Esitin aikanaan vaaliohjelmassani, että terveydenhuolto otettaisiin pois kunnilta ja annettaisiin maakunnille. Silloin ei olisi myöskään niin suurta tarvetta lakkauttaa pieniä maalaiskuntia, jotka eivät nykyisistä tehtävistä oikein selviä, mutta jotka hoitavat hyvin, tehokkaasti ja joskus demokraattisestikin ne tehtävät, jotka ovat niille luontaisia.
Ennustan, että tähän vielä päädytään.
Mutta nyt terveydenhuollon järjestämisvastuu annetaan viidelle miljoonapiirille, joiden tehtävänä on kerran neljässä vuodessa tilata alueensa terveydenhuolto kolmelta 3–5 alueelliselta tuottajakuntayhtymältä. Tehtävä ei sisällä kovinkaan mittavaa vallankäyttöä, koska on pakko tilata noita alueilta ja vain niiltä.
Varsinainen toiminta annetaan 19 alueelliselle kuntayhtymälle, joiden rajoja ei ole piirretty, mutta lukumäärä muistuttaa kovasti sairaanhoitopiirien tai maakuntien lukumäärää. Niihin ei kuitenkaan tule vaaleilla valittua valtuustoa, mistä perustuslakiväki varmaankin on hyvin vihainen, vaan ne toimivat kuntayhtyminä.
Aika monessa maakunnassa keskuskaupungille on enemmistö asukkaista. Varsinaista äänileikkuria tähän ei kuitenkaan ole suunniteltu. Jotta päätöksenteosta ei tulisi liian suoraviivaista, päätöksen takana on oltava vähintään kaksi kuntaa, tarkemmin enemmistö vähintään kahden kunnan edustajista. Jos siis vaikka Helsingillä olisi yksin äänten enemmistö, se on saatava puolelleen vähintään yksi toinen kunta, vaikkapa Pornainen. Tästä seuraa mielenkiintoista kaupankäyntiä, joka voi johtaa terveyspalvelujen kukoistukseen yhdessä pienessä kunnassa, siis vaikka Pornaisissa. Jos suurin kuntaa joutuu ostamaan puolelleen yhden toisen kunnan, halvimmaksi tulee ostaa pienin.
Viiden miljoonapiirin alueella taas päätöksen takana on oltava paitsi äänten enemmistö, myös vähintään kolmasosa kunnista. Siis kahdella kolmasosalla kunnista on veto-oikeus. Koko maassa 2/3:ssa pienimpiä kuntia asuu kuudennes asukkaista. Sellainen suhdeluku on keskimäärin myös noiden viidellä miljoonapiirin alueella. Käytännössä Suomen Keskustalle on näin annettu veto-oikeus miljoonapiirien päätöksiin eteläisintä ehkä lukuun ottamatta. Tällainen kahden kamarin järjestelmä johtaa päätökset helposti umpikujaan: isot kunnat eivät suostu siihen, mitä pienet vaativat ja päinvastoin. Ei synny päätöstä lainkaan. Tai jos syntyy, menot eivät ainakaan alene, koska noiden vähäväkisten kuntien kannattaa vaatia itselleen muita korkeampaa palvelutasoa. Maksavathan ne itse vain kuudenneksen tästä koituvista lisäkuluista.
Ennustaisin, että maakunnallisten toimijoiden tasolle tulee verotusoikeus ja suorat vaalit, ja nuo viisi miljoonapiiriä kuopataan, koska niillä ei ole tässä mallissa mitään tehtävää.
Valtio voi pakottaa erikoissairaanhoidossa karsimaan päällekkäisyyksiä ja kallista kilpavarustelua.
Ihan samaa olen ajatellut minäkin. Tällöin ollaan hyvin lähellä Ruotsin mallia.
Mielettömän jäykkä systeemi on tulossa. Käytännössä ilmeisesti sairaanhoitopiirit sanelevat, mitä tuotetaan, koska juuri ne tuottavat eivätkä kunnat saa tuottaa mitään.
Käytännössä tuota Osmon esittämää kaupankäyntiä ei tapahtune, sillä eihän peruskunnilla — ei isoillakaan — nykyisessä järjestelmässä ole juuri sananvaltaa eikä se uudessa systeemissä ainakaan lisäänny.
Olisi mukava tietää vaihtoehtoisten sotemallien menestys parhaaksi valituun nähden. Mittarit, joilla tätä on mitattu, saadut tulokset ja arviot miten luotettavina tuloksia voi pitää. Onkohan sosiaali- ja terveysministeriöllä kyky tehdä uskottavaa arviota. Koko sotku on keskittynyt lainsäädännölliseen puoleen, jossa toki työtä piisaa.
Yksittäisen potilaan retki sote-viidakossa varmaan pystytään ennakoimaan jollakin varmuudella, mutta maksajien intressit voivat olla monimutkaisia. Ei ole nimittäin helppo asettaa hintalappua vaaankieliasemalle tärkeässä päätöksessä. Sillä voi olla hyvinkin merkittävä arvo, joka pitäisi pystyä kuitenkin arvioimaan. Toki tapahtuman todennäköisyyskin olisi mukava tietää ennakolta. Ministeriössä on varmasti ollut hauskaa simuloida peliteorian kannalta erilaisia tilanteita. Jos osapuolilla on yhteinen pussi, josta pelataan, niin päätöksiä on helpompi tehdä. Pääkaupunkiseudulla tilanne on ollut päinvastainen. Pienemmissä kunnissa voi olla isojakin eroja perustuen väestöpohjaan ja aikaisempiin tapoihin. Vaikea uskoa suoralta kädeltä, että lopputulos olisi heti onnistunut.
Alussa ainoa yksimielisyys syntyi sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta.
Lopulta shpt (jollain uudella nimellä) taitavat olla ainoita, jotka jäävät jäljelle.
Sinänsä nämä caset jossa shp tuottaa pienelle paikkakunnalle kaikki palvelut on tarkoituksella unohdettu. Mänttä-Vilppulassa nämä vahvempien hartioiden tuottamat palvelut olivat fiasko. Edes tk-lääkäreitä ja hammaslääkäreitä ei saatu. Tyyppiesimerkki yksityiselle avautuvasta saumasta kun julkinen johtoporras johtaa itsensä sykkyrälle.
Ensihoito pelaa nyt näiden suurempien alueiden organisoimana. Kustannukset on tuplaantuneet ja palvelun saatavuus heikentynyt.
Ode:
Minkä takia nykyiset sairaanhoitopiirit eivät sitten ole perustuslain vastaisia? Eihän näillä uusilla 19 kuntayhtymällä ole oikein mitään eroa (lisätehtäviä lukuunottamatta) sairaanhoitopiireihin?
Sairaanhoitopiireissä taitaa olla äänileikkurit.
Ode:
Oletko varma ettet hiukan ylidramatisoi tilannetta? Jos tilanne kuntayhtymissä on noin paha, niin kuinka sairaanhoitopiirit kuitenkin toimivat ja saavat päätökset tehtyä? Eikös niissäkin ole pieniä kuntia suosivia äänileikkureita?
Sairaanhoitopiireissä on suurimpåia kuntia syrjivät äänileikkurit, mutta tämä on aivan uutta. On kaksi enemmistöä, väkiluun perustuva ja kuntien lukumäärään perustuva, joilla on molemmilla veto-oikeus. Muistuttaa Yhdysvaltain perustuslakia. Sairaanhoitopiireissä syntyy aina enemmistö, jota tässä uudessa järjestelmässä ei välttämättä synny.
Ode:
Mutta onhan sote-alueillakin tavallaan äänileikkuri (kun 2/3 kunnista pystyy kaatamaan päätöksen jolla on äänistä enemmistö).
Mitäpä jos eduskunta päättäisi kuntaverotuksen maksimimäärän vaikkapa 19%.
Eikö silloin raha (siis sen puute) aja köyhät elinkelvottomat kunnat liittymään yhteen ja näin järjestelmästä tulisi tehokkaampi?
Ja syy ei voi olla perustuslaillinen tms. koska nostettiinhan kiinteistöveron alarajaakin lakimuutoksella, tässä laki vaan toimisi toisinpäin.
Joko saa sanoa “Ahvenanmaan malli”?
Samu V
Tarkjoitatko, että ostetaan erikoissairaanhoito Ruotsista? Ahvenanmaa on pienempi kuin Vuosaari.
THLn asiantuntijaprofessori yle radion Ajantasassa uusimmasta sote sovusta:
“Nyt siitä susi tuli.”
Tämäkin lienee niitä päätöksiä jotka muuttavat kansalaisten kyynisen suhtautumisen poliitikkoihin vihaksi ja sitä kautta lopuksi täydelliseksi välinpitämättömyydeksi. Lopuksi Apotti syö viimeisenkin piparin.
Mitä silloin tapahtuu, jos joku virkamies tyrii? Jos koko sairaanhoidon järjestäminen rakennetaan yhden valituskelpoisen hallintopäätöksen (järjestämispäätös) varaan, mitäs sitten tapahtuu, jos se kaatuu hallinto-oikeudessa?
Eikös siinä vielä ollut tulossa jotain harkintaa rajoittavia piirteitä, jotka nostaisivat kaatumisten todennäköisyyttä?
Tietysti arvioiminen on hyvin vaikeaa, kun taas on vain ministerien puheita käytössä, eikä mitään kunnollisia asiakirjoja. Ettei taas olisi sitä kuuluisaa mielikuvapolitiikkaa. Kovin tuntuvat toimittajat taas vähään tyytyväisiltä…
Eikös juuri se ole perustuslain vastaista — rajoittaa kuntien itsehallinnollista päätösvaltaa.
Perustuslaki iohmiset ovat minulle tuntemattomasta syystä sitä mieltä, että on oikeutetumpaa rikkoa yhtäläisen äänioikeuden periaatetta kun kuntien itsehallintoa (jota muuten perustuslaki ei tunne, vaan kuntalaisten itsehallinnon, ja se taas on ihan eri asia)
Juuri näin se erittäin todennäköisesti menee. Sairaanhoitopiirejä (vaikka millä nimellä) kiinnostaa vain erikoinen erikoissairaanhoito, perusterveydenhuollon asema heikkenee entisestään — siis julkisella puolella.
Ja tämä avaa mahtavat kasvunäkymät yksityisille palveluille, sillä niitähän on pakko käyttää, kun julkisten palvelujen saatavuus heikkenee entisestään — ja itse asiassa se oli se perusongelma, joka piti uudistuksella ratkaista.
“Esitin aikanaan vaaliohjelmassani, että terveydenhuolto otettaisiin pois kunnilta ja annettaisiin maakunnille. Ennustan, että tähän vielä päädytään.”
Ruotsin aikaan otimme sen mallin käyttöön 1600-luvulla ja se toimii edelleen Ruotsissa eikä kukaan valita.
Veikkaan että ainakin läntinen ja pohjoinen Suomi vielä kaatuvat takaisin Ruotsin huomaan.
Todella surkeaa on ja avutonta, tai sanottakoon jopa anarkistista on tämä Suomen meno nykyään.
Ruotsin itsehallinnolliset läänit luotiin 1862 ( http://sv.wikipedia.org/wiki/Sveriges_landsting ). Suomessa ei ole ollut vastaavaa demokraattista maakuntahallintoa, meillä on ollut vain valtion paikallisia haarakonttoreita.
Ahvenanmaa on todellakin pienempi kuin Vuosaari ja siellä terveydenhoito on hyvin järjestetty, paremmin kuin Vuosaaressa, myös erkoissairaanhoito. Vain hyvin erikoinen erikoissairaanhoito hankitaan joko Turusta tai Ruotsista.
Ahvenanmaan malli sopisi erittäin hyvin koko Suomeen.
Mitähän terveydenhuolto Ahvenanmaalla maksaa asukasta kohden?
Nyt kun luen lisää Ruotsista, siellähän on ihan mielenkiintoisia poliittisia ilmiöitä maakuntatasolla. Esim. Norrbottenin (Ruotsin Lappi) maakuntavaltuuston toiseksi suurin puolue on juurikin Norrbottenin terveydenhuoltopuolue.
Eipä ole eri asia se! Vai miten olet ajatellut kuntalaisten itsehallinnon järjestettävän — ja milloin?
Tässäkin asiassa olisi syytä ottaa mallia Virosta.Siellä valtio hoitaa koko soten eikä maakunnilla eikä kunnilla ole mitään tehtävää ao funktion hoidossa
Näin ei ole päässyt syntymään 450 tietojärjestelmääkään kuten Suomessa on käynyt.
Ruotsista taas vosi kopioida tuon asiakas-valitsee-yhteiskunta-maksaa-mallin.
Suomi on sen verran pieni maa, ettei väliportaita tarvita,Ruotsi on jo suurempi ja voi ollakin tarkoituksenmukaista hoitaa asoita maakuntamallilla.
Se maksaa luultavasti jokseenkin saman kuin terveydenhuolto manner-Suomessakin kun lasketaan yhteen julkinen ja yksityinen.
Luulen, että luulet väärin tuo Ahvenanmaan kustannuksen.
Sairaanhoitopiirit ovat käsittääkseni ja myös Lääkäriliiton mielestä toimineet melko hyvin. Ei minusta tämä äänileikkuri ole mikään erityisen suuri ongelma. Nyt hoitovastuualueille tulisi myös perusterveydenhuolto ja integraatio paranisi. Saataisiin ehkä paremmin myös lääkäreitä kuntiin, kun he eivät olisi niin yksin.
Ahvenanmaan järjestelmä on suurin piirtein sama kuin Ruotsin. Maakuntahallinto hoitaa myös terveydenhuollon. Ahvenanmaan ja Vuosaaren vertailu ontuu siinä mielessä, että Ahvenanmaalla on yli 10 kuntaa ja vaikeat kulkuyhteydet saarilta toisille. Silti väestö elää hyvin ja vanhemmaksi kuin kanta-Suomessa tai Vuosaaressa.
Kunta- ja sote-uudistukset ovat muuten sellainen jossa asiantuntijoita olisi pitänyt kuulla kunnolla ennen toimeen ryhtymistä. Ja myös kunnan tehtävät määritellä ensin. Nyt lähdettiin liikkeelle kokoomuksen suurkunta-pakkomielteestä ja alle 100 kunnasta miettimättä niiden tehtäviä. Lähes kaikki asiantuntijathan esittivät jonkinlaista kaksitasoista aluekunta/maakuntamallia, mutta tätä kokoomus kammoaa kuin ruttoa.
Juurikin tuossa edellä olevassa linkissäkin sanotaan, että vuonna 1634 Ruotsi alunperin jaettiin lääneihin myös Suomen alueella.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_l%C3%A4%C3%A4nit
Nuo 1634 vuoden läänit olivat osa valtionhallintoa, eivät paikallista itsehallintoa.
Kyllä, mutta 1862: “Man skapade också ett nytt självstyrelseorgan, landstinget, styrd av en folkvald församling.” (Wikipedia)
Tarkoitan, että annetaan maakunnille könttäsumma valtion verotuloista, ja annetaan demokraattisen maakuntahallinnon itse päättää, tehdäänkö rahoilla junarataa, sairaanhoitoa, opetusta, ym. Ahvenanmaan kunnallisveroprosenttien perusteella tämä tulee paljon halvemmaksi kuin paikallistason päätösten ulkoistaminen epädemokraattisille ja kaukaisille Aveille, Elyille ja valtion ministeriöille.
Makuasia. Olivat alueellista hallintoa kuten nykyisin. Lääniorganisaatio perustettiin 1634. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_l%C3%A4%C3%A4nit
Voi olla, mutta mikä onkaan palvelujen saatavuus Vuosaaressa ja niiden kokonaiskustannus, siis ml. yksityiset palvelut.
On erittäin todennäköistä, että toimivat terveydenhuoltopalvelut edellyttävät juuri Ahvenanmaan kokoista satsausta, manner-Suomessa julkinen sektori ei siihen pysty vaan mukaan tarvitaan yksityinen sektori ja sairaiden rahat.
Virossa valtio ei hoida mitään, vaan terveydenhuollosta vastaa Haigekassa — kuten myös Saksassa ja useissa muissa maissa. Malli sopisi toki myös Suomeen.
Sosiaalihuollosta vastaavat kunnat.
Kaikesta sotkusta ja rahapulasta minulle ainakin on tullut epäluulo terveydenhoitoa kohtaan. Itselläni on pahoja selkäongelmia ja kunnallisella puolella sanotaan vain, että tarkkaillaan tilannetta. Ei näitä kannata leikata.
Onko tuo todellakin lääketieteellinen fakta vai kun rahat ovat loppu, niin ei tehdä mitään ellei ole pakko? Jos minulla olisi rahaa ja menisin yksityiselle puolelle, niin mahtaisiko sielläkin lääkäri sanoa, että ei kannata tehdä mitään?
Eiköhän minulla sentään sen verran rahaa ole, että pystyn hakemaan lausunnon joltain yksityisen puolen asiantuntijalta, mutta eihän kansalaisen pitäisi tällaiseen joutua.
Ahvenmaan maakuntahallinnon sairaanhoidon kustannukset:
-palvelut 2 miljoonaa euroa
‑tulonsiirrot kuntayhtymille 83 miljoonaa euroa
‑investoinnit 3 miljoonaa
http://www.regeringen.ax/.composer/upload/modules/budget/slutlig_budget_2015_24102014.pdf
Kuntayhtymät taitavat saada osuuden myös kunnilta eli Ahvenmaan soten kustannukset ovat palveluita tuottavien kuntayhtymien toimintakulujen summa.
Kuntien ja maakuntahallinnon sote menot vastaavat kuntayhtymille meneviä maksuosuuksia.
Tuon perusteella kulut näyttäisivät olevan noin 3 000 euroa asukasta kohden. Aika paljon.
Yksittäistapauksen faktoja tietämättä voi todeta, että todennäköisesti juuri näin onkin. Ensin kannattaa laittaa elintavat ja lihakset kuntoon, ylipaino pois ja odotella jonkin aikaa. Jos ongelma näistä toimenpiteistä huolimatta on edelleen merkittävä, voisi alkaa miettimään toimenpiteitä. Jotka tulevat yhteiskunnan maksettaviksi, ovat erittäin kalliita ja joiden ongelmaa korjaavasta vaikutuksesta ei todennäköisesti ole läheskään täyttä varmuutta.
Sote-kulut täytyy saada kuriin. Se ei totisesti tapahdu yksityisen puolen logiikalla, jossa lisää operaatiota = lisää voittoja. Sen sijaan tarvitaan perinteisiä menetelmiä, eli keppiä ja porkkanaa. Ihminen on perusluonteeltaan laiska ja mukavuudenhaluinen.
Minäkin selasin Åålannin budjetteja ja löysin puolta pienemmät lukemat, mutta silläkin momentilla oli kaikkea mahdollista, joten jätin postaamatta tänne.
Minusta 3049 euroa per nuppi..
SOTE-ratkaisun lopputulos: mikään ei muutu.
Yksi ex-sairaanhoitopiiri lakkautetaan Itä-Suomesta.
Lahti ympäristöineen siirtyi osaksi pääkaupunkiseutua ja HUS:ia. Ehkä siellä aluetaan laulaa myös Uudenmaan laulua juhlissa?
Ennaltaehkäisevää terveystötä tekeviä kuntia rangaistaan ja taudit pahnemaan päästäneitä paikkoja palkitaan.
Kunnan mahdollisuus vaikutta sote-palveluiden kuluihin poistuu kokonaan, maksamisen ilo jää. Kuntien määrä ja Kepun sen kautta saama valta säilyy.
Lisää uusi rajoja hallintoon.
ICT-infraa uusitaan reippaasti, mikä ehkä on paras seuraus hommasta.
EKSOTE kokeuista ja muista ei otettu oppia, koska tuloksia ei paljoa haluttu kuulla. Toimivan systeemin olisi saanut, jos hommassa olisi edetty tältä pohjalta alue kerrllaan ja otetto opiksi.
lakeja ehkä knnttaisi kokilla ennen niiden täyttä käyttöönottoa.
Ettei olisi noin 3000 euroa? (83 miljoonaa / 30 000 asukasta).
Kiitos, poistin näppäilyvirheen. Jos menot koko maassa olisivat 3000 euroa/naama, kokonaismenot olisivat 16 mrd. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon menot taitavat kuitenkin olla vain vähän yli kymmenen miljardia.
Toivottavasti näin on, mutta silti epäilyttää kun kaikesta säästetään eikä mihinkään ole varaa.
Se nyt ainakin on fakta että paikallinen terveyskeskus on nykyään ihan fiasko. Ajan saa kahden kuukauden päähän ja jos on niin kipeä ettei pysty odottamaan, niin ei muuta kuin päivystykseen jonottamaan pari tuntia tai kauemmin.
Jos mulla olisi rahaa, niin en varmasti viitsisi tuon mankelin läpi etsiä hoitoa. Pitäisi säätää laki, että kansanedustajat, virkamiehet ja kaikki valtion palveluksessa olevat ovat pakotettuja käyttämään kunnallisia terveydenhoitopalveluja ja yksityisen käyttäminen on ehdottomasti kielletty.
Nimenomaan ilman mitään ohituskaistoja, jos kansalainen joutuu odottamaan kaksi kuukautta ekaa vapautuvaa aikaa, niin sama koskee tietenkin näitä muitakin.
Lisääpä siihen yksityinen sektori niin aletaan olla melko lähellä.
Ja miten on Vuosaaressa?
Paljonko Ahvenanmaalla käytetään työterveyshuoltoa tai muuta yksityistä sektoria?
Ahvenanmaan maakuntahallituksen vuoden 2013 tilinpäätöksessä terveydenhuoltoa on seuraavasti:
— Ålands hälso- och sjukvård,
verksamhetsutgifter 77 065 677,02
— Anskaffningar 143 004,26
— Om- och tillbyggnad av centralsjukhuset 61 893,17
— Byggande av geriatrisk klinik med penningautomatmedel 6 000 000,00
eli
ÅLANDS HÄLSO- OCH SJUKVÅRD yhteensä 77 270 574,45 euroa joka on 10 529 425,55 euroa budjetoitua vähemmän(!).
PAFin rahoitus ei sisälly tuohon kokonaiskustannukseen, koska se on maakuntahallituksen kannalta ilmaista, mutta kun se otetaan huomioon, päästään aikaisemmin mainittuun 83 miljoonaan.
Anvenanmaan yksityisen sektorin luvut esitän heti kun Osmo esittää vastaavat luvut Vuosaaresta. Totean kuitenkin, että hyvin hoidettu julkinen sektori tarkoittaa, että yksityisen sektorin rooli jää pieneksi, myös työterveyshuollossa.
Ei se mikään yleinen fakta ole.
Tänään aamulla tuntui, että minulla on poskiontelon tulehdus, soitin terveyskeskuksen automaattiin ja sieltä noin tunnin kuluttua soitettiin ja sanottiin, että lääkäriaikaa ei saa täksi päiväksi, mutta sairaanhoitajan ajan klo 13. No, sekin käy (kun muuta ei luvattu). Sairaanhoitaja otti vastaan, kyseli kysymykset ja mittasi lämmön ja CRP:n sekä totesi, että hän ei tämän enempää voi tehdä, lääkäri tarvitaan — voinko odottaa hetken? Totta kai — ja muutaman minuutin kuluttua pääsin lääkärille, joka katsoi ontelot ultraäänellä ja totesi, että tulehdusta ei ole, määräsi tukkoisuutta lievittäviä lääkkeitä.
Näinhän sen pitää toimia — ja pienillä paikkakunnilla toimiikin (vrt. Ahvenanmaa). Kun sote-uudistuksella nyt pyritään tasaamaan terveyseroja samalla, kun kustannuksia suitsitaan, ei tarvita kovin kummallista matematiikkaa selvittämään, minkälainen palvelutaso koko maassa sen jälkeen vallitsee: Helsinki. Yksityisillä lääkäriasemilla tulee olemaan myyjän markkinat!
Pitkään olen ihmetellyt eikö valtio voisi ottaa soten kokonaan hoitoonsa. Kunnan lautakunnat eivät ole osoittautuneet ylivertaisiksi toiminnanohjaajiksi, ainakin Helsingissä terveysasemien kuormitus on ollut vuosikausia kroonisesti vino, mikä osoittaa, että Helsinki ei toimi.
Demokratia toimii vain, jos kansalaiset ja media seuraavat asioita. Tämä voi toteutua paikallisesti ja valtion tasolla mutta tuskin maakunnallisesti. Luulenpa, että maakuntatason toimielinten toimintaa tuntevat vain niiden jäsenet, jos tapaavat lukea esityslistoja.
Mitä riskejä liittyisi valtion rahoittamaan ja järjestämään soteen? Eikö sote ole nykyisinkin ensisijaisesti asiantuntijaohjautuva? Valtion hoidossa käytänteet olisivat yhtenevät ja kustannukset jakaantuisivat tasavertaisesti — eihän jonkun kunnan korkea veroäyri välttämättä johdu huonosta toiminnasta vaan väestörakenteesta, jota en kovin väkivaltaisesti noin yleisellä tasolla ryhtyisi muuttamaan.
Ei kertakaikkiaan suurimmalla osalla poliitikoista ole tietotaitoa päättää sote-asioista; kyseessä on suuri kokonaisuus johon sisältyy myös paljon pieniä erityistehtäviä.
Pitäisi aluksi kerätä hyvät sote-toimintamallit (esim. Imatran malli), siirtää vastuu valtiolle, yhtenäistää tietojärjestelmät sekä ottaa mukaan ja uudistaa tarvittaessa myös työterveyshuollon ja Kelan toimintoja.
Osmo,
kysy KELA:n tilastopalvelusta kuinka paljon Ahvenanmaalla on hyväksyttyjä työterveyshuollon kustannuksia. Todellisten yksityisten työpaikan kautta saatujen terveyspalveluiden kustannukset ovat sitä suuremmat + yksityiset, kotitalouksien omasta kukkarosta maksamat menot vielä päälle.
Kyllä Ahvenanmaalla käytetään terveyspalveluihin rahaa keskimääräistä enemmän, mutta tulotasokin on isompi.
Ja kukahan niitä valtionhallinnon esityslistoja lukee? Ja siis tuntee valtionhallinnon toimielinten toimintaa?
Valtionhallinnossa demokratia toimii eduskunnan tasolla, muu on päällikkövirastoja, joiden käytännön toiminnasta ulkopuoliset eivät tiedä mitään.
Vielä valtionhallinnon ‘autuudesta’ Ylen sivuilta tänään, Matthew Wood: “Suomalainen virkakoneisto näyttää monien ulkomaalaisten silmissä lähinnä mustalta aukolta.
– Toinen jäsenemme kuvaa suomalaista byrokratiaa mustaksi aukoksi. Virkamiehet eivät halua järjestää tapaamisia, eivätkä vastaa sähköposteihin. Päätökset eivät ole läpinäkyviä ja eikä yritys koskaan tiedä, onko asiasi edes etenemässä, Wood kuvailee.”
Eiköhän saman vastauksen saa ihan keneltä tahansa suomalaiselta, joka joutuu jonkun viraston kanssa asioimaan. Ja sitten vielä kehdataan väittää, että Suomessa on asiat hyvin.
Miten niin eivät selviä? Ainakin meillä päin on hyvä joukko pikkukuntia, jotka selviävät oikein hyvin, ja pelkäävät kovasti, että palvelut katoavat ja kustannukset kohoavat, kun herrat virittelevät näitä uusia sote- ja maakuntahimmeleitään.
Eikö olisi järkevää antaa kuntien hankkia palvelunsa sieltä, mistä parhaat ja edullisimmat palvelut saa? Kannatit itse Roman Schatzin ohjelmassa raha seuraa potilasta ‑mallia, jossa potilaan valinta kirittää palveluiden tuottajia. Sama malli toimisi myös kuntatasolla, kun taas ehdotetuissa mammuttimalleissa kunnat eivät voisi enää juurikaan vaikuttaa omien palveluidensa tasoon. Kumma että yhdellä tasolla palveluiden käyttäjien valintojen ohjaava vaikutus kelpaa, muttta toisella ei.