Yksityiset palveluntuottajat haastoivat Helsingin kaupungin omistaman liikelaitoksen Palmian oikeuteen siitä, että se osallistuu markkinoille epäreiluin perustein. Oikeus asettui valittajien kannalle. Helsingin on tehtävä jotain, joko muutettava Palmia osakeyhtiöksi tai vetäydyttävä kilpailluilta markkinoilta, mikä olisi merkinnyt merkittävää työn vähenemistä Palmialle.
Tässä vaiheessa alkoi kova poliittinen vääntö. Vasemmistopuolueet valittivat, että yhtiöittäminen merkitsee työehtosopimusten muuttamista JHL:n sopimuksesta PAM:in sopimukseksi, mikä olisi merkinnyt joillekin henkilöille palkkojen ja ennen kaikkea lomaoikeuden alentumista.
Voidaan kysyä, onko julkisen sektorin palkkojen syytä olla parempia kuin yksityisillä. Kun on kyse matalapalkka-aloista, on syytä olla, koska Helsingissä pienet palkat ovat liian pieniä toimeentuloon. Olen kirjoittanut, että meidän on hyväksyttävä matalapalkkatyö aloilla, joilla on muuten vaihtoehtona työttömyys (palvelut, joissa ostaja ovat yksityiset ihmiset), mutta siivous on asia, jota on pakko tehdä. Siksi paremmat palkat eivät siivoustoimessa tuota työttömyyttä.
Vihreät ratkaisivat tämän mielestäni hyvin. Vihreät vaativat, että Palmian on otettava työehtosopimukseksi AVAINTES, joka on samaa tasoa kuin nykyinen JHL:n sopimus. Matalapalkkaongelma poistui. Vain osa Palmiasta yhtiöitetään. Esimerkiksi päiväkotien siivoajia ei siirretä yhtiöön, koska päiväkodeissa siivooja ei ole pelkkä siivooja. Kokoomus oli hyvin vihainen, mutta joutui tyytymään vihreiden kantaan.
Palkkojen polkua ei tapahdu, Palmian ei tarvitse vetäytyä kilpailluilta markkinoilta ja yhtiömuodon joustavuus saadaan. Missä siis on enää ongelma?
Vasemmistopuolueet päättivät, että tässä on ongelma. Kyse on lähestyvistä vaaleista. Aina ennen vaaleja yksityistämisen tai yhtiöittämisen mörkö otetaan kaapista ja vaalien jälkeen se pannaan takaisin kaappiin.
(Valtuusto hyväksyi esityksen äänin 43–41)
Katso esimerkiksi Vaalit tulevat, mörkö esiin ja Vaalit ohi mörkö kaappiin
Väsyttävää tämä puna(viher)populismi, jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin kerätä irtopisteitä.
Otetaanpa esimerkiksi vihreiden ero hallituksesta. Arhinmäki nälvii vihreitä siitä että vihreät ovat ydinvoimahallituksessa ja kiihdyttää näin erovaatimuksia. Sen jälkeen kun vihreät ovat eronneet Arhinmäki huolestuu ympäristölainsäädännöstä ja mitä ympäristölle tapahtuu. Tässä näemme taas tämän populismin, jolle tärkeää on vain oma kannatus vaaleissa, koska jos ympäristö olisi Arhinmäelle ollut tärkeää, niin totta kai hän olisi suorastaan vaatinut vihreitä jäämään hallitukseen ja sen jälkeen kiittänyt tuhannesti siitä että jäivät, jolloin koskiensuojelulaki, suot, metsät ja vesistöt olisivat olleet turvattu ainakin tämän vaalikauden. Toki oikea luonnonsuojelija olisi tehnyt selväksi äänestäjille mitä tapahtuu jos eroaa ja jäänyt estämään luonnon tuhoamisen kiihdyttämisen, jota nyt aletaan nähdä. Mutta koska vihreät ovat hissukkaseinäkukkasia, jotka kulkevat kiltisti populismin vankeina, niin turvetta on kohta ranta täynnä.
Mitä tähän Palmiaan tulee, niin yhtiöittäminen on punikkipuheissa muuttunut yksityistämiseksi. Jos jokin muu kuin vaalien irtopisteet olisi kiinnostanut, niin punapopulistit olisivat myös koittaneet etsiä parasta mahdollista kompromissia, koska eivät hekään ole asemassa jossa asioita sanellaan toisille. Mutta koska se mitä oikeasti maailmassa tapahtuu ei ole kiinnostavaa populistille, niin hän jatkaa vain omaa vaalileikkiään ja tekee edustuksellisen demokratian turhaksi niille äänestäjilleen, jotka odottivat saavansa äänestämällä itselleen tärkeitä asioita eteenpäin. Nyt eräät edustajat kilpailevat siitä, kuka antaa näyttävämmin kaiken valtansa pois yrittämättä edes saada asioita edes vähän parempaan suuntaan, eli siihen mitä vielä ennen vaaleja lupaili.
Miten Palmia voi menestyä kilpailluilla markkinoilla, jos se pakotetaan kalliiseen työehtosopimukseen?
Aikooko yhtiöitettävä osa Palmiaa kilpailla vapailla markkinoilla kilpailijoita korkeammilla palkoilla? Juridisesti ratkaisu on kai nyt ongelmaton, mutta muita korkeammat kulut muodostuvat ehkä ongelmaksi jatkossa. Poliitikot voivat tietenkin pestä kätensä nyt, ja antaa markkinoiden pudottaa noita palkkoja tai työpaikkoja myöhemmin. Ymmärsinkö oikein?
Samoissa kokouksissa ja prosesseissa kuukausia mukana olleena en tunnista tätä kuvausta millään muotoa: “Kokoomus oli hyvin vihainen, mutta joutui tyytymään vihreiden kantaan.” Kok-vetoiseen esitykseen tehtiin kaupunginhallituksessa vihr+kok yhteistyössä vain pieniä muutoksia (32%–> “korkeintaan 30% jne) ja toivekirjaus työehdoista, joista poliitikot kuitenkaan eivät päätä.
Kyllä konsernijaosto käytännössä päättää siitä, mitä tessiä sovelletaan aivan samalla tavalla kuin yksityisen yrityksen omistaja päättää siitä. Tuo on Pilviltä kyllä silkkaa vainoharhaisuutta.Lähdetkö julkiseen vedonlyöntiin?
Mitä nämä “yksityiset” palveluntarjoajat ovat, jos raha tulee verovaroista?
Osmo,
JHL on jo ollut huolissaan siitä että tuollainen periaatepäätös ei loppujen lopuksi sido operatiivista toimintaa hoitavaa tahoa.
http://www.jhl.fi/portal/fi/jhl-tieto/uutisarkisto/?bid=4547
Mutta olen samaa mieltä siinä että julkisella sektorilla ei voi olla parempi palkkaus ja suuremmat lomaoikeudet kuin yksityisellä sektorilla. Useinhan kunta-alan toimijat valittavat alhaista palkkaansa suhteessa yksityiseen sektoriin…
Julkisella sektorilla jos/kun on parempi suoja työttömyyttä vastaan niin nimellispalkan pitääkin olla huonompi kuin yksityisellä sektorilla. Myöskään lomaoikeuksien huomioonottaminen ei saa johtaa siihen että tuntipalkka muodostuu yksityistä sektoria suuremmaksi. Mielestäni 10–15% palkkapreemio on yksityisellä sektorilla oikeantasoinen jos ajatellaan työsuhdeturvaa tietynlaisena optiona, jolla on rahallinen arvo.
Mutta kaikissa vertailuissa pitää ehdottamasti vertailla samanlaista tehtävää sisällöllisesti tekevää eikä vertailua pidä tehdä siten että otetaan vain keskipalkat/mediaanipalkat per työnantajasektori välittämättä työhistorian pituudesta tai työtehtävän laadusta.
Vasemmistolle yhtiöitys on kyllä joku mörkö, jota voidaan poliittisesti käyttää tietyissä tilanteissa hyödyksi. Sitten oikeassa päätöksentekotilanteessa jos vaalit eivät ole heti oven takana niin pragmaattisuus voittaa… 🙂
Iso toimija, skaalaedut.
(Ja toki henkilötasolla toimiva korrup- eikun suhteidenhoito.)
En sano että välttämättä menestyy, mutta en myöskään sano etteikö menestyisi.
Turussa vastaava yhtiöittäminen tehtiin yksimielisesti ja otettiin tämä kalliimpi sopimus, minkä jälkeen tämä kaupungin yhtiö on voittanut kaikki kilpailutukset. Demarit levittävät vahingollista pessimismiä.
Asiaa voidaan lähestyä myös muuten kuin oikeistolaisesti. Onko oikein, että PAM:n kanssa sopineet työnantajat kilpailevat halpatyöehdoilla Palmiaa vastaan? Eikö se ole epäreilu kilpailuetu? Eikö tuottavimman ja viisaimmin asioita tekevän pitäisi voittaa, eikä sen, joka pystyy kilpailuttamaan itselleen joltain ammattiliitolta halvimmat työehdot? Entä vajaakuntoisten työllistämisestä aiheutuvat lisäkulut tms.?
Voidaan myös kysyä, että onko työehtosopimuslaki ajan tasalla, jos työnantaja järjestäytymällä uudelleen voi vaihtaa sopijakumppanikseen toisen ammattiliiton, jolla ei ole omien työntekijöiden joukossa lainkaan työntekijöitä jäseninä.
Työehtosopimuslaista puuttuu työntekijän suoja tilanteissa, joissa työehtosopimukset ovat päällekkäisiä, koska työtuomioistuin on viisaudessaan päättänyt, ettei työntekijöiden järjestäytymiselle anneta mitään merkitystä sovellettavaa työehtosopimusta valittaessa. Tilanne on työntekijöille täysi katastrofi. Kaikissa sivistysmaissa työntekijöiden järjestäytyminen tunnustetaan, mutta ei siis Suomessa. Se on juuri tämä, joka mahdollistaa niin sanotun “työehtosopimusshoppailun”.
Kuinka PAM voi esiintyä Palmian työntekijöiden edustajana ja sopia työntekijöille työehtosopimuksia, jos PAM:lla ei ole Palmian työntekijöitä jäseninä? Työntekijät voisivat toki hyväksyäe uuden liiton esim. äänestämällä ja järjestäytymällä uudelleen, mutta heidän ei ole mikään pakko sitä tehdä, jos he eivät ole tyytyväisiä PAM:n toimintaan työntekijöiden etujen ajajana. Tällöin työntekijöillä ei ole eikä heille tule myöskään työrauhavelvoitetta. Työrauhavelvoite koskee vain niitä työntekijöitä, jotka kuuluvat siihen liittoon, joka on sopinut heidän työnantajan heihin soveltaman työehtosopimuksen.
Kaikella järjellä ajatellen työantajien pitäisi tietysti sopia sen ammattiliiton kanssa, johon sen työntekijät ovat liittyneet. Vain se ammattiliito, jolla on työntekijöiden järjestäytymisellään tunnustama mandaatti sopia heidän asioista, voi olla neuvottelukumppani. Muutoin tilanne on vähän sama, jos minä myisin naapurini asunnon kysymättä omistajalta. Tämä on kuitenkin Suomalaisessa työelämässä työtuomioistuimen siunaama ratkaisu.
Suomessa ei ole mitään mahdollisuuksia laajentaa paikallista sopimista, kunnes työnantajat tunnustavat työntekijöidensä järjestäytymisen (eli suostuvat ensi alkuun sopimaan asioista edes omien työntekijöidensä kanssa).
Tärkeintä olisi pikaisesti muuttaa lakia siihen suuntaa, miten tilanne on useissa muissa maissa. Vain edustavin liitto voi sopia työntekijöiden työehdoista.
Entäpä jos konsernijaosto päättää vaihtaa tessiä huonommaksi? Millä kaupungin “tahtotila” siihen vaikuttaa kun se vaihtuu poliittisten voimasuhteiden mukaan?
Kun Vasemmisto katsoo, että Vihreät omalla vaa’ankieliasemallaan olisivat siunaamassa sen, että kaupungin palveluntuotantofirma Palmiasta oltaisiin yhtiöittämässä esimerkiksi siivoojia ja vartijoita, Vihreät taas näkee Vasemmiston vastustavan ideologisesti sellaista, jota nyt vaan ei voi EU-kilpailulainsäädännön nojalla vastustaa. Lisäksi Vihreät ovat pitäneet Vasemmiston levittämiä huhuja näiden yhtiöitettävien ammattiryhmien polkumyynnistä vähintäänkin epätarkkoina, ellei jopa virheellisinä: kun vanhoja palmialaisia koskee JHL:n työsopimus, uudet työntekijät tulevat ammattiliitto PAM:in piiriin. Eivät he siis jää heitteille. Toinen juttu sitten on, millainen on PAM:in työehtosopimus verrattuna JHL:ään.
Vasemmiston mukaan uusien työntekijöiden palkat tulevat tippumaan, esimerkiksi siivoojilla jopa 300 eurolla, mikä voi näyttää kaupungin suorittamalta heitteillejätöltä. Vihreät taas tähdentävät, että he ovat olleet vaa’ankieliasemassa varmistamassa sen, että palmialaisten työehdot eivät heikkene vaan heidän työehtosopimuksensa pysyy samana.
No, valitettavasti kyllä tätä ei voida taata. Otan esimerkin läheisesti tuntemastani kuntayhtymästä, jossa työntekijöitä ulkoistettiin pari vuotta sitten liikelaitokseen, kun kuntayhtymän piti säästää henkilöstökuluissaan.
Tämän ulkoistuksen yhteydessä työntekijöille luvattiin, että työehdot — lomat, palkkaus ja työaika — säilyvät ennallaan. Muut kyllä säilyivät, mutta työaikaa yksipuoleisesti huononnettiin, kun kaikille — myös vanhoille — työntekijöille annettiin ota tai jätä ‑tyyppinen valinta. Suomeksi tämä tarkoitti sitä, että kun liikelaitoksella vanhastaan työskenneillä työsopimukseen kuului myös iltatyötä, tämä saatettiin voimaan myös liikelaitokseen siirtyneille kuntayhtymän työntekijöille. Luottamustason neuvotteluissa sitten katsottiin, että toimistotyöaika voi tarkoittaa myös vuorotyötä.
Tässä tapauksessa liikelaitostuminen ei merkinnyt vanhojen työntekijöiden palkka-alea, mutta uusissa työsuhteissa sovellettiin alempaa palkkaluokkaa. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että liikelaitokseen palkatun uuden työvoiman kuukausipalkka oli noin 150 euroa alempi kuin sinne vanhoina työntekijöinä siirrettyjen jo lähtökohtaisestikin kehnonlainen palkka. Tilanne, jossa samalla työpaikalla on kahden kerroksen väkeä eli samasta työstä saa eri palkkaa sen mukaan, mihin tessiin kuuluu, ei sekään ole oikeudenmukainen.
Lisäksi johtamiseen ja ylipäätään ihmiskäsitykseen liikelaitoksessa liittyi paljon ongelmia, vaikka ne eivät välttämättä olisikaan työehtosopimuksien rikkomuksiksi osoitettavissakaan. Esimerkiksi siellä esiintyi lomien lyhyellä varoitusajalla perumisella uhkailua, ja työaikoihin suhtauduttiin paljon emofirmaa tiukemmin. Vartinkin myöhästyminen saattoi johtaa puhutteluun; lisäksi liikelaitoksessa jokaiselle henkilölle asetettiin henkilökohtaiset tulostavoitteet, joiden saavuttamista seurattiin ja avoimesti uhkailtiin erottamisilla, jos tavoitteisiin ei päästy. Käytännössä jokainen kollega oli häiriö ja esti omiin tulostavoitteisiin yltämisen.
Tällaisesta eivät työehtosopimukset sano mitään, eivätkä välttämättä luottamusmiehetkään, varsinkaan, jos niitä ei ole. Emofirmassa oli, mutta liikelaitoksessa ei. Onneksi sentään tässä tapauksessa kuntayhtymästä oli mahdollista hankkia itselleen luottamusmies, mutta ei vähän koulutetuilta, yli viisikymppisiltä matalapalkkaisilta naisilta tällaista oma-aloitteisuutta voi olettaa, heikossa työmarkkina-asemassa olevilta, koko ikänsä avustavissa tehtävissä toimineilta ihmispoloilta, jotka ovat tottuneet olemaan kyseenalaistamatta.
Edellämainittu esimerkki siis osoittaa, että mitä kauemmas työnantaja siirtyy pois kunnallisten luottamushenkilöiden valvonnasta, sitä suojattomampia ovat työntekijät. Siellä vallitsevat viidakon lait eli liike-elämän logiikka, mutta ei olla ymmärretty sitä, että jos henkilöstö on resurssi, tämän resurssin jaksamisesta täytyy pitää huolta muullakin kuin jumppakuminauhoilla, puffetiksi naamioiduilla sämpylöillä ja lahjussaippuoilla. Eivät siinä edes ammattiliittojen neuvottelemat työehtosopimukset auta, jos luottamusmiehetkin tulkitsevat kiistatilanteet työnantajan voitoksi. Eivät tässä ideologiat tai niillä tai niiden puutteella syyttelyt auta työntekijöitä, ovat sitten uusia tai vanhoja palmialaisia.
Jos siis lähdetään yhtiöittämään, työoloja on oikeasti valvottava, takaaminen ei riitä.
Enpä ole nähnyt vielä yhtiötä, joissa valtio/kunta olisi pitänyt kiinni lupauksista.
Olen ollut yhdessä sellaisessa ja jo muutaman kuukauden kuuttua alettiin heikentää entisiä valtion etuja ja na katosivat muutamassa vuodessa.
Viimeinen leikkaus tehtiin 2005 eläkeuudituksessa, kun valtio leikkasi taas kerran jo ansaittua eläkettä 13 %. Yhtiöittäminen yhteydessä leikattiin 10 % eli yhteensä 25 %.Ja päälle vielä 1998 yleinen leikkaus
Nakertamalla on helppo muuttaa työehtosopimusta ilman, että joutuu julkisuuteen.
Ja häviävät ne pikaisemminkin, jos yhtiöllä menee huonosti.
HBL on hyvä esimerkki Helsingissä, yrityskohtainen työehtosopimus ei kelvannut vaikka EK ajaa sitä kaikin voimin.Piti saada yleinen, koska sillä voitiin heikentää työehtoja
Väite möröstä kuulostaa hieman oudolta: “Vasemmistopuolueet päättivät, että tässä on ongelma. Kyse on lähestyvistä vaaleista. Aina ennen vaaleja yksityistämisen tai yhtiöittämisen mörkö otetaan kaapista ja vaalien jälkeen se pannaan takaisin kaappiin.”
Ensiksikin, näin kirjoitettuna tässä tuntuu olevan taustalla ajatus, että yksityistämisen / yhtiöittämisen vastustuksella haalitaan laajasti ääniä, mutta reaalipolitiikka sitten sanelee toisenlaisia kantoja. Haluaako siis iso osa äänestäjistä vähemmän yhtiöittämistä / yksityistämistä, mutta tämä ei toteudu, vaikka elämme demokratiassa, koska vasemmistopuolueet pettävät äänestäjänsä, mutta Soininvaara on nyt heitä puolustamassa?
Toiseksi, kuten linkitys “Vaalit tulevat, mörkö esiin” antaa ymmärtää, tämä saattaa päteä (joihinkin) demareihin, mutta Vasemmistoliittoa ei mainita. Mistä siis syntyy moinen samastus ”vasemmistopuolueet”?
Nämä molemmat kummallisuudet ratkeavat, kun huomataan, että samastus on väärä. Vasemmistoliitto on yleensä vastustanut yhtiöittämistä / yksityistämistä vaalien läheisyydestä tai kaukaisuudesta riippumatta. Eikä siten ole tällaista asetelmaa, jonka mukaan laajat äänestäjäjoukot haluavat vastustaa y/y:tä, mutta vasemmistopuolueet pettävät, ja Soininvaara tukee äänestäjiä. Se väitetty käytös, että (jotkut) demarit ottavat tarkoitushakuisesti vaalien alla ”mörön kaapista”, selittyy tietenkin sillä, että he haluavat näyttäytyä “vasemmistolaisempina” kuin ovat ja haalia äänestäjiä Vasemmistoliitolta, joka näyttäytyy johdonmukaisempana yhtiöittämisen / yksityistämisen vastustajana — ja jota siis, sivumennen sanottuna, tulisi äänestää, mikäli kokee y/y:n vastustamisen olevan tärkeää.
Pitäisi siis puhua vain (joistakin) demareista tuon mörön ja vaalien suhteen, ei ”vasemmistopuolueista”.
Teetetyn siivouksen määrä riippuu hinnasta. Jos se on kallista, siitä tingitään enemmän säästöpaineiden tullen. Hinta siis vaikuttaa työllisyyteen.
Muutenkin on älytöntä nostaa palkka keinotekoisen korkeaksi. Se houkuttelee alalle niitäkin, jotka voisivat työllistyä johonkin tuottavampaan, ja vähentää heidän kannustintaan kouluttautua.
Vaihtoehtoinen näkökulma löytyy täältä:
http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2014/09/pitaako-kunnan-maksaa-siivoojille.html
Laki olisi edellyttänyt vain viiden prosentin yhtiöittämistä. “Kokoomus oli hyvin vihainen” kertoo keiden mielipide Vihreitä kiinnostaa. Vasemmiston mielipiteistä viis. Vihreiden vaatimus työehtosopimuksesta ei velvoita mitään osapuolta ja sen Soininvaara varmasti tietää.
Onneksi Vihreistä löytyi kuitenkin neljä valtuutettua, joiden kannattaisi tämän jälkeen siirtyä Vasemmistoliittoon ja jättää loput liehittelemään Kokoomusta.
Itse palaan monen vuoden vihreyden jälkeen punavihreän vasemmiston äänestäjäksi.
Valtuuston päätös työehtosopimuksesta velvoittaa konsernijaostoa ja konsernijaoston päätös Palmiaa. Mikä saa kuvittelemaan, ettei omistaja voi käyttää valtaa omassa yhtiössään?
Yksityistäminen alkaa yhtiöittämisestä. Sehän on jo moneen kertaan nähty, mitä käy julkisomisteisille yrityksille oikeiston päästessä valtaan: ne myydään alihintaan kavereille. Usein tätä perustellaan loistosiirtona toimintojen tehottomuuden vuoksi. Tehottomuuden syy eli yhtiöittämisen aiheuttama kontrollin ja läpinäkyvyyden väheneminen toki jätetään tässä yhteydessä mainitsematta.
Joskus toki ollaan kärsimättömiä ja tällä “selkiyttämisellä” otetaan julkistalouteen pikavoitto (mallia Espoon Sähkö).
Oletettavasti myös työn laatu on tyytyväisillä työntekijöillä parempaa.
SDP ja vasemmistolaisuus… Sinä vasta vitsi XD
Turussa vastaava yhtiöittäminen tehtiin yksimielisesti ja otettiin tämä kalliimpi sopimus, minkä jälkeen tämä kaupungin yhtiö on voittanut kaikki kilpailutukset.
Onko siis kaupungin 100% omistama yhtiö markkinoilla neutraali?
Ode: “Siksi paremmat palkat eivät siivoustoimessa tuota työttömyyttä.”
Lisäksi korkeat palkkakulut tekevät esim. kalliiden siivouskoneiden hankinnan kannattavaksi, jolloin saman työn tekemiseen tarvitaan vähemmän siivoojia. Korkeammat palkat tarkoittavat siis vähemmän työpaikkoja.
Ei sillä että tämä olisi välttämättä huono asia. Väite siitä, etteivät korkeat palkat vähentäisi siivoustoimen työntekijöiden määrää/kysyntää ei kuitenkaan ole todenmukainen.
Kuka on ollut palveluiden tilaajana? Joku neutraali tahoko?
Muualla maailmassa liittojen edustus perustuu siihen että salaisen äänestyksen perusteella työntekijät toimipaikkakohtaisesti valitsevat heitä edustavan liiton.
Juuri näin sen pitäisi mennä meilläkin ja lisäksi yleiset, koko toimialaa sitovat sopimukset pitäisi kieltää. Eli neuvottelut olisivat periaatteessa toimipaikkatasoiset.
Ilta-Sanomat ilmaisee asian STT:n kautta aika rehellisesti: “Palmian henkilöstön työehtoja ei muuteta palveluyhtiön perustamisen yhteydessä.”
Avainsanat tässä “perustamisen yhteydessä”. Jos eivät työehdot heikkene vielä tänään, niin huomenna tai ylihuomenna.
Vastaavaa taistelua on viimeksi käyty bussipuolella. Siellä TES vaihtui heikommaksi.
Taisivat vihreät olla nyt liian hyväuskoisia.
Suomessa työnantja valitsee liiton, jonka työehtosopimusta noudatetaan, työntekijät eivät voi valita.
Vaikka EK toitottaa työpaikkakohtaista sopimista niin kaikki yritykset ovat vaihtaneet yrityskohtaisen sopparin alakohtaiseen.
Taustalla on TTIP, ¨USA/EU vapaakauppasopimus on valmisteltu suurten yritysten ehdoilla niin, että kaikki kansalliset markkinat avataan suurten yritysten jaettavaksi.Erityiseti suuria yrityksiä kiinnostavat vervaroin rahietttavat palvelut, sillä niissä maksaja on varma ja valtio on helppo nakki voittaa kaupallisessa oikeudessa.
PAM tunnetaan rinnakkaisopimuksista, joissa on tingitty palkasta. PAM saa sopimukseen firmoja ja samalla kasvattaa jäsenmääräänsä.
Vähän nolo liitto. Ajanee demarijohtonsa asioita innokkaimmin.
Muistelen, että ainakin jotkut poliitikot ja yritysten edustajat ovat väittäneet, että valtio ei saa puuttua omistamiensa yhtiöiden toimintaan eli valtion rooli on pelkkä omistaminen ja toiminnasta päättää yhtiön toimiva johto. Tuota on selitelty niin usein, että jotkut ovat tainneet alkaa uskoa, että vain yksityiset omistajat saavat määräillä omistamissaan yrityksissä ja julkiset omistajat (valtio, kunnat) eivät.
Lienee selvää, että yksittäinen ministeri tai virkamies ei voi suoraan antaa määräyksiä yksittäisille yhtiön työntekijöille, mutta kyllä kai omistajan virallinen edustaja voi antaa toimintaohjeita yrityksen johdolle. Jotkut poliitikot ovat eri mieltä. Esimerkkejä kannanotoista löytynee esimerkiksi Arctia Shippingin yhteydestä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, osa ihmisistä on sitä mieltä, että omistaja omistaa ja vaikuttaa yhtiön toimintaan vain yhtiökokouksissa valitsemalla yhtiön hallituksen, joka sitten toimii täysin oman päänsä mukaan (tavoitteena tietysti yhtiön etu). Toiset taas ovat sitä mieltä, että omistajalla on oikeus antaa edustajalleen yhtiön hallituksessa ohjeita ja määräyksiä siitä, miten tämän tulee toimia.
“Yhtiön etu” pitäisi tietysti sekin määritellä, sillä ei ole mitenkään itsestäänselvää, että yhtiön etu on aina mahdollisimman suuri hetkellinen voitto, koska kyllä kai omistaja saa päättää siitä, mitä varten yhtiö on olemassa. Joskus tarkoitus on tuottaa omistajille mahdollisimman paljon rahaa, joskus taas yhtiö on vain tapa järjestää omaisuuden hallinta ilman voiton tavoittelua, kuten vaikkapa asunto-osakeyhtiössä.
Ei pidä sotkea valtion osittain omistamia pörssiyhtiöitä kunnan sataprosenttisesti omistamaan yhtiöön. Pörssiyhtiölle ei voi antaa suoria määräyksiä, mutta kokonaan omaa yhtiötään voi käskyttää niin kuin haluaa.
Nuo “vapaakauppasopimukset” vieläpä siirtävät monessa asiassa tuon ns. oikeudenkäynnin pois yhteiskunnalta erillisiin elimiin ja siinä sitten kyllä tietää mitä käy yhteiskunnalliselle päätäntävallalle.
Sitä juuri korostin, sillä sopimus siirtää päätösvallan kaupallisille oikeuksille, joita eivät kansallisvaltiot kontrolloi eivätkä ne ole sidottuja minkään valtion lainsäädäntöön.
Päätökset ovat salaisia ja sitovat kansallisvaltioiden päättäjiä, joten he eivät voi muuta kuin maksaa korvaukset, jotka ovat tyypillisesti suuria ja kulut valtavia.
Olin mukana yhdessä tällaisessa ja kulut olivat kymmeniä miljoonia euroja yhdelle osapuolelle, vaikka riita päätyi nopeasti sopuun. Kun kymmeniä , ellei satoja lakimiehiä on sidottu monimutkaiseen riitaan niin jälki on kallista.
Ongelma on, ettei noista arbitraatioista voi valittaa .
Sen vuoksi korppikotkarahastot ovat valmiita kynimään valtioit puhtaaksi esim Argentiina on tällaisessa kurimuksessa.
Korppikotkarahastot saivat ostettua Argentiinan velkoja pilkkahintaan, sillä alkuperäiset velkojat katsoivat rahat hävityksi ja kirjasivat ne tappiona alas.
Korppikotkarajastot aikovat tehdä velkakirjoilla miljardien voitot, en ole nyt lukenut saivatko Argentiinan polvilleen.
Mutta esim Argentiinan presidentti ei voi matkailla valtion laivoilla tai koneilla, koska ne ulosmitataan ulkomailla
Näin se meillekin kerrottiin ja suurin osa uskoi tällaisen roskan.Se todella tarkoitti, että yhtiöittämisen yhteydessä ei työehtoja heikennetä.
Mutta seuraavana päivänä jo voitiin.
Pitää kuunnella tarkasti mitä poliitikko puhuu.
Noita mielipiteitä siitä, että omistaja ei saisi antaa suoria määräyksiä yrityksen johdolle, esitettiin myös Arctia Shippingin tapauksessa ja sen tietääkseni valtio omistaa kokonaan.
Omistajan suorissa määräyksissä ei ole mitään lainvastaista. Omistyaja voi pitää yhtiökokouksen tarvittasessa koska vain minuutin varoitusajalla. Omistajaohjauspolitiikka on valtion oma ratkaisu. Jos Nokia Oy yhtiöittää vfaikkapa siivouksen, kyllä Nokia Oy saa päättää sen asioista. Ja päättää.
Kyllähän sen näki miten vaivaantuneita lähes kaikki vihreät olivat kaupunginvaltuuston kokouksessa. Soininvaaralle oli luvattu apulaiskaupunginjohtajan paikka jos vihreät äänestävät yhtiöittämisen puolesta.
Sitä olen aina ihmetellyt, että mikä se on se apulaiskaupunki…
Eikä tästä ole kuin muutama vuosi kun valtuusto päätti että kaikki kaupungin tukipalvelut keskitetään Palmiaan. Ai niin, silloin ei lupailtu vihreille johtajapaikkoja.
Minulle ei kyllä ole luvattu mitään virkaa enkä edes ole varma, haenko sellaista.
Toivottavasti se apulaiskaupungin (mikähän sekin on) johtajan paikka ei vihreille tule. Tarkoittaa sitä, että kokoomus kääntää kelkkansa.
No, ei nyt sentään. Kutsu pitää muistaakseni toimittaa ainakin viikkoa ennen Oy:n yhtiökokousta 🙂
Muilta osin olen samaa mieltä kanssasi omistajan oikeuksista. Myös tuon Arctia Shippingin, joka ei ole pörssiyhtiö, ohjaus pitää ja voi mennä oy-lain kiemuroiden mukaan.
Jos omistaa kaikki osakkeet, voi pitää yhtiökokouksen koska vain.
Joo Osmo on oikeassa. osakeyhtiölaissa sanotaan että omistajat Voivat yksimielisesti päättää yhtiökokoukselle kuuluvasta asiasta ilman yhtiökokoustakin. Eli ei tarvi edes kutsua koolle, voi päättää tuosta vain. Lappu pitää tehdä jotta tiedetään mitä päätettiin.
Tänä on niin huvittavaa Osmo! Kommenteistasi huomaa ettet ymmärrä lainkaan kokonaisuuksia. On epäolennaista yksittäinen palkka jne.
Te kuitenkin teitte päätöksen joka muutaman vuoden jälkeen nostaa Helsingin kaupungin kokonaiskustannuksia kaikkien nyt päätöstä koskevien toimialojen osalta. Huomaa todella kuinka perehtymättömiä olette kokonaisuuksiin ja osaamattomia olette.
No minä helsinkiläisena veronmaksajana palaan asiaan ja haetaan sitten vastuuta ja maksajaa vaikka valitusten kautta. Perästä kuuluu!
Huoh, osakkeenomistajia on kohdeltava tasapuolisesti. Yhtä omistajaa kohdellaan sina samoin kuin kaikkia muita.
Toimitusjohtaja vastaa omistajan soittoon, vaihtoehto ovat tehdä kuten ohjataan, erota tai tulla erotetuksi.
Ihan tuttua pienissä osakeyhtiöissä.
Näin tosiaan on nykyisen OYL:n mukaan. Säännös on siellä ensisijaisesti nopeuttamassa ja yksinkertaistamassa mikro- ja pienyritysten päätöksentekoa, mutta sen voisi kuvitella toimivan myös nopeuttajana isojen keskitetysti omistettujen yritysten pahoissa kriiseissä. (Tiedossani ei tosin ole, että sitä olisi siihen sovellettu.)
Säännös on vielä siinä suhteessa kaikenkattava, että yksimieliset omistajat savat tehdä minkä hyvänsä päätöksen, joka on hallituksen tai toimitusjohtajan tehtävissä. Käytännössä siis yksimieliset omistajat voivat tehdä aivan mitä hyvänsä, joskin he sitten myös kantavat vastuun päätöksistään.
Pykälä on viisas lisäys lakiin, mutta sen käyttäminen on kuitenkin melkoinen joukkotuhoase, jos sitä käytetään muualla kuin pienyrityksissä. Käytännössä ainoa järkevä päätös, joka voidaan isommassa yrityksessä tehdä tämän pykälän nojalla on hallituksen (ja yleensä sitten myös toimitusjohtajan) vaihtaminen. Kaikissa muissa tilanteissa omistajan on syytä kierrättää näkemyksensä hallituksen kautta.
Isoissakin yrityksissä pitää huomata se, että hallituksen ja omistajien yhteydenpito on useimmiten olemassa myös yhtiökokousten ulkopuolella. Hallitus ja tärkeimmät omistajat ovat yhdessä sitä varten, että hallituksen näkemys omistajatahdosta pysyy päivitettynä. Tällä tavoin voidaan välttää ikäviä yllätyksiä.
Arctian kohdalla ongelma oli se, että omistaja puuttui operatiiviseen asiaan sopimattomalla — vaan ei laittomalla — tavalla. Pelin sääntöihin kyllä kuuluu se, että organisaation pitää hallituksesta kadunlakaisijaan asti noudattaa omistajan tahtoa. Samoihin pelisääntöihin kuuluu se, että omistajan pitää pystyä etukäteen ohjeistamaan tahtonsa tavalla, joka antaa yrityksen johdolle mahdollisuuden toimia järkevästi. (Esimerkiksi Arctian kohdalla omistajan olisi pitänyt etukäteen kertoa, että suhteet kansalaisjärjestöihin pitää kierrättää ministeriön kautta.)
Tässä kaupungin tapauksessa ei siis ole mitään tarvetta käyttää tuota omistajien yksimielisyyspykälää. Asia on paljon yksinkertaisempi. Omistaja (kaupunki) kirjaa omistajatahtoon kuuluviin asioihin sen, että yrityksen työntekijöiden kohdalla sovelletaan vähintään tietyn TES:n mukaisia työehtoja. Jos tätä sitten organisaatiossa rikotaan, hallituksen tulee aktiivisesti toteuttaa tärkeintä tehtäväänsä (valita sopiva toimitusjohtaja).
Tämä voi tuntua menettelytavoista niuhottamiselta. Jos kuitenkin julkisen vallan omistamissa yritysmuotoisissa yksiköissä aletaan soveltaa omistajan ennakoimatonta mikromanageerausta, niiden toiminta vaikeutuu, ja niihin tulee olemaan vaikeaa löytää pätevää johtoa.
Ennakoimattomiakin tilanteita voi tulla, mutta tämä ei kyllä kuulu niihin. Kuka hyvänsä liikkeenjohtaja yrittää varmasti saada työehdot samalle tasolle kuin kilpailijoilla, jos sitä ei erikseen poissuljeta työkalupakista.
Tämä on kyllä melkoinen väärinkäsitys, ja keskustelussa kieltämättä on kuulutu aika outoja käsityksiä.
Yleisesti on niin, että yrityksen kannalta tavoitteellinen ja tahtonsa ilmaiseva omistaja on yksi elementti menestykseen. Tässä toki lienee joitain vaatimuksia sen tahtotilan sisäisestä koherenssista ja muuta diibadaabaa, mutta kuitenkin omistajatahto on tärkeä asia. Tämä voi olla haasteena esimerkiksi hyvin hajautetusti omistetuissa pörssiyrityksissä.
Omistajalla on kaikki valta yrityksessä. Kuitenkin nykyään vallitsevien oppien mukaan omistajan tulisi käyttää sitä valtaa tiettyjen kanavien ja tapojen mukaan. Osaava omistaja pystyy toimimaan näiden hyväksi havaittujen mallien mukaan sotkeutumatta väärän tason asioihin.
Osaavuus vaatisi kuitenkin koko järjestelmän toiminnan ymmärtämistä ja erityisesti asioiden johdonmukaista kirjaamista ja viestimistä. Jos toimitusjohtaja ei tiedä omistajan tavoitteita, hänen asemansa on kovin hankala. Sama koskee myös hallitusta.
Vuosi sitten sattui kaksi tapausta, AS sekä Keva suunnilleen samoihin aikoihin (muistaakseni). AS:ssä omistaja toimi organisaation kannalta ennakoimattomasti, Kevassa taas rakenteet (virkamiesasemassa oleva toimitusjohtaja) ovat mahdottomia.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö julkisen vallan omistuksessa olevalla yrityksellä voisi olla paljonkin muita tavoitteita kuin rahanteko. Eikä se tarkoita sitä, että julkisen vallan omistamat yritykset väistämättä olivat muita heikompia. Kuitenkin esillä olleet esimerkit näyttävät sitä, että omistajuusosaamisessa olisi vielä petrattavaa joiltakin osin.
Tyypillisesti kunta yhtiöittää toimintaansa mallissa, jossa yhtiö saaomaisuuden aliarvostettuna. Tase siis on kovin kevyt verrattuna normaalitilanteeseen. Tämä antaa kovan kilpailukyvyn, myöhemmin tulee toki vaikeuksia vastaan.
Yhtiöittämisen toinen riesa on ollut, että toimitusjohtaja on suurimman valtuustoryhän valitsema ja häntä vahtimaan tarvitaan toiseksi suurimman ryhmän varatoimitusjohtaja. Sitten on vielä oltava joku joka hoitaa hommat, kun edelliset ovat “kunnallisissa luottamustehtävissä”.
Aihetta sivuaa myös kunnan työntekijöiden miehittämien kunnanhallitusten ongelmat. Kohtuullista olisi, että kunnan palveluksessa olevia olisi kunnanhallituksessa entintään kolmannes. Ryhmät sopivat asian samaan apaan kuin sukupuolikiintiön.
Toimitusjohtaja vastaa hallituksen puheenjohtajan (ja kyllä muidenkin hallituksen jäsenten) soittoon. Toimitusjohtaja voi vaihtaa hyvänpäivän kuulumiset vaikka kenen omistajan kanssa, mutta ohjeensa toimitusjohtaja saa hallitukselta. Toimitusjohtajalla ei lähtökohtaisesti ole edes oikeutta kertoa yrityksen asioista hallituksen ulkopuolisille omistajille, jos niin ei ole erikseen sovittu.
Pienissä yrityksissä tämä menee sikäli suloisesti sekaisin, että pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja on usein sama henkilö. Pienissäkin yrityksissä voi kuitenkin olla osakkaita, joilla ei ole omistuksen lisäksi mitään muuta tekemistä yrityksen kanssa. Sekin on tyypillistä, että osakkaina on yrityksen työntekijöitä, eikä osakkuus heillekään mitään automaattista pääsyä toimitusjohtajaa komentamaan takaa.
Osakkaiden yhdenvertainen kohtelu tarkoittaa vallan osalta sitä, että kaikilla on ääniosuuksiensa suhteessa mahdollisuus vaikuttaa hallituksen valintaan ja linjauksiin. Hallituksen velvollisuus on huomioida kaikki osakkaat, ei ainoastaan hallitukseen päässeitä äänestäneet.
Täytyy nyt toivoa että JHL:llä on munaa tehdä asiasta kunnallisvalitus hallinto-oikeuteen. Kolmesta valitusperusteesta kaksi näyttäisi täyttyvän:
1. Valtuuston päätös on lainvastainen, koska se asettaa Palmian työntekijät eriarvoiseen asemaan. Riippuen siitä joutuuko yhtiöön vai liikelaitokseen, on mahdollisesti eri TES, kaupungin henkilöstökassan jäsenyys on vain liikelaitoksen työntekijöille mahdollinen ym.
Eiköhän joku laki vaadi työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua. Toisin sanoen olisi pitää yhtiöittää kokonaan tai ei ollenkaan.
2. Päätös on tehty väärässä järjestyksessä. Valtuusto teki aikanaan päätöksen kaupungin kaikkien tukipalveluiden keskittämisestä Palmiaan. Minä en ainakaan ole kuullut että valtuusto olisi tätä päätöstä muuttanut tai purkanut. olisiko tämä päätös pitänyt ensin muuttaa ennen kuin päätetään jotain muuta Palmian suhteen.