Useampi henkilö on pyytänyt minulta, että tällä blogilla voitaisiin keskustella kirjastani Jäähyväiset eduskunnalle. Palastelen keskustelun kirjan lukujen mukaan kirjoittaen lyhyen referaatin luvun keskeisestä sisällöstä. Kunnolla tähän keskusteluun voivat tietysti osallistua vain ne, jotka ovat kirjan lukeneet, mutta myyntimäärien periusteella heitäkin on riittävästi. Kirjaa voi yrittää lainata kirjastosta, vaikka ainakin Helsingissä jono on pitkä. Kirjakaupoista saa ja voi sen tilata myös tämän sivuston kautta, ohjeet oikeassa palkissa. Joku varmaankin pyytää taas minua julkaisemaan kirjan netissä, mutta se ei ole oikein sopusoinussa kustannussopimukseni kanssa.
HALLITUS, JOTA KUKAAN EI HALUNNUT
Kun perussuomalaiset olivat vaalien ainoa voittaja, yritettiin saada puoluetta mukaan hallitukseen antamalla aivan käsittämättömiä erioikeuksia, mutta Timo Soinin ilmeisesti laski, eikä aiheetta, että puolue ei kestäisi hallitusvastuuta. Niinpä piti muodostaa häinneiden hallitus. Vihreätkin olivat jo ehtineet päätyä jäämään opposition, mutta joutuivat päätöksen pyörtämään, koska jokin hallitus oli saatava.
Yhteistä visiota Suomen suunnasta ei ollut, ja ehkä siksi neuvottelut olivat todella vaikeat. Välillä ne katkesivat ja yritettiin porvarihallitusta, josta vihreillä oli ikävät muistot ja josta tuloksena oli ollut viiden paikan vaali tappio. Vihreiden eduskuntaryhmän enemmistö olisi halunnut katsoa tämänkin kortin, mutta nuorekas puoluevaltuustomme kielsi sen.
Kun talouden raameista ei päästy pitkään aikaan yksimielisyyteen, sektorityöryhnät saattoivat kirjoittaa kaikkea hyvää ja kaunista ilman budjettirajoitusta.
Toivelistat olivat jyrkässä ristiriidassa budjettiraamin kanssa, mutta paperit vain niitattiin yhteen ja lopputulosta kaikkine ristiriitaisuuksineen kutsuttiin hallitusohjelmaksi.
Parlamentarismin pitäisi toimia niin, että hallituspuolueet vetävät yhtä ja päävastustajat ovat oppositiossa. Tässä hallituksessa päävastustajat löytyivät hallituskumppaneista, mikä ei ollut hyvä asia.
Hallitusohjelmassa oli monia minulle tärkeitä asioita – erityisesti kuntauudistus – ja niinpä ryhdyin kaikesta huolimatta eduskuntatyöhön optimistisesti, jopa innostuneesti. Jo syksyllä 2011 kuitenkin totesin ryhmäkokouksessamme, että vaikka en ole varma, kuinka järkevää on lähteä hallituksesta taas kerran ydinvoiman takia, tästä hallituksesta kannattaa lähteä millä tekosyyllä tahansa.
Liian laaja pohja?
On sanottu, että kuuden puolueen hallituspohja oli liian laaja.
Vähän naama virneessä voi sanoa, että jos vika oli liian laajassa hallituspohjassa, syy oli kristillisissä, sillä Lipposen hallituksen viiden puolueen pohja toimi erinomaisesti. Vika taisi kuitenkin olla siinä, että tällä kertaa Lipponen ei johtanut hallitusta – eikä demareita.
Lipposen ja Kataisen johtamistyyleissä oli ratkaiseva ero. Lipponen takasi, että kaikki puolueet saivat läpi jotain itselleen tärkeätä, Katainen antoi käytännössä kaikille puolueille veto-oikeuden lähes kaikkeen. Siinä oli valtava ero.
Sanoin tuolloin erässä suljetussa tilaisuudessa, että maassa on sen historian huonoin hallitus, jolloin Raimo Sailas oikaisi minua sanoen, että Miettusen hätätilahallitus oli vielä huonompi.
Ekonomistien yleinen käsitys kuitenkin on, että sodan jälkeisistä hallituksista kaksi huonointa olivat Kataisen ja Holkerin hallitukset. Ne olivat molemmat kokoomusjohtoisia sinipunahallituksia. Demarit voisivat vähemmistöhallituksessa ajaa läpi uudistuksia, joihin he eivät voi suostua kokoomusjohtoisessa hallituksessa. Sellainen tuhoaisi puolueen, mistä on näyttöä Saksasta. Joka tähän teoriaan uskoo, ei voi kannattaa kokoomusjohtoista sinipunaa missään olosuhteissa.
Ennen ekonomistin peukalosääntö oli 3–5% BKT:n kasvu, prosentin inflaatio ja seurauksena työllisyyden kasvu. Nousukauden puolivälissä taloutta kiristettiin, aloitettiin velanmaksu ja varauduttiin laskukauteen. Kun talouspolitiikka oli helppoa, niin aika käytettiin ulkopoliittiseen vatulointiin.
Gerhard Schröder uudisti Saksan työmarkkinat. Sama muutos on edessä Suomessa: työttömyyden tilalle tulee matalapalkkatyöt, joko perustulolla tai ilman joko SAK:n kanssa tai ilman. Tämän vaihtoehtona on ainoastaan julkisen talouden leikkaukset ja kurjistuminen. Mutta kuka uskaltaa olla Suomen Schröder?
Enemmistö suomalaisista ei ole elinaikanaan nettoveronmaksajia ja kun tähän lasketaan verovaroin työllistyvä julkinen sektori, niin tämä enemmistön diktatuuri tuottaa eläkeläisille ilmaisia kalastusoikeuksia ja kompensaatioita yksinhuoltajille. Mutta kuka uskaltaa olla Suomen Schröder?
Mihin ihmeeseen tämä väite taas perustuu, että persut eivät menneet hallitukseen, vaikka niille annettiin vaikka mitä?
Suurin vaalilupaus oli, että Kreikkaa ei tueta ja kun muut eivät tähän suostuneet, niin hallitukseen otettiin sitten ne, joille vaalilupausten rikkominen ei ole mikään ongelman. Etenkin SDP mesosi suuteen ääneen vaalikampanjassa, että Kreikalle ei rahoja jaella. En jaksa tarkistaa, mutta muistaakseni Vasemmistoliitto ja Kristilliset olivat samoilla linjoilla.
Juuri näin. Sama kuin syyttäisi Vihreitä siitä, että eivät suostuisi menemään hallitukseen, joka ensitöiksensä laittaa kolme uutta ydinvoimalahanketta pystyyn.
Kreikan tukemiset olivat pääsyy, miksi Persu ei lähtenyt Käteisen hallitukseen. Persut ovat olleet oikeassa asiassa. Nythän tilanne on toinen, kun huonot on jo housuissa.
Yhteisen vision puute taisi vaivata koko valtakuntaa. Eteenkiin yhteisen myönteisen vieison puute on paha asia.
Toki hallitus asi aikaan hyviä asioita: uudet kansallispuistot sentään syntyivät. Huonompaa jälkeä tuli ilman Vihreitä.
Hallituksessa oltiin estämässä enemmän kuin edistämässä, se ei toki ollut kenenkään syy vaan ajan tunnelma
Haluttomuus saada syyt niskoille enemmän kuin halu saada maineitta ja kunniaa painoi vaalien jälkeen.
Populistiseen huuteluun ei osattu vastata silloin eikä vieläkään. Jäätiin vain pelkäämään ettei tehdä virheitä.
Paperiteollisuduen ja Nokian jälkeinen tyhjyys talouspolitiikassa. EK aijoi vain isojen firmojen asioita: Perinteinen linja, raskas metalli. Kaivosalan osaamattomuus ja ymmärryksen puute riskeistä.
Peliyritykset olivat ylpeyden aihe, toisin sen eteen ei valtiovalta tehnyt kyllä mitään. Rovio hyytyi, sittenkään ei tehty mitään.
Pisa tulokset olivat ihan ok. Poikien lukutaidon heikentymistä ei uskotto ja millekään ei tehty mitään koulutuksessa.
Kaupungistumisen ja maaltamuuton kanssa oltiin vain ihmeissään.
Ikääntyminen oli “seuraavien vaalien asia”.
Mentiin vain kuten ennenkin. Silti: ei hallitukselle ollut vaihtuehtoa. Sen johtamiselle olisi ollut ja ohjelmalle. Katainen oli liian juniori tuolloin.
Tulkitsen toisin. Perussuomalaiset eivät lähteneet neljä vuotta sitten hallitukseen, vaikka Katainen lupasi paljon, koska:
— kokemattomina suuren puolueen asemaan eivät osanneet tehdä kompromisseja
— jytky lämmitti nopeasti kasvanutta itsetuntoa, jolloin unohtui, että enemmistö ei taivu vähemmistön tahtoon
— oppositiossa on mukavampi räksyttää; vastuunkanto on vaikeina aikoina ikävää hommaa
Neljä vuotta on nyt kulunut ja perussuomalaiset ovat kasvaneet valmiiksi kokeilemaan vastuunkantoa. Se on vähän pakkokin, sillä muuten alkaisi jo uskottavuus mennä. Ei suuri puolue voi loputtomiin välttää vastuutaan.
Kuulostaa populistiselta logiikalta. Silloin ei menty koska olisi pitänyt olla mukana tukemassa Kreikkaa. Nyt mennään, vaikka ehkä pitää olla mukana tukemassa Kreikkaa, koska — niin, epäselväksi jää.
Kreikka-tuet ovat perussuomalaisten takia saaneet paljon itseään suuremman merkityksen, ja pelkästään kielteisesti. Oikeaati emme voi koskaan täysin tietää sitä olisiko joku toinen ratkaisu kuin silloin tehty ollut meidän kannaltamme tuolloisessa tilanteessa parempi.
Ei saksalaisten ja pankkien romahdus olisi mennyt täälläkään kevyesti ohi. Taloudelliset menetyksemme talouskasvun hiipumisen takia ovat huomattavasti paljon suuremmat kuin Kreikan tukiaiset pahimmillaan.
Näin vuonna 2015 persuedustajien on paljon helpompi myydä äänestäjilleen ajatus, että Kreikka-tukia on mahdotonta estää ilman persuenemmistöä eduskunnassa, ja että asian on siksi turha antaa nousta hallitukseen osallistumisen esteeksi. Vuonna 2011 Kreikka-tuet siunaavaan hallitukseen osallistuminen olisi varmaankin nähty karkeana petoksena.
Nähtäväksi jää, ymmärtääkö persuäänestäjä tätä pragmaattisuutta 2019. Neljässä vuodessa ehtii muutenkin tapahtua vielä kaikenlaista.
Ennen hallituspohjan julkistamista en itsekään ollut ollenkaan varma, mahtuvatko kokoomus ja persut ikinä samaan hallitukseen. Näyttävät näköjään kuitenkin mahtuvan.
Osmo: “Lipposen ja Kataisen johtamistyyleissä oli ratkaiseva ero. Lipponen takasi, että kaikki puolueet saivat läpi jotain itselleen tärkeätä, Katainen antoi käytännössä kaikille puolueille veto-oikeuden lähes kaikkeen. Siinä oli valtava ero.”
Tältähän se näytti. Perussyy oli tietenkin Kataisen hinku pääministeriksi hinnalla millä hyvänsä ja häneltä unohtui, että kovia hallitushaluja oli muillakin.
Ja demarit maksavat laskun?
Osmo Soininvaara tekee tavattoman osuvan analyysin siitä, miksi tämä nyt lopettava hallitus epäonnistui.
Syy ei ollut siinä, että hallituksen muodostaneet puolueet olisivat sinänsä olleet erityisen epäpäteviä (vaikka niin oppositio mielellään väittää), vaan siinä että lähtökohta oli niin vaikea. Eivät hallituspuolueet silti syyttömiä ole — kyllä vaikeistakin lähtökohdista olisi voinut päästä paljon parempaan lopputulokseen.
Tästä varoittavasta esimerkistä on toivottavasti opittu. Juha Sipilä piti hallituspuolueiden määrän pienenä ja panostaa kovasti luottamuksen synnyttämiseen. Toivoa sopii, että hän onnistuu, ihan Suomen kannalta.
Politiikan ulkopuolelta tulleena Sipilä on tuonut mukanaan useita raikkaan tuntuisia uusia ajatuksia. Toivottavasti hän saa pidettyä linjansa kaikkien perinteisten pelureiden ja populistien keskellä.
Vaikuttaa valitettavasti siltä, että laskun maksaa koko Suomen kansa.
Totta sekin, mutta hävisikö kansa vaalit?
Olen ihan oikeasti hämmästynyt kuinka pätevältä tyypiltä Sipilä nyt vaikuttaa, kun on päästy ihan oikeasti tekemään hommia. Sipilähän on ihan toiselta planeetalta näiden “oikeiden” poliitikkojen rinnalla. Siellä tehdään nyt niitä päätöksiä mitä edelliset porukat eivät saaneet 8 vuoden aikana tehtyä. Sipilä vaan toteaa, että nyt se vatulointi loppuu ja ottaa asiat itselleen päätettäväksi. Varmasti tulee päätöksiä, joista en tule pitämään, mutta kun edelliset hallitukset ovat olleet niin surkeita, niin enää ei ole varaa mihinkään neljän vuoden peukaloiden pyörittelyyn.
Mikäli Sipilä jatkaa näin jatkossakin, niin minä saatan kääntyä jopa Kepun kannattajaksi. Enpä olisi uskonut itsestäni löytävän pientä kepulaista, tähän asti olen lähinnä vihannut niitä törkeästä oman edun tavoittelusta muun Suomen kustannuksella.
Jep.
Soini varmasti mietti ennen vaaleja, että miten tällä porukalla mennään hallitukseen, jos voitetaan kunnolla. Vastaukseksi on tullut: no ei mitenkään, koska ei tämä sakki kykene kantamaan hallitusvastuuta. Niinpä voikin naulata vaalikamppailun aikana kannan semmoiseen lukkoon, ettei hallitukseen ole asiaa ja samalla kahmaloida tiukalla kannalla ääniä. Vrt.
SDP:hän tuntui 2011 yrittäneen ihan samaa, kun löi vaalikamppailussa kannan alvin korottamattomuudesta lukkoon, vaikka “kaikki tiesi” ettei alvia voi sivuuttaa. Samaan SDP itse aikaan vaati, ettei sopeutusta tehdä pelkästään leikkauksilla, vaan korottamalla veroja. Mikä taas on ihan mahdotonta jos alviin ei saa koskea. Vaaleissa kuitenkin kävi kuin kävi ja opposition sijasta demareiden olikin puolipakko mennä hallitukseen, vaikka vaalikampanja oli rakennettu oppositiota silmällä pitäen.
Näin minä tämän asian olen tulkinnut.
Eipä niitä kovempia hallitushaluja muilla tuntunut olevan. Persut oli polttaneet sillat kaikkiin suuntiin, keput sanoivat heti että menevät oppositioon. Sais joo demaritkin lopulta maksaa jotakin.
Kokoomus yritti myös oikeita asioita mutta antoi demareille liian helposti periksi. Demarit estivät melkein kaiken tarpeellisen. Siksi on oikein, että Kokoomus hävisi, mutta väärin, ettei demarien kannatus pudonnut nollaan.
Mitäs päätöksiä siellä tehdään? Ei mitään. Siellä tehdään hallitusohjelmaa, joka pitäisi sitten saada valmiiksi 4 vuodessa.
Edelliselläkin hallituksella oli paljon listattuja asioita hallitusohjelmassa, jotka jäivät tekemättä.
Odottakaapa vain kunhan persujen pääjoukot alkavat näyttää voimiaan eduskunnassa. Siihen loppuu tämän hallituksen hauskat päivät.
Jos SDP ja KOK eivät tule hallituksessa toimeen, niin ei taatusti PERSUT ja KOK&KES!
Persujen täytyy näyttää äänestäjilleen, etteivät ole kynnysmattona eduskunnassa ja Soininkin taktiikka on lyödä jarrua kaikelle. Sillä, jos Soinin joukot ovat vain KES&KOK apupuolueena, niin he neljän vuoden päästä persuja ei ole.
Jos luottamus särkyy, hallitus kaatuu. Sipilä ei jää roikkumaan toimimattomaan hallitukseen. Uusi hallitus voidaan muodostaa myös ilman demareita ja persuja.
Hallitus oli niin saamaton kuin oli, koska demarit eivät uskaltaneet tehdä mitään. Siksi on ihan oikein, että SDP otti turpaan enemmän kuin kokoomus. Ja koska Kokoomus lähti noin surkeaan hallitukseen eikä edes tajunnut ajoissa sitä kaataa, niin on ihan oikein että sekin hävisi.
Minua on pitkään ihmetyttänyt käsitys vaalivoittajan käsittämättömistä vaatimuksista, sillä on politiikka mahdollisuuksien taidetta. Mikäli viittauksella tarkoitettaan Kreikkakantaa, niin siinähän perussuomaliset olivat oikeassa. Asian vaikutus Kataisen omaan urakehitykseen mahtoi olla todellinen syy, miksi hän näytti ovea perussuomalaisille halveksien vaalitulosta.
Perustuslaki määritää hallituksesenmuodostusjärjestyksen, mutta ei määritä aikarajaa eikä yritysten määrää samojen kanssa. Tähän olisi syytä saada muutos tai pykälä muodostajan vaihdosta on turha. Pallo oli tullut siirtää demareille ensimmäisen yrityskierroksen epäonnistuttua. Vaihdon tulisi perustua lakiin eikä poliitiseen haluun tai sen puuteeseen.
Nähdäkseni hävinneiden hallitus muodostettiin, koska kansan tahtoa muutoksesta ei haluttu kuulla vaan haluttiin jatkaa vanhaa politiikkaa tosiasioista piittamatta. On käsittämätöntä vastuuttomuutta antaa sektoriryhmien tehdä kirjauksia ilman budjettirajoitusta. Pitäisikö presidentille antaa valtaoikeuksia valvoa ettei tällaista pääsisi enää tapahtumaan.
Toivelistojen jyrkkä ristiriita budjettiraamin kanssa kertoo jotain neuvottelijoiden tasosta. On jonkinlainen oikeus, että 5/6 vastuullisista istuu nyt oppositiossa. Pääpahis vältti vastuun, mutta niin se on muuallakin kuin suomalaisessa demokratiassa.
Parlamenttarismimme perustettiin alunperin vallan kolmijaon pohjalle, koska silloiset suurmiehemme tunsivat ihmisluonnon heikkouden. Presidentin valtaoikeuksien purku lähti puoluejohtajien pohjattomasta vallanhimosta ja siihen olisi tullut puuttua kansalaisliikeellä. Itsevalvonta kaipaisi toimiakseen huomasti korkeampaa moraalia, kuin valtaosa keskeisistä politiikostamme omaa.
Se, että Soininvaara paljastaa epäilleensä hallitusta jo syksyllä 2011 ja Vapaavuori oleensa valmis kaatamaan hallituksen kaksivuotistaipaleen jälkeen kertoo, että hallituksen toimintakyvyttömyys oli tiedossa. Se, ettei asiaa nostettu esiin, lähentelee moraalista maanpetturuutta. Jonkinlaisena vastuunkantona voi nähdä, ettei kumpikaan herroista lähtenyt uusimaan valtakirjaansa.
Surullista on, että perustuslaki olisi sallinut hallituspohjan muokkauksen toimivammaksi jopa ilman vaaleja. Mihinkään toimiin ei ryhdytty, ilmeisesti koska Kataiinen kielsi tosiasiat. Välillinen todiste siitä on onYlen saama palaute EPP:n ryhmäpuheenjohtajalta, jossa hän todistaa Kataisen yhdessä demadeiden kansssa jo ratkaisseen Suomen talousongelmat.
Jo valtiovaranministerinä Katainen osoittanut niin heikkoa johtajuutta, että hänen valintansa taloudellisesti vaikeina aikoinana pääministeriksi olisi piyänyt estää. Valitettavasti laillisia keinoja tähän ei ollut.Kaikkien vetoo kaikeen on poliitista idiotismia, johon vastuullisten olisi tullut puuttua. Valitettavasti hekin puuttuivat muuten laajapohjaisesta hallituksesta.
Jotta olisimme välttyneet historian huonoimmalta hallitukselta, Kataisen olisi käytyään kaikki läpi luovuttaa muodostusvastuu seuraavalle. Mikäli demaritkaan eivät olisi onnistuneen, olisi mustapekka siirtynyt perussuomalaisille. Näin olisi kansanvalta totetutunut. Maahan olisi voitu muodostaa vähemmistöhallitus, joka olisi valmistellut isot asia parlamentaarisesti talouslukuja muuntelematta. Tarvittaessa olisi pidetty uudet vaalit.
Yhteenvetona todettakoon. että historia on todistanut, ettei Suomen talous kestä kokoomusvetoisia hallituksia. Parempi että kokoomksella menee huonosti,
Taisi unohtua, että kaikkein EU-myönteisin puolue Kokoomus oli silloin Perussuomalaisia suositumpi (ja oli nytkin!), joten on selvää että kansasta suurempi osa tahtoi enemmän myönteistä kuin kielteistä EU-suhtautumista.
Tässä nyt työnsä lopettavalle hallitukselle tuli vain vain nämä vastoinkäymiset:
— Neuvottelut kestivät liian kauan johtuen demareiden ja perussuomalaisten venkoilusta. Heinäluoma oli laitettu demareiden pääneuvottelijaksi ja hänen missionsa oli savustaa Kokoomus ulos hallituksesta ja vaihtaa perussuomalaiset tilalle joiden kanssa hän symppasi enemmän. Vasta kun peli vihellettiin poikki ja Urpilainen tuli Heinäluoman tilalle alkoi yhteistyö sujua. Toine epäkohta oli taistolaistaustaisten vasemistoliittolaisten Tiusasen ja Seppäsen mukaanotto neuvotteluihin, vaatimaan NATO-jäsenyyden taiai edes siitä puhumisen kieltävää klausuulia. Vasemmistoliitto istui aika turhan panttina hallituksessa ylipäänsä.
-Hallituksen työt takkuilivat 2 vuotta eurokriisin takia. Kataisella ja Urpilaisella ei kahteen ensimmäiseen vuoteen ollut aikaa hoitaa Suomen asioita koska joutuivat koko ajan matkustamaan EU-kokousiin sammuttamaan tulipaloja. Jos he eivät olis tehneet niin, olisi oppositio yhdessä vasemman laidan demareiden kanssa ääntestäneet hallituksen epäluottamuksesta aikomuksena saada uudet vaalit.
- Kokoomuksen ja demareiden puheenjohtajien vaihtuminen. Mitä sillä oikein saatiin aikaan? Kataisen ja Urpilaisen yhteistyö sujui hyvin, samaa ei voi sanoa Stubbin ja Rinteen. Tämä oli selvästi itseaiheutettu ongelma, muut oli ulkopuolisten aiheuttamia.
- Ukraina- ja Venäjä ‑sotku. Vaikka Venäjän linja länsmaita kohtaan meni aina vain hankalammaksi, niin vasemman linjan demarit halusivat tukea Venäjä-myönteistä linjaa ja aiheuttivat mm Heidi Hautalan erottamisen. Todelline syy ei ollut niinkää paljon jäänmurtajien vuokraamiseasta joutuvat epäselvyydet josta löydettiin hamamstikulla muodollinen syy erottamiseen, vaan Hautalan avomies joka on venäläinen toisinajatteliaja-aktivisti. Lopulta vasemmistodemarit yrittivät vetää maton alta Stubbilta ja Haglundilta koska olivat ottaneet kantaa muiden Pohjoismaiden kanssa Venäjää koskevaan knannottoon ja halusivat lisätä yhteistyötä Naton kanssa, vaikka jäsenyydestä ei ollut puhe. Tämä onneksi näkyi demareiden vaalituloksessa.
Odotahan vaan kun imperiumi eli kepun syvät rivit iskee takaisin. Kiviniemikin sai tarpeekseen alle kahdessa vuodessa.
Syltty taisi itse unohtaa, että Perussuomalaiset saivat Suomen historian suurimman vaalivoiton ja kokoomus menetti kannatustaan. Ja nytkin menetti roimasti lisää ja jäi paikkaluvussa pronssille. Täytyy myös muistaa, ettei myönteinen EU-suhtautuminen ollut keskeinen vaaliteema.
Viesti oli selvä, kansa halusi muutosta hallitustapaan. Sitä se ei saanut, vaan kaikkien aikojen flopin. Kokoomuksen johdolla.
Yritysmaailmassa yritysten strategisia päätöksiä ja menestymistä usein arvioidaan jälkikäteen siten, että tutkitaan pääjohtajan henkilökohtaista taustaa ja sielunelämää. Tällaista analyysia on kuitenkin Kataisen hallituksen suhteen näkynyt hyvin vähän.
Kataisella oli kova henkilökohtainen halu pääministeriksi ja saada hallitus muodostettua. Muutoin olisi ollut edessä kasvojen menetys. Urpilainen sai tästä liian suuret kortit käteensä. Myös vihreille annettiin paljon periksi.
Antamalla periksi Katainen menetti johtamisotteensa heti hallitusohjelman teossa.
Hallitus muodostui poliittisten taistelujen hiekkalaatikoksi, jossa hallitusohjelma oli raamattu. Muille ei kesken vaalikauden annettu pääsyä hiekkalaatikolle, koska ei ollut pakko.
Viisaat eivät olisi lähteneet lainkaan Kataisen hallituksen kaltaiseen leikkiin tai viheltäneet pelin nopeasti poikki.
Turha väittää, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin muodostaa Kataisen hallitus. Vaihtoehtoja olisi ollut.
Ykkösaamun haastattelu osoitti, ettei ainakaan Urpilainen vielä ollut oppinut virheistään. Samanlainen oppimattomuus on tyypillistä myös yritysmaailmassa. Siksi yritysjohtajia vaihdetaan tiheään tahtiin.
Voi tätä elämän valttikorttien laulantaa. Mitä jos hallitus vuonna 1939 voihkinut, ettei meillä ole kuin vyö ja kokardi? Euroopassa hyppiminen oli pääministeriltä arvovalinta. Ankeaa talousvääntöä Suomessa vai fantastisia illanviettoja EU-johtajien seurassa petaamassa seuraavaa työpaikkaa.
EU-myönteisyys tarkoittaa siis jotain sellaista, että EU:sta otetaan kaikki vastaan täysin kritiikittä, vaikka se olisi kuinka Suomen etujen vastaista. Mitä ihmeen järkeä siinä on?
Vaikkapa Tanska on neuvotellut EU:n kanssa vaikka mitä erisopimuksia eikä se ole siltikään mikään EU:n hylkiö. Brittien vedätykset varmaan ovat kaikkien tiedossa.
Kyllähän Suomi jonkun auto- ja viinaveron kanssa venkoilee EU:ta vastaa. Mites tämä nyt oikein hyväksytään EU myönteisissä piireissä? On se kumma kun tavarat eivät tunnu millään liikkuvan vapaasti, vaikka niin EU on luvannut.
Eiköhän ne harmit tule kyllä ihan vasemmistosta, AY-liikeistä ja ympäristöjärjestöistä.
Tässähän joku järjestö jo uhkaili ryhtyvänsä koviin toimiin, jos ympäristöministeriö lakkautetaan. Ilmeisesti Vihreät sitten kannattavat näitä kovia otteita, kun kukaan ei niistä ole kehoittanut laittamaan jäitä hattuun ja rauhoittumaan.
Yleislakkoa ja yleistä mellakointia tässä vielä tarvitaankin. Mellakoitsijoiden ja lakkoililijoiden kannattaisi muistaa, että he ovat vähemmistössä ja kansan tuki on hallituksella.
Osmo kirjoitti:
“Joku varmaankin pyytää taas minua julkaisemaan kirjan netissä, mutta se ei ole oikein sopusoinussa kustannussopimukseni kanssa.”
Nykyään Suomessakin aletaan osata julkaista e‑kirjoja, joten ei kirjaa tarvitse laittaa tiedostona webiin jaettavaksi, vaan sen voi julkaista “ihan oikeana kirjana” e‑kirjakaupassa.
Itse asun ulkomailla, ja paperisen kirjan tilaaminen postissa, ja sitten roskiin heittäminen (kun ei kirjoja halua kasata muuttokuormaan kun seurvaavan kerran vaihtaa maata) ei oikein houkuta. E‑kirja olisi hyvä.
Jäähyväiset eduskunnalle tullaan varmaankin julkaisemaan e‑kirjana.