Puheeni pakkoruotsista, jota en onnistunut pitämään

Kun eduskun­tatyöni läh­estyy lop­puaan, ajat­telin eilen pitää vielä yhden puheen­vuoron pakko­ruot­sista. Min­ul­la oli vält­tämätön meno klo 19, mut­ta kos­ka olin jonot­tanut itsel­leni viiden­nen puheen­vuoron nopeatah­tiseen keskustelu­un istun­nos­sa, joka alkoi klo 17, laskin ehtiväni hyvin. En ehtinyt. Keskustelus­sa käyti­in yli tun­tu räksy­tys­tä min­uutin puheen­vuoroin. Tästäkin olen kir­joit­tanut kir­jas­sani Jäähyväiset eduskun­nalle. Ei aut­tanut muu kuin perua puheen­vuoro. Julkaisen sen siis tässä.

***

Halu­an poiketen jois­takin edel­li­sistä puheen­vuoroista sanoa, että pidän maamme kak­sikielisyyt­tä rikkaut­e­na ja pidän oikeut­ta saa­da palvelu­ja oma­l­la äidinkielel­lä perusoikeutena.

Vaik­ka esi­tys ruotsinkie­len (ja suomenkie­len) pakol­lisen opiskelun pois­tamis­es­ta kaatuukin huomen­na äänestyk­sessä, on minus­ta selvää, että on vain ajan kysymys, mil­loin pakko­ruot­si Suomes­ta pois­tuu. Niin kiel­teisiä ovat nou­se­van nuori­son asen­teet sitä kohtaan. Uusi poli­itikko­sukupolvi tulee jos­sain vai­heessa pakko­ruotsin poistamaan.

RKP:n edus­ta­jat ovat tääl­lä puhuneet pakko­ruot­sista ikään kuin ruotsin opiskelem­i­nen lop­puisi kokon­aan, ellei se olisi kaikille pakol­lista. Ste­fan Wallinin kysymyk­seen miltä kuu­lostaisi, jos Suomen kieltä pidet­täisi­in pelkkänä rasit­teena ja kus­tan­nuk­se­na. Tätä loukkaavam­mal­ta kuu­lostaisi vain, jos joku sanoisi, että se on niin hyödytön, ettei kukaan sitä opet­telisi, ellei olisi pakko. Eivätkö kaik­ki ne puheen­vuorot, jot­ka ker­to­vat, kuin­ka hyödyl­listä ruotsinkie­len osaami­nen on, saa ihmisiä vaku­ut­tuneek­si siitä, että sitä kan­nat­taa opiskel­la? Moni alan ihmi­nen sanoo, että ruotsinkie­len taito maas­sa paranisi, jos opetuk­seen osal­lis­tu­isi­vat vain ne, jot­ka tekevät sen omas­ta halustaan.

Mik­si muuten kukaan ei ole tehnyt kyse­ly­tutkimus­ta siitä, kuin­ka paljon ruot­sia perusk­oulus­sa opiskelleet ovat kat­soneet tästä kieli­tai­dostaan hyö­tyneen­sä ja kuin­ka usein he ruot­sia puhu­vat, luke­vat tai kuun­tel­e­vat. Tulisi jotain kät­tä pidem­pää tähänkin väittelyyn.

Ruotsinkielisi­in palvelui­hin tarvi­taan ruotsin­taitoisia. On todel­la kus­tan­nuste­ho­ton asia, että tämän takia jokaisen suo­ma­laisen pitäisi käyt­tää puoli vuot­ta elämästään ruotsin opiskelu­un. Viisikym­men­tä vuot­ta sit­ten vain oppik­oulus­sa opiskelti­in ruot­sia. Ei se tarkoit­tanut, ettei ruotsinkielel­lä olisi palvelu­ja saanut.

Eikä se pakko­ruot­si kuitenkaan riitä niihin palvelui­hin. Muu­ta­ma vuosi sit­ten oli esil­lä han­ke, jos­sa kokko­lalaiset oli­si­vat joutuneet hake­maan joitain palvelu­jaan Vaasan sijas­ta Oulus­ta. Tämä ei kel­van­nut, kos­ka Oulus­sa ei kuulem­ma osa­ta ruotsia.

On aika arve­lut­ta­va asia ryhtyä perustele­maan jonkin aineen opiskelua muil­la argu­menteil­la kuin sil­lä, että opiskelus­ta on hyö­tyä oppi­laalle itselleen.

Me arvostelemme Yhdys­val­to­ja siitä, että maas­sa ei vaivaudu­ta opiskele­maan mui­ta kieliä. Kan­sain­välisessä kanssakäymisessä me olemme yhtä kieli­taidot­to­mia. Mekin osaamme vain englan­tia. Kyl­lä, Ste­fan Wallin: kan­sain­välisessä kanssakäymisessä Suo­mi on hyödytön kieli, mut­ta ruot­si on läh­es yhtä hyödytön.

En ymmär­rä väitet­tä, ettei ruotsin opiskelu olisi pois jostain tois­es­ta kielestä. Yhden kie­len opiskelu var­maankin helpot­taa muiden kiel­ten opiskelua, mut­ta täl­lä on merk­i­tys­tä vain, jos halu­aa opiskel­la jotain kieltä omae­htois­es­ti koulun ulkop­uolel­la. Oppi­laan luku­järjestyk­seen mah­tuu vain tiet­ty määrä tun­te­ja. Ruotsin opiskelu on suo­raan pois muista opin­noista. Tätä ei voi kiistää mitenkään.

On tot­ta, että ruotsinkie­len osaa­mat­to­muus sul­kee pois joitakin ammat­te­ja. Niin tekee myös se, että ei ole lukenut pitkää matematiikkaa.

Yksi vai­h­toe­hto olisi, että ruotsin kieli olisi pakolli­nen lukios­sa, mut­ta ei perusk­oulus­sa. Sil­loin ruot­sia opiske­li suun­nilleen sama määrä ikälu­okas­ta kuin aikana ennen peruskoulua.

Näitä kokeilupon­sia en oikein ymmär­rä. Kieli­v­alin­nan lop­ulli­sista vaiku­tuk­sista saa selvää joskus kol­menkymme­nen vuo­den jälkeen.

Tulen huomen­na äänestämään perus­suo­ma­lais­ten pon­siesi­tyk­sen puolesta.

 

452 vastausta artikkeliin “Puheeni pakkoruotsista, jota en onnistunut pitämään”

  1. Min­ul­la on suomen­ruot­salaiset lapset ja vaimo, mut­ta pakko­ruot­sia en kannata. 

    Kielikeskustelus­sa ärsyt­tää eniten RKP:n jatku­va spin­naus. Ver­rataan pakko­ruot­sia pakko­matem­ati­ikkaan totisel­la naa­mal­la. Se että opiskel­laanko Ruot­sia vai Sak­saa on sama keskustelu kuin opiskel­laanko derivoin­tia vai todennäköisyyslaskentaa. 

    Mik­si kukaan ei koskaan kysy Ste­fan Wallinil­ta, osaako hän kiinaa, japa­nia, hindiä, saamea, viron kieltä.… Jos yhden kie­len opiskelu ei ole tois­es­ta pois niin mik­si emme osaa kaikkia kieliä?

    1. Ei tarvitse vali­ta mitä matem­ati­ikkaa opete­taan, kos­ka matem­ati­ikko­ja on vain yksi. Äidinkiel­tenkään välil­lä ei useim­miten tarvitse vali­ta, kos­ka yleen­sä ihmisel­lä on vain yksi äidinkieli. Sen sijaan vierai­ta kieliä (tätä ilmaus­ta käytän merk­i­tyk­sessä muu kuin äidinkieli) on useita.

      Ver­tailkaa kolmea:

      äidinkieli

      matem­ati­ik­ka

      vier­aat kielet

      Viimek­si mainit­tu kahdes­ta ensik­si maini­tus­ta poiketen jakau­tuu use­aan kat­e­go­ri­aan: useisi­in kieli­in. Ei se, että ruot­sia opete­taan pakol­lise­na aineena, rin­nas­tu siihen, että äidinkieltä opete­taan pakol­lise­na aineena ja matem­ati­ikkaa. Näi­hin kah­teen rin­nas­tuu yleis­es­ti vieraiden kiel­ten (=muiden kiel­ten kuin äidinkie­len) opetus.

  2. Erit­täin hyvät peruste­lut. Itse esimerkik­si en koskaan oppin­ut kun­nol­la ruot­sia, kos­ka lukios­sa samal­la luokalla oli häirikkö, joka han­kaloit­ti opintoja.

    Ja huonol­la ruotsin taidol­la ei tee tosi­aan tee yhtään mitään. Se ei myöskään auta kiel­ten opiskelus­sa, kos­ka se aloite­taan 7 luokalla. Siihen men­nessä on muiden kiel­ten perus­teet on jo opetel­tu (tai niitä yritetään opetel­la samaan aikaan). Sen sijaan se on pois muil­ta kieliltä tai vaikka­pa matematiikalta.

    Läheltä kat­soen lyhyen ruotsin Lau­da­tur­is­takaan ei näytä ole­van mitään iloa, mitä nyt ilmeis­es­ti vikamies­ruotsin suori­tus oli helpom­paa. Sekään ei riitä ruotsinkilelis­ten kanssa kom­mu­nikoin­ti­in, kuin hätäti­lanteessa (eli käytän­nössä ruot­sis­sa maa­han­muut­ta­jien kanssa, muuthan siel­läkin osaa­vat englantia)

    Olisi ruotsin kie­len ase­malle huo­mat­tavasti parem­pi, jos pakko­ruotsin sijaan mah­dol­lis­tet­taisi­in ruotsin opiskelu 3 tai 5 luokalta alka­en. Se luul­tavasti olisi erit­täin tehokas­ta, sil­lä hyvin pienessä (har­va val­it­sisi) ja motivoituneessa (vapaae­htoisu­us) luokas­sa oppimi­nen olisi monin ver­roin helpom­paa. Se siis mah­dol­lis­taisi kie­len oppimisen niin hyvin että sitä voisi puhua. (tämän valin­naisu­u­den pitäisi siis olla val­tion tahol­ta pakko, sil­lä ei mikään kun­ta jär­jestä muuten ruotsin ope­tus­ta par­ille lapselle.)

  3. Useim­mat pakko­ruotsin vas­tus­ta­jat ovat sen ver­ran rehellisiä, että tun­nus­ta­vat varsi­naise­na päämääränä ole­van Suomen muut­ta­mi­nen viral­lis­es­ti yksikielisek­si. Siitähän on per­im­mältään kysymys, ei perusk­oulun kieliopinnoista.

    Vain muu­ta­ma vuosi sit­ten suun­nitelti­in vakavasti, että perusk­oulun oppitun­te­ja olisi tuh­lat­tu pakko­draa­maan ja pakkoeti­ikkaan. Tässä ei voin­ut olla mitään muu­ta ideaa kuin aka­teemisen ongel­ma­jät­teen työl­listämi­nen. Onnek­si aja­tus hau­dat­ti­in hil­jaisu­udessa, mut­ta ana­sait­tua älämölöä ideas­ta ei syntynyt.

  4. pidän oikeut­ta saa­da palvelu­ja oma­l­la äidinkielel­lä perusoikeutena 

    Kun­han äidinkieli on suo­mi tai ruot­si, ja ei olla Ahvenanmaalla?

  5. Pitää kyl­lä itsekin nos­taa peukaloa Osmon kirjoitukselle.

    Itse luin ruot­sia pitkän kaa­van kaut­ta ala-asteen kol­man­nelta luokalta alka­en, ja yliop­pi­laskir­joituk­sis­sakin pitkän ruotsin lau­datur oli pis­teen päässä. Tästä huoli­mat­ta en todel­lakaan koe kykeneväni juuri minkään­laiseen kom­mu­nikoin­ti­in ruot­sik­si, mitä nyt Höblää pystyy juuri ja juuri luke­maan ilman sanakir­jaa. Voin vain kuvitel­la, minkälainen todel­li­nen ruotsin taito­ta­so min­imisuorituk­sen tehneil­lä on.

    Kieli­taito kehit­tyy vain kieltä käyt­tämäl­lä. 90% suo­ma­lai­sista ei käytä ruot­sia arjes­saan lainkaan. Toden­näköis­es­ti ei käytä englan­nin lisäk­si muitakaan vierai­ta kieliä, mut­ta kyl­lä saksan‑, espan­jan- tai vaik­ka venäjänkielisiltä alueil­ta löy­ty­isi toden­näköisem­min syitä arkipäiväiseen kie­lenkäyt­töön. Enkä tietenkään olisi kieltämässä ruotsin opiskelua niiltä, jot­ka koke­vat pohjo­is­maat omim­mak­si viiteryhmäkseen.

  6. Pakko­ruotsin opiskelu on tiukasti tulkit­tuna pois muiden kielien opiskelus­ta, mut­ta sen pois­t­a­mi­nen ei tarkoi­ta muiden kielien opiskelua. Kiivaim­mil­la vas­tus­ta­jil­la on vaikeuk­sia oppia edes englan­tia. Se on asen­nekysymys. Pakos­sa on toki aina ris­ki, että se ruokkii negati­ivista asen­net­ta kieliä kohtaan, mik­si sit­ten ei tosi­aan opi­ta mitään kieliä. Olen läh­es var­ma, ettei sieltä Itä-Suomes­ta mitään venäjän taita­jia ala ilmaan­tua, vaik­ka päästi­in pakko­ruot­sista. Venäjä on ker­talu­okkaa vaikeam­paa ja jos pakko­ruot­si on tuot­tanut ahdis­tus­ta, ei venäjänkään opiskelus­ta tule mitään. Ei vaik­ka siihen pari tun­tia lukkarista saadaankin irroitettua.

    Puhun nyt etelä­suo­ma­laise­na, mut­ta ruotsin opiskelu on Suomes­sa help­poa. Tek­stiä löy­tyy kaikkial­ta myös ark­i­sista tilanteista, ja jopa itseään koske­via tele­vi­si­olähetyk­siä voi kat­soa ruot­sik­si. On sanomale­htiä jne. Ruot­si on lisäk­si help­po kieli ja todel­la saman­lainen kuin englan­ti. Jos lait­taa muku­lat vaik­ka ruotsinkieliseen koulu­un, englan­ti opi­taan myöhem­min hujauk­ses­sa. Yhden kie­len oppimi­nen helpot­taa uusien kiel­ten oppimista. Mitä aikaisem­min aloit­taa sitä parem­pi ja sitä helpom­paa. Tärkeän naa­puri­maan kie­len osaamiselle on niin paljon perustei­ta, ettei niitä viit­si edes alkaa käymään läpi. 

    Minus­ta suurin argu­ment­ti paukku­jen lait­tamis­es­ta muiden kiel­ten kuin ruotsin kie­len opiskelu­un on itse asi­as­sa ruot­salais­ten hyvä kieli­taito. Moni ruot­salais­ten kanssa tekemi­sis­sä ollut tietää, että he saat­ta­vat itse ehdot­taa englan­nin käyt­tämistä, jos huo­maa­vat että sin­un ruot­si on ok mut­ta ei kuitenkaan äidinkie­len tasoista. Noloa mut­ta kohteliasta 🙂

    En mal­ta olla tekemät­tä rön­sy­ilevästä kom­men­tis­tani entistäkin sekavam­paa lisäämäl­lä tähän linkin Stub­bin pitämään eri­no­maiseen puheeseen kieli­tai­dos­ta ja kiel­ten opiskelus­ta. En ole Stub­bin enkä edes Var­ti­aisen äänestäjä (onnek­si vain olkoon Juhana, että tulit vih­doin kaapista ulos, sitä odotet­ti­inkin), mut­ta ajat­te­len kiel­ten opiskelus­ta hyvin samansuuntaisesti:

    https://www.youtube.com/watch?v=Hdtw2FdTkzQ

    Mut­ta joo, tun­nus­tan etteivät edel­lä esit­tämäni seikat hor­jut­ta­neet Osmon argu­ment­te­ja siitä, mik­si ruotsin kie­len ei pitäisi olla pakol­lista. Olen sitä edelleen kuitenkin kan­nat­tanut taval­laan sik­si, että pelot­taa kiel­ten opiskelun jäävän muuten entistäkin vähem­mälle. Ja lisäk­si tun­nen usei­ta, joille se pakol­la syötet­ty aut­ta­va ruot­si on ollut avuk­si, kun on pitänyt lähteä aka­teemista työt­tömyyt­tä pakoon Ruotsin puolelle työn haku­un. Lop­ut oppii nimit­täin het­kessä. Onnek­si oli pakko­ruot­si, ovat sanoneet.

    1. Tuo on juuri hölmöä että pitäisi olla joku pakkok­ieli pakko­ruotsin tilal­la. Eihän muis­sa pohjo­is­mais­sakaan ole kuin yksi pakolli­nen vieras kieli ja se on englan­ti. Suosi­tu­in vapaae­htoinen vieras kieli Ruot­sis­sa on espan­ja. Vapaae­htois­es­ti voisi lukea tääl­läkin mui­ta kieliä tai lisää äidinkieltä tai matem­ati­ikkaa yms

  7. Ymmär­rän että ruotsin kieli jakaa mielip­iteitä suo­ma­lais­ten kesku­ud­edessa samal­la taval­la kuin esim henkilöau­toilu vs joukkoli­ikenne. Olen tietysti toivonut että Vihreässä Liitossa kan­natet­taisi­in sitä vaikeam­paa vai­h­toe­htoa joka lop­ul­ta palk­it­see molem­pi­en kysymys­ten kohdal­la, sik­si olen vähän pet­tynyt Soin­in­vaaraan että hän ei puo­lus­tanut ruotsin kieltä pon­te­vam­min (kyl­lä, tarkkaan kun lukee niin hän puo­lus­taa sitä vähäsen). 

    Itse ruotsinkielisenä hyväk­y­sisin sel­l­aisen ratkaisun että perusk­ouluis­sa ja ammat­tik­ouluis­sa ruot­si ei enää olisi pakolli­nen mut­ta lukiois­sa ja korkeak­ouluis­sa sen pitäis olla. Täl­laista kom­pro­mis­sia valitet­tavasti pakko­ruotsin pois­tamista vaa­ti­vat eivät hyväksyisi.

    Vielä 1990-luvul­la vas­tustet­ti­in nimeno­maan perusk­oulu­jen ruotsin pakol­lisu­ut­ta, nyt vas­tuste­taan yliopis­to­jen ns virkamieruot­sia. Nuori bisnes-eli­it­ti kuvit­telee että espan­jas­ta tai por­tu­gal­ista olisi enem­män hyö­tyä vaik­ka he todel­lisu­udessa halu­a­vat opiskel­la sitä että pää­si­sivät van­hen­mp­ina Suomen verot­ta­jaa ja muu­ta ankeut­ta pakoon.

    Se kuin­ka moni yliop­pi­las kir­joit­taa ruotsin YO-kokeis­sa on laskenut koko ajan sen jälken kuin kir­joit­tamis­es­ta tuli vapae­htoista. jos Ruot­si olisi kokon­aan vapae­htoista kaik­isa koulu­asteis­sa, sen opiskelu romahtaisi.

    Kaikkien suo­ma­lais­ten pakol­lista ruotsin opiskelua ja mui­ta tukimuo­to­ja kie­len viral­lisen ase­man säi­lyt­tämisek­si ei tarvit­taisi jos ruotsinkielisiä olisi mas­samme n 20%. Sil­loin suomen­ruot­salainen yhteisö tulisi täysin omil­laan toimeen ja yhteistyö Pohjo­is­mai­hin hoi­tu­isi käytän­nössä kokon­aan hei­dän avul­la. 20% oli se osu­us joka val­lit­si ennen Suomen Sotaa 1808-09. Suo­ma­lais­tu­mi­nen autono­mi­an ajal­ta aina 1960-luvulle asti pienen­si suomen­ruot­salais­ten osu­u­den 6%:iin. 1960-luvul­la ennustet­ti­in että suomen­ruot­salaiset kuol­e­vat sukupu­ut­toon 2000-luvulle tul­taes­sa Ahve­nan­maa­ta ja umpiruotsinkielisiä maaseu­tu­paikkakun­tia luku­unot­ta­mat­ta. Näin ajatelti­in sik­si että per­heis­sä jois­sa men­nään naimisi­in kieli­ra­jan yli, puhut­taisi­in vain suomea. Näin tapah­tuikin 1970-luvulle asti. Tun­nen paljon ikä­tovere­i­ta joista toinen van­hempi on ruotsinkieli­nen, mut­ta kos­ka lapselle ei opetet­tu ruot­sia, kun ei toinen van­hempi sitä osanut, ja kos­ka sitä ei koulus­sakaan opetet­tu, tuli laps­es­ta ja lapsen­lap­sista kokon­aan suomenkielisiä. 

    Pakolli­nen ruotsin ope­tus 1970-luvul­ta läh­tien katkaisi tämän kier­teen ja nyky­isin per­heis­sä jois­sa on men­ty naimisi­in kieli­ra­jo­jen yli, puhutaan sekä suomea että ruot­sia, kos­ka molem­mat puolisot osaa­vat sitä. 

    Jos ruot­sia ei enää opetet­taisi suomenkieli­sis­sä kouluis­sa yleis­es­ti, niin suomen­ruot­salais­ten on löy­det­tävä mui­ta strate­gioi­ta kie­len viral­lisen ase­man säi­lyt­tämisek­si. Yksi voisi olla maa­han­muut­ta­jien houkut­telem­i­nen Ruot­sista ja muista Pohjo­is­maista. Ruot­si­in päin on lisät­tävä tiedo­tus­ta akti­ivista markki­noin­tia että hei­dän suku­laiskansaa asuu täl­läkin puolel­la Poh­jan­lahtea ja että tääl­lä on ainakin joisakin ammateis­sa hyvät työl­listymi­is­mah­dol­lisu­udet vaik­ka ei aluk­si osaa suomea, ja tääl­lä on kak­sikielisil­lä paikkakun­nil­la ruotsinkieli­nen koulu­verkko hei­dän lap­si­aan varten ja muitakin palvelu­ja saatavil­la ruotsiksi. 

    Lop­pu­jen lupuk­si uskon että toveri Putin on tehnyt omaa tehokas­ta työtään kään­tääk­seen suo­ma­lais­ten mielip­i­teet pois venäjän kie­len ase­man pönkit­tämisek­si vai­h­toe­hdok­si ruot­sille, jäl­jelle jää siis kysymys että ovatko kauko­maid­en kielet niin paljon tärkeämpiä että ruot­sia ei niiden takia tarvit­taisi opiskella.

    1. Onko pakko­ruotsin tarkoi­tus hidas­taa ruotsinkielis­ten määrän vähen­e­mistä? Jos pakko­ruot­sista huoli­mat­ta osu­us puolit­tuu nykyis­es­tä, niin lakkaako ruotsinkielis­ten ole­mas­sao­lo ole­mas­ta peruste pakkoruotsille?

  8. Valin­naisu­us pelas­taisi edes jonkin­laisen ruotsin osaamisen maassamme. 

    Valin­naisu­udessa jäi­sivät niin opet­ta­jat kuin kurssit.
    Nyky­isin yliopis­tois­sa ja amk:ssa aloite­taan ruot­si alkeista kun se pakolli­nen oppi on men­nyt täysin hukkaan. 

    Ruot­sis­sa osa­taan maail­mas­sa eniten englan­tia! Tan­s­ka, Nor­ja ja Islanti tule­vat perässä. Maail­ma on muut­tunut, suo­ma­laiset eivät kieli­taidot­tana mas­sana muu­ta Ruotsiin. 

    ruotsin taito on ihan hyvä asia. Jotain vain on tehtävä ja asua mietit­tävä eri taval­la kuin nyky­isin. Keskustelu valitet­tavasti oli kovin onnetonta.

  9. Asi­aa. Pakko­ruot­sit­ta­jien peruste­lut ovat kestämät­tömiä ja osin absur­de­jakin. Suurin ongel­ma on ruotsin hyödyt­tömyys. Sille ei ole suurim­malle osalle minkään­laista käyt­töä. Tarpeet­to­muus taasen johtaa vielä huonom­paan kie­len hallintaan. Lop­putu­lok­se­na on olema­ton kieli­taito kielel­lä, jol­la ei ole käyttöä.
    Kir­joitin itse E:n ja olen suorit­tanut virkamies­ruotsin, mut­ta ne vähäiset ker­rat, kun olen Tukhol­man Burg­er Kingis­sä käynyt, niin en ole kas­san ruot­sista ymmärtänyt juuri mitään. Kom­mu­nikaa­tio on täy­tynyt hoitaa englanniksi.

  10. Hienos­ti artiku­loitu puheen­vuoro. Tykkään siitä, miten tässä blo­gis­sa takavu­osi­na esi­in nousseet parhaat pointit näkyvät kannassasi. 

    Myös omat aatok­seni tähän asi­aan ovat muut­tuneet. Olen hyvin pitkälti Oden linjoilla.

  11. Itsekin olen nim­imerk­istä huoli­mat­ta pesunkestävä äidinkieleltään suo­ma­lainen henkilö, joka tosin muut­ti vuosia sit­ten Ruotsiin.

    Suomes­sa asues­sani ruotsin kielestä ei ollut min­ulle mitään hyö­tyä. Näin sen voi summata.

    Mut­ta Ruot­si­in muutet­tuani kasin koulu­ruot­sista oli luon­nol­lis­es­ti val­ta­va hyö­ty min­ulle. Voin ker­toa omako­htaisia koke­muk­sia: kun muutin ruot­si­in osasin lukea mut­ta en puhua enkä ymmärtänyt taval­lista puhet­ta. Puhuin hitaasti ja takellellen.

    Tästä syys­tä ymmär­rän kyl­lä mik­si kokko­las­sa ei halu­ta koulu­ruot­si­in perus­tu­via palvelui­ta oulus­ta. Ei se toi­mi. Koulu­ruotsin opiskel­lut tarvit­see 2–3 vuo­den työsken­te­lyn ruot­sis­sa tai muun vas­taa­van syven­tävän aktivoin­nin ennen kuin lääkäri­palve­lut ovat koulu­ruotsin poh­jal­ta mahdollisia.

  12. Valitet­tavaa että arvokas par­la­men­taarikon ura päät­tyy arvot­tomaan pop­ulis­mi­in ja äänestyk­seen per­su­jen pon­nen puolesta.

    Kuin­ka paljon ihmiset ruot­sia luke­vat: Hakanie­mi — Hag­näs; Kaisanie­mi — Kajsanie­mi. Koko ajan luke­vat vaik­ka eivät vält­tämät­tä tiedos­ta sitä. Kak­sikielisyy­destä hyö­tyy paljon enem­män kun se edes vähän sitä toistakin.

    Suomes­sa on maail­man­his­to­ri­al­lis­es­ti ain­ut­laa­tuis­es­ti rin­nakkain käytössä sekä indoeu­roop­palainen että uralilainen kieli. Kiel­ten taustal­la ole­vat mie­len mallit ovat aivan eri­laisia. Tätä mon­imuo­toisu­ut­ta tulisi arvostaa myös opetussuunnitelmassa.

  13. Hyvä ja asialli­nen kir­joi­tus, joka perus­tuu aikas hyvin miten tullee käymään tässä asiassa.

    Toinen asia on sit­ten poli­ti­ikan raadollisuus:

    Pitkän uran kansane­dus­ta­jana sekä min­is­ter­inä tehnyt poli­itikko “uskaltaa” tuo­da jul­ki sen oman mielip­i­teen­sä vas­ta kun ura kansane­dus­ta­jana on ohi, tai siis lop­pusuo­ral­la eli evp (vaikket nyt eläk­keelle jääkkään).

    1. Olen ker­tonut kan­tani ruotsinkie­len opetuk­sen pakol­lisu­u­teen vuosia sit­ten ja esit­tänyt, että se olisi pakolli­nen vain lukiossa.

  14. Erit­täin hyvä kir­joi­tus. Ain­oa asia mikä puhuu pakko­ruotsin puoles­ta enää on se, että on koulutet­tu paljon opet­ta­jia ja nämä jou­tu­isi­vat osi­tain etsimään uusia töitä. Mut­ta use­al­la näistä on toki sekä englan­nin että ruotsin opet­ta­jan pätevyys.

    Käytän­nössä voisi miet­tiä voisiko pakko­ruotsin kor­va­ta laa­jem­mal­la, vaikka­pa työelämän tai muul­la erikois-englan­nil­la, jol­loin ne ruotsinopet­ta­jat joil­la on myös englan­nin pätevyys voisi­vat opet­taa tätä.

    Lisäe­tu­na olisi, että pienem­pi ruotsin­ryh­mä toden­näköis­es­ti myös oppisi kieltä tehokkaam­min, kun ei tarvit­sisi men­nä heikom­pi­en tai vas­ta­hankaisten mukana ja täten edes jol­lain olisi hyvät valmi­udet puhua kieltä, mis­tä olisi var­maan enem­män iloa kaikille.

  15. Minä kyl­lä arvostan ja käytänkin tarvit­taes­sa ruotsin kieltä, mut­ta sen opiskelu olikin min­ulle vapaae­htoista. Jälkikasvun taidot ovat kyl­lä aivan olemat­tomat tässä kielessä, kun ver­taa sitä vaik­ka hei­dän englan­nin­taitoon­sa. Opetuk­sen kehit­tämi­nen on ilmeis­es­ti jäänyt kokon­aan hoita­mat­ta tämän pakon suo­jele­m­ana. Kyl­lä kil­pailu oppi­laista tek­isi terää ruotsinkin opetukselle.

  16. Ei vain kiel­ten opiskelu vie aikaa, vaan myös niiden ylläpi­to myöhem­mäl­lä iäl­lä vie aikaa ja ener­giaa. Ellei ole siinä onnel­lises­sa ase­mas­sa, että tarvit­see kaikkia koulus­sa opiskelemi­aan kieliä esim. työssään, on kyl­lä vaikeaa pitää kovin mon­en eri kie­len kieli­taitoa edes siedet­täväl­lä tasol­la, vaik­ka niitä kieliä olisi aikoinaan ihan kohta­lais­es­ti osannutkin.

    Itse olen esimerkik­si opiskel­lut koulus­sa neljää kieltä, mut­ta osaan niistä enää vain kahta.

  17. En ymmär­rä mik­si perusk­oulun pakolli­nen ruotsinope­tus olisi jotenkin kytkök­sis­sä muu­toin Suomen yksi- tai kak­sikielisyy­teen. Suomes­sa ruotsinkielis­ten osu­us ja riit­tävä kie­lenosaami­nen suomenkielis­ten joukos­sa on vähen­tynyt koko sen jon­ka pakko­ruot­si on ollut olemassa. 

    Empi­iris­es­ti siis pakolli­nen ruotsinope­tus ei kyl­lä ainakaan auta maan pitämisessä kak­sikielisenä. Päin­vas­toin, minus­ta näyt­tää siltä että siitä on peräti haittaa.

  18. Hyvä “puhe”! Tosin, kyl­lä suomenkielisen suo­ma­laisen tulisi voi­da käy­dä lukio ja saa­da korkeak­oulu­tus sekä voi­da toimia korkeim­mis­sakin virois­sa ilman ruotsin kie­len taitoa. Sen (ruotsin kie­len taidon) ei vaan ker­takaikki­aan tulisi olla mikään kansalaisoikeuk­sien ehto ja “parem­pi­en” kansalais­ten joukkoon pyrkivien sub­jek­ti­ivi­nen velvollisuus. 

    Kaikkia virkamiehiä velvoit­tavaa virkamies­ruot­sia ei tarvi­ta, vaan riit­tää, että paikois­sa, jois­sa ruot­sia tarvi­taan, on joku, joka osaa ruot­sia. Näin ollen ei tarvi­ta korkeak­oulu­jen pakko­ruot­sia, eikä lukioiden pakko­ruot­sia, eikä perusk­oulu­jen pakko­ruot­sia. Tämä pitää nähdä kokonaisuutena.

  19. Huonoakin ruotsinkie­len on myöhem­min helpom­pi paran­taa kuin, että alka­isi täysin nollil­ta. Ruot­sil­la pär­jää myös Tan­skas­sa ja Nor­jas­sa. Pakkoa tai ei, mut­ta suo­ma­lais­ten pitäisi opiskel­la enem­män kieliä. Opiske­lu­tun­te­ja lisää!
    Mis­sä tv:n kieliopin­not? Ne hävi­sivät ja tosi­teeveet tulivat.

  20. Off-top­ic — kir­jasi pösähti juuri, kiitos siitä. Mainit­sit sivul­la 23 talousen­nustei­den rukkaamis­es­ta posi­ti­ivisem­paan suun­taan yli virkakoneis­ton arvioiden. Uskaltaisitko­han ava­ta tuo­ta hie­man enem­män, sil­lä asial­la on mielestäni maan kannal­ta iso merk­i­tys juuri nyt. 

    Oma arvauk­seni on Iso‑K eli hänen kah­den avus­ta­jansa käsi­tyk­set, joiden kanssa olen ollut tukkan­uot­tasil­la jo vuosien ajan. Asial­la on merk­i­tys­tä myös senkin takia, että poli­it­tiset virka­nim­i­tyk­set ovat voineet saas­tut­taa virkakoneis­ton mielip­i­teen­muo­dos­tus­ta ja toimin­nal­lisu­ut­ta tuon jälkeen.

  21. Erinäiset trans­la­torit kään­tävät muu­ta­man vuo­den kulut­tua kir­joitet­tua ja puhut­tua vieras­ta kieltä reaali­aikaises­ti oma­lle äidinkielelle suju­vasti. Veikkaan, että tule­vaisu­udessa vierai­ta kieliä opiskel­laan lähin­nä omak­si iloksi.

  22. Help­po puhua sitä mitä ajat­telee, kun ei ole enää ehdokkaana. Peukutan..!

  23. hyviä argu­ment­te­ja! Itse kan­natan pakko­ruotsin sijaan pakol­lista tutus­tu­mista kaikkien naa­puri­maid­en kieli­in. Esim vuo­den aikan kaik­ki oppi­laat saisi­vat pikakurssin ruot­si­in, nor­jaan, venäjään ja eesti­in, niin että osaisi­vat sanoa päivää ja kiitos (ja vähän muu­takin). Mielestäni tämä kuu­luu yleis­siv­i­tyk­seen, ja itseä nolot­taa Virossa, kun en osaa yhtään sen enem­pää. Tämän jäl­keen oppi­lail­la olisi parem­pi valmius vali­ta joku näistä, tai sit­ten ihan muu ylimääräi­nen kieli. Ja jos on ollut ylivoimaisen vaikeaa, voisi sit­ten jät­tää kieliopin­not siihen, ja keskit­tyä perusk­oulus­ta läpipääsemiseen.

  24. Sam Hard­wick: Kun­han äidinkieli on suo­mi tai ruot­si, ja ei olla Ahvenanmaalla?

    Niin. Onko Suomen kielilain­säädän­tö tut­tu? Suomen viral­liset kielet ovat suo­mi ja ruot­si, tosin perus­tus­lais­sa on joku has­su “kansalliskielet”-viritys, mut­ta kun joku asia on lail­la säädet­ty, niin se on viralli­nen. Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la kieli­taitoa löy­tyy jos on kysyn­tää. Ahve­nan­maan kieli­oloista taas on oma lakinsa. 

    Mitenköhän asianti­laa voisi muuttaa?

  25. Koulun kieli­v­al­in­to­jen vapaut­ta ja vapaae­htoista ruot­sia kan­nat­tavis­sa kir­joituk­sis­sa esite­tyis­sä väit­tämis­sä on yksi heikkous: niis­sä ei tun­nuste­ta näköko­htia, jois­sa vastapuoli on oike­as­sa. Niitäkin on, mut­ta ne eivät riitä pakko­ruotsin oikeutukseen.

    Seu­raavas­sa min­un ver­sioni pakko­ruot­siar­gu­menteista kom­ment­tei­neen. Ensin halu­an kuitenkin lämpimästi suositel­la ruotsin hyvää osaamista kaikille riip­pumat­ta siitä, tarvit­seeko ruot­sia työssään vai ei. Se avaa naa­purin media­maail­man ja kult­tuurin, joka on sil­lä taval­la meille kiin­nos­ta­va, että siinä käsitel­lään samo­ja asioi­ta kuin meil­läkin hiukan tääl­lä totu­tus­ta poikkeavas­ta näkökul­mas­ta. Ei ran­skalaisle­hden jutuis­sa tai uuti­sis­sa paljon samo­ja aihelmia ole kuin ne, mitkä meitä Suomes­sa kohauttavat.

    1. ”Kak­sikielisyys on rikkaus.”
    On selvää, että on suuri etu olla kak­sikieli­nen. Kak­sikielisel­lä on aina etu­lyön­ti­ase­ma siihen lähim­mäiseen näh­den, joka ei osaa muu­ta kuin äidinkieltään. Kak­sikielisyyt­tä ei kuitenkaan saavute­ta pelkkien koulu­opin­to­jen avul­la muu­ta­man opin­tovi­ikon poh­jal­ta. Siihen tarvi­taan run­saasti kie­len käyt­töä koulun ulkopuolella.

    2. ”Jot­ta taat­taisi­in kansalais­ten tasa-arvoisu­us työn­haus­sa, on jokaisen opetelta­va ruot­sia julkisen sek­torin virko­jen hakua varten.”
    Ruotsinopiskelun pakol­lisu­us olisikin alet­ta­va purkaa virkaruot­si­vaa­timuk­sista. Jokaisen viras­ton työn­tek­i­jän ei tarvitse osa­ta ruot­sia, riit­tää kun työn­tek­i­jöistä joku/jotkut osaa­vat. Myös etä­tulkkaus on mah­dolli­nen. Eri­tyis­es­ti yksikielisil­lä suomenkielisil­lä paikkakun­nil­la tämä riit­täisi. Ruotsin vaa­timus virois­sa tulisi voi­da määritel­lä paikkakun­nit­tain. Tämä edel­lyt­täisi sitä, että (tämä on fik­ti­ivi­nen esimerk­ki!!) jos halu­aa Iisalmen verovi­ras­tossa ruotsinkielistä palvelua, on asioin­ti­ai­ka varat­ta­va etukä­teen. Ruotsinkielisenkin kansalaisen kannal­ta tässä olisi se etu, että asi­at hoi­tu­isi­vat ammat­ti­taidol­la eikä olisi vaaraa virheel­lis­es­tä ja huonos­ta asian hoi­dos­ta. Viimemainit­tu ris­ki on huonos­ti ruot­sia osaa­van virkail­i­jan kanssa asioidessa olemassa.

    3. ”Ruotsinkielis­ten kansalais­ten on saata­va palve­lut äidinkielellään.”
    Ks. koh­ta 2.

    4. ”Ruotsin on olta­va pakolli­nen oppi­aine, kos­ka perus­tus­lain mukaan Suo­mi on kak­sikieli­nen maa.”
    Suo­mi on kak­sikieli­nen maa, mut­ta perus­tus­la­ki ei määrää että kansalaisen on olta­va kak­sikieli­nen – ei edes että kun­ta on kak­sikieli­nen. Laki suo kansalaiselle oikeu­den olla osaa­mat­ta mitään vieras­ta kieltä tai osa­ta jotakin muu­ta mut­tei ruot­sia. Keven­nyk­sek­si: Itse asi­as­sa laki ei määrää kansalaisen osat­tavak­si yhtään mitään. Oppivelvol­lisu­u­den voi täyt­tää ilman, että oppii mitään.

    5. ”Kieli­taitoa pitäisi lisätä, ei vähentää.”
    Miten kansalaisen kieli­taito vähe­nee, jos hän englan­nin ja ruotsin ase­mes­ta osaa englan­tia ja sak­saa? Tai englan­tia ja ranskaa?

    6. ”En ole koskaan kuul­lut kenenkään valit­ta­van, että osaa use­ampia kieliä.”
    Tietenkään kukaan ei siitä vali­ta. Mik­si sel­l­aista pitäisi valit­taa? Val­i­tuk­sen aihe on pikem­minkin se, että EI osaa kieltä jota tarvit­sisi. Kaik­ki suo­ma­laiset eivät kuitenkaan tarvitse ruotsin taitoa – eivätkä kaik­ki saa ylipäätään jonkun vier­aan kie­len osaamis­es­ta iloa.

    7. ”Ruotsin opiskelu on port­ti mui­hin kieliin.”
    Tämä pätee ger­maanisi­in kieli­in sel­l­aisil­la kansalaisil­la, jot­ka jo osaa­vat ruot­sia ennen toisen ger­maanisen kie­len opiskelun aloit­tamista. Lähin­nä suomen­ruot­salaisil­la on tämä etu, samoin kuin heil­lä on kak­sikielisyy­se­tu. Jos joutuu opet­tele­maan ruotsin kuin minkä tahansa vier­aan kie­len, port­ti­teo­ria on jär­jetön. Sak­saa oppii parhait­en opiskele­mal­la saksaa.

    8. ”Ruot­si ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme.”
    Kyl­lä. Niin on myöskin Venäjä ja venäjän kieli. Oppivelvol­lisu­usk­oulus­sa on kuitenkin keski­tyt­tävä kansalais­taidol­lis­es­ti tarpeel­lisi­in oppi­aineisi­in. Tutk­i­jan­työssä tarvit­ta­vat eri­ty­is­taidot ja har­ras­tuneisu­us tulee hoitaa vapaae­htoisel­la opiskelulla.

    9. ”Ruotsin kieli on osa pohjo­is­maista identiteettiämme.”
    Iden­ti­teet­timme on olla yksi pohjo­is­maa. Vaik­ka suh­tau­tu­isi pakko­ruot­si­in vihamielis­es­ti, Suo­mi on sit­tenkin yksi pohjo­is­maa. Ruot­si on Pohjo­is­mais­sa lin­gua fran­ca heti englan­nin jäl­keen. Suomes­sa on mon­es­sa asi­as­sa käyt­töä ruotsin kielelle – ei kuitenkaan aina, kaikkial­la ja jokaiselle suo­ma­laiselle. Val­taosas­sa Suomen paikkakun­tia ei ruotsin kieltä tarvitse milloinkaan.

    10. ”Koulus­sa on paljon pakol­lisia ainei­ta, esimerkik­si matem­ati­ik­ka.” Oppivelvol­lisu­usk­oulus­sa on keski­tyt­tävä kansalais­taidol­lis­es­ti tarpeel­lisi­in oppi­aineisi­in. Tutk­i­jan­työssä tarvit­ta­vat eri­ty­is­taidot ja har­ras­tuneisu­us tulee hoitaa vapaae­htoisel­la opiskelul­la. Matem­ati­ikalle ei ole vaihtoehtoja.

    **********************
    Ruotsin vapaae­htoisu­u­den kan­nat­ta­jat lis­taa­vat usein kieliä, joi­ta kansalainen osaisi tai ainakin voisi osa­ta, jos koulus­sa tätä mah­dol­lisu­ut­ta ei otet­taisi pois. Hehkute­taan euroop­palais­ten kiel­ten lisäk­si ara­bi­aa ja kiinaa. Tämä on yltiöpäistä liioit­telua. Val­in­ta­palet­ti­in – siis pakol­lisi­in kieliopin­toi­hin kuu­lu­vaan palet­ti­in – ei var­masti olisi ruotsin lisäk­si mah­dol­lista ottaa mui­ta kieliä kuin sak­sa ja ran­s­ka. Pakol­lisu­us tässä tarkoit­taa, että yksi olisi pakko vali­ta. Englan­ti lie­nee pakko määritel­lä pakol­lisek­si; ei ole järkevää että Suomen koulus­ta valmis­tu­isi kansalaisia, jot­ka eivät osaa maail­man lin­gua francaa.

    Pitäisin parhaana sitä, että perusk­oulus­sa olisi vain yksi pakolli­nen vieras kieli – englan­ti. Toisen ”pitkän kie­len” voisi vali­ta vapaae­htoise­na. Lukios­sa olisi toinen vapaaval­in­tainen vieras kieli pakolli­nen. Tämä kieltämät­tä supis­taisi kieli­taitoa niiden osalta, jot­ka jät­tävät koulunkäyn­nin perusk­oulu­un eivätkä ota vapaae­htoista kieltä. Kos­ka nämä kansalaiset ovat lah­jakkai­ta muis­sa kuin pitkäl­listä opiskelua vaa­tivis­sa asiois­sa, en pidä tätä kansal­lise­na katas­tro­fi­na. Päin­vas­toin: olisi suuri etu saa­da koulus­ta onnis­tu­miskoke­muk­sia, kun voisi suun­tau­tua omim­mille aloille.

    On hupaisaa ajatel­la, että nykyi­nen pakko­ruot­si­min­i­mi riit­täisi yhtään mihinkään asioiden hoitoon val­tion­vi­ras­ton asi­akas­palve­lu­työssä. Tämä min­i­mi perusk­oulu­un jät­täväl­lä supisuomenkielisel­lä oppi­laal­la — joka kuu­luu juuri siihen ryh­mään, jon­ka lah­jat ovat muual­la kuin pitkäl­listä opiskelua vaa­tivis­sa asiois­sa — tarkoit­taa kol­men vuo­den aikana muu­ta­maa viikkoa lukukaudessa ruot­sia, pitkät tauot välis­sä jot­ta kaik­ki var­masti unohtuisi.

    Disklaimeri: tässä on tietenkin otet­ta­va elinkeino­rak­en­teen muu­tos huomioon. Se on iso asia ja vaatisi asiantuntijatutkimusta.

  26. Suomen kieli ja ruotsin kieli kir­joite­taan erik­seen. Asi­a­sisältö virheetön.

  27. Keskustelus­sa on hyvä muis­taa, miten pakko­ruot­si syn­tyi ajanko­htana, jol­loin jo tajut­ti­in, että englan­nin tulisi olla kaikille pakolli­nen kieli — ja tähän muis­sa pohjo­is­mais­sa päädyttiinkin.

    Tässä ruotsinopetuk­sen varhais­vai­heista Mag­man omas­ta his­to­ri­aver­sios­ta: Oppik­oulu tuli Suomeen vas­ta 1870-luvul­la ja se jaet­ti­in ruotsin- ja suomenkieliseen puoleen. Kos­ka ruot­si oli pääasialli­nen kieli koulu­tuk­ses­sa ja yhteiskun­nas­sa, oli ruot­si otet­ta­va pakol­lisek­si oppi­aineek­si suomenkielisi­in koului­hin, kos­ka muuten siel­lä opiskel­e­vat eivät olisi tätä yhteiskun­nas­sa tärkeää kieltä oppi­neet. — 1920- ja 1930-luvuil­la tehti­in esi­tyk­siä puolueo­hjelmis­sa ja jopa eduskun­nas­sa ruotsin opetuk­sen pois­tamis­es­ta tai sen tekemis­es­tä vapaae­htoisek­si suomenkieli­sis­sä oppik­ouluis­sa, mut­tei näistä han­kkeista tul­lut mitään. — Oit­tisen komite­as­sa 1956–1959 pohdit­ti­in eri­laisia kieli­v­ai­h­toe­hto­ja keskik­oulua ajatellen (luokat 5.–9. nykype­r­usk­oulus­sa). Tulok­se­na oli kom­pro­mis­si, jos­sa kielil­in­jal­la oli kak­si vieras­ta kieltä ja muuten joko yksi tai ei yhtään (ilmeis­es­ti tässä tarkoitet­ti­in ns. kansalaisk­oulua). Jo sil­loisen kouluhal­li­tuk­sen suomenkielisen oppik­oulu­osas­ton pääl­likkö Niilo Kallio (alku­jaan matem­ati­ikan opet­ta­ja) esit­ti varauk­ses­saan, että ruotsin ei enää tarvit­sisi olla oppi­aineena kaikissa keskik­ouluis­sa, sil­lä sen merk­i­tys oli vähen­tynyt maail­mankieli­in ver­rat­tuna ja ruotsinkieliset osasi­vat varsin hyvin suomea. Samaan aikaan ruotsinkielisen osas­ton pääl­likkö Gös­ta Cavo­nius ymmär­si, että mah­dol­lisu­us ottaa vain englan­ti, heiken­täisi ruotsin kie­len ase­maa maas­sa. Hän esit­ti oman varauk­sen­sa (1959), mis­sä hän kat­soo, että ruot­si maan toise­na kansal­liskie­lenä tulisi nos­taa ensim­mäisek­si vier­aak­si kielek­si suomenkieli­sis­sä kouluis­sa. Perus­teena on ruotsin kie­len tarve sekä koti­maas­sa että pohjo­is­maises­sa yhteistyössä.

    Piri on väitöskir­jas­saan Suomen kielio­hjelmapoli­ti­ik­ka (2001, JY s. 52) ker­tonut mui­ta lähteitä lainat­en siitä, miten pakko­ruot­si syn­tyi 60-luvul­la: ”— koulunuud­is­tus toi esi­in — pain­os­tus­ryh­miä. — kieliki­is­tan takana oli Ruot­salainen kansan­puolue (RKP) — kiis­taa käyti­in kiivaim­min eduskun­nas­sa ja tiedo­tusvä­lineis­sä. Painav­im­mat ryh­mät oli­vat eräät elinkei­noelämän keskusjär­jestöt Keskuskaup­paka­marin johdol­la. — alku­peräis­ten ideoiden mukainen perusk­oulu jäi toteu­tu­mat­ta — [ohitet­ti­in] koulu­vi­ra­nomais­ten, opet­ta­ja­jär­jestö­jen ja koulunuud­is­tus­toimikun­nan enem­mistön näke­mys siitä, että vain englan­nin kieli olisi pakolli­nen kieli. — Eduskun­nan äänestys­tu­los 165–11 toisen koti­maisen kie­len pakol­lisu­u­den puoles­ta — Viro­lainen [:] “— Paasikivi kat­soi, että Suomen suomenkielisen väestön edus­ta­jien on kyet­tävä pitämään yhteyt­tä Pohjo­is­mai­hin ruotsin kielel­lä ilman tulkkia. Kekko­nen omak­sui saman näkökan­nan ja hänen kanssaan neuvoteltuani —”

    Toisaal­ta netistä löy­tyy Ope­tus­neu­vos Jout­simäen kuvaa­mak­si nimet­ty tapah­tu­makulku: “Demar­it sai­vat vaalivoiton 1966 ja syn­tyi Paa­sion (sd) hal­li­tus, ope­tus­min­is­terik­si R.H. Oit­ti­nen, fil.tri (sd), jolle perusk­oulu oli silmäterä. Oit­ti­nen kysyi asiantun­ti­joill­ta, mitä kieliä tai kieli tule­vaan perusk­oul­u­laki­in. Hänelle vas­tat­ti­in: englan­ti. Oit­ti­nen jatkoi suun­nit­telua niiltä pohjil­ta ja vei asian jopa eduskun­nan sivistys­valiokun­nan käsit­te­lyyn. 1968 Pres­i­dentin­vaale­ja käytet­ti­in perus­teena hal­li­tuk­sen vai­h­dolle, vaikkei pres­sa vai­h­tunutkaan. Hal­li­tuk­sen päämin­is­terik­si tuli Mauno Koivis­to (sd), ope­tus­min­is­terik­si Johannes Viro­lainen. Viro­lainen houkut­teli RKP:n hal­li­tuk­seen vasem­mis­toa tas­apain­ot­tavak­si tek­i­jäk­si. RKP:n ehtona oli pakko­ruot­si perusk­oul­u­laki­in. Kaikel­la R.H. Oit­tisen siihen asti näkemäl­lä vaivan­näölle ja sivistys­valiokun­taan asti ehti­neelle esi­työlle ei pan­tu arvoa.”

    Pakko­ruot­si on van­haa jatku­moa, jos­sa keskeinen teema on “ruotsin ase­ma ei saa heiken­tyä”. Tähän ympärille on melkoisel­la resurssoin­nil­la, lob­bauk­sel­la ja verkos­toin­nil­la kyhät­ty muka-argu­ment­te­ja, jot­ka karkeim­mil­laan väit­tävät, että pakko­ruot­si on suomenkielis­ten ja uus­suo­ma­lais­ten etu, kos­ka virat, kos­ka kult­tuuri, kos­ka pohjoismaisuus„,

  28. Mik­si meille syn­tyi heti perusk­oulun pakko­ruotsin vanavedessä pakkovirkaruot­si. MISSÄÄN MAAILMASSA EI OLE VASTAAVAA KAIKILLE AKATEEMISILLE PAKOLLISTA PIENTÄ VÄHEMMISTÖKIELTÄ MUKA TASA-ARVON TAKEENA! Mik­si meil­lä? Ja mik­si sitä puo­lus­te­taan ikään kuin kysymys olisi itses­tään­selvyy­destä kak­sikieli­sis­sä maissa?

    Olen yrit­tänyt selvit­tää pakkovirkaruotsin syn­tyä, mut­ta se on vaikeaa. Tuol­ta ajal­ta mietinnöt ovat jos­sakin lukko­jen takana.

    Löy­tyvis­sä lähteis­sä kuvataan 60-luvun muu­tos­ta, kun ope­tus­min­is­ter­iön suun­nit­teli­jat otti­vat val­lan: 1960-luvul­la “Suomeen alkoi — muo­dos­tua pää­toimis­ten suun­nit­telijoiden ammat­tkun­ta. — Ope­tus­min­is­ter­iön organ­isaa­tion uud­is­tus vuon­na 1966, minkä myötä sen henkilökun­ta kaksinker­tais­tui — samal­la kun kaik­ki korkeak­oulu­asi­at 1970-luvun alku­un men­nessä keskitet­ti­in sen alaisu­u­teen. — aikakaudelle leimaa-antavaa oli vah­va hallinto- ja suun­nit­telu­op­ti­mis­mi. Uskot­tin, että julk­ishallinto pystyy ratkaise­maan yhteiskun­nal­lisen mur­roksen suuret haas­teet tekemäl­lä jär­jestelmä­ta­son uud­is­tuk­sia, jois­sa aluk­si suun­nitel­laan kokon­ais­val­tainen ratkaisu, sit­ten päätetään ratio­naalis­es­ti toimen­piteistä ja lop­ul­ta hallinnoidaan ne yleiskir­jei­den, sitovien soveltamiso­hjei­den ja määräys­ten sekä kor­vamerkit­ty­jen bud­jet­tien muodossa.”

    Seu­raav­ina vuosikym­meninä siis ope­tus­min­is­ter­iön (poli­it­tis­es­ti sitoutuneet?) virkamiehet ohjail­i­ja­vat koulu­tus- ja kielipoli­ti­ikkaa, eikä asi­as­ta keskustel­tu julkises­ti. Litur­gia muo­dos­tui. Min­is­teri Jaakko Num­mi­nen itse ker­toi 2009 sem­i­naari­avauk­ses­sa osal­lis­tu­mis­es­taan 70- ja 80-luvun kielipoli­it­tiseen komitean toim­intaa: “Työvu­osi­nani ope­tus­min­is­ter­iössä min­ul­la oli tilaisu­us johtaa kolme kielipoli­it­tista komiteaa — Työsken­te­lyn taus­tana oli huoli suo­ma­lais­ten kieli­v­al­in­to­jen yksipuolis­tu­mis­es­ta, mikä jo tuol­loin oli havait­tavis­sa. — Tärkein — kielio­hjel­makomitea [1974 – 1978]. — Komitea esit­ti, että maan koko suomenkielisen ja ruotsinkielisen työikäisen aikuisväestön – sen suu­ru­us arvioiti­in 2,5 miljoon­aksi – tulisi vas­taisu­udessa osa­ta toista koti­maista kieltä, siis suomea ja ruot­sia, sekä jotakin vieras­ta kieltä — Lähdet­ti­in siitä, että niiden henkilöi­den, joiden parhait­en osaa­ma vieras kieli on muu kuin englan­ti, tulisi taitaa englan­nin kieltä ainakin välttävästi.”

    Nähdäk­seni tässä raa­pais­us­sakin on läs­nä tietoisu­us siitä, että on ollut erik­seen “viralli­nen totu­us”, jota poli­it­tiset lob­bar­it ja virkamiehet ovat tois­telleet — ja toisaal­la suomenkielis­ten ja uus­suo­ma­lais­ten mon­i­naiset kieli­tarpeet, joi­hin ei ole kiin­nitet­ty mitään huomiota.

  29. Ruot­sista voimme hyvin ottaa mallia, siel­lä raken­netaan monikult­tuurisu­ut­ta myös kiel­tenopetuk­ses­sa (englan­nin lisäk­si toista vieras­ta kieltä ei tarvitse opiskel­la, jos on tarvet­ta lujit­taa koulukieltä, kotikieltä tai englantia).

    Ihmis­ten iden­ti­teet­tien on saata­va rak­en­tua aidos­sa vuorovaiku­tuk­ses­sa, ei pro­pa­gan­dan avul­la. Pohjo­is­maisu­ut­ta on inhimilli­nen ja suvait­se­va asenne, jos­sa karte­taan epäre­al­is­tisia vaa­timuk­sia. Niin pohjo­is­maisu­us kuin suo­ma­laisu­uskin ovat mosai­ikke­ja, jot­ka jokainen rak­en­taa oma­l­ta kohdaltaan.

    Venäjä-kort­ti pakko­ruotsin takeena on hämäys­tä. Tosi­asi­as­sa pakko­ruot­si nimeno­maan säi­lyt­tää van­han eli­itin ase­maa — ja tois­taal­ta siihen pyrkivien nuorten nais­ten asemaa.

    Gallu­peis­sa näkee, että miehet ovat jo hylän­neet pakko­ruotsin. Muu­ta­ma palaa sitä puo­lus­ta­maan opiskel­lessaan nais­val­taisel­la aka­teemisel­la alal­la. Tekni­ikan miehet eivät pakko­ruot­sia hymistele.

    Meil­lä, jot­ka toim­imme kas­vatuk­sen ja koulu­tuk­sen alal­la, on tässä sokea piste. Kos­ka olemme yleen­sä itse kielilah­jakkai­ta ja samoin lapsemme, kuvit­telemme, että pakko­ruot­si on lop­pu­jen lopuk­si aika pikku­jut­tu. Mut­ta todel­lisu­udessa merkit­täväl­lä osal­la pojista on todel­lisia ongelmia ruotsin suorituk­ses­sa ja osa eri­tyis­es­ti pojista jää vaille yo-tutk­in­toa tai amk-tutk­in­toa tai yliopis­to­tutkino­ta pakko­ruotsin vuok­si. Tietysti kyseessä ovat ne nuoret, joil­la on ongelmia kie­len kanssa ylipäätään, mut­ta vain ruot­si nos­taa heille tien pystyyn. Tämä pitäisi muis­taa, kun puhutaan lukion pakko­ruot­sista. Myös lukion tulisi olla avoin ihmisille, joille kielet eivät ole helppoja!

    Tämä on trage­dia. Maail­man ain­oa suomenkieli­nen maa hylkää ne nuoret, jot­ka eivät pysty omak­sumaan pien­tä vähem­mistökieltä, jol­la ei ole hei­dän arjes­saan minkään­laista merk­i­tys­tä. Ja tätä hylkäämistä ja mopo­tus­ta perustel­laan muka tasa-arvol­la ja suvaitsevaisuudella. 

    Nyt on aika ava­ta silmät.

  30. Luu­len­pa , että pal­stan kävi­jät eivä juurikaan lue Ilkkaa ( son­tasi­ion). Ja sen vuok­si linkitän Simo Rallin riemukkaan kolumnin pakko­ruotsin pois­ton vaaroista Suomen itsenäisyydelle:

    http://m.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/ruotsin-uusi-it%C3%A4raja‑1.1683535

    Puheenai­heestakin hie­man: mitä ruotsinkie­len tilalle, draa­maope­tus­tako ? Pal­stan kom­men­toi­jat muis­tel­e­vat perusk­oulu­aiko­jaan ja yo- kir­joituk­si­aan. Väitän kuitenkin, että vapaae­htois­po­h­jal­la moni myöhem­min oppimis­taito­ja ja ruotsin kieltä tarvit­se­vat eivät vielä perusk­ouluikäisenä osaa tehdä val­in­to­ja oikeil­la perusteilla.

    Oppimis­taito­ja voi tietenkin oppia minkä tahansa muunkin aineen avul­la, mut­ta ruotsinkielessä on lahialuey­hteistyön näkökulma.

    Kuu­lumme Ruotsin kanssa samaan talous‑, kult­tuuriseen, ja poli­it­tiseen viiteryh­mään. Meille olisi edullista olla kaikil­la ulot­tuvuuk­sil­la tiivi­im­mässä yhteistyössä rikkaam­man Ruotsin kanssa. En tarkoi­ta ain­oas­taan ylä­ta­son, poli­it­tista ja taloudel­lista yhteistyötä vaan ruo­hon­ju­u­ri­ta­son kanssakäymistä.

    Hyvä kieli­taito on tämän tapaisen yhteistyön ehdo­ton edellytys.

  31. olen pakko­ruotsin pois­tamisen puoles­ta mut­ta vain maltil­lis­es­ti, en kuitenkaan ole voimakkaasti pakko­ruotsin pois­tamisen puolel­la kos­ka mon­et pakko­ruotsin vas­tus­ta­jat ovat jonkin sortin nation­al­is­te­ja jot­ka pätee suomen kie­len “parem­muut­ta” ruotsin kie­len yli. ruotsin kielel­lä on kuitenkin enem­män puhu­jia kuin suomen kielel­lä. syyt pakko­ruotsin pois­toon on että ruot­si niinkuin suomikin ei maail­man areenal­la juuri puhuta.

    en kuitenkaan halua luop­ua kaksikielisyydestä. 

    har­va puhuu PAKKOENGLANNISTA (en vas­tus­ta pakko­englan­tia, pakko­englan­tia pitäisi jopa lisätä) mut­ta kyse on kuitenkin kielistä ja pakos­ta. mik­si pakos­ta vain puhutaan ruotsin kie­len osalta ei vain kaikkien kiel­ten osalta. joka ker­too jotain.

    kiinan kielikin pitäisi olla enem­män esil­lä eikä vain klas­siset euroop­palaiset vai­h­toe­hdot sak­sa, ran­s­ka ja espan­ja. har­va mainit­see kiinan kieltäkään. yleisin kiinan kielen/kielten vari­ant­ti on man­dari­i­ni. kuin­ka moni pakko­ruotsin vas­tus­ta­ja vieras­taa pakkokiinaa.

    jos pakko­ruot­si menee pois. mil­lä pakko­ruot­si kor­vataan. en ole innois­saan pakkoli­ikun­nas­takaan. ja muutenkin pakko­ruotsin pois­ton jäl­keen ope­tus­su­un­nitel­ma menee uusik­si. var­maan hätäpäis­sään kor­vataan uudel­la pakol­la. pakolli­nen toinen vieras kieli (esim pakko­ran­s­ka). itse lisäisin englan­tia vaikkakin aasian kasvu voi hitusen naker­taa englan­nin asemaa.

    vielä asi­aa pakos­ta pikkuisen. ope­tus­su­un­niel­ma on kokon­aisu­udessa pakkoa myös valin­naiset ovat valin­nais pakkoa eli joku on valit­ta­va. perusk­oulu jär­jestelmä ei toi­mi ilman pakkoa.

  32. Hyvä kir­joi­tus, hyvät peruste­lut. Kaiken kaikki­aan mei­dän koulumme on aivan liian kieli­pain­ot­teinen. Kan­sain­välisessä kanssakäymisessä kuitenkin eniten käytetään ja tul­laan käyt­tämään englan­tia. Tälle emme voi mitään. Perusk­oulu­un yksi pakolli­nen pitkä kieli äidinkie­len lisäk­si ja ylem­mil­lä luokil­la jokin kieli lisää. Vapau­tu­vien tun­tien tilalle esim. matem­ati­ikkaa, tietotekni­ikkaa, tilas­totiedet­tä, luon­non­ti­eteitä. Näi­den taita­misel­la edesaute­taan mm. inno­vaa­tioiden kehit­te­lyä enem­män kuin kiel­ten osaa­jil­la. Kun sitä englan­tia kuitenkin käytetään.

  33. Tuoreen Åbo Akademin kyse­lyn mukaan noin 3/4 halu­aisi pois­taa pakol­lisen koulu­ruotsin. Näis­sä kyse­lyis­sä ei koskaan täs­men­netä sitä, mitä koulu­astet­ta tuo keskustelu pakollisuudesta/vapaaehtoisuudesta koskee. 

    Ehkä kaikille yhteisen koulu­ruotsin voisi kyl­lä raja­ta lukioi­hin, siis “virkamies­ruot­si­in” valmis­taviksi opin­noik­si, siten, että kyse olisi laa­jem­mas­ta suomen­ruot­salaisu­u­den ja skan­d­i­naavisen kult­tuurin tun­temis­es­ta. Opin­to­jen sisältöä voisi var­masti paljonkin entra­ta, samoin opetuk­sen tarpeel­lisu­ut­ta perustele­via argu­ment­te­ja. Ei koulu­ruot­si esimerkik­si auta pohjo­is­maisil­la työ­markki­noil­la: oman vuosikurssi­ni koko maan top viiteen kuu­luneena B‑ruotsin kir­joit­ta­neena yliop­pi­laana min­ulle tar­jot­ti­in työl­listymis­vai­h­toe­hdok­si taksi­na­joa, “sitä kun nyt maa­han­muut­ta­jamiehet tekevät”. Toki ruot­si aut­toi keskustele­maan nor­jalais­ten kanssa mur­re­tul­la skan­di­naviskalla — ruotsalaisista. 

    Oma­l­la kohdal­lani kyse on myös henkilöko­htais­es­ta elämästä: olisi syr­jäy­tynyt kak­si- tai oikeam­min kolmikielisen poikani elämästä ilman että olisin (pakko)altistunut koulu­ruot­sille, enkä olisi työl­listynyt Por­voos­sa ja saanut nyky­istä työ­paikkaani (se, onko tämä työ­paik­ka siu­naus, on oma keskustelun­sa) ja 3% kak­sikielisyys­lisää. En kuitenkaan usko, että alak­ouluikäi­nen Ilo­mantsis­sa oikein pystyy tekemään lop­puelämään­sä koske­via infor­moitu­ja val­in­to­ja, ja kieli­v­alin­nan vapaut­ta­mi­nen aset­taisi eri puo­lil­ta Suomea tule­vat eri­ar­voiseen ase­maan virko­ja haet­taes­sa. Nimit­täin jos euroop­palaisel­la talousalueel­la on voimas­sa työvoiman vapaa liikku­vu­us, niin se on Suomes­sakin. Eikä vain työ- vaan myös työt­tömyysvoiman. Luulin minäkin vielä 36-vuo­ti­aana, että tulisin iät ja ajat rasit­ta­maan kas­vamiskaupunkiani Helsinkiä vuoron­perään veron­mak­sa­jana tai rasit­teena lop­un ikääni. Miten tämän sit­ten voisi tietää 9‑vuotias?

    Toki, viras­to­jen kak­sikielisyy­den voisi hoitaa siten kuin Etelä-Suomen lään­in­hal­li­tuk­ses­sa: siel­lä oli sanat­tomas­ta sopimuk­ses­ta yksi käytävä, joka oli ruotsinkieli­nen, ja kun sinne astui, kuu­lui asi­aan yrit­tää selviy­tyä toisel­la koti­maisel­la. Muual­la talos­sa sit­ten ruotsinkieliset asi­at ohjat­ti­in min­ulle, aihep­i­iristä riip­pumat­ta. Eli viras­to­jen kak­sikielisyy­den voisi hoitaa monel­la tavalla. 

    Sen, että kak­sikielisyys­vaa­timus han­kaloit­taisi maa­han­muut­ta­jien kotou­tu­mista, osit­tain ostan, mut­ta toisaal­ta tiedän motivoitunei­ta maa­han­muut­ta­jia, jot­ka ovat päät­täneet pär­jätä tääl­lä, mak­soi mitä mak­soi, ja osaa­vat ruot­sia parem­min kuin juuri kukaan syn­type­r­äi­nen suomenkieli­nen. Jos oppii yhden kie­len, oppii helpom­min myös toisen kie­len, niinkin eri­laisia kuin koti­maisemme ovat keskenään. 

    Ei sitä­pait­si ole min­un ongel­mani, jos jollekin on iki­aikaisen 20 per­heen takia jäänyt trau­ma koulu­ruot­sista. Menkööt elämässään eteen­päin, niin olen minäkin (hmm.) mennyt.

  34. Ruotsin pakol­lisu­us kouluis­sa voisi ehkä olla alueel­lista ja sidok­sis­sa kun­nan (tule­vaisu­udessa maakun­nan?) kak­sikielisyy­teen tai ruotsinkielisyy­teen. Vrt. Walesin koulu­jen pakolli­nen kymri.

    En sinän­sä vas­tus­ta kaikille pakol­lista ruotsinope­tus­ta, mut­ta toki se on pois valinnanvapaudesta.

    Tässä tas­apain­oil­laan kah­den asian välil­lä: Suomen­ruotsin ase­ma elävänä kie­lenä ja koul­u­lais­ten valin­nan­va­paus. Ei pakko­ruotsin lopet­ta­mi­nen edel­listä lakkau­ta, mut­ta naker­taa silti. Kuin­ka paljon, on kysymys, johon en osaa vas­ta­ta. Luulen, ettei paljoakaan.

  35. vielä vähän lisää

    oma arvio että pakko­ruotsin vas­tus­ta­jat jakau­tuu kah­teen leiri­in kut­sun niitä “kan­sain­välisi­in” ja “nation­al­is­tei­hin”

    kan­sain­väliset yleen­sä vas­tus­taa ruotsin kieltä sen huonon ase­man takia maail­mal­la eivätkä ajat­tele suomen kielestä liiko­ja. tämä ryh­mä on maltillisempi.

    nation­al­is­tit taas vas­tus­taa ruotsin kieltä sen takia kun halu­aa päteä suomen kie­len “parem­muut­ta”. niil­lä on ongelmia myös englan­nin kie­len kanssa mut­ta eivät tarpeel­lisu­u­den takia suo­raan myön­nä sitä. nation­al­isti ryh­mä domi­noi pakko­ruotsin vas­tus­tuk­ses­sa. ja käyt­tää kum­mankin leirin argu­ment­te­ja vas­tus­tak­seen pakkoruotsia.

  36. Sinäl­lään asi­a­puhet­ta, tosin en näe mitään syytä pitää ruot­sia pakol­lise­na lukios­sa tai muil­lakaan “korkeam­m­mil­la” asteil­la yhtään sen enem­pää kuin perusk­oulus­sakaan. Enem­mänkin ottaen huomioon kyseis­ten oppi­laitosten vapaae­htoisu­u­den niis­sä ei todel­lakaan pitäisi tiet­tyä mar­gin­aa­likieltä olla pakollisena.

  37. Jag är en san­n­fin­län­dare och är nöjd att jag kan sven­s­ka, som jag lärde mig som vux­en när jag hade behov till det. Men jag är emot tvångsven­s­ka. Jag fly­t­tade till Fin­land 1999 och har efter det tre gänger använt sven­s­ka språket i Fin­land. Jag har inte behövt mina kun­skaper i sven­s­ka, men jag haft tre möj­ligheter på 16 år att använ­da sven­s­ka i Fin­land, så jag har gjort så. OK, nu är det nog fyra.

  38. Hyvä kir­joi­tus. Lukiois­sa on viime vuodet tuskail­tu lyhyi­den kiel­ten surkas­tu­mis­es­ta. Minä ehdot­taisin, että pakol­lis­ten ruotsin kurssien määrä las­ket­taisi­in viidestä kolmeen, mut­ta vaa­dit­taisi­in jokaista luki­o­laista luke­maan vähin­tään kuusi kurssia mui­ta kieliä kuin englan­tia. Ruotsin lukem­i­nen vähen­ty­isi, mut­ta jatkokurssit oli­si­vat täyn­nä motivoitunei­ta opiske­li­joi­ta. Ja ran­skan, espan­jan, sak­san ja venäjän alkei­ta osaavia tulisi maa­han lisää.

  39. Ei koulu­ruot­sil­la pär­jää Tan­skas­sa tai Nor­jas­sa. Olen työn puoles­ta tavan­nut tan­skalaisia, enkä hei­dän puheestaan saanut selvää, vaik­ka yrit­tivät puhua hitaam­min. Nor­jas­ta sai vähän parem­min selvää, mut­ta ei sekään ollut help­poa. Tan­skaa lukee joten kuten, nor­jaa paremmin.

    Mik­si muuten Suomen kouluis­sa opiskel­laan suomen­ruot­sia, eikä riik­in­ruot­sia? Emme­hän opiskele mitään york­shiren­mur­ret­takaan, vaan taval­lista englantia.

  40. “Tieteessä on jo pitkään keskustel­tu use­am­man kie­len osaamisen ja käyt­tämisen vaiku­tuk­sista ihmisen aivoihin ja ajat­telu­un. Aiheesta on ilmestynyt paljon kan­sain­välisiä tutkimuk­sia, jot­ka osoit­ta­vat, että kyvys­tä käyt­tää use­am­paa kuin yhtä kieltä on yksilölle huo­mat­tavaa etua. Näitä ovat oppimi­nen yleen­sä, ajat­telu ja luovu­us, men­taa­li­nen jous­tavu­us, ihmis­suhde- ja kom­mu­nikaa­tio­taidot sekä van­hu­usiän mie­len rappeu­tu­misen lykkään­tymi­nen, Nyt julka­istu tutkimus­ra­port­ti osoit­taa, että aivo­jen sähköisessä akti­ivi­su­udessa tapah­tuu muu­tok­sia jo uuden kie­len opiskelun alkutaipaleella”

    “Euroopan komis­sion aset­ta­man tutkimus­ryh­män raport­ti ”The Con­tri­bu­tion of Mul­ti­lin­gual­ism to Cre­ativ­i­ty” (Monikielisyy­den osal­lisu­us luovu­u­teen) on ensim­mäi­nen makro­ta­son tutkimus, joka on tehty käymäl­lä läpi usei­ta tuor­e­i­ta aivo­ja koske­via tutkimuksia.” 

    Ne jot­ka usko­vat pro­pa­gan­daa ja vihan­li­et­son­taa mielu­um­min kuin tutkimus­tu­lok­sia, voivat perus­taa oman yksi­tyisk­oulun pro­fes­sorin­sa aat­tei­den mukaisesti;

    Tyh­mien las­ten koulu!

    Kaik­ki ketkä allekir­joit­ta­vat nämä väit­teet ja perustelun koko kam­pan­jalle, siitä että Suo­ma­laiset lapset ovat yksinker­tais­es­ti liian TYHMIÄ oppi­ak­seen kolmea tai neljää kieltä, voivat saa­da jatkos­sa opiskel­la tyh­mien koulus­sa, joista pois­te­taan kaik­ki muukin turha yleis­sivistä PAKOLLI­NEn puperrus.

    Kun lukioista pois­tet­ti­in pakolli­nen ruotsinkie­len koe, lisäsikö se muit­ten kiel­ten kir­joit­tamista? EI; EI EI. Päin­vas­toin kiel­ten opiske­lu­tu­lok­set HEIKENTYIVÄT.

    Nytkö sit­ten kaik­ki ne jot­ka saa­vatkin oppia Indoki­inaa ja Venäjää ruotsinkie­len sijaan tule­vatkin ole­maan suuria lin­guis­te­ja tämän seu­rauk­se­na. Vas­taus on ei. Suo­ma­lais­ten kieli­taito heik­kee­nee ja se on surullista mut­ta tässä tapauk­ses­sa vääjäämätön­tä. Entä saa­vatko kuitenkaan kaik­ki lapset vali­ta aina sitä itseään kiin­nos­tavt kielet vai määrääkö kun­tien resurssit ja useim­man oppi­laan toiveet??

    JO NYT Venäjän rajal­la olevil­la kun­nil­la on mah­dol­lisu­us ja rahoi­tus tar­jo­ta peru­sopetuk­ses­sa venäjää! Mik­si he eivät tee sitä?? Se on se kysmys..HE VOIVAT TEHDÄ SEN JO NYT..mikään muu oppi­aine ei sitä täl­läkään het­kel­lä estä!

    Minkälaisen kuvan se lähet­täisi Euroopalle ja Venäjän Putinille, jos tämän valin­naisu­u­den tien sijaan lähet­täisinki­in lait­ta­maan rajal­la ole­vi­in koului­hin pakolli­nen venäjä? 

    Vaik­ka se EI OLE mei­dän kansal­liskielemme! Ja toiv­ot­tavasti EI IKINÄ sitä tule ole­maankaan, venäjää ei tarvitse Suomes­sa oppia PAKOLLA vaik­ka se nyt jois­tain tun­tu­isikin ole­van vähin­täänkin lois­tokas idea, hei haloo puupäät, ei näin..
    Halu­am­meko siis ollakin Venäläisiä? Ehkä Putin ottaa mei­dät vielä huostaansaa, sit­ten meil­lä ei ole enää kielikiistoja..koska tääl­lä puhutaan tasan yhtä kieltä ja se ei ole suomi!

    Samal­la voisi sit­ten tyh­mien koulus­ta pois­taa monia mui­ta, jokapäiväisessä elämässä, näit­ten tiet­ty­jen las­ten (van­hempi­en­sa toiveesta), siel­lä tup­pukylässä asuvina ole­vat turhat aineet.Kun tietenkään näit­ten tiet­ty­jen van­hempi­en lapset eivät tietenkään ikinä sieltä Tup­pukylästä muu­ta min­nekkään, ei ainakaan väit­tei­den mukaan Pohjo­is­mai­hin, vaik­ka suurim­mat muut­tovir­rat tilas­tol­lis­es­ti ovat juurikin mui­hin pohjo­is­mai­hin (fak­toil­la ei ole näis­sä keskusteluis­sa ilmeis­es­ti merk­i­tys­tä) voi miet­tiä tarvi­iko sitä englan­ti­akaan oikeas­t­aan osa­ta muu­ta kuin ne muu­ta­mat fra­a­sit, joi­ta sat­un­naisille tur­is­teille tarvit­see osa­ta luetel­la sieltä kau­pan kas­sas­ta, sekä tietysti luku­taitoa sen ver­ran, että oppii kelan tukianomus­lap­pu­ja täyttämään!

    Samal­la saisimme sitä toiv­ot­tua SÄÄSTÖÄ kun ei yhteiskun­nan varo­ja käytetä TURHAAN yleissivistykseen.

    Paskat sil­lä on väliä, että suo­mi on kak­sikieli­nen maa (ja ne kielet on suo­mi ja ruot­si, ei indoki­ina ja espan­ja), paskat sil­lä on väliä kuin­ka paljon meil­lä on jo nyt ja aina vain tiivistyvää yhteistyötä pohjo­is­maid­en kesken. Ruotsin ollessa mei­dän SUURIN VIENTIMAA (viemme tavaraa = saamme RAHAA), soti­laalli­nen ja myös pohjoisem­mas­sa yhteisel­lä raja-alueel­la myös poli­isin yhteistyötä suun­nitel­laan (samas­sa autossa par­tioi suo­ma­lainen ja ruot­salainen poli­isi). Nor­jas­sa on kasvun vai­het­ta ja rajaseudul­la ole­vat raken­nusyri­tyk­set voivat aina vaan enem­män ja enem­män markki­noi­da itseään sin­nepäin töi­hin. Paskat sil­lä on väliä, että ruotsinkieli rantau­tui Suomeen turkkismet­sästäjien ja kalas­ta­jien myötä ran­nikkoseudulle AIKAISEMMIN kuin suomen kieli rantau­tui tänne Vol­gan mutkasta.

    Vihataan ja ollaan niin katk­e­ria, että omakin lap­si voidaan nimetä TYHMÄKSI täl­laisen aat­teen vuok­si! Syytetään vähem­mistöä siitä, ettei aikoinaan opiskelu kiin­nos­tanut ja ei kir­jo­ja jak­sanut ava­ta ja nyt tympii elämä Alepan kassalla.

    Säälit­tävää, hävetkää.

  41. Olen äidinkieleltäni ruotsinkieli­nen. Kan­natan kuitenkin pakko­ruotsin pois­toa ja Osmon kir­joi­tus osui naulan kan­taan. Ruot­sil­la ei tee oikeasti mitään, ellei sitä satu puhu­maan poikkeuk­sel­lisen hyvin. Ruot­salais­ten kanssa kom­mu­nikoin­ti tapah­tuu siis yleen­sä englan­niksi, jota kumpikin osa­puoli osaa yhtä hyvin. Näin parin vuosikymme­nen koke­muk­sel­la työelämästä, jos­ta puo­let lähei­sis­sä teke­mis­sä ruot­salais­ten kanssa.

    Omat lapsenikin opiskel­e­vat A‑kielenä englan­tia ja sak­saa, kat­soin ruotsin opiskelun ajan tuh­lauk­sek­si. Se vähä mitä tulee (jos tulee) yläk­oulus­sa ja lukios­sa saa riittää.

  42. Ruotsinkieliset palve­lut tulee rajoit­taa niille alueille, joil­la ruotsinkielis­ten osu­us väestöstä on merkit­tävä, vaikka­pa yli 20%.

    Noil­la alueil­la on ruotsinkielisille palveluille todel­lista tarvet­ta ja lisäk­si äidinkieleltään ruotsinkielisiä palve­lute­htävi­in. Suomenkielis­ten ruotsin­taito riit­tää noi­hin tehtävi­in käytän­nössä vain harvoin.

    Näin suomenkieliset voidaan vapaut­taa pakol­lis­es­ta ruotsin opiskelus­ta ja ruotsinkieliset palve­lut toimi­vat siitä huoli­mat­ta nyky­istä paremmin.

  43. Täysin samaa mieltä. Aina kun näistä asioista keskustel­laan, tuon esille oman koke­muk­seni siitä, miten ilman jäykkää pakko­ruot­sia saat­taisin itse osa­ta kyseistä kieltä parem­min kuin nyt.
    Per­heeni teki palu­umuu­ton USA:sta Suomeen, mis­sä aloitin lukion. Kos­ka olisi ollut kohtu­u­ton­ta olet­taa, että voisin aloit­taa ruotsinie­len opiskelun oma­l­ta luokkata­soltani, mis­sä ikä­tovereil­lani oli jo muu­ta­ma vuosi II koti­maisen opin­to­ja takanapäin, sain poikkeuslu­val­la kor­va­ta kahdel­la lyhyel­lä kielel­lä. Lyhyt­tä ruot­sia ei ollut, kos­ka kaik­ki luki­vat sitä jo keskik­oulus­ta lähtien.
    Tästä huoli­mat­ta epäsään­nöl­lisen itseopiskelun, sekä parin Ruot­sis­sa viete­tyn työ­jak­son turvin olen huo­man­nut pär­jääväni parem­min ruotinkielel­lä kuin moni ikä­toveri­ni, jot­ka oli­vat koulus­sa suh­tau­tuneet ruotsin opiskelu­un saman­laisel­la innol­la kuin DDR:läiset suh­tau­tu­i­v­at venäjään.
    Ehdotan tässä vielä pien­tä aja­tusleikkiä jol­la voi arvioi­da ruotsinkie­len käytän­nön merk­i­tys­tä Suomes­sa. Jos joku englan­tia, suomea ja ruot­sia taita­m­a­ton aikoo tula työkomen­nuk­selle Suomeen, mitä kieltä hänen kannnat­taisi opiskel­la etukä­teen, jos suomenkie­len kurssia ei ole saatavil­la, ja pitäisi vali­ta ruotsin ja englan­nin välillä?

  44. Koulunkäyn­nis­sä ja opiskelus­sa on vain yksi asia, mikä saa oppi­laat ja opiske­li­jat oppi­maan asioi­ta. Ja se on moti­vaa­tio. Edel­lä oli aivan kum­malli­nen kom­ment­ti, jos­sa esitet­ti­in, että suo­ma­laiset pojat syr­jäy­tyvät, kos­ka eivät opi ruot­sia. Kyl­lä oppi­vat, siinä mis­sä muitakin kieliä ja ainei­ta. Ruotsin kie­len ope­tus on huonoa eivätkä ruotsin kielet opet­ta­jat osaa motivoi­da kuulijoitaan.

  45. Tero Tolo­nen:
    Erit­täin hyvä kir­joi­tus. Ain­oa asia mikä puhuu pakko­ruotsin puoles­ta enää on se, että on koulutet­tu paljon opet­ta­jia ja nämä jou­tu­isi­vat osi­tain etsimään uusia töitä. 

    Jos ker­ran ruot­si on port­ti mui­hin kieli­in, niin sil­loin­han kaikkein nopeim­min uusia kieliä oppii ruotsin opettaja.

  46. Miet­tikää, mikä määrä inhimil­listä pääo­maa ja työ­tun­te­ja Suomes­sa tuh­lataan yleiseen asevelvol­lisu­u­teen ja ruotsin kie­len opiskelu­un. Tämä aika voitaisi­in käyt­tää paljon parem­min. Suomen isä­na­maal­lisimpia nuo­ria ovat aseis­takieltäy­tyjät, jot­ka eivät kir­joi­ta ruot­sia. Vain heil­lä on visio suo­ma­lais­nuorten ajankäytön tehostamisesta.

    Kääriäisen sukupolvi on laitet­ta­va naftaliiniin.

  47. Kan­nat­taako RKP pakko­ruot­sia sik­si että sil­lä edis­tetään ruotsinkielis­ten todel­lista ase­maa vai sik­si, että ruotsinopetuk­sen pitämi­nen pakol­lise­na on kouri­in­tun­tu­va saavu­tus vaikkei siitä olekaan todel­lista ja merkit­tävää hyö­tyä ruotsinkielisille. 

    Mis­tä poli­it­tis­es­ta lin­jauk­ses­ta tai päätök­ses­tä sit­ten olisi, en tiedä eikä se min­ulle suomenkielisenä suurem­min kuu­lu. Don­ner­in-Sil­fver­ber­gin lin­jaa (har­ras­takaa enem­män sek­siä ja lisään­tykää) ei voi eikä kuu­lukaan määrätä lailla.

  48. En ole oikeasti yhtään ain­ut­ta argu­ment­tia näh­nyt vuosikausi­in, jois­sa esitet­täisi­in että suomen kieli olisi jotenkin “parem­pi”, enkä ain­oatakaan argu­ment­tia joka perus­tu­isi siihen että jol­lain olisi trau­ma jostain tuloeroista.

    Fak­ta toki on, että ruotsinkielis­ten yliopis­to­jen rahoi­tus opiske­li­jaa kohden on liki kaksinker­tainen suomenkielisi­in ver­rat­tuna. Mut­ta tämähän jos mikä pitäisi olla val­ta­van suuri kan­nustin opiskelle ruot­sia, kos­ka kieli­taidon avul­la esimerkik­si ÅA:han pääsee helpom­min ja siel­lä on parem­mat resurssit kuin mis­sään suomenkielisessä yliopistossa. 

    Eli pakol­lisu­ut­ta ei tässäkään suh­teessa tarvittaisi.

  49. R.Silfverberg:
    Se kuin­ka moni yliop­pi­las kir­joit­taa ruotsin YO-kokeis­sa on laskenut koko ajan sen jälken kuin kir­joit­tamis­es­ta tuli vapae­htoista. jos Ruot­si olisi kokon­aan vapae­htoista kaik­isa koulu­asteis­sa, sen opiskelu romahtaisi. 

    Meil­lä toteutet­ti­in yliop­pi­laskir­joituk­si­in muu­tos, jon­ka nimeno­maise­na tarkoituk­se­na oli vähen­tää kokeen kieli­pain­ot­teisu­ut­ta, enkä nyt puhu pakkoruotsista. 

    Aikanaan, jos kir­joit­ti “tavanomaisen haas­ta­van kokeen” kuudel­la aineel­la, niistä neljän oli olta­va kielikokei­ta (mukaan­lukien äidinkieli). Sit­ten otet­ti­in käyt­töön ainereaali, ja nykyään kai voi kir­joit­taa mak­simis­saan kuusi(?) eril­listä reaa­likoet­ta. Luon­nol­lis­es­ti tämä vähen­tää vieraiden kiel­ten kir­joit­tamista. Tämä oli myös ennakol­ta arvat­tavis­sa, uud­is­ta­jien tarkoi­tus, eikä siihen pidä vedo­ta jonkin sortin “epäon­nis­tu­mise­na”. Van­ha koe oli kohtu­ut­toman kieli­pain­ot­teinen, kun kaik­ki ei-kielelli­nen osaami­nen rajoit­tui matem­ati­ikkaan ja yhteen kokeeseen, jos­sa oli kaik­ki his­to­ri­an ja fysi­ikan väliltä.

  50. Ruotsinkie­len opin­toi­hin on mon­en opiskelu katken­nut. Näin oli eri­tyis­es­ti 1950-luvul­la ja sama on koke­muk­seni mukaan jatkunut siitä asti. Eri­tyis­es­ti enti­sa­jan oppik­oulus­sa moni sai lop­ullis­es­ti kyl­lik­seen ruotsin ehdoista ja luokalle­jäämi­sistä. Nyky­isin ei yläas­teel­la jätetä luokalle eikä muu­takaan sank­tio­ta käytetä.

    Lukios­sa on tiukem­pi meinin­ki. Kun ei ole moti­vaa­tio­ta, niin valite­taan, että se ruot­si on niin vaikeaa. Toisin on englan­nin lai­ta. Yleen­sä yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa sen suorit­ta­vat jo abisyksynä menestyksekkäästi.Eikä valite­ta, että se on niin vaikeaa.

    Tietysti kieli­tai­dos­sa ovat suulli­nen ja kir­jalli­nen taito kak­si eri asiaa.

    Tietokoneet ovat jo mullis­ta­mas­sa kielion­gel­maa. Google kään­tää melkein mis­tä kielestä tahansa. Älykän­nykät osaa­vat puhua kielillä.

  51. Hyväksy­tys­tä pon­si­lausel­mas­ta asia läh­tee eteen­päin O. H. Soini­varan viitoim­mal­la tiel­lä. Lähetin seu­raa­van­sisältöisen kir­jeen (muuten yhden kansane­dus­ta­jan keho­tuk­ses­ta) sivistys­valiokun­nan jäse­nille ja muut­malle muulle kansane­dus­ta­jalle. Kak­si Kokoomuk­sen edus­ta­jaa vas­tasi ja kiit­ti kir­jeestä. Huo­mavaisu­ut­ta, jota arvostan.

    Arvoisa kansae­dus­ta­ja / Ärade riksdagsman

    Toivon, että aikanne sal­lii hie­man pun­ni­ta seu­raavia näköko­htia, kun eduskun­ta huomen­na 5.3. käsit­telee sivistys­valiokun­nan miet­intöä kansalaisa­loit­teesta ns. pakko­ruotsin poistamisesta.

    Jag hop­pas, att Ni har tid att pon­dera på föl­jande syn­punk­ter­na, när riks­da­gens plenum hand­lar i mor­gon kul­tu­rut­skot­tets betänkn­ing om med­bor­garini­tia­tivet om sven­skan som val­fritt läroämne:

    Itse olen puo­lik­si kak­sikielis­es­tä per­heestä ja lukioaikanani käynyt kat­so­mas­sa kaik­ki Lil­la Teater­nin kap­paleet. Pidän aiheel­lise­na, että jokainen suo­ma­lainen. jol­la on siihen edel­ly­tyk­set opiskelee ainakin aut­tavasti ruotsin kie­len taidon. 

    Kaikil­la kuitenkaan ei ole edel­ly­tyk­siä opiskel­la kah­ta vieras­ta kieltä. Sem­minkin, kun monille taval­lis­ten per­hei­den lap­sille koulus­sa opetet­ta­va kir­jakieli itse asi­as­sa on heille vieras kieli. Maan hal­li­tus­muo­dos­sa aikoinaan määritel­ty kak­sikielisyys lähti juuri siitä, että k e n e n k ä ä n e i
    v ä l t t ä m ä t t ö m i e n a s i o i d e n s a h o i t a m i s e k s i t a r v i t s e o p e t e l l a
    i t s e l l e e n v i e r a s t a k i e l t ä. 

    Pohjo­is­mai­sis­sa yhteyk­sis­sä ruotsin kie­len taito ei ole eikö pitkään ole ollut vält­tämät­tömyys. Pohjois-Nor­jas­sa asioin englan­nil­la, ja siel­lä myös työsken­telee yhä enem­män sekä viro­laisia että venäläisiä. L.M. Eric­s­son on pohjo­is­mais­ten työn­tek­i­jöit­ten­sä yhteis­neu­vot­teluis­sa käyt­tänyt 70-luvul­ta läh­tien työkie­lenä englan­tia Osak­si syys­tä, että on parem­pi, jos neu­vot­telun kieli ei ole kenenkään oma äidinkieli. 

    Jo vuon­na 1974 pohjo­is­maises­sa rauhan­tutkimuskon­gres­sis­sa Rättvikssä Taalain­maal­la työkieli oli englan­ti. Meil­lä oli kok­ousvierai­ta pohjo­is­maid­en ulkop­uolelta, mm. arvostet­tu mosko­valainen pro­fes­sori Ger­man Sverdlov, Neu­vos­to-Venäjän ensim­mäisen pres­i­dentin Jakov Sverdlovin veli.

    Olen myös pan­nut merkille, että mm. Fina­vian, tun­te­mani suomen­ruot­salaisen kirkkon­um­me­laisen kiin­teistön­välit­täjän tai edes Stock­man­nin kaik­ki työn­tek­i­jät eivät osaa ruotsia

    Valiokun­nan mietinnössä mainit­ti­in Sveit­sis­sä toisen kansal­liskie­len opiskelun ole­van kouluis­sa pakol­lista. Näin ilmeis­es­ti ei ole, kos­ka Neule Zürcher Zeitun­gin mukaan tästä on vas­ta tehty esi­tys maan liit­topäiville. Sveitsin valali­iton neljästä viral­lis­es­ta kielestä vain retoro­maani ei ole maailmankieli.

    Jag måste be om ursäkt, att tiden och mina bri­s­tande kun­skaper låtade mig inte atta över­sät­ta mitt brev i sin hel­het till svenska.

    Kun­nioit­taen / Högaktningsfullt

  52. Koulu­jen kie­lenopetuk­sen uud­is­t­a­mi­nen lie­nee laa­jm­minkin tarpeen. Suo­ma­lais­ten osaa­ma ain­oa vieras kieli on kohta­laisen hyvä englan­ti. Myös ruot­sia luke­vat kaik­ki, mut­ta sitä kukaan ei osaa. Arvio perus­tuu oppimis­tu­lok­si­in, jot­ka ruotsin kie­len osalta eivät ole mairittelevia.

    Englan­nin taito on nyky­maail­mas­sa luon­nol­lis­es­ti vält­tämätön. Pieni kansa ei kuitenkaan voi jät­täy­tyä yhden kie­len varaan. Koulu­jemme kieli­v­a­likoiman monipuolis­tamisel­la on kiire. Tarvi­taan uusia ajatuksia. 

    Vinkin voi ottaa vaik­ka EU:n suosi­tuk­sista: Sen mukaan kouluis­sa luet­taisi­in pakol­lise­na yhtä naa­puri­maan kieltä (ruot­si, venäjä, viro, nor­ja) sekä yhtä suur­ta maail­mankieltä kuten esimerkik­si englan­tia, sak­saa, ran­skaa, espan­jaa, venäjää tai kiinaa.

    Sakn­di­naviskaa ei osaa sit­ten kukaan. 

    Lue­tun ymmärtämistä pakol­lisen ruotsin kan­nat­ta­jille: Åbo Akademi­ta ei olla lakkaut­ta­mas­sa tai yhtään ruotsinkielistä pro­fes­su­uria mis­tään yliopis­tos­ta tai lin­jaa amk:sta. Yksikään palvelu ruot­sik­si ei katoa. Kurssit ja opet­ta­jatkin jäävät kouluihin.

    Mil­l­loi Ste­fan Wallin tai kukaan suomen­ruot­salainen on puhunut ruot­sia asi­amielessä suomenkielisek­si tietämälleen? Ei koskaan eläissään.

    Virkamies­ruot­si on sim­pu­tus­ta ja pelleilyä.

    Nyky­isil­lö oppimis­tu­lok­sil­la ruotsin ope­tus on hyödyt­tömäm­pää kuin val­tion lyseoiden venäjän ope­tus 1915. Sen pitäisi herät­tää ajatuksia.

  53. “Vaik­ka esi­tys ruotsinkie­len (ja suomenkie­len) pakol­lisen opiskelun pois­tamis­es­ta kaatuukin huomen­na äänestyk­sessä, on minus­ta selvää, että on vain ajan kysymys, mil­loin pakko­ruot­si Suomes­ta pois­tuu. Niin kiel­teisiä ovat nou­se­van nuori­son asen­teet sitä kohtaan. Uusi poli­itikko­sukupolvi tulee jos­sain vai­heessa pakko­ruotsin poistamaan.”

    Täysin oikea havain­to. Olet Osmo siitä hieno poli­itikko (ja van­hem­man puoleinen her­ras­mies), että ymmär­rät myös muu­tok­sen päälle. Useim­mat poli­itikot (ja iäkkäät) keskit­tävät tar­mon­sa kaiken muu­tok­sen vas­tus­tamiseen ja eri mieltä ole­vien dissaamiseen.

  54. Ein­sten: Erinäiset trans­la­torit kään­tävät muu­ta­man vuo­den kulut­tua kir­joitet­tua ja puhut­tua vieras­ta kieltä reaali­aikaises­ti oma­lle äidinkielelle sujuvasti. 

    Tämä nyt on kyl­lä puppua.

    Olen toimin­ut kään­täjänä viitisen­toista vuot­ta, jos­ta ajas­ta jälkipuoliskon pää­toimis­es­ti. Tietokoneavusteisu­us on moninker­tais­tanut kään­nöstyön tuot­tavu­u­den siitä mitä se oli kir­joi­tuskoneaikana, eikä kukaan asi­atek­stin kään­täjä enää nykyään työsken­tele ilman pitkälle kehit­tyneitä erikoistyökalu­ja. Mut­ta lisä­paran­nusten mah­dol­lisuuk­sil­la on melko selkeinä erot­tuvat ylära­jansa, jot­ka alka­vat tätä nykyä jo tul­la vas­taan. Mainit­sen esimerki­no­mais­es­ti kak­si asi­aa, jois­sa kään­nöskoneet eivät muis­sa suhteis­sa huikeas­ta kehi­tyk­ses­tään huoli­mat­ta tajua juuri mitään:

    1) Eri kiel­ten semant­tiset jär­jestelmät poikkea­vat toi­sis­taan: käsit­tei­den rajat aset­tuvat eri kielis­sä eri paikkoi­hin. Esimerkik­si niinkin arkisel­la ja yleisel­lä suomen kie­len sanal­la kuin kokon­aisu­us ei monis­sa kielis­sä ole mitään yhtä help­poa “pääkään­nös­vastinet­ta” (eräänä poikkeuk­se­na ruot­si). Niin­pä sana on kon­tek­stista riip­puen kään­net­tävä viidel­lä tai kymmenel­lä eri sanal­la tai sen tarkoit­ta­ma asia on ilmais­ta­va epä­suo­rasti. On jopa tilantei­ta, jois­sa se on saman tek­stin sisäl­lä kään­net­tävä use­am­mal­la eri tavalla.

    2) Koneille ei voi opet­taa tyyle­jä kuin hyvin rajal­lis­es­ti. Ja tyyli ei tässä tarkoi­ta pelkästään tek­sti­la­jia vaan esimerkik­si sitä, miten paljon kielessä on adjek­ti­ive­ja, adver­be­jä tai vahvike­sano­ja ja ‑etuli­it­teitä (“erit­täin”, “hyvin”, “huip­pu-”, “tosi-”). Esimerkik­si markki­noin­ti­ma­te­ri­aale­ja, lehdis­tötiedot­tei­ta jne. ei voi mon­es­ta muus­ta kielestä kään­tää suomek­si – tek­stin aio­tun viestin säi­lyt­täen – kuin jät­tämäl­lä näitä sano­ja kylmästi suuren määrän pois, kos­ka muuten tek­sti kuu­lostaisi suo­ma­laisen kult­tuurin mit­ta­pu­ul­la kuvot­taval­ta nam­i­nami­posi­ti­ivi­su­udelta. Kone ei voi tehdä tätä, kos­ka samo­ja sano­ja käytetään samoissa tek­steis­sä myös muus­sa kuin ylisanailu­tarkoituk­ses­sa, eikä kone osaa erot­taa, mitkä niiden esi­in­tymistä ovat täl­laisia. Samoin esimerkik­si maail­man­poli­ti­ikas­sa tapah­tu­va simul­taan­i­t­ulkkaus ei ole sanatarkkaa. Siinä sen­suroidaan asioi­ta koko ajan, kos­ka se, mikä on kuuli­joista diplo­maat­tista ja mikä epädiplo­maat­tista, vai­htelee kielestä ja kult­tuurista toiseen.

    Olen itse kir­joit­tanut molem­mista seikoista kir­jaani Mik­si Suo­mi on Suo­mi osios­sa, joka käsit­telee suomen kieltä (s. 46–52).

    Itse pääasi­as­ta voin (kaik­ki osa­puo­let samanaikaises­ti suu­tut­taak­seni) tode­ta, että ter­ve­hdin ilol­la ruotsin kie­len taidon heikken­e­mistä suomenkielis­ten suo­ma­lais­ten kesku­udessa, kos­ka se merk­it­see min­ulle kään­täjänä yhä enem­män töitä.

  55. Big up, Osmo! Har­mit­tavaa, ettet saanut mui­ta vihre­itä taak­sesi. On sääli, ettei seu­raavis­sa vaaleis­sa ole enää yhtään vihreää, jota voisin äänestää, kun kukaan muu ei tun­nu ymmärtävän, mik­si tämä vapaa kieli­v­al­in­ta on tärkeä asia.

  56. Osmo Soin­in­vaara:
    Olen ker­tonut kan­tani ruotsinkie­len opetuk­sen pakol­lisu­u­teen vuosia sit­ten ja esit­tänyt, että se olisi pakolli­nen vain lukiossa.

    Hyvä puhe ja oikea ratkaisu. Aika täpärälle meni tuo kokeilu, voit­ti 93–89. Jos Ode ja Oras Tynkky­nen oli­si­vat äänestäneet toisin, olisi joudut­tu tulos arpo­maan. Mei­dän maas­samme suuret koulu-uud­is­tuk­set on yleen­sä aloitet­tu kokeilul­la ja nyt päästään aloittamaan.
    Olen samaa mieltä, että ruot­si voisi säi­lyä pakol­lise­na lukios­sa. Val­taosa niistä viroista, jois­sa jatkos­sakin on perustel­tua vaa­tia ns. virkamies­ruot­si (esim. tuo­marin virat) ovat sel­l­aisia, jot­ka vaa­ti­vat yliop­pi­laspo­h­jaisen koulu­tuk­sen. Ja jos ei lukios­sa oppin­ut tarpeek­si ruot­sia, voi aina itse lukea lisää.

    1. Jos äänestys olisi men­nyt tasan, olisi äänestet­ty uud­estaan avoimin lipuin. Jos taas tasan, luulen, että puhemiehen kan­ta olisi ratkaisut. (Valiokun­nis­sa arvotaan). En ole var­ma, kos­ka 20 vuo­den aikana niin ei ole käynyt kertaakaan.

  57. Vielä yksi point­ti tähän: vain joil­lain täh­tiop­pi­lail­la koulu­ruot­si riit­tää niin pitkälle että sen poh­jal­ta voisi työl­listyä toim­i­henkilönä ruot­sis­sa ja työsken­nel­lä ruotsissa.

    Koulu­ruot­si ei anna tähän riit­täviä valmiuk­sia vaan tämän lisäk­ti tarvi­taan vuosia kestävää kie­len arkipäiväistä käyt­töä (2–3 v ainakin). Mut­ta tämän jäl­keen sit­ten pär­jää ruot­sis­sa ja kohta­lais­es­ti Nor­jas­sa ja heikosti Tanskassa.

    Joten toki koulu­ruot­si antaa mah­dol­lisuuk­sia mut­ta kos­ka suomes­sa suomenkieliset eivät tarvitse ruot­sia ollenkaan niin kieli­taito ei kehi­ty vaan heikke­nee koulun jäl­keen. Tulok­se­na on ruotsin kie­len taito joka on enem­män yleis­sivistävä kiva pikku lisä kuin ammatil­lista tai sosi­aal­ista nousua mah­dol­lis­ta­va väline.

    Ennen ihmettelin että mik­si suomen­ruot­salaiset eivät halua puhua ruot­sia suo­ma­lais­ten kanssa. Nykyään ymmär­rän heitä parem­min kun olen itse kuun­nel­lut suo­ma­lais­ten puhu­maa ruotsia.

  58. Osmol­la hyvä kir­joi­tus. Itse en innos­tunut ruot­sista, joten en myöskään oppin­ut. Lukios­sa en ottanut mui­ta kieliä ruotsin takia. Sanas­ton alkeet luin, uno­hdin kaiken paris­sa vuodessa, luku­unot­ta­mat­ta kieliop­pisään­töjä ja epäsään­nöl­lisiä muotoja.

    Mut­ta yhteistä his­to­ri­aamme Ruotsin kanssa pitäisi opet­taa alle­vi­ivat­en, monel­la ei siitä näköjään alkeel­lis­in­takaan ideaa. Itäruot­salaisia me olimme, venäläisik­si emme tah­toneet tul­la, kehitimme suo­ma­laisen identiteetin.

  59. Tom­mi Uschanoville kak­si kysymystä:
    1. Jos nor­maal­iä­lyi­nen lap­si nyt aloit­taa perusk­oulun ruotsinopiskelun, mitä arvelet, mon­tako vuot­ta häneltä menee, että hän osaa ruot­sia yhtä hyvin kuin parhaat (ilmaiset) konekääntäjät?

    2. Jos vas­taat x vuot­ta, kuin­ka mon­ta vuot­ta uskot tuon konekään­täjän tehneen kaulaa noina x vuotena.

    Touko Met­ti­nen

  60. Tom­mi Uschanov: Tämä nyt on kyl­lä puppua.

    Silkkaa son­taa se on. Jos sel­l­ais­es­ta kieli­parista kuin espan­ja ja englan­ti kään­nöskoneel­la onnis­tuukin kaiva­maan esi­in hataran sisäl­lön, niin samaa on turha odot­taa kieli­parista venäjä ja suo­mi. Kum­mas­sakin kielessä piisaa sen ver­ran paljon liikku­via muuttujia.

    Tur­is­tille kään­nöste­knolo­gias­ta saat­taa olla apua. Sen varaan ei kuitenkaan pysty kau­pankäyn­tiä tai parisuhdet­ta rakentamaan.

    Mitä tulee pakko­ruot­si­in, niin minus­ta keskustelua kan­nat­taisi käy­dä ensisi­jais­es­ti ruotsin opiskelun käytän­nöl­lis­es­tä hyödyt­tömyy­destä. Sama keskustelu pitäisi käy­dä mm. ran­skas­ta, sak­sas­ta ja ennen kaikkea venäjästä, joka on minus­ta vaikeuten­sa vuok­si turha aine lukioi­hinkin. Mik­si opiskel­la sel­l­aista, jol­la ei ole hyötyarvoa? 

    Armol­lisem­min suh­taudun espan­jaan ja englan­ti­in. Jälkim­mäistä pitäisi pän­tätä niin maan vim­ma­tusti, kos­ka sitä tarvi­taan jo duu­nar­i­am­mateis­sakin, ja espan­ja taas on englan­nin osaa­jalle niin help­poa, että sitä voi oikeasti oppia varsin nopeasti sen ver­ran, että esimerkik­si sanomale­htien lukem­i­nen sujuu.

    Tuos­sa vielä val­is­tusvideo aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=1trJWHYEndM

  61. Touko Met­ti­nen: Tom­mi Uschanoville kak­si kysymystä:
    1. Jos nor­maal­iä­lyi­nen lap­si nyt aloit­taa perusk­oulun ruotsinopiskelun, mitä arvelet, mon­tako vuot­ta häneltä menee, että hän osaa ruot­sia yhtä hyvin kuin parhaat (ilmaiset) konekääntäjät? 

    Vas­taus vai­htelee välil­lä 0,5 — ääretön.

    Mik­si? Kos­ka tässä on yksilö­ta­sol­la val­tavasti hajon­taa. Olen esimerkik­si itse nor­maal­iä­lyi­nen: sen ker­ran kun mit­tautin älykkyysosamääräni, se oli jotain 115. Mut­ta kielet ovat olleet läpi­hu­u­to­jut­tu. Lukios­sa en voin­ut osal­lis­tua kiel­ten luokkahuo­neopetuk­seen kuin osan aikaa, jot­ta en olisi nolan­nut kieli­taidol­lani pait­si mui­ta oppi­lai­ta, myös ope­tushar­joit­telus­sa ollei­ta yliopis­ton kiel­tenopet­ta­jaopiske­li­joi­ta. Matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­lis­es­ti olen sen sijaan täy­del­lisen lah­ja­ton: en kir­joit­tanut koko matem­ati­ikkaa yo-kir­joituk­sis­sa, kos­ka olisin saanut lyhyestä matikas­ta kuukausien pon­nis­telul­la A:n tai B:n. Joku toinen, suureel­la mitat­tuna yhtä älykäs ihmi­nen taas on matemaat­tis­es­ti yhtä lah­jakas kuin minä kielis­sä, jot­ka hänelle ovat yhtä kauheaa tuskaa kuin matem­ati­ik­ka minulle.

    (Google kään­tää kysymyk­sesi: “Om nor­maal­iä­lyi­nen barn nu bör­jar grund­skolan sven­s­ka stu­di­en, vad tror du, hur mån­ga år han skulle, att han inte kan tala sven­s­ka samt de bäs­ta (gratis) mask­inöver­sättare?” Tämä on hyvä esimerk­ki siitä, mitä tarkoitin yllä. Suomen kie­len ilmaus yhtä hyvin kuin tarkoit­taa kah­ta aivan eri asi­aa, joista kone on veikan­nut sitä väärää.)

    2. Jos vas­taatx vuot­ta, kuin­ka mon­ta vuot­ta uskot tuon konekään­täjän tehneen kaulaa noina x vuotena. 

    Viit­taan kysymyk­seen 1 anta­maani vastaukseen.

  62. jok­eri:
    Miet­tikää, mikä määrä inhimil­listä pääo­maa ja työ­tun­te­ja Suomes­sa tuh­lataan yleiseen asevelvol­lisu­u­teen ja ruotsin kie­len opiskelu­un. Tämä aika voitaisi­in käyt­tää paljon parem­min. Suomen isä­na­maal­lisimpia nuo­ria ovat aseis­takieltäy­tyjät, jot­ka eivät kir­joi­ta ruot­sia. Vain heil­lä on visio suo­ma­lais­nuorten ajankäytön tehostamisesta.

    Kääriäisen sukupolvi on laitet­ta­va naftaliiniin. 

    Mah­datko ehkä olla trolli? 😉

    Olet­taisin, että kaik­ki oppimi­nen, mukaan­lukien maan­puo­lus­tuk­seen liit­tyvät taidot, kuten myös kieli­taito, on ihmiselle hyväk­si, sil­lä se avaa ihmiselle parem­mat mah­dol­lisu­udet selviytymiseen.

    Jostain syys­tä monia tähän kysymyk­seen liit­tyviä kir­joituk­sia lukies­sa (ja puheen­vuoro­ja kuun­nel­lessa) tulee mieleeni seit­semän vel­jestä karkaa­mas­sa lukkarin tuvan (koulun) penkiltä!

    Sinän­sä en osaa sanoa olisinko itse ns. pakko­ruotsin puoles­ta vai sitä vas­taan. Ei tuo ruot­si nyt niin vaikeaa ole oppia, jos siihen edes hiukan välit­tää sat­sa­ta! Pakol­lista kasvis­ruokapäivää silti vas­tus­tan, sil­lä sen sattues­sa iltapäivisin aina huikoo …

    Sopii miet­tiä mitä poikamies tekee Helsingin/Maarianhaminen/Tammisaaren/Tukholman yms. kahvi­las­sa, kun naa­puripöytään aset­tuu istu­maan englan­tia taita­m­a­ton, unelmien nainen, ummikko­ruot­salainen, kysyvin/kaihoisin katsein?

    Tule­vaisu­us on osaajien …

  63. Kumoan tässä väit­teitä pois pakko­ruotsin puolesta:

    “Ruotsin ope­tus on yleissivistävää.”
    Mikä tahansa ope­tus on yleis­sivistävää joten on parem­pi opet­taa jotain vielä enem­män yleissivistävämpää.

    “Suo­mi on kak­sikieli­nen maa, joten ruot­sia on pakko opet­taa koulussa.”
    Suomen kak­sikielisyys on puh­taasti lak­isääteinen kysymys joka ei nojaa mihinkään loogiseen argu­ment­ti­in vaan puh­taasti Suomen his­to­ri­aan ajal­ta jol­loin Suo­mi oli vielä osa Ruot­sia. Nyky­isin Suomen kansalai­sista vain 4,5% puhuu äidinkie­lenään ruot­sia, ja vain mur­to-osa tuos­ta ei osaa lainkaan suomea. Täl­lä perustein voidaan hel­posti tode­ta että käytän­nössä Suo­mi on yksikieli­nen, tai muuten samal­la logi­ikalla olisi mielekkääm­pää kut­sua Suomea satakielisek­si. Viralli­nen kak­sikielisyyskään ei myöskään velvoita molem­pi­en kiel­ten pakko-opet­tamiseen kaikille. Se ei itseasi­as­sa velvoita yhtään mihinkään, sil­lä lain­säädän­tö ei voi olla peruste itselleen. Huonoksi/vanhentuneeksi todet­tua lain­säädän­töä voi ja kuu­luukin muuttaa.

    “Kiel­ten osaamis­es­ta on aina hyötyä.”
    Kiel­ten osaamis­es­ta ei sinän­sä ole hait­taa mut­ta pakolli­nen kie­lenopiskelu tulisi olla vain oikeasti oikeasti tarpeel­lisen, muut joutuu valin­naisek­si. Pakol­la ei ainakaan innos­te­ta ketään opiskele­maan ruotsia.

    “Ruot­si on Suomen suurin kaup­pakump­pani, joten Ruot­si on tärkeä bisneskieli.”
    Maail­man viralli­nen bisne­skieli on englan­ti, ja sivistyneinä ihmis­inä myös ruot­salaiset osaa­vat hyvin englan­tia, joten ruotsin osaami­nen ei ole kau­pankäyn­nin kannal­ta mitenkään tärkeää. MEi­dän poli­itikotkin käyt­tävät englan­tia Ruotsissa.

    “Ruotsin kie­len osaami­nen aut­taa muiden kiel­ten opiskelussa.”
    Ei sen enem­pää kuin minkään muunkaan kie­len osaami­nen, ja ruotsin ollessa viralli­nen kieli Suomen lisäk­si vain naa­puris­samme Ruot­sis­sa voidaan jo pelkkiä eri maid­en asukas­määriä ver­taile­mal­la tode­ta että ruotsin kie­len opet­ta­mi­nen pakol­la on täysin turhaa, (haitallista itseasi­as­sa, mikäli tätä mitataan mil­lään objek­ti­is­es­ti määritet­täväl­lä mittarilla)

    “Minä pidin koulus­sa ruotsin opiskelusta.”
    Se on muka­va kuul­la. Tämä ei kuitenkaan ole ratio­naa­li­nen argu­ment­ti pakko­ruotsin puoles­ta, vaan oma henkilöko­htainen koke­muk­sesi kie­len opiskelusta.

    “Jos puhumme pakko­ruot­sista niin mik­semme samal­la puhuisi pakko­matem­ati­ikas­ta tai pakkosuomesta?”
    Matem­ati­ikan pakko-opet­ta­mi­nen on perustel­tua sil­lä matem­ati­ik­ka on uni­ver­saali kieli. Suomea Suomes­sa puhuu yli 95% väestöstä, joten sen opet­ta­mi­nen pakol­la on pelkästään loogista.

    “Opete­taan­han myös kuvaa­mataitoa ja musi­ikkia pakol­la eikä niitäkään tarvitse mihinkään, joten mik­sei ruot­si­akin voitaisi?”
    Yksi virhe ei oikeu­ta toista. Loogi­nen läh­estymistapa tuo­hon kysymyk­seen on että onko musi­ikin tai kuvaa­mataidon pakko-opet­ta­mi­nen kannattavaa.

    “Ruotsin viralli­nen ase­ma kuu­luu säi­lyt­tää Suomen his­to­ri­an vuok­si, olim­me­han me joskus Ruotsin val­lan alaisia.”
    His­to­ri­aan vetoami­nen ei koskaan ole pätevä argumentti.

    “Ruotsin kieli­hän saat­taisi kado­ta Suomes­ta kokon­aan mikäli sen pakko-opet­ta­mi­nen lopetettaisiin.”
    Per­in­teisi­in vetoami­nen ei ole pätevä argu­ment­ti. Kie­len keinotekoinen ylläpitämi­nen ei ole kan­nat­tavaa. Mikäli kieli ei pysy oma­l­la pain­ol­laan elin­voimaise­na on se turha, ja sen ylläpitämis­es­tä aiheutu­vat kus­tan­nuk­set pelkkiä haittoja.

    “Jos kukaan ei enää osaisi tääl­lä ruot­sia, niin miten ruotsinkieliset sit­ten pysty­i­sivät kom­mu­nikoimaan suo­ma­lais­ten kanssa?”
    Opet­tele­mal­la suomea. (minkä onnek­si suurin osa heistä osaa jo.) On loogista että vähem­mistö pyrkii mah­dol­lisuuk­sien mukaan mukau­tu­maan enem­mistön tarpeisi­in mikäli halu­aa tul­la tämän kanssa toimeen, ei toisinpäin.

    TS: Ruotsinkieliset oppi­laat eivät osaakaan ruotsia?
    http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194843984744/artikkeli/ts+ruotsinkieliset+oppilaat+eivat+osaakaan+ruotsia+jaavat+opinnoissa+jalkeen.html

    En nyt jak­sa tuo­da tässä esille saamelaisia..

  64. Kielikep­po­nen: Niin. Onko Suomen kielilain­säädän­tö tut­tu? Suomen viral­liset kielet ovat suo­mi ja ruot­si, tosin perus­tus­lais­sa on joku has­su “kansalliskielet”-viritys, mut­ta kun joku asia on lail­la säädet­ty, niin se on virallinen. 

    Osmo tote­si vain viit­taa­mat­ta viral­lisi­in kieli­in että äidinkielel­lä asioin­ti on peru­soikeus. On niitä muitakin äidinkieliä Suomes­sa kuin ne viral­liset, usko pois. Ehkä olisi ollut vähem­män ylevää sanoa että suomek­si tai ruot­sik­si asioimi­nen on Suomes­sa peru­soikeus, pait­si Ahvenanmaalla.

  65. Onko tämä ns. “pakko­ruot­si” jokin perusk­oulun (väestön tas­apäistämispyrkimyk­seen liit­tyvä) ongelma? 

    Luulisin, että monipuoli­sista taidoista, ml. kieli­taito (ruot­si yht­enä kielistä), on kaikille yleen­sä jotakin hyö­tyä. Tämä keskustelu tuo mieleeni lähin­nä seit­semän vel­jestä karkaa­mas­sa lukkarin tuvan penkiltä. Tänä päivänä siinä aut­ta­mi­nen lie­nee vahin­gol­lisem­paa kuin pyrkimi­nen opiskelu­mo­ti­vaa­tion parantamiseen.

    Ei oppi ojaan kaa­da. Se antaa mah­dol­lisuuk­sia. Tule­vaisu­us on moni­taitois­t­en osaajien!

  66. Yksi lisä­naula pakol­lisen ruotsin opiskelun arkku­un on se fak­ta, että suo­ma­lai­sista nuorista ja lap­sista yhä suurem­mal­la osal­la äidinkieli ei ole suo­mi (tai ruot­si) tai jos he ovat kak­sikielisiä, toinen kieli on “ei-koti­mainen”. Heille koulunkäyn­ti ei-täysin-äidinkielel­lä ja päälle ylimääräi­nen pakolli­nen kieli on raskas­ta työtä, virkamies­ruot­si mukaanlukien.

  67. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos äänestys olisi men­nyt tasan, olisi äänestet­ty uud­estaan avoimin lipuin. Jos taas tasan, luulen, että puhemiehen kan­ta olisi ratkaisut. (Valiokun­nis­sa arvotaan). En ole var­ma, kos­ka 20 vuo­den aikana niin ei ole käynyt kertaakaan.

    Täy­sis­tun­nos­sa puhemies ei osal­lis­tu asioiden käsit­te­lyyn eikä ääneestä.

    1. Olet oike­as­sa. Eduskun­nan kan­nan ratkaisee arpa. Olisi mie­lenki­in­toista nähdä, jos eduskun­ta päät­täisi sodas­ta ja rauhas­ta arval­la. Huumei­den käytön ran­gais­tavu­ud­es­ta on aikanaan päätet­ty arval­la. Tosin arvon­ta taisi olla valiokunnassa.

  68. Olisi hienoa, jos saisi tietää, mik­si pakko­ruot­sia puolustetaan. 

    En usko, että julkiset seli­tyk­set on aito­ja, kos­ka ne ovat niin huono­ja, että nor­maal­iä­lyi­nen ja argu­men­toimaan tot­tunut ei niiden kaut­ta päädy pakko­ruotsin puo­lus­ta­jak­si. Ja vielä pitää ottaa huomioon, että pakko­ruotsin vas­tus­t­a­mi­nen puolestaan perus­tuu suureen määrään kohtu­ullisia, hyviä ja jopa loogis­es­ti aukot­to­mia argu­ment­te­ja. Eduskun­nas­sa on aidosti type­r­iä ja laisko­ja ihmisiä, mut­ta var­masti ei enemmistöä.

    Onko, Osmo, ajatuk­sia, mikä ohit­taa sun ja muiden skarp­pi­en vas­tus­ta­jien järkevän argumentoinnin?

    Itse on tul­lut täl­laisia mieleen:
    ‑kon­ser­vati­ivi­su­us eli muu­tok­sen vas­tus­t­a­mi­nen ‑impi­vaar­alaisu­us eli kan­sain­välistymisen pelko
    -“mitä muut meistä ajat­telee”, etenkin ruot­salaiset ja muut skandinaavit
    ‑suomen­ruot­salainen raha ja pelko sen isän­maal­lisu­u­den heikkenemisestä

  69. Sakke: Mah­datko ehkä olla trolli? 

    Olet­taisin, että kaik­ki oppimi­nen, mukaan­lukien maan­puo­lus­tuk­seen liit­tyvät taidot, kuten myös kieli­taito, on ihmiselle hyväk­si, sil­lä se avaa ihmiselle parem­mat mah­dol­lisu­udet selviytymiseen.

    Jostain syys­tä monia tähän kysymyk­seen liit­tyviä kir­joituk­sia lukies­sa (ja puheen­vuoro­ja kuun­nel­lessa) tulee mieleeni seit­semän vel­jestä karkaa­mas­sa lukkarin tuvan (koulun) penkiltä!

    Asevelvol­lisu­ut­ta puo­lus­te­taan upseeris­tossa, kos­ka se tuo töitä upseereille.Puolustusvoimat puo­lus­ta­vat puo­lus­tusvoimia. Poli­itikot puo­lus­ta­vat sitä, kos­ka se tuo töitä maaseudulle. Ruotsin kieleen käyte­tyn ajan voisi käyt­tää vaik­ka matem­ati­ikan ja englan­nin opiskeluun.

  70. Osmo Soin­in­vaara:
    Olet oike­as­sa. Eduskun­nan kan­nan ratkaisee arpa. Olisi mie­lenki­in­toista nähdä, jos eduskun­ta päät­täisi sodas­ta ja rauhas­ta arval­la. Huumei­den käytön ran­gais­tavu­ud­es­ta on aikanaan päätet­ty arval­la. Tosin arvon­ta taisi olla valiokunnassa.

    sanon vain miten pitäisi olla. puheen­jo­hta­jan ääni tasati­lanteis­sa ratkaisee asian.

  71. Tom­mi Uschanov: Itse pääasi­as­ta voin (kaik­ki osa­puo­let samanaikaises­ti suu­tut­taak­seni) tode­ta, että ter­ve­hdin ilol­la ruotsin kie­len taidon heikken­e­mistä suomenkielis­ten suo­ma­lais­ten keskuudessa,

    Tässä saatat joutua pet­tymään ja kil­pailu­ti­lanteesi tiukke­nee, kos­ka ruotsin opiskelun ollessa vapaae­htoista opiske­li­jaryh­mis­sä on vähem­män häir­iötek­i­jöitä ja ne, jot­ka opiskel­e­vat ruot­sia, oppi­vat sitä paremmin.

    Ne, jot­ka eivät pakko­ruot­si­jär­jestelmässä ole halun­neet oppia, ja jot­ka sik­si käyt­tävät oppituntin­sa lähin­nä muiden häir­it­semiseen, eivät ole tähänkään asti kil­pailleet kanssasi käännöstyömarkkinoilla.

  72. Sakke: Sopii miet­tiä mitä poikamies tekee Helsingin/Maarianhaminen/Tammisaaren/Tukholman yms. kahvi­las­sa, kun naa­puripöytään aset­tuu istu­maan englan­tia taita­m­a­ton, unelmien nainen, ummikko­ruot­salainen, kysyvin/kaihoisin katsein?

    Hänet viedään Tam­misaaren sairaalaan, kos­ka todel­lisu­u­den­ta­ju on vakavasti häiri­in­tynyt. Englan­tia osaa­mat­to­mia ummikko­ruot­salaisia ei käytän­nössä löy­dy, kai­hoisin kat­sein tai ilman. Iskuyri­tys pakko­ruotsin poh­jal­ta on tuhoon tuomit­tu yritys.

  73. Halu­aisin tähän keskustelu­un lisätä sen, että puheet venäjän kie­len “kokeiluista” itära­jal­la ovat puh­das­ta sumu­tus­ta. Jos täl­lainen kokeilu jär­jestet­täisi­in, se ei var­masti saavut­taisi kovinkaan suur­ta men­estys­tä. Syitä on useita.

    1. Ruot­si on ger­maanise­na kie­lenä oikeasti helpom­pi oppia kuin Venäjä, kos­ka käytän­nössä kaik­ki opiskel­e­vat ainakin yhtä tois­takin ger­maanista kieltä. Vai­h­toe­htoinen venäjä houkut­taisi vain hyvin rajal­lista, valmi­ik­si motivoitunut­ta joukkoa. Mik­si ihmeessä ruot­sille vai­h­toe­htoinen kieli ei saisi olla sak­sa tai espan­ja? (No sik­si, että “kokeilu­jen” tarkoi­tus on vain viivyt­tää ja epäon­nis­tuneina tar­jo­ta raa­ka-ainet­ta uuteen pakko­ruot­sia puo­lus­tel­e­vaan hölynpölyyn.)

    2. Yliop­pi­laskoe kan­nus­taa val­it­se­maan “help­po­ja” ainei­ta niin kielis­sä kuin reaalis­sakin, eivätkä nuoret ole niin tyh­miä että eivät tak­tikoisi. Vai kek­si­ikö joku uskot­tavam­man seli­tyk­sen, mik­si ter­veysti­eto (2 kurssia) on kak­si ker­taa suosi­tumpi reaali­aine kuin his­to­ria (6 kurssia)? (Link­ki graafi­in nim­imerkkiäni klikkaamalla.)

    Ruotsin kor­vaa­van venäjän val­it­se­va luki­o­lainen käytän­nössä ampuisi itseään jalka­an, jos kir­joit­taisi kie­len, jon­ka moni todel­lisu­udessa kak­sikieli­nen kir­joit­taa vier­aana kie­lenä nos­taen samal­la parhaiden arvosano­jen pis­ter­a­jat korkealle. (Ilmiö on hyvin tun­net­tu ainakin ran­skan kielessä, ja siitä kir­joite­taan lehdis­sä melkein joka kevät.) Yliop­pi­lasko­keessa olisi paljon kor­jat­tavaa muutenkin, mut­ta se on toinen asiakokonaisuus.

    3. Mikäli kokeilu­un ei sisäl­ty­isi myös vapau­tus virkamies­ruot­sista korkea-asteel­la, olisi se kir­jaimel­lis­es­ti yksi tyhjän kanssa. (Tai no, onhan sekin kurssi lusit­tu läpi monis­sa tapauk­sis­sa aivan nol­lata­son tiedoil­la ja taidoilla.)

    Oma näke­myk­seni muuten on, että jokaisen tulisi opiskel­la koulus­sa vähin­tään kah­ta vapaavali­naista vieras­ta kieltä, englan­tia ja jotakin muu­ta. Se voisi mon­en kohdal­la ihan hyvin olla ruot­si niin kuin nykyäänkin. Min­ul­la se olisi ollut sak­sa, joka jäi kol­man­te­na vier­aana kie­lenäni selvästi heikoimmaksi.

    Suo­ma­lainen poli­itikko on tietysti keskimäärin niin tyh­mä ja lyhyt­näköi­nen, että hän ennem­min lehmänkaupoin viivyt­tää maan kieli­v­aran­non ter­ve­htymistä vielä kymme­nen vuot­ta kuin luop­uu nykysys­teemistä, jolle ei ole yhtä ain­ut­ta järkevää eikä oikeu­den­mukaista perustet­ta. Tämä nykyi­nen nuori­in (jot­ka ihan sat­tumal­ta ovat muuten äänioikeudet­to­mia) kohdis­tu­va kiu­san­teko on täysin tarpee­ton pal­lo jalka­an sekä näille yksilöille että maan kan­sain­väliselle kaupalle.

  74. Suo­mi on tasa-arvoinen, monikult­tuurisu­u­teen suo­peasti suh­tau­tu­va ja ennen kaikkea suvait­se­vainen maa. Suomen kie­len lisäk­si tääl­lä kuulee puhut­ta­van lukuisil­la vähem­mistökielil­lä, kuten esimerkik­si ruotsin, venäjän, viron, englan­nin, soma­lin ja ara­bi­an kielil­lä. Äidinkielestä riip­pumat­ta meitä kaikkia yhdis­tää kuitenkin yksi yhteinen kieli ja se on suomen kieli. Muut kielet tule­vat sen jäl­keen tasa-arvoisi­na rin­ta rin­nan, eikä mitään niistä pidä nos­taa tois­t­en­sa edelle. Min­un mielestäni olemme koko ajan lähempänä aikaa, jos­sa itse kukin voi pitää toise­na koti­maise­na kie­lenään sitä mikä omim­mal­ta tuntuu.

  75. Tom­mi Uschanoville — ja muillekin asi­as­ta kiin­nos­tuneille. Kiitos, että vas­t­a­sit paneutuen ja fiksusti. 

    Minus­ta konekään­nös kysymyk­ses­täni oli oikein hyvä — ja myös se virhe, jon­ka kone teki, oli mielenkiintoinen. 

    Uskaltaisin kuitenkin väit­tää, että arviosi siitä, että puoli vuot­ta ruot­sia perusk­oulus­sa opiskel­lut osaisi tehdä tuos­ta lauseesta parem­man kään­nök­sen perus­tuu toiveajatteluun. 

    Mut­ta sivuu­tit mielestäni kakkoskysymyk­seni turhan hel­posti: konekään­nös oppii ihan perkuleesti ja se ei unohda.

    Epäilen, että sin­ul­la on tämä aja­tusvirhe: ajat­telet kään­täjän työtä, vivahteikas­ta kieltä ja täs­mäl­listä kään­nöstä. Minä tarkoi­tan sitä kieli­taitoa, joka saavute­taan pakol­lisel­la ruotsin opiskelul­la ja niitä tilantei­ta, joista sil­lä kieli­taidol­la pitäisi selvitä.

    Touko “jag har ond i gurkan” Mettinen

  76. Tom­mi Uschanov: Tämä nyt on kyl­lä puppua.

    Olen toimin­ut kään­täjänä viitisen­toista vuot­ta, jos­ta ajas­ta jälkipuoliskon pää­toimis­es­ti. Tietokoneavusteisu­us on moninker­tais­tanut kään­nöstyön tuot­tavu­u­den siitä mitä se oli kir­joi­tuskoneaikana, eikä kukaan asi­atek­stin kään­täjä enää nykyään työsken­tele ilman pitkälle kehit­tyneitä erikoistyökalu­ja. Mut­ta lisä­paran­nusten mah­dol­lisuuk­sil­la on melko selkeinä erot­tuvat ylära­jansa, jot­ka alka­vat tätä nykyä jo tul­la vas­taan. Mainit­sen esimerki­no­mais­es­ti kak­si asi­aa, jois­sa kään­nöskoneet eivät muis­sa suhteis­sa huikeas­ta kehi­tyk­ses­tään huoli­mat­ta tajua juuri mitään:

    1) Eri kiel­ten semant­tiset jär­jestelmät poikkea­vat toi­sis­taan: käsit­tei­den rajat aset­tuvat eri kielis­sä eri paikkoi­hin. Esimerkik­si niinkin arkisel­la ja yleisel­lä suomen kie­len sanal­la kuin kokon­aisu­us ei monis­sa kielis­sä ole mitään yhtä help­poa “pääkään­nös­vastinet­ta” (eräänä poikkeuk­se­na ruot­si). Niin­pä sana on kon­tek­stista riip­puen kään­net­tävä viidel­lä tai kymmenel­lä eri sanal­la tai sen tarkoit­ta­ma asia on ilmais­ta­va epä­suo­rasti. On jopa tilantei­ta, jois­sa se on saman tek­stin sisäl­lä kään­net­tävä use­am­mal­la eri tavalla.

    2) Koneille ei voi opet­taa tyyle­jä kuin hyvin rajal­lis­es­ti. Ja tyyli ei tässä tarkoi­ta pelkästään tek­sti­la­jia vaan esimerkik­si sitä, miten paljon kielessä on adjek­ti­ive­ja, adver­be­jä tai vahvike­sano­ja ja ‑etuli­it­teitä (“erit­täin”, “hyvin”, “huip­pu-“, “tosi-“). Esimerkik­si markki­noin­ti­ma­te­ri­aale­ja, lehdis­tötiedot­tei­ta jne. ei voi mon­es­ta muus­ta kielestä kään­tää suomek­si – tek­stin aio­tun viestin säi­lyt­täen – kuin jät­tämäl­lä näitä sano­ja kylmästi suuren määrän pois, kos­ka muuten tek­sti kuu­lostaisi suo­ma­laisen kult­tuurin mit­ta­pu­ul­la kuvot­taval­ta nam­i­nami­posi­ti­ivi­su­udelta. Kone ei voi tehdä tätä, kos­ka samo­ja sano­ja käytetään samoissa tek­steis­sä myös muus­sa kuin ylisanailu­tarkoituk­ses­sa, eikä kone osaa erot­taa, mitkä niiden esi­in­tymistä ovat täl­laisia. Samoin esimerkik­si maail­man­poli­ti­ikas­sa tapah­tu­va simul­taan­i­t­ulkkaus ei ole sanatarkkaa. Siinä sen­suroidaan asioi­ta koko ajan, kos­ka se, mikä on kuuli­joista diplo­maat­tista ja mikä epädiplo­maat­tista, vai­htelee kielestä ja kult­tuurista toiseen.

    Olen itse kir­joit­tanut molem­mista seikoista kir­jaani Mik­si Suo­mi on Suo­mi osios­sa, joka käsit­telee suomen kieltä (s. 46–52).

    Itse pääasi­as­ta voin (kaik­ki osa­puo­let samanaikaises­ti suu­tut­taak­seni) tode­ta, että ter­ve­hdin ilol­la ruotsin kie­len taidon heikken­e­mistä suomenkielis­ten suo­ma­lais­ten kesku­udessa, kos­ka se merk­it­see min­ulle kään­täjänä yhä enem­män töitä.

    En ottanut kan­taa siihen kään­tääkö kone täl­lä het­kel­lä tek­stiä täy­del­lis­es­ti eri tyyli­seikat huomioon ottaen. Sen sijaan kir­joitin suju­vas­ta kään­nök­ses­tä, jon­ka uskon ole­van tot­ta lähi­t­ule­vaisu­udessa. Min­ulle kieli on ensi­jais­es­ti kom­mu­nikaa­tion väline: riit­tää, että tulee ymmär­re­tyk­si. Voi olla, että olen väärässä. Aika näyttää.

  77. JO NYT Venäjän rajal­la olevil­la kun­nil­la on mah­dol­lisu­us ja rahoi­tus tar­jo­ta peru­sopetuk­ses­sa venäjää! Mik­si he eivät tee sitä?? Se on se kysmys..HE VOIVAT TEHDÄ SEN JO NYT..mikään muu oppi­aine ei sitä täl­läkään het­kel­lä estä!

    Minkälaisen kuvan se lähet­täisi Euroopalle ja Venäjän Putinille, jos tämän valin­naisu­u­den tien sijaan lähet­täisinki­in lait­ta­maan rajal­la ole­vi­in koului­hin pakolli­nen venäjä?? Vaik­ka se EI OLE mei­dän kansalliskielemme..Haluammeko siis ollakin Venäläisiä? Halu­a­vatko perus­suo­ma­laiset tehdä meistä seu­raavak­si Venäläisiä? Put­nin kanssa ei ehkä sovi alkaa leikkimään..jos kouluis­sa ale­taankin nyt kokeilu­muo­tois­es­ti opiskele­maan PAKKO venäjää, saa ehkä Putin tästä ideaa, että hei, ehkä tota rajaa sopisi vähän siirtää! Ehkä Putin ottaa mei­dät vielä huostaansa, sit­ten meil­lä ei ole enää kielikiistoja..koska tääl­lä puhutaan tasan yhtä kieltä ja se ei ole suomi!

    Kuin­ka hienoa se olisi jos rajaseudun kouluis­sa olisi tar­jol­la suomen ja ruotsin lisäk­si vapaae­htoisu­u­den poh­jal­ta venäjän kieli. Sil­loin nämä lapset eivät vain olisi tasaver­taises­sa vaan yliv­er­taises­sa ase­mas­sa pär­jätä elämässään mon­es­sa eri Suomen kolka­s­sa. Niin kotiseudul­laan valt­ti­na venäjä mut­ta myös työn ja opiskelu­jen perässä muut­to pk seudulle olisi tasaver­tais­es­ti muit­ten suo­ma­lais­ten kanssa mah­dol­lista. Mut­ta aini­in, eihän Suo­ma­lainen lap­si voi oppia kuin korkein­taan yhden kielen..unohdin!

  78. “Olisi hienoa, jos saisi tietää, mik­si pakko­ruot­sia puolustetaan.” 

    Tälle on usei­ta aito­ja syitä, kuten se, että RKP menet­tää merk­i­tyk­sen­sä, jos ei ole enää pakko­ruot­sia, jota puo­lus­taa eduskun­nas­sa. Tämä tarkoit­taisi suo­raan ja välil­lis­es­ti huo­mat­tavaa määrää työ­paikko­ja, jot­ka menetetään puolueen kadotessa.

    Sit­ten on ole­mas­sa tun­neti­la-syy, kun on laps­es­ta asti ker­rot­tu, että Suo­mi on kak­sikieli­nen maa(mitä se tosi­asi­as­sa ei ole), niin ei kyetä kohtaa­maan todellisuutta.

    Sit­ten on ide­ologi­nen syy, eli ei halu­ta, että ruot­sia puhu­va väestö sulau­tuu val­taväestöön, mikä väistämät­tä nopeu­tu­isi, mikäli keinotekoisen kak­sikielisyy­den rak­en­teet pure­taan. Tämä älyt­ti­in jo 60-luvul­la. Ruotsinkielisen on pakko opiskel­la suomea, mut­ta suomenkielisen ei ole tarvet­ta opiskel­la ruot­sia, hän voisi käyt­tää ajan vaik­ka johonkin maail­man kieleen tai matem­ati­ikkaan. Pakko­ruot­sil­la siis estetään se, ettei aikaa käytetä johonkin hyödyl­liseen, mikä loisi kil­pailue­t­ua opiskelumaail­mas­sa, mikä taas vaikut­taisi siihen, mihin koulu­un kak­sikielis­ten per­hei­den lap­sia sijoite­taan, mikä taas vaikut­taa siihen omak­suuko lap­si val­taväestön vai vähem­mistön identiteetin.

    Nämä ylläol­e­vat pätevät siis vain ankkalam­pelaisi­in. Muil­la asia liit­tyy enem­män alem­muu­den tun­teeseen, jota kor­jataan ruot­salaisu­us-iden­ti­teetin kaut­ta tai henkilön vasem­mis­to­laisu­u­teen, jos­sa suomen kieli nähdään kansal­lis­mielisenä eli oikeis­to­laise­na, jol­loin ruot­si toimii sen luon­nol­lise­na vas­tavoimana. Kak­sikieli­nen Suo­mi nähdään vasem­mis­to­laisem­pana kuin yksikielinen. 

    Nuo­ril­la naisil­la pakko­ruotsin kan­na­tus voi liit­tyä siihen, että ei halu­ta myön­tää itselle, että kova panos­t­a­mi­nen ja onnis­tu­misen tun­teet saat­toi­vat men­nä kankku­lan kaivoon. Innokas etu­penkin viit­taa­ja, olikin pöljästi, joka uskoi ruotsin ole­van “vält­tämätön” pääkaupunkiseudun työelämässä kun opet­ta­ja niin kertoi.

    1. Kan­nat­taa noista pois­sa olleista kat­soa, kuin­ka moni oli läs­nä puoli min­u­ut­tia myöhem­min, kun äänestet­ti­in Pauli Kiu­run pnnesta.

  79. Osmo,

    Aanes­ta se aly­ton pakko­ruot­si pois lahihistoriasta.

    Tarkea kieli mut­ta ei pakolla.

    t. Mikko

  80. Kun uusi provasti lähet­ti nimis­miehen kaut­ta Jukolan pojille san­na, etä ei hän enää heiltä luu­taitoa vaa­di, silä “ei ole tuo­hes­ta takik­si”, niin pian alkoi Impi­vaaran tuvas­sa anakra pänttääminen.

  81. Ruotsin opiskelu on täysin jär­jetön­tä eivätkä sille aset­tut tavoit­teet toteudu mitenkään. Mitä järkeä on uhra­ta näin paljon resursse­ja asi­aan, joka ei selvästikään yllä tavoitteisiin? 

    Kyl­lä tässä on taas y ksi esimerk­ki siitä, kuin­ka surkeasti poli­itikot pystyvät hoita­m­maan yhteisiä asioi­ta. Näin yksik­er­taista asi­aa ei olla saatu kun­toon vaik­ka jokaiselle, joka ei ole aivann täy­delli­nen idioot­ti pitäisi olla selvää että Ruotsin tankkaami­nen toise­na kie­lenä on puh­das­ta oppi­laiden kiusaamista ja samaan aikaan hait­taa maan kilpailukykyä.

    En ymmär­rä miten poli­itikko voi samaan aikaan vakaval­la naa­mal­la puhua kan­sain­välistymisetä ja ruotsin pakol­lis­es­ta opiskelus­ta. Voi elämän kevät, tuo­han on täy­delli­nen älylli­nen umpiperä!

  82. Konekään­nök­sis­sä ainakin itsel­leni huo­mat­tavasti rel­e­vantim­paa kuin miten ruot­si kään­tyy suomek­si (huonos­ti) on miten se kään­tyy englan­niksi (parem­min). Luulen että jo 7. luokalla oppi­laat osaa­vat englan­tia niin hyvin että ymmärtäi­sivät googlen kään­nöstä parem­min kuin ruotsinkielistä alkutek­stiä koulu-uran jälkeen.

    Tämä on muuten oikeasti rel­e­vant­tia jo nykyään. Esimerkik­si suuri osa ran­skalai­sista asioi googlekään­täjän avul­la englan­ninkieli­sis­sä net­tikaupois­sa, ilmeis­es­ti kos­ka he eivät ole oppi­neet koulus­sa englan­tia. Ran­skas­sa­han englan­nin osaa­mat­to­muus on poli­itikko­jen ide­ologi­nen val­in­ta, kuten pakko­ruot­si Suomes­sa. Ruot­salaiset sen sijaan asioi­vat englanniksi.

    Ihmis­ten lahjois­sa on kielis­sä tosi­aan eroa. Jostain syys­tä tuo­ta ruot­si helpot­taa kiel­tenop­pimista argu­ment­tia ei koskaan ajatel­la niiden kaut­ta, jot­ka joutu­vat kiel­tenopiskelu­un panos­ta­maan nor­maalia enemmän. 

    Heil­lä se nimen omaan on pois muista kielistä. Jos ei muus­ta syys­tä niin siitä että ei taa­tusti ole moti­vaa­tio­ta opiskel­la täysin turhaan uut­ta kieltä. Kielis­sä lahjot­tomat ovat sen 7 luokalle men­nessä jo huo­man­neet, joten he tietävät jo aloit­taes­saan ettei heil­lä ole mitään mah­dol­lisu­ut­ta oppia kieltä koulus­sa käyt­tökelpoiselle tasolle.

  83. Pakko­ruot­sikeskustelun var­jos­sa Suomes­sa valmis­tuu jatku­vasti yliop­pi­lai­ta, joiden kieli­taito (ja ylipään­sä osaami­nen) on hyvin vajavainen. Äidinkieleltään venäläi­nen luki­o­lainen saa yleen­sä vapau­tuk­sen ruot­sista ja kir­joit­taa A‑kielenä venäjän (luon­nol­lis­es­ti huip­puar­vosanoin vrt. suomenkieli­nen kir­joit­ta­mas­sa S2:ta). Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa tutkin­non muina kokeina kir­joite­taan S2, lyhyt matem­ati­ik­ka tai ortodok­siuskon­to ja luon­nol­lis­es­ti ter­veysti­eto. Onko täl­laisen luki­o­laisen osaami­nen sitä, mitä varten lukio on olemassa?

    Kaipaan sys­teemiä, jos­sa pakol­lisia yo-ainei­ta ovat äidinkieli tai S2, englan­ti, pitkä matem­ati­ik­ka tai vieras kieli (ei englan­ti) sekä neljän­tenä aineena valin­nainen aine. Ter­veysti­eto pois kir­joituk­sista. Kir­joitet­tavien ainei­den määrän voisi pudot­taa mak­simis­saan kuu­teen ja kir­joi­tusten hajaut­ta­mi­nen pitäisi lopet­taa, kos­ka se vain häir­it­see koulunkäyntiä.

  84. Kan­natan pakko­suomea sekä pakko­ruot­sia ensisi­jais­es­ti siitä syys­tä, että näi­den kielien jonk­i­nasteinen tun­te­mus kuu­luu suo­ma­laiseen yleis­sivistyk­seen. Ruotsin kieli on osa Suomen nykykult­tuuria (ja his­to­ri­aa). Voimme keskustel­la ope­tus­su­un­nitel­man laa­ju­ud­es­ta, mut­ta kat­son, että sekä suomen että ruotsin kie­len osaami­nen tai tun­tem­i­nen kuu­luu Suomen kansalaisen yleissivistykseen. 

    Samoin kan­natan mui­ta pakol­lisia ainei­ta, kuten matem­ati­ikkaa ja sitä, että niiden oppimäärät ylit­tävät välit­tömän hyö­dyn per­spek­ti­ivin (jol­la niitä tässä keskustelus­sa jatku­vasti puo­lus­te­taan pakko­ruot­sia vas­taan). Esimerkik­si yläas­teen matem­ati­ik­ka ylit­tää epäy­htälöi­den ratkaisem­i­neen ynnä muineen reilusti sen, mitä keskimääräi­nen oppi­las tulee elämässä tarvit­se­maan, puhu­mat­takaan kemia, fysi­ikan, his­to­ri­an, äidinkie­len yms. oppimääristä. 

    Se, joka vas­tus­taa pakko­ruot­sia hyö­ty­i­hin (ts. oletet­tuun hyödyt­tömyy­teen) vedoten, tulisi ava­ta keskustelu koko oppimäärästä. On päivän­selvää, että kouluis­samme ylä-asteil­la ja lukioista puhu­mat­takaan opete­taan pakol­liseen oppimäärään kuu­lu­en erit­täin paljon “hyödyt­tömyyk­siä”. En tiedä olisiko täl­laisen ihmisen loogisem­paa vaa­tia tun­timäärän radikaalia vähen­tämistä vai vaa­tia siivoamista, ruuan­lait­toa yms. oppisuunnitelmaan. 

    Ainei­den valin­naisu­us ei myöskään ratkaise tätä hyöty/hyödyttömyys –ongel­maa, kos­ka pakol­lisu­us tiet­tyyn määrän opin­to­ja säi­lyy ja kaikki­in näi­hin opin­toi­hin kuu­luu “hyödyt” ylit­tävää ope­tus­ta, joka voi olla sat­un­nais­es­ti hyödyl­listä jollekin (kuten ruotsin osaami­nen), mut­ta val­taos­altaan vain uno­htuu tai jää osak­si oppi­laiden yleis­sivistys­tä (ja jon­ka opiskelu koetaan monil­ta osin myös vas­ten­mielisek­si, turhak­si tai niiden oppimi­nen jää “vajavaisek­si” jne.) 

    Joskus kuulee myös san­ot­ta­van, että “yleis­sivistyk­seen” pitäisi laskea vain uni­ver­saal­isti merk­i­tyk­sel­listä tietoa & taitoa (kuten matem­ati­ikan). On kuitenkin omi­tu­ista ajatel­la, ettemme eläisi Suomes­sa ja ettei eri­tyis­es­ti Suomeen liit­tyvät tiedot/taidot kuu­lu yleis­sivistyk­seen Suomen kansalaisille.

  85. Noloin­tav keskustelus­sa ja pon­nes­sa on, että aitoa ongel­maa ei edes yritetä ratkaista: todel­la kehnot oppimis­tu­lok­set ruotsissa!

    Teinit ovat äänestäneet ihn itse ja toden­neet ruotsin sekä tarpeet­tomak­si että tyh­mäk­si. Eduskun­ta voi aina päät­tää jotain, mut­ta ihmiset kuitenkin tekevät omat ratkaisunsa. 

    Nykyi­nen ehdo­tus on, että lisää ruot­sia kaikille. Arvan­nette miten käy. Perusk­oulun oetus­su­un­nitel­ma on muut­tumas­sa ja tässä olisi paik­ka kehit­tää yhteiskun­taa ja kansalaisia palvele­via ratkaisu­ja uudelta pohjalta. 

    6. luokan kielikylpy ruot­sis­sa ja sen jäl­keen kie­len val­in­ta yläas­teelle voisi olla toimi­va ratkaisu yleis­sivistyk­seen. Valitet­tavasti en ole keksinyt miten inhot­tu ja epämiel­lyt­tävä saadaan pakol­la kiin­nos­tavak­si — nyky­meno lähin­nä lisää jupaa Ruotsiin.

  86. Mä en koskaan kom­men­toi mihinkään somes­sa kiertävi­in poli­it­tisi­in kan­nan­ot­toi­hin, mut­ta nyt mul­la on ker­rankin niin paljon san­ot­tavaa, etten pysty pitää tur­paani kiin­ni. ELI: 

    “Eivätkö kaik­ki ne puheen­vuorot, jot­ka ker­to­vat, kuin­ka hyödyl­listä ruotsinkie­len osaami­nen on, saa ihmisiä vaku­ut­tuneek­si siitä, että sitä kan­nat­taa opiskella?”. 

    Tää argu­ment­ti on mun mielestä aika saake­lin heikoil­la kan­timil­la, kos­ka ei ole mitenkään selvää että jokainen perusk­ouluikäi­nen (lue: perusk­ouluikäisen van­hem­mat) ymmärtää ruotsin kie­len opiskelun tärkey­den. On paljon ihmisiä, jot­ka ovat selvin­neet (työ)elämässään täysin ilman ruotsin kie­len osaamista ja jot­ka tämän vuok­si myös olet­ta­vat että venäjä/kiina/saksa tms kor­vaa­va kieli olisi oma­lle lapselle hyödyl­lisem­pi. Ongel­mat tule­vat kehi­in vas­ta siinä vai­heessa kun lap­si ITSE (aikaisin­taa lukioikäisenä, mut­ta ehkä vas­ta korkeak­oulus­sa opiskel­lessaan (olet­taen että lap­si päät­tää opiskel­la enem­män)) ymmärtää että ruotsin kie­len opiskelus­ta olisi ollut hyö­tyä.. Lite för sent siinä vai­heessa alkaa luke­maan ruotsin perustei­ta. Valin­naisu­us ei lisää oppi­laiden valin­nan­mah­dol­lisu­ut­ta, vaan lähin­nä van­hempi­en valin­nan­mah­dol­lisu­ut­ta. Alak­oulu- tai yläk­ouluikäi­nen on aivan liian nuori pystyäk­seen kyp­sästi arvioimaan tuleeko myöhem­min elämässään tarvit­se­maan virkamies­ruot­sia (tai ylipään­sä ruotsin kie­len taitoa). Pakko­ruotsin pois­t­a­mi­nen loisi todel­la suuren eri­ar­voisu­u­den uhan, kun ruot­sia osaa­vat (kuten suomen­ruot­salaiset ja ne henkilöt, joiden van­hem­mat ovat ymmärtäneet ruotsin kie­len opiskelun tärkey­den) oli­si­vat noin yleis­es­ti ottaen parem­mas­sa ase­mas­sa työnhaussa. 

    Tä keskustelu on mun mielestä todel­la paskaa myös sen takia että suuri osa näistä Ris­toista ja Riitoista, jot­ka mus­sut­ta­vat pakko­ruot­sista, ei todel­lakaan nyt puhuisi suju­vaa ran­skaa tai venäjää, jos (hei­dän van­hem­mat) oli­si­vat saa­neet vali­ta toisin. Ne ihmiset osaisi­vat edelleen pelkästään suomea. Näin kärjistäen. 

    Se, että Itä-Suomes­sa olisi hyödyl­lisem­pää osa­ta venäjää on ihan hyvä point­ti, mut­ta nykyaikana ihmiset muut­ta­vat ympäri maa­ta ja maail­maa ja on todel­la tyh­mää ja nai­ivia uskoa että venäjän opiskelun pain­ot­ta­mi­nen idässä olisi joku palvelus näille lap­sille ja nuo­rille. Mul­la ei ole valitet­tavasti mitään tilas­tol­lista näyt­töä tälle väit­teelle, mut­ta “villinä veikkauk­se­na” voisin heit­tää, että use­am­paan Suomes­sa sijait­se­vaan työ­paikkaan palkataan mielu­um­min ruot­sia kuin venäjää puhu­va henkilö. Sen huo­maa jo ihan pelkästään selail­lessa ilmoituk­sia avoimista työ­paikoista. Sitä­pait­si voi sitä venäjää opiskel­la ruotsin ja englan­nin ohella. 

    Mä olen siis todel­la iloinen tästä äänestys­tu­lok­ses­ta. Jos tule­vaisu­us tuo mukanaan pakko­ruotsin pois­tamisen, niin se on todel­la sääli. Suo­mi on kak­sikieli­nen maa ja se ei siitä tule mihinkään muut­tumaan. Soin­in­vaara tek­isi Suomes­ta myös maan, jos­sa eri­ar­voisu­us lisääntyisi.

    ELI:
    1) Ruotsin kie­len osaamis­es­ta ei ole hyö­tyä kaikille, mut­ta niin kauan kuin Suo­mi on kak­sikieli­nen maa, tulee se ole­maan yleis­es­ti ottaen hyödyl­lisin kieli osa­ta suomen ja englan­nin ohella.
    2) Vanhemmille/peruskouluikäisille ei voi antaa mah­dol­lisu­ut­ta tyh­myyt­tään pila­ta lapsen tule­vaisu­ut­ta –> johtaa eriarvoisuuteen
    3) Jos lapsel­la on kielipäätä — mitä esim ihan sen venäjänkin oppimi­nen edel­lyt­tää — voi hän opiskel­la sitä pakol­lis­ten kielien ohel­la –> Soin­in­vaar­alle tiedok­si, että opiske­lin yläas­teel­la ruotsin, suomen ja englan­nin kie­len lisäk­si ran­skaa ja sak­saa. Kun val­it­see valin­naisi­na muu­takin kuin koti­talout­ta ja liikun­taa, mah­tuu niitä kieliopin­to­jakin ihan enem­mänkin sinne lukujärjestykseen.

    Olen puhunut.

    1. 3) Jos lapsel­la on kielipäätä – mitä esim ihan sen venäjänkin oppimi­nen edel­lyt­tää – voi hän opiskel­la sitä pakol­lis­ten kielien ohel­la –> Soin­in­vaar­alle tiedok­si, että opiske­lin yläas­teel­la ruotsin, suomen ja englan­nin kie­len lisäk­si ran­skaa ja sak­saa. Kun val­it­see valin­naisi­na muu­takin kuin koti­talout­ta ja liikun­taa, mah­tuu niitä kieliopin­to­jakin ihan enem­mänkin sinne lukujärjestykseen.

      Jäikö aikaa opiskel­la kun­nol­la matem­atikkkaa ja luonnontieteitä?

  87. pjt: Tässä saatat joutua pet­tymään ja kil­pailu­ti­lanteesi tiukke­nee, kos­ka ruotsin opiskelun ollessa vapaae­htoista opiske­li­jaryh­mis­sä on vähem­män häir­iötek­i­jöitä ja ne, jot­ka opiskel­e­vat ruot­sia, oppi­vat sitä paremmin. 

    Mut­ta pakko­ruot­si­han säi­lyi! Ja vielä niin muhkeal­la enem­mistöl­lä, että se tuli itsel­lenikin yllä­tyk­senä. Pidän Osmon tule­vaisu­usske­naar­i­o­ta sinän­sä täysin uskot­ta­vana, mut­ta vas­ta sel­l­aisel­la aikavälil­lä, joka ei ehdi koskea min­ua. (Ja enem­män töitä min­ul­la on joka tapauk­ses­sa englan­nista ja englantiin.)

    Touko Met­ti­nen: Mut­ta sivuu­tit mielestäni kakkoskysymyk­seni turhan hel­posti: konekään­nös oppii ihan perkuleesti ja se ei unohda. 

    No, minä tiedän koke­muk­ses­ta sekä sen, mitä se oppii, että sen, mitä se ei opi. Luon­te­van kuu­loista kieltä ilman jatku­via koomisia väärinkäsi­tyk­siä sieltä ei tule, ellei ihmi­nen ole välis­sä aut­ta­mas­sa. Vaik­ka kone olisi oppin­ut jostakin kielestä muis­sa suhteis­sa sit­ten kuin­ka paljon tahansa — kuten Google iso­jen maail­mankiel­ten kohdal­la jo nykyään on.

  88. Onko Soin­in­vaara liian lib­er­aali vihreille tässäkin asi­as­sa? Puolueen lin­ja pakko­ruot­si-kysymyk­sessä taitaa olla Niin­istön besser­wiss­er-lin­jaa. Kuvit­telua, että poli­itikko tietää parhait­en, minkä kiel­ten (ruot­si) opiskelus­ta nuorisolle on hyötyä.

  89. Hän puhuu hyvin suomea, ruot­sia, englan­tia …. , näi­den määreet ovat pysyneet paikoil­laan sato­ja vuosia(?), mut­ta kun men­nään muu­tamia vuosikym­meniä taak­sepäin yliop­pi­laiden matem­ati­ikan huipen­tu­ma oli pros­ent­ti­lasku. Oma lukioaikani matem­ati­ikkalin­jal­la oli minus­ta supis­tet­tu kielil­in­ja. Olisi pitänyt saa­da enem­män matem­ati­ikkaa, fysi­ikkaa, kemi­as­ta puhu­mat­takaan. Suomes­sa on ratsastus‑, liikun­talukioi­ta, mut­ta ei mafyke ‑lukioi­ta. Muis­te­len, että näitä yritet­ti­in perus­taa, mut­ta idea kaa­tui tas­apäisyy­den vaatimukseen(?)

  90. Minä olen itse syn­tynyt 70-luvul­la itä-suomes­sa. Meil­lä ruotsinkie­len tun­tien ope­tus oli var­maan aika lähel­lä sitä, mitä hitler­ju­gend opet­ti juutalaisista. 

    Ymmär­ret­tävästi ruotsin kieltä ei puhunut yksikään poi­ka ja siinä porukas­sa sitä ei oppin­ut yksikään tyt­tö. Yhdek­sän­nel­lä luokalla opet­ta­ja otti kyn­nyskysymyk­sek­si sen, että jokaisen tulee sanoa lause ruotsin kielel­lä että pääsee pois koulus­ta. Sen ver­ran jou­tui opet­ta­ja anta­maan perik­si, että otti lauseet vas­taan yksi­tyis­es­ti eikä oppi­laat joutuneet alis­tu­maan kenenkään muun kuullen. Veikkaan, että jokainen sanoi lauseen ruot­sik­si, vaik­ka mon­et asian kiel­sivätkin. Itse sanoin, että “jaag ska goo uutte och shi­i­da idaag”. Tämäkään ei tai­da oikein ruot­sia olla, sil­lä vis­si­in ski­i­da ei ole mikään ver­bi, vaan ruot­sis­sa san­o­taan åka ski­dor. Riit­tävä tarkku­us pakko­ruot­sille, eikä numerokaan ollut vält­tävä / heikko tasoa, vaan tyydyttävä. 

    Jos Ste­fan Wallin olisi kuul­lut näitä lau­sei­ta, mitä opet­ta­jalle väitet­ti­in san­otun, niin hän ymmärtäisi, mik­si pakko­ruot­si on erit­täin vas­ten­mieli­nen asia. Hän ymmärtäisi sen, mik­si me marssimme Suomen armei­jas­sa muu­ta­maa vuot­ta myöhem­min alik­er­sant­tien laulat­taes­sa marssi­laulu­na: “Huomen­na men­nään tukhol­maan. Tehdään Ruot­sista siir­tomaa. Naiset ja lapset raiskataan, napalmil­la polte­taan. Lapset palaa parhait­en, niis­sä on vet­tä vähiten.”

    Tänä päivänä tilanne on toiv­ot­tavasti muut­tunut paljon noista ajoista. 90- luvun lamas­sa tun­tui kaik­ki kär­jistyvän ja mikä tahansa syy polkea toisia väestöryh­miä oli hyväksyt­tävä. Lap­su­us ja nuoru­us elet­tynä elämänä aiheut­taa sen, että ensim­mäi­nen asia ruotsin kieltä kuulleesa on se, että onko ruotsinkieltä puhu­va vaaras­sa joutua väki­val­lan uhrik­si ja pitääkö hän­tä auttaa.
    Toivoisin, että omat lapseni kas­vaisi­vat maail­mas­sa, jos­sa rasis­mi olisi jäänyt jon­nekkin men­neisyy­teen. Kuitenkin jo alak­oul­u­lais­ten kieli­v­al­in­to­jen yhtey­dessä on alka­nut kuu­lumaan saman­laista paskaa, mitä oli omas­sa lap­su­udessani. Kai se kieli on niin vah­va osa ihmisen iden­ti­teet­tiä. Jotenkin vain toivoisi, että kol­maslu­okkalais­ten las­ten vit­sit pohjo­is­mais­es­ta yhteistyöstä olisi jo jotain muu­ta kuin sitä, että me pohjo­is­maalaiset yhdessä lah­dataan ruot­salaisia. Muu­ta­ma vuosi sit­ten kuulin, kun kuntsun­taikäi­nen nuori puhui, että olisi hyvä jos pakko­ruotsin voisi istua vanki­las­sa, kuten totaa­likieltäy­tyjät istu­vat intin. Yritin argu­men­toi­da vas­taan ja puo­lus­tel­la ruot­salaisia. Vaik­ka todel­lisu­udessa, jos vanki­la olisi vai­h­toe­hto, niin istu­mas­sa olisin ollut itsekin.

  91. Ärsyt­tää tämä keskustelu pakos­ta. Entäs pakko­suo­mi? Perus­tus­lain mukaan meil­lä on 2 viral­lista keiltä. Saako kansalainen nyt sit­ten vali­ta kumpaa opiskelee? Ruot­sia tai Suomea. Suomes­sa on aluei­ta jos­sa pär­jää val­lan main­iosti ilman suomenkie­len taitoa ja jos sitä joskus vahin­gos­sa tarvit­sisi vaik­ka helsingis­sä niin kaik­ki puhu­vat kuitenkin englantia.…Eli jae­taanko maa nyt vielä enemän kah­teen kansaan? Kyse ei ole vaan pakos­ta vaan kult­tuuriperin­nöstä ja suo­ma­lais­es­ta identiteetistä.

  92. Esa:
    Minkälaisen kuvan se lähet­täisi Euroopalle ja Venäjän Putinille, jos tämän valin­naisu­u­den tien sijaan lähet­täisinki­in lait­ta­maan rajal­la ole­vi­in koului­hin pakolli­nen venäjä?? 

    Ruotsin opiskelus­sa sivuaineena on oman koke­muk­seni mukaan enem­män järkeä kuin venäjän, saavutin kohtu­ullisen hyvän alkeis­ta­son jo vuodessa ruot­sis­sa lähin­nä sik­si että ruot­si on niin paljon helpom­pi oppia jos vähänkin on moti­vaa­tio­ta, mut­ta luet­tuani 2 vuot­ta venäjää en osan­nut oikeas­t­an paljon enem­pää kuin alka­es­sani — lähin­nä aakkoset ja pari tervehdystä.

    Ain­oas­taan sak­san opiskelus­ta oli jotain konkreet­tista iloa elämässä, ruotsin opiskelus­ta ei ole vielä tois­taisek­si ollut. Tämä lähin­nä sik­si, että kun liikkuu sak­sankielisel­lä alueel­la niin moni osaa heikosti englan­tia, toisin kuin Ruot­sis­sa. Venäjäl­lä toki venäjästä olisi vielä enem­män hyö­tyä, mut­ta kie­len oppimi­nen vaatisi jotain sem­moista mitä ainakaan min­ul­ta ei löy­dy. Kielel­lis­es­ti lah­jakkaat kuitenkin pystyvät saavut­ta­maan hyvän tason, joten vika oli täysin itsessäni — toki pitää sanoa, että pelkästään kyri­ilis­ten aakkosten osaamis­es­ta on paljon iloa, kos­ka mon­et sanat ovat idässäkin laina-sano­ja ja siten voi aut­tavasti tun­nistaa jotain, kuten “apteek­ki” — “аптека” jne.

  93. Osmo Soin­in­vaara: Jäikö aikaa opiskel­la kun­nol­la matem­atikkkaa ja luonnontieteitä?

    Kiitos kysymästä: jäi.

    Luin pitkän matem­ati­ikan ja mui­ta luon­non­ti­eteitä pakol­lisen oppimäärän. Väitän, että pakko­ruot­si ei estä ain­ut­takaan henkilöä tässä maas­sa opiskele­mas­ta mui­ta ainei­ta. Laisku­us, saa­mat­to­muus ja kiin­nos­tuk­sen puute vähen­tää opiskleua.

  94. R.Silfverberg:
    Lop­pu­jen lupuk­si uskon että toveri Putin on tehnyt omaa tehokas­ta työtään kään­tääk­seen suo­ma­lais­ten mielip­i­teet pois venäjän kie­len ase­man pönkit­tämisek­si vai­h­toe­hdok­si ruot­sille, jäl­jelle jää siis kysymys että ovatko kauko­maid­en kielet niin paljon tärkeämpiä että ruot­sia ei niiden takia tarvit­taisi opiskella.

    Suomen­ruot­salaiset taas lob­baa­vat todel­la vah­vasti Putinin laari­in sil­lä, että puo­lus­ta­vat ruotsinkieltä argu­menteil­lä, jot­ka sopi­si­vat yhtä hyvin tai parem­min venäjänkieleen kuin ruotsinkieleen. 

    Suomen kahdestakymmen­estä suurim­mas­ta kun­nas­ta 16 (2013 = 15, 2007 = 6) on sel­l­aisia, jois­sa on enem­män venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Esim. Tam­pere, Pori, Salo, Seinäjo­ki, Oulu, Van­taa jne. 

    Jos venäjänkielel­lä olisi sama ase­ma kuin ruotsinkielel­lä, niin esim. kaik­ki pääkaupunkiseudun kun­nat oli­si­vat venäjänkielisiä. Toiv­ot­tavasti tämä taju­taan myös osoit­teessa проспект Маннергеима 30.

    Pakko­ruotsin puo­lus­ta­jien argu­menteil­lä meil­lä olisi pakkovenäjä eikä pakko­ruot­sia. Eli miet­tikää oikeasti, mitä haluatte.

  95. Pekka:
    Ärsyt­tää tämä keskustelu pakos­ta. Entäs pakko­suo­mi? Perus­tus­lain mukaan meil­lä on 2 viral­lista keiltä. Saako kansalainen nyt sit­ten vali­ta kumpaa opiskelee? Ruot­sia tai Suomea. Suomes­sa on aluei­ta jos­sa pär­jää val­lan main­iosti ilman suomenkie­len taitoa ja jos sitä joskus vahin­gos­sa tarvit­sisi vaik­ka helsingis­sä niin kaik­ki puhu­vat kuitenkin englantia….Eli jae­taanko maa nyt vielä enemän kah­teen kansaan? Kyse ei ole vaan pakos­ta vaan kult­tuuriperin­nöstä ja suo­ma­lais­es­ta identiteetistä.

    Pois­te­taan pakko, niin ei tarvitse enää keskustel­la pakos­ta. Yksi niche-teema pois häir­it­semästä tärkeämpiä keskustelu­ja. Valitet­tavasti tämä ei sopin­ut rkplle tai kansane­dus­ta­jien enem­mistölle. Niin­pä pakko säi­lyy keskustelunaiheena.

  96. Tom­mi Uschanov: Mut­ta pakko­ruot­si­han säi­lyi! Ja vielä niin muhkeal­la enem­mistöl­lä, että se tuli itsel­lenikin yllä­tyk­senä. Pidän Osmon tule­vaisu­usske­naar­i­o­ta sinän­sä täysin uskot­ta­vana, mut­ta vas­ta sel­l­aisel­la aikavälil­lä, joka ei ehdi koskea minua.

    Oma ennus­teeni on, että muu­tos tapah­tuu heti, kun RKP ei ole hal­li­tuk­ses­sa, ja samanaikaises­ti perus­suo­ma­laiset on. Mikä taas on mah­dol­lista jo ensi vaalikaudellakin.

  97. Olen samaa mieltä Soin­in­vaaran kanssa: pakko­ruot­si perusk­oulus­sa ja ammat­tik­ouluis­sa pitää lopet­taa, mut­ta pakolli­nen ruotsinopiskelu lukios­sa pitää säi­lyt­tää. Täl­lä taval­la vapaute­taan ruotsinopiskelus­ta ne, jot­ka tätä kieltä eivät koskaan tule tarvit­se­maan ja joil­la ei ruotsinopin­toi­hin mitään moti­vaa­tio­ta ole. Samal­la pystytään kuitenkin tur­vaa­maan ruotsinkieliset vira­nomais­palve­lut Suomes­sa jatkossakin. 

    Koko ikälu­okkaa koske­va pakko­ruot­si otet­ti­in Suomes­sa muuten käyt­töön perusk­oulun myötä 1970-luvul­la, mut­ta ruotsinkieliset vira­nomais­palve­lut pystyt­ti­in tääl­lä tur­vaa­maan tätä ennenkin noin 700 vuo­den ajan.

  98. Kään­täjien suh­teen uno­htuu se, että kään­nöstyössä lähde­ma­te­ri­aalin koko läh­estyy äären­tön­tä sitä mukaa kun sitä tuote­taan. Jos jos­sain kon­tek­stis­sa kään­nös ei toi­mi ja se kor­jataan, niin kone oppii sen. Yksit­täis­ten sano­jen sijaan kään­netään jo nyt kokon­aisia lau­sei­ta, tule­vaisu­udessa kap­palei­ta ja vielä kauem­pana tule­vaisu­udessa kokon­aisia tek­ste­jä. Jos syötät unkarinkielisen pätkän sin­uhe egyp­tiläis­es­tä googlelle ja kään­nätät sen suomek­si saat tek­stin sel­l­aise­na kuin Wal­tari on sen tuot­tanut. Jos et tänä päivänä, niin jos­sain vaiheessa.

    Itse tarvit­sen kään­täjää kiel­ten swahili ja venäjä kanssa. Kään­nöstyön kohteena on aivan turha yrit­tää käyt­tää suomea. Käytän­nössä Englan­ti toimii useim­miten parhait­en, mut­ta muu­ta­man ker­ran on tul­lut yllät­tävän hyvää tulosta muul­lakin kohdekielellä.

    Eli kone oppii. Goo­glasin huvikseni tuon роспект Маннергейма venäjän wikipedi­as­ta. Kokeilep­pa ava­ta venäjänkieli­nen sivu googlen kään­täjän läpi:

    https://translate.google.fi/translate?hl=en&sl=auto&tl=en&u=https%3A%2F%2Fru.wikipedia.org%2Fwiki%2FПроспект_Маннергейма

    Virheetön. Toki erit­täin suurel­la toden­näköisyy­del­lä man­u­aalis­es­ti kor­jat­tu, mut­ta tämän tiedon kään­täjä on itselleen nyt saanut. Val­takielis­sä sitä dataa tulee val­tavasti joka päivä. Se, että suomen kielel­lä ole­va kään­täjä ei tun­nu kehit­tyvän johtuu toden­näköisem­min siitä, että sil­lä ei ole käyt­täjiä. Me suomes­sa käytämme niin suju­vasti mui­ta kieliä.

  99. Ilma­pun­tari:Samal­la pystytään kuitenkin tur­vaa­maan ruotsinkieliset vira­nomais­palve­lut Suomes­sa jatkossakin. 

    Minä olen kir­joit­tanut ruot­sista lau­da­turin ja suorit­tanut virkamies­ruotsin, enkä osaa ruot­sia yhtään, siis en yhtään. Jot­ta ruot­sista olisi käytän­nön iloa, sitä pitäisi opiskel­la neljä tai viisi ker­taa nyky­istä enemmän.

    Niin se vain menee. Kiel­ten oppimi­nen koulu­opiskelus­sa on käytän­nössä mahdotonta.

  100. itä-suomen ääni:
    R.Silfverberg:
    Jos venäjänkielel­lä olisi sama ase­ma kuin ruotsinkielel­lä, niin esim. kaik­ki pääkaupunkiseudun kun­nat oli­si­vat venäjänkielisiä. Toiv­ot­tavasti tämä taju­taan myös osoit­teessa проспект Маннергеима 30.

    Pakko­ruotsin puo­lus­ta­jien argu­menteil­lä meil­lä olisi pakkovenäjä eikä pakko­ruot­sia. Eli miet­tikää oikeasti, mitä haluatte. 

    Toiv­otan venäjän kie­len ter­ve­tulleek­si Suomen kol­man­nek­si viral­lisek­si kielek­si ja valin­naisek­si oppi­aineek­si ruot­sille sit­ten kun:
    — Venäjän ja Suomen/EU:n suh­teet ovat nor­mal­isoituneet, Venäjä ei uhkaa naa­puri­maitaan sodal­la, Venäjän työ- asun­to- ja elinkeino­markki­nat ovat avoimet myös suo­ma­laisille, matkail­i­jat eivät tarvitse viisumia
    — venäjänkielisiä Suomen kansalaisia on vähin­tään 250.000 (nyt asuu n 30.000), ja on takei­ta että he jäävät pysyvästi asumaan tänne
    — Venäjä tekee jotain suomen­su­kuis­ten kan­so­jen­sa ase­man paran­tamisek­si ja että siitä on konkreet­tista näyttöä

  101. Väitän, että pakko­ruot­si ei estä ain­ut­takaan henkilöä tässä maas­sa opiskele­mas­ta mui­ta ainei­ta. Laisku­us, saa­mat­to­muus ja kiin­nos­tuk­sen puute vähen­tää opiskleua. 

    On äärim­mäisen turhaut­tavaa, kun pakko­ruotsin puo­lus­ta­ja ei ymmär­rä että koko koulu­tus­poli­ti­ikkaa koske­via päätök­siä ei nyt ker­takaikki­aan voi perustel­la henkilöko­htaisel­la koke­muk­sel­la pär­jäsinkö MINÄ (ja oliko se minus­ta kivaa — sitäkin kuulee)! Jos hie­man pere­hty­isi asi­aan ehkä avau­tu­isi se että mei­dän ongel­mamme on sak­san, ran­skan yms maail­mankielien yhä supis­tu­va opiskelem­i­nen. Siitä osansa haukkaa myös pakkoruotsi.

  102. Kak­si asiaa:

    1. Pakko­ruot­si ei tarkoi­ta ruotsin opet­telua pakol­la vaan sitä, että oppi­lai­ta istute­taan ruotsin­tun­neil­la ilman mitään toivoa, että he viit­si­sivät oppia mitään. Välil­lä heitä ehkä maan­itel­laan ja uhkail­laan opet­tele­maan jotain edes muodok­si tai edes ole­maan häir­it­semät­tä toisia liikaa.

    2. Voimme tääl­lä puhua vii­sai­ta ja nau­raa pakko­ruotsin kan­nat­ta­jien tyh­mille argu­menteille, mut­ta todel­liset sen tuk­i­jat eivät käy keskustelua. Heille se on sovit­tu asia, eivätkä mitkään viisautemme saa heitä läiskäisemään otsaansa, että tot­ta tosi­aan, noin­han se onkin.

  103. Tom­mi Uschanov: Mut­ta pakko­ruot­si­han säilyi

    Kuten OS kir­joit­ti, pakko­ruotsin pois­tu­mi­nen perusk­oulus­ta on vain ajan kysymys. Mitä nopeam­min siitä päästään eroon, sitä nopeam­min perusk­oulus­sa alkaa taas tapah­tua hyödyl­listä ruotsin oppimista.

    Nyky­isin koul­u­lais­ten moti­vaa­tio oppia ruot­sia perusk­oulus­sa — ja lukios­sakin — on enim­mäk­seen äärim­mäisen kehno. Mon­et kielel­lis­es­ti lah­jakkaatkaan eivät siitä piit­taa, ja tähän ehkä liit­tyy pakol­lisu­u­den kulttuuri.

    Jos Suomen ruotsinkieliset halu­a­vat paran­taa suomenkielis­ten ruotsin­taito­ja, paras kon­sti olisi puhua sitä ruot­sia. Ruotsinkieliset tut­ta­vani ovat liiankin kohteliai­ta ja vai­h­ta­vat keskustelun aina suomek­si, kun tulen paikalle, sil­loinkin kun yritän osal­lis­tua siihen ruot­sik­si, jota osaan taa­tusti parem­min kuin suurin osa ruot­sia kir­joit­tavista abiturienteista.

  104. Pekka: Entäs pakko­suo­mi? Perus­tus­lain mukaan meil­lä on 2 viral­lista keiltä. Saako kansalainen nyt sit­ten vali­ta kumpaa opiskelee?

    Todet­takoon, että Suomen kansalaisu­u­den voi saa­da ulko­maalainen, joka osaa suomea suun­nilleen pakko­ruotsin ver­ran tai vähem­män. Maa­han­muut­ta­jien enklaav­it taita­vat olla tässä suh­teessa jopa ump­inaisem­pia kuin ruotsinkielisten.

    Silti äidinkielek­si merk­itään suo­mi, kos­ka se pitää olla joko suo­mi tai ruotsi.

  105. Ilma­pun­tari: pakko­ruot­si perusk­oulus­sa ja ammat­tik­ouluis­sa pitää lopet­taa, mut­ta pakolli­nen ruotsinopiskelu lukios­sa pitää säilyttää.

    Todet­takoon, että tämä oli oikeas­t­aan käytän­tö Hämeessä jo 35 vuot­ta sit­ten. Perusk­oulun pakko­ruot­si ei ollut ruotsin opiskelua, vaan jonkin­laista päivähoitoa. Häiriköt pitivät huol­ta siitä, että opetuk­ses­ta ei tul­lut juuri mitään. 

    Lukios­sa sit­ten aloitet­ti­in alus­ta, mielessä yliop­pi­laskir­joituk­set, jois­sa ruot­si oli pakollinen.

  106. Osmo Soin­in­vaara: Jäikö aikaa opiskel­la kun­nol­la matem­atikkkaa ja luonnontieteitä?

    Päivänä muu­ta­mana olin neiti Anna yliop­pi­lasjuh­lis­sa: lau­da­tu­rit pitkästä matemti­ikas­ta, pitkästä englan­nista ja pitkästä ran­skas­ta. Sen lisäk­si nelisen eximi­aa, mut­ta sel­l­ai­sista pili­paliar­vosanois­ta­han ei siinä suvus­sa paljoa viit­si meuhkata.

    Kaikille ei ole suo­tu näitä lahjoa.

  107. Varmin keino saa­da ylä-asteen pojat luke­maan innol­la ruot­sia on tehdä siitä kiel­let­ty oppi­aine, jota opete­taan salas­sa maanalai­sisa luokissa.

  108. Tar­tun usein esitet­tyyn väit­teeseen, että yhden kie­len opiskelu helpot­taa tois­t­en kiel­ten opiskelua. Keskustelin tuos­ta kiel­tenopet­ta­jana toimi­van vai­moni kanssa ja hän kom­men­toi näkevän­sä päivit­täin oppi­laiden­sa sekoit­ta­van eri vieraiden kiel­ten sano­ja toisi­in­sa. Kol­men vier­aan kie­len opiskelu on kielis­sä keski­ta­soiselle luki­o­laiselle todel­la haas­tavaa. Heitot, että “kie­len oppii het­kessä” voi sivu­ut­taa humpuuk­i­na muit­ta mutkit­ta: seu­lasille puheille ei saa antaa koulu­tus­poli­ti­ikas­sa mitään painoarvoa.

  109. Huikean lois­ta­vat peruste­lut. Hieno kirjoitus.

    Ennen tämän lukemista en ollut aivan täysin var­ma siitä, kan­nat­taisiko lop­ul­ta ns. “pakko­ruot­si” pois­taa vai ei. Kohtu­ullisen hyviä argu­ment­te­ja on kuitenkin esitet­ty puoles­ta ja vastaan. 

    Soin­in­vaaran älykäs tek­sti ei kuitenkaan jätä tiiliskiveä toisen päälle. Pakko­ruot­si ei yksinker­tais­es­ti ole sen koom­min suomen­su­o­ma­lais­ten kuin suomen­ruot­salais­tenkaan etu.

  110. Sha­keem:

    Ja lisäk­si tun­nen usei­ta, joille se pakol­la syötet­ty aut­ta­va ruot­si on ollut avuk­si, kun on pitänyt lähteä aka­teemista työt­tömyyt­tä pakoon Ruotsin puolelle työn haku­un. Lop­ut oppii nimit­täin het­kessä. Onnek­si oli pakko­ruot­si, ovat sanoneet.

    Todis­tan 😉

    Suuri hyö­ty on pakko­ruot­sista tosi­aan ollut kun muutin ruot­si­in insinööri­hom­mi­in. Nykyään tääl­lä ruot­sis­sa saa kehu­ja kun voi ulko­maalaise­na nopeasti oppia kohta­laisen suju­van ruotsin. Muual­ta maail­mas­ta tänne muut­ta­neet opiskel­e­vat 5 v kauem­min saman kieli­taidon saavut­taak­seen. Se on pitkä aika aikuiselle.

    Silti en itse kan­na­ta pakko­ruot­sia. Tärkeää on, että opiskelee englan­tia. Tämä riit­tää aivan hyvin 50% porukasta.

    Lop­u­ta 50% voivat sit­ten vali­ta jonkin kie­len englan­nin lisäk­si. Käytän­nössä kan­nat­taa mielestäni vali­ta jonkun naa­puri­maan kieli: ruot­si tai venäjä parhaat vai­h­toe­hdot. Eesti kolmantena.

  111. jok­eri: Asevelvol­lisu­ut­ta puo­lus­te­taan upseeris­tossa, kos­ka se tuo töitä upseereille.Puolustusvoimat puo­lus­ta­vat puo­lus­tusvoimia. Poli­itikot puo­lus­ta­vat sitä, kos­ka se tuo töitä maaseudulle. Ruotsin kieleen käyte­tyn ajan voisi käyt­tää vaik­ka matem­ati­ikan ja englan­nin opiskeluun. 

    Maa­ta voi puo­lus­taa niin sotamies kuin upseeri. Sven Tuu­vallekin löy­tyi aikoinaan paik­ka näyt­tää parhaat kykyn­sä, ja kun­ni­aakin hän lop­ul­ta sai. 

    Ilman oikeaa asen­net­ta ja moti­vaa­tio­ta vain har­va meistä mitään vähääkään han­kalam­paa oppii. Kuka hyvän­sä voi silti oppia melkein mitä hyvän­sä (siinä mis­sä joku toinenkin), jos vain lujaa tah­toa ja sisua siihen urakkaan riit­tää! Helpok­si en tuo­ta kaikille väitä, mut­ta lop­ul­ta se raskaskin työ kuitenkin tek­i­jään­sä kiittää.

  112. pjt: Hänet viedään Tam­misaaren sairaalaan, kos­ka todel­lisu­u­den­ta­ju on vakavasti häiri­in­tynyt. Englan­tia osaa­mat­to­mia ummikko­ruot­salaisia ei käytän­nössä löy­dy, kai­hoisin kat­sein tai ilman. Iskuyri­tys pakko­ruotsin poh­jal­ta on tuhoon tuomit­tu yritys. 

    Se on vain omas­ta asen­teesta kiin­ni, mut­ta sil­loin ei ehkä kyse mis­tään pakko­ruot­sista enää olekaan. Har­joi­tus tekee mes­tarin ja yrit­tänyt­tä ei laite­ta! Lyc­ka till!

    PS. Sairaaloista voi löy­tyä kivo­ja hoi­ture­i­ta Tam­misaa­res­sakin, uskoisin.

  113. Käytän­nössä ruot­sia tarvit­see jos halu­aa muut­taa ruotsinkieliseen ympäristöön tai on muuten kiin­nos­tunut ruot­salais­es­ta kulttuurista.

    Opet­telin ruotsin aikanaan hyvin, ja olen todel­la yllät­tynyt, miten vähän sitä on tarvin­nut kir­joituk­sia seu­ran­neina 25 vuotena. 

    Tajusin jokin aika sit­ten, etten tunne oma­l­ta eri­ty­isalueeltani edes perus­sanas­toa ruot­sik­si. Työelämässä ruot­sia tarvit­see oikein poikkeukel­lisen vähän.

    Muis­sa har­ras­tuk­sis­sa vai­h­toe­htoina on yleen­sä tek­stin lukem­i­nen alkukielel­lä englan­niksi tai sit­ten enem­män tai vähem­män ontu­vana kään­nök­senä tai refer­aat­ti­na ruotsiksi. 

    Mitään kan­sain­välis­es­ti mie­lenki­in­toista ei ruot­sik­si kir­joite­ta niin, ettei sitä kään­net­täisi muille kielille — melkein toden­näköisim­min juuri meille kätevästi suomek­si (kos­ka olemme naa­puri­maa ja toden­näköisim­min kiin­nos­tunei­ta ruot­salais­ten jutu­ista) tai sit­ten kan­sain­väliselle yleiskielelle eli englanniksi.

  114. Anna S:
    ELI:
    1) Ruotsin kie­len osaamis­es­ta ei ole hyö­tyä kaikille, mut­ta niin kauan kuin Suo­mi on kak­sikieli­nen maa, tulee se ole­maan yleis­es­ti ottaen hyödyl­lisin kieli osa­ta suomen ja englan­nin ohella.
    2) Vanhemmille/peruskouluikäisille ei voi antaa mah­dol­lisu­ut­ta tyh­myyt­tään pila­ta lapsen tule­vaisu­ut­ta –> johtaa eriarvoisuuteen
    3) Jos lapsel­la on kielipäätä – mitä esim ihan sen venäjänkin oppimi­nen edel­lyt­tää –voi hän opiskel­la sitä pakol­lis­ten kielien ohel­la –> Soin­in­vaar­alle tiedok­si, että opiske­lin yläas­teel­la ruotsin, suomen ja englan­nin kie­len lisäk­si ran­skaa ja sak­saa. Kun val­it­see valin­naisi­na muu­takin kuin koti­talout­ta ja liikun­taa, mah­tuu niitä kieliopin­to­jakin ihan enem­mänkin sinne lukujärjestykseen.

    Olen puhunut.

    Yritän suo­men­taa:

    1) Niin kauan kuin Suomes­sa vaa­di­taan julkisen puolen virkoi­hin todis­tus jonkin­lais­es­ta alkeel­lis­es­ta ruotsin kieli­tai­dos­ta (“ruotsin virkami­es­tutk­in­to”), kieltä on hyödyl­listä opiskel­la se piskuinen määrä jol­la tämän paperin saa käteen.
    2) Osa lap­sista ja van­hem­mista ei tajua edel­läol­e­vaa, joten ruotsin on hyvä olla pakolli­nen kouluaine.
    3) Jos lapsel­la on moti­vaa­tio­ta ja lahjo­ja viiden kie­len opiskelu­un koulus­sa, näistä voi itse vali­ta neljä, joten pakol­lisen ruotsin vaiku­tus on pieni. Jos rah­keet riit­tävät yhteen tai kah­teen kieleen, lap­si on niin turha tyyp­pi ettei siihen kan­na­ta kiin­nit­tää ope­tus­poli­ti­ikas­sa huomiota.

    Kohdista 1) ja 2) suun­nilleen kaik­ki lienevät samaa mieltä. Pakol­lisen ruotsin vas­tus­ta­jat pois­taisi­vat myös virkamies­ruotsin. Mitä hyö­tyä sin­un mielestäsi on vaa­tia virkamiehiltä paper­itutk­in­to, joka ei käytän­nössä takaa kykyä viestiä alkeel­lisi­akaan asioi­ta ruot­sik­si? Eikö tun­nu yhtään haaskauk­selta, että se nol­laosaami­nen saadaan aikaan 5–6 vuo­den opiskelulla?

  115. Ruotsinkie­len tukem­i­nen liit­tyy mei­dän suo­ma­lais­ten alem­muu­den­tun­teeseen omaan kult­tuuri­in sekä iden­ti­teet­ti­in. Heikoim­mat meistä sit­ten näkevät tarpeel­lisek­si ruotsinkie­len kaut­ta tukea tätä alem­muu­den tun­net­ta ja sen avul­la korot­taa omaa profiilia.

    Tosi­a­sia on kuitenkin se, että me suo­ma­laiset pär­jät­täi­ai­in paljon parem­min pelkäl­lä suomenkielel­lä, ilman ruotsinkie­len viral­lista taakkaa. Mut­ta jostain syys­tä mei­dän äänestäjät halu­vat vali­ta eduskun­taan näitä vel­liper­seitä. Joten näil­lä men­nään! Äänestäjä, itse olet vero­pros­ent­tisi ja kun­nal­liset palve­lut äänestyskopis­sa valinnut!

  116. Ysräväni oli työsken­nel­lyt sairaan­hoita­jana Kau­nialan sotavam­ma­sairaalas­sa. Siis val­tion sairaalas­sa, jos oikein ymmärsin. Koskaan häneltä ei kysyt­ty todis­tus­ta ruotsin kie­len taidosta.

    Yliop­pi­laana, ja lah­jakkaana, hän tietenkin sitä osasi.

  117. Vielä yksi näkökohta

    Jaar­li Rus­sell, viime vuo­sisadan huo­mat­tavin loogikko, tote­si kir­jas­saan Human Knowl­edge, its Scope and Lim­its joten­sakin seu­raavaa: “Logi­ikkaa pitää opiskel­la kahdes­ta syys­tä. Ensin­näkin osa­tak­seen tehdä johtopäätök­siä. Ja toisek­si osa­tak­seen vält­tää johtopäätösten tekemistä.”

    Siitä, että ruo­tia on maas­samem hyvä osa­ta ei seu­raa, että sen pitäisi olal kaik­ilel pakolli­nen kieli.

    Tohtori Stom­ma, Puolan merkit­tävin kato­li­nen poli­itikko kehot­ti tytärtään Mag­dale­naa opiskele­maan yhden skan­d­i­naavisen kie­len. Hän val­it­si nor­jan. — Keskuste­limme muuten englan­niksi ja ranskaksi.

  118. svg­fu­fu: Käytän­nössä ruot­sia tarvit­see jos halu­aa muut­taa ruotsinkieliseen ympäristöön tai on muuten kiin­nos­tunut ruot­salais­es­ta kulttuurista.

    Tääl­lä läh­es kaik­ki arvioi­vat ruotsinkie­len tarvet­ta aka­teemiselta näkökannal­ta. Näköala on liian sup­pea. Eniten ruot­sia tarvi­taan ruo­hon­ju­u­ri­ta­sol­la. Tärkein ammat­tiryh­mä kieltä tarvit­se­vista on suo­ma­lainen rek­ka- ja bus­sikus­ki, joka ajaa akselil­la Suo­mi — Ruot­si- Tan­s­ka — Norja.

    Amis­lainen, joka hakee töitä on kieli­taitoise­na paljon parem­mas­sa ase­mas­sa, jos hänen työn­hakualueen­sa on Suo­mi — Ruot­si — Tan­s­ka ja Nor­ja. Tähän mei­dän pitäisi panos­taa , pohjo­is­maat oavat lähempänä omaa iden­ti­teet­tiämme kuin venäläiset. Myös lait ja yhteiskun­ta­järjestys ovat pohjo­is­mais­sa samantapaisia. 

    Vilkaiskaa­pa Suomen kart­ta kehäkol­mosen pohjois­puolelle. Koko pitkä ran­nikkoseu­tu on muu­ta­man tun­nin matkan päässä Ruot­sista ja peräpo­hjo­las­sa on yhteinen maara­ja ja Nor­jakin lähel­lä. Lapin työl­lisyys­ti­lanne on erit­täin heikko tehot­toman alue­poli­ti­ikan vuoksi.

    Mik­si emme käytä Ruot­si — Nor­jako­rt­tia enem­män ? Hau­datkaa jo viimein van­hakan­taiset asenteet.

  119. Kir­joitin ruot­sista lau­da­turin läh­es 40 vuot­ta sit­ten, ja olen toimin­ut pääkaupunkiseudul­la ter­vey­den­huol­lon asi­akas­palvelus­sa (= lääkärinä) suurim­man osan virkauras­tani. Mik­si ruotsin keskuste­lu­taitoni on rapis­tunut, vaik­ka edelleen luen suju­vasti ruotsinkielistä kir­jal­lisu­ut­ta ja lehtiä? Syy on se, että RUOTSINKIELISET VAIHTAVAT SUOMENKIELEEN, kun puhu­vat suomenkielisen kanssa; jopa sil­loin, kun tämä aloit­ti keskustelun ruot­sik­si. Kuin­ka usein olenkaan kuul­lut lauseen:“Vi kan nog tala fin­s­ka också”!
    Vuosikym­menten koke­muk­sen val­os­sa en tosi­aankaan ymmär­rä, mik­si min­un oli pakko opiskel­la koulus­sa ruot­sia. Matem­ati­ikkalin­jalaise­na en tuo­hon aikaan saanut ottaa lukios­sakaan haaveile­maani ranskaa.

  120. eemil: Tärkein ammat­tiryh­mä kieltä tarvit­se­vista on suo­ma­lainen rek­ka- ja bus­sikus­ki, joka ajaa akselil­la Suo­mi – Ruot­si- Tan­s­ka – Norja.

    Tämä on katoa­va ammat­tiryh­mä, jota kor­vaa­vat venäläiset ja bul­gar­i­alaiset rekkakuskit. Tarvit­se­vatko he ajamiseen ruot­sia? Ei. Eivät he suomeakaan osaa.

    Kyl­lä rekkakuskit pär­jäävät muu­ta­mal­la englan­nin sanal­la niin Ruot­sis­sa, Sak­sas­sa kuin jopa Ran­skas­sakin; sen takia ei kan­na­ta kiusa­ta koko ikälu­okkaa Suomen peruskoulussa.

    Sen sijaan olisi kyl­lä paikallaan, että rekkakuskeil­ta Suomes­sa vaa­dit­taisi­in asialli­nen ajo­taito ja asialli­nen ajoneu­vo, siis ei esimerkik­si sileitä kesäs­lick­se­jä, kun tul­laan Nor­jas­ta Suomen läpi Suomen­lahdelle. Radios­sa saa talvisin yht­enään kuul­la liiken­netiedot­tei­ta, miten Kolaris­sa on kolari tai muual­la raskas ajoneu­vo on kaatunut, ajoneu­voa nos­te­taan ja liikenne on poik­ki. Näistä hyvin suuri osa on ulko­maisia rekko­ja, joiden varus­tuk­sel­la ei Suomen talves­sa voi ajaa tur­val­lis­es­ti. Kuolonko­lar­ien pieni määrä suo­ras­taan häm­mästyt­tää, mut­ta noi­ta tieltäa­jo­ja ja kaa­tu­misia sat­tuu paljon.

  121. Anna S: … suuri osa näistä Ris­toista ja Riitoista, jot­ka mus­sut­ta­vat pakko­ruot­sista, ei todel­lakaan nyt puhuisi suju­vaa ran­skaa tai venäjää, jos (hei­dän van­hem­mat) oli­si­vat saa­neet vali­ta toisin. Ne ihmiset osaisi­vat edelleen pelkästään suomea.

    Eli pois­ta­mal­la pakko­ruot­si hei­dän kieli­taiton­sa ei heikkene vaan pysyy täs­mälleen samana (vain suo­mi), mut­ta se saavutet­taisi­in vähem­mäl­lä itkul­la ja ham­mas­tenkiris­te­lyl­lä. Tämähän olisi huo­mat­ta­va paran­nus nykytilaan.

    Ruotsin oppimis­tu­lok­set eivät ole tyy­dyt­täviä, sen on ope­tus­min­is­ter­iökin viral­lis­es­ti toden­nut, eli ruotsin opetuk­sen kanssa on ongel­ma. Pakko­ruotsin puo­lus­ta­jat saisi­vatkin pon­nekkaasti esit­tää omia ratkaisu­jaan tähän ongel­maan sen sijaan että keskit­ty­i­sivät vain sta­tus quon puolustamiseen.

  122. Eemil: olet aivan oike­as­sa, ruot­si on suo­ma­laisille yksi hyödyl­lisimpiä kieliä ja mainit­se­masi kult­tuurisen läheisyy­den vuok­si esimerkik­si venäjää paljon tärkeämpi. Pari asi­aa kuitenkin:

    1. Kukaan ei ole kieltämässä ruotsinopiskelua. Ne, jot­ka oppi­vat aut­tavasti ruot­sia pakko­ruot­sis­sa, melko suurel­la toden­näköisyy­del­lä luk­i­si­vat sitä vapaae­htois­es­ti. Siis se pieni vähem­mistö. Val­taosa virkamies­ruotsin suorit­taneista aka­teemi­sista ei osaa ruot­sia käytän­nössä ollenkaan vuosien pakko-opiskelus­ta huolimatta.

    2. Pohjo­is­mais­sa tulee erit­täin hyvin englan­nil­la. Olen itse niitä har­vo­ja, joiden kanssa riik­in­ruot­salaiset eivät vai­h­da englan­niksi (mikä on joskus min­ulle kiusal­lis­takin) mut­ta suuri osa tut­tavis­tani käyt­tää Ruot­sis­sa pelkkää englan­tia ja pär­jää aivan yhtä hyvin. Myös sel­l­aiset, jot­ka käyvät syys­tä tai tois­es­ta Ruot­sis­sa sään­nöl­lis­es­ti. Kau­pas­sa ja kadul­la tarvit­ta­vat ruotsin sanat ja ilmauk­set kyl­lä oppii käytän­nössä muutenkin.

    Tois­tan itseäni: pakko­ruot­sis­sa ei opiskel­la kieli­taitoa pitkin ham­pain vaan jär­jestetään veron­mak­sajien piikki­in val­tavasti oppitun­te­ja, joil­la kukaan ei opi yhtään mitään, ja jot­ka vain lietso­vat häiriökäyttäytymistä. 

    Jos pakol­la voitaisi­in tru­u­ta­ta koul­u­lais­ten päähän tietoa, opin­to­su­un­nitel­mas­sa voisi olla vaik­ka Hor­atiuk­sen ood­e­ja. Kyl­lä niillekin var­masti on käyt­töä jos ne ker­ran sat­tuu ole­maan. Elämme kuitenkin pla­nee­tal­la, jos­sa oppimis­tu­losten saavut­ta­mi­nen on raskas­ta, kallista ja epävarmaa.

  123. Koke­muk­seni on sama kuin Sil­ja­maar­itin. Ruotsi­ni sujuu kun olen Ruot­sis­sa opiskel­lut ja työsken­nel­lyt. Mut­ta suomeen suomen­ruot­salaiset halu­a­vat vai­h­taa. Ehkä kyse onkin oman yhteisön, piirin rajoit­tamis­es­ta. Siihen kieli on mainio väline.

  124. Keskustelua on mie­lenki­in­toista seu­ra­ta, mut­ta halu­aisin heit­tää tähän vielä yhden ainek­sen lisää.

    Omien koke­musteni mukaan toisen koti­maisen pakol­lisu­u­den kan­nat­ta­mi­nen liit­tyy hyvin voimakkaasti henkilön omaan osaamiseen. Mitä parem­min ruot­si soljuu, sitä varmem­min sitä kannattaa.

    Tämä tuo mie­lenki­in­toisia jakolin­jo­ja. Sukupolvien välil­lä on yksi selvä jakolin­ja, kos­ka suurten ikälu­okkien kesku­udessa ruotsin osaami­nen on suh­teessa parem­paa kuin nuorem­mil­la, joil­la englan­ti on ykköskieli. 

    Kie­len koet­tu tarve on luon­nol­lis­es­ti toinen jakolin­ja, ja siinä eri alo­jen erot näkyvät hyvin selvästi. Esimerkik­si insinööri­aloil­la ruot­sia tarvi­taan ja käytetään myyn­tite­htäviä luku­unot­ta­mat­ta vähän. Talousalal­la ruot­sil­la oli aiem­min vah­va ase­ma, mut­ta se tun­tuu ole­van vähän vähen­emään päin. 

    Poli­ti­ikan puolel­la kuitenkin pohjo­is­maisu­us elää voimakkaam­min kuin oikeas­t­aan mis­sään muual­la, mikä luon­nol­lis­es­ti luo mieliku­vaa kie­len yleis­es­tä tarpeel­lisu­ud­es­ta. Tämä voi osaltaan selit­tää poli­itikko­jen ja kansan mielip­itei­den ero­ja. Mui­ta seli­tyk­siä on myös mah­dol­lista löytää niin arvo­maail­mas­ta kuin reaalipolitiikastakin.

    Jako on tietenkin ole­mas­sa myös maanti­eteel­lis­es­ti. Raase­poris­sa ja Ilo­mantsis­sa käsi­tys kie­len tarpeel­lisu­ud­es­ta voi olla vähän eri­lainen. Sama toimii tietysti peilat­en myös siinä, että Pam­pak­sel­la asu­valle Ruot­si­in suun­tau­tuneelle henkilölle suomen tarpeel­lisu­us voi olla hiukan vähäisem­pi kuin Lam­min kun­nan ain­oalle ruotsinkieliselle.

    = = =

    Tämä kaik­ki mielipi­de­bias on inhimil­listä, mut­ta kak­sikielisyyskeskustelun kannal­ta vähän väärään suun­taan ohjaavaa. Suomen kak­sikielisyyt­tä ei määrää se, mitä koulus­sa ollaan opet­tavinaan, vaan se, miten asi­at toimi­vat todel­lisu­udessa. Jos vaikka­pa Poh­jan­maan ruotsinkieli­nen joutuu käräjäoikeu­teen, jos­sa tuo­ma­ri­na on juuri ja juuri virkamies­ruotsin läpäis­syt suomenkieli­nen, oikeustur­va pois­tuu käräjäsalin ikku­nas­ta istun­non alkaessa.

    Aivan samal­la taval­la on niin, että jos me halu­amme myy­dä ruot­salaisille jotain, se pitää tehdä suju­val­la ruot­sil­la. Siinä tarvi­taan aivan oikeaa kieli­taitoa. On ilman muu­ta selvää, että niin toimi­van kak­sikielisyy­den ylläpitämi­nen kuin kau­pal­lisetkin syyt edel­lyt­tävät sitä, että Suomes­sa on riit­tävä määrä ihmisiä, jot­ka osaa­vat ruot­sia erit­täin hyvin.

    Se taas on paljon vähem­män selvää, toteu­tuuko asia nykyisel­lään kovin hyvin. Käytän­nössähän on tietenkin niin, ettei sitä ummikko­suo­ma­laista laite­ta ruotsinkieliseen oikeu­denkäyn­ti­in tuo­marik­si tai myyn­timiehek­si Ruot­si­in. Kumpaankin hom­maan laite­taan mieluiten äidinkieleltään ruotsinkieli­nen tai sit­ten paljon ruot­sik­si työsken­nel­lyt suomenkieli­nen, kos­ka kaik­ki tietävät, ettei koulu­ruot­sil­la tee oikeasti yhtään mitään.

    Minus­ta ongel­ma ei kuitenkaan näytä kovin vaikeal­ta ratkaistaval­ta. Tässä kak­si toimen­pidet­tä, jol­la käytän­nön asi­at saadaan nyky­istä paljon parem­paan kuntoon:

    - määritel­lään ne virat, jois­sa tarvi­taan hyvää toimin­nal­lista kieli­taitoa, ja asete­taan niihin riit­tävän tiukat kielikokeet

    - laite­taan ruot­si koulus­sa valin­naisek­si muiden kiel­ten kanssa (joi­hin ei kuu­lu englanti)

    Ensim­mäi­nen koh­ta huole­htii insen­ti­ivistä; ruotsin kun­nolli­nen osaami­nen paran­taa merkit­tävästi työl­listymis­mah­dol­lisuuk­sia. Jälkim­mäi­nen taas huole­htii siitä, että suurin osa kansas­ta kuitenkin lukee ruot­sia. Ainakin min­un on vaikea nähdä suur­ta ryn­täys­tä venäjän tai ran­skan suun­taan, kos­ka etenkin suomen­ruot­si on kuitenkin suomenkieliselle helpoim­mas­ta päästä vierai­ta kieliä. Sen jäl­keen “ei pakko­ruot­sia” ‑argu­mentin tilalle pitää kek­siä jotain muu­ta siel­lä ruotsintunnilla…

    Jos sit­ten joku ruot­sia myöhem­min tarvit­se­va jät­tää sen otta­mat­ta, kie­len myöhempi opiskelem­i­nen virkami­es­ta­solle vaikka­pa englan­nin ja sak­san poh­jal­ta ei ole ihan kohtu­u­ton ponnistus.

    = = =

    Tämä siis prag­maat­tis­es­ta lähtöko­hdas­ta. Kult­tuuril­liset argu­men­tit kie­len osaamisen puoles­ta ovatkin sit­ten jo ihan toinen jut­tu. Niis­sä puhutaan arvoita, ja sopi­vas­sa arvo­maail­mas­sa on aivan järkevää vaa­tia pakol­lista kum­mankin koti­maisen opiskelua kaikilta.

  125. Olli Pot­to­nen: Eli pois­ta­mal­la pakko­ruot­si hei­dän kieli­taiton­sa ei heikkene vaan pysyy täs­mälleen samana (vain suo­mi), mut­ta se saavutet­taisi­in vähem­mäl­lä itkul­la ja ham­mas­tenkiris­te­lyl­lä. Tämähän olisi huo­mat­ta­va paran­nus nykytilaan.

    Pelkän pakko­ruotsin pois­t­a­mi­nen ei tun­nu oikein hyvältä ajatuk­selta. Hyvin olen­nainen kysymys on se, mitä tilalle tuodaan.

    Muis­taak­seni EU:kin kovasti toivoo vähin­tään kah­den vier­aan kie­len lukemista, jol­loin ruot­si tulisi senkin vuok­si ensisi­jais­es­ti kor­va­ta jol­lain toisel­la kielellä.

  126. Min­ul­la on idea, joka var­maan kuu­lostaa aika hur­jal­ta. Ei ote­ta pakko­ruotsin tilalle mitään muu­ta pakol­lista vaan vähen­netään pakko­ja ja nau­ti­taan lisään­tyneestä vapaud­es­ta ja valin­nan­varas­ta päät­tää itse, miten aikansa ja vaivansa käyt­tää! Ja säästyneistä määrära­hoista. Miten olisi kun rahas­takin on kuulem­ma vähän pula?

  127. Viherinssi:

    Omien koke­musteni mukaan toisen koti­maisen pakol­lisu­u­den kan­nat­ta­mi­nen liit­tyy hyvin voimakkaasti henkilön omaan osaamiseen. Mitä parem­min ruot­si soljuu, sitä varmem­min sitä kannattaa.

    Jos hyvä ruotsin­taito tosi­aan kor­reloi huonon ajat­telun kanssa, onko­han siinä myös kausali­teet­ti? Eli johtaako solju­va ruot­si kyvyt­tömyy­teen erot­taa hyvä argu­ment­ti huonos­ta vai päin­vas­toin? Vai sat­tuvatko type­r­yk­set tun­tem­at­tomas­ta syys­tä oppi­maan ruotsin järke­viä helpommin?

    Kohdal­tani voin kuitenkin sanoa, että ruotsi­ni on eri­no­mainen, eikä se ole ainakaan tässä kysymyk­sessä han­kaloit­tanut järkevän kan­nan valitsemisessa.

  128. svg­fu­fu: melko suurel­la toden­näköisyy­del­lä luk­i­si­vat sitä vapaae­htois­es­ti. Siis se pieni vähem­mistö. Val­taosa virkamies­ruotsin suorit­taneista aka­teemi­sista ei osaa ruot­sia käytän­nössä ollenkaan vuosien pakko-opiskelus­ta huolimatta.

    Tiedän, että ala- ja yläk­oul­u­lainen eivät osaa vielä vali­ta oppi­ainei­ta tule­vaisu­ut­taan varten. Sik­si on hyvä , että kaik­ki saa­vat saman “roko­tu­so­hjel­man”, joka on tieteel­lis­es­ti tutkit­tu ole­van hyvä lap­sille ja nuorille.

    Valin­naisu­udel­la voidaan sit­ten kieli­taitoa laven­taa ikävu­osien karttuessa.

    svg­fu­fu: Pohjo­is­mais­sa tulee erit­täin hyvin englan­nil­la. Olen itse niitä har­vo­ja, joiden kanssa riik­in­ruot­salaiset eivät vai­h­da englan­niksi (mikä on joskus min­ulle kiusal­lis­takin) mut­ta suuri osa tut­tavis­tani käyt­tää Ruot­sis­sa pelkkää englan­tia ja pär­jää aivan yhtä hyvin. 

    Jos menee töi­hin, niin kyl­lä riit­tävä kieli­taito on kotou­tu­misen näkökul­mas­ta aivan ehdo­ton edel­ly­tys. Päiv­itäi­nen sosi­aa­li­nen kanssakäymi­nen on paljon rikkaam­paa alkua­sukkaiden kanssa yhteisel­lä kielellä.

    pjt: Tämä on katoa­va ammat­tiryh­mä, jota kor­vaa­vat venäläiset ja bul­gar­i­alaiset rekkakuskit. Tarvit­se­vatko he ajamiseen ruot­sia? Ei. Eivät he suomeakaan osaa.

    Pide­täänkö näitä itä­suo­ma­laisia kuske­ja jos­sakin arvos­sa Suomen puolel­la ? Kieli­taito paran­taa myöskin liiken­netur­val­lisu­ut­ta esim. sääti­eto­jen kuun­telemisen kaut­ta. Ei näytä kum­moi­seltakaan työelämältä kun bul­gar­i­alaiset rekkakuskit kykkivät tran­gian ympäril­lä ABC-huolta­moiden rekka­parkeis­sa. Ja yöt nuku­taan rekan makuu­tilois­sa ja huoltik­sel­la käy­dään vain tarpeil­laan (osin). Jos osaisi kieltä , niin voisi asioi­da luon­tev­asti muiden ihmis­ten joukos­sa. Sama kos­kee suo­ma­laisia kuske­ja ulkomailla.

  129. Sil­ja­maar­it: ”Vi kan nog tala fin­s­ka också”!
    Vuosikym­menten koke­muk­sen val­os­sa en tosi­aankaan ymmär­rä, mik­si min­un oli pakko opiskel­la koulus­sa ruot­sia. Matem­ati­ikkalin­jalaise­na en tuo­hon aikaan saanut ottaa lukios­sakaan haaveile­maani ranskaa.

    He halu­a­vat hoitoa suomek­si sik­si, että jokainen jän­nit­tää lääkäris­sä kayn­tiä ja halu­aa saa­da paras­ta mah­dol­lista hoitoa. Siihen väli­in ei halu­ta kielel­lisiä epä­var­muustek­i­jöitä. Lisäk­si he ovat kohteliai­ta, kos­ka halu­a­vat lääkärin ole­van 100 pros­ent­tis­es­ti vahvuusalueellaan.

    Voit kuitenkin vaa­tia saa­da puhua ruot­sia, eivät he siitä pahastu. 

    Jk. onkos niitä frans­man­ne­ja käynyt paljon vastaanotolla ?

  130. Pakol­lisen toisen ulko­maisen kie­len pois­t­a­mi­nen ei ole järkevää. Sen toisen ei vain olisi pakko olla ruot­si (tai suo­mi, jos puhuu ruosia).

    Käytän­nössähän suurel­la osal­la kouluista ei olisi pitki­in aikoi­hin juurikaan mah­dol­lisuuk­sia jär­jestää muu­ta kuin ruot­sia, vaik­ka ope­tus vapautet­taisi­in jo huomenna.

  131. Todel­lisu­us on jo aiko­ja sit­ten jyrän­nyt toivea­jat­telun yli.

    Aikaisem­mas­sa puheen­vuorossa viitat­ti­in siihen, että Kokko­las­ta ei halut­tu men­nä OYKS:iin, kos­ka ei voitu olla var­mo­ja saako palvelua på sven­s­ka ja tämän vuok­si suun­taudut­ti­in erikois­sairaan­hoi­dos­sa Vaasan keskus­sairaalaan puoleen.
    Tämä voi tul­la joillekkin järky­tyk­senä mut­ta n. 10 vuot­ta sit­ten Vaasan keskus­sairaalas­sa luovut­ti­in ruotsin kie­len osaamisen vaa­timuk­ses­ta erikois­lääkärei­den suh­teen. Suomes­ta ei yksinker­tais­es­ti löy­tynyt tarpeek­si päte­viä erikois­lääkäre­itä, jot­ka oli­si­vat osan­neet ruot­sia niin hyvin, että oli­si­vat voineet kom­mu­nikoi­da ruot­sia puhu­van poti­laan kanssa.

    Häm­mästyt­tävää, kos­ka meil­lä on lääkik­sen pääsykokeis­sa eril­liset kiin­tiöt ruot­sia puhuville, jot­ta suomen­ruot­salais­ten palve­lut voitaisi­in turvata.

  132. eemil: Jk. onkos niitä frans­man­ne­ja käynyt paljon vastaanotolla ?

    Pääkaupunkiseudul­la ter­veyskeskus­lääkäri saa toden­näköis­es­ti katet­tua suurem­man osan poti­laskan­nas­taan osaa­mal­la suomea, englan­tia ja ran­skaa kuin osaa­mal­la suomea, englan­tia ja ruotsia.

    Seli­tys ei löy­dy frans­man­neista kuin välil­lis­es­ti, mut­ta tietyt maa­han­muut­ta­jaryh­mät ovat sel­l­aisia, jois­sa ran­skaa osa­taan varsin hyvin, englan­tia tai suomea ei. Pääkaupunkiseudun suomen­ruot­salaiset osaa­vat suomea pääsään­töis­es­ti hyvin, ja Ruot­sista muut­ta­neet taas yleen­sä puhu­vat englantia.

    Lisäk­si toinen asia on se, että suju­vaa ran­skaa puhu­via lääkäre­itä lie­nee varsin vähän, kun taas suju­vaa ruot­sia puhu­via on paljon enem­män. Sekään ei vält­tämät­tä ole ideaal­i­ti­lanne, että kaik­ki lääkärit osaa­vat täs­mälleen samo­ja kieliä. Olisi siis toden­näköis­es­ti ollut kokon­aisu­udelle hyväk­si, jos Sil­ja­maar­it olisi käyt­tänyt aikansa ja tar­mon­sa ran­skan opiskeluun.

    (Tun­timäärä on kyl­lä sit­ten suomenkieliselle vähän eri­lainen, jos tavoit­teek­si asete­taan suju­va ran­s­ka kuin jos tavoit­teek­si asete­taan suju­va suomenruotsi.)

  133. eemil: Kieli­taito paran­taa myöskin liiken­netur­val­lisu­ut­ta esim. sääti­eto­jen kuun­telemisen kautta. 

    Juu. Ja tässä mielessä rel­e­vant­ti kieli­taito on englan­ti. Bul­gar­i­alaiset rekkakuskit eivät tule osaa­maan suomea, ruot­sia, nor­jaa, viroa, lät­tiä ja liet­tuaa, vaik­ka saat­ta­vat ymmärtää muu­ta­man sanan puolaa.

  134. Hesarin jut­tu tarkalleen 22 vuo­den takaa. Pert­ti Salo­laisen puheen­jo­hta­jakaut­e­na kokoomus suh­tau­tui pakko­ruot­si­in vähem­män hys­teeris­es­ti. Per­jan­tain äänestyk­sessähän Salo­lainen kuu­lui takinkääntäjiin:

    Koti­maa
    TORSTAINA 11.3.1993

    Hal­li­tus päät­ti pitää ruotsin pakol­lise­na Tun­ti­jak­ou­ud­is­tus tulee voimaan jo syksyl­lä 1994
    Pen­tikäi­nen Mikael

    “Toinen koti­mainen kieli pysyy pakol­lise­na myös perusk­oulus­sa. Hal­li­tus tote­si keskivi­ikkona iltak­oulus­saan, että enem­mistö min­is­tereistä kan­nat­taa ruotsin säi­lyt­tämistä pakol­lise­na kielenä.

    Val­tioneu­vos­to tekee tänään torstaina peri­aatepäätök­sen koko tuntijakouudistuksesta.

    Päätök­sen mukaan kun­nat voivat ottaa uuden tun­ti­jaon käyt­töön jo syksyl­lä 1994. Jos kun­ta ei halua, se voi tyy­tyä nykyiseen tuntijakomalliin.
    Aho otti kieliki­is­tan yllät­täen esille

    Hal­li­tus ei äänestänyt iltak­oulus­sa, mut­ta tote­si, että val­tioneu­vos­ton istun­nos­sa mah­dolli­nen äänestys päät­ty­isi 10–6 pakko­ruotsin puoles­ta. Asi­as­ta ei äänestetä myöskään tänään val­tioneu­vos­tossa, mut­ta vähem­mistö jät­tänee pöytäkir­jaan oman lausumansa.

    Val­tio­varain­min­is­teri Iiro Viina­nen (kok) on Japanis­sa eikä voi osal­lis­tua äänestyk­seen. Hän olisi äänestänyt vähem­mistön mukana.
    Kan­er­va tuki pakkoruotsia

    Sisämin­is­teri Mau­ri Pekkari­nen (kesk) oli valmis pois­ta­maan pakko­ruotsin ja työmin­is­teri Ilk­ka Kan­er­va (kok) oli sen kan­nal­la. Kan­er­va perusteli kan­taansa sil­lä, että Turun puo­lessa pakol­lista ruot­sia pide­tään tarpeellisena.

    Kokoomus teki juuri ennen iltak­oulua ryh­mäpäätök­sen tukea ope­tus­min­is­teri Riit­ta Uosukaista (kok) kiistassa.

    Myös kan­taansa julk­isu­udelta var­jel­lut puheen­jo­hta­ja, ulko­maankaup­pamin­is­teri Pert­ti Salo­lainen (kok) tuli ope­tus­min­is­terin tuek­si. Salo­laisen esi­vaa­likam­pan­jan johto­ryh­mä on patis­tanut ehdokas­taan aset­tumaan pon­tev­asti Uosukaisen tueksi.”

    Ei tai­da tul­la ihan valmista vieläkään…

  135. R.Silfverberg:
    Itse ruotsinkielisenä hyväk­y­sisin sel­l­aisen ratkaisun että perusk­ouluis­sa ja ammat­tik­ouluis­sa ruot­si ei enää olisi pakolli­nen mut­ta lukiois­sa ja korkeak­ouluis­sa sen pitäis olla. 

    Mik­si? Opiske­lin ruot­sia yläas­teen ja lukion ajan, 6 vuot­ta. Sen jäl­keen en 6 vuo­teen puhunut Ruot­sia kuin muu­ta­man lauseen. Yliopis­tossa suoritin pakol­lisen virkamies­ruotsin, 2 viikon ker­tauskurssi vas­ten­tah­toisille “insinööreille” jot­ka mur­jot­ti­vat kaik­ki tun­nit ja osasi­vat suullises­sa testis­sa sanoa “Jag het­er pert­ti, jag tyck­er om cof­fee tack”. Sain virkamies­ruot­sista hyvät arvosanat, 2.5/3. Sen jäl­keen en ole kymme­neen vuo­teen puhunut sanaakaan ruotsia. 

    En näe ruot­salaisia koskaan mis­sään, pait­si Ruot­sis­sa. En osaa enää edes lukea ruot­sia. Tai tun­nistan joka kol­man­nen sanan ja päät­te­len ja arvaan loput.

    Olisiko tulos parem­pi, jos olisin opiskel­lut ruot­sia 3 vuot­ta vähemmän?

    R.Silfverberg
    jäl­jelle jää siis kysymys että ovatko kauko­maid­en kielet niin paljon tärkeämpiä että ruot­sia ei niiden takia tarvit­taisi opiskella. 

    Olen työsken­nel­lyt yli 10 vuot­ta kiinalais­ten ja intialais­ten kanssa. Ja Venäjää kuulee kadul­la ja kaupois­sa melkein päivit­täin. Ruot­sia en vain kuule koskaan mis­sään. Sak­saakin kuulee use­am­min, ja mon­et itä-Euroop­palaiset työkaver­it puhu­vat hyvin sak­saa. Usein olen har­mitel­lut että Sak­saa olisi ollut hyvä opetella.

  136. Anna S:
    Alak­oulu- tai yläk­ouluikäi­nen on aivan liian nuori pystyäk­seen kyp­sästi arvioimaan tuleeko myöhem­min elämässään tarvit­se­maan virkamies­ruot­sia (tai ylipään­sä ruotsin kie­len taitoa). Pakko­ruotsin pois­t­a­mi­nen loisi todel­la suuren eri­ar­voisu­u­den uhan, kun ruot­sia osaa­vat (kuten suomen­ruot­salaiset ja ne henkilöt, joiden van­hem­mat ovat ymmärtäneet ruotsin kie­len opiskelun tärkey­den) oli­si­vat noin yleis­es­ti ottaen parem­mas­sa ase­mas­sa työnhaussa. 

    Miten ihmeessä minkäänikäi­nen koul­u­lainen tai hänen van­hempansa kykenisi arvioimaan jonkin kie­len tarpeel­lisu­ut­ta, kun tule­vaisu­ud­es­ta ei tiedä kukaan?

    Englan­nin osaami­nen on toki tarpeel­lista, kos­ka se nyt sat­tuu ole­maan tieteen ja kau­pan kieli maail­mal­la. Englan­ti on vaikea kieli osa­ta hyvin, mut­ta eipä sitä ole val­it­se­mal­la valit­tukaan kan­sain­väliseen käyttöön.

    Muiden kiel­ten tarpeel­lisu­ut­ta ei voi oikeas­t­aan mitenkään tietää. Toiset tarvit­se­vat työssään ruot­sia ja jotkut ehkä löytävät ruotsinkielisen puoli­son, mut­ta sit­ten on niitä, jot­ka eivät juuri koskaan tarvitse ruot­sia yhtään mis­sään. Sen sijaan, että käytetään resursse­ja kah­den lähisuku­laiskie­len opiskelu­un (englan­ti ja ruot­si), olisi paljon järkeväm­pää opiskel­la eri­laisia kieliä, kos­ka se antaisi paljon parem­man poh­jan opetel­la uusia kieliä sit­ten, kun niitä tarvitsee.

    Esimerkik­si min­ulle olisi ollut huo­mat­tavasti ruot­sia huo­mat­tavasti enem­män hyö­tyä ran­skan osaamis­es­ta euroop­palaisen yhteistyön takia (ran­skalaiset osaa­vat huonos­ti englan­tia) tai por­tu­gal­ista, jota olisi ollut hyvä osa­ta pitkäaikaisen yhteistyöpro­jek­tin takia. Oma­l­la alal­lani kiinan tai japanin osaami­nen olisi todel­li­nen kilpailuvaltti.

    Oma­l­la alal­lani tutk­i­joiden pohjo­is­mainen yhteistyö hoide­taan englan­niksi jo pelkästään siitä syys­tä, että kaikissa Pohjo­is­mais­sa on paljon ulko­maalaisia tutk­i­joi­ta, jot­ka eivät osaa ruot­sia. Ruot­sia en ole tarvin­nut viimeis­ten 25 vuo­den aikana mihinkään muuhun kuin opastei­den lukemiseen Ruotsin matkoil­la tai hyvin sat­un­naiseen ruotsinkielis­ten lehti­jut­tu­jen tai vas­taavien lukemiseen. Ilmankin olisin pärjännyt.

    Min­un näke­myk­seni on se, että ruotsin osaamis­es­ta ei ole hait­taa lap­sil­leni tule­vaisu­udessa, jos ruotsin voi oppia menet­tämät­tä mah­dol­lisu­ut­ta opetel­la jotain hyödyl­lisem­pää kieltä. Käytän­nössä kaikil­la ei ole kykyä opetel­la kah­ta saati sit­ten kolmea vieras­ta kieltä, joten pakolli­nen ruot­si saat­taa hyvinkin olla rasite tai suo­ranainen haitta.

  137. TL:
    Olisiko tulos parem­pi, jos olisin opiskel­lut ruot­sia 3 vuot­ta vähemmän? 

    Ei, vaan jos olisit yliop­pi­las, olisit tietenkin lukenut perusk­oulun ruotsin ennen lukio­ta että ylipään­sä voisit men­nä lukioon, eli saman määrän kuin nyt, mut­ta jos olisit men­nyt ammik­seen, ei sin­un olisi tarvin­nut lukea ruot­sia ollenkaan. 

    Mielestäni pitäisi perus­ta uudelleen ns “pitkä lin­ja” niille insinöörik­si aikoville jot­ka eivät halua sivistää itseään lukion pakol­lisil­la kieli‑, his­to­ria- ja muil­la human­is­tisil­la opin­noil­la joi­ta he eivät arvos­ta tip­paakaan. Eli perusk­oulus­ta suo­raan ammat­tik­oulu­un ja sieltä AMK:hon, mah­dol­lis­es­ti Polille vielä.

    Toisaal­ta sil­loin kun itse opiske­lin, eikä siitä ole kuin vajaat 30 vuot­ta, arvostet­ti­in työ­markki­noil­la että insinööri osaa ruot­sia ja sak­saa, ainakin jos oli konepuolen, puun­jalostuk­sen, kemi­an, vuoritekni­ikan tai sähkötekni­ikan DI. Arvaas miksi? 

    Jostain syys­tä nyt ei tee noil­la kielil­lä mitään enää? 

    TL:
    Olen työsken­nel­lyt yli 10 vuot­ta kiinalais­ten ja intialais­ten kanssa. Ja Venäjää kuulee kadul­la ja kaupois­sa melkein päivit­täin. Ruot­sia en vain kuule koskaan mis­sään. Sak­saakin kuulee use­am­min, ja mon­et itä-Euroop­palaiset työkaver­it puhu­vat hyvin sak­saa. Usein olen har­mitel­lut että Sak­saa olisi ollut hyvä opetella.

    Et ole ker­tonut mis­sä maas­sa asut ja työskentelet. 

    On aika kum­maa jos asut Suomes­sa ja luul­tavasti etelä-Suomes­sa, ettet ole kuul­lut ruot­sia puhut­ta­van mis­sään? Sulkeudutko työaikasi jäl­keen neljän seinän sisälle vai mitä teet?

    Samoin jos asuu Oulus­sa, jos­ta on n 100 km mat­ka Ruotsin rajalle, viit­si­ikö sil­loin pokkana väit­tää sil­loin ettei kuule siel­läkään ruotsin tai nor­jan kieltä puhuttavan?

  138. Kun olen kuun­nel­lut suomen­ruot­salais­ten jut­tu­ja sivuko­r­val­la, olen huo­man­nut, että hekin käyt­tävät ruot­sis­saan pienem­pää sanavaras­toa kuin suomes­saan, ja vai­h­ta­vat usein suomek­si mon­imutkai­sis­sa asiois­sa (esimerkik­si neu­voes­saan toisi­aan) tai jos tarvit­se­vat erikoissanastoa.

    Taan­noin kir­joitet­ti­in, että ruotsinkielis­ten koul­u­lais­ten äidinkie­len­taidot ovat niin huonot, että hait­taa­vat muu­takin opiskelua. Olen itse kuul­lut tutu­il­ta, että oppitun­tien pitämisenä ruotsinkielis­inä on hie­man haastetta.

    Jopa ruotsinkielis­ten luvus­sa on meil­lä paljon ilmaa: ruotsinkielisek­si luokit­telus­ta on sen ver­ran etua, ettei se tarkoi­ta, että ruot­si olisi suomea parem­paa vaan että ruot­si on riit­tävän hyvää, että sen kehtaa ilmoit­taa äidinkielek­si. Tämä siis siihen, että kuin­ka suuri on oikeasti tarve “saa­da palvelua oma­l­la kielellään.”

  139. Kyl­lähän tämän ruotsin kie­len tilanne näyt­tää tyystin eri­laiselta eri puo­lil­la maa­ta. Oman koke­muk­seni mukaan Helsin­gin kan­takaupungis­sa on asunut ja asuu edelleen suomen­ruot­salaisia läh­es joka talos­sa. Kaikissa fir­moissa, jois­sa olen ollut töis­sä, on tarvit­tu ruot­sia, tai ainakin siitä on ollut paljon hyö­tyä. Usei­ta työ­paikko­ja ei olisi edes saanut ilman ruotsin osaamista, eikä nyt ole kyse suomen­ruot­salais­ten asi­akas­palvelus­ta tiskin yli vaan kan­sain­välis­es­tä yhteistyöstä eri ilman­su­un­ti­in, myös Ruot­si­in. Joka fir­mas­sa osa henkilökun­nas­ta on ollut kak­sikielistä, ja heiltä on oppin­ut lisää ruot­sia, jos on viitsinyt pitää kor­vansa auki.

    Helsingis­sä tut­tava­pi­iri käsit­tää hel­posti koko joukon suomen­ruot­salaisia edel­lyt­täen, että itse ei ole ennakkolu­u­loinen. Ja hei­dän kanssaan voi ihan vapaasti sopia, puhutaanko suomea vai ruot­sia. Useim­miten kuitenkin suomea, kos­ka kaik­ki osaa­vat sitä, mon­et suomen­ruot­salaiset täysin virheettömästi.

    Tilanne on tietysti aivan toinen puh­taasti yksikielisil­lä paikkakun­nil­la esim. ran­nikol­la tai Itä-Suomes­sa. Eivät samat viisaudet päde joka puolel­la, eikä sik­si kan­na­ta tyrkyt­tää samaa mallia jokaiselle ja joka suuntaan.

    En usko het­keäkään, että into ruotsin oppimiseen lisään­ty­isi, jos se ei olisi pakol­lista, niinkuin tääl­lä on yritet­ty esit­tää. Suo­ma­laisu­u­den Liiton viesti on iskey­tynyt syvästi mon­en tajun­taan. Suomen kie­len arvoa yritetään nos­taa paina­mal­la ruot­sia alas, maan his­to­ri­as­ta ja kult­tuurista viis.

    Kun ruotsin kie­len taito tästä vielä heikke­nee, meil­lä on tule­vaisu­udessa koko joukko porukkaa, joka ei osaa ään­tää suo­ma­lais­ten etu- ja suku­nim­iä tai paikan- ja kadunnnim­iä, kos­ka niistä edelleen suuri osa on ruot­salaista alku­perää. Tämä on jo nyt nähtävis­sä, kun helsinkiläiset kadun­nimet tuot­ta­vat monille tuskaa. 

    Mut­ta ehkä seu­raavak­si on tulos­sa taas suuri suo­men­tamisaal­to? Lind­strömit voivat muut­taa nimen­sä vaik­ka Puna­ju­urip­i­hviksi ja Ruunekreeninkadus­ta voidaan tehdä Satusedänpolku.

  140. pjt: Juu. Ja tässä mielessä rel­e­vant­ti kieli­taito on englan­ti. Bul­gar­i­alaiset rekkakuskit eivät tule osaa­maan suomea, ruot­sia, nor­jaa, viroa, lät­tiä ja liet­tuaa, vaik­ka saat­ta­vat ymmärtää muu­ta­man sanan puolaa.

    Point­ti­ni ei ole oikein avau­tunut. Alun­perin tarkoitin, että ruotsin kielestä eniten hyö­tyvät suo­ma­laiset ovat ns. amis­porukkaa. Ei hal­ven­ta­va ter­mi. Työn­hakualueena on koko skan­di­navia , jos kieli­taito on monipuo­li­nen , sisältäen aut­ta­van ruotsinkie­len taidon.

    Ammat­tik­oulun kaut­ta valmis­tuu muitakin , kuin kul­je­tus­lan ihmisiä:

    Opin­not koos­t­u­vat pääosin ammatil­li­sista opin­noista, jot­ka anta­vat tietyn alan ammat­ti­taidon. Ammat­ti­taitoa kar­tute­taan myös 20 opin­tovi­ikon mit­taisel­la har­joit­telu­jak­sol­la. Lisäk­si opiskel­laan yhteisopin­to­ja, joi­hin kuu­luu esimerkik­si kieliopin­to­ja, matem­ati­ikkaa ja luonnontieteitä.

    Ammatil­lis­es­ta koulu­tuk­ses­ta voi valmis­tua kahdek­salta eri koulu­tusalal­ta yli sataan ammat­ti­in. Ammat­ti­tutkin­non yhtey­dessä voi suorit­taa myös ylioppilastutkinnon.

    Viherinssi: Olisi siis toden­näköis­es­ti ollut kokon­aisu­udelle hyväk­si, jos Sil­ja­maar­it olisi käyt­tänyt aikansa ja tar­mon­sa ran­skan opiskeluun.

    Lah­jakkaana aikuisopiske­li­jana hän pystyy oppi­maan suju­van ran­skankie­len taidon hyvän ruotsinkie­len lisäk­si. Ruotsin opiskelu nuore­na on lisäk­si tuonut hänelle opiskelu­valmiuk­sia ja nor­jia neu­roniy­hteyk­siä, joil­la pystyy omak­sumaan nopeasti ran­skankie­len taidot.

  141. R.Silfverberg:
    Mielestäni pitäisi perus­ta uudelleen ns “pitkä lin­ja” niille insinöörik­si aikoville jot­ka eivät halua sivistää itseään lukion pakol­lisil­la kieli‑, his­to­ria- ja muil­la human­is­tisil­la opin­noil­la joi­ta he eivät arvos­ta tippaakaan.

    Olen aina pitänyt suuresti his­to­ri­as­ta, luen edelleen mielel­läni kaiken­laista his­to­ri­as­ta. Mut­ta insinööri­henkisenä en väl­itä kielistä sinäl­lään, ne ovat vain tapo­ja välit­tää informaatiota. 

    Opiske­lin lukios­sa myös ran­skaa, lisäk­si olen jonkin ver­ran opetel­lut espan­jan fraase­ja espan­jas­sa matkail­lessa ja kyril­lisiä kir­jaimia Venäjäl­lä matkustel­lessa. Kun osaa kään­tää kyril­liset aakkoset, pystyy aika pitkälle päät­telemään venäjästäkin mitä mis­säkin lukee. 

    Englan­ti on kuitenkin se uni­ver­saali kieli, jol­la kom­mu­nikoin mm. ruot­salais­ten asi­akkaideni kanssa. Mui­ta kieliä, joi­ta luen ja kir­joi­tan suju­vasti, ovat mm. Java, C#, C++, Python, Javascript, Perl, Scala, ja tusi­na muu­ta kieltä. 

    Mitä tulee vasem­mis­to­laisi­in human­is­tei­hin, koen usein että he ovat heikosti asioista ymmärtäviä, kapeasti ajat­tele­via asen­nevam­maisia ja hie­man naive­ja. Mut­ta ymmär­rän että vasem­mis­to­laiset ajat­tel­e­vat samoin meistä “insinööreistä”. Tai olen siis FM koulutukseltani.

    R.Silfverberg:
    Arvaas miksi? 

    Ehkä 30 vuot­ta sit­ten Suomen kaup­pakump­pan­it oli­vat vielä Sak­sa ja Ruot­si. Nyt viimeiset 10 vuot­ta olen työsken­nel­lyt pääasi­as­sa kiinalais­ten ja intialais­ten kanssa. 

    R.Silfverberg:
    Jostain syys­tä nyt ei tee noil­la kielil­lä mitään enää? 

    Sak­saa olisin tarvin­nut usein, sak­salaiset puhu­vat huonoa englan­tia ja Pohjois- Ital­ias­sa / itä-Euroopas­sa kaik­ki osaa­vat sak­saa mut­ta har­va osaa englan­tia. Olen usein har­mitel­lut että mik­sen opiskel­lut Saksaa. 

    On aika kum­maa jos asut Suomes­sa ja luul­tavasti etelä-Suomes­sa, ettet ole kuul­lut ruot­sia puhut­ta­van missään? 

    Ter­ve­tu­loa Tam­pereen keskus­taan. Ruot­sia ei puhu kukaan mis­sään eikä sitä kuule mis­sään. Tam­pereel­la asuu ehkä 200 ruot­salaista, jot­ka kaik­ki puhu­vat Suomea. Yli 5 vuot­ta tein asi­akas­palve­lute­htäviä, muis­tan että ker­ran asi­akkaak­si tuli ruot­salainen pariskun­ta, jolle yritin puhua ruot­sia. Vai­h­toi­vat heti englantiin. 

    Samoin jos asuu Oulus­sa, jos­ta on n 100 km mat­ka Ruotsin rajalle, viit­si­ikö sil­loin pokkana väit­tää sil­loin ettei kuule siel­läkään ruotsin tai nor­jan kieltä puhuttavan? 

    Ihan var­masti siel­lä kuulee, olen käynyt muu­ta­man ker­ran Haa­paran­nan Ike­as­sa ja Sys­tem­bo­lagetis­sa. Olen myös matkail­lut Nor­jas­sa, ja kuten mainitsin muu­ta­ma postaus aiem­min, niin isoisäni oli ruot­salainen ja äiti­ni ruotsinkieliseltä ran­nikkoseudul­ta. Oulus­sa ruot­sil­la onkin aivan eri merk­i­tys. Tai Turussa.

    En kuitenkaan kuule tääl­lä sisä­maas­sa koskaan Ruot­sia, enkä sitä koskaan tarvitse mis­sään. Se on vain fak­ta. Venäjää kuulen läh­es päivittäin.

    Lib­er­aali­na ihmisenä halu­aisin vapaut­taa kiel­ten opiskelun.

  142. eemil: He halu­a­vat hoitoa suomek­si sik­si, että jokainen jän­nit­tää lääkäris­sä kayn­tiä ja halu­aa saa­da paras­ta mah­dol­lista hoitoa. Siihen väli­in ei halu­takielel­lisiä epä­var­muustek­i­jöitä. Lisäk­si he ovat kohteliai­ta, kos­ka halu­a­vat lääkärin ole­van 100 pros­ent­tis­es­ti vahvuusalueellaan.

    Voit kuitenkin vaa­tia saa­da puhua ruot­sia, eivät he siitä pahastu.

    Ei tämä pidä paikkaansa. Suomen­ruot­salaiset eivät halua puhua ruot­sia suo­ma­lais­ten kanssa. Ei tämä koske vain lääkärin vas­taan­ot­toa vaan se on laa­jem­pi ilmiö.

    Itse olen suomenkieli­nen joka asuu ruot­sis­sa ja puhuu töisää ain­oas­taan ruot­sia. Suo­ma­lainen aksent­ti tosin kuu­luu puheesta.

    Ruot­salaiset puhu­vat kanssani ruot­sia eivätkä tee numeroa siitä, että joku puhuu ulko­maalaisel­la koros­tuk­sel­la. Mut­ta myös tääl­lä Ruot­sis­sa on suomen­ruot­salaisille tärkeää vai­h­taa kanssani kieli heti suomek­si kun siihen tulee tilaisu­us. Näin tapah­tuu joka ker­ta. Tämä on fakta.

  143. Anna S:
    1) Ruotsin kie­len osaamis­es­ta ei ole hyö­tyä kaikille, mut­ta niin kauan kuin Suo­mi on kak­sikieli­nen maa, tulee se ole­maan yleis­es­ti ottaen hyödyl­lisin kieli osa­ta suomen ja englan­nin ohella.
    2) Vanhemmille/peruskouluikäisille ei voi antaa mah­dol­lisu­ut­ta tyh­myyt­tään pila­ta lapsen tule­vaisu­ut­ta –> johtaa eriarvoisuuteen
    3) Jos lapsel­la on kielipäätä – mitä esim ihan sen venäjänkin oppimi­nen edel­lyt­tää –voi hän opiskel­la sitä pakol­lis­ten kielien ohel­la –> Soin­in­vaar­alle tiedok­si, että opiske­lin yläas­teel­la ruotsin, suomen ja englan­nin kie­len lisäk­si ran­skaa ja sak­saa. Kun val­it­see valin­naisi­na muu­takin kuin koti­talout­ta ja liikun­taa, mah­tuu niitä kieliopin­to­jakin ihan enem­mänkin sinne lukujärjestykseen.

    1) Ei val­tion kak­sikielisyys joh­da siihen, että ruotsin osaami­nen olisi hyödyl­lisem­pää kuin jonkin maail­mankie­len osaami­nen. Val­tion kak­sikielisyys ei myöskään edel­lytä, että kaikkien kansalais­ten pitäisi osa­ta näitä kieliä. Suomes­sa pär­jää eri­no­mais­es­ti suomel­la ja englan­nil­la. Ruotsinkieliset puhu­vat näitä kieliä yleen­sä niin hyvin, että enem­mistön ei kan­nat­taisi tuh­la­ta ener­giaa ruotsin opiskelu­un. Kalle Isokallio­ta lainatak­seni, olisi taloudel­lis­es­ti paljon kan­nat­tavam­paa tar­jo­ta ruotsinkielisille tehostet­tu suomen ope­tus ja vapaut­taa suomenkieliset pakkoruotsista.

    2) Eri­ar­vois­tu­misel­la pelot­telu on täysin liioitel­tua. Har­vois­sa ammateis­sa pitää osa­ta oikeasti ruot­sia. Yleen­sä vaa­timus on täysin nimelli­nen. Kaik­ista ei tule myöskään virkamiehiä, eivätkä kaik­ki työsken­tele ran­nikol­la ter­veyspalvelu­iden paris­sa. Aito kil­pailue­tu työ­markki­noil­la on osa­ta mui­ta kieliä kuin englan­tia ja ruotsia.

    3) Jos lapsel­la on kielipäätä, ruotsin voi opiskel­la hel­posti myöhem­minkin. Sehän on help­po kieli. Ne vaikeam­mat kielet kan­nat­taisi opiskel­la aikaisemmin.

  144. Maanti­eteen koville tosi­a­sioille emme voi mitään. Suomea on aina vaivan­nut tiet­ty ambivalenssi kuu­lu­ako Pohjo­is­maiseen vaiko bal­tialais­ten reunaval­tioiden viiteryh­mään. Esim. venäjää tms. voi jo nykysys­tee­mis­sä opiskel­la vapaae­htoisu­u­den poh­jal­ta val­lan main­iosti, usein vain nämä eniten vapaae­htoisu­u­den nimeen huu­ta­vat eivät hal­litse kovin hyvin edes omaa äidinkieltään. Jäl­jet johta­vat tässäkin sylt­tyte­htaalle eli kaikil­la asteil­la, ml. virkamies­ruot­si, vapaae­htoista ruot­sia ajavien kova ydin löy­tyy ns. Suo­ma­laisu­u­den liiton ja per­su­jen liepeiltä, tavoit­teena viral­lis­es­ti yksikieli­nen Suo­mi. Kam­pea­vat meitä, tietäen tai tah­tomat­taan, bal­tialais­ten reunaval­tioiden viiteryhmään.

    Kaikkien muiden vieraiden kiel­ten pait­si englan­nin opiskelu on nyt jo hälyt­tävän pien­tä ja osaan melkein luva­ta että se yksipuolis­tuu entis­es­tään jos ruot­si vapaae­htois­te­taan. Englan­nin osaamis­es­ta ei nykyään saa minkään­laista plus­saa, niin itses­tään selvää on sen osaamisen vaa­timus, mut­ta kyl­läkin mii­nus­ta sen osaa­mat­to­muud­es­ta. Pakolli­nen ruot­si pitäisi siis kor­va­ta muul­la pakol­lisel­la kielel­lä (käytän­nössä venäjä tai sak­sa) keskiver­to-oppi­las kun menee sieltä mis­tä aita on matal­in. Ai niin, mut­ta pakko­han on huono motivoi­ja, niin­hän meille vaku­ut­ta­vat vapaae­htoisu­u­den puolustajat.

  145. Kak­si asiaa.

    En juo maitoa, enkä puhu ruotsia.

    Kevät 2003: impro­batur kahdel­la miinuk­sel­la ja yliop­pi­laslak­ki päähän kahdek­sal­la­toista kompensaatiopisteellä.

    Ja ylpeästi olen kan­tanut ylioppilaslakkiani!

    Ruotsin kie­len merk­i­tys on jos­sain infin­i­tes­i­maalin ja nol­lan tienoil­la. Siis aika vähäinen.

    Pakko­ruot­si toki hidas­taa valmis­tu­mis­tani mais­terik­si, mut­ta eiköhän siitäkin selvitä yliv­er­taisel­la tehokku­udel­la, eli min­i­mi määrä fraase­ja ja sano­ja, joil­la hom­ma hoide­taan kotiin.

    Ammat­tik­oulus­sa ruotsinkie­len kurssi hoidet­ti­in siten, että minä luin paperi­sta ruot­sia koulut­ta­jalle, enkä tien­nyt mis­tä puhuin. Sit­ten koulut­ta­ja puhui omas­ta paperi­s­taan, jos­ta hän ei ymmärtänyt puo­li­akaan. Lopuk­si lyöti­in leimat paperi­in ja hom­ma oli taputel­tu. Noin 30 min­u­ut­tia tuh­lat­ti­in yhteiskun­nan resursseja.

    Zài­jiàn!

  146. “Mik­si muuten kukaan ei ole tehnyt kyse­ly­tutkimus­ta siitä, kuin­ka paljon ruot­sia perusk­oulus­sa opiskelleet ovat kat­soneet tästä kieli­tai­dostaan hyö­tyneen­sä ja kuin­ka usein he ruot­sia puhu­vat, luke­vat tai kuun­tel­e­vat. Tulisi jotain kät­tä pidem­pää tähänkin väittelyyn.”

    Kum­ma kyl­lä, min­ul­la on ollut ruotsin kie­len tai­dos­ta enem­män hyö­tyä kuin olisin osan­nut arva­ta. Osaa­jille tun­tuu ole­van kum­masti kysyntää …

  147. eemil: “tarkoitin, että ruotsin kielestä eniten hyö­tyvät suo­ma­laiset ovat ns. amis­porukkaa. Ei hal­ven­ta­va ter­mi. Työn­hakualueena on koko skan­di­navia , jos kieli­taito on monipuo­li­nen , sisältäen aut­ta­van ruotsinkie­len taidon.”

    Hiukan real­is­mia. Amik­sen opet­ta­ja ker­toi, että oppi­lail­la on keskimäärin kymme­nen ruotsin sanaa hal­lus­sa kurssin alka­es­sa eikä tilanne kurssil­la juuri parane: “Jos ryh­män (n. 20 opiske­li­jaa) yleisin perusk­oulun ruotsin arvosana on 5 (joukos­sa luon­nol­lis­es­ti myös muu­ta­ma ruot­sis­sa mukautet­tu) ja monel­la on selviä tarkkaavaisu­u­den ongelmia, niin miten keskit­tymi­nen onnis­tu­isi esim. auto­hal­liss­sa, jos­sa oleskelu olisi huo­mat­tavasti vapaam­paa kuin pulpetis­sa istu­mi­nen ja virikkeitä joka puolel­la…? Käytän­nössähän ruotsin kie­len taito voi olla n. 5–10 sanaa pahim­mas­sa tapauk­ses­sa. Moti­vaa­tio-ongelmista ja niiden tuomista haasteista opetuk­ses­sa en tässä edes viit­si lähteä kirjoittamaan. —”

  148. “Kun ruotsin kie­len taito tästä vielä heikke­nee, meil­lä on tule­vaisu­udessa koko joukko porukkaa, joka ei osaa ään­tää suo­ma­lais­ten etu- ja suku­nim­iä tai paikan- ja kadunnnim­iä, kos­ka niistä edelleen suuri osa on ruot­salaista alkuperää.”

    Tämän taki­ako lapsemme pan­naan opiskele­maan ruot­sia alak­oulus­ta yliopistoon?

    Pien­tä rajaa nyt!

  149. “Mielestäni pitäisi perus­ta uudelleen ns “pitkä lin­ja” niille insinöörik­si aikoville jot­ka eivät halua sivistää itseään lukion pakol­lisil­la kieli‑, his­to­ria- ja muil­la human­is­tisil­la opin­noil­la joi­ta he eivät arvos­ta tippaakaan.”

    Edelleenkin pien­tä rajaa. Kyl­lä teknis­es­ti lah­jakkaat ovat kiin­nos­tunei­ta his­to­ri­as­ta, yhteiskun­taopista, medi­aluku­tai­dos­ta — osalle vain kiel­tenop­pimi­nen on erit­täin kovan työn takana. Emme me pilkkaa lyhyen matem­ati­ikan luk­i­joitakaan, mik­si sit­ten pitäisi pilkata niitä, joille riit­täisi vah­va englanti?

    Ei mis­sään maail­mas­sa ihmisen pätevyy­den mit­ta­ri­na ja valmis­tu­misen ehtona pide­tä pienen vähem­mistökie­len osaamista. Ylipäätään maail­mal­la korkeak­oulu­tuk­sen kieli­taito­vaa­timuk­set ei-human­is­tisil­la aloil­la ovat äärim­mäisen niukat ja niis­sä luote­taan opiske­li­jan omaan valintaan.

  150. “Miten ihmeessä minkäänikäi­nen koul­u­lainen tai hänen van­hempansa kykenisi arvioimaan jonkin kie­len tarpeel­lisu­ut­ta, kun tule­vaisu­ud­es­ta ei tiedä kukaan?”

    Van­hem­mat sen­tään tun­te­vat las­ten­sa taus­tan, taipumuk­set ja sen het­kiset tarpeet puhu­mat­takaan per­heen siteistä mui­hin kult­tuurei­hin ja kieliin.

    Eduskun­tako muka tietäisi nämä asi­at parem­min — ja oli­si­vatko ne muka kaikille nuo­rille samat?

  151. Minus­ta on val­ta­va yhteiskun­nalli­nen ongel­ma, että nuo­ri­amme kar­si­taan pakko­ruotsin avul­la. En aikaisem­min tien­nyt, että moni jää vaille tutk­in­to­todis­tus­ta pakko­ruotsin takia. Nyt tiedän.

    On mei­dän lastemme oikeus päästä valmis­tu­maan ilman noi­ta katkeroit­tavia koke­muk­sia, että on tul­lut leimatuk­si tyh­mäk­si, laiskak­si ja oppi­mat­tomak­si. Nimeno­maan poiki­amme kar­si­taan pakkoruotsilla.

    - “Eri­tyisen han­kala tilanne on tekni­ikan alal­la, jos­sa opiskeleville insinöörin aluille on pakko jär­jestää jopa kolme val­men­tavaa opin­to­jak­soa ennen varsi­naiselle kurssille osal­lis­tu­mista — tukiope­tus­jak­soil­la käy­dään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri.” Näin vas­taa siis ammat­tiko­rkean henkilökun­ta Satakunta-lehdessä.

    - Opet­ta­ja-lehdessä insinööri­opin­noista: “Jos työ­nan­ta­ja tar­joaa sopimus­ta melkein valmi­ille opiske­li­jalle, jol­la on esimerkik­si ruotsinkurssi tekemät­tä, ei hän sitä enää palaa suorittamaan.”

    - Opiske­li­ja blo­gis­saan: “Opiske­len Hämeen ammat­tiko­rkeak­oulus­sa kan­sain­välistä markki­noin­tia ja tois­taisek­si ehkä eniten häm­men­nys­tä kurssikave­r­ieni kesku­udessa on aiheut­tanut Affärssven­s­ka, joka tut­taval­lisessem­min tun­netaan nimel­lä virkamies­ruot­si. Kun ei aikaisem­mis­sa opin­nois­sa, joista on palt­tiar­al­laa pirusti aikaa, tuo ruotsinkieli ollut kiin­nos­tuk­sen kohde numero 1, niin se tuo tiet­tyä händikäp­piä tämän het­kiseen tilanteeseen. — Onko siis pakko haka­ta päätä seinään vai voisiko asialle tehdä jotain?”

    Lähipi­irin tietolähde ker­too, että suurim­mal­la osal­la lukion pojista on vaikeuk­sia ruotsin suorit­tamises­sa. Viral­lisem­pi tietolähde ker­too näin:
    — “Ruotsin kie­len val­it­sem­i­nen yliop­pi­las­tutk­in­toon on painunut ennä­tysal­haalle. Pojista ruotsin kir­joit­ti tänä keväänä enää kol­mannes, tytöistä vielä seit­semän kymmen­estä. — Suomenkieli­sistä päivälukioista jo 40 pros­ent­tia on sel­l­aisia, jois­sa alle puo­let kir­joit­taa ruotsin. Lukioi­ta, jois­sa alle kol­mannes kir­joit­taa ruotsin on jo kolmisenkym­men­tä. Ruotsinkieli­sis­sä lukiois­sa suomen toise­na koti­maise­na suorit­taa edelleen hie­man alle 90 pros­ent­tia yliop­pi­laista. — Joen­su­un nor­maa­lik­oulun lukios­sa — pojista ruotsin kir­joit­ti vain 17 prosenttia —”

    Turun yliopis­ton kielikeskuk­sen johta­ja sanoi opiske­li­jale­hden haas­tat­telus­sa, että kaikkein epä­toivoisim­mille on jär­jestet­ty jopa yksi­ty­isope­tus­ta: ”Karu totu­us on se, että kaik­ki ihmiset eivät yksinker­tais­es­ti pysty saa­maan osaamis­taan vaa­dit­tavalle tasolle. Me emme pysty aut­ta­maan loputtomiin.”

    Jos virkaruot­si jatkaa, yhä use­ampi nuori mies kar­sii jatko-opin­to­halu­jaan sen sijaan, että pakot­taisi itsen­sä luke­maan enem­män ruot­sia koulussa.

    Siis mikäli emme halua entis­es­tään syr­jäyt­tää poikia ja miehiä koulu­tuk­ses­ta (ja mik­si halu­aisimme — vain jot­ta osoitet­taisi­in kovien miesten pär­jäävän ilman koulu­jakin?), pakol­liset turhat kieliopin­not on saata­va kar­sit­tua koulu­tuk­sen kaik­il­ta tasoil­ta. Ja kun vielä muis­tamme, että mei­dän maa­han­muut­ta­jan­uortemme määrää kas­vaa kouluil­la kohis­ten ja heil­lä on ihan oman­laiset kieli­tarpeen­sa, tätä ongel­maa ei voi vähätellä.

    Pakko­ruot­si on myös yksinker­tainen tolkkutesti (san­i­ty check): jos ihmi­nen, poli­itikko tai opet­ta­ja tai koulu­tuk­sen virkamies, ei tajua näin selkeää ongel­maa ja sen ratkaisua, niin miten heille voidaan uskoa enää minkään­laisia tehtäviä?

  152. eemil: Lah­jakkaana aikuisopiske­li­jana hän pystyy oppi­maan suju­van ran­skankie­len taidon hyvän ruotsinkie­len lisäk­si. Ruotsin opiskelu nuore­na on lisäk­si tuonut hänelle opiskelu­valmiuk­sia ja nor­jia neu­roniy­hteyk­siä, joil­la pystyy omak­sumaan nopeasti ran­skankie­len taidot.

    Kir­joitin ilman ongelmia kolme ällää kielistä, mut­ta koulun jäl­keen en ole saanut aikaisek­si opetel­la yhtään uut­ta kieltä. Kyl­lä se pakko tuot­taa tulok­si­akin: jos saa itse päät­tää, voi lus­mu­ta niin paljon kuin haluaa.

  153. Lisään tähän vielä suo­ran vas­tauk­sen Osmon esit­tämän kysymyk­sen ruotsin kie­len käyt­tö­taa­ju­ut­ta koske­vaan osaan: jos ei päivit­täin, niin muu­ta­man päivän välein, vähin­tään joka viikko. Lukem­i­nen johtaa selvästi omaa “käyt­tö­taa­ju­usti­las­toani”. Seu­raav­ina tule­vat kir­joit­ta­mi­nen ja kuun­telu, neljän­nel­lä sijal­la on sit­ten se puhumi­nen. Käytön puut­teessa voi hyväkin kieli­taito rapis­tua, mut­ta sehän on sit­ten vain uudelleen elvytet­tävä, jos tarvet­ta ilmaantuu. 

    En oikein ymmär­rä, mikä tuos­ta ruotsin kielestä tekee niin kiihkeän aiheen. Ovatko siitä pur­naa­vat vain “kovapäisiä jul­likoi­ta”? Siltä välil­lä tun­tuu, kun tätäkin keskustelua on seu­ran­nut. Eikö myös aivoille pidä antaa riit­tävästi monipuolista har­joi­tus­ta ja töitä? Muis­taak­seni Ruot­si sijoit­tuu Suomen ulko­maankau­pan vien­ti­ti­las­tois­sa (tois­taisek­si?) kärkikolmikon joukkoon. 

    Kieli­taito on osa ihmisen sivistys­tä, ja antaa kullekin parem­mat mah­dol­lisu­udet mm. kanssakäymiseen sekä laa­jen­taa ja syven­tää omaa osaamis- ja tietopo­h­jaansa muil­lakin aloil­la. Englan­ti on toki nyky­isin varsin tärkeä kieli, mut­ta pelkästään sitä osaa­vat ovat kan­sain­väli­sis­sä suhteis­sa, ja välil­lä koti­maas­sakin, joskus jopa suo­ras­taan melkein­pä säälit­täviä, kuin “ram­po­ja ankko­ja”, kuten minäkin, aina sil­loin kun tarvet­ta olisi esimerkik­si suju­vam­mille ja laa­jem­mille espan­jan, kiinan, ran­skan tai venäjän taidoille. Moniko suo­ma­lainen osaa mielestään riit­tävästi kiinan kieltä tai venäjää. Minä en, mut­ta ruotsin opiskelu aikoinaan ei mielestäni ole tuo­hon syynä, pikem­min se antoi hyvän pon­nah­dus­po­h­jan ja mah­dol­lisu­u­den muidenkin kiel­ten oppimiselle.

    Pitää kuitenkin muis­taa, että pelkkä suju­va kieli­taito ei yksin riitä. Pitää olla myös sitä muu­takin osaamista, mieluiten laadukasta!

  154. Työkaveri­ni puhuu erit­täin kau­nista ja selkeää mur­tee­ton­ta fin­landssven­skaa. Hän sanoi, että noin 50 % ruotsinkielisik­si merk­i­ty­istä asi­akkaista asioi mielu­um­min suomeksi.

  155. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Pakko­ruot­si on puheenai­he sik­si, että se osoit­taa konkreet­tis­es­ti, ettei äänestämisel­lä ole vaiku­tus­ta. Kansane­dus­ta­jat lupail­e­vat kaiken­laista, mut­ta äänestävät kuten on sovit­tu ja ylhäältä käsketään. 

    Täl­laiset asi­at herät­tävät mie­lenki­in­toa vaalien alla. Suuri osa kohus­ta ja ruotsin tarpeel­lisu­ud­es­ta saivartelus­ta on yri­tys­tä hau­da­ta tämä poh­jal­la loju­va ikävä tosiasia.

  156. eräs ope:
    Ei mis­sään maail­mas­sa ihmisen pätevyy­den mit­ta­ri­na ja valmis­tu­misen ehtona pide­tä pienen vähem­mistökie­len osaamista. Ylipäätään maail­mal­la korkeak­oulu­tuk­sen kieli­taito­vaa­timuk­set ei-human­is­tisil­la aloil­la ovat äärim­mäisen niukat ja niis­sä luote­taan opiske­li­jan omaan valintaan. 

    Kak­si tai monikieli­sis­sä mais­sa se on käytän­tö ja viran saamisen ehtona että opiskel­laan maan toista kieltä oli se sit­ten vähem­mistökieli tai ei, tai harv­inainen kieli tai ei. Ruotsin kieli on Suomes­sa vähemm­stökieli mut­ta sitä puhuu maail­mal­la n 20 miljoon­aa ihmistä ja suurin osa ihan lähel­lä Suomea. Tilanne muis­tut­taa Bel­giaa jos­sa ran­skankieliset joutu­vat oppi­maan hol­lan­tia vaik­ka he eivät omas­ta mielestään tarvitse sitä mihinkään. 

    Mä en pilkkaa insinööre­jä kos­ka olen itse mut­ta olen huo­man­nut että insinööre­jä palkkaavis­sa yksi­tyisen sek­torin yri­tyk­sis­sä, varsinkin IT-alal­la ei koulu­tutk­in­to­ja tai kieli­taitoa arvoste­ta juuri lainkaan, useil­la työkavereil­lani, myös pomo­ta­sol­la, ei ole mitään tutk­in­toa yliop­pi­las­tutkin­non lisäk­si, osal­la vain amamt­tik­oulu. Liika yleis­sivistys on vain haitak­si alal­la. Tärkein­tä on että osaa nip­pelitekni­ikkaa ja jak­saa paiskia töitä ja joustaa.

  157. Kivikaupun­gin kas­vat­ti:
    Pitää kuitenkin muis­taa, että pelkkä suju­va kieli­taito ei yksin riitä.

    Suju­va kieli­taito? Herä­tys nyt, me puhumme pakkoruotsista! 

    KOULULAISISTA, JATKO-OPISKELIJOISTA JA JOPA YLIMMMÄN KORKEA-ASTEEN OPISKELIJOISTA AIVAN PIKKURUINEN MURTO-OSA SAAVUTTAA MILLÄÄN TASOLLA SUJUVAN KIELITAIDON. Siis­pä suju­vas­ta kieli­tai­dos­ta puhumi­nen tässä kohtaa osoit­taa täy­del­listä suh­teel­lisu­u­den­ta­jun ja harkin­nan puutet­ta. Olen aivan var­maa että nau­ret­ta­van pieni mur­to-osa tohtor­eik­si väitelleistä pär­jäisi ruotsilla!

    Mitä tulee tuol­la aikaisem­paan heit­toon siitä amis-AMK-poli-lin­jas­ta ja siitä, että se pitäisi ottaa takaisin niin sehän on ole­mas­sa. Polku amis-AMK on mah­dolli­nen melko yleinen vielä. Polku asen­ta­ja-insinööri-diplo­mi-insinööri on täysin mah­dolli­nen, ei tarvitse kuin päästä pääsykokeista läpi. Meille hakee kokoa­jan töi­hin ihmisiä, jot­ka ovat men­neet amik­ses­ta AMK:hon ja luke­neet inssik­si (ilman kak­sois­tuk­t­in­toa, eli pelkäl­lä amis­po­h­jal­la). Amik­ses­ta pääsee kyl­lä myös suo­raan yliopis­toon, jos pääsee pääsykokeista läpi.

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288337323534.html

  158. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: En oikein ymmär­rä, mikä tuos­ta ruotsin kielestä tekee niin kiihkeän aiheen. Ovatko siitä pur­naa­vat vain “kovapäisiä jullikoita”?

    On siinä tietysti sitäkin, mut­ta on joukos­sa myös niitä, jot­ka yksinker­tais­es­ti pitävät mas­si­ivista panos­tus­ta nimeno­maan ruotsin opetuk­seen huonos­ti perustel­tuna ide­ol­o­gise­na valintana.

    Kieli­taito on tärkeää, ja Ruot­si on tärkeä kaup­pakump­pani. Ruot­si ei kuitenkaan ole ain­oa kauppakumppani.

    Kos­ka täl­laises­sa keskustelus­sa hel­posti jää epä­selväk­si mitä vastapuoli oikeas­t­aan tarkoit­taa, niin laite­taan tähän vielä minkälaista kie­lenopetuk­sen mielestäni pitäisi olla:

    1. äidinkie­lenope­tus alka­maan jo esik­oulus­ta, joka nyt vuo­den­vai­h­teessa muut­tui pakol­lisek­si. Lähtöko­htana se, että ensim­mäiselle luokalle tul­taes­sa kaik­ki osaa­vat lukea, ja kir­joit­taa auttavasti.

    2. Ensim­mäi­nen, vapaasti valit­ta­va vieras kieli aloite­taan jo ensim­mäisel­lä luokalla. Koulut velvoite­taan tar­joa­maan vähin­tään neljää vieras­ta kieltä, joista yhden on olta­va ruot­si (kuitenkin viralli­nen kieli).

    3. Toinen, edelleen vapaasti valit­ta­va vieras kieli aloite­taan kol­man­nel­la luokalla. Tavoit­teena on, että alak­oulun lopus­sa molem­mat vier­aat kielet ovat samal­la tasol­la (ns. A‑kieli).

    4. yläk­oulun alus­sa, seit­semän­nel­lä luokalla voi joko jatkaa aikaisem­min valit­tu­ja kieliä, vai­h­taa toisen kielistä johonkin muuhun, tai halutes­saan aloit­taa kol­man­nen kie­len (ns. B‑kieli).

    5. kahdek­san­nel­la luokalla voi sit­ten vali­ta valin­naise­na vielä lisää kieliä (ns. B‑kieli).

    6. Lukios­sa on valit­ta­va edelleen vähin­tään kak­si vieras­ta kieltä, joista toisen on olta­va A‑tasoinen.

    7. Pois­te­taan pakolli­nen kiel­tenopiskelu yliopis­toista. Yliopis­tot eivät enää ole yleis­sivistäviä laitok­sia, vaan tärkeäm­pää on tul­la oman erikoisalansa asiantuntijaksi.

  159. TL: Olen aina pitänyt suuresti his­to­ri­as­ta, luen edelleen mielel­läni kaiken­laista his­to­ri­as­ta. Mut­ta insinööri­henkisenä en väl­itä kielistä sinäl­lään, ne ovat vain tapo­ja välit­tää informaatiota.
    .…
    Mitä tulee vasem­mis­to­laisi­in human­is­tei­hin, koen usein että he ovat heikosti asioista ymmärtäviä, kapeasti ajat­tele­via asen­nevam­maisia ja hie­man naive­ja. Mut­ta ymmär­rän että vasem­mis­to­laiset ajat­tel­e­vat samoin meistä “insinööreistä”. Tai olen siis FM koulutukseltani. 

    Tässä se siis tuli: Mä olen itse insinööri mut­ta en voi mitään sille että pidän mui­ta insinööre­jä asen­nevam­maisi­na. Enkä ole vasem­mis­to­lainen. Ehkä ammat­in­vali­ta ei osunut mun kohdal­la nap­pi­in vaan olisi pitänyt ryhtyä humanistiksi? 

    Tai vai­h­taa suku­ni­mi? Nimit­täin eräs pomoni sanoi ker­ran että jos mul­la olisi eri suku­ni­mi niin pää­sisin ural­lani todel­la pitkälle: hän kehui että kos­ka osaan ruot­sia ja suomea ilman koros­tus­ta, ja muitakin keil­iä hyvin ja muutenkin käyt­täy­tyä, mut­ta suku­ni­mi pitäisi vai­h­taa supisuo­ma­laisek­si kos­ka hur­rinimet pistävät silmiin. 

    Eikä hän ollut mikään van­ha ukke­li vaan pari vuot­ta min­ua van­hempi perusinsinööri.

  160. eräs ope: Hiukan real­is­mia. Amik­sen opet­ta­ja ker­toi, että oppi­lail­la on keskimäärin kymme­nen ruotsin sanaa hal­lus­sa kurssin alka­es­sa eikä tilanne kurssil­la juuri parane: 

    Olen samaa mieltä, ruotsin ope­tus­ta pitäisi lisätä entis­es­tään. Ope­tus­ta voi tehdä toimin­nal­lisem­mak­si ja käytän­nön läheisek­si. Esim. kie­len ope­tus tulisi kytkeä tiivi­im­min ammat­ti­ainei­den opetuk­seen. Sehän on perusped­gogiaa, ei mitään rakettitiedettä.

    Mutuhoke­ma, että pojat eivät opi ruotsinkieltä on täyt­tä fuu­laa. Ain­oa asia, mikä estää oppimisen on laisku­us ja velt­tous. Kun aikuiset vielä hoke­vat kie­len tarpeet­to­muud­es­ta, niin nuoret saa­vat oivan tekosyyn olla luke­mat­ta moko­maa pakkoruotsia.

    Jos lukee puoli tun­tia ruotsin kie­len läksyjä ja tekee asian­mukaiset tehtävät , toisen puoli­tun­tisen, niin pom­min­var­masti oppii ruot­sia. Ja oppii mitä tahansa muu­takin peruskouluainetta.

    Koulu­op­pimi­nen vaatii hiukkasen sitä van­haa lukkarink­oulu­asen­net­ta, istu­mal­i­has­ten käyttöä.

  161. eräs ope: N

    Älä irro­ta lau­sei­ta asi­ay­htey­destä. Toki per­heel­lä itsel­lään on jonkin­lainen käsi­tys siitä, mitä kieliä hei­dän lapsen­sa saat­taa tule­vaisu­udessa tarvi­ta, mut­ta mitään takei­ta siitä ei ole.

    Esimerkik­si min­un nuoru­udessani 1980-luvul­la näyt­ti siltä, että tärkeitä kieliä oli­si­vat kah­den suur­val­lan eli Yhdys­val­to­jen ja Neu­vos­toli­iton kielet englan­ti ja venäjä ja ehkä ruot­si, jon­ka saat­toi arvel­la ole­van tärkeää pohjo­is­maises­sa yhteistyössä. Sit­ten Neu­vos­toli­it­to hajosi ja Suomes­ta tuli EU:n jäsen. Tärkeitä kieli oli­si­vatkin olleet englan­ti, ran­s­ka ja ehkä sak­sa. Myöhem­min teolli­nen tuotan­to alkoi siir­tyä Kiinaan, Inti­aan ja mui­hin Aasian mai­hin ja se on luonut tarpeen osa­ta kiinaa.

    Ruotsin osaami­nen ei ole hait­ta, jos se ei estä muiden kiel­ten oppimista. Valitet­tavasti vain kaikil­la ei ole saman­laista kielipäätä ja aika har­va kyke­nee koulus­sa oppi­maan kolme vieras­ta kieltä niin hyvin, että opit­ul­la kieli­taidol­la olisi jotain merkitystä.

    Min­un mielestäni olisi hyvä, että perusk­oulus­sa olisi kak­si pakol­lista vieras­ta kieltä. Lisäk­si oppi­laiden pitäisi voi­da vali­ta kol­mas ja ehkä neljäskin vieras kieli, jos koul­ul­la on tarvit­ta­vat resurssit ja oppi­laal­la kiin­nos­tus­ta ja kykyjä. Aivan eri­tyis­es­ti halu­aisin, että oppi­lail­la olisi mah­dol­lisu­us vali­ta kol­man­te­na kie­lenä lisäenglan­ti, jos­sa syven­net­täisi­in englan­nin osaamista ja mm. opetet­taisi­in eri­laisia englante­ja, joi­ta maail­mal­la käytetään.

    Yllät­tävän har­va tun­tuu ymmärtävän, että englan­ti on vaikea kieli oppia. Toki englan­nin alkeet on help­po oppia ja sik­si mon­et näyt­tävät luule­van, että englan­ti on help­po kieli, jota jokainen oppii läh­es itses­tään ja sik­si englan­nin osaamista pide­tään melkein­pä itses­tään­selvyytenä. Mon­et jopa kehuskel­e­vat luke­vansa kir­jat alkukielel­lä (ja tarkoit­ta­vat sil­lä yleen­sä englan­tia), mut­ta epäilen, että moni kehu­jista ei saa kir­jas­ta irti läh­eskään sitä, minkä vas­taavasti koulutet­tu äidinkieli­nen siitä ymmärtää. Englan­nin ongel­mana on val­ta­va sanas­to (sisältää idiomit sun muut fra­a­sit), jon­ka oppimi­nen vie aikaa. Minä tiedän osaa­vani englan­tia kohta­laisen hyvin, mut­ta tiedän myös, että englan­nin­taitoni on silti hyvin rajalli­nen. Suurim­mat ongel­mat ovat kie­len tuot­tamises­sa, sil­lä vaik­ka suomek­si pystyn sanomaan sen, mitä halu­an, englan­niksi voin sanoa vain sen, minkä osaan, kos­ka kieli­taitoni ei riitä parempaan.

  162. Tiedän että kiihkeim­mät pakko­ruotsin puo­lus­ta­jat eivät tutkimuk­sia tai selvi­tyk­siä lue, mut­ta yritän kuitenkin sel­l­aisen tarjota.

    “Tuor­eim­man tutkimuk­sen mukaan keskip­itkän ruotsin yliop­pi­lasko­keessa saadut kolme korkein­ta arvosanaa vas­taa­vat euroop­palaisen viiteke­hyk­sen taito­ta­soa B siten, että M vas­taa mata­laa B1.1‑tasoa, E keski­ta­soista B1.1‑tasoa ja L B1.2‑tasoa. Arvosana C vas­taa puolestaan vah­vaa A2.2‑tasoa tai jopa osin mata­laa B1.1‑tasoa, B keski­ta­soista A2.2‑tasoa ja A mata­laa A2.2‑tasoa. (Juu­rakko-Paavola 2013.)”

    Korkeampi­enkin arvosano­jen tasot ovat niin matalia, ettei kielel­lä ole juuri mitään käyt­töar­voa. Siis parhaim­matkaan ruotsin kir­joit­ta­jat eivät kielestä hyödy, jos eivät jat­ka sen opintoja.

    “Taito­ta­so B1 on täl­lä taval­la las­ket­tuna keskimäärin 44 pros­en­til­la B‑ruotsin kir­joit­taneista. Keskimäärin 56 % uusista yliopis­to-opiske­li­joista ei siis saavut­taisi tasoa B1.”

    Eikö jo lop­ul­takin voitaisi lopet­taa puheet siitä, että pakko­ruot­si johtaisi ruotsin osaamiseen. Se tar­joaa alkeet, aivan perus­teet, mut­ta suju­vaan kieli­taitoon korkeankin arvosanan kir­joit­taneil­la on hyvin pitkä mat­ka, vuosien opiskelu ja asum­i­nen ruotsinkielisessä ympäristössä.

    http://www.kieliverkosto.fi/article/uusien-yliopisto-opiskelijoiden-ruotsin-kielen-taitotaso-ylioppilasarvosanoilla-mitattuna/

  163. Jos et itse kuu­lu pakko­ruotsin vas­tus­ta­ji­in, et mielestäni voi ruve­ta myöskään lait­ta­maan sano­ja tois­t­en suuhun. Et voi myöskään tulki­ta muiden tarkoi­tus­per­iä, vaik­ka kuin­ka kuvit­telisit hei­dän ole­van sivistymät­tömiä moukkia.

    Vas­tus­tan pakkoruotsia!
    Kan­natan maa­han­muut­ta­jille ruotsinkie­len tar­joamista kotouttamiskielivaihtoehtona.
    Vaadin oikeut­ta saa­da palvelui­ta suomek­si, ruot­sik­si, saamek­si sekä viit­tomakielek­si. Romanikie­len tarkkaa ase­maa en muista.
    Kan­natan vähin­tään kah­den kie­len pakol­lisu­ut­ta oman äidinkie­len lisäksi.
    Kan­natan ruotsinkie­len pitämisen kieli­tar­jot­timel­la, alun­perin ruotsinkielisen suo­ma­laisen kult­turi­his­to­ri­an ope­tus­ta sekä yhteistyötä Pohjo­is­maid­en kesken.

    Kuin­ka moni on pakko­ruot­sia äärim­mäisyyk­si­in asti kan­nat­tavista on lukenut Astrid Lind­grenin­sä tai Stieg Larssonin­sa alku­peräiskielel­lä? Paljonko kult­tuurinku­lu­tus kär­sisi, jos kaikkien ei ole pakko opiskel­la kie­len alkei­ta? Eikö kieli­pläjäys saavutet­taisi jo kat­so­ma­l­la muu­ta­ma valit­tu Beck.

    Olen kir­joit­tanut ruotsinkielestä aikoinaan lau­da­turin ja kir­joitin kaikki­aan kolme kieltä. Olen valmis­tunut yliopis­tos­ta ja suorit­tanut virkamies­ruotsin. Olen kas­vanut ruotsinkielisel­lä alueel­la, ja ollut töis­säkin Ruot­salaises­sa pörssiyrityksessä.
    Koen tästä huoli­mat­ta, että tarpeisi­i­ni olisi vas­tan­nut parem­min moni muu kieli kuin ruot­si, ja uskon tilanteen ole­van sama huo­mat­ta­van suurel­la osal­la muitakin.

    Sallin toki sen, että jos joku on fri­ikah­tanut suomen­ruotsin opiskelu­un, niin se val­in­ta hänelle suo­takoon. Vaadin samaa valin­nan­vai­h­toe­htoa myös muista kielistä enem­män kiin­nos­tuneille. Suomes­sa ei edes opete­ta kan­sain­välistä nordiskaa tai Ruot­sis­sa puhut­tavaa kieltä vaan paikallis­mur­ret­ta. Eihän äidinkie­len opiskelukaan ole Savoa.

    Örk­ki:
    Useim­mat pakko­ruotsin vas­tus­ta­jat ovat sen ver­ran rehellisiä, että tun­nus­ta­vat varsi­naise­na päämääränä ole­van Suomen muut­ta­mi­nen viral­lis­es­ti yksikielisek­si. Siitähän on per­im­mältään kysymys, ei perusk­oulun kieliopinnoista.

    Vain muu­ta­ma vuosi sit­ten­su­un­nitelti­in vakavasti, että perusk­oulun oppitun­te­ja olisi tuh­lat­tu pakko­draa­maan ja pakkoeti­ikkaan. Tässä ei voin­ut olla mitään muu­ta ideaa kuin aka­teemisen ongel­ma­jät­teen työl­listämi­nen. Onnek­si aja­tus hau­dat­ti­in hil­jaisu­udessa, mut­ta ana­sait­tua älämölöä ideas­ta ei syntynyt.

  164. Hi Osmo.

    I’d like to throw in my two cents on the sub­ject. I spoke only Swedish until I was 6 years old. Picked up Finnish on play­grounds and at school. I would prob­a­bly have lost much of my Swedish if not for my par­ents’ insis­tence on speak­ing Swedish at home, and study­ing in school. Yes, even Swedish speak­ers need to study the lan­guage just like Finnish speak­ers do. In many com­mu­ni­ties in Fin­land there are no Swedish schools, where all kids have to attend Finnish schools.

    I left Fin­land in the 70’s to attend uni­ver­si­ty in Cana­da. If not for lan­guages learned at school, pri­mar­i­ly Eng­lish, but with some help from Ger­man and Swedish — I don’t think I would have made it past the first semes­ter. I nev­er planned it this way but the lan­guages I learned in school grant­ed me the oppor­tu­ni­ty (my oth­er option was the Swedish School of Busi­ness in Turku). On the oth­er hand, I have nev­er had much use of botany or chem­istry we had to study.

    As I grow old­er I’ve became more aware of my her­itage. It’s not quan­tifi­able and can eas­i­ly be dis­missed as not impor­tant, but it gives me cer­tain sat­is­fac­tion — my culture.
    Here in Cana­da, Que­bec and French is always a hot top­ic; fac­tions in Que­bec even want­i­ng to go as war as sep­a­rat­ing from Cana­da to pro­tect their iden­ti­ty. I get them want­i­ng to pro­tect their her­itage — even through leg­is­la­tion. Many Anglo­phone Cana­di­ans have the same atti­tude many Finns have about Swedish. I always try to con­vince peo­ple I talk to that Cana­da is rich­er for the diver­si­ty and her­itage, and that is part of what makes this coun­try great (haven’t for­got­ten where I came from).

    Swedish speak­ing pop­u­la­tion in Fin­land was, unfor­tu­nate­ly, seen as a threat by the Finnish speak­ing major­i­ty. I can only think of it as a form of jeal­ousy. Some­thing that ‘they’ have that we don’t. Also, Finland’s iso­la­tion, pride and want of ‘inde­pen­dence’ sup­pressed oth­er views. I haven’t been back to Fin­land for a while, but with com­mu­ni­ca­tion hav­ing made the world a lit­tle small­er, and the Euro­pean Union, I don’t see a rea­son for Finns need­ing to feel any threats from the small­er minor­i­ty. Fin­land should see it as an oppor­tu­ni­ty and acknowl­edge and cher­ish the mul­ti-cul­tur­al soci­ety it is.

  165. teekkari: On siinä tietysti sitäkin, mut­ta on joukos­sa myös niitä, jot­ka yksinker­tais­es­ti pitävät mas­si­ivista panos­tus­ta nimeno­maan ruotsin opetuk­seen huonos­ti perustel­tuna ide­ol­o­gise­na valintana.

    Kieli­taito on tärkeää, ja Ruot­si on tärkeä kaup­pakump­pani. Ruot­si ei kuitenkaan ole ain­oa kauppakumppani.

    Kos­ka täl­laises­sa keskustelus­sa hel­posti jää epä­selväk­si mitä vastapuoli oikeas­t­aan tarkoit­taa, niin laite­taan tähän vielä minkälaista kie­lenopetuk­sen mielestäni pitäisi olla:

    1. äidinkie­lenope­tus alka­maan jo esik­oulus­ta, joka nyt vuo­den­vai­h­teessa muut­tui pakol­lisek­si. Lähtöko­htana se, että ensim­mäiselle luokalle tul­taes­sa kaik­ki osaa­vat lukea, ja kir­joit­taa auttavasti.

    2. Ensim­mäi­nen, vapaasti valit­ta­va vieras kieli aloite­taan jo ensim­mäisel­lä luokalla. Koulut velvoite­taan tar­joa­maan vähin­tään neljää vieras­ta kieltä, joista yhden on olta­va ruot­si (kuitenkin viralli­nen kieli).

    3. Toinen, edelleen vapaasti valit­ta­va vieras kieli aloite­taan kol­man­nel­la luokalla. Tavoit­teena on, että alak­oulun lopus­sa molem­mat vier­aat kielet ovat samal­la tasol­la (ns. A‑kieli).

    4. yläk­oulun alus­sa, seit­semän­nel­lä luokalla voi joko jatkaa aikaisem­min valit­tu­ja kieliä, vai­h­taa toisen kielistä johonkin muuhun, tai halutes­saan aloit­taa kol­man­nen kie­len (ns. B‑kieli).

    5. kahdek­san­nel­la luokalla voi sit­ten vali­ta valin­naise­na vielä lisää kieliä (ns. B‑kieli).

    6. Lukios­sa on valit­ta­va edelleen vähin­tään kak­si vieras­ta kieltä, joista toisen on olta­va A‑tasoinen.

    7. Pois­te­taan pakolli­nen kiel­tenopiskelu yliopis­toista. Yliopis­tot eivät enää ole yleis­sivistäviä laitok­sia, vaan tärkeäm­pää on tul­la oman erikoisalansa asiantuntijaksi. 

    Mik­sei tuo noinkin kävisi, mut­ta jos ei muus­ta, niin ainakin kohdas­ta 7 olen eri mieltä. Asiantun­ti­ju­us edel­lyt­tää myös sitä, että voi lukea ammat­tikir­jal­lisu­ut­ta eri kielil­lä ja että sen sanas­to ei ole liian vieras.

  166. Jalankulk­i­ja:
    Kun ruotsin kie­len taito tästä vielä heikke­nee, meil­lä on tule­vaisu­udessa koko joukko porukkaa, joka ei osaa ään­tää suo­ma­lais­ten etu- ja suku­nim­iä tai paikan- ja kadunnnim­iä, kos­ka niistä edelleen suuri osa on ruot­salaista alkuperää. 

    Lappeen­ran­nas­sa on standet­skjöldinkatu. Vaik­ka joku osaisi ään­tää sen, niin ilkeäisikö niin tehdä? Van­hem­mat puhu­vat miljoonati­estä ja nuorem­mat puhu­vat stankas­ta. Toista ruotsinkielistä nimeä ei tule mieleen.

    Yksi ystäväni oli Vaasas­sa työhom­mis­sa ollessamme hyvin ärtynyt siitä, että siel­lä ei osat­tu sanoa hänen nimeään, vaan vään­net­ti­in se ruot­sik­si. Kova paik­ka 26 vuo­ti­aalle insinöörille taju­ta, että oma suku­ni­mi on per­in­teinen ruot­salainen nimi. Vähempikin hävettää.

  167. R.Silfverberg: Toiv­otan venäjän kie­len ter­ve­tulleek­si Suomen kol­man­nek­si viral­lisek­si kielek­si ja valin­naisek­si oppi­aineek­si ruot­sille sit­ten kun:
    – Venäjän ja Suomen/EU:n suh­teet ovat nor­mal­isoituneet, Venäjä ei uhkaa naa­puri­maitaan sodal­la, Venäjän työ- asun­to- ja elinkeino­markki­nat ovat avoimet myös suo­ma­laisille, matkail­i­jat eivät tarvitse viisumia
    – venäjänkielisiä Suomen kansalaisia on vähin­tään 250.000 (nyt asuu n 30.000), ja on takei­ta että he jäävät pysyvästi asumaan tänne
    – Venäjä tekee jotain suomen­su­kuis­ten kan­so­jen­sa ase­man paran­tamisek­si ja että siitä on konkreet­tista näyttöä

    Mielestäni Suomen ei tarvitse suh­tau­tua venäjän kieleen näin yltiö­posi­ti­ivis­es­ti. Vielä viime vuon­na kaik­ki muut määreet olisi ollut perusteltavis­sa lukumäärä pois­sul­jet­tuna. Lukumäärä täyt­tyy ennus­teen mukaan 35 vuo­den päästä.

  168. “On mei­dän lastemme oikeus päästä valmis­tu­maan ilman noi­ta katkeroit­tavia koke­muk­sia, että on tul­lut leimatuk­si tyh­mäk­si, laiskak­si ja oppimattomaksi”

    Lapset eivät leimaan­nu pakko­ruotsin vuok­si. Oikeasti ketään ei kiin­nos­ta pakko­ruot­si alueil­la, joil­la ei ole ollenkaan ruotsinkielisiä eikä kukaan kuule ruot­sia koskaan missään. 

    Ongel­ma tulee vas­ta yliopis­tossa. Olet oikeasti ilman minkään­laista ruotsin kie­len taitoa samal­la viival­la turku­lais­ten kanssa. Et ole koskaan saanut mitään ope­tus­ta ruot­sista, et osaa sitä ollenkaan ja sit­ten on pakko tent­tiä virkamiesvaatimukset. 

    Tosi­a­sia on, että jotkut kurssit yliopis­tossa ovat use­am­man opin­topis­teen arvoisia eivätkä teetä juuri ollenkaan työtä. Pakko­ruot­si on ruot­sia puhu­valle sel­l­ainen. Min­ulle se ei ollut sitä kun taas oma ammat­ti­aineen kurssit oli­vat sitä vah­vasti. Jos arvioisin ope­tus­ta akselil­la kaik­ki yliopis­ton ammat­ti­aineet ver­sus pakko­ruot­si, niin veikkaisin niiden työl­listäneen min­ua suun­nilleen saman ver­ran. Käytin suun­nilleen saman ver­ran resursse­ja pakol­lisi­in ruotin kurs­sei­hin mitä kaikki­in ammat­ti­aineisi­in. Olen siis itsekin virkamiesruotsalainen. 

    Pakko­ruot­sis­sa on paljon kyse siitä, että sil­lä luo­daan maa­han eri­ar­voisu­ut­ta ja saadaan pönkitet­tyä tiet­ty­jen ryh­mien ase­maa. Se on suurelta osin koulu­tuk­sen eli kärkeäm­min tulon siir­to itä-suo­ma­laisil­ta länsi-suomalaisille.

  169. Mika: Kaikkien muiden vieraiden kiel­ten pait­si englan­nin opiskelu on nyt jo hälyt­tävän pien­tä ja osaan melkein luva­ta että se yksipuolis­tuu entis­es­tään jos ruot­si vapaaehtoistetaan. 

    Mie­lenki­in­toinen näkökan­ta, jos tar­jot­timel­la on vai­h­toe­htona toinen koti­mainen (*) tai jokin muu vieras kieli. Jos kaik­ki val­it­se­vat toisen koti­maisen, tilanne pysyy nykyisel­lään mut­ta muti­na vähe­nee. Paha puhua pakos­ta, jos on vali­nan­nvaraa. Jos sit­ten edes joku osa ottaa toisen koti­maisen tilalle jonkin muun kie­len, kieli­taito levenee.

    Se tässä tulee koulu­jär­jestelmälle pienek­si haas­teek­si, että perusk­oulun tulee kyetä tar­joa­maan kah­den koti­maisen ja englan­nin lisäk­si ainakin kak­si muu­ta kieltä. Kiel­tenopet­ta­jat osaa­vat yleen­sä opet­taa vähin­tään kah­ta kieltä, mut­ta pienis­sä kouluis­sa tästä voi tul­la vähän jumppaa.

    (*) Keskustelus­sa näkyy jotenkin ruot­sista tule­van toisen koti­maisen kie­len syn­onyy­mi. Muis­te­taan kuitenkin, että meil­lä edelleenkin on merkit­tävä vähem­mistö, jol­la äidinkieli on ruot­si. Täl­löin toinen koti­mainen kieli on suo­mi, jon­ka luon­nol­lis­es­ti samoil­la sään­nöil­lä pitää tul­la valin­naisek­si. Sit­ten men­nään jon­nekin Suo­ma­laisu­u­den liiton märki­in unelmi­in, jos ruotsinkieliset pakote­taan luke­maan suomea, mut­ta suomenkieliset voivat lukea mitä huvittaa.

  170. Örk­ki: Useim­mat pakko­ruotsin vas­tus­ta­jat ovat sen ver­ran rehellisiä, että tun­nus­ta­vat varsi­naise­na päämääränä ole­van Suomen muut­ta­mi­nen viral­lis­es­ti yksikieliseksi.

    Onko “Örk­ki” syn­onyy­mi sanalle “trol­li”?

  171. Olen nämä point­ti­ni aiem­minkin toden­nut, mut­ta tois­to lie­nee sallittua:

    -Pakko­ruotsin kan­nat­ta­jat ampu­vat itseään tai ainakin suomen­ruot­salaista kult­tuuria jalka­an. Pakko­ruot­si lakkaute­taan ennem­min tai myöhem­min. Kysymys on vain siitä, lakkaute­taanko se sivistyneesti ja ruotsinkielisen vähem­mistön oikeuk­sia asial­lis­es­ti tukien vai jonkin tule­van per­su-kepu-hal­li­tuk­sen aikana

    -Argu­men­tit, joiden mukaan ruotsin kie­len opiskelu joko “ei ole mis­tään pois” tai “tukee muiden kielien oppimista” ovat aivan käsit­tämät­tömän vier­aan­tunei­ta todel­lisu­ud­es­ta. On paljon ihmisiä, joiden kan­nat­taisi pistää kaik­ki paukut yhden vier­aan kie­len edes kohtu­ulliseen oppimiseen.

  172. itä-suomen ääni: Et ole koskaan saanut mitään ope­tus­ta ruot­sista, et osaa sitä ollenkaan ja sit­ten on pakko tent­tiä virkamiesvaatimukset.

    Tähän on kek­sit­ty ratkaisu Teknil­lisessä korkeak­oulus­sa jo 1990-luvun alus­sa. Virkamies­ruotsin sai ten­tit­tyä sil­lä, että istui ruotsin kurssin kaik­ki oppitun­nit. Jos osasi sanoa jotain, se oli plus­saa, mut­ta istu­mal­la pääsi läpi.

    Ja tämä on se kieli­taito, jol­la virkamiehiä tosi­asial­lis­es­ti palkataan. Ei sil­lä mitään yleisön­palve­lute­htäviä ruot­sik­si hoide­ta, eikä ole hoidet­tu koskaan. Kieli­taitoa ker­tyy, jos kieltä käyt­tää, koulus­sa sitä ei opi paljoakaan.

  173. - 7. Pois­te­taan pakolli­nen kiel­tenopiskelu yliopis­toista. Yliopis­tot eivät enää ole yleis­sivistäviä laitok­sia, vaan tärkeäm­pää on tul­la oman erikoisalansa asiantuntijaksi. 

    Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Mik­sei tuo noinkin kävisi, mut­ta jos ei muus­ta, niin ainakin kohdas­ta 7 olen eri mieltä. Asiantun­ti­ju­us edel­lyt­tää myös sitä, että voi lukea ammat­tikir­jal­lisu­ut­ta eri kielil­lä ja että sen sanas­to ei ole liian vieras. 

    Min­ulle läheiset nuoret asu­vat Sveit­sis­sä ja opiske­li­v­at jonkin ver­ran ran­skaa (maail­mankieli) koulukie­len­sä sak­san (maail­mankieli) ja englan­nin (must) ohel­la. Kyselin, mitä kieliä on pakko opiskel­la yliopis­tossa: No ei mitään, jokainen val­it­see kieliä, mikäli niitä todel­la amma­tis­saan tarvit­see. Yliopis­tol­la ja korkeak­oulus­sa ei enää tark­iste­ta kieli­taitoa vaan luote­taan siihen, että ihmiset osaa­vat hakeu­tua kieliopin­toi­hin tarvit­taes­sa. Niin­pä tut­tu teknolo­giaa opiskel­e­va nuori luki yliopis­tossa jonkin ver­ran espan­jaa, kos­ka halusi sijoit­tua Etelä-Amerikkaa koske­vaan luon­non­suo­jelupro­jek­ti­in. Mut­ta ei siis pakolla. 

    Muual­la ei opiskel­la kieliä pakol­la. Onkin jär­jetön­tä, että meil­lä teknis­ten alo­jen opiske­li­ja jää valmis­tu­mat­ta, kun ruot­si ei onnis­tu — vaik­ka hän on täs­mälleen yhtä pätevä muuten kuin muual­la maail­mas­sa opiskelleet ja muual­la hän olisi valmis­tunut. Tämä ei voi olla oikein!

  174. Nyt rakkaus ruot­si­in saa halvek­si­maan mui­ta ja ihan turhaan. Hiukan reilu­ut­ta, kiitos.

    eemil: — ruotsin ope­tus­ta pitäisi lisätä entis­es­tään. Ope­tus­ta voi tehdä toimin­nal­lisem­mak­si ja käytän­nön läheisek­si. Esim. kie­len ope­tus tulisi kytkeä tiivi­im­min ammat­ti­ainei­den opetuk­seen. Sehän on perusped­gogiaa, ei mitään rakettitiedettä.

    Ammat­tik­oulus­sa oppi­laiden lähtö­ta­so ja oppimisen vaikeudet ovat äärim­mäisen eri­laiset. Puhe siitä, että hei­dän ammat­tiopin­ton­sa pitäisi antaa vier­aal­la kielel­lä, aset­taa opiskelun vaaraan — mon­et eivät saavu­ta edes suomek­si käsit­tei­den ja työkalu­jen tun­te­mus­ta, kuten pitäisi.

    Yhtä jär­jetön­tä on vaa­tia vaikka­pa koti­talouden ope­tus­ta perusk­oulus­sa ruot­sik­si. Käytän­nöl­lisetkin aineet ovat täyn­nä käsit­teel­listä tietoa ja uut­ta sanas­toa suomek­si. Tämäkin on mon­elle jo iso haaste.

    Ter­ve­tu­loa perusk­oulu­un tai ammat­tik­oulu­un seu­raa­maan tilan­net­ta ja miet­timään, mihin oppi­lail­la on oikeus.

    eemil:
    Mutuhoke­ma, että pojat eivät opi ruotsinkieltä on täyt­tä fuu­laa. Ain­oa asia, mikä estää oppimisen on laisku­us ja velttous.

    Asen­teesi on hävytön­tä niin poiki­amme kohtaan kuin eri­laisia oppi­lai­ta kohtaan. 

    Pojil­la on selkeästi enem­män ongelmia kiel­ten oppimises­sa kuin tytöil­lä, enem­män oppimisen ongelmia ylipäätään. Pojil­la on selkeästi myös vähem­män tarvet­ta osoit­taa ole­vansa “kilt­ti ja ahk­era” ja pon­nis­tel­la sik­si asioiden kanssa, joil­la ei ole heille merk­i­tys­tä. Pojil­la on myös selkeästi enem­män panos­tus­ta itselle tärkeisi­in asioi­hin vain sik­si, että ne kiinnostavat.

    eemil:Jos lukee puoli tun­tia ruotsin kie­len läksyjä ja tekee asian­mukaiset tehtävät , toisen puoli­tun­tisen, niin pom­min­var­masti oppii ruot­sia. Ja oppii mitä tahansa muu­takin peruskouluainetta.

    Heikoim­mat saa­vat jo tuon ver­ran eri­tyiope­tus­ta ruotsin­sa tuek­si, eikä tun­nu mis­sään. Et voi myöskään rin­nas­taa kaikkia ainei­ta, kiel­tenopiskelun onnis­tu­mi­nen jakaa oppi­lai­ta, toisil­la kie­len oppimi­nen alkaa vas­ta, kun kieli on jatku­vasti käytössä. (Muuten puoli tun­tia kotiläksyjä joka lukuaineesta tarkoit­taa usei­ta tun­te­ja koulun jälkeistä opiskelua — realismia?)

    Nämä syyt­tävät ja hal­ven­ta­vat kom­men­tit kuvaa­vat hyvin sitä asen­net­ta, joka pakko­ruotsin kan­nat­ta­jil­la on: jos lap­si tai nuori ei opi ruot­sia, vika on hänen, hän on laiska ja velt­to, ja/tai vika on van­hempi­en. Kuitenkaan mis­sään maail­mas­sa ei ole pakko­ruot­simme kaltaista jär­jeste­lyä, kan­nat­taisiko miet­tiä sitä?

    Åbo Akademin laa­jas­sa kyslyssä 75% halusi ruotsin vapaae­htoisek­si (ja lopuis­takin vain pieni osa oli “täysin” pakon kan­nal­la). Mik­si 75% kansalai­sista olisi asenneongelmaisia?

    Mik­si suo­ma­laisen koulun käynyt nuori olisi ilman ruot­sia epäpätevä ja joutaa jäädä vaille todis­tus­ta, kun vas­taa­van koulu­tuk­sen jäl­keen ja edelleenkin ilman ruot­sia, hän olisi ihan pätevä jos­sain muus­sa maassa?

  175. pjt: — Teknil­lisessä korkeak­oulus­sa jo 1990-luvun alus­sa. Virkamies­ruotsin sai ten­tit­tyä sil­lä, että istui ruotsin kurssin kaik­ki oppitun­nit. Jos osasi sanoa jotain, se oli plus­saa, mut­ta istu­mal­la pääsi läpi. 

    Hyvä jär­jeste­ly 😉 Valitet­tavasti nyky­isin pakkovirkaruotsin kursse­ja ei saa tuol­la läpi vaan vaa­di­taan todel­lista osaamista, toki vain het­kel­listä, sil­lä häviäähän se tieto nopeasti.

    Pakkovirkaruot­si on nyt tul­lut myös jo viras­sa toimivien ongel­mak­si virko­jen muuttues­sa ja aluei­den yhdis­tyessa, tässä alla tek­stiä poli­isien tilanteesta Uudellamaalla.

    Kes­ki-Uuden­maan ja Itä-Uuden­maan poli­isi­laitosten yhdis­tämisen jäl­keen myös Kes­ki-Uuden­maan poli­isi­laitok­sen poli­i­seil­ta on vaa­di­taan ruotsin kie­len tyy­dyt­tävää suullista ja kir­jal­lista taitoa.

    Kieli­taidon todis­tamisek­si vaa­di­taan käytän­nössä kieli­tutk­in­to, jota jär­jestää esimerkik­si opetushallitus.

    Itä-Uuden­maan poli­isi­laitos jär­jesti marras–joulukuussa val­men­nus­ta ruotsin kieleen, jot­ta kieli­tutkin­non suorit­ta­mi­nen helpottuisi.

    Yksi tutkin­non kanssa tuskaile­vista on van­hempi kon­staapeli MLJ poli­isi­ase­mal­ta. Hän valmis­tui poli­isik­si vuon­na 2000, eikä kieli­tutk­in­to kuu­lunut sil­loin koulu­tu­so­hjel­maan, kuten nyky­isin poli­isik­oulus­ta poli­i­seik­si valmistuvilla.

    – Olen tarvin­nut ruot­sia ker­ran tai kahdesti työu­rani aikana. Ennem­min tarvit­taisi­in englan­nin, viron ja venäjän kie­len taitoa, hän huokaa.

    Val­men­nuk­sen tutk­in­toon kus­tan­si työ­nan­ta­ja, mut­ta kieli­tutk­in­to pitää kus­tan­taa itse. Suulli­nen ja kir­jalli­nen koe mak­sa­vat yhteen­sä 158 euroa. Kokeet voi suorit­taa erik­seenkin, mut­ta molem­mista on päästävä läpi tyy­dyt­tävin arvosanoin.

    Osa ei päässyt mis­tään osios­ta läpi.

    MJL kävi kieli­tutk­in­toko­keessa heti val­men­nus­jak­son jäl­keen jouluku­us­sa. Hän ei läpäis­syt sitä.

    – Ensik­si ajat­telin, että antaa olla, mut­ta kun vain yhdestä kuud­es­ta osios­ta tuli hylät­ty, ajat­telin, että yritän vielä toisen kerran.

    Hän ker­too, että myös tutk­in­toon osal­lis­tuneet kol­le­gat pitivät koet­ta vaikeana.

    – Osa ei päässyt mis­tään osios­ta läpi. Minä olen sen­tään lukenut pitkän ruotsin koulus­sa, enkä silti läpäis­syt koet­ta, hän miettii.

    Hänen mielestään koko vaa­timus ruotsin kie­len osaamis­es­ta on turha.

    — MJL arvioi, että vain noin 20–30 pros­ent­tia tutk­in­toko­keessa olleista läpäisi sen.

  176. Se, oppi­iko koulus­sa mitään, on hyvin paljolti riip­pu­vaista siitä, minkälaisel­la asen­teel­la ja moti­vaa­ti­ol­la siel­lä pulpetis­sa istu­taan. Toki oppimiseen liit­tyy monia muitakin tek­i­jöitä, joista osa on oppi­laaseen, osa opetuk­seen ja ehkä osa myös ope­tusym­päristöön liittyviä. 

    Hiukan ihmette­len sitä, eikö opet­ta­ja jos­sain Itä-Suomen koulus­sa voisi sit­ten antaa ’ ”jul­likoille” nyky­istä motivoivam­paa aineis­toa luet­tavak­si (esim. tekni­ikkaan tai johonkin muuhun, oppi­lai­ta itseään kiin­nos­tavaan ja myös kie­len oppimisen mielkkääm­mäk­si tekevään aiheeseen liittyvää?). 

    On syytä epäil­lä, että esim. pakkovenäjä olisi silti vieläkin vas­ten­mielisem­pi oppi­aine näille ruot­sia muka oppi­mat­tomille (?) “jukuripäille”, myös Itä-Suomes­sa. Ulkoapäin tule­va pakko ei liene aina paras moti­vaa­tion lähde, mut­ta vai­h­toe­htoisia käytän­töjä kan­nat­taisi ehkä kar­toit­taa. (Olisiko­han tässä sit­ten malli parem­man moti­vaa­tion, jo hyvinkin nuo­rille oppi­laille(!), antavas­ta oppi­aineesta, esim. sen pakko­ruotsin kor­vaa­jak­si: “yle.fi/uutiset/venalaiskoulussa_kasvatetaan_lapsia_valmistautumaan_sotaan_7858526” ?)

    Aikoinaan, käsit­tääk­seni mm. perusk­oulu­jär­jestelmää pystytet­täessä, oli tavoit­teena antaa kaikille oppi­laille samat lähtöko­h­dat, jot­ta myöhem­min täy­den­tyvät, aiem­mat puut­teet ymmär­ryk­sessä oppi­aine ja — määrä­val­in­to­ja tehdessä (kumpi on etusi­jal­la: laisku­us vai oma etu pitem­mäl­lä tähtäimel­lä) eivät hait­taisi ketään jatkos­sa. Oliko tuo lähtöko­h­ta väärä, jos ruot­si ei “kovakalloiseen päähän” istu?

    On päivän­selvää, että läh­es alal­la kuin alal­la vas­ta riit­tävä har­joi­tus (esim. kie­len käyt­tö) tekee ‘mes­tarin’. Jos mitä hyvän­sä kieltä halu­aa oppia kun­nol­la, ei se useim­mille ilman ver­rat­tain “rankkaa päähän pänt­täämistä” tai­da onnis­tua. Jos tuo­hon ei ole valmis, voi uno­htaa toiveet kun­nol­lis­es­ta, tarpeek­si hyvästä kielitaidosta. 

    Viimek­si­maini­tun, riit­tävässä määrin, omaavia ammat­ti­laisia maamme kuitenkin tarvit­see, varsin monel­la eri alal­la. Tästä syys­tä johtuen kieliopin­notkin kan­nat­taa (ainakin niiden, jot­ka sitä joskus tarvit­se­vat) aloit­taa varhain. Tarvit­se­vatko kaik­ki täs­mälleen kaik­ki samat ja yhtä “per­in­po­h­jaiset” taidot kaikissa oppi­aineis­sa on mielestäni hyvä kysymys. 

    Toisaal­ta, eikö esim. Ruot­sis­sa asi­akkkan luona käyvän myyn­ti­tykin olisi hyvä ymmärtää, mitä asi­akkaan edus­ta­jat siel­lä myyn­ti­ti­lanteessa keskenään puhu­vat, vaik­ka kaik­ki muu keskustelu englan­niksi käytäisiinkin?

    Jotkin taidot ovat kaikille tarpeen, mut­ta ehkä eivät kaik­ki taidot kaikille. Ilman eri­lais­ten taito­jen monipuolisia osaa­jia ja osaa­jien tiime­jä on maamme vaaras­sa muut­tua vaivaisek­si peräkyläk­si. Koulu­tus on kansakun­nan eline­hto, monin eri tavoin. Oppimi­nen, osaami­nen ja eri­laiset taidot, mm. yhteistyö­taidot, aut­ta­vat niin yksilöä kuin koko kansaakin selviy­tymään myös tulevaisuudessa.

  177. eemil</

    Lah­jakkaana aikuisopiske­li­jana hän pystyy oppi­maan suju­van ran­skankie­len taidon hyvän ruotsinkie­len lisäk­si. Ruotsin opiskelu nuore­na on lisäk­si tuonut hänelle opiskelu­valmiuk­sia janor­jia neu­roniy­hteyk­siä, joil­la pystyy omak­sumaan nopeasti ran­skankie­len taidot.

    Itse asi­as­sa opiske­lin vapaa-ajal­la yhteen aikaan ruot­sia, ja pyysin sil­loin suomen­ruot­salaisia työkavere­i­tani puhu­maan kanssani ruot­sia lounaspöy­dässä. He eivät suos­tuneet: ei kuulem­ma onnis­tu, kun he ovat jo alka­neet puhua kanssani suomea! Tämän väit­teen olen kuul­lut muul­loinkin. En voi käsit­tää, miten niin. Itse voin aivan hel­posti sukku­loi­da suomen ja englan­nin välil­lä, kun toisi­naan seu­rueessa on sekä suomea huonos­ti osaana brit­ti että englan­tia vain aut­tavasti osaavia suomalaisia.
    No, nyt olen töis­sä eri paikas­sa, ja suomen­ruot­salaiset uudet työkaveri­ni kyl­lä puhu­vat kanssani ruot­sia. Siis tuo ylim­ielisyys ei koske kaikkia suomenruotsalaisia.
    Olen myös samaa mieltä kiel­tenopiskelun hyödyl­lisyy­destä aikuisiäl­lä. Ahkeru­udel­la olen saanut puhutun englan­ti­ni lähelle äidinkielisen tasoa, vaikken ole asunut englan­ninkieli­sis­sä maissa.

  178. eemil: Olen samaa mieltä, ruotsin ope­tus­ta pitäisi lisätä entisestään.

    Tämä mene nau­ret­tavu­uuk­si­in. Ammik­seen menevät eivät pääse peruskoulun/amiksen ruot­sia lpi ja sin­un ratkais­usi on siis tar­jo­ta *lisää* kursse­ja, joista voi sit­ten vedel­lä nelosia ja hyl­syjä, eli käytän­nössä lisää tipu­tuskursse­ja joiden ansios­ta jää sit­ten ammat­tikin han­kki­mat­ta! Jos ajatuk­se­na on että lisätään ope­tus­ta, mut­ta estetään hyl­syt tiputa­mal­la rimaa, niin WTF? Eiväthän ne opi senkään vertaa.

    :facepalm:

    Ain­oa asia, mikä estää oppimisen on laisku­us ja velttous.

    Niin? Oletko sit­ten kehit­tänyt nap­pakepin tai moti­vaa­tiopil­lerin? Moti­vaa­tio-ongelmia on käytän­nössä täysin mah­do­ton­ta korjata.

    Jos lukee puoli tun­tia ruotsin kie­len läksyjä ja tekee asian­mukaiset tehtävät , toisen puoli­tun­tisen, niin pom­min­var­masti oppii ruotsia. 

    Suurin osa oppii, ei kuitenkaan aivan kaik­ki. Mut­ta mitä sit­ten? Etkö sinä onneton ymmär­rä ettei kyse ole tuos­ta, vaan siitä että koul­u­laiset eivät opiskele ruotsia?

  179. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Toisaal­ta, eikö esim. Ruot­sis­sa asi­akkkan luona käyvän myyn­ti­tykin olisi hyvä ymmärtää, mitä asi­akkaan edus­ta­jat siel­lä myyn­ti­ti­lanteessa keskenään puhu­vat, vaik­ka kaik­ki muu keskustelu englan­niksi käytäisiinkin?

    Mä nyt ihan tosis­saan hyö­dyn­täisin tässä tilanteessa tätä mei­dän ihan luon­nol­lista kielire­serviä, eli suomen­ruot­salaisia. Kyl­lä siitä joukos­ta pitäisi löy­tyä myyn­ti­tyk­it niihin yri­tyk­si­in, jot­ka akti­ivis­es­ti käyvät kaup­paa Ruot­sis­sa. Tai jos ei, niin sit­ten niistä, jot­ka luk­i­si­vat ruot­sia vapaaehtoisestikin.

    Paljon enem­män olen huolis­sani siitä, mitä myyn­ti­tyk­it Ran­skas­sa, Sak­sas­sa, Venäjäl­lä tai vaik­ka Kiinas­sa ymmärtävät vastapuolen puheesta. Ruot­salaiset sen­tään ovat keskimäärin varsin rehellistä, ja kult­tuuris­es­ti Suomea lähel­lä ole­va kansaa.

    Suomes­sa kielipo­h­ja on hävyt­tömän kapea. Tämä on se todel­li­nen ongel­ma. Jos pakolli­nen ruot­si vai­hdet­taisi­in pakol­liseen vapaaval­in­taiseen vier­aaseen kieleen, ruot­si psy­isi toden­näköis­sti edelleen suosi­tu­im­pana kie­lenä englan­nin jäl­keen, se kun on suh­teel­lisen help­poa. Kuitenkin aut­tavasti Sak­saa, Ran­skaa, ja mui­ta suuria kieliä osaavien määrä kas­vaisi merkit­tävästi, ja voi olla että myyn­ti­hom­matkin lähti­sivät uudelleen kasvuun.

  180. teekkari:Paljon enem­män olen huolis­sani siitä, mitä myyn­ti­tyk­it Ran­skas­sa, Sak­sas­sa, Venäjäl­lä tai vaik­ka Kiinas­sa ymmärtävät vastapuolen puheesta.

    Ei vierai­ta kieliä osaavia myyn­ti­tykke­jä oikeasti tarvi­ta. Jos tarvit­taisi­in, fir­mat koulut­taisi­vat heitä. Esimerkik­si venäjä yhdis­tet­tynä kau­pal­lisi­in aineisi­in ei työl­listä. Sen on moni venäjän mais­teri kar­vaasti kokenut. Suosit­te­lenkin luke­maan tämän blogikirjoituksen.

    http://katiilomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131598-suomessa-on-riittavasti-venajan-kielen-osaajia

  181. itä-suomen ääni: Mielestäni Suomen ei tarvitse suh­tau­tua venäjän kieleen näin yltiö­posi­ti­ivis­es­ti. Vielä viime vuon­na kaik­ki muut määreet olisi ollut perusteltavis­sa lukumäärä pois­sul­jet­tuna. Lukumäärä täyt­tyy ennus­teen mukaan 35 vuo­den päästä. 

    Ei täy­ty kos­ka venäläis­ten muut­to tänne on vähen­tynyt, muut­to voi kään­tyä takaisin­päin tai muualle Suomes­ta ja tääl­lä asu­vien venäläis­ten lapset ja lapsen­lapset suo­ma­lais­tu­vat kos­ka he käyvät suo­ma­laista koulua, ja hyvin moni tulee men­emään suo­ma­laisen kanssa naimisi­in. Jos Putin vielä sös­sii ja saa län­nen vihat vielä enem­män niskaansa niin veikkaan että sel­l­aiset venäläset joila ei ole siteitä Suomeen, lähtevät lätkimään. 

    Aikoinaan Suomen itsenäistyessä tääl­lä asu­vat sadat­tuhan­net Venäläiset vain “kato­si­vat” kuka min­nekin ja ne joiden suku­ni­men perustelel­la voi päätel­lä ole­van emi­grant­tien jälkeläisiä ovat täysin suo­ma­lais­tuneet tai suomenruotsalaistuneet.

  182. Kan­sain­välistyvässä ja dig­i­tal­isoitu­vas­sa maail­mas­sa suurten maail­mankiel­ten ope­tus­ta pitäisi lisätä, samoin matemaat­tis­ten ainei­den ja ohjel­moin­nin. Human­is­ti­sista reaali­aineista suurem­pi osa voisi olla vapaae­htoisia. Englan­nin viikko­tun­timääriä on kaut­ta koulu­a­jan lisät­tävä, jot­ta koulus­sa oikeasti saavutet­taisi­in englan­nin osaamisen taso, joka työelämässä vaa­di­taan. Muis­sa pohjo­is­mais­sa englan­tia opiskel­laan tun­timääris­sä enem­män, vaik­ka se on heille sukukieli.
    Ruotsin pakol­lisu­us koulus­sa on vail­la perustei­ta. Mik­si kaikkien on opetelta­va pienen vähem­mistön äidinkieli, kun sitä ei käytän­nössä tarvitse eikä sik­si kuitenkaan pysty ylläpitämään ja kehit­tämään muuten kuin jatka­mal­la aikuise­nakin ko. kie­len opiskelua? Ruotsinkieliset menkää itseenne: me opiske­limme tei­dän kieltänne koko koulu­a­jan, mut­ta se uno­htuu, kun te ette halua puhua ruot­sia kanssame. Ja mik­si seu­raa­vankin sukupol­ven täy­tyy käyt­tää aikaa tähän turhak­si osoit­tau­tuneeseen oppiaineeseen?

  183. Kari N: Huonoakin ruotsinkie­len on myöhem­min helpom­pi paran­taa kuin, että alka­isi täysin nollil­ta. Ruot­sil­la pär­jää myös Tan­skas­sa ja Nor­jas­sa. Pakkoa tai ei, mut­ta suo­ma­lais­ten pitäisi opiskel­la enem­män kieliä. Opiske­lu­tun­te­ja lisää!
    Mis­sä tv:n kieliopin­not? Ne hävi­sivät ja tosi­teeveet tulivat.

    Tämä on itse asi­as­sa hyvä huomio ruotsin puoles­ta. Muut pohjo­is­maiset kielet ovat todel­la lähel­lä toisi­aan. Monille on var­maan SVT:n lähetyk­sistä tut­tu näky, kuin­ka toimit­ta­ja kysyy urheiluk­il­pailu­jen jäl­keen ruotsin kielel­lä, ja urheil­i­ja vas­taa suju­vasti nor­jak­si. NRK:lla sama näkyy toisin päin. Ruotsin alkeet, vaik­ka sit­ten pakotet­tuna, anta­vat hyvän pon­nah­dus­lau­dan myös nor­jan ja tan­skan kieleen, jos niitä sit­ten joskus tarvit­seekin. Ja kyn­nys lähteä alenee.

    Pakko­ruot­sia ei pidä minus­ta perustel­la näil­lä koti­maisil­la kieli­palvelu­laeil­la tms. kak­sikielisyyshöm­pö­tyk­sil­lä, vaan sil­lä yksinker­taisel­la fak­tal­la, että meil­lä on pirusti yhteistyötä muiden pohjo­is­maid­en kanssa ja näi­den kiel­ten osaami­nen voi nous­ta arvoon arvaa­mat­tomaan. Englan­nil­la pär­jää joo, mut­ta sitä puhuu kaik­ki. Englan­nil­la ei ero­tu, jos halu­aa vaik­ka myy­dä. Sik­si pitää aina puhua kump­panin kieltä. Kieli­taito on eräs helpoimpia tapo­ja paran­taa Suomen kil­pailukykyä ilman, että tarvit­see kek­siä polkupyörää uudelleen.

    Keskustelukom­ment­te­ja lukies­sa jää edelleen ilmaan tun­nel­ma, että ruotsin pakol­lisu­u­den pois­t­a­mi­nen jotenkin lisäisi automaat­tis­es­ti muiden kiel­ten osaamista. Tästä pitäisi pystyä esit­tämään jotain näyt­töä — ja tietääk­seni sitä ei ole sit­ten minkäänlaista.

  184. Jos saisin päätt­tä muut­taisin kiel­ten ope­tus­ta ja opiskelua seuraavasti:

    1. Huo­mat­tavasti lisää kielikylpypäiväkerhoa.
    2. Huo­mat­tavasti lisää kieleten ope­tus­tar­jon­taa jo perusk­oului­hin ensim­mäiseltä luokalta alkaen.
    3. Kaik­ki kiel­ten opiskelu vapaaehtoiseksi.

  185. Sylt­ty: Moti­vaa­tio-ongelmia on käytän­nössä täysin mah­do­ton­ta korjata.

    Mis­säs sel­l­ainen tutkimus on tehty ko. asi­as­ta ? Lanseer­aan nyt sel­l­aisen sanan, joka on kiel­let­ty. Se on kuri. 

    Se läh­tee kotoa, van­hempi­en tehtävä on kas­vat­taa lapset työn­tekoon jo pien­estä pitäen. Jos marko­ja­nipet­teri saa kaiken ilman mitään velvol­lisuuk­sia , niin tulos on nykyisen kaltainen. Koulute­htävi­in ei viit­sistä panos­taa kun­nol­la. Arvos­tuk­sen puute läh­tee paljon van­hem­mista, ilmaista perusk­oulua ei arvoste­ta riittävästi. 

    Eräät van­hem­mat kek­sivät hyvän motivoin­tikeinon. Jos poi­ka oli kak­si viikkoa koulus­sa kun­nol­la (ei pin­nauk­sia ja jälkkäre­itä), niin hän sai palkak­si mopoau­ton. Niin kävi ja, mopoau­ton saan­nin jäl­keen meni n. viikon koulupäivät ajellen (kus­ki ajoi) kaupungilla.

    Ymmär­rän kyl­lä syl­tyn kas­va­tus­pes­simis­min, mut­ta emme me aikuiset voi antaa perik­si ja lyödä läskik­si, on kan­net­ta­va vastuumme.

  186. R.Silfverberg:

    Mä en pilkkaa insinööre­jä kos­ka olen itse mut­ta olen huo­man­nut että insinööre­jä palkkaavis­sa yksi­tyisen sek­torin yri­tyk­sis­sä, varsinkin IT-alal­la ei koulu­tutk­in­to­ja tai kieli­taitoa arvoste­ta juuri lainkaan, useil­la työkavereil­lani, myös pomo­ta­sol­la, ei ole mitään tutk­in­toa yliop­pi­las­tutkin­non lisäk­si, osal­la vain amamt­tik­oulu. Liika yleis­sivistys on vain haitak­si alal­la. Tärkein­tä on että osaa nip­pelitekni­ikkaa ja jak­saa paiskia töitä ja joustaa.

    Yri­tyk­sen tehtävä on tuot­taa voit­toa omistajilleen.

    Yri­tys palkkaa työn­tek­i­jän tuot­ta­maan tuo­ta voit­toa omistajilleen.

    Yri­tys ei palkkaa työn­tek­i­jöitä pelaa­maan Triv­ial Pursuittia.

  187. eemil: Mis­säs sel­l­ainen tutkimus on tehty ko. asi­as­ta ? Lanseer­aan nyt sel­l­aisen sanan, joka on kiel­let­ty. Se on kuri. 

    Se läh­tee kotoa, van­hempi­en tehtävä on kas­vat­taa lapset työn­tekoon jo pien­estä pitäen. Jos marko­ja­nipet­teri saa kaiken ilman mitään velvol­lisuuk­sia , niin tulos on nykyisen kaltainen. Koulute­htävi­in ei viit­sistä panos­taa kun­nol­la. Arvos­tuk­sen puute läh­tee paljon van­hem­mista, ilmaista perusk­oulua ei arvoste­ta riittävästi. 

    Eräät van­hem­mat kek­sivät hyvän motivoin­tikeinon. Jos poi­ka oli kak­si viikkoa koulus­sa kun­nol­la (ei pin­nauk­sia ja jälkkäre­itä), niin hän sai palkak­si mopoau­ton. Niin kävi ja, mopoau­ton saan­nin jäl­keen meni n. viikon koulupäivät ajellen (kus­ki ajoi) kaupungilla.

    Ymmär­rän kyl­lä syl­tyn kas­va­tus­pes­simis­min, mut­ta emme me aikuiset voi antaa perik­si ja lyödä läskik­si, on kan­net­ta­va vastuumme.

    Tuo nyt on tuol­laista suomen­ruot­salais­ten tis­si­poskien palk­it­semiskult­tuuria. Itsel­läni on ylä-aste ikäisiä lap­sia enkä ole koskaan kuul­lut kenenkään hei­dän kaveripi­iristään saa­neen jäl­ki-istun­toa tai pin­nan­neen koulus­ta. Hur­ri ostaa mopoau­ton, jos näin tapah­tuu kah­den viikon ajan. Ja antaa sit­ten rellestää sil­lä kylil­lä ja taas jää velvot­teet suorittamatta.

    Onko mikään ihme, että ruotsin kieliset tarvit­se­vat tuplas­ti euro­ja jokaista korkeak­oulut­tet­tua kohden, jos pitää lähtöko­htais­es­ti koulut­taa täl­läisen kotikas­vatuk­sen saanei­den lapsia?

  188. Maaseu­tu­lainen: Ei vierai­ta kieliä osaavia myyn­ti­tykke­jä oikeasti tarvi­ta. Jos tarvit­taisi­in, fir­mat koulut­taisi­vat heitä. Esimerkik­si venäjä yhdis­tet­tynä kau­pal­lisi­in aineisi­in ei työl­listä. Sen on moni venäjän mais­teri kar­vaasti kokenut. Suosit­te­lenkin luke­maan tämän blogikirjoituksen.

    http://katiilomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131598-suomessa-on-riittavasti-venajan-kielen-osaajia

    Kieli­taito ja tutkin­non tekem­i­nen pelkästään kyseis­es­tä kielestä taita­vat kuitenkin olla aika eri asioi­ta? Sen nyt ei pitäisi olla kenellekään mikään uuti­nen, että kieli­ti­etei­den tutk­in­to on työ­markki­noil­la aika tyhjä arpa, vaik­ka siihen kuin­ka lisäisi sivuaineopintoja.

  189. Osmon plo­ki alkaa ole­maan liian suosit­tu. Ei Ander­skaan jak­sa lukea kaikkia kommentteja.

    Suomelle EU:ta paljon parem­pi “liit­to­val­tio” löy­ty­isi Pohjo­is­mais­es­ta yhteistyöstä. Pakko­ruot­si pois, mut­ta toiv­ot­tavasti löy­tyy motivoitunei­ta koul­u­laisia sitä opiskele­maan, kaiken varalta.

  190. eemil: Mis­säs sel­l­ainen tutkimus on tehty ko. asi­as­ta ? Lanseer­aan nyt sel­l­aisen sanan, joka on kiel­let­ty. Se on kuri. 

    Se läh­tee kotoa, van­hempi­en tehtävä on kas­vat­taa lapset työn­tekoon jo pien­estä pitäen.

    Ajat­telitko että ruotsinope matk­su­taa aikakoneel­la epä­mo­tivoitunei­den opiske­li­joiden lap­su­u­teen muut­ta­maan asioi­ta, vai mitenkä ajat­telit järjestää?

  191. Sha­keem:

    Pakko­ruot­sia ei pidä minus­ta perustel­la näil­lä koti­maisil­la kieli­palvelu­laeil­la tms. kak­sikielisyyshöm­pö­tyk­sil­lä, vaan sil­lä yksinker­taisel­la fak­tal­la, että meil­lä on pirusti yhteistyötä muiden pohjo­is­maid­en kanssa ja näi­den kiel­ten osaami­nen voi nous­ta arvoon arvaa­mat­tomaan. Englan­nil­la pär­jää joo, mut­ta sitä puhuu kaik­ki. Englan­nil­la ei ero­tu, jos halu­aa vaik­ka myy­dä. Sik­si pitää aina puhua kump­panin kieltä. Kieli­taito on eräs helpoimpia tapo­ja paran­taa Suomen kil­pailukykyä ilman, että tarvit­see kek­siä polkupyörää uudelleen.

    Eikä sitä kan­na­ta perustel­la pohjo­is­maisel­la yhteistyöl­läkään. Logi­ikallasi ruot­salaiset var­masti pakot­taisi­vat lapsen­sa opiskele­maan suomea, jot­ta he voisi­vat tehdä yhteistyötä mei­dän kanssamme. Englan­ti on paljon tasa-arvoisem­pi kieli yhteistyöhön, sil­lä äidinkieltään puhu­va on aina etu­lyön­ti­ase­mas­sa vier­aal­la kielel­lä kom­mu­nikoivaan näh­den. Eikä sitä yhteistyötä niin eri­tyisen paljon ole. 

    Suomen kil­pailukykyä on yritet­ty “paran­taa” yli neljä vuosikym­men­tä kestäneel­lä pakko­ruot­sikokeilul­la lai­hoin tuloksin. Nyt olisi korkea aika laa­jen­taa kieli­palet­ti­amme, jot­ta kil­pailukykyä voitaisi­in aidosti parantaa.

    Keskeinen kysymys, joka näis­sä keskusteluis­sa tun­tuu unohtuvan:

    Mitä hait­taa olisi siitä, jos ruot­sista tehtäisi­in valin­nainen kieli?

  192. teekkari: Kieli­taito ja tutkin­non tekem­i­nen pelkästään kyseis­es­tä kielestä taita­vat kuitenkin olla aika eri asioita?

    Mut­ta mik­si pitkätkään sivuaineet eivät auta? Jos ker­ran myyn­ti­tykeistä on pula, niin luulisi, että venäjän mais­teri ja pitkät kau­pal­liset sivuaineet oli­si­vat kelpo perus­ta lisäk­oulu­tuk­seen, jos fir­mat oikeasti kiel­ten osaa­jia tarvitsisivat. 

    Mik­si kieli­taidon tarpeesta jauhetaan, kun käytän­nössä näyt­tää ole­van niin, että ammat­ti­taito yhdis­tet­tynä riit­tävään englan­ti­in riit­tää. Muiden kiel­ten kuin englan­nin merk­i­tys näyt­tää ole­van vähäi­nen. Ainakin kysyn­tä on pientä. 

    Julk­isu­udessa kuitenkin jak­se­taan toitot­taa, kuin­ka kiel­ten osaa­jia tarvitaan.

  193. Lukio on liian myöhäi­nen aika opet­taa enää uut­ta kieltä, varsinkaan ei-kielipäille jot­ka eivät sit­ten Soin­in­vaaran kie­li­mallin mukaan olisi sitä vapaae­htois­es­ti ennen lukio­ta opetelleet.

    Suuri­nosa suomenkieli­sistä opiske­li­joista aloit­taa ruotsin kie­len opiskelun B1 kie­lenä eli 7:ltä luokalta läh­tien. Se on aivan liian myöhään sekin. Muis­tan kuin­ka vaikeaa oli oppia uut­ta kieltä kun englan­ti vain kum­mit­teli päässä. Ruot­sis­sa on myös paljon sija­muo­to­ja, joi­ta helpom­mas­sa englan­nis­sa ei ole.

    Mielestäni siis ruotsin kie­len opiskelu pitäisi alkaa samaan aikaan englan­nin kanssa, tai sit­ten ei ollenkaan. En nyt ota kan­taa, kumpi olisi parempi.

  194. Maaseu­tu­lainen: Ei vierai­ta kieliä osaavia myyn­ti­tykke­jä oikeasti tarvi­ta. Jos tarvit­taisi­in, fir­mat koulut­taisi­vat heitä. 

    Olen ison osan uras­tani toimin­ut kan­sain­välisessä ympäristössä teknisel­lä alal­la. Voin vaku­ut­taa, että niitä asi­akkaiden kieliä osaavia myyn­ti­tykke­jä tarvi­taan. Eikä se asi­akkaiden kie­len osaami­nen ole pahak­si teknisem­mällekään porukalle.

    Toki on niin, että yleen­sä suo­ma­lainen ei suo­raan pääkont­torista Sak­saan myy, vaan Sak­sas­sa on tytäryri­tys tai jakelu­verkos­to. Kuitenkin jake­li­joidenkin kanssa toimies­sa ne oikeat asi­akkaat ovat aika lähel­lä, ja siel­lä on Sak­sas­sa hyvä puhua sak­saa. Van­han peri­aat­teen mukaan myyjä puhuu osta­jan kieltä.

    Sama tietenkin kos­kee myös Ruot­sia, siel­lä puhutaan ruot­sia. Käytän­nössä kuitenkin on niin, ettei sen ruotsin­taitoisen myyn­ti­tykin han­kkimi­nen ole kovin vaikeaa. Siihen usein palkataan suomen­ruot­salainen, kos­ka äidinkieleltään ruotsinkieli­nen omak­suu nor­jan ja tan­skan varsin vikkelästi. Lisäk­si suomenkieli­sis­säkin työn­hak­i­jois­sa on niitä, joil­la on työkoke­mus­ta Ruotsista.

    Tästä per­spek­ti­ivistä kat­sot­tuna on kolme help­poa kieltä (englan­ti, ruot­si ja suo­mi), joiden osaa­jista ei ole pulaa. Kuitenkin käytän­nössä esimerkik­si por­tu­gali, kiina ja japani oli­si­vat monel­la alal­la hyvinkin tarpeel­lisia kieliä, eikä sak­san ja ran­skankaan suju­via osaa­jia liikaa Suomes­sa ole.

    Asi­aa han­kaloit­taa se, että kie­len lisäk­si pitäisi osa­ta muu­ta sub­stanssia. Eri­tyis­es­ti insinöörit ovat stereo­tyyp­pis­es­ti luke­neet paljon matemaat­tisia ainei­ta ja vähän kieliä koulus­sa. Osit­tain tämä stereo­typ­ia pitää paikkansa jo ihan työmääräl­li­sistä syistä (laa­jat matemaat­tiset aineet vievät kieliltä tilaa). Kos­ka ruotsi­nosaa­jista ei ole pulaa, olisi edullista, jos osa vai­h­taisi sen vaikka­pa sak­saan tai ranskaan.

  195. vipunen: Eikä sitä kan­na­ta perustel­la pohjo­is­maisel­la yhteistyöl­läkään. Logi­ikallasi ruot­salaiset var­masti pakot­taisi­vat lapsen­sa opiskele­maan suomea, jot­ta he voisi­vat tehdä yhteistyötä mei­dän kanssamme. Englan­ti on paljon tasa-arvoisem­pi kieli yhteistyöhön, sil­lä äidinkieltään puhu­va on aina etu­lyön­ti­ase­mas­sa vier­aal­la kielel­lä kom­mu­nikoivaan näh­den. Eikä sitä yhteistyötä niin eri­tyisen paljon ole. 

    Suomen kil­pailukykyä on yritet­ty “paran­taa” yli neljä vuosikym­men­tä kestäneel­lä pakko­ruot­sikokeilul­la lai­hoin tuloksin. Nyt olisi korkea aika laa­jen­taa kieli­palet­ti­amme, jot­ta kil­pailukykyä voitaisi­in aidosti parantaa.

    Keskeinen kysymys, joka näis­sä keskusteluis­sa tun­tuu unohtuvan:

    Mitä hait­taa olisi siitä, jos ruot­sista tehtäisi­in valin­nainen kieli? 

    Pohjo­is­maista yhteistyötä on sen ver­ran kuin halu­taan ja mihin edel­ly­tyk­siä on. Vaik­ka tan­skalais­ten tai islanti­lais­ten kanssa voikin olla helpom­paa kom­mu­nikoi­da englan­niksi, olen itse saanut mon­et ker­rat tode­ta, että ruotsin kie­len tai­dostanikin on ollut todel­lista hyö­tyä. Tämä havain­toni on ollut oman koke­muk­seni perus­teel­la ennem­min “sään­tö” kuin poikkeus, vaik­ka ruot­salais­tenkin kanssa olisi ne viral­liset keskuste­lut käy­ty englanniksi. 

    Mitä hait­taa olisi siitä, että ruot­sista tehtäisi­in valin­nainen kieli? Veikkaan, että sil­loin liian moni huo­maisi vas­ta liian myöhään, että ne ruotsin kie­len opin­not jou­tu­isi aloit­ta­maan liian myöhään. 

    Voi toki olla, että ihan joka iik­ka ei tuo­ta tarvitse, mut­ta samaa voinee sanoa mon­es­ta muus­takin asi­as­ta. Myös suomen kie­len taidois­sa on monel­la valitet­tavasti puut­tei­ta vielä koulunkin jäl­keen. Itsen­sä ymmär­ret­täväk­si tekem­i­nen on tärkeä taito, kielestä riippumatta.

  196. Sylt­ty: Ajat­telitko että ruotsinope matk­su­taa aikakoneel­la epä­mo­tivoitunei­den opiske­li­joiden lap­su­u­teen muut­ta­maan asioi­ta, vai mitenkä ajat­telit järjestää?

    Ei tarvi­ta ruotsino­pea. Putin tekee sen ihan tänä päivänä.

  197. itä-suomen ääni: Tuo nyt on tuol­laista suomen­ruot­salais­ten tis­si­poskien palk­it­semiskult­tuuria. Itsel­läni on ylä-aste ikäisiä lap­sia enkä ole koskaan kuul­lut kenenkään hei­dän kaveripi­iristään saa­neen jäl­ki-istun­toa tai pin­nan­neen koulusta. 

    Kyseessä oli tavalli­nen suomenkieli­nen per­he. Mis­sähän tuol­lainen lin­tuko­to sijait­see, jos­sa murkutkin ovat pyhäk­oul­u­laisia ? Ter­ve­tu­loa teol­lisu­u­s­paikkakun­tien yläasteille näkemään todel­lista kouluelämää.

    Sylt­ty: Ajat­telitko että ruotsinope matk­su­taa aikakoneel­la epä­mo­tivoitunei­den opiske­li­joiden lap­su­u­teen muut­ta­maan asioi­ta, vai mitenkä ajat­telit järjestää?

    Niin, ne tutkimuk­set lois­ta­vat pois­saolol­laan. Mut­ta asi­as­ta kysyt­täessä: annetaan kun­ni­an­palau­tus van­hoille hyville kas­va­tus­pe­ri­aat­teille. Nuorten elämän­hallinta lujan, mut­ta lem­peän kas­va­tu­sot­teen avul­la oikeille urille. Näin toimien alkaa työn­teko koulus­sa mais­tua ja oppimi­nen tehostuu.

    Ei men­nä siihen help­poon, että mei­jän miropet­terii ei ruot­si kiin­nos­ta yhtään ja sen vuok­si kaikille yhteinen oppi­aine pitää pois­taa koulusta.

    -miropet­teri ruo­tu­un , niin kyl­lä lähtee-

  198. Mie­lenki­in­toinen yhtymäko­h­ta tähän aiheeseen Var­ti­aisen loik­ka-artikke­li­akin sivuten oli eili­nen Borg-Var­ti­ainen ‑raportin tiedo­tusti­laisu­us. Esim. Talouselämä ‑lehti esit­ti kysymyk­sen­sä Borgille englan­niksi. Osin tilaisu­u­den vuorop­uhelua käyti­in toki myös ruot­sik­si, mut­ta isol­ta osalta suomek­si. 🙂 Veikein­tä oli kun Borg vas­tasi ainakin yhteen pakko­ruot­sik­si esitet­tyyn kysymyk­seen englanniksi.

  199. Viherinssi: Olen ison osan uras­tani toimin­ut kan­sain­välisessä ympäristössä teknisel­lä alal­la. Voin vaku­ut­taa, että niitä asi­akkaiden kieliä osaavia myyn­ti­tykke­jä tarvitaan.

    Min­nä taas tun­nen harv­inaisem­pi­en kiel­ten osaa­jia, joil­la on myös muu­ta koulu­tus­ta joko sivuaineen tai ammat­tiko­rkeak­oulu­tutkin­non muo­dos­sa, eikä ura urkene kuin parhaim­mil­laan kau­pan kas­sana, vaik­ka hake­muk­sia on taa­tusti lähetel­ty ja suhtei­ta yritet­ty luoda.

    Tätä taus­taa vas­ten en mihinkään todel­liseen tarpeeseen usko. Jos kieli­taidon puute olisi tek­i­jä, jol­la olisi ratkai­se­va vaiku­tus fir­man tulok­seen, niin tot­ta he*vetissä fir­mat tek­i­sivät kaikken­sa koulut­taak­seen kieli­taitoi­sista ihmi­sistä myyntitykkejä.

    Puheet ovat puhei­ta, todel­lisu­us on todellisuutta.

  200. Maaseu­tu­lainen: Mik­si kieli­taidon tarpeesta jauhetaan, kun käytän­nössä näyt­tää ole­van niin, että ammat­ti­taito yhdis­tet­tynä riit­tävään englan­ti­in riit­tää. Muiden kiel­ten kuin englan­nin merk­i­tys näyt­tää ole­van vähäi­nen. Ainakin kysyn­tä on pientä. 

    Englan­nin kie­len taito riit­tää englan­ninkieli­sis­sä suuris­sa mais­sa ja monis­sa pienis­sä mais­sa. Sen sijaan muunkieli­sis­sä suuris­sa mais­sa henkilö­suhtei­den ja kaup­po­jen syn­tymistä helpot­taa oleel­lis­es­ti, jos puhuu maan kieltä. Jo keskinker­tais­es­ta tai­dos­ta on merkit­tävä etu. 

    Insinöörit tietysti solkkaa­vat asi­at selväk­si englan­nil­lakin, mut­ta se on aivan eri asia kuin kaup­pa­suhtei­den luon­ti. Vääränkieli­nen tar­jous menee hel­posti roskakoriin.

    Olen puoli­to­sis­sani sanonut matemaat­tis­es­ti lah­jakkaille lap­sille, että opiskelkaa perusk­oulus­sa kieliä ja ottakaa matik­ka tosis­sanne vas­ta lukiossa.

    Perusk­oulus­sa ja lukios­saa on ainei­ta, jot­ka voitaisi­in pois­taa, tai joiden tun­te­ja voitaisi­in vähen­tää, jot­ta kielille saataisi­in tilaa.

  201. Eemil: huo­maa, ettet ole opet­ta­ja. Et ymmär­rä, ettei työn­tö auta, jos vetoa ei ole. Toisin sanoen parhaankin opet­ta­jan auk­tori­teet­ti aut­taa vain het­kel­lis­es­ti. Jos seu­raa­muk­sia (ran­gais­tuk­sia, hyö­tyjä, palk­in­to­ja) ei ole, kuri menee väistämät­tä kun uuden opet­ta­jan tyyli­in ja uhkausten tyhjyy­teen on totut­tu. Minkään­laisia välineitä kur­in­pitoon ei nykyk­oulu tar­joa, kos­ka häiriköt ja oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät pitää nyky­i­hantei­den (eli inte­graa­tion) nimessä raa­ha­ta joka tapauk­ses­sa muiden mukana eteen­päin, etteivät syr­jäy­dy (eikä tarvitse perus­taa eri­ty­is­lu­okkia, jot­ka näyt­tävät jos­sain koulu­jo­hdolle merkit­tävässä lasken­ta­mallis­sa pahem­mal­ta kuin huo­mat­tavasti kalli­impi koulu­avus­ta­jien jne. käyttö.)

    Samoin aikuis­ten ruotsin huonon (siis olemat­toman) taidon takana ei ole huonot opet­ta­jat tai viha ruotsin kieltä kohtaan vaan se, ettei ruot­sil­la ker­ta kaikki­aan ole mitään käyt­töä nor­maalielämässä, jos käyt­töti­laisuuk­sia ei var­ta vas­ten hae. Väitän, että ruotsin kiitet­tävästi kir­joit­tanei­denkin keskimääräi­nen kieli­taito rom­ah­taa seu­raa­van kymme­nen elin­vuo­den aikana silka­s­ta käytön ja käyt­tö­tarpeen puutteesta.

    (En rupea vinoile­maan siitä, miten sin­ul­la on niin huonot koke­muk­set nuori­son kurista vaik­ka kas­vatuk­sen oikeat peri­aat­teet ovat sin­ulle niin selvät ja varmat.)

  202. eemil:Ei men­nä siihen help­poon, että mei­jän miropet­terii ei ruot­si kiin­nos­ta yhtään ja sen vuok­si kaikille yhteinen oppi­aine pitää pois­taa koulusta.

    Eli ehdo­tuk­sesi perus­tuu siihen, että pakote­taan van­hem­mat tiuken­ta­maan kuria esimerkik­si ajatustenhallintalaitteella. 

    Oikein muu­ta en kek­si, kos­ka suurin osa kansalai­sista, eli siis myös suurin osa las­ten van­hemista, vas­tus­taa pakol­lista ruotsin opiskelua. Jos he vas­tus­ta­vat pakol­lista ruotsin opiskelua, he tuskin näkevät sitä niin tärkeänä, että siihen pitää omatkin lapset pakottaa.

  203. Janne Virka­järvi: Ruot­sis­sa on myös paljon sija­muo­to­ja, joi­ta helpom­mas­sa englan­nis­sa ei ole.

    Ruot­sis­sa on yhtä mon­ta sija­muo­toa kuin englan­nis­sakin eli ei yhtään. (Sanan­lop­puisen s:n tulk­it­sem­i­nen geneti­ivisi­jak­si on turhaa kun mitään mui­ta jään­teitä sijoista ei ole, jos ei las­ke­ta persoonapronomineja.)

  204. pjt: Tähän on kek­sit­ty ratkaisu Teknil­lisessä korkeak­oulus­sa jo 1990-luvun alus­sa. Virkamies­ruotsin sai ten­tit­tyä sil­lä, että istui ruotsin kurssin kaik­ki oppitun­nit. Jos osasi sanoa jotain, se oli plus­saa, mut­ta istu­mal­la pääsi läpi.

    Sama sys­tee­mi oli Helsin­gin yliopis­tossa 1980-luvun lop­ul­la. Jos ruotsin taito ei riit­tänyt tasoko­keessa, jou­tui kurssille. Kurssin aikana jotkut alkoi­vat kysel­lä kokeesta, jot­ta voivat valmis­tau­tua. Kurssin opet­ta­ja sanoi palaa­vansa asi­aan lähempänä kurssin lop­pua. Kurssin lop­ul­la asi­as­ta kysyt­ti­in taas ja nyt opet­ta­ja ker­toi, että koe on ollut menos­sa koko ajan ja kaik­ki pää­sevät läpi. Osaamisen taso ei kyl­lä päätä huiman­nut, joten epäilen, että ketään ei oikeasti halut­tu hylätä.

  205. N: Osaamisen taso ei kyl­lä päätä huiman­nut, joten epäilen, että ketään ei oikeasti halut­tu hylätä. 

    Yliopis­tot saa­vat rahoituk­sen­sa valmis­tunei­den määrän perus­teel­la (tai siis ainakin jos­sain vai­heessa sai­vat, en tiedä muut­tiko se taan­noinen uud­is­tus tätä), joten siinä on kyl­lä melkoinen kan­nuste saa­da yhtä kurssia vaille valmi­it valmis­tu­maan taval­la taik­ka toisel­la. ain­oas­taan umpi­hul­lu rehtori määräisi ruotsinkurssista sel­l­aisen, ettei siitä pää­sisi läpi. Ainakin teknil­lisel­lä puolel­la tuol­la keinoil­la leikkaisi omas­ta rahoituk­ses­ta ker­ta­laak­ista usei­ta kym­meniä prosentteja.

    Mitä tulee kielil­lä työl­listymiseen, niin näk­isin ettei kieli­tai­dos­ta paljoa hyö­tyä ole, jos ei osaa tehdä jotain muu­ta. Myyn­ti­hom­mi­in siir­ry­tään teknisel­läkin puolel­la yleen­sä vas­ta sit­ten, kun on ala hal­lus­sa ja jos ei ole sovel­tuvaa poh­jak­oulu­tus­ta, niin ei ole ensim­mäistä askelta mis­tä sit­ten ponnistaa. 

    Ainakin kaik­ki itse teknisen alan myyjät ovat kyseisen alan insinööre­jä/diplo­mi-insinööre­jä ja usein aloit­ta­neet suunnittelussa/projektinhallinnassa ennen myyn­tite­htäviä. Human­is­tille tämä polku on yksinker­tais­es­ti tukos­sa. Itsekin teen aina välil­lä myyn­tiä, mut­ta sekin on suo­ra seu­raus siitä että teen myös rivi-inssin töitä. Meil­läkin olisi var­masti hyvä olla kieli­taitoisia työn­tek­i­jöitä, mut­ta kun se kieli­taito on vain bonus­ta, kun taas tekni­nen osaami­nen on ihan pakollista. 

    Eli sum­ma sum­marum: pelkäl­lä kieli­taidol­la ei var­masti työl­listy, mut­ta jos olisi osan­nut vaikka­pa koneen­raken­nus­ta + por­tu­galia ja espan­jaa, niin olisi var­maan ollut kohtu­uhelp­poa löytää takavu­osi­na töitä E‑Amerikan sellutehdasprojekteista.

  206. Tapio:Sen sijaan muunkieli­sis­sä suuris­sa mais­sa henkilö­suhtei­den ja kaup­po­jen syn­tymistä helpot­taa oleel­lis­es­ti, jos puhuu maan kieltä. 

    Tulee ainakin helpom­min kusete­tuk­si, kun luovut­taa kieliedun äidinkielisille. 

    Suo­ma­lais­taus­taisen keskiver­ron venäjän mais­terin käytän­nön kieli­taito on niin heikko, että jonkin ver­ran ihme­tyt­tää, jos hänet las­ke­taan tekemään kaup­po­ja venäjäksi. 

    Ja mais­terik­oulu­tus on kuitenkin mais­terik­oulu­tus. Lukuisia kielikursse­ja käynyt insinööri osaa kie­len mais­teri­in ver­rat­tuna vain alkeet.

    Mitä jos panos­tet­taisi­in englan­ti­in ja luovut­taisi­in muista kielistä kokon­aan. Näin kaup­pakump­pan­itkin oli­si­vat kieli­taidol­lis­es­ti tasoissa.

  207. Yliopis­tot saa­vat rahoituk­sen­sa valmis­tunei­den määrän perus­teel­la — ain­oas­taan umpi­hul­lu rehtori määräisi ruotsinkurssista sel­l­aisen, ettei siitä pää­sisi läpi. 

    Rehtor­eil­la ei ole mitään tekemistä virka­pakko­ruotsin kanssa, se ei ole hei­dän käsissään.

    Virka­pakko­ruotsin suorituk­sia ohjaa­vat ja myön­tävät virkavas­tu­ul­la kielikeskusten ruotsinopet­ta­jat, jot­ka joutu­vat nou­dat­ta­maan ennet­tu­ja määräyksiä. 

    Turun yliop­pi­lasle­hdessä oli tänä tal­ve­na hyvä kir­joi­tus otsikol­la “Ruot­sia vaille valmis”. Siinä käyti­in yhden esimerkki­ta­pauk­sen val­os­sa läpi pakkovirkaruotsin mon­elle aiheut­ta­mat ongelmat:

    Ruotsin kie­len opetuk­seen menee nyky­isin enem­män resursse­ja kuin mihinkään muuhun kieleen.

    Toni osal­lis­tui kielikeskuk­sen jär­jestämälle ker­tauskurssille. Hän ajoi Helsingistä Turku­un jokaiselle luen­nolle, teki läksyt ja pyr­ki ole­maan akti­ivi­nen tun­nil­la. Yrit­tämis­es­tä huoli­mat­ta hän ei päässyt läpi edes kertauskurssista.

    Kurssin anti jäi Tonin mukaan vähäiseksi —
    Toni sai suullisen ruotsin suoritet­tua hyväksy­tysti, mut­ta kir­jal­lisen kohdal­la tie nousi pystyyn. Hän otti yhteyt­tä kielikeskukseen.

    ”Olin kuin jonkin­lainen idioot­ti, jolle tokaisti­in vain, että sori, et päässyt ker­tauskurssia läpi, ala opiskel­la vaik­ka kansanopis­tol­la. Valmis­tu­misel­lasi ei ole kiire.”

    Kielikeskuk­sen johta­ja — sanoo, että kaikkein epä­toivoisim­mille on jär­jestet­ty jopa yksityisopetusta.

    ”Karu totu­us on se, että kaik­ki ihmiset eivät yksinker­tais­es­ti pysty saa­maan osaamis­taan vaa­dit­tavalle tasolle. Me emme pysty aut­ta­maan loputtomiin.”


    Toni haki kak­si ker­taa kielikeskuk­sen Ruot­sia vaille valmis ‑tukikurssille, joka on tarkoitet­tu valmis­tu­vas­sa oleville opiskelijoille.

    ”Tilanne oli aika lohdu­ton. Päässä kuumot­ti, kun tiesin opin­to­jeni päät­tyvän kan­di­daatin tutkielmaan.”
    — kielikeskus tar­joaa myös Kielik­linikka-kurssia niille, jot­ka eivät ole päässeet läpi pakol­lis­es­ta kurssista. Tänä syksynä kielik­linikalle pääsi 18 opiske­li­jaa 42 hakijasta. 

    Totu­us on se, että virka­pakko­ruot­si vaatii enem­män kielilah­jakku­ut­ta kuin nyky­isil­lä korkeak­oulu­opiske­li­joil­la on. On joko ryhdyt­tävä tiukem­min kar­si­maan korkeak­ouluille tuli­joi­ta nimeno­maan kielilah­jakku­u­den perus­teel­la (kuten wan­haan ei-niin-hywään aikaan) tai on päästet­tävä irti pakkovirkaruot­sista. Mitään vas­taavaa ei muuten ole mis­sään muus­sa maassa.

  208. svg­fu­fu: Minkään­laisia välineitä kur­in­pitoon ei nykyk­oulu tar­joa, kos­ka häiriköt ja oppimis­vaikeuk­sista kär­sivät pitää nyky­i­hantei­den (eli inte­graa­tion) nimessä raa­ha­ta joka tapauk­ses­sa muiden mukana eteen­päin, etteivät syr­jäy­dy (eikä tarvitse perus­taa eri­ty­is­lu­okkia, jot­ka näyt­tävät jos­sain koulu­jo­hdolle merkit­tävässä lasken­ta­mallis­sa pahem­mal­ta kuin huo­mat­tavasti kalli­impi koulu­avus­ta­jien jne. käyttö.)

    Tun­nen tuon tilanteen parem­min kuin arvaatkaan. En kuitenkaan tarkoi­ta koulukurin lisäämistä ratkaisukeinona ruotsinkie­len opetusongelmaan.Enkä myöskään syl­tyn tek­nol­o­gista innovaatiota :

    Sylt­ty: aja­tusten­hallinta­lait­teel­la.

    Oikein muu­ta en kek­si, kos­ka suurin osa kansalai­sista, eli siis myös suurin osa las­ten van­hemista, vas­tus­taa pakol­lista ruotsin opiskelua.

    Ongel­mak­ent­tä on paljon laa­jem­pi. Luet­telono­mais­es­ti: kielipoli­ti­ik­ka (pers.), hur­riv­i­ha, her­rav­i­ha (kohdis­tuu opet­ta­ji­in ja kuninkaal­lisi­in), his­to­ria (sodat , ruotsin­val­lan aika), alue­poli­ti­ik­ka ym.ym…

    Nopeim­min aut­taisi per­hekas­vatuk­sen kokon­ais­re­for­mi. Siinä ovat polt­topis­teessä nyky- ja tule­vat las­ten van­hem­mat. Kotoa pitää tul­la lap­sille mod­ernin yhteiskun­takäsit­teen mukainen kas­va­tus. Se käsit­tää kansalais­ten yhden­ver­taisu­u­den , eet­tis­es­ti kestävän arvopo­h­jan, korkean moraa­likäsi­tyk­sen , ts. arvot, jot­ka ovat sivistyneen hyv­in­voin­ti­val­tion tavoitteena. 

    Mon­esti tun­tuu, että suurin työsar­ka olisikin käsis­sä las­ten van­hempi­en kohdalla.

  209. svg­fu­fu:
    Samoin aikuis­ten ruotsin huonon (siis olemat­toman) taidon takana ei ole huonot opet­ta­jat tai viha ruotsin kieltä kohtaan vaan se, ettei ruot­sil­la ker­ta kaikki­aan ole mitään käyt­töä nor­maalielämässä, jos käyt­töti­laisuuk­sia ei var­ta vas­ten hae. Väitän, että ruotsin kiitet­tävästi kir­joit­tanei­denkin keskimääräi­nen kieli­taito rom­ah­taa seu­raa­van kymme­nen elin­vuo­den aikana silka­s­ta käytön ja käyt­tö­tarpeen puutteesta.

    Kieli­taito­vaa­timuk­sia voi aina ruka­ta tai por­ras­taa. Tärkein­tä on että virkamiehille tarkoite­tun ruotsin peruskurssin suoritet­tua osaa lukea ruosinkielistä tek­stiä, kos­ka sel­l­aisi­in tilanteisi­in kyl­lä tosielämässä joutuu enne­min tai myöhem­min. Lisäk­si lukemisen har­joit­telua aut­taa se että ei tarvitse matkus­taa ruotsinkieliselle paikkakun­nalle vaan mate­ri­aalia löy­tyy netistä. Kir­joit­tamis­takin voi har­joitel­la kir­joit­ta­mal­la ruotsinkielisi­in sosi­aal­isi­in foo­rumei­hin, niitä löy­tyy sekä täältä että Ruotsista.

    Samal­la taval­la minä opin aikoinaan tei­ni-ikäisenä sak­saa, luin sak­sankielisiä har­raste- ja mui­ta lehtiä ja ymmärsin ihan hyvin, vaik­ka en ollut opiskel­lut kieltä koulus­sa kuin vuoden.

  210. Maaseu­tu­lainen: Tulee ainakin helpom­min kusete­tuk­si, kun luovut­taa kieliedun äidinkielisille. 

    Liike­suhtei­den luomi­nen on eri asia kuin neu­vot­te­lut kauppasopimuksesta. 

    Kan­sain­välisessä kau­pas­sa on yleisenä käytän­tönä, että varsi­naiset neu­vot­te­lut käy­dään ja sopimus kir­jataan jol­lakin yhteis­es­ti hyväksytyl­lä kielel­lä käyt­täen stan­dard­is­oitua ter­mi­nolo­giaa ja frase­olo­giaa. Tältä osin ei tarvi­ta mitään suuren­moista kielitaitoa.

    No, myön­nän että omat koke­muk­seni ovat tavarakau­pas­ta. Pro­jek­ti- ja palvelukaup­pa­neu­vot­te­lut saat­ta­vat vaa­tia täy­del­lisem­pää kielitaitoa.

  211. eemil:
    Nopeim­min aut­taisi per­hekas­vatuk­sen kokon­ais­re­for­mi. Siinä ovat polt­topis­teessä nyky- ja tule­vat las­ten van­hem­mat. Kotoa pitää tul­la lap­sille mod­ernin yhteiskun­takäsit­teen mukainen kas­va­tus. Se käsit­tää kansalais­ten yhden­ver­taisu­u­den , eet­tis­es­ti kestävän arvopo­h­jan, korkean moraa­likäsi­tyk­sen , ts. arvot, jot­ka ovat sivistyneen hyv­in­voin­ti­val­tion tavoitteena. 

    Nopeim­min? Että jos nyt vain jostain löy­det­täisi­in se taikakaulin, jol­la paukut­ta­mal­la ihmiset saadaan lop­ul­takin ajat­tele­maan oikein, niin jo ratkeaisi moti­vaa­tio-ongel­mat ja resurssi­huk­ka. Siis ainakin joskus tule­vaisu­udessa, kun seu­raa­va sukupolvi astuu koulun oves­ta sisään. Fak­ta­han nyt on se, että vaik­ka jokaiki­nen pekka ja niko (puhu­mat­takaan sit­ten abdista ja miche­listä) saataisi­in opiskele­maan ruot­sia hymy korvis­sa asti ja vetämään pelkkiä kymppe­jä kokeista, ei näistä merkit­tävälle osalle silti tästä panos­tuk­ses­ta tulisi ole­maan mitään hyö­tyä. Kos­ka heil­lä ei yksinker­tais­es­ti ole mitään käyt­töä ko. kielelle.

    Itse en edes vas­tus­ta vält­tämät­tä (vaik­ka pidänkin hyödyt­tömänä) perusk­oulu­ta­son ruotsin ope­tus­ta, että jokainen suo­ma­lainen oppisi, mitä tarkoit­taa ykkös­maito — ettans mjölk. Vas­tus­tan sen sijaan suuresti sitä oikeasti merkit­tävää resurssien haaskaus­ta, eli ns. virkamies­ruot­sia, jos­ta aiheutu­vat mm. korkea-asteen koulu­tuk­sen ongel­mat (à la ruotsinkurssia vaille valmi­it insinöörit) ja jon­ka var­jol­la teesken­nel­lään, että ruotsinkieliset muka “voivat saa­da palvelua äidinkielellään”.

    Toinen aspek­ti on sit­ten tietysti se, että monel­la eemilil­lä on oma lehmä ojas­sa hyödyt­tömän pakko-opetuk­sen ja keinotekois­t­en kieli­v­aa­timusten tuodessa (perus­tee­ton­ta) suh­tee­ton­ta etua työ­markki­noil­la. Tässäpä ker­rankin sitä paljon puhut­tua ihan oikeaa “rak­en­teel­lista rasis­mia”, jon­ka avul­la taataan, että Pekka Joen­su­us­ta saadaan pidet­tyä oikeal­la paikallaan (=haju­raon päässä Åkesta ja Jan-Oskarista).

  212. sunimh: virkamies­ruot­sia,

    Tuo on aivan liian kapea näköala, kuten viestiketjus­sa jo aikaisem­min on tul­lut esille. 

    Jos ammat­tiko­rkeaopiske­li­ja ei saa kieli­tent­te­jä läpi, niin kyse on kyl­lä 100 pros­ent­tis­es­ti asen­nevam­mas­ta. No tietenkin se juon­ta­nee juuren­sa perusk­oulun ja lukion ajoil­ta, huonolle perustalle on vaikeampi rak­en­taa. Silti, ei kai joku voi tosis­saan väit­tää, että 

    sunimh: ruotsin kieli­v­aa­timuk­sista aiheutu­vat mm. korkea-asteen koulu­tuk­sen ongel­mat (à la ruotsinkurssia vaille valmi­it insinöörit)

  213. eemil: Tuo on aivan liian kapea näköala, kuten viestiketjus­sa jo aikaisem­min on tul­lut esille. 

    Mitähän mah­taa tarkoit­taa kapea näköala? Toki pakko­ruot­sista yhteiskun­nan eri tasoil­la on paljon laa­jem­minkin hait­taa, kuten luke­mat­tomis­sa yhteyk­sis­sä on jo tul­lut ilmi, mut­ta en nyt jak­sa yhteen viesti­in tois­taa kaikkia itsestäänselvyyksiä.

    eemil:
    Silti, ei kai joku voi tosis­saan väit­tää, että […] 

    No lue nyt tuos­ta ylem­pää (uud­estaan) mitä “eräs ope kir­joit­ti 12.3.2015 kel­lo 20:17”. En minä noi­ta ongelmia ole keksinyt, vaan tuokin lain­aus oli Turun yliop­pi­lasle­hdestä. Ihan huvin vuok­siko tuol­laisia klinikoi­ta jär­jestetään, jos ker­ran kukaan ei voi tosis­saan väit­tää niille ole­van (turhista vaa­timuk­sista johtu­vaa) tarvetta?

  214. Seu­raa­va link­ki on paljolti “out of top­ics”, mut­ta siinä on sen ver­ran rel­e­vant­tia asi­aa, että kopi­oin sen:

    http://www.economist.com/news/international/21645759-boys-are-being-outclassed-girls-both-school-and-university-and-gap

    Artikke­lin poh­jana on OECD:n tuore tutkimus. Siinä on tietoa koulu/opiskelumotivaation syn­nys­tä ja kuolemis­es­ta ja niihin vaikut­tavista tekijöistä.

    Varsinkin akti­iv­iopet­ta­jien kan­nat­taisi lukea se.

  215. eemil:

    Jos ammat­tiko­rkeaopiske­li­jaei saa kieli­tent­te­jä läpi, niin kyse on kyl­lä 100 pros­ent­tis­es­ti asen­nevam­mas­ta. No tietenkin se juon­ta­nee juuren­sa perusk­oulun ja lukion ajoil­ta, huonolle perustalle on vaikeampi rakentaa.

    Täl­lainen asen­nevam­ma syn­tyy sik­si, kos­ka niin moni kokee ruotsin tarpeet­tomak­si aineek­si ja pakko-opetuk­sen oikeusta­jun vas­taisek­si. Vas­taavasti har­val­la on asen­nevam­maa englan­nin opiskelua kohtaan, sil­lä tämä kieli koetaan aidosti tarpeelliseksi. 

    Ongel­ma on nimeno­maan pakko­ruot­si. Suh­tau­tu­mi­nen ruot­si­in paran­tu­isi var­masti, jos siitä tehtäisi­in valinnainen.

  216. eemil: Jos ammat­tiko­rkeaopiske­li­ja ei saa kieli­tent­te­jä läpi, niin kyse on kyl­lä 100 pros­ent­tis­es­ti asennevammasta.

    Muista, ettei pidä antaa väärää todis­tus­ta lähimmäisestä. 

    Meil­lä on eri­laisia oppi­joi­ta kaikissa koulu­tuk­sis­sa ja kaikil­la tasoil­la, vaik­ka kieli­pain­ot­teinen koulu eri­tyisen tehokkaasti kar­si­ikin niitä, joille kielet eivät ole helppoja. 

    Oppimisen ongel­mat ovat yksilöl­lisiä, mut­ta yleen­sä niihin liit­tyy ongelmia sekä sanojen/kirjainten hah­mot­tamises­sa että sano­jen mieleenpainamisessa/mielestä palaut­tamises­sa. Oppimiseen tarvit­tavien tois­to­jen määrä voi olla val­ta­va ja pienikin tauko tuulet­taa aiv­ot aivan puh­taik­si. Perusk­oul­u­lainen voi aloit­taa kesälo­man jäl­keen aina nol­las­ta, ammat­tik­oul­u­laisel­la on ken­ties vain kymme­nen sanaa ja luki­o­lainen voi hakea ihan perus­sanas­toa (mut­ta, mis­sä, me) ja korkeak­oulus­sa vään­netään edelleen itkua ruotsinkurssilla. 

    Mik­si oppi­laat sit­ten oppi­vat englan­tia, jos ker­ran ruot­si ei suju. Sik­si että englan­nin tois­to­ja on arjes­sa val­ta­va määrä. Se on nuorten arkikäytössä ole­va kieli. 

    Ymmär­rän tietysti, että meille on pitkään opetet­tu, että jos joku ei opi ruot­sia, hän on tyh­mä eikä hänen paikkansa ole sil­loin koulu­tuk­ses­sa vaan jos­sain vähem­män vaa­ti­vas­sa duu­nis­sa. Mut­ta nyt olisi aika päivit­tää tämä näke­mys. Ihmiset ovat eri­laisia ja hei­dän paikkansa on kaikesta huoli­mat­ta koulu­tuk­ses­sa, mikäli he pystyvät vahvuuk­sil­laan otta­maan koulu­tuk­sen ammat­tiosaamisen haltuunsa.

    Maa­han­muut­ta­jien mukana koulu­tuk­seen on tul­lut uusi ryh­mä laa­jo­ja kielel­lisiä ongelmia. Osa oppi­laista ei osaa kun­nol­la kotikieltään eikä koulukieltä – silti heil­lä on oikeus koulut­tau­tua niin pitkälle kuin mahdollista. 

    Asen­noi­tu­mi­nen kieleen ja eri­laisu­u­teen tulee muut­taa sal­li­vak­si. Kiel­tenope­tus ei voi olla se kar­si­va tek­i­jä kaikil­la aloilla.

    Mut­ta mik­si pakko­ruotsin kan­nat­ta­jille on niin tärkeää mitätöidä tämä tietoisu­us? Luu­tavasti sik­si, että pakko­ruotsin perus­teena on nimeno­maan sen kuvitel­tu siu­nauk­sel­lisu­us. Halu­taan uskoa, että pakko­ruot­si vain avaa ovia ja sivistää. Muun­lais­ten tari­noiden tun­nus­t­a­mi­nen murentaisi koko maailmankuvan.

    Pakon kan­nat­ta­jien tulisi nyt miet­tiä, onko heistä oikeasti toden­näköistä, että suo­ma­lais­ten “asen­nevam­mat” ovat niin suuria, että he mielum­min tärväävät opiskelun­sa kuin suorit­ta­vat sen pakko­ruotsin, jos se on kohtu­ullisel­la vaival­la suoritet­tavis­sa? Entä mik­si esimerkik­si Ruot­sis­sa opiske­li­joiden eri­laisu­us ote­taan huomioon siten, että noin kol­mannes oppi­laista ei lue lainkaan toista vieras­ta kieltä, joko oppimisongel­man tai kodin monikielisyy­den vuok­si? Mik­sei muis­sa mais­sa ole mitään pakkovirkaruotsin kaltaista? 

    Ruotsinkieli­nen voi lähteä aina Ruot­si­in ja suorit­taa opin­ton­sa siel­lä. Suomenkielisel­lä ei ole paikkaa minne men­nä. Jos koti­maas­sa opiskelulle nos­te­taan seinä pystyyn, se on sit­ten siinä. 

    Onko meil­lä varaa huka­ta yhtäkään nuor­ta ihmistä, joka halu­aa koulut­tau­tua ja saisi opin­ton­sa suoritet­tua ilman pakkoruotsia?

  217. eräs ope: Oppimisen ongel­mat ovat yksilöl­lisiä, mut­ta yleen­sä niihin liit­tyy ongelmia sekä sanojen/kirjainten hah­mot­tamises­sa että sano­jen mieleenpainamisessa/mielestä

    Kuvailet jonk­i­nasteista luk­i­häir­iötä. Ne oikeut­ta­vat räätälöi­tyyn tent­tien suorit­tamiseen ja “hoitoon” varhaises­sa vai­heessa (koulu­tien alakessa). Kyseisel­lä ilmiöl­lä ja pakko­ruot­sil­la ei ole keskinäisiä yhteyksiä.

    Mitä tulee yliop­pi­lasle­hden tapausku­vauk­seen, niin lähde ei ole luotet­ta­va suurten ilmiöi­den selit­tämisessä. Nyky­isin pyritään vaikut­ta­maan tari­noiden avul­la. Medi­an eri muodot ovat käyt­täneet kyseistä tapaa levikin kasvu­un (lue main­oseu­rot). Tieteel­liseen selit­tämiseen ne eivät kelpaa.

    eräs ope: Mik­si oppi­laat sit­ten oppi­vat englan­tia, jos ker­ran ruot­si ei suju. Sik­si että englan­nin tois­to­ja on arjes­sa val­ta­va määrä. Se on nuorten arkikäytössä ole­va kieli. 

    Tässä tulet todis­ta­neek­si, että ruot­si­akin voi oppia tois­to­jen määrää lisäämäl­lä. Yksi keino on ruotsin­läksy­jen tekem­i­nen heti yläk­oulus­ta alkaen.

    1. Eräs ope taisi tarkoit­taa, että kos­ka englan­ti on elävä kieli, sitä tulee kuul­luk­si, luke­neek­si ja phuneek­si ihan kielipópin­to­jen ulkopuolellakin.

  218. eemil: Kuvailet jonk­i­nasteista luk­i­häir­iötä. Ne oikeut­ta­vat räätälöi­tyyn tent­tien suorit­tamiseen ja “hoitoon” varhaises­sa vai­heessa (koulu­tien alakessa). Kyseisel­lä ilmiöl­lä ja pakko­ruot­sil­la ei ole keskinäisiä yhteyksiä.

    Oppimisen ongelmat/haasteet ovat yleisiä ja useim­miten ne seu­raa­vat läpi elämän, vaik­ka eri­laisin tukimuodoin osaa voidaan avit­taakin. Niiden ei kuitenkaan tarvitse antaa estää kouluttautumista. 

    Meil­lä on valitet­tavasti van­han oppik­oulun peruna hyvin kieli­pain­ot­teinen näke­mys opiskelus­ta. Oppik­ouluhan oli alku­jaan koulu virkami­esten ja pap­pi­en koulimisek­si maas­sa, jos­sa eli­it­ti puhui ruot­sia. Kielet oli­vat varsin keskeinen osa ope­tus­ta. Täl­laiset per­in­teet jäävät hel­posti elämään vielä sit­tenkin, kun maail­ma muut­tuu. Muual­la maail­mas­sa esimerkik­si on erik­seen kieli­pain­ot­teisia luki­olin­jo­ja ja sit­ten mui­ta painotuksia.

    Olet itse aika hyvä esimerk­ki siitä joukos­ta, joka kieltäy­tyy näkemästä kiel­tenopetuk­sen ongelmia ruotsin kohdal­la. Mieti het­ken, mik­si Ruot­sis­sa on päädyt­ty tilanteeseen, jos­sa jopa yli kol­mannes oppi­laista ei lue toista vieras­ta kieltä, vaan vahvis­taa itselleen tärkein­tä kieli­taitoa (koulukieli, kotikieli, englanti).

    Jos ruotsin tarve olisi aito ja lähtisi ihmi­sistä itses­tään, kieltä tarvit­taisi­in arjes­sa niin, että sen omak­sum­i­nen olisi sekä motivoivaa että helpom­paa. Näin ei oikeasti ole. Tämä täy­tyy ymmärtää, vaik­ka rakas­taisi ruot­sia kuinka. 

    Kyse­hän ei ole nyt suomenkielistä koulua käyvien las­ten ja nuorten edus­ta, vaan ruotsinkielis­ten omas­ta edus­ta. Näin kir­joit­taa tämän ketjun alus­sa eräs ruotsinkieli­nen pakon puolustaja:
    “Kaikkien suo­ma­lais­ten pakol­lista ruotsin opiskelua ja mui­ta tukimuo­to­ja kie­len viral­lisen ase­man säi­lyt­tämisek­si ei tarvit­taisi jos ruotsinkielisiä olisi mas­samme n 20%. Sil­loin suomen­ruot­salainen yhteisö tulisi täysin omil­laan toimeen ja yhteistyö Pohjo­is­mai­hin hoi­tu­isi käytän­nössä kokon­aan hei­dän avul­la. 20% oli se osu­us joka val­lit­si ennen Suomen Sotaa 1808-09.” 

    Tämä lähtöko­h­ta on eet­tis­es­ti väärä.

    Tähän epäeet­tiseen lähtöko­htaan nojat­en pakko­ruot­sista on tehty kieli, joka muka “ei ole pois­sa mis­tään” ja jota muka “oppi­vat kaik­ki, joil­la ei ole asen­neon­gelmia”. Täl­lä retori­ikalla on viety perus­teet toimivil­ta joustoilta. 

    On selvää, että useim­mat niistä, jot­ka käyvät lukio­ta vuo­den tai kak­si pitem­pään ruotsin vuok­si, tule­vat korkeak­oulu­un ammat­tik­oulus­ta tai joiden valmis­tu­mi­nen korkeak­oulus­ta jää kiin­ni ruot­sista, oli­si­vat tarvin­neet vapau­tuk­sen. Sel­l­aisia ei vain voi­da antaa, kos­ka sil­loin pakko­ruotsin­sa suorit­tavien moti­vaa­tio lask­isi entis­es­tään. Vain uhka jäädä vaille todis­tus­ta pitää oikeasti nyt pakko­ruotsin luk­i­jat edes jol­lain tapaa kiin­ni opin­nois­sa. Muu­ta­mas­sa aikuis­lukios­sa kan­netaan esim. maa­han­muut­ta­jia ruotsin läpi anta­mal­la hei­dän istua kurssil­la tuplatun­timäärä ja lupaa­mal­la kurssin läpäisy, vaikkei koe olisikaan läpäisty. Mis­tä tämä kertoo?

    Per­jan­taina eräs ysin soma­lipoi­ka tuli luok­seni silmät pyöreinä ja kysyi, että “onko tot­ta, että lukios­sa ruot­si on pakolli­nen”. Myönsin näin ole­van. “Ei VOI olla tot­ta”, hän vas­tasi selvästi järkyt­tyneenä. — Pakko­ruot­si tulee muren­e­maan käytän­nön mah­dot­to­muu­teen. Se oikeasti jakaa ja ohjaa resursse­ja täysin väärin.

    Esimerkik­si Helsingis­sä, jos­sa kaikesta koulu­tuk­ses­sa säästetään ja jos­sa uusi ilmiöpo­h­jainen ops yritetään toteut­taa ilman sille alku­jaan kaavail­tua parin tun­nin lisä­paket­tia, niin Helsingis­sä pakko­ruot­si­in on siir­ret­ty kak­si ylimääräistä tun­tia (mikä hin­ta!, ruotsinopet­ta­jien tun­timäärä nousi ker­ral­la kol­man­nek­sen!), kos­ka RKP:n vaa­ti­ma varhais­tus jät­täisi muuten kak­si vuot­ta yhden tun­nin varaan. Aivan käsit­tämätön resurssien siir­to tänä aikana, jol­loin maa­han­muut­ta­jataus­tais­ten ja monikielis­ten oppi­laiden määrä koulus­sa kasvaa.

    Koulus­sa ja koulu­tuk­ses­sa on paljon ongelmia ja paljon eri­laisia oppi­lai­ta. Pitäisi päästä puhu­maan oppi­laiden tarvit­se­mas­ta opetuk­ses­ta, hei­dän parhaas­taan. Mut­ta nyt keskustel­laan ja resurssoidaan vain yhden pienen vähem­mistökie­len ope­tus­ta. Tästä ei ker­ro­ta kansalaisille, joista jo 74% halu­aisi ruotsin heti vapaaehtoiseksi.

    Ymmär­rän, että mon­elle ruot­si on rakas, nyt valit­tu tie sen rakkau­den poh­jal­ta on vain ehdot­toman väärä.

  219. Opiske­li­jat voisi­vat myös men­nä “lakkoon”.

    Käy­dään tutk­in­to muuten läpi, mut­ta jätetään ruot­si käymät­tä. Riit­tävän moni tutk­in­to roikku­maan ruotsin takia ja muu­tos tapah­tuu nopeasti.

    Tämä sik­si, että rahoi­tus kytkey­tyy suoritet­tui­hin tutkintoihin.

    Työl­listymisen kannal­ta sil­lä valmis­tu­misel­la ei ole merk­i­tys­tä. Opin­torek­iste­ri­ot­teen voi ottaa pihalle ja lop­putyönkin (gradu, ym.) arvostelu tehdään ennen kuin valmis­tu­taan. Ain­oas­taan se lop­ulli­nen paperi, jäisi saamatta.

    Työhaas­tat­teluis­sa kuitenkin olen­naista ovat edel­liset työ­todis­tuk­set ja kyseessä ole­van työn osaamisen osoittaminen.

    Työ­paikkoi­hin halu­taan työn­tek­i­jä, joka osaa kyseessä ole­van työte­htävän ja, joka sopeu­tuu työporukkaan.

    Jos taas vähem­mistöistä puhutaan, niin mitenkäs venäjä, ara­bia, saame ja niin edelleen? Jäi taas saame­laiskysymyskin roikku­maan seu­raavalle hal­li­tuskaudelle. Odotel­laan, että viimeinenkin kuol­la kup­sah­taa ja saame­laiskysymys ratkeaa itses­tään. Aika nau­ret­tavaa edes puhua vähem­mistö­jen oikeuk­sista, kun Euroopan ain­oan alku­peräiskansan oikeuk­sia on pol­jet­tu ja maat viety heiltä siir­tomaaisän­nän ottein.

    Kiinan kie­len opetuk­sen pitäisi olla englan­nin rin­nal­la, kos­ka noin joka viides maa­pal­lon asukas on kiinalainen. Samoin läh­es joka viides maa­pal­lon asukas on intialainen.

    Ruot­salaisia taas maa­pal­lon asukkaista on noin promille.

  220. Pakko­ruot­si tuleekin pois­tu­maan jos­sain vai­heessa ryt­inäl­lä. Olisi ruotsinkielis­tenkin oma etu, että he eivät niin innokkaasti ajaisi asi­aa joka saa suurim­man osan koulupo­jista yksinker­tais­es­ti “vihaa­maan hurreja”. 

    Surkeam­paa PR-työtä ruotsinkielis­ten edestä ei vaan voi tehdä.

  221. Tapio: Englan­nin kie­len taito riit­tää englan­ninkieli­sis­sä suuris­sa mais­sa ja monis­sa pienis­sä mais­sa. Sen sijaan muunkieli­sis­sä suuris­sa mais­sa henkilö­suhtei­den ja kaup­po­jen syn­tymistä helpot­taa oleel­lis­es­ti, jos puhuu maan kieltä. Jo keskinker­tais­es­ta tai­dos­ta on merkit­tävä etu.

    Ja edelleen kan­nat­taa muis­taa se, että kau­pat yleen­sä syn­tyvät samaa kieltä äidinkie­lenään puhu­vien välil­lä. Asi­akkaan luokse on vaikea men­nä myymään, jos asi­akkaan kanssa ei ole erit­täin suju­vaa yhteistä kieltä. Teknistä tukea voi toki tar­jo­ta englan­niksi, mut­ta myyn­ti on eri asia.

    Toisaal­ta taas yri­tys­ten väliset suurem­mat sopimuk­set syn­tyvät toisen­lai­sista hyötylähtöko­hdista, jol­loin neu­vot­teli­jat voivat kom­mu­nikoi­da vaik­ka tulkin välityksellä.

    Tämä lähtöko­h­ta johtaa siihen, että vähän alas­ta riip­puen yri­tyk­sil­lä on jonkin­lainen paikalli­nen verkos­to joko oman toimis­ton tai jälleen­myyn­tikanavien kaut­ta. Kieli­taitoa tarvi­taan tuon oman toimis­ton ja kanavien kanssa asioimiseen, mut­ta siinäkin usein englan­ti riittää.

    Omat koke­muk­seni teknolo­gia-alan kv-toimin­nas­ta B2B-alal­la viit­taa­vat siihen, että oikeasti ain­oa laa­jasti tarvit­ta­va kieli on englan­ti. Matkustel­lessa toki paikallis­ten kiel­ten aut­tavas­ta solkkaamis­es­ta on paljon iloa, mut­ta varsi­nainen kau­palli­nen ja tekni­nen toim­inta menee englan­niksi tai paikallis­ten kääntämänä.

    Itse en varsi­nais­es­ti ole tarvin­nut edes koti­maisia kieliä teknis­lu­on­tei­sis­sa tehtävis­sä. Jopa johtamiseen liit­tyvät tehtävät olisi voin­ut hoitaa Suomes­sakin pääosin pelkäl­lä englan­nil­la, mut­ta esimi­este­htävis­sä on syytä löy­tyä hyvä yhteinen kieli alais­ten kanssa. Kehi­tyskeskuste­lut ja esimiestoimin­nan haas­tavam­mat tilanteet ovat ihan riit­tävän vaikei­ta ilman ylimääräisiä kielivaikeuksia.

    En mil­lään muo­toa halua väheksyä äidinkie­len osaamista, kos­ka se on port­ti kom­mu­nikaa­tioon kielestä riip­pumat­ta. Meil­lä pitäisi opet­taa paljon enem­män esi­in­tymis­taito­ja, suurin osa vas­tavalmis­tuneista ammat­ti­lai­sis­takin on varsin huono­ja esi­in­tyjiä. Sama kyl­lä kos­kee asi­atek­stin kir­joit­tamis­takin valitet­ta­van usein. Insinöörien oikein Kir­joituk­selle vinoilem­i­nen ei ole aina ihan perusteetonta.

    Englan­nin­taidotkin voisi­vat olla nyky­istä huo­mat­tavasti parem­pia, vaik­ka opsike­li­jat nykyään opiskel­e­vat kursse­ja englan­niksi. Kyse ei ole ään­tämyk­sen hiomis­es­ta — noki­ain­klis toimii ihan hyvin — vaan ymmärtämis­es­tä ja ilmaisun help­poud­es­ta. (Itse asi­as­sa esimerkik­si kaukoidässä voi olla helpom­pi saa­da kon­tak­ti vähän köm­pelöl­lä englan­nil­la kuin suju­val­la brit­ti­ak­sen­til­la tai amerikkalaishölötyksellä.)

    Tässä kon­tek­stis­sa min­un on vaikea nähdä sitä, mik­si ruot­si olisi eri­tyisen tärkeä panos­tuk­sen kohde hyö­ty­nakokuimas­ta. En myöskään kek­si kuin kult­tuuril­lisia arvosy­itä siihen, mik­si osa väestöstä ei voisi ruotsin sijas­ta opiskel­la jotain toista itselleen vieras­ta kieltä. Enkä kyl­lä ole ihan vaku­ut­tunut siitäkään, että ihan koko ikälu­okan pitäisi opiskel­la kah­ta vieras­ta kieltä ainakaan kovin paljon, mut­ta korkeak­oulute­tu­il­ta tuo­ta odotan.

  222. Valin­naisu­us ja vapaae­htoisu­us pn ain­oa tapa pelas­taa ruotsin osaaminen. 

    RKP sahaa omia etu­jaan ide­ol­o­gisil­la kielipoli­ti­ikallaan. Noloa on, että perustelu­na on kansal­lis­lieli — ikään kuin saame, romani ja viit­tomakieli eivät selviä ilman use­an vuo­den kaikille suun­nat­tua opetusta. 

    Opet­ta­jat ja kurssit jäävät, ima­go paranisi ja touhus­ta voisi olla jotain hyö­tyäkin. Kyl­lä ruot­sia oppii tarvit­taes­sa, kuten muitakin kieliä.
    Eräs ope, kiitos hyvästä kom­men­tista. Hyvin perusteltu.

  223. eräs ope: os ruotsin tarve olisi aito ja lähtisi ihmi­sistä itses­tään, kieltä tarvit­taisi­in arjes­sa niin, että sen omak­sum­i­nen olisi sekä motivoivaa että helpompaa. 

    Mihin nuoret tarvit­se­vat englan­tia ? Musi­ikin kuun­telu­un, eloku­vien kat­selu­un , netin selailu­un, video ym. muiden pelien pelailu­un, ts. viihtymiseen. Vähem­män englan­tia tarvi­taan sosi­aaliseen kanssakäymiseen , mut­ta onhan sil­loin kun kohtaami­nen tapah­tuu kie­len valmi­udet englan­nil­la parempia.

    Alku­peräi­nen ajatuk­seni oli, että ruotsin osaami­nen laa­jen­taisi työ­markki­namme pohjo­is­maiselle tasolle. Tok­i­han mais­sa pär­jää englan­nil­la pääsään­töis­es­ti, mut­ta alku­peräiskansan kielel­lä mah­dol­lisu­udet ovat paljon parem­pia. Eniten ruotsin kieltä tarvit­se­vat rek­ka- , bus­sikuskit ja ammat­tik­oulun käyneet kone- ym. asen­ta­jat. Samoin palvelu­alan työmah­dol­lisu­udet ovat parem­mat kun työn­hakualueena on koko pohjola. 

    Ruotsin opiskelu perusk­oulus­sa, lukios­sa ja ammat­tik­oulus­sa eivät ole pakko vaan oikeus ja mahdollisuus.

    eräs ope: Aivan käsit­tämätön resurssien siir­to tänä aikana, jol­loin maa­han­muut­ta­jataus­tais­ten ja monikielis­ten oppi­laiden määrä koulus­sa kasvaa.

    Tuos­sa taitaakin olla vil­lakoiran ydin; eräs ope on katk­era ruotsinopet­ta­jien työl­lisyy­den paran­tu­mis­es­ta. Onko silti oikein rin­nas­taa maa­han­muut­ta­jien tarvit­se­ma lisäope­tus ruotsin kie­len opetukseen? 

    eräs ope: Oppimisen ongelmat/haasteet ovat yleisiä ja useim­miten ne seu­raa­vat läpi elämän, vaik­ka eri­laisin tukimuodoin osaa voidaan avit­taakin. Niiden ei kuitenkaan tarvitse antaa estää kouluttautumista. 

    Eivät luk­i­häir­iöt ja eri­laiset oppimishäir­iöt ole perus­teena sille, että kaikille yhteinen kie­lenope­tus pitäisi muut­ta täysin vapaaehtoiseksi.

  224. Nim­imerk­ki eemil!

    “Mihin nuoret tarvit­se­vat englantia ?”

    Nuo­ril­la on varsin kan­sain­väliset kon­tak­tit sekä netin kaut­ta että livenä. Oma poikani käy nuoriso­talol­la, jos­sa koko ryh­mä puhuu englan­tia, sil­lä mukana on use­ampi maa­han­muut­ta­ja, joiden vahvin kieli on englan­ti, jopa yksi ohjaa­jista puhuu parhait­en englantia.

    Nuoret myös matkustel­e­vat paljon per­heit­ten­sä mukana, per­heil­lä on ulko­maisia ystäviä,…

    Suurin osa esim. tietoko­neo­hjelmien ja pelien videoiduis­tao­hjeista youtubis­sa ovat englan­niksi ‑oppi­laat opiskel­e­vat siis varsin paljon englan­niksi heille itselleen tärkeis­sä aihep­i­ireis­sä. Mon­et seu­raa­vat sään­nöl­lis­es­ti englan­ninkielisiä videoblo­ge­ja omas­sa har­ras­tuk­ses­saan tai yhteiskun­nal­li­sis­sa asioissa.

    “Ruotsin opiskelu perusk­oulus­sa, lukios­sa ja ammat­tik­oulus­sa eivät ole pakko vaan oikeus ja mahdollisuus.”

    Tuo on Orwellilaista kie­lenkäyt­töä. Kyl­lä pakolli­nen kieli on pakolli­nen. Kun 74% kansalai­sista halu­aisi sen vapaae­htoisek­si, on irvokas­ta puhua “oikeud­es­ta”.

    Aivan huikean pal­jas­ta­van kuvan tästä “pakko on oikeus”-asenteesta piir­si pres­i­dent­tiehdokas Biaudet ver­taa­mal­la pakko­ruot­sia kri­ti­soivaa suo­ma­lais­per­het­tä intialais­per­heeseen, jos­sa ei halut­taisi koulut­taa tyt­tölas­ta ja tyt­tö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suo­ma­lainen Pisa-huip­pua edus­ta­va oppi­las olisi kehi­tys­maan luku­taidot­toman lapsen tasol­la ilman pakkoruotsiaan.

    “eräs ope on katk­era ruotsinopet­ta­jien työl­lisyy­den parantumisesta”

    Tämä on argu­men­toin­tivirhe nimeltä “kaivon myrkyt­tämi­nen”: ohite­taan toisen peruste­lut ja sen sijaan yritetään mus­ta­maala­ta toista.

    Sil­loin kun koul­ul­la säästetään kaikesta, tulisi poli­itikko­jen olla eri­tyisen tarkko­ja siitä, mihin sit­ten sat­sa­taan. Ei ihme, että media on ollut hil­jaa tästä Helsin­gin ja muu­ta­man muun kun­nan sat­sauk­ses­ta ruot­si­in, sil­lä se ei var­masti vas­taa oppi­laiden van­hempi­en eikä myöskään opetuk­sen ammat­ti­lais­ten näke­mys­tä suurim­mista tarpeista.

    “Eivät luk­i­häir­iöt ja eri­laiset oppimishäir­iöt ole perus­teena sille, että kaikille yhteinen kie­lenope­tus pitäisi muut­ta täysin vapaaehtoiseksi.”

    Tämä nyt on taas argu­men­toin­tivirhe nimeltä “olk­iukko”. Olet muo­van­nut viesteistäni muka min­un näke­myk­seni “kaik­ki kiel­tenope­tus vapaae­htoisek­si” ja nyt kri­ti­soit muka sitä. Val­i­tan. Minä kan­natan ns. Ruotsin mallia eli kah­ta vieras­ta kieltä, joista toisen tilalle voi oppimis­vaikeu­den tai maa­han­muut­ta­jataus­tan perus­teel­la vali­ta joko lisää kotikieltä, lisää koulukieltä tai lisää englan­tia (joka on useim­mil­la se pitkä vieras kieli).

    Kyse on siis kiel­tenopetuk­sen jär­jestämis­es­tä järkevästi eri­lais­ten yksilöi­den kannal­ta, niin että he saa­vat itselleen parhaat lähtöko­h­dat jatko-opin­toi­hin ja elämään.

    Eivätkö sinus­takin per­heet ja nuoret Suomes­sa ole vähin­tään yhtä kyp­siä tekemään näitä kieli­v­al­in­to­ja kuin per­heet ja nuoret muis­sa maissa?

  225. eemil: Mihin nuoret tarvit­se­vat englan­tia ? Musi­ikin kuun­telu­un, eloku­vien kat­selu­un , netin selailu­un, video ym. muiden pelien pelailu­un, ts. viihtymiseen. Vähem­män englan­tia tarvi­taan sosi­aaliseen kanssakäymiseen , mut­ta onhan sil­loin kun kohtaami­nen tapah­tuu kie­len valmi­udet englan­nil­la parempia. 

    No voi jeesus ja maria. How about työl­listymiseen, minkään­laisen kahvikup­pia syvem­män tieteel­lisen työn/opiskelun tekemiseen, opiskelu­un yleen­sä, matkus­tamiseen mihinkään Suomen (ja Ruotsin) ulkop­uolelle, keskustelu­un kenen tahansa ei-suo­ma­laisen kanssa (netis­sä tai kasvotusten)…

    eemil:
    Alku­peräi­nen ajatuk­seni oli, että ruotsin osaami­nen laa­jen­taisi työ­markki­namme pohjo­is­maiselle tasolle. Tok­i­han mais­sa pär­jää englan­nil­la pääsään­töis­es­ti, mut­ta alku­peräiskansan kielel­lä mah­dol­lisu­udet ovat paljon parem­pia. Eniten ruotsin kieltä tarvit­se­vat rek­ka- , bus­sikuskit ja ammat­tik­oulun käyneet kone- ym. asen­ta­jat. Samoin palvelu­alan työmah­dol­lisu­udet ovat parem­mat kun työn­hakualueena on koko pohjola. 

    Jostain syys­tä argu­ment­ti “ruotsin opin­not aut­ta­vat oppi­maan mui­ta kieliä” ei kuitenkaan tässä toi­mi toiseen suun­taan, eli (pakol­liset) englan­nin opin­not eivät autakaan oppi­maan ruot­sia… Ruot­sis­sa muuten on hatus­ta vetäis­ten 1.000.000+ maa­han­muut­ta­jaa, joista merkit­täväl­lä osal­la ei ole oikein minkään­laista hyödyl­listä kieli­taitoa ja näi­denkin pitäisi työl­listyä jotenkin, mut­ta silti ain­oas­taan kaikkien suo­ma­lais­ten pitää edelleen opetel­la sanomaan har du redan redanredan. Eikö kan­nat­taisi laa­jen­taa ne työ­markki­nat samantien maailmanlaajuisiksi?

  226. eräs ope: Kun 74% kansalai­sista halu­aisi sen vapaae­htoisek­si, on irvokas­ta puhua “oikeud­es­ta”.

    Yhtä irvokas­ta on puhua siitä, että miljoona kär­pästä on oike­as­sa. Kuten on tässäkin ketjus­sa havait­tu, niin moti­iv­it ruotsinkie­len vapaut­tamiseen ovat mon­i­naiset. Eivätkä läh­eskään kaik­ki moti­iv­it ole päte­viä. Luotan enem­män val­tion koulu­tus­poli­it­tiseen , tieteel­lis­es­ti tutkit­tuun perustelu­un ruotsin kie­len opetuksessa.

    eräs ope: Nuoret myös matkustel­e­vat paljon per­heit­ten­sä mukana, per­heil­lä on ulko­maisia ystäviä,…

    Tämä kuvaa etelä­suo­ma­laisen eli­itin elämän­ta­paa, mikä on suurim­mas­sa osas­sa suomea vain haaveku­va. Olisi silmiä avaavaa vierail­la joskus maakun­tien Suomes­sa ja tutus­tua päivit­täiseen elämään, työt­tömyy­teen ja työntekoon.

    eräs ope: ohite­taan toisen peruste­lut ja sen sijaan yritetään mus­ta­maala­ta toista.

    Itsep­pä aloitit: 

    eräs ope: Ymmär­rän, että mon­elle ruot­si on rakas, nyt valit­tu tie sen rakkau­den poh­jal­ta on vain ehdot­toman väärä.

    eräs ope: kaik­ki kiel­tenope­tus vapaaehtoiseksi

    Ei pidä paikkaansa , olen koko ajan puhunut ruotsin kie­len valinnaisuus/pakollisuus ‑asi­as­ta. Kaikille yhteinen kiel­ten ope­tus on viralli­nen ter­mi, oli kyseessä kieli mikä tahansa . Pakko­ruot­si on pro­pa­gan­dis­ti­nen , perus­suo­ma­lainen termi.

    eräs ope: Kyse on siis kiel­tenopetuk­sen jär­jestämis­es­tä järkevästi eri­lais­ten yksilöi­den kannal­ta, niin että he saa­vat itselleen parhaat lähtöko­h­dat jatko-opin­toi­hin ja elämään.

    Tuos­sa olen samaa mieltä, siis yksilöi­den kohdal­la. Ei koko ikälu­okan, siis, että ruotsin kieli vapautet­taisi­in koko ikälu­okalle valinnaiseksi.

    eräs ope: Eivätkö sinus­takin per­heet ja nuoret Suomes­sa ole vähin­tään yhtä kyp­siä tekemään näitä kieli­v­al­in­to­ja kuin per­heet ja nuoret muis­sa maissa?

    Luotan enem­män ns. viral­liseen, tutkit­tuun koulu­tus­ratkaisu­un. Eivätkä jäl­jet esim. Ruotsin koulu­op­pimis­es­ta mitenkään houkut­tele otta­maan niitä esiku­vak­si. Ruot­si ei tietääk­seni myöskään ole viral­lis­es­ti Suomen lail­la kaksikielinen.

    sunimh: “ruotsin opin­not aut­ta­vat oppi­maan mui­ta kieliä” ei kuitenkaan tässä toi­mi toiseen suun­taan, eli (pakol­liset) englan­nin opin­not eivät autakaan oppi­maan ruotsia… 

    Tot­takai kiel­ten opiskelus­sa on syn­er­giavaiku­tus toisi­in­sa, eihä tässä ole puhut­tu englan­nin lopettamisesta.

    sunimh: No voi jeesus ja maria. How about työl­listymiseen, minkään­laisen kahvikup­pia syvem­män tieteel­lisen työn/opiskelun tekemiseen

    Esimerkki­ni ker­toi siitä, että nuoret oppi­vat englan­tia parem­min kuin ruot­sia sen vuok­si, että sitä tois­te­taan enem­män. Ruotsin oppi­mat­to­muus ei johdu siitä, että kieli olisi jotenkin mah­do­ton­ta oppia. Siis tois­to­ja lisää peru­sopetuk­ses­sa, niin kieli­ten­tit alka­vat men­nä läpi ammattikorkeassa.

    sunimh: Eikö kan­nat­taisi laa­jen­taa ne työ­markki­nat samantien maailmanlaajuisiksi?

    Tietysti nehän ovat sitä jo, mut­ta eikö kan­nat­taisi käyt­tää kehit­tynyt­tä Ruot­sia lähialuetyöllistymisessä ?

  227. eemil, nyt en tiedä, oletko lainkaan tosissasi.

    Pistät edelleen min­un kir­joit­ta­mak­seni “kaik­ki kiel­tenope­tus vapaae­htoisek­si”, vaik­ka olen tois­tamiseen oikonut tätä ja ker­tonut kan­nat­ta­vani ns. Ruotsin mallia eli kah­ta vieras­ta kieltä, joista toisen tilalle voi oppimis­vaikeu­den tai maa­han­muut­ta­jataus­tan perus­teel­la vali­ta joko lisää kotikieltä, lisää koulukieltä tai lisää englan­tia (joka on useim­mil­la se pitkä vieras kieli).

    Kun huo­mautin sin­ulle, että aiheeseen liit­tyvän pohdin­nan sijaan yrität mus­ta­maala­ta min­ua, et edes kiistä tätä vaan vedät sel­l­aisen hiekkalaatikko­vasti­neen, että “itsep­pä aloitit” ja nos­tat muka loukkauk­sek­si lauseeni: “Ymmär­rän, että mon­elle ruot­si on rakas, nyt valit­tu tie sen rakkau­den poh­jal­ta on vain ehdot­toman väärä.”

    San­ot luot­tavasi “enem­män val­tion koulu­tus­poli­it­tiseen , tieteel­lis­es­ti tutkit­tuun perustelu­un ruotsin kie­len opetuk­ses­sa” kuin mei­dän kansalais­ten kykyyn tehdä itsellemme oikei­ta kieli­v­al­in­to­ja. Mitä tarkoi­tat tieteel­lis­es­ti tutk­i­t­ul­la perustelulla?

  228. eräs ope: kaikille yhteinen kielenopetus 

    Vielä ker­ran: eräs ope käyt­tää ter­miä pakko­ruot­si, mut­ta oikea ter­mi on kaikille yhteinen ruotsinkie­len opetus.

    Olet kyl­lä oike­as­sa ja minä väärässä. Käyt­täessäsi pakko­ruot­siter­miä olen luokitel­lut sin­ut siihen kasti­in, joka pois­taisi yhteisen ruotsinkie­len opiskelun kaik­il­ta. Niitähän ovat juuri ne n. 74 prosenttia.

    Olemme täysin samoil­la lin­joil­la oppimis­vaikeuk­sien huomioonot­tamises­sa. Diag­nos­ti­soitu­jen oppimis­vaikeuk­sien perus­teel­la voidaan ope­tus­ta räätälöidä jo nyt jonkin verran.

    Perusteluik­si ei riitä, että 74 pros­ent­tia halu­aa pois­taa pakkoruotsin.

    eräs ope: kuin mei­dän kansalais­ten kykyyn tehdä itsellemme oikei­ta kieli­v­al­in­to­ja. Mitä tarkoi­tat tieteel­lis­es­ti tutk­i­t­ul­la perustelulla?

    Tämänkaltaisia selvi­tyk­siä, joista linkissä esimerk­ki. Kun tuo ei tietenkään sin­ulle riitä, niin voit laa­jen­taa haku­ja eteen­päin, kaik­ki ei tule valmiina.

    http://www.oph.fi/download/49224_toisen_kotimaisen_kielen_opetuksen_kehittamisen_suuntaviivoja.pdf

  229. eemil:
    Esimerkki­ni ker­toi siitä, että nuoret oppi­vat englan­tia parem­min kuin ruot­sia sen vuok­si, että sitä tois­te­taan enem­män. Ruotsin oppi­mat­to­muus ei johdu siitä, että kieli olisi jotenkin mah­do­ton­ta oppia. Siis tois­to­ja lisää peru­sopetuk­ses­sa, niin kieli­ten­tit alka­vat men­nä läpi ammattikorkeassa

    Tietenkin. Kysymys onkin siitä, että koulus­sa han­kit­tu ruotsin taito uno­htuu pian, kun sille ei Suomes­sa useim­mille ole mitään käyt­töä; “tois­to­ja” ei tule arkielämässä. Lap­su­us- ja nuoru­usvu­osien herkkyys oppia kieliä kan­nat­taisi käyt­tää sel­l­aisi­in kieli­in, joille on tarvet­ta joko työelämässä (ran­s­ka, sak­sa, japani, kiina…) tai suosi­tuis­sa matkailumais­sa (italia, espan­ja…). Vapaae­htoinen ruot­si on OK.
    Pakko­ruot­si on jäänne ajoil­ta, jol­loin meil­lä oli ruotsinkieli­nen kansanosa, joka ei osan­nut suomea. Nyky­isil­lä väestö­jakau­mil­la ja “ruotsinkielis­ten” täy­del­lisen kak­sikielisyy­den huomioon ottaen voisi yhtä lail­la vaa­tia kaikkia opet­tele­maan saamea (alku­peräiskansan kieli meil­lä) tai viroa (merkit­tävä kieliv­ähem­mistö, lisäk­si mon­elle työ- ja matkailumaa).
    Tähän taku­ul­la tuo­daan argu­men­tik­si his­to­ria osana Ruot­sia. Viimek­si olti­in kuitenkin osa Venäjää. Suo­mi itsenäistyi v. 1917; olisi jo aika irrot­taa muinaisen emä­maan ikeestä ja olla reilusti osa Euroop­paa ja maailmaa.

  230. eräs ope: San­ot luot­tavasi “enem­män val­tion koulu­tus­poli­it­tiseen , tieteel­lis­es­ti tutkit­tuun perustelu­un ruotsin kie­len opetuk­ses­sa” kuin mei­dän kansalais­ten kykyyn tehdä itsellemme oikei­ta kieli­v­al­in­to­ja. Mitä tarkoi­tat tieteel­lis­es­ti tutk­i­t­ul­la perustelulla?

    Vaikeaa ymmärtää mitä eemil sil­lä mah­taa tarkoittaa. 

    Empi­iris­es­ti voimme kuitenkin havai­ta nyky­muo­toisen, pakol­lisen ruotsin opetuk­sen vaiku­tuk­sen kansalais­ten ruotsin kie­len taitoi­hin. Kuten kaik­ki tiedämme, tulok­set sijoit­tuvat pääosin asteikolle heikos­ta äärim­mäisen heikkoon. Fik­su ihmi­nen tek­isi jo tästä johtopäätök­sen, että mallista tulee luopua.

    Ongel­mana ei voi myöskään olla tois­to­jen puute, kuten eemil tuos­sa ylem­pänä ehdot­taa. Soisin, että jokainen (yleen­sä itse ruotsinkieli­nen ja sik­si pakko­ruotsin tun­neil­la käymätön) henkilö kävisi tutus­tu­mas­sa siihen, minkälaista tuo ope­tus käytän­nössä on. Siihen­hän sisäl­tyy tois­toa, tois­toa ja tois­tamisen jäl­keen tois­toa niin järkyt­tävät määrät, että kuu­den ope­tusvuo­den aikana perusk­oulus­sa ja lukios­sa ei päästä opin­nois­sa juurikaan eten­emään. Itse kir­joitin ruot­sista (uuden) lau­da­turin avaa­mat­ta lukion aikana suur­in­ta osaa oppikir­joista ker­taakaan, tekemät­tä kotite­htäviä koskaan ja valmis­tau­tu­mat­ta luku­lo­ma­l­la mitenkään. Se ker­tonee jo jotakin tasos­ta, jolle on mah­dol­lista päästä raa­haa­mal­la jokaista ei-motivoitunut­ta oppi­jaa kivirekenä perässä. Tästä ei siis suinkaan ole hait­taa pelkästään heille, joil­la on oppimis­vaikeuk­sia, vaan myös meille kaikille muille, jot­ka oppisimme paljon enem­män jos ope­tus olisi sel­l­aista nor­maalia kiel­tenope­tus­ta, jota se muiden kielien kohdal­la on.

    Lukion jälkei­sis­sä opin­nois­sa opetuk­sen tasos­sa men­ti­in sit­ten vielä huima harp­paus taak­sepäin, jot­ta hitaam­matkin pää­sivät taas kär­ry­ille. Ja taas tois­tet­ti­in ja tois­tet­ti­in ja tois­tet­ti­in ja tois­tet­ti­in (tuliko riit­tävän yksi­toikkoinen vaikutel­ma vai lai­tanko vielä muu­ta­man ker­ran?), totaa­likyl­lästymiseen asti ja sen jäl­keen vielä muu­tamia ker­to­ja lisää.

    Joten ei, tois­ton puut­teesta ei ole ainakaan kysymys siinä, jos joku ei tässä maas­sa opi ruot­sia. Kysymys on siitä, että kiel­ten oppimises­sa tarvi­taan henkilöko­htaista, sisäistä moti­vaa­tio­ta ja heit­täy­tymistä. Ei-motivoitunut ei heit­täy­dy, eikä hän­tä voi kukaan ulkop­uo­li­nen siihen mil­lään keinol­la pakot­taa, joten oppimi­nen jää tapahtumatta.

    Täl­lainen pako­tus on varsinkin tässä talousti­lanteessa aivan jäätävän kam­mot­tavaa voimavaro­jen — sekä henkisten että taloudel­lis­ten — tuh­laus­ta. Itse en koskaan äänestä yhtäkään pakko­ruotsin puoles­ta puhu­vaa ehdokas­ta, kos­ka pidän noi­ta puhei­ta (etenkin kun niitä tulee suomenkielisiltä ja muuten fik­suil­ta ihmisiltä) osoituk­se­na väärältä tahol­ta vas­taan­ote­tus­ta vaalirahoituksesta.

    Suosit­te­len lämpimästi Lau­ri Kumpu­laisen ehdot­ta­maa lakkoa kaikille aiheeseen kyl­lästyneille opiske­li­joille. Itse sain ruotsin läpi istu­mat­ta tun­neil­la, vaik­ka sen ei tuol­loin olisi pitänyt olla ammat­tiko­rkeak­oulus­sa sal­lit­tua. Mut­ta onnis­tu­i­han se, kun ker­roin että en tosi­aankaan ollut aikeis­sa tuh­la­ta aikaani moi­seen ja jät­täisin vaik­ka paper­it otta­mat­ta ulos, jos en muul­la tavoin saisi suori­tus­merk­in­tää. Toki “hyvä” (mui­hin opiske­li­joi­hin ver­rat­tuna) kie­len osaamiseni var­maan edesaut­toi asi­aa. Mut­ta jos jokainen opiske­li­ja kieltäy­ty­isi men­emästä ruotsin tun­neille, jär­jestelmä olisi pakko purkaa pikavauh­tia tai tutk­in­to­ja tar­joav­il­ta tahoil­ta jäi­sivät määrära­hat saamatta.

  231. Saara: tse en koskaan äänestä yhtäkään pakko­ruotsin puoles­ta puhu­vaa ehdokas­ta, kos­ka pidän noi­ta puhei­ta (etenkin kun niitä tulee suomenkielisiltä ja muuten fik­suil­ta ihmisiltä) osoituk­se­na väärältä tahol­ta vas­taan­ote­tus­ta vaalirahoituksesta.

    En usko että vaali­ra­hoi­tus on tässä kovin merkit­tävä jut­tu. Kyl­lä pakko­ruotsin kan­na­tus on usein ide­ol­o­gista, ja vilpitöntäkin. 

    Silti se on type­r­ää, kuten osu­vasti ker­rot. Omat koke­muk­seni 30 vuo­den takaa oli­vat saman­laisia, ja kun kat­son omien las­teni opiskelua, ilmiö on vain voimis­tunut: ruotsin opiskelun moti­vaa­tio on äärim­mäisen kehno ja koko touhu on ajan ja resurssien haaskaus­ta ja häir­it­see niitä, jot­ka oikeasti halu­aisi­vat oppia.

    Saamme enem­män ja parem­pia ruotsi­nosaa­jia, kun opetuk­ses­ta tehdään vapaaehtoista.

  232. San­ot, eemil, luot­tavasi “enem­män val­tion koulu­tus­poli­it­tiseen , tieteel­lis­es­ti tutkit­tuun perustelu­un ruotsin kie­len opetuk­ses­sa” kuin mei­dän kansalais­ten kykyyn tehdä itsellemme oikei­ta kieli­v­al­in­to­ja. Ihmettelin sil­loin, mitä tarkoi­tat tieteel­lis­es­ti tutk­i­t­ul­la perustelul­la, johon vas­t­a­sit näin:

    eemil: Tämänkaltaisia selvi­tyk­siä, joista linkissä esimerk­ki. Kun tuo ei tietenkään sin­ulle riitä, niin voit laa­jen­taa haku­ja eteen­päin, kaik­ki ei tule valmiina.
    http://www.oph.fi/download/49224_toisen_kotimaisen_kielen_opetuksen_kehittamisen_suuntaviivoja.pdf

    Link­ki vie muis­tioon, jos­sa ope­tushal­li­tus on tehtävän saat­u­aan koon­nut tietoa “toisen koti­maisen” opetuk­ses­ta eri tasoil­la ja laat­in­ut toimen­pide-ehdo­tuk­sia opetuk­sen kehittämiseksi.

    Vas­taa­va selvi­tys voidaan laa­tia vaikka­pa sak­san kielestä, joka ei ole kaikille pakolli­nen. Tässä ei siis mitenkään perustel­la tieteel­lis­es­ti tai muuten pakko­ruotsin pakollisuutta.

    Tässäkin muis­tios­sa on kuitenkin häivähdys real­is­mia: “Arvioin­nin tulosten mukaan kieli­taidon tarpeessa esi­in­tyi eri tutk­in­to­jen ja eri kiel­ten välil­lä tilas­tol­lis­es­ti erit­täin merk­it­se­viä ero­ja. — Kiel­tenopin­to­jen laa­ju­udessa, pakol­lisu­udessa ja valin­naisu­udessa tulisi ottaa huomioon se, että kaik­ki opiske­li­jat eivät tule­vaisu­udessakaan motivoidu kielten
    opiskelus­ta eivätkä tarvitse tai ainakaan koe tarvit­se­vansa kieli­taitoa työssään tai
    myöhem­min elämässään. Arvioin­nis­sa tuli esi­in kri­ti­ikkiä eri­tyis­es­ti pakol­lista ruotsin kieltä kohtaan. —”

    Niin­pä.

    On ehkä parem­pi, ettet jatkos­sa puhu pakko­ruotsin “tieteel­li­sistä perusteista”, kos­ka niitä ei ole.

  233. Tilanne: koulusa opetaan ruot­sia, ope­tus ei tuo­ta osaamista. Tämä on tutkit­tu. Mui­ta ainei­ta opi­taan ja opetuk­sel­la on tuloksia. 

    Pelleily “pakko­ruotsin” tuo­ma­l­la “osaamisel­la” on lopetet­ta­va. Ensim­mäi­nen askel on erot­taa ylio­pi­to­tutkin­nois­sa virkamies­ruot­si omak­si eril­lisek­si osiok­seen, jon­ka voi suorit­taa tai olla suorit­ta­mat­ta. Nyky­isinkin sen voi suorit­taa jälkikä­teen tarvittaessa.

    Ratkaisu­ja?

  234. Sil­ja­maar­it: Pakko­ruot­si on jäänne ajoil­ta, jol­loin meil­lä oli ruotsinkieli­nen kansanosa, joka ei osan­nut suomea. 

    Kom­men­toikaa mielu­um­min lähialue­työl­listymistä ja muu­ta yhteistyötä Ruotsin kanssa. Eikö todel­lakaan tästä löy­dy mitään mahdollisuutta ?

    Ollaan niin avooimia ja mod­erne­ja, mut­ta Ruot­si on out. Ennem­min vaik­ka Kiina ja vinkuin­tia, mut­ta ei Ruotsi.

    Lukekaa link­ki toisen koti­maisen kie­len opetuk­sen kehit­tämisen suun­tavi­ivoista. Saat­te jotakin vihiä siitä, että asioi­ta mietitään ja kehitetään. 

    Saar­alle tuos­sa ei ole mitään, olis­in­pa minäkin noin lah­jakas. Tosin 99,9 pros­ent­tia muis­takaan suo­ma­lai­sista ei ole.

  235. eemil:

    Tämänkaltaisia selvi­tyk­siä, joista linkissä esimerk­ki. Kun tuo ei tietenkään sin­ulle riitä, niin voit laa­jen­taa haku­ja eteen­päin, kaik­ki ei tule valmiina.

    http://www.oph.fi/download/49224_toisen_kotimaisen_kielen_opetuksen_kehittamisen_suuntaviivoja.pdf

    Tässä selvi­tyk­sessä ote­taan lähtöko­htana, että ruotsin ope­tus täy­tyy pitää pakol­lise­na, ja etsitään keino­ja paran­taa oppimis­tu­lok­sia pakol­lisen opetuk­sen puit­teis­sa. Tulok­se­na on pili­palia kuten “OPH osal­lis­tuu … esit­teen ‘Mik­si ruot­sia? Sik­si ruot­sia!’ jakelu­un”. En antaisi tässä keskustelus­sa paljoakaan pain­oa selvi­tyk­sen toimenpide-ehdotuksille.

    Taus­tao­sios­sa on refer­oitu mie­lenki­in­toista tutkimusti­etoa, esimerkik­si seuraavat:

    Opiskelu­mo­ti­vaa­tio vaikut­taa vah­vasti oppimis­tu­lok­si­in. Moti­vaa­tio on kaik­ista kielistä alhaisin ruot­sis­sa. Työ­nan­ta­jat arvioi­vat ruotsin tarpeen pysyvän ennal­laan tai vähenevän; muiden kielien tarve lisään­tyy. Englan­ti on nuo­ril­la päivit­täisessä käytössä, moti­vaa­tio-ongel­maa ei ole, ja oppimis­tu­lok­set ovat hyvät.

    “Käytet­tävis­sä ole­va ruotsin kie­len oppimis­tu­losten seu­ran­tati­eto on van­haa ja
    tarve­tutkimus kapea-alaista.”

    “Nikin mukaan kiel­ten opiskelun määrän lisäämisessä niiden
    tekem­i­nen pakol­lisek­si on help­po keino. Tutkimuk­sia siitä, minkälaisia täl­laises­sa tapauk­ses­sa ovat oppimis­tu­lok­set, ei ole.”

    “Jos pakon ja valin­naisu­u­den vai­h­toe­hto­ja ryhdytään todel­la hark­it­se­maan, joudu­taan pohti­maan myös sitä, tuot­taako määräl­lis­es­ti laa­ja ja pakkoon perus­tu­va kielik­oulu­tus yhteiskun­nan tarvit­se­man riit­tävän kieli­taitois­t­en ihmis­ten määrän vai olisiko määräl­lis­es­ti sup­peampi ja omaan val­in­taan sekä moti­ivei­hin perus­tu­va kielik­oulu­tus tehokkaampi tur­vaa­maan tarvit­ta­van kiel­ten todel­lis­ten osaa­jien määrän.”

    En siis oikein näe selvi­tyk­sen tutkimusti­etoa sisältävässä puo­lessa perustei­ta pakol­liselle ruot­sille. Lähin­nä johdan­nos­sa heit­etään pohjo­is­mainen yhteistyö.

  236. Saara: Kysymys on siitä, että kiel­ten oppimises­sa tarvi­taan henkilöko­htaista, sisäistä moti­vaa­tio­ta ja heit­täy­tymistä. Ei-motivoitunut ei heit­täy­dy, eikä hän­tä voi kukaan ulkop­uo­li­nen siihen mil­lään keinol­la pakot­taa, joten oppimi­nen jää tapahtumatta.

    Ei kaik­ki voi olla vaan ihanaa ja kivaa. Työtä pitää tehdä ja puur­taa. Sit­ten on joitakin het­k­iä, jol­loin saa kokea onnis­tu­mista ja iloa.

    Koulu­op­pimiseen on tul­lut myyt­ti , että koko ajan pitäisi olla hauskaa, help­poa ja motivoitunut­ta. Suurin osa koulu­op­pimisen moti­vaa­tios­ta tulee ulkosyn­tyisenä. Opet­ta­ja ja tutkin­non lop­pu­un­saat­ta­mi­nen vaatii tekemään eteen­tule­vat työt. Moti­vaa­tio tulee siitä, että saat­u­ani tutkin­non valmi­ik­si valmis­tun ja voin hakea työtä. 

    Har­va viehtyy kie­len hienoista lauser­ak­en­teista ja ään­tämisen kau­ni­ista soin­nut­telus­ta nasaalion­telois­sa. Koulu­op­pimisen ongel­ma on infor­maa­tio ja ärsyke­tul­va. Tavaraa tulee liikaa, jol­loin opiske­li­ja tur­tuu eikä pysty innos­tu­maan jokaises­ta eteen tulev­as­ta tehtävästä.

    Nykyaikana vapaa-ajan markki­na on vielä ryöstänyt työn ulkop­uolis­es­ta ajas­ta leo­jo­nanosan. Pri­or­isoin­ti työn ja viihtymisen välil­lä on entistä vaikeam­paa aikasyöp­pö­markki­noiden tarjousähkyssä.

  237. eemil: Kom­men­toikaa mielu­um­min lähialue­työl­listymistä ja muu­ta yhteistyötäRuotsin kanssa. Eikö todel­lakaan tästä löy­dy mitään mahdollisuutta ?

    Pohjo­is­maid­en välisessä yhteistyössä on jo vuosia, jos­sei vuosikym­meniä käytet­ty englan­nin kieltä.

  238. eemil: Ei kaik­ki voi olla vaan ihanaa ja kivaa. Työtä pitää tehdä ja puurtaa.

    Elämä on. Mut­ta minkään oppi­aineen tehtävä ei kuitenkaan voi olla se, että se opet­taa kestämään ikävää, rankkaa ja hyödytön­tä työn­tekoa ja kieltämään kri­it­ti­nen ajat­telu, omien tavoit­tei­den pohd­in­ta ja ihmis­ten erilaisuus. 

    Aiem­min puhut­ti­in enem­män yleis­sivistyk­ses­tä, joka saatet­ti­in mieltää lis­tak­si asioi­ta, jot­ka sivistyneen ihmisen kuu­luu muis­taa ja osa­ta. Nyt puhutaan esimerkik­si moniluku­tai­dos­ta. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseessä on taito “lukea” niin runo­ja kuin val­tion bud­jet­tia, niin jalka­pal­lo-ottelua kuin jonkin tieteenalan tutkimus­ta — kaikkien ei tosin tarvitse osa­ta täs­mälleen samo­ja asioita. 

    Koulus­sa nuo­rille tar­jo­taan taito­ja osal­lis­tua kult­tuurin mon­i­naisi­in pros­es­sei­hin ja mah­dol­lisu­ut­ta valmis­tau­tua tule­vaisu­u­teen, jota emme tunne. Ollaan ehkä entistä enem­män siir­ryt­ty ajat­tele­maan, ettei ihmi­nen olekaan astia, joka täytetään, vaan tuli joka sytytetään.

    eemil:
    Nykyaikana vapaa-ajan markki­na on vielä ryöstänyt työn ulkop­uolis­es­ta ajas­ta lei­jo­nanosan. Pri­or­isoin­ti työn ja viihtymisen välil­lä on entistä vaikeam­paa aikasyöp­pö­markki­noiden tarjousähkyssä.

    Tästä voidaan jatkaa keskustelua, mut­ta ei pakko­ruot­si ainakaan paran­na tilannetta 😉

    Olet, eemil, jäänyt ain­oana puo­lus­ta­maan pakko­ruot­sia, ihan kun­nioitet­tavaa. Yleen­sä pakon puo­lus­ta­jat karkaa­vat keskusteluista, jot­tei hei­dän tarvit­sisi pohtia asi­aa kenenkään muun kannalta.

    Pakko­ruot­siväit­te­lyis­sä vas­takkain ovat ne, jot­ka halu­a­vat lap­silleen ja las­ten­lap­silleen mah­dol­lisu­u­den vali­ta viisaasti mah­dol­lisim­man omista lähtöko­hdista koulus­sa opiskelta­vat kielet, ja ne, joiden mielestä he ovat parhaat voimat päät­tämään muit­ten las­ten ja las­ten­las­ten kieliopin­noista. Kysymys on demokratiasta.

  239. eemil: Ei kaik­ki voi olla vaan ihanaa ja kivaa.

    Se, että oppi­las on sisäis­es­ti motivoitunut opet­tele­maan vieras­ta kieltä, ei suinkaan tee tuos­ta opet­telus­ta automaat­tis­es­ti “ihanaa ja kivaa”. Se tekee siitä mah­dol­lista. Itsel­leni mm. ara­bi­an opiskelu oli todel­la vaikeaa, vaik­ka olinkin motivoitunut. Mon­elle muulle ruotsin opiskelu voi olla yhtä vaikeaa, ja ilman moti­vaa­tio­ta minkä tahansa kie­len oppimi­nen on mahdotonta.

    Halu­am­meko me, että kaikkien ruotsin opin­toi­hin osal­lis­tu­vien on mah­dol­lista oppia ruot­sia? Jos kyl­lä, annamme jokaisen vapaasti vali­ta ne vier­aat kielet, joi­ta hän opiskelee. Näin ruotsin val­it­se­vat ovat motivoitunei­ta opiskele­maan juuri sitä kieltä, ja tulok­set paranevat.

    Täl­lä het­kel­lä tun­neil­la ede­tään ei-motivoitunei­den omak­suman tason mukaises­ti, joka ei siis tosi­aankaan ole häävi (samat ihmiset oppi­vat kuitenkin yleen­sä englan­tia ihan hyvin, kos­ka moti­vaa­tio on parem­pi). Seu­rauk­se­na myös motivoituneet oppi­laat menet­tävät mah­dol­lisu­u­den oppia kie­len kun­nol­la. Kaik­ki häviävät, eivätkä vähiten ne ruotsinkieliset, jot­ka toivo­vat palvelua oma­l­la äidinkielellään.

  240. eemil:

    Lukekaa link­ki toisen koti­maisen kie­len opetuk­sen kehit­tämisen suun­tavi­ivoista. Saat­te jotakin vihiä siitä, että asioi­ta mietitään ja kehitetään. 

    15 vuot­ta van­ha lin­japa­peri kel­paa muut­tunei­den ope­tus­su­un­nitelmien ja jatku­van kan­sain­välistymisen jäl­keen lähin­nä sytyk­keek­si. Esimerkik­si maa­han­muut­ta­jien määrä Suomes­sa on tuos­sa ajas­sa yli kaksinker­tais­tunut, ja toisaal­ta inter­netin merk­i­tys on jotain aivan muu­ta kuin vuon­na 2000 (muis­taako joku vielä, mitä rapor­tis­sa suositel­lut CD-rom ‑levyt olivat?). 

    Nykyaikainen koul­u­lainen on inter­netin myötä mon­in­ver­roin kan­sain­välis­es­ti verkos­toituneem­pi kuin juuri kukaan vuon­na 2000, ja seu­rauk­se­na ruotsin käytän­nön merk­i­tys muiden kiel­ten rin­nal­la on rom­ah­tanut täysin. Vuon­na 2000 vielä saat­toi kuvitel­la, että ruot­si olisi useim­mille suo­ma­laisille luon­tevin lähi­ulko­maa, mut­ta sen jäl­keen esimerkik­si lentolip­pu­jen hin­nat ovat ovat pudon­neet hin­tak­il­pailun vuok­si. Tukhol­ma on entistä harvem­malle suo­ma­laiselle ensim­mäi­nen ulkomaanmatkakohde.

    Kaiken­lainen vierask­ielisen mate­ri­aalin saatavu­us on räjähtänyt käsi­in, ja toisaal­ta tarve kom­mu­nikoi­da vierail­la kielil­lä on lisään­tynyt. Peruste­lut juuri ruotsin kie­len pakol­liselle opetuk­selle ovat nykyään vielä paljon heikom­mat kuin 15 vuot­ta sitten.

    Löy­tyykö jotain parempaa/tuoreempaa?

  241. Itä-Suomen ääni: Pohjo­is­maid­en välisessä yhteistyössä on jo vuosia, jos­sei vuosikym­meniä käytet­ty englan­nin kieltä.

    Sil­loin kun on mukana suo­ma­laisia ja tan­skalaisia jot­ka osa­vat ruosia, on käytet­ty ruot­sia, mut­ta jos suo­ma­laiset eivät osaa ruot­sia tai tan­skalaiset vain huonos­ti, käytetään englan­tia. Jois­sakin yksit­täi­sis­sä tapauk­sis­sa, jos ruot­salaiset tai nor­jalaiset ovat osa­neet suomea, on jopa käytet­ty suomea tai jos on ollut yhteis­saame­lais­es­ta asi­as­ta, saa­men kieltä.

  242. eräs ope: Mut­ta minkään oppi­aineen tehtävä ei kuitenkaan voi olla se, että se opet­taa kestämään ikävää, rankkaa ja 

    En tarkoi­ta, että se olisi ain­oas­taan ruotsin tehtävä. Sama tehtävä on kaikil­la oppi­aineil­la. Moni voi ajatel­la, että epäy­htälöi­den ratkaisem­i­nen on aivan turhaa, en tarvitse epäy­htälöratkaisua koskaan. Saman­laisia esimerkke­jä löy­tyy jokaises­ta oppi­aineesta , niiden kaikille yhtei­sistä kurs­seista. Ei voi ajatel­la niin, että jokainen yksilö val­it­sisi vain ne asi­at, joi­ta hän luulee tarvitsevansa.

    Epäy­htälö on min­ulle niin vaikea asia, ei edes yhtälö, vaan epäsel­lainen. Halu­an vapau­tuk­sen pakkomatematiikasta.

    Tietyn­lainen koulu­tus­ratkaisu , kokon­aisu­us , täy­tyy olla. Ja sen ratkaisun tekee viralli­nen koulu­tus­poli­ti­ikkaa ohjaa­va jär­jestelmä. tutkimuk­si­in perustuen.

    eräs ope: jäänyt ain­oana puo­lus­ta­maan pakkoruotsia, 

    En kuitenkaa yleistäisi, että 5,5 miljoon­aa vas­tus­taa kaikille yhteisen ruotsin kie­len ope­tus­ta, ja yksi puo­lus­taa sitä. Suomen viralli­nen jär­jestelmä puo­lus­taa opetusta. 

    eräs ope: Pakko­ruot­siväit­te­lyis­sä vas­takkain ovat ne, jot­ka halu­a­vat lap­silleen ja las­ten­lap­silleen mah­dol­lisu­u­den vali­ta viisaasti mah­dol­lisim­man omista lähtöko­hdista koulus­sa opiskelta­vat kielet, ja ne, joiden mielestä he ovat parhaat voimat päät­tämään muit­ten las­ten ja las­ten­las­ten kieliopin­noista. Kysymys on demokratiasta.

    Tuosta­han ei nimeno­maan ole kysymys. Suomen koul­u­laitos on valin­naisu­u­denkin suh­teen edis­tyk­selli­nen. Samoin oppimis­vaikeuk­sien diag­nosoin­nis­sa ja opetuk­sen mukaut­tamises­sa niiden tulosten poh­jal­ta. Aina kuitenkin on paran­tamisen varaa, mut­ta se vaatii lisää rahaa, pelkistettynä.

    Demokra­tia toteu­tuu jo nyt, tuskin tarvit­see lähteä par­la­men­taris­min perustei­ta avaa­maan. Ei näitä koulu­tus­poli­it­tisia toimia mikään dik­taat­tori määrää.

    Erään open ja muiden pakko­ruotsin­poistopeukut­ta­jien aja­tus­malli sopii hyvin nykypäivän yksilöl­listämisen kaavaan. Yksilön tarpeet ja oikeudet nos­te­taan tärkeim­mäk­si toim­intaa ohjaavak­si arvoksi. 

    Nykyi­nen valin­naisu­us ja “hoitoono­h­jaus­malli” oppimis­vaikeuk­sis­sa ovat kokon­aisu­u­den kannal­ta järkevin ratkaisu. Yksilöko­htaisen tarpeen vuok­si ei ole mielekästä romut­taa koulu­tusjär­jestelmän yhtä osaa pois­ta­mal­la yhteisen kie­len opetuk­sen osu­us kokon­aan. Tämä ei tietenkään sul­je pois jär­jestelmän kehit­tämistä ja hiomista.

  243. eemil:
    Yksilöko­htaisen tarpeen vuok­si ei ole mielekästä romut­taa koulu­tusjär­jestelmän yhtä osaa pois­ta­mal­la yhteisen kie­len opetuk­sen osu­us kokon­aan. Tämä ei tietenkään sul­je pois jär­jestelmän kehit­tämistä ja hiomista. 

    Niin, kos­ka ruotsin pakol­lisu­u­den muut­tamisel­la vapaae­htoisek­si tavoitel­laan juuri sitä, että ruotsin ope­tus Suomes­sa yhtäkkiä lop­puu kokon­aan ja sinikeltais­ten vaat­tei­den käyt­tö kiel­letään karko­tuk­sen uhal­la. Keskustele tässä sit­ten näi­den kanssa.

    Suomes­sa muuten on jo n. 98%:lle väestöstä yhteinen kieli, ja se on suomi.

    Sen “viral­lisen koulu­tus­poli­ti­ikkaa ohjaa­van jär­jestelmän” nimi taas on eduskun­ta, ja sinne pääsee ohjaile­maan kun tulee vaaleis­sa val­i­tuk­si; esimerkik­si pakko­ruotsin pois­tamista ajamalla.

  244. eemil: Ei voi ajatel­la niin, että jokainen yksilö val­it­sisi vain ne asi­at, joi­ta hän luulee tarvitsevansa. 

    Ettekö te ruotsin pakol­lisu­u­den puo­lus­ta­jat oikeak­si kek­si olk­iukko­ja parem­pia argu­ment­te­ja? Ruotsin valin­naisu­ud­es­ta ei mielestäni kyl­lä mitenkään seu­raa se, että äidinkieli, matem­ati­ik­ka taik­ka oppivelvol­lisu­us muut­tuisi valinnaiseksi.

    Kas kum­maa kun ruotsin pakol­lisu­ut­ta ei perustel­la asevelvol­lisu­udel­la! Eli jos ruot­sista tehtään valin­nainen, niin sit­ten on armei­jas­takin tehtävä! Ergo, pakko­r­ruot­si on olen­nainen osa maan­puo­lus­tus­tamme! Tai vero­tuk­sel­la, ei voi­da lähteä siitä että kansalaiset val­it­se­vat luet­ta­vat kielet ja mak­set­ta­vat verot, tämä ei vaan käy päinsä.

  245. Eemil: vain pienel­lä osal­la yliop­pi­laak­si min­im­i­matikalla kir­joit­taineista on mitään käsi­tys­tä koko epäy­htälöistä. Oppisu­un­nitel­man mukaan sitä opete­taan, kuten ruot­si­akin, ilman että oletet­taisi­in sen jäävän oppi­laiden mieleen. Sinä ressuk­ka vieläkin elät­telet päässäsi, että valitet­taisi­in turhas­ta oppimis­es­ta. Ei näis­sä pakkoaineis­sa ole minkään­lais­es­ta oppimis­es­ta kyse vaan oppi­laiden tun­nil­la istut­tamis­es­ta ilman mitään järkevää tekemistä. Se on koulu­jen todellisuus.

  246. Eemil: täy­den­nän vielä, että olen itse koulu­tuk­seltani matikanopet­ta­ja, mut­ta minus­ta tuo kaik­ki tyhjän­päiväi­nen minkään­laisia oppimis­tu­lok­sia edel­lyt­tämätön pakko-ope­tus oma­l­ta alal­tanikin kan­nat­taisi lopet­taa, vaik­ka siinä pitäisi potkia puo­let meistä opet­ta­jista kortis­toon. On paljon parem­pi olla vaik­ka työt­tömänä kuin tehdä työtä, mis­sä ei ole mitään järkeä.

  247. eemil, eri­laisu­ut­ta ei tarvitse “hoitaa”, se on oleelli­nen osa ihmisy­hteisöä ja sille on annet­ta­va tilaa.

    Mik­sei kiel­tenope­tus saisi palvel­la yksilön hyvää? Kenen hyvää pakko­ruot­si palvelee? Kenen edun vas­taista olisi pakko­ruotsin pois­to? Mietitäänpä. 

    Ruot­si­in opiskele­maan lähti­jöitä on vähem­män kuin Viroon lähti­jöitä ja Eurooppa/maailma tar­joaa paljon laa­jem­mat työ­markki­nat kuin Ruot­si — sitä pait­si nyky­suo­ma­laisil­la uus­suo­ma­laisi­neen on jo pil­vin pimein kon­tak­te­ja mui­hin kielialueisi­in ja kulttuureihin. 

    Siis ainakaan opiske­li­joiden edun vas­taista pakon pois­to ei olisi.

    Virkami­esten kieli­taito­vaa­timuk­set eivät ole tätä päivää. Esimerkik­si poli­ise­ja virkaruot­site­taan samaan aikaan, kun eläk­keelle jäävä poli­isiyli­jo­hta­ja sanoo, että poli­i­seik­si on saata­va lisää maa­han­muut­ta­jia ja hei­dän kohdal­laan pitää voi tin­kiä jopa suomen kie­len tai­dos­ta. Myös maa­han­muut­ta­jat van­henevat, tarvit­se­vat ter­api­aa — mut­ta hoito­henkilökun­taa kar­si­taan pakko­ruot­sil­la. Ainakin Turun amk:n hoito­työn lin­jalle jopa pääsykokeis­sa on pakko­ruotsin osio.

    Monikult­tuurisen palveluy­hteiskun­nan etu pakko­ruot­si ei siis ole. 

    Yhä vaimeam­min puhutaan ruotsinkieli­sistä palveluista, sil­lä ne voidaan han­kkia vaik­ka ostopalveluina. Jo nyt virkamieskun­nas­sa todel­lisen ruotsinkielisen palvelun hoitaa aidosti ruotsinkieli­nen, kaikkien onnek­si. Koko virka­pakko­ruot­si on merkilli­nen hämäys, jol­la teetetään muil­la turhaa työtä ja sit­ten turhaute­taan palvelun käyt­täjät, jot­ka tietysti näkevät, ettei pakkovirkaruot­si toi­mi kuin vas­tauk­ses­sa “Vän­ta lite, jag häm­tar Gunilla”.

    Siis eivät virkamiehik­si aiko­vat eivätkä palvelu­jene käyt­täjät kär­sisi pakon pois­tos­ta. Kieli­taito­vaa­timuk­set tulisikin ajan­mukaistaa ja myön­tää toimivien ruotsinkielis­ten palvelu­jen edel­lyt­tävän tiet­tyä määrä ruotsinkielisiä paveli­joi­ta ja oman verkostonsa.

    Ajat­teleeko joku ken­ties, että suo­ma­laiset vier­aan­tu­vat demokra­ti­as­ta ja muista hyveistä, mikäli eivät osaa ostaa kahvikup­pi­aan ruot­sik­si Tukhol­mas­sa? Ei kai.

  248. eemil: Epäy­htälö on min­ulle niin vaikea asia, ei edes yhtälö, vaan epäsel­lainen. Halu­an vapau­tuk­sen pakkomatematiikasta.

    Siinähän se sit­ten tulikin syy sille, mik­si sin­un on niin vaikea ymmärtää, että ruot­si­in käyte­tyn ajan voisi käyt­tää hyödyl­lisem­minkin. Kyse­hän on ihan yksinker­tais­es­ta epäy­htälöstä: ruot­si < suuret maailmankielet.

    Itse epäilen, että mon­en suo­ma­laisen ongel­man taustal­la onkin juuri pakko­matem­ati­ikan vähäisyys. Jos epäy­htälön merk­i­tys­tä ei käsitä, on hyvin vaikea muo­dostaa järkevää (tutkit­tuun tietoon perus­tu­vaa) käsi­tys­tä tai argu­ment­tia oikeas­t­aan yhtään mistään.

  249. eräs ope: Ruot­si­in opiskele­maan lähti­jöitä on vähem­män kuin Viroon lähti­jöitä ja Eurooppa/maailma tar­joaa paljon laa­jem­mat työ­markki­nat kuin Ruot­si – sitä pait­si nyky­suo­ma­laisil­la uus­suo­ma­laisi­neen on jo pil­vin pimein kon­tak­te­ja mui­hin kielialueisi­in ja kulttuureihin. 

    Tuo ja virkamies­ruotsin vas­tus­t­a­mi­nen on elit­isti­nen ajat­telumalli. Tavalli­nen duu­nari , hyvän ammat­tik­oulu­tuk­sen saanut, voi lähteä Ruot­si­in töi­hin. Ruot­si on mei­dän lähialuemah­dol­lisu­us, suo­ma­lais­ten Amerikka.

    Vaikut­taa kuitenkin vah­vasti siltä, että pakko­ruot­sisuo­ma­laisil­la on jonkin­lainen alem­muuskom­plek­si tai kau­na ruot­salaisu­ut­ta kohtaan.

    eräs ope: Ainakin Turun amk:n hoito­työn lin­jalle jopa pääsykokeis­sa on pakko­ruotsin osio.

    Mikä lois­ta­va mah­dol­lisu­us hakea töitä Suomes­ta, Ruot­sista ja Norjasta.

  250. Aihe herät­tää paljon keskustelua. Vielä viimeiset kom­ment­ti­ni tältä erää.

    1- suomen­ruot­salaiset eivät halua puhua ruot­sia suo­ma­lais­ten kanssa
    2- ruot­si on suomes­sa hyödy­ton kieli työelämässä
    3- virkamies­ruot­si on jäänne men­neisyy­destä ja kuol­lut kirjain
    4- koulu­ruotsin poh­jal­ta voi han­kkia hyvän kieli­taidon 2–3 vuodessa. Edel­ly­tys on että muut­taa ruotsiin.
    5- koulu­ruot­si ei sinäl­lään mah­dol­lista toime­henkilön työl­listymistä ruot­sis­sa kos­ka koulus­sa ei opi­ta puhu­maan vaan lukemaan
    6- koulu­ruotsin poh­jal­ta ei osaa tan­skaa ja nor­ja on hyvin vaikeaa
    7- ruot­sia pitää osa­ta puhua suju­vasti että siitä on hyö­tyä mut­ta sit­ten siitä voi olla paljon hyötyä

  251. eräs ope: Mik­sei kiel­tenope­tus saisi palvel­la yksilön hyvää? Kenen hyvää pakko­ruot­si palvelee? Kenen edun vas­taista olisi pakko­ruotsin pois­to? Mietitäänpä.

    Ruot­si­in opiskele­maan lähti­jöitä on vähem­män kuin Viroon lähti­jöitä ja Eurooppa/maailma tar­joaa paljon laa­jem­mat työ­markki­nat kuin Ruot­si – sitä pait­si nyky­suo­ma­laisil­la uus­suo­ma­laisi­neen on jo pil­vin pimein kon­tak­te­ja mui­hin kielialueisi­in ja kulttuureihin. 

    Yksilölle hyvä tulee joukon syn­er­gias­ta. Mitä suurem­pi on kieli­taitoresurssi ruotsin kielessä lähialueel­la, sitä enem­män yksilö hyö­tyy kokonaisuudesta. 

    Kon­tak­teista ulko­maille on tietenkin hyö­tyä, mut­ta ne ovat aivan eri kokolu­okkaa (pienem­piä) kuin mah­dol­lisu­udet lähialue­markki­nal­la. Miet­tikää nyt vähän tavis­suo­ma­laista (ei etelän eli­it­tiä), onko hänel­lä pienem­pi kyn­nys hakeu­tua naa­puri­maan työ­markki­noille ruotsinkie­len taitoise­na, kuin ulko­maille englannilla ?

    Kyse on siis suurista määristä “työläisiä” , ei yksit­täi­sistä esim. it-alan huip­pu­osaa­jista. Joku kir­joit­taa , että heitä on sato­ja, tuhan­sia, mut­ta lähialue­markki­nois­sa puhutaankin 10 tuhan­sien työllistymismahdollisuuksista. 

    Pätevä argu­ment­ti ei ole se, että niin ja niin vähän työl­listyy Ruot­si­in. Pitää miet­tiä sitä , miten tätä mah­dol­lisu­ut­ta voidaan kehit­tää ja hyö­dyn­tää. Ei ainakaan propagoimal­la pakkoruotsista.

  252. Koko pakko­ruot­si asia on pelkkää paskaa, jos­ta ei voi keskustel­la järkevästi. Se, että perusk­oulus­sa ja 2‑asteen koulus­sa istu­taan ruotsin tun­nil­la on merk­i­tyk­setön­tä. Jos joku halu­aa, että näin tehdään niin kas­vat­taa­han se ainakin luonnetta. 

    Se, että pakko­ruotsin jatkok­si on saatu ajet­tua viime vuosi­na pakolli­nen virkamies­ruot­si vaa­timus on pelkkää rasis­mia. Hans­son imee äid­in­mai­d­ostaan sen, mihin itä­suo­ma­lainen ei saa mitään ope­tus­ta. Ja sit­ten ollaan samal­la viival­la tasavertaisina. 

    Sen pitäisi riit­tää, että korkea asteen koulu­paikko­ja on ruotsinkielisille kolme ker­taa enem­män ja koulu­tus on kak­si ker­taa kalli­im­paa. Ja tietenkin ero on pienem­pi sos­su­aloil­la, mut­ta esim. ekonomeista yli 20% koulute­taan ruotsinkielellä. 

    Jos joku väit­tää, että pakko/ virkamies­ruot­sis­sa on kyse jostain muus­ta kuin rasis­mista, niin tarvit­taisi­in vahvo­ja perustelu­ja. Se ei riitä, että ruotsinkieliset on niin tyh­miä, että sel­l­aisen koulut­ta­mi­nen mak­saa moninker­tais­es­ti suo­ma­laiseen verrattuna.

  253. eemil: Yksilölle hyvä tulee joukon syn­er­gias­ta. Mitä suurem­pi on kieli­taitoresurssi ruotsin kielessä lähialueel­la, sitä enem­män yksilö hyö­tyy kokonaisuudesta. 

    Meinaat että yksilölle on enem­män hyö­tyä silmät kiin­ni ja sin­nepäin suorite­tus­ta koulu­ruot­sista, jon­ka ver­ran kaik­ki muutkin osaa­vat, kuin ehkä jopa aut­taval­la moti­vaa­ti­ol­la suorite­tus­ta maail­mankielestä jol­la erot­tuu joukos­ta? Oletko kuul­lut kysyn­nän ja tar­jon­nan laista? Pitäisikö keskit­tää reaali­aineitakin siten että tästälähin kaik­ki luke­vat pelkkää ter­veysti­etoa, ja jätetään fysi­ik­ka ja kemia oman har­ras­tuk­sen varaan. Saataisi­in yhtä hur­jat synergiaedut.

    Kon­tak­teista ulko­maille on tietenkin hyö­tyä, mut­ta ne ovat aivan eri kokolu­okkaa (pienem­piä) kuin mah­dol­lisu­udet lähialue­markki­nal­la. Miet­tikää nyt vähän tavis­suo­ma­laista (ei etelän eli­it­tiä), onko hänel­lä pienem­pi kyn­nys hakeu­tua naa­puri­maan työ­markki­noille ruotsinkie­len taitoise­na, kuin ulko­maille englannilla ?

    Kyse on siis suurista määristä “työläisiä” , ei yksit­täi­sistä esim. it-alan huip­pu­osaa­jista. Joku kir­joit­taa , että heitä on sato­ja, tuhan­sia, mut­ta lähialue­markki­nois­sa puhutaankin 10 tuhan­sien työllistymismahdollisuuksista. 

    Pätevä argu­ment­ti ei ole se, että niin ja niin vähän työl­listyy Ruot­si­in. Pitää miet­tiä sitä , miten tätä mah­dol­lisu­ut­ta voidaan kehit­tää ja hyö­dyn­tää. Ei ainakaan propagoimal­la pakkoruotsista. 

    Sak­sa on aivan eri kokolu­okan (suurem­man) talous ja työ­markki­na kuin pohjo­is­maat yhteen­sä, ja käytän­nössä yhtä lähel­lä, niin logis­tis­es­ti kuin kult­tuurin kannal­ta. Oma­l­ta paikkakunnal­tani lentää Sak­saan edestakaisin hal­pana päivänä hin­taan 60e; Ruot­si­in 220e.

    En tiedä kuin­ka hyvin kaveripi­iri­ni edus­taa kansan syviä rive­jä, mut­ta sitä kiin­nos­taa muut­toko­hteena selkeästi enem­män aurinkoinen, hal­van olu­en Sak­sa kuin hyi­nen korkean vero­tusas­teen Ruot­si. “Työläisiä” länsi­naa­puri ei etenkään tun­nu sytyt­tävän, ja toisaal­ta alma mater­is­tani läh­tee sinne neljä ker­taa vähem­män vai­h­to-opiske­li­joi­ta kuin Sak­saan ja sak­sankielisi­in naa­puri­mai­hin. Kan­nat­taisiko hajaut­taa kiel­ten opiskelua siten että työläisil­lä olisi parem­mat rah­keet hakea töitä suur­maista jot­ka EU-inte­graa­tio on tuonut lähelle?

  254. Suo­mi vs. Ahve­nan­maa on mie­lenki­in­toinen ver­tailu­pari. Avoimen rasis­tises­sa maakun­nas­sa on eri­ar­vois­tavas­ta lain­säädän­nöstä, koti­paikkaoikeuslaista, kieli­v­aa­timuk­ses­ta ja maanos­tok­iel­losta huoli­mat­ta enem­män suomea äidinkie­lenään puhu­via mitä man­ner­suomes­sa on ruot­sia puhuvia.

  255. teekkari:
    Itse epäilen, että mon­en suo­ma­laisen ongel­man taustal­la onkin juuri pakko­matem­ati­ikan vähäisyys. Jos epäy­htälön merk­i­tys­tä ei käsitä, on hyvin vaikea muo­dostaa järkevää (tutkit­tuun tietoon perus­tu­vaa) käsi­tys­tä tai argu­ment­tia oikeas­t­aan yhtään mistään. 

    En tiedä miten paljon pakko­matem­ati­ikaa kouluis­sa on nyky­isin mut­ta sil­loin kun itse kävin koulua ja opiske­lin 30–40 vuot­ta sit­ten, sitä oli ihan riittävästi. 

    OK, tiesin että jos halu­aa saa­da DI:n paper­it niin on vain suoritet­ta­va kaik­ki vaa­dit­ta­vat kurssit, ja minä en ollut ain­oa ikä­tovereis­tani joka valit­ti sitä että matikan tent­te­jä jou­tui uusi­maan mon­een otteeseen että sai hyväksy­tyn arvosanan. Toinen jut­tu että työelämässä kaikesta siitä matem­ati­ikas­ta jota päähän paukutet­ti­in ei ole ollut juuri mitään käyt­töä. Perusk­oulun oppimäärän geome­tria ja Pythago­raan teo­reema on ain­oa jota on tarvin­nut aikuiselämässä, ja sekin vain kesämökin ulko­raken­nus­ta rakentaessa. 

    Kukaan ei siihen aikaan valit­tanut kiel­ten opiskelun run­saud­es­ta, ei edes ruot­sista. Siihen aikaan oli itistään selvä että insinööri osa ruot­sia ja sak­saa englan­nin lisäk­si, jotkut raken­nus- ja koneinsinöörit venäjäänkin. 

    Kiel­ten opiskelu on mulle aina ollut matem­ati­ikan, fysi­ikan ja muiden nip­peli­ti­etei­den opiskelu­un ver­rat­tuna suo­ranaista lep­oa. Mut­ta täy­tyy myön­tää että ammat­in­val­in­ta ei muutenkaan osunut ihan nap­pi­in, mut­ta sil­loin yli 30 vuot­ta sit­ten ei ollut niin help­po päät­tää, pojil­ta vaa­dit­ti­in sil­loin vain ns kovien asioiden osaamista, mitään vai­h­toe­htoa heit­täy­tyä human­is­tik­si ei siihen aikaan ollut.

  256. eemil:
    Pätevä argu­ment­ti ei ole se, että niin ja niin vähän työl­listyy Ruot­si­in. Pitää miet­tiä sitä , miten tätä mah­dol­lisu­ut­ta voidaan kehit­tää ja hyö­dyn­tää. Ei ainakaan propagoimal­la pakkoruotsista. 

    Nor­jan työ­markki­nathan vetävät nyky­isin parem­min kuin Ruotsin, ja moni suo­ma­lainen on sinne läht­enytkin, ja siel­lä todel­la pär­jää ruotsillakin.

  257. Eemil, tai­dat elää vielä 1960-luvul­la? Sil­loin kieli­taidot­to­mia suo­ma­laisia muut­ti Ruot­si­in ja vai­h­toi maaseudun kaupunkiin. 

    Lähialue työelämän kannal­ta nyky­isin on EU ja sen vapaa liikku­vu­us ja liikenneyhteydet. 

    Sitä edel­si Pohjo­is­mainen pas­si­va­paus 1950-luvun puo­livälistä. Liiken­ney­htey­det oli­vat sil­loin ruotsin­laivo­jen varassa.

    Maail­manku­va vuodelta 1970 suosii pakko­ruot­sia. Keven­nä me naa­puri­maan taakkaa kielik­oulu­tuk­sen osalta ja vähen­nämme siel­lä sosi­aal­isia ongelmia, rikok­sia ja murhia.
    2015 tilanne on jo toinen. 

    Pakko­ruotsin kan­nat­ta­jil­ta toivoisi asial­lisia syitä. “Koulu on pakko” ja “muut­to Ruot­si­in on toden­näköi­nen” eivät ole sel­l­aisia. Kansal­liskieli saame on ilman koko ikälu­okan pakol­lista opetusta. 

    Jos ruotsin vas­tus­t­a­mi­nen tuot­taa kehno­ja syitä, kan­nat­ta­jien pitäisi pystyä parem­paan. Katukylit­tien vai­h­t­a­mi­nen kieliv­ähem­mistön määrän mukaan on taas aitoa hölmöilyä.

  258. Itä-Suomen ääni: Pohjo­is­maid­en välisessä yhteistyössä on jo vuosia, jos­sei vuosikym­meniä käytet­ty englan­nin kieltä.

    Mukana ovat Viro, Latvia ja Liet­tua, jol­loin skan­di­naviska ei ole optio. Skan­di­naviska on muuten jotain koulu­ruotsin ulkop­uolel­la ole­vaa tan­skaa, jos­sa on enem­män ruot­salaisia sano­ja mukana. Sitä ei oikein kukaan ymmär­rä. Islanti­laiset taas kun eivät osaa ruot­sia vaan tanskaa.

  259. Tämä menee vähän jankut­tamisek­si, mut­ta kos­ka Osmo on merkit­tävä poli­itikko, halu­aisin hie­man lia­ta opet­ta­jana omaa pesääni hänenkin kuultensa.

    Ruot­si on tietenkin räikein esimerk­ki, mut­ta suurelle osalle oppi­laista ei jää mitään muis­ti­jälkeä esimerkik­si koko koulu­aiko­jen­sa kemi­an tai fysi­ikan­tun­neista. Aineessa kuin aineessa medi­aan­iop­pi­laalle jää käteen niin vähän, että käytän­nössä hän olisi voin­ut jät­tää koko opetuk­sen väliin.

    Tähän on syynä ennen kaikkea opet­ta­jien etu­ja aja­vat tahot. Näi­den tavoit­teena on ollut vuosikym­meniä lisätä opet­ta­jien työl­lisyyt­tä lisäämäl­lä koulun tehtäviä ja yleen­sä kaikkea, mikä vaatii lisää oppitun­te­ja ja pienem­piä ryhmiä. 

    Toisaal­ta on kaiken­laisen kas­vatuk­sel­lisu­u­den, post­mod­ernismin ja muun maail­man­halauk­sen nimis­sä tehty opet­tamisen tulok­sista mah­dol­lisim­man vaikeasti mitat­tavia. Ulkop­uolisel­la ei ole mitään dataa käsis­sään, jol­la hän voisi arvostel­la sitä, tekeekö koulu mitää lupaa vai ei.

    Nämä asi­at ovat tehneet opetuk­ses­ta ont­toa: tun­te­ja pide­tään, mut­ta niil­lä ei tarvitse oppia mitään. Inklu­u­sio­ta puo­lus­tel­laan hellyt­tävil­lä argu­menteil­la, mut­ta käytän­nössä koulu ja sen kaut­ta opet­ta­jat saa­vat rahaa oppi­laiden päälu­vun mukaan. Oppimis­vaikeuk­sil­la kerrottuna.

    Kun tästä kaikesta tulee ongelmia, syytetään yksit­täistä opet­ta­jaa (kri­ti­soimal­la jär­jestelmää leimau­tuu huonok­si opet­ta­jak­si) ja korosta­mal­la opet­tamista pro­fes­siona, jota tue­taan kiristämäl­lä pätevyys­vaa­timuk­sia entis­es­tään. Näin luo­daan jär­jestelmä, joka kup­paa yhteiskunnal­ta resursse­ja ura­put­keen päässeelle opet­ta­jakun­nalle niin, että koulusys­teemin tarvit­see antaa vasti­neek­si mah­dol­lisim­man vähän ja toisaal­ta suo­jataan opet­ta­jakun­taa ulkop­uolista kil­pailua vas­taan. Medi­as­sa jär­jestetään sään­nöl­lis­es­ti hys­te­ri­aa “epäpäte­viä” opet­ta­jia vastaan.

    Syr­jäy­tymisen vas­tus­t­a­mi­nen ja kaikkien läpi saat­ta­mi­nen tekee oppi­laalle tavat­toman vaikeak­si saavut­taa oppimis­tu­lok­sia. Hänel­lä pitää olla val­ta­va moti­vaa­tio ja hel­tymätön itsekuri, että hän oppii rauhat­tomas­sa ympäristössä, jos­sa lop­pu­jen lopuk­si paljoakaan konkreet­tista osaamista ei voi­da vaatia. 

    Ennen ajatelti­in, että kuu­luu oppi­laan kulut­ta­ja­suo­jaan, että suorit­ta­mal­la tietyn tason koulu­tuk­sen hän saa eväät jatkaa halutes­saan opiskelua seu­raaval­la tasol­la. Nykyään on paljon oppi­lai­ta, jot­ka päästetään armol­la eteen­päin, kunnes he jäävät täysin tyhjän päälle. 

    Min­ul­la on serkku, jon­ka lukio jäi kesken. Hänelle on diag­nosoitu kaiken­laista autisminta­paista. Annoin hänelle yksi­ty­is­tun­te­ja ja huo­masin, ettei hänen älyssään eikä tarkkaavaisu­udessaan ollut mitään vikaa, mut­ta hän ei hallinnut asioi­ta, jot­ka opete­taan ala-asteel­la viiden­nel­lä luokalla. Jokainen koulu oli vain sylkenyt hänet eteen­päin onnel­lise­na kun pääsi eroon vaikeas­ta oppi­laas­ta, mut­ta mitään todel­lista taitoa tai tietoa hän ei ollut saanut. Muu­ta kuin koke­muk­sen, että hän on tyh­mä ja elämään­sä hal­lit­se­ma­ton vam­mainen häirikkö. 

    Taidankin kään­tää kelkkani ja ruve­ta kan­nat­ta­maan pakko­ruot­sia, jos sen saa vahven­net­tua niin, ettei mis­tään koulu­ta­sol­ta saa valmis­tua, jos ei osaa jok­seenkin täy­del­lis­es­ti ruotsin prepo­si­tioi­ta ja niiden käyt­töä. Yksikin kova ja todel­lisen konkreet­ti­nen taito­vaa­timus riit­täisi romaut­ta­maan nykyisen koulu­jär­jestelmän, ja sen jäl­keen päästäisi­in ehkä tekemään jotain järkevääkin opetuk­sen nimissä.

  260. eemil: Yksilölle hyvä tulee joukon syn­er­gias­ta. Mitä suurem­pi on kieli­taitoresurssi ruotsin kielessä lähialueel­la, sitä enem­män yksilö hyö­tyy kokonaisuudesta.

    Ja mitä täl­lä tarkoi­tat, eemil?

    Eiköhän asia ole niin, että mitä suurem­pi on kieli­v­aran­to (eri ihmiset osaa­vat eri kieliä), sitä suurem­pi hyö­ty yksilöi­den kieli­tai­dos­ta on kokonaisuudelle.

    Mut­ta nyt puhumme ennen kaikkea ihmis­ten oikeud­es­ta heille mielekkääseen kieli­taitoon. Tähän tarpeeseen pakko­ruot­si ei kykene vas­taa­maan. Pysähdy miet­timään tätä.

    eemil: Kon­tak­teista ulko­maille on tietenkin hyö­tyä, mut­ta ne ovat aivan eri kokolu­okkaa (pienem­piä) kuin mah­dol­lisu­udet lähialuemarkkinalla. 

    Pakko­ruotsin puo­lus­t­a­mi­nen lähi­markki­noil­la vie vain uusien kysymys­ten eteen: 

    Ruot­si ei ole enää edes suurin kaup­pakump­pan­imme, mik­si sen merk­i­tys ohit­taisi kaiken muun ja oikeut­taisi alak­oulus­ta yliopis­toon jatku­vat ruotsinopin­not, joil­la vielä kar­si­taan opiskelijoita?

    Eivätkö Viro ja Venäjä ole lähi­markki­noi­ta? Itämeren alueelle kuu­luu Viron, Venäjän ja Skan­di­na­vian maid­en lisäk­si Sak­sa, Liet­tua, Latvia, Puo­la. Eivätkö nämä ole lähi­markki­noi­ta? Entä Euroop­pa, joka on koot­tu yhteisen Union­in alle?

    Nuoremme koulut­tau­tu­vat ryh­mis­sä, jois­sa on paljon maa­han­muut­ta­jia ja meil­lä useim­mil­la lie­nee tule­vaisu­udessa las­ten­lastemme joukos­sa monikielisiä lap­sia, joiden juuret tule­vat Suomen ja Skan­di­na­vian ulkop­uolelta. Näi­den las­ten oikeus ylläpitää ja rak­en­taa kieli­taitoa hei­dän omista lähtöko­hdis­taan on sekä hyödyl­listä että välttämätöntä. 

    eemilMiet­tikää nyt vähän tavis­suo­ma­laista (ei etelän eli­it­tiä), onko hänel­lä pienem­pi kyn­nys hakeu­tua naa­puri­maan työ­markki­noille ruotsinkie­len taitoise­na, kuin ulko­maille englannilla ?

    Kyse on siis suurista määristä “työläisiä” , ei yksit­täi­sistä esim. it-alan huip­pu­osaa­jista. Joku kir­joit­taa , että heitä on sato­ja, tuhan­sia, mut­ta lähialue­markki­nois­sa puhutaankin 10 tuhan­sien työllistymismahdollisuuksista. 

    Siis ehdot­tomasti englan­ti on se kieli, jon­ka useim­mat tavis­suo­ma­laiset “työläiset” omak­su­vat — tarpeeseen ja ilol­la. Englan­nin taito on oleelli­nen — silti luo­tamme vapaae­htoisu­u­teen. Monikult­tuurisu­us­tutk­i­ja Saukko­nen ker­toi viime kesänä Suo­mi-foo­ru­mil­la kan­sain­välis­es­tä sem­i­naarista, mis­sä tutk­i­jat oli­vat sitä mieltä, että englan­ti on aikamme lin­gua fran­ca ja englan­nin suju­va taito, paljon koulu­taitoa laa­jem­pi, on oleelli­nen tulevaisuudessa.

    Puhut kym­me­nien tuhan­sien “ei etelän eli­itin” jäsen­ten lähet­tämis­es­tä Ruotsin. Aika reipas arvio — mut­ta olete­taan het­ki, että olisit oike­as­sa: Miten tästä syys­tä voi pakko­ruot­sit­taa viisi miljoon­aa? Jos ruot­si oikeasti on hyödilli­nen, niin kyl­lä sitä val­i­taan. Val­i­taan­han englan­ti­akin nimeno­maan sik­si, että se on hyödylli­nen — englan­ti ei nimit­täin ole meil­lä pakolli­nen kuten Skan­di­navi­as­sa tai Ahvenanmaalla.

    Vähin­täänkin tämä argu­ment­tisi, jos­sa jo vapau­tat “etelän eli­itin” ja “IT-alan huip­pu­osaa­jat” ruotsin tarpeesta, viit­taa alueel­lisi­in ratkaisuihin 😉

    eemil
    Pätevä argu­ment­ti ei ole se, että niin ja niin vähän työl­listyy Ruot­si­in. Pitää miet­tiä sitä , miten tätä mah­dol­lisu­ut­ta voidaan kehit­tää ja hyö­dyn­tää. Ei ainakaan propagoimal­la pakkoruotsista.

    Pätevä argu­ment­ti kieli­v­a­pau­den puoles­ta nimeno­maan on se, että niin ja niin vähän työl­listyy Ruot­si­in ja ruotsin avulla. 

    Mikäli sin­ulle on eri­tyisen tärkeää, että omat laps­esi voivat työl­listyä Ruot­si­in, voit toki ilmoit­taa, että sinus­ta lap­sil­lasi tulee olla sekä mah­dol­lisu­us vali­ta ruot­si että täältä Ruot­si­in lähtemisen “mah­dol­lisu­ut­ta voidaan kehit­tää ja hyö­dyn­tää”. Saat vapaasti tehdä arvion oma­l­la ja laste­si kohdal­la. Mut­ta nimeno­maan täl­lä sin­un argu­men­til­lasi, joka nojaa oma­lle arvi­o­lle­si siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi perustel­la muiden lap­sille pakkoruotsia.

  261. R.Silfverberg: Nor­jan työ­markki­nathan vetävät nyky­isin parem­min kuin Ruotsin, ja moni suo­ma­lainen on sinne läht­enytkin, ja siel­lä todel­la pär­jää ruotsillakin.

    Ylen uuti­sis­sa jokin aika sit­ten oijot­ti­in norjahehkutusta:
    — Tosi­asi­as­sa Nor­jan kolmes­sa pohjoisim­mas­sa läänis­sä on tälle het­kel­lä avoin­na 650 työ­paikkaa. Kysyn­tää on henkilöille jot­ka puhu­vat hyvää ruot­sia. Pelkkä suo­ma­lainen koulu­ruot­si ei riitä. Tai sit­ten täy­tyy puhua suju­vaa tan­skaa tai nor­jaa, lataa EURES-neu­vo­ja Hall­geir Jenssen NAV:n Tromssan toimistolta.

  262. svg­fu­fu: aidankin kään­tää kelkkani ja ruve­ta kan­nat­ta­maan pakko­ruot­sia, jos sen saa vahven­net­tua niin, ettei mis­tään koulu­ta­sol­ta saa valmis­tua, jos ei osaa jok­seenkin täy­del­lis­es­ti ruotsin prepo­si­tioi­ta ja niiden käyt­töä. Yksikin kova ja todel­lisen konkreet­ti­nen taito­vaa­timus riit­täisi romaut­ta­maan nykyisen koulu­jär­jestelmän, ja sen jäl­keen päästäisi­in ehkä tekemään jotain järkevääkin opetuk­sen nimissä.

    Tätäkin keskustelua pääosin sivus­ta päätä pyöritellen seu­ran­neena ehdot­taisin kyl­lä, että täy­si­val­taisek­si kansalaisek­si pääsee vas­ta tietyn osaamis/ymmärrysosoituksen jäl­keen, mut­ta ruotsin kie­len prepo­si­tioiden sijaan ehdot­taisin alkeel­lista matemaat­tisen ajat­telun ymmär­ryk­sen osoi­tus­ta (Tuote mak­saa 100 Euroa. Hin­taa nos­te­taan ensin 10% ja sit­ten las­ke­taan 10%. Paljonko tuote mak­saa?), ja jos jonkin kie­len, niin ohjel­moin­tikie­len alkeel­lista osaamista (vaik­ka puoli­tushakual­go­rit­mi). On aivan käsit­tämätön­tä että yliop­pi­lasko­keen voi(?) nykyään suorit­taa ilman yhtä ain­oaa matemaat­tis-luon­non­ti­eteel­listä vas­taus­ta, ja vielä tuonkin jäl­keen jol­lakul­la on pokkaa vaa­tia pakko­ruot­sia joen­su­u­laise­le tule­valle automekaanikolle.

    Suosit­telisin niitä, jot­ka ker­to­vat kuin­ka “help­poa” ruotsin kieli on, tutus­tu­maan Dun­ning-Kruger-efek­tin käsitteeseen.

  263. eräs ope: Jos ruot­si oikeasti on hyödilli­nen, niin kyl­lä sitä valitaan.

    Onko yläk­ouluikäisil­lä kyp­syyt­tä ja tietopo­h­jaa vali­ta kieltä, jota tulee tarvit­se­maan ? Kaikkien las­ten van­hem­mat eivät ole opet­ta­jia tai pitkälle kouluttautuneita.

    eräs ope: Vähin­täänkin tämä argu­ment­tisi, jos­sa jo vapau­tat “etelän eli­itin” ja “IT-alan huip­pu­osaa­jat” ruotsin tarpeesta, viit­taa alueel­lisi­in ratkaisuihin 

    Kir­joitin epä­selvästi jos asiani voi käsit­tä tuol­la tavalla.

    eräs ope: Eiköhän asia ole niin, että mitä suurem­pi on kieli­v­aran­to (eri ihmiset osaa­vat eri kieliä), sitä suurem­pi hyö­ty yksilöi­den kieli­tai­dos­ta on kokonaisuudelle.

    Tuokin on tot­ta, asia ei ole kuitenkaan mus­tavalkoinen. Jos ammat­tik­oulus­ta valmis­tuneil­la on jonkin­lainen ruotsin kieli­taito, niin use­ampi heistä rohkaistuu joukon mukana hakeu­tu­maan työelämään ulko­maille. Ruot­si ja muut pohjo­is­maat ovat meitä lähel­lä ja edus­ta­vat saman­laisia arvo­ja, kyn­nys on korkeampi kaikkial­la muualla.

    Huono koulus­ta saatu ruotsinkie­len taito ei oikeu­ta lopet­ta­maan kaikille yhteisen kie­len ope­tus­ta. Ope­tus­ta pitää tehostaa, ja toisek­seen men­nessään töi­hin vier­aaseen maa­han oppii kielestä todel­la paljon lisää.

    Ja on aivan eri­laiset mah­dol­lisu­udet inte­groitua työy­hteisöön , ker­rostaloy­hteisöön, naa­pu­rus­toon , har­ras­tuk­si­in ja päivit­täiseen arkeen kun osaa alku­peräiskansan kieltä edes auttavasti.

    eräs ope: Mut­ta nimeno­maan täl­lä sin­un argu­men­til­lasi, joka nojaa oma­lle arvi­o­lle­si siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi perustel­la muiden lap­sille pakkoruotsia.

    Kiitok­sia vain arvos­tuk­ses­ta, mut­ta en voi ottaa tuos­ta kun­ni­aa. Nykyi­nen koulu­tusjär­jestelmä toteut­taa ope­tus­ta näin ja se perus­tuu lakiin.

    teekkari: Jos epäy­htälön merk­i­tys­tä ei käsitä, on hyvin vaikea muo­dostaa järkevää (tutkit­tuun tietoon perus­tu­vaa) käsi­tys­tä tai argu­ment­tia oikeas­t­aan yhtään mistään.

    Arvasin jo kir­joit­taes­sani, että joku opet­ta­ja alkaa nipot­taa yhtälöratkaisukyvyn yliv­er­taisu­ud­es­ta. Har­va matemaatikko osaa lukea kir­joi­tus­tani “epäy­htälö ei ole yhtälö ensinkään” oikein. Ja , että sitä ei voi ratkaista. Point­ti­ni oli siinä, että jos lähde­tään täy­del­liselle yksilöistämisen tielle, niin koulus­sa opetet­ta­vat kokon­aisu­udet pirstaloitu­vat sadoik­si eri vari­aa­tioik­si. Mitkään rahat ja koulu­tun­nit eivät riitä sen paletin läpiviemiseen.

    Umpi­matem­ati­ikon voi vol­la vaikea hah­mot­taa käsitet­tä viiteke­hys, ellei ilmoite­ta sen pis­teitä x- ja y‑akselilla. heh, leikkisä anek­doot­ti, ei pahalla…

  264. R.Silfverberg: En tiedä miten paljon pakko­matem­ati­ikaa kouluis­sa on nyky­isin mut­ta sil­loin kun itse kävin koulua ja opiske­lin 30–40 vuot­ta sit­ten, sitä oli ihan riittävästi.— 

    svg­fu­fu:
    — Taidankin kään­tää kelkkani ja ruve­ta kan­nat­ta­maan pakko­ruot­sia, jos sen saa vahven­net­tua niin, ettei mis­tään koulu­ta­sol­ta saa valmis­tua, jos ei osaa jok­seenkin täy­del­lis­es­ti ruotsin prepo­si­tioi­ta ja niiden käyt­töä. Yksikin kova ja todel­lisen konkreet­ti­nen taito­vaa­timus riit­täisi romaut­ta­maan nykyisen koulu­jär­jestelmän, ja sen jäl­keen päästäisi­in ehkä tekemään jotain järkevääkin opetuk­sen nimissä. 

    Niin koulus­ta, koulu­aineista, ope­tus­su­un­nitelmista ja opet­ta­jista voi, saa ja pitää käy­dä kovaakin keskustelua. 

    Mut­ta nyt tee­m­ana on ruotsin pakol­lisu­us. On kyse vähem­mistökielestä, jon­ka pakol­lisu­us alak­oulus­ta yliopis­toon on täysin uni­ik­ki kaikki­in mui­hin maail­man kouluis­sa opetet­tavi­in kieli­in ver­rat­tuna. On kyse kielestä, jon­ka ainakin 74% suomenkieli­sistä halu­aa pois pakol­lis­ten ainei­den joukos­ta ja jol­la ei oletet­tavasti ole ollut päivääkään kansalais­ten enem­mistön tukea takanaan. 

    Puhutaan siis nyt pakko­ruot­sista, sil­lä riip­pumat­ta muista aineista ja koulun kohtalosta, ruotsin pakol­lisu­u­den perus­teet joko löy­tyvät tai eivät löy­dy. Kuten JTS kirjoitti:

    JTS: Pakko­ruotsin kan­nat­ta­jil­ta toivoisi asial­lisia syitä. “Koulu on pakko” ja “muut­to Ruot­si­in on toden­näköi­nen” eivät ole sellaisia.

  265. eemil: Onko yläk­ouluikäisil­lä kyp­syyt­tä ja tietopo­h­jaa vali­ta kieltä, jota tulee tarvitsemaan ? 

    Kaikkial­la maail­mas­sa per­heet tekevät näitä ja vielä merk­i­tyk­sel­lisem­piäkin val­in­to­ja yhdessä lapsen/nuoren kanssa. Mik­si se, mikä toimii esimerkik­si muis­sa Pohjo­is­mais­sa ja jopa Ahve­nan­maal­la, ei meil­lä tule kuuloonkaan?

    Pelkkä kansal­liskieliase­ma ei voi olla peruste pakol­lisu­udelle. Monikult­tuurisu­us­tutk­i­ja Saukko­nen on esit­tänyt saa­men kiel­ten nos­tamista kansal­liskielik­si. Pakol­lisek­si nämä kielet eivät nimike­muun­nok­sel­la muuttuisi.

    eemil:
    Nykyi­nenk­oulu­tusjär­jestelmä toteut­taa ope­tus­ta näin­ja se perus­tuu lakiin. 

    Sik­sipä tätä keskustelua käydäänkin. 

    Lait ja nor­mit ovat aikansa lap­sia. Niiden takana ole­vat arvot ja peruste­lut täy­tyy olla avoimesti esil­lä ja kyseenalaistettavissa. 

    Se, että suomalais/uussuomalaisperheet tek­i­sivät kieli­v­al­in­to­jen suh­teen huonom­pia ratkaisu­ja kuin per­heet muis­sa mais­sa, vaatii perusteluja.

  266. eräs ope: Mik­si se, mikä toimii esimerkik­si muis­sa Pohjo­is­mais­sa ja jopa Ahve­nan­maal­la, ei meil­lä tule kuuloonkaan?

    Toimii, ja huonos­ti. Suo­ma­laisen koulu­jär­jestelmän tulok­set ovat Pisan val­os­sa maail­man huip­pua. Ruot­si tulee kaukana perässä.

    Yhteisen ruotsin poist­jat halu­a­vat perustelui­ta mik­si kie­lenope­tus pitäisi säi­lyt­tää. Mitähän pois­tamisen kan­nal­la ole­vien argu­men­tit ovat?

    Hevos­miehen tieto­toimis­ton kallup­pi, että 74 pros­ent­tia on vas­taan. Virkamies­ruotsin kielikoe on joillekin liian vaikea. Suo­mi ei ole enää Ruotsin­val­lan alaise­na. Lapset käyt­tävät englan­tia enem­män. Maa­han­muut­ta­jille ruot­si on liian vaikea puut­tuvan poh­jan vuok­si (sen takia pois­to kaikilta).

    Eivät ker­takaikki­aan vaku­u­ta. Muis­tu­tuk­sek­si vielä , että englan­nin ope­tus­ta ei ole vähen­net­ty . Eikä sak­san, venäjän, espan­jan val­it­semista ole estetty.

  267. - Mik­si se [kieli­v­a­paus], mikä toimii esimerkik­si muis­sa Pohjo­is­mais­sa ja jopa Ahve­nan­maal­la, ei meil­lä tule kuuloonkaan?

    eemil: Toimii, ja huonos­ti. Suo­ma­laisen koulu­jär­jestelmän tulok­set ovat Pisan val­os­sa maail­man huip­pua. Ruot­si tulee kaukana perässä.

    Pisat­u­lok­sia ei ole saavutet­tu pakko­ruot­sil­la. Pakko­ruotsin oppimis­tu­lok­sethan ovat surkeat. Ja silti kieltä on luet­tu perusk­oulus­ta yliopistoon. 

    Mik­set vas­taa kysymykseen?

  268. eemil: sak­san, venäjän, espan­jan val­it­semista ole estetty

    Onko tämä tosi­aan peruste pakko­ruot­sille? Alak­oulus­ta yliopis­toon pakol­lista ruot­sia, mut­ta ei muu­takaan opiskelua ole estet­ty. Täl­lä perus­teel­la voisi lisätä pakol­lisu­ut­ta vaik­ka kuin­ka ja mihin.

  269. eemil: Hevos­miehen tieto­toimis­ton kallup­pi, että 74 pros­ent­tia on vastaan

    No joo, se oli Åbo Akademi 😉
    Tosin tois­taisek­si kaik­ki muutkin gallupit ovat anta­neet saman­su­un­taisia tulok­sia. Pelkästään hevos­miehetkö meil­lä tekevät gallup­pe­ja? Minkä tahon tekemän gallupin voisit hyväksyä?

  270. eemil: Yhteisen ruotsin poist­jat halu­a­vat perustelui­ta mik­si kie­lenope­tus pitäisi säi­lyt­tää. Mitähän pois­tamisen kan­nal­la ole­vien argu­men­tit ovat?

    Ei kyse ole kie­lenopetuk­sen pois­tamis­es­ta, kielen/kieltenopetus jatkuu kaikissa maail­man kouluis­sa ja Suomes­sa myös, vaan kyse on pakko­ruotsin siirtämis­es­tä valin­naisek­si kielek­si. Muista käyt­tää sano­ja oikein, jot­tet tulisi vääristäneek­si tois­t­en mielip­iteitä. Ihmi­nen, joka pystyy puo­lus­ta­maan näkökan­to­jaan, ei vääris­tele tilannetta.

    Vapaam­man kieli­v­alin­nan perus­teet ovat mon­et, mut­ta tässä ope­tus­min­is­ter­iölle Itä-Suomen kokeilulu­paa hakies­sa toimitet­tu lista:

    Pakko­ruot­sille ei ole perustei­ta eikä kannatusta
    — Suo­mi on kak­sikieli­nen vain paper­il­la, todel­lisu­us ja kielila­ki ovat pahasti ris­tiri­idas­sa keskenään suurim­mas­sa osas­sa Suomea.
    — Ruot­si on suurim­mas­sa osas­sa Suomea jokapäiväisessä elämässä tarpee­ton kieli
    — Pakol­lisu­u­teen perus­tu­va ruotsinope­tus ei vas­taa kansan enem­mistön tah­toa, eli demokra­tia ei toteudu tässä asiassa.
    — Kan­sain­välis­es­ti tun­nus­tamiemme oikeuspe­ri­aat­tei­den mukaan on kestämätön­tä, että huonos­ti suomea puhu­van n. 100 000 ruotsinkielisen takia 5 miljoon­aa muu­ta kansalaista pakote­taan han­kki­maan valmi­udet palvel­la heitä ruotsiksi.
    — Pelkkään pakol­lisu­u­teen perus­tu­va opiskelu murentaa nuorten kun­nioi­tus­ta lakia ja koul­u­laitos­ta kohtaan
    — Pakol­lisu­us tuot­taa vahinkoa ruotsin ja ruotsinkielis­ten imagolle ja aiheut­taa turhia ennakkolu­u­lo­ja ruotsin kieltä ja ruot­salaista kult­tuuria kohtaan.

    Pakko­ruot­si syö taloutta
    — Pakol­lisu­us syö resursse­ja monipuoliselta kiel­ten opiskelul­ta niin yksilön kuin yhteiskun­nan kannalta.
    — Elinkei­noelämä tarvit­see monipuolista kielitaitoa
    — Eri­tyis­es­ti Itä-Suomen elinkei­noelämän kannal­ta yksipuo­li­nen resurssien suun­taami­nen tarpeet­tomaan kieleen on taloudel­lis­es­ti sekä kil­pailullis­es­ti vahingollista.
    — Pakol­lisu­u­den aiheut­tami­in rak­en­teisi­in kulute­taan val­tavia sum­mia säästöku­uril­la elävän julkisen val­lan varoja
    — Pakolli­nen ruot­si antaa merkit­tävälle kil­pail­i­ja­maallemme Ruot­sille huo­mat­ta­van taloudel­lisen ja koulu­tuk­sel­lisen edun Suomeen nähden.

    Pakko­ruot­si on riesa ja rajoite
    — Pakol­lisu­us syö resursse­ja monipuoliselta kiel­ten opiskelul­ta niin yksilön kuin yhteiskun­nan kannalta.
    — Kaikille ei ole mah­dol­lista omak­sua kah­ta vieras­ta kieltä
    — Virkamies­ruotsin vaa­timus estää usein pätevän ulko­mail­ta muut­ta­neen ammat­ti­laisen palkkaamisen koulu­tus­taan vas­taavaan tehtävään.
    — Kun pakko­ruot­si pois­tuu, koulu­ruot­si jatkaa
    — Vapaae­htoise­nakin ruotsin opiskelu Suomes­sa jatkuu riit­tävis­sä määrin.

  271. eemil, kun määritel­lään pakko, määritel­lään myös perus­teet. Perus­teet­toman pakon pois­tamiselle riit­tää perus­teek­si se, ettei pakkoa tarvi­ta ja että se on haitak­si niin monelle.

    Esimerkik­si pakko­ruot­sista opiskelus­saan kär­sivien maa­han­muut­ta­jien, monikielis­ten per­hei­den las­ten ja eri­ty­isop­pi­laiden määrä on jo monin ver­roin suurem­pi kuin se ruotsinkieli­nen vähem­mistö, jon­ka palvelu­iden takaamisek­si pakkoa muka tarvitaan. 

    Kat­sokaa tätä asi­aa nyt avoimin silmin, eemil ja kump­pan­it, jot­ka pakko kan­natat­te: On eri asia vaa­tia omille lap­silleen oikeut­ta lukea ruot­sia kuin vaa­tia muiden lap­sille pakkoruotsia.

  272. eräs ope: Yhteisen ruotsin poist­jat haluavat

    Pitää osa­ta lukea , siis yhteisen kie­lenopetuk­sen. Mik­si tämän pitää olla näin vaikeaa?

    eräs ope: Kan­sain­välis­es­ti tun­nus­tamiemme oikeuspe­ri­aat­tei­den mukaan on kestämätön­tä, että huonos­ti suomea puhu­van n. 100 000 ruotsinkielisen takia 5 miljoon­aa muu­ta kansalaista pakote­taan han­kki­maan valmi­udet palvel­la heitä ruotsiksi

    Onko tuol­lainen lista toimitet­tu Ope­tus­min­is­ter­iöön, eipä ole ihme, ettei asia ole edennyt?

    Suomes­sa oli vierask­ielisiä 289 068 ja ruot­sia puhu­via 290 910. Molem­pi­en osu­us väestöstä on 5,3 prosenttia.

    Suurim­man vierask­ielis­ten ryh­män muo­dos­ti­vat venäjää puhu­vat; heitä oli läh­es 66 400. Toisek­si suurim­mas­sa ryh­mässä oli­vat vironkieliset läh­es 43 000 henkilöl­lä. Kol­man­te­na oli­vat soma­linkieliset läh­es 15 800 henkilöl­lä, ja neljän­nelle sijalle ylsivät ara­bi­ankieliset läh­es 13 200 henkilöllä.

    Pitänee vielä het­ken odot­taa, että venäjä on ruotsin lail­la toinen koti­mainen kieli. 

    eräs ope: Esimerkik­si pakko­ruot­sista opiskelus­saan kär­sivien maa­han­muut­ta­jien, monikielis­ten per­hei­den las­ten ja eri­ty­isop­pi­laiden määrä on jo monin ver­roin suurem­pi kuin se ruotsinkieli­nen vähem­mistö, jon­ka palvelu­iden takaamisek­si pakkoa muka tarvitaan

    Onko­han noin ? Pitääkö mei­dän ensisi­jais­es­ti opetel­la palvele­maan maa­han­muut­ta­jia hei­dän oma­l­la kielel­lään vai muut­ta­jien opetel­la kohde­maan kieltä ? Eikös maa­han­muut­ta­jille ole jo jär­jestet­ty eri­ty­is­palvelui­ta ja — ohjelmia kie­len opiskelu­un kouluissa ?

  273. “Kan­sain­välis­es­ti tun­nus­tamiemme oikeuspe­ri­aat­tei­den mukaan on kestämätön­tä, että huonos­ti suomea puhu­van n. 100 000 ruotsinkielisen takia 5 miljoon­aa muu­ta kansalaista pakote­taan han­kki­maan valmi­udet palvel­la heitä ruotsiksi”

    eemil: Suomes­sa oli vierask­ielisiä 289 068 ja ruot­sia puhu­via 290 910. Molem­pi­en osu­us väestöstä on 5,3 prosenttia.

    Tuos­sa hake­muk­ses­sa ei puhut­tukaan ruotsinkielisen vähem­mistön koos­ta vaan niistä ruot­sia äidinkie­lenään puhu­vista, jot­ka eivät ole kaksikielisiä.

    Kolum­nis­saan viime vuon­na maail­manku­vale­hdessä Husein Muhammed uskoi kak­sikieli­sistä tule­van suurin vähem­mistömme. Hän toivoi myös, että kak­sikielisyyt­tä eri­laisin kom­po­nen­tein alet­taisi­in rek­isteröidä muiden maid­en tapaan. Näin meil­lä olisi selkeä käsi­tys siitä, minkälaisia palvelu­ja ja mil­lä kielel­lä kaivataan. 

    Maa­han­muut­ta­jakiel­ten kohdal­la palvelu­ja toiv­ot­tavasti pystytään pian tar­joa­maan inhimil­lis­es­ti tärkeis­sä tilanteis­sa: van­hus­ten hoi­va, maa­han­muut­ta­jathan van­henevat ja moni uno­htaa aikuise­na han­ki­tun kieli­taidon, sekä eri­laiset ter­api­a­palve­lut, moni maa­han­muut­ta­ja kan­taa taus­tansa vuok­si sodan tai muun katas­trofin trau­mo­ja ja itse muut­tokin on henkises­ti raskas pros­es­si. Palvelu­ja tarvi­taan monil­la kielil­lä ja ensisi­jais­es­ti niiden anta­jat puhu­vat äidinkie­lenään näitä kieliä. Sik­si on tärkeää varmis­taa, että mei­dän maa­han­muut­ta­jan­uoris­tamme valmis­tuu psykolo­ge­ja, poli­ise­ja, lääkäre­itä, tulkke­ja — ja että hei­dän kotikie­len­sä säi­lyy. Tämän tulee olla yksi kielipoli­ti­ikan tavoitteita.

    Ope­tus­neu­vos Mustaparta sanoi joku vuosi sit­ten haas­tat­telus­saan sure­vansa sitä, että maa­han­muut­ta­jista puhutaan usein rikkaut­e­na, mut­ta ”sit­ten kun se rikkaus on meil­lä käsil­lä, niin me ei käsitetä, että tuos­sa se on.” Hän piti posi­ti­ivise­na kehi­tyk­senä sitä, että maa­han­muut­ta­jien äidinkieli tulee arvosanaksi todis­tuk­seen, mut­ta toivoi myös, että sil­lä kielel­lä pysty­isi tule­vaisu­udessa kor­vaa­maan mui­ta kieliopin­to­ja. Samal­la ope­tus­neu­vos sanoi, että hänestä tarvit­taisi­in “avoin­ta ja vil­pitön­tä keskustelua siitä, mil­laiset ope­tusjär­jeste­lyt tur­vaisi­vat parhait­en ruotsinkielisen väestön lak­isääteiset palve­lut”. Minus­ta ruotsinkielis­ten palve­lut olisi jo aika irrot­taa kokon­aan kiel­tenopetuk­ses­ta. Ne tulee hoitaa, mut­ta ne on suun­nitelta­va irral­laan muiden kieliryh­mien pakol­li­sista opinnoista.

  274. eräs ope:
    – Mik­si se [kieli­v­a­paus], mikä toimii esimerkik­si muis­sa Pohjo­is­mais­sa ja jopa Ahve­nan­maal­la, ei meil­lä tule kuuloonkaan?

    Pisat­u­lok­sia ei ole saavutet­tu pakko­ruot­sil­la. Pakko­ruotsin oppimis­tu­lok­sethan ovat surkeat. Ja silti kieltä on luet­tu perusk­oulus­ta yliopistoon.

    Jos jonkin kansanosan “oppimis­tu­lok­set ovat surkeat”, voi ehkä olla myös niin, ettei asianomai­sista ole opin­tielle (pitkälle). Nyky­isin pitäisi kai koulut­taa nimeno­maan moniosaa­jia, jot­ka pär­jäävät alal­la kuin alal­la, eri­tyis­es­ti jos ne mon­et van­hat alat ja ammatit kor­vau­tu­vat uusilla. 

    Ruotsinkie­len oppimattomuus/osaamattomuus lie­nee jonkin­lainen kielel­lisen ja/tai asen­teel­lisen kankeu­den merk­ki. Sel­l­ainen merk­ki ei tai­da olla yleen­sä mikään hyvä merkki …

    Mik­si meil­lä on ylipäätään yleinen oppivelvol­lisu­us, eli pakko opiskel­la jokin vähim­mäis­vaa­timusten mukainen oppimäärä (oppi­aineista ja kurs­seista riip­pumat­ta)? Pakko, mikä pakko. Kus­tan­nus-hyö­ty-ana­lyysiä voi ja pitääkin ehkä tehdä.

    Lie­neekö maas­samme jonk­in­moinen joukko koul­u­lu­okkia, jois­sa heikoin aines tarpeet­tomasti hait­taa ja häir­it­see muiden oppi­laiden oppimista? Tokko se nyt on pelkästään siitä kiin­ni, että oppi­aineena sat­tuisi ole­maan ruotsinkieli.

    En kat­so ole­vani mikään into­hi­moinen pakko­ruotsin kan­nat­ta­ja. Näen kuitenkin (ilmeis­es­ti monien kansane­dus­ta­jien tavoin?) ruotsinkie­len opiskelun kaikille hyödyl­lisenä, tosin ainakin osit­tain myös vähän samaan tapaan kuin esim. ver­ryt­te­lyn ennen lihas­ten reip­paam­paa käyt­töä. Ei tule ihan niin hel­posti kramppe­ja tms. vaivo­ja, jos ensin ver­ryt­telee … Eikös nyrkkeil­i­jöil­läkin ole niitä harjoitusvastustajia? 

    Muitakin syitä toki on (ja jo ainakin yhtä use­ampi­en kir­joit­ta­jien toimes­ta edel­lä olevas­sa pitkähkössä blogikeskustelus­sa lueteltu).

  275. Sakke: En kat­so ole­vani mikään into­hi­moinen pakko­ruotsin kan­nat­ta­ja. Näen kuitenkin (ilmeis­es­ti monien kansane­dus­ta­jien tavoin?) ruotsinkie­len opiskelun kaikille hyödyl­lisenä, tosin ainakin osit­tain myös vähän samaan tapaan kuin esim. ver­ryt­te­lyn ennen lihas­ten reip­paam­paa käyt­töä. Ei tule ihan niin hel­posti kramppe­ja tms. vaivo­ja, jos ensin ver­ryt­telee … Eikös nyrkkeil­i­jöil­läkin ole niitä harjoitusvastustajia?

    Muitakin syitä toki on

    Jos muitakin syitä on, mik­si tääl­lä tois­tel­laan näitä kaikkein hullunkurisimpia?

    Vai tarvit­se­vat suomenkielisen koulun oppi­laat pakko­ruotsin “har­joi­tus­vas­tus­ta­jak­si” karais­tu­ak­seen elämän taisteluun? 

    Tääl­lä jo kom­men­toiti­in näitä heittoja:

    JTS: Pakko­ruotsin kan­nat­ta­jil­ta toivoisi asial­lisia syitä. “Koulu on pakko” ja “muut­to Ruot­si­in on toden­näköi­nen” eivät ole sellaisia.

    Nyt tuli sit­ten har­joi­tus­vas­tus­ta­ja. Vai oliko tämä huumoria?

    Näitä pakko­ruotsin perustei­ta lukies­sa ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

    Ruotsinopet­ta­jien viimekesäisessä koulu­tus­päivässä inspi­raa­tiop­uhu­jana oli tun­net­tu suomen­ruot­salainen medi­a­hah­mo, joka runoili näin:
    “Ruotsin kieli ei ole suo­ma­laisille pelkästään viestin­tävä­line, vaan sil­lä on myös laa­jem­pi merk­i­tys ajat­telu­un ja maail­manku­van hah­mot­tamiseen. Mik­si sanom­mekaan Pekka Töpöhän­tä ja ruot­salaisille tämä hah­mo on Pelle Svanslös? Kielet siis eroa­vat toimin­nal­lisu­udeltaan. Indoeu­roop­palaiset kielet ovat toimin­nal­lisem­pia, suo­ma­lais-ugri­laiset kielet puolestaan ovat staat­tisem­pia. Näin Suomes­sa kak­si eri ajat­telumallia kohtaa toisen­sa, mikä maail­mas­sa on melko ainutlaatuista.”

    Tämä kie­lenkäytön ammat­ti­lainen lopuk­si toivoi suo­ma­laisen koulun pain­ot­ta­van enem­män kieliä vaikka­pa sit­ten muiden sisältö­jen kus­tan­nuk­sel­la! Huh! 

    Sakke: Jos jonkin kansanosan “oppimis­tu­lok­set ovat surkeat”, voi ehkä olla myös niin, ettei asianomai­sista ole opin­tielle (pitkälle).

    Ihan kiva asenne: jos ei opi ruot­sia, ei ole koulukyp­sä tai ammat­ti­taitoinen — siis Suomes­sa. Muual­la ei pide­tä tarpeel­lise­na kar­sia ihmisiä koulu­tuk­ses­ta ja ammateista pakko­ruotsin kaltaisil­la jär­jeste­ly­il­lä — mitään mei­dän pakko­ruot­si­jatku­momme kaltaista ei muual­la ole.

    Minus­takin tämä pakko­ruot­sikysymys on oivalli­nen tolkkutesti: jos ei ymmär­rä näin help­poa ja yksinker­taista yhteiskun­nal­lista asi­aa, niin …

  276. Sakke: Jos jonkin kansanosan “oppimis­tu­lok­set ovat surkeat”, voi ehkä olla myös niin, ettei asianomai­sista ole opin­tielle (pitkälle).

    Jep. Ruot­salais­ten oppimis­tu­lok­set suomen kielessä ovat keskimäärin olemat­tomat. Ruot­salai­sista ei siis ole opintielle!

    Ai niin, mut­ta eihän suo­mi ole pakolli­nen Ruot­sis­sa joten tämä ei päde. Perustelus­ta siis jää jäl­jelle, että ruotsin on olta­va pakol­lista, kos­ka se on pakollista.

    Tämä keskustelu on kyl­lä aika usko­ma­ton­ta seu­rat­tavaa. Pakko­ruot­si on jo aivokuol­lut. Nyt keskustel­laan enää siitä, että kuka irroit­taa letkut, kun sänky­paikalla on oikeitakin tarvitsijoita.

  277. eräs ope: van­hus­ten hoi­va, maa­han­muut­ta­jathan van­henevat ja moni uno­htaa aikuise­na han­ki­tun kieli­taidon, sekä eri­laiset ter­api­a­palve­lut, moni maa­han­muut­ta­ja kan­taa taus­tansa vuok­si sodan tai muun katas­trofin trau­mo­ja ja itse muut­tokin on henkises­ti raskas pros­es­si. Palvelu­ja tarvi­taan monil­la kielil­lä ja ensisi­jais­es­ti niiden anta­jat puhu­vat äidinkie­lenään näitä kieliä. Sik­si on tärkeää varmis­taa, että mei­dän maa­han­muut­ta­jan­uoris­tamme valmis­tuu psykolo­ge­ja, poli­ise­ja, lääkäre­itä, tulkke­ja – ja että hei­dän kotikie­len­sä säi­lyy. Tämän tulee olla yksi kielipoli­ti­ikan tavoitteita.

    Tuon vuok­siko pitää kaikille yhteinen ruotsinkieln ope­tus pois­taa ? Rin­na­s­tat siis maamme toisen viral­lisen kie­len maa­han­muut­ta­jakiel­ten kanssa täysin samaan ase­maan ? Ja , että sen tulisi olla viral­lisen kielipoli­ti­ikan tavoite.

    En ole sin­un taval­lasi pilkan­nut vastapoolin argu­ment­te­ja vaan fak­toin osoit­tanut väit­teet perus­teet­tomak­si. Suonet anteek­si, että tätä viimeis­in­tä en kom­men­toi mil­lään tavalla.

  278. Tosi­a­sia on, että vieraiden kiel­ten tarve vähe­nee kovaa vauh­tia. Pian jokainen sivistynyt ja taloudel­lis­es­ti merkit­tävä maa­pal­lon asukas osaa englantia. 

    Jos suo­ma­lainen sat­tuu osaa­maan vaikka­pa venäjää tai espan­jaa, hänelle on var­masti kieli­tai­dostaan enem­män hyö­tyä kuin hait­taa. Se ei kuitenkaan tarkoi­ta, että näi­den kiel­ten voimaperäisessä opet­tamises­sa ja tuput­tamises­sa koul­u­laisille hyödyt mitenkään ylit­täi­sivät kustannukset. 

    Tärkein kieli meil­lä on suo­mi. Äidinkie­len taitoon perus­tuu kaik­ki kyky oppia mui­ta kieliä. Koulun pitäisi opet­taa asioiden hoit­a­mi­nen suomek­si ja englan­niksi ilman, että tosi­paikan tullen ale­taan kiljua, että apua mitä mä tähän kirjoitan? 

    Valitet­tavasti tätäkään ei opete­ta, kuten oman kom­ment­ti­ni kamalas­ta kielia­sus­ta voi päätel­lä. Äidinkielessä hyvät loruil­e­vat miltä romaanien lukem­i­nen heistä tun­tuu ja huonot eivät opi mitään.

    Suomen ja englan­nin ulkop­uolel­la han­kit­tu kieli­taito on koke­musteni mukaan jok­seenkin har­vo­ja poikkeuk­sia (on tyyp­il­lis­es­ti vietet­ty aikaa kohde­maas­sa) luku­unot­ta­mat­ta sel­l­aista, ettei saa­da ensim­mäistäkään virheetön­tä lauset­ta aikaisek­si ja tosi­paikan tullen sanat jäävät kurkkuun. 

    Ope­tus on löysää fiilis­te­lyä ja nojatuoli­matkailua, joka ei anna juuri minkään­laisia eväitä saati sit­ten var­muut­ta kie­len todel­liseen käyt­töön. Tämäkin helpo­tus opet­ta­jien vas­tu­useen on myy­ty mukavam­pana ja epä­muodol­lisem­pana opetuk­se­na oppi­laille ja muulle yhteiskunnalle.

  279. eemil: Tuon vuok­siko pitää kaikille yhteinen ruotsinkieln ope­tus pois­taa ? Rin­na­s­tat siis maamme toisen viral­lisen kie­len­maa­han­muut­ta­jakiel­ten kanssa täysin­samaan ase­maan ? Ja , että sen tulisi olla viral­lisen kielipoli­ti­ikan tavoite.

    En ole sin­un taval­lasi pilkan­nut vastapoolin argu­ment­te­ja vaan fak­toin osoit­tanut väit­teet perus­teet­tomak­si. Suonet anteek­si, että tätä viimeis­in­tä en kom­men­toi mil­lään tavalla. 

    eemil, en ymmär­rä viestiäsi.

    Olen lis­tan­nut sin­ulle pakon pois­tamisen taustal­la ole­via argu­ment­te­ja viestissä
    eräs ope kir­joit­ti 24.3.2015 kel­lo 9:36

    Siinä on yleisim­mät. Tosin lähtöko­h­ta on, kuten jo sanoin, että pakolle on olta­va perus­teet tai se on puret­ta­va. Noi­ta pakko­ruotsin perustei­ta tässä on kaivattu.

    Nyt kuitenkin nos­tit vain maa­han­muut­ta­jakiel­ten ase­man esi­in noista pakon pois­tamisen argu­menteista. Vas­tasin sin­ulle, että on tärkeää varmis­taa, että mei­dän maa­han­muut­ta­jan­uoris­tamme valmis­tuu psykolo­ge­ja, poli­ise­ja, lääkäre­itä, tulkke­ja – ja että hei­dän kotikie­len­sä säi­lyy. Kir­joitin, että tämän tulee olla yksi kielipoli­ti­ikan tavoitteista.

    Nyt ryhdy­it taas rak­en­ta­maan olk­iukkoa. Muka rin­nas­tan maa­han­muut­ta­jakielet täysin samaan ase­maan maas­sa van­has­taan puhut­tu­jen kiel­ten kanssa. Lue uud­estaan. En vaa­di, että kaik­ki palve­lut on saata­va kaikil­la kielil­lä — nyt kyse on vain ihmil­lisyy­destä. Mielestäni meil­lä on siihen hyvät perus­teet ja maa­han­muut­ta­jien, jot­ka olemme muuten itse ter­ve­tulleik­si tänne toiv­ot­ta­neet ja joiden työ­panos­ta toivomme eläköi­tyvän kansamme pelas­ta­jak­si, kielel­liset tarpeet on kuitenkin mah­dol­lisuuk­sien mukaan huomioita­va, hei­dän eri­ty­isyyten­sä kiel­ten oppi­joina ja palvelu­jen tarvit­si­joina. Kotikieli on tärkeä, samoin inhimil­lis­es­ti keskeiset palve­lut oma­l­la kielellä.

    Olet käyt­tänyt niin mon­ta argu­men­toin­tivirhet­tä, etten muista käyneeni vas­taavaa dialo­gia. Mitä sinä uskot osoittaneesi?

  280. eemil:Hevos­miehen tieto­toimis­ton kallup­pi, että 74 pros­ent­tia on vas­taan. Virkamies­ruotsin kielikoe on joillekin liian vaikea. Suo­mi ei ole enää Ruotsin­val­lan alaise­na. Lapset käyt­tävät englan­tia enem­män. Maa­han­muut­ta­jille ruot­si on liian vaikea puut­tuvan poh­jan vuok­si (sen takia pois­to kaikilta).

    Eivät ker­takaikki­aan vakuuta. 

    Uno­hdit sen tärkeim­män: kukaan ei opi mitään.

    En siis ker­takaikkises­ti ymmärrä,mitä järkeä on käyt­tää sato­ja tun­te­ja asi­aan, joka ei joh­da mihinkään järkevään lopputulokseen.

  281. Sakke: Jos jonkin kansanosan “oppimis­tu­lok­set ovat surkeat”, voi ehkä olla myös niin, ettei asianomai­sista ole opin­tielle (pitkälle). Nyky­isin pitäisi kai koulut­taa nimeno­maan moniosaa­jia, jot­ka pär­jäävät alal­la kuin alal­la, eri­tyis­es­ti jos ne mon­et van­hat alat ja ammatit kor­vau­tu­vat uusilla.

    Tarkem­min san­ot­tuna mitä oikein ehdo­tat tai yrität perustel­la tässä? Että yleiseen oppivelvol­lisu­u­teen pitääkin sisäl­tyä asi­aa, jota suurin osa ei opi, kos­ka nämä, joista “ei ole opin­tielle” sietävätkin jäädä koulus­sa muiden jalkoi­hin, alisuo­ri­u­tua ja epäonnistua? 

    Mik­si emme siis ruotsin sijas­ta opet­taisi kaikille pakol­lise­na aineena teo­reet­tista fysi­ikkaa? Se olisi huo­mat­ta­van paljon tärkeämpi aine kuin ruotsin kieli. Jos se ei ole minkään­lainen ongel­ma, että kaik­ki pakote­taan suorit­ta­maan suuri määrä kursse­ja aineessa, jota suurin osa ei opi, niin val­i­taan sit­ten hyödyl­lisin mah­dolli­nen aine opiskeltavaksi.

    Min­un mielestäni oppivelvol­lisu­u­den piiri­in kuu­lu­van opetuk­sen tarkoi­tus ei voi olla oppi­laiden lähtöko­htainen jakami­nen onnis­tu­ji­in ja epäonnistujiin.

  282. Luu­len­pa, että keskustelus­sa edis­tyt­täisi­in paljon parem­min, jos ruot­salaiset otet­taisi­in parem­min huomioon. Voisi sanoa, miten paljon me heistä tykkäämme, miten paljon arvostamme ruot­salaisia suur­miehiä ja ammat­ti­laisia, ja miten hienoa hei­dän kult­tuurin­sa on. Ja että he ovat ehkä paras vähem­mistö koko maail­mas­sa, luku­un otta­mat­ta parse­ja ja joitakin sellaisia.

    Heil­lä on ihan oikeasti eksis­ten­ti­aa­li­nen pelko pääl­lä, viiden­nek­ses­tä-neljän­nek­ses­tä on tul­tu 5 pros­ent­ti­in. Ja pesemät­tömät savolaiset tuli­vat ja val­ta­si­vat Uuden­maankin. Miltä tun­tu­isi, jos kotiseudun val­taisi yhtäkkiä ylivoimainen määrä venäläisiä ja soma­lei­ta? Niinpä.

    Pakko­ruot­si on aika huono ratkaisu tähän pelkoon, kos­ka se taitaa lisätä sulau­tu­mista val­taväestöön. Siitä pide­tään kiin­ni enem­mänkin viimeisenä muis­tona men­neistä hyvistä ajoista ja jonkin­laise­na pakol­lise­na arvo­nan­tona ruot­salaisille. Meille suo­ma­laisille kai kuu­luu kek­siä joku järkevämpi tapa osoit­taa, että ruot­salaiset ovat tärkeä ja arvostet­tu osa Suomea, osa jon­ka ei anneta kadota.

    Pakko­ruotsin pois­ton vasti­neena olisi var­maan annet­ta­va joitakin poli­it­tisia myön­ny­tyk­siä. Min­un puolestani ruot­salais­ten kotiseu­tuoikeuk­sia voisi hyvin laa­jen­taa. Ken­ties voitaisi­in perus­taa ruot­salaisia “sisäkun­tia” omine kouluineen ja ter­veyskeskuksi­neen. Ehkä ruot­salaisille voisi antaa oman sote-alueenkin?

  283. Anomuu­mi:Heil­lä on ihan oikeasti eksis­ten­ti­aa­li­nen pelko pääl­lä, viiden­nek­ses­tä-neljän­nek­ses­tä on tul­tu 5 pros­ent­ti­in. Ja pesemät­tömät savolaiset tuli­vat ja val­ta­si­vat Uuden­maankin. Miltä tun­tu­isi, jos kotiseudun val­taisi yhtäkkiä ylivoimainen määrä venäläisiä ja soma­lei­ta? Niinpä.

    Pakko­ruot­si on aika huono ratkaisu tähän pelkoon, kos­ka se taitaa lisätä sulau­tu­mista val­taväestöön. Siitä pide­tään kiin­ni enem­mänkin viimeisenä muis­tona men­neistä hyvistä ajoista ja jonkin­laise­na pakol­lise­na arvo­nan­tona ruot­salaisille. Meille suo­ma­laisille kai kuu­luu kek­siä joku järkevämpi tapa osoit­taa, että ruot­salaiset ovat tärkeä ja arvostet­tu osa Suomea, osa jon­ka ei anneta kadota.

    Aika hur­jaa tek­stiä. Tähän pitäisi saa­da suomen­ruot­salaisil­ta rehellistä kommenttia.

    Ne, joille pakko­ruot­si on jo käynyt ylivoimaisek­si taakak­si tuskin jak­sa­vat enää pitää val­heel­lisen ylistäviä kulis­se­ja yllä. Riesa mikä riesa.

    Olen kir­joit­tanut aiheesta enke­lien kielil­lä, siis aina kau­ni­isti ja usein jopa ruot­sik­si — ei mitään vaiku­tus­ta. Folk­tinget-verkos­to ei keskustele aiheesta.

    Taan­noin tv:ssä tuli suomen­ruot­salaisen viulistin ja kapel­limes­tarin haas­tat­telu, jota kuun­nel­lessa oli pakko ihail­la tämän muusikon tarkkanäköistä havain­noin­tia. Muusikko sanoi suo­raan, että ruotsinkielisil­lä on unel­ma Suomes­ta, jos­sa kaik­ki oppi­vat ruot­sia ja puhu­vat ilois­es­ti ruot­sia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mut­ta arvelee, että joku pitää mielel­lään kiin­ni vas­takkainaset­telus­ta, joka syn­tyy, kun tämä unel­ma ei olekaan tot­ta. Näitä tarkkasilmäisiä ja rehellisiä ihmisiä kaipaan mukaan keskusteluun.

    Min­ulle siis käy ihan mikä tahansa pakon lieven­nys — mut­ta viimeisen kymme­nen vuo­den aikana, yo-kokeen pakko­ruotsin pois­tut­tua, pakko on vain lujit­tunut ja laajentunut. 

    Pakko­ruot­si vieti­in väk­isin alak­oului­hin. Jokaiseen alak­oulu­un maas­sa on nyt palkat­ta­va ruot­stinope tai luokanope täy­den­nysk­oulutet­ta­va ruotsinopeksi. Kiel­tenopet­ta­jien koulu­tus on täysin vinoutunut, kun läh­es jokainen kiel­tenope on virko­jen vuok­si myös ruotsinope. 

    Nyt Raase­poris­sa ohitet­ti­in las­ten van­hempi­en toive alka­vas­ta englan­nista ja viedään läpi suo­ma­laisi­in koului­hin A1-ruot­si, englan­ti tulee myöhem­min. Samaa suun­nitel­laan Sipoos­sa, Por­voos­sa,… Helsingis­sä nos­tet­ti­in pakko­ruotsin tun­timäärä kol­man­nek­sel­la aikana, jol­loin kaikesta muus­ta leikataaan!

    Edes lain suo­mia vapau­tuk­sia ei ainakaan pääkaupunkiseudul­la jae­ta, vaik­ka ruot­si tökkisi kuin­ka, sil­lä pelätään domi­noe­fek­tiä: kun joku voi valmis­tua ilman ruot­sia, se aiheut­taa muis­sa kateut­ta ja lisä­painet­ta pakkoa vas­taan. Moni lukioikäisen van­hempi ker­too vään­tävän­sä rauta­lan­gast­ta lapselleen, että “tämä ruot­si on suoritet­ta­va, muuten ei pääse eteen­päin”. Jos olisi pienikin mah­dol­lisu­us päästä eteen­päin ilman ruot­sia, pato alka­isi heti murtua…

    Ymmär­rän, että suomen­ruot­salais­ten ja medi­an ja virkami­esten ja poli­itikko­jen piiris­sä on nyt jar­rut ja sen­su­uri pääl­lä. Pakko­ruot­sista puhutaan vain kau­ni­isti ja leik­itään, että se on tasa-arvoa. Orwellilainen puhe hätkähdyttää.

    Maail­mas­sa ei ole toista maa­ta, jos­sa olisi mei­dän pakko­ruot­simme kaltainen jär­jeste­ly. Silti ruotsinkieliset Suomes­sa ovat kieliv­ähem­mistö, jol­la on mihin tahansa ver­tail­tuna eri­no­maiset mah­dol­lisu­udet säi­lyt­tää kie­len­sä ja kult­tuurin­sa ja jatkaa yhteiskun­nas­sa merkit­tävänä ryh­mänä: kes­imäärin eri­no­mainen koulu­tus­ta­so, paljon omaa var­al­lisu­ut­ta, omat koulut ja jopa yliopis­to ja paljon edus­ta­jia mukana eri puolueis­sa,… ja vielä vier­essä omaa kieltä puhu­va hyv­in­voi­va kielialue, Ruotsi.

    Entä jos suomen­ruot­salaiset ovat pelän­neet ruotsin häviämistä jo kak­sisa­taa vuot­ta ja ovat aikeis­sa pelätä sitä ainakin seu­raa­vat kak­sisa­taa vuotta?

    Voiko kansanos­alle tila­ta ratkaisukeskeistä lyhyt­ter­api­aa? Heti.

  284. “keskustelus­sa edis­tyt­täisi­in paljon parem­min, jos ruot­salaiset otet­taisi­in parem­min huomioon.”

    Hmm- Koko kielipoli­ti­ikan punainen lanka­han läh­tee siitä,
    että “ruotsinkielisil­lä on tarpeet”, ja koko muu kansa mukaute­taan näi­hin tarpeisiin..
    eli suomenkieli­nen on kielipoli­ti­ikan objek­ti, ruotsinkieli­nen on kielipoli­ti­ikan subjekti!

    Keskustelu pitäisi suun­na­ta siihen, miten suomenkielis­ten tarpeet ylipäätään
    otet­taisi­in huomioon!
    On meil­läkin tarpei­ta, toivei­ta ja haluja! 

    Emme me ole mitään har­maa­ta mas­saa, jota voi muo­va­ta ruotsinkielis­ten tarpeisi­in, kuten nykyi­nen poli­ti­ik­ka tekee! 

    Kak­sikielisyy­den “rikkaus” tässä muo­dos­sa on meille ensisi­jais­es­ti velvoit­ta­va koke­mus, kun se ruotsinkieliselle on vapaut­ta­va kokemus. 

    Kan­nat­taisi alkaa pohtia sitä, mitä tämä jär­jestelmä lop­pu­jen lopuk­si antaa enem­mistölle, siis pakko­ruot­sir­a­sit­teen lisäksi!

    Mikä on mei­dän saa­mamme hyö­ty ver­rat­tuna tilanteeseen, jos­sa maas­sa olisi vain yksi viralli­nen pääkieli, maan enem­mistön kieli.

    Mitä etua enem­mistö saa nykyisessä tilanteessa ver­rat­tuna Ruotsin mallin mukaiseen pääkielitilanteeseen ?

    Mitä hait­taa enem­mistölle on nykyis­es­tä tilanteesta ver­rat­tuna pohjo­is­maiseen käytän­töön, viral­liseen yksikielisyyteen ? 

    Ana­lyy­se­jä kehiin!

  285. Ruotsinkielis­ten tarpeista veikkaan, että vähin­tään puo­let ruotsinkielisik­si merk­i­ty­istä osaa vain sen ver­ran ruot­sia, että kehtaa­vat ilmoit­taa sen äidinkielek­seen, mut­ta suo­mi on heil­lä huo­mat­tavasti vahvem­pi kieli. 

    Nuorem­mis­sa ikälu­okissa oikeasti ruotsinkielisiä on Poh­jan­maan kapeal­la ja har­vaan asu­tul­la ran­nikkokaistaleel­la ja val­taos­altaan autios­sa saaristossa. 

    Minus­ta pitäisi olla myös hei­dän asiansa puo­lus­ta­vatko harv­inaista kotikieltään ole­mal­la opiskelemat­ta val­takieltä vai koke­vatko suomen niin tärkeäk­si tässä maas­sa men­estymisen edel­lyt­tämäk­si taidok­si, että opiskel­e­vat sitä. Siis myös pakko­suo­mi pois! Antaa ihmis­ten vali­ta itse.

  286. svg­fu­fu: Nuorem­mis­sa ikälu­okissa oikeasti ruotsinkielisiä on Poh­jan­maan kapeal­la ja har­vaan asu­tul­la ran­nikkokaistaleel­la ja val­taos­altaan autios­sa saaristossa.

    Minus­ta pitäisi olla myös hei­dän asiansa puo­lus­ta­vatko harv­inaista kotikieltään ole­mal­la opiskelemat­ta val­takieltä vai koke­vatko suomen niin tärkeäk­si tässä maas­sa men­estymisen edel­lyt­tämäk­si taidok­si, että opiskel­e­vat sitä. Siis myös pakko­suo­mi pois!

    Niin Ahve­nan­maal­ta pakko­suo­mi pois­tui kym­menisen vuot­ta sit­ten. Nyt englan­nin oheen toinen kieli val­i­taan lau­taselta, jos­sa on suomen rin­nal­la sak­saa, ran­skaa ja venäjää, ja joinakin vuosi­na myös espanjaa. 

    Perus­teena pakko­suomen pois­tolle oli se, että pakko­suo­mi söi ahve­nan­maalais­nuorten muun kieli­taidon. Niinpä.

  287. eräs ope: Aika hur­jaa tek­stiä. Tähän pitäisi saa­da suomen­ruot­salaisil­ta rehellistä kommenttia.

    http://www.svd.se/opinion/brannpunkt/finlandssvenskar-ar-svenskar_223187.svd:

    Vi sven­skar i andra län­der behöver idag en sam­lande kraft som kan se att nation­alitet hand­lar om mera än lands­gränser. Och vi behöver Sveriges stöd.

    Utan Sveriges hjälp går fin­landssven­skar­na genom tvåspråkighet över till enspråkig fin­skhet och en del av Sveriges his­to­ria går i graven. Det här är en verk­lighet som pågår just nu. Finns det någon i Sverige som bryr sig?

    Tämä Sörhan­nus vaikut­taa vähän erikoiselta kaver­il­ta, mut­ta ei tuo tai­da olla ihan uni­ik­ki näke­mys. Kun luin HBL:ää yliop­pi­laskir­joituk­sia varten ja sen lisäk­si vuo­den opiske­li­jati­lauk­se­na (9–7 vuot­ta sit­ten), mielipi­desivul­la näkyi saman­su­un­taisia näke­myk­siä. Jois­sakin puhut­ti­in Ruot­sista jonkin­laise­na kult­tuurise­na mie­len­maise­m­ana, toi­sis­sa taas ihan suo­raa poli­ti­ikkaa sel­l­aiseen tyyli­in, joka ainakin itseltäni sai kor­vat punoittamaan.

    Wahlroosit ja Fazer­it ovat vain osa Ruot­si­in suun­tau­tu­vas­ta muut­toli­ik­keestä. Eikä sekään ole hyvä, jos sielut karkaa­vat sinne. Meil­lä on tosi iso ongel­ma käsis­sä, jos ruot­salaiset eivät näe itselleen tule­vaisu­ut­ta Suomessa.

    Olemme vai­heessa “tun­tuuko vaimosi koskaan pois­saol­e­val­ta, kun kat­sotte yhdessä TV:tä?”

  288. eräs ope: Perus­teena pakko­suomen pois­tolle oli se, että pakko­suo­mi söi ahve­nan­maalais­nuorten muun kieli­taidon. Niinpä.

    Siis ruotsin opin­not eivät ole mil­lään taval­la pois mis­tään, mut­ta suomen opin­not ovat. Säkenöivää älyl­listä rehellisyyttä!

    Anomuumille kom­ment­ti­na: minähän esimerkik­si ihailen suomen­ruot­salaista kult­tuuria ja se on mielestäni äärim­mäisen tärkeä osa suo­ma­laisu­ut­ta. Olisin ihan tosis­sani surulli­nen, jos se täältä kui­h­tu­isi tai katoaisi. Ja juuri sik­si vas­tus­tan pakko­ruot­sia hen­keen ja vereen! Olen itse näh­nyt, miten tehokkaasti ko. jär­jeste­ly rapaut­taa suomen­ruot­salaisu­u­den arvos­tus­ta Suomes­sa. Kie­len osaamis­es­ta puhumattakaan.

    Kaikille parem­pi vai­h­toe­hto olisi sel­l­ainen, jos­sa olisi kak­si pakol­lista mut­ta vapaasti valit­tavaa kieltä, ja koulu­jen olisi pakko varmis­taa, että ainakin ruotsin kieli on mah­dol­lista vali­ta. Olen var­ma, että ruot­sia valit­taisi­in edelleen. Ruotsin kielessä on etu­ja, jot­ka hyvin tun­nemme: se avaa osaamisen mon­een muuhunkin pohjo­is­maiseen kieleen, se tutus­tut­taa syväl­lisem­min pohjoisi­in kult­tuurei­hin, se on help­po oppia, sen osaa­jil­la on parem­mat mah­dol­lisu­udet työl­listyä Suomes­sa ja ainakin täl­lä het­kel­lä myös parem­mat mah­dol­lisu­udet päästä opiskele­maan. Itsekin olisin var­masti valin­nut ruotsin, mut­ta vas­ta lukios­sa. Olisin silti ehtinyt oppia sen yhtä hyvin tai parem­min kuin nyt pakko­ruot­si­jär­jestelmässä opin. Lisäk­si olisin oppin­ut hyvin myös vaikeampia kieliä, joiden opin­noista pakko­ruot­si on nyt syönyt niin suuren tun­timäärän, että syn­tynyt­tä osaamis­va­jet­ta on vaikeaa enää kuroa umpeen, vaik­ka työsken­te­len osit­tain sel­l­aisil­la kielialueil­la, jois­sa näille kielille tulee käyttöäkin.

    Siis vaik­ka rakas­tan suomen­ruot­salaista kieltä ja kult­tuuria, niin tun­nen vihaa ja suut­tumus­ta siitä, että ko. kult­tuurin edus­ta­jat ovat alis­ta­neet min­ut oman kielipoli­ti­ikkansa peliv­ä­li­neek­si, joka on koitunut min­un vahin­gok­seni työelämässä aikuisiäl­lä. Olen aivan oikeutetusti tästä vihainen. Vielä sietämät­tömäm­män asi­as­ta tekee tuon kyseisen kielipoli­ti­ikan suun­na­ton älyt­tömyys ja se, ettei sil­lä ole edes ollut mis­sään määrin toiv­ot­tua vaiku­tus­ta. Se on toisin sanoen ollut sekä type­r­ää että turhaa. Se henkilöko­htainen uhraus joka min­ut on vas­ten tah­toani pakotet­tu tekemään, ei ole hyödyt­tänyt ketään.

    Omia lap­siani en tule sal­li­maan käytet­täväk­si turhan ja tulok­set­toman poli­ti­ikan välineinä hei­dän oman etun­sa vas­tais­es­ti. Teen mitä täy­tyy tehdä, että he saa­vat tilaisu­u­den vapaasti opiskel­la halu­ami­aan kieliä. Nyky­maail­mas­sa kieli­taito on ainakin itsel­leni osoit­tau­tunut huo­mat­ta­van tärkeäk­si asi­ak­si, ja nimeno­maan suurien maail­mankielien taito. Perusk­oulus­sa pitäisi tar­jo­ta parhaat mah­dol­liset edel­ly­tyk­set elämään, sen sijaan että tar­jo­taan sel­l­aista pakol­lista ope­tus­ta, johon osal­lis­tu­mi­nen käytän­nössä heiken­tää henkilön mah­dol­lisuuk­sia pärjätä.

  289. Anomuu­mi:Meil­lä on tosi iso ongel­ma käsis­sä, jos ruot­salaiset eivät näe itselleen tule­vaisu­ut­ta Suomessa. 

    Kyl­lä kirvelee arvelusi, että sit­ten vas­ta meil­lä on iso ongel­ma, jos ruotsinkieliset eivät enää viihdy osana moniäänistä Suomea, jos­sa muidenkin kieliryh­mien tarpei­ta kuunnellaan. 

    Mikä muu meil­lä on kuin iso ongel­ma nyt, kun kaikkien suomenkielis­ten ja uus­suo­ma­lais­ten koulu­tus on sidot­tu pakko­ruot­si­in alak­oulus­ta yliopistoon?

  290. JV Lehto­nen:
    “keskustelus­sa edis­tyt­täisi­in paljon parem­min, jos ruot­salaiset otet­taisi­in parem­min huomioon.”

    Hmm- Koko kielipoli­ti­ikan punainen lanka­han läh­tee siitä, että “ruotsinkielisil­lä on tarpeet”, ja koko muu kansa mukaute­taan näi­hin tarpeisi­in.. eli suomenkieli­nen on kielipoli­ti­ikan objek­ti, ruotsinkieli­nen on kielipoli­ti­ikan subjekti!

    Keskustelu pitäisi suun­na­ta siihen, miten suomenkielis­ten tarpeet ylipäätään
    otet­taisi­in huomioon!
    On meil­läkin tarpei­ta, toivei­ta ja haluja! 

    Tot­ta. Ja vielä tarkem­min: ruotsinkielis­ten tarpeet nos­te­taan esi­in, mut­ta niin suomenkielis­ten kuin muiden kieliv­ähem­mistö­jen tarpeet ohite­taan — tai orwellilais­es­ti määritel­lään pakko­ruot­si muit­ten tarpeek­si yhteiskun­nas­sa, jos­sa niin moni vir­ka on vas­toin todel­lista tarvet­ta asetet­tu vaa­ti­maan pape­ria pakko­ruotsin suorituksesta.

    Mil­loin päästään kysymään, mil­laiset kieliopin­not parhait­en palvel­e­vat eri­laisin taito­profi­ilein ja eri­laisin taus­toin koulu­tuk­seen tule­via lap­sia ja nuoria? 

    Koko kiel­tenopiskelu ja siitä käytävä keskustelu on meil­lä pakko­ruotsin vank­i­na. Esimerkik­si Stubb empii suvai­ta edes kokeilu­ja, jois­sa ruot­sil­la olisi vai­h­toe­hto, ja suosit­taa sen sijaan kaikille kah­ta vieras­ta kieltä (joista toinen ruot­si) jo ekalle luokalle. Samaan aikaan lap­si­asi­aval­tu­utet­tu Tuo­mas Kurt­ti­la arvioi, että las­ten yhden­ver­taisu­us on rapau­tu­mas­sa, kun joka kahdek­sas 15-vuo­tias poi­ka ei osaa lukea tasol­la, joka tarvi­taan jatko-opin­toi­hin. Luku­taidot­tomis­sa pojis­sa ovat Kurt­ti­lan mukaan yliedustet­tuina vierask­ieliset lapset, joiden ris­ki joutua koulu­tuk­sen ja työelämän ulkop­uolelle on jopa viisinker­tainen mui­hin verrattuna.

  291. http://www.peda.net/veraja/kuusankoski/naukio/opinto-ohjaaja/tulevat_seiskat

    Lapsen siir­tyessä seiskalle ain­ut asia, mikä ruot­sista nos­te­taan esille itä-suomes­sa on se, että se on pakko. Van­hempi­en ja koulun keskuste­lu­ti­laisu­udessa merkit­tävää on se, että rin­ta­ma­l­in­ja omien las­ten pakko­ruot­sia vas­taan on hyvin yht­enäi­nen van­hempi­en koulu­tus­ta­sos­ta riip­pumat­ta. En tiedä, onko ylem­mis­sä tulolu­okissa koskaan kan­natet­tu ruot­sia, mut­ta täl­läisen mieliku­van olen saanut.

    Tekni­ikan aka­teemisil­la ja kaup­pati­eteil­i­jöil­lä on aika vah­va näke­mys siitä, että omat lapset han­kki­vat tutk­in­ton­sa kouluista, jois­sa ei ole pakko­ruot­sia. Viit­tä vaille valmis voi siirtää opin­ton­sa vaik­ka Tukhol­maan ja valmis­tua sieltä.

  292. Saara: Tarkem­min san­ot­tuna mitä oikein ehdo­tat tai yrität perustel­la tässä? Että yleiseen oppivelvol­lisu­u­teen pitääkin sisäl­tyä asi­aa, jota suurin osa ei opi, kos­ka nämä, joista “ei ole opin­tielle” sietävätkin jäädä koulus­sa muiden jalkoi­hin, alisuo­ri­u­tua ja epäonnistua?

    Mik­si emme siis ruotsin sijas­ta opet­taisi kaikille pakol­lise­na aineena teo­reet­tista fysi­ikkaa? Se olisi huo­mat­ta­van paljon tärkeämpi aine kuin ruotsin kieli. Jos se ei ole minkään­lainen ongel­ma, että kaik­ki pakote­taan suorit­ta­maan suuri määrä kursse­ja aineessa, jota suurin osa ei opi, niin val­i­taan sit­ten hyödyl­lisin mah­dolli­nen aine opiskeltavaksi.

    Min­un mielestäni oppivelvol­lisu­u­den piiri­in kuu­lu­van opetuk­sen tarkoi­tus ei voi olla oppi­laiden lähtöko­htainen jakami­nen onnis­tu­ji­in ja epäonnistujiin. 

    Tasokurssit, tai lisäope­tus sitä tarvit­seville, voisi­vat olla ratkaisun avaimia, niin ruotsinkielessä kuin ‘teo­reet­tises­sa’ fysi­ikas­sakin. Oletko muuten todel­lakin sitä mieltä, jälkim­mäi­nen on tärkeämpi oppi­aine kaikille koululaisille? 

    Tun­tem­at­ta kovin hyvin fysi­ikan koulu­opetuk­sen nyky­isiä vaa­timuk­sia voisin tuo­ta ehdo­tus­ta osin kan­nat­taa, varsin lämpimästikin, mut­ta rohke­nen silti epäil­lä väitet­täsi, ja eri­tyis­es­ti sanan ‘teo­reet­ti­nen’ käyt­töä siinä. Monille fysi­ikkaa ymmärtämät­tömille voisi olla suuri apu edes jo muu­ta­mas­ta “käytän­nöl­lisem­mänkin” fysi­ikan lisäkurssista. 

    Sama pätee mata­mati­ikkaan ja jopa niinkin yksinker­taisi­in asioi­hin kuin pros­ent­ti­lasku sekä logi­ik­ka (ja loogi­nen ajat­telu). Viimek­si­maini­tu­ista voisi olla mon­elle suuri hyö­ty, varsinkin jos oppimis­tu­lok­set saavute­taan riit­tävän varhaises­sa vai­heessa elinikäisen oppimisen puitteissa. 

    Mitä muu­ta voi päätel­lä esim. kir­joituk­sista, joi­ta nyky­isin kum­mallisen usein lehdis­sä ja muual­lakin näkee, jois­sa ker­ro­taan esim. että jonkin muu­tok­sen ansios­ta jotakin kertyy/syntyy kak­si ker­taa aiem­paa VÄHEMMÄN(!)? Tajuaako tuol­laista kir­joit­ta­va itsekään, saati sit­ten luk­i­ja, mitä oikeis­taan ilmaisul­la tarkoitetaan?

  293. Voisiko säätää lain, että aina kun Suomeen muut­taa vaikka­pa sata vauras­ta ihmistä, jot­ka eivät puhu suomea tai ruot­sia vaan jotain kol­mat­ta kieltä, kaik­ki suo­ma­laiset määrätään pakol­la opiskele­maan muut­ta­jien kieltä? Näin nämä ihmiset var­maan jäi­sivät Suomeen eivätkä muut­taisi Ruotsiin.

    Anomuu­mi pitää var­maan tätä ehdo­tus­ta loistavana.

    En tiedä kuin­ka mon­ta ker­taa tämä on tääl­lä jo san­ot­tu, mut­ta RKP, jos ette ole huo­man­neet, nos­taa pakko­ruotsin aina esi­in vaalien alla. RKP mobil­isoi äänestäjiään (ja tyh­miä) liet­so­ma­l­la eripu­raa. RKP elää eripu­raa liet­so­ma­l­la (kuten pari muu­takin puoluet­ta) ja jär­jetön pakko­ruot­si on eri­no­mainen väline siihen.

    Paljonko Suomes­sa, muuten, on ruotsinkielisiä? Tapana on väit­tää, että huimat viisi pros­ent­tia (ja kuka nyt olisi sitä mieltä että viisi pros­ent­tia ei riit­täisi kansankun­nan kieli­taidon sabotoin­ti­in). Todel­lisu­us on kuitenkin muu­ta. Ruotsinkieli­sis­sä kouluis­sa oppi­laat osaa­vat hälyt­tävän huonos­ti ruot­sia. Tästähän saa uuti­sista lukea. Jos saisimme tietää, kuin­ka suuri osu­us lap­sista osaa ruot­sia huonos­ti ruotsinkieli­sis­sä kouluis­sa, tietäisimme hiukan tarkem­min kuin­ka suuri osu­us suomen­ruot­salaista on oikeasti ruotsinkielisiä. Van­hem­math­an mielel­lään rek­isteröivät itsen­sä ja lapsen­sa suomen­ruot­salaisik­si, kun­han vain on joku link­ki kieleen, kos­ka siitä seu­raa mon­en­laisia etu­ja. Oma ruotsin­taito voi olla niin ja näin tai jopa liki olematon.

  294. Sakke: Tasokurssit, tai lisäope­tus sitä tarvit­seville, voisi­vat olla ratkaisun avaimia, niin ruotsinkielessä kuin ‘teo­reet­tises­sa’ fysiikassakin.

    Fysi­ik­ka ei täl­lä het­kel­lä kar­si oppi­lai­ta jatkok­oulu­tuk­ses­ta. Ruot­si kar­sii. Lukios­sa fysi­ik­ka on pakol­lise­na vain yksi kurssi, lähin­nä perusk­oulun ker­taus­ta. Ruot­sia on jatket­ta­va läpi lukion ja korkeakoulun.

    Mon­et pojat (keskim.), joil­la on kiitet­tävät arvosanat matikas­sa ja fysi­ikas­sa siir­tyvät ammat­tik­oulu­un, kos­ka kielet ja eri­tyis­es­ti ruot­si eivät suju. He tietävät, että lukio on kielikoulu.

    Sen sijaan mon­et tytöt (keskim.), joil­la on matikas­sa ja luon­non­ti­eteis­sä vaa­ti­mat­tomam­mat numerot, mut­ta kiitet­tävät kielis­sä, menevät yleen­sä lukioon. Hekin tietävät, että lukio on kielik­oulu, sitä pait­si pian myös nais­ten koulu.

    Mik­si jatkaa tätä tietä? Mik­si tasokurssit ruot­sis­sa oli­si­vat parem­pi ratkaisu kuin Ruotsin mallin mukainen tilanne, jos­sa toinen vieras kieli on valit­tavis­sa use­am­mas­ta vai­h­toe­hdos­ta (ainakin sak­sa, ran­s­ka, espan­ja) ja oppi­laat, jot­ka tarvit­se­vat kielis­sä tukea, voivat toisen vier­aan kie­len sijaan lukea esimerkik­si omaa kotikieltään tai osal­lis­tua koulukie­len vahvistamiseen.

    Meil­lä menee jo nyt eri­ty­isopetuk­sen tun­te­ja paljon ruot­si­in, erään­lainen tasokurssi on siis jo menos­sa, mut­ta silti ruot­si kar­sii opiske­li­joi­ta. Nuori voidaan kan­taa läpi perusk­oulu­ruotsin, mut­ta sit­ten hän on viitosen­sa kanssa lukios­sa samal­la kurssil­la kympin ruotsi­nosaa­jien kanssa. Lukios­sa har­voin lisä­tukea saa, opiske­li­jat ohjataan lisäopin­toi­hin yksi­ty­isi­in Tutor­taloi­hin tai oppimis­vaikeuk­si­in keskit­tyville klinikoille — nämä tule­vat kalli­ik­si. Yksi­tyi­nen tes­taus (siis pelkkä oppimis­vaikeustesti) mak­soi vuosi sit­ten kysyessäni yli 700 euroa.

    Lop­ul­ta kaikkia reit­te­jä kul­je­taan korkek­oulu­un — mis­sä on aina vaan, maail­mas­sa aivan ain­ut­laa­tu­inen pieni pakolli­nen virkakieli. Aiem­min virkaruotsin suorit­ti­vat omana kurssi­naan ja tent­tinään vain pieni osa opiske­li­joista — ja tämä aikana, jol­loin ruot­sil­la vielä oli merkitystä.

    Kiel­tenopetuk­sen uud­is­t­a­mi­nen olisi varsin nopeaa ja help­poa esimerkik­si näin: Joka koulu saisi tar­jo­ta B1-ruotsin rin­nal­la myös jotain toista kieltä, mah­dol­lis­es­ti samaa kieltä, jota jo tar­jo­taan A2-kie­lenä. Myös oman kotikie­len opin­not kor­vaisi­vat B1-kie­len tasos­ta riip­pumat­ta. Muut­taes­saan paikkaan, mis­sä ei ole tar­jol­la valit­tua B1-kieltä, oppi­las val­it­sisi B2-kie­len uuden tar­jon­nan perus­teel­la. Myös A2-kie­len valin­neista osa voisi pudo­ta B1-kieleen ja B1-kielestä voisi pudo­ta B2-kieleen. Tämä vas­taisi tasokursse­ja. Myös vapau­tuk­set oli­si­vat mah­dol­lisia per­heen toiveen ja eri­ty­isopet­ta­jan lausun­non perus­teel­la. Jos joku ei saa kotikieltä tai B‑kieltä perusk­oulus­ta, hänel­lä olisi mah­dol­lisu­us vali­ta kieli uudelleen toisel­la asteel­la — tai mah­dol­lisu­us saa­da vapautus. 

    Hin­taa tälle muu­tok­selle ei tulisi nyky­istä enem­pää. Oppi­laat vain jaet­taisi­in hiukan toisin ryh­mi­in kuin nyt, opet­ta­jien määrä olisi sama, opet­tet­tavia kieliä vain olisi vähin­tään kak­si. Eri­ty­isope tai S2-ope voisi vetää B‑kielen tun­tien aikana äidinkie­len lisäope­tus­ta — eri­laisia tuk­i­toimia on joka tapauk­ses­sa olta­va. Vasti­neek­si voidaan saa­da enem­män oppi­laiden mielekkääk­si koke­maa ope­tus­ta ja aitoa osaamista, jota oppi­laiden taus­ta ja har­ras­tuk­set tukisivat.

    Korkeak­ouluis­sa olisi vain vapaae­htoisia opiskelua tuke­via kielikursse­ja, ei pakkopullaa.

    Win­win?

  295. Sakke: Viimek­si­maini­tu­ista voisi olla mon­elle suuri hyö­ty, varsinkin jos oppimis­tu­lok­set saavute­taan riit­tävän varhaises­sa vai­heessa elinikäisen oppimisen puitteissa.

    Point­ti taisi nyt men­nä ohi.

    Tek­stis­säsi oli (implisi­it­tisenä) lähtöo­le­tuk­se­na, että on aivan sama, kuin­ka suuri osa oppi­laista käytän­nössä oppii opetet­ta­van sisäl­lön. Tiede­tään, että ruot­sia ei ylivoimais­es­ti suurin osa opi taval­la, jos­ta olisi hyö­tyä tosielämässä. Silti mielestäsi ruot­sia tulee edelleen opet­taa. Oppimis­tu­lok­sia tai niiden saavut­tamista ei täl­lä ajat­te­lu­taval­la tule pitää minkään­laise­na kri­teer­inä, kun ope­tus­ta suunnitellaan.

    Yleen­sä kuitenkin oppimis­tu­lok­sia, ja koko ikälu­okan mah­dol­lisu­ut­ta saavut­taa hyväksyt­tävä osaamisen taso, halu­taan pitää kri­teer­inä. Esim. matemaat­tis­ten ainei­den sisältöjä on ymmärtääk­seni helpotet­tu sen jäl­keen kun todet­ti­in, että riit­tävän suuri osa ikälu­okas­ta ei muuten omak­su niitä riit­tävän hyvin (joku parem­min tietävä kor­jatkoon, jos olen ymmärtänyt väärin). 

    Jos tämä kos­kee kaikkia mui­ta ainei­ta pait­si yhtä ainet­ta, tuo yhden aineen tulisi sit­ten ainakin olla sel­l­ainen, että vaik­ka ain­oas­taan yksi henkilö per ikälu­ok­ka pysty­isi sen sisäl­löt omak­sumaan, tästä olisi koko kansakun­nalle poten­ti­aalis­es­ti huo­mat­tavaa hyö­tyä. Siitä, mikä olisi täl­lainen aine, voidaan toki kiis­tel­lä lop­ut­tomi­in, mut­ta selvää on että ruotsin kieli (tai mikään muukaan kieli) ei ole sellainen. 

    Sakke: Oletko muuten todel­lakin sitä mieltä, jälkim­mäi­nen on tärkeämpi oppi­aine kaikille koululaisille?

    En ole. Jos mietitään, mikä kieli olisi tärkein “kaikille koul­u­laisille”, niin vas­taus on selvä: vapaaval­in­tainen kieli, kos­ka se johtaa monipuolisim­paan osaamiseen, korkeim­paan moti­vaa­tioon, ja siis parhaimpi­in oppimis­tu­lok­si­in. Hyvä taito mis­sä tahansa kielessä on hyödyl­lisem­pää oppi­laalle kuin huono taito ruotsin kielessä.

    Jos taas san­o­taan, että ruotsin opiskelun tulee olla pakol­lista kaikille, on implisi­it­tis­es­ti selvää että tarkoituk­se­na ei ole tar­jo­ta “kaikkien koul­u­lais­ten” näkökul­mas­ta mah­dol­lisim­man hyödyl­listä ope­tus­ta. Mikä tahansa asia, jon­ka koul­u­lainen oppii, on hänelle itselleen hyödyl­lisem­pää kuin sel­l­ainen asia, jota hän ei opi. Maail­mankielien osaami­nen on jo tilas­tol­lis­es­ti arvioiden paljon hyödyl­lisem­pää kuin pikkukie­len osaami­nen, varsinkin nykyisenä glob­al­isaa­tion aikana. Eri­tyis­es­ti niiden kielien, joiden alueel­la asu­vat itse puhu­vat heikosti mui­ta kieliä, on hyödyl­listä. Ruot­sis­sa puhutaan yhtä hyvin englan­tia kuin Suomessakin.

    Kuten jo aiem­min ker­roin, tois­to­jen määrä (ehdot­ta­masi tukiope­tus) ei ole tehokas keino saa­da ei-motivoitunut oppi­las oppi­maan kieltä. Haaste on saman­lainen kuin näyt­telijän­työn tai laulu­taidon opet­ta­mi­nen henkilölle, joka ei halua niitä opetel­la. Näis­sä, kuten kie­len puhu­mises­sa, tarvi­taan heit­täy­tymistä ja rohkeut­ta, itsen­sä likoon lait­tamista. Sel­l­aiseen ei voi ketään pakot­taa, vaik­ka tun­nil­la istu­miseen ja mekaaniseen tehtävien suorit­tamiseen jos­sain määrin voikin. Opetuk­sen määrän lisäämi­nen ei paran­na tilan­net­ta mil­lään tavalla.

    Kuvit­tele, että et ole musikaa­li­nen tai laulu­taitosi kehit­tämis­es­tä kiin­nos­tunut ihmi­nen. Kuvit­telepa sit­ten, että sin­ulle olisi opetet­tu pakol­lise­na aineena laulamista perusk­oulun 7. luokalta alka­en aina lukion lop­pu­un asti ja sen jäl­keen vielä yliopis­tossakin. Eikä mitä tahansa laulamista, vaan kapea-alaista ja globaal­isti epä­su­osit­tua, esim. ev. lut. vir­sien veisu­u­ta. Perustelu­na olisi, että tämä opet­taa sin­ut ymmärtämään parem­min omaa kult­tuuri­asi, opit parem­min laula­maan mui­ta musi­ikki­tyyle­jä kun ensin olet oppin­ut hyväk­si vir­sien laula­jak­si, taito on äärim­mäisen hyödylli­nen, sen opet­telu ei ole suures­ta tun­timäärästä huoli­mat­ta mis­tään muus­ta pois, jne. Mis­sään muual­la maail­mas­sa ei kuitenkaan tätä äärim­mäisen hyödyl­listä taitoa opete­ta pakol­lise­na. Eikö tulisi väk­isinkin mieleen, että tässä on nyt jonkun muun etu kysymyk­sessä kuin omasi?

  296. Saara: “Eikö tulisi väk­isinkin mieleen, että tässä on nyt jonkun muun etu kysymyk­sessä kuin omasi?”

    Mut­ta kenen etu? Ruotsin­suo­ma­laiset toki hyö­tyvät työ­markki­noil­la suo­ma­lais­ten kieli­taidon sabotoin­nista. RKP hyö­tyy epäsovun levit­tämis­es­tä, kos­ka saa pelotel­tua ihmisiä äänestämään. Mut­ta kyse on pien­estä vähemmistöstä.

    Enem­mistöstä osa on tyh­miä tai niin laisko­ja, että eivät jak­sa tseka­ta fak­to­ja. Mut­ta mik­si mon­et vaiku­tus­val­taiset poli­itikot, kan­nat­ta­vat pakko­ruot­sia. Kenen etu on kyseessä?

  297. tcrown: Suosit­telisin niitä, jot­ka ker­to­vat kuin­ka “help­poa” ruotsin kieli on, tutus­tu­maan Dun­ning-Kruger-efek­tin käsitteeseen.

  298. No minä taidan tilaisu­u­den tullen rek­isteröidä itseni venäjänkielisek­si. Kai se taito siihen riittää.

  299. Tom­pe­lo: mik­si mon­et vaiku­tus­val­taiset poli­itikot, kan­nat­ta­vat pakko­ruot­sia. Kenen etu on kyseessä?

    Heil­lä lie­nee syyn­sä. On huo­mat­ta­va, että moni pakko­ruot­si­in kri­it­tis­es­ti suh­tau­tunut kään­tää takki­aan noustes­saan puolue­hier­arki­as­sa. Tähän täy­tyy olla syyn­sä. Yksi on ken­tiess se, että johtavil­ta poli­itikoil­ta edel­lytetään hyvää ruotsin­taitoa ja he joutu­vat ahkeroimaan sen etten. Siis johta­va poli­itikko on yksi niistä har­voista posteista, jois­sa pakko­ruot­sia tarvi­taan, noin näytös­lu­on­tois­es­ti. Tästä kir­joit­ti ehkä avoimem­min kuin oli ajatel­lutkaan nuori Vihreä poli­itikko joku vuosi sit­ten: “jos aikoisi koho­ta vaik­ka puolueen puheen­jo­hta­jak­si — pitäisi osa­ta puhua suju­vaa ruot­sia, kos­ka muuten kaik­ki pilkkaa­vat oppi­mat­tomak­si nolok­si moukkatan­keroksi, jota saa hävetä” (Rosa Mer­iläi­nen Vihreässä lan­gas­sa 2010)

    Muitakin syitä lie­nee. Niitä voi uumoil­la miet­tiessä sitä, minkälaisin verkos­toin poli­itikot on sidot­tu toisi­in­sa ja poli­it­tisi­in realiteetteihin.

    Nuore­na olisin var­maan kysyt­täessä kan­nat­tanut pakko­ruot­sia. Tietämät­tömyyt­täni. Ymmärtämättömyyttäni.

    Nuor­ta itseäni näin kri­it­tis­es­ti arvioiden ain­oa sana, joka tulee mieleeni, on “oppor­tunisti”. Kos­ka se on ilkeä sana, käytän sitä vain itses­täni. Lieven­tävänä asian­haarana mainit­takoon, että kielel­lis­es­ti kohtu­u­lah­jakas ihmi­nen ei vält­tämät­tä ymmär­rä, että työmäärä kiel­ten oppimisen takana on varsin eri­lainen eri yksilöil­lä, joil­lakin ihan fik­suil­la ihmisil­lä todel­la suuri ja muu­ta opiskelua verot­ta­va. Sitä pait­si mah­dol­lisu­us kiertää pääsykokei­ta ruotsinkielis­ten kiin­tiöi­den kaut­ta tai ohit­taa mui­ta ruotsin­taidon avul­la, sopii pehmeäm­millekin kyynärpäille.

    Nuore­na en vielä tien­nyt, miten koul­u­lah­jakku­us voi tehdä ihmis­es­tä tyh­män ja itsekkään. Myös men­estys voi tehdä niin. Sel­l­aiseen sokeu­tuu nopeasti.

    Nuore­na itsel­läni oli vain val­oisia ajatuk­sia ruotsin suh­teen, pidin siitä ja oma­l­la taval­lani pidän vieläkin, vaik­ka nyt siihen liit­tyy katk­era tietoisu­us pakko­ruotsin ongelmista. Pitäisi jak­saa muis­taa, että ruot­si ja pakko­ruot­si ovat tyystin eri kieliä, eri kom­mu­nikaa­tion muotoja. 

    Mon­et ruotsinkieliset koke­vat tämän puheeni hur­riv­i­hana. Heille on mah­do­ton­ta ymmärtää, että kieli, jol­la on luo­tu niin paljon tässä maas­sa, ei olisikaan “lah­ja” vaan voisi olla jollekin haitak­si. Mut­ta epäilemät­tä tämä lop­ul­ta ymmär­retään eikä sit­ten kukaan voi enää manip­u­loi­da ruotsinkielisiä samais­ta­maan oikeuk­si­aan muit­ten pakkoruotsiin.

    Oma heräämiseni tapah­tui vas­ta, kun eri­lais­ten suo­ma­lais­ten reali­teetit avau­tu­i­v­at niin yksi­tyiselämässäni kuin ammatissani. 

    Luotan siihen, että nyt nou­se­va sukupolvi kyl­lä pois­taa pakko­ruotsin — mut­ta siihen uhkaa men­nä liian kauan aikaa nyt koulu­tuk­ses­sa ole­via ajatellen. 

    Nyt olisi muu­tok­sen aika. Kaikille korkeak­oulu­opiske­li­joille pakolli­nen virkaruot­si tulisi pois­taa heti (sel­l­aista ei todel­lakaan ole mis­sään muual­la!) ja vapau­tuk­sille on annet­ta­va siu­naus. Samaan syssyyn kokeilu B‑kielen valin­nas­ta kah­den tai use­am­man vai­h­toe­hdon kesken tulisi aloit­taa kaikkial­la, mis­sä koulu sitä pyytää. 

    Vapaae­htoinen ruot­si olisi kaikkien etu — ja nyt myös mahdollista.

  300. Saara: Point­ti taisi nyt men­nä ohi.
    1) Tek­stis­säsi oli (implisi­it­tisenä) lähtöo­le­tuk­se­na, että on aivan sama, kuin­ka suuri osa oppi­laista käytän­nössä oppii opetet­ta­van sisällön.

    2) Tiede­tään, että ruot­sia ei ylivoimais­es­ti suurin osa opi taval­la, jos­ta olisi hyö­tyä tosielämässä. 

    1) Lähtöo­le­tuk­seni -, oliko? 

    Onko kieli­taito muka jokin binääri­nen käsite, vai onko tilanne kaikissa kouluis­samme muka jo noin vaka­va, kuin tah­do­taan antaa ymmärtää? 

    Lienemme kaik­ki, ainakin jos­sain määrin, eri­laisia oppi­joi­ta? (Huom! En tarkoi­ta täl­lä ns. “eri­lais­ten oppi­joiden erityisryhmää.”)

    2) Tiede­täänkö? Onko näyt­töä? Miten määrit­telet hyödyn?

    Tosielämässä voi olla hyö­tyä jopa yhdenkin vierask­ielisen sanan osaamis­es­ta. Hyö­ty yleen­sä kas­vaa, ei vähene, jos sano­ja osaa tuo­ta enem­män ja ymmärtää riit­tävästi mm. niiden järjestyk­sen merkityksestä. 

    Jokin taito, kuten kieli­taito, antaa mah­dol­lisuuk­sia. Mielestäni on hienoa, että Suomes­sa koul­u­laitos niitä mah­dol­lisuuk­sia taito­jen oppimiseen myös kaikille antaa.

    Jos joku väit­tää, että ei oppin­ut koulus­sa ruot­sia lainkaan, voisi olla mielestäni aihet­ta harki­ta hänen osaltaan esim. kyseiseen opetuk­seen liit­tyvien kus­tan­nusten takaisin­per­in­tää. Veikkaan­pa, että sil­loin alka­isi moni kynt­tilän­pätkäkin nous­ta esi­in sieltä “vakan alta”!

    En ole ns. “pakko­ruotsin” varauk­se­ton kan­nat­ta­ja tai vas­tus­ta­ja, mut­ta kaik­ki tämä propagoin­ti itseni hyödyl­lisek­si koke­man kie­len ope­tus­ta vas­taan min­ua hie­man hämmästyttää. 

    Ottaisin esille koulu­tuskus­tan­nusten suh­teen hyö­tyyn, joka on mielestäni oma, erilli­nen, hyvä kysymys, johon liit­tyvät ratkaisut tai muu­tok­set edel­lyt­tävät päätök­sen­teon poh­jak­si tutkit­tua ja vahvis­tet­tua tietoa, siis myös muual­takin kuin esimerkik­si yksi­no­maan Itä-Suomen yliopis­tos­ta. Valitet­tavasti vain riit­tävä tutkimus näin laa­jakan­tois­es­ta yhteiskun­nal­lis­es­ta aiheesta, ei taitaisi ihan pikku­ra­hal­la syntyä.

  301. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1427514554416

    “Kiinas­sa sement­tiä tuote­taan kolmes­sa vuodessa enem­män kuin USA:ssa koko 1900-luvulla”

    Jos Suomes­sa olisi alet­tu opet­ta­maan kiinaa alak­oulus­ta alka­en, vaikka­pa 1970-luvul­ta alka­en, niin Suo­mi olisi voin­ut olla osa tätä mas­si­ivista infrastruktuurirakentamista.

    Vielä on mah­dol­lisu­us, kos­ka Aasi­as­sa ja Afrikas­sa on niin järkyt­tävän suuret infra­struk­tu­uri­markki­nat, ettei sitä oikein kykene käsittämään.

    Yli 3 mil­jar­dia ihmistä kaupungis­tuu mei­dän silmiemme edessä ja tääl­lä vaan mietitään pakko­ruotsin jatkamista ja Ruotsin kanssa kaupankäyntiä.

    Isot rahat ovat Aasi­as­sa ja Afrikas­sa. Siel­lä ei pär­jätä ruot­sia osaamalla.

  302. Sakke: En ole ns. “pakko­ruotsin” varauk­se­ton kan­nat­ta­ja tai vas­tus­ta­ja, mut­ta kaik­ki tämä propagoin­ti itseni hyödyl­lisek­si koke­man kie­len ope­tus­ta vas­taan min­ua hie­man hämmästyttää. 

    Nyt on vain sitä, ettei ruot­si voi olla pakolli­nen, vieläpä ain­oa kaikille pakolli­nen oppi­aine alak­oulus­ta yliopistoon. 

    Ruotsin ope­tus­ta vas­taan ei olla nyt san­ot­tu juu­ta eikä jaa­ta, se jatkuu pakko­ruotsin kadotessa.

    Kun 74% suomenkieli­sistä halu­aa ruotsin vapaae­htoisek­si, siinä joukos­sa on ihan hir­muinen määrä fik­su­ja ja elämää näh­neitä ihmisiä, jot­ka ovat pakko­ruotsin­sa luke­neet ja sen hyödyl­lisyyt­tä pun­nin­neet. Kun­nioite­taan tätä.

    Koke­muk­sesi ruotsin hyödyl­lisyy­destä eivät riitä puolta­maan pakkoa muille, mut­ta ne voi nos­taa esi­in markki­noitaes­sa vapaae­htoista ruotsia.

  303. eräs ope: tcrown: Suosit­telisin niitä, jot­ka ker­to­vat kuin­ka “help­poa” ruotsin kieli on, tutus­tu­maan Dun­ning-Kruger-efek­tin käsitteeseen.

    Ruot­si on kyl­lä ään­tämyk­seltään ja kir­joi­tusasul­taan helpoin ja englan­nin jäl­keen eniten altistus­mah­dol­lisuuk­sia omaa­va kieli Suomes­sa. Ruot­si ei ole rak­en­teeltaan ihan yhtä degen­eroitunut kre­o­likieli kuin englan­ti, mut­ta sil­lä on pienem­pi käyt­tösanas­to ja sivistys­sanat ovat usein samoja.

    Tietenkin mikä tahansa kieli on erit­täin vaikea oppia keskuste­lu­ta­solle, ainakin useim­mille. Saa olla melkoinen ihme­lap­si jos vain koulu­tun­neil­la käymäl­lä ja hie­man itseopiskele­mal­la “oppii kie­len” suju­valle tasolle ja pystyy pitämään sen terässä ilman jatku­vaa ja raskas­ta käyttöä.

    Kun vuorokaudessa on vain 24 tun­tia ja ruot­salaiset ja suo­ma­laiset molem­mat osaa­vat englan­tia eri­no­mais­es­ti, herää väk­isinkin kysymys siitä, voisiko ajan käyt­tää hyödyl­lisem­minkin. Ruot­si on eri­no­mainen varoit­ta­va esimerk­ki, mut­ta eikö ketään huolestu­ta miten vähän me ver­rat­tain tiedämme Venäjästä (eksis­ten­ti­aa­li­nen uhka), saati sit­ten Kiinas­ta (seu­raa­va maail­man­mahti)? Onko meil­lä läh­eskään tarpeek­si Venäjän osaa­jia tiedustelus­sa ja sotaväessä? Eikö mei­dän pitäisi osa­ta sak­saa jos aiomme Sak­san osavaltioksi?

    Kiel­tenopiskelu voi olla työläy­dessäänkin palk­it­se­vaa, mut­ta eihän se oikeasti mitään ajat­telua kehitä. Sen sijaan pienel­lä lisä­työl­lä voitaisi­in matem­ati­ikas­sa, luon­non­ti­eteis­sä ja yhteiskun­taopis­sa lisätä kovaa kamaa työkalu­pakki­in ja kehit­tää intu­itio­ta oikeasti tärkei­den asioiden suh­teen. Jokainen joka on opiskel­lut vähänkään em. aihei­ta yliopis­tossa tietää mis­tä puhutaan. Tun­tuu sille, että koko siihenas­ti­nen koulu­tus on ollut yhtä panttaamista.

    Myös lah­jat­tomam­mille voitaisi­in kiel­tenopiskelus­ta säästyneel­lä ajal­la esim. takoa ener­gian, arkielämän ja yhteiskun­nan suu­ru­us­lu­okkia päähän. Viime aikoina on puhut­tu paljon talousti­etei­den perusasioiden sisäl­lyt­tämis­es­tä perusk­oulu­un ja lukioon. Tosi­aan, jos me emme jaa talousti­eteel­listä karkkia nuo­rille, joku amerikkalainen aja­tus­pa­ja kyl­lä huole­htii siitä.

    Opiskelus­sa on myös aina kiire. Nuoret kangis­tu­vat, ja aikuisi­na lop­ullis­es­ti jää­tyvät ja menet­tävät kyvyn oppimiseen ja mie­len muut­tamiseen. Toisaal­ta, mitä aikaisem­min joku asia opi­taan ja har­joitel­laan, sitä luon­te­vam­min ja helpom­min se käy van­hanakin. Ylimääräi­nen kiel­tenopet­ta­mi­nen toisen­laisia taipumuk­sia omaav­ille lap­sille tun­tuu tässä suh­teessa usko­mat­toma­lle tuhlaukselle.

  304. eräs ope: Kyl­lä kirvelee arvelusi, että sit­ten vas­ta meil­lä on iso ongel­ma, jos ruotsinkieliset eivät enää viihdy osana moniäänistä Suomea, jos­sa muidenkin kieliryh­mien tarpei­ta kuunnellaan. 

    Pakko­ruot­si on huono jut­tu, kyl­lä. Yritän vain sanoa, että ei kär­päsiä etikalla houkutel­la (tai no, joku etikkaniksi banaanikär­päsille kyl­lä on, mut­ta taju­at varmaan).

    Ja ruot­salaiset ovat muuten iki­van­ha, orgaa­ni­nen ja perus­tus­lailli­nen osa tätä maa­ta. “Uus­suo­ma­laiset” eivät ole, eikä heil­lä ole mitään vas­taavia oikeuk­sia Suomen suh­teen. Meil­lä on kansal­lis­val­tiot mm. sitä varten, ettei syn­ny tuhot­toman teho­ton­ta käytös­stan­dar­d­i­en ja kiel­ten sekamel­skaa. Mik­si emme soveltaisi tätä kohteliaan eril­lisyy­den peri­aatet­ta myös Suomen sisäl­lä ja lisäisi ruot­salais­ten itsemääräämisoikeutta?

    Huip­pupoli­itikoiden pakko­ruot­simyön­teisyy­destä, rahas­ta jne.: Tilanne on pitkälti analogi­nen keis­si­in Yhdys­val­to­jen siion­is­mia kan­nat­ta­vat juu­ta­laiset ja maan ulkopoli­ti­ik­ka. (Ruot­salaiset ver­taisi­vat itseään mielu­um­min nat­si-Sak­san juu­ta­laisi­in.) Vaiku­tus­val­tainen vähem­mistö on miehit­tänyt mon­ta merkit­tävää paikkaa yhteiskun­nas­sa ja miinoit­tanut sal­li­tun keskustelun rajat itselleen mieleisek­si. Täl­laises­sa tilanteessa ei auta raiv­ota vastapuolen tekopy­hyy­destä ja siitä miten vähem­mistö hyväk­sikäyt­tää kanssakansalaisi­aan. Jos esität raskai­ta syytök­siä ns. suo­jat­tua vähem­mistöä kohtaan, herätät välit­tömästi kysymyk­sen omas­ta vihamielisyy­destäsi. (Kysymyk­sen? Pikem­minkin var­muu­den.) Voi vain esit­tää niin hyvän­tah­toista ja neu­traalia kuin osaa. “Juu­ta­laiset ovat hieno kansa ja Israelil­la on oikeus ole­mas­saoloon, mut­ta ei ole liit­to­val­tion tehtävä tehdä maail­maa tur­val­lisek­si juu­ta­laisille, sen enem­pää kuin kreikkalaisille, intialaisille, arabeille…”

  305. Anomuu­mi: Pakko­ruot­si on huono jut­tu, kyl­lä. Yritän vain sanoa, että ei kär­päsiä etikalla houkutel­la (tai no, joku etikkaniksi banaanikär­päsille kyl­lä on, mut­ta taju­at varmaan).

    Tajuan mut­ta 😉 Ruotsinkielis­ten viihtymät­tömyys on huono jut­tu, kyl­lä. Heil­lä on kuitenkin kaik­ki mah­dol­lisu­udet koulut­tau­tua, ede­tä elämässään ja jos kieli­taito nousee ehdot­tomasti ongel­mak­si, heil­lä on oma maakun­ta (Ahve­nan­maa ilman pakko­suomea) ja vier­essä maa, jos­sa koko yhteiskun­ta toimii vain ruotsiksi. 

    Mut­ta miten on suomenkielistä koulua käyvän kielis­sä vähem­män lah­jakkaan suomenkielisen tai uus­suo­ma­laisen lai­ta? Ei ole plan‑B:tä. Jos pakko­ruot­si syö voimia perusk­oulus­sa, nos­taa tien pystyyn lukios­sa tai korkeak­oulus­sa, se on sit­ten siinä.

    Jos olisi edes yksi kaupun­ki kouluineen, vaikka­pa Joen­suu, mis­sä pakko­ruot­sista saisi tarvit­taes­sa vapau­tuk­sen (diag­noosil­la, maa­han­muut­ta­jataustal­la, per­heen monikielisyy­den vuok­si tms.), voisimme lähet­tää lapsemme sinne valmis­tu­maan. Mut­ta näin ei voi olla, kos­ka pienikin muren­e­ma pakko­ruotsin pados­sa aiheut­taisi pakon­va­s­taisen tul­van ja murentaisi koko järjestelmän.

    Kos­ka meil­lä ei asi­as­ta puhuta muu­ta kuin vähätellen ja ihmisiä lei­mat­en, moni arvelee, että niiden määrä, jot­ka pakko­ruotsin vuok­si joutu­vat kohtu­ut­tomasti piden­tämään opin­to­jaan tai jät­tämään ne kesken, on niin pieni, ettei heil­lä ole väliä. Mut­ta heitä ei ole vähän ja heil­lä on väliä. Kyse on myös inhimillisyydestä.

    Anomuu­mi:Ja ruot­salaiset ovat muuten iki­van­ha, orgaa­ni­nen ja perus­tus­lailli­nen osa tätä maa­ta. “Uus­suo­ma­laiset” eivät ole, eikä heil­lä ole mitään vas­taavia oikeuk­sia Suomen suhteen.

    Ei vas­taavia oikeuk­sia (= oikeus omankieliseen koulu­tuk­seen, omankielisi­in palvelui­hin viral­li­sis­sa yhteyk­sis­sä, omankielisen kult­tuurin tukeen,…) mut­ta inhimil­lisiä oikeuk­sia kyl­lä. Kir­joitin tästä aiemmin:

    eräs ope: Virkami­esten kieli­taito­vaa­timuk­set eivät ole tätä päivää. Esimerkik­si poli­ise­ja virkaruot­site­taan samaan aikaan, kun eläk­keelle jäävä poli­isiyli­jo­hta­ja sanoo, että poli­i­seik­si on saata­va lisää maa­han­muut­ta­jia ja hei­dän kohdal­laan pitää voi tin­kiä jopa suomen kie­len tai­dos­ta. Myös maa­han­muut­ta­jat van­henevat, tarvit­se­vat ter­api­aa – mut­ta hoito­henkilökun­taa kar­si­taan pakko­ruot­sil­la. Ainakin Turun amk:n hoito­työn lin­jalle jopa pääsykokeis­sa on pakko­ruotsin osio.

    Monikult­tuurisen palveluy­hteiskun­nan etu pakko­ruot­si ei siis ole. 

    Tilan­net­ta aut­taisi suun­nat­tomasti, jos nyt toteutet­taisi­in monikult­tuurisu­us­tutk­i­ja Pasi Saukkosen ehdo­tus, että myös saamet nos­tet­taisi­in kansal­liskielik­si. Sil­loin ymmär­ret­täisi­in parem­min, mitä kansal­liskieli tarkoit­taa ja mitä se ei tarkoita.

    Anomuu­mi:
    Mik­si emme soveltaisi tätä kohteliaan eril­lisyy­den peri­aatet­ta myös Suomen sisäl­lä ja lisäisi ruot­salais­ten itsemääräämisoikeutta? 

    Pakko­ruot­sis­sa ei ole kyse ruotsinkielis­ten oikeuk­sista. On hyvä kysyä, mik­si esimerkik­si folk­tinget ei ole nos­tanut kärk­i­hankkeek­seen ruotsinkielis­ten palvelu­jen toimivu­ut­ta vaan Ahti­saari­pa­perin toteut­tamisen (= pakko­ruotsin vahvis­tamisas­i­akir­ja) Folk­tinget tilasi Ahti­saari­pa­perin vuot­ta ennen viime vaale­ja uuden hal­li­tuk­sen hal­li­tu­so­hjel­man kielipoli­it­tisek­si osiok­si. Vaik­ka tuol­loinkin pakon kri­itikot sai­vat enem­mistön eduskun­taan, RKP sai tämän paperin hal­li­tu­so­hjel­maan ja sitä on nou­datet­tu, sen vuok­si mm. pakko­ruot­si varhais­tet­ti­in alak­oului­hin ja vain yo-ruotsin paluu on enää toteu­tu­mat­ta, mut­ta sitäkin yritetään muka kol­men pakol­lisen kieliko­keen kaut­ta (vaik­ka yo-kokeen rakenne uud­is­tet­ti­in nimeno­maan sik­si, että se oli liian kielipainotteinen).

    Meil­lä ei käy­dä asial­lista keskustelua pakko­ruot­sista vaan medi­at tar­joa­vat vain pakkoa puo­lus­tavien taho­jen näke­myk­siä. Helsin­gin yliopis­ton net­tile­hdestä löy­tyi jokin aika sit­ten näkyvä uuti­nen, jol­la halut­ti­in nol­la­ta keskustelu kansalaisa­loit­teesta ruotsin vapaae­htois­tamisek­si: “Kansalaisa­loit­teesta uut­ta vir­taa saanut pakko­ruot­sikeskustelu har­mit­taa kielipro­fes­sor­e­i­ta” ja miten selviäisimme ilman pakol­lista ruot­sia, kun “Pohjo­is­mainen yhteistyö vahvis­tuu, ja monikielisyy­delle riit­tää kysyn­tää…” Sat­un­naiselle luk­i­jalle ei ker­ro­ta, mitä on tek­stin taustal­la. Miltä kuu­lostaisi rehelli­nen uuti­soin­ti: “Ruotsin opetuk­ses­ta palkkansa saa­vat pro­fes­sorit eivät halua saat­taa leipäpu­u­taan uhanalaisek­si. He halu­aisi­vat kut­sua pakko­ruot­sia monikielisyy­dek­si. Pakko­ruotsin vai­h­toe­htona on heistä tilanne, jos­sa mitään kieliä ei ole pakol­lise­na, sik­si he väit­tävät, että pakon pois­t­a­mi­nen vaaran­taa kiel­tenopetuk­sen. Heitä haas­tat­teli yliopis­ton ruotsinkielistä toimit­ta­jak­oulu­tus­ta anta­van ruotsinkielisen yksikön tiedottaja.”

    Muiden kieliryh­mien näkökul­mat on meil­lä sään­nön­mukaises­ti ohitet­tu. Sik­si eksymme näis­sä keskusteluis­sa puhu­maan epäoleel­lisuuk­sia ja vatvo­maan ruotsinkielis­ten tyy­tyväisyyt­tä (jota ei tule), kun oikeasti meil­lä on ihmis­ten voimavaro­ja naker­ta­va ja ihmis­ten oikeuk­sia loukkaa­va pakko­ruot­si, jon­ka purkami­nen olisi enem­män kuin ajankohtaista.

    Anomuu­mi: Tilanne on pitkälti analogi­nen keis­si­in Yhdys­val­to­jen siion­is­mia kan­nat­ta­vat juu­ta­laiset ja maan ulkopoli­ti­ik­ka. — Voi vain esit­tää niin hyvän­tah­toista ja neu­traalia kuin osaa. “Juu­ta­laiset ovat hieno kansa ja —”

    Aika pahan pis­tit. Yritätkö kau­ni­isti sanoa, ettei pakko­ruotsin purkami­nen tule onnis­tu­maan vielä lastenlapsiltammekaan?

  306. eräs ope:

    Koke­muk­sesi ruotsin hyödyl­lisyy­destä eivät riitä puolta­maan pakkoa muille, mut­ta ne voi nos­taa esi­in markki­noitaes­sa vapaae­htoista ruotsia. 

    Ei yksi pääsky kesää tee, ei toki. Olisi ehkä syytä selvit­tää, onko eri kiel­ten oppimisjärjestyk­sel­lä merk­i­tys­tä seu­raavien kiel­ten oppimis­tu­lok­si­in. Aineis­toa luulisi tähän Suomes­ta ja muual­takin löy­tyvän eri koulu­jen piiristä hyvinkin paljon. 

    Pitäisi siis selvit­tää, mikä on N eri kieltä yliop­pi­las­tutkin­nos­sa suorit­tanei­den arvosana­jakau­tu­ma niis­sä kielis­sä suh­teessa käytet­ty­i­hin ope­tus­tun­tei­hin, kun aloite­taan esimerkik­si a) englan­ninkielel­lä, tai b) ruotsinkielel­lä? Tästä ver­tailus­ta pitäisi tietysti sulkea kokon­aan pois ne oppi­laat, jot­ka ovat jät­täneet yliop­pi­la­saineen (tai use­am­man) suorit­ta­mat­ta, tai jaka­vat, kuten osal­la nyky­isin tapana on, kyseiset kokeet ajal­lis­es­ti osit­taen, jol­loin lisäai­ka pienem­pää koemäärään valmis­tau­tu­miseen aut­taa toden­näköis­es­ti kohti korkeampia arvosanoja. 

    Tuon­ta­painen tutkimus pitäisi suun­nitel­la hyvin huolel­lis­es­ti, jot­ta ylimääräiset seikat eivät vääristäisi tulok­sia, ja jot­ta saataisi­in tutkit­tua tietoa monia kiin­nos­tavas­ta asi­as­ta, mukaan­lukien koulus­sa annetun ope­tus­tun­timäärän vaiku­tuk­ses­ta oppimiseen. Ei ehkä ihan niin yksinker­tainen tehtävä kuin äkkisältään ajat­telin, mut­ta mah­dol­lisuuk­sia silti löytynee. 

    Tutkimus­tu­losten selkeyt­tä häir­it­sev­inä tek­i­jöinä löy­tyy var­maankin myös oppi­laan kaikkien kurssien yhteen­las­ket­tu tun­timäärä (tässäkin on kaiketi iso­ja ero­ja), sekä koulu­opetuk­sen ulkop­uolel­la (kesäisin) jär­jestet­tyjä kielikursse­ja, lähipi­irin kielet ja moni muukin asia. Voisi kuitenkin olet­taa, että jotain uut­takin tietoa olisi mah­dol­lista saa­da selville, ellei aiheesta ole jo riit­täviä tutkimuk­sia tehty.

    En tiedä uskooko kukaan, että muu­tamien vuosien koulu­opin­not antaisi­vat sel­l­aise­naan riit­tävän tai täy­del­lisen kieli­taidon mis­sään kielessä. Eräs olen­nainen seik­ka lie­nee se, syn­tyykö koulus­sa tarpeek­si hyvä poh­ja, jot­ta sille voi sitä myöhem­min, esim. työelämässä tarvit­tavaa laa­jem­paa ja syväl­lisem­pää kieli­taitoa rak­en­taa. Se kai olisi toivottavaa?

    Suomen kak­sikielisyys on kuitenkin asia, jota ei myöskään pidä jät­tää huomiotta. Tähän­hän oli jo aiem­min viitattu.

  307. Anomuu­mi: Mik­si emme soveltaisi tätä kohteliaan eril­lisyy­den peri­aatet­ta myös Suomen sisäl­lä ja lisäisi ruot­salais­ten itsemääräämisoikeutta? 

    Heh. Afrikaan­sik­si tuolle on ihan oma, kir­jaimelli­nen kään­nök­sen­säkin. Jostain syys­tä se ei vain ole kovin hyvässä huu­dos­sa maail­mal­la, mut­ta kuvaa­han se eri­no­mais­es­ti Suomen nykyti­lan­net­ta, pis­teet siitä.

  308. Irlan­ti on kak­sikeieli­nen maa ja samaa keskustelua siel­läkin käydään.

    Pakol­lisu­us tuot­taa gaelin kielelle enem­män hait­taa kuin hyö­tyä ja vieroit­taa tehokkaasti ihmiset kie­len osaamisesta. 

    Rak­en­tavaa olisi miet­tiä jonkin­lainen suun­nitel­ma valin­naisu­u­den tuomisek­si. Luon­tev­in­ta olisi luop­ua yliopis­to­jen “virkakieli” kokeesta, joka on jo nyt teat­te­ria. Muu­tok­seen liit­ty­isi vielä opin­tor­ei­iti opiskel­la ruot­sia alus­ta aikuise­na ja lyhyenä lukiok­ie­lenä. Yläastelle jonkin tutus­tuiskurssin jät­tämi­nen voisi olla paikallaan.

    Ruotsin naa­pu­us­ru­us ja kul­tu­urin elin­voima kyl­lä säi­lyt­tävät ruotsin Suomes­sa. Seli­tys­tä mik­si tulok­set­toman opetuk­sen vähen­tämi­nen huonon­taisi ruotsin­suo­ma­lais­ten ase­maa mitenkään en ole myöskään kuullut.

  309. Sakke: Pitäisi siis selvit­tää, mikä on N eri kieltä yliop­pi­las­tutkin­nos­sa suorit­tanei­den arvosana­jakau­tu­ma niis­sä kielis­sä suh­teessa käytet­ty­i­hin ope­tus­tun­tei­hin, kun aloite­taan esimerkik­si a) englan­ninkielel­lä, tai b) ruotsinkielellä? 

    Mik­si ihmeessä?

    A1-ruotsin valin­neet ovat aina poikeusjoukko ja vielä pieni sel­l­ainen — joko ovat osin ruotsinkielis­es­tä suvus­ta tai elävät ruotsinkielisessä kun­nas­sa tai ovat selkeästi kielel­lis­es­ti lah­jakkai­ta ja kieli­in suun­tau­tuneesta per­heestä, joten van­hem­mat ovat uskaltau­tuneet val­it­se­maan muun A2-kie­len kuin englan­nin. Ei näin voi tehdä mitään aitoa vertailua. 

    Tai sit­ten pitäisi riit­tävän suuri joukko lap­sia arpoa eri A1-kieliryh­mi­in eri puo­lil­la Suomea … siinä ei mene seu­ran­nas­sa kuin sem­moinen parikym­men­tä vuotta. 

    Toimi­va malli on se, että aloite­taan kielel­lä, jota tarvi­taan eniten (englan­ti) tai per­he val­it­see halutes­saan kielel­lis­es­ti hyvin kehit­tyneelle muk­sulleen jonkin kieli­pain­o­tuk­sen (esim. koulu vier­aal­la keilel­lä, kiinakylpy jonkin koulun pain­o­tuk­se­na, usei­ta pitk­iä kieliä…) tietäen, että kyseiseen pain­o­tuk­seen tulee sitoutua niin asuin­paikan kuin kodin tuen suhteen.

    Tietysti on lupa seu­ra­ta ja ver­ra­ta eri kielien luk­i­joi­ta, mut­ta ei täl­lä tavoin voi­da pitkit­tää pakko­ruot­sista luop­umista ja rak­en­taa muka tieteel­listä kielipolkua tavis­lap­sille. Edelleenkin per­heet ovat parhai­ta val­it­si­joi­ta, kak­si vieras­ta kieltä hyvä lähtöko­h­ta mut­ta vapau­tuk­set tarvit­taes­sa välttämättömiä.

  310. Sakke: 1) Lähtöo­le­tuk­seni -, oliko? 

    2) Tiede­täänkö? Onko näyt­töä? Miten määrit­telet hyödyn? 

    Jos sin­ul­la ei ollut lähtöo­le­tuk­se­na tuo­ta, mitä sanoin, min­ul­ta jäi var­maankin täy­del­lis­es­ti ymmärtämät­tä mitä yri­tit sanoa. Saa selventää.

    Hyö­tyä voidaan määritel­lä ja mita­ta monin tavoin, mm. suh­teessa ope­tus­tun­tien määrään ja kokon­aisu­u­den rahal­lisi­in kus­tan­nuk­si­in, vai­h­toe­htoiskus­tan­nusten kaut­ta, tai mit­taa­mal­la niiden tavoit­tei­den toteu­tu­mista jot­ka pakko­ruotsin kan­nat­ta­jat ovat ilmoit­ta­neet pakko­ruotsin syiksi.

    Et var­maankaan ole eri mieltä siitä, että jos oppi­las oppii yhden sanan kielestä, jon­ka opetuk­seen käytetään usei­ta sato­ja tun­te­ja oppi­laan elämästä, voidaan sanoa että opetuk­ses­ta ehdot­tomasti ei ole saatu riit­tävää hyö­tyä. Sen yhden sanan kun oppii yhtä hyvin ilman sato­jen tun­tien pakol­lista ope­tus­ta, joten nuo tun­nit olisi järkev­in­tä käyt­tää hyödyl­lisi­in kieliopin­toi­hin ja opet­taa se yksi sana ruot­sia vaik­ka näi­den yhtey­dessä. Ker­rankin pakko­ruot­si ei oikeasti olisi mis­tään muus­ta pois!

    Pakko­ruot­sia ker­ro­taan tarvit­ta­van siitä syys­tä, että ruotsinkielisiä on palvelta­va hei­dän oma­l­la äidinkielel­lään. Kuitenkin tiede­tään (eikä liene kovin kallista selvit­tää viral­lisem­minkaan), että tehtävi­in, jois­sa tämän kie­len taitoa todel­la tarvi­taan, ei palkata suomenkielisiä vaan äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Ruotsinkieliset eivät siis edes itse usko pakko­ruot­sil­la saata­van aikaan sitä lop­putu­losta, jol­la tätä pakkoa kuitenkin jatku­vasti perustellaan. 

    Lopuk­si vielä ne vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­set. Ruotsin kie­len ope­tus, toisin kuin väitetään, on täs­mälleen siihen käytet­tävän tun­timäärän ver­ran pois muus­ta opetuk­ses­ta. On siis syytä kysyä, mitä tuo muu ope­tus voisi olla ja minkä ver­ran enem­män tai vähem­män hyö­tyä siitä olisi pakko­ruot­si­in verrattuna. 

    Kuten sanoin aiem­min, suuren maail­mankie­len osaami­nen ja eri­tyis­es­ti sel­l­aisen kie­len, jon­ka avul­la voi tavoit­taa englan­tia osaa­mat­to­mia ihmisiä mah­dol­lisim­man paljon, on lähtöko­htais­es­ti ruotsin osaamista hyödyl­lisem­pää. Maail­mas­sa kun on vain hyvin vähän ruotsinkielisiä, ja heistä häviävän pieni osa sel­l­aisia, jot­ka eivät puhu englantia.

    Vapaasti valit­ta­van kie­len ope­tus on pakol­la osoite­tun kie­len opiskelua hyödyl­lisem­pää, kos­ka edelli­nen johtaa korkeam­paan osaamis­ta­soon samal­la opetuk­sen määräl­lä (tämän selit­tää eri­lainen motivoituneisu­u­den aste). Tässäkin tarkastelus­sa siis pakko­ruot­si häviää vapaae­htois­es­ti val­i­t­ulle ruot­sille, ja vielä enem­män vapaae­htois­es­ti val­i­t­ulle suurelle maailmankielelle.

    Sille pakolle ei yksinker­tais­es­ti ole järke­viä perusteita.

  311. Anomuu­mi: Kiel­tenopiskelu voi olla työläy­dessäänkin palk­it­se­vaa, mut­ta eihän se oikeasti mitään ajat­telua kehitä. Sen sijaan pienel­lä lisä­työl­lä voitaisi­in matem­ati­ikas­sa, luon­non­ti­eteis­sä ja yhteiskun­taopis­sa lisätä kovaa kamaa työkalu­pakki­in ja kehit­tää intu­itio­ta oikeasti tärkei­den asioiden suh­teen. Jokainen joka on opiskel­lut vähänkään em. aihei­ta yliopis­tossa tietää mis­tä puhutaan. Tun­tuu sille, että koko siihenas­ti­nen koulu­tus on ollut yhtä panttaamista.

    Myös lah­jat­tomam­mille voitaisi­in kiel­tenopiskelus­ta säästyneel­lä ajal­la esim. takoa ener­gian, arkielämän ja yhteiskun­nan suu­ru­us­lu­okkia päähän. Viime aikoina on puhut­tu paljon talousti­etei­den perusasioiden sisäl­lyt­tämis­es­tä perusk­oulu­un ja lukioon. Tosi­aan, jos me emme jaa talousti­eteel­listä karkkia nuo­rille, joku amerikkalainen aja­tus­pa­ja kyl­lä huole­htii siitä.

    Tsot tsot, kyl­lä kehittää! 

    Olen silti samaa mieltä kanssasi siitä, että täl­lä het­kel­lä perusk­oulu sivu­ut­taa kokon­aan tai suurek­si osak­si sel­l­aisi­akin sisältöjä, joista olisi meille kansan­taloute­na paljon enem­män hyö­tyä kuin ruotsin opet­tamis­es­ta pakollisena.

    Pidän kuitenkin kah­den vier­aan kie­len opiskelua tärkeänä jo sen maail­manku­vaa avar­ta­van vaiku­tuk­sen vuok­si: erikieli­sis­sä kult­tuureis­sa asioista ajatel­laan eri tavoin, ja tämä hei­jas­tuu myös kieli­in itseen­sä. Kie­len oppimi­nen opet­taa myös oman näkökul­man vai­h­tamista itselle vieraa(mma)n kult­tuurin jäse­nien näkökul­maan, mis­tä toki seu­raa monia hyö­tyjä mm. kau­pankäyn­nis­sä ja yleisem­min kult­tuurien kehit­tymisen näkökulmasta. 

    ..Tosin jos opiskelee englan­nin lisäk­si sak­saa tai ruot­sia, ko. oppi taitaa jäädä suurim­mak­si osak­si omak­sumat­ta. Samoin kävisi niille, jot­ka eivät ole lainkaan hyviä oppi­maan kieliä. Ehkä siis tämä pakolli­nen aine voisi olla vapaasti valit­tavis­sa muidenkin kuin kieliopin­to­jen joukosta.

    Lisäk­si ehdotan pakkouskon­non tilalle pakol­lista elämänkat­so­musti­etoa jos­sa käsitel­lään kaiken­laisia uskon­to­ja ja elämänkat­so­muk­sia tas­a­puolis­es­ti (“omaa uskon­toa” saisi halutes­saan opiskel­la vapaaval­in­taise­na aineena). Osan tun­neista voisi käyt­tää ihmisen psykolo­gian perusasioiden oppimiseen. Eihän meille myön­netä ajoko­rt­ti­akaan vail­la mitään käsi­tys­tä siitä, mil­lä mekanis­meil­la auto ja liikenne toimivat.

    Sit­ten vaikka­pa his­to­ri­an tun­timäärää pienem­mäk­si ja tilalle lisää yhteiskun­taop­pia, jot­ta voitaisi­in käy­dä talousti­eteen ja yrit­täjyy­den perusasioi­ta läpi. Men­neisyy­teen on toki hyvä kat­sel­la aina välil­lä, mut­ta jos kukaan ei ymmär­rä tai osaa kat­soa tule­vaisu­u­teen niin mitä siitä seuraa?

    Matemaat­tisi­in aineisi­in pitäisi saa­da tasokurssit takaisin siten, että oikeasti eteville opetet­taisi­in hei­dän ajat­telu­aan stim­u­loivia asioi­ta. Kaikkia (luku)aineita pitäisi alkaa opet­taa enem­män sys­teemis­es­tä näkökul­mas­ta, siis tarkastellen asioiden välisiä yhteyk­siä sel­l­aisi­na kuin ne ovat, ide­olo­gioista vapaasti.

  312. Ajat­telun taito­ja opi­taan monia eri teitä, sitä ei tarvitse sitoa johonkin oppiaineeseen.

    Aiem­min puhut­ti­in enem­män yleis­sivistyk­ses­tä, joka saatet­ti­in mieltää lis­tak­si asioi­ta, jot­ka sivistyneen ihmisen kuu­luu muis­taa ja osa­ta. Nyt puhutaan esimerkik­si moniluku­tai­dos­ta. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseessä on taito “lukea” niin runo­ja kuin val­tion bud­jet­tia, niin jalka­pal­lo-ottelua kuin jonkin tieteenalan tutkimus­ta tai vieras­ta kult­tuuria, eetistä ongel­maa… – kaikkien ei tosin tarvitse osa­ta täs­mälleen samo­ja asioita.

    Koulus­sa nuo­rille tar­jo­taan taito­ja osal­lis­tua kult­tuurin mon­i­naisi­in pros­es­sei­hin ja mah­dol­lisu­ut­ta valmis­tau­tua tule­vaisu­u­teen, jota emme tunne. Ollaan ehkä entistä enem­män siir­ryt­ty ajat­tele­maan, ettei ihmi­nen olekaan astia, joka täytetään, vaan tuli joka sytytetään.

    Pakko­ruot­sista luop­umi­nen ei edel­lytä koko koulu­tuk­sen uusimista, mut­ta se voi olla osa koulu­tuk­sen kehit­tymistä ajan mukana.

    Pakko­ruot­siväit­te­lyis­sä vas­takkain ovat ne, jot­ka halu­a­vat lap­silleen ja las­ten­lap­silleen mah­dol­lisu­u­den vali­ta viisaasti omista lähtöko­hdista käsin koulus­sa opiskelta­vat kielet, ja ne, joiden mielestä vain hei­dän vaal­i­mansa arvot ja hil­jainen tieto pätevöit­tävät päät­tämään muit­tenkin pakol­lis­ten kieliopin­to­jen sisäl­lön. Tämä jälkim­mäi­nen näke­mys vaatisi eri­tyisen paina­vat perusteet. 

    Onko pakko­ruot­sille perustei­ta? Onko perustei­ta ohit­taa se, ettei pakko­ruot­sille ole luul­tavasti ollut het­keäkään kansan enem­mistön tukea ja että ÅA:n tuoreen ja laa­jan gallupin mukaan 74% halu­aa siitä luop­ua NYT?

  313. Saara: Tarkem­min san­ot­tuna mitä oikein ehdo­tat tai yrität perustel­la tässä? Että yleiseen oppivelvol­lisu­u­teen pitääkin sisäl­tyä asi­aa, jota suurin osa ei opi, kos­ka nämä, joista “ei ole opin­tielle” sietävätkin jäädä koulus­sa muiden jalkoi­hin, alisuo­ri­u­tua ja epäonnistua?

    Min­un mielestäni oppivelvol­lisu­u­den piiri­in kuu­lu­van opetuk­sen tarkoi­tus ei voi olla oppi­laiden lähtöko­htainen jakami­nen onnis­tu­ji­in ja epäonnistujiin. 

    Tarkoitin sitä, että kaik­ista ei ehkä sit­ten ole PITKÄLLE opin­tielle, varsinkaan, jos asenne oppimiseen on, sanois­inko kau­ni­isti, (ainakin opet­ta­jan kannal­ta) “haas­ta­va”. Koulun ei ehkä liene hyvä jakaa oppi­lai­ta onnis­tu­ji­in ja epäon­nis­tu­ji­in, mut­ta johan urheilu­tu­lok­sis­sakin sen näkee, että meitä on tulosten kannal­ta joka lähtöön. 

    Jos asenne on sel­l­ainen, että jääräpäis­es­ti vain tois­te­taan, “en halua, en halua, en halua” (pakko­ruot­sia), on mielestäni vika juuri tuos­sa asen­teessa, ei niinkään vält­tämät­tä asianomaisen kyvyis­sä oppia mainit­tua kieltä. Kyvyis­säkin on toki ero­ja, mut­ta tuskin ne kyvytkään ovat vain kah­teen luokkaan jaoteltavis­sa. Onhan koulu­ar­vosanois­sakin pitkään ollut (osaamis­es­ta riip­puen) jako­varaa: 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10. 

    Asen­teen osalta voi jokainen ruotsin suh­teen epäon­nis­tunut myös “kat­soa peili­in”, mut­ta toki opetuk­sen ja itse ope­tusti­lanteen kan­nus­tavu­udel­la on oma merk­i­tyk­sen­sä. Opet­ta­jan ja luokan reak­tiot vääri­in vas­tauk­si­in saat­ta­vat joskus vaikut­taa sisältä herkkään teini­in aika pahasti. Tässä suh­teessa lie­nee aina paran­tamisen varaa, pelkään.

    Jos sit­ten oppi­las on esim. kokeista saanut ensin arvosano­ja vaikka­pa väliltä 7–9, ja sit­ten ker­ran, vaikka­pa vähäisem­män “pänt­täämisen” jäl­keen pamah­taa viito­nen tai kuu­to­nen, kum­mal­la asen­teel­la luulet oppi­laan pää­tyvän jatkos­sa epäon­nis­tu­jien joukkoon, a) “luen siis jatkos­sa enem­män, tai ainakin riit­tävästi” ja ehkäpä vielä “kat­son­pa vielä, jos vaik­ka kir­jas­tos­ta löy­ty­isi jotakin, min­ua kiin­nos­tavaa ruotsinkielistä tek­stiä, esim. kir­jaa luet­tavak­seni” vai b) “en jak­sa enää tätä h_ton pakkoruotsia”?

    Miten ihmeessä muuten kaik­ki ruot­salaiset vau­vat ovat vuo­sisato­jen ajan voineet kas­vaes­saan oppia ruotsinkie­len, jos juuri tuon kie­len oppimi­nen on niin ihmeen vaikeaa?

  314. Saara:

    jos oppi­las oppii yhden sanan kielestä, jon­ka opetuk­seen käytetään usei­ta sato­ja tun­te­ja oppi­laan elämästä, voidaan sanoa että opetuk­ses­ta ehdot­tomasti ei ole saatu riit­tävää hyö­tyä. Sen yhden sanan kun oppii yhtä hyvin ilman sato­jen tun­tien pakol­lista ope­tus­ta, joten nuo tun­nit olisi järkev­in­tä käyt­tää hyödyl­lisi­in kieliopin­toi­hin ja opet­taa se yksi sana ruot­sia vaik­ka näi­den yhtey­dessä. Ker­rankin pakko­ruot­si ei oikeasti olisi mis­tään muus­ta pois!

    Pakko­ruot­sia ker­ro­taan tarvit­ta­van siitä syys­tä, että ruotsinkielisiä on palvelta­va hei­dän oma­l­la äidinkielel­lään. Kuitenkin tiede­tään (eikä liene kovin kallista selvit­tää viral­lisem­minkaan), että tehtävi­in, jois­sa tämän kie­len taitoa todel­la tarvi­taan, ei palkata suomenkielisiä vaan äidinkieleltään ruotsinkielisiä.

    Sille pakolle ei yksinker­tais­es­ti ole järke­viä perusteita. 

    Miten olisi mm. seu­raa­van asian selvit­tämi­nen uuden työn­tek­i­jän palka­amista hark­it­se­valle työ­nan­ta­jalle: Mil­lainen jukuripää tar­jol­la ole­va työn­hak­i­ja mah­dol­lis­es­ti on, jos kyseiseen työhön liit­tyvis­sä tehtävis­sä, ja vuorovaiku­tuk­ses­sa asi­akkaiden, työ­tove­r­ien ja esimiehen kanssa kohtaa haas­teel­lisia tehtäviä? Ai niin, osa luetel­luista saat­taa tietysti olla maas­samme myös ruotsinkielisiä.

    Jos työte­htävään, jos­sa tarvi­taan todel­la hyvää ruotsinkie­len­taitoa, on tar­jol­la sumenkieli­nen ja ruotsinkieli­nen kan­di­daat­ti, muuten, mainit­tua kieltä luku­unot­ta­mat­ta, yhtä hyvin lähtöko­hdin, kum­man itse työ­nan­ta­jana tuos­sa tilanteessa palkkaisit? Minä en ainakaan tuol­laiseen tehtävään ketään kieliasen­teeltaan jukuripään kaltaista ehkä palkkaisi.

  315. Saara:

    Et var­maankaan ole eri mieltä siitä, että jos oppi­las oppii yhden sanan kielestä, jon­ka opetuk­seen käytetään usei­ta sato­ja tun­te­ja oppi­laan elämästä, voidaan sanoa että opetuk­ses­ta ehdot­tomasti ei ole saatu riit­tävää hyö­tyä. Sen yhden sanan kun oppii yhtä hyvin ilman sato­jen tun­tien pakol­lista ope­tus­ta, joten nuo tun­nit olisi järkev­in­tä käyt­tää hyödyl­lisi­in kieliopin­toi­hin ja opet­taa se yksi sana ruot­sia vaik­ka näi­den yhteydessä. 

    En väit­tänyt, että sen yhden ain­oan sanan oppimi­nen olisi riit­tävän kieli­taidon osoi­tus, kir­joit­in­pa vain, että siitäkin jo voi olla joskus hyö­tyä. Sen sijaan väite, ettei joku opi tuo­ta ruotsinkieltä yhtä ain­ut­ta sanaa, lie­nee varsin kyseenalainen. 

    Tun­nit voisi var­maankin moni oppi­las käyt­tää nyky­istä hyödyl­lisem­min, jos esim. nim­imerk­ki Saara, kan­nus­taisi heitä nyky­istä parem­min ruotsinkie­len opiskelu­un. Se, ja nimeno­maan tuo opiskelu­mo­ti­vaa­tion ja asen­tei­den paran­t­a­mi­nen, viimek­si­mainit­tu pitem­män ajan kulues­sa, voisi lisätä val­tion varo­jen käytön kus­tan­nuste­hokku­ut­ta ja aika pienel­lä vaivalla.

  316. Tässä haaste:

    eräs ope: Pakko­ruot­siväit­te­lyis­sä vas­takkain ovat ne, jot­ka halu­a­vat lap­silleen ja las­ten­lap­silleen mah­dol­lisu­u­den vali­ta viisaasti omista lähtöko­hdista käsin koulus­sa opiskelta­vat kielet, ja ne, joiden mielestä vain hei­dän vaal­i­mansa arvot ja hil­jainen tieto pätevöit­tävät päät­tämään muit­tenkin pakol­lis­ten kieliopin­to­jen sisäl­lön. Tämä jälkim­mäi­nen näke­mys vaatisi eri­tyisen paina­vat perusteet. 

    Ja niitä painavia perusteita:
    Kivikaupun­gin kas­vat­ti: kaik­ista ei ehkä sit­ten ole PITKÄLLE opin­tielle, varsinkaan, jos asenne oppimiseen on, sanois­inko kau­ni­isti, (ainakin opet­ta­jan kannal­ta) “haas­ta­va”.

    Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Jos asenne on sel­l­ainen, että jääräpäis­es­ti vain tois­te­taan, “en halua, en halua, en halua” (pakko­ruot­sia), on mielestäni vika juuri tuos­sa asen­teessa, ei niinkään vält­tämät­tä asianomaisen kyvyis­sä oppia mainit­tua kieltä.

    Sakke: Jos työte­htävään, jos­sa tarvi­taan todel­la hyvää ruotsinkie­len­taitoa, on tar­jol­la sumenkieli­nen ja ruotsinkieli­nen kan­di­daat­ti, muuten, mainit­tua kieltä luku­unot­ta­mat­ta, yhtä hyvin lähtöko­hdin, kum­man itse työ­nan­ta­jana tuos­sa tilanteessa palkkaisit? Minä en ainakaan tuol­laiseen tehtävään ketään kieliasen­teeltaan jukuripään kaltaista ehkä palkkaisi.

    Sakke: Tun­nit voisi var­maankin moni oppi­las käyt­tää nyky­istä hyödyl­lisem­min, jos esim. nim­imerk­ki Saara, kan­nus­taisi heitä nyky­istä parem­min ruotsinkie­len opiskelu­un. Se, ja nimeno­maan tuo opiskelu­mo­ti­vaa­tion ja asen­tei­den paran­t­a­mi­nen, viimek­si­mainit­tu pitem­män ajan kulues­sa, voisi lisätä val­tion varo­jen käytön kus­tan­nuste­hokku­ut­ta ja aika pienel­lä vaivalla.

    Onko pakon puo­lus­ta­jil­la lainkaan kykyä käy­dä asial­lista keskustelua? Kaik­ki kom­men­tit näyt­tävät poh­jaa­van siihen, että suo­ma­lais­ten enem­mistö nyt vain on jukuripäitä, joille pakko tekee hyvää ja joi­ta joutaakin kar­sia ruotsilla.

  317. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Jos asenne on sel­l­ainen, että jääräpäis­es­ti vain tois­te­taan, “en halua, en halua, en halua” (pakko­ruot­sia), on mielestäni vika juuri tuos­sa asen­teessa, ei niinkään vält­tämät­tä asianomaisen kyvyis­sä oppia mainit­tua kieltä.

    Nimeno­maan PITKÄLLÄ opin­tiel­lä tarvi­taan kykyä arvioi­da mikä on oleel­lista ja mikä ei, ja mah­dol­lisu­ut­ta sulkea epäoleelli­nen kokon­aan pois. Erikois­tu­mi­nen on avain men­estyk­seen, ja meil­lä on suomes­sa ihan riit­tävä ruot­si­in “erikois­tunei­den” ryh­mä suomen­ruot­salai­sis­sa (kuten Sakke tuos­sa aiem­min maintsi, palkkaisitko tehtävään jos­sa tarvi­taan ruotsin taitoa mielu­um­min suomen­ruot­salaisen vai koulu­ruotsin suorit­ta­neen suomalaisen?).

    Tuskin olet vaa­ti­mas­sa kieli­ti­eteil­i­jöille pakol­lista koneen­raken­nu­sop­pia, ihan vain moti­vaa­tion testaamiseksi?

  318. Varsinkin OPH:n/OAJ:n suun­taan penäisin älyl­listä rehellisyyt­tä. Pakolli­nen ruotsin opiskelu on tulos poli­it­tis­es­ta lehmänkau­pas­ta eikä sil­lä ole mitään tekemistä suo­ma­lais­ten kieli­taito­tarpei­den kanssa. Olen 30 vuot­ta toimin­ut kiel­tenopet­ta­jana 2. asteen ammatil­lises­sa koulu­tuk­ses­sa, jonne tulevil­la pitäisi olla perusk­oulus­sa han­ki­tut alkeet toises­sa koti­maises­sa. Ei ole, päin­vas­toin. Täysin hukkaan heit­et­ty resurssi! Työssään he eivät koe koskaan tule­vansa tarvit­se­maan ruotsin kieltä, ja EU:n vai­h­to-ohjelmien myötä opiske­li­javai­h­to suun­tau­tuu aina ihan muualle kuin ruot­si­in. Ja onhan elinkei­noelämäkin julkaissut raport­tin­sa työn­tek­i­jöi­den kieli­taito­tarpeista, jos­sa rapor­tis­sa selkeästi ilmais­taan toisen koti­maisen kie­len hyödyt­tömyys. Kysymys kuu­luu: onko mei­dän tässä glob­al­isoituneessa maail­mas­sa vieläkin pakko has­sa­ta vähäisiä resursse­jamme jonkin mar­gin­aa­likie­len opiskelu­un varsinkin kun tuon kie­len opiskelun tulok­set ovat peräti surkeita?

    Ei voi olla mitään älyllisiä/kulttuurisia argu­ment­te­ja, joil­la täl­laista tilan­net­ta voi puo­lus­taa. Jo eläk­keelle jäänyt korkea OPH:n virkamies tote­si min­ulle yksi­tyis­es­ti, että “off the record”, pakko­ruot­si on aivan turha. Tämän hän sanoi siis yksi­ty­ishenkilönä ja lisäsi, ettei voin­ut OPH:n virkamiehen omi­naisu­udessan ko. lausun­toa antaa. Kuvastaa…

    Entä sit­ten ne ehdokkaat, jot­ka edel­li­sis­sä vaaleis­sa lupa­si­vat puolta­vansa pakko­ruotsin statuk­sen pois­toa, jos tule­vat val­i­tuk­si? Söivät sanansa! Nyt olisi kiva saa­da lista niistä, jot­ka mei­dät pet­tivät. Jos­sain se oli esil­lä, mut­ta tieto­suo­javal­tu­utet­tu kuulem­ma poisti sen! Ennen kuu­luma­ton­ta, että ensin annetaan kasvot lupauk­selle, ja sit­ten ne vede­tään pois kun tak­ki on käännetty.

  319. Sakke: väitän, että tämän blogikir­joituk­sen kom­men­toi­jien joukos­sa on paljon yleisem­pää olla pär­jän­nyt hyvin koulu­ruot­sis­sa mut­ta huo­man­nut aikuise­na ruotsin­taidon (ainakin käytet­tyyn vaivaan näh­den) hyödyt­tömäk­si kuin se, että yritet­täisi­in ratio­nal­isoi­da omia epäon­nis­tu­misen koke­muk­sia pakko­ruotsin parissa.

  320. Sakke: Tun­nit voisi var­maankin moni oppi­las käyt­tää nyky­istä hyödyl­lisem­min, jos esim. nim­imerk­ki Saara, kan­nus­taisi heitä nyky­istä parem­min ruotsinkie­len opiskeluun.

    Valitet­tavasti en aio kan­nus­taa oppi­lai­ta nöyr­tymään kohtelu­un, joka on hei­dän omak­si vahin­gok­seen. Jou­tu­isin tur­vau­tu­maan totu­u­den vääris­te­lyyn ja siihen, että ohjaisin ihmisiä itsenäisen ajat­telun sijas­ta ole­maan kyseenalais­ta­mat­ta heille valmi­ina tar­jot­tu­ja (tämän aihep­i­irin osalta pääosin virheel­lisiä tai vääris­tel­tyjä) tieto­ja. Täl­lainen on kansan­taloutemme tule­vaisu­u­denkin kannal­ta erit­täin vahin­golli­nen suunta.

    Suomes­sa tarvi­taan entistä enem­män itsenäisiä ajat­telijoi­ta: ihmisiä jot­ka kykenevät tyhjästä kehit­tämään meille uusia men­estyviä vien­tialo­ja. Tämä onnis­tuu vain kyseenalais­ta­mal­la nykyti­lan­net­ta ja etsimäl­lä siihen perustel­tu­ja paran­nuk­sia. Se, että meil­lä “motivoidaan” ihmisiä hyväksymään pakko­ruot­si kyseenalais­ta­mat­ta, merk­it­see toim­imista suo­raan tätä tavoitet­ta vastaan. 

    Täl­lä het­kel­lä perusk­oulun tas­apäistämät kansalaisemme ovat keskimäärin aivan liian pelokkai­ta, pas­si­ivisia ja tur­val­lisu­ushakuisia, jot­ta voisimme pär­jätä globaalis­sa kil­pailus­sa. Tilanteen tulee muut­tua ja pian!

    (Sitä pait­si sel­l­aista moti­vaa­tio­ta, johon aiem­min viit­tasin, ei ole mah­dol­lista sytyt­tää keinotekois­es­ti. Sel­l­ainen moti­vaa­tio­rakenne syn­tyy vapau­den, itse­tun­te­muk­sen ja itsen­sä toteut­tamisen muo­dosta­malle poh­jalle, tai sit­ten ei syn­ny lainkaan.)

  321. Sakke: Jos työte­htävään, jos­sa tarvi­taan todel­la hyvää ruotsinkie­len­taitoa, on tar­jol­la sumenkieli­nen ja ruotsinkieli­nen kan­di­daat­ti, muuten, mainit­tua kieltä luku­unot­ta­mat­ta, yhtä hyvin lähtöko­hdin, kum­man itse työ­nan­ta­jana tuos­sa tilanteessa palkkaisit?

    En suinkaan kiel­lä palkkaa­mas­ta ruotsinkielisiä tehtävi­in, jois­sa tarvi­taan ruotsin osaamista. Mut­ta pahek­sun sitä, että suomenkielisiä pakkok­oulute­taan hei­dän oman etun­sa vas­tais­es­ti, perus­teena se että heitä voitaisi­in palkata tehtävi­in, joi­hin heitä ei kuitenkaan palkata.

  322. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Jos asenne on sel­l­ainen, että jääräpäis­es­ti vain tois­te­taan, “en halua, en halua, en halua”

    Eihän tästä ole (useinkaan) kysymys, jos joku vas­tus­taa pakko­ruot­sia. Kysymys on siitä, että henkilö osaa itsenäis­es­ti ja oma-aloit­teis­es­ti arvioi­da niiden perustelu­jen pitävyyt­tä, jot­ka kunkin pakol­lisen oppi­aineen kohdal­la on esitet­ty pakol­lisu­u­den tuek­si. Eikä hyväksy ihan mitä tahansa älyl­lis­es­ti epäre­hellistä soopaa. Osaa mah­dol­lis­es­ti myös kyseenalais­taa omaa ei-hyväksymistään ja ver­tail­la muiden maid­en käytän­töjä Suomen käytän­töön, vain havaitak­seen ettei mis­sään muus­sakaan maas­sa pide­tä ruotsin kie­len taitoa (tai sel­l­aisen kie­len, jota maas­sa puhuu alle 6% väestöstä) niin tärkeänä että sitä kan­nat­taisi opet­taa pakol­lise­na perusk­oulus­ta lukioon ja yliopis­toon asti.

    Jos min­un pitäisi palkata työn­tek­i­jä siten, että ain­oa tieto, jon­ka saisin hak­i­joista olisi suh­tau­tu­mi­nen pakko­ruot­si­in (perusteluineen), palkkaisin sen joka vas­tus­taa jär­jeste­lyä ja esit­tää ne loogiset ja aiheel­liset peruste­lut mielip­i­teen­sä tuek­si, jot­ka näis­sä keskusteluis­sa on mon­et ker­rat käy­ty läpi. Kan­nat­ta­jal­la joko ei ole perustelu­ja lainkaan (= ei viit­si kyseenalais­taa val­lit­se­vaa totu­ut­ta) tai sit­ten ne ovat heikko­ja (= ei hal­litse kyseenalais­tamista kog­ni­ti­ivise­na prosessina). 

    Alal­lani itsenäi­nen ajat­te­lu­taito on tärkeimpiä perus­vaa­timuk­sia työssä pär­jäämisen kannalta.

  323. eräs ope: Aiem­min puhut­ti­in enem­män yleis­sivistyk­ses­tä, joka saatet­ti­in mieltää lis­tak­si asioi­ta, jot­ka sivistyneen ihmisen kuu­luu muis­taa ja osa­ta. Nyt puhutaan esimerkik­si moniluku­tai­dos­ta. Olen antanut itseni ymmärtää, että kyseessä on taito “lukea” niin runo­ja kuin val­tion bud­jet­tia, niin jalka­pal­lo-ottelua kuin jonkin tieteenalan tutkimus­ta tai vieras­ta kult­tuuria, eetistä ongel­maa… – kaikkien ei tosin tarvitse osa­ta täs­mälleen samo­ja asioita.
    Koulus­sa nuo­rille tar­jo­taan taito­ja osal­lis­tua kult­tuurin mon­i­naisi­in pros­es­sei­hin ja mah­dol­lisu­ut­ta valmis­tau­tua tule­vaisu­u­teen, jota emme tunne. Ollaan ehkä entistä enem­män siir­ryt­ty ajat­tele­maan, ettei ihmi­nen olekaan astia, joka täytetään, vaan tuli joka sytytetään.

    Ohi aiheen, mut­ta: Kuu­lostaa­pa lupaaval­ta! Tulin tämän luet­tuani hyvälle tuulelle, kiitos.

  324. JTS: Seli­tys­tä mik­si tulok­set­toman opetuk­sen vähen­tämi­nen huonon­taisi ruotsin­suo­ma­lais­ten ase­maa mitenkään en ole myöskään kuullut.

    Hyvä tiivistys.

    Ain­oa seli­tys, jon­ka itse olen kuul­lut, on ruotsinkielis­ten oppi­laiden jou­tu­mi­nen kieliopin­nois­sa taka­matkalle suomenkielisi­in näh­den. Jos näet ain­oas­taan edel­lä maini­tut opiske­li­si­vat sekä ruot­sia että suomea, suomenkieliset saisi­vat parem­mat lähtöko­h­dat niiden oikeasti tärkei­den maail­mankielien oppimiseen. Jokainen suomen tai ruotsin opetuk­seen käytet­ty tun­ti kun todel­lakin on konkreet­tis­es­ti pois maail­mankielien (tai sit­ten muiden ainei­den) opetuk­ses­ta, vaik­ka pakko­ruotsin kan­nat­ta­jat kehtaa­vatkin väit­tää päin­vas­taista (kuin­ka type­r­inä he mui­ta ihmisiä oikein pitävät?).

    Tämä kai oli ääneen­lausut­tuna perus­teenakin pakko­ruotsin tuomiselle opetussuunnitelmaan.
    Tästä näkökul­mas­ta muo­dos­tuu myös ymmär­ret­täväk­si, ettei pakko­ruotsin kan­nat­ta­jia näytä lainkaan kiin­nos­ta­van opetuk­sel­la saavutet­ta­vat tulok­set. Jos tarkoi­tus on vain estää suomenkielisiä oppi­mas­ta mui­ta kieliä, niin se tavoite­han tässä toki on saavutettu.

    Ei kuitenkaan ole vähääkään asial­lista rajoit­taa koko Suomen kansan mah­dol­lisuuk­sia omak­sua aidosti hyödylli­nen kieli­taito sil­lä perus­teel­la, että kuudel­la pros­en­til­la kansas­ta ei syys­tä tai tois­es­ta ole vas­taavia mah­dol­lisuuk­sia. Pakko­suo­mi voitaisi­in min­un puolestani pois­taa, jos se yhtään lohdut­taisi näitä tämän kyseenalaisen aja­tus­su­un­nan kannattajia.

  325. Ruot­sis­sa töi­hin voi men­nä oikein hyvin ilman ruotsin taitoja.
    Oleel­lista on ensim­mäisenä ammat­ti­taito ja oman erikoisalan kieli­taito _englanniksi_. Ruot­si on kan­sain­välisem­pi kuin Suomi. 

    Ruotsin kielipoli­ti­ik­ka pitkän maa­han­muu­ton koke­muk­sen jäl­keen on varsin järkevä ja vas­taa nuorten tarpeita. 

    Kyl­lä ruot­sia oppii aikuise­nakin, jos on tarvetta.

  326. Sakke: Mil­lainen jukuripää tar­jol­la ole­va työn­hak­i­ja mah­dol­lis­es­ti on, jos kyseiseen työhön liit­tyvis­sä tehtävis­sä, ja vuorovaiku­tuk­ses­sa asi­akkaiden, työ­tove­r­ien ja esimiehen kanssa kohtaa haas­teel­lisia tehtäviä? Ai niin, osa luetel­luista saat­taa tietysti olla maas­samme myös ruotsinkielisiä.

    Suomen­ruot­salai­sista häviävän pieni osa ei osaa joko suomea tai englan­tia tai sekä että, ja vuorovaik­tus tapah­tuu kuitenkin ko. kielil­lä. Ruotsin­ruot­salainen, joka ei osaa englan­tia on äärim­mäi­nen harvinaisuus.

    Sakke: Jos työte­htävään, jos­sa tarvi­taan todel­la hyvää ruotsinkie­len­taitoa, on tar­jol­la sumenkieli­nen ja ruotsinkieli­nen kandidaatti

    Sil­loin val­i­taan se ruotsinkieli­nen, kos­ka koulu­ruot­si ei tuo­ta hyvää ruotsinkie­len­taitoa. Poikkeuk­se­na voisi olla suomenkieli­nen, joka on asunut usei­ta vuosia Ruot­sis­sa, mut­ta täl­laista kielikylpyä ei kai sen­tään ole tarkoi­tus säätää pakol­lisek­si edes tämän maail­man ain­oan tärkeän kie­len opettamiseksi.

  327. Kivikaupun­gin kas­vat­ti: Onhan koulu­ar­vosanois­sakin pitkään ollut (osaamis­es­ta riip­puen) jako­varaa: 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10. 

    Ja sit­ten vähän reaal­i­maail­maa tuol­ta ketjus­ta yläpuolellamme:

    svg­fu­fu: Min­ul­la on serkku, jon­ka lukio jäi kesken. Hänelle on diag­nosoitu kaiken­laista autisminta­paista. Annoin hänelle yksi­ty­is­tun­te­ja ja huo­masin, ettei hänen älyssään eikä tarkkaavaisu­udessaan ollut mitään vikaa, mut­ta hän ei hallinnut asioi­ta, jot­ka opete­taan ala-asteel­la viiden­nel­lä luokalla. Jokainen koulu oli vain sylkenyt hänet eteen­päin onnel­lise­na kun pääsi eroon vaikeas­ta oppi­laas­ta, mut­ta mitään todel­lista taitoa tai tietoa hän ei ollut saanut. Muu­ta kuin koke­muk­sen, että hän on tyh­mä ja elämään­sä hal­lit­se­ma­ton vam­mainen häirikkö.

    Taidankin kään­tää kelkkani ja ruve­ta kan­nat­ta­maan pakko­ruot­sia, jos sen saa vahven­net­tua niin, ettei mis­tään koulu­ta­sol­ta saa valmis­tua, jos ei osaa jok­seenkin täy­del­lis­es­ti ruotsin prepo­si­tioi­ta ja niiden käyt­töä. Yksikin kova ja todel­lisen konkreet­ti­nen taito­vaa­timus riit­täisi romaut­ta­maan nykyisen koulu­jär­jestelmän, ja sen jäl­keen päästäisi­in ehkä tekemään jotain järkevääkin opetuk­sen nimissä.

    Muis­tan muinaisajoil­ta, että laa­jan (!) ruotsin kutosen sai sil­lä, että istui kiltisti eikä sikail­lut luokas­sa, eikä nelosta saanut millään.

  328. Viime viikol­la olen seu­ran­nut, miten nuori mies kir­jau­tuu aikuis­lukioon suorit­ta­maan lukion ruotsinkursse­ja, jot­ka eivät omas­sa lukios­sa mene läpi. Nuorel­la miehel­lä on taustal­laan varhainen moni­alaisen oppimis­vaikeu­den diag­noosi, start­tilu­okalla oppimis­vaikeu­den takia alka­nut koulu-ura ja nyt kir­joituk­set suoritet­tuna, mut­ta edessä neljäs lukiovu­osi ruotsia.

    Hänen oman lukion­sa opo oli taas ker­ran sanonut hänelle, että “Sin­ul­la on vain asen­neon­gel­ma sen ruotsin kanssa. Yritä nyt saa­da ne kurssit läpi.”

    Ei kukaan pelkän asen­neon­gel­man takia tee näin suur­ta hal­laa itselleen. Kaikissa muis­sa aineis­sa hänel­lä on siis oppimis­vaikeus, joka teet­tää lisää työtä, mut­ta kurssit tule­vat kuitenkin suoritet­tua. Vain ruot­sis­sa, jon­ka kurssit eivät ahk­eras­ta läs­näolosta ja yrit­tämis­es­tä huoli­mat­ta mene läpi, hänel­lä on muka asenneongelma.

    Ymmär­rän toki tämän nuoren miehen opet­ta­jia ja opoa. Heille on opetet­tu niin vuoren­var­masti, että kaik­ki oppi­vat ruotsin, jos vain yrit­tävät. He ymmärtävät, että jos ruot­sista voisi saa­da vapau­tuk­sen pelkäl­lä diag­noosil­la, diag­noose­ja alka­isi pian sataa kouluille, ja ne, jot­ka eivät mitenkään voi sel­l­aista saa­da, alka­vat per­hei­neen pur­na­ta siitä, miten enää voidaan perustel­la pakko­ruot­sia kenellekään, kun se ei olekaan kaikille ehto opin­nois­sa eteen­päin pääsemiselle.

    Lisäk­si tähän liit­tyy opet­ta­jien ja pakon kan­nat­ta­jien tarve kiistää oma vas­tu­un­sa tilanteesta. Niin mon­ta ruot­sion­gel­maista on vuosikym­menten mit­taan sysit­ty syr­jäpoluille, kos­ka heil­lä on muka asen­neon­gel­ma. Jos nyt myön­net­täisi­in, että näil­lä ihmisil­lä onkin ollut aito­ja oppimisen ongelmia, pitäisi myön­tää, että on tehty vääryyt­tä eri­laisia oppi­joi­ta kohtaan. Sel­l­ainen ei sovi opet­ta­jien omaku­vaan eikä pakko­ruot­sit­ta­jien ruot­siku­vaan. Ruot­si voi olla vain etu ja lah­ja — ja siinä epäon­nis­tu­mi­nen on aina yksilön tai tämän per­heen ikävistä asen­teista johtuvaa. 

    Nyt nuori mies siis yrit­tää jälleen ker­ran. Takana on kahdesti käy­tyjä ruotsinkursse­ja nelosel­la. Ei ole mitään takei­ta, että hän saisi ruot­sit läpi ensi vuo­den aikana, vaik­ka keskit­ty­isi niihin, sil­lä hänen oppimis­vaikeuten­sa kohdis­tuu nimeno­maan kir­joite­tun hah­mot­tamiseen (riv­it ja sano­jen osat hyp­pivät), uusien sano­jen muis­ti­in painamiseen ja muis­tista palaut­tamiseen sekä kie­len rak­en­tei­den omak­sumiseen. Jos käy huonos­ti, niin puo­len­toista vuo­den jäl­keen yo-tulok­set van­henevat ja hän jää vaille todis­tus­ta neliv­uo­tis­es­ta uuras­tuk­ses­taan. Lukios­ta jää hänelle tietysti mon­en­laista henkistä pääo­maa ja yhteiskun­takri­it­tistä koke­mus­ta mut­tei papere­i­ta ja pätevyyt­tä. Vas­taaval­la taustal­la esimerkik­si Ruot­sis­sa, hän etenisi muiden mukana sel­l­aiseen jatko-koulu­tuk­seen, mis­sä äidinkie­len ja englan­nin osaami­nen riittää.

    Onko tämä suo­ma­lainen tapa kar­sia pakko­ruot­sil­la kohtu­ullista ja oikein?

  329. Kiitos “eräs ope” — rak­en­tavaa ja asial­lista kri­ti­ikkiä, kuten myös Ode:n puheenvuoro. 

    Valin­naisu­us ja vapaae­htoisu­us voi ehkä pelas­taa ruotsin osaamisen Suomes­sa, ehkä. Ruotsin kie­li­malli tun­tuu mielekkäältä, eteenkin kun lukio ja ammat­tik­oulu­tus tulee Suomes­sakin kehit­tymään nuoriso­joukon suuntaan.
    Sil­loin ei ole järkeä kar­sia ruotsin kanssa vaikeuk­si­in joutunei­ta. Maa­han­muut­to ja kan­sain­välistymi­nen tule­vat myös Suomeen. 

    Osa ruotsin vas­tus­ta­jista aiheut­taa häpeää. Vielä huonom­pia ovat ruotsin pakol­lisu­u­den puo­lus­ta­jien perus­teet, jot­ka saa­vat min­ut koh­ta liit­tymään Suo­ma­laisu­u­den liit­toon — ihan protesti­na. Kek­sikää edes parem­pi syy kuin “on pakko”. 

    Tämä on ollut hyvä keskustelu. Olemme jopa vas­tan­neet toisillemme. Toiv­ot­tavasti paras argu­ment­ti voittaa.

  330. Kiitos Ode, olet aina ollut fik­su ja täysipäi­nen poli­itikko mon­es­sakin asi­as­sa. On eri­tyisen huo­jen­tavaa kuul­la ihan kaltaiseltasi ihmiseltä se sama asia, minkä ihmiset jo muutenkin tietävät — pakko­ruot­sia puo­lus­tel­laan täysin epä-älyl­lisil­lä argu­menteil­la. Vankku­rit pan­naan hevosen eteen ja sen jäl­keen vään­netään vaik­ka miten, kos­ka tavoite on jo ennal­ta selvil­lä. Tämä on mielestäni jo jopa yleinen yhteiskun­nalli­nen ongel­ma, varsinkin jos täm­möisiä päät­te­ly­itä ale­taan pain­os­ta­maan “oikeik­si” esimerkik­si koulussa.

    Lueske­lin tästä säi­keestä kur­soris­es­ti läpi
    esimerkik­si nim­imerk­ki “eemilin” oikein tyylipuh­taan esi­tyk­sen. Kaikki­han sieltä löy­tyy — kaik­ki ei voi olla kivaa, koulua pitää käy­dä, siitä mitä koulus­sa opiskel­laan ei voi keskustel­la kos­ka kaik­ki on tärkeää, suomenkieliset ovat tyh­miä, ruot­si on mit­tari aka­teemiselle kyvylle… ja tietysti rusi­nana pul­las­sa ver­taus matem­ati­ikkaan. Se on kyl­lä kuin joku testi siitä että meneekö mikä tahansa läpi.

    Ehkäpä suurei­den keskinäisen koon ver­taamisen ymmärtämi­nen on käsit­teel­lis­es­ti tärkeää niin suo­ma­laiselle kuin ruotsalaisellekin?

    Itse olin kympin oppi­las käytän­nössä joka aineessa, ja olen aina ollut utelias. Ruotsin olisin voin­ut vai­h­taa toiseen pidem­pään kieleen, eikä se olisi ker­tonut min­un moraalis­es­ta arvostani yhtään mitään. Ymmärtäisin oikein hyvin mui­ta ihmisiä jot­ka tek­i­sivät saman vai­h­don, oli syy mikä tahansa. En lähtisi speku­loimaan sil­lä, mikä tässä henkilössä on “vikana”.

    Pakko­ruotsin kan­nat­ta­jat vain käytän­nössä tarvit­se­vat sitä, että meitä mui­ta pitää mus­ta­maala­ta. Sil­lä tavoin pääsee kätevästi jalustalle suh­teessa toisi­in ja pystyy löytämään negati­ivisia henkilöi­hin liit­tyviä “syitä” sille että mik­si se ruot­si ei joko edus­ta toisille sitä mitä itse tah­toisi tai että mik­si se pitäisi voi­da saa­da vai­h­taa siihen mikä nyt omien pyrkimys­ten takia olisikaan mielekkääm­pää, oli syy mikä tahansa.

  331. Örk­ki: Vain muu­ta­ma vuosi sit­ten suun­nitelti­in vakavasti, että perusk­oulun oppitun­te­ja olisi tuh­lat­tu pakko­draa­maan ja pakkoetiikkaan. 

    Sen jäl­keen kun lap­si on opetet­tu luke­maan (ja laske­maan), en itse näe mitään hyödyl­lisem­pä ä kuin, että hänet opete­taan myös esi­in­tymään sekä otta­maan toiset ihmiset huomioon omas­sa toiminnassaan.

    Draa­man keinoin on ehkä hel­poin­ta nos­taa esi­in­tymis­var­muut­ta ja paran­taa itseil­maisua — kun se aloite­taan riit­tävän varhain.

    Molem­mat tar­joa­vat oikopol­un hyvälle itse­tun­nolle. Hyvä itse­tun­to hei­jas­tuu posi­ti­ivis­es­ti myös ulospäin. Eli siitä hyö­tyvät kaik­ki, ei vain ihmi­nen itse.

    Niin eti­ik­ka kuin draa­makas­va­tus olisi syytä inte­groi­da osak­si kaikkea oppimista. Samoin ohjelmointi.

    Ohjel­moin­ti pitää sisäl­lään kie­len opet­telua, loogis-matemaat­tista ajat­telua sekä luovien ratkaisu­jen opet­telua. Myös itse­var­muus siitä, että osaa ja oppii kas­vaisi ohjel­moin­nin myötä kuin itses­tään kos­ka ohjel­moin­nis­sa palaute on väl­itön­tä ‑ja automaagis­es­ti rehellistä (toisin kuin useim­mis­sa aineissa).

    Nämä kolme osaamisaluet­ta kun otet­taisi­in Suomes­sa hal­tu­un, meil­lä ei olisi mitään hätää. Pär­jäisimme minkälai­sis­sa talouskurimuk­sis­sa hyvänsä.

    Nuo hal­tu­un… and the rest will follow.

  332. Lue peruste­lut uud­estaan: Draa­man keinoin on ehkä hel­poin­ta nos­taa esi­in­tymis­var­muut­ta ja paran­taa itseil­maisua – kun se aloite­taan riit­tävän varhain.

    Jos on luon­nos­taan esi­in­tyjä ja ekstro­vert­ti. Intro­ver­tille tuo olisi silkkaa kidu­tus­ta. Kaik­ki taide- ja taitoaineet saisi­vat olla vapaae­htoisia: ei niistä opi mitään myön­teistä, jos ei ole taipumuk­sia. Tätä on tietysti turha sanoa ihmiselle, jolle draama/liikunta/musiikki/joku muu on rakas; hän ei suos­tu usko­maan, että joku ei saa siitä muu­ta kuin vitu­tus­ta ja päänsärkyä.

  333. Tämä eri­laisu­u­den huomioimi­nen koulus­sa on teema, jota täy­tyykin pohtia uud­estaan ja uud­estaan, vaik­ka siihen keskustelu usein hajoaakin.

    Valin­naisu­ut­ta on eniten taito- ja taideaineis­sa sik­si, että niis­sä kyse on hyvin henkilöko­htai­sista miel­tymyk­sistä. Turhia nämä aineet eivät ole, niille on olta­va tilaa ja niis­sä on olta­va tilaa yksilöl­liselle luovu­udelle ja vaihtelulle.

    MUTTA palataan ver­taa­maan tätä pakkoruotsiin. 

    JOS meil­lä olisikin äärim­mäisen pakolli­nen taito­pläjäys pakol­lise­na, on vaikea kuvitel­la, että siitä muo­vat­taisi­in sel­l­ainen, että se kar­sii opiskelijoita. 

    On vaikea kuvitel­la, että taito­pläjäyk­semme lop­putestis­sä jokaisen on pystyt­tävä kipua­maan köyt­tä pitkin liikun­tasalin kat­toon tai koko koulu-ura tyssää siihen, todis­tuk­set jäävät saa­mat­ta ja opo antaa käteen vihkosen, jos­sa ker­ro­taan, miten pääsee aikuisille suun­nat­tuun ammatil­liseen oppisopimuskoulutukseen.

    Pakko­ruot­si sen sijaan…

  334. anon­il­li: Jos on luon­nos­taan esi­in­tyjä ja ekstro­vert­ti. Intro­ver­tille tuo olisi silkkaa kidu­tus­ta. Kaik­ki taide- ja taitoaineet saisi­vat olla vapaae­htoisia: ei niistä opi mitään myön­teistä, jos ei ole taipumuk­sia. Tätä on tietysti turha sanoa ihmiselle, jolle draama/liikunta/musiikki/joku muu on rakas; hän ei suos­tu usko­maan, että joku ei saa siitä muu­ta kuin vitu­tus­ta ja päänsärkyä.

    Uskoak­seni sun asenne olisi toinen jos esi­in­tymisti­lantei­ta olisi aikoinaan ollut mah­dol­lista har­joitelta toiseen tapaan kuin vielä 80-luvulla. 😉

    Suomes­sa­han suurin piirtein kaik­ki yli 30-vuo­ti­aat ovat jos­sain mielessä trau­ma­ti­soituneet sen aikai­sista opetusmenetelmistä.

    Jos ensim­mäi­nen julki­nen esi­in­tymiskoke­mus tulee koulus­sa luokan edessä laulamises­sa (laulu­taito on yksi sel­l­ai­sista taidoista jota ei var­masti osaa — ja kuuli­jat ovat siitä samaa mieltä — ellei sitä ole koskaan tehnyt), niin siinä on menetet­ty sukupolvi joka pahim­mil­laan hakeu­tuu duunei­hin jois­sa esi­in­tymisuh­ka on minimaalinen.

    Sukupolvi joka ei osaa naut­tia musi­ik­ista ehkä myöhem­mäl­lä iäl­läkään (tai taiteista ylipäätään: “turhaa”, “roskaa”, “ajan­hukkaa”).

    Sukupolvi joka ei löy­dä elämään­sä kump­pa­nia — pait­si korkein­taan vahin­gos­sa. Ja sil­loinkin samal­la taval­la “surkutelta­van”.

    On itses­tään selvää, että täl­lai­sista ihmi­sistä ei kas­va ter­veel­lä taval­la itseen­sä — ja mui­hin — uskovia.

    Sen sijaan saamme pelokkaik­si kas­vatet­tu­ja, riske­jä kaikin tavoin kai­h­tavia, näköalat­to­mia (eli kun­ni­an­hi­mot­to­mia) normipu­ur­ta­jia joiden paras työpäivä on sel­l­ainen kun kukaan ei ota häneen kon­tak­tia eikä pyy­dä tekemään yhtään mitään.

    Jonkin­laista var­jo-ole­mas­saoloa siis. Toki tässä nyt _hieman_ liioittelen. 🙂

    Ei min­u­akaan olisi saanut kirveel­läkään ala-asteel­la mukaan näytelmi­in, yms.

    Olen itse(kin?) pohjim­mil­tani intro­vert­ti jol­la kuitenkin on aina ollut myös hyvinkin voimakas ekstro­vert­ti puoli.

    Siinä on vaan se ongel­ma, että ekstro­ver­sio imee tehokkaasti mehut ihmis­es­tä jolle ekstro­ver­sio ei ole ns. nor­maali oloti­la vaan jotain jon­ka eteen täy­tyy nähdä enem­män tai vähem­män vaivaa.

    Kun olen alka­nut määritel­lä itseni ekstro­ver­tik­si intro­ver­tik­si, sitä on samal­la ikään kuin tul­lut anta­neek­si itselleen luvan olla hyvinkin epäit­sekäs. Otan oman aikani, enkä selit­tele sitä enkä pyytele siitä jälkikä­teen anteeksi.

    Jos joku ei ymmärrä/loukkaantuu, niin siinäpä loukkaantuu.

    Olen saanut opet­ta­javai­moni — jota kaut­ta tun­nen monia muitakin opet­ta­jia — kaut­ta tutus­tua uuden sukupol­ven lapsiin/nuoriin jot­ka eroa­vat kasari lap­sista kuin yö ja päivä.

    Toki yhäkin löy­tyy niitä tyyppe­jä joille esi­in­tymi­nen on kauhis­tus, mut­ta todel­la moni tun­tuu aidosti naut­ti­van siitä, että pääsee esi­in­tymään ja näyt­tämään muille, että osaa jotain mitä moni muu ehkä ei osaa. Ja mikä kum­mallis­in­ta, muu poruk­ka kan­nus­taa — melkein­pä fanit­taa — näitä tyyppejä.

    Jo ala-asteel­la on kaiken maail­man kykyk­il­pailu­ja jois­sa skid­it tekee ihan usko­mat­to­mia jut­tu­ja. Sik­si itse suh­taudunkin todel­la posi­ti­ivis­es­ti Suomenkin tulevaisuuteen.

    Tol­laset kaver­it osaa heit­täy­tyä, heistä kas­vaa sosi­aalis­es­ti lah­jakkaista ja ylipäätään ihmisiä joil­la ei mene ensim­mäisenä sor­mi suuhun jos joku asia vaikka­pa sit­ten esi­in­tymisti­lanteessa ei mene just niin kuin oli himas­sa suunnitellut.

    Toki kään­töpuole­na on se, että meil­läkin saat­taa olla kas­va­va joukko jengiä joka uskaltaa tehdä asioi­ta mut­ta jot­ka eivät oikeasti osaa mitään- eivätkä edes vaivaudu opet­tele­maan mitään — kos­ka he usko­vat ettei hei­dän tarvitse kos­ka heitähän on aina vaan kehut­tu­ja, että oj, oj, oj, vad du är bra!!

    Varsinkin jenkeis­sä on kas­vavaa tutkimus­ta tästä ilmiöstä. Jos­sain määrin tämän täy­tyy näkyä myös meil­lä Suomessa.

    Yhdys­val­lois­sa alkaa olla yhä enem­män sel­l­aisia lukioi­ta joiden oppi­laat eivät osaa kun­nol­la kir­joit­taa edes omaa äidinkieltään, englan­tia. On selvää ettei täl­lais­es­tä porukus­ta noin vain enää men­näkään jatko-opintoihin.

    PS. Suosit­te­len luke­maan muu­ta­man vuo­den takaisin Susan Cain­in “Qui­et: The Pow­er of Intro­verts in a World That Can’t Stop Talk­ing”. Eihän mikään tutk­i­ja ole, mut­ta vetää mukavasti yhteen tutkimusti­etoa ja lisäk­si kir­joit­taa sujuvasti. 

    Itsel­leni heräsi kerettiläi­nen aja­tus, että entä jos ns. talouden syk­lisyys joh­tu­isikin ihan vaan siitä, että uusi ekstro­vert­tien sukupolvi valmis­tuu opin­nois­taan, pääsee kiin­ni työelämään ja käytän­nössä halu­aa elää todek­si kap­i­tal­is­tista unelmaansa.

    Ja kun yliku­umen­tu­mis­es­ta väistämät­tä seu­raa pudo­tus, nämä kaver­it joutu­vat tark­ista­maan omia käsi­tyk­siään järkiperäis­es­tä talouden hoi­dos­ta, mis­tä seu­raa automaagis­es­ti se, että he joutu­vat ammatil­liseen pait­sioon nuorten nälkäis­ten ja type­r­ien ekstro­vert­tien kaa­haa­jien tul­lessa muna(sarja)t tulessa paikalle suo­raan koulun penkiltä talousti­eteen dog­mit tuoreessa muis­tis­sa tekemään Isoa Biznestä. 

    Tuskin­pa sen­tään, mut­ta intu­iti­ivis­es­ti täl­lainen seli­tys kyl­lä tyy­dyt­tää van­haa ja väsynyt­tä kovastikin. 🙂

  335. eräs ope:
    Pakko­ruot­si sen sijaan…

    Jepo. Har­voin pakko toimii siten kuin toiv­otaan. Yleen­sä käy juurikin päin vastoin.

  336. Ruot­sis­sa töi­hin voi men­nä oikein hyvin ilman ruotsin taitoja.

    Itsel­lenikin Linke­dInis­sä rekry­toi­jat joskus jopa pain­ot­ta­vat että ruotsin taitoa ei tarvi­ta. Tämä siis juuri sik­si että saadaan houkutel­tua niitä ammat­ti­laisia joille se ruot­si ei ehkä ole ollut se tärkein jut­tu elämässä, mut­ta joiden ammat­ti­taito muuten on kohdallaan.

    Ruot­salaiset eivät itse asi­as­sa tun­nu välit­tävän mei­dän ruotsin taidois­tamme kovinkaan paljon. Se ongel­ma on tääl­lä Suomen puolel­la lahtea jos­sa ruot­si­in voimakkaasti iden­ti­fioitu­vat ihmiset tarvit­se­vat aja­tus­ta, jon­ka mukaan mei­dän ensisi­jainen ulko­mainen ura­paikkamme on Ruot­si tai ruot­salainen yritys.

  337. Kri­itikko: Itsel­lenikin Linke­dInis­sä rekry­toi­jat joskus jopa pain­ot­ta­vat että ruotsin taitoa ei tarvi­ta. Tämä siis juuri sik­si että saadaan houkutel­tua niitä ammat­ti­laisia joille se ruot­si ei ehkä ole ollut se tärkein jut­tu elämässä, mut­ta joiden ammat­ti­taito muuten on kohdallaan.

    Ruot­salaiset eivät itse asi­as­sa tun­nu välit­tävän mei­dän ruotsin taidois­tamme kovinkaan paljon. Se ongel­ma on tääl­lä Suomen puolel­la lahtea jos­sa ruot­si­in voimakkaasti iden­ti­fioitu­vat ihmiset tarvit­se­vat aja­tus­ta, jon­ka mukaan mei­dän ensisi­jainen ulko­mainen ura­paikkamme on Ruot­si tai ruot­salainen yritys.

    I get what you’re saying.

    Toisaal­ta tun­nen monia suo­ma­laisia jot­ka har­mit­tel­e­vat etteivät osaa kun­nol­la — tai juuri lainkaan — ruot­sia, ei niinkään sik­si etteikö englan­nil­la pär­jäisi pohjo­is­mai­sis­sakin ympyröis­sä mainiosti.

    Jos muu jen­gi (ruot­salaiset, nor­jalaiset, tan­skalaiset) joutu­vat automaagis­es­ti vai­h­ta­maan kie­len englan­ti­in vain sik­si, että suo­ma­lainen ei osaa tuo­ta muiden osan­ot­ta­jien hal­lit­se­maa kieltä, niin kyl­lä se on kaikille osan­ot­ta­jille enem­män tai vähem­män kiusallista.

    Jos halu­aisi työsken­nel­lä maas­sa jon­ka kieltä ei osaa, niin kyl­lä se rajoit­taa sosi­aal­ista elämää siinä maas­sa. Siis jos nati­ivien kanssa olisi tarkoi­tus alkaa hen­gail­la eikä vain haas­taa bro­ken eng­lishiä muiden mamu­jen kanssa ja sit­ten kri­ti­soi­da ao. yhteiskun­taa ulkoa käsin.

    Kukaan järkevä ihmi­nen ei kan­na­ta pakko­ruot­sia. Kos­ka on nähty että se nyt vaan ei toimi.

    Sen sijaan jokainen kyn­nelle kykenevä, kaukaa viisas van­hempi, lait­taa muk­sun­sa kielikylpyyn. Ajoissa.

  338. - jokainen kyn­nelle kykenevä, kaukaa viisas van­hempi, lait­taa muk­sun­sa kielikylpyyn. Ajoissa.

    Tiesitkö, että sana kielikylpy on varat­tu Suomes­sa vain “koti­maisille kielille”, todel­lisu­udessa lähin­nä ruotsille. 

    Näistä asioista pitäisi puhua oikeil­la nim­i­tyk­sil­lä, kielikylpy ei saisi tarkoit­taa vain ruot­sia (sat­un­nais­es­ti suomea ja saamea) ja mui­ta kylpyjä ei tarvit­sisi kut­sua “vierask­ielisek­si opetuk­sek­si”. Tulisi tietää, mikä on kylpy­jen määrä ja mitä per­heet toivo­vat. Tilan­net­ta tulisi kat­sel­la avoimin silmin.

    Esimerkik­si Helsin­gin seudul­la kieli­pain­ot­teiset päiväkodit ovat yksityisiä
    — yksi arabiankielinen
    — 22 englanninkielistä
    — kak­si espanjankielistä
    — viisi ranskankielistä
    — yksi ruotsinkielinen
    — yksi saamenkielinen
    — kak­si saksankielistä
    — viisi venäjänkielistä

    Tästä saa­nee jonkin­laisen kuvan siitä, mitkä oli­si­vat markkinat.

  339. Puhuin kielikylvys­tä yleisel­lä tasol­la kuten var­masti ymmärsit. 

    Vään­nän vielä rauta­lan­gas­ta: jokainen van­hempi, joka halu­aisi pyrk­iä kas­vat­ta­maan jälkikasvun­sa employ­a­bil­i­tyä, kult­tuuril­lista laa­ja-alaisu­ut­ta yms. ottaakoot selvää siitä minkälaisia koulu­ja ja/tai koulun ulkop­uolista palvelua on tar­jol­la, ja mihin hin­taan, ja sit­ten hom­maa pen­nuilleen lisäviriket­tä sen mukaises­ti mitä pitää järkevänä, ja johon on varaa satsata.

  340. “Puhuin kielikylvys­tä yleisel­lä tasol­la kuten var­masti ymmärsit.”

    Oletin, että näin ehkä on. Viral­lisem­mis­sa yhteyk­sis­sä min­ua on kuitenkin val­is­tet­tu: vain koti­maisel­la kielel­lä voi olla kielikylpy, kaik­ki muu on ope­tus­ta vier­aal­la kielellä.

    Pakko­ruot­si on niin usko­ma­ton raken­nel­ma, että sille luo­tu kielipoli­ti­ik­ka jopa uudelleen­määrit­telee ja omis­taa sano­jen merk­i­tyk­set sel­l­aisik­si, etteivät ihmiset enää tiedä, mis­tä virkamiehet puhu­vat. Virkami­esten puhues­sa kielikylvy­istä, kyse ei koskaan ole muus­ta kuin ruot­sista tai sat­un­nais­es­ti suomes­ta ja saamesta.

  341. “jokainen van­hempi, joka halu­aisi pyrk­iä kas­vat­ta­maan jälkikasvun­sa employ­a­bil­i­tyä, kult­tuuril­lista laa­ja-alaisu­ut­ta yms. ottaakoot selvää siitä minkälaisia koulu­ja ja/tai koulun ulkop­uolista palvelua on tar­jol­la, ja mihin hin­taan, ja sit­ten hom­maa pen­nuilleen lisäviriket­tä sen mukaises­ti mitä pitää järkevänä, ja johon on varaa satsata.”

    Niin. Ymmär­rän. Silti tämä on kak­siteräi­nen miekka. 

    On tot­ta, että suuri osa van­hem­mista toimii ainakin jos­sain määrin kir­joit­ta­mal­las­si taval­la — varsinkin tyt­tö­jen kohdal­la tämä onnis­tuukin. Pikkuhil­jaa solju­taan yhä lähem­mäs yhteiskun­taa, jos­sa lap­sia prepataan koulun ulkop­uolel­la läpi koulupol­un, jot­ta varmis­tet­taisi­in onnis­tu­mi­nen seu­raavas­sa karsinnassa.

    Minus­ta perusk­oulu on useim­mille ihan vaa­ti­va ja riit­tävä koulu sel­l­aise­naan. Jokaiselle voi koulus­sa olla jotain valit­tavaa — halu­aako enem­män liikun­taa vai kuvataidet­ta, ilmaisu­taitoa vai koti­talout­ta, mut­ta tätä ei tarvit­taisi pätevyy­den lisäämiseen vaan per­soon­al­lisu­u­den ja taipumusten huomioimiseen.

    Jo nyt suuris­sa kaupungeis­sa kil­pailu toisen asteen paikoista on suomenkielisel­lä puolel­la mielet­tömän kova. Onko meil­lä varaa vielä koven­taa kil­pailua? Kuin­ka suuri osa 15–18 ‑vuo­ti­aista nuorista omaa jonkin mie­len­ter­vey­den ongel­man tai psyko­so­maat­tisen ongelman?

    Toivoisin, että olisi väyliä myös niille, jot­ka tarvit­se­vat lap­su­u­den ja nuoru­u­den ihan vain kas­vamiseen ja oman äänen löytämiseen.

  342. Eräs ope: Olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä. Vaimo on opet­ta­ja joten saan kuul­la aika paljon mitä koulumaail­mas­sa tapah­tuu — tahtomattanikin.

    Itse en tätä jär­jetön­tä piir­ileikkiä ole koskaan ymmärtänyt, enkä var­maan tule koskaan täysin sisäistämäänkään. 

    Jät­täy­ty­isin oikein mielel­läni työelämän ulkop­uolelle sikäli mikäli työt­tömyyt­tä ei tarvit­sisi koko ajan olla johonkin suun­taan selittelemässä.

    Kyl­lähän koneet jo hoitais kaiken mikä olis pakko hoitaa, mut­ta ei. Jen­gi nyt vaan halu­taan tapel­la veris­sä päin näistä hupenevista työ­paikoista niin kuin elämässä ei olisi miljoona mie­lenki­in­toisem­paa jut­tua johon upot­tau­tua use­am­mak­sikin ihmiselämäksi.

    Mut­ta miten sä itse noin niin kuin ajat­telit, että hom­ma tästä liukuisi vähä vähältä — ja siis sinus­ta — parem­paan suuntaan?

  343. “Halu­an poiketen jois­takin edel­li­sistä puheen­vuoroista sanoa, että pidän maamme kak­sikielisyyt­tä rikkaut­e­na ja pidän oikeut­ta saa­da palvelu­ja oma­l­la äidinkielel­lä perusoikeutena.”

    Ruotsin ohel­la tähän pitäisi pyrk­iä myös venäläis­ten ja muiden suurten vähem­mistö­jen kohdalla.

    Nyt kun näyt­tää pahasti siltä, että saamme koti-uskon­to-isän­maa-hih­huli­hal­li­tuk­sen, niin sen kun­ni­ak­si olen päät­tänyt opiskel­la pelkän virkamies­ruotsin sijaan ihan oikeasti puhu­maan ruotsia. 

    Nation­al­is­mi ja patri­o­tis­mi ovat sairauk­sia, jot­ka täy­tyy saa­da kitket­tyä ihmiskun­nan keskuudesta.

  344. Kun­nioitet­tavaa! Saatan liit­tyä messiin… 😉

    Vetelin itse aikoinaan lukios­sa ruot­sista kutossuo­raa kun mim­mit kiin­nos­ti noin sata ker­taa enem­män kuin toinen kotimainen. 

    Skarp­pasin kesäl­lä ennen kir­joituk­sia sen ver­ran, että otin ker­ran tai pari viikos­sa tun­nin kotiope­tus­ta per­hetu­tul­ta (joka siis ihan oikeastikin oli kiel­tenope ammatil­taan ja sai siis ihan palkkansakin kotiopet­ta­jan työstä) jokusen viikon.

    En jak­sanut aiheesta kina­ta, ja kos­ka tun­sin ihmisen ihan ok tyypik­si ajat­telin lähin­nä, että koke­mus se on tämäkin. Käsit­tääk­seni raha ei vai­h­tanut omis­ta­jaa ja jos vai­h­tuikin niin puhumme tyyli­in tsufekorvauksesta. 

    Any­ways pistin just sen ver­ran effor­tia etten jou­tu­isi asi­as­ta kuule­maan. Käytän­nössä päätin opetel­la (huonos­ti) ulkoa rimp­sun tai pari sääntöä.

    Sil­lä sai M:n (nos­telin ruotsin keskiar­voa syksyl­lä samoil­la “tiedoil­la”).

    Lop­ul­ta ihan kaikessa on kyse moti­vaa­tios­ta. Ja häm­men­tävän usein sil­loinkin vain siitä, että opet­telee ihan vaan alkeet. Suurin osa ei jak­sa edes sitä. 

    Luin virkamies­ruotsin ensin AMK:ssa ja uud­estaan vielä yliopis­tossa. Viral­lis­es­ti siis sujuu mallikkaasti, käytän­nössä sönkkään muumiruot­sia eli vai­h­dan välit­tömästi englan­ti­in jos hablaan sve­dun kanssa.

    Nykyään ruotsin hal­tu­un otta­mi­nen ihan oikeasti ihan oikeasti kiinnostaa. 

    Matkoil­la tulee suun­nat­tua yhä use­am­min länsi­naa­puri­in. Har­mit­ti mon­ta vuot­ta sit­ten kun sat­u­imme viet­tämään juhan­nus­ta Got­lannis­sa juhan­nus­salkoi­neen ja pihapelei­neen kun oli pakko kom­mu­nikoi­da paikallis­ten kanssa englan­niksi kun sanas­to ei vaan riit­tänyt mihinkään.

    Ei sil­lä etteikö venäjänkieli ja Venäjäl­lä reis­saami­nenkin innostaisi. 

    Pakko kään­tyy itseään vas­taan. Voisimme tehdä ruot­salais­ten ja venäläis­ten kanssa ihan hel­vetisti kaiken­ta­soista yhteistyötä — kau­pas­ta puhu­mat­takaan — jos kieliasen­teemme olisi edes neu­traali eikä vähät­televä ja kielteinen.

    Veikkaan, että aika mon­ta vuot­ta tässä vielä vierähtää ennen kuin ymmär­rämme mik­si porkkana futaa parem­min kuin keppi.

    Jos Janipet­teri ei halua oppia, hän ei myöskään opi, teemme mitä hyvän­sä. Vain Janipet­teri itse voi päät­tää miten hän asioi­hin halu­aa suhtautua. 

    Joku ei vaan halua oppia koskaan ikinä mil­loinkaan. Jollekin se vaatii vain aikaa (paljon tai vähän). Toiselle riit­tää, että luokalla on kau­nis ruot­sia puhu­va ihmi­nen. Tai sinne impor­toidaan toviksi sellainen.

  345. Lyc­ka till!: “Jos Janipet­teri ei halua oppia, hän ei myöskään opi, teemme mitä hyvän­sä. Vain Janipet­teri itse voi päät­tää miten hän asioi­hin halu­aa suh­tau­tua. Joku ei vaan halua oppia koskaan ikinä mil­loinkaan. Jollekin se vaatii vain aikaa (paljon tai vähän). Toiselle riit­tää, että luokalla on kau­nis ruot­sia puhu­va ihmi­nen. Tai sinne impor­toidaan toviksi sellainen.”

    Ymmär­rän, että tässä puol­lat kieli­v­a­paut­ta, kos­ka pakko vaan ei toi­mi. Tot­ta. Mut­ta tässä asen­teen merk­i­tyk­sen korostamises­sa on myös vaaransa. Uno­hde­taan, että on paljon hyviä ja fik­su­ja ihmisiä, joil­la ongel­mat ovat ensisi­jas­sa ihan muual­la kuin asenteissa. 

    Janipet­teri voi myös oikeasti halu­ta olla niin kuin muutkin, oppia niin kuin muutkin ja selvitä niin kuin muutkin — eikä se vain toi­mi. Väitän, että kaik­ki mei­dän ruot­sia vaille valmi­it oppi­laamme koulu­tuk­sen eri tasoil­la eivät ole tehneet “en vaan haluu” ‑päätöstä vaan heille ruotsin alkei­den het­kelli­nenkään omak­sum­i­nen on äärim­mäisen vaikeaa ja osalle mah­do­ton­ta. He ovat riip­pu­vaisia siitä, että löytävät koulun ja opet­ta­jan, joka suos­tuu kat­so­maan suorituk­sia läpi sormien. 

    Aiem­min ker­roin nuores­ta, kut­su­taan hän­tä tässä vaik­ka Janipet­terik­si, jol­la on taustal­laan varhainen moni­alaisen oppimis­vaikeu­den diag­noosi. Hänen oman lukion­sa opo oli taas ker­ran sanonut hänelle, että “Sin­ul­la on vain asen­neon­gel­ma sen ruotsin kanssa. Yritä nyt saa­da ne kurssit läpi.”

    Miten aut­taa näitä opo­ja ymmärtämään, että ruot­si ei mit­taa vain asen­tei­ta vaan kielis­sä, varsinkin kielis­sä, joil­la ei ole mitään sijaa arjes­sa, on ole­mas­sa oppimisvaikeuksia?

    Lau­ri Kumpu­lainen: “— olen päät­tänyt opiskel­la pelkän virkamies­ruotsin sijaan ihan oikeasti puhu­maan ruot­sia. Nation­al­is­mi ja patri­o­tis­mi ovat sairauk­sia, jot­ka täy­tyy saa­da kitket­tyä ihmiskun­nan keskuudesta.”

    Et ehkä sinä, mut­ta yllät­tävän moni kuvit­telee, että ruotsinopin­not ovat se tapa, mil­lä kitketään paho­ja asen­tei­ta. Toiveajattelua. 😉

  346. Reck­on we pret­ty much agree on this one..: “Jen­gi nyt vaan halu­taan tapel­la veris­sä päin näistä hupenevista työ­paikoista niin kuin elämässä ei olisi miljoona mie­lenki­in­toisem­paa jut­tua johon upot­tau­tua use­am­mak­sikin ihmiselämäk­si. Mut­ta miten sä itse noin niin kuin ajat­telit, että hom­ma tästä liukuisi vähä vähältä – ja siis sinus­ta – parem­paan suuntaan?”

    Sori, nyt ollaan vuo­den kyynisim­mässä ajan­jak­sos­sa noin koulus­sa työsken­televän kannal­ta, en tiedä mitä vas­ta­ta. Syksyl­lä kesän voimaan­nut­ta­mana luul­tavasti olisi taas toiveikku­ut­ta enemmän.

    Toivon, että näkyvän eri­laisu­u­den lisään­tymi­nen kouluis­sa pakot­taa nyt pain­ot­ta­maan elämän­taito­ja ja human­is­tista ihmisku­vaa. Kyse on kuitenkin jatku­vas­ta kamp­pailus­ta, joka jatkuu vuodes­ta toiseen, sukupolves­ta toiseen. Ei ole ratkaisua, ain­oa jatku­va muu­tos ja aina uusia haasteita.

  347. eräs ope: Väitän, että kaik­ki mei­dän ruot­sia vaille valmi­it oppi­laamme koulu­tuk­sen eri tasoil­la eivät ole tehneet “en vaan haluu” ‑päätöstä vaan heille ruotsin alkei­den het­kelli­nenkään omak­sum­i­nen on äärim­mäisen vaikeaa ja osalle mahdotonta. 

    Mihin peru­s­tat väitteesi?

    Jos tämän argu­mentin hyväksyy pitäisi samal­la hyväksyä sel­l­ainenkin väite, että joidenkin on mah­do­ton­ta käsit­tää alkeel­lisimpiakaan matemaat­tisia sääntöjä.

    Ja jos näin on, ko. ihmisen kohdal­la olisi var­maankin oikeaop­pisem­paa käyt­tää jotakin lääketi­eteel­listä käsitet­tä joka kuvail­isi riit­täväl­lä tarkku­udel­la asiano­saisen älyl­listä kap­a­siteet­tia — tai siis nimeno­maan sen puutetta.

    “Nor­maali” ihmi­nen oppii puhu­maan ruot­sia siinä mis­sä laske­maan päässäänkin. Näin väitän.

    Perusteletko tätä vain sil­lä, että on ole­mas­sa X‑määrä ihmisiä, joil­la on tutkimuk­sis­sa havait­tu ihan oikei­ta, mitat­tavis­sa ole­via oppimisvaikeuksia?

    Ja sekö siis todis­taisi ettei moti­vaa­tio olisi olen­nainen — ellei suo­ras­taan vält­tämätön — kom­po­nent­ti yhtään minkään asian opet­telus­sa ja oppimisessa?

    Opo on ihmi­nen hänkin. Työssään luul­tavasti kohtaa aika paljon janipet­tere­itä joi­ta ei vaan kiin­nos­ta, joten asen­noi­tu­mi­nen epäilemät­tä muo­dos­tuu tietyn­laisek­si — vaik­ka ei tietenkään saisi.

    Kyl­lä, aivan var­masti on epäpäte­viä tai ker­ras­saan huono­ja opo­ja — tai vaan leipään­tyneitä. Ihan niin kuin kaikissa muis­sakin ammateis­sa. En ehkä osoit­taisi pakko­ruot­sikysymyk­sessä syyt­tävää sormea tätä nimeno­maista opoa kohti, enkä useimpia opet­ta­jia ylipäätään.

    Pakko­ruot­si on poli­it­ti­nen ylä­ta­son päätös jon­ka pyörtämi­nen on käynyt läh­es mah­dot­tomak­si kos­ka asi­as­ta ei voi enää keskustel­la älyl­lis­es­ti vaan pelkästään emo­tion­aalis­es­ti. Jos vas­tu­s­tat, olet junt­ti ja muutenkin epäi­lyt­tävä ihmi­nen. Jos kan­natat, olet elit­isti ja muutenkin epäi­lyt­tävä ihminen.

    En itse ollut tässä nyt eri­tyis­es­ti väit­tämässä juu­ta enkä jaa­ta sil­lä pakko­ruot­si ei tänä päivänä herätä itsessäni suuria into­hi­mo­ja puoleen taik­ka toiseen.

    Jun­nuna sitä toki “vas­tusti” (eli käytän­nössä alisuo­ri­u­tui ruotsin kie­len oppimis­es­ta) niin kuin kaikkia muitakin pakko­ja. Vas­tus­tus näkyi käytän­nössä vain penseänä asennoitumisena.

    Jos olisin saanut itse vali­ta, tuskin olisin käynyt koulua ollenkaan. Jun­nuna on just niin urpo ettei ymmär­rä omaa etua varsinkaan niis­sä asiois­sa joil­la saat­taisi olla ihan oikeastikin jotain merkitystä.

    En olisi välit­tänyt käy­dä liikun­tatun­neil­la, en kemi­an enkä fysi­ikan tun­neil­la, en puukäsi­työ­tun­neil­la, en äidinkie­len tun­nil­la, en his­to­ri­an tun­nil­la, en rehellis­es­ti san­ot­tuna oikeas­t­aan mil­lään tunnilla. 

    En edes ATK-tun­neil­la vaik­ka siel­lä olisi saanut tehdä mitä tahansa ja viet­tää kuin­ka kauan aikaa tahansa, kos­ka himas­sa sekin puoli oli parem­min järjestetty.

    Musi­ik­in­tun­nil­la ehkä olis voin­ut viihtyä jos siel­lä oltais kuun­nel­tu — omas­ta mielestäni — hyvää musi­ikkia ja sit­ten keskustel­tu siitä. Ja nimeno­maan sel­l­ais­ten kanssa joil­la siihen näyt­täisi ole­van aitoa halua ja kykyä.

    Itsel­leni yläas­teesta tulee mieleen lähin­nä eläin­tarha. Pidän hyvänä saavu­tuk­se­na jos edes joku oppii siel­lä jotain. Edes huonosti.

    Toki, jos kuviksen­tun­nil­la olis ollut tiedos­sa alas­ton­maalauskurssi (ja mal­li­na joku ei-vielä-mum­moikäi­nen naaras), niin veikkaisin, että korkeam­paa osal­lis­tu­mis­pros­ent­tia — ainakin poikien osalta — ei löy­ty­isi mis­tään koulumaailmasta.

    Joten ainakin itsel­leni ain­oa konkreet­ti­nen syy käy­dä kouluS­SA oli se, että siel­lä oli sen­tään teo­reet­ti­nen mah­dol­lisu­us nähdä ja jopa tutus­tua enem­män tai vähem­män viehät­tävi­in vas­takkaisen sukupuolen edustajiin.

    Tei­ni-iän vielä jotenkin muis­taen rohke­nen väit­tää, että kyl­lä se oli nimeno­maan ne mon­i­naiset tis­sit ja perseet jot­ka eniten motivoivat turhau­tunei­ta miesten alku­ja lähtemään joka viikko muiden urpo­jen tavoin koulu­un “oppi­maan”.

    Nykyään­hän itseäni kiin­nos­taa oikeas­t­aan kaik­ki asi­at. Se on se learn­ing curve, toisil­la menee pitem­pään maail­man hah­mot­tamises­sa ja ihan kaiken­lais­ten asioiden sulattelussa.

    Pakko­ruot­sista seurasi min­unkin kohdal­la vain tarpeet­toman negati­ivi­nen suh­tau­tu­mi­nen ruotsin kieleen ja ruot­salaisu­u­teen laajemminkin.

    Joka tosin kor­jaan­tui myöhem­min pikkuhil­jaa ruot­salaisu­u­teen omako­htais­es­ti parem­min tutustumalla.

    Luulen, että aika monel­la suomenkielisel­lä suo­ma­laisel­la samankaltainen kehi­tyskaari. Ja laa­jem­minkin se menee mon­esti niin, että “you hate what you don’t know”.

    Uskon vakaasti, että pakko­ruot­sista luop­umi­nen lisäisi posi­ti­ivisem­paa tai ainakin neu­traalimpaa suh­tau­tu­mista ruotsin kieleen ja ruot­salaisu­u­teen (ja ylipäätään vieraisi­in kieli­in ja kulttuureihin).

    Mitä pidän melkein­pä vähim­mäis­vaa­timuk­se­na sille, että kan­ta­suo­ma­lais­ten parista voisi ihan aikuis­ten oikeastikin vielä joskus nous­ta ruotsin kieltä suju­vasti puhu­via sekä Ruot­si­in ja ruot­salaisu­u­teen enem­män tai vähem­män neu­traal­isti tai posi­ti­ivis­es­ti suhtautuvia.

    Ter­vet­tä kansal­lisiden­ti­teet­tiä on aika vaikea syn­nyt­tää jos enem­mistö kansas­ta yhä jol­lain perusp­sykol­o­gisel­la tasol­la mieltää (suomen)ruotsalaisten katso­van meitä kan­tapeikko­ja jotenkin nenän­vart­taan pitkin.

    Var­masti joku kat­sookin. Ja siinäpähän katsoo.

    Mut­ta en oikein jak­sa uskoa, että keskiver­toruot­salainen kok­isi suur­takaan tarvet­ta suo­ma­lais­ten mol­laamiseen. Tai, että hän ylipäätään uhraisi mon­takaan aja­tus­ta Suomelle ja suo­ma­laisille elämän­sä aikana.

    Ehkä meil­läkin tilanne olisi saman­lainen mikäli Suomel­la olisi ollut his­to­ri­as­sa sama ase­ma joka Ruot­sil­la oli, et vice versa.

    Ylen “Suo­mi on ruot­salainen” ‑sar­jas­sa annet­ti­in taan­noin ymmärtää, ettei oikeas­t­aan mitään Suomea edes ollut vaan puhut­ti­in ain­oas­taan Ruot­sista tai korkein­taan Itä­maas­ta, eli ikään kuin itäis­es­tä Ruotsin osasta.

    Luin hil­jat­tain Augustin Ehrensvärdin muis­ti­in­pano­ja matkas­taan Suomeen 1747 kun hävi­tyn sodan seu­rauk­se­na piti alkaa funtsia kor­vaavia lin­noituk­sia Venäjälle menetet­ty­jen tilalle.

    Ei Ehrensvärd ainakaan ker­taakaan käyt­tänyt maas­ta jos­sa vieraili ja johon myöhem­min aset­tui pysyvästi asumaan mitään muu­ta ter­miä kuin Suomi.

    Eli Itä­maas­ta ei puhut­tu ainakaan enää tuo­hon maail­man aikaan mikäli sel­l­aista käsitet­tä ylipäätään on kansan suus­sa koskaan edes käytetty.

    Geopoli­it­tises­sa diskurssis­sa ehkä hyvinkin.

    A.E. kuvasi varsin tun­non­tarkasti sitä mitä näki ympäril­lään. Ran­nikol­la asum­i­nen lie­nee olleen läh­es tulkoon ident­tistä ruot­salaisen kult­tuurin kanssa — oli­han asu­tuskin niil­lä main ruot­salaista alun­perin ja val­taosin vielä näi­hin päivi­inkin asti!

    Sen sijaan kun A.E. joutuu matkaa­maan use­am­man päivän sisä­maa­han (ja takaisin), kup­paiseen pikkukylään nimeltä Hämeen­lin­na — jon­ka lin­nakin on aivan päin hel­vettiä toteutet­tu ja lisäk­si päästet­ty pahasti rapis­tu­maan — A.E. ihmettelee matkan var­rel­la mil­loin mis­säkin yöpyessään, että kuin­ka hel­vetis­sä naisetkin ovat niin perkeleen rumia kun sylilapset kuitenkin ovat vielä ihan nor­maalien ihmis­ten näköisiä.

    Viksuna miehenä kum­minkin päät­telee, että savu­tu­vas­sa ele­ly ei nyt vaan tee pitem­pään jatkues­saan hyvää sen enem­pää ruumi­ille kuin mielellekään…

    Tapaa A.E. palu­umatkallaan Ruot­si­in tosin nuoren neitokaisenkin jota äityy julis­ta­maan suo­ras­taan kauneim­mak­si naisek­si jota on ikinä nähnyt.

    But alas, tämäkin tapah­tuu jos­sain ran­nikkoseudul­la joten melkoisel­la var­muudel­la edusti ihan perus­ruot­salaista geeniper­imää tämäkin typykkä.

    Ran­nikkoseu­tu­jen lisäk­si pysyvää asu­tus- ja vil­je­lykult­tuuria oli noinkin myöhään oikeas­t­aan vain Varsi­nais-Suomes­sa ja osas­sa Poh­jan­maa­ta. Muual­la elo oli enem­män tai vähem­män nälkäkuole­man rajoil­la taiteilemista, ma luulen. No, luul­tavasti jos­sain Viipurin vaiku­tusalueel­la elelevil­lä kar­jalaisil­la meni var­maan suh­teel­lis­es­ti ottaen ihan mukavasti.

    Veikkaan, että jo tuon ajan suo­ma­laisille, jot­ka eivät halun­neet kaataa karhu­ja lop­un ikään­sä sekä asua ja kuol­la savupir­tis­sä, lie­nee olleen aika selvä suun­ti­ma, että mihin sitä kan­nat­taisi ihmisen yrit­tää aset­tua aloilleen jos muun­laista elämää itselleen ja per­heelleen halu­aapi: kyli­in ja kaupunkei­hin (1700-luvun aikakau­den määritelmän mukaisi­in sellaisiin).

    Minus­ta paljon puhu­vaa on ollut myös se seik­ka, että kun läk­simme aikoinaan Hit­lerin kanssa Suur-Suomea oppor­tunis­tis­es­ti val­loit­ta­maan omien hit­ler­iläis­temme innoit­ta­m­i­na, ja turpi­in saat­u­amme, maan johto veti johdon­mukaises­ti lin­jaa jol­la evakko­ja ei vahin­gos­sakaan tele­por­tat­tu suomen­ruot­salais­ten omi­in pri­vaat­tei­hin paratiiseihin.

    Kak­sikieliset kun­natkin otti­vat evakko­ja vas­taan suh­teessa vähem­män ver­rat­tuna suomenkielisi­in kun­ti­in. Tämä iki­aikainen kielikysymys var­masti tar­josi oikein kätevän meriseli­tyk­sen, mut­ta mah­toiko “järkevyys” kuitenkaan olla koko syy?

    Kun pres­i­dent­ti puo­lusti valit­tua lin­jaa, hän vetosi siihen — ainakin pri­vaatisti — ettei ruot­salaisia saa ärsyt­tää. Puhuiko hän täl­löin ruot­salai­sista? Vaiko suomen­ruot­salai­sista? Vai tarkoit­tiko se hänelle — ja ehkä laa­jem­minkin sekä suomenkielisille että mah­dol­lis­es­ti myös ruotsinkielisille itselleen — enem­män tai vähem­män samaa asiaa?

    Ruot­si oli jeesan­nut Suomea sodas­sa otta­mal­la vas­taan suo­ma­lais­lap­sia tur­vaan sodan jaloista. Vapaae­htoisi­akin — vaik­ka sit­ten vain seikkail­i­joi­ta tai hitler­mielisiä — sieltä oli tul­lut jonkun ver­ran (rin­ta­malle asti tiet­tävästi kuitenkin vain ani har­va päätyi/pääsi). Salaisia ase­toim­i­tuk­si­akin vir­tasi Ruotsin kaut­ta Suomeen.

    Asi­as­sa voi nähdä pyy­teetön­tä aut­tamisen halua, mut­ta myös kylmää laskel­moin­tia: Suomen asia oli väistämät­tä myös Ruotsin asia.

    Some things nev­er change: Suo­mi on ihan OK slaav­i­lais­sävyt­teinen län­si­mainen naa­puri, mut­ta myös hem­metin toimi­va bufferivyöhyke riip­pumat­ta siitä mitä mieltä Ruotsin kansa sat­tuu suo­ma­lai­sista kul­loinkin ole­maan (jos yhtään mitään). 

    Ei Ehrensvärdiä lähetet­ty Suomeen Lovi­isaa ja Helsinkiä lin­noit­ta­maan sik­si, että Tukhol­mas­sa olti­in kiin­nos­tunei­ta suo­ma­lais­ten pär­jäämis­es­tä itäisen naa­purin kanssa joka oli laa­jen­tunut Kymi­joelle asti.

    Nope.

    Ruot­salaiset oli­vat saa­neet kan­tapään kaut­ta oppia kuin­ka help­poa vihol­lisen olisikaan päästä meriteitse polt­ta­maan Tukhol­ma maan tasalle, jos Suo­mi ei olisi tässä välis­sä etu­var­tiona joka voisi vähin­täänkin hidas­taa vihol­lisen eten­e­mistä sen ver­ran, että Tukhol­malle tar­jou­tu­isi kri­it­tistä aikalisää jol­la joko jär­jestää puo­lus­tus parem­paan kun­toon tai jär­jestää evakuoin­ti — siel­lä mis­sä sil­lä oli merk­i­tys­tä, eli Svea­maas­sa (eli Tukholmassa).

    Maan­pakoon kipit­tänyt Ruotsin hal­li­tus var­maankin olisi lähet­tänyt addressin hävitet­tyyn Turku­un Kalmarista tai Göte­bor­gista, että “Sori, että tää meni nyt tälleen, mut siis ootte totanoin­ni­in ajatuk­sis­sa ja sillee. Pitäkää lip­pu korkeal­la. Vi ses? Puss och kram XXXX”

    Suh­tau­tuiko toisen maail­man­so­dan jälkeinen Ruot­si siis edelleen taval­laan mus­ta­sukkaises­ti ajatuk­seen, että hei­dän entiset alus­maat ja niiden nykyiset asukkaat, Suomes­sa asu­vat ruot­salais­taus­taiset, jou­tu­isi­vat vieraiden eli suomenkielisen enem­mistön tah­don alle?

    Toisin sanoen halu­si­vatko he ajatel­la nos­tal­gis­es­ti, että kaik­ki ruot­sia Suomes­sa bam­laa­vat naut­ti­si­vat edelleenkin Ruotsin eri­tyis­suo­jeluk­ses­ta (tah­toi­vat he sitä tai eivät?), eli oli­vat taval­laan Ruotsin eri­ty­i­so­maisu­ut­ta, ja että täl­laisen kul­tu­uris-his­to­ri­al­lisen val­ta-ase­man kyseenalais­t­a­mi­nen olisi ennen kuulumatonta?

    Nej, det kan vi har inte. Abso­lut inte.

    Kyl­lä Ruot­si var­masti on aina pitänyt hyvänä, että Suomes­sa säi­ly­isi merkit­tävän kokoinen ruotsinkieli­nen väestönosa myös tule­vaisu­udessa. Eihän sitä koskaan tiedä…

    Oletet­tavasti monel­la hyv­in­toimeen­tule­val­la suomen­ruot­salaisel­la suvul­la oli vielä tuo­hon maail­man aikaan toden­näköis­es­ti hyvinkin tiivi­it yhtey­det Ruot­sis­sa asu­vi­in suku­laisi­in. Luul­tavasti täl­laisia suku­ja on vieläkin Suomessa.

    Monel­la köy­häl­lä kalas­ta­japer­heel­lä sen sijaan ei ehkä ollut säi­lynyt entiseen koti­maa­hansa enää minkään­laisia siteitä, kieltä lukuunottamatta.

    Yritän itse tässä vain lähin­nä ääneen pohdiskele­mal­la ymmärtää mis­tä tässä kaikessa oikein lop­ul­takaan on ollut — tai olisi voin­ut olla — kyse.

    Mik­si ihmeessä Suomen pres­i­dent­ti lotkaut­taisi kor­vaansakaan Ruotsin mah­dol­lis­es­ti epä­muodol­lis­es­ti esit­tämälle toiveelle asut­taa evakot jon­nekin muualle kuin… alueille jois­sa val­taosa jengistä on ruotsinkielistä ja jois­sa ruotsinkielisyys on toden­näköis­es­ti ollut val­lit­se­va ran­nikon asu­tushis­to­ri­an tun­netus­ta alus­ta saakka?

    Voisi kuvitel­la, että jos me olisimme ihan rehellis­es­ti olleet tätä paljon kehut­tua yht­enäistä kansaa, niin ei kai yhtään kenellekään olisi tuol­loin tul­lut mieleenkään vaa­tia mitään alueel­lis­es­ti, kielel­lis­es­ti tai kult­tuuril­lis­es­ti perustel­tu­ja eri­oikeuk­sia mitä evakko­jen asut­tamiseen tuli?

    Ja kuitenkin näin tapahtui.

    Suomen ja suo­ma­laisu­u­den his­to­ria on kieltämät­tä melkoinen sekasik­iö jos­ta on vaikea sanoa mitään varmuudella.

    Oliko kyseessä “nor­maali” asteit­tainen maa­han­muut­to, vai sit­tenkin puh­das­ta kolo­nial­is­mia, jol­la tur­va­ta laa­jen­tu­mishaluisen, agres­si­ivista ulko­maan­poli­ti­ikkaa har­joit­ta­van, suur­val­lan edut?

    Suomes­ta sai ilmaista tyk­in­ruokaa, joten mik­si ei lähtisi vaik­ka sit­ten Puo­laankin asti soti­maan jos siltä tun­tuu, ja kat­soisi miten käypi?

    Jos tulisikin tur­paan, niin siinähän menetet­täisi­in vain jotain met­säläisiä finnejä joiden elät­tämis­es­tä olisi vain tul­lut moninker­tainen taloudelli­nen ja sosi­aa­li­nen rasite myöhem­min hei­dän alka­es­sa penätä oikeuk­sien­sa perään.

    Jos taas saavutet­taisi­in uusia voit­to­ja, niin good for us: lisää mai­ta ja lisää köy­hiä joista hyötyä.

    Win-win?

    Suomen teol­lis­tu­misenkin alulle pani­vat tukhol­man por­var­it jot­ka alkoi­vat huolestua siitä, että maa­han ei jää sil­lä ruukkien perus­tamisen tahdil­la pian ain­oatakaan puu­ta enää pystyyn.

    Taka­pa­juises­sa Suomes­sa taas ei mitään muu­ta ollutkaan kuin met­sää (sekä riit­tävästi hyö­dyn­net­tävis­sä ole­via koskia, PLUS käytän­nössä rajat­tomasti ilmaista työvoimaa) joten tok­i­han sitä met­sää kan­nat­taa mielum­min rai­va­ta jostain muual­ta kuin omil­ta kotinurkilta?

    Sim­ple maths?

    Jos kepil­lä ei saanut riit­tävästi lähti­jöitä niin porkkanal­la sitten.

    Eihän kuninkaan tarvin­nut oikeas­t­aan muu­ta tehdä kuin läänit­tää kivan kokoisia maa- ja met­sä­plänt­te­jä riit­tävil­lä vesioikeuk­sil­la varustet­tuina kaikille halukkaille.

    Ja jos täl­lainenkaan priv­i­le­gio ei tun­tunut vielä riit­tävältä moti­vaat­to­ril­ta, niin toimisiko suvun liit­tämi­nen aateliskir­jaan sellaisena?

    Ei mak­sa mitään, ja hom­ma hoituu yhdel­lä allekir­joituk­sel­la. Done. Mitä nyt vähän jupinaa aiheut­taa van­hois­sa aatelis­su­vuis­sa — jot­ka toki oli­vat päässeet samaan voit­top­ut­keen, ain­oas­taan joitakin vuosia, vuosikym­meniä tai vuo­sisato­ja aikaisemmin…

    (Saksalais-)ruotsalaislähtöisen kult­tuuri- ja talouseli­itin tör­mäy­tyessä per­iferiseen vaikkakin osin jo paikalleen aset­tuneeseen mut­ta laa­joil­ta osin vielä nomadis­een suomea äidinkie­lenään haas­tavaan kan­tapeikkokansanosaan, tuo yhteise­lo ja arvo­nan­to ei yllät­täen sujunutkaan täysin kitkatta…

    Kun emme voi kään­tää kel­lo­ja taakse päin, emme voi tietää mitä meistä suomea haas­tavista olisi tul­lut ilman ruot­salais­ten vaikutusta.

    Olisiko meil­lä kaikil­la nyt kiva pieni punainen tupa, oma lupa ja peruna­maa jos­sain päin laa­jaa Suomen­maa­ta ilman tietoa ja murhet­ta muus­ta maailmasta?

    Kävisikö miesvä­ki yhäkin epäsään­nöl­lisen sään­nöl­lis­es­ti puukko­hip­pasil­la naa­purip­itäjän jul­lien kanssa?

    Sitä sopii miettiä.

    En oikein itse jak­sa uskoa, että perisuo­ma­lainen taipumus juop­pouteen, itsesääli­in, alkukan­taiseen machis­moon sekä ylipäätään ongelmien ratkaisemiseen väki­val­lal­la (ml. itse­murha), olisi täysin selitet­tävis­sä sil­lä, että ensin tuli­vat “ruat­ta­laiset” ja sit­ten viälä “ryssätkin” pitämään suomipoikaa ahtaal­la ja alhaalla…

  348. eräs ope: “Väitän, että kaik­ki mei­dän ruot­sia vaille valmi­it oppi­laamme koulu­tuk­sen eri tasoil­la eivät ole tehneet “en vaan haluu” ‑päätöstä vaan heille ruotsin alkei­den het­kelli­nenkään omak­sum­i­nen on äärim­mäisen vaikeaa ja osalle mahdotonta.” 

    i dag, i mor­gon, i framti­den: “Mihin peru­s­tat väit­teesi? Jos tämän argu­mentin hyväksyy pitäisi samal­la hyväksyä sel­l­ainenkin väite, että joidenkin on mah­do­ton­ta käsit­tää alkeel­lisimpiakaan matemaat­tisia sääntöjä.”

    Koke­muk­seeni tietysti sen perus­tan. Koke­mus on hyvä argu­ment­ti sil­loin, kun osoite­taan, että eri­laisu­ut­ta on. 

    Myös matem­ati­ikas­sa on ongelmia — mut­ta matem­ati­ikkaa ei vaa­di­takaan ten­tit­täväk­si joka ammat­ti­in ja jos sen tent­timistä vaa­di­taan (esim. lääke­laskut), kyse on todel­lis­es­ta tarpeesta.

    Pari kuukaut­ta sit­ten opetin yläasteikäistä tyt­töä (viito­nen matikas­sa), joka tiivi­in ja juuri koet­ta edeltävän tukiope­tus­jak­son jäl­keen onnis­tui saa­maan aiheeseen liit­tyvästä kokeesta kasipuoli. Jip­pii, ajat­telin. Koet­ta seu­raaval­la tun­nil­la hän ei muis­tanut aiheesta enää juuri mitään. Muut pystyivät jatka­maan omak­sumansa varas­sa, mut­ta hän ei. Muis­timme toimii todel­la mie­lenki­in­toisil­la tavoilla.

    Matem­ati­ikas­sa voi olla oman­laista häm­men­tävää vaikeut­ta, kuten ker­ro­taan tässä Sven­s­ka Ylen tuoreessa esimerkissä:
    http://svenska.yle.fi/artikel/2015/05/19/stefan-brunow-matematiken-var-varre-mobbning

    Ihan hyvä, että eri­laisu­ud­es­ta ale­taan puhua kaikil­la aloilla. 

    i dag, i mor­gon, i framti­den: “En oikein itse jak­sa uskoa, että perisuo­ma­lainen taipumus juop­pouteen, itsesääli­in, alkukan­taiseen machis­moon sekä ylipäätään ongelmien ratkaisemiseen väki­val­lal­la (ml. itse­murha), olisi täysin selitet­tävis­sä sil­lä, että ensin tuli­vat “ruat­ta­laiset” ja sit­ten viälä “ryssätkin” pitämään suomipoikaa ahtaal­la ja alhaalla…”

    Nyt olet eksynyt aiheesta pahasti. Tark­ista todel­lisu­ute­si, kiitos!

  349. i dag, i mor­gon, i framti­den, anteek­si hiiltymiseni edel­lisessä viestissä. 

    Olen uupunut aloit­ta­maan ja lopet­ta­maan nämä keskuste­lut vuodes­ta nol­la ja vuo­teen nol­la. Päivit­täin näen kirkas­silmäisiä nuo­ria, joiden koko elämän pitäisi suun­tau­tua rak­en­ta­maan hei­dän per­soon­al­lisu­ut­taan, hei­dän itsenäisyyt­tään ja hei­dän yhteistä tule­vaisu­ut­taan. Pakko­ruot­si on käytän­nön ongel­ma, ja sitä pitää lähteä ratko­maan näi­den nuorten tarpei­den ja toivei­den kautta.

  350. eräs ope:
    i dag, i mor­gon, i framti­den, anteek­si hiiltymiseni edel­lisessä viestissä. 

    Olen uupunut aloit­ta­maan ja lopet­ta­maan nämä keskuste­lut vuodes­ta nol­la ja vuo­teen nol­la. Päivit­täin näen kirkas­silmäisiä nuo­ria, joiden koko elämän pitäisi suun­tau­tua rak­en­ta­maan hei­dän per­soon­al­lisu­ut­taan, hei­dän itsenäisyyt­tään ja hei­dän yhteistä tule­vaisu­ut­taan. Pakko­ruot­si on käytän­nön ongel­ma, ja sitä pitää lähteä ratko­maan näi­den nuorten tarpei­den ja toivei­den kautta.

    Jep, tiedän, että opeil­ta ei juuri tähän vuo­den aikaan liikene hirveästi ylimääräisiä paukku­ja. Siel­lä on ope­huoneet täyn­nä vael­tele­via zombeja. 😉

    Nähdäk­seni pakko­ruot­si on kuitenkin vain yksi ongel­ma muiden joukos­sa. Se pitää fix­a­ta, mut­ta niin pitäisi moni muukin asia ajatel­la uudelleen.

  351. Tuos­ta muistin kon­stikku­ud­es­ta vielä. Ker­ta toisen­sa jäl­keen on osoitet­tu, ettei muisti toi­mi kovalevyn tavoin. Aiv­ot pait­si rek­isteröivät myös edi­toi­vat kaikkea koke­maamme hyvin vapaamielis­es­ti ja kokeis­sa ihmiset saadaankin vai­vat­tomasti muis­ta­maan asioi­ta joi­ta ei ole tapahtunut.

    Varsinkin suo­ma­laisen koulu­tuk­sen yksi val­u­vioista on ope­tus joka edelleen tähtää hyvin pitkälti ulkoaopet­telu­un. Meil­lä opetel­laan kokei­ta varten, jatku­vu­ut­ta ei tes­ta­ta, joten oppi­lail­lakaan ei ole todel­lista insen­ti­iviä oppia kos­ka tietävät, että vain kokeisi­in kan­nat­taa skarpa­ta. Vain niil­lä on merkitystä.

  352. Tänäi­nen HBL ker­too ahve­nan­maalais­es­ta tuoreesta yliop­pi­laas­ta otsikol­la “X voit­ti dysleksian”.
    http://hbl.fi/feature/2015–05-22/756289/linnea-vann-over-dyslexin

    Artikke­li ker­too sitkeästä tytöstä, jon­ka dyslek­sia diag­nosoiti­in vas­ta lukios­sa, vaik­ka lukem­i­nen ja opiskelu oli ollut hänelle aina työlästä. Nyt hän on lähdössä opiskele­maan matem­ati­ikkaa. Hienoa.

    Kiin­nitin huomio­ta siihen, että hänen ain­oa tap­pi­onsa kui­tat­ti­in näin luon­tev­asti: X ker­too omis­ta­neen­sa paljon aikaa koulu­työlle yläk­oulus­sa ja saa­neen­sa keski­hyvät arvosanat useim­mis­sa aineis­sa, mut­ta yhdessä kohtaa hän jou­tui anta­maan perik­si — suomen kohdalla.
    — Minä opin kieliopin mut­ten sano­ja. Saa­toin opiskel­la usei­ta tun­te­ja pien­tä sanaku­u­lus­telua varten mut­ta kuitenkin sain korkein­taan vitosen. Se tun­tui turhal­ta. Niin­pä val­itsin pois suomen.

    Ahve­nan­maal­la (jos­sa on suomenkielisiä suh­teessa yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä man­ner­maal­la) voi onnek­si jät­tää suomen pois. Järkevää ja reilua.

  353. Sul­la tun­tuu ole­van jostain syys­tä sel­l­ainen kul­ma tähän asi­aan, että nos­tat esille ihmisiä joil­la on diag­nosoitu eri asteisia, ehkä hyvinkin paho­ja, oppimisvaikeuksia.

    En usko, että val­taosa suomenkieli­sistä opiske­li­joista kär­sisi oppimis­vaikeuk­sista vaan surkeas­ta motivaatiosta. 

    Joskus pakko on hem­metinkin hyvä moti­vaat­tori. Esim. ihmisil­lä joiden pitää tehdä työtä elääkseen.

    Iiro Ranta­lainen ilmaisin asian niin, että riit­tää kun hän vilkaisee pöy­däl­lä ole­vaa laskupinoa, muun­laista inspi­raa­tio­ta luo­vaan työhöön­sä miekko­nen ei omien sano­jen­sa mukaan kaipaa.

    Kysyn vielä ker­ran: mitä ajat­telit itse tehdä sen asian eteen, että pakko­ruot­si siir­ty­isi vähitellen historiaan?

  354. - Sul­la tun­tuu ole­van jostain syys­tä sel­l­ainen kul­ma tähän asi­aan, että nos­tat esille ihmisiä joil­la on diag­nosoitu eri asteisia, ehkä hyvinkin paho­ja, oppimisvaikeuksia.

    Pakko­ruotsin jul­muus avau­tui min­ulle tätä kaut­ta. Näen, että ihmiset luule­vat, että ruot­sista saa vapau­tuk­sen tarvit­taes­sa. Ei saa. Meil­lä ruotsin annetaan tärvätä muu opiskelu. Ja oppi­laalle, jol­la on diag­nosoitu oppimis­vaikeus voidaan sanoa: “ei tämä vaikeus ruotsin kanssa johdu muus­ta kuin asen­neon­gel­mas­ta”. Tilanne on uskomaton. 

    Kun tör­mää näin käsit­tämät­tömään käytän­töön, alkaa pohtia, mitä tässä on takana. Itse olin koulu- ja opiskelu­aikanani hyvin “pakko­ruotsinopiskelumyön­teinen”, viit­tä vaille etten pää­tynyt ruotsin opet­ta­jak­si. Silmien avau­tu­mi­nen on ollut melkoinen järkytys.

    - En usko, että val­taosa suomenkieli­sistä opiske­li­joista kär­sisi oppimis­vaikeuk­sista vaan surkeas­ta motivaatiosta. 

    Oppimis­vaikeudet ovat var­masti suurin tek­i­jä ns. ruot­sia vaille valmi­iden taustal­la. Oppimis­vaikeuk­sia ei ole aina diag­nosoitu eikä niitä voikaan diag­nosoi­da, eri­laisu­u­den haitari on niin laaja.

    Ihmi­nen on viisas: moti­vaa­tio syn­tyy tarpeesta. Englan­nin opiskelu­un moti­vaa­tio on hyvä, kos­ka tarve on tot­ta. Todel­lisu­ud­es­ta irral­laan ole­vat kieli­taito­vaa­timuk­set eivät toimi. 

    - mitä ajat­telit itse tehdä sen asian eteen, että pakko­ruot­si siir­ty­isi vähitellen historiaan?

    Se mitä teen pakko­ruotsin purkamisek­si on tietysti pien­tä, mut­ta sel­l­aista arjen vaikut­tamista, mitä toisil­takin toivon: otan asian esille sopivis­sa tilanteis­sa työympyröis­sä, vapaa-ajal­la ja netis­sä, osal­lis­tun ja äänestän — ja ennen kaikkea tuen näitä lähel­läni, joiden kohdal­la pakko­ruot­si on eri­tyi­nen ongel­ma ja uhka kouluttautumiselle.

    Mut­ta otan mielel­läni vas­taan ehdo­tuk­sia siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Jatke­taan yhteisvoimin!

    1. Min­ul­la on sel­l­ainen epäti­eteelli­nen käsi­tys, että ihmi­nen oppi­ii parhait­en sil­loin kun on innos­tunut aswias­ta. Parhaat oppi­jat eivät sik­si pysty oppi­maan sel­l­aista, mis­tä eivät innos­tu. Jos kokee jonkin aineen´turhaksi ja hyödyt­tömäk­si, vaikea siitä on innostua.

  355. N: Sama sys­tee­mi oli Helsin­gin yliopis­tossa 1980-luvun lop­ul­la. Jos ruotsin taito ei riit­tänyt tasoko­keessa, jou­tui kurssille. Kurssin aikana jotkut alkoi­vat kysel­lä kokeesta, jot­ta voivat valmis­tau­tua. Kurssin opet­ta­ja sanoi palaa­vansa asi­aan lähempänä kurssin lop­pua. Kurssin lop­ul­la asi­as­ta kysyt­ti­in taas ja nyt opet­ta­ja ker­toi, että koe on ollut menos­sa koko ajan ja kaik­ki pää­sevät läpi. Osaamisen taso ei kyl­lä päätä huiman­nut, joten epäilen, että ketään ei oikeasti halut­tu hylätä.

    Tähän liit­tyy olen­nais­es­ti se, että todis­tuk­seen kir­joite­taan _aina_ virkamies­ruotsin tai ‑suomen kohdalle arvosanaksi “hyvät tiedot”, vaik­ka itse kielikurssil­ta tai ‑kokeesta saa arvosanan “tyy­dyt­tävät tiedot”. Mui­ta arvosano­ja ei sit­ten ollutkaan.

  356. En pidä toden­näköisenä, että englan­nin opiskelus­sa olisi yhtään sen parem­pi moti­vaa­tio. Sitä vain osa­taan tietokonei­den ansios­ta paremmin.

  357. “Mut­ta otan mielel­läni vas­taan ehdo­tuk­sia siitä, mitä nyt pitäisi tehdä.”

    Aivan ensik­si pitää analysoi­da ongel­ma. Per­im­mäi­nen vika ei ole kiel­ten opetuk­ses­sa, vaan kielipolitiikassa.

    Ruot­sia puhuu äidinkie­lenään Suomen man­ner­maal­la alle 5% väestöstä. Suomenkieliselle val­taen­em­mistölle ja mui­ta kieliä äidinkie­lenään puhuville ruot­si on vieras kieli muiden joukossa.

    Me suomenkieliset emme tarvitse ruotsin taitoa tässä vah­vasti suomenkielisessä maas­sa, suomel­la pär­jää eri­no­mais­es­ti. Ruot­sia ei vähäisen tarpeen vuok­si myöskään kun­nol­la opi­ta. Pakko­ruotsin ja virkaruotsin suorit­tamisen jäl­keen vain har­van ruotsin taito riit­tää todel­lisu­udessa ruotsinkielis­ten palvelu­iden tuot­tamiseen (vrt.Kokkola-Oulu-case).

    Käytän­nössä siis useim­mat suomenkieliset, joi­ta koske­vat muodol­liset ruotsin taidon vaa­timuk­set, tar­joa­vat palvelui­ta huonol­la ruotsilla/erittäin huonol­la ruotsilla/ei ruot­sil­la ollenkaan.

    Täl­lais­ten näen­näis­palvelu­jen tar­joami­nen on sekä tarpee­ton­ta, kohtu­u­ton­ta että jär­jetön­tä. Parem­pi yhteinen kieli kun käytän­nössä aina on kuitenkin suomi.

    Mitä pitäisi tehdä? Tässä ehdotukseni:

    Kielipoli­ti­ik­ka pitää muut­taa vas­taa­maan maan todel­lisia kieli­olo­ja ja demokra­t­ian perusperiaatteita. 

    Ruot­si on de fac­to vähem­mistökieli ja sen tulee olla sitä myös de jure.

    Ruotsinkieliset palve­lut tulee rajoit­taa niille alueille, joil­la ruotsinkielis­ten väestöo­su­us on suuri, esim. yli 20% ja ja palvelu­iden tuot­tamisen tulee perus­tua pääsään­töis­es­ti äidinkieleltään ruotsinkielis­ten panokseen.

    Ruotsinkielisiä palvelui­ta siis tar­jo­taan niil­lä alueil­la, joil­la niille on todel­lista tarvet­ta ja niitä tar­joa­vat ne jot­ka oikeasti ovat ruotsin­taitoisia, siis äidinkieleltään ruotsinkieliset.

    Suomenkielis­ten ja mui­ta kieliä puhu­vien ruotsin opiskelu muute­taan vapaae­htoisek­si kaikil­la opin­to­jen tasoil­la ja pääsään­töis­es­ti kaik­ki muodol­liset ruotsin taidon vaa­timuk­set poistetaan.

    Tämän seu­rauk­se­na kak­sikielisyy­den todel­lisel­la koval­la ytimel­lä on edelleen hyvät elin­mah­dol­lisu­udet. Ruotsinkieliset vaali­vat ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä suo­ma­laista kult­tuuria. Suomenkielis­ten vas­tu­ul­la ovat suomen kieli ja suomenkieli­nen kulttuuri.

    Kielipoli­ti­ikan päiv­i­tyk­sen jäl­keen elävää kak­sikielisyyt­tä on edelleen siel­lä, mis­sä sitä tänäänkin on. Vain se näen­näi­nen osa kak­sikielisyyt­tä pois­tuu, jon­ka pönkit­tämiseen tänään tarvi­taan pakkoruotsia.

  358. Osmo Soin­in­vaara: Parhaat oppi­jat eivät sik­si pysty oppi­maan sel­l­aista, mis­tä eivät innos­tu. Jos kokee jonkin aineen´turhaksi ja hyödyt­tömäk­si, vaikea siitä on innostua.

    Nykyään on opet­ta­jil­ta kiel­let­ty fyy­sisel­lä väki­val­lal­la uhkaami­nen, joten vaikea on pakot­taa motivoitu­maan siihen mikä ei kiin­nos­ta, oli se sit­ten ruot­si tai matematiikka 😉

  359. Osmo Soin­in­vaara: Min­ul­la on sel­l­ainen epäti­eteelli­nen käsi­tys, että ihmi­nen oppi­ii parhait­en sil­loin kun on innos­tunut aswiasta. 

    Olen samoil­la linjoilla.

    Nykyään saatan selail­la ihan huvikseni vaik­ka ala-asteen kir­jo­ja. Hat­tu­jen sota… mis­tä hitos­ta siinäkin oikein oli kyse, jne. 🙂

    Eli nykyään itseäni eniten kiin­nos­taa kaikki.

  360. tuen mak­sa­ja: Tähän liit­tyy olen­nais­es­ti se, että todis­tuk­seen kir­joite­taan _aina_ virkamies­ruotsin tai ‑suomen kohdalle arvosanaksi “hyvät tiedot”, vaik­ka itse kielikurssil­ta tai ‑kokeesta saa arvosanan “tyy­dyt­tävät tiedot”. Mui­ta arvosano­ja ei sit­ten ollutkaan.

    Tämä tiivistääkin oival­lis­es­ti keskustelun pakko­ruot­sista eli mihin pakko huonoim­mil­laan johtaa.

    Ei se suomea suju­vasti ymmärtävää ja puhu­vaa töölölä­is­frou­vaa hirveästi läm­mitä kun stock­an kesä­tyt­tö ei sit­ten bam­laakaan sven­skaa vaik­ka “väit­ti niin”. 🙂

    Elämä on.

  361. Lau­ri Kumpu­lainen:
    En pidä toden­näköisenä, että englan­nin opiskelus­sa olisi yhtään sen parem­pi moti­vaa­tio. Sitä vain osa­taan tietokonei­den ansios­ta paremmin.

    Tietokonei­den yleistymisel­lä on toki ollut iso merk­i­tys, mut­ta kyl­lä mä väitän, että englan­tia osa­taan hyvin/paremmin nimeno­maan sik­si, että se on nykypäivän latina.

    Ja se on nykypäivän lati­na sik­si kos­ka pla­nee­tal­la on viimeistään 50-luvul­ta asti ihail­tu angloamerikkalaista pop­u­laarikult­tuuria täysipäiväisesti.

    Ja angloamerikkalaisen pop­u­laarikult­tuurin hege­mo­nia on linkit­tynyt suo­raan siihen fak­taan, että jenkkilä on ollut maail­man mah­tavin talous koko tämän ajan.

    Tule­vaisu­udessa saanemme lisää aasialais­peräisiä vaiku­tuk­sia kulttuuriimme.

    Nyt jo teinit tapit­ta­vat man­gaa ja pukeu­tu­vat has­suik­si ani­me­hah­moik­si. Ja yhä use­ampi myös halu­aa opetel­la edes muu­ta­man sanan jaap­pa­nia tai mandariinia.

    C’est la vie.

  362. Ville: Nykyään on opet­ta­jil­ta kiel­let­ty fyy­sisel­lä väki­val­lal­la uhkaami­nen, joten vaikea on pakot­taa motivoitu­maan siihen mikä ei kiin­nos­ta, oli se sit­ten ruot­si tai matematiikka 

    Näin ikävästi on tosi­aan päässyt käymään. 🙂

    Kyl­lä siinä Kaar­lo Kaar­lon­poikakin jokusen uluko­maan kiälen fraasin oppi ulkoa kun mais­teri löi kart­takepil­lä sopi­vaa tah­tia pikkukätösille.

    Suurin osa tuomit­see näin arkaaiset ope­tus­me­todit, toki, mut­ta aina sieltäkin joku sel­l­ainen vas­taran­nan kiis­ki on his­to­ri­an kan­si­in kaivet­tu myöhempi­en sukupolvien äimästeltävästi joka on myöhem­mäl­lä iäl­lä kiitel­lyt kuin­ka oppi meni per­ille luupäähänkin vaik­ka meto­di olikin kivu­li­aisu­udessaan kyseenalainen.

    Tough lovek­si tuo­ta joskus näkee kutsuttavan.

    Saat­taa joku epeli väit­tääkin, että hää ei muista tiiä, mut­ta omal kohal ol hyvinkii ain­ua tapa oppii yhtää mittää.

    Karua mut­ta joskus totta.

    ***

    Kie­len hallinta on riit­tävää sil­loin kun tulee ymmärretyksi. 

    Siinä ei vält­tämät­tä opi illati­ivin ja lak­sati­ivin eroa, mut­ta jos vier­aal­la kielel­lä saa vier­aan kult­tuurin immeisen nau­ra­maan hyvän­tah­tois­es­ti eikä säälistä, niin ei sitä paljon parem­min tarvitse ao. kieltä enää osa­takaan. Toki saa, mut­ta ei ole pakko jos ei haluu.

    Se mis­sä Suomes­sa ollaan men­ty vikaan, on tämä virkamies­mäi­nen asioiden ulkoa opet­telu jos­sa keskustelukump­panin ymmärtämät­tömyys johtuu aina kaikesta muus­ta pait­si suo­ma­lais­es­ta kie­len opetuk­sen perinteistä.

    Toki perus­sanas­to pitää käytän­nössä opetel­la aina ulkoa, mut­ta varsin sup­peakin sanas­to riit­tää arkiseen keskustelu­un jos­sa taivastel­laan säätä ja kysel­lään kol­le­gan kuu­lu­misia yms.

    Ja sanas­toa voi opetel­la jokainen ihan itsek­seen. Sen kuin ottaa minkä tahansa romaanin tai sanomale­hden kau­ni­iseen kätöseen ja alkaa sanakir­jan kanssa tavata.

  363. eräs ope: Ihmi­nen on viisas: moti­vaa­tio syn­tyy tarpeesta. Englan­nin opiskelu­un moti­vaa­tio on hyvä, kos­ka tarve on tot­ta. Todel­lisu­ud­es­ta irral­laan ole­vat kieli­taito­vaa­timuk­set eivät toimi.

    Jäi lop­pukom­men­tit puuttumaan…

    Ehdotan, että luet moti­vaa­tios­ta vähän laajemmin.

    Tarve eli pakko toimii kauhean huonos­ti jos ollenkaan sel­l­aises­sa tekemisessä jol­la ei viime kädessä ole hitonkaan merk­i­tys­tä normi­ar­jen suju­vu­u­den kannal­ta, että tekeekö sitä vai jät­tääkö sen kokon­aan tekemättä.

    Jos sängys­tä on yksi jal­ka poik­ki, niin kyl­lä sen melkein halu­aa kor­ja­ta ennen nukku­maan menoa. Siinä on selkeä tarve.

    Lasku­ja on han­kala mak­saa muus­sa muo­dos­sa kuin rahal­la joten töis­sä on pikku­pakko käy­dä. Siinä toinen selkeä ja vielä tois­taisek­si valitet­ta­van yleinen tarve.

    En eri­tyisem­min halu­aisi painel­la aamuisin töi­hin, mut­ta kos­ka tiedän ettei se vai­h­toe­hto ole kovin häävi sekään, niin sitä tulee kum­minkin vääntäydyttyä.

    Ei mul­la olis mitään vaikeuk­sia kek­siä joka päivälle mielekästä tekemistä.

    Mut­ta ei mun esimerkik­si tarvitse meloa yhtään min­nekään yhtään minkään vuok­si. Tai ränkyt­tää kitaraa. Tai lätk­iä ten­nistä. Tai viet­tää aikaa ystävien kanssa.

    Luul­tavasti uskot­te­len itsel­leni — sekä väitän kysyjille — että mel­on huvin vuoksi.

    Mut­ta var­maan yhtä usein sitä läh­tee melo­maan niinkin ump­isurkeas­ta syys­tä, että kun sitä kuitenkin mak­saa mel­on­taseu­ran jäsenyy­destä muu­ta­man lan­tin vuodessa niin tulee hel­posti tunne, että jos ei melo rahaa menee haaskuuseen.

    Samoin musi­ikkikamoi­hin on aikoinaan investoin­ut x‑määrän pätäkkää niin tun­tuu se joka ker­ta vähän hölmöltä omis­taa ne jos niitä ei soita.

    Joten kyl­lä, rahakin on monas­ti aika hyvin toimi­va motivaattori.

    Mut­ta aika har­va — näin ainakin väitän — prefer­oisi jatkaa vaikka­pa nykyisessä duu­nis­saan joka tuot­taisi huo­mat­tavasti vähem­män iloa kuin joku vai­h­toe­htoinen työ vaik­ka se olisikin taloudel­lis­es­ti jonkin ver­ran tai ehkä paljonkin vähem­män palkitsevaa.

    Eli toisin sanoen rahakin voi motivoi­da vain johonkin pis­teeseen asti, sen jäl­keen se muut­tuu käytän­nössä arvot­tomak­si valuutaksi.

    Siinä yhteiskun­nal­lises­sa todel­lisu­udessa jos­sa kas­vate­taan mm. säästäväisiä protes­tant­te­ja, sitä läh­tee melo­maan vaikkei melomi­nen juuri sil­lä het­kelle edes san­ot­tavam­min houkuttaisi.

    Tai näp­päilee muu­ta­man soin­nun tai peräti kyhää kasaan jonkun kap­paleen. Tai soit­taa frendille ja kysyy, et miltä mais­tu­is erä tennistä?

    Taval­laan sitä käy itsen­sä kanssa jatku­vaa kau­pankäyn­tiä siitä, että mitä tänään olisi hyvä saa­da tehdyk­si, ja mitä taas huomen­na, ensi viikol­la, tai vuo­den päästä.

    Useim­mat kut­su­vat sitä suorit­tamisek­si, joka myös luon­teeno­maista protes­tant­tiseen etikkaan kasvatetuille.

    Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on aina ole­mas­sa takaraivos­sa: vaik­ka mel­on­takin houkut­taisi, niin samal­la houkut­taisi tehdä mon­taa muu­takin asi­aa. Varsinkin kun jokainen päivä voi olla se vihoviimeinen. 

    Mil­loin on tehnyt jotain tarpeeksi?

    Prot­skukult­tuuris­sa kas­vanuthan ei tee mielestään koskaan mitään tarpeek­si, tai ei ainakaan riit­tävän hyvin. 🙂

    Sil­loin on aika hyvä fiilis kun las­kee skit­tan käsistään ja toteaa, että eiköhän tämä riitä tältä erää. Väsynyt mut­ta onnellinen.

    Kaikki­na muina het­k­inä tun­tuu suurin piirtein siltä, että olisi järkev­in­tä lahjoit­taa ao. kamat jollekin joka rakas­taisi niitä oikeasti eikä vaan sil­loin täl­löin antaisi ymmärtää, että tykkää edes vähän.

    ***

    eräs ope: Se mitä teen pakko­ruotsin purkamisek­si on tietysti pien­tä, mut­ta sel­l­aista arjen vaikut­tamista, mitä toisil­takin toivon: otan asian esille sopivis­sa tilanteis­sa työympyröis­sä, vapaa-ajal­la ja netis­sä, osal­lis­tun ja äänestän – ja ennen kaikkea tuen näitä lähel­läni, joiden kohdal­la pakko­ruot­si on eri­tyi­nen ongel­ma ja uhka kouluttautumiselle.

    Sounds about right. Eli et käytän­nössä mitään kuten suurin osa meistä. 😉

    Ihan uteliaisu­ut­tani kyse­len: minkälai­sis­sa työympyröis­sä tulee sopivia tilantei­ta ottaa pakko­ruot­si keskustelun aiheeksi?

    Viit­taatko vaikka­pa per­su­jen epä­muodol­lisi­in, mut­ta kuitenkin töi­hin liit­tyvi­in ken­ties jopa kosteisi­in illanviettoihin? 😉

    Kuulisin myös mielel­läni, miten sä noin niin kuin ihan käytän­nön tasol­la tuet niitä lähim­mäisiäsi jot­ka näke­myk­sesi mukaan kär­sivät pakkoruotsista?

  364. “Moti­vaa­tios­ta… ja tekemis­es­tä”, mikähän sin­ua nyt kaivaa. Onko vaikea pysyä asial­lise­na? Ihanko tek­stistäni päät­telit, että olisin per­su ja vielä per­so viinalle? 

    Mikä siinä pakko­ruot­sis­sa on, että sen kan­nat­ta­mi­nen aiheut­taa tuol­laisia asenneongelmia?

  365. Kiitos nim­imerk­ki Tuo­mo: “Kielipoli­ti­ik­ka pitää muut­taa vas­taa­maan maan todel­lisia kieli­olo­ja ja demokra­t­ian perusperiaatteita.”

  366. Rakentaminen tais olla sillon kaikin tavoin snadisti halavempaa touhua...? sanoo:

    eräs ope:
    “Moti­vaa­tios­ta… ja tekemis­es­tä”, mikähän sin­ua nyt kaivaa. Onko vaikea pysyä asial­lise­na? Ihanko tek­stistäni päät­telit, että olisin per­su ja vielä per­so viinalle? 

    Mikä siinä pakko­ruot­sis­sa on, että sen kan­nat­ta­mi­nen aiheut­taa tuol­laisia asenneongelmia?

    En tiedä muista, mut­ta en ole yhdessäkään kom­men­tis­sani esit­tänyt kan­nat­ta­vani pakko­ruot­sia. Päin vas­toin: kan­natan valin­nan vapauta.

    Kos­ka itsel­läni ei ole tois­taisek­si vielä koskaan ilmaan­tunut työympyröis­sä luon­te­vaa tilan­net­ta alkaa keskustel­la pakko­ruot­sista, niin ihan aidosti kyselin, että minkälaisia ne tilanteet/työympyrät yleen­sä sin­ul­la ovat olleet kun pakko­ruot­sikeskustelu on tun­tunut kovinkin luontevalta?

    Ker­roit, että yrität vaikut­taa myös äänestämällä.

    Min­un ymmär­ryk­seni mukaan per­sut ovat ain­oa iso puolue joka on voimallis­es­ti vaat­in­ut pakko­ruotsin pois­toa (viime vaaleis­sa val­i­tuk­si tulleista perus­suo­ma­lai­sista kansane­dus­ta­jista 34 vas­tusti ja vain kak­si kan­nat­ti pakko­ruot­sia; en tiedä onko tilanne tästä olen­nais­es­ti muuttunut).

    Per­suil­ta löy­tyy ihan oma kielipoli­it­ti­nen työryh­mä, eli ei liene liioit­telua väit­tää, että per­sut ovat selkeästi ja johdon­mukaises­ti pro­filoituneet pakko­ruotsin vastustajiksi.

    Suurin piirtein kaikissa muis­sa puolueis­sa äänet jakau­tu­vat joko tasan tai pakko­ruotsin kan­nat­ta­jil­la on selkeä enemmistö.

    Tun­tui siis varsin loogiselta, että saat­taisit näin ollen hyvinkin äänestää perus­suo­ma­laisia kos­ka pakko­ruot­si tun­tuu ole­van sin­ulle henk.koht. erit­täin tärkeä kysymys.

    Sik­si funtsin, että ehkäpä myös vaiku­tat jol­lain tasol­la ko. puolueessa kos­ka niis­sä työympyröis­sä ja illan­vi­etois­sa lie­nee suh­teel­lisen toden­näköistä, että puhe kään­tynee jos­sain vai­heessa myös pakko­ruot­si­in aika luontevasti.

    Mut­ta ilmeis­es­ti et siis vaiku­ta perus­suo­ma­lai­sis­sa etkä heitä myöskään vaaleis­sa ole äänestänyt?

    Miten sinä sit­ten äänestämäl­lä edis­tät pakko­ruotsin poistamista…?

    Lisäk­si min­ua aidosti kiin­nos­ti — ja kiin­nos­taisi edelleen — kuul­la tarkem­min, että miten sinä konkreet­tis­es­ti tuet sel­l­aisia lähim­mäisiä jot­ka näke­myk­sesi mukaan kär­sivät pakkoruotsista?

    Opet­ta­jan amma­tis­sa toki, mut­ta se kuu­lunee muutenkin työnku­vaasi? Miten muuten tämä tuki näkyy arjessasi?

    Sul­la on epäilemät­tä paljon ajatuk­sia tästä aiheesta ja min­u­akin kiin­nos­taisi kuul­la niistä paljon enemmän.

    Tois­taisek­si olet keskit­tnyt argu­men­toimaan lin­jal­la joka ei omas­ta mielestäni liity oikeas­t­aan mitenkään pakko­ruot­si­in vaan yksilö­ta­son oppimis­vaikeuk­si­in. Vieläpä diag­nosoi­tu­i­hin sellaisiin.

    En esimerkik­si ole kuul­lut sin­ul­ta vielä yhtään konkreet­tista ehdo­tus­ta, että miten olet ajatel­lut asi­as­sa edet­tävän, jot­ta pakko­ruot­si siir­ty­isi historiaan.

    Jaatko esimerkik­si nim­imerk­ki Tuomon ehdo­tuk­set sellaisenaan?

    Keskustel­laan nyt kun on hyvä bore pääl­lä ja annetaan argu­ment­tien tör­mäil­lä toisi­in­sa rak­en­taval­la tavalla.

  367. Luulevatko ihmiset, vai olitko se vain sinä joka luulit? sanoo:

    eräs ope: Pakko­ruotsin jul­muus avau­tui min­ulle tätä kaut­ta. Näen, että ihmiset luule­vat, että ruot­sista saa vapau­tuk­sen tarvit­taes­sa. Ei saa.

    Mik­si he sel­l­aista luuli­si­vat kun vapau­tus­ta ei saa matem­ati­ikas­ta, äidinkielestä, liikun­nas­ta eikä mis­tään muus­takaan (pl. uskonto)?

  368. Monin­im­imerk­ki. “min­ua aidosti kiin­nos­ti – ja kiin­nos­taisi edelleen – kuul­la tarkem­min, että miten sinä konkreet­tis­es­ti tuet sel­l­aisia lähim­mäisiä jot­ka näke­myk­sesi mukaan kär­sivät pakkoruotsista?”

    Työssäni opetan, tääl­lä netis­sä komp­paan ja jaan koke­muk­sia — ja tietoa. 

    Esimerkik­si Ruot­sis­sa ja Ahve­nan­maal­la noin kol­mannes perusk­oul­u­lai­sista opiskelee vier­aana kie­lenä vain englan­tia — syynä joko oppimis­vaikeus tai monikielisyys. Meil­lä taas läh­es kaik­ki opiskel­e­vat sekä ruot­sia että jotain muu­ta pitkää kieltä (yleen­sä englan­tia). Voi tietysti olla geneet­ti­nen tosi­a­sia, että suo­ma­laisil­la on vähem­män kieleen liit­tyviä ongelmia kuin muil­la, mut­ta hiukan epäilen tätä.

    Minus­ta on mie­lenki­in­toista, että toisaal­ta englan­tia opi­taan hyvin sen laa­jan läs­näolon vuok­si ja toisaal­ta kol­man­nen vier­aan kie­len val­it­si­joi­ta kiel­tenopet­ta­jat itse kar­si­vat sekä val­in­top­uheis­sa (ei kan­na­ta vali­ta, jollei äidinkieli ja pitkä kieli suju hyvin) että yhdessä per­hei­den kanssa hake­vat vaikeak­si osoit­tau­tuneen kol­man­nen kie­len lopet­tamista mon­en kohdal­la. Sen sijaan ruotsin opin­nois­sa, jos­sa oppimis­vaikeudet näkyvät hyvin eikä hyötyä/käyttöä ole näkyvis­sä, vaikeudet sään­nön­mukaises­ti leimataan asen­neon­gelmik­si. Tässä kielipoli­ti­ik­ka tosi­aankin vaien­taa pedagogiikan.

    Muuten — minus­ta on tärkeää myös koo­ta pakkoa kri­ti­soivien koke­muk­sia ja näke­myk­siä. Kuulisin mielel­läni, mik­si sinä kri­ti­soit pakkoa. 🙂

    1. Onhan selvä, että lähdemme aikamoi­selta taka­matkalta, kun suo­ma­laiset osaa­vat kah­ta kan­sain­välis­esati hyödytön­tä kieltä. Olemme arvostelleet amerikkalaisia siitä, että heistä moni osaa vain englan­tia. Emme­hän mekään osaa maail­man suurista kielestä kuin englan­tia. Pitäisi riit­tää, että äidinkieli kuu­luu pikkukieli­in. Se, että anoa pakolli­nen vieras kieli kuu­luu myös pikkukieli­in, on kansakun­taa ajatllen kohtuutonta.

  369. Osmo Soin­in­vaara: — Se, että anoa pakolli­nen vieras kieli kuu­luu myös pikkukieli­in, on kansakun­taa ajatllen kohtuutonta.

    Niin­pä.

    Radion ykkösaa­mus­sa eilen pohdit­ti­in, mik­si muiden kiel­ten kuin ruotsin ja englan­nin opiskelu vähe­nee. Vas­taa­mas­sa oli kiel­tenopet­ta­jien ja opet­ta­jien ammat­ti­jär­jestön edus­ta­ja (Heljä Misuk­ka koulu­tusjo­hta­ja, OAJ sekä San­na Karp­pa­nen Suomen kiel­tenopet­ta­jien liiton hal­li­tuk­sen vara­pj, ran­skan lehtori).

    Keskustelus­sa kävi selväk­si, että pakko­ruot­sista ei saa puhua. Kun toimit­ta­ja yrit­ti kysyä, kan­nus­taisiko valin­nan­va­paus opiskel­maan mui­ta kieliä ruotsin tilal­la, vas­taus oli ei ja ei.

    Kiel­tenopet­ta­jien edus­ta­ja takel­teli sanoissaan:
    — En usko, että kan­nus­taa, kos­ka kysymys on siitä, mitä tar­jo­taan, tar­jo­taanko sen tilal­la yhtään mui­ta kieliä, en usko että tässä taloudel­lises­sa tilanteessa tarjotaan.
    Siis tässä kiel­tenopet­ta­jien edus­ta­ja kat­soo, että ruotsin tilalle ei olisi varaa tar­jo­ta mitään kieliä — ja kuitenkin hän edus­taa kan­taa, jon­ka mukaan pitää olla varaa tar­jo­ta ruotsin RINNALLA mui­ta kieliä.

    Lopet­taak­seen kiusal­lisen keskustelun, hän vielä pain­ot­ti, että “Suomen kiel­tenopet­ta­jat näkevät Suomen kak­sikielisyy­den ehdot­tomasti tärkeänä asiana” ikään kuin tämä olisi yhtä kuin ikuis­es­ti jatku­va pakkoruotsi.

    OAJ:n edus­ta­ja pisti vielä parem­mak­si. Hän nimit­täin uskot­teli, että ruotsin yo-koe olisi aikanaan muut­tunut valin­naisek­si, jot­ta mui­ta kieliä luet­taisi­in enem­män vaik­ka niin ei olekaan käynyt — joten ei mitään hyö­tyä antaa ruot­sille vaihtoehtoja.

    Tässä lausun­nos­sa oli kak­si virhettä:
    1. Ruotsin ja muiden ainei­den valin­naisu­ut­ta yo-kokeis­sa ei toteutet­tu, jot­ta olisi pedat­tu tilaa lisäkiel­ten kir­joit­tamiselle. Perus­teet valin­naisu­u­teen olivat
    – yo-tutk­in­to oli jo turhan kielipainotteinen,
    – halut­ti­in vähen­tää rep­pu­ja ja lyhen­tää lukion suoritusaikaa,
    – matemaat­tiselle osaamiselle halut­ti­in tehdä tilaa.
    2. Lukios­sa ruotsin kurssit pysyivät pakol­lisi­na, joten tilaa muille kieliopin­noille ei tehty. 

    Kaiken huipuk­si kiel­tenopet­ta­jien edus­ta­ja ker­toi myöhem­min ihan itse, mik­si kiel­ten osu­us vähe­nee lukios­sa. Hän sanoi ymmärtävän­sä, että nuoret pyrkivät nyt halu­a­malleen alalle ainereaalin kaut­ta. Hän myön­si myös, että aikaisem­min kieliko­keet eivät olleet rak­en­tavia eli kielistä oli jäänyt huono­ja koke­muk­sia, vaik­ka hänestä ongel­mat onkin nyt kor­jat­tu. Lisäk­si hän valit­ti sitä, ettei kielistä saa lisäpis­teitä pyrit­täessä eteenpäin. 

    En ole sitä mieltä, että ainereaalia pitäisi heiken­tää tai että kieliä pitäisi pain­ot­taa pyrit­täessä, mut­ta on äärim­mäisen tärkeää ymmärtää, miten nämä kak­si lähtöko­htaa muo­vaa­vat opiske­li­joiden val­in­to­ja lukios­sa. Suomenkielisel­lä puolel­la jatkopaikoista on niin kova tais­telu, että jokaisen on keski­tyt­tävä oleelliseen.

    Kiin­nitin huomio­ta myös ris­tiri­itaan ohjel­man lausun­to­jen ja arjen välil­lä: Ohjel­mas­sa kiel­tenopet­ta­jien edus­ta­ja otti esille kysymyk­sen, kenen kan­nat­taa lukea kieliä. Hän sanoi, että aivan hyvin oppi­las, joka ei ole hyvä esim. äidinkielessä tai englan­nis­sa, voi vali­ta sak­san tai jonkin muun kie­len. Mut­ta ilmeis­es­ti hän tarkoit­ti lukio­ta ja siel­läkin “ei hyvä” tarkoit­taa noin kasin oppi­las­ta. Olen ollut lukui­sis­sa kieli­v­al­in­tain­fois­sa ja siel­lä kiel­tenopet­ta­jat AINA sanovat, että äidinkie­len ja englan­nin pitäisi sujua, jot­ta kol­mas kieli kan­nat­taa valita.

    Tämä oli ohjel­ma, jos­sa olisi pitänyt puhua avoimesti, mut­ta pakko­ruotsin ase­maa ei halut­tu mitenkään ottaa esille, eikä toimit­ta­jakaan terävöit­tänyt kysymyk­siä tässä kohdas­sa. Lop­putu­lok­se­na syyt­tävä sor­mi osoit­ti lähin­nä kit­sai­ta kun­tia ja väärin val­it­se­via oppilaita.

    Ymmär­rän näi­den ammat­tiy­hdis­tyse­dus­ta­jien vaikeu­den. Pakko­ruotsin on vinout­tanut kiel­tenopet­ta­jien jakau­man niin, että läh­es kaik­ki kiel­tenopet­ta­jamme saa­vat osan palka­s­taan ruotsin opet­tamis­es­ta. Ei kukaan uskalla ottaa muu­tos­ta esille. Muuten­han sanoisi että oman taus­taryh­män pitäisi kyetä päivit­tämään ope­tuskieliään ajan mukana — eikä ammat­tiy­hdis­tys voi sanoa sel­l­aista. Muu­tos voi koskea lähin­nä nuo­ria opet­ta­jia, mut­ta hei­dänkin koulut­ta­jis­taan taas val­taosa on tehnyt elämän­työn­sä ruotsin paris­sa ja valvoo ruotsinopetuk­sen resursse­ja opet­ta­jank­oulu­tuk­ses­sa. Tämä on mah­ta­va etu­ryh­mäketju, joka sul­kee opet­ta­jien edus­ta­jien suut. Ja kuitenkin näitä suu supus­sa eläviä haas­tatel­laan asiantun­ti­joina kiel­tenopetuk­sen kehittämisessä.

  370. Ker­ropa “eräs ope” ehdo­tuk­sesi siitä, miten pakko­ruot­sista päästään eroon.

    Oman kan­tani aiheesta ker­roin tuol­la ylem­pänä. Miten kom­men­toit ehdotustani?

  371. Tuo­mo:
    Ker­ropa “eräs ope” ehdo­tuk­sesi siitä, miten pakko­ruot­sista päästään eroon.

    Oman kan­tani aiheesta ker­roin tuol­la ylem­pänä. Miten kom­men­toit ehdotustani?

    Tuo­mo, en halua, että ruotsinkieliset palve­lut ja muiden kieliryh­mien kieliopin­not niv­otaan mitenkään yhteen. En siis ota kan­taa tähän. Palvelu­ja on jär­jestet­tävis­sä eri tavoin ja palvelua tarvit­se­vien kieliryh­mien omaa asiantun­te­mus­ta käyttäen. 

    Kaikkia yliopis­tol­la ja ammat­tiko­rkeis­sa koske­va pakkovirkaruot­si (jon­ka kaltaista ei näytä ole­van mis­sään) on pois­tet­ta­va ensik­si, tämä vaatisi vain tutk­in­toase­tuk­sen muut­tamisen. Näin Suomen yliopis­to­jen kielikeskusten verkos­to (FINELC), jos­sa ollaan kyl­lästyt­ty siihen, että paisu­vat ruotsinopin­not jyräävät muut kieliopinnot:
    “Jos korkeak­oulu­ta­sol­la nou­datet­taisi­in samaa logi­ikkaa kuin yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa, korkeak­oulu­opiske­li­jal­la olisi sub­jek­ti­ivi­nen oikeus opiskel­la toista koti­maista kieltä ja osoit­taa sen taito korkeak­oulu­tutk­in­toon johtavien opin­to­jen­sa yhtey­dessä, mut­ta korkeak­oulu­tutkin­non saami­nen olisi mah­dol­lista myös ilman ruotsin taidon osoittamista.”

    Lukios­sa valit­taisi­in nykyi­nen määrä kielikursse­ja ns. kieliko­rista, jol­loin ruotsin sijaan voidaan ottaa mui­ta kieliä. Lukioille tämä ei ole ongelma.

    Perusk­oulus­sa B1-kieli (nyt toinen koti­mainen) pitäisi palaut­taa takaisin yläk­oulu­un (jos­sa on laa­jem­pi tar­jon­ta) ja alak­ouluis­sa olisi entiseen tapaan A1- ja A2-kielet. B1-kielet oli­si­vat valin­naisia (esim. Ahve­nan­maal­la tar­jol­la jo nyt suo­mi tai sak­sa tai ran­s­ka tai espan­ja ja jon­ain vuosi­na oli venäjä). 

    Kak­sikielisil­lä alueil­la oppi­lail­la olisi sub­jek­ti­ivi­nen oikeus vali­ta ruotsi. 

    Nykyiset rak­en­teet tuk­i­si­vat näitä muu­tok­sia ja kieli­v­a­likoima alka­isi laa­je­ta. Vapau­tuk­set saataisi­in toim­i­maan eri­ty­isopetuk­sen ja per­heen yhteisel­lä sopimuksella.

    Tämä on toteutet­tavis­sa nopeasti. Tietysti opet­ta­jien koulu­tus tulisi hiukan hitaam­min perässä.

  372. “Tuo­mo, en halua, että ruotsinkieliset palve­lut ja muiden kieliryh­mien kieliopin­not niv­otaan mitenkään yhteen.”

    No mut­ta nythän ne on jo niv­ot­tu yhteen. 

    Eduskun­ta käsit­teli juuri kansalaisa­loitet­ta, jos­sa vaa­dit­ti­in ruotsin opiskelun vapaae­htoisu­ut­ta. Perustelu­na esitet­ti­in laa­jem­man kieli­v­a­likoiman tuo­mat edut.

    Sivistys­valiokun­ta perusteli hylkäy­sesi­tys­tään ja pakko­ruotsin jatku­mista tarpeel­la tur­va­ta ruotsinkieliset palvelut. 

    Mik­si muuten ruotsinkieli­nen vähem­mistö kaiken aikaa vaatisi pakko­ruotsin jatkamista, elleivät he pitäisi sitä oma­lle ase­malleen olen­naisen tärkeänä.

    Siis jos/kun halu­at päästä pakko­ruot­sista eroon, sin­un on ensik­si vaa­dit­ta­va kielipoli­ti­ikan muut­tamista niin, ettei suomenkielis­ten edel­lytetä osal­lis­tu­van ruotsinkielis­ten palvelu­iden tuot­tamiseen. Tuon muu­tok­sen jäl­keen ruotsin opiskelun pakol­lisu­ud­es­ta luop­umi­nen sujunee helposti.

  373. Pakko­ruotsin peruste­lut ovat hämäriä ja vai­h­tu­vat puhu­jas­ta toiseen. Palvelu­ja­han ei pakko­ruot­si näytä pystyneen toteut­ta­maan tyy­dyt­tävästi mut­ta syys­tä tai tois­es­ta niiden hyvää toteu­tus­ta ei ole nos­tet­tu folk­tingetin kärk­i­hankkeek­si vaan pakkoruotsi. 

    Kun kesäl­lä 2010 kokoomusjo­hto torp­pasi puoluekok­ouk­sen­sa päätök­sen pakko­ruotsin purkamis­es­ta muka ris­tiri­itaise­na ruotsin kansal­liskieliase­man säi­lyt­tämisen kanssa, syksyl­lä aiheeseen tart­tui myös sil­loinen oikeusmin­is­teri (ja tuol­loin myös pakko­ruotsin kan­nat­ta­ja) Tui­ja Brax, mut­ta ei suinkaan sanoak­seen, että pakko ker­takaikki­aan on perus­tus­lais­samme, vaan: “— Perus­tus­la­ki ei esimerkik­si ase­ta suo­ranaista velvoitet­ta sille, että toisen koti­maisen kie­len olisi olta­va pakolli­nen oppi­aine kouluis­sa. Sen sijaan julkiselle val­lalle asetet­tu­jen kielel­lis­ten oikeuk­sien tur­vaamisvelvoit­tei­den val­os­sa koros­tuu oikeus opiskel­la koti­maisia kieliä.”

    Oikeusmin­is­terikaudel­laan Anna-Maja Hen­rikssonin mielestä pakko­ruotsin peruste­lut näkyivät kansal­liskielis­trate­gias­sa:”— [Pakko] on perustel­tua, sil­lä suo­mi ja ruot­si ovat ne kielet, joi­ta sään­nön­mukaises­ti voi käyt­tää vira­nomai­sis­sa asioidessa ja joil­la julk­ista palvelua jär­jestetään. Jär­jeste­lyn tarkoituk­se­na on varmis­taa, että jokaisel­la on mah­dol­lisu­us tutus­tua maan niin suomen- kuin ruotsinkieliseen kult­tuuri­in. — Ruotsinkielisille on etu osa­ta maan val­takieltä, jota käytetään läh­es kaikissa osis­sa maa­ta. Ruotsin kie­len oppimi­nen puolestaan liit­tää suomenkielisetkin suo­ma­laiset yhteisen kie­len myötä tiivi­im­min Suomelle monin tavoin läheiseen pohjo­is­maiseen yhteisöön. —” Kansalaisa­loitet­ta kom­men­toidessaan Hen­riks­son vas­tasi hesarin mukaan näin: “Kat­sonkin että jokaisel­la on oikeus oppia myös toista kansal­liskieltä. — Aloite ruotsin vapaae­htoisu­ud­es­ta ei vas­taa hal­li­tuk­sen kansal­lisen kielis­trate­gian tah­toa.” Tässä on nyt taas tut­tu sanasekaan­nus oikeus = pakko!

    Tässä vira­nomais­palvelu­jen jär­jestämis­es­tä nousee uusi kansalaisu­uskäsi­tys, jos­sa on tutus­tut­ta­va molem­pi­en kieliryh­mien kult­tuuri­in kie­len kaut­ta ja jos­sa jokaisen on kie­len kaut­ta liityt­tävä Nor­deni­in ja jos­sa pakko­ruot­sista tulee kansalaisoikeus. Tätä pain­ot­ti vaa­likoneessa myös filosofi ja sosi­aalidemokraat­ti Thomas Wall­gren — täysin pakon puoles­ta ja vas­taa vain ruot­sik­si, vaik­ka muut vas­tauk­set ovat suomek­si: Tack vare skolsven­skan är den nordiska arbets­mark­naden öppen även för fin­skspråki­ga unga. Sven­skan knyter oss till den nordiska gemen­sakapen och till vår egen his­to­ria. Om vi tap­par sven­skan som det andra nation­al­språket i Fin­land för­lorar vi en grundläg­gande del av det arv som gjort det möjligt för Fin­land att lyckas. Under­vis­nin­gen i sven­s­ka bor­de bör­ja tidigt och ped­a­gogiken utveck­las. (vapaa kään­nös — Kiitos koulu­ruotsin pohjo­is­maiset työ­markki­nat ovat avoin­na myös suomenkielisille nuo­rille. Ruot­si sitoo mei­dät pohjo­is­maiseen yhteisöön ja omaan his­to­ri­aamme. Jos me kado­tamme ruotsin toise­na kansal­liskie­lenä, kado­tamme perus­tavaa laat­ua ole­van osan per­in­töä, joka on tehnyt Suomelle onnis­tu­misen mah­dol­lisek­si. Ruotsinopetuk­sen tulisi alkaa aikaisin ja ped­a­gogi­ikkaa tulisi kehittää.)

    Ruotsinkieliset kuule­vat ehkä tästä pakko­ruotsin perustelus­ta vain sen osan, jos­sa kat­so­taan ruotsin kie­len ja pohjo­is­maisu­u­den hyvei­den katoa­van Suomes­ta ilman pakko­ruot­sia. Eräässä opin­näyt­teessä haas­tatelti­in suomen­ruot­salaista nuor­ta opet­ta­jak­si opiskel­e­vaa ja ker­rot­ti­in näin: She thinks the gap between Finnish-speak­ers and Swedish-speak­ers would grow if the manda­to­ry Swedish was removed. “I think prej­u­dices would spread. I fear that my chil­dren and grand­chil­dren will be grow­ing up in a hos­tile envi­ron­ment where Swedish is con­sid­ered to be an unnec­es­sary lan­guage. The gap between Finnish-speak­ing and Swedish-speak­ing areas would widen, and I also fear that the vio­lence between dif­fer­ent lan­guage groups would grow.”

    Taan­noin tele­vi­sios­ta tuli mie­lenki­in­toinen suomen­ruot­salaisen viulistin ja kapel­limes­tarin haas­tat­telu på sven­s­ka, jota kuun­nel­lessa oli pakko ihail­la tämän muusikon tarkkanäköistä havain­noin­tia. Muusikko sanoi suo­raan, että ruotsinkielisil­lä on unel­ma Suomes­ta, jos­sa kaik­ki oppi­vat ruot­sia ja puhu­vat ilois­es­ti ruot­sia. Hän jatkoi, ettei tiedä, kuka uskoo tähän, mut­ta arvelee, että joku pitää mielel­lään kiin­ni vas­takkainaset­telus­ta, joka syn­tyy, kun tämä unel­ma ei olekaan tot­ta. Kun toimit­ta­ja tarken­si, tarvit­seeko RKP tätä vas­takkainaset­telua, haas­tatelta­va ohit­ti kysymyk­sen. Joka tapauk­ses­sa tänäi­nen HBL julis­taa otsikois­sa: Ned­mon­ter­ing av sven­skan kan gyn­na SFP.

  374. Tuo­mo:Sivistys­valiokun­ta perusteli hylkäy­sesi­tys­tään ja pakko­ruotsin jatku­mista tarpeel­la tur­va­ta ruotsinkieliset palvelut. 

    Eihän suomen­ruot­salaisille itselleen *kel­paa* pakko­r­tu­osin voimin toteutetut palve­lut! Enkä minä sitä mitenkään ihmettele, kun pakko­ruotsin osaami­nen on yleen­sä ihan nol­lan arvoista. Menep­pä jon­nekin kun­nan viras­toon asioimaan perusvirkamiehen kanssa ruot­sik­si, mitenkähän käy? Olen käynyt virkamies­ruotsin, joten aivan var­masti keskimääräi­nen virkail­i­ja ostaa sitä kieltä ihan yhtä hyvin kuin minä, eli siis ei osaa.

    On ihan höpön­löpöä väit­tää, että ruotsinkielis­ten palvelu­iden tur­vaamiseen tarvi­taan pakkoruotsia.

  375. Sylt­ty: Eihän suomen­ruot­salaisille itselleen *kel­paa* pakko­r­tu­osin voimin toteutetut palvelut!Enkä minä sitä mitenkään ihmettele, kun pakko­ruotsin osaami­nen on yleen­sä ihan nol­lan arvoista. Menep­pä jon­nekin kun­nan viras­toon asioimaan perusvirkamiehen kanssa ruot­sik­si, mitenkähän käy? Olen käynyt virkamies­ruotsin, joten aivan var­masti keskimääräi­nen virkail­i­ja ostaa sitä kieltä ihan yhtä hyvin kuin minä, eli siis ei osaa.

    On ihan höpön­löpöä väit­tää, että ruotsinkielis­ten palvelu­iden tur­vaamiseen tarvi­taan pakkoruotsia.

  376. Ehdot­taisin kah­ta muu­tos­ta nykykäytäntöön:

    a) Pakko­ruot­si­vaa­timuk­ses­ta saisi luis­taa sil­loin, kun on ihmis­ten hen­ki tai ter­veys vaaras­sa. Kuten esim. 5.4.2016 tuli­palos­sa Jout­senos­sa, jos­sa vaaras­ta ei voitu tiedot­taa, kos­ka Etelä-Kar­jalas­sa kukaan ei osan­nut tiedot­taa ruot­sik­si eikä Kuo­pi­on häkestäkään löy­tynyt ketään ruot­sia osaavaa. Lop­ul­ta ihmisiä altis­tui turhaan myrky­ille, kos­ka vas­ta Vaasas­ta saati­in tulk­ki ja sieltä ei sit­ten osat­tu ajaa sitä tiedotet­ta ulos.

    Peri­aat­teessa tähän ei kukaan kuole. Mut­ta esim. Hämeen­lin­nan ampumistapaus jos uusi­u­tuu tänä päivänä, niin poli­isi ei voi eristää aluei­ta, kos­ka ei osaa tehdä kuu­lu­tuk­sia kahdel­la kielel­lä. Osaamista ei vain ole.

    b) Pakko­tulkkaamis­es­ta voisi luop­ua sel­l­aises­sa tilanteessa, jos­sa kukaan kuun­telijoista ei osaa ruotsin kieltä. Pakko­tulkkaami­nen on patisi turhaa niin hyvin paljon aikaa vievää. Esim. Venäjä-Ruot­si tulkkia joutuu lennät­tämään välil­lä hyvinkin kaukaa paikalle, vaik­ka kukaan paikalla ei ymmär­rä kuin venäjää, suomea ja englan­tia. Tulkin puut­teen vuok­si asioi­ta siir­retään jne. Jos turhaa tulkkaus­ta on pakko tehdä, niin joskus voisi olla paikallaan vain lait­taa joku puhu­maan jotain ja vale­hdel­la sen ole­van ruotsia.

  377. Olen opiskel­lut ruot­sia perusk­oulus­sa ja lukios­sa. Kir­joitin M:n. En koskaan tykän­nyt siitä ja se tun­tui pakkop­ul­lal­ta. Opin kuitenkin.

    Ruot­si­in tör­mäsin työelämässä joskus 24–25 vuo­ti­aana muu­ta­man puhelun merkeis­sä. 99% heistä, jot­ka aloit­ti­vat keskustelun ruot­sik­si, siir­tyivät suju­van suomen käyt­töön, kun tiedustelin, puhu­vatko suomea.

    Seu­raavaan ja ensim­mäiseen ker­taan, kun työelämässäni kohtasin ruot­salaisia, tapah­tui yli 10 vuot­ta myöhem­min. Keskuste­lut hei­dän kanssaan käyti­in englan­niksi, jota he muuten puhui­v­at parem­min kuin minä.

    Lie­nee sanomat­takin selvää, että kaik­ki se ruotsin opiskelu­un käytet­ty aika on mielestäni täysin hukkaan heit­et­tyä. Ei kieli­taito pysy yllä, jos sitä kieltä ei koskaan mis­sään pääse käyt­tämään. Mielestäni jokaisen pitäisi saa­da itse vali­ta, mitä kieltä opiskelee. Kap­a­siteet­ti­ni ei koulus­sa riit­tänyt kol­man­teen kieleen, kos­ka sekoitin jo ruotsin ja englan­ninkin sano­ja keskenään, jos esim. lukios­sa oli saman jak­son aikana molem­pia aineita.

  378. Mielestäni olisi syytä pohtia sitä kom­pro­mis­sia, että ruot­si olisi pakolli­nen lukios­sa mut­tei perusk­oulus­sa. Aikanaan se oli pakolli­nen oppik­oulus­sa ensim­mäiseltä ja myöhem­min toiselta luokalta läh­tien, mikä vas­taa sitä, että nykyään perusk­oulun ylälu­okil­la ja lukios­sa pakolli­nen. Mut­ta 1950-luvul­la jotkut koulueksper­tit ehdot­ti­vat, että (pakolli­nen) ruot­si pois­tu­isi keskik­oulus­ta. Ruotsin kielel­lä tulee olla Suomen koulu­tusjär­jestelmässä vahvem­pi ase­ma kuin vas­taa­van kokolu­okan vähem­mistökielel­lä yleen­sä. Tämä johtuu his­to­ri­as­ta. Mut­ta ei sitä suo­ma­lainen siivoo­ja mihinkään tarvitse. Niin­pä esit­täisin, että pakko­ruot­si pois­tu­isi perusk­ouluista ja ammat­tik­ouluista mut­ta jäisi lukioon. Kolmes­sa tai neljässä vuodessa tulisi sen kie­len taidon poh­ja. Korkeak­oulu­tuk­ses­sa se, onko lisää velvoit­tavaa ruot­sia, riip­puisi alas­ta. His­to­ri­an opiske­li­jan tulisi opetel­la ruot­si­akin, kun suo­ma­lainen his­to­ri­antutk­i­ja tarvit­see ruot­sia, mut­ta ei lääketi­eteen opiske­li­jan, kun ei lääkäri sitä tarvitse.

  379. Mik­sei ruot­sia voisi vai­h­taa sak­saan kuten armei­jan voi vai­h­taa siviilipalvelukseen?

  380. Päätös perusk­oulun pakko­ruot­sista tehti­in ihan muiden alo­jen kuin koulu­alan edus­ta­jien ehdoil­la. Useimpi­en kansak­oulunopet­ta­jien ja kym­me­nien yliopis­to­jen kansak­oulu­alaan erikois­tunei­den kas­va­tusti­eteil­i­jöi­den tah­to sivu­utet­ti­in ja päätös tehti­in RKP:n poli­itikko­jen ehdoilla.

  381. Sit­tem­min sitä on vuosikym­meniä ylläpi­det­ty RKP:n mielik­si. 1990-luvul­la se yritet­ti­in kumo­ta kolmeenkin ker­taan. Mut­ta joka ker­ta päätös kaa­tui RKP:n vastustukseen.

  382. Osit­tain se johtuu jopa Ruotsin miellytyksestä.

  383. Onhan se kieroa, että alueel­la, jol­la on esim. 15 ker­taa enem­män venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä ja joil­la käy paljon venäläis- mut­tei ruot­salais­tur­is­te­ja, on opetelta­va ruot­sia mut­ta venäjää ei voi vapaae­htois­es­tikaan opiskella.

  384. Kanadas­ta vielä sen ver­ran, että erona Suomeen on, että siel­lä ran­skankielisiä on noin 27 % mut­ta tääl­lä ruotsinkielisiä vain 5 %. Mut­ta Kana­da on liit­to­val­tio, jon­ka provins­seil­la on laa­ja itse­hallinto ja siel­lä on provinsse­ja, jois­sa ran­skankielisiä on suh­teel­lis­es­ti vain vähän kuten tääl­lä ruotsinkielisiä.

  385. On san­ot­tu, että Suomes­sa ja Kanadas­sa aivan eri­laiset his­to­ri­al­liset taus­tatek­i­jät ovat johta­neet saman­ta­paiseen kaksikielisyysjärjestelmään.

  386. Kaikkien ontar­i­o­laisk­oul­u­lais­ten on opetelta­va ran­skaa kuten kaikkien suo­ma­laisk­oul­u­lais­ten ruot­sia, vaik­ka Ontar­ios­sa on ran­skankielisiä vielä pienem­pi suh­teelli­nen osu­us kuin Suomes­sa ruotsinkielisiä. Mut­ta Suomen pakko­ruot­si on paljon pahempi ilmiö. Englan­ninkielisen oma kieli on maail­mankieli ja ran­skakin olen­nainen kan­sain­välisessä kanssakäymisessä mut­ta kan­sain­välis­es­ti läh­es merk­i­tyk­set­tömiä. Sel­l­aista kieltä äidinkie­lenään puhu­van lapsen kieli­v­a­pau­den riis­to koulus­sa tyrkyt­täen toista sel­l­aista kan­sain­välis­es­ti ei merkit­tävää kieltä on vahin­gol­lista hänelle ja hänen ja tois­t­en vas­taavien kaut­ta koko kansalle juuri kuten OS kir­joit­ti. Ontar­i­o­lainen puhuu äidinkie­lenään maail­mankieltä ja koulus­sa pakol­lise­na opetet­tuna kie­lenä toista kan­sain­välisessä kanssakäymisessä olen­naista kieltä. Suo­ma­lainen puhuu äidinkie­lenään epäolen­naista kieltä, ja olen­nais­ten kus­tan­nuk­sel­la on tyrkytet­ty toista epäolen­naista kieltä. On hal­lus­sa vain yksi sel­l­ainen kieli, jol­la pär­jää muual­lakin kuin koti­maas­sa ja lah­den­takaises­sa naa­puri­maas­sa. Kos­ka muiden kiel­ten kuin äidinkie­len suomen, “toisen koti­maisen” kie­len ruotsin ja maail­mankieli englan­nin opet­telu ei mon­es­sa tapauk­ses­sa ole mah­dol­lista. Ja sit­ten RKP:n tyyp­it vielä väit­tävät, että tuo puoli vuo­sisa­taa jatkunut ruotsin pakko­tupu­tus joka ikiselle koul­u­laiselle tässä maas­sa monipuolis­taa kieli­taitoa! Todel­lisu­udessa se on johtanut pait­si rahan­menoon ja katkeru­u­teen, myös siihen, että niinkin oleel­lis­ten kiel­ten kuin sak­san, ran­skan, espan­jan ja venäjän taita­jia on poikkeuk­sel­lisen vähän. Pakko­ruot­si johtaa siihen, että esimerkik­si Etelä-Kar­jalan maakun­nas­sa, mis­sä venäjän taidolle on tarvet­ta, joudu­taan venäläis­tur­is­te­ja palvele­maan palkkaa­maan toisia venäläisiä Venäjältä! Mik­si ruot­sia on opetelta­va siel­läkin, mis­sä ruotsin tai­dos­ta ei ole hyö­tyä mut­ta venäjän tai­dos­ta on? Mik­si ruot­si on pakolli­nen koulu­aine mut­ta venäjää ei voi lukea vält­tämät­tä vapaae­htoise­nakaan, vaik­ka koti­paikkakun­nal­la on 20 ker­taa enem­män venäjän- kuin ruotsinkielisiä ja venäläis­tur­is­te­ja käy jatku­vasti mut­ta ruot­salais­tur­is­te­ja vain poikkeustapauk­sis­sa? Tätä oikeutetaan sil­lä, että lappeen­ran­ta­lainen voi joutua muut­ta­maan Pietarsaa­reen, mis­sä ruotsin tai­dos­ta on hyö­tyä. Mut­ta mik­si pietarsaare­laisen ei tarvitse opetel­la venäjää siltä var­al­ta, että muut­taa Lappeen­ran­taan, mis­sä venäjän tai­dos­ta on hyö­tyä? Mik­si kum­mankaan ei tarvitse opetel­la saamea siltä var­al­ta, että muut­taa saamelaisalueelle?

    Väitet­ti­in, että his­to­ri­an takia venäläisvähem­mistölle ei tarvit­sisi myön­tää ruotsinkielistä vähem­mistöä vas­taavaa ase­maa, vaik­ka Suo­mi saisi Kar­jalan takaisin ja siten venäjänkielisiä olisi tääl­lä enem­män kuin ruotsinkielisiä. Noinko­han olisi? Suomen ruotsinkieli­nen vähem­mistö on kokoisek­seen (5 %) vähem­mistök­si huike­as­sa ase­mas­sa: *Sen kieltä pakko-opete­taan enem­mistölle koulus­sa *kieli on lain edessä tasaver­tainen noin 85 %:n enem­mistökie­len kanssa *pait­si ruotsinkielisil­lä paikkakun­nil­la myös esim. Helsingis­sä ja Turus­sa esim lääkärien ja hoita­jien tulee palvel­la sil­läkin kielel­lä ja niinikään on sen vähem­mistön lap­sille jär­jestet­tävä ruot­sik­si perusk­oulut, lukiot ja ammat­tik­oulut *maas­sa toimii yksikielis­es­ti sil­lä kielel­lä toimi­va yliopis­to, ja mui­hin yliopis­toi­hin vähem­mistö pääsee kieliki­in­tiöi­den avul­la taval­lista helpom­min opiskele­maan *tasaval­lan pres­i­dent­ti pitää uuden­vuo­den­puheen myös sil­lä kielel­lä *maitop­urkin kyl­jessä lukee pait­si ykkös­maito myös ettans mjölk ja viina­pul­lon etiketis­sä pait­si viina myös brän­nvin *tele­vi­sios­sa on kana­va, jon­ka koko ohjelmis­to on sil­lä kielel­lä. *Helsingis­sä on kak­sikieliset katukyltit sen vähem­mistön miel­lyt­tämisek­si. Vas­taavaa tapaus­ta ei Euroopas­ta löy­dy eikä ehkä koko maail­mas­ta. Mut­ta jos samaan maa­han putkah­taisi 8 %:n toinen kieliv­ähem­mistö, joka kieli­neen ei saisi vas­taavaa ase­maa, niin kuin­ka se ase­ma sil­lä pienem­mäl­lä vähem­mistöl­lä voisi säi­lyä? Kun isom­pi vähem­mistö tiedustelisi syytä tälle eron­te­olle, kel­paisiko sille se seli­tys, että ruot­salaiset oli­vat tääl­lä ensin ja sik­si heil­lä on tuol­laInen ase­ma, kun taas venäläi­nen voi men­nä Venäjälle venäjää polot­ta­maan? Kel­paisiko se seli­tys Venäjän val­tion johdolle?

  387. Samal­la logi­ikalla kuin pakko­ruot­sia voisi perustel­la pakkovenäjää. Venäjä on naa­purimme. Siihen on pidet­tävä yhteyt­tä. Olemme olleet Venäjän alainen autonomi­nen suuriruhti­naskun­ta. Venäjän taito antaa poh­jaa venäjän sukukiel­ten taitoon. Niin­pä pait­si sen, joka halu­aa oppia venäjää, myös sen, joka halu­aa oppia ukrainaa tai puo­laa, on opetelta­va venäjää. Jopa län­sir­an­nikol­la on opetelta­va venäjää siltä var­al­ta, että joskus muut­taa itära­jan pin­taan, mis­sä venäjän tai­dos­ta on mon­elle hyö­tyä. Mik­si puhutaan nimeno­maan pakkovenäjästä, ei pakko­matem­ati­ikas­ta? Jokaisen on opit­ta­va venäjää. Venäjän opet­telu rikas­taa kielitaitoa.

    Tulen lystikkääseen havain­toon: venäjäl­lä on puhu­jia yli 20 ker­taa enem­män kuin ruot­sil­la! Mik­sei ruotsin ase­mes­ta perusk­oul­u­lainen voisi opetel­la venäjää siel­lä, mis­sä venäjästä on hyö­tyä paljon mut­tei ruot­sista juuri laisinkaan?

    1. Suomen ja Venäjän väliset suh­teet muut­tui­v­at täysin 24.2.2022. Tuon tapah­tu­man jäl­keen Suo­mi muu­ta­man kuukau­den keskustelun jäl­keen päät­ti hakea Naton jäsenyyt­tä. Suh­teemme Venäjään ei nor­mal­isoidu siihen asi kunnes pres­i­dent­ti Putinin val­takausi päättyy. 

      Jaakko Iisak­ki Leinonen voi toki viita­ta asukasluku­un ja tode­ta että Venäjän väk­iluku on 20 ker­taa suurimpi kuin Ruotsin mut­ta Leinonen uno­htaa että väk­iluku nyt on noin 100 miljoo­nan paik­keel­la on Venäjän väkik­iluku on laskusu­u­nas­sa jo usei­ta vuosikym­meniä. Tule­vaisu­u­den taloudel­liset tek­i­jät löy­tyvät edelleen Aasi­as­ta. Int­ian talous ohit­taa jo tämän vuosikymme­nen lopus­sa Sak­san ja Japanin taloudet. Int­ian talous on jo 5 suurim­man kansan­talouden kär­jessä . Venäjän talous on sijal­la 11. Venäjän taan­tu­mi­nen alkoi jo 10 vuot­ta sit­ten. Jopa Bri­tan­nia joka erosi EU:sta yrit­tää vapaakaup­pa­sopimus Int­ian kanssa mut­ta siinäkin Intial­la on parem­mat kor­tit joka on työperäi­nen maa­han­muut­to. Int­ian ehto on viisu­mi helpo­tuk­set intialaisille eri­ty­isas­iantun­ti­joille mikäli vapaakaup­pa­sopimus syn­tyi jot­ta intialaiset yhtiöt investoi­vat Britanniaan.

      1. Vai­hde­taan sit­ten pakko­ruot­si hindiin.:)

  388. Sit­ten kun Suomes­sa venäjänkielis­ten määrä ylit­tää ruotsinkielis­ten määrän (ehkä noin 30 — 40 vuo­den päästä) ale­taan var­maan sitä pohtia, että mik­si pakko­ruot­si mut­tei ‑venäjää?

  389. On nimeno­maan pakko­ruotsin­tuputuk­sen ansio­ta, että esim. Etelä-Kar­jalas­sa ja Kotkan ja Ham­i­nan seu­tuvil­la on venäjän taitoisia suo­ma­laisia niin vähän, että venäjäk­si palvele­viksi työn­tek­i­jöik­si on palkat­ta­va venäläisiä Venäjältä!

  390. Ei pakko­ruot­si johdu siitä, että ruot­si on toinen koti­mainen kieli, vaan ter­mi “toinen koti­mainen kieli” on kek­sit­ty, jot­ta sil­lä voitaisi­in perustel­la pakkoruotsia

    Onko Soin­in­vaaran mielestä hyvä se ajatuk­seni, että vaik­ka pakko­ran­s­ka ontar­i­o­laiselle ja pakko­ruot­si suo­ma­laiselle vas­taisi­vat toimin­nal­lis­es­ti toisi­aan, viimek­si maini­t­ul­la on paljon pahem­mat seuraukset?

  391. Nuorgamis­sa puhutaan suomea, saamea ja nor­jaa. Mikä sija tässä ruotsin kielel­lä on?

  392. Mie­lenki­in­toinen detalji on, että sana pakko­ruot­si oli käytössä jo ennen kuin ruot­sista tehti­in suo­ma­laisille automaat­tis­es­ti pakolli­nen aine. Sitä käytet­ti­in korkeak­oulu­jen pakol­lis­es­ta ruotsin opetuk­ses­ta jo vuon­na 1931.

    1. Pakko­ruotsin purku — sit­ten kun se toteutetaan — läht­e­nee liik­keelle juuri korkeak­ouluista. Ruotsin kurssit niis­sä ovat toisi­naan varsin surkuhu­paisia. Vaa­timus­ta­so on huo­mat­tavasti yliop­pi­laskir­joi­tusten läpi­meno­ta­soa alem­pi, kun kurssil­la on porukkaa, joista huo­mat­ta­va osa on edel­lisen ker­ran käyt­tänyt ruotsin kieltä 2–5 vuot­ta aiem­min ollessaan sil­loin toisel­la asteella.

      Ruotsin kieli on yhä korkeak­ouluis­sa ain­oa pakolli­nen kieli. Kielilain­säädän­nön mukaan kaikissa Suomen yliopis­toista opin­näyte­työn saa tehdä ruot­sik­si. Suomek­si opin­näyte­työtä ei saa tehdä ruotsinkieli­sis­sä yliopis­tois­sa, vaan sal­lit­tu­ja kieliä niis­sä on ruot­si tai englan­ti. Yliopis­tois­sa ja ammat­tiko­rkeak­ouluis­sa toisen koti­maisen kurssin suori­tusvelvoite kos­kee vain man­ner-Suomes­sa opiskellei­ta. Kan­sain­välisiä opiske­li­joi­ta ja Ahve­nan­maal­la kotiseu­tuoikeu­den omaavia toisen koti­maisen kie­len suori­tusvelvoite korkeak­ouluis­sa ei lain mukaan koske.

      Pisa-testien tulosten mukaan Suomen oppimis­tu­lok­set ovat jo pitkään heiken­tyneet jatku­vasti ver­tailumai­hin näh­den. Hal­li­tus on vas­tan­nut haasteisi­in lisäämäl­lä perusk­oulu­un yhden viikko­tun­nin lisää laa­ju­ut­ta. Se laa­jen­nus tulee ruotsin kie­len opiskelu­un — jota PISA-testi ei testaa.

      Pakko­ruotsin kie­len opiskelun laa­jen­nus astuu voimaan syksyl­lä 2024, ellei eduskun­tavaalien jälkeinen uusi hal­li­tus kyseistä uud­is­tus­ta kumoa.

      1. Olen erit­täin harv­inaisen kom­pro­mis­sikan­nan kan­nat­ta­ja kuten Soin­in­vaara: takaisin 1970-luvun uud­is­tus­ta edeltänyt tilanne, jos­sa val­taosa eli ilman ruotsin taitoa, mut­ta kes­ki- ja korkea-asteen koulu­tus edel­lyt­tivät sitä. Korkeak­ouluista ei pakol­lista ruot­sia saa ilman muu­ta pois­taa. On lähdet­tävä liik­keelle siitä, että perusk­oulus­sa ei ole pakko ruot­sia opetel­la mut­ta lukios­sa on, kolme vuot­ta ruot­sia ennen korkeak­oulu­opin­to­ja riit­tää, kuten jo 1950-luvul­la arveltiin.

  393. Voipa olla, ettei pakko­ruot­sia enää voi purkaa. Ruot­si ei hyväksy sitä.

    1. Anteek­si että keskeytän monolo­gisi, mut­ta Ruot­sil­la on kyl­lä ihan tarpeek­si ongelmia oman koul­u­laitok­sen­sa kanssa, joten tuskin sieltä ale­taan mui­ta neuvomaan.

  394. Onko Soin­in­vaara kanssani samaa mieltä, että vaik­ka Suomen pakko­ruot­si ja Kanadan pakko­ran­s­ka toimin­nal­lis­es­ti pitkälti vas­taa­vat toisi­aan, on ensik­si mainit­tu paljon ilmiö, kos­ka on ihan eri asia velvoit­taa maail­mankieli englan­nin puhu­jat opet­tele­maan toista kan­sain­välis­es­ti erit­täin merkit­tävää kieltä kuin pakot­taa koul­u­laiset, joit­ten oma äidinkieli toimii vain koti­maas­sa, opet­tele­maan kieltä, joka toimii vain yhdessä lah­den­takaises­sa naa­puri­maas­sa ja muu­ta­mas­sa koti­maan rannikkopitäjässä?

  395. lähde:
    https://news.err.ee/1608549907/karis-learning-finnish-in-school-should-be-compulsory

    olen eri mieltä. on mielestäni hölmöä että viro­laiset menee tuh­laa aikaansa johonkin pie­neen kieleen niinkuin suomen kieli. melkein kukaan maail­mal­la ei puhu sitä, ottakaa vaik­ka mielum­min joku ehkä ger­maanin kieli, ehkä pohjoisesta.

    vas­taavaa voisi toteut­taa suomes­sakin jollekin kielelle. mut­ta mis­sä menee raja jos­sa kie­len pitäisi olla pakol­lista ja mis­sä ei. toki jos kielel­lä on suur­ta merk­i­tys­tä ja eikä sen tarvitse vält­tämät­tä olla maail­man­laa­juista niin pakol­lisu­us täyttyy.

    en halua englan­nin kieltä suo­ranais­es­ti kri­ti­soi­da. mut­ta olen alka­nut kyseenalais­taa jopa englan­ninkin pakol­lisu­ut­ta. mitä tuli opit­tua 90-luvul­la perusk­oulus­sa oli melkein turhaa. ns. oikea englan­ti tuli opit­tua omin päin myöhem­min ilman koulu­ja. tässä voisi kuitenkin korostaa että kyse on teo­ri­as­ta, jopa puhekielessä, perusk­oulu vain kohden­si teo­ri­aa huonosti.

    pakol­lisu­udel­la saadaan määrää mut­ta ei laat­ua, joten tiet­tyyn rajaan saak­ka voi olla hyväksyt­tävää ja jois­sakin asioissa.

    muutenkin olen alka­nut miet­timään onko englan­ti domi­noi­va maail­mankieli jatkos­sa, ehkä on, mut­ta lähin­nä erään­laisen jatku­mon ansios­ta, eli kos­ka se on jo ykkö­nen niin ihmiset maail­mal­la pitää sen ykkösenä jatkos­sakin. vai­h­toe­hdot ovat vähissä, kiinankin olen alka­nut pistää numero kak­si osastoon.

    nyt voi möläyt­tää jotain suo­raan mitä olen ajatel­lut jo vuosia. kuka halu­aa puhua venäjää! mik­sei mielum­min ukrainaa tai bulgariaa!

    sit­ten yleis­es­ti: voisiko näil­lä keskusteluil­la olla joku lukko, eli jos kom­ment­te­ja ei ole tul­lut vaik­ka 3 kuukau­teen niin ne menee lukkoon ja eikä voi kom­men­toi­da. tämä jut­tu on vuodelta 2015, en sin­sä halua estää keskustelua pakko­ruot­sista mut­ta van­ho­jen henki­in herät­tämi­nen mietityttää.

    1. Viro­laisil­la on paljon Suomeen yhteyk­siä. Siten on hyvin ymmär­ret­tävää, että viro­lai­sista suurehko osa opet­telee suomea. Lisäk­si suomen opet­telu on heille läheisen kielisuku­laisu­u­den takia helppoa.

    2. En mis­sään nimessä vaa­di, että kaikkien viro­lais­ten olisi opetelta­va Suomea. Mut­ta on hyvä, että suomen opiskelu vapaae­htois­es­ti on Virossa yleistä. Sitä, että tarkoituk­sen­mukaisem­paa että viro­laiset opet­tel­e­vat suomea kuin suo­ma­laiset viroa voi perustel­la pait­si sil­lä, että jopa suo­mi on kan­sain­välis­es­ti merkit­tävämpi kieli myös sil­lä, että viro­lais­ten on helpom­pi oppia suomea kuin suo­ma­lais­ten viroa, kos­ka kiel­ten rakenne-ero on sel­l­ainen, että viron taidol­la suomea ymmärtää enemmän

      1. Se on vähän kuin että por­tu­galilaiset ymmärtävät espan­jalaisia aika hyvin mut­ta espan­jalaiset eivät portugalilaisia.

  396. Jos Suomen kouluis­sa opete­taan ruot­sia his­to­ri­al­li­sista syistä kuten toivon lukios­sa ja OSITTAIN korkeaopetuk­ses­sa mut­ta en perusk­oulus­sa pakol­lis­es­ti tehtävän, sen pitää olla nimeno­maan suomen­ruot­sia. Ei se voi olla mitään taval­lista riikinruotsia.

  397. En mal­ta olla lisäämät­tä: Joku kir­joit­ti, mik­sei Suomes­sa voisi ruotsin sijas­ta lukea sak­saa. Joku kir­joit­ti, että hän on sak­san kie­len ystävä, mut­ta suo­ma­laisen yhteiskun­nan kieli ei ole sak­sa, toisin kuin ruot­si on suomen ohel­la. Läh­es kaik­ki Suomen kir­jal­lisu­us ennen Alek­sis Kiveä oli ruotsinkielistä. Suomen his­to­ri­al­liset asi­akir­jat 1800-luvulle asti ovat ruot­sik­si, ei sak­sak­si. Käsit­tääk­seni tämä kel­paa perus­teek­si ruotsin pakol­liselle opetuk­selle Suomen lukiois­sa ja yliopis­tois­sa mut­tei enim­mäk­seen perusk­ouluis­sa. Sik­si kan­natan Osmo Soin­in­vaaran tavoin palu­u­ta van­haan: ruot­si olisi pakolli­nen lukios­sa ja suurelta osin yliopis­tossa mut­ta ei peruskoulussa.

    On hyvä huomio, että Suomen yliopis­to­jen ja lukioiden korkeak­oulu­jen “pakolli­nen” ruotsin ope­tus johtuu enim­mäk­seen ter­veistä his­to­ri­al­li­sista syistä, mut­ta perusk­oulun pakko­ruot­si luoti­in poli­it­tisin ovelin juonin vas­ta siinä vai­heessa, kun suomen kieli oli jo tul­lut ruot­sia merkit­täväm­mäk­si Suomen hallinnos­sa ja korkeakult­tuuris­sa, englan­tikin oli Suomes­sa osit­tain jo merkit­tävämpi kieli kuin ruot­si ja ruotsinkielis­ten osu­us Suomen väk­ilu­vus­ta oli jo laskenut pieneksi.

    Äärim­mil­lään pakko­ruotsin puolto ilme­nee väit­teenä, jon­ka mukaan Suo­mi on Ruot­sille sen velkaa siitä val­tavas­ta kult­tuuriperin­nöstä, jon­ka “isovel­jeltä” aikanaan sai. Mut­ta eiköhän vel­ka ole kui­tat­tu sil­lä suo­ma­laisverel­lä, joka valui Ruotsin kuninkaiden sodis­sa, sil­lä miten Ison vihan aikana Ruot­si ei huole­ht­in­ut Suomes­ta, sil­lä, mil­laisia rotuoppe­ja Ruot­sis­sa vil­jelti­in ja sil­lä, miten Ruot­si on aina saanut elää tur­vas­sa Suomen selän takana, vält­ti sekä ensim­mäisen että toisen maail­man­so­dan kokonaan.

  398. Aihet­ta olen niin paljon poht­in­ut, että näen jo uni­akin, jois­sa puhun ruotsia.

  399. Ja vielä yksi asia: englan­nin kieli on paljon pahempi uhka kuin ruotsin. Pitäisi perus­taa Ruotsin Språks­försvare­tia vas­taa­va yhdis­tys, joka tais­telisi englan­nin yli­val­lan lopet­tamisek­si Suomessa.

  400. Ruot­si on help­po kieli.

    Onko se help­po kieli? Jos on, eikö se sovi hyvin sel­l­aisek­si kielek­si, jon­ka opet­telee vas­ta aikuise­na, jos tarvit­see? Kos­ka perusk­ouluiässä kiel­ten oppimi­nen on helpom­paa kuin myöhem­mässä iässä, eikö perusk­oul­u­laisille kan­nat­taisi opet­taa mielu­um­min vaikei­ta kieliä? 1960-luvul­la Suomes­ta muut­ti Ruot­si­in paljon ruotsin taidot­to­mia ihmisiä. Heille aluk­si ruotsin taidon puute oli iso ongel­ma tietenkin, mut­ta he pystyivät sen ongel­man aika hyvin elim­i­noimaan suh­teel­lisen hel­posti ja nopeasti ruot­sia opet­tele­mal­la. Juuri sik­si, että ruot­si on help­po kieli.

    1. Tuo, että ruot­si on help­po kieli, on yksi kuule­mani perusk­oulun pakko­ruotsin peruste.

  401. Perusk­oulun pakko­ruot­si on Suomes­sa 1970-luvul­ta läh­tien aiheut­tanut ongelmia. Ja yksi ongel­ma on sekin, että kun se 2040- tai 2050-luvul­la on pakko purkaa, se purkami­nen on hyvin kipeä ja trau­maat­ti­nen asia monille sen kannattajille.

  402. Velvoit­ta­va lukios­sa mut­ta ei pakolli­nen perusk­oulus­sa. VELVOITTAVA on kau­ni­impi sana

  403. “Matem­ati­ikkakin on pakollinen”

    On ihan eri asia velvoit­taa koul­u­laiset opiskele­maan esim. matem­ati­ikan ja his­to­ri­an kaltaisia yleis­maail­mallisia ainei­ta kuin vähem­mistökieltä, jota muu­tamien koti­maan ran­nikkokun­tien lisäk­si puhutaan vain yhdessä lah­den­takaises­sa naapurimaassa!

  404. Kaikille ilman muu­ta pakolli­nen ruotsin ope­tus run­not­ti­in perusk­oulun ope­tus­su­un­nitel­maan 1968 vas­toin kansak­oulunopet­ta­jien suuren enem­mistön, kym­me­nien kansak­oulu­alaan erikois­tunei­den yliopis­to­jen kas­va­tusti­etei­ijöi­den sekä kaikkien perusk­oulukomi­teoiden tah­toa. Mik­si pres­i­dent­ti Kekko­nen kat­soi tämän täysin läpi sormien, sitä on paljon pohdittu.

  405. Kadun main­in­taani Språk­försvaretista. Se on eri­lainen jär­jestö kuin luulin.

  406. Isäni mukaan Kekko­nen hyväksyi pakko­ruotsin ehkä saadak­seen Ruotsin parem­min tuke­maan Suomea Neu­vos­toli­it­toa vas­taan. Var­ma hän ei tästä ole, mut­ta siitä hän on var­ma, että syyt oli­vat poli­it­tiset. Pakko­ruot­si tun­netaan myös nimel­lä poli­it­ti­nen aine.

  407. Ei pakko­ruot­si kymme­nen vuo­den sisäl­lä purkaudu mut­ta kyl­lä se 30 vuo­den sisäl­lä purkautuu.

  408. Mik­si Suomes­sa puhutaan pakko­ruot­sista mut­ta ei pakko­matem­ati­ikas­ta„ kysyy ruot­salaisen kieli­na­tion­al­is­ti­jär­jestön Språk­försvaretin edus­ta­ja. On ihan eri asia velvoit­taa opet­tele­maan matem­ati­ikan kaltaisia yleis­maail­mallisia ainei­ta kuin viiden pros­entin vähem­mistökieltä, jota muual­la maail­mas­sa puhutaan vain lah­den­takaises­sa naa­puri­maas­sa! On vain yksi matem­ati­ik­ka, joka toimii kaikkial­la, mut­ta eri paikois­sa toimi­vat eri kielet. Syömi­nenkin on suo­ma­laisille pakol­lista, mut­ta erona on se, että se on pakol­lista muillekin.

  409. Mik­si puhun pakko­ruot­sista mut­ten pakko­englan­nista, kysyy ruot­salainen kielinationalisti.

    Englan­ti ei Suomes­sa, toisin kuin Ruot­sis­sa, ole lain mukaan pakolli­nen aine. Käytän­nön seikat kuitenkin pakot­ta­vat sitä opet­tele­maan, mut­ta erona on se, että englan­ti on maail­mankieli, lin­gua fran­ca mut­ta ruot­si vain yhden asukaslu­vul­taan ei mitenkään val­ta­van maan enem­mistön ja toisen maan pienen vähem­mistön nurkkakieli kuin suomikin.

  410. Tarkoit­tiko­han Kekko­nen pakko­ruotsin pitkäaikaisek­si jär­jeste­lyk­si? Voipa olla, että jos olisi elänyt 1990luvun puo­liväli­in, olisi kan­nat­tanut pakko­ruotsin poistoa.

  411. Niille, jot­ka huo­maut­ta­vat “myös matem­ati­ik­ka on pakolli­nen” usein huo­maute­taan, että on ihan eri asia velvoit­taa opet­tele­maan esimerkik­si matem­ati­ikan kaltaisia yleis­maail­mallisia ainei­ta kuin pien­tä vähem­mistökieltä, jota muual­la maail­mas­sa puhutaan vain yhdessä lah­den­takaises­sa naa­puri­maas­sa. Mielestäni lisäk­si olisi huo­mautet­ta­va, että se on poikkeuk­selli­nen pakolli­nen aine sikä­likin, että sen pakol­lisu­us johtuu niin paljolti poli­it­ti­sista syistä. Se ansait­see pait­si nimen “pakko­ruot­si” myös “poli­it­ti­nen aine”.

    Manda­to­ry Swedish

  412. Yhä uudelleen perustel­laan pakko­ruot­sia myös his­to­ri­al­la, sil­lä mil­lainen mah­ti­ase­ma kielel­lä Suomes­sa pitkään oli. Mut­ta perusk­oulun pakko­ruot­si ei johdu siitä. Se johtuu vas­ta myöhem­min tapah­tuneista poli­it­ti­sista juonitteluista.

  413. Vaikut­taa siltä, että pakko­ruotsin kan­nat­ta­jien argu­men­tit ovat aika paljon ide­ol­o­gisia ja tun­teel­lisia. On sel­l­aisia argu­ment­te­ja vas­tus­ta­jil­lakin, mut­ta enem­män niitä on puolustajilla.

  414. Perusk­oulun pakko­ruotsin todel­li­nen syy on miel­lyt­tää Ruot­sia pyrkien siihen, että jos Venäjä hyökkää, RUot­si aut­taa. Kan­taa, jon­ka mukaan tuol­lais­es­ta syys­tä Ruot­sia on miel­lytet­tävä, kan­nat­ti J. K. Paasikivi kovasti (kir­jeessään Kekkoselle hän perusteli sel­l­aisel­la kan­nal­la sitä, että piti vält­tää suomenkielisen siir­toväen asut­tamisel­la muut­ta­mas­ta kielisuhtei­ta). Paasikivi sai tälle kan­nalle pait­si Kekkosen myös Viro­laisen. Viro­lainen itsekin vuon­na 2000 julkaise­mas­saan kir­jas­sa ker­too, että tuo oli hänen moti­ivin­sa pakko­ruot­sia luodessaan. Sitä, että tuol­lais­es­ta syys­tä pakko­ruot­sia edelleen ylläpi­de­tään, kuvas­taa esimerkik­si se, että pakko­ruot­sia vas­tus­tanut Mau­ri Pekkari­nen muut­ti mie­len­sä, kun Venäjä näyt­ti ole­van hyökkäämäisil­lään Suomeen.

  415. Kan­natan, että suomenkieli­sis­sä perusk­ouluis­sa olisi kak­si vieras­ta kieltä: englan­ti ja sen lisäk­si ruot­si siel­lä, mis­sä se on eri­tyisen tarpeelli­nen kieli, venäjä siel­lä, mis­sä se on eri­tyisen tarpeelli­nen kieli ja muual­la enim­mäk­seen sak­sa, ran­s­ka, espan­ja tai esperan­to. Kumpaakin kah­ta kieltä olisi kolme tun­tia viikos­sa. Lukios­sa kielet oli­si­vat automaat­tis­es­ti ruot­si ja englan­ti. Ruot­sia olisi neljä oppitun­tia viikos­sa ja englan­tia kak­si. Ammat­tik­oulus­sa olisi pelkästään englan­ti. Sitä olisi kak­si tun­tia viikossa.

    1. Äskeiseen se poikkeus, että Lapis­sa Nor­jan rajan läheisyy­dessä voisi lukios­sa ruotsin sijaan opetel­la norjaa.

  416. Ja vielä: englan­nin oheisek­si kielek­si perusk­oulus­sa mah­dol­lisu­udek­si saame­laiskieli Lapis­sa alueel­la, jol­la se on hyvin oleelli­nen kieli.

  417. Käsit­tääk­seni muu­ta ratkaisua ei ole kuin tuo Soin­in­vaaran kom­pro­missiesi­tys: valko­lak­ki edel­lyt­tää ruotsin opiskelua mut­ta perusk­oulun päät­tö­todis­tus ei.

  418. Voisiko sanoa, että RKP käy vim­mat­tua viivytystaistelua?

    Nyt, kun Suo­mi on Natossa, ei “län­nen tur­val­la” ehkä ole vas­taavaa merk­i­tys­tä kuin ennen

  419. Olisiko se OK, että ruot­si olisi peru­sopetuk­ses­sa valin­nainen mut­ta ruot­sia olisi lukios­sa 4 viikko­tun­tia pait­si niille, jot­ka jo peru­sope­tus­vai­heessa ovat opetelleet ruot­sia. Palat­taisi­in siihen entiseen, että val­taosa suo­ma­lai­sista ei olisi ruot­sia lukenei­ta mut­ta var­masti oli­si­vat kaik­ki yliop­pi­laat. Nyt menee lukioon suun­nilleen yhtä suuri osa kuin kuusikym­men­tälu­vul­la opariin

  420. Olen saanut isäni (https://www.youtube.com/watch?v=9ldooDr4bxY), kieli­ti­eteil­i­jäenoni (https://www.ristinvoitto.fi/uutiset/nuoret_haluavat_kasvaa_johtajina/?numero=40/201&osasto=Muut) ja erään ystävät­täreni (https://akateeminenwebshop.com/kirjailija/Aune+Greggas) sen hyvin harv­inaisen kom­pro­mis­sir­atkaisun tuek­si, että palataan siihen, että valko­lak­ki edel­lyt­tää ruotsin opet­telua perusk­oulun päät­tö­todis­tus ei. Mei­dän kom­pro­mis­sikan­nan kan­nata­jien tulisi perus­taa oma yhdis­tys, vaik­ka sil­lä ei olisikaan paljolti mahdollisuuksia.

  421. Kai se niin menee, että ruot­si on Suomes­sa vain noin 5 pros­entin vähem­mistökieli, mut­ta sen merk­i­tys Suomelle on paljon suurem­pi kuin puhu­jamäärän perus­teel­la olettaisi.

  422. Sel­l­ainen tieto, joka on Suomen ruotsinkielis­es­tä väestöstä puhut­taes­sa oleelli­nen, on, että suomen­ruot­salaisu­us merk­it­see eri puo­lil­la Suomea suurelta osin eri­laista asi­aa. Uudel­la­maal­la se merk­it­see ehkä melkein vain sitä, että kuu­luu kieliv­ähem­mistöön mut­ta Poh­jan­maal­la suomen­ruot­salaisu­us on etni­nenkin ominaisuus.

    1. Nuo Uuden­maan ja Poh­jan­maan ruotsinkielis­ten erot liit­tyvät siihen että kak­sikieliset avi­o­li­itot ovat paljon yleisem­piä Uudel­la­maal­la kuin Pohjanmaalla

      1. Ei se ainakaan läh­eskään kokon­aan sil­lä selity.

  423. Alku­peräisessä blo­gis­sa ehdotettiin:

    “Mik­si muuten kukaan ei ole tehnyt kyse­ly­tutkimus­ta siitä, kuin­ka paljon ruot­sia perusk­oulus­sa opiskelleet ovat kat­soneet tästä kieli­tai­dostaan hyö­tyneen­sä ja kuin­ka usein he ruot­sia puhu­vat, luke­vat tai kuun­tel­e­vat. Tulisi jotain kät­tä pidem­pää tähänkin väittelyyn.”

    Tuo olisi muuten kiin­nos­ta­va aihe kyl­lä kyse­lylle. Ei ole tain­nut kuitenkaan kukaan vieläkään sel­l­aista kyse­lyä toteuttaa.

    1. Kaikkien kyse­ly­jen tulos on aina pakko­ruot­sille kiel­teinen, sik­si niitä tehdään hyvin harvoin.
      Åbo Akademin tutkimuk­ses­sa 74% vas­tan­neista vas­tusti pakko­ruot­sia. Jopa demarei­den kan­nat­ta­jis­sa oli vas­tus­ta­jia läh­es yhtä paljon kuin perussuomalaisissa.

  424. San­o­taan, että puhumi­nen pakko­ruot­sista on outoa, kos­ka ei puhuta pakko­his­to­ri­as­ta, pakko­matem­ati­ikas­ta jne.. Mut­ta muut pakol­liset aineet kuin ruot­si ovat yleis­maail­mallisia eli niitä opete­taan ja opetel­laan kaikkial­la maail­mas­sa, ja kaikkien niiden pakol­lisu­udelle on ped­a­gogiset syyn­sä. Ja kaik­ki ne hyödyt­tävät koti­maa­ta, toisin kuin pakko­ruot­si, joka tukee naa­puri­maa­ta oman maan kus­tan­nuk­sel­la, kos­ka eivät ruot­salaiset vas­taavasti opet­tele suomea.

Vastaa käyttäjälle N Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.