Tyypillinen sinkku on naisleski

Kovin voimakkaasti on vaa­dit­tu raken­net­tavak­si yksiöitä per­hea­sun­to­jen sijaan, kos­ka väestöstä niin suuri osa on sinkku­ja. Sinkku­ja ajatel­laan usein nuo­ri­na naimat­tom­i­na ihmis­inä, mut­ta val­takun­nal­lista sinkku­ti­las­toa domi­noi­vat naisles­ket. He taas eivät yleen­sä mielel­lään muu­ta van­has­ta per­hea­sun­nos­taan yksiöön.

Sinkkujen ikä

Huo­mat­takoon, että nuorem­pi­en kohdal­la yksin eläviä miehiä on selvästi enem­män kuin yksin eläviä naisia. Eron jäl­keen nainen asuu las­ten kanssa ja mies yksin. Tosin hänkin tarvit­see lap­si­aan varten usein huoneen.

Dinkku­ti­las­toa taas domi­noi­vat aviopar­it, joiden lapset ovat lentäneet pesästä.

Helsingis­sä vaa­di­taan, että puo­let asuin­pin­ta-alas­ta tehdään per­hea­sun­to­ja – se tarkoit­taa kah­den maku­uhuoneen asun­to­ja, yleen­sä 80 m2. Asun­to­jen lukumääräk­si muutet­tuna tämä tarkoit­taa, että joka kol­mas asun­to on per­hea­sun­to. Vaa­timus ei minus­ta ole kohtu­u­ton. Lap­siper­hei­den puo­lus­t­a­mi­nen on aina ollut asun­topoli­ti­ikan keskeisiä peri­aat­tei­ta. Alue- ja kort­te­liko­htaisia poikkeuk­sia tähän sään­töön voi tietysti tehdä.

 

53 vastausta artikkeliin “Tyypillinen sinkku on naisleski”

  1. Olet blo­gis­sasi use­aan otteeseen vaat­in­ut, että sel­l­aisia asun­to­ja pitää rak­en­taa lisää joil­la on korkein neliöhin­ta. Sin­un logi­ikallasi se tarkoit­taa pien­ten asun­to­jen lisäämistä. Mik­si logi­ik­ka ei yhtäkkiä pädekään?
    Yksi syy, mik­si les­ket eivät muu­ta pienem­pi­in asun­toi­hin saat­taa olla se, että pien­ten ja iso­jen asun­to­jen hin­taero ei ole tarpeek­si suuri kom­pen­soidak­seen asun­non vai­h­dos­ta koitu­vaa hyv­in­voin­ti­tap­pi­o­ta. Jos pieniä asun­to­ja olisi tar­jol­la enem­män, hin­taero iso­jen ja pien­ten asun­to­jen välil­lä kapenisi. Täl­löin use­ampi les­ki muut­taisi pienem­pään asun­toon ja hei­dän asun­ton­sa taas vapau­tu­isi lap­siper­hei­den käyt­töön. Kaik­ki voittaisivat.

  2. Mik­si tämä pitää ratkaista poli­ti­ikalla? Ja jos se nyt halu­taan ratkaista poli­ti­ikalla, mik­sei sitä voi ratkaista niin, että kat­so­taan mis­tä mar­gin­aalil­la on kysyn­tää, las­ke­taan mikä on net­to­hyö­ty ja sub­ven­toidaan tai verote­taan vastaavasti?

    Itse olet mon­es­sa yhtey­dessä puhunut normio­h­jaus­ta vas­taan. Mik­si ei tässä?

    1. Asun­topoli­ti­ik­ka nyt vain on asia, jol­la on myös sosi­aalipolit­tisia tavoit­tei­ta. Tuo esit­tämäsi ratkaisu ajaisi lap­siper­heet jon­nekin per­ife­ri­aan, eikä se ole hyvä asia.
      Paljon per­hea­sun­to­jen kaavoitus­ta väki­val­taisem­pi asia on se, että kaavoite­taan omako­tialuei­ta paikkoi­hin, jois­sa ker­rostalot mak­saisi­vat samas­ta ton­tista enemmän.

  3. Graafi­han ei ota huomioon ikälu­okan kokoa, joka luon­nol­lis­es­ti alkaa tip­pumaan kiihtyvää vauh­tia 70 ikävuo­den jäl­keen. 85–90 vuo­ti­aiden visuaa­li­nen pain­oar­vo on tuos­sa kohtuuton

    Leskiä on enem­män kuin eron­nei­ta vas­ta 74 vuo­den iässä ja tätä myöhem­min, enem­män kun eron­nei­ta ja naimat­to­mia muu­tamia vuosia van­hempi­en ikäluokassa.

    Ei toki muu­ta sitä, että tyyp­illi­nen väljästi asu­va Helsinkiläi­nen var­maankin on per­heen van­has­sa asun­nos­sa asu­va kohtuukun­toinen leskirouva.

    http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/?tablelist=true

  4. Jos asun­topoli­ti­ikalla halu­taan vaikut­taa siihen, että raken­netaan isom­pia per­hea­sun­to­ja, niin eikö ratkaisu olisi parem­pi tehdä siten, että isom­pi­en per­hea­sun­to­jen sosi­aaliset hyödyt leiv­otaan asun­to­jen raken­nuskus­tan­nuk­si­in? Jos sosi­aa­li­nen hyö­ty per­hea­sun­nos­ta on kvan­tifioitu, niin tehdään kiin­teistöveros­ta regres­si­ivi­nen asun­to­jen kesk­ineliömäärän suh­teen johonkin rajaan saak­ka. Eli pie­nille asun­noille isom­pi neliöko­htainen kiinteistövero. 

    Muuten olen kyl­lä sitä mieltä, että ain­oas­taan maapo­h­jas­ta pitäisi peria kiin­teistöveroa. Mut­ta senkin voi toteut­taa täl­lä, eli alen­taa kiin­teistöveroa asun­to­jen koon mukaan.

  5. Nyt siis tilanne on se, että dinkut (joil­la on siis eniten käytet­tävis­sä ole­vaa rahaa kaik­ista ikäryh­mistä) val­taa­vat ne keskus­toi­hin tehdyt per­hea­sun­not, kos­ka heil­lä on mil­lä mäl­lätä ja keskus­tan asun­not ovat kalli­impia kuin per­ifer­ian per­hea­sun­not. He otta­vat mielel­lään ne pari lisähuonet­ta, joi­hin voivat majoit­taa pesästä lentänei­den las­ten­sa per­heet tarvit­taes­sa. He myös arvosta­vat keskus­tan sijain­tia toden­näköis­es­ti enem­män kuin rauhal­lisem­mas­ta ympäristöstä naut­ti­vat pienlapsiperheet. 

    Lap­siper­heet tyy­tyvät siel­lä per­ife­ri­as­sa asumiseen, kos­ka heil­lä ei ole varaa kil­pail­la dinkku­jen kanssa kalli­ista keskus­tan per­hea­sun­noista ja muutenkin heille neliöt ovat arvokkaampia kuin sijain­ti ydinkeskustassa. 

    Se les­ki sit­ten jää asumaan sitä dinkku­na han­kit­tua per­hea­sun­toa kaupungis­sa. Hänen ei kan­na­ta down­shif­ta­ta, kos­ka niistä neliöistä, joi­ta hän menet­täisi, ei mak­se­ta täyt­tä markki­na-arvoa, vaan hin­taa painaa alas nuo maini­tut rakentamissäännöt. 

    Ja koko touhun mak­sajia ovat sit­ten yli­hin­tai­sis­sa kanakopeis­sa asu­vat nuoret (ja köy­hät) sinkut tai avio­eron koke­neet miehet. 

    Eli yhteen­ve­t­ona elämänkaari: Nuore­na sinkku­na yli­hin­taises­sa yksiössä, lap­siper­heenä kauem­pana keskus­tas­ta rivaris­sa, las­ten lähdet­tyä kotoa arvokkaaseen keskus­tan per­hea­sun­toon, jos­sa sin­nitel­lään lop­pu­un asti, ellei sit­ten ihan lop­pu­vai­heessa siir­ry­tä palve­lu­taloon. Rak­en­tamis­sään­nöt suo­si­vat kol­man­nes­sa vai­heessa ole­via ja syr­jivät ensimmäisessä.

  6. Sat­un tun­temaan suuren määrän leski­naisia, eikä heistä kukaan ole muut­tanut tai edes halu­aisi muut­taa yksiöön. Ei pie­neen asun­toon mah­du kymme­nen hen­gen ruokapöytää, joka tarvi­taan, kun lapset ja lapsen­lapset tule­vat vaik­ka sun­nun­tai­lounaalle. Ja kyl­lä vierashuonekin on hyvä olla olemassa.

    Ja kuten jo mainit­ti­inkin, niin hin­taero suurem­man ja pienem­män asun­non välil­lä ei ole niin suuri, että sen takia halut­taisi­in muut­taa vaik­ka kak­sioon siitä kolmios­ta, joka han­kit­ti­in eläk­keelle jäädessä.

    Mei­dän nuorimmainen(sinkku) han­k­ki äsket­täin ensim­mäisek­si omis­tusasun­nok­seen 43 neliön kaksion(mh,tupakeittiö,s)Leppävaarasta. Itse asuin­ti­la tun­tuu tosi pieneltä, sen sijaan kylpy­huone on suurem­pi kun mei­dän omakoti­talon kylp­päri ja käytäväl­läkin on lev­eyt­tä puoli­toista metriä.

  7. Miten solu­a­sun­not ja kom­muu­nit näkyvät tilastoissa? 

    Entä onko yksin­huolta­ja yksin asuva?

    Se, että varakkaat omis­tusasun­nois­sa asu­vat mum­mot eivät jak­sa ja viit­si muut­taa per­hea­sun­noista pienem­pi­in on minus­ta aika huono syy rak­en­taa yli­paljon per­hea­sun­to­ja. Se vain lisää entis­es­tään neliöhin­taero­ja iso­jen ja pien­ten kämp­pi­en välille ja vähen­tää kiin­nos­tus­ta muut­taa pie­neen asuntoon.

  8. Osmo Soin­in­vaara:
    Siitä kuitenkin näkee, että 30–40 vuo­ti­aista vain 15 % asuu yksin. 

    Näkee myös, että alle 45-vuo­ti­aiden sinkku­jen suh­teelli­nen osu­us ikälu­okas­taan on huo­mat­tavasti kas­vanut 20 vuo­den aikana…

  9. Tuleekos tänne näi­den leski­nais­ten yhteysti­eto­ja? Omis­ta­vatko metsää?

  10. Siis nythän on sel­l­ainen tilanne, että nimeno­maan pienistä, kohtu­uhin­tai­sista yksiöistä on selvästi eniten pulaa, kun kaavoitus on suos­in­ut iso­ja asun­to­ja. Tämä virhe pitäisi nyt sit­ten kor­ja­ta siten, että pain­ote­taan jatkos­sa aiem­paa vahvem­min yksiöi­den rakentamista.

    Tämä epä­suh­ta asun­tomarkki­noil­la näkyy hyvin esimerkik­si siitä, että jono­tussys­teemeis­sä, kuten kaupun­gin vuokra-asun­not sekä asum­isoikeusasun­not, isom­man asun­non voi saa­da melkein heti, kun taas jono yksiöi­hin on vuosia pitkä.

    Tulisi myös selvit­tää 20 m² kokois­t­en yksiöi­den kysyn­tä. Näitä ei ole pk-seudul­la raken­net­tu juuri lainkaan 1950-luvun jäl­keen, vaik­ka taa­tusti on paljon niitä, jot­ka katso­vat ennem­min vuokraa kuin neliöitä.

  11. Olisi tosi­aan ihan hyvä nähdä kuvio myös absolu­ut­ti­is­na lukuina. — Vält­tämät­tä naisles­ki ei enää asu per­heen van­haa suur­ta asuntoa.

    Olisi myös kiva nähdä, miten suurkaupun­git ja muut alueet eroa­vat toi­sis­tan. Mitenkäs jo muinaiset rooma­lai­et sanoivatkaan:“Suuri kaupun­ki, suuri yksinäisyys.”

  12. Vielä parem­pi olisi, jos käyrästössä olisi ihmisiä eikä prosentteja.

  13. Kuvan perus­teel­la näyt­täisi ole­van merkit­tävää vajaus­ta 22–54 ‑vuo­ti­aista sinkku­nai­sista! Mis­sä he ovat? 

    Tilanne kään­tyy päälaelleen sen jäl­keen, jol­loin sinkku­naisia näyt­täisi taas ole­van paljon enem­män kuin miehiä? Johtaako naisen kaipuu/puute miehet ennenaikaiseen kuole­maan, siis nuorem­mal­la iäl­lä ja naisia useammin?

    Vai onko tänne otet­tu liikaa maa­han­muut­ta­jamiehiä? Asia lie­nee syytä selvittää …

  14. Pari tilas­toti­etoa Helsin­gin asun­tokan­nas­ta: Yksiöi­den ja kak­sioiden (ml. 2h+k) osu­us kaik­ista asun­noista on 60%. Täl­lä vuosikymmenel­lä raken­ne­tu­ista asun­noista reilut puo­let on yksiöitä ja kaksioita.

  15. He taas eivät yleen­sä mielel­lään muu­ta van­has­ta per­hea­sun­nos­taan yksiöön.

    Ei vält­tämät­tä pidä paikkaansa. Olen kuvitel­lut ja kuul­lutkin, että mon­et yksin jääneet halu­a­vat pienem­pään asun­toon, jos­sa on vähem­män siivoamista. Voi siis olla molem­man laisia vanhuksia.

    Sekään tilanne, jos­sa van­hem­mat muut­ta­vat pienem­pään asun­toon las­ten lähdet­tyä ei liene kovin harvinainen.

    Lap­siper­hei­den puo­lus­t­a­mi­nen on aina ollut asun­topoli­ti­ikan keskeisiä periaatteita.

    Tarkoi­tatko että rak­en­ta­jat pakotet­taisi­in rak­en­ta­maan tietyn kokolu­okan asun­to­ja enem­män kuin niil­lä olisi kysyn­tää markki­na­t­alous­mielessä, ja näin iso­ja asun­to­ja saa markki­noil­ta (lap­siper­heet ja muun kiin­nos­tuneet) poikkeuk­sel­lisen hal­val­la? Yksiöi­den hin­nat kai nousi­si­vat täl­lä poilitiikalla.

    Tämä olisi asun­topoli­ti­ikkaa, mut­ta aika mie­lenki­in­toisen epä­markki­na­t­aloudel­lista sellaista.

    1. Pakopte­taan rak­en­ta­maan perhe3asuntoja, vaik­ka pieneiswt­gä kanakopeius­ta saisi parem­man neliöhin­nan. Kyse on siitä, mitä sijoite­taan kan­takaupunki­in. Espooos­sa esimerkik­si uusien asun­to­jen keskikoko on 90 neliötä, eikä kukaan näe tässä mitään ihmeellistä.
      Tämä rak­en­ta­jien parku on vähän suh­teel­lista. Jos talon rak­en­t­a­mi­nen mak­saa 3500 €/neliö ja yksiöistä saa 7000 € ja per­hea­sun­noista vain 5500 €/neliö, tästä ei voi päätel­lä, että per­hea­sun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on kannattamatonta.

  16. “Sat­un tun­temaan suuren määrän leski­naisia, eikä heistä kukaan ole muut­tanut tai edes halu­aisi muut­taa yksiöön. Ei pie­neen asun­toon mah­du kymme­nen hen­gen ruokapöytää, joka tarvi­taan, kun lapset ja lapsen­lapset tule­vat vaik­ka sun­nun­tai­lounaalle. Ja kyl­lä vierashuonekin on hyvä olla olemassa.” 

    Niin­pä niin. Mut­ta ei huol­ta, kos­ka tuol­laiset kerettiläiset elämän­tyylit tul­laan joka tapauk­ses­sa jos­sain vai­heessa bän­näämään nk. kestävän kehi­tyk­sen (joka muuten on jotain, jota ei edes ole tähän men­nessä tarkem­min määritel­ty) vas­taise­na. Joten toiv­otaan, että leskirou­va ehtii edes kup­sah­taa ennen sitä… 

    PS. zetee, palataan 😀

  17. Leena:
    Mei­dän nuorimmainen(sinkku) han­k­ki äsket­täin ensim­mäisek­si omis­tusasun­nok­seen 43 neliön kaksion(mh,tupakeittiö,s)Leppävaarasta. Itse asuin­ti­la tun­tuu tosi pieneltä, sen sijaan kylpy­huone on suurem­pi kun mei­dän omakoti­talon kylp­päri ja käytäväl­läkin on lev­eyt­tä puoli­toista metriä.

    Näin on pienis­sä yksiöis­säkin. Lainaan kir­jail­i­ja Min­na Lind­greniä: “Puo­let asun­nos­ta on olta­va kylpy­huonet­ta siltä var­al­ta, että sinne tulee joskus joku inva­li­di suihkuun.”

    Näin käy, kun sinän­sä hyvää tarkoit­tavil­la esteet­tömyys­määräyk­sil­lä on täysin päin­vas­tainen vaikutus.

  18. Jari S.:
    Tulisi myös selvit­tää 20 m² kokois­t­en yksiöi­den kysyn­tä. Näitä ei ole pk-seudul­la raken­net­tu juuri lainkaan 1950-luvun jäl­keen, vaik­ka taa­tusti on paljon niitä, jot­ka katso­vat ennem­min vuokraa kuin neliöitä.

    Nämä pikkuyk­siöt ovat kul­takai­vok­sia. Ja ne revitään käsistä, vaik­ka asun­tokaup­pa muuten kävisi miten kehnos­ti. Ei sel­l­aisia voi enää nykypäivänä rak­en­taa, sil­lä niistä tulisi vain suuria kylpy­huonei­ta. Muuten ei mah­du sähköpyrä­tuoli kään­ty­ilemään suihkussa.

  19. Asun­tomarkki­noille tule­vista 20–30-vuotiaista näyt­tää ole­van 20–30% sinkku­ja, jol­loin he tarvit­se­vat tar­jol­la ole­vista asun­noista 35–45% (kun pariskun­nille riit­tää yksi asun­to). Pariskun­natkin tyy­tyvät usein asum­isuransa alus­sa yksiöön, eli yksiöitä kyl­lä tarvi­taan. Onnek­si “puo­let asuin­pin­ta-alas­ta tehdään per­hea­sun­to­ja” ei koske opiske­li­ja-asun­to­ja ja van­hus­ten palvelu­a­sun­to­ja. Joskus tun­tuu, että kes­ki-ikäiset päät­täjät ja virkamiehet keskit­tyvät päätök­sen­teossa vain oman ikälu­okkansa tarpeisiin.

  20. Aja­tus siitä, että poli­it­tis­es­ti voitaisi­in ohja­ta asun­tomarkki­noi­ta parem­min kuin markki­namekanis­mi tekee, on teo­ri­as­sakin absur­di. Poli­it­tisel­la ohjauk­sel­la pitää huole­htia markkiniden toimin­nas­ta. Tässäkin on ihan riit­tävästi tekemistä, kos­ka rak­en­tamisen pääomi­tus on pahasti vinoutunut ja muu­ta­ma iso toim­i­ja on joil­lakin paikkakun­nil­la käytän­nössä monopoliasemassa.

    Palaamme jälleen pääo­mavero­tuk­seen, joka suosii rajusti kor­po­raa­tioi­ta kuten SATO tai VVO. Vain täy­delli­nen idioot­ti tukee per­in­töveron tapaisia tapo­ja kupa­ta yksi­ty­isiä pääo­mia. Eli toimen­piteinä kohdekoon pienen­tämi­nen kaupunki­rak­en­tamises­sa, suurimpi­en raken­nusko­r­po­raa­tioiden pilkkomi­nen ja pääo­mavero­tuk­sen kohtu­ullis­t­a­mi­nen aut­ta­vat kil­pailun parantamisessa.

  21. En tiedä, miten paljon asia näkyy kokon­aisku­vas­sa, mut­ta ainakin min­ul­la on jonkin ver­ran ystäviä ja suku­laisia, jot­ka pen­delöivät Helsinki­in töi­hin. Suurel­la osal­la on pieni poikamies­boxi Helsin­gin keskus­tas­sa. Työ Helsingis­sä ja elämä muualla.

  22. Argu­ment­tisi on päälael­laan. Jos pper­jea­sun­to­jen rak­en­tamis­es­ta on sosi­aal­isia hyö­tyjä, pitää a) perustel­la mitä ne ovat b) osoit­taa että ehdotet­tu keino tuot­taa niitä hyötyjä.

    Minus­ta se että leskiä on paljon, ei ole vielä perustelu. Hin­tas­g­naali ker­too päin­vas­taista, ja pitäisi olla aika tiukat peruste­lut mikai se sig­naali on väärässä.

  23. Kalle: Aja­tus siitä, että poli­it­tis­es­ti voitaisi­in ohja­ta asun­tomarkki­noi­ta parem­min kuin markki­namekanis­mi tekee, on teo­ri­as­sakin absurdi. 

    Asun­torak­en­t­a­mi­nen tai rak­en­t­a­mi­nen ylipäätään on itseasi­as­sa niitä har­vo­ja asioi­ta, jois­sa markki­namekanis­mi ei toi­mi mitenkään idioot­ti­var­masti. Rak­en­tamises­sa kun aika­jänne on luokkaa 50–100 vuot­ta, ja kaupunkisu­un­nit­telus­sa vieläkin pidem­pi; markki­na­t­alouden vaa­ti­ma iteroin­ti ja yri­tyk­sen ja ere­hdyk­sen kaut­ta opti­min hakem­i­nen ei toi­mi tehokkaasti näin pitkäl­lä aikavälil­lä, vaan markki­na­t­alouteen kuu­lu­vat tap­pi­ot muo­dos­tu­vat liian suuriksi.
    Hyvänä esimerkkinä ihan markki­nae­htois­es­ti raken­netut miljoonat vajaakäytöl­lä ole­vat ker­rosneliöt toimis­tokom­plek­sia kehätei­den varsilla.

    Keskusjo­htoisel­la, tutkimuk­seen ja ennusteisi­in perus­tu­val­la poli­ti­ikalla voidaan edes teo­ri­as­sa hal­li­ta kokon­aisu­ut­ta taval­la, mihin markki­nat eivät koskaan pysty. Tapah­tuuko näin todel­lisu­udessa on sit­ten tietysti toinen asia.

    Hyvä kom­pro­mis­si tässä nykyisessä asun­top­u­la- ja taloudel­lises­sa tilanteessa voisi olla eri­tyyp­pis­ten yhteisas­um­is­ratkaisuiden suosimi­nen ja sel­l­ais­ten per­hea­sun­to­jen tekem­i­nen, joista pysty­isi pienel­lä vaival­la erot­ta­maan yhden huoneen omak­si kokon­aisu­udek­seen. Käytän­nössä tämä vaatisi keskite­t­ym­pää omis­tus­ta, eli vuokra-asumisen nos­tamista veroko­htelus­sa samalle tasolle omis­tusasumisen kanssa.

  24. Osmo Soin­in­vaara:
    Pakopte­taan rak­en­ta­maan perhe3asuntoja, vaik­ka pieneiswt­gä kanakopeius­ta saisi parem­man neliöhin­nan. Kyse on siitä, mitä sijoite­taan kan­takaupunki­in. Espooos­sa esimerkik­si uusien asun­to­jen keskikoko on 90 neliötä, eikä kukaan näe tässä mitään ihmeellistä.
    Tämä rak­en­ta­jien parku on vähän suh­teel­lista. Jos talon rak­en­t­a­mi­nen mak­saa 3500 €/neliö ja yksiöistä saa 7000 € ja per­hea­sun­noista vain 5500 €/neliö, tästä ei voi päätel­lä, että per­hea­sun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on kannattamatonta.

    Leikit­te­len tässä vähän sil­lä ajatuk­sel­la, että kepu (kuulem­ma) pakot­taa rak­en­ta­maan maaseudulle ja kaupun­gin laidoille väljiä ja tilavia asun­to­ja, ja pakot­taa lopet­ta­maan kanikop­pi­en rak­en­tamisen Helsinki­in. Mil­lainen kaavoitus­poli­ti­ik­ka lie­nee järkev­in­tä, väljyy­teen vai kanikoppei­hin ohjaami­nen? (vai vapaat markkinat)

  25. Vaik­ka per­hea­sun­not oli­si­vat kan­nat­tavia, pitäisi rak­en­taa sitä, mis­tä on kovin pula eli suurim­mat voitot.

  26. Jos halu­taan tukea lap­siper­heitä, tue­taan lap­siper­heitä, ei vain niitä, joil­la on varaa suureen asun­toon Helsingistä. 

    Suurten asun­to­jen rak­en­tamisen suosimi­nen pienem­pi­en asun­to­jen tarvit­si­joiden kus­tan­nuk­sel­la suosii ylimpiä tulolu­okkia (http://aijaa.com/Pr6tjz). Mitä suurem­pia asun­to­ja alueel­la keskimäärin on, sitä enem­män suu­rit­u­loisimpia ihmisiä siel­lä keskimäärin asuu. Helsin­gin keskikokopoli­ti­ik­ka ja sen puo­lus­telu näyt­täy­tyy tässä val­os­sa itsekkäältä “hyvien veron­mak­sajien” suosimiselta, joka vie aika lail­la uskot­tavu­ut­ta valit­tamis­es­ta ympäröivien kun­tien “ker­mankuorin­nas­ta”.

    Keski­t­u­loisel­la lap­siper­heel­lä ei ole varaa 80 neliön asun­toon Helsingistä. Moni tyy­tyy tämän vuok­si pienem­pään, joiden rak­en­tamista suuria asun­to­ja suo­si­va sään­tö rajoit­taa. Hyö­ty val­uu pääosin ihan muualle kuin lap­siper­heille ja kär­si­jöinä ovat esim. ensi­a­sun­non osta­jat. Tilanne muis­tut­taa ruoan alen­net­tua ALV:tä, jos­ta suu­rit­u­loiset hyö­tyvät monin ver­roin pien­i­t­u­loiseen verrattuna.

    Myös van­ha argu­ment­ti suurem­mas­ta asum­isväljyy­destä pienem­mis­sä asun­nois­sa ei ole postinu­meroko­htais­ten tilas­to­jen val­os­sa (http://aijaa.com/pB8fso) toimi­va. Mitä suurem­pia asun­to­ja alueel­la keskimäärin on, sitä suurem­pi asum­isväljyys siel­lä keskimäärin on.

  27. Mik­si ei enem­män ihmisiä voisi asua samas­sa asun­nos­sa. Välimeren mais­sa ei raken­neta yksiöitä juuri ollenkaan ja nuoretkin halu­a­vat asua muiden nuorten kanssa. Suo­ma­lainen kaupunki­lainen on luon­teeltaan erakko ?

  28. Osmo Soin­in­vaara:
    Tämä rak­en­ta­jien parku on vähän suh­teel­lista. Jos talon rak­en­t­a­mi­nen mak­saa 3500 €/neliö ja yksiöistä saa 7000 € ja per­hea­sun­noista vain 5500 €/neliö, tästä ei voi päätel­lä, että per­hea­sun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on kannattamatonta.

    Tulit juuri ker­toneek­si koko asun­topoli­ti­ikan ongelman.

    Jos kaavoitus­mo­nop­o­li­olo­suhteis­sa toimisi markki­na­t­alous, niin rak­en­t­a­mi­nen mak­saisi 3000 €/neliö, yksiöstä saisi 4000€/neliö ja per­hea­sun­nos­ta 3800€/neliö. Mut­ta kun markki­na­t­alous ei toimi.

    Mik­si vihaat­te markki­na­t­alout­ta noin syvästi?
    (Toki tiedämme vas­tauk­sen: markki­na­t­alous asun­topoli­ti­ikas­sa lask­isi sin­un ikälu­okan asun­to­var­al­lisu­ut­ta. Toisaal­ta se toimisi virkami­esten ikuisek­si tarkoite­tun ja pitkil­lä pal­ka­llisil­la lomil­la höys­te­tyn “ylem­pikeskilu­okkaisu­u­den” uhkana. Mak­sa­jas­ta ei ole väliä)

  29. teekkari: Asun­torak­en­t­a­mi­nen tai rak­en­t­a­mi­nen ylipäätään on itseasi­as­sa niitä har­vo­ja asioi­ta, jois­sa markki­namekanis­mi ei toi­mi mitenkään idioottivarmasti…

    Hyvä kom­pro­mis­si tässä nykyisessä asun­top­u­la- ja taloudel­lises­sa tilanteessa voisi olla eri­tyyp­pis­ten yhteisas­um­is­ratkaisuiden suosiminen…

    Hil­jat­tain markki­noiden toimivu­u­teen kuitenkin luotit kovasti? Kun keskustelu kos­ki tar­jon­nan lisäämisen hin­taa alen­tavaa vaikutusta?

    Mut­ta varsi­nais­es­ti kiin­nos­taa se, mis­tä päät­telet että pk-seudul­la on asuntopula?

  30. Coun­try­boy: Suo­ma­lainen kaupunki­lainen on luon­teeltaan erakko ?

    Vedä tos­ta yli sana kaupunki­lainen niin olet jo aika lähel­lä totuutta…

    Meil­lä on per­in­teis­es­ti arvostet­tu yksi­ty­isyyt­tä vähän enem­män kuin mon­es­sa muus­sa maas­sa. Tai ainakin kan­tapeikko­ja tämä koske­nee, suomen­ruot­salaisi­a­han väitetään sosi­aalisem­mik­si. En menisi vält­tämät­tä vas­taankaan väittämään.

    Kyl­lähän hipit/bopot Suomes­sakin jonkin ver­ran kimp­pa-asustel­e­vat. Ja kuulem­ma kysyn­tää olisi enem­mänkin var­ta vas­ten suun­nitel­luille kimppa-asumisratkaisuille.

    Tiedä sit­ten mikä totu­us tässä asi­as­sa on.

    Veikkaan, että se merk­it­sevin kri­teeri kimp­pa-asumises­sa johtuu just tos­ta asumisen kalleud­es­ta. Bona­r­i­na joku keskimääräistä sosi­aalisem­pi saa sit­ten juopot­teluseu­raa pimeisi­in iltoihin.

    Var­masti joukos­sa on sitäkin jengiä joka oikeasti kokee olon­sa yksinäisek­si (vaikkei sitä ehkä halu­akaan myön­tää) — varsinkin siinä vai­heessa kun iso osa fren­deistä ympäril­lä par­i­u­tu­vat ja saa­vat lapsosia.

    Joka tapauk­ses­sa puhutaan aika mar­gin­aalis­es­ta ilmiöstä. 

    Opiske­li­jakom­muu­nit ovat sit­ten asia erik­seen. Se on käytän­nön sanele­ma jut­tu jos ei ole rahaa — tai kun sen halu­aa lait­taa mielum­min juopot­telu­un. Tulee enem­pi juopotel­tua muutenkin kun asustelee saman­henkisten kanssa — eli siinä on tuol­lainenkin bonus olemassa. 🙂

  31. Johannes Hir­vaskos­ki: Hil­jat­tain markki­noiden toimivu­u­teen kuitenkin luotit kovasti? Kun keskustelu kos­ki tar­jon­nan lisäämisen hin­taa alen­tavaa vaikutusta?

    Mut­ta varsi­nais­es­ti kiin­nos­taa se, mis­tä päät­telet että pk-seudul­la on asuntopula?

    Tämä näyt­tää trollil­ta, mut­ta siltä var­al­ta ettet oikeasti ymmär­rä, niin vas­tataan. Asun­to­jen hin­noista. Kun tar­jon­ta ei pysty vas­taa­maan kysyn­tään, ovat hin­nat korkeat. Tämä nähdään pk-seudul­la, mut­ta myös muis­sa kasvukeskuk­sis­sa (ter­mi kasvukeskus ei muuten ole sattumaa).

    Päin­vas­tainen ilmiö nähdään haja-asu­tusalueil­la. Ihmiset muut­ta­vat tai kuol­e­vat pois ja asun­to­ja on yli tarpeen. Hin­natkin ovat matalalla.

  32. Ei sitä koko asun­tokan­taa vuodessa raken­neta, joten vaik­ka raken­nus­li­ik­keet saisi­vat rak­en­taa mitä vain, niin ei vuon­na 2020 Helsin­gin kaik­ki asun­not olisi yksiöitä.

    On ihan selvää, että jos­sain vai­heessa yksiöis­säkin tulisi mit­ta täyteen.

  33. Kah­den pojan isänä tiedän, että yksinäisen miehen on todel­la vaikea saa­da vuokra-asun­toa. Olisikin mie­lenki­in­toista tietää, mis­sä nais- ja miessinkut asu­vat. Kaiken jär­jen mukaan naiset — sinkut tai yksin­huolta­jat — asu­vat parem­mil­la alueilla.

    Kyse ei ole ihan yhden­tekevästä asi­as­ta. Mitä enem­män huono-osaisem­pi sukupuoli kasautuu huonoille alueille, sitä toden­näköisem­min slum­mi­u­tu­miske­hi­tys kiihtyy.

    Nuoret miehet myös hui­jaa­vat vuokranan­ta­jia suos­tut­tele­mal­la naisen mukaan vuokraus­neu­vot­telui­hin. Näkyykö tuol­laiset sinkkua­sun­not tilas­tois­sa sinkkua­sun­toina vai minä?

  34. Daniel Fed­er­ley: …Näin käy, kun sinän­sä hyvää tarkoit­tavil­la esteet­tömyys­määräyk­sil­lä on täysin päin­vas­tainen vaikutus. 

    Sään­te­lyn mak­saa tässäkin tapauk­ses­sa asi­akas. Eli yksi kolmes­ta asumiskus­tan­nuk­sia nos­tavas­ta tek­i­jästä on tarpee­ton sään­te­ly. Uskooko kukaan, että Suomes­sa oikeasti olisi kant­tia lähteä purka­maan vahin­gol­lista saati turhaa sääntelyä?

  35. Taisit mis­sa­ta kuviostasi sen, että ne sinkut ovatkin itse asi­as­sa niitä per­heen isiä, jot­ka avio­eron jäl­keen tarvit­se­vat jonkin yksiön mis­sä asua.

  36. HS:ssa on eri­no­mainen jut­tu rak­en­tamis­es­ta tänään. Siinä on hyvin eritel­ty par­il­la haas­tat­telul­la, miten ylisuo­jelu tuhoaa kaupun­gin. Turus­sakin on oire­i­ta ylisuo­jelu­un, mut­ta rak­en­t­a­mi­nen on ter­veem­mäl­lä poh­jal­la kuin Helsingissä.

  37. Pekka Vuori:
    Pari tilas­toti­etoa Helsin­gin asun­tokan­nas­ta: Yksiöi­den ja kak­sioiden (ml. 2h+k) osu­us kaik­ista asun­noista on 60%. Täl­lä vuosikymmenel­lä raken­ne­tu­ista asun­noista reilut puo­let on yksiöitä ja kaksioita.

    Eli siis samaan aikaan, kun yksi­na­su­vien osu­us väestöstä kas­vaa, heille sopivien asun­to­jen osu­us asun­tokan­nas­ta pysyy samana tai jopa las­kee vähän.

  38. Osmo Soin­in­vaara:
    Pakopte­taan rak­en­ta­maan perhe3asuntoja, vaik­ka pieneiswt­gä kanakopeius­ta saisi parem­man neliöhin­nan. Kyse on siitä, mitä sijoite­taan kan­takaupunki­in. Espooos­sa esimerkik­si uusien asun­to­jen keskikoko on 90 neliötä, eikä kukaan näe tässä mitään ihmeellistä. 

    Niin, kuten tässä jo kir­joitet­ti­in, per­heet muut­ta­vat mielel­lään kauem­mas keskus­tas­ta halvem­pi­en neliöi­den ja rauhal­lisem­man ympäristön perässä. 

    Tietenkään kaikkial­la ei per­hea­sun­to­jen suh­teelli­nen kysyn­tä voi olla pieniä asun­to­ja alempi.

    Tämä rak­en­ta­jien parku on vähän suh­teel­lista. Jos talon rak­en­t­a­mi­nen mak­saa 3500 €/neliö ja yksiöistä saa 7000 € ja per­hea­sun­noista vain 5500 €/neliö, tästä ei voi päätel­lä, että per­hea­sun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on kannattamatonta. 

    Mitä tarkoi­tat suh­teel­lisel­la? Noil­la hin­noil­la lask­ien rak­en­ta­jan voit­to läh­es kaksinker­tais­tuu rak­en­ta­mal­la yksiöitä. Jos olisin yrit­täjä, minäkin parkuisin, jos joku ajaisi poli­ti­ikkaa, joka puolit­taisi voittoni.

  39. Samuli Saarel­ma:…Noil­la hin­noil­la lask­ien rak­en­ta­jan voit­to läh­es kaksinker­tais­tuu rak­en­ta­mal­la yksiöitä. Jos olisin yrit­täjä, minäkin parkuisin, jos joku ajaisi poli­ti­ikkaa, joka puolit­taisi voittoni.

    Logi­ik­ka on oikea, mut­ta vain sen takia, että Suomes­sa suosi­taan gryn­deriv­e­toista rak­en­tamista kaikin mah­dol­lisin keinoin. Joku syr­jäy­tymi­nen on ihan rep­pu­lu­okan jut­tu ver­rat­tuna pääo­maköy­hyy­teen. Pääo­maköy­hyys aiheut­taa osaltaan mm. asun­torak­en­tamisen vinoutuneen rahoituksen.

    Yhteisörak­en­t­a­mi­nen, mil­lä on toteutet­tu pääosa Helsin­gin niemen asuin­taloista, on askel oikeaan suun­taan. Mut­ta mik­si sil­lä toteutet­ti­in yksi vai oliko kak­si kohdet­ta Kalasa­ta­mas­sa. Visio puut­tuu, näper­rel­lään! Tehdään yksi tai kak­si kaupungi­nosaa tuol­la rahoitustavalla.

  40. Samuli Saarel­ma: Eli siis samaan aikaan, kun yksi­na­su­vien osu­us väestöstä kas­vaa, heille sopivien asun­to­jen osu­us asun­tokan­nas­ta pysyy samana tai jopa las­kee vähän.

    Helsingis­sä yksi­na­su­vien osu­us asun­tokun­nista oli hui­pus­saan vuon­na 2008, läh­es 50 %. Sen jäl­keen osu­us on laskenut hie­man. Asun­tokun­tien keskikoko on myös kas­vanut, kun koko maas­sa keskikoko piene­nee. Helsinkiläis­ten keskimääräi­nen asum­isväljyys ei ole enää kas­vanut vuo­den 2008 jäl­keen, kun koko maas­sa väljyys kas­vaa läh­es entistä vauhtiaan.
    Tämähän ei tietenkään tarkoi­ta sitä, etteikö yksiöitä tarvit­taisi reilusti lisää, kun muut­toli­ike tuo tuhan­sia uusia asukkai­ta kaupunki­in ja kotoaan muut­tavia nuo­ria on pääkaupunkiseudul­la omas­takin takaa pil­vin pimein.

  41. Asun­nois­sa mak­saa putket ja lait­teet. Rehellisem­pää hin­noit­telua olisi, jos laitet­tais keit­tiölle ja kylp­pärille hin­ta­lap­pu ja muut neliöt sit­ten neliöhinnalla.

  42. Tyyp­illi­nen tilas­to ei ker­ro todel­lisu­ud­es­ta. Ikälu­okan pros­ent­timärän sijas­ta pitäs käp­pyröidä ihmis­ten lukumäärää.

  43. Daniel Fed­er­ley: kylpy­huonet­ta siltä var­al­ta, että sinne tulee joskus joku inva­li­di suihkuun.

    On aikamoista uskoa omaan super­sankari­maiseen vahin­goit­tumat­to­muu­teen, että vas­tuste­taan uud­isko­htei­den kph mitoi­tus­ta esteet­tömäk­si. Puolen sekun­nin virhe arjes­sa (oma tai toisen, se on yhden­tekevää) riit­tää siihen että ken­estä tahansa tulee pyörä­tuolin tarvit­si­ja väli­aikaises­ti, viikoista useisi­in kuukausi­in; ellei pysyvästi. On jär­jetön inhimilli­nen mene­tys jos tuol­laisen virheen takia kärsinyt jou­tu­isi myös pika-aikataul­ul­la muut­ta­maan tur­val­lisek­si koe­tus­ta kotiym­päristöstään; jälkikä­teen esteet­tömäk­si remon­toin­ti pait­si mak­saa moninker­roin, vaatii lupakier­roksen ja on muu­toinkin aikaavievää. Kun kotiute­taan sairaalas­ta, ei paljon lohdu­ta jos vaku­u­tusy­htiöltä voi lähteä hake­maan remon­toin­tiku­lu­ja ja muu­tostöi­den kil­pailu­tus­ta, kun pitäisi asua sinä iltana kotonaan.

    Esteet­tömien kph suun­nit­telus­sa voi olla paran­net­tavaa jois­sain tapauk­sis­sa, mut­ta sen tilan ole­mas­saolol­la alus­ta asti on merkit­täviä joskus real­isoitu­via vaiku­tuk­sia asukkaalle ja ulkois­vaiku­tuk­sia, jot­ka ensim­mäiset osta­jat aliarvioi­vat, joten yhteiskun­nan on perustel­tua pitää esteet­tömyys­vaa­timuk­ses­ta kiin­ni. Ja vaik­ka 1. asukas ei sitä tarvit­sisi, raken­nuk­sen elinkaaren aikana on merkit­tävästi suurem­pi toden­näköisyys että joku myöhem­mistä asukkaista tarvit­see esteet­tömän kph:n. En ole vielä näh­nyt esteetön­tä kph., jos­sa tuo­hon “kään­töympyrään” ei olisi voin­ut sijoit­taa vaik­ka irtokaap­pia jos tykkää ahtaam­mas­ta; säi­ly­tys­ti­la aut­taa muiden tilo­jen säi­ly­tys­ti­lan käyt­töä. Tai ihan mitä vain sel­l­aista mikä on omaan käyt­töön tarpeellisinta.

  44. Pros­ent­ti- tai lukumäärän sijaan pitäisi käp­pyröidä kysyntää.

  45. Rakentaminen tais olla sillon kaikin tavoin snadisti halavempaa touhua...? sanoo:

    Kalle: Yhteisörak­en­t­a­mi­nen, mil­lä on toteutet­tu pääosa Helsin­gin niemen asuin­taloista, on askel oikeaan suun­taan. Mut­ta mik­si sil­lä toteutet­ti­in yksi vai oliko kak­si kohdet­ta Kalasa­ta­mas­sa. Visio puut­tuu, näper­rel­lään! Tehdään yksi tai kak­si kaupungi­nosaa tuol­la rahoitustavalla.

    Yhteisörak­en­t­a­mi­nen lie­nee tuo­hon maail­man aikaan olleen enem­män tai vähem­män pakon sanele­ma jut­tu mikäli halusi päästä asumaan kiv­i­taloon keskustassa.

    Pankkien toim­inta oli var­maan pari pykälää kon­ser­vati­ivisem­paa mitä se nyt on. Ei noin vain kävel­ty pank­in­jo­hta­jalle ja ilmoitet­tu lainatarpeen suuruus.

    Lie­neekö tuon ajan pankeil­la monel­lakaan edes ollut liiem­min pääo­mia, ja jos jotain olikin, ei ehkä pidet­ty riskit­tömim­pänä vai­h­toe­htona sijoit­taa niitä sekalaisen seu­rakun­nan kiv­i­talon rakentamishankkeeseen.

    Mut­ta jos ja kun täl­lainen sekalainen seu­rakun­ta kuitenkin kykeni rahansa poolaa­maan siten, että sil­lä oli mah­dol­lista toteut­taa hyvinkin näyt­tävän näköistä tönöä, niin rak­en­tamisen kus­tan­nusten on täy­tynyt olla jotain ihan muu­ta mitä ne nyt ovat — varsinkin Helsin­gin ydinkeskustassa.

    Ellei taustal­ta sit­ten useim­miten löy­tynyt kuitenkin joku yksit­täi­nen raharikas tai raharikkaiden seu­rue joka on määrän­nyt rak­en­tamis­tavas­ta ym. ehdoista, ja tuleville hyyryläisille on lähin­nä ilmoitet­tu, että tol­la­nen kämp­pä tol­lasel­la hin­nal­la (sekä mah­dol­lisil­la muil­la ehdoil­la), take it or leave it.

    On oletet­tavaa, että kos­ka vielä sotien jäl­keenkin maaseu­tu­maises­sa idyl­lis­sä asum­i­nen oli ihmiselle tun­netusti se ter­vein ratkaisu, niin keskus­ta-asumiseen tuskin kohdis­tui samal­la taval­la into­hi­mo­ja eli kysyn­tää vuo­sisadan vai­h­teenkaan tienoilla.

    Joten vaik­ka ammat­ti­taitois­es­ta työväestä ja raken­nus­ma­te­ri­aaleista olisikin joutunut mak­samaan jopa ihan riihikuiv­al­la käteisel­lä, tont­ti­maas­ta ei ehkä kuitenkaan vielä pyy­det­ty liikoja.

    Toki kaup­pi­aiden (her­roista ja muista silmääteke­vistä puhu­mat­takaan) oli jo ihan logis­tis­es­tikin järkevää asua mah­dol­lisim­man lähel­lä osta­jia (ja mui­ta silmääteke­viä) joten heille keskus­ta-asumis­es­ta tuli oikeas­t­aan itses­tään­selvyys — tai pakon (ja “pakon”) sanele­ma jut­tu, tai miten asian sit­ten halu­aakin ilmaista.

    Joku lie­nee käyneen ulko­mail­lakin asti makustele­mas­sa suo­ma­laista kaupunki­maisem­paa elämää.

    Lukeneis­to ylipäätään tiesi miten muual­la maail­mas­sa elelti­in sovus­sa ja kiihkeästikin van­hois­sa kiviko­rt­te­likaupungeis­sa, joten ei halut­tu olla pekkaa pahempia täälläkään.

    Jos sekä tont­ti­maa että työvoima oli hal­paa, tai ainakin edelli­nen, ja lisäk­si ehkä paljonkin pystyt­ti­in tekemään oma­l­lakin porukalla, niin näi­den kiv­i­talo­jen rak­en­t­a­mi­nen saat­toi lop­ul­ta olla kus­tan­nuk­sil­taan melko maltillista.

    Lisäk­si moni vähävaraisempi/keskiluokkaisempi per­he saat­toi tyy­tyä varsin pieni­inkin asun­toi­hin kun­han sai­vat vasti­neek­si “moder­nit” mukavu­udet lähtö­ta­soa usein paljon arvoste­tum­mal­ta alueelta.

    Se oli konkreet­tista sosi­aal­ista nousua, jota pahim­matkaan irvileu­at eivät voineet muu­na esittää.

    Nousu tuli siis kaikille näkyväk­si, joten luon­nol­lis­es­ti täl­lais­es­ta mah­dol­lisu­ud­es­ta olti­in valmi­impia mak­samaan mikäli siihen suinkin tar­jou­tui mahdollisuus.

    ***

    Jotenkin kyl­lä ounaste­len, että joukko­ra­hoi­tus­mall­in suo­sio vähenisi enem­män tai vähem­män suo­raan ver­ran­nol­lis­es­ti asumisetäisyy­teen kas­vamisen kanssa kaupun­gin keskus­tas­ta mitat­tuna. Puhu­mat­takaan siitä jos yhteisörak­en­tamisel­la on tarkoi­tus myös luo­da aidosti toimin­nal­lis­es­ti yhteisöl­lisem­pää asumista.

    Kun Jätkäsaari, Kalasa­ta­ma ja Kes­ki-Pasi­la ovat valmi­ik­si raken­net­tu, yhteisörak­en­tamista tul­laan luul­tavasti näkemään ain­oas­taan yksit­täi­sis­sä rivar­i­hankkeis­sa. Ja niis­säkin lähin­nä sik­si kos­ka sil­lä on — ainakin teo­ri­as­sa — mah­dol­lista säästää rak­en­tamiskus­tan­nuk­sis­sa (joka tosin voi mitätöi­tyä hitaam­mal­la valmis­tu­mi­saikataul­ul­la tms. urakan ryssimisellä).

    Peri­aat­teessa toki kaik­ki rak­en­t­a­mi­nen joka tähtää use­am­man kuin yhden ruokakun­nan majoit­tamiseen pitäisi toteut­taa yhteisrahoituksella.

    Jos joku poruk­ka kat­soo etteivät halua mak­saa yhdestäkään autopaikas­ta vaan prefer­oi­vat omis­taa senkin vaa­ti­man tilan mielum­min yhteiselle pihamaalle, niin niille nurkille saataisi­in var­maan nor­maalia vähän mukavampi piha aikaiseksi.

    Jos taas jokainen osakas halu­aisi itselleen vähin­tään kak­si autopaikkaa kera ison huoneis­tosaunan, niin sil­lä ton­til­la olisi var­maan aika vähän vihreää.

    Mun olis help­po vali­ta kumpaan halu­aisin muut­taa (mikäli olisi varaa kumpaankin).

    Vision puute johtunee enem­män asukkaiden omas­ta halut­to­muud­es­ta. Joskus myös pankkien. Osa jengistä ei var­masti edes oikein tiedos­ta, että kokon­ainen ker­rostalokin on mah­dol­lista rahoit­taa oma­l­la porukalla.

    Joka tapauk­ses­sa puhutaan ihan eri kokolu­okan riskeistä kun lähde­tään sovit­tele­maan yhteen lop­ul­takin ehkä hyvinkin eri­laisia pref­er­ensse­jä omaavia ihmisiä ja per­heitä joiden omatkin talouden reali­teetit voivat raken­nus­pro­jek­tin aikana men­nä mon­een ker­taan uusiksi. 

    Kävin syksyl­lä tutus­tu­mas­sa Jätkäsaaren Malta-taloon.

    Kyl­lä sel­l­aises­sa ihan mielel­lään asustelisi. 

    Läm­mi­tysjär­jestelmä oli toteutet­tu jotenkin epä­tyyp­il­lis­es­ti ja siitä oli tul­lut jonkun ver­ran palautet­ta. Var­masti aja­tus oli kau­nis, eli jonkin sortin ekoilu­aatet­ta var­masti reilusti mukana, mut­ta jos käm­pässä tulee aina aika ajoin liian kuuma, niin sel­l­aista tilan­net­ta voi olla aika vaikea jälkikä­teen fix­a­ta tyy­dyt­täväl­lä tavalla…

    Voi olla, että on vähän sisään­päin lämpiävää asu­jaimis­toa, mut­ta niin­hän se on mis­sä tahansa taloyhtiössä.

    Ei ole pakko sosial­isoi­da jos ei halua. Luulen, että riit­tävän moni kuitenkin halu­aa — ainakin aluksi.

    Minkälaisek­si yhteisöl­lisyys “lop­ul­ta” muo­dos­tuu, sitä ei tiedä var­mak­si kukaan.

    Kuulem­ma vain muu­ta­ma yhteinen kokkausil­lalli­nen pitänyt peru­ut­taa 2–3(?) vuo­den aikana, eli sen mitä talo on ollut pystyssä, eli tois­taisek­si hom­ma vas­tan­nee sitä mitä lähdet­ti­in tavoit­tele­maankin pelot­ta­vankin hyvin. 

    Onko kyse vielä uutuudenviehätyksestä?

    Vai onko “kieltäy­tymiskyn­nys” yhdessä touhuamiseen nous­sut liian korkealle kun on vuosikau­sia yhdessä pro­jek­tin toteu­tu­misen kanssa kuitenkin painittu?

    Vai onko jo alus­ta saak­ka sat­tunut niin hyvä arpaon­ni, että on onnis­tut­tu saa­maan kasaan ehkä poikkeuk­sel­lisenkin saman­mieli­nen poruk­ka, joka pro­jek­tin edetessä on hit­saan­tunut aina vaan parem­min yhdessä toimi­vak­si massaksi?

    Kar­si­u­tu­i­v­atko ken­ties todel­liset tai poten­ti­aaliset penseyt­täjät ja ankeut­ta­jan pro­jek­tin kulues­sa kuka mis­täkin syystä?

    Vai onko saman­mielisyys vain harhaa jota pide­tään yllä itsesen­su­uril­la ja/tai ylim­ielisel­lä yleistyksellä?

    Voisiko kokoomus­lainen talon asukas olla todel­lisu­udessa paljon vihreämpi kuin talos­sa myös majaansa pitävä Krohnien klaani joka epäilemät­tä oikeis­sa ympyröis­sä on talon viral­lis­es­ti vihrein­tä asujaimistoa.

    Var­maan voi olla, mut­ta ei sitä ehkä kan­na­ta nos­taa keskustelun aiheek­si yhteisel­lä ilta­palal­la… tai saunakal­jan kanssa kattoterdellä.

    Se, että Mal­ta-talo vaikut­taa kaikin puolin onnis­tuneelta pro­jek­til­ta ei takaa, että vas­taa­van­lainen raken­nushanke sujuisi aina — tai edes useim­miten — yhtä kivuttomasti.

    Mal­ta­laiset oli­vat ja lienevät edelleenkin pret­ty well connected.

    Heil­lä oli esimerkik­si ikään kuin ylimääräisenä kon­sult­ti­na suurin piirtein joku YIT-tasoinen enti­nen raken­nusjo­hta­ja tms. joka sat­tui ole­maan in-between-jobs, ja joka teki käytän­nössä heille x‑määrän ilmaista duunia.

    Eli sel­l­ainen ryh­märak­en­tamisen ske­naario ei ehkä sku­laisi aivan yhtä hyvin jos­sa sata kallion hip­ster­iä poolaisi­vat per­in­töra­hansa yhteen eikä kukaan tunne muun­laisia ihmisiä kuin pyörälähet­te­jä, rät­tikaup­pi­ai­ta ja työt­tömiä taiteil­i­joi­ta sekä jonkun tut­ta­van tutun joka on joskus saanut todis­te­tusti pankista asun­to­lainaa jol­lain ehdoilla.

    Heräävätkö mal­ta­laiset jon­ain aamu­na todel­lisu­u­teen jos­sa yhteisil­lal­lisia ei käytän­nössä enää ole, yhä use­ampi on lohkaissut asun­nos­taan tilan oma­lle saunalle, ja jos­sa yhä harvem­pi halu­aisi mak­saa asioista joi­ta ei itse käytä?

    Sitä todel­lisu­ut­ta jos­sa hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja on joutunut kiin­nit­tämään nup­pineu­lal­la taloy­htiön ilmoi­tus­taul­ulle osakkaiden koollekut­sumisek­si käsit­telemään kan­na­tus­ta saanut­ta ehdo­tus­ta yhteis­tilo­jen muut­tamis­es­ta asumiskäyttöön…

    Ehkä, ehkä ei.

    Maail­mal­ta löy­tyy var­masti mon­en­laista koke­mus­ta nk. yhteisöl­lis­es­tä asumis­es­ta. Osa lie­nee men­estys­tari­noi­ta, osas­sa sosi­aal­isu­us muut­tui sosi­aalisek­si pakok­si, kyt­täämisek­si, yleiskit­inäk­si sekä kom­pro­mis­si­ha­lut­to­muu­teen, and it was down­hill from there… 

    Viimek­si tul­lut­ta toki aina vähän kat­sastel­laan, että onko tuo ihimi­nen, voiko tuon kanssa ellää.

    Siinä on heti jo ihan eri taval­la painet­ta olla muiden silmis­sä tietyn­lainen kun täl­laiseen talon­raken­nus­pro­jek­ti­in läh­tee messiin.

    Vaik­ka sosi­aal­isu­ut­ta enem­män kiin­nos­taisikin vaik­ka vain isot yhteiset tilat joiden toivoisi tar­joa­van taval­laan hyvinkin konkreet­tisia lisäneliöitä ker­rostaloa­sumiseen, ja ainakin poten­ti­aalis­es­ti hyvinkin hil­jaista tilaa jos­sa voi lukea rauhas­sa tai vaik­ka upota kokon­aan omi­in aatoksiin.

    Mikäli ymmärsin oikein, Mal­tan poruk­ka oli ja on sil­lä taval­la kuitenkin homogenista, että val­taos­al­la oli var­al­lisu­ut­ta jo ehtinyt ker­tymään sen ver­ran, että täl­laiseen pro­jek­ti­in oli ylipäätään ollut taloudel­lista mah­dol­lisu­ut­ta ryhtyä.

    Aika har­val­la on varaa pitää use­ampi vuosi yhtä asun­toa sil­lä aikaa kun toista ollaan rakentamassa…

    Eli voi täl­laisia han­kkei­ta toki ajatel­la niinkin, että eli­it­ti­hän se siinä rak­en­taa itselleen mieluisia talo­ja joi­hin rah­vas ei pääse mil­loinkaan tuo­maan edes kuraa kengis­sään por­raskäytävään ilman eril­listä kut­sua — pait­si siivoa­jan ja lehden­jaka­jan ominaisuudessa.

    Eroaako tuo sit­ten filosofis­es­ti yhtään ns. gat­ed communitystä?

    Horison­taalisen sijaan se on vain ver­tikaa­li­nen sul­jet­tu parati­isi, jos­sa oikeas­t­aan ain­oa mieli­pa­haa aiheut­ta­va asia on poh­jaan palanut cap­puc­ci­no-keitin, jon­ka joku luo­van luokan edus­ta­ja on jät­tänyt epähuomios­sa päälle siir­tyessään aamun brain­storm­ing ses­sioon Sörs­selssön et Strös­sel­ström raakakakkukahvi­laan.… heti klo 12 jäl­keen kun­han on ensin saanut kasatuk­si riit­tävästi tah­don­voimaa nous­tak­seen futon­pat­jal­ta koh­datak­seen päivän mon­i­naiset haas­teet ja merk­i­tyk­sel­liset kelat.

    Varsi­naista rak­en­tami­saikaista säästöä mal­ta­laiset eivät pro­jek­til­laan tain­neet saa­da, tai ainakin se oli riski­in näh­den hyvin vähäistä.

    Vaik­ka lop­ulli­nen hin­ta­lap­pu olisikin sama kuin per­in­teis­es­ti tuotet­tuna, lop­putu­los on kuitenkin jotain aivan muu­ta: komeat yhteiset sauna- ja oleske­lu­ti­lat kat­tok­er­rokses­sa, ammat­ti­lais­ta­soinen iso yhteiskeit­tiö ruokailu/juhlasalineen pianoi­neen, har­rastetilo­ja, hem­metin tila­va ja toimi­va fil­lar­i­varas­to jos­sa mah­tuu säi­lyt­tämään vaik­ka kajakki­akin yms.

    Joten ei käy kiistämi­nen etteikö olisi paljon jos­ta pitää, ja vähän jos­ta valit­taa, mut­ta kokon­aan toisen luokan kysymys on, kuin­ka paljon kysyn­tää Suomes­sa todel­lä löy­ty­isi yhteisörak­en­tamiselle — vaik­ka eri­laiset rahoi­tus­mall­it, kaavoitusku­viot yms. tehtäisi­in mah­dol­lisim­man sujuviksi.

  46. Rak­en­t­a­mi­nen tais olla sil­lon kaikin tavoin snadisti halavem­paa touhua…?:
    …Joten ei käy kiistämi­nen etteikö olisi paljon jos­ta pitää, ja vähän jos­ta valit­taa, mut­ta kokon­aan toisen luokan kysymys on, kuin­ka paljon kysyn­tää Suomes­sa todel­lä löy­ty­isi yhteisörak­en­tamiselle – vaik­ka eri­laiset rahoi­tus­mall­it, kaavoitusku­viot yms. tehtäisi­in mah­dol­lisim­man sujuviksi. 

    Oleel­lista on, ettei nykyine gryn­deriv­e­toinen rahoi­tus­malli tuo­ta halut­tua lop­putu­losta. Gryn­derin intres­si on vain mak­si­moi­da voit­ton­sa lyhy­taikaises­ti raken­net­taes­sa. Gryn­der­iä ei kiinos­ta ratkaisuiden vaiku­tus kiin­teistön arvoon 25 vuo­den päästä. Hyvä jos näyt­tää kiinos­ta­van taku­ua­jan ongel­mat. Kaikissa muis­sa rahoi­tus­tavois­sa, jokin muu intres­si on voimakkaampi.

    Myös yksit­täisen pääo­masi­joit­ta­jan rahoit­taes­sa han­kkeen vuokray­htiök­si kil­pail­luil­la markki­noil­la, laadulli­nen tulos on parem­pi, kos­ka sijoit­ta­jan on tahkot­ta­va rahaa kohteel­la seu­raa­vat 25 — 50 vuot­ta. Tämä ei toki koske sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, jos­ta insti­tu­tion­aaliset sijiot­ta­jat käyt­tävät härskisti hyväk­seen määräävää markkina-asemaansa.

    Asi­aa ei yhtään auta se, että kun­nil­la on nykyjär­jestelmässä mah­dol­lisu­us välistäve­toon. Ne tekevät yhteistyötä suurten rak­en­ta­jien ja vuokrat­aloy­htiöi­den kanssa. Asukas maksaa.

  47. Kalle: Oleel­lista on, ettei nykyi­nen gryn­deriv­e­toinen rahoi­tus­malli tuo­ta halut­tua lopputulosta.

    Ei mikään vai­h­toe­htoinenkaan malli varmista “halut­tua” lop­putu­losta — har­va asun­non osta­ja tekee han­k­in­nan lop­puelämäk­seen — ja rahas­taa mielel­lään voitot, kun siihen on tilaisu­us. Elämän­ti­lanteetkin muut­tuvat, joten “halut­tu” lop­putu­loskin muut­tuu ajan myötä.

  48. Kalle:
    ‘snip’
    Asi­aa ei yhtään auta se, että kun­nil­la on nykyjär­jestelmässä mah­dol­lisu­us välistäve­toon. Ne tekevät yhteistyötä suurten rak­en­ta­jien ja vuokrat­aloy­htiöi­den kanssa. Asukas maksaa. 

    Kenen sit­ten pitäisi mak­saa, jos ei asukas?
    Ja mikä se yhteistyö kun­tien kanssa on? Rak­en­ta­jat rak­en­ta­vat, ei kunnat.

Vastaa käyttäjälle Ville Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.