Jotta talous saataisiin tasapainoon, pitäisi työllisten määrän nousta noin 200 000 hengellä. Silloin työllisyys olisi Ruotsin tasoa. Ongelmamme on, että työmarkkinamme ei ole sellaisessa kunnossa, että työllisyys voisi nousta 200 000 hengellä, vaikka Tilastokeskuksen laskemien työttömien määrä on liki 300 000, piilotyöttömät mukaan luettuna 400 000. Tilastokeskuksen laskema työttömyysaste on nyt noin 10 % ja se voi laskea alimmillaan noin seitsemään prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että työllisyys voisi nousta korkeintaan 80 000 hengellä.
Mistä tämä johtuu? Kun työttömyys laskee alle tasapainotyöttömyyden (NAIRU), työnantajat eivät löydä haluamaansa työvoimaa työttömien keskuudesta, vaan alkavat ostaa sitä toisiltaan. Palkkataso nousee tuottavuutta nopeammin, maan kilpailukyky heikkenee, vienti hidastuu ja työttömyys ponkaisee uudestaan ylös.
Vuonna 2008 työttömyys laski hetkellisesti alle kuuden prosentin. Seurauksena oli palkkojen nousu tasolle, joka nyt yleisesti tunnustetaan liian suureksi ja jonka syytä pitkälti on laman jatkuminen. Katastrofia vauhditti kokoomuksen Sari Sairaanhoitaja ja EK:n halu päästä eroon keskitetyistä palkkasopimuksista.
Jos haluamme välttyä aivan kohtuuttomilta hyvinvointiyhteiskunnan heikennyksiltä, on tehtävä tilaa työllisyyden paranemiselle. Olisi pitänyt tehdä jo edellisellä vaalikaudella.
Tasapainotyöttömyys alas
Hallitusohjelmaan tulisi kirjata tavoite alentaa tasapainotyöttömyyttä kahdella prosenttiyksiköllä. Se mahdollistaisi 50 000 ihmisen lisäpalkkaamisen.
Keinoja tähän voisivat olla:
- Työttömien kuntouttaminen. Työttömistä valitettavan suuri osa kuuluu vaikeasti työllistettäviin. Kaikkia ei voi auttaa, mutta niitä, joita voi auttaa, pitäisi kuntouttaa työelämään. Huomio tulisi kiinnittää siihen osaan työttömistä, joiden työllistyminen on todennäköisintä ja joiden työllistymistodennäköisyyteen voidaan helpoiten vaikuttaa.
- Asuntotuotannon nopeuttaminen kasvukeskuksissa. Koko maassa työllisyysaste on noin 66, mutta esimerkiksi Helsingin seudulla se on kahdeksan prosenttiyksikköä korkeampi. Työttömien on voitava muuttaa sinne, missä on töitä. Mahdollisuuksien mukaan tietysti työpaikkoja tulisi vastaavasti kannustaa siirtymään sinne, missä on työttömiä.
- Työmarkkinasopimus, joka ehkäisee palkkojen nousua työttömyyden alentuessa. Tällainen järjestely on Ruotsissa.
Työperäistä maahanmuuttoa
Työperäistä maahanmuuttoa tulee lisätä. Mikään ei ole niin edullista työvoimaa julkisen talouden kannalta kuin se, joka tulee maahan aikuisiässä, valmiiksi koulutettuna. Tosin Suomen mahdollisuudet houkutella haluttua työvoimaa ovat heikot, koska haluttu työvoima on haluttua myös maissa, joissa puhutaan ymmärrettävää kieltä ja marraskuukin on olosuhteiltaan siedettävä. Työperäisen maahanmuuton tavoitteet eivät ole humanitaarisia ja siksi keinotkin voivat olla itsekkäitä. Hallitus on jo kantansa asiasta linjannut, mutta niin yleisesti, että täsmentämiselle voi olla tilaa.
Tulisi ottaa käyttöön samanlaiset siirtolaiskriteerit kuin on esimerkiksi Kanadassa. Maahan pääsisi automaattisesti, kun koulutus on riittävä. Kaikki korkeakoulututkinnot kelpaisivat ja suurin osan ammattitutkinnoista, esimerkiksi kaikki hoitoalan tutkinnot.
Huomio matalapalkkatöihin
Selvästi heikoin työllisyysaste Suomessa on pelkän peruskoulun suorittaneiden keskuudessa. Heitä varten tulisi olla työpaikkoja, joissa ei vaadita erityistä osaamista. Tällaisilla töillä on taipumus olla huonosti palkattuja. On lisättävä työn vastaanottamisen ja työllistämisen kannattavuutta matalapalkka-aloilla. Olemme tehneet asiasta Juhana Vartiaisen kanssa raportin Talousneuvostolle, joten en ala toistaa siinä esitettyjä asioita.
Realismia ikäihmisten työllisyyteen
Jos haluamme lisätä yli 60-vuotiaiden työllisyyttä, on asiaa tarkasteltava myös työnantajan silmin. Suomessa palkkauksessa vallitsee senioriteettiperiaate, jonka mukaan vanhimmille tulee maksaa korkeinta palkkaa. Heidän tuottavuutensa on kuitenkin kääntynyt jo laskuun. Siksi kannattaa aina palkata nuorempi ja tehokkaampi, jolla tarvitsee kaiken lisäksi maksaa vähemmän palkkaa. Yksi vaihtoehto on käyttää osa-eläkettä, jossa iän alkaessa painaa vaihtaa helpompiin tehtäviin pienemmällä palkalla, jota tuetaan osa-eläkkeellä. (Esitimme tätä Vartiaisen kanssa ja tällainen järjestely on nyt mahdollinen.)’
Sitten tietysti vanha luettelo:
Lyhyemmät vanhenpainvapaat ja osa-aikatyö kotiin jäämisen vaihtoehdoksi. Tämä ei tuo suoraan säästöjä julkiselle taloudelle, mutta parantaa naisten työllisyyttä ja urakehitystä pitkällä aikavälillä ja paikkaa sitä kautta kestävyysvajetta.
Vuorotteluvapaasta luopuminen. Mahdollisuus jäädä töistä hoitamaan vanhoja vanhempiaan tulee järjestää muuta kautta.
Opintotuki kannustavammaksi. Koska ei ole paha asia, jos opinnot vähän viivästyvät siksi, että on opintojen ohella alansa töissä, opintotuki tulee muuttaa enemmän palkkioksi opintojen etenemisestä. Tuloja ei syynättäisi vaan suorituksia. Jos opiskelee hitaammin työn ohessa saa vuotta kohden vähemmän opintotukea, mutta tutkintoa kohden yhtä paljon. Lainapainotteisuutta voi lisätä, sillä onhan opintotuki nykymuodossaan tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille (elinkaaren tasolla). Lainan takaisinmaksu riippuvaiseksi tulotasosta.
Työttömyysturvaa kehitettävä perustulon suuntaan, jotta myös tilapäinen tai osa-aikainen työllistyminen kannattaisi.
Listasi on ilmeisen työntarjonta-painotteinen (työnhakija). Ajatteletko, että työn kysyntä (työnantaja) on markkinataloudessa (tai jopa sekataloudessakin) aina “oikealla” tasolla?
Jos oletetaan ajatusleikkinä, että työttömät ja työnantajat toimisivat itseorganisoituvana itseään NAIRU:n suhteen optimoivana ryhmänä, eikö jäljelle jää mitään mitä voidaan yhteiskuntana, tai siis julkisen vallan taholta, tehdä?
En osaa kovin hyvin ehkä pohdintaani muotoilla mutta listasi on liian lähellä “hei ihmiset kysykää niitä töitä”. Olen aika skeptinen.
Varmasti osa ehdotuksista kannattaisi toteuttaa, ehkä jopa kaikki, mutta tämän kirjoituksen luettuani tuntuu siltä, että käsissämme on taas yksi ehdotus lisätä työvoiman tarjontaa eikä työvoiman kysyntää.
Suomessa tuntuu olevan varsin suuri pula työnantajista, mutta työntekijäpula rajoittuu muutamaan alaan, joille joko tarvitaan pitkä koulutus ja muodollinen pätevyys (hoiva-ala) tai lähinnä harrastuneisuuden kautta syntyvää erityisosaamista (kännykkäpelien koodarit).
Tämän kirjoituksen otsikko viittasi työvoiman tarjontaan. Kysyntä vasatisi oman postauksensa. Olennaista on, että kysyntää ei kannata kasvattaa ellei ole tarjontaa.
“Työttömien kuntouttaminen.
Työttömistä valitettavan suuri osa kuuluu vaikeasti työllistettäviin.”
Omat kokemukseni kuntouttamisesta ovat valitettavan negatiivisia. En tiedä paljonko se kuntouttaa, jos linnunpönttöjä käy tekemässä. Aktivointi se voi olla, mutta kuntouttamisesta en puhuisi. Vaikeasti työllistyminen tulee siitä, että oikeita töitä ei vain ole.
“Jos haluamme lisätä yli 60-vuotiaiden työllisyyttä, on asiaa tarkasteltava myös työnantajan silmin.”
Ruotsissa tätä on ratkottu tekemällä seniorin irtisanominen vaikeammaksi kuin Suomessa ja se on tuottanut tulosta. Näkyy hyvin, jos vertailee saman alan yritysten henkilöstörakenteita.
Mihin perustuu väite, että 60-vuotiaiden tuottavuus on kääntynyt laskuun? Vanhempi tekee vähemmän turhia liikkeitä ja sillä korvataan nuoruuden notkeutta.
Suomessa yrityksiä käytännössä kannustetaan irtisanomaan henkilö viimeistään 55-vuotiaana ja lainsäädännöllä (riskit) käytännössä estetään palkkaamasta yli 55-vuotiaita. Tuo varmaan on suurempi ongelma kuin tuottavuus.
En halua tehdä mitään symbolista isänmurhaa, mutta olen kanssasi samaa mieltä tuosta ikäihmisten työllistämisestä ja tuottavuudesta. Eikö tämä kuitenkin ole täysin sen vastaista mitä monet esittävät kannustavista eläkekarttumista. Eivätkö karttumat ole juuri symbolisena esteenä sille, että ikäihmiset voisivat siirtyä toisiin tehtäviin.
Olen omalta osaltani myös sitä mieltä, että joustavat työaikajärjestelyt, osa-aikatyö ja osittainen “down-shiftailu” 60-vuoden jälkeen pikemminkin lisäisivät ikäihmisten mahdollisuuksia pysyä työelämässä pidempään. Olenko ihan kujalla, jos sanon, että jos 65-vuotias tekee osa-aikaista työtä, niin hän jaksaa varmasti osallistua esim. järjestö- ja kansalaistoimintaan, lastenlasten hoitoon tai vaikka omien vanhempien omaishoitoon paremmin kuin vastaava kollega joka painaa 40 tuntista työviikkoa. Näkisin tämän win-win mahdollisuutena, ikäihmisten aktivointina ja työn kannustimena.
Vai että hoitamaan vanhoja vanhempiaan! Ode on kovin kaunopuheinen tänään. Kaikki tuntemani vuorotteluvapaalaiset ovat lähinnä laiskotelleet mökillä, matkustelleet maailmalla tai ottaneet lisäaikaa työpaikan vaihtamiseen.
Tukilakot pitäisi kieltää.
Ei siinä ole mitään järkeä, että työrauhan ostettuaaan työnantaja huomaakin, että työntekijät istuvat lakossa!
Talous on lukossa ja demarit haluaa pultata lisää jarruniittejä tähän kurjuuteen. Ei voi mitään, kun puuttuu voimakas oppositiopolitiikka!
” Huomio tulisi kiinnittää siihen osaan työttömistä, joiden työllistyminen on todennäköisintä ja joiden työllistymistodennäköisyyteen voidaan helpoiten vaikuttaa.”
Jo nyt työttömiä ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan (sosiaalipalvelu josta kieltäytyessään menettää työttömyysturvansa ja toimeentulotukea voidaan alentaa) mutta luuletko, että yhdistyksessä, mikä toimii kuntouttavana tahona, saadaan työttömiä työkuntoon lähinnä ristisanatehtäviä tyättämällä tai muulla vastaavalla huuhaalla.
Voitaisiinko lapsiaan tai vanhuksiaan kotona hoitaville maksaa sellaista palkkaa jonka yhteiskunta nämä työt hoitaessaan joutuisi itse maksamaan, tai edes 60% tästä. Tästäkin toiminnasta tulisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja se tilastoituisi toiminnan oikean luonteen mukaan. Muutenkin etuuksien jakaminen ilmaiseksi sellaisille jotka eivät sitä oikeastaan tarvitsisi johtaa valtavaan tuhlaamiseen ( esim subjektiivinen päivähoito tai vanhusten ateriapalvelu, taksisetelit ym ym) Maksettaisiin nämä tingittynä palkkana tai palvelusetelinä( esim se 60% kustannuksista) suoraan asian hoitajalle jolloin kunta säästäisi 40%.
Samaan liittyy että tingittyä kansalaispalkkaa (esim 300 e/kk) voisi tarjota niille jotka haluavat sille ryhtyä ja välttyä viranomaispompotukselta
Osmo: “Vuonna 2008 työttömyys laski hetkellisesti alle kuuden prosentin. Seurauksena oli palkkojen nousu tasolle, joka nyt yleisesti tunnustetaan liian suureksi ja jonka syytä pitkälti on laman jatkuminen.”
Tätähän sitä paasataan koko ajan, mutta vuodesta 2008 on jo pitkä aika.
Oleellista ei ole se, onko palkkataso noussut kilpailijamaita nopeammin, vaan se, mikä palkkataso on. Sama pätee tuottavuuteen.
Palkkataso on eri aloilla erilainen ja on selvästi nähtävissä, että Suomen kilpailukyky esim. laivanrakennuksessa ja autoteollisuudessa on erinomainen. Epäilemättä on aloja, joilla kilpailukykyä ei ole, mutta hehtaaripyssyllä ampumisen sijaan pitäisi panostaa tarkka-ampumiseen. EK:lle hehtaaripyssy sopii, koska se takaa isot osingot. Investointeja se ei takaa, kuten yhteisöveron alennuksesta tiedämme.
6 prosenttia ei ole erityisen alhainen työttömyys. Muistan urani alkuajoilta, kun kotikaupungin työttömyys pysytteli sitkeästi 6 prosentissa, kun maakunnan keskiarvo oli 4% — ja eräissä pienissä kunnissa 2%.
Työnantajien palkkakartelli hajoaa juuri nousukaudella, mutta siitä hajoamisesta hyötyy useimmiten vain työpaikkaa vaihtaessa. Jos pysyy vanhassa paikassa niin tuota etua ei saa..
Hyvä lista konkreettisia ehdotuksia — erityisesti ajatukset matalapalkkaisen työn lisäämisestä ja opintotuen kannustavuudesta. Molemmat liittyvät kannustinloukkuihin, joihin myös perustulo voisi olla vastaus. Lisäisin myös sairausajan karenssipäivän Ruotsin malliin.
Toivottavasti hallitus neuvottelijat lukevat blogiasi. No, onhan Vartiainen on siellä sisäringissä viemässä ajatuksianne eteenpäin. Tässä tilanteessa onni, että hyppäsi kokoomuksen leiriin 🙂
Ensin työperäisestä maahanmuutosta: mainitset koulutuskriteerin hyväksi pääsylipuksi maahan. Hmmm… fakta kun vain on se, että tohtoripapereilla “vääränvärinen” kelpaa Suomessa korkeintaan assan vessan kassaksi. Niin että älä viitsi.
Ikääntymisestä: vanhemmat työntekijätkö vähemmän tuottavia? Miten määrittelet? Tuohon on aivan naurettava ikärasistinen väite. Yritä nyt edes perustella.
Eläkeiän korottaminen ei tule meillä koskaan toimimaan juuri tuon asenteen takia. Vanhenevat, työttömät, poispotkitut työntekijät siirtyvät loppuiäkseen sossun luukulle kerjäämään, kunnes kuolo korjaa. Ja tämän uuden uljaan yhteiskunnan toiveesta toivottavasti mahdollismman varhain.
“Tulisi ottaa käyttöön samanlaiset siirtolaiskriteerit kuin on esimerkiksi Kanadassa. Maahan pääsisi automaattisesti, kun koulutus on riittävä. Kaikki korkeakoulututkinnot kelpaisivat ja suurin osan ammattitutkinnoista, esimerkiksi kaikki hoitoalan tutkinnot.”
Tässä tosin on sellainen ongelma, että Kanadassa(kin) yksi kriteereistä on todistus — esim. IELTS — englannin (tai ranskan) kielen taidosta. Luultavasti realistisinta, mitä voimme tehdä nykyisten realiteettien puitteissa, olisi perustaa Italiaan ja Espanjaan (= 50% nuorisotyöttömyyden maihin) suomen kielikouluja ja hyödyntää EU:n vapaata liikkuvuutta sen sijaan että kuvittelemme rakentavamme monikulttuurista utopiaa jonkin pakistanilaisten varaan. Ei silti, onhan tämäkin edistystä niistä ajoista, kun Osmo puhui ulkomaalaisten potkijayhdistyksistä ja kaikki oli rasismia.
Toinen toimiva ratkaisu lienee muuttaa Suomi aidosti kaksikieliseksi maaksi — eli tehdä suomesta ja englannista maan viralliset kielet.
Pari asiaa tuosta jäi puuttumaan. Ensinnäkin elinkeinoelämän murrosta on “avitettu” huonoilla veropäätöksillä, kuten energian verotuksella. On suljettu työpaikkoja aloilta, joilta vapautuvalla työvoimalla ei ole kysyntää.
Toiseksi sosiaaliturvamme on liian hyvä, ei synny matalapalkkatyöntekijöitä, koska saat loisimalla paremman elintason. En niinkään puhuisi sosiaaliturvan tasosta, vaan sen kestosta. Suomessa on mahdollista heittäytyä vain olemaan.
Asuntotuotantoa ei tarvitse nopeuttaa kasvukeskuksissa, vaan sen esteitä pitää poistaa. Asuntoja syntyy tarvittava määrä, jos esteet saadaan pois. Palaamme jälleen kaavoitusmonopoliin, kutien oikeuteen pakkolunastaa ja omistaa maata sekä aivan käsittämättömiin säädäksiin rakentamisessa.
Oikein hyvä lista. Asiathan on jo tiedossa, toteuttajat ovat vain vähissä. Superkarttuma vielä ikääntyneille, niin pienempi palkkakin on helpompi hyväksyä.
DIGITALISAATIO, budjetissa on nyt joka puolella omia ict-määrärahoja ja jokaisella ministeriöllä ja sitten vielä koordinoivalla VM:llä on asiaan omat rahansa. Ei siitä mitään noin tule.
Valtion ja kuntien yhteinen tietotekniikka on ohjattava yhteen ohjaukseen ja selkeästi nimetyn ministerin vastuulle. Paljon on joku verottaja jo edistynyt, paljon on vielä tehtävissä isoja ja ennen muuta pieniä parannuksia.
Enemmän kun normien purkaminen, asioiden automatisointi ja samalla selkeyttäminen tuottaisi iloa yrittäjille ja kaikille muille.Se on ihan mahdollista. Lean keskittiin japanissa jo 60-vuotta sitten, Suomeen se ei ole vieläkään tullut.
Sähläystä, tietojen puuttumista, odottelua. Yhteensopivuus on kehnoa, tulostetaan ja skannataan, yhteen perinteiseen ohjelmistofirmaan on lukkiuduttu surkeilla sopimuksilla ja ilman laatuvaatimuksia.
Viro on e‑goverment teemoillaan mennyt heittämällä ohitse. Se on isompi asia kuin verotus. Keskittymällä Tallinnaan ja Tartoon saadan myös keskittymisedut ja hyöty Microsoft Sypen teknologiakeskittymästä.
Suomen julkisella sektorilla työllisyys ei ole isoin ongelma, suurten ikäluokkien eläköityminen tapahtuu juuri siellä. Eläköityvien tilalle ei vain tarvitse palkata uusia, jos asiat vain tehdään fiksummin ja yhdessä.
Täällä on vain viisi miljoona ihmistä. Onko palkkoja pakko laskea jokaisessa kunnassa? On, kunnallinen itsemäärääminen ei estä typeyyttä.
Terveydenhuollosta taas loppuvat kädet ja ihmiset 2030, jos ei mitään tehdä. Silloin suuret ikäluokat ovat hoivan tarpeessa. Silloin olisi oltava SOTE ja moni muukin asia viimisen päälle trimmattuna hoittokoneeksi, joka todellakin toimii tuottaen laatua ja toimintaa.
Mitä EI tapahdu:
— digitalisaatio ei tapahdu, koska liikaa reviirikiistoja
— kunnalliset työ- ja loma-ajat eivät muutu samoiksi kuin yksityisillä, koska palkat ovat jo muuttuneet samoiksi
— maatalouden työvoima vähenee (ikääntyminen ja eläköityminen) ja ammattimaistuu, sitä ei hoideta elikeinona muiden joukossa eikä tukiorganisaatiota yksinertaisteta.
— kuntarakenne ei muutu, vaikka 1920-luvun väestyöjakauma on muuttunut, kunnan vaakunan kiillottaminen on tärkeää
— yksitysien terveydenhuollon monikanavainen rahoitus jatkuu ennallaan, vaikka sitä olisi fiksu pienentää säästönä.
— asuntolainan korkovähennyksestä ei luovuta, koska se on symboli.
— Malmin kenttää ei rakenneta, vaikka sinne ei voi tehdä mittarilaskeutumisia enää
— Pisararataa ei rakenneta, koska noin 150 kananeusstajaa pääsee kehumaan sen torjumisella ja samalla joukkoliikenteen kokonaisuuden tuhoamisella Helsingissä.
— EK ei kannusta ketään tänne sijoittamaan, tulijat pelotellaan henkihieveriin.
— ulkomaalaisia ei Suomeen kaivata, ei sitten mihinkään ja mitään tekemään, ei eteenkään heidän lapsiaan. Usemmat kun tulevat puolison tai työn vuoksi maahan, karsinta osuu juuri heidän tarvitsemiinsa palveluihin.
Jos hallituksen “visio” ja “staregia” ei houkuta Suomeen investointeja, negatiivinen kierre jatkuu edelleenkin ihan itse aiheutettuna. Suomessa on potentiaalia ja mahdollisuuksia, niiden hyödyntäminen vaatisi hieman erilaista settiä.
58 askelta kasvuun — tämä valmistui ennen vappua ja ilmeisesti unohtui samalla. Selväjärkisiä ehdotuksia ilman EK:n hassuja ylilyönttejä.
http://vnk.fi/documents/10616/1095776/Yritystoimintahanke/b3e879ab-ffc6-454d-8229–1b632918b7bb
Ruotsissa syntyy uusia pienehköjä listattuja yrityksiä, täällä ei. Ruotsiin investoidaan maailmlta, tänne ei.
Ehkä se ulkomaalaisvihamieleinen ilmapiiri jotain vaikuttaa täällä?
Olen aika lailla samaa mieltä lähes kaikesta. Toivottavasti nyt pystytään edistämään näitä asioita. SDP:nkin kannattaisi lähteä edistämään rakenteellisia uudistuksia eikä jämähtää vastustamaan kaikkia muutoksia. SDP:n vastustus johtaa siihen, että porvarit tekevät kaikki päätökset.
Now we’re talking! Todella hyvä, että myös hallituspuolueet pääsivät konsensukseen siitä, että kleptokapitalistinen tarveharkinnan täyspoisto ei ole oikea ratkaisu.
Olisi myös aika reilua, että muuttajat hyväksyvät tiettyjen perusoikeuksien puuttumisen. He kun eivät ole kansalaisia. Suomella ei ole varaa tutkia väärinkäytöksiä jalkatyönä. Pankkitilin valvonta, kuittien vaatiminen, käteisnostojen selvitykset ym. eivät olisi mitään natsimeininkiä. Ne ovat muuttajien omaksi parhaaksi ja poliisin vähäisten rahojen säästämiseksi.
Tulemiselle ja oleskelulle pitäisi myös olla tulorajat, mikäli alalla ei oikeasti ole huutavaa työvoimapulaa. Perheenyhdistämiselle rajat pitäisivät olla ehdottomat ja yli tuplat siitä mitä nyt.
Tässäpä vielä Ruotsin kokemuksia tarveharkinnan poistosta:
Ei kuulosta kovin kannattavalta, eller hur?
Itse asiassa muulla Euroopassa työllisyyttä on hoidettu työaikaa lyhentämällä ja työtä jakamalla eli osa-aikaista työtä tukemalla
Esim Ruotsissa perhe saa tukea, jos perheessä on alle 8 vuotias lapsi ja jompi kumpi tekee osa-aikaista .
Sama koskee lähes kaikki maita , joissa työttömyys on alhainen ja työllisyysaste korkea
Parhaiten menee niillä mailla, joissa tehdään vähiten töitä per työllinen
https://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=ANHRS
Jos Suomessa olisi yhtä paljon osa-aikaisia kuin esim Ruotsissa (Ruotsi 25 %, Suomi 15 %) niin meillä olisi n 250000 työllistä enemmän
Eli työllisyysaste olisi 80 % luokkaa ja työttömyysaste alle 5 %
Mutta se edelyttäisi, että osa-aikatyötä tuetaan.Esim Saksassa tunnetaan Kuzarbeit eli työntekijät lyhentävät työaikaa, työnantaja ei potki pihalle ja valtio maksaa ansionmenetyksestä 60–70 %
Mitä tulee inflaatioon ja työllisyyteen niin Itävalta on hyvä esimerkki siitä, että täystyöllisyys voidaan saavuttaa ilman e, että inflaatio nostaa päätään.
Itävallan työttömyys on ollut tuossa 4–5 % välissä niin pitkään kuin tilastoja sattui silmiin eli yli 10 vuotta
Inflaatio on silti sahannut 1–4 % välissä eikä korrelaatiota inflaation ja työttömyyden välillä ole.
Vartiainen oli yhdessä asiassa oikeassa, NAIRUA ei osata laskea , mutta arvaus on, että se on seitsemän prosenttia.Näyttää siltä, että lausunto on hävinnyt, koska löytyy monta Not found ilmoitusta kun sitä hakee.
Sen sijaan löytyi Jaakko Pehkosen arvio, joka päätyy samaan arvioon (Jaakko Pehkonen,
kansantaloustieteen professori Kauppakorkeakoulu Jyväskylän yliopisto )
Tieteellisen tiedon julkistamispalkinnon saaja, lainaus palkinnonsaajan juhlapuheesta
“Pehkonen kuvaa esitelmässään NAIRUn luotettavan arvioinnin vaikeutta, ja
päätyy siihen, että 95 % todennäköisyydellä se on jossakin 6 ja 14 %
välillä. Budjettipolitiikan suunnittelu ja toteutus tällaisen arvion
pohjalta muistuttaa hänen mielestään kuitenkin tilannetta, jossa ammutaan
liikkuvaan maaliin toinen silmä sidottuna.”
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2000/03/tiedote-2007–09-18–14-41–20-361118
Eli Osmokin on valmis heittämään satoja tuhansia ihmisiä ulos yhteiskunnasta epämääräisen teorian vuoksi
Itävalta on aika pienempi maa alueellisesti kuin Suomi. Meillä työöttömyyttä aiheuttaa haja-asutus.
Tuossa on paljon hyviä huomioita, joita voi kehitellä eteenpäin joko tukien tai vastaväitteellä. Poimin pitkästä kirjoituksesta vain yhden.
Aikoinaan kuntarakenne, tai silloin seurakuntarakenne, eli aina väestön mukaan. Siinä oli selkeät tekijät, kuten väestöpohja ja soutumatka kirkolle, jotka määrittelivät mihin kirkko rakennetaan ja seurakunta perustetaan. Silloin kyettiin liian suuria seurakuntia jakamaan ja pieniä yhdistelemään tarpeen mukaan. Olet täysin oikeassa, että nyt emme ole riittävän joustavia kuntarakenteen muutoksissa.
On olemassa sekä kotimaista että eurooppalaista tutkimusta ja tilastoa sopivasta kuntakoosta. Kaikki ne vakavastiotettavat tietolähteet, jotka olen nähnyt, osoittavat järkevän kuntakoon olevan yleensä 10 000 — 40 000 asukasta. Tuntien hieman kuntien rahankäyttöä, väitän suurimmat hyödyt tulevan jakamalla liian suuret yksiköt toimiviksi kokonaisuuksiksi. Ei kai kukaan voi väittää esimerkiksi Helsingin olevan tehokas kunta?
Suomessa oli pitkään ihan hyvä systeemi jaotella kuntia. Viimeksi siinä oli kolme luokkaa: kunta, kauppala ja kaupunki, joilla oli tarkasti ääritelty palvelutaso. Minusta tuossa on malli, joka kannattaa ottaa uudestaan käyttöön. Lisätään sinne alapuolelle vielä “ei palveluja” ja yläpuolelle “tuhlaamme rahasi”, niin meillä on toimiva viisiportainen asteikko.
Niin kauan kun kunnan tehtäviin kuuluu terveydenhuollon rahoittaminen ja vakuutusyhtiönä toimiminen kuntalaisille, kunnan optimikoko on aivan muuta. Mikssä Keski-Euroopan maassa on sellaisiua kuntia kuin Suomessa — siis joilla on samat tehtävät kuin Suomen kunnilla?
Miten pystyt todistamaan tuon? Voit itseasiassa olla osittain oikeassa, sillä bensan verottaminen Suomessa ei tue työllistymistä.
Autovero ja bensavero ovat ajalta, jolloin teollisuuslaitokset muodostivat kokonaisen kunnan, kauppalan tai jopa kaupungin. Duunari asui joko tehtaan asunnossa (upeita historiallisa miljöitä!) tai omakotitalossa aivan tehtaan vieressä ja käveli tai ajoi polkupyörällä tai mopolla koko elämänsä samaan tehtaaseen. Tehtaan vieressä oli edistyksellinen osuuskauppa ja työväentalo. Autoa ajoivat vain porvarit, joten kommunistit keksivät sodan jälkeen autoveron ja polttoaineverot, koska ne eivät koskeneet duunareita. Nyt samat verot rokottavat kaikein eniten duunareita, kun koulutettujen työpaikat ovat muuttuneet tieotyöksi, jota voi tehhdä hajautetusti ainakin pääosan viikosta.
Myös verotuksen pitää uudistua. Auto- ja polttoaineverot ovat työllistymisen este, eivätkä kuulu moderniin yhteiskuntaan.
Miten Hollanti ja Norja, joissa bensavero on Suomea korkeampi?
Työttömt asuvat nekin nykyään kaupungeissa.
Helsingissä on enemmän työttömiä kuin Lapissa yhteensä 38000/13000
Uudellamalla työttömistä on 30 %
Ja kun lasketaan muut suuret kaupungit Turku , Tampere , Oulu, Jyväskylä, Lahti, Kuopio niin ne edustavat jo 2/3 työttömyydestä
Eivätkä ne muuallakaan työttömät ole maaseudun peräkammarin poikia, se aika meni ohi jo 80–90-luvulla.
Jossain Savukoskella on vain eläkeläisiä ja työvoima on tuotava muualta
Voisiko se, että Helsingissä on enemmän lukumääräisestik työttömiä kuin Lapissa mitenkään liittyä siihen, että Helsingissä on enemmän asukkaita kuin Lapissa. Tuhatta asukasta kohden Lapissa on 73 työtöntä ja Helsingissä 61. Ero työllisyysasteessa on vielä huomattavasti suurempi.
Osmo, voisitko kirjoittaa lisää eurosta? En ymmärrä, miksi eroaminen on mahdottomuus. En myöskään ymmärrä, miten pääsemme kurjistumiskierteestä, jos euroero ei kuulu keinovalikomaan yhtenä, vaikkei tietenkään ainoana keinona.
Tuekseni siteeraan Hannu Vistiä:
Osmon mukaan NAIRU-ilmiö saa aikaan, että maahan on houkuteltava muualta työnhakijoita, jos omat työttömät uhkaavat loppua kesken. Se on maallikkotollollekin selvää, että jos omasta takaa ei löydy työntekijöitä, heitä on saatava muualta, mutta NAIRU-ilmiön mukaan ei riitä että töihin saadaan tekijöitä vaan reservissä on aina oltava riittävästi työttömiä. Jos heitä ei ole, palkat nousevat nopeasti ja sen seurauksena hinnat ja inflaatio kiihtyy, noususuhdanne lopahtaa ja talous romahtaa.
Sen olen ymmärtänyt kysymättäkin, että jos on työpaikka johon ei tekijää löydy maassa jo olevasta reservistä, on työntekijä saatava muualta. Tätä varten tänne pitäisi olla helppo tulla.
Osmo kirjoittaa kommentissa:
Maahan siis pitää saada lisää työnhakijoita eli siirtolaisia. Ei tekijöitä avoimiin työpaikkoihin, joihin ei omasta takaa löydy tekijöitä, vaan työnhakijoita ilman että työpaikasta olisi tietoa.
Pitääkö jo huonona aikana houkutella maahan lisää reserviä varmuusvarastoksi? Onko varmaa, että työnhakijoiden määrän lisääntyminen synnyttää noususuhdanteen? Perustuuko tämä teoria muuhunkin kuin kolmen ilmiön – talouden koheneminen, työvoiman tarjonnan kasvu, työpaikkojen lisääntyminen – korrelointiin Ruotsin pitkäaikaistilastoissa? Tiedetäänkö talouden kohenevan, kun työnhakijoiden määrä kasvaa, vaikka mitään muuta ei tapahtuisi?
Mitä teemme kasvaneen työvoimareservin kanssa, jos noususuhdanne antaakin odottaa itseään?
(P.S. En minäkään tiedä ketään vuorotteluvapaalaista – vuorotteluvapailu on myös minun alallani suosittua – joka olisi vapaillut vanhempiaan hoitaakseen. Mutta se nyt ei tähän kuulu. 🙂 )
Osmo,
Koko tarinasi (siis oikeassa) oli hyva, mutta olen varma, ettei mitaan tuon suuntaistakaan tehda uuden hallituksen aikana,
En ole koskaan ennen ollut niin iloinen, etten enaa ole osa Suomen talouspolitiikkaa. Viva liberdade!
t. Mikko
Niissä maissa, joissa menee hyvin, on ihmisillä varaa tehdä osa-aika työtä tai jäädä kokonaan kotiin. Hollannissa naisista peräti 77% tekee osa-aikatyötä ja miehistäkin 27% ja monet naiset ovat sen lisäksi kokonaan tekemättä töitä.
Hollanti on tosin outlier mutta yleisemminkin maan vaurauden ja nimenomaan naisten osa-aikatyön välillä on vahva korrelaatio. Ks. http://www.economist.com/blogs/economist-explains/2015/05/economist-explains-12
Suomessa yhden pääasiallisen elättäjän pariskunnat ja perheet ovat vasta lepoistajien haave, koska (melkein) kaikki on kallista, erityisesti asunnot pääkaupunkiseudulla, jonne monen on käytännössä pakko muuttaa. Perittyä omaisuutta ole vielä kertynyt. Tuottavuuskin jää Suomessa jälkeen. Täällä naisten osa-aikatyö onkin vähäisempää kuin esim. Turkissa
Vaikuttaa siltä, että kausaliteetti kulkee päinvastaiseen suuntaa: osa-aikatyö ei välttämättä aiheuta hyvinvointia mutta hyvinvointi aiheuttaa naisten osa-aikatyötä. Jos osa-aikaisuus yleensä johtaisi hyvinvointiin, luulisi, että myös miesten osa-aikaisuus korreloisi vahvasti vaurauden kanssa. Nyt korrelaatio näyttäisi löytyvän lähinnä naisiin, jolloin on luontevaa etsiä syytä naisten haluista ja valinnoista.
Tarjoan tätä yhdeksi selitykseksi; varmasti on muitakin, etenkin kulttuurisia selityksiä.
Tyypillisessä haja-asutusalueen kunnassa on noin 4000 asukasta. Tätä joukkoa varten tarvitaan palvelualan työpaikkoja (kaupat, pankit, rakentajat, autohuollot yms.) ja jonkinlaista tuotannollistakin toimintaa niissä kaikissa on. Jos tuo porukka siirretään Helsinkiin työttömien määrä pikemminkin nousee kuin laskee. Tiettyä säästöä voi syntyä kunnan/valtion työpaikoissa, kun on suuremmat yksiköt.
Väitehän on, että kun jo työpaikan omaavat maalaiset muuttavat kaupunkiin, he saavat tuottavampaa työtä kuin tekevät nyt. Näin tilastoja on tulkittu. Sopii epäillä.
Ma vaan sita mietin, etta kuka suomalainen niita siivoustoita lahtee tekemaan. Ma tein silloin 1980-luvun alussa (pesin ikkunoita ym.). Se on aika paskaduunia. Mutta jos saatte ne nykysuomalaiset nuoret pesemaan ikkunoita, niin mikas siina.
Aloita sina Soini rekrytoiminen omista aanestajistasi.
t, Mikko
Tarkennan vielä, siis nuo palvelualan työpaikat katoavat, kun uudet asukkaat mahtuvat suuressa kaupungissa olemassa olevaan palvelurakenteeseen. Ja lisäksi kunnan työntekijöissä voi tapahtua vähentymistä. Siksi en ymmärrä miten haja-asutus aiheuttaa työttömyttä.
Yksittäisiin detaljeihin puuttuminen ei ole välttämättä kovin hedelmällistä, mutta palkanlaskennassa juurikin on ylikunnallista yhteistyötä merkittävästi.
Mutta mitä tilalle? Aika kultaa muistot, mutta todellisuudessa FIM oli kyllä aikamoinen banaanivaluutta. Markka takaisin on ihan hyvä slogan, kunhan kyse on DEM:stä. Myös USD on varteenotettava vaihtoehto.
Hollannissa etäisäisyydet ovat pienempiä ja Norja ei toimi samalla tavalla kuin muut eurooppalaiset yhteiskunnat. Kannattaa kuunnella joskus joku hyvä esitys norjalaisesta nyky-yhteiskunnasta. Tilanne jossa 1/3 nuorista syrjäytyy ja työntekijät haetaan Ruotsista ja Suomesta ei ole terve.
Kuten sanoin, polttoaine- tai autovero ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Ne ovat vain työllistymisen esteitä.
Ihmisiä on turha kuntouttaa työhön jota ei ole olemassa. Tarvitaan lisää erittäin yksinkertaisia työtehtäviä joista saa maksaa pientä palkkaa. Tarvittaessa sosiaaliturvaa siihen päälle. Esimerkiksi siivoojan työ on jo nykyään niin vaativaa fyysisesti ja psyykkisesti ettei siihen läheskään kaikki pysty. Helppoja töitä ei juuri ole tai jos on niin niihin vaaditaan yliopistokoulutus ja tuuria. Jos yksinkertaisia töitä syntyy niin ne kuntouttavat itsessään ja vähentävät sairaspäivärahojen ja sairaseläkkeiden käyttöä.
Siinäpä se!
Paha virhe, kun linjattiin, että SOTE pohjautuu kuntiin.
Toivottavasti tulevassa maakuntamallissa ei tehdä samaa virhettä.
Optimikoko tosin olisi noin Ahvenanmaan maakunnan kokoinen tai vähän suurempi.
Työttömien määrä on Helsingissä pienempi kuin maalla, joten argumentti on väärä.
Totta. Esim. nykyinen työkyvyttömyyseläkkeen työnantajamaksun maksuluokkamalli on niin vaikeasti hahmotettava, että työnantajalla on suuri kiusaus minimoida riskit y.o. toimilla.
Tuo tuottavuuden lasku riippuu paljolti työstä. Useimmilla meistä fyysinen suorituskyky alkaa laskea viimeistään jossain 55 vuoden tienoilla, minkä takia tuottavuus laskee varsinkin fyysisesti raskaissa töissä. Henkinen kantti monesti vain paranee, joten kevyissä töissä tuottavuus voi jopa nousta. Kuusikymppisille sitten alkaa tulla kaikenlaisia kremppoja, jolloin sairauspoissaolot lisääntyvät myös siistien sisätöiden tekijöillä, mikä laskee tulosta per henkilö.
Totta, mutta vain osatotuus: Koko totuus on se, että edes pk-seudulla on harvinaisuus että asuu kävely- tai edes pyörämatkan päässä työpaikasta.
Espoon lähiöstä on 20km Helsingin keskustaan, ei se ole enää realistinen työmatka edes polkupyörälle.
Fanaattisen ja tiukan aluejakokaavoituksen tuotos, aivan suoraan: Kun toimistoja eikä “teollisuutta” saa rakentaa asuntojen lähimaillekaan, vaan erillisille “teollisuusalueille” niin työmatkat ovat väkisin pitkiä. Tästä seuraa väkisin liikennettä ja nyt kuulemma tämä liikenne on pk-seudun pahin ongelma!
Kaavoituksen täysin pakollinen tuotos, aivan suoraan. Mutta kaavoitusta ei olla muuttamassa mihinkään, eihän vika voi olla byrokraatissa.
Yhdistetään tähän aluerakentaminen, jossa grynderi ostaa hehtaarin metsää, lanaa sen matalaksi ja kaavoituttaa sen kaupungilla kerrostalotonteiksi ja rakentaa täyteen. Tämä on tietenkin mahdollisimman kaukana kaikesta olemassaolevasta koska grynderiä ei kiinnosta mikään muu kuin maan hinta eli voittoprosentti.
Nukkumalähiöstä on taas kovin pitkä matka lähimmälle(kin) teollisuusalueelle.
Kaavoituksen tuotos, tämäkin.
Epäilen vahvasti minäkin: Käytännössä käy niin että maalla työt jää tekemättä kun viimeinenkin tekijä lähtee ja kaupungissa taas ei ole tarvetta enemmille tekijöille joten tulija jää työttömäksi. Lisäksi vielä autioituminen vain pahenee kun taas yksi palvelu loppuu.
Teoriassa tuottavuus voi nousta kun tehtyä työmäärää kohti on vähemmän tekijöitä mutta taloudellisesti silkkaa typeryyttä: Työtön kaupungissa maksaa paljon, paljon enemmän kuin työllinen maaseudulla.
Sitä minä olen jo pitkään kummastellut, että miksi yrityksien hintakartelli on kielletty, mutta työntekijöiden palkkakartelliin jopa kannustetaan?
Minun mielestäni palkka pitäisi suhteuttaa toteutuneeseen työhön, eikä mihinkään kartellisopimukseen, jollaisena työehtosopimuksia pidän.
Olen nimittäin jo vähäisellä työkokemuksellani nähnyt sen, että ihmiset eivät todellakaan tee yhtä paljon työtä, vaikka palkka olisi sama.
Nykynuorille siivostyö ei ole paskaduunia, vaan puhelinmyyntityö.
Siivoustyöhän on raskasta työtä, joka on peruskunnon kannalta hemmetin hyvä veto esimerkiksi opiskelijalle, joka joutuu muuten niin paljon istumaan.
Kaikesta tukityöllistämisestä pitäisi luopua kokonaan. Valtion ei pitäisi maksaa senttiäkään tukea yrityksille työllistämiseen.
Veden kantaminen kaivoon ei vähennä työttömyyttä tippaakaan.
Työllisyyden osalta näitä samoja keinoja on ehdotettu ja myös käytetty 90-luvulta lähtien. Tulokset ovat olleet laihoja, mutta poliitikot eivät suostu myöntämään sitä, vaan keinot pysyvät samoina vuodesta toiseen. Työpaikkojen osalta pätee vain yksi totuus, joka on se, että työpaikan pitää olla tuottava ja perustua todelliseen tarpeeseen. Palkkatuella perustetut matalapalkkaiset “työpaikat” eivät ole tuottavia, joskus ne jopa tuottavat tappiota! Ne myös vääristävät kilpailutilannetta työmarkkinoilla jos oikea työpaikka korvataan palkkatuetulla työpaikalla, johon otetaan vähemmän osaava työntekijä. Päättäjät kyllä tasan tarkkaan tietävät nämä asiat, mutta kukaan ei voi myöntää sitä, koska silloin joutuisi pohtimaan omaa käsitystään talouspolitiikan tekemisestä.
Kehitys on mennyt siihen suuntaan, että monet perinteisistä (yksityisistä tai julkisista) palveluista tarvitsevat entistä suuremman asiakaskunnan, että niitä voidaan kannattavasti tuottaa. Sekä haja-asutusalueilla että kaupungeissa vanhoja palvelutyöpaikkoja on tästä syystä kadonnut. Kysymys onkin siitä, missä saadaan luotua uusia (palvelualan) työpaikkoja, eli missä löytyy joko tarpeeksi paljon riittävän hyviä tekijöitä tai tarpeeksi paljon potentiaalisia asiakkaita…
Tuo on käsittääkseni osittain jo totta. Luin juuri jostain italialaisesta yliopistosta, jonka suomenkielenkursseille on paljon enemmän kysyntää kuin kymmenen vuotta sitten. Saksa ja Ranska ovat tehneet työtä paljon järjestelmällisemmin jo vuosikymmeniä kulttuurikeskustensa kautta. Siitä kannattaa ottaa oppia.
Jälleen yksi kohde, jossa vero-eurot ovat paremmassa käytössä kuin sosiaalituissa. Kuka on se rohkea, joka oikeasti uskaltaa muttaa suuntaa?
Tähän on monia syitä. Tärkeimmät lienevät se, että monilla aloilla työntekijät olisivat yksinään selvästi liian heikko neuvotteluosapuoli ja toiseksi se, että monien eurooppalaisten maiden valtiovalta hyväksyy tämän rakenteen siksi, että onnistuessaan työntekijöiden edunvalvonta vähentää paineita sosiaalitukien maksamiseen, joskin sillä hinnalla, että se leikkaa vähäisessä määrin yritysten kannattavuutta.
Itse asiassa kehitys ei ole mennyt tuohon suuntaan.
Haja-asutusalueiden palvelutarjonta on kadonnut siksi, että siellä ei enää asu sitä määrää, jonka palvelutuotanto edellyttäisi. Jossain määrin tilanne on sama joillakin kaupunkialueilla.
Ensimmäisestä en ole ihan samaa mieltä. Vaikka itse ajoin vain kesäisin, kun vielä asuiun Espoon suunnalla, niin moni työkaveri ajaa ympäri vuoden tuota parin kymmenne kilometrin matkaa.
Toisesta olen täysin samaa mieltä. Helsingin kaavoitus on kaikkea muuta kuin kaupunkimaista. Kuka saa tänne vihdoin aikaiseksi kunnollisen ruutukaavan? Sen jälkeen on toivottavaa, että toimitilojen, asuntojen ja toimistojen annetaan olla rauhassa sekaisin.
Liikennettä suurempi riski Helsingille on tällä hetkellä toimistopako keskustasta, joka tulee väistämättä vaikuttamaan palvelutasoon. Piti katsoman Kalasataman kaavaa, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. Sen sijaan löysin mm. paperin “yhteispihatonttien suunnitteluohje”. 🙁 Virkamiestyötä on käytetty paperiin, joka ei todellakaan kuulu pätkääkään kaupungille! Juuri tuollaisesta järjettömästä säätelystä on päästävä, jos haluamme joskus vielä nousuun.
Eiköhän kyseessä ole ollut useampi samanaikainen kehityssuunta, jotka ovat syöneet palvelutyöpaikkoja: väestön väheneminen alueellisesti, tuottavuuden ja tehokkuuden lisääntyminen (vähemmällä henkilökunnalla palvellaan isompi asiakasmäärä) ja esim. kulutuskäyttäytyminen — asioidaan hypermarketissa tai nettikaupassa kivijalkakaupan sijaan, tai (ehkä vielä melko pienessä määrin) palataan omavarais- ja vaihdantatalouden piiriin (erilaiset aikapankit ja vaihtoehtoisvaluutat)…
Digitalisaatio tarkoittaa muun muassa sitä, että palveluiden tuottaminen järkevästi vaatii aiempaa paljon suuremman asiakaskunnan, joka vastaavasti saa parempaa ja asiantutevampaa touhua.
Jos olisimme 5 miljoonan asukkaan kaupunki, täällä olisi yksi yhtenäinen terveydenhuolto yhteisillä tietojärjestelmillä ja (toki useampaan fyyiseen paikassa) erikoistunutta huipputerveydenhuoltoa.
Palkanlaskennan tilalle vaihda mitä vaan. Raivoisa riitely on siitä mikä paikkakunta saa ne työpaikat, vai tekeekö sen Accenture vaikka Irlannissa.
Seurakuntia koskevat myös samat ongelmat. Ennen kirkkoehrra oli talousvatuussa oleva henkilöjohtajan ja toimitusjohtajan yhdistelmä, joka hoiti loitushommia siinä sivussa. Joka paikalla oli kirjapintäjä, puutarhuri-haudankaivaja, suntio, kiinteistönhoitaja… Josko vaikka joku piispan apulainen olisi henkilöesimies, hiippakunta hoitaisi rahat ja rakennusten kunnossapidon suunnittelun ja hautaismaiden puutarhasuunnittelun. Kirkkohera keskittyisi loitsuhommiin ja olemaan aluepäällikkö. No, johonkin katso seurakuntanuevostot ja muu ruohonjuuritason luottamustoiminta.
Kunnissa pidetään kiinni omasta vaakunasta eikä ymmärrä ajan muuttuneen. Ensiksi, palkkarahat tarvitaan hoitohommiin ihan kaikki. Muu pitäisi hoitaa automaattisesti ja hyvällä osaamisella mahdollismman hyvällä prosessilla ja pienillä kuluilla.
Kunnanvaltutettu, äänharava 60 ääntyä, halua puuttua miten bussit kulökee ja kuinka kadun kuoppia tasoitellaan ja mitä reittiä aura-auto kulkee. Se ei sovellu systeemiin.
Minimi toimivan typaikkaomavaraisen täyden palvelun kunnan kooksi lienee hieman suurempi kuin Kerava, 30 000 henkeä. Siis verotuloja kertyy riittäväti henkilökunnan täystyöllistämiseen tarpeeksi peienllä veroprosentilla. Metropolialueilla kaikkialla maailmassa on omat yhteiset aluesysteeminsä.
Voi pohtia paljonko on asukasmäärän oltava vaikka K/S‑marketin tai KKKK/Prisman tapauksessa. Näissä työltekijämäärä on minimoitu hyvin tehokkaasti.
Toki kun veroprosentilla ei ole väliä, kun tuhlaaminen palkitaan valtiontasauksella, asialla ei liene väliä kovin monelle, vai?
Lonkkaleikkauksen tiimi tekee viikossa luokkaa 12 operaatiota, vuodessa 500. 7 000 leikkausta vuodessa vaatii 14 tiimiä. Vinkki, 14 sairaanhoitopiiriä olisi parempi kuin 19+1. Vähemmänkin, jos HUS:sta ei lähetetä ihmisiä muualle.
Liekö kunnanvaltuuteille kovinkaan systemaattista koulutusta missään? Budjettisysteemit ja käytännöt kaikkialla toki koulutetaan kauden alussa. Kansanedustajilla tilanne on myös karu. Voisi tehdä hyvää tutustua nykymaailmaan.
Digitalisaatio on mahdollisuu myös sälyttää se omakoiyhistys ja kyläyhdistystason aktiviteetti isompaan kokonaisuuteen, jos haluaan. Mitataanko kunnan onnistumista missään systemaattisesti, siis kansalaiskokemuksena? Firmoissa se on arkea. Niin kovakorvainen firma kuin nykyinen demokraaatiinen kunnanahallinto nykyisellään on ei pärjäisi millään markkinalla.
Autovero keksittiin koska 1963 päätettiin vapauttaa länsimaista tuodut autot säännöstelystä. Suomi olisi kärsinyt ulkomaankaupan epätasapainosta ja Suomen Markan heikenntymisestä muuten.
Se että sen keksi vasemmisto + maalaisliitto pitänee paikkansa. Duunarit ja maajussit ajoivat muuten itäautoilla jotka olivat halvempia ja joita ei verotettu yhtä raskaasti kuin länsiautoja jotka olivat ainoaat autot joilla kunnon porvarit halusivat ajaa.
Autoveroa on vuosien saatossa alennettu reippaasti. Oltuaan alunperin n 70% auton hinnasta se on nyt alle 30%.
Polttoainevero keksittiin 1973 öljykriisin jälkeen kun arabimaaat päättivät lopettaa öljyn myymisen länsimaille Israelia vastaan kädyn sodan aikana. Oikeastan kaikissa länsi-Eurooan maissa peritään polttoaineveroa jonka suruus on samaa luokkaa kuin Suomessa.
Vuosittainen käyttömaksu eli ajoneuvovero keksittiin 1. kerran 1970-luvulla ja se palasi uudelleen 1990-luvun laman aikana, mutta sen määrä on aika mitätön. Monessa maassa jossa autoveroa ei peritä, on korkeampi käyttömaksu. Eli autoilijat maksavat veroa saman verran kaiken kaikkiaan.
Nyt verojen olemassaoloa perustellaan ympäristösyistä ja ihan aiheesta. Suomessa on enemmän autoja /asukas kuin monessa suuressa autoteollisuusmaassa, myös Ruotsissa.
Työllistymisen este on se että ihmiset asuvat muualla kuin missä töitä on.
Näinhän se on, mutta myös niin, että esim. kaupat ovat hävinneet ennen kuin alueen ostovoima.
> Jotta talous saataisiin tasapainoon, pitäisi
> työllisten määrän nousta noin 200’000 hengellä
Ei tarvitse: Talous on sokea. Se ei kysy kuka tekee työt ja kuka kuluttaa tuotannon.
Nopeammin (ja nyt on kiire) tuohon tasapainotilaan päästään yksinkertaisesti lisäämällä jo työssä olevien työtaakkaa. Eikä tämän työmäärän lisäämisen tarvitse edes koskea virkamiehiä ollenkaan! Riittää että alamainen kansa luovuttaa valtion ja kuntien käyttöön enemmän tuotantoa.
Toisekseen: jo työssä olevien tuotantokyky on jo valmiiksi treenattu ja merkittävästi korkeampi kuin kortistossa olevien. Helpostikin 100’000 ja allekin ylimääräistä työvuotta korvaa 200’000 kortistosta työllistettyä vuotta.
Osmo: “Kun työttömyys laskee alle tasapainotyöttömyyden (NAIRU), työnantajat eivät löydä haluamaansa työvoimaa työttömien keskuudesta, vaan alkavat ostaa sitä toisiltaan. Palkkataso nousee tuottavuutta nopeammin, maan kilpailukyky heikkenee, vienti hidastuu ja työttömyys ponkaisee uudestaan ylös.”
Mitä silloin tekee yrittäjä, joka haluaa menestyä? Hän parantaa yrityksensä kilpailukykyä korvaamalla työntekijöitä uusilla innovaatioilla. Tai on vielä parempi, jos entisellä työntekijämäärällä, vaikka palkkakustannukset kasvavat, tuotetaan enemmän tai parempaa kannattavasti uusien innovaatioiden avulla.
Näinhän toimitaan kaikkialla, missä työn tuottavuus kasvaa ja kilpailukyky paranee. Vasta sitten syntyy varallisuutta työllistävien palveluiden ylläpitämiseen, mistä seuraa talouskasvua.
Mutta mitä on tehnyt liian moni suomalainen yrittäjä vuodesta 2008 asti? Vaikka rahaa on ollut ja avustuksia jaettu, ne ovat investointien asemasta päätyneet osinkoina omistajille. Ainakin tätä on moni epäillyt, joten olisi syytä penkoa aihetta siinä määrin kuin korkeita palkkojakin.
Muutama meinasi jo lähteä mutta “http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2015/05/15/uusi-robotti-vaantaa-tunnissa-360-purilaista-duunareille-kenkaa/20156203/139” eivät piruparat ehtineet. Muutoinkin olen aistivinani, että tällaista muuttamista saatettaisiin jopa tukea muuttoavustuksin. Eikö nekin rahat kannattaisi mieluummin investoida juurikin ei pelkästään tuottavuutta nostaviin vaan ihmistyön tarpeettomaksi tekememiseen kuten uutisessa juhlavasti asia ilmaistaan. Kilpailevan robotin tekeminen voisi tietty olla viisas koetinkivi, mutta jätetään se autotallihommaksi joka poikii jotain jos on poikiakseen, ei sotketa yhteiskuntaa ja julkista valtaa siihen.
Kunnioitan kyllä teitä hyperhumanisteja, että ette halua viedä ihmisiltä toivoa. Itse näen tilanteen aika estoniana. Työajan radikaali lyhentäminen voisi vielä pelastaakin.
Tässä hyvä esimerkki siitä, miksi haluaisin Osmon kirjoittavan aiheesta.
Länsinaapureille näyttää banaanivaluutat kelpaavan.
Tietysti se on noin, mutta jos jo Helsingissä on 40000 työtöntä niin mikä estää työllistämästä heitä ensin ? Lapista tuskin löytyy niin poikkeavaa koulutusta, että ainoa paikka mistä sitä voi saada on Lappi ? Poromies voi olla poikkeus tai joikhaaja. Mutta niiden saannin puute tuskin maata kaataa
Helsingin 40000 työttömästä löytyy paljon todennäköisemmin sopiva kuin Lapin 13000 työttömästä, sillä Lapin elinkeinorakenne on erilainen kuin Helsingin.
Työttömät ovat nykyään silleä missä on työtkin.
Osaamisessa voi olla onaglmaa, mutta satoja rekrytoineena voin kertoa, etten ole koskaan saanut rekrytoitua täysin tehtävän osaavaa vaan aina on pitänyt kouluttaa.
Kun tämän tosiasian tunnustaa niin ei pety ja osaa junailla työt ongelman vaatimalla tavalla.
Nykyajan kauppakamarinulikoilta tämä taito puuttuu
Olin ruotsalaissuomalaisessa firmassa töissä ja jo ennen yhdistymistä vertailimme erilaisia tunnuslukuja keskenämme.Ruotsissa ja Suomessa keski-ikä oli vielä 90-luvun alussa samalla tasolla eli vähän yli 40 vuotta,mutta 2006, jolloin sain viimeisen kerran luvun niin Ruotsissa keski-ikä oli 57 vuotta ja Suomessa edelleen vähän yli 40 vuotta
Silti Ruotsin yhtiö oli taloudellisissa ja tuotannollisissa luvuissa n 30 % tehokkaampi
Mutta ei tämä silti ole jäykistänyt työmarkkinoita.EU työmarkkinoiden dynamiikkaa indikoivassa tilastossa Ruotsin työmarkkinat olivat EU dynaamisimmat , Tanska oli toisena , mutta jo kaukana Ruotsista.Suomi oli neljäntenä vähän Tanskan jäljessä .Väliin kiilaa Alankomaat
https://www.tem.fi/files/33209/Tyopoliittinen_periaatepaatos_31.5.2012.pdf
Näyttäisi siltä, että esityksen autoverosta teki Rainer von Fieandtin virkamieshallitus — eikä itäautoille ollut verohelpotuksia, tosin maksuehdoissa helpotuksia oli.
Nyt olisi tärkeää saada nopeasti erilaisia työllistäviä projekteja liikkeelle.
Sellaisia on paljon jo valmiina starttaamaan, kunhan saavat tarvittavat luvat. Valitettavasti nuo luvat ovat olleet usein jopa vuosikausia jumissa.
Jumituksen aiheuttavat lupaviidakko ja suomalaisten käsittämätön valitusmania. Monessa tapauksessa kaikki pysähtyy siihen, että joku kateellinen änkyrä on pahoittanut mielensä tai on nähnyt perhosen tai on vienyt sinne liito-oravan paskaa, yms…
Kaikenlaiseen lupa- ja valitusrumbaan pitäisi laittaa yhden vuoden maksimiaika. Tämä auttaisi talouttamme nopeasti nousuun.
Seppo Korppoo
Byrokratiaa ja valittajia vastustava yrittäjä
Kun kansantalouden NAIRUsta tullaan elävän elämän tasolle, on syytä puhua asioista sinänsä. Työ vähenee Suomessa: digitalisaatio julkisella puolella, automaatio teollisuudessa. Tästä seuraa myös palkkaerojen kasvu.
Suomi ei hyödy työperäisestä maahanmuutosta, koska tänne ei ole tulijoita. Käsite on samaa sarjaa kuin ”rakkauden perässä” muuttajat.
En myöskään ymmärrä, miksi PK ‑yrittämistä hehkutetaan, jos kyseessä ei ole vientisektorin kasvattaminen. Työnantajan vastuiden siirtäminen työtekijälle johtaa uuden torpparilaitoksen syntyyn, jossa haaveillaan työntekijän sosiaaliturvasta.
Ainoa ulospääsy on automaatti (reaaliaikainen laskenta-automaatti), joka yhdistää työteon ja sosiaaliturvan. Kun tätä ei saada aikaan, niin toiseksi paras on kansalaispalkka. Tällöin koko julkisen sektorin työnvälitys työministereineen voitaisiin lakkauttaa. Koulutuspuolella katoaisivat miljoonien eurojen motivointikurssit ja joka niemessä olevat kurssikeskukset, mikä säästö. Varsinaiset ammattikoulut kahteen vuoroon ja koulutus mallia 1+1 ja 2+1 eli yksi vuosi oppisopimusta työmaalla. Siinä se.
Soininvaara: “Tilastokeskuksen laskema työttömyysaste on nyt noin 10 % ja se voi laskea alimmillaan noin seitsemään prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että työllisyys voisi nousta korkeintaan 80 000 hengellä.
Mistä tämä johtuu? Kun työttömyys laskee alle tasapainotyöttömyyden (NAIRU), työnantajat eivät löydä haluamaansa työvoimaa työttömien keskuudesta, vaan alkavat ostaa sitä toisiltaan. Palkkataso nousee tuottavuutta nopeammin, maan kilpailukyky heikkenee, vienti hidastuu ja työttömyys ponkaisee uudestaan ylös.”
Ns. Repo-radiossa soi aikoinaan usein laulu: “Kuka tarvitsee työttömyyttä, en minä eikä Nieminen. Sitä tarvitsee järjestelmä, tämä kapitalistinen…”. Tuotahan pidettiin aikanaan räikeänä kommaripropagandana. Pitäisiköhän tuo laulu arvioida tänä päivänä uudelleen? :))
Kapitalistinen järjestelmä ei tarvitse seitsemän prosentin työttömyyttä, kolme prosenttia riittää. Se vastaa toimitilamarkkinoilla olevaa välttämätöntä tyhjää tilaa. Kukaan ei tarvitse rakenteellista työttömyyttä. Nuo ylimääräiset neljä prosenttia, työttömyydenb rakenteellinen osuus, ovat aivan kotikutoisia ja politiikkavetoisia.
Mm. Vartiaisen ja Soininvaaran esittämässä työntarjontateoriassa pelätään (saamani käsityksen mukaan) erityisesti kilpailua työvoimasta.
Toisin aivan keskusteluun yhden asian. Kilpailua työvoimasta voidaan käydä myös laadullisilla jopa asioilla, jotka eivät varsinaisesti nosta juuri edes työnantajan kustannuksia. Työviihtyvyys ja jopa työn tuottavuus saattavat kohota. Eliminoidaanko kilpailun välttämisellä myös kilpailu noilla laadullisilla asioilla? Tiedotusvälineissä on sitäpaitsi julkaistu tutkimuksia, että nykynuoriso arvostaa työpaikassa muutakin kuin palkkaa.
Toiseksi ainakin 70-luvulla uskottiin, että kallis työvoima kannustaa parantamaan työn tuottavuutta mm. erilaisilla innovaatioilla. Halvan työvoiman olosuhteissa tuollaisille parannuksille ei olisi tarvetta. Onko tämäkin teoria kumottu?
Muutama kirjoittaja kommentoikin jo tuota kuntuoutusta, mutta haluaisin todellakin kuulla, mitä sillä tarkoitetaan. Kuinka kuntoutuksen tarve todetaan? Mitä kuntoutus sitten olisi?
Esim. Saku Timonenhan seuraa blogissaan ansiokkaasti näitä asioita. Kuntoutus tuntuu tarkoittavan joko jotakin tyhjänpäiväistä puuhastelua tai sitten yksinkertaisesti palkatonta työtä. Kuka ja millä tavalla tarvitsee tuollaista “kuntoutusta”? Mitataanko “kuntoutuksen” tarve ihan vain työttömyyden keston perusteella?
Eivätkö pk-sektorin toimijat muka voi toimia viennissä? Ymmärrätkö että jos 10 hengen insinööritoimisto suunnittelee sellutehdasta E‑Amerikkaan, niin se on vientiä vvaikka päämies olisikin suomalainen?
Ja onko tosiaan niin, että kun Valmet myy paperikoneen Suomeen, se on ihan turhaa näpräilyä, mutta kun se meneekin Ruotsiin, kyseessä on erittäin kannatettavaa vientiä?
Ei ole, täysin päinvastoin. Aika moni on tainnut unohtaa mitä se tarkoittaa.
Kallis työvoima on aiheuttanut sen, että tuottavuuden pitää olla priimaa. Huonoin 10% työvoimasta ei tällöin kelpaa kenellekään.
Vasemmistossa on *täysin* unohdettu yleiskorotusten aiheuttama luova tuho. Ne yleiskorotukset todellakin tuhoavat työpaikkoja, huonosti tuottavat työpaikat menee. Sama koskee työntekijöitä. Mitä kovempi on tuottavuusvaatimus, sitä useammasta työntekijöistä ei täyttmään näitä tuottavuusvaatimuksia.
Vasemmistossa (erityisesti ammattiyhdistysliikkeessä) on täysin unohdettu tulopolitiikan palkkoja alhaalla pitävä vaikutus, sillä yleiskorotukset mitoitetaan aina huonoimmin pärjäävän alan mukaan, mikä tarkoittaa muhkeita osinkoja kaikille muille aloille.
Jos jokin yritys ei yleiskorotuksen tasolla pärjää, ei sellainen yritys kauaa pystyssä pysy muutoinkaan.
Eipä tuota ole havaittavissa Ruotsissa, samanlainen työvoima , joka ei Suomessakelpaa, käy kaupaksi Ruotsissa ja myös Norjassa ja Tanskassa eikä noissakan maissa makseta orjapalkkaa lähenteleviä minimipalkkoja.Päinvastoin palkkakustannukset ovat suuremmat
Silti kauppa käy
Kuten tunnetua, Sipilä ei saanut yhteiskuntasopimusta kartelli-kolmikannan (= suurteollisuus + ammattiyhdistysliike + hallitus) kanssa.
Kuten tunnettua, jokaista kolmikannan yhtä uutta työpaikkaa kohden Pk-sektori luo 14 työpaikkaa.
Oliskohan parempi tehdä tuon Pk-sektorin kanssa se yhteiskuntasopimus?
Seppo Korppoo
Ei-kartelli yrittäjä
Mitä se tarkoittaa ihmiselle, joka huomaa olevansa hyödytön? Todellisuudessa hän ei edes olisi hyödytön, jos työmarkkinat toimisivat oikein ja matalapalkkatyöt olisivat matalapalkkaisia. Oikein toimivilla työmarkkinoilla hänellekkin on paikka.
Ongelman Suomessa muodostaa korkea veroaste. Täällä ei pärjää matalapalkkatyöllä, mutta onko oikea reaktio syrjäyttää ihmisiä työmarkkinoilta vai puuttua veroasteeseen?
Ei se ole yksin veroaste, vaan tämä suomalainen palkoista sopimisen järjestelmä.
Jos valtio tiputtaa kovasti veroja, niin siinä käy niin että alussa tietenkin menee hyvin. Kumminkin muutaman vuoden viiveellä palkkoja on nostettu solidaarisilla korotuksilla niin paljon, että työttömyys pyörii taas 10% hujakoilla.
Se on tämä systeemi. Ihan sama mitä tehdään tuottavuudelle, niin se auttaa vain lyhyellä aikavälilä. Keskipitkällä jja pitkällä aikavälillä kaikki tuotannon lisäykset valuvat palkankorotuksiin -> työttömyys on taas 10% ja julkinen sektori velkaantuu kovaa vauhtia, kun menot on viritetty 3% talouskasvun mukaisesti.
PS kuten sanoin, vasemmiston kannattajat eivät kykene myöntämän mitä luova tuho tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että työntekijät menettävät työpaikkansa.
Voihan se kotimaan sektorilla nysväävä PK-yritys korvata tuotannollaan tuontia. Eikö se ole hehkuttamisen arvoista?
Mikä ettei? Ongelma olisi kuitenkin sama: sopimuksen sisältö.
Onko Suomen talous ja suomalainen yhteiskunta viritetty parametroitu tuottamaan valioluokan, maailman parhaita, työttömiä?
Sitäkin, mutta pääasiallinen ongelma on, ettemme ole laajentaneet tuotevalikoimaamme.
Olemme keskittyneet vain keittämään sellua ja malmista raaka-metallia.
Esim Saksassa on suuri K‑sektori eli paljon keksisuuria yrityksiä, joiden tuotteet kattavat hyvin erilaisia alueita ja vaativat hyvinkin erikoistunutta osaamista.
K‑sektorin etuna on , että se kykenee toimimaan maailmanlaajuisesti eikä se enää kaadu pikku ongelmiin.
Suomessa uskotaan yhden miehen-muutaman miehen yrittämiseen ja uskotaan , että niillä valloitetaan maailma
Ehkä 20 vuoden kuluttua kun yritys on kasvanut tarpeeksi yltääkseen maailmanmarkkinoille
Totta kai kaikki sen myöntävät, sanopa edes 1 (yksi) joka ei tätä ymmärrä!
Lasi voi olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi. Itse näen, ”Suomi nousuun PK yrittämisellä”, ‑hokeman enemmän nykyisen sopimusjärjestelmän kiertämisenä. Maailmalla on tutkimuksia, jossa PK ‑sektorin kasvu pientää BKT:ta ja aiheuttaa köyhyyttä. Myönnän, että tutkimukset eivät vertaudu Suomen tilanteeseen, mutta kun yrittäjä menettää samassa työssä olevan työtekijän sosiaaliturvan, ollaan aika lähellä.
Verkkokaupan omistaja arvioi verkkokaupan katteen(?) olevan 15%, 30% päivittäistavarakaupassa (marketit) ja 60% erikoiskaupassa (tavaratalot). Suuntana kaikissa tapauksissa on katteen putoaminen alle 15%. PK ‑yrittäjä ei voi kilpailla ulkomaisen bulkkierien kanssa normaalissa tavarakaupassa, vaan vaaditaan oma nettijakelukanava, loistava Sipilä ‑hanke ”Sipiläbaba”. Kuten myös valtion mustikkajauhetehdas, joka valtaa Kiinan markkinat.
Raimo K kyseli tuossa edellä, että “Mikä olisi Pk-sektorin kanssa tehtävän yhteiskuntasopimuksen sisältö”
Tämähän on helppo juttu: Poistetaan lainsäädännöstä yksi käsittämättömän ja Perustuslain 18 § Oikeus työhön ja elinkeinovapaus — vastainen kohta.
Konkreettisesti: Poistetaan Kilpailulaista (12.8.2011/948) rajoitus-kohta seuraavasti:
Ensin katsotaan, että mikä on tuon lain tarkoitus:
” 1 §
Tämän lain tarkoituksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta.
Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon markkinoiden toimintaedellytysten ja elinkeinon harjoittamisen vapauden suojaaminen niin, että myös asiakkaat ja kuluttajat hyötyvät kilpailusta.”
Ja sitten se poistettava kohta:
” 2 §
Tätä lakia ei sovelleta sopimuksiin eikä järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita.”
Tällä pienellä laki-muutoksella koko Suomen talouselämä lähtisi rajuun nousuun.
Näin yksinkertaista ja helppoa se on!
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka suosii helppoja ratkaisuja
” Selvästi heikoin työllisyysaste Suomessa on pelkän peruskoulun suorittaneiden keskuudessa. Heitä varten tulisi olla työpaikkoja, joissa ei vaadita erityistä osaamista. ”
Whaat? Vai voisiko aikuisilta ihmisiltä alkaa vaatia ihan oikean koulun penkillä istumista eikä jossain pilipalikursseilla hengaamista jotka eivät vie tätä ihmisten yhtään minnekään suuntaan paitsi ehkä yhä suurempaan turhautuneisuuteen?
Tai jos kerran työn keksiminen on pelkkä poliittinen päätös niin miksei samalla vaivalla keksitä tekemistä niille 300–400K työttömälle…