Nollakasvun yhteiskunta

(Artikke­li on julka­istu Tilas­tokeskuk­sen Tieto & tren­dit — talous- ja hyv­in­voin­tikat­saus ‑julka­is­us­sa 1/2015)

[Kir­joituk­seen on liitet­ty 3.3. kom­ment­ti Fak­tabaarin tuomiois­tu­imen johdosta]

Nol­lakasvus­ta puhut­ti­in paljon 1970-luvul­la. Rooman klu­bi varoit­ti rapor­tis­saan Kasvun rajat vuon­na 1972 luon­non­va­ro­jen vääjäämät­tömästä ehtymis­es­tä. Väestöräjähdys yhdis­tet­tynä talouskasvu­un aset­taisi­vat rajat talouskasvulle. Ajatelti­in, että jos halu­amme tule­vien sukupolvien elävän siedet­tävää elämää, mei­dän sukupolvemme on rajoitet­ta­va ahneut­taan. Oli rajoitet­ta­va talouskasvua ja jaet­ta­va aineel­lista hyvää oikeu­den­mukaisem­min niin, että kaikille riit­täisi tarpeek­si – ja hidas­ta­mal­la väestönkasvua niin nopeasti kuin mahdollista.

Kasvun kri­ti­ikissä oli sisäis­tet­tynä erään­lainen kiin­teä panos–tuotos ‑malli: kymme­nen pros­ent­tia suurem­pi tuotan­to edel­lyt­ti kymme­nen pros­ent­tia enem­män raa­ka-ainei­ta ja energiaa.

Pian ymmär­ret­ti­in, että kasvua on kah­den­laista, määräl­listä ja laadullista tai eksten­si­ivistä ja inten­si­ivistä kuten sil­loin oli muodikas­ta sanoa. Eksten­si­ivi­nen kasvu tarkoit­ti, että samo­ja tuot­tei­ta tehdään samal­la taval­la mut­ta enem­män, inten­si­ivi­nen kasvu, että samoista luon­non­va­roista ja ener­gias­ta jalostet­ti­in aiem­paa parem­pia tuot­tei­ta. Tehdään vähem­mästä enem­män. Rooman klu­bi julka­isi vuon­na 1979 uuden kir­jan No lim­its to learn­ing. Tavaroiden sijaan mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia voi etsiä myös palveluista, jot­ka pääsään­töis­es­ti käyt­tävät euroa kohden vähem­män luonnonvaroja.

Myöhem­min havait­ti­in, ettei fos­si­ilis­ten ener­giavaro­jen pahin puoli ollutkaan niiden edessä ole­va ehtymi­nen vaan se, että niitä on ilmas­toa ajatellen aivan liikaa. Kasvun rajat tule­vatkin vas­taan aiem­min. Ilmas­ton­muu­tos syr­jäyt­ti huole­nai­heena fos­si­ilis­ten ener­giavero­jen ehtymisen.

Teol­li­sis­sa mais­sa yhteys reaalisel­la BKT:lla mitatun talouden volyymin ja raa­ka-ainei­den ja ener­gian käytön välil­lä tait­tui. Näin kävi, vaik­ka luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­seen las­ket­taisi­in mukaan tuon­ti­tavaroi­hin sisäl­tyvät panokset.

[LISÄYS 3.3.2015. Fak­tabaari näyt­tää julis­ta­neen tämän väit­teen vääräk­si, kos­ka teol­lisu­us­maid­en tai EU:n hiilid­iok­sidipäästöt ovat kas­va­neet, kun tuon­ti ote­taan huomioon. Pidän kiin­ni tässä esite­tys­tä väit­teestä. Main­in­ta kytken­nästä viit­taa yllä ole­vaan sat­apros­ent­tiseen kytken­tään, kymme­nen pros­ent­tia suurem­pi talous merk­it­see kymme­nen pros­ent­tia enem­män raa­ka-ainei­ta ja ener­giaa. Tämä sat­apros­ent­ti­nen riip­pu­vu­us on tait­tunut, eri­tyis­es­ti raa­ka-ainei­den, mut­ta myös ener­gian osalta, mikä ei tarkoi­ta, että ener­gian kulu­tus ei olisi kas­vanut lainkaan. Hiilid­iok­sidipäästöistä tässä ei san­o­ta mitään. Ne yleen­sä kas­va­vat suh­teel­lis­es­ti ener­gianku­lu­tus­ta nopeam­min, kos­ka esimerkik­si vesivoimaa on niin paljon kuin sitä on ja kasvu keskit­tyy mui­hin energianlähteisiin.]

Samanaikaises­ti koko maa­pal­lo on kuitenkin kokenut his­to­ri­ansa nopeim­man määräl­lisen talouskasvun, joka on nos­tanut sato­ja miljoo­nia ihmisiä kehi­tys­mais­sa köy­hyy­destä keskilu­okkaan.  Luon­non­va­ro­jen kulu­tus ja ilmas­ton­muu­tos ovat vain kiihtyneet. Kehi­tys­maid­en köy­hille on paha men­nä sanomaan, että pysykää köy­hinä, kos­ka me rikas­tu­imme ensin.

= = =

Lor­di Keynes osasi aikanaan ennus­taa työn tuot­tavu­u­den huikean kasvun, mut­ta ei sitä, mil­laisia kulu­tushyödykkeitä tul­taisi­in kehit­tämään. Hän ennusti, että mei­dän aikanamme työtä tehtäisi­in enää hyvin vähän. Jos tyy­ty­isimme siihen kulu­tus­ta­soon, joka Suomes­sa oli vuon­na 1980, sen tuot­tamiseen riit­täisi neli­tun­ti­nen työpäivä.

Kir­jas­saan Hap­pi­ness brit­tiläi­nen ekon­o­misti Richard Layard esit­ti, että kun maa nousee köy­hyy­destä, sen asukkaiden onnel­lisu­us lisään­tyy, mut­ta tietyn tulota­son jäl­keen lisäkasvu ei lisääkään onnea. Kan­nat­taako pon­nis­tel­la saavut­taak­seen jotain, jol­la ei todel­lisu­udessa olekaan arvoa? Layardin teesiä on paljon kri­ti­soitu. On esimerkik­si san­ot­tu, että yhteys toimii, jos tulo­ja mitataan log­a­r­it­mi­asteikol­la; vaik­ka lisäeu­ro tuot­taa sitä vähem­män iloa mitä enem­män niitä on ennestään, tulo­jen kaksinker­tais­tu­mi­nen vaikut­taa yhä kuin ennen.

Teolli­nen yhteiskun­ta pystyy tuot­ta­maan kelvol­lisen aineel­lisen elin­ta­son kaikille hyvin pienel­lä työ­panok­sel­la. Mitä sen päälle tuote­taan, on hauskaa, mut­ta ei vält­tämätön­tä. Tuo­mas Kyrön mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja kut­su­isi sitä humpuukik­si. Ylit­tävätkö nuo turhu­udet lisään­tyneen vapaa-ajan arvon, johon olisi mah­dol­lista niiden, jot­ka tyy­tyvät elämään ilman niitä? Kysymys on aiheelli­nen, vaik­ka ei ajat­telisi talouskasvun ympäristö­vaiku­tuk­sia. Jatku­van talouskasvun sijas­ta olisi mah­dol­lista vali­ta jatku­va vapaa-ajan lisään­tymi­nen. Se voisi johtaa onnel­lisem­paan elämään samal­la kun luon­to kiittäisi.

Lep­pois­t­a­mi­nen ei vaa­di mui­ta kollek­ti­ivisia päätök­siä kuin sen, että tehdään aina mah­dol­lisek­si vali­ta osa-aikainen työ muillekin kuin pien­ten las­ten vanhemmille.

Lep­pois­t­a­mi­nen on vähän epäreilua maail­mas­sa, jos­sa liki puo­let ansioista menee veroina yhteisen hyvän rahoit­tamiseen. Jos vähen­tää työn­tekoa, joutuu luop­umaan osas­ta kulu­tus­taan, mut­ta mak­saa myös vähem­män vero­ja. Lep­pois­t­a­mi­nen olisi reilua vas­ta, jos tulo­jen vähen­nys kohden­tu­isi kokon­aan omi­in tuloi­hin ja ”jäsen­mak­su” yhteiskun­nalle pysy­isi ennallaan.

Toisaal­ta on aika onneton aja­tus, että mei­dän pitäisi uhra­ta vapaa-aikamme tuot­taak­semme turhuuk­sia vain, jot­ta tulisimme mak­sa­neek­si myös vero­ja. Ellei tarvit­sisi ajatel­la ulko­maankaup­paa ja kil­pailukykyä, luon­tev­in­ta olisi kohdis­taa vero­tus luon­non­va­ro­jen käyt­töön – niitä kun olisi muutenkin syytä oppia käyt­tämään kohtuulliseksi.

= = =

On varsin ilmeistä, että vau­raiden yhteiskun­tien talouskasvu on jatkos­sa yhä enem­män laadullista ja yhä vähem­män määräl­listä. Sen mit­taami­nen on todel­la hankalaa.

Japanin talous ei ole kas­vanut neljän­nesvu­o­sisa­taan juuri lainkaan, Silti, jos vuon­na 1990 koomaan vajon­nut japani­lainen nyt heräisi, hän löytäisi itsen­sä paljon kehit­tyneem­mästä yhteiskun­nas­ta, jos­sa kulut­ta­jille on käytössään mitä ihmeel­lisimpiä asioi­ta. Japani­lais­ten mate­ri­aa­li­nen elin­ta­so on nous­sut, mut­ta laadullista kasvua on vaikea mita­ta. Reaalisen BKT:n kasvun määrää se, joka määrit­tää hin­tain­deksin BKT:n defla­toimisek­si. Paljonko Lumia 930 on enem­män kuin Nokia E90?

Tähän on vas­tat­tu, että Japanin talouden pysähtymi­nen näkyy työl­lisyy­dessä. Var­maankin näkyy. Laadulli­nen kasvu työl­listää ihmisiä hyvin epä­ta­sais­es­ti. Eniten kysyn­tää on luo­vista huip­pukyvy­istä. Määräl­lisen kasvun hiipumi­nen näkyy taval­lisen työvoiman kysyn­nän heikken­e­misenä. Sik­si määräl­lisen kasvun mit­tar­it eivät ole turhia, vaik­ka ne eivät mit­taakaan elin­ta­son nousua.

Ajatel­laan­pa vaik­ka val­oku­vaus­ta. Alan tuotan­to on laskenut, kos­ka enää ei valmis­te­ta filme­jä, ei viedä niitä kehitet­täväk­si eikä teetetä juurikaan paperiku­via. Jos onnis­tu­isimme mit­taa­maan kameroiden laat­ua objek­ti­ivis­es­ti, kulu­tus­ta­so olisi nous­sut val­tavasti, kos­ka todel­la hyviä kameroi­ta saa nyt hal­val­la. Pää­ty­isimme alan satak­er­tais­tu­miseen, jos mit­taisimme alan tuo­to­s­ta otet­tuina val­okuvina, jot­ka sitä pait­si ovat älykkäämpi­en kameroiden ansios­ta parem­pia kuin ennen. Kun muu­tos on laadullista, määräl­liset mit­tar­it eivät ker­ro oikeas­t­aan mitään.

 

 

 

 

63 vastausta artikkeliin “Nollakasvun yhteiskunta”

  1. Ajat­telemisen aihetta!
    Val­oku­vaus on hyvä esimerk­ki kehi­tyk­ses­tä, myös luon­non­va­ro­jen suhteen.

  2. Hyvä kir­joi­tus, Osmo! Ei ole kuitenkaan niin selvää, että talouskasvu on muut­tunut laadullisek­si vau­rais­sa mais­sa. Globaali talous toimii niin, että kehit­tyvi­in mai­hin ulkois­te­taan enem­män ener­gianku­lu­tus­ta ja päästöjä kuin arvon­lisää. Onko täl­löin järkevää mita­ta arvon­lisän kasvua ja päästöjä alueellisesti?

    Kuten tässä The Guardian ‑lehden jutus­sa (http://www.theguardian.com/environment/datablog/2011/apr/28/carbon-emissions-imports-exports-trade) on hyvin tuo­tu esi­in, niin kulu­tuk­seen perus­tu­vat taseet ker­to­vat ihan toista. Esimerkik­si Ran­skas­sa tilas­toidut CO2-päästöt vähenivät 17 % vuosi­na 1990–2008, mut­ta jos tuon­ti (esim. tuotan­non ulkois­t­a­mi­nen Kiinaan) otet­ti­in huomioon niin päästöt kasvoivat yli 40 %. Kiinaan tilas­toiduista päästöistä noin puo­let voidaan kohdis­taa OECD-maid­en aiheut­tamik­si, kun vienti/tuonti ote­taan huomioon.

    Vaik­ka lievää suh­teel­lista irtikytkey­tymistä tapah­tu­isikin talouskasvun ja päästö­jen kasvun välil­lä on tapah­tunut, niin se ei mil­lään riitä sil­lä talouden kas­vaes­sa päästöt kas­va­vat joka tapauk­ses­sa. Tai ainakin tähän asti ovat kas­va­neet eikä absolu­ut­tista irtikytken­tää ole näkyvis­sä. Emme ole siir­tymässä “enke­li­talouteen” ainakaan riit­tävän nopeasti.

    Bio­fysikaaliseen talousti­eteeseen (http://www.springer.com/engineering/energy+technology/book/978–1‑4419–9397‑7) perus­tu­vien talouskasvu­mallien mukaan teknolo­gian kehi­tys on ollut pääosin ener­giate­hokku­u­den kasvua eli olemme ulos­mi­tan­neet kas­va­neen ener­giate­hokku­u­den kasvun laa­jen­tuneena taloute­na. Val­lit­se­van talousti­eteen talouskasvun moot­tori eli teknologi­nen kehi­tys onkin paljolti ollut (mut­ta ei kokon­aan) ihmistyön siirtämistä (lähin­nä fos­si­ilis­ten) polt­toainei­den ja sähkön tehtäväk­si. Malli, jos­sa ener­gianku­lu­tus ote­taan mukaan ns. hyö­tyen­er­giana (exer­gia ker­rot­tuna hyö­ty­suh­teel­la) selit­tää 1900-luvun kasvus­ta Yhdys­val­lois­sa liki 90 %. Pieni resid­u­aali jää ilmeis­es­ti infor­maa­tiote­knolo­gialle. Ks. Ayres ja Warr, The Eco­nom­ic Growth Engine, 2010. Jää nähtäväk­si, että kuin­ka paljon heikkenevät luon­non­va­rat tule­vat vaikut­ta­maan talouskasvupo­ten­ti­aali­in tule­vaisu­udessa. Ilmas­ton­muu­tok­sen hillinnän vuok­si kas­va­va talous tulee ongel­mak­si jo aiemmin.

    Vapaa-aika olisi se toinen mah­dol­lisu­us ottaa ulos tuo teknologi­nen kehi­tys, kuten Osmokin tuo hyvin esille. 1900-luvul­la kivi­hi­ileen perus­tu­van sähkön hyö­ty­suhde paran­tui kym­menker­tais­es­ti (vajaa 4 % -> ~ 40 %). Putosiko globaali kivi­hi­ilen kulu­tus samal­la kymme­ne­sosaan? Ei, vaan se moninker­tais­tui eli käyte­tyn “hyö­tyen­er­gian” määrä moninker­tais­tui. Jos edes vau­rais­sa mais­sa ei ole “varaa” ottaa (pitkälti polt­toainei­den ja sähkön ansios­ta) kas­vanut­ta työn tuot­tavu­ut­ta ulos kas­va­neena vapaa-aikana, niin huk­ka mei­dät perii, sil­lä kehit­tyvässä maail­mas­sa sitä varaa on luon­nol­lis­es­ti paljon vähemmän. 

    Jos jotaku­ta kiin­nos­taa talouskasvu­mallit, jois­sa ener­gia on osoit­tau­tunut kus­tan­nu­so­su­ut­taan paljon tärkeäm­mäk­si tek­i­jäk­si talouskasvus­sa, ja niiden tulok­set, niin tääl­lä on kir­joit­ta­mani joh­da­tus: https://ilmastotieto.wordpress.com/2014/10/22/vallitsevan-taloustieteen-kritiikkia-talouskasvu-osa‑1/

  3. Alun introssa mainit­ti­in kak­si asi­aa jot­ka vaikut­ta­vat maa­pal­lon kestokykyyn: talouden kasvu ja väestönkasvu. Euroopas­sa molem­mat on saatu aika tarkkaan nol­lak­si, mut­ta muu maail­ma kas­vaa vahvasti. 

    On tietysti hienoa, että muutkin pää­sevät hyvän elin­ta­son piiri­in. Mik­si väestönkasvu on kuitenkin läh­es uno­htunut keskustelus­ta? Voisimme elää lev­eästi ja luon­nol­lokin jäisi tilaa jos meitä olisi paljon vähemmän.

  4. Olen skepti­nen “laadullisen kasvun” suh­teen. Toki automaa­tio tuot­taa todel­lista, jopa mitat­tavis­sa ole­vaa hyö­tyä, mut­ta minus­ta, jos min­ul­la oli vuon­na 1980 varaa kir­jaan ja tänään on varaa kir­jan elek­tro­n­iseen kopi­oon, olen nyt köy­hempi kuin 1980.

    Jopa Spo­ti­fy, joka on muuten käsit­tämät­tömän hal­pa ja jos­ta en mitenkään ymmär­rä sitä, miten RIAA ja kump­pan­it ovat epäon­nis­tuneet sen tor­pe­doimises­sa, on utili­teetil­taan vähäisem­pi kuin mas­si­ivi­nen kir­jas­to äänilevyjä. Spo­ti­fy voi laka­ta ole­mas­ta kos­ka vain, Spo­ti­fy vaatii verkkoy­htey­den (pait­si jos erik­seen lataa levyjä offline-kuun­telua varten), jne.

    Law of dimin­ish­ing returns pätee myös digi­val­lanku­mouk­seen. Ja tosi­aan, eri­tyis­es­ti dig­i­taal­is­ten sisältö­jen ostamiseen sisäl­tyy sys­teemisiä riske­jä. Kysykää konsolipelaajilta.

    Ain­oa asia, mis­sä tun­nus­tan reaalisen elin­ta­son todel­la kas­va­neen räjähdys­mäis­es­ti vuodes­ta 1980 on asum­isväljyys. Ja tämä on pitkälti seu­raus­ta ruokakun­tien koon pienen­e­mis­es­tä. Luulen, että moni asu­isi mielel­lään ahtaam­min ja halvem­mal­la (ja kulut­taisi säästyneet rahat muul­la tavoin), mut­ta tähän ei vain ole mahdollisuutta.

  5. Val­oku­van his­to­ria on hyvä tun­tea. Digi-kam­er­an teo­reet­ti­nen määritelmä kehitelti­in ja siitä oli Tekni­ikan maail­mas­sa jut­tu muis­ti­ni mukaan 1950-luvun lopus­sa. Kun tietokonei­den muisti laa­jeni, tiheät kuva­p­in­nat tuli­vat mah­dol­lisik­si digi-kam­er­al­la. Ruot­salaiset asen­si­vat digikam­er­an kän­nykkään ja min­ut haukut­ti­in siitä, etten ollut ker­tonut guru Ollilalle tästä mah­dol­lisu­ud­es­ta. Itse kysymys on, mik­si ker­toisin, kun AGFA ja KODAK filme­jä myyti­in Suomes­sa ja myyn­nistä saatu tuot­to kel­pasi jopa Tam­pereen pojille.

  6. ja hidas­ta­mal­la väestönkasvua niin nopeasti kuin mahdollista. 

    Tuo on tärkeää, ja tämän pitäisi olla kaiken kehi­tysavun lähtöko­h­ta ja mit­tari. Olen vuosia näh­nyt kehi­tysavun puh­taasti haitallise­na, ja olen siitä tääl­läkin mon­een ker­taan myös maininnut.

    http://yle.fi/uutiset/ulkoministerion_virkamies_20_vuoden_kehitysyhteistyohankkeet_menneet_taysin_hukkaan/7749065

    Kehi­tys­maid­en köy­hille on paha men­nä sanomaan, että pysykää köy­hinä, kos­ka me rikas­tu­imme ensin. 

    Ohes­sa väestönkasvu­lukemia Wikipediasta:

    Suo­mi 0,45%
    Etiopia 3,194%
    Afgan­istan 2,25%

    Pelkästään Etiopi­an väk­iluku kas­vaa siis n. 2.9 miljoon­al­la pääl­lä joka vuosi.

    Minus­ta kehi­tys­maid­en kan­so­jen syville riveille, niille luku­taidot­tomille, kiihko-usko­vaisille / taika­sukoisille, on aivan turha men­nä sanomaan yhtään mitään demokra­ti­as­ta tai ihmisoikeuk­sista. He elävät täysin eri vuo­sisadan yhteiskun­nas­sa, joka ei muu­tu ulkoa päin sanele­mal­la. Demokra­ti­aa ei voi viedä aseil­la tai väkisin. 

    Hei­dän täy­tyy ITSE kyetä kehit­tymään. Heille ei tarvitse sanoa että pysykää köy­hinä. Kehi­tys­maid­en köy­hille täy­tyy antaa puh­das mah­dol­lisu­us nous­ta itse köy­hyy­destä sivistyk­seen. Jos se vaatii omat inkvi­s­i­tion­sa, sukupolvia kestävät uskon­puhdis­tuk­set, Tale­ban / ISIS hir­muhallinnot, sisäl­lis­so­dat yms. kuten Euroopas­sakin, niin sit­ten se vaatii ne. 

    Pysytään erossa kehi­tys­maista. He eivät ole mei­dän vastuullamme.

    Valitet­tavasti tuokin kom­ment­ti­ni tulk­i­taan punav­i­her-piireis­sä puh­taak­si rasis­mik­si. “Kos­ka kaik­ki ihmiset ovat saman arvoisia ja kaikil­la on oikeus toteut­taa itseään ja lisääntyä”.

    Tuo aate, vaik­ka se jalo onkin, johtaa globaalis­sa mit­takaavas­sa nykyisessä maail­mas­sa vain tuhoon. Valitet­tavasti se tun­tuu ole­van Face­bookin perus­teel­la punav­i­her­vasem­mis­ton kan­ta­va ide­olo­gia, jon­ka kri­ti­soin­tia ei suvai­ta alkuunkaan. 

    Mut­ta tie hel­vetti­in onkin päällystet­ty hyvil­lä aikomuksilla.

  7. Kiitos Osmo hyvästä ja kiihkot­tomas­ta kir­joituk­ses­tasi. Tai­dat edelleen olla ain­oa vakavasti otet­ta­va vihreä pohdiskelija.

  8. “Toisaal­ta on aika onneton aja­tus, että mei­dän pitäisi uhra­ta vapaa-aikamme tuot­taak­semme turhuuk­sia vain, jot­ta tulisimme mak­sa­neek­si myös veroja.”

    Jep, ns. luo­van luokan edus­ta­jana ja keskinker­taisen kyvykkäänä olen jo aikaa sit­ten toden­nut, että voin joko tehdä töitä niin paljon kuin ehdin (ja saa­da paljon rahaa) tai ottaa ren­nom­min (ja saa­da riit­tävästi rahaa). 

    Jos teen töitä niin paljon kuin ehdin, olen onnet­tomampi. Työ on vain pieni osa onnel­lisu­u­den edel­ly­tyk­siä. Lisäk­si yleen­sä käy niin, että kun teen täysil­lä töitä, muut eivät pysy mukana ja syn­tyy kon­flik­te­ja ja tulee potkut. 

    Jos taas teen ren­nos­ti töitä, ehdin tekemään paljon muu­takin (jär­jestöhom­mia, kun­toile­maan, tapaa­maan ystäviä, osal­lis­tu­maan kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mi­in) ja olen paljon onnellisempi. 

    Niin­pä olen toden­nut, että min­un olisi aivan kaistapäistä pyrk­iä tekemään töitä niin paljon kuin pysty­isin. Siitä ei seu­raa kenellekään mitään hyvää. 

    Poli­itikot jär­jestäkööt maail­man niin, että mak­si­maa­li­nen työn­tekoa ei ole tarpeen tai edes toivottavaa.

  9. Tuos­sa jäi vielä eksplisi­it­tis­es­ti ilmaise­mat­ta se tärkein: Väestönkasvul­la ja talouskasvul­la ei ole muu­ta yhteistä kuin se, että molem­pia san­o­taan kasvuk­si. Väestö päin­vas­toin on lakan­nut kas­va­mas­ta siel­lä, mis­sä talous on läht­enyt kun­nol­la kasvuun.

  10. Pari huo­mau­tus­ta.

    Olisi aivan perustelua mit­ta “net­to­hyv­in­voin­tia” käytet­tävis­sä ole­van tulon log­a­r­it­mil­la. Psykolo­gias­sa tätä kut­su­taan .. äh Weberin laik­si. Ja desi­beliasteikko­han on logariminen.

    Kansan­tu­lon lisäk­si­olisi syytä kat­soa myäs kansamenoa. Eli: ei sitä kuin­ka pajon terästä tuo­tamme, vaan sitä kuin­ka paljon kulu­tamme. Se on enr­giain­ten­si­ivistävistä tuotan­toa, ja siir­ret­ty vinosilmä- ja mutakuono­mai­hin. (Toiv­ot­tavasti kukaan ei loukkaanu ilmaisun käyttämisestä.)

    Ennen koti­maas­sa vale­tut viemärikaivo­jen kan­net valmis­te­taan nyky­isin tietääk­seni mm. Valko-Veänäjällä.

  11. Muis­tan hyvin keskustelun Kri­it­tisel­lä Korkeak­oul­ul­la josksu 72–73. Odekin taisi olla paikalla. 

    Todet­takoon, että kukana meestä ei edel­lyt­tänyt kasvun lop­pu­van seu­raa­van per­jan­taina, mut­ta pidimme omaa kulu­tus­ta­soamme (oma huone, kohtu­ulli­nen ruo­ka, mah­dol­lisuys matkus­taa ker­rna vuodessa) jok­seenkin riit­tävänä. Ja tot­ta puhuak­seni, me vähän parem­pi­en per­hei­den kakarat emme tosi­aankaan tien­neet kuin­ka etuoikeutetus­sa ase­mas­sa olimme. — “Eihän me mitään rikkai­ta olla.”

    Joku talousti­eteil­i­jä tote­si nol­lakasvun johta­van suureen työt­tömyy­teen. Ja har­voin­pa olen niin vakavia naamo­ja näh­nyt kuuli­joiden keskuudessa.

  12. Tapio Pel­to­nen:Ain­oa asia, mis­sä tun­nus­tan reaalisen elin­ta­son todel­la kas­va­neen räjähdys­mäis­es­ti vuodes­ta 1980 on asumisväljyys. 

    Sin­un pitäisi kyl­lä han­kkia uudet silmäl­a­sit. Ei tarvitse kuin ver­ra­ta keskimääräistä vvuo­den 1980 asun­toa vuo­den 2015 keskimääräiseen asun­toon, niin ero varuste­lu­ta­sos­sa on ihan älytön. Ja jos ver­rataan 1980 keskimääräistä tänä vuon­na valmis­tu­vaan, niin ero on vieläkin suurempi. 

    Vuon­na 1980 noin 10% asun­noista oli ilman viemäriä, 5% ilman vesi­jo­hto­ja, 8% ilman WC:tä, 11% ilman läm­mintä vet­tä, 13% ilman suihkua! Sauna löy­tyi 30%:sta asun­to­ja, nykyään ei raken­neta oikeas­t­aan mitään ilman saunaa! Net­tiä ei ollut yhdessäkään asun­nos­sa 80-luvulla.

    http://www.tilastokeskus.fi/til/asas/2013/01/asas_2013_01_2014-10–16_tau_005_fi.html

    Noh, tietenkin voi ajatel­la että onko se räjähdys­mäistä kasvua jos lop­utkin han­kkii viemäröinnin…

  13. smokin’ joe: Mik­si väestönkasvu on kuitenkin läh­es uno­htunut keskustelus­ta? Voisimme elää lev­eästi ja luon­nol­lokin jäisi tilaa jos meitä olisi paljon vähemmän.

    Kahdes­ta syys­tä. Ensin­näkään asialle on poli­it­tisin päätöksin aika lail­la vaikea tehdä yhtään mitään. Väestönkasvu on kiin­ni ennen kaikkea syn­tyvyy­destä, joka puolestaan riip­puu vah­vasti var­al­lisu­ud­es­ta: Köy­hissä mais­sa on korkea syn­tyvyys, rikkaissa matala. 

    Toinen syy on se, että väestönkasvu on globaal­isti laske­mas­sa, minkä vuok­si se ei tule ole­maan tule­vaisu­udessa saman­lainen ongel­ma kuin joskus 1970-luvul­la ajatelti­in. Maail­man väestö tulee sta­biloi­tu­maan täl­lä vuo­sisadal­la jon­nekin 10 mil­jardin tienoille aika lail­la riip­pumat­ta siitä, mitä teemme.

    1. Riitelin joskus 1970-luvun alus­sa jonkun tais­to­laisen kanssa siitä, voiko väestönkasvu jatkua rajat­ta. Tieteel­liseen maail­mankato­muk­seen uskonut riita­pukarimme xsanoi, että tekni­ik­ka voit­taa väestönkasvun. Sanoin, että jo 6000 vuo­den kulut­tua ihmiskuntya muo­dostaa pal­lon, jon­ka säde laa­je­nee val­onnopeudel­la tai siis ylit­tää val­onnopeu­den. Siinä alkaa raja tul­la vastaan. 🙂

  14. Ihan tutus­tu­misen arvoinen on Vuon­na 1971 ‑blo­gi, jos­sa suo­ma­lainen nuori lap­siper­he ker­too kuukau­den mit­tais­es­ta kokeilus­ta elää 70-luvun alun kulu­tus­ta­sol­la, niin hyvin kuin se on simu­loitavis­sa 2010-luvul­la. Kyl­lähän tuo aika ilot­toma­l­ta kitku­tuk­selta tun­tuu, ja bud­jet­ti ylit­tyi silti viidenneksellä.

    Itse olen juuri lukenut uud­estaan Fred Hirschin klas­sikkokir­jaa Social Lim­its to Growth (1976), joka oli tietenkin nimeään myöten kom­ment­ti Rooman klu­bin rapor­tille, mut­ta jota ei nykyään yleen­sä miel­letä juuri tästä näkökul­mas­ta. Hirschhän esit­ti, että kasvun rajat ovat aina ole­mas­sa, vaik­ka mitään raa­ka-aineon­gel­maa ei olisikaan. Muun muas­sa sosi­aalip­sykolo­gias­sa tehty­jen kyse­ly­tutkimusten tulok­set osoit­ta­vat, että ihmis­ten elin­ta­son nousu suh­teessa mui­hin ihmisi­in tuot­taa heille ratkai­sev­asti enem­män psykol­o­gista tyy­dy­tys­tä kuin se, että hei­dän ase­mansa para­nee absolu­ut­tis­es­ti. Ja ensin­mainit­tua tyy­dy­tys­tä voidaan aina tuot­taa vain rajal­lis­es­ti, vaik­ka jälkim­mäiseltä olisikin pois­tet­tu rajat kuin­ka hyvin tahansa.

    Hirschin point­ti­na on ikään kuin, että se ilmiö, jon­ka tietyn tyypin oikeis­to­laiset kehys­tävät ruti­ini­no­mais­es­ti “kateudek­si” (tietyn tyypin vasem­mis­to­lais­ten taas kehys­täessä tämän yhtä ruti­ini­no­mais­es­ti “kateusko­r­tik­si”), on aivan todel­li­nen, mut­ta että sille ei ole vält­tämät­tä tehtävis­sä juuri mitään, kos­ka se vaikut­taa ole­van sisään­raken­net­tu ihmisen psykologiaan.

    Ja lisäk­si, kun perus­tarpeet on tyy­dytet­ty, kiin­nos­tus siir­tyy ns. posi­tion­aal­isi­in hyödykkeisi­in, joi­ta on rajalli­nen määrä ja joi­ta ei voi­da tuot­taa lisää tuhoa­mat­ta niistä juuri sitä, mikä tekee niistä halut­tu­ja. Suomes­sa ei ole esimerkik­si mitään “öljy­huip­pu­un” jne. rin­nas­tu­vaa “ranta­tont­ti­huip­pua”, kos­ka rantavi­ivan kokon­aispitu­us on vakio. Ain­oa mah­dol­lisu­us lisätä ranta­tont­te­ja olisi kaavoit­taa kaik­ki ran­nat mökki­rak­en­tamiselle, mut­ta sil­loin niitä ei enää koh­ta edes halu­aisi kukaan, kos­ka mökin koko viehä­tys perus­tuu siihen, että lähistöl­lä on jotain muu­takin kuin muiden ihmis­ten mökke­jä vieri vieressä.

    Kir­joi­tan ensi syksyk­si kir­jaa, jos­sa käsit­te­len jonkin ver­ran tätä koko 70-luvun keskustelua kasvun rajoista, ja halu­aisin tässä kohtaa kovasti löytää jonkin yhden ison ja yksiselit­teis­es­ti vas­taansanomat­toman vas­ta-argu­mentin. Mut­ta vaikeal­ta se tuntuu.

  15. Osmo Soin­in­vaara:
    Riitelin joskus 1970-luvun alus­sa jonkun tais­to­laisen kanssa siitä, voiko väestönkasvu jatkua rajat­ta. Tieteel­liseen maail­mankato­muk­seen uskonut riita­pukarimme xsanoi, että tekni­ik­ka voit­taa väestönkasvun. Sanoin, että jo 6000 vuo­den kulut­tua ihmiskuntya muo­dostaa pal­lon, jon­ka säde laa­je­nee val­onnopeudel­la tai siis ylit­tää val­onnopeu­den. Siinä alkaa raja tul­la vastaan. 

    Etsikääpä jostakin neu­vos­toli­it­to­laisen aka­teemikon kir­ja Ihmiskun­nan elin­varat (1965?) Hän arvioi maa­pal­lon voivan hyvin elät­tää 100 mil­jar­dia ihmistä.

    Mitäpä tähän muu­ta tode­ta kuin että sosial­isti­nen ihmi­nen on optimistine.

  16. Markku af Heurlin: Etsikääpä jostakin neu­vos­toli­it­to­laisen aka­teemikon kir­ja Ihmiskun­nan elin­varat (1965?) Hän arvioi maa­pal­lon voivan hyvin elät­tää 100 mil­jar­dia ihmistä.

    Mitäpä tähän muu­ta tode­ta kuin että sosial­isti­nen ihmi­nen on optimistine.

    Ja sata mil­jar­dia ihmistä laula­mas­sa yhtä aikaa Inter­na­tion­aalia se vas­ta sykähdyt­tävää olisi…

    Vakavasti puhuen: Kun pienen Suomen väestö ikään­tyy ja huolto­suhde heikke­nee, on turha kuvitel­la sitä neljän tun­nin työpäivää tuot­ta­maan saman elin­ta­son kuin 80-luvun alus­sa. Jonkun on hoidet­ta­va ikäih­miset, ja se ei lep­pois­ta­mal­la onnis­tu. Työee­tos kun­ni­aan sanon minä.

    Meil­lä pienessä Suomes­sa ei ole varaa leikkiä maail­man­paran­tamista enää yhtään kauem­paa ja tuho­ta teol­lista kil­pailukykyämme yhtään sen enem­pää kuin isom­mat val­lat ovat valmi­ita tuhoa­maan omaansa. Jos ilmas­to­tuho huo­let­taa (ja sen pitää huo­let­taa!), yrit­täkää saa­da Kiina ja USA järkevälle linjalle.

  17. Markku af Heurlin: Olisi aivan perustelua mit­ta “net­to­hyv­in­voin­tia” käytet­tävis­sä ole­van tulon log­a­r­it­mil­la. Psykolo­gias­sa tätä kut­su­taan .. äh Weberin laik­si. Ja desi­beliasteikko­han on logariminen.

    Van­ha leikilli­nen sanon­ta on, ettei raha tee onnel­lisek­si, mut­ta se rauhoit­taa. Ymmärtääk­seni tästä on kan­saivälistä tutkimuk­sel­lista näyt­töä: Net­to­var­al­lisu­u­den kasvu ei lisää onnel­lisu­ut­ta läh­eskään yhtä paljon kuin tur­val­lisu­u­den tunnetta.

  18. Myös aineet­tomas­sa kasvus­sa on läh­es aina hin­takom­po­nent­ti joka liit­tyy ener­gian ja raa­ka-aineen hin­taan. Ainee­ton talouskasvu ei täysin kor­vaa aineel­lista, vaan vähen­tää aineel­lisen kasvun tarvet­ta tai tulee sen päälle. 

    Lep­pois­t­a­mi­nen ja nol­lakasvu voi johtaa lop­ul­ta elin­ta­son alen­e­miseen, jos muu maail­ma jatkaa kasvuaan nopeam­min kuin ener­gias­ta ja raa­ka-aineista johtu­va hin­takom­po­nent­ti ale­nee. Jos lep­pois­ta­jien tuot­ta­ma arvo jää jäl­keen muista samaan aikaan kun ener­gian ja raa­ka-ainei­den kysyn­tä kas­vaa, lop­ul­ta lep­opois­ta­jan elin­ta­so alkaa laskea. 

    ps. Semant­ti­nen huomio: pitkän aikavälin talouskasvun olete­taan ole­van ekspo­nen­ti­aal­ista: (1+r)^n. Jos talouskasvu on lin­eaarista: r×n, sen san­o­taan hidas­tu­van. Jos talouskasvu on aluk­si 3% vuodessa ja jatkuu lin­eaarise­na, 20 vuo­den kulut­tua talouskasvu on enää 1.9% vuodessa, 40 vuo­den kulut­tua 1.4% vuodessa ja sadan vuo­den kulut­tua enää 0.76% vuodessa.

  19. Kun kap­i­tal­isti vaati tuot­toa rahal­liselle sijoituk­selleen yhtiöis­sä, miten se hoituu niin, että luon­non­va­ro­ja ei kulute­ta lisää. Ei kai hiuk­sia leikkaa­mal­la ja kenkiä kil­lot­ta­mal­la syn­ny uut­ta jaet­tavaa. Kun tarvi­taan lisää par­ture­i­ta ja kiil­lot­ta­jia, taa­tusti kuluu enem­män ainet­ta ja energiaa.

  20. Markku af Heurlin: Etsikääpä jostakin neu­vos­toli­it­to­laisen aka­teemikon kir­ja Ihmiskun­nan elin­varat (1965?) Hän arvioi maa­pal­lon voivan hyvin elät­tää 100 mil­jar­dia ihmistä.

    Teo­ri­as­sa kyl­lä. Jos nykyisel­lä kaaok­sel­la ja tuh­lailul­la elätetään 10 mil­jar­dia, saadaan fik­susti jär­jestäy­tymäl­lä ja tule­vaisu­u­den teknolo­gial­la elätet­tyä 100 miljardia. 

    Seu­raa­va mullis­tus on tulos­sa pikkuhil­jaa, Google ja Apple kehit­tävät täyt­tä höyryä jonkin­laista automaat­tista autoa. Nokian Here puuhaa ilmeis­es­ti samaa mm. Mer­sun kanssa.

    http://www.reuters.com/article/2015/02/20/us-apple-autos-battery-idUSKBN0LO25N20150220
    http://www.wired.com/2014/12/nokia-here-autonomous-car-maps/

    Täl­lä vuosikymmenel­lä viihde ja kom­mu­nikaa­tio ovat siir­tyneet net­ti­in, kaik­ki on nykyään enem­män tai vähem­män puolijulkista.

    Uskon että seu­raaval­la vuosikymmenel­lä älykkäät autot ja asun­not alka­vat siir­tyä enem­män kohti yhteiskäyt­töä. Uskon että myös työelämä muut­tuu radikaal­isti siihen suun­taan, että enem­mistö työsken­telee epä­tyyp­il­li­sis­sä työ­suhteis­sa. Eli on nor­maalia tehdä töitä jous­tavasti vähän sinne sun tänne. 

    Vuon­na 2030 tyyp­il­lisel­lä kansalaisel­la ei vält­tämät­tä ole enää omaa autoa tai vak­i­tu­ista työ­paikkaa. Ja yhä kas­vaval­la joukol­la ei ole edes omaa asuntoa.

    Uskon että tuol­lainen vapaus ja jous­tavu­us lisää sekä ihmis­ten hyv­in­voin­tia että talouden tuot­tavu­ut­ta, kun peruselämi­nen saadaan tuotet­tua automaattisesti.

  21. Oikeis­tode­mari: Kun pienen Suomen väestö ikään­tyy ja huolto­suhde heikke­nee, on turha kuvitel­la sitä neljän tun­nin työpäivää tuot­ta­maan saman elin­ta­son kuin 80-luvun alus­sa. Jonkun on hoidet­ta­va ikäih­miset, ja se ei lep­pois­ta­mal­la onnis­tu. Työee­tos kun­ni­aan sanon minä.

    Meil­lä pienessä Suomes­sa ei ole varaa leikkiä maail­man­paran­tamista enää yhtään kauem­paa ja tuho­ta teol­lista kilpailukykyämme 

    Me kak­si kol­ma­sosaa Suomen työl­li­sistä, jot­ka olemme töis­sä palvelu­alal­la, voimme siis ilmeis­es­ti sit­tenkin lep­pois­taa rauhas­sa — kos­ka sitä rahaa, joka kel­paa mak­su­vä­li­neek­si ostet­taes­sa nimeno­maan ikäih­mis­ten hoitoa, tuot­taa tästä kom­men­tista päätellen joka tapauk­ses­sa vain teollisuus?

  22. Markku ef Heurlin. Mil­lä se kap­i­tal­is­min vaa­ti­ma voit­to saadaan, jos kaik­ki tyy­tyvät vähään tai entiseen. Esim auto­teoil­lisu­us tarvit­see lisää auton osta­jia, olkoot ne uudet autot automaat­tisia tai ei. Pääa­sia, että oste­taan lisää jotain.

  23. “saadaan fik­susti järjestäytymällä” 

    Mut­ta entäs, jos täl­laiseen nor­maali­in län­si­maiseen elämän­ta­paan tot­tuneet ihmiset eivät moko­maa halu­akaan? Kuka täl­löin johtaa tätä nk. jär­jestäy­tymistä ihmis­ten tah­don vas­tais­es­ti? Puolueen keskuskomiteako? 

    “asun­not alka­vat siir­tyä enem­män kohti yhteiskäyttöä” 

    Entäpä jos asun­to­jen omis­ta­jat suo­ras­taan kam­moa­vat koko ajatusta? 

    “vapaus ja jous­tavu­us lisää sekä ihmis­ten hyv­in­voin­tia että talouden tuottavuutta” 

    Eli esim. se, ettei ole omaa asun­toa — eli omaa rauhal­lista tilaa, jos­ta voi sulkea maail­man pois niin halutes­saan — lisää hyv­in­voin­tia? Mil­lä perus­teel­la? Ja voitaisi­inko samal­la logi­ikalla myös kuvitel­la, että käyt­tämäl­lä vaikka­pa vapaut­taan olla syömät­tä, tuo hyv­in­voin­ti / tuot­tavu­us suo­ras­taan sin­gah­taisi raketino­mais­es­ti aivan uudelle tasolle? 

    PS. Voisit viit­siessäsi sisäistää ihan ensik­si vaikka­pa sen, että esim. kom­muu­ni­a­sum­i­nen vetoaa lop­pu­peleis­sä HYVIN pie­neen määrään ihmisiä — ja hei­hinkin yleen­sä vain nuorem­mal­la iällä.

  24. Samuli Saarel­ma: Kahdes­ta syys­tä. Ensin­näkään asialle on poli­it­tisin päätöksin aika lail­la vaikea tehdä yhtään mitään. Väestönkasvu on kiin­ni ennen kaikkea syn­tyvyy­destä, joka puolestaan riip­puu vah­vasti var­al­lisu­ud­es­ta: Köy­hissä mais­sa on korkea syn­tyvyys, rikkaissa matala. 

    Toinen syy on se, että väestönkasvu on globaal­isti laske­mas­sa, minkä vuok­si se ei tule ole­maan tule­vaisu­udessa saman­lainen ongel­ma kuin joskus 1970-luvul­la ajatelti­in. Maail­man väestö tulee sta­biloi­tu­maan täl­lä vuo­sisadal­la jon­nekin 10 mil­jardin tienoille aika lail­la riip­pumat­ta siitä, mitä teemme.

    Kyl­lä, mUt­ta sekin on kolme ker­taa enem­män kuin vuon­na 1968. Kun otamme huomioon aavikot ja jäätiköys­maa­ta 0,5 ha. 

    Vakavam­paa on se, että Afrikan väk­iluku tulee nouse­maan 4 mil­jardi­in, nykyis­es­tä miljardista,

  25. “Vuon­na 2030 tyyp­il­lisel­lä kansalaisel­la ei vält­tämät­tä ole enää omaa autoa tai vak­i­tu­ista työ­paikkaa. Ja yhä kas­vaval­la joukol­la ei ole edes omaa asuntoa.”

    Olen samaa mieltä…

  26. Tom­mi Uschanov: Muun muas­sa sosi­aalip­sykolo­gias­sa tehty­jen kyse­ly­tutkimusten tulok­set osoit­ta­vat, että ihmis­ten elin­ta­son nousu suh­teessa mui­hin ihmisi­in tuot­taa heille ratkai­sev­asti enem­män psykol­o­gista tyy­dy­tys­tä kuin se, että hei­dän ase­mansa para­nee absoluuttisesti.

    Olisi kiin­nos­tavaa tietää, mitä tämä oikein käytän­nössä, konkreet­tis­es­ti, tarkoit­taa. Itse en mm. halua koti­i­ni koneel­lista ilman­vai­h­to­jär­jestelmää saati ilmas­toin­tia, vaik­ka saisinkin sen avul­la vedet­tyä elin­ta­sokaulaa kans­saih­misi­i­ni. En katu­maas­turia nykyisen pikkuau­ton tilalle tai loma­matkaa johonkin kalli­iseen sta­tusko­hteeseen vain sen statuk­sen vuok­si. Halu­aisin kyl­lä matkus­taa mm. Tokioon, henkilöko­htai­sista syistä, mut­ta en saa ikäviä fiilik­siä siitä jos joku ker­too omas­ta Tokion-matkas­taan, vaan päin vas­toin ilah­dun mah­dol­lisu­ud­es­ta kysel­lä kohteesta lisäti­eto­ja. Hyvin tietäen, että itse tuskin pääsen lähtemään vielä vuosi­in, jos koskaan.

    Olenko tämän perus­teel­la havain­noita­van omi­naisu­u­den suh­teen poikkea­va yksilö “ihmis­ten” joukos­sa, vai voiko tämän selit­tää jotenkin muuten? Jos olen poikkea­va, huo­mat­takoon että en suinkaan ole ain­oa. Ja että en ole aina ollut täl­lainen. Minäkin luulin jos­sakin vai­heessa elämääni, että min­un kuu­luu halu­ta ja tavoitel­la kaikkea sitä samaa mitä muutkin, ja pahoit­taa mie­leni jos epäon­nis­tun tai joku toinen onnis­tuu ennen min­ua. Myöhem­min kuitenkin totesin moi­sen luu­lon tarpeet­tomak­si harhak­si ja luovuin siitä. Mik­sei siis myös “ihmi­nen” voisi halutes­saan tai sopi­van pere­hdy­tyk­sen jäl­keen luop­ua siitä? Onko asi­aa oikeasti selvitet­ty jotenkin muutenkin kuin havain­noimal­la jonkin ihmisjoukon sen­hetk­istä ajattelua?

    Jos kouluis­samme ei opetet­taisi englan­nin kieltä, monikaan meistä ei osaisi sitä puhua. Tästä ei voi kuitenkaan päätel­lä, että englan­nin osaa­mat­to­muus on mei­hin sisään­raken­net­tu ominaisuus.

    Mik­si siis tämä kateel­lisu­us (kos­ka juuri siltä se omas­ta näkökul­mas­tani näyt­tää: esteeltä, jon­ka ihmi­nen itse on tul­lut pystyt­täneek­si onnel­lisuuten­sa tielle, ja joka olisi mah­dol­lista myös purkaa) poikkeuk­set­ta olete­taan muut­tumat­tomak­si ja sisään­raken­netuk­si “ihmisen” omi­naisu­udek­si, kun kuitenkin kesku­udessamme elää ihmisiä, joil­la ei sitä ole vaivanaan?

    Yhteiskun­tamme on viritet­ty täy­teen suo­ril­ta kus­tan­nuk­sil­taan kalli­ita ja johdan­nais­vaiku­tuk­set huomioiden tähti­ti­eteel­lisen kalli­ik­si tule­via mekanis­me­ja, joiden ole­mas­saolon pääasialli­nen tarkoi­tus on ihmis­ten kateu­den aiheut­ta­man mieli­pa­han minimoiminen/tasaaminen. Niil­lä rajoite­taan kan­sain­välistä kil­pailukykyämme, tehdään maas­tamme heikosti houkut­tel­e­va men­estyvien ihmis­ten näkökul­mas­ta (esim. kireä vero­tus) ja luo­daan pahoin­voin­tia sosi­aal­i­tukien varas­sa elävien kesku­udessa (tukikyyky­tys). Siis kateel­lis­ten ihmis­ten mieli­pa­haa lievitetään kalli­il­la rahal­la ja toisille ihmisille mieli­pa­haa aiheut­ta­mal­la: jos ja kun meil­lä ei ole kivaa niin ei saa olla teil­läkään? Entä jos samaan lop­putu­lok­seen päästäisi­in yksinker­tais­es­ti hoita­mal­la se ylimääräi­nen kateus pois, jol­loin säästy­isi mil­jarde­ja ja mieli­pa­haa ei tarvit­sisi enää jakaa jokaiselle kansalaiselle sitä (epäilemät­tä) lais­sa säädet­tyä annosta?

  27. Örk­ki:
    Tuos­sa jäi vielä eksplisi­it­tis­es­ti ilmaise­mat­ta se tärkein: Väestönkasvul­la ja talouskasvul­la ei ole muu­ta yhteistä kuin se, että molem­pia san­o­taan kasvuk­si. Väestö päin­vas­toin on lakan­nut kas­va­mas­ta siel­lä, mis­sä talous on läht­enyt kun­nol­la kasvuun. 

    Talout­ta on myös vaikea saa­da kasvu­un, jos väestö kas­vaa hillit­tömästi. 3 %:n väestönkasvu tarkoit­taa n. 3 %:n efek­ti­ivisiä lisäpois­to­ja inten­si­ivisessä pääo­mas­sa. Tämä voi tehdä teol­lis­tu­miseen tarvit­tavas­ta säästämis­es­tä vaikeaa.

  28. Oli­pa taas tärkeästä aiheesta mainio kir­joi­tus, ja se näyt­tää innoit­ta­neen myös taval­lista laadukkaam­paa kommentointia.

    Osmo Soin­in­vaara kuvaa hyvin sitä mil­laiset ajatuk­sel­liset myller­ryk­set ovat vaikut­ta­neet arvoihimme viime vuosikym­meninä. Ei ihme, että mon­et eivät ole pysyneet mukana ja sik­si vain kieltävät esite­tyt uhkaku­vat. Pahim­mal­ta on kai tun­tunut se, miten ymmär­ret­tävään tavoit­teeseen — köy­hyy­den pois­toon ja hyvän elämän tavoit­telu­un — on tul­lut ikäviä ja vaar­al­lisia sivumakuja.

    Kir­joi­tus ja kom­men­tit osoit­ta­vat myös sen miten mon­imuo­toisen haas­teen edessä ihmiskun­ta on. Itse yhdyn niihin kir­joit­ta­ji­in, jot­ka nos­ta­vat kaikkein huolestut­tavim­mak­si ongel­mak­si väestönkasvun. Mik­si ihmeessä siitä ei enää puhuta juuri ollenkaan?

    Globaali väestönkasvu pysähtyy aivan var­masti jos­sain vai­heessa, pakko­han sen on, mut­ta kuin­ka paljon tuhoa se ehtii ennen sitä aiheut­taa? Miten maa­pal­lo muka kestäisi kymme­nen mil­jar­dia ihmistä ja enem­mänkin, kun ympäristö ja bio­di­ver­si­teet­ti yskivät jo nyt?

  29. TL
    Pysytään erossa kehi­tys­maista. He eivät ole mei­dän vastuullamme. 

    Kyl­lä ovat. Min­ul­la on hyviä aiko­muk­sia ja suunnitelma.

    Me olemme jo osta­neet kehi­tys­maid­en lap­sille kenkiä ja anta­neet ruokaa ja puh­das­ta vet­tä. Se on aut­tanut, mut­ta ei tarpeek­si. Se on myös aut­tanut nopeaa väestönkasvua.

    Var­ma ja vielä tehokkaampi tapa aut­taa on vähen­tää kehi­tys­mais­sa syn­tyvien lap­sien mutaa­tiokuor­maa eli harv­inaisia, mah­dol­lis­es­ti haitallisia vari­ant­te­ja per­imässä. Tämä voisi nos­taa kehi­tys­maid­en keskimääräisen älykkyy­den reilusti korkeam­mak­si kuin yhdel­läkään nykyisel­lä etnisel­lä ryh­mäl­lä. Tähän men­nessä ei ole löy­tynyt mitään varsi­naisia älykkyys­geene­jä, joten suurin osa älykkyy­den muun­telus­ta lie­nee juuri mutaatiokuormassa.

    IVF-tekni­ikat ja genomien skan­naus ovat tois­taisek­si liian kalli­ita edes län­si­maid­en käyt­töön, 10–100 k euro­jen luokkaa. Tarvit­semme panos­tuk­sia näi­den teknolo­gioiden kehi­tyk­seen. Myös suku­solu­jen kyp­syt­tämistä suo­raan kan­ta­soluista pitäisi kehit­tää iteroitua alkio­val­in­taa varten. Ehdotan, että laita­mme puo­let kehi­tys­a­pu­ra­hoista näille tutkimusa­loille ja pois­tamme kaik­ki lain­säädän­nöl­liset esteet. Val­tio voisi luo­da markki­noi­ta (ja säästää ja kas­vat­taa talout­ta) otta­mal­la kuor­maa vähen­tävän alkio­valin­nan kor­vat­ta­van ter­vey­den­hoidon osaksi.

    Kehi­tys­maid­en ahdinkoon voivat osaltaan vaikut­taa myös kiihkeys ja lev­ot­to­muus (met­sästäjä-keräil­i­jäkansat) sekä altru­is­min puute (van­hat sivistyskansat). Näi­hin ei vält­tämät­tä kuor­man pois­tol­la voi vaikut­taa, mut­ta lääkkeitä löy­tyy var­masti jos niitä halu­taan käyttää.

  30. Ter­ve,
    ]
    En mina tarvin­nut tuon kaiken ylla puhutun mon­imutkaisen tari­nan hav­it­semiseen muu­ta kuin Gogolin nov­el­lin ” kuin­ka paljon maa­ta ihmi­nen tarvitse elaakseen”.

    t. Mikko

  31. Täy­tyy muis­taa, että automaa­tion ja teknolo­gian kehit­tyessä ja tuot­tavu­u­den kas­vaes­sa ongel­ma joka työhön ja elät­tämiseen liit­tyy, muut­tuu enenevässä määrin mate­ri­aalis­es­ta sosiaaliseksi. 

    Kuten Osmokin toteaa, niin 1980-luvun elin­ta­so on nykyisel­lä teknolo­gial­la pääosin — mitä siis tulee ruokaan ja asumiseen — mah­dol­lista tuot­taa melko mität­tömäl­lä panos­tuk­sel­la. Ja kuten Tom­mi U. yllä tote­taa, tämä ei ole se ongel­ma joka tulon­jaos­ta poli­it­tis­es­ti syn­tyy, vaan se, että suh­teel­lisen elin­ta­son erot voivat olla valtavat. 

    Meil­lä ei ole ongel­mana se, että “työ lop­puu”, vaan ongel­mana on se, että työn tuot­tavu­udessa esi­in­tyvät erot ovat aivan mas­si­iviset. Huono mut­ta pääsään­töis­es­ti ter­ve lapi­o­työmies tekee ojaa pari metriä siinä mis­sä parem­pi tekee kymme­nen, kun taas huono sof­t­ainsinööri aiheut­taa miljoonien vahin­got ja hyvä tien­aa miljardin.

  32. Kun työtä ei ole enää 80-luvun jäl­keen jaet­tu niin meille on syn­tynyt yhteiskun­nas­ta ulostyön­net­ty­jen luok­ka, jon­ka koko on 500000–1000000 riip­puen määritelmistä

    Työaikaa lyhen­net­ti­in n 100 vuot­ta eri­laisin menetelmin lyhen­tämäl­lä päivit­täistä /viikottaista/vuosittaista/elinikäistä työaikaa

    Nyt kul­je­taan vas­tavir­taan eli kun tuot­tavu­us nousee niin työn tarve vähe­nee edelleen ja siitä huoli­mat­ta työaikaa/työn tar­jon­taa pyritään kaikin keinoin lisäämään .

    Seu­rauk­se­na on yhä use­am­man syrjäytyminen

    Viral­lis­es­ti ylläpi­de­tään Potemkinin kulis­sia, sil­lä yhä use­ampi las­ke­taan työvoiman ulkop­uolisek­si ja näin saadaan aikaan mieliku­va, että työvoima/työn tar­jon­ta vähenee

    Esim eläkeikän nos­to lisää työvoiman tar­jon­taa n 140000, mutat kun se on 60–65-vuotiasta niin se las­ke­taan automaat­tis­es­ti työvoiman ulkop­uolel­la ole­vak­si eli uud­is­tuk­sen mielekkyys on hyvin kyseenalainen.

    Meille on syn­tyt uuden­lainen yhteiskun­ta, jos­sa se kasvu kek­sit­tyy 1 % ja yhä suurem­pi joukko työn­netään käytän­nössä rahat­alouden ulkopuolelle.

    Vaik­ka sato­ja miljoo­nia nusee rahat­laouden piiri­in niin saman ver­ran sul­je­tana ulos toisel­la puolel­la maapalloa

  33. Osmo Soin­in­vaara:
    Riitelin joskus 1970-luvun alus­sa jonkun tais­to­laisen kanssa siitä, voiko väestönkasvu jatkua rajat­ta. Tieteel­liseen maail­mankato­muk­seen uskonut riita­pukarimme xsanoi, että tekni­ik­ka voit­taa väestönkasvun. Sanoin, että jo 6000 vuo­den kulut­tua ihmiskuntya muo­dostaa pal­lon, jon­ka säde laa­je­nee val­onnopeudel­la tai siis ylit­tää val­onnopeu­den. Siinä alkaa raja tul­la vastaan. 

    Otta­mal­la Mars ja muut sovel­tu­vat pla­nee­tat käyt­töön resurssit kas­va­vat huomattavasti.Mars on kym­me­nien vuo­sine päässä, muu­ta val­ovu­osien, mut­ta eivät mah­dot­to­mia jos siihen panostetaan

    Tai alet­ta­va rak­en­taa keinotekoisia pla­neet­to­ja, jot­ka ris­teilevät maailmankaikkeudessa

    Ja joka tapauk­ses­sa täältä on lähdet­tävä 500 miljoo­nan vuo­den kulues­sa, sil­loin alka­vat kar­vat palaa

  34. Asun­not eivät var­masti siir­ry kohti yhteiskäyt­töä, kehtyshän on kulkenut viimeisen 100 vuo­den ajan täysin päin­vas­taiseen suun­taan. Edes opiske­li­jat eivät halua asua enää soluasunnoissa.

    Kaik­ki yhteiskäyt­töti­lat, joi­hin minä olen tutus­tunut, kär­sivät yleen­sä siitä, että joku ei tee osaansa. Edes taloy­htiöi­den nur­mikon leikkuu taik­ka pihan kolaus ei meinaa onnis­tua talkoovoimin ilman riito­ja, niin miten ihmeessä jokin onneton yhteisasuminen?

  35. Kyl­lä väestönkasvu voi jatkua rajatta. 

    Jos väestö kas­vaa vaikka­pa yhdel­lä henkilöl­lä vuodessa, aurinko sam­muu ennenkuin tämä aurinkokun­ta on täyn­nä. Jos jokin kestää auringon sam­mu­miseen asti, mielestäni voidaan tulki­ta että se kestää “rajat­tomasti”.

    Mutku “ekspo­nen­ti­aalinne kasvu”. Noh, ei kukaan puhunut ekspo­nen­ti­aalis­es­ta kasvus­ta, puhut­ti­in vain väestönkasvus­ta. Kasvua se on hidaskin kasvu.

  36. 80-luvul­la oli kadun­lakaisi­joi­ta, rantavahte­ja, junien seisakkeil­la oli ratavalvo­jia jne jne. Näi­hin kaikki­in oli varaa. Nyt ihmistyö on käsit­tämät­tömän kallista, kos­ka niin iso osa asioista voidaan tehdä niin paljon halvemmalla.

  37. Mau­r­izio:
    Mut­ta entäs, jos täl­laiseen nor­maali­in län­si­maiseen elämän­ta­paan tot­tuneet ihmiset eivät moko­maa halu­akaan? Kuka täl­löin johtaa tätä nk. jär­jestäy­tymistä ihmis­ten tah­don vastaisesti? 

    Kir­joitin teo­reet­tis­es­ta mah­dol­lisu­ud­es­ta. En siitä mitä tulee toden­näköisim­min tapah­tu­maan, tai siitä mitä itse halu­aisin. Kun mietin tule­vaisu­ut­ta, en kat­so sitä omas­ta lähtöko­hdis­tani, vaan mietin esim. Kiinan, Int­ian ja län­si­maid­en kult­tuurien kokonaisuuksia.

    On teo­ri­as­sa mah­dol­lista elät­tää 100 miljoon­aa ihmistä, mut­ta se edel­lyt­täisi jonkin­laista Star Trek utopiaa/dystopiaa, geen­imuokat­tu­ja ihmisiä, ajat­telun kytkemistä tietoverkkoi­hin, eli jonk­i­nasteinen telepa­tia, ja kokon­ais­ten sukupolvien kas­vamisen täysin toisen­laiseen tietoisu­u­teen ja huo­maavaisu­u­teen, kuin mis­sä elämme.

    Käytän­nössä näen lähin­nä kär­simys­tä, ydin­so­tia ja kulku­taute­ja, mitä lähem­mäk­si 10 mil­jardin ihmisen rajaa lähestytään. 

    “asun­not alka­vat siir­tyä enem­män kohti yhteiskäyttöä” 

    Entäpä jos asun­to­jen omis­ta­jat suo­ras­taan kam­moa­vat koko ajatusta? 

    Sit­ten asut omas­sa kodis­sasi. Ei sin­ua kukaan kiel­lä muut­ta­mas­ta mihinkään. Kir­joitin yleis­es­ti yhteiskun­nan vapau­tu­mis­es­ta, ja kiin­teän omaisu­u­den merk­i­tyk­sen vähen­tymis­es­tä. En mis­tään tulev­as­ta normista tai pakosta. 

    Min­ul­la on nytkin usei­ta tut­tu­ja joille couch­surf­ing, airbnb jne. ovat arkea. Mum­moni naa­puris­sa on jokin rak­saäi­jien kom­muu­ni, kun ovat muu­ta­man kuukau­den keikkatöissä. 

    Voin hel­posti nähdä tule­vaisu­u­den jos­sa työelämä on taas pirstaloitunut pois tästä sosi­aalidemokraat­tis­es­ta sään­te­ly­on­nelas­ta, ja osa ihmi­sistä asuu enim­mäk­seen eri­lai­sis­sa yhteisöis­sä, välil­lä ulko­mail­lakin. Mut­ta eivät kiin­teässä osoit­teessa tai kiin­teässä työ­paikas­sa. Toimit­ti­in­han noin jo “ennen­van­haan” kun tukki­jätkät ja kiertävät raken­nus­miehet matkus­ti­vat työ­maille pitk­iäkin matkoja.

    Eli esim. se, ettei ole omaa asun­toa – eli omaa rauhal­lista tilaa, jos­ta voi sulkea maail­man pois niin halutes­saan – lisää hyv­in­voin­tia? Mil­lä perusteella? 

    Ajat­telin jär­jestelmää, jos­sa saa esim. 800€/kk mak­sul­la oikeu­den käyt­tää vapaasti hotel­li­huoneis­to­ja yli sadas­sa kaupungis­sa ympäri euroop­paa. Vähän kuin RCI lomaosake, mut­ta asumisosake.

    Teen IT-alan töidä, joi­da dele­goin reaali­a­jas­sa ympäri maail­maa, ja kol­le­gani Inti­as­sa, Kiinas­sa tai Sak­sas­sa eivät voi tietää skypetänkö Pohjois-Kar­jalan met­sästä, Helsingistä vai Barcelonas­ta. Min­ulle ajoit­tainen “ilmainen” asum­i­nen esim. alpeil­la tai Pari­i­sis­sa olisi sitä hyvinvointia…

    PS. Voisit viit­siessäsi sisäistää ihan ensik­si vaikka­pa sen, että esim. kom­muu­ni­a­sum­i­nen vetoaa lop­pu­peleis­sä HYVIN pie­neen määrään ihmisiä – ja hei­hinkin yleen­sä vain nuorem­mal­la iällä. 

    … vaik­ka asunkin nyt omakoti­talos­sa, ja pidän ker­jäläiset, epämääräiset hip­it ja viher­hörhöt tarvit­taes­sa pis­toolinkan­ta­man päässä tiluksistani.

    Kun lapset vajaan vuosikymme­nen kulut­tua muut­ta­vat kotoa, real­isoin osak­er­a­has­toni, asun­to­var­al­lisuuteni ja muu­tan ulko­maille töitä tekemään.

  38. Saara: Olisi kiin­nos­tavaa tietää, mitä tämä oikein käytän­nössä, konkreet­tis­es­ti, tarkoit­taa. – – Onko asi­aa oikeasti selvitet­ty jotenkin muutenkin kuin havain­noimal­la jonkin ihmisjoukon sen­hetk­istä ajat­telua? – – Siis kateel­lis­ten ihmis­ten mieli­pa­haa lievitetään kalli­il­la rahal­la ja toisille ihmisille mieli­pa­haa aiheut­ta­mal­la: jos ja kun meil­lä ei ole kivaa niin ei saa olla teilläkään? 

    No siis. On tehty kyse­ly­tutkimuk­sia, jois­sa on kysyt­ty monia vuosikym­meniä jokin sana­muodoltaan samana pysyvä kysymys, esimerkik­si: Miten tyy­tyväi­nen olette tämän­hetkiseen elin­ta­soonne, asteikol­la 0–10? Näi­den tutkimusten tulok­set ker­to­vat, että:

    1) rikkaam­mat ovat keskimäärin tyy­tyväisem­piä elin­ta­soon­sa kuin köyhemmät;

    2) kun keskimääräi­nen elin­ta­so nousee jos­sakin maas­sa, vas­tausten keskiar­vo pysyy silti aina suun­nilleen samana. Vaik­ka inflaa­tioko­r­jat­tu BKT asukas­ta kohti esimerkik­si kolminker­tais­tu­isi paris­sa sukupolves­sa (kuten monis­sa teol­lisu­us­mais­sa on tapah­tunut 1950-luvun jäl­keen), niin vas­tauk­set tyy­tyväisyyskysymyk­seen polke­vat koko ajan suun­nilleen paikallaan – eivät laske, mut­ta eivät myöskään nouse.

    Kun nämä kak­si asi­aa pan­naan yhteen, niin ne näyt­täi­sivät tarkoit­ta­van, että rikkai­ta ei tee onnel­lisek­si niinkään hei­dän oma rikkaut­en­sa kuin välil­lis­es­ti muiden ihmis­ten köy­hyys. Kyse ei ole niinkään “kateu­den aiheut­ta­mas­ta mieli­pa­has­ta” vaan sen – rikkaille – aiheut­ta­mas­ta mielihyvästä. Ei siis “Jos meil­lä ei ole kivaa niin ei saa olla teil­läkään” vaan: “Meil­lä on kivaa, mut­ta meil­lä ei enää olisi jos teil­läkin olisi”.

    Tot­ta kai aina on myös ihmisiä, jot­ka tyy­tyvät vähään, ja jot­ka eivät esimerkik­si omis­sa kulu­tus­valin­nois­saan pyri lainkaan jäljit­telemään ketään mui­ta. Olen itsekin täl­lainen. Mut­ta tilas­tois­sa nämä ihmiset hukku­vat hajontaan.

    mikko siito­nen: En mina tarvin­nut tuon kaiken ylla puhutun mon­imutkaisen tari­nan hav­it­semiseen muu­ta kuin Gogolin nov­el­lin ” kuin­ka paljon maa­ta ihmi­nen tarvitse elaakseen”. 

    Tol­stoin.

  39. Pent­ti Linko­la haukkui aikanaan keskustelus­sa nuorukaisen, joka välit­ti että Suo­mi on rikas maa. Linkolan mukaan Suomes­sa tarvi­taan paljon maap­in­ta ‑alaa, jot­ta yksi ihmi­nen pysy­isi hengis­sä ympäri vuo­den. Jos tätä ver­taa Kataisen hal­li­tuk­sen neljän vuo­den talouskasvun odot­telu­un deus ex machi­na hengessä, niin eikö Linkolan aja­tus ole järkiperäisempi?

  40. Pekka T.:
    Oli­pa taas tärkeästä aiheesta mainio kir­joi­tus, ja se näyt­tää innoit­ta­neen myös taval­lista laadukkaam­paa kom­men­toin­tia. — - — - Miten maa­pal­lo muka kestäisi kymme­nen mil­jar­dia ihmistä ja enem­mänkin, kun ympäristö ja bio­di­ver­si­teet­ti yskivät jo nyt?

    Samaa mieltä!

    Olin eilen myös tilaisu­udessa, jos­sa ympäristömin­is­ter­imme tote­si että olemme ensim­mäi­nen sukupolvi, joka tun­nistaa riskit (ilmas­to, kestämätön elämän­ta­pa, luon­non­va­ro­jen ehtymi­nen ym.) ja jol­la on myös mah­dol­lisu­us muut­taa kehi­tyk­sen suunta.

    Ja sit­ten hän ker­toi heti nim­i­tyk­sen­sä jäl­keen nimit­täneen­sä virkamiestyöryhmän…

    Työryh­miä on kyl­lä riit­tänyt 35 vuot­ta, mut­ta mis­sä ovat teot? Ja nytkin poli­ti­ikot ovat ne, joiden vas­tu­ulle asia siir­tyy men­nääk­seen — tai sit­ten ei — eteen­päin vesite­tyssä muo­dos­sa kaiketi.

  41. Tapio: Van­ha leikilli­nen sanon­ta on, ettei raha tee onnel­lisek­si, mut­ta se rauhoit­taa. Ymmärtääk­seni tästä on kan­saivälistä tutkimuk­sel­lista näyt­töä: Net­to­var­al­lisu­u­den kasvu ei lisää onnel­lisu­ut­ta läh­eskään yhtä paljon kuin tur­val­lisu­u­den tunnetta. 

    Pait­si tietenkin Etelä-Afrikan kaltai­sis­sa mais­sa, jois­sa (ainakin suh­teel­lis­es­ti) rikkaat asu­vat pelosta jäykkinä gat­ed com­mu­ni­tyis­sä ja säi­lyt­tävät käsi­a­sei­ta yöpöy­dän laatikos­sa asun­to­mur­ron pelos­sa. Case in point muuan O. Pistorius.

  42. Anomuu­mi: Kehi­tys­maid­en ahdinkoon voivat osaltaan vaikut­taa myös kiihkeys ja lev­ot­to­muus (met­sästäjä-keräil­i­jäkansat) sekä altru­is­min puute (van­hat sivistyskansat). Näi­hin ei vält­tämät­tä kuor­man pois­tol­la voi vaikut­taa, mut­ta lääkkeitä löy­tyy var­masti jos niitä halu­taan käyttää.

    Eri­no­mainen kir­jail­i­ja Ver­nor Vinge on kuvan­nut kir­jois­saan mm. sitä, kuin­ka eri pla­nee­toil­la varhaiskeski­a­jal­la eläviä sivil­isaa­tioi­ta kehitetään ja ohjataan korkeam­paan tietoisu­u­teen. Ja hän on kuvan­nut hienos­ti myös tek­nol­o­gista sin­gu­lar­i­teet­tia, eli kuin­ka yhteiskun­ta muut­tuu jatku­vasti kiihtyväl­lä ja kiihtyväl­lä vauhdilla. 

    Jos siis ajat­te­len asi­aa ulkoavaru­u­den näkökul­mas­ta seu­raa­van 1000 vuo­den tähtäimel­lä, uskon että vekkulit japani­laiset tai kiinalaiset kokeil­e­vat joskus ihmis­ten geen­i­ma­nip­u­loin­tia, eugeni­ikkaa tms. län­si­mais­sa vähem­män suosit­tu­ja lääkkeitä ongelmi­in, joi­ta kaik­ki toisaal­ta eivät edes näe ongelmina.

    Tai vaik­ka kore­alaiset, kun pohjois-Kore­an joskus avautues­sa huo­mataan kuin­ka 20 miljoon­ainen kansa on ravin­non puut­teessa degen­eroitunut use­an sukupol­ven ajan.

  43. Mielestäni nol­lakasvun yhteiskun­ta-idea on idioot­ti­maista utopi­aa. Sel­l­aista ei tule, eikä se edes ole mitenkään tavoitelta­va vaihtoehto.

    Uskon evoluu­tioon, eli jatku­vaan kehi­tyk­seen, jos­sa kil­pailukyvyt­tömät eläimet / ideat kar­si­u­tu­vat luon­non­va­lin­nan kaut­ta pois.

    Sen sijaan parhaat lisään­tyvät, men­estyvät ja kukoistavat.

    Fos­si­ilisen evi­denssin mukaan näin on aina ollut ja tulee aina ole­maankin, huoli­mat­ta siitä mitä sosi­olog­it, filosofit, poli­itikot, yms. evoluu­tion kieltäjät sanaovat.

    Nyky­isin yhteiskun­nan kehi­tys tapah­tuu taval­lis­es­ti jonkin här­päke-keksin­nön kaut­ta, jon­ka taval­lis­es­ti insinöörit ja ris­ki-investoi­jat vievät käytäntöön.

    Tästä seu­raavaa kiihtyvää kasvua sit­ten kaiken­laiset maail­man­lop­un ennus­ta­jat saa­vat ihme­tel­lä ja nol­lakasvua tavoit­tele­vien ei pitäisi yllät­tyä jos pankki­ti­likin näyt­tää nollaa.

    Niinkuin aina ennekin, kasvun rajo­ja työn­netään koko ajan eteen­päin ennakoimat­toman nerokkail­la keksinnöillä.

    Maail­man­lop­un ennus­ta­jat saa­vat näin taas ker­ran pitkän nenän.

    Mot­to: Lopet­takaa mari­na ja hypätkää evoluu­tion upeisi­in vankkurei­hin, jos­sa laulu soi ja vii­ni virtaa… 

    Sep­po Korppoo
    Evoluu­tioon usko­va, ongelmia ratkai­se­va yrittäjä

  44. Örk­ki:
    Tuos­sa jäi vielä eksplisi­it­tis­es­ti ilmaise­mat­ta se tärkein: Väestönkasvul­la ja talouskasvul­la ei ole muu­ta yhteistä kuin se, että molem­pia san­o­taan kasvuk­si. Väestö päin­vas­toin on lakan­nut kas­va­mas­ta siel­lä, mis­sä talous on läht­enyt kun­nol­la kasvuun.

    Itse asi­as­sa väestönkasvu on saatu jol­lain lail­la hallintaan.Tällä het­kel­lä pääosa väestönkasvus­ta tulee elin­iän kasvusta.

    Syn­tyvyys on laskenut niin, että naista kohti syn­tyy vain n 1–3 lasta.Vain Afrikan keskiosa poikkeaa tästä ja naista kohti syn­tyy 4–6 lasta.

    Niin­pä väestö lisään­ty syn­tyvyy­den kaut­ta vain Afrikan keskio­sis­sa, muual­la väestö vähe­nee tai pysyy ennal­laan. Tai jois­sain mais­sa kas­vaa , mut­ta hyvin hitaasti.

    Niin­pä maail­man väk­iluku pää­tyy 10 mil­jardin tienoille.

    Mut­ta suo­ma­lisel­la eel­in­ta­sol­la maaiman varat riit­tävät vain 1,5 mil­jardille ellei kehitetä tehokkaampia teknolo­gioi­ta, jot­ka eivät haaskaa niin paljon luon­non­va­ro­ja kuin nykyiset.

    Toinen ongel­ma on tulo­ero­jen kasvu, kun maail­man kasvus­ta hyö­tyy merkit­tävästi vain 1 % osa jää sil­loin ilman vaik­ka keskimäärin hyv­in­voin­ti kasvaa.

    Mut­ta se on vain resurssien uus­jakoon perus­tu­vaa kasvua ja se merk­it­see, että kun keskilu­ok­ka kas­vaa muual­la niin län­si­mait­ten keskilu­ok­ka supis­tuu ja län­si­mais­sa tiputaan yhteiskun­nan ulkopuolelle.

    Esim USA:ssa lama tiput­ti n 10 miljon­aa ihmistä työvoiman ja yhteiskun­nan ulkopuolelle

    Tämä luo epä­valai­ta yhteiskun­tia ja se syn­nyt­tää kil­pailun luon­non­va­roista, mis­tä seu­raa sotia

  45. Tiedemies: Meil­lä ei ole ongel­mana se, että “työ lop­puu”, vaan ongel­mana on se, että työn tuot­tavu­udessa esi­in­tyvät erot ovat aivan massiiviset.

    Taval­laan absolu­ut­tiset tuot­tavu­userot aivan ääripäis­sä ovat pienen­tyneet, mut­ta ne eivät aiem­min olleet ongel­ma kos­ka ne johti­vat ennen­näkemät­tömään talouskasvu­un. Joku Clash of Clans on pyöristysvirhe ver­rat­tuna siihen lisäar­voon jota alun­perin aka­teem­i­nen ja sit­tem­min myös yksi­tyi­nen fysi­ikan tutkimus tuot­ti hyvin pienel­lä porukalla 1800-luvun lop­ul­ta alkaen.

    Uut­ta sen sijaan on että a) tuot­tavu­userot ovat hel­posti yksit­täis­ten toim­i­joiden rahastet­tavis­sa ja b) kil­pailu on lisäar­von luomisen sijaan entistä enem­män nol­la­summapeliä jos­sa rajoit­ta­vana tek­i­jänä on kulut­ta­jien valveillaoloaika.

    Taviksen kannal­ta tämä tarkoit­taa käytän­nössä että on ole­mas­sa rin­nakkaisia talouk­sia, joil­la on täysin toi­sis­taan poikkea­va hin­tata­so ja inflaa­tio kun tuot­tavu­userot siir­tyvät hin­toi­hin. Tässä muuten yksi syy mik­si kiin­teistövero­tuk­sen pitäisi perus­tua verotet­ta­van omaisu­u­den markkinahintaan.

  46. Sylt­ty:
    Kyl­lä väestönkasvu voi jatkua rajatta. 

    Jos väestö kas­vaa vaikka­pa yhdel­lä henkilöl­lä vuodessa, aurinko sam­muu ennenkuin tämä aurinkokun­ta on täyn­nä. Jos jokin kestää auringon sam­mu­miseen asti, mielestäni voidaan tulki­ta että se kestää “rajat­tomasti”.

    Mutku “ekspo­nen­ti­aalinne kasvu”. Noh, ei kukaan puhunut ekspo­nen­ti­aalis­es­ta kasvus­ta, puhut­ti­in vain väestönkasvus­ta. Kasvua se on hidaskin kasvu.

    Ihmisku­ta ei näe aurinn sam­mu­mista ellei lähde maapallolta

    Aurinko laa­je­nee pikku hil­jaa­ja 500 miljoo­nan vuo­den kulut­tua vesi höyrystyy ja kaik­ki elolli­nen kuolee

    Eikä mikään laji ole kestänyt kuin muu­ta­ma sata miljoon­aa vuot­ta, ihmi­nen vi hävitä mil­loin vain

  47. mikko siito­nen:
    Terve,
    ]
    En mina tarvin­nut tuon kaiken ylla puhutun mon­imutkaisen tari­nan hav­it­semiseen muu­ta kuin Gogolin nov­el­lin ” kuin­ka paljon maa­ta ihmi­nen tarvitse elaakseen”.

    t. Mikko

    Nov­el­li ei ollut Gogolin vaan Tol­stoin. Parasat etisäitse ja aikak lukea.

  48. smokin’ joe: Mik­si väestönkasvu on kuitenkin läh­es uno­htunut keskustelus­ta? Voisimme elää lev­eästi ja luon­nol­lokin jäisi tilaa jos meitä olisi paljon vähemmän. 

    Kuinkako­han kauan meil­lä on mis­tä keskustel­la?

    TL: Ja yhä kas­vaval­la joukol­la ei ole edes omaa asuntoa.
    Uskon että tuol­lainen vapaus ja jous­tavu­us lisää sekä ihmis­ten hyv­in­voin­tia että talouden tuot­tavu­ut­ta, kun peruselämi­nen saadaan tuotet­tua automaattisesti. 

    En usko asun­not­to­muu­den paran­ta­van hyvinvointia.

    Anomuu­mi: Me olemme jo osta­neet kehi­tys­maid­en lap­sille kenkiä ja anta­neet ruokaa ja puh­das­ta vet­tä. Se on aut­tanut, mut­ta ei tarpeek­si. Se on myös aut­tanut nopeaa väestönkasvua. 

    Kyl­lä, mut­ta nimeno­maan nuo seikat myös laske­vat syntyvyyttä.

    Tiedemies:
    80-luvul­la oli kadun­lakaisi­joi­ta, rantavahte­ja, junien seisakkeil­la oli ratavalvo­jia jne jne. 

    Näil­lä ihmisil­lä myös tuotet­ti­in paljon hyv­in­voin­tia pait­si näille ihmisille myös yksinker­tais­es­ti sitä kaut­ta, että he pystyivät tekemään työte­htävän tarkan rajauk­sen ohel­la mukavia asioi­ta ympäröiville ihmisille.

  49. Tot­ta on sekin, että talousjär­jestelmä perus­tuu nyky­isin mar­gin­aalil­la (so. siel­lä mis­tä se talouskasvu län­si­mais­sa tulee) kil­pailu­un ihmis­ten vapaa-ajas­ta ja eri­tyis­es­ti aika turhas­ta osas­ta tätä vapaa-aikaa. 

    Clash of Clans ei ole mikään pyöristysvirhe, kos­ka sen paris­sa käyt­tävät miljoonat ihmiset tun­tikau­pal­la aikaa päivässä. Tästä ajas­ta ei saa­da val­ta­van suuria rahavir­to­ja aikaisek­si, mut­ta jos ote­taan huomioon se, että talous koos­t­uu lop­ul­takin vain yksit­täis­ten ihmis­ten ajankäyt­töpäätök­sistä, sen taloudelli­nen merk­i­tys tässä mielessä on aivan mielet­tömän suuri. Jos keskimääräisen pelaa­jan ajankäytön vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on vaik­ka vain 5 euroa tun­nis­sa, niin CoC:in taloudelli­nen merk­i­tys vai­h­toe­htoiskus­tan­nusten muo­dos­sa on luokkaa 1.5 mil­jar­dia euroa vuodessa. Tämä ole­tuk­sel­la että sitä pelat­taisi­in vain miljoona tun­tia päivässä, veikkaan tämän ole­van alakanttiin.

  50. Luon­non­va­roil­la on omis­ta­jat, jot­ka pitävät huol­ta niiden riit­tävyy­destä. Ympäristöl­lä ei ole, mut­ta sekin hoituu, jos omis­ta­ju­ut­ta simu­loimaan asete­taan päästöille hin­ta (hait­tavero, tai edes päästöki­in­tiöt — saisi­vat olla nyky­istä tiukem­mat). Täl­löin ne kap­i­tal­is­tit mak­si­moi­vat voiton leikkaa­mal­la pois kaik­ki hait­taveroa hyödyt­tömäm­mät päästöt.

  51. Pulaa on lähin­nä poli­it­tis­es­ta tah­dos­ta. Sik­si ei pidä vähen­tää saastei­ta estämäl­lä talouskasvua vaan mak­si­moimal­la tehokku­us, niin äänestäjät koke­vat heil­lä ole­van varaa panos­taa ympäristöönkin. Päästö­jen verot­ta­mi­nen työn­teon sijaan johtaisi siihen, että laiskotel­la voisi hyväl­lä oma­l­latun­nol­la mut­ta ahkeroin­nista ei ran­gais­taisi kuten nyt, vaan kukin voisi vali­ta elämän­ta­pansa itse.

  52. TL:

    Pysytään erossa kehi­tys­maista. He eivät ole mei­dän vastuullamme.

    Län­si­mail­la on moraa­li­nen vas­tuu kehi­tys­maista sato­jen vuosien orju­ut­tamisen ja mieli­v­al­taisen teuras­tamisen seurauksena.

  53. Aki Suokko:
    Hyvä kir­joi­tus, Osmo! Ei ole kuitenkaan niin selvää, että talouskasvu on muut­tunut laadullisek­si vau­rais­sa maissa.

    Osmo, ehtisitkö kom­men­toimaan Akin kir­joi­tus­ta? Uskon, että se kiin­nos­taisi monia blo­gisi lukijoita.

  54. Tom­mi Uschanov: No siis. On tehty kyse­ly­tutkimuk­sia, jois­sa on kysyt­ty monia vuosikym­meniä jokin sana­muodoltaan samana pysyvä kysymys, esimerkik­si: Miten tyy­tyväi­nen olette tämän­hetkiseen elin­ta­soonne, asteikol­la 0–10? Näi­den tutkimusten tulok­set ker­to­vat, että:
    1) rikkaam­mat ovat keskimäärin tyy­tyväisem­piä elin­ta­soon­sa kuin köyhemmät;
    2) kun keskimääräi­nen elin­ta­so nousee jos­sakin maas­sa, vas­tausten keskiar­vo pysyy silti aina suun­nilleen samana. 

    Hmm.

    Kysymyk­se­naset­telus­sa on siis lähtöo­le­tuk­se­na, että henkilön ilmoit­ta­ma tyy­tyväisyys on riip­pu­vaista joko absolu­ut­tis­es­ta tai suh­teel­lis­es­ta elin­ta­sos­ta. Miten on todet­tu, että näin tosi­aan on? Entäpä, jos suh­teel­lisen korkea elin­ta­so johtuu kyvys­tä olla tyy­tyväi­nen tilanteeseen­sa, eikä toisin päin? 

    Korkeata­soista kog­ni­ti­ivista suo­ri­u­tu­mista vaa­ti­vat tehtävät ainakin suju­vat parem­min sil­loin, kun henkilö on sisäis­es­ti motivoitunut suorit­ta­maan niitä (= tehtävät ovat henkilön näkökul­mas­ta mie­lenki­in­toisia), ei suinkaan sil­loin kun tälle tar­jo­taan esim. raha­palk­in­toa hyvästä suorituksesta.

  55. “Japanin talous ei ole kas­vanut neljän­nesvu­o­sisa­taan juuri lainkaan, Silti, jos vuon­na 1990 koomaan vajon­nut japani­lainen nyt heräisi, hän löytäisi itsen­sä paljon kehit­tyneem­mästä yhteiskun­nas­ta, jos­sa kulut­ta­jille on käytössään mitä ihmeel­lisimpiä asioita.”

    Japani myös on pitkäl­lä sen teknolo­gian kehit­tämisessä, joka pakot­taa mei­dät ajat­tele­maan toimeen­tu­lon jakamiseen uudelleen. Kat­sokaa­pas juu­tu­upista mitä Hon­dan Asi­mo kyke­nee tekemään tänään. 🙂

    Kun työ­paikko­jen määrä rom­ah­taa, voidaan ajatel­lessamme toimeen­tu­loa kysyä, onko se jonkin­lainen toimeen­tu­lomekanis­min häir­iöti­la kun jotkut onnis­tu­vat keräämään monin ver­roin var­al­lisu­ut­ta siihen ver­rat­tuna mitä taval­lises­sa työssä ole­va kyke­nee ansait­se­maan vuodessa?

  56. Saara: Kysymyk­se­naset­telus­sa on siis lähtöo­le­tuk­se­na, että henkilön ilmoit­ta­ma tyy­tyväisyys on riip­pu­vaista joko absolu­ut­tis­es­ta tai suh­teel­lis­es­ta elin­ta­sos­ta. Miten on todet­tu, että näin tosi­aan on? 

    Kysyt­ty kysymys kos­kee juuri tyy­tyväisyyt­tä elin­ta­soon, ei tyy­tyväisyyt­tä mihinkään yleiseen elämänko­htaloon. Jos kysytään vas­taavasti tyy­tyväisyyt­tä esimerkik­si vas­taa­jan puolisoon, työhön tms., niin ei sekään tarkoi­ta samaa kuin väit­tää, että “tyy­tyväisyys on riip­pu­vaista puolisos­ta” tai “tyy­tyväisyys on riip­pu­vaista työstä”. Tyy­tyväisyys elämään riip­puu niistä ja elin­ta­sos­ta ja mon­es­ta muus­takin asiasta.

    Entäpä, jos suh­teel­lisen korkea elin­ta­so johtuu kyvys­tä olla tyy­tyväi­nen tilanteeseen­sa, eikä toisin päin? 

    No, näin­hän asia voi ollakin. Mut­ta se on sil­loin ris­tiri­idas­sa kap­i­tal­is­min viral­lisen omaku­van kanssa, jos­sa ihmisiä motivoivat rahal­liset kan­nus­timet, jot­ka tekee tavoit­telemisen arvoisik­si niiden välin­ear­vo tyy­tymät­tömyy­den vähen­täjinä. Tämä on point­ti, joka refer­oidus­sa 1970-luvun keskustelus­sa tehti­in useinkin.

  57. Osmo, tuo lisäys tarken­taa asi­aa, enkä minä ainakaan enää ole eri mieltä tästä. Alku­peräis­es­tä yhtey­destä “yhteys…taittui” minä ainakin sain sen käsi­tyk­sen, että tarkoi­tat absolu­ut­tista irtikytken­tää, jol­loin talous kas­vaa mut­ta CO2-päästöt eivät. Viit­taus­suhdet­ta ehkä hait­tasi hiukan se, että viit­tauk­sen välis­sä oli kap­pale tek­stiä ja siel­läkin hiukan epämääräi­nen “tehdään vähem­mästä enemmän”.

    Tämäkin sanankäyt­tö “vähem­mästä enem­män” viit­taa siihen, että panos­ten käyt­tö vähe­nee, mut­ta tuo­tos suure­nee. Näin siis ei ole ollut, vaan tuo­tos suure­nee panos­ten lisäys­tä enem­män, kuten lisäyk­sessä toteatkin.

    Toivon luk­i­joiden puoles­ta tarkku­ut­ta jatkos­sa näi­den ter­mien kanssa, sil­lä kaik­ki luk­i­jat eivät suinkaan ole pere­htyneet talouskasvun resurssiri­ip­pu­vu­u­teen, jol­loin olisi hyvä käyt­tää ter­me­jä niin täs­mäl­lis­es­ti, että väärin tulkin­nan mah­dol­lisu­us pienenisi.

    Kiitos siis täs­men­nyk­ses­tä. Toivon, että jatkat näi­den pohdiskele­vien kir­joi­tusten kir­joit­tamista jatkos­sakin, sil­lä näille todel­la on tarvetta.

  58. En nyt juuri löy­dä lähdet­tä, mut­ta käsit­tääk­seni Osmon mainit­se­ma lievä talouskasvun ja ener­giankäytön suh­teen tait­tumi­nen häviää kokon­aan, jos ote­taan mukaan ener­gia joka hukataan ener­gian tuotan­nos­sa, eli nk. EROI (Ener­gy Returned on Ener­gy Invested). 

    Per­in­teisel­lä vesivoimal­la on hur­jan hyvä EOREI, yli 100. Seu­raa­vana tulee hiilivoima ja vielä per­in­teisel­lä öljyl­läkin EOREI on noin 20 kuten myös tuulivoimal­la hyvis­sä olosuhteissa. 

    Öljy­hiekalla, aurinkoen­er­gial­la, biopolt­toaineil­la ym. EOREI on usein alle 5. 

    kuva:
    Eri ener­gia­muo­to­jen EOREI USA:ssa

  59. dio­di:
    En nyt juuri löy­dä lähdet­tä, mut­ta käsit­tääk­seni Osmon mainit­se­ma lievä talouskasvun ja ener­giankäytön suh­teen tait­tumi­nen häviää kokon­aan, jos ote­taan mukaan ener­gia joka hukataan ener­gian tuotan­nos­sa, eli nk. EROI (Ener­gy Returned on Ener­gy Invested). 

    Per­in­teisel­lä vesivoimal­la on hur­jan hyvä EOREI, yli 100. Seu­raa­vana tulee hiilivoima ja vielä per­in­teisel­lä öljyl­läkin EOREI on noin 20 kuten myös tuulivoimal­la hyvis­sä olosuhteissa. 

    Öljy­hiekalla, aurinkoen­er­gial­la, biopolt­toaineil­la ym. EOREI on usein alle 5. 

    Puun paikalli­nen pien­polt­to ja aurinkok­eräimet men­estyvät var­mas­tikin tässä tarkastelus­sa lois­tavasti. Fantastista!

  60. Meil­lä on taan­tu­mas­ta syytet­ty vien­nin takkuamista , mut­ta vien­ti­las­toista on vaikea löytää tukea tälle ajatukselle. 

    Lama alkoi 2007–8 mut­ta sil­loin vien­ti veti poikkeuk­sel­lisen hyvin, vas­ta 2009 tapah­tui notkah­dus, joka kor­jaan­tui nopeasti ja vien­ti n edelleen suurem­paa kuin 2005.

    Ja kun kat­soo his­to­ri­aa taak­sepäin niin 2000-luvun alus­sa oli suurem­pi notkah­dus, mut­ta ei se aiheut­tanut suuria ongelmia eikä julkisen talouden velkaantumista.Uusi velka­an­tu­mi­nen alkoi 2007–2008 , jol­loin vien­ti oli suur­in­ta kaut­ta aikojen ???

    Suurin syylli­nen taitaa olla Kataisen/Kokoomuksen 2007 tekemä vaalilu­paus nos­taa julkisen sek­torin palkko­ja reilusti yli tuot­tavu­u­den nousun.

    Toinen syy on tulo­ero­jen kasvu, kun jo 350000 ihmistä tekee työtä palkat­ta ja 520000 on työt­tömänä niin kulu­tus leikkaan­tuu automaat­tis­es­ti. Se 1 % , joka kuit­taa voitot ei kulu­ta näitä raho­ja vaan siirtää ne veroparatiiseihin.

    Kär­simme siis koti­maisen kysyn­nän hiipumis­es­ta ja leikkauk­set pien­i­t­u­lois­t­en tuloi­hin leikkaa­vat lop­utkin kasvun mahdollisuudesta

    1999 39,245,523
    2000 49,484,343
    2001 47,800,400
    2002 47,245,156
    2003 46,378,316
    2004 48,916,985
    2005 52,453,007
    2006 61,489,232
    2007 65,687,616
    2008 65,580,219
    2009 45,063,410
    2010 52,438,587
    2011 56,855,202
    2012 56,878,038
    2013 56,047,549

Vastaa käyttäjälle Liian vanha Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.