Perustuslakivaliokunta sitten kaatoi sote-uudistuksen esitetyssä muodossa, vaikka kaikki vakuuttavat, että uudistus on tarkoitus toteuttaa. Se olikin ainoa tämän hallituskauden uudistuksista, joka ei vielä ollut kaatunut. Onneksi tulee uusia vaalikausia. Tahto muutokseen on nyt niin vahva, että jotain syntyy.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan keskustalaiset ja sosialidemokraatit olisivat jo käyneet keskusteluja mallista, joissa nuo viisi perustuslakivaliokunnan perustuslain vastaisiksi tuomitsemaa sote-aluetta jätetään pois ja järjestämis- ja tuottamisvastuu annetaan mallissa olleille 19 tuotantovastuualueelle, joka kuitenkin olisi hallinnoltaan ja rahoitukseltaan sekava hallintohäkkyrä. Toivottavasti tieto on väärä. Tätä on ylipäänsä mahdoton uskoa, koska miksi keskusta pelaisi korttinsa tässä vaiheessa noin huonosti?
Näin ei pidä tehdä kahdesta syystä.
- Noissa kuntayhtymissä demokratia on lähinnä homeopaattista. Äänestäjien valta laimenee portaalta portaalle siirryttäessä niin, että siitä on lopulta jäljellä yhtä vähän kuin parantavasta aineesta homeapaattisessa lääkkeessä. Kuntayhtymien hallinto on demokraattista vain teoriassa, mutta tuon teorian täyttäminen johtaa siihen, ettei valta ja vastuu ole samoissa käsissä. Jokin arvo sentään pitäisi olla demokratiallakin, vaikka pidänkin toimivia palveluja vielä demokratiaakin tärkeämpänä.[1] Tässä mallissa tullaan vaivaamaan perustuslakiasiantuntijoita yhtenään, koska kunnan rahaa käytetään organisaatiossa, johon kunta ei tosiasiassa voi vaikuttaa mitenkään.
- Tässä mallissa ei mikään hallitse erikoissairaanhoidon järkevää työnjakoa. Samat perustuslaki-ihmiset ovat sanoneet, ettei valtiolle voi antaa valtaa erikoissairaanhoidon työnjaossa, koska se loukkaa kuntien itsehallintoa. (Jostain syystä STM saa kuitenkin päättää esimerkiksi elinsiirtokirurgiasta. Perustuslain antama suoja näyttää kulkevan tekonivelkirurgian ja elinsiirtokirurgian välistä.) Tosin lausunnossaan perustuslakivaliokunta antaa ymmärtää, että jokin tällainen ohjausvalta ei ehkä olisikaan perustuslain vastaista.
Järkevintä on antaa sote maakunnille, joiden hallinto valitaan suorilla vaaleilla ja joilla on verotusoikeus. (Verotusoikeuden voi naamioida osaksi kuntien verotusoikeutta, kuten Kainuun itsehallintokokeilussa tehtiin, mutta suora verotusoikeus olisi selkeämpi.) Malli olisi demokraattisempi ja ennen kaikkea yksinkertaisempi sekä pitäisi vallan ja taloudellisen vastuun samoissa käsissä. Koska tulot ja sairastavuus vaihtelevat, tässä vaihtoehdossa tarvittaisiin lisäksi nykyiseen tapaan valtion rahaa taloudellisen aseman tasoittamiseen. Yhdeksäntoista aluetta on vähän paljon, 9–15 lähempänä totuutta. Koulussa minulle opetettiin, että Suomessa on yhdeksän maakuntaa.
Maakuntavaihtoehdossa on toinenkin hyvä puoli. Siinä on mahdollista antaa ministeriölle oikeus päättää erikoissairaanhoidon työnjaosta. ”Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.” Kun tuota lakia säädetään, on mahdollisuus säätää myös tämän itsehallinnon rajoista. Kun maakunnilla ei mitään valtaa vielä ole, niiltä ei oteta mitään pois, vaikka valta annetaan rajoitettuna. Näin minulle on ainakin kerrottu.
Ministeriöllä ei ole osaamista erikoissairaanhoidon työnjaosta päättämiseen, mutta se voi perustaa avukseen yliopistollisia keskussairaaloita edustavan neuvottelukunnan.
= = =
Keskusta on puhunut maakuntaitsehallinnosta vuosikymmeniä. Nyt kun sitä puolueelle tarjotaan hopealautasella, olisi kummallista hylätä tämä vaihtoehto ja palata johonkin hallintohimmeliin.
Lakia maakuntaitsehallinnosta ei tietenkään saada valmiiksi tällä vaalikaudella, mutta ei saada mitään muutakaan vaihtoehtoa, koska kokonaan toisenlaisesta ratkaisusta pitää tietysti kuulla myös kuntia. Varmemmalla pohjalla oltaisiin, jos eduskuntapuolueet antaisivat yhteisen julkilausuman päätöksen pääperiaatteista. hallitusneuvotteluissa sovittaisiin lopusta.
Jotta lopputulos ei vaikuttaisi liiaksi Keskustan mallilta, kutsuttakoon sitä Erkki Virtasen ja Osmo Soininvaaran malliksi. Me molemmat esitimme tätä toisistamme riippumatta jo kauan sitten.
Katso myös Touko Aallon blogi.
[1] Olin vuonna 2003 sydänleikkauksessa HYKS:ssä. Samalla osastolla oli sydänsiirtopotilas Kajaanista. Hän ei mitenkään mesonnut demokratiavajeesta, vaikka oli hoidettavana sairaalassa, jonka hallintoon ei ollut kajaanilaisena äänestäjänä päässyt mitenkään vaikuttamaan.
Onko vielä hyviä syitä antaa hallituksen olla kaatumatta koulutus välikysymyksessä?
Hallituksen kaatuminen nyt merkitsisi käytännössä sitä, ettei Suomi pystyisi ottamaan kantaa EU:n ministerikokouksissa.
Mitä iloa hallituksen kaatumisesta olisi? Ongelmahan on jo pitkään ollut se, ettei ko. popula saa mitään aikaan, mutta samasta parlamentista ei saa revittyä mitään aikaansaavampaakaan kokoonpanoa. Uusia vaaleja taas ei näin lähellä asetettua vaalipäivää oikein saa aikaiseksi, eivätkä puolueiden vaalikoneistotkaan niitä halua.
Tilanne ensi kevään vaalien jälkeen ei välttämättä kyllä ole hallituksen muodostamisen kannalta kovin paljon helpompi. Keskustaa on vaikea ohittaa, mutta lisäksi joukkoon pitäisi saada kokoomus, demarit tai perussuomalaiset.
Perussuomalaisille on hankala lähteä kovin perinteiseen hallitukseen, koska silloin puolue siirtyy yhdeksi muiden joukkoon. Maaseutuhallitus vielä toimisi (kesk+ps), mutta tuohon on jo vaikea kuvitella muita kuin kristillisdemokraatteja kaveriksi, ja se ei vielä riitä.
Aika paljon on kiinni siitä, kuinka kova hinku häviäjillä on hallitukseen. Jos kokoomus tai demarit ilmoittautuvat vapaaehtoisesti oppositioon, sen jälkeen jäljellejäävällä on hyvä neuvotteluasema, koska keskustalta loppuvat vaihtoehdot. Jos taas kumpikin haluaa hallitukseen, keskustalla on selkeä pelin paikka — vaikkei kyllä ihan helppo silloinkaan apupuolueiden vuoksi.
Voisi vielä veikata, että paikka oppositiossa on kohtuullisen hyvä pääsylippu seuraavien (siis 2019) vaalien jälkeiseen hallitukseen. Nyt aloittava hallitus joutuu tekemään sen verran ikäviä päätöksiä, ettei sillä saada äänestäjiä.
Siitä on vaikea olla eri mieltä, että nykyinen hallitus on ollut surkea. Soppaan ei kuitenkaan tunnu olevan kovin järkeviä aineksia, joten seuraava voi pahimmillaan olla ihan yhtä halvaantunut.
Miten tämä kuntien itsehallinto tuntuu ihan jokaisessa kohdassa hyppivän silmille pelkästään huonona asiana? Oli kyse sitten metropolihallinnosta tai sotesta, tai ihan vain läpikorruptoituneista kunnanvaltuutetuista ja pikkuvirkamiehistä.
Pitäisiköhän kuntien nykymuotoinen itsehallinto heivata helvettiin perustuslaista pikimmiten? Mitä todellista hyötyä sillä on viimeisten 50 vuoden aikana saavutettu?
OS: “Jotta lopputulos ei vaikuttaisi liiaksi Keskustan mallilta, kutsuttakoon sitä Erkki Virtasen ja Osmo Soininvaaran malliksi. Me molemman esitimme tätä toisistamme riippumatta jo kauan sitten.”
Ote Yrjö Mattilan hiljattain julkaistusta väitöskirjasta:
“Soininvaara ennusti, että kymmenen
vuoden sisällä nousee esille kysymys, onko kunta ollenkaan oikea yksikkö vastaamaan terveydenhuollosta vai pitäisikö
tehdä niin kuin Ruotsissa niin että terveydenhuolto annetaan maakunnille tai sairaanhoitopiireille, joille annettaisiin
myös sairausvakuutus. Tällöin menot olisivat samoissa käsissä ja usean rahoituslähteen, monikanavaisen rahoituksen
ongelmakin ratkeaisi. (Täysistunnon pöytäkirja 75/2004)”
Aika osuva ennustus 🙂 Toisaalta esim. Kainuun maakuntapohjaista sote-kokeilumallia alettiin kehitellä jo vähän aiemmin (2000-luvun alussa).
Ainoa fakta asiassa on, että sairaanhoitoon menevä rahamäärä on vakio, vain hallintohimmelien kustannukset vaihtelevat eri malleissa.
Tuossa jokunen vuosi sitten, kun Osmokin vielä ainakin teatterin vuoksi oli sote:sta kovasti innoissaan ja vihreät hallituksessa arvelin että homma valuu vanhojen sairaanhoitopiirien kokoisiksi klönteiksi (jo lainsäädäntö ja it-järjestelmät vähän sanelee sen noin).
Ja niinpä taitaa käydä.
Toki tuonne voi tulla joku välimallinen keskijohtoporras vanhojen lisäksi mutta sillä tuskin on mitään kosketusta sairaanhoitoon, kunhan pönötetään pitkien käytävien varrella eläkettä odotellessa.
“Kunnallinen itsehallinto” tarkoittanee myös “Kolarin lakia” ihan käytännössä.
Katujen aurausjärjestys, leikkippaikat ja monet muut asiat toki onn paras päättää siellä missä niistä jotain tiedetään, mutta koko ajan enemmän nyppii “kunnallinen itsenäisyys”.
Liikaa asioita mikrojohdetaan ylhäältä — pahin esimerkki yliopistojen listääntynyt autonomia, jonka OKM poisti ihan omin päin — mutta osa asioista taas menee kovin heiveröiseen päätöksentekoon ja valmisteluun kunnissa.
Osmo: “Kuntayhtymien hallinto on demokraattista vain teoriassa, mutta tuon teorian täyttäminen johtaa siihen, ettei valta ja vastuu ole samoissa käsissä. Jokin arvo sentään pitäisi olla demokratiallakin, vaikka pidänkin toimivia palveluja vielä demokratiaakin tärkeämpänä.”
Tämähän vastaisi nykytilannetta ja hallituksen esitys merkitsee vieläkin suurempia, keskimäärin 60 kunnan kuntayhtymiä.
Kun kuuntelin teitä radiossa, oli hupaisaa, että vastapuolenasi ollut Anneli Kiljunen kovasti puolusti sekä hallituksen esitystä että Etelä-Karjalan Eksote-yhteistyötä — ja kuitenkin hallituksen esitys romuttaisi tuon yhteistyön asettamalla sote-alueen himmelin sen päälle. Vaikeaa on!
Kuuntelin tänään radiosta Osmo Soininvaaran ja Anneli Kiljusen jutustelua. Soininvaaralla oli hyvin selkeä ja jäsentynyt näkemys maakuntamallista.
Kiljunen on ammatiltaan sosiaalityöntekijä, ja hän puhui eri toiminnoista ja niiden läheisyydestä kuin perheneuvoja.
Eikö eduskunnan tulisi määritellä tavoitteet ja karkeat linjaukset ja asiantuntijat määrittäisivät millaisilla keinoilla ja rakenteilla niihin päästään.
Onneksi tämä Sote ei toteutunut. Maakuntamalli on selkeä ja synerginen. Ihmiset pääsevät vaikuttamaan, mikä nostanee Suomen luvattoman matalaa äänestysaktiivisuuttakin.
Toivottavasti keskustapuolueessa on ryhtiä ja järkeä palata seuraavassa hallituksessa maakuntamalliin. Sen pohjalta voidaan synergisesti tehdä valtavia säästöjä muillakin hallinnonaloilla.
Kirjoitin täällä vuosi sitten, että sote-esitys on Kataisen, Urbilaisen, Soinin ja Sipilän elämän suurin poliittinen munaus. Taisin olla oikeassa. Sivun ylläpitäjä kritisoi myös alusta lähtien sote-esitystä. Oli oikeassa.
Iso-Britanniassa on yksi EU-alueen huonoimmista ja kalleimmista julkisista terveydenhuoltojärjestelmistä. En vieläkään ymmärrä, miksi Suomen pitää ottaa mallia briteistä ja romuttaa lopullisesti DDR-simulaattori? Toimiviakin esimerkkejä olisi Euroopassa.
Kalle. Kerro missä Euroopassa on halpa ja hyvä terveydenhuoltojärjestelmä. Jos esität nykyistä kalliimman, olet tietysti halukas maksamaan enemmän veroja.
Keskusta vastustanee vaaleilla valittavia maakuntavaltuustoja ja minkään vallan siirtämistä kunnilta näille, koska Keskusta häviää tässä valtaa. Keskusta on isoin puolue useissa pienissä kunnissa, mutta väestötasolla ainakin perinteisesti Keskustan kannatus on vähäisempää.
Sitä minä en ymmärrä, miksi Kokoomus vastustaa maakuntamallia.
Savon Sanomat: “Kuopiolainen kansanedustaja Erkki Virtanen (vas.) pitää täysin mahdollisena, että sote-lakiesitys saadaan korjattuna nopeasti eteenpäin.
— Teknisesti se on helposti tehtävissä. Vaihdetaan vain muutama lause.”
Virtanen istuu eduskunnan sote valiokunnassa.
Pääministerin antamat neljä ehtoa joilla sote pitäisi saada valmiiksi kolmessa viikossa poissulkevat toisensa.
Ainoa malli, joka ehditään käsittelemään ilman kuntien kuulemista on erikoissairaanhoidon ottaminen valtiolle. Se taasen ei hillitse kustannuksia.
Puolueet voivat tehdä vaalien alla sote tulitaukosopimuksen? Tuleeko Soteblokkivaalit, jossa kaikki nykyiset eduskuntapuolueet sitoutuvat seuraavan kolmen viikon aikana tehtävään läpimurtoratkaisuun. (Kunnes seuraava hallitus tekee sen seuraavan lopullisen sote-sovun)
Onko parempi lakaista sote aihe vaalikeskusteluista maton alle. Jos puolueet alkavat tekemään rehvakkaista sote vaalilupauksista kynnyskysymyksiä hallitukseen osallistumiseen, jää kustannushillintätavoitteet saavuttamatta.
Olisiko teoriassa mahdollista edetä PeVL viitoittamaa tietä ja siirtää sosiaali- ja terveyssektorin järjestämisvastuu rahoituksineen valtion puolelle? Tuotannosta vastaisivat sitten tilausten mukaan organisoituvat kuntayhtymät tai muut himmelit. Myös yksityinen tuotanto tai kolmannen sektorin tuotanto olivat mahdollisia julkisperusteisen tuotantorakenteen rinnalla. Kuntaverotus alenisi isosti ja pienten kuntien erityissairaanhoidon rahoitusriskit poistuisivat, progressiivinen valtion tulovero nousisi. Tämä korjaisi tuloeroja.
Koska kääritään hihat?
Vähän tuntuu siltä, ettei Kokoomuksen johtokaan sitä ymmärrä. Taisi käydä niin, että rivit ammuttiin suoraksi suurkuntamallin taakse, ja moodi jäi päälle, vaikka malli ei toteutunut.
Suorilla vaaleilla valittu maakuntavaltuusto on Keskustalle paha paikka. Sipiläkin joutui äkkiä vesittämään suoria vaaleja puoltaneen kannanottonsa.
Tuo “homeopaattionen demokratia” on vallan mainio ilmaisu kuntayhtymien demokraattisuudelle.
Ideologisista syistä varmaankin. Haluaisivat yksityistää koko höskän ja sotea voi olla vaikeata repiä maakuntahallinnon käsistä.
Ei välttämättä veroja.
Saksan mallissa maksetaan sairausvakuutusta (kuten myös Suomessa, mutta täällä sillä saa vain lääkekorvauksia ja sairauspäivärahoja).
Kun meillä jo on sairausvakuutusmaksu, miksikäköhän sitä ei kukaan ehdota soten rahoitukseksi?
Saksan terveydenhuolto on noin 50 % kalliimpi kuin Suomen. Vakuutusmuotoisessa on jättimäinen insentiivi ylihoitoon ja turhiin tutkimuksiin.
YTHS on ollut erinomainen terveydenhoitojärjestelmä. En tiedä paljonko yhteiskunta sponsoroi sitä verrattuna terveyskeskusjärjestelmään mutta ero on niin huikea, että sitä on vaikea maallikon ymmärtää.
Minun on maallikkona helppo ymmärtää, että terveydenhoitopalvelujen järjestäminen positiivisesti valikoituneelle ja vähiten vaivaiselle osalle väestöstä on yksinkertaisempaa ja halvempaa kuin koko väestölle. Minullakin on hyviä kokemuksia YTHS:n hammashoidosta, jossa totisesti osattiin viisaudenhampaiden poistaminen.
Erikoistumisella voi tietysti parantaa laatuakin.
Mitään oikeasti kallista tai vaikeaa sairaanhoitoa en opiskeluaikana tarvinnut, mikä varmasti pätee suurimpaan osaan YTHS:n asiakkaista. Toisaalta lähes kaikki tarvitsevat kalliita sairaalatasoisia palveluja ainakin elämänsä alussa ja lopussa.
Ketkä käyttävät terveyskeskuksia? Vanhat ja sairaat.
Ketkä käyttävät YTHS:ää? Nuoret ja terveet.
Vaikeasti kopioitava malli.
Kyllä, mutta saksalaiset ovat systeemiinsä tyytyväisiä, suomalaiset eivät, eli so what.
Ja yksityisen terveydenhuollon voimakas kasvu kertoo, että myös suomalaiset olisivat valmiita maksamaan toimivista palveluista — ja maksavatkin.
Yksityisen terveydenhuollon voimakas kasvu kertoo, että perusterveet ja hyvin toimeentulevat suomalaiset olisivat valmiita maksamaan itse käyttämistään toimivista palveluista — ja maksavatkin.
Julkisessa terveydenhuollossa maksaja ja käyttäjä ovat hyvin erilaisia tahoja. Maksukykyiset ovat valmiita maksamaan omasta hoidostaan, mutta siitä on paha vetää sitä johtopäätöstä, että muiden hoidosta haluttaisiin maksaa.
Siirtyminen Saksan malliin toisi nelinumeroisen vuotuisen lisälaskun työssäkävijöille ilman, että suurin osa saisi siitä mitään itselleen. En usko, että tuo olisi poliittisesti kovin suosittu diili.
Ja tässäkin on huikeita yksilöiden välisiä eroja. Tavallinen alatiesynnytys parilla sairaalapäivällä ei lopulta ole kuin parin tonnin juttu. Ja sitten taas vähän kompilkaatioita raskauden aikana ja lapsi pitkään teho-osastolla, niin pilkku siirtyy kahdella paikalla.
Ja sama elämän lopussa. Jos satun lyyhistymään lenkkipolulle eläkkeellejäämispäivää seuraavana päivänä, yhteiskunnalle ei monta tonnia tule kustannuksia. Toivon vain silloin saavani VM:ltä seppeleen, jossa kunnioitetaan hyvän veronmaksajan muistoa.
Jos taas saan jonkin harvinaisen syövän, jonka kourissa kituutan vuosia ulkomaita myöten hoidettavana tai elän toistakymmentä vuotta dementikkona, saatan saada karistettua nettoveronmaksajan viitan harteiltani.
Suurin osa ihmisistä sekä syntyy että kuolee kohtuullisen pienillä kustannuksilla, vaikka elämän lopussa niitä kustannuksia useimmille enemmän tuleekin. Isot kustannukset kohdistuvat pienelle populaatiolle. Siinä se vakuutusaspekti tarvitaan.
Singaporen terveydenhoito, oliko se puolet halvempi, korkeampi elinikä, pienempi lapsikuolleisuus, nopeammin hoitoon ja parempi valinnanvara? Kaikkein kallein on USA:n julkinen, sääntelyn vuoksi.
Singaporessa on myös tarjolla paljon halpaa työvoimaa naapurimaista.
Vaikeammin hoidettavissa asioissa YTHS lähettää potilaan normaaliin julkiseen hoitoon — tai hoitava lääkäri ehdottaa käyttämään omaa yksityispraktiikkaansa (näinkin on käynyt)…
Joku YK:n raportti mainitsi hinta/laatu suhteeltaan parhaiksi Espanjan, Ranskan ja Italian. Kaksi ensimmäistä ymmärrän, mutta kolmatta hieman ihmettelin.
Käsittääkseni kaikissa kustannustehokkaissa malleissa on perusterveydenhuolto yksityinen. Se perustuu jonkinlaiseen vakuutukseen. Erikoissairaanhoito taas on valtiollinen. Vakuutusjärjestelmähän Suomessa on jo olemassa.
Jotain radikaalia on jokatapauksessa pakko tehdä, koska kulutamme enemmän kuin tienaamme. Säästöt on tehtävä sosiaali- ja terveyssektoreilta, koska ne ovat yli 70% yhteiskunnan menoista. Kolmas merkittävä menoerä on koulutus, joka on satsaus tulevaisuuteen. Millään muulla menokohdalla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Osmo, kerro asiaa paremmin tuntevana, millä sosiaali ja terveysmenoista voidaan säästää 30%? Väitän sen olevan mahdollista. Jos sitä ei pian tehdä, voimme unohtaa koko hyvinvointiyhteiskunnan. Se kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Ranskan terveydenhuolto on hyvä, mutta aivan tolkuttoman kallis. Hinta/laatusuhde ei ole paikallaan.
Kun olin nuori poika, pohjalaiset kunnat sijoittivat rahaa HYKS-Meilahden sairaalan rakentamiseen. Itsekin olen sijoittanut varoja kyseiseen sairaalaan ja auttanut kehittämään kaihileikkauksissa käytettävää silmän sisäistä muovi linssiä. Tavoite on ollut pitää mahdollisuus tehdä tutkimusta poliitikkojen mielivallan ulottumattomissa. Tässä onnistuin, kun Suomessa aloitettiin kudosten ja elinten siirtoleikkaukset. Kylmät virkamiehet ovat valvonet asiaa, ilmman demohösseliä.
Vakuutusmalli ei tarkoita sitä, että maksetaan muiden hoidosta, vaan sitä, että varaudutaan omaan hoitotarpeeseen. Nykymallissa maksetaan.
Sinun uskomuksillasi ei ole juurikaan relevanssia, Saksassa ihmiset ovat tyytyväisiä, koska systeemi toimii ja kaikki saavat siitä jotain itselleen.
Miksi se ei toimisi Suomessa? Ota huomioon, että nyt Suomessa kaikki jo maksavat sairausvakuutusmaksua eikä suurempaa protestia ole ilmassa.
Saksassa kokonaisveroaste on jo nyt korkea. Se, että siihen tulisi päälle vielä 4 prosenttiyksikköä lisää siirtymisestä puolta kalliimpaan terveydenhoitoon nostaisi veroastetta melkoisesti. Siksi meillä ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen, mitä vakuutusmuotoinen terveydenhuolto ja siihen saumattomasti liittyvä ylihoito merkitsisivät. Saksassa ei makseta omasta hoidosta, vaan vakuutusmaksu on sidottu tuloihin, jolloin suurituloiset maksavat enemmän kuin käyttävät ja pienituloiset vähemmän. Toimii siis kuin verorahoitteinen Suomessa, mutta paljon kalliimpi, koska sairaalan kannattaa tehdä kaikki ajateltavissa olevat tutkimukset eikä asiakkaallakaan ole mitään tätä vastaan.
Saksan malliin siirtyminen kaunistaisi julkisen sektorin osuutta tuotannosta ja veroastetta.
Vakuutusmaksut eivät olisi veroja ja sote-palvelut joitain viranomaistehtäviä lukuunottamatta olisivat yksityistä tuotantoa.
Kuka haluaa asua maassa, jossa veroaste on matalampi ja palvelut tuottaa innovatiivinen yksityissektori?
Saksan pakollinen ja solidaarinen sairausvakuutusmaksu on vero ja lasketaan osaksi Saksan kokonaisveroastetta.
Onhan se hupaisaa, kun täällä arv. poliitikko ja muut kertovat kansalle, mihin kansalla on varaa ja mitä kansa tahtoo, mutta kun katsoo, mitä Suomessa tapahtuu, voi tehdä sen havainnon, että kansa tahtoo juuri sitä ‘ylellisyyttä’ — ja Suomessa sitä saavat vain maksukykyiset, Saksassa kaikki vakuutetut.
Käsitykseni mukaan Saksassakaan terveydenhuolto ei ole valvomatonta eli kaikki ei mene läpi.
Ja miten Saksan veroasteeseen tulisi 4% korotus Suomen sote-ratkaisusta?
Onkohan näin? Vakuutuksia hoitaa 3 yhtiötä ja juuri suurituloisilla on mahdollisuus olla ottamatta vakuutusta.
Vakuutusmuotoinen (Saksan) malli voi vähentää tarvetta maksaa itse yksityisistä palveluista — onko tämä otettu huomioon sen kallleuden arvioimisessa?
Ylihoidolla on toisaalta se vaikutus, että tehtäessä enemmän tutkimuksia kannattaa kehittää ja ottaa käyttöön parempaa teknologiaa, jolloin yksikkökustannukset laskevat. Esim. kuvantamisessa ja laboratorioanalyyseissä laitteet ovat kalliita, joten niitä pitäisi käyttää mahdollisimman paljon. Julkisen sektorin sisäiset maksut ovat tässä mielessä epäoptimaalisia.
“Käsitykseni mukaan Saksassakaan terveydenhuolto ei ole valvomatonta eli kaikki ei mene läpi.”
Ei mene ei, ei lähellekään. Ja tästä on kokemustakin, vaikkei (luojan kiitos) omakohtaista ja/tai siipan kokemusta sentään olekaan.
“juuri suurituloisilla on mahdollisuus olla ottamatta vakuutusta.”
Minun tietääkseni jokaisen Saksassa yli 3 kuukautta oleskelevan on lain mukaan rekisteröidyttävä asukkaaksi ja otettava joko julkis- tai yksityispohjainen sairausvakuutus.
Sorry (ei kun Entschuldigung), tietoni ei ollut ajan tasalla: “Those who could opt for private insurance contracts once could also opt to do without any insurance, but this was made illegal in 2009” (Wikipedia).
Osmo,
pientä mielikuvitusta käyttäen saataisiin tilastot kauniimmiksi koska niin monet valittavat veroasteesta ja julkisen sektorin koosta.
Jos palvelut maksetaan aiempaa isommasta käytettävissä olevasta tulosta niin monet olisivat tyytyväisiä.
Ja bonuksena yksityisten kulutusmenojen suhde kasvaisi!