut­tavista seikoista kaikkien rikosten osalta sääde­tään rikoslain alkupään luvuis­sa ja eri­tyis­es­ti rikoslain 6 luvussa. 

    Yksi sovel­let­tavista pykälistä (RL 6:3) nimeno­mais­es­ti velvoit­taa tuo­marin huomioimaan aiem­man ran­gais­tuskäytän­nön vas­taav­ista rikok­sista. Yksit­täistä asi­aa ratkai­se­va tuo­mari voi perustel­lusti pää­tyä vaki­in­tunut­ta käytän­töä ankarampaan/lievempään ran­gais­tuk­seen vain, jos ratkaistavas­sa tapauk­ses­sa on jotain kyseisen rikok­sen taval­lis­es­ta ilmen­e­mis­muo­dos­ta poikkeavaa. Tavanomai­sis­sa tapauk­sis­sa tuo­marin on otet­ta­va aiem­pi ran­gais­tuskäytän­tö ohjen­uo­rak­seen, vaik­ka tuo­mari henkilöko­htais­es­ti pitäisi vaki­in­tunut­ta tasoa liian lievänä tai ankarana. 

    Toisek­si lain­säädän­nön esitöil­lä (HE, LaVM) on suo­ma­laises­sa oikeuslähdeopis­sa keskeinen merk­i­tys ja ainakin viimeisen 40 vuo­den ajan tämä aineis­to on ohjan­nut nor­maali­ran­gais­tuk­set asteikon alimpaan kol­man­nek­seen. On siis lain­säätäjän nimeno­mainen tah­to, että asteikos­ta kak­si kol­ma­sosaa varataan poikkeustapauk­si­in. Tuomioiden ja asteikko­jen tietyn­lainen epä­suh­ta ei siis johdu tuo­marei­den lem­peästä yksi­ty­isa­jat­telus­ta tms. syys­tä, vaan vaki­in­tuneet oikeuslähdeopin nou­dat­tamis­es­ta. Lain­säätäjät tuskin ovat tästä kollek­ti­ivisen tietämät­tömiä, vaik­ka pop­ulis­tis­es­ta taivastelus­ta voisi muu­ta päätel­lä. Enim­mäis­ran­gais­tusten korot­ta­mi­nen on lähin­nä sym­bo­l­i­nen ele, jon­ka ei ole tarkoituk­se­nakaan korot­taa yleistä ran­gais­tus­ta­soa. Ran­gais­tus­min­imien korot­tamisel­la sen sijaan olisi olen­nainen ja väl­itön vaiku­tus. Tietysti lain­säätäjä voisi arvioi­da uudelleen myös sen, mihin kohtaan asteikkoa nor­maali­ran­gais­tuk­sen tulisi sijoittua.

  90. Osmo Soin­in­vaara:
    Todel­la vaikea vgfäit­tää, ettei ylinopeus tappanut. 

    Eihän tuo tuo­ta tuomiois­tu­imis­sa mitään ongel­maa, kos­ka sen todis­t­a­mi­nen juris­te­ja miel­lyt­täväl­lä taval­la on mah­do­ton­ta. Olisi­han se voin­ut kuol­la 20km/h hitaam­mal­lakin nopeudella!

  91. Osmo Soin­in­vaara:
    Kyse oli murhista, ei henkirikok­sista. Nuo nopeusti­las­tot taita­vat ker­toa syyl­lisen puolen nopeuksista.

    Niin­pä. Jos 80km/h alueel­la joku ajaa kolmion takaa auton eteen joka tulee 100 km/h, niin se menee kolmion takaa tuli­jan piikki­in, vaik­ka käytän­nössä onnet­to­muu­den tarvit­ti­in *myös* se 20 km/h ylinopeus. Ja eri­tyis­es­ti onnet­to­muu­den seu­raa­muk­sis­sa sil­lä nopeam­man vauhdin liike-ener­gial­la on erit­täin suuri merkitys.

    Itsel­leni tuli selväk­si tämä nopeu­den vaar­al­lisu­us, kun joku puolisokea ja kuuro pap­pa kään­tyi polkupyöräl­lä tien sivus­ta eteeni kun ajoin suo­raan tietä pitkin. Ehdin juuri jar­rut­taa ajois­sa, mut­ta kyl­lä siinä papaplla kävi nouta­ja lähel­lä. Olin juuri jostain syys­tä hiljen­tänyt nopeu­den rajoituk­sen mukaises­ti, mut­ta jos olisin tul­lut sitä nor­maalia matkavauh­tiani, ukko olisi jäänyt aivan var­masti alle. Tietenkin se olisi ollut papan oma vika sil­lä ei polkupyöräl­lä saa kään­tyä suo­raan aja­van auton eteen, mut­ta nopeam­mal­la vauhdil­la olisin ehtinyt kulke­maan sen muu­ta­man metrin enem­män ja ukon virhe olisi ollut min­un virheen takia fataali. 

    Juristien mielestä ylinopeudel­la ei tietenkään olisi ollut mitään merk­i­tys­tä mihinkään, kos­ka onnet­to­muu­den pääasialli­nen syy oli polkupyöräil­i­jän varomattomuus.

  92. Raimo K: Se, miten tämä liit­tyy juris­te­ri­aan on siinä, että tuo hep­pu, joka ajoi 120 km/h kahdek­sankympin alueel­la tuomit­ti­in sakkoon törkeästä liiken­teen vaaran­tamis­es­ta, vaik­ka mitään tai ketään ei oikeasti vaarannettu.

    Niin, muut ihmiset eivät ole mitään eikä ketään.

    1. Län­si­maiseen oikeuskäsi­tyk­seen kuu­luu ran­gaista teosta ei kostaa sen sat­un­nais­es­ta seu­rauk­ses­ta. Kaa­haus törkeätä ylinopeut­ta on sama teko siitä riip­pumat­ta, jäikö joku alle vai ei. Samas­ta syys­tä kuole­man­tuot­ta­mus autol­la on varsin kevyesti ran­gais­tu, kos­ka samas­ta teosta ei ran­gaista juuri lainkaan, jos uhri ehti hypätä alta pois.

  93. ft maail­mal­ta: Eli suo­jatiel­lä kulk­i­jan saa suomes­sa tap­paa, jos ei ole ulkop­uolisia silminnäkijöitä.

    Tässä voisi kiristää lain­säädän­töä, on sitä tehty ennenkin. Auton luva­ton käyt­tö on kat­sot­tu niin paljon muu­ta luva­ton­ta käyt­töä vakavam­mak­si asi­ak­si, että se on eriytet­ty ihan omak­si rikok­sek­si, moot­torikulkuneu­von käyt­tö­varkaus, jos­ta saa kovem­mat ran­gais­tuk­set kuin muus­ta luvat­tomas­ta käytöstä.
    Meil­lä voisi ihan hyvin olla uusi rikos­nimike, vaikka­pa moot­torikulkuneu­vo­murha, johon syyl­listy­isi tap­paes­saan toisen ihmisen moot­to­ri­a­joneu­vol­la, ja ran­gais­tuk­set oli­si­vat vaikka­pa samaa luokkaa kuin tapossa.

  94. Osmo Soin­in­vaara:
    Län­si­maiseen oikeuskäsi­tyk­seen kuu­luu ran­gaista teosta ei kostaa sen sat­un­nais­es­ta seu­rauk­ses­ta. Kaa­haus törkeätä ylinopeut­ta on sama teko siitä riip­pumat­ta, jäikö joku alle vai ei. Samas­ta syys­tä kuole­man­tuot­ta­mus autol­la on varsin kevyesti ran­gais­tu, kos­ka samas­ta teosta ei ran­gaista juuri lainkaan, jos uhri ehti hypätä alta pois.

    Miestä lyödään puukol­la rin­taan. Tuomioko ei riipu siitä, jääkö henki­in vai ei ? 

    Itse teko­han eli huitaisu oli sama riip­pumat­ta siitä, ehtikö väistää kokon­aan, osit­tain vai ei lainkaan…

  95. Osmo Soin­in­vaara:
    Län­si­maiseen oikeuskäsi­tyk­seen kuu­luu ran­gaista teosta ei kostaa sen sat­un­nais­es­ta seu­rauk­ses­ta. Kaa­haus törkeätä ylinopeut­ta on sama teko siitä riip­pumat­ta, jäikö joku alle vai ei. Samas­ta syys­tä kuole­man­tuot­ta­mus autol­la on varsin kevyesti ran­gais­tu, kos­ka samas­ta teosta ei ran­gaista juuri lainkaan, jos uhri ehti hypätä alta pois.

    Taas on niin hienoa logi­ikkaa, että ei tosikaan. Miten esimerkik­si, jos sat­tuu ampumaan hengiltä, niin ran­gais­taanko vähän, kos­ka ohi ammut­taeaaa ei ran­gaista juuri lainkaan?

  96. anon­il­li: Tässä voisi kiristää lain­säädän­töä, on sitä tehty ennenkin. Auton luva­ton käyt­tö on kat­sot­tu niin paljon muu­ta luva­ton­ta käyt­töä vakavam­mak­si asi­ak­si, että se on eriytet­ty ihan omak­si rikok­sek­si, moot­torikulkuneu­von käyt­tö­varkaus, jos­ta saa kovem­mat ran­gais­tuk­set kuin muus­ta luvat­tomas­ta käytöstä.
    Meil­lä voisi ihan hyvin olla uusi rikos­nimike, vaikka­pa moot­torikulkuneu­vo­murha, johon syyl­listy­isi tap­paes­saan toisen ihmisen moot­to­ri­a­joneu­vol­la, ja ran­gais­tuk­set oli­si­vat vaikka­pa samaa luokkaa kuin tapossa. 

    Yleinen oikeusta­ju ei oikein tain­nut ymmärtää sitä, että auton luvat­tomas­ta käytöstä tuomit­ti­in sil­loinkin, kun teko näyt­ti selvältä varkaudelta.
    Eiköhän nykyisel­läkin lain­säädän­nöl­lä voi­da tuomi­ta moot­to­ri­a­joneu­vol­la tehdys­tä tapos­ta tai murhas­ta — jos teko on tahalli­nen tai suun­nitel­tu. Ei voi olla niin, että jos aikoo tap­paa jonkun, pääsee vähem­mäl­lä, kun tekee sen autol­la yli ajamalla…

  97. anon­il­li: Niin, muut ihmiset eivät ole mitään eikä ketään. 

    Siis ketkä muut ihmiset? Ei osunut keneenkään eikä mihinkään.

  98. Osmo Soin­in­vaara:
    Län­si­maiseen oikeuskäsi­tyk­seen kuu­luu ran­gaista teosta ei kostaa sen sat­un­nais­es­ta seu­rauk­ses­ta. Kaa­haus törkeätä ylinopeut­ta on sama teko siitä riip­pumat­ta, jäikö joku alle vai ei.
    ‘snip’

    No eipä ole teko sama — koeta­pa todis­taa se sille joka jäi alle (jos joku jäi)!

    Ja tämänkaltai­sis­sa teois­sa teko on liiken­teen törkeä vaaran­t­a­mi­nen — vaik­ka muu­ta liiken­net­tä ei olisi edes kym­me­nien kilo­me­trien säteel­lä. Juristeriaa!

  99. D.U.Mari:
    JTS: ” — Riip­puma­ton tuomi­o­laitos jol­lakin taval­la on ohjattavissa.”

    Toisek­si lain­säädän­nön esitöil­lä (HE, LaVM) on suo­ma­laises­sa oikeuslähdeopis­sa keskeinen merk­i­tys ja ainakin viimeisen 40 vuo­den ajan tämä aineis­to on ohjan­nut nor­maali­ran­gais­tuk­set asteikon alimpaan kol­man­nek­seen. On siis lain­säätäjän nimeno­mainen tah­to, että asteikos­ta kak­si kol­ma­sosaa varataan poikkeustapauksiin. 

    Raiskausten ran­gais­tusasteikkoa nos­tet­ti­in. Julki­nen keskustelu taisi olla osa prosessia.

    Asteikko saa vielä uuden ulot­tuvu­u­den, kos­ka alle 2 v ehdo­ton­ta voi muun­tua toden­näköis­es­ti yhteiskun­ta­palveluk­si ja ensik­er­ta­lainen vapau­tuu puolen ajan jäl­keen — sekä siir­ry­tään avo­vanki­laan ja valvot­tuun vapau­teen kun kol­mannes on ran­gais­tuk­ses­ta jäljellä.

    Kaik­ki vapaute­taan joskus ja mielel­lään olo­suhteis­sa, jois­sa elämän saa raiteilleen. 

    ran­gais­tuk­sen saami­nen kestää rikok­ses­ta kiin­ni­jäämisen jäl­keen ensin vuo­den ver­ran käräjäoikeudessa ja toinen vuosi hov­ioikeudessa. Tämän jäl­keen odote­lalan, josko vanki­las­sa on tilaa. 

    Tämä pros­essin käsit­täätön kesto ihan normi­olo­suhteis­sa on eniten min­un oikeusta­juani vas­taan. Siihen ei ole mitään syytä ja osal­la yhteys rikok­sen ja ran­gais­tuk­sen välil­lä jää käsittämättä.
    Kakkose­na on, etteikö sitä keskialuet­ta voisi käyt­tää normaaliolosuhteissa?

    Kuole­man­tuot­ta­mus autol­la sikäli erikoinen, että muu kuole­man­tuot­ta­mus onkin tuomit­tavam­paa. Hidas kansalainen vain saakin kuolla? 

    Jotain tälle Ruotsin val­lan aikaiselle “riip­pumat­toma­lle” oikeuslaitok­selle ja sen etanan vauh­tia etenevälle pros­esille ja toim­intatavoille olisi tehtävä. Se ei tarkoi­ta val­i­tu­soikeu­den pois­tamista tai poli­isien muu­tamista myös oikeuslaitokseksi.

    Kehi­ty­työtä tarvit­taisi­in myös ran­gais­tuk­sis­sa. Hallinto­lakia rikkoneelle kun­na­jo­hta­jalle potkut viras­taan jo oikeudessa ja jalka­pan­ta het­aarin alueelle vuodeksi?

    OM ja koko vankein­hoito ovat joutuneet val­tion säästöis­sä todel­la huonoon jamaan. 

    Oikeusval­tion rule-of-law ajat­telule tämä tekee huonoa.
    Kuka ja mikä siihen kykenisi? Korkein oikeus ei liene asi­as­ta kiin­nos­tunut, asia ei kuu­lu oikeuskans­ler­ille? Ehkä Val­tion­talouden tarkastusvirastolle?

    Ehkä asiana­ja­jat hyö­tyvät, kun pula juris­teista aina vain pahenee?

  100. ft maail­mal­ta:
    ..Liiken­netur­van keskinopeustutkimus… 

    Liiken­neturha ei ole luotet­ta­va lähde. Vilkaiskaa edes vähän niitä “tutkimuk­sia”.

  101. En ole lukenut kuin vihreät ja osmon kom­men­tit. Eli jos tämä on jo san­ot­tu, niin pahoittelen.

    Tässä kuitenkin muu­ta­ma kom­ment­ti asi­aan juristien puolesta:

    1. Itsekrim­i­noin­tisuo­jaan halu­taan tehdä poikkeus. Ilmeis­es­ti tämä poikkeus kos­kee ei-rikol­lisia vahinko­ja (auton naar­mut­ta­mi­nen vahin­gos­sa ei rikos). Toisaal­ta auton naar­mut­ta­mi­nen tahal­laan on rikos. Eli siis jos naar­mu­tat tahal­laan, ei tarvitse ilmoit­taa; jos taas vahin­gos­sa, niin tarvit­see ilmoit­taa. Johtaako tämä kenenkään sel­l­aisen ilmoit­tamiseen, joka ei nykyti­las­sa ilmoit­taisi? Epäilen.

    Lisäk­si vas­tuste­taan “juridista saivartelua”. Lisääkö vai vähen­tääkö täl­lainen poikkeussään­nös juridista saivartelua? Sanois­in, että se lisää sitä.

    2. “Itsekrim­i­noin­tisuo­ja on vas­toin kansan oikeusta­jua. Se johtuu juristien salaliitosta/kohtuuttomasta vallasta/tms”
    Minus­ta on virheel­listä sanoa, että itsekrim­i­noin­tisuo­ja ei kuvas­ta kansan oikeusta­jua, sil­lä kansan val­it­se­mat kansane­dus­ta­jat ovat sel­l­aisen sopimuk­sen hyväksyneet, joka takaa itsekrim­i­noin­tisuo­jan. Vai halu­aako kansa sekä syödä että säästää kakun: olla sovelta­mat­ta itsekrim­i­noin­tisuo­jaa sekä kuu­lua sel­l­aiseen vail­tiosopimuk­seen, joka takaa itsekrim­i­noin­tisuo­jan? Jos näin on, niin onko tämä juristien vika?

    3. Kenen ‘vika’ nor­mi­t­ul­va ja sitä seu­raa­va juridi­nen saivartelu on? Tässä voi laina­ta sanon­taa, “Don’t hate the play­er, hate the game”. Ei kai ole juristien vika, jos eduskun­ta säätää sel­l­aiset lait, jot­ka johta­vat oikeustu­vas­sa tilanteeseen, että juridi­nen saivartelu palk­i­taan? Eduskun­ta voi säätää joko sel­l­aisia lake­ja, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat juridis­en saivartelun tai sel­l­aisia, jot­ka eivät sitä mah­dol­lista. Eduskun­ta voi vaik­ka kieltää juridis­en argu­men­toin­nin kokon­aan osa­puo­lil­ta: tuo­mari kerää tietoa oman pään­sä mukaan ja antaa sen poh­jal­ta tuomion (tässä toki täy­ty­isi myös irrot­tau­tua niistä valtiosopimuksista).

    Huo­maut­taisin vielä siitä, että mitä yksi­tyisko­htaisem­paa lain­säädän­tö on, sitä vähem­män hark­in­taval­taa tuo­mareil­la on. Vas­taavasti sitä enem­män val­taa eduskun­nal­la, mitä yksi­tyisko­htaisem­paa sään­te­lyä. Tässäkään ei voi­da syödä ja säästää kakkua: jos val­ta halu­taan pitää etupäässä eduskun­nal­la, on sään­te­lyn olta­va yksi­tyisko­htaista, mikä taas mah­dol­lis­taa juridis­en saivartelun.

  102. Kalle: Liiken­neturha ei ole luotet­ta­va lähde. Vilkaiskaa edes vähän niitä “tutkimuk­sia”.

    No vaikut­tiko siltä, että niin yritetään väit­tää, kun liiken­netur­van tutkimuk­sia siteer­aa­mal­la voidaan hyvin väit­tää ylinopeut­ta niin tur­val­lisek­si, että nopeusra­joituk­sen nou­dat­ta­mi­nen pitäisi lail­la kieltää?

  103. vts: Huo­maut­taisin vielä siitä, että mitä yksi­tyisko­htaisem­paa lain­säädän­tö on, sitä vähem­män hark­in­taval­taa tuo­mareil­la on. Vas­taavasti sitä enem­män val­taa eduskun­nal­la, mitä yksi­tyisko­htaisem­paa sään­te­lyä. Tässäkään ei voi­da syödä ja säästää kakkua: jos val­ta halu­taan pitää etupäässä eduskun­nal­la, on sään­te­lyn olta­va yksi­tyisko­htaista, mikä taas mah­dol­lis­taa juridis­en saivartelun.

    Aiheelli­nen huo­mau­tus. Saman tote­si aikoinaan jo Veikko Ven­namo lausues­saan 50-luvul­la: “Mitä yksi­tyisko­htaisem­pi laki, sitä enem­män siinä on porsaanreikiä.”

    Tässäkin on kysymys siitä, mis­tä kaikessa johtamises­sa ja hallinnos­sa, eli työn­jaos­ta ja luot­ta­muk­ses­ta. Jos johto ei luo­ta alaisi­in­sa, yksi­tyisko­r­tainen kon­trol­li hyy­dyt­tää toiminnan. 

    EU oli tässä ainakin 15 vuot­ta sit­ten äärim­mäisen hyvä esimerk­ki: eteläiset maat, jois­sa insti­tuu­tio­hin ei luote­ta, vaa­ti­vat direk­ti­ivei­hin aina kat­ta­vat luet­telot sovel­lu­tusko­hteista, pohjoiset maat, m.l. UK, sen sijaan halu­si­vat määritel­lä kohteet niiden luon­nehdin­nan perusteella.

    Eteläiset maat vetivät yleen­sä pidem­män kor­ren. Mon­et toim­i­jat käyt­tivät luet­teloi­ta hyväk­seen nimeämäl­lä “tuot­teen­sa” jok­sikin muuk­si kuin luet­telos­sa oli. Toki vain hei­dänkin tuot­teen­sa luet­teloon aikanaan tuli, mut­ta aikaa kului.

  104. Ymmär­rän val­lan main­iosti, ettei virkami­esten palkoista voi noin vain yksipuolis­es­ti leika­ta pois. Palkat on nimit­täin määritet­ty sopi­mal­la ja jopa valtion/kunnan pitää nou­dat­taa tekemiään sopimuksia.

    Jos sille tielle men­nään, että virkami­esten palkko­ja voi leika­ta työn­tan­ta­jan ilmoituk­sel­la, niin aivan yhtä hyvin voi sit­ten leika­ta muitakin palkko­ja. Toisaal­ta kuka tahansa voisi sen jäl­keen jät­tää muutkin sopimuk­set nou­dat­ta­mat­ta, jos edes val­tio ei niitä nou­dat­taisi. Tämä ei ole juris­te­ri­aa, vaan aivan kaupunkilaisjärkeä.

  105. “Kun on sovit­tu, niin ei voi” on kyl­lä työ­markki­noil­la aika kökkö, kos­ka työn­tek­i­jän ja anta­jan sopi­mat­ta sinne aina nap­sahtelee TES-neu­vot­teluista kaiken­laisia koro­tuk­sia ja pykäliä.

    En siis ymmär­rä mik­si demokraat­tis­es­ti valit­tu hal­li­tus ei muka voi lail­la päät­tää joitakin asioi­ta, kos­ka perus­tus­la­ki ja samaan aikaan kuitenkin joku täysin epädemokraat­tis­es­ti valit­tu kabi­net­ti­poruk­ka voi päät­tää kaikesta, esimerkik­si palkanko­ro­tuk­sista taik­ka 100 tun­nin työa­jan lisäyksestä.

  106. Sylt­ty: En siis ymmär­rä mik­si demokraat­tis­es­ti valit­tu hal­li­tus ei muka voi lail­la päät­tää joitakin asioi­ta, kos­ka perus­tus­la­ki ja samaan aikaan kuitenkin joku täysin epädemokraat­tis­es­ti valit­tu kabi­net­ti­poruk­ka voi päät­tää kaikesta, esimerkik­si palkanko­ro­tuk­sista taik­ka 100 tun­nin työa­jan lisäyksestä.

    Sopimus­va­paut­ta pitää kun­nioit­taa, mut­ta siihen kuu­luu myös, että voi val­tu­ut­taa jonkun toisen tekemän sopimuk­sia puolestaan, eli voi ulkois­taa sopimisen etu­jär­jestöille. Työe­htosopimusten yleis­si­tovu­us on ongel­malli­nen sopimus­va­pau­den kannal­ta. Samoin on ongel­mallista, jos hal­li­tus ryhtyy kovasti sanele­maan asioista, joiden pitäisi olla sopimus­va­pau­den piirissä…

  107. Ville:mut­ta siihen kuu­luu myös, että voi val­tu­ut­taa jonkun toisen tekemän sopimuk­sia puolestaan, eli voi ulkois­taa sopimisen etujärjestöille. 

    En ole ikinä val­tu­ut­tanut yhtään ketään mihinkään. Kuitenkin min­un puolestani on päätet­ty vaik­ka mitä.

  108. Sylt­ty: En ole ikinä val­tu­ut­tanut yhtään ketään mihinkään. Kuitenkin min­un puolestani on päätet­ty vaik­ka mitä.

    Tuo on juuri yleis­si­tovu­u­den ongel­ma. Olisi selkeäm­pää että olisi vain muu­ta­man asian kat­ta­va työla­ki ja muut asi­at, kuten palkkaus oli­si­vat sopimusperusteisia.

    Sylt­ty: En ole ikinä val­tu­ut­tanut yhtään ketään mihinkään. Kuitenkin min­un puolestani on päätet­ty vaik­ka mitä.

Vastaa käyttäjälle Syltty Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.