Eduskuntatyö, Kuntajako, Pyöräily, sote, Talouspolitiikka, Vaalipuheiden arviointia

Ode radiossa pe 27.2. klo 10.05 YLE Radio 1

YLE Radio 1, Leikola ja Lähde perjantaina 27.2.2015 klo 10.05

Onko poliitikon ammatissa mitään järkeä? 

“Markus Leikola ja Jussi Lähde etsivät poliitikon ammatin syvintä olemusta. Millaiseen ammattiin uudet kansanedustajat oikein astuvat? Antaako media oikean kuvan poliitikon työstä? Ja onko politiikka rikki?Vieraina ovat toimittaja Retta Räty ja kansanedustaja Osmo Soininvaara.”

***

Ohjelma on kuunneltavissa Ylen Areenassa.

3 thoughts on “Ode radiossa pe 27.2. klo 10.05 YLE Radio 1

  1. En kyllä yhtään ymmärrä, kun moitit perusoikeuksien rassaavan päätöksentekoa. Voisitko valaista mitä oikein tarkoitat?

    Sinähän olet jo alkanut ymmärtää gryndereitä (haittavalitukset) ja veromaksajille subventoitua ydinvoimaa (puupääteollisuuden etu).

    Oletko siis sitä mieltä, että perusoikeuksien pitäisi joustaa, kun tehdään “järkeviä” päätöksiä?

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

  2. Tuo ohjelman kommentti perustuslain muuttamisen vaikeudesta oli hiukan kummallinen, perustuslainhan kuuluukin oikeusvaltion yhtenä tukivoimana olla tavallista lakia vaikeampi muuttaa, ja toisaalta kansainvälisessä vertailussa Suomen perustuslaki on ehdottomasti sieltä helpoimmasta päästä muuttaa, kun 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi julistamalla perustuslain muutos voidaan ajaa läpi heti.

    Toisesta ääripäästä vaikka USA, jossa vaaditaan 2/3 osavaltioista ratifiointia, tai Tanska, jossa vaaditaan kansanäänestystä, jossa muutoksen takana pitää olla enemmistö ja vähintään 40 % äänioikeutetuista (samalle äänestyskerralle pitää käytännössä bundlata joku kruununperimysjärjestyksen muutos tai vastaava täky saamaan kansa uurnille).

    Suomalainen erikoisuus eli mahdollisuus poikkeuslakeihin eli tavallisten lakien säätäminen perustuslain säätämisjärjestyksessä toi vanhan hallitusmuodon aikaan Suomeen ylivoimaisen perustuslain muuttamisen epävirallisen maailmanennätyksen. Uuden perustuslain kanssa tästä käytännöstä haluttiin päästä eroon, mutta nyt tunnutaan sitten olevan toisessa ääripäässä.

    Yhtenä selityksenä tälle on toinen suomalainen erikoisuus, eli lainsäädännön perustuslainmukaisuuden valvonnan toimittaminen käytännössä ainoastaan ennakkovalvontana eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimesta. (Nykyinen perustuslaki sentään antaa tuomioistuimille mahdollisuuden myös jälkikontrolliin lain ollessa ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa, mutta edes tämän mahdollisuuden soveltaminen on tainnut olla esillä vain kerran tai pari, ja ainakaan yhtään lakia ei sen vuoksi ole jätetty soveltamatta. Tietysti in Finland we also have this thing called perusoikeusmyönteinen laintulkinta.)

    Ennakkovalvonnasta taas seuraa perustuslakikontrollin pysyminen aika abstraktilla tasolla ja samalla tuntuvat painottuvan enemmän muodollis-valtaoikeudelliset pykälät ns. substanssiin menevien perusoikeuksien kustannuksella. Esimerkiksi sote-uudistuksen tapauksessa tärkein keskustelu, myös perusoikeudellinen sellainen, pitäisi käydä perustuslain 19 § (oikeus sosiaaliturvaan) toteutumisesta, mutta käydäänkö sellaista missään?

    Itse en oikein näe mitään muuta ratkaisukeinoa kuin perustuslaillisuuden valvonnan siirtämistä perustuslakivaliokunnan lisäksi enemmän myös tuomioistuinten tehtäväksi, joko olemassaolevien tai sitten erillisen perustuslakituomioistuimen.

      (lainaa tätä viestiä vastaukseesi)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.