Aloitteellisuutta säästöihin

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Sosi­aali- ja ter­veyshuol­lol­la on väistämät­tä edessään ankaria säästöjä. Val­tio ja kun­nat eivät voi lop­ut­tomasti jatkaa velak­si elämistä. Nyky­laskelmien mukaan edes hyvä nousukausi ei velka­an­tu­mista lopet­taisi. On siis säästettävä.

Sote-palve­lut eivät voi säästöiltä vält­tyä, kos­ka ne ovat niin suuri osa julk­i­sista menoista, että niiden jät­tämi­nen säästö­jen ulkop­uolelle iskisi kaik­keen muuhun ankarasti. Lisäk­si on luon­nolli­nen poli­it­ti­nen lainalaisu­us, että meno­erää, joko pyrkii kas­va­maan tarpeen kas­vamisen vuok­si, kohdel­laan ankaram­min kuin sel­l­aisia, jot­ka luon­nos­taankin vähenevät. On helpom­pi leika­ta kasvus­ta kuin alen­taa joitain meno­er­iä absolu­ut­tis­es­ti, niin irra­tionaal­ista kuin tämä onkin. Väestön ikään­tymisen takia sote-menois­sa on iso kasvupaine.

Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö ei löytänyt kun­tien sote-velvoit­teis­sa mitään kar­simista luku­unot­ta­mat­ta vähän help­po­heikkimäistä aja­tus­ta vähen­tää van­hus­ten laitoshoitoa, niin kuin sitä ei olisi tähän astikin pyrit­ty vähen­tämään. Demen­toitunei­ta van­huk­sia tulee lisää, jos keho van­he­nee hitaam­min, mut­ta aiv­ot yhtä nopeasti kuin ennenkin.

Jos ala ja sen min­is­ter­iö ei itse löy­dä keino­ja meno­jen hillit­semiseen, VM kyl­lä löytää. VM on huono meno­jen kar­si­ja, kos­ka se tui­jot­taa vain bud­jet­tinu­meroi­ta pääsemät­tä niiden sisälle. Sik­si se käyt­tää vesuria kar­si­maan joitain toim­into­ja pois kokon­aan sen sijaan, että asioi­ta tehtäisi­in järkevämmin.

Nyt olisi oikea aika tuo­da esille kaikkia niitä havain­to­ja, joi­ta itse kul­lakin on turhia kulu­ja aiheut­tavista toim­into­jen jäykkyyk­sistä. Sen ver­ran suuri on päät­täjien hätä, että hyvät ajatuk­set ote­taan huomioon.

Päät­täjil­lä on taipumus lisätä paperiso­taa. Kun aseenkan­tolu­pia oli tul­tu anta­neek­si sel­l­aisillekin, jot­ka käyt­tivät sitä ihmis­ten ampumiseen, kuka­pa muu kuin lääkäri osaisi ennal­ta arva­ta, mitä luvan hak­i­jan päässä liikkuu.

Paljon ter­vey­den­huol­los­sa tehdään papere­i­ta, jot­ta tiedet­täisi­in syylli­nen, jos jotain menee vikaan, mut­ta vikaan men­e­mistä ne eivät estä.

Lain­säätäjän on kovin help­po lisätä kaiken maail­man pumasko­jen tekemistä var­muu­den vuok­si ajat­telemat­ta, mitä se kaik­ki maksaa.

Maal­likoista tun­tu­isi suo­taval­ta vapaut­taa lääkärit ja hoito­henkilökun­ta pape­rien äärestä varsi­naiseen työhön poti­laiden pari­in. Tästä maal­likko ei kuitenkaan pääse eteen­päin, kos­ka ei tiedä, mitä kaikkea paperiso­taa oikein käy­dään ja mitkä todis­tuk­set ja rapor­tit tun­tu­vat turhil­ta tai ylimitoitetuilta.

Luulisi että lääkäri pääsee selville tutun poti­laan ongelmista nopeam­min kuin sel­l­aisen, jon­ka hän näkee ensim­mäisen ker­ran. Riip­puu tavas­ta organ­isoi­da ter­vey­den­huolto, kuin­ka pitkäaikaisia hoito­suhtei­ta muodostuu.

Kiin­nitämme liikkaa huomio­ta siihen, miten tehokkaasti ja hal­val­la eri­laisia suorit­tei­ta ter­vey­den­huol­los­sa tehdään ja liian vähän siihen, tehdäänkö oikei­ta asioi­ta. Van­ha viisaus ker­too, että mei­dän kaltaises­sa verora­hoit­teises­sa hoi­dos­sa tehdään oikeampia asioi­ta kuin vaku­u­tus­muo­toises­sa hoi­dos­sa. Vaku­u­tus­muo­toisia ratkaisu­ja tun­kee meille kuitenkin koko ajan EU:n kaut­ta. Tätä kan­nat­taa valvoa tarkkaan nyt kun ter­vey­den­huoltoa organ­isoidaan uudestaan.

Monikanavainen rahoi­tus on ikuisu­u­songelmi­amme. Se johtaa usein tilanteisi­in, jos­sa kahdes­ta vai­h­toe­hdo­ta val­i­taan kalli­impi, kos­ka sen mak­saa jokin toinen taho.

Miten voi olla mah­dol­lista, ettei tieto­hallintoa saa­da kun­toon, kun se oli Virossa niin help­poa? Voisiko syynä ollakin tieto­suo­jalain­säädän­tömme – ei sen tiukku­us vaan sen sopi­mat­to­muus tietokonepo­h­jaisi­in ratkaisuihin?

= = =

Voisiko lääkärili­it­to perus­taa net­tipo­h­jaisen aloite­laatikon, johon voi esit­tää tapo­ja vähen­tää turhaa työtä.

66 vastausta artikkeliin “Aloitteellisuutta säästöihin”

  1. Vain sosi­aali- ja ter­veys­menois­sa tehdyt leikkauk­set pelas­ta­vat Suomen. Yli 70% yhteiskun­na menoista on sosi­aali- ja terveysmenoja.

    Kol­mas merk­i­tyk­selli­nen meno­erä on koulu­tus. Siihen ei toiv­otavasti joudu­ta puuttumaan.

    Kohtu­ullisil­la leikkauk­sil­la sosi­aal­i­hump­paan saadaan sekä val­tion muut toimin­not pelastet­tua että kohtu­ullis­tet­tua veror­a­situs­ta. Emme voi jatkaa nyky­menoa, kos­ka Suo­mi ei ole kil­pailukykyi­nen EU:ssa.

  2. Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö ei löytänyt kun­tien sote-velvoit­teis­sa mitään kar­simista luku­unot­ta­mat­ta vähän help­po­heikkimäistä aja­tus­ta vähen­tää van­hus­ten laitoshoitoa, niin kuin sitä ei olisi tähän astikin pyrit­ty vähentämään.

    Mon­elle van­huk­selle koti­hoito on parem­pi ja eri­tyis­es­ti mieluisampi ratkaisu kuin laitoshoito. Mak­sakaa koti­hoidon tukea edes jos­sain suh­teessa siihen, mitä laitoshoito tulee mak­samaan, niin rahaa säästyy.

    Nyt olisi oikea aika tuo­da esille kaikkia niitä havain­to­ja, joi­ta itse kul­lakin on turhia kulu­ja aiheut­tavista toim­into­jen jäykkyyk­sistä. Sen ver­ran suuri on päät­täjien hätä, että hyvät ajatuk­set ote­taan huomioon.

    Suurin kuluerä on kai palkat. Mark­ka-aikana deval­vaa­tio / devalvoitu­mi­nen ja sitä seu­raa­va inflaa­tio olisi leikanut ostovoimaa nopeasti. Kos­ka euro ei jous­ta, tuo­ta pääsäästöko­hdet­ta pitäisi leika­ta suo­raan eikä ove­lan deval­va­tio inflaa­tio ‑kier­teen avul­la. Poli­itikoil­la ei vain uskallus riitä tähän. Siis­pä poli­itikkomme ehdot­ta­vat palvelu­iden leikkaamista, mikä ei olisi tarpeen, jos leikat­taisi­in palkko­ja. Tämä on tähän men­nessä euron ehkä suurin val­u­vi­ka, eikä sekään itse eurossa, vaan päät­täjien päässä, kun ei ole ennakkoon suun­nitel­tu, miten nämä ongel­mat ratkaistaan Suomen kil­pailukyvyn heikentyessä.

    Miten voi olla mah­dol­lista, ettei tieto­hallintoa saa­da kun­toon, kun se oli Virossa niin helppoa?

    Virossa oli puh­das kent­tä ja puh­taat ajatuk­set. Suomes­sa van­hat ratkaisut ja totu­tut tavat toimi­vat var­maankin riip­pakivenä. Päät­täjien ymmär­rystä myös kai­vat­taisi­in (on kai ollut huono her­raon­ni, kun asi­at eivät suju). Val­tio voisi myös kehit­tää ilmaisen toimi­van ratkaisun kaikkien sitä tarvit­se­vien käyt­töön. Nykyisen kaltaiset yksit­täis­ten toim­i­joiden mam­mut­tipro­jek­tit kan­nat­taisi kuopata.

    Voisiko lääkärili­it­to perus­taa net­tipo­h­jaisen aloite­laatikon, johon voi esit­tää tapo­ja vähen­tää turhaa työtä.

    Voi olla että kivut­ta kar­sit­tavaa turhaa työtä ei ole paljoakaan. Joudu­taan aika nopeasti kylmälle palvelu­iden leikkauslin­joille. Lääkärit osaa­vat antaa tähänkin pri­or­isoin­ti­in parhaat vas­tauk­set. Tosin poli­itikot joutu­vat ensin val­it­se­maan lin­jat ylä­ta­sol­la tyyli­in van­huk­set vai lapset vai mie­len­ter­veyspoti­laat. Voi olla, että puo­lus­tuskyvyt­tömimpi­en kimp­pu­un käy­dään ensimmäiseksi.

  3. Virossa kaik­ki on help­poa tietotekni­ikas­sa, kos­ka val­tio on pää­tomi­ja läh­es kaikessa.Virosta puut­tuu sotku­ja aiheut­ta­va kun­ta­por­ras .Tai ei puu­tu, mut­ta sil­lä on hyvin vähän mitään tehtävää.

    Viron poti­lasti­eto­jär­jestelmäkin on vähän kupla, se on vain palvelu­väylä ja siihen kytketään sit­ten sovel­luk­sia .Mut­ta kun ei ole van­haa pain­o­las­tia niin ei tarvitse käsin lajitel­la 450 kun­nan jäämistöä, jär­jestelmään syötetään vain uut­ta tietoa ja van­has­ta anu­aalise­ta vain murto-osa.

    Suomes­sa kehi­tyk­sen jar­ru on kun­ta­por­ras, sil­lä 500 toimin­non yksikköä ei saa kus­tan­nuste­hokkaak­si edes Munchausen.

    Kusan­nus­lasken­ta ei yksinker­taiseti toi­mi, kos­ka jaet­tavia kulu­ja on liikaa ja jos 30 % kuluista kyetään selvit­tämään niin 70 % joudu­taan jaka­maan mitu-hira-have-menettelyillä.

    Osumatarkku­us on huono .

    Tör­mäsin tähän ongel­maan jo 70-luvul­la kun val­tion­laitok­ses­sa alet­ti­in ottaa käyt­töön kus­tan­nus­po­h­jaista laskentaa.

    Ongel­ma ratke­si vas­ta kun organ­isaa­tios­sa otet­ti­in mallia yksi­tyiseltä eli alueelli­nen moni­toimior­gan­isaa­tio puret­ti­in ja siir­ryt­ti­in ver­tikaali­in yksikkörak­en­teeseen ja alueelli­nen hävitettiin.

    Tämäkin malli sisältää ongelmia koor­di­naa­tion suh­teen, mut­ta se on paljon pienem­pi ongel­ma kuin alueelli­nen vaakaor­gan­isaa­tio turhine koor­di­naat­tor­ei­neen ja heimopäälliköineen

  4. “Miten voi olla mah­dol­lista, ettei tieto­hallintoa saa­da kun­toon, kun se oli Virossa niin help­poa? Voisiko syynä ollakin tieto­suo­jalain­säädän­tömme – ei sen tiukku­us vaan sen sopi­mat­to­muus tietokonepo­h­jaisi­in ratkaisuihin?”

    Käsit­tääk­seni suurin syy on yksinker­tais­es­ti, että julkisel­la puolel­la tieto­jär­jestelmiä osta­vat ihmiset eivät omaa minkään­laista teknistä osaamista asi­as­ta, ja ovat täysin lipeväkielis­ten kon­sult­tien vietävissä.

    Näin syy­de­tään suuria sum­mia rahaa, mut­ta ei silti saa­da toimivia järjestelmiä.

    Asi­at voivat olla niin nau­ret­taval­la tolal­la, että ulkop­uolisen on vaikea edes uskoa. Ensim­mäisessä linkissä alla ker­ro­taan miten Helsin­ki osti net­ti­hake­muk­sien käsit­te­lyjär­jestelmän 1.9 miljoon­al­la, ja sit­ten Van­taa osti saman jär­jestelmän 1.85 miljoon­al­la. Mut­ta kyseessä on sen ver­ran yksinker­tainen jär­jestelmä että sen olisi saanut myös alle 100 000 eurol­la, jos olisi osan­nut ostaa oikein. Lisäk­si oikein jär­jestet­tyä (lähdekood­it oikeuksi­neen asi­akkaalle paketis­sa mukaan) samaa asi­aa ei tarvit­sisi ostaa kah­teen kertaan. 

    http://otsokivekas.fi/2013/07/toimittajaloukku-vantaalaisittain/
    http://www.hs.fi/kotimaa/a1409367932355
    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/mielipide/puheenvuoro/miksi-virossa-kaikki-on-helpompaa/

  5. Opiskelu on toki tärkein säästöko­hde. Kun se muute­taan laina­pain­ot­teisek­si muiden sivistys­val­tioiden tapaan, lyödään kuusi­toista kär­pästä yhdel­lä iskul­la. Tärkein on kuitenkin se, että opiske­li­ja joutuu hark­it­se­maan toimin­nan kan­nat­tavu­ut­ta, niin ettei se jää lop­puelämäk­seen Sote-palvelu­jen varaan vinku­maan lisää kult­tuurin tuki­ra­ho­ja ja kansalaispalkkaa.

  6. Sote Lak­ilu­on­nok­ses­sa pyritään luo­maan alueel­liset julkiset monop­o­lit. Se on tun­netusti paras tapa kehit­tää kus­tan­nuste­hokas­ta toimintaa?

    Jos Sote-sopu on lop­ullis­es­ti tämä, niin sal­likaa nyt edes raha seu­raa poti­las­ta ‑mallin avul­la jotain kir­i­tys­tä näille kolhooseille.

  7. Sep­po Ryväs:
    Opiskelu on toki tärkein säästöko­hde. Kun se muute­taan laina­pain­ot­teisek­si muiden sivistys­val­tioiden tapaan, lyödään kuusi­toista kär­pästä yhdel­lä iskul­la. Tärkein on kuitenkin se, että opiske­li­ja joutuu hark­it­se­maan toimin­nan kan­nat­tavu­ut­ta, niin ettei se jää lop­puelämäk­seen Sote-palvelu­jen varaan vinku­maan lisää kult­tuurin tuki­ra­ho­ja ja kansalaispalkkaa.

    Onhan se tapa tuokin osoit­taa miten vihaa nuoria.

    Opin­ra­ha on jo nyt pienem­pi kuin opin­to­laina, kun ote­taan huomioon, että asum­is­lisä on asumistukea.

    Opin­to­lainaa saa nyt alle pros­entin korol­la ja silti kaik­ki nuoret eivät sitä nos­ta, mikä on viisasta.

    Opin­to­tukea mak­set­ti­in vuon­na 2013 750 miljoon­aa euroa.

    http://www.kela.fi/documents/10180/1630866/Opintotuen_kk-tilasto.pdf/d4c03ad7-bb52-4d58-ae77-cb6a5b04871e

    Jos opiske­li­jat eivät opiske­lisi, oli­si­vat he työ­markki­nat­uen piiris­sä, joka mak­saa val­ti­olle satasen per opiske­li­ja lisää.

    Hal­pa hin­ta yhteiskun­ta­rauhas­ta ja kansalais­ten kouluttamisesta.

  8. Kar­si­taan turhia lääkäril­lä käyn­te­jä. Esim yksikyis­sek­torin suuhy­gien­is­til­lä Kelako­r­vauk­seen tarvi­taan ham­maslääkärin lähete. Julk­ispuolel­la pros­es­si on: ensin alku­tarkas­tus ja puhdis­tus suuhy­gien­is­til­lä ja sit­ten ham­maslääkärille mikäli tarpeen. Yksi­ty­is­puolel­la pros­es­si on: ensin ham­maslääkärille joka tekee tarkas­tuk­sen ja kir­joitaa lähet­teen suuhy­gien­is­tille. Tässä tulee asi­akkaalle turha kuluerä ja yhteiskun­nalle lisäk­si turha kelako­r­vaus ham­maslääkärille lähet­teen kir­joit­tamis­es­ta. Ehdo­tuk­seni: jokaisel­la kansalaisel­la oikeus kolmeen kelako­r­vat­tavaan suuhy­gien­is­tikäyn­nille vuodessa. Suo­raa säästöä yhteiskun­nalle ja asi­akkaille. Lisäk­si ter­veyspoli­it­ti­nen vaiku­tus, pain­opiste siir­tyy ennal­taehkäi­sevään toimintaan.

  9. Han­k­in­ta­la­ki pakot­taa raskaisi­in kil­pailu­tuk­si­in liian pienistä han­k­in­noista alka­en. Eikös ne direk­ti­ivin minim­it olleet paljon korkeam­mat kuin mitä meil­lä Suomes­sa on käytössä?

    Kil­pailu­tuk­set epäon­nis­tu­vat läh­es aina, kos­ka osto-osaamista ei ole siel­lä, mis­sä niitä jär­jestelmiä tarvi­taan, ja ylem­pänä ei taas ole tietoa tai edes mie­lenki­in­toa sen suh­teen, mitkä alem­pi­en taso­jen tarpeet ovat.

    Julkisen hallinnon tieto­jär­jestelmät ovat läh­es aina niin simp­peliä kamaa, että niitä pysty­isi kuka vaan hiukan tietokan­toi­hin, kom­mu­nikaa­tio­pro­tokol­li­in jne. pere­htynyt perus­nört­ti toteut­ta­maan. Ei sen tieto­suo­jan ja tieto­tur­van tekni­nen toteu­tus ole mitenkään monimutkaista.

    Mik­sei näitä teetetä (ohjat­tuina) oppi­lastöinä? Open source­na tiet­ty, niin että seu­raa­va vuosikurssi tekee sit­ten lisää palikoi­ta samaan järjestelmään?

    Ylipäätään, avoin lähdekoo­di, avoimet (ja MIELEKKÄÄT) rajap­in­nat. Mikä on niin vaikee­ta? Voisko ne byrokraatit sieltä hallinnos­ta pistää pakkolo­ma­lle ja säästyneel­lä rahal­la palkata muu­ta­man nörtin tekemään niitä jär­jestelmiä? Samal­la rahal­la mitä menee kon­sult­tien kuun­telemiseen ja tuhan­nen turhan­päiväi­sis­sä palavereis­sa istu­miseen saisi usein jo tehtyä sen jär­jestelmän. Jos olisi yhteiset, sovi­tut rajap­in­nat, mitä vas­ten koo­dataan, kaik­ki palikat toimisi tois­t­en­sa kanssa ole­tusar­vois­es­ti, ilman että sit­ten käyt­töönot­to­vai­heessa joku paikalli­nen admi­ni joutuu tekemään omia purkkavir­i­tyk­siä, kuten on nykyi­nen asianlaita.

  10. Miten voi olla mah­dol­lista, ettei tieto­hallintoa saa­da kun­toon, kun se oli Virossa niin help­poa? Voisiko syynä ollakin tieto­suo­jalain­säädän­tömme – ei sen tiukku­us vaan sen sopi­mat­to­muus tietokonepo­h­jaisi­in ratkaisuihin? 

    Tieto­suo­jalain­säädän­tö on han­kala, mut­ta sen merk­i­tys ei sen­tään ole noin suuri, ja sitä osa­taan oper­ati­ivisel­la tasol­la jo luo­vasti kiertää.

    Julk­ishallinnos­sa on yksinker­tais­es­ti väärät ihmiset vääris­sä posi­tiois­sa. Tilanne on aika ikävä kos­ka tieto­hallinnon puhdis­tus kom­pe­ten­tik­si pudot­taisi ison joukon “hallinnon asiantun­ti­joi­ta” tyhjän päälle.

    Kun Virossa käyn­nis­tetään ter­vey­den­huol­lon pro­jek­ti, palkataan siihen tsaarik­si lääketi­eteen ja sit­tem­min myös tekni­ikan tohtori. Suomes­sa sama MD, PhD kel­paa korkein­taan van­hem­mak­si neu­vo­nan­ta­jak­si kiertämään kaiken­maail­man kissan­ris­tiäisiä kunnes karkaa Yhdysvaltoihin.

    Julk­isti­eto­hallinto ei muu­tu mihinkään ennen kuin organ­isaa­tioista tehdään selkästi mer­i­tokraat­tisia sub­stanssin suhteen.

  11. Vaik­ka sotekarsin­nat on tui­ki tarpeelli­nen aihep­i­iri, jotenkin vaan näyt­tää siltä, että Suomes­sa ollaan juu­tut­tu kaskikau­den hoke­maan: “ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”.

    Eilisessä Hesaris­sa oli Met­son ent.toimitusjohtajan man­i­festi: “Tehdas­te­ol­lisu­u­den osu­us Suomen brut­tokansan­tuot­teesta on laskenut 23 pros­en­tista vuon­na 2007 noin 15 pros­ent­ti­in vuon­na 2013. Se on hirvit­tävän iso pudotus.”

    Kun vielä muis­te­taan, että tehdas­te­ol­lisu­utemme rahoit­taa suuren osan muus­takin Suomen BKT:stä, pitäisi olla selvää, että on mah­do­ton lisätä säästöjä sotea järkeistämäl­lä ja kar­si­mal­la sitä vauh­tia kuin tulot pienenevät. Kuitenkin Elo­ran­nan mukaan on puu­tut­ta­va mm. vero­tuk­seen, julkisen sek­torin kokoon ja työ­markki­noi­hin. Siis on säästet­tävä ja supistettava. 

    Toki hän myös halu­aa puut­tumista sään­te­lyyn ja ener­giapoli­ti­ikkaan sekä innnovaatiorahoitusta.
    Nyt ja lop­ul­takin pitää puut­tua ennen kaikkea tulo­jen muo­dos­tuk­seen. Nimit­täin viime vuosikymmenel­lä pait­si kas­vatet­ti­in palkko­ja ja julk­ista sek­to­ria lisät­ti­in myös voit­to­jen jakamista yri­tys­ten omis­ta­jille ja siten vähen­net­ti­in tuotan­nol­lisia investoin­te­ja. Uskallan väit­tää, että viime mainit­tu on keskeinen syy, mik­si vien­timme suo­ras­taan romahti.

    Se on useimpi­en liian vaikea uskoa, että talouskasvua ei syn­ny työn­tekoa lisäämäl­lä vaan onnis­tuneil­la inno­vaa­tioil­la, joiden avul­la tuote­taan pienem­mäl­lä työmääräl­lä aikaisem­paa enem­män. Vaik­ka inno­vaa­tiot luo­vat toisaalle uusia työ­paikko­ja, se ei riitä kor­vaa­maan menetet­tyjä työ­paikko­ja. Siitä huoli­mat­ta on taho­ja, jot­ka rikas­tu­vat aikaisem­paa enemmän.

    Lamaan ajaudu­taa täl­lä taval­la tulon­jaon vääristyessä ja sieltä nous­taan, jos tulon­jako oikenee.

  12. saan paljon kri­ti­ikkiä kun sanon seu­raa­van mut­ta kai jonkun on tämä sanottava

    ter­vey­den­huol­los­sa yksi säästö­toi­mi on pri­or­isoin­ti eli tarkoi­tan että kalli­ita toimen­piteitä ei tehdä jos se tuot­taa vain muu­ta­man kuukau­den eli­na­jan lisää. jonkun täy­tyy tehdä tämä päätös. mieluiten lääkäri. nämä leikkauk­set kohdis­tuu pääasi­as­sa eläkeläisille.

  13. Komp­paan Sam­poa tässä. 

    Val­tion ja kun­nan tietotekni­ikka­hank­in­toi­hin tarvit­taisi­in maan­laa­juinen asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tio joka koordi­noisi han­k­in­to­ja, hoitaisi neu­vot­te­lut ja määrit­te­lyt ja ostaisi lähdekood­it ja oikeudet teet­tämään­sä työhön. Tänne keskitet­täisi­in julk­isten IT-han­k­in­to­jen osaami­nen ja tutkimus ja kehi­tys­toim­inta. Tämä organ­isaa­tio voisi toimia myös pää­toimit­ta­jana ja jakaa isom­mat pro­jek­tit pienem­pi­in paloi­hin jot­ka toisi­vat mukaan pienet ja keskisu­uret IT-talot kil­paile­maan Tiedon ja muiden kanssa. 

    Kelan jär­jestelmähankkeet ovat toim­i­neet aika hyvin, kos­ka Kela tekee mon­et IT-sys­teeminsä talon sisäl­lä ja siel­lä on asiantun­te­mus­ta. Miljoo­nia vuodessa mak­sa­va talon sisäi­nen poruk­ka tulee halvem­mak­si kuin Tiedon kup­paa­mak­si joutuminen.

  14. Las­ten­suo­jelun kodin ulkop­uolis­ten sijoi­tusten (kun­tien meno­ja) kulut tun­tu­vat erit­täin suuril­ta, läh­es puo­let perusk­oulus­ta ja enem­män kuin yleiset kir­jas­tot. Mitenkään vähät­telemät­tä las­ten aut­tamisen tarvet­ta, ei niitä lap­sia ole niin paljon.

    Moni­ammatill­i­nen verkos­toy­hteistyö on kallis toim­inta­malli ja tarkoit­taa sitä, että kova­palkkaiset aka­teemis­es­ti koulute­tut työn­tek­i­jät, lääkärit, psykolog­it, eri­ty­isopet­ta­jat etc., käyt­tävät mak­set­tua työaikaansa verkos­toitu­ak­seen keskenään ja ker­toak­seen toisilleen siitä, kuin­ka Pekka heit­ti lusikan, tai päät­tääk­seen siitä, laite­taanko Paavon tehtäväko­ri­in samanaikaises­ti sekä sak­set että lyijykynä.

    Hallinto halu­aa koko ajan laa­jen­tua. Vuo­den 2015 alus­ta Tasa-arvola­ki ulote­taan koske­maan myös tran­sih­misiä. Tasa-arvo­val­tu­ute­tun toimis­ton selvi­tyk­sessä Selvi­tys sukupuo­livähem­mistö­jen asemasta,(2012) tode­taan otsikol­la “Trans­gen­derei­den hoidon­saan­ti”, ettei trans­gen­deriyt­tä tun­nis­te­ta peruster­vey­den­huol­los­sa. Paperin mukaan myös trangen­der­it voitaisi­in lukea hoito­jen ja tutkimusten piiri­in, jol­loin heil­lä olisi “asiantun­te­van moni­ammatil­lisen työryh­män tuki ja asiantun­ti­ju­us” (huo­maa asiantuntija-painotteisuus).

    Tässä on nyt vaan sel­l­ainen seik­ka, että “trans­gen­der” asiano­sais­ten itse itses­tään toisilleen käyt­tämä ter­mi, jol­la voi viestit­tää ettei kaipaa tässä asi­as­sa lääketi­eteel­lisiä toimia ja tor­juu tässä suh­teessa lääketi­eteen diag­noosin, joka olisi (vielä) “sukupuoli-iden­ti­teetin häir­iö. Jos halu­aa jos­sakin maail­man metrop­o­lis­sa sisään trans-henkiselle klu­bille, sil­loin kan­nat­taa ehkä sanoa jol­lakin kielel­lä, että Olen trans­gen­der. Jos pyrkii asian takia ter­veyskeskuk­seen, sil­loin pitäisi sanoa että Min­ul­la on sukupuoli-iden­ti­teetin häiriö.

    Pistäkää lain­säätäjät nyt edes stop­pi moni­ammatil­lisu­u­den laa­jen­tu­miselle, vaik­ka sit­ten trans­gen­dere­it­tein kohdal­la, joi­ta tosin ei ole vält­tämät­tä ollenkaan olemassa.

  15. Juho Laatu: Suurin kuluerä on kai palkat. Mark­ka-aikana deval­vaa­tio / devalvoitu­mi­nen ja sitä seu­raa­va inflaa­tio olisi leikanut ostovoimaa nopeasti.

    Ihan vaan näin kir­jan­pidol­lisen huo­mau­tuk­se­na, että vero­tu­lot myös muo­dos­tu­vat pitkälti palkoista joko suo­raan tai kulu­tusveroina, eli yleisen palkkata­son lasku ei kyl­lä tähän julkisen talouden rahoituk­seen auta.

    Samas­ta syys­tä muuten koti­hoidon tukikin on hie­man pul­malli­nen, kun mak­se­taan siitä että joku jää pois töistä niin mii­nus­puolel­la myös hänen mak­samat­ta jääneet veron­sa. Inhimil­lis­es­ti toki usein paljon parem­pi vai­h­toe­hto, enkä siis vas­tus­ta, kun­han vaan huo­mau­tan että tämäkään ei _rahoitukseen_ vält­tämät­tä auta.

  16. Pia-Petri Pan­pu­la-Kutri
    Postauk­sen­si joutu­vat roskik­seen kunnes kek­sit asial­lisen nim­imerkin. Lisäk­sik sähkö­pos­tiosoit­teen pitäisi olla todellinen

  17. tpyy­lu­o­ma: Ihan vaan näin kir­jan­pidol­lisen huo­mau­tuk­se­na, että vero­tu­lot myös muo­dos­tu­vat pitkälti palkoista joko suo­raan tai kulu­tusveroina, eli yleisen palkkata­son lasku ei kyl­lä tähän julkisen talouden rahoituk­seen auta.

    Miten niin ei auta? Jos D‑vitamiini antaa kun­non potkun vien­nille ja toisaal­ta taas vähen­tää tuon­tia niin kyl­lähän se kohen­tu­va työl­lisyys aut­taa aika mon­een vaivaan.

  18. Vuon­na 2013 lääkeko­r­vaus­menot oli­vat 1.273 miljoon­aa euroa. Niistä voi leika­ta 300 miljoon­aa euroa. Tämä aiheut­taa toimeen­tu­loluukul­la lisäkus­tan­nuk­sia ehkä 10 miljoon­aa euroa.

    Mut­ta, kun kuun­telee puhei­ta eduskun­nas­sa, niin siel­lähän jyl­lää edelleen puherip­uli­tau­ti kulu­jen lisäämiseksi.

  19. Tpyy­lu­o­ma,

    idea olisi kai että sisäi­nen deval­vaa­tio koskisi vain julk­ista sektoria. 

    Julkisen sek­torin työvoimakus­tan­nus on pikem­minkin työn­tek­i­jän net­topalk­ka, kos­ka osa tulosta palaa verona takaisin. 

    Jos yleinen sisäi­nen deval­vaa­tio alen­taa työvoimakus­tan­nuk­sia, mut­ta lisää parem­man kus­tan­nuskil­pailukyvyn myötä tuotan­toa ja työl­lisyyt­tä, niin vero­tu­lot voivat nousta.

    Toinen vai­h­toe­hto on että yri­tysjo­hto innovoisi parem­pia, hyväkat­teisia tuot­tei­ta. Jos näitä oste­taan niin vero­tu­lotkin ker­tyvät kivasti…

  20. Nais­ten pidem­mät pois­saolot työvoimas­ta hidas­ta­vat hei­dän palk­ka- ja urakehitystään.

    Sik­si on tasa-arvoa lisäävää että hallinto ylhäältä määrää miten per­hei­den tulisi toimia! 🙂

  21. tpyy­lu­o­ma: Ihan vaan näin kir­jan­pidol­lisen huo­mau­tuk­se­na, että vero­tu­lot myös muo­dos­tu­vat pitkälti palkoista joko suo­raan tai kulu­tusveroina, eli yleisen palkkata­son lasku ei kyl­lä tähän julkisen talouden rahoituk­seen auta.

    Tuo pitää paikkansa. Mut­ta tavoit­teeni onkin toisen­lainen. Ole­tan että erinäi­sistä syistä, esimerkik­si Kiinan talouden vahvis­tu­misen seu­rauk­se­na ja kän­nykkä­valtikan siir­ryt­tyä muualle, Suomen suh­tee­li­nen kil­pailukyky on laskenut. Muut tekevät (tämän teo­ri­an mukaan) nyt työt halvem­mal­la, ja suo­ma­lais­ten työ ei käy kau­pak­si. Suo­ma­laisen työn kus­tan­nuk­sia pitää siis alen­taa suh­teessa mui­hin. Deval­vaa­tio ja inflaa­tio tek­i­sivät tämän van­haan tut­tuun tapaan. Val­tio talous ter­ve­hty­isi sik­si, että aiem­paa use­ampi ihmi­nen työl­listy­isi, ja toisaal­ta val­tion palkkaku­lut aleni­si­vat. Olel­lista on se, että talouden pyörät lähti­sivät taas käyn­ti­in, mikä mah­dol­lis­taisi myös ter­veen valtiontalouden.

    Vas­taavaa voi toki tavoitel­la myös vaikka­pa pois­ta­mal­la puo­let kansalaisille suun­na­tu­ista yhteiskun­nan palveluista. Kyl­lä siinäkin vero­tu­lo­ja katoaa, uusia työt­tömiä syn­tyy, ja työt­tömätkin pitää elät­tää val­tion kas­sas­ta. Samal­la myös yhteiskun­tarakenne muut­tuu taval­la, jos­ta kansalaiset eivät ehkä pidä.

    Tavoit­teeni on siis saa­da yhteiskun­nan talous pyörimään (työl­listämäl­lä kaik­ki työhalukkaat), ja sitä kaut­ta veroeu­ro­ja val­ti­olle, ja oma ruokalasku mak­su­un. Jos palkat pide­tään ylhääl­lä (kiin­teäkurssisen euron kan­nat­telem­i­na) maan kil­pailukyvyn samal­la lask­ies­sa ja muiden tuot­taes­sa samat palve­lut halvem­mal­la, syöksykierre ei katkea.

    Pidän nykyti­lan­net­ta poli­itikko­jemme hölmöi­lyn seu­rauk­se­na, kun eivät ole ennen yhteis­val­u­u­tan käyt­töön siir­tymistä näköjään vähääkään miet­ti­neet, mitä pitää tehdä tilanteessa, jos­sa oma kil­pailukyky las­kee suh­teessa muihin.

    Samas­ta syys­tä muuten koti­hoidon tukikin on hie­man pul­malli­nen, kun mak­se­taan siitä että joku jää pois töistä niin mii­nus­puolel­la myös hänen mak­samat­ta jääneet veron­sa. Inhimil­lis­es­ti toki usein paljon parem­pi vai­h­toe­hto, enkä siis vas­tus­ta, kun­han vaan huo­mau­tan että tämäkään ei _rahoitukseen_ vält­tämät­tä auta.

    Tot­ta tuokin. Usein koti­hoita­jak­si ei kuitenkaan jää kaikkein eniten tien­aa­va, vaan sopivin lähisuku­lainen (usein jo eläk­keel­lä ole­va puoliso). Van­haikodis­sa yhtä van­hus­ta kohden ei ole yhtä kokon­aista hoita­jaa, joten tässä mielessä koti­hoito vaatii enem­män resursse­ja. Van­hainkodin kus­tan­nuk­set ovat kuitenkin korkeat, ja nykyään koti­hoidon kulut ovat hyvin pieni kuluerä van­hainkodin kului­hin ver­rat­tuna (min­ul­la ei ole tässä luku­ja, joku toinen heit­täköön ne pöytään). Uskon siis, että kohtu­ulli­nen koro­tus koti­hoidon tukeen veisi van­huk­sia van­haiko­tien kalli­il­ta paikoil­ta hal­paan koti­hoitoon. Jos koti­hoidon tues­ta mak­set­taisi­in täysi palk­ka, kuten van­hus­ten­hoita­jille, tilanne kään­ty­isi var­maankin val­tion kannal­ta tappiolliseksi.

    Kan­natan van­hus­ten hyvää hoitoa yleis­es­tikin. Enkä toisaal­ta pidä nykyis­es­tä tyylistä, jos­sa osa omaishoita­jista tekee työtä ahdin­gos­sa ja täysin palkat­ta, tuot­taen palvelui­ta, jot­ka val­tiokin peri­aat­teessa tuot­taisi, jos omainen jätet­täisi­in val­tion hoivi­in. Pien­tä omaishoidon tukeakin saa­vat voidaan kat­soa puolit­tain vapaae­htoisik­si. Val­tio siis taval­laan säästää nykyään velvol­lisu­u­den­tun­toisimpi­en ihmis­ten selkä­na­has­ta. Jos noille nyt ilmaisek­si raataville annetaan koti­hoidon­tukea, kulu­ja tulee lisää, mut­ta kan­natan silti tätäkin.

  22. “Ihan vaan näin kir­jan­pidol­lisen huo­mau­tuk­se­na, että vero­tu­lot myös muo­dos­tu­vat pitkälti palkoista joko suo­raan tai kulu­tusveroina, eli yleisen palkkata­son lasku ei kyl­lä tähän julkisen talouden rahoituk­seen auta.”

    No jos tipute­taan vaan julkisen sek­torin mak­samia palkko­ja? Näistä tulee sit­ten vähem­män veroa, niin mut­ta tulee silti palka­n­mak­sa­jalle tietysti enem­män. Yksi­tyisen sek­torin palkathan ovat muutenkin aivan eri taval­la sidot­tu työ­panok­sen arvoon, joten niiden laskem­i­nen ei ole ollenkaan sama asia kuin julkisen puolen työpaikoissa.

  23. Medi­as­sa on tois­tu­vasti ollut ehdo­tuk­sia siitä, että lakkautet­taisi­in sel­l­aiset etu­udet ja tuet, jot­ka on perustet­tu vas­ta äsket­täin. Tätä ei voi tehdä automaatil­la, kos­ka työ- ja elinkeino­rakenne ovat muut­tuneet, mut­ta voisin kuvitel­la löy­tyvän jotakin pois­tet­tavaa (esimerkik­si vuorot­telu­va­paa). Tätä varten viimeaikai­sista eduista ja tuista pitäisi laa­tia lista. 

    Kokoomuskansane­dus­ta­ja vaati Hämeen kaiku ‑lehdessä 7.9.2014 raju­ja leikkauk­sia sosi­aal­i­tuki­in, jot­ka hän halu­aa “kuris­taa takaisin vuo­den 2000 tasolle”. Ehdo­tuk­ses­ta uutisen kir­joit­tanut toimit­ta­ja huomautti:

    Kurvi­nen ei jostain syys­tä ota huomioon, että elinkus­tan­nuk­set ovat nousseet kym­meniä pros­ent­te­ja vuodes­ta 2000. Näin ollen hänen vaa­timuk­sen­sa läpi­meno johtaisi kaikkein heikoim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien ihmis­ten toimeen­tu­lon ja elin­ta­son romahtamiseen.

    Juuri tämän takia karsin­taa ei voisikaan tehdä automaattisesti.

    Helsin­gin Sanomien pääkir­joi­tus­sivun Vieraskynä-pal­stan kir­joit­ta­ja Kai Mykkä­nen ehdot­taa 15.9.2014:

    Hal­li­tus lupasi ker­toa bud­jet­tiri­ihen yhtey­dessä toimista, joil­la kun­tien tehtäviä ja velvoit­tei­ta keven­net­täisi­in mil­jardil­la eurol­la. Kar­sit­tavaa saati­in kuitenkin kokoon vain noin 350 miljoo­nan euron edestä. Se on alle kak­si pros­ent­tia sum­mas­ta, jol­la kun­tien ja val­tion palvelu­menot ovat kas­va­neet 2000-luvun aikana.

    Oliko vuo­den 2000 hyv­in­voin­ti­val­tio niin puut­teelli­nen, ettemme kykene peru­maan osaa sen jäl­keen lisä­ty­istä rön­sy­istä, jot­ta pelas­taisimme ytimen?

    Julk­isten palvelu­jen menot ovat kas­va­neet vuosi­na 2001–2012 jopa noin 4,6 mil­jar­dia euroa enem­män kuin kus­tan­nusten nousu ja väestörak­en­teen muu­tok­set oli­si­vat edel­lyt­täneet. Hal­li­tuk­sen tavoite mil­jardin säästöstä vas­taisi palu­u­ta suun­nilleen vuo­den 2006 palvelutasoon.

    Hyv­in­voin­ti­val­tion jatku­vu­u­den ystävä sin­nit­telisi esimerkik­si säätämäl­lä palve­lut vuo­den 2004 tasolle.

    Suurim­mat menon­lisäyspäätök­set 2000-luvul­la ovat olleet “hoito­takuu sekä ter­vey­den­huol­lon ja van­hus­ten­hoidon tiuken­tuneet vaa­timuk­set sekä esiopetuk­sen ja ker­ho­toimin­nan lisäämi­nen.” Näistä Mykkä­nen ei esitä karsin­taa, mikä huo­jen­taa mieltäni.

    Sen sijaan esimerkik­si tämä tun­tu­isi harkin­nan arvoiselta:

    Mui­ta meno­lisäyk­siä on siis tehty läh­es neljän mil­jardin euron edestä: on muun muas­sa säädet­ty työt­tömien ter­veystarkas­tuk­sista, sosi­aal­i­huol­lon henkilöstön tehoste­tus­ta koulu­tuk­ses­ta ja kun­nal­lisen ham­mashuol­lon laajentamisesta.

    (Google löytää ao. jutut, kun haku­lauseek­si kopi­oi pätkän siteer­austen tek­stiä. En pane tähän linkke­jä, kos­ka ne suis­ta­vat kom­mentin spämmiksi.)

  24. Sam­po Smolan­der kir­joit­ti 27.9.2014:

    julkisel­la puolel­la tieto­jär­jestelmiä osta­vat ihmiset eivät omaa minkään­laista teknistä osaamista asi­as­ta, ja ovat täysin lipeväkielis­ten kon­sult­tien vietävissä.

    Näin syy­de­tään suuria sum­mia rahaa, mut­ta ei silti saa­da toimivia järjestelmiä.

    Samaa asi­aa käsit­teli mielipi­dekir­joi­tus Helsin­gin Sanomis­sa 28.9.2014 san­gen kamalan esimerkin kera:

    En ol­lut us­koa sil­miä­ni lu­kies­sa­ni uu­tis­ta, jos­sa ker­rot­tiin val­tio­va­rain­va­lio­kun­nan jät­tä­neen pöy­däl­le tä­män vuo­den toi­sen li­sä­bud­je­tin, kos­ka sii­nä oli esi­tet­ty 2,5 mil­joo­nan eu­ron mää­rä­ra­haa Ve­ro­hal­lin­nol­le uu­den lap­si­vä­hen­nyk­sen tie­to­ko­ne­oh­jel­man te­ke­mi­seen (HS Ko­ti­maa 27. 9.).
    Ky­se ei kui­ten­kaan ol­lut vir­hees­tä, vaan il­mei­ses­ti vir­ka­mie­het ovat to­sis­saan esit­tän­neet tuol­lais­ta. Jos aja­tel­laan, et­tä Suo­mes­sa yh­den erit­täin ko­ke­neen oh­jel­moi­jan ku­lut ovat noin 100 000 eu­roa vuo­des­sa, 2,5 mil­joo­nal­la eu­rol­la saa 25 ko­ke­nut­ta oh­jel­moi­jaa te­ke­mään tar­vit­ta­vaa oh­jel­mis­to­muu­tos­ta vuo­den ajak­si, tai 50 oh­jel­moi­jaa puo­lek­si vuodeksi.
    Jos työn teet­tää kon­sult­ti­pal­ve­lu­na esi­mer­kik­si sa­dan eu­ron tun­ti­hin­nal­la, työ­tä saa 25 000 tun­tia. On­nek­si kan­san­edus­ta­jil­la on sen­tään jo­tain todellisuudentajua.

  25. Ongel­ma on siina. etta pitaisi tietaa etuka­teen, kuka elaa vain ne muu­ta­mat kuukaudet ja kuka selvi­aa usei­ta vuosia. Oli laakari tai ei, luulen etta sen ennus­t­a­mi­nen ei ole ihan help­poa (val­is­tunut arvailu voi olla).

    t. Mikko

    nsaspy: alvaa­tio / devalvoitu­mi­nen ja sitä seu­raa­va inflaa­tio olisi leikanut ostovoimaa nopeasti.

  26. Sosi­aali- ja ter­veyshuol­lol­la on väistämät­tä edessään ankaria säästöjä. Val­tio ja kun­nat eivät voi lop­ut­tomasti jatkaa velak­si elämistä. Nyky­laskelmien mukaan edes hyvä nousukausi ei velka­an­tu­mista lopet­taisi. On siis säästettävä.

    En ole lääkäri, mut­ta olisi yksi säästöidea.

    Mitäs jos keski­tyt­täisi­in maas­sa lail­lis­es­ti oleskeleviin?

    On ainakin yksi puolue, joka on kovasti liput­tanyt sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon palvelu­jen tar­joamisek­si myös lait­tomasti maas­sa oleville. 

    Tässä puolueen edus­ta­jan blogikirjoitus:
    http://www.vihreat.fi/blogit/heidi-hautala/maahanmuutto-2020-strategia-turvaa-myos-paperittomien-ihmisoikeudet

    Voimme säästää sote-palveluista kansalaisil­ta ja lail­lis­es­ti oleskelu­lu­van han­kkineil­ta, ja samaan aikaan laa­jen­taa sitä kat­ta­maan maas­sa lait­tomasti ole­via. Mut­ta kaik­ki äänestäjät eivät ehkä täysin ymmär­rä tätä.

    Toki jos tätä arvostaa, ja heitäkin var­masti on, niin ilman muu­ta hyvä puolue äänestää on vihreät. 

    Onko Soin­in­vaar­al­la kan­taa tähän kysymykseen?

  27. Ter­vey­den­huol­lon tietotekni­ikan han­kkei­ta on ulkop­uolelta kat­sot­tuna help­po mol­la­ta. Niis­sä onkin toki paran­tamisen varaa, enkä mitenkään halua puo­lus­tel­la alan toim­i­joi­ta. Kokon­aisu­us on silti paljon mon­imutkaisem­pi kuin miltä se päällepäin näyttää.

    Jos kat­so­taan ter­vey­den­huol­lon ICT:hen investoimia rahamääriä, investoin­te­ja tehdään vähem­män kuin useim­mil­la tietoin­ten­si­ivisil­lä sek­tor­eil­la. Tämä saat­taa itse asi­as­sa viita­ta siihen, että pääasialli­nen ongel­ma ei edes ole jär­jestelmien hin­ta tai laatu, vaan se, ettei niitä ylipäätään ole olemassa.

    Hyvät jär­jestelmät eivät ole halpo­ja. Tuot­ta­van teol­lisu­u­den puolel­la vähän mon­imutkaisem­mis­sa toimin­nanoh­jausjär­jestelmis­sä voidaan puhua viis­inu­merois­es­ta euro­sum­mas­ta käyt­täjää kohden. Lääketi­eteen vaa­ti­mat jär­jestelmät ovat vielä huo­mat­ta­van mon­imutkaisia, jos niil­lä halu­taan aitoa tuot­tavu­use­t­ua. Lisäpul­man tuo se, että lääketi­eteen jär­jestelmät tarvit­se­vat huo­mat­ta­van byrokra­t­ian (esimerkik­si EU:n MDD:n vuoksi).

    Sote-sek­to­ril­la liikkuu val­tavia rahamääriä. Jos tehokku­ut­ta saadaan jol­lain kon­stil­la ylös tieto­jär­jestelmien avul­la, mil­jar­di-investoin­nitkin ovat perustel­tu­ja. Tästä syys­tä veron­mak­sajien pitäisi olla huolis­saan siitä, miten rahat käytetään tietoteknisi­in investoin­tei­hin — ei siitä, että sitä rahaa käytetään.

    Siinäkin tulee näköharha, kun vedo­taan viro­lais­ten jär­jestelmään. Viro­laiset ovat tehneet asioi­ta oikein (julkisen val­lan jär­jestelmässä pitää olla avoimet, doku­men­toidut ja hel­posti liityt­tävät rajap­in­nat), mut­ta sikäläi­nen jär­jestelmä ei ole mikään kat­ta­va ter­vey­den­huol­lon tietojärjestelmä.

    Maail­mas­sa ei ole oper­ati­ivises­sa käytössä yhtään sel­l­aista laa­jaa ter­vey­den­huol­lon tieto­jär­jestelmää, joka olisi sekä erikoisa­lo­jen että organ­isaa­tioiden yli kat­ta­va. Täl­laista Suomeen pyritään saa­maan (esimerkik­si Kan­Ta on osa tätä), ja sil­loin ollaan tekemässä sel­l­aista, mitä kukaan muu ei ole ikinä tehnyt.

    Ter­vey­den­huol­lon tieto­jär­jestelmis­sä on myös kovin paljon aste-ero­ja. Jos haetaan perus­ta­son EHR-jär­jestelmää (Elec­tron­ic Health Record), niin siihen­hän riit­tää paperi­doku­ment­tien skan­naami­nen ja lait­ta­mi­nen pil­vipalvelu­un henkilön het­un alle. Täl­laisen jär­jestelmän tekem­i­nen ei ole mah­dot­toman suuri pro­jek­ti. Toisaal­ta tuol­lais­es­ta ark­istos­ta ei ole kovin paljon hyö­tyäkään, kos­ka kyse on jär­jestämät­tömästä tietokasasta.

    Jos jär­jestelmästä halu­taan oikeasti hyö­tyä, sen pitää joko paran­taa hoidon laat­ua tai alen­taa kus­tan­nuk­sia heiken­tämät­tä laat­ua. Tämä vaatii sitä, että jär­jestelmä joko toimii päätök­sen­teon tuke­na tai suo­raan aut­taa toimin­nanoh­jauk­ses­sa. Kumpikin tavoite vaatii sitä, että jär­jestelmäl­lä on käsi­tys sisäl­löistä, mikä sit­ten jo nos­taakin riman jon­nekin aivan toiselle tasolle.

    Osit­tain tämä tieto­jär­jestelmä­tus­ka liit­tyy siihen, miten me ajat­telemme ter­vey­den­huol­lon pros­esse­ja. Vaikka­pa ruu­vite­htaal­la riit­tää, että pros­es­si­paran­nuk­set tuot­ta­vat paran­nus­ta keskimäärin — joko tulee parem­pia ruu­ve­ja samal­la rahal­la tai saman­laisia ruu­ve­ja halvem­mal­la. Ter­vey­den­huol­los­sa ei ajatuk­sel­lis­es­ti sal­li­ta pros­essien tekemiä yksit­täisvirheitä, vaik­ka niiden sal­lim­i­nen paran­taisi kokon­aisu­u­den lopputulosta.

  28. Val­tion työ­paikat jakaan­tu­vat hyvin epä­ta­sais­es­ti maassa.

    Val­tion työn­tek­i­jöi­den mak­samat kun­nal­lisverot voitaisi­in rin­nas­taa val­tion mak­samik­si tulon­si­ir­roik­si kaupungille, jos­sa val­tion työ­paik­ka sijaitsee.

    Nämä tulon­si­ir­rot pitää ottaa täysimääräis­es­ti huomioon määritet­täessä kun­tien valtionosuuksia.

  29. Sylt­ty: Miten niin ei auta? Jos D‑vitamiini antaa kun­non potkun vien­nille ja toisaal­ta taas vähen­tää tuon­tia niin kyl­lähän se kohen­tu­va työl­lisyys aut­taa aika mon­een vaivaan.

    Housu­un­laskem­i­nenkin aut­taa pakkasel­la vähän aikaa.

    D‑vitamiinissa on parikin ongel­maa. Ensim­mäi­nen on se, että kel­lu­val­la val­u­u­tal­la ei ole ole­mas­sa yksiselit­teistä D‑vitamiinia. Maa voi kyl­lä laskea val­u­ut­tansa arvoa paina­mal­la lisää seteleitä tai velka­an­tu­mal­la liikaa. Kum­mas­sakin tapauk­ses­sa käy niin, että velko­jat vetävät johtopäätök­siä. Kuka antaisi sin­ulle lainaa val­u­u­tas­sa, jota voit itse painaa lisää? (Tämä logi­ik­ka tosin ei vält­tämät­tä toi­mi suurimpi­en val­u­ut­to­jen kohdalla.)

    Toinen ongel­ma on se, että D‑vitamiini addik­toi. Jos ostovoimaa yleis­es­ti alen­netaan tiet­ty määrä, ammat­tili­itot alka­vat heti huu­taa palkanko­ro­tus­ta. Sit­ten niitä on tietysti varaa vähän aikaa antaa, mut­ta sen jäl­keen menee överik­si. Ja sit­ten taas tarvi­taan D‑vitamiinia.

    Kan­nat­taa pitää mielessä, että Suomen men­estyk­sekäs his­to­ria devalvoin­nin käytössä ei ole sovel­let­tavis­sa nykypäivään. Suomel­la oli ihan reaal­i­talouteen liit­tyvää merkit­tävää talouskasvua, ja val­u­u­tan devalvoin­ti sil­loin täl­löin oli vain mauste, jol­la ei vält­tämät­tä ollut oikeasti mitään hyvää annettavanaan.

    Nykyään val­u­u­tat ovat myös vai­hdet­tavis­sa. Jos Suo­mi siir­ty­isi deval­vaa­tio­herkkään val­u­ut­taan, ainakin itse vai­h­taisin käteen saa­mani ruplat saman tien vaik­ka Sveitsin frangeik­si, paikallis­val­u­ut­taa olisi vain sen ver­ran kuin viikok­si tarvit­see. Toden­näköis­es­ti pankitkin sit­ten ilois­es­ti tar­joaisi­vat vaik­ka val­u­ut­tako­ripo­h­jaisia tilejä.

    Olen samaa mieltä siitä, että oman hyv­in­voin­timme vuok­si suo­ma­laisen työn hin­nan pitäisi pudo­ta sekä suh­teessa mui­hin val­u­ut­toi­hin että myös suh­teessa euroalueeseen. Tämä kos­kee niin vien­tisek­to­ria kuin julk­istakin sektoria.

    Mut­ta… Kos­ka me olemme euroalueen hyv­in­voivia, mei­dän oma kel­lu­va val­u­ut­tamme saat­taisi olla meille vielä kalli­impi. Esimerkik­si ruot­salaiset ovat täl­lä het­kel­lä huolestunei­ta siitä, että kru­u­nun kurssi saat­taa lähteä ensi vuon­na kallis­tu­maan, kos­ka Ruot­sil­la menee parem­min kuin euroalueel­la yleen­sä. (Tässä suh­teessa muuten näyt­tää sikäli hyvältä Suomen kannal­ta, että sekä kru­unu että taala näyt­täi­sivät ole­van lähdössä nousuun.)

    Pidem­mäl­lä aikavälil­lä mei­dän pitää löytää se kohen­tu­va työl­lisyys kuitenkin rak­en­tei­den ja koti­markki­nakysyn­nän kaut­ta. Mikään val­u­ut­takikkailu ei auta siihen, että Suomes­sa tehdään kokon­aisu­udessaan vähän töitä.

  30. Ammun itseäni jalka­an, kos­ka olen kohtu­ullisen hyvin palkat­tu julkisen sek­torin työn­tek­i­jä, mut­ta julki­nen sek­tori tarvit­see sen sisäisen deval­vaa­tion. Se tarvit­see sen pait­si palkko­jen, myös muun­lais­ten kus­tan­nusten osalta. Vuokrat, mate­ri­aa­likus­tan­nuk­set, jne ovat kaik­ki tämän hallintopelleilyn vuok­si ihan älyt­tömiä. Julki­nen talous siirtelee kauhei­ta määriä rahaa taskus­ta toiseen ja “säästöjä” haetaan nol­la­sum­mais­es­ti eri yksiköi­den välis­es­tä laskutuksesta. 

    Vaik­ka kuin­ka leik­itään kir­jan­pitoa, niin se tosi­a­sia on että julkisen sek­torin yksikön kaik­ki menot ovat käytän­nössä kiin­teitä kus­tan­nuk­sia, ja kaik­ki raha joka tulee bud­jetista, laite­taan aina men­emään. Jos yksiköt eivät saa pitää yli­jäämää, vaan eletään bud­jet­ti edel­lä, niin mil­lään säästöl­lä ei ole mitään kos­ke­tus­pin­taa oikeisi­in töi­hin ja sen kustannuksiin.

  31. mikko siito­nen:
    Ongel­ma on siina. etta pitaisi tietaa etuka­teen, kuka elaa vain ne muu­ta­mat kuukaudet ja kuka selvi­aa usei­ta vuosia. Oli laakari tai ei, luulen etta sen ennus­t­a­mi­nen ei ole ihan help­poa (val­is­tunut arvailu voi olla).

    t. Mikko

    en kiistä ongel­maa. sik­si se pitää raja­ta niille joil­la elinikää on muutenkin vähän siis eläkeläiset. mut­ta tämä on väit­te­lyä käytän­nön asioista. min­un lin­jaus oli enem­män periaatteellinen

  32. Viherinssi: Kan­nat­taa pitää mielessä, että Suomen men­estyk­sekäs his­to­ria devalvoin­nin käytössä ei ole sovel­let­tavis­sa nykypäivään. Suomel­la oli ihan reaal­i­talouteen liit­tyvää merkit­tävää talouskasvua, ja val­u­u­tan devalvoin­ti sil­loin täl­löin oli vain mauste, jol­la ei vält­tämät­tä ollut oikeasti mitään hyvää annettavanaan.

    Samaa mieltä. Olen elänyt sen ver­ran monia deval­vaa­tio-inflaa­tio- syk­le­jä, etten todel­lakaan haikaile D‑vitamiinin perään. Se yksinker­tais­es­ti rikas­tut­ti niitä, joil­la oli omaisu­ut­ta joko reaalise­na tai arvo-osakkeina, sekä vien­tiyri­tyk­siä ja niiden työn­tek­i­jöitä. Kär­si­jöinä oli­vat koti­maan pienyri­tyk­set ja pienipalkkaiset. 

    Haikailu johtunee siitä, että taval­liset ihmiset kär­sivät suurin piirtein samaan tahti­in ja monil­la keski­t­u­loisil­la oli vas­ta han­kit­tua omaisu­ut­ta, esim as. osake, mut­ta myös velkaa. Korkosään­te­ly­maail­mas­sa vel­ka suli pois, mut­ta nyt korkosään­te­lyä ei ole.

    D‑vitamiini on todel­lakin kuin lask­isi housuhin­sa. Se aut­taa vain muu­tamia vuosia, ellei rak­en­teel­lisia ongelmia saa­da kun­toon. Etelä-Amerik­ka tar­joaa tästä ihan riit­tävästi eläviä esimerkkejä.

  33. Joku min­ua viisaampi kir­joit­ti täl­lä pal­stal­la aiem­min, että kun aloite­taan joku uusi hyvää tarkoit­ta­va ohjel­ma, sitä varten pitää nykykäytän­nössä palkata pait­si tämän ohjel­man toteut­ta­jat, myös sen suun­nit­teli­jat, rapor­toi­jat ja valvojat.

    Kustannus/hyöty ‑ana­lyysit pitäisi tehdä kunnolla.

    Asi­as­ta toiseen: Yksi­tyisel­lä puolel­la oli aikoinaan tapana tehdä nol­lapis­te­bud­jet­ti hallinnol­lise­na har­joituk­se­na. Julk­ishallinto vas­tusti aja­tus­ta läh­es rai­vokkasti. Miten lie­nee nyt? Se oli kuitenkin varsin tehokas tapa kar­sia rönsyjä.

  34. dio­di:
    …Val­tion ja kun­nan tietotekni­ikka­hank­in­toi­hin tarvit­taisi­in maan­laa­juinen asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tio joka koordi­noisi han­k­in­to­ja, hoitaisi neu­vot­te­lut ja määrit­te­lyt ja ostaisi lähdekood­it ja oikeudet teet­tämään­sä työhön… 

    Pelkään pahoin, että tuo aiheut­taa vain entistä suurem­pia epäon­is­tu­misia. Pitää ede­tä kuten Virossa on tehty, eli pilko­taan urakat riit­tävän pieniksi. Tämä tapah­tuu määrit­telemäl­lä rajap­in­nat oikein, jon­ka jäl­keen osa-aluei­ta voi ja kan­nat­taa kil­pailut­taa useil­la toimijoilla.

    Toinen rahaa säästävä tren­di yri­tys­maail­mas­sa on insourc­ing. Hallinnol­liseen perus­bis­nek­seen kan­nat­taa han­kkia isot koneet ja omat koodaa­jat. Täy­tyy vain määritel­lä, mikä on hallinnol­lista perus­bisnestä. Julki­nen hallintomme on levit­täy­tynyt aloille, jot­ka eivät sille kuulu.

    Tiukan määritelmän mukaan julkiselle toim­i­jalle kuu­luu vain oikeuslaitos, poli­isi ja puo­lus­tus. Kaik­ki muu voidaan tuot­taa parem­min avoimel­la sek­to­ril­la. Minus­ta tätä voi laa­jen­taa paljonkin mm. peru­sopetuk­seen ja sairaalata­soiseen terveydenhoitoon.

  35. Tapio: Kustannus/hyöty ‑ana­lyysit pitäisi tehdä kunnolla.

    (Varoi­tus: Allaol­e­vaa monolo­gia ei suositel­la strate­gia- ja organ­isaa­tiop­uheelle aller­gisille henkilöille.)

    Tämä ongel­ma on sip­uli: mon­ta ker­rosta, ja kuories­sa itket­tää joka ker­roksen kohdalla.

    Ker­ros I: Poh­jatyöt eivät ole kunnossa

    Pin­ta­puolis­es­ti näyt­tää siltä, että k/h‑analyysiä ei julk­i­sis­sa tieto­jär­jestelmähank­in­nois­sa osata. 

    Syy ei kuitenkaan ihan vält­tämät­tä ole tyh­mis­sä tek­i­jöis­sä, kos­ka mon­esti jär­jestelmi­in liit­tyy erit­täin suuri määrä tun­tem­at­to­mia tek­i­jöitä, jot­ka eivät vält­tämät­tä ole suo­ravi­ivaises­sa k/h‑analyysissa havait­tavis­sa. Tämä näkyy eri­tyis­es­ti sote-puolella. 

    Miten esimerkik­si arvote­taan poti­las­tur­val­lisu­us tai hoidon tulok­set? Ja mil­lä ihmeel­lä niitä voidaan ennakoi­da han­k­in­taa tehdessä?

    Ker­ros II: Mon­imutkainen päätöksentekojärjestelmä

    Kus­tan­nus- ja vaiku­tu­s­ana­lyy­sei­hin liit­tyvät ongel­mat ovat kuitenkin vain pin­taa. Vähän syvem­mälle men­täessä tulee päätök­sen­teko­jär­jestelmään liit­tyviä haastei­ta vastaan. 

    Han­k­in­nois­sa voi esimerkik­si olla mukana myös poli­ti­ikkaan johdet­tavia arvopain­o­tuk­sia. Siinä ei sinän­sä ole mitään pahaa, arvothan ovat nimeno­maan poli­ti­ikan asia. Se kuitenkin mutk­istaa asioi­ta huo­mat­tavasti ver­rat­tuna yksinker­taisi­in oppikirja-analyyseihin.

    Valitet­tavasti tämä kiemu­raisu­us kru­u­nau­tuu päätök­sen­teon mon­imutkaisu­udel­la. Päätök­sen­tekoketju voi olla aika mon­imutkainen ja ennakoima­ton. Sinän­sä järkevä han­ke voi hävitä kar­tal­ta poli­it­tisen pros­essin seu­rauk­se­na, eivätkä päätök­sen­tek­i­jät vält­tämät­tä ole kovin hyviä asiantun­ti­joi­ta. Läpi voi pujah­taa jokin sinän­sä huonokin han­ke, jos se on poli­it­tis­es­ti tarkoituk­sen­mukainen. (Mikä on vero­hallinnon lap­sivähen­nysti­eto­jär­jestelmässä helpoin vai­h­toe­hto? Jätetään vaikea vähen­nys tekemät­tä. Nol­la euroa.)

    Tiet­ty määrä mon­imutkaisu­ut­ta on poli­it­tis­es­ti ohjatun jär­jestelmän vält­tämätön piirre. Mon­imutkaisu­us ei myöskään ole ylit­sepääsemätön asia, vaan siihen löy­tyy ihan kohtu­ullis­es­ti toimi­va lääke. Isom­pi­en han­kkei­den K/H‑analyysit (tai oikeas­t­aan vaiku­tu­s­ana­lyysit) kaikkine ympäristö­muut­tu­ji­neen (poli­ti­ik­ka, organ­isaa­tion arvot, lain­säädän­tö, kansal­liset strate­giat, jne.) pitäisi näyt­tää selkeästi ja julkises­ti. Sekin pitää uskaltaa kir­joit­taa näkyvi­in, että asi­aa X ei voi­da real­is­tis­es­ti arvioi­da, vaan nyt men­nään uskon varassa.

    Tämän jäl­keen näkyy se, mitä ja ketkä ovat asiantun­ti­joina sanoneet k/h‑osastolta. Sen jäl­keen näkyy, mitä luot­ta­mushenkilöt ovat sen poh­jal­ta päät­täneet. Han­kkeil­la pitää olla myös seu­ran­ta, jot­ta asiantun­ti­joil­la on mah­dol­lisu­us ottaa opik­seen, ja jot­ta numeroi­ta ei heit­el­lä ihan lämpimikseen.

    Näin tehtynä päätök­sen­teko on kyl­lä yksi­tyis­sek­to­ria raskaam­paa, mut­ta mitään ihmeem­piä kupru­ja ei pitäisi päästä syn­tymään mihinkään kohtaan. Demokra­tia mak­saa, sille ei voi mitään.

    Ker­ros III: Väärä pää kepistä

    Pidän päätök­sen­teko­jär­jestelmäänkin liit­tyviä haastei­ta tois­si­jaisi­na. Sip­ulin keskeltä löy­tyy minus­ta olen­naisin ongel­ma, joka on julkiselle sek­to­rille omi­nainen: Tieto­jär­jestelmiä ajatel­laan joko irral­lise­na osana tai sit­ten niitä sovite­taan nykyiseen toimintaan.

    Tässä kohdas­sa kuitenkin heit­etään mah­dol­liset hyödyt hukkaan ja kerätään hai­tat. Lop­putu­los on sel­l­ainen kaikkien tun­tema kirot­tu tieto­jär­jestelmä joka ei toi­mi aivan samal­la taval­la kuin edelli­nen, ja joka sik­si aiheut­taa kaikille tuskaa. Lisäk­si muu­ta­man kymme­nen miljoo­nan käyt­tämi­nen nykyisen toimin­nan betonoimiseen vaikeut­taa organ­isaa­tion ja pros­essien kehit­tämistä kummasti.

    Jos hyödyt halu­taan mak­si­moi­da, pitää lähteä tois­es­ta päästä. Ensin pitää miet­tiä halut­tu toim­intapros­es­si, sen jäl­keen pitää han­kkia jär­jestelmä, joka tekee siitä pros­es­sista mah­dol­lisim­man tehokkaan. Jos tämä vai­he tehdään kun­nol­la, tieto­jär­jestelmä on paljon helpom­pi speksa­ta, ja tieto­jär­jestelmän toimit­ta­jal­lakin on mah­dol­lisu­us tehdä toimivaa.

    Läh­estymis­tavas­sa on kuitenkin se epä­muka­va piirre, että se saat­taa koko organ­isaa­tion uuden eteen. Eri työn­tek­i­järyh­mien roolit voivat muut­tua, ja kaikkien (ml. johdon) pitää oppia uut­ta ja uno­htaa van­haa. Tämä aiheut­taa joko pien­tä närinää tai hirvit­tävän kaaok­sen riip­puen työn­tek­i­jäkun­nas­ta ja muu­tok­sen läpivi­en­nistä. Sote-puolel­la on erit­täin tiuk­ka tont­ti­jako, joten pieni närinä ei toden­näköis­es­ti riitä.

    Toki han­k­in­nan voi sös­siä pie­nil­lä yksi­tyisko­hdil­la. Pari sopi­van huonos­ti suun­nitel­tua käytet­tävyysasi­aa, niin hyödyt lähtevät saman tien. Nämä ovat kuitenkin usein vielä kor­jat­tavis­sa. Se sen sijaan ei, jos lähde­tään han­kki­maan kokon­aan väärää asiaa.

    Jot­ta asioi­ta päästäisi­in tekemään oikeas­ta suun­nas­ta, tarvi­taan aika vah­va tuki ja ohjaus ylhäältä. Poli­itikko­jen pitää kyetä sanomaan, mitä pitää tavoitel­la (ts. tuo­da arvot pöytään). Sen jäl­keen asiantun­ti­jat voivat pohtia, miten se saavute­taan parhait­en ja tar­jo­ta vai­h­toe­hto­ja. Vas­ta sen valin­nan jäl­keen kan­nat­taa miet­tiä isom­pia investointeja.

    = = =

    Korostan vielä sitä, että en halua väit­tää julkisen sek­torin päätök­sen­teon ole­van läpeen­sä huonoa ja yksi­tyisen sek­torin hyvää. En ole edes var­ma siitä, että yksi­tyisen sek­torin päätök­sen­teko eri­tyis­es­ti tieto­jär­jestelmäin­vestoin­neis­sa olisi edes keskimäärin yhtä hyvää kuin julkisel­la puolel­la. Yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la on myös paljon arvo­jen­sa kanssa hukas­sa ole­via puti­ikke­ja, joiden viral­liset ja todel­liset arvot päätök­sen­teossa ovat aivan erilaisia.

    Ero on kuitenkin se, että yksi­tyisel­lä puolel­la haa­vat nuol­laan itse, ja häviäjät häviävät. Julkisel­la sek­to­ril­la ei ole varaa samaan dar­win­is­mi­in, kos­ka ei ole kil­pail­e­vaa julk­ista sek­to­ria, jon­ka voisi ottaa konkurssi­in kaatu­van tilalle.

  36. tiedemies:
    Vuokrat, mate­ri­aa­likus­tan­nuk­set, jne ovat kaik­ki tämän hallintopelleilyn vuok­si ihan älyt­tömiä. Julki­nen talous siirtelee kauhei­ta määriä rahaa taskus­ta toiseen ja “säästöjä” haetaan nol­la­sum­mais­es­ti eri yksiköi­den välis­es­tä laskutuksesta. 

    Tuos­sa taan­noin olin vähäl­lä tehdä erään kon­sult­ti­hom­man yliopis­ton kaut­ta. Ajat­telin, että puoli­ti­eteelli­nen pro­jek­ti (käytän­nön sovel­lus, mut­ta tuot­taa sivu­tuot­teena julka­istavaa) sopisi hyvin profi­ili­in, minä saisin vähän palkkaa, ja yliopis­to saisi vähän mainet­ta. Olisin jopa voin­ut jät­tää rahat muhi­maan tutkimus­ryh­män myöhempää tarvet­ta varten.

    Pro­jek­ti ei vaat­in­ut tietokonet­ta (omaani), kynää (omaani), työti­laa (omaani) ja pape­ria (omaani) kum­mem­pia välineitä, enkä olisi vaivan­nut hallintoa lasku­tus­ta enem­pää, joten ajat­telin pää­seväni varsin mukavaan diili­in kaikkien kannalta.

    Keskustelin aiheesta vähän aikaa hallinnon kanssa. Min­ua val­is­tet­ti­in yleiskus­tan­nusker­toimes­ta. Ensin luulin sitä kir­joi­tusvirheek­si sähkö­postis­sa. Sit­ten ymmärsin pyytää nöyrim­mästi anteek­si aiheut­ta­maani häir­iötä ja tein hom­man puh­taan kau­pal­lis­es­ti yri­tyk­sen (en edes omani) kautta.

    En tiedä, mihin se yleiskus­tan­nusker­roin menee, mut­ta sil­lä rahal­la olisi pitänyt saa­da tilo­jen ja työkalu­jen lisäk­si henkilöko­htainen sih­teeri ja eväät talon puolesta.

  37. Viherinssi: En tiedä, mihin se yleiskus­tan­nusker­roin menee, mut­ta sil­lä rahal­la olisi pitänyt saa­da tilo­jen ja työkalu­jen lisäk­si henkilöko­htainen sih­teeri ja eväät talon puolesta.

    Ah, yleiskus­tan­nusker­roin… se on kyl­lä julkisel­la sek­to­ril­la mitä käsit­tämät­tömin otus. Itsekin on tul­lut seu­rat­tua (jo aivan luvat­toman) pitkään, miten ker­roin jatkaa hidas­ta nousuaan vuodes­ta toiseen vaik­ka kuin­ka koite­taan säästää tutk­i­joiden tiloista, kek­seistä, kynistä ja pikku­jouluista. Ilmeis­es­ti kyseessä on jonkin­lainen luon­non­voima, jota vas­taan ihmiset koit­ta­vat turhaan taistella.

    Sekin on jotenkin kum­maa, ettei näistä yleiskus­tan­nusten jakau­tu­mis­es­ta tun­nu mil­lään saa­van mitään tolkkua — vaik­ka asi­aa vuodes­ta toiseen tivaisi. Ilmeis­es­ti kyseessä on jonkin­lainen rahaa imevä mus­ta-aukko, jon­ka tapah­tuma­ho­rison­tin sisäi­sistä asioista ei ole mah­dol­lista nyky­fysi­ikan puit­teis­sa saa­da mitään tietoja.

    Osit­taisia seli­tyk­siä toki koite­taan tar­joil­la — esim. viimek­si kovasti ahk­er­aa myyn­ti- ja markki­noin­ti­työtä. No, mikäpäs siinä — enää ei puu­tukaan kuin havain­to sel­l­ais­es­ta harv­inais­es­ta otuk­ses­ta kuin jonkun muun kuin tutk­i­jan itsen­sä han­kki­mas­ta tutkimusrahoituksesta…

  38. Voiko Viherinssiä äänestää tule­vis­sa vaaleissa?

  39. Kalle: Kaik­ki muu voidaan tuot­taa parem­min avoimel­la sek­to­ril­la. Minus­ta tätä voi laa­jen­taa paljonkin mm. peru­sopetuk­seen ja sairaalata­soiseen terveydenhoitoon.

    Ole­tan, että tarkoi­tat tilan­net­ta, jos­sa julki­nen sek­tori kuitenkin rahoit­taa toim­intaa (ts. et esimerkik­si tarkoi­ta sitä, että per­heet mak­sa­vat las­ten perusk­oulun omil­la rahoil­laan). Tässä voi mon­esti olla järkeä, mut­ta sil­loin se edel­lyt­tää myös asioiden hyvin selkeää määrit­telemistä. Yksi osa tätä voi hyvin olla se, että työn tilaa­ja (julki­nen val­ta) huole­htii tietys­tä osas­ta tieto­jär­jestelmiä. Ylem­män tason jär­jestämis- ja organ­isaa­tio­työ jää tilaa­jalle, muuten tulee katastrofi.

    Ylipäätään ulkois­tamises­sa pitää miet­tiä, mis­tä etu tulee. Vas­taus ei ole aina ihan selvä, mut­ta peri­aat­teessa­han taustal­la ole­va aja­va voima on rahanah­neus. Eri tapauk­sis­sa säästö tulee eri paikoista, mut­ta sitä voi syn­tyä ainakin seu­raavis­sa kohdissa:

    - yksi­tyisessä yri­tyk­sessä omis­ta­ja käyt­tää yön­säkin miet­timäl­lä parhai­ta toimintatapoja

    - yri­tyk­sel­lä on jo valmi­ik­si muu asi­akaskun­ta, jolle myy­dään sitä samaa, jol­loin saadaan mittakaavaetua

    - yksi­tyisessä yri­tyk­sessä on insen­ti­ivi­jär­jestelmiä, joil­la motivoidaan työntekijöitä

    - yksinyrit­täjä on työ­nan­ta­jalle riskit­tömämpi kuin työn­tek­i­jä (per­he­vap­aal­la tai saikul­la ole­va yksinyrit­täjä ei paljon lasku­ja kirjoittele)

    - yri­tyk­sessä voidaan soveltaa yksi­tyisen alan TESse­jä, jot­ka voivat olla edullisem­pia kuin vas­taa­vat julkiset (vrt. Palmia)

    - yri­tyk­sessä työn­tek­i­jät voidaan valita

    - yri­tyk­sis­sä ei tarvitse kun­nioit­taa iki­aikaisia organisaatiorakenteita

    - yri­tyk­sen päätök­sen­teossa ei tarvitse hakea uut­ta man­daat­tia muu­ta­man vuo­den välein asiantun­tem­at­tomil­ta (= äänestäjät)

    - yri­tys voi jät­tää verot mak­samat­ta, men­nä konkurssi­in ja kado­ta maailmankartalta

    Viral­li­sis­sa puheis­sa kaa­va menee niin, että oikeis­to viit­taa ensim­mäiseen kohtaan (yri­tyk­sil­lä on jatku­va kil­pailu, joka pakot­taa ole­maan tehokas). Vasem­mis­to taas muis­tut­taa, että yri­tys­ten kohdal­la mukaan tulee yri­tyk­sen tekemä voit­to, jol­loin oma­l­la organ­isaa­ti­ol­la tuot­ta­mi­nen olisi halvempaa.

    Kumpikaan ei viit­si puhua kovin paljon noista muista. Mon­es­sa tapauk­ses­sa säästö kuitenkin tulee tehokkaampi­en toim­intat­apo­jen sijas­ta siitä, että taval­la tai toisel­la samal­la rahal­la saadaan enem­män työ­panos­ta työn­tek­i­jöistä irti.

    Kos­ka vasem­mis­tonkin argu­ment­ti on vali­di (yrit­täjä ottaa siivun), pitäisi pystyä iden­ti­fioimaan ne tilanteet, jois­sa todel­liset hyödyt tule­vat lis­tan alkupäästä. Lopuis­sa tilanteis­sa olisi parem­pi yrit­tää vaiku­ta­ta siihen, että julki­nen puoli voisi pela­ta samoil­la pelisään­nöil­lä yksi­tyisen puolen kanssa.

    Asi­aa voi tutkia esimerkik­si sil­lä, kuin­ka mon­ta euroa ja henkilö­työvuot­ta meni asian X aikaansaamisek­si julkisel­la puolel­la tai yksi­tyis­es­ti. Jos säästöjä tulee, on joko tehty vähem­män töitä tai halvem­paa työtä. Halvem­pi työ viit­taa kovasti siihen, että etu tulee esimerkik­si työe­htoi­hin liit­tyvistä asioista.

    Yksi varoi­tus­merk­ki on sekin, jos meil­lä on yksi­tyi­nen yri­tys, jon­ka liike­toimin­nan pääosa muo­dos­tuu yhdelle julkiselle asi­akkaalle tekemis­es­tä. Sil­loin kyse ei ainakaan ole mittakaavaedusta.

    Ulkois­t­a­mi­nen voi olla siis joko todel­la hyvä jut­tu, julkisen sek­torin puut­tei­den peit­te­lyä tai julkisen sek­torin huonom­pi­en toim­intaedel­ly­tys­ten kiertämistä.

  40. Ensin tietenkin numero­taulukkoa, eli val­tion budjetti(arvio) 2014:
    http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp;jsessionid=C8C00EC9E3B0EF7E83BFDA18C3847196?year=2014&lang=fi&maindoc=/2014/tae/hallituksenEsitys/hallituksenEsitys.xml&opennode=0:1:127:

    Numero­taulus­sa 33. löy­tyy sote- rahat tälle vuodelle.

    Eräitä ehdo­tuk­sia leikkauk­si­in ns. juustohöylä:
    01. Hallinto ‑2% pois, säästö n. 18 Me

    03. Tutkimus- ja kehit­tämis­toim­inta ‑4% pois, säästö n.4,5Me

    Tossa nyt 22 Me säästöjä alku­un pelkän mutu tun­tu­man perus­teel­la, tarkoit­taa yt-neu­vot­telui­ta käytän­nössä valtionhallinnossa.

    Paljon­han sieltä löy­ty­isi “humpuukia”, mut­ta tossa nyt alku­un jotain konkreettista.

  41. Osmo: “Sote-palve­lut eivät voi säästöiltä vält­tyä, kos­ka ne ovat niin suuri osa julk­i­sista menoista, että niiden jät­tämi­nen säästö­jen ulkop­uolelle iskisi kaik­keen muuhun ankarasti.”

    Toki voivat — ja nehän siir­tyvät hyvää vauh­tia julkiselta puolelta yksi­tyiselle — kuten suurim­mas­sa osas­sa mai­ta on ollut käytän­tö kaut­ta aikojen.
    Kysymyshän ei ole siitä, että kansalaiset eivät olisi halukkai­ta mak­samaan, vaan siitä, mil­laista palvelua saa. Kum­ma, että poli­itikot eivät näe kehi­tyk­sen suuntaa?

  42. Pois­taa nyt sen per­in­töveron ja kan­nus­taa siten ihmisiä omaishoita­jik­si, kun val­tio ei tulisi enää sosial­isoimaan omaisu­ut­ta sen jäl­keen, kun omaishoita­ja on ensin aiheut­tanut yhteiskun­nalle val­ta­vat säästöt. Reilu peli, mut­ta ei tai­da kult­tuuri­vasem­mis­toa kiinnostaa?

  43. olen nyt kyl­lä pet­tynyt Soin­in­vaaran lähdekri­ti­ikki­in. Virossa ei ole mitään yhtä kansal­lista poti­lasti­eto­jär­jestelmää, vaan nip­pu ihan yhtä huono­ja kuin Suomes­sa. Kansalli­nen palvelu­väylä ei toi­mi, kos­ka tietoa ei tal­len­neta sen vaa­ti­mas­sa muo­dos­sa: mm 90% erikois­sairaan­hoidon merkin­nöistä ei päädy kansal­lis­es­ti nähtäväk­si. Ain­oa, mikä suun­nilleen onnis­tui, oli sähköi­nen resep­ti, minkä kanssa tsaari Tiikil­lä ei tain­nut olla juuri mitään tekemistä. Kaiken muun paikalli­nen tarkas­tusvi­ras­to kat­soo epän­nis­tuneen pahasti tai ainakin jääneen tavoit­teis­taan reip­paasti http://www.riigikontroll.ee/tabid/168/amid/557/ItemId/703/language/en-US/Default.aspx . Kum­mallista on se, että tämä tarkas­tusvi­ras­ton kri­ti­ik­ki yritetään vai­eta kuoliaaksi…

  44. Eiköhän ne rahat mene yliopis­tossa keski­var­taloli­havu­u­den ylläpi­toon, ehkä joku pen­ni menee myös yläportaalle?

  45. Viherinssi: Housu­un­laskem­i­nenkin aut­taa pakkasel­la vähän aikaa.

    Ja D‑vitamiiniko on muka tätä? Mielestäni vihrei­den pitkäkestoinen velka­elvy­tys on enem­mänkin poli­ti­ikkaa, jos­sa kylmä velko­jen takaisin­mak­su seu­raa myöhem­min, lämpimän kulu­tus­jak­son jälkeen.

    Deval­vaa­tio­ta voidaan kyl­lä tarvi­ta uud­estaan, kun uudet palkanko­ro­tuk­set ovat vähitellen nos­ta­neet kulu­tus­ta­son jälleen liian korkealle suh­teessa maan kil­pailukykyyn. Mut­ta siinä välis­sä, palkko­jen ja kulu­tuk­sen ollessa kohtu­ullisia, talous on ollut ter­ve ja toimi­va, ei sairas.

    D‑vitamiinissa on parikin ongel­maa. Ensim­mäi­nen on se, että kel­lu­val­la val­u­u­tal­la ei ole ole­mas­sa yksiselit­teistä D‑vitamiinia.

    Säädeltäväl­lä val­u­u­tal­la D‑vitamiini on deval­vaa­tio. Kel­lu­val­la val­u­u­tal­la D‑vitamiini on devalvoituminen.

    Toinen ongel­ma on se, että D‑vitamiini addik­toi. Jos ostovoimaa yleis­es­ti alen­netaan tiet­ty määrä, ammat­tili­itot alka­vat heti huu­taa palkanko­ro­tus­ta. Sit­ten niitä on tietysti varaa vähän aikaa antaa, mut­ta sen jäl­keen menee överik­si. Ja sit­ten taas tarvi­taan D‑vitamiinia.

    Tämä on tun­netusti toimi­va mekanis­mi — palkko­jen ja val­u­u­tan arvon hidas kil­pa­juok­su, jota val­tio tai markki­nat säätelevät tarpei­den mukaan. Kel­lu­van val­u­u­tan devalvoitu­mi­nen on siinä mielessä eksplisi­it­tisiä deval­vaa­tioi­ta parem­pi, että se annos­tel­laan tasais­es­ti eikä yllätysiskuina.

    Kan­nat­taa pitää mielessä, että Suomen men­estyk­sekäs his­to­ria devalvoin­nin käytössä ei ole sovel­let­tavis­sa nykypäivään. Suomel­la oli ihan reaal­i­talouteen liit­tyvää merkit­tävää talouskasvua, ja val­u­u­tan devalvoin­ti sil­loin täl­löin oli vain mauste, jol­la ei vält­tämät­tä ollut oikeasti mitään hyvää annettavanaan.

    D‑vitamiini ja R‑vitamiini toimi­vat sekä talouden kas­vaes­sa että taantuessa.

    Olen samaa mieltä siitä, että oman hyv­in­voin­timme vuok­si suo­ma­laisen työn hin­nan pitäisi pudo­ta sekä suh­teessa mui­hin val­u­ut­toi­hin että myös suh­teessa euroalueeseen. Tämä kos­kee niin vien­tisek­to­ria kuin julk­istakin sektoria.

    Ehkä siis kan­natat (suo­ma­laisen työn hin­taa pudot­tavaa) D‑vitamiinia. Ehkä jonkin mallise­na sisäisenä deval­vaa­tiona nyt, kun olemme kiin­teässä valuutassa.

    Pidem­mäl­lä aikavälil­lä mei­dän pitää löytää se kohen­tu­va työl­lisyys kuitenkin rak­en­tei­den ja koti­markki­nakysyn­nän kaut­ta. Mikään val­u­ut­takikkailu ei auta siihen, että Suomes­sa tehdään kokon­aisu­udessaan vähän töitä.

    Jos olete­taan, että Suomen kil­pailukyky on laskenut, ja Suomen palkkata­so on sik­si jäänyt korkeam­mak­si kuin mihin Suomel­la on varaa, miten tilanne pitäisi kor­ja­ta? Miten palkat saadaan niin alas, että tuot­teet alka­vat taas käy­dä kaupaksi?

    Rak­en­tei­ta tietenkin kan­nat­taa aina kor­ja­ta, mut­ta entä jos käytet­tävis­sä ei ole riit­tävän vah­vaa kikkaa, jol­la Suomen kil­pailukyky palaute­taan mui­ta parem­mak­si? Miten koti­markki­nakysyn­tä saadaan (vapail­la markki­noil­la) käyn­ti­in, jos ulko­maat tuot­ta­vat kaikkia tuot­tei­ta (yliko­rkei­den palkko­jen vuok­si) halvem­mal­la kuin suomalaiset?

  46. Osmo: “Sote-palve­lut eivät voi säästöiltä vält­tyä, kos­ka ne ovat niin suuri osa julk­i­sista menoista…”

    On vielä lisät­tävä, että juuri julk­isten palvelu­jen leikkaami­nen ajaa ihmisiä yksi­ty­is­ten palvelu­jen käyt­täjik­si — ja sit­ten poli­itikot jeesustel­e­vat, että kuin­ka tässä nyt näin käy, vaik­ka ovat itse kehi­tys­tä kiihdyt­tämässä ja koko ajan vaa­ti­mas­sa sitä lisää.

  47. toinen äänestäjä:
    olen nyt kyl­lä pet­tynyt Soin­in­vaaran lähdekri­ti­ikki­in. Virossa ei ole mitään yhtä kansal­lista poti­lasti­eto­jär­jestelmää, vaan nip­pu ihan yhtä huono­ja kuin Suomes­sa. Kansalli­nen palvelu­väylä ei toi­mi, kos­ka tietoa ei tal­len­neta sen vaa­ti­mas­sa muo­dos­sa: mm 90% erikois­sairaan­hoidon merkin­nöistä ei päädy kansal­lis­es­ti nähtäväk­si. Ain­oa, mikä suun­nilleen onnis­tui, oli sähköi­nen resep­ti, minkä kanssa tsaari Tiikil­lä ei tain­nut olla juuri mitään tekemistä. Kaiken muun paikalli­nen tarkas­tusvi­ras­to kat­soo epän­nis­tuneen pahasti tai ainakin jääneen tavoit­teis­taan reip­paasti http://www.riigikontroll.ee/tabid/168/amid/557/ItemId/703/language/en-US/Default.aspx . Kum­mallista on se, että tämä tarkas­tusvi­ras­ton kri­ti­ik­ki yritetään vai­eta kuoliaaksi… 

    “15 mil­lion euros has been spent on launch­ing e‑health so far.”

    Nau­ret­ta­va sum­ma ver­rat­tuna Suomeen, jos­sa myös on onnis­tut­tu vain e‑reseptissä.

  48. Viherinssi: Housu­un­laskem­i­nenkin aut­taa pakkasel­la vähän aikaa.

    Onko jol­lakin tätä sana­part­ta vil­jeleväl­lä omia sopi­van ikäisiä lap­sia, jolle on sat­tunut vahinko(tai riit­tävän pitkä muisti), että oikeasti mieltäisi oloti­lan laadun? Siinä on vain kusiset olta­vat lyhyel­lä ja pitem­mäl­lä aikavälil­lä molem­mil­la. Sopii huo­mat­tavasti parem­min kuvaa­maan sitä sisäistä deval­vaa­tio­ta mitä ulkoisen korvikkeena kan­natet­ti­in Sak­sas­sa niin 20/30-luku­jen vai­h­teessa sisäis­es­ti ja nyt mui­ta koske­vana ulkois­es­ti, kum­mas­sakin näkyvän “lois­teliain” seurauksin.

    D‑vitamiinissa on parikin ongel­maa. Ensim­mäi­nen on se, että kel­lu­val­la val­u­u­tal­la ei ole ole­mas­sa yksiselit­teistä D‑vitamiinia. Maa voi kyl­lä laskea val­u­ut­tansa arvoa paina­mal­la lisää seteleitä tai velka­an­tu­mal­la liikaa. Kum­mas­sakin tapauk­ses­sa käy niin, että velko­jat vetävät johtopäätöksiä.

    Oliko se tila liian kuuma vai kylmä. Onko val­u­u­tan kurssi kovin korkeal­la vai velko­jat vetämässä johtopäätöksiään? 

    Kuka antaisi sin­ulle lainaa val­u­u­tas­sa, jota voit itse painaa lisää? (Tämä logi­ik­ka tosin ei vält­tämät­tä toi­mi suurimpi­en val­u­ut­to­jen kohdalla.)

    Ruotsinkin val­tion vel­ka on pääosin kru­unumääräistä, eikä se ole maana niin kovin iso.

    Toinen ongel­ma on se, että D‑vitamiini addik­toi. Jos ostovoimaa yleis­es­ti alen­netaan tiet­ty määrä, ammat­tili­itot alka­vat heti huu­taa palkanko­ro­tus­ta. Sit­ten niitä on tietysti varaa vähän aikaa antaa, mut­ta sen jäl­keen menee överik­si. Ja sit­ten taas tarvi­taan D‑vitamiinia.

    Jotenkin noin minäkin ajat­telin 20 vuot­ta sit­ten. Sit­tem­min olen tul­lut ajatuk­si­in, että krooni­nen työt­tömyys on pahempi ongelma. 

    Nykyään val­u­u­tat ovat myös vai­hdet­tavis­sa. Jos Suo­mi siir­ty­isi deval­vaa­tio­herkkään valuuttaan

    Eihän kukaan kai ehdo­ta (muodol­lis­es­ti) kiin­teään vai­h­tokurssi­in siir­tu­mista. Olkoonkin, että Sveitsin keskus­pank­ki on demon­stroin­ut että omaa val­u­ut­taa voi halutes­saan painaa akti­ivis­es­tikin alas päin, kel­lu­van val­u­ut­takurssin koh­dates­sa Nokian ja Suomen ulko­maankau­pan muu­tamien viime vuosien kaltaisen shokin, se olisi painunut alas ihan itsekin varmis­ta­maan, että edes se bulk­ki menee kau­pak­si ja tuon­ti­ha­lut pienenevät.

    Mut­ta… Kos­ka me olemme euroalueen hyv­in­voivia, mei­dän oma kel­lu­va val­u­ut­tamme saat­taisi olla meille vielä kalli­impi. Esimerkik­si ruot­salaiset ovat täl­lä het­kel­lä huolestunei­ta siitä, että kru­u­nun kurssi saat­taa lähteä ensi vuon­na kallistumaan

    Kun kat­soo Ruotsin ja Suomen kaup­pati­eto­ja en ymmär­rä mikä saisi noiden val­u­u­tat täl­lä het­kel­lä seu­ra­maan toisi­aan. Osal­la euroalueesta tietysti menee vieläkin kur­jem­min, ja onkin kai selvää, että ainakin tois­taisek­si “pese­ta-euron” “drakhma-euron” pitäisi olla meikäläistä vieläkin alempana.

    Euroalueen hyv­in­voivana olem­i­nen on kyl­lä häviämässä kovaa vauh­tia. Kokoomuk­sen lin­ja, jota suu­nilleen kaik­ki muut peesaa­vathan on, että huonos­sa talousti­lanteessa, jos­sa yksi­tyisel­läkään sek­to­ril­la ole tar­jol­la työ­paikko­ja ja keskus­pankin korkopoli­ti­ikas­ta ei ole apua, tie ylöspäin kul­kee leikkausten kaut­ta. Sama lääke, joka niin “lois­tavasti” on toimin­ut toisil­la euroopan reuna-alueilla. 

    Euro-alue on deflaa­tion par­taal­la, työt­tömyys on korkeal­la, Sak­sa ei halua ja pääosa muista euroval­tioista ei kykyene tuke­maan kysyn­tää ja EKP Trichetin lähdet­tyä ehkä itse ymmärtää, mitä sen pitäisi tehdä, mut­ta Sak­san vas­tus­tuk­sen takia ei käytän­nössä kykene tekemään talouden eteen enempää. 

    Pidem­mäl­lä aikavälil­lä mei­dän pitää löytää se kohen­tu­va työl­lisyys kuitenkin rak­en­tei­den ja koti­markki­nakysyn­nän kaut­ta. Mikään val­u­ut­takikkailu ei auta siihen, että Suomes­sa tehdään kokon­aisu­udessaan vähän töitä. 

    Min­ul­la ei ole mitään järke­viä rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia vas­tan. Mut­ta olis­han nämä eläkeu­ud­is­tuk­set mielekkääm­mät maail­mas­sa, jos­sa eläkeikää läh­estyvi­in suh­taudut­taisi­in muu­nakin kuin henkilöstönvähnennysresursseina. 

    Sanoit, että kan­natat suo­ma­laisen työn hin­nan laskemista. Työt­tömyysti­eto­ja kat­soes­sa on han­kala olla eri mieltä (jon­ain päivänä, toiv­ot­tavasti ei turhan pitkän ajan kulut­tua, osa­taan tehdä sitä lisäar­voa enem­män, mut­ta sitä odotel­lessa pitäisin työkykyiset töis­sä). Ilman ulkoisen devalvoitu­misen mah­dol­lisu­ut­ta, tämä vain tarkoit­taa sitä sisäistä deval­vaa­tio­ta eli nimel­lispalkko­jen laskua (ja defla­tio­ta ja velko­jen reaaliar­vo­jen nuo­sua) joka ollut täys­tuho koti­markki­nakysyn­nälle kai suu­nilleen kaikkial­la, mis­sä sitä on yritetty.

  49. Viherinssi:Mon­es­sa tapauk­ses­sa säästö kuitenkin tulee tehokkaampi­en toim­intat­apo­jen sijas­ta siitä, että taval­la tai toisel­la samal­la rahal­la saadaan enem­män työ­panos­ta työn­tek­i­jöistä irti.

    Mitäs eroa noil­la kahdel­la oikein on? Minus­ta lasku­tusas­teen (tai jos kyseessä on jokin tuk­i­toim­inta tms. ei laskutet­ta­va työ) hilaami­nen lähelle sataa pros­ent­tia, ts. kap­a­siteetin täyskäyt­tö, on yksi tärkeim­mista tavoista tehostaa toimintaa. 

    Vasem­mis­to tietenkin mar­mat­taa heti että se tehdään lomaut­ta­mal­la ja irti­sanomisil­la ja alim­i­toituk­sel­la, mut­ta on niitä parem­piakin tapo­ja. Lisäk­si aidosti ylimääräiset on kansan­taloudenkin kannal­ta järkevää irti­sanoa, jot­ta he voivat men­nä jon­nekin muualle tekemään jotain kan­nat­tavaa. Työ­paikalla ain­oas­taan peukaloi­ta pyörit­televät ovat kansan­taloudel­lis­es­ti suun­nilleen ihan yhtä hyödyl­lisiä kuin työttömät.

  50. Juho Laatu:
    ‘snip’
    Jos olete­taan, että Suomen kil­pailukyky on laskenut, ja Suomen palkkata­so on sik­si jäänyt korkeam­mak­si kuin mihin Suomel­la on varaa, miten tilanne pitäisi kor­ja­ta? Miten palkat saadaan niin alas, että tuot­teet alka­vat taas käy­dä kaupaksi?
    ‘snip’

    Jos/kun palkat saadaan alas, mitä hyö­tyä siitä on?

    Jo nyt suuret pörssiy­htiöt ovat ilmoit­ta­neet, että eivät kek­si mitään investoitavaa, vaan voitot mak­se­taan ulos osinkoina. Kau­pak­si käyviä tuot­tei­ta ei tule lisää eikä kansan­talous hyödy mitenkään, mut­ta osin­got saadaan suuremmiksi.

    Eipä siis kan­na­ta olettaa!

  51. Mil­ton Fried­man oli kel­lu­vien val­u­ut­takurssien kannalla:

    -On paljon helpom­pi muut­taa yhtä hin­taa tai antaa sen itse muut­tua markki­noil­la kuin antaa miljoonien hin­to­jen muut­tua tarpeen mukaan

  52. Ris­to: (jon­ain päivänä, toiv­ot­tavasti ei turhan pitkän ajan kulut­tua, osa­taan tehdä sitä lisäar­voa enem­män, mut­ta sitä odotel­lessa pitäisin työkykyiset töissä).

    Juuri näin!

    Ris­to: Ilman ulkoisen devalvoitu­misen mah­dol­lisu­ut­ta, tämä vain tarkoit­taa sitä sisäistä deval­vaa­tio­ta eli nimel­lispalkko­jen laskua (ja defla­tio­ta ja velko­jen reaaliar­vo­jen nuosua)

    Sisäi­nen deval­vaa­tio ei vält­tämät­tä tarkoi­ta käteen jäävien tulo­jen laskua. Palkkak­il­pailuky para­nee sil­lä, että nimeno­maan työvoimakus­tan­nuk­sia alen­netaan, käteen jäävä palk­ka on eri asia. Esimerkik­si työ­nan­ta­ja­mak­su­jen alen­t­a­mi­nen ja vuo­tuisen työa­jan piden­tämi­nen samal­la vuosi­pal­ka­lla alen­ta­vat työvoimakustannuksia.

  53. Raimo K: Jos/kun palkat saadaan alas, mitä hyö­tyä siitä on?

    Ole­tan palkat varsin merkit­täväk­si kus­tan­nustek­i­jäk­si monil­la Suomen elinkei­noelämän aloil­la. Jos vaikka­pa Suomen met­sät­louden tuotan­toketjus­sa palkat laske­vat, myytävät lau­dat ja paperi voidaan myy­dä entistä halvem­mal­la ulko­maisen osta­jan näkökul­mas­ta, ja kaup­pa käy aiem­paa vilkkaamin. Kun kaup­pa käy, ala myös työl­listää aiem­paa enem­män, ja val­tio saa lisää vero­tu­lo­ja (vaikkakin hie­man pienem­mistä palkoista), eikä työt­tömyysko­r­vauk­sia tarvitse mak­saa. Myös val­tion ja kun­tien omat kulut putoa­vat, kun palkat laskevat.

    Eikö tuo ole aika nor­maalia talouden toimintaa?

    Jo nyt suuret pörssiy­htiöt ovat ilmoit­ta­neet, että eivät kek­si mitään investoitavaa, vaan voitot mak­se­taan ulos osinkoina. Kau­pak­si käyviä tuot­tei­ta ei tule lisää eikä kansan­talous hyödy mitenkään, mut­ta osin­got saadaan suuremmiksi.

    Eipä siis kan­na­ta olettaa!

    Luulen että nuo kap­i­tal­is­tit ryhtyvät taas valmis­ta­maan tuot­tei­ta suo­ma­lais­ten työn­tek­i­jäi­den avul­la, kun noil­la han­kkeil­la voi taas tehdä sikana rahaa. Näin kai sika­maisin kap­i­tal­is­tikin ajat­telee, ja taas kaup­pa käy, ja Suomen ja sen asukkaiden talous kohenee. 😉

    Min­ul­la ei ole mitään intoa laskea ihmis­ten palkko­ja, mut­ta tilanteessa, jos­sa palkat ovat yksi keskeinen kus­tan­nustek­i­jä, muiden maid­en kil­pailukyky on ajanut Suomes­ta ohi (niis­sä palkat ovat laske­neet tai tuotan­tokyky paran­tunut), ja Suomen talous piiput­taa, pitää lait­taa suu säkkiä myöten, eli ei voi syödä enem­pää kuin tien­aa, ja käytän­nössä kulu­tus­tot­tumuk­sia on alen­net­ta­va, jot­tei talous pysähdy kokon­aan. Käytän­nössä tämä tarkoit­taa oikeas­t­aan palkko­jen laskemista, joko deval­vaa­ti­ol­la, devalvoitu­misel­la tai palkko­jen nimel­lis­ar­voa laske­mal­la (jos kiin­teässä val­u­u­tas­sa olo estää nuo kak­si aiem­paa tapaa leika­ta kulu­tus­ta­soa). Mark­ka-aikana val­u­ut­tamme olisi devalvoitunut. Euroaikana pitää kek­siä uudet keinot. Suo­mi elää nyt ensim­mästä euro­la­maansa, ja sen tulee löytää tie ulos nykyis­es­tä pat­ti­ti­lanteesta. Jos poli­itikot eivät toteu­ta palk­ka-alea, he voivat pelas­tua sat­tumal­ta saa­pu­van seu­raa­van noususuh­dan­teen myötä. Mut­ta jos tuol­laista eri­tyis­es­ti Suomea aut­tavaa noususuh­dan­net­ta tai uut­ta Noki­aa ei tule, pitää toteut­taa tuo palk­ka-ale tai kek­siä jokin muu aiem­mista poikkea­va kik­ka (joka toimii myös yhteisvaluutassa).

  54. Sylt­ty: Mitäs eroa noil­la kahdel­la oikein on? Minus­ta lasku­tusas­teen (tai jos kyseessä on jokin tuk­i­toim­inta tms. ei laskutet­ta­va työ) hilaami­nen lähelle sataa pros­ent­tia, ts. kap­a­siteetin täyskäyt­tö, on yksi tärkeim­mista tavoista tehostaa toimintaa. 

    Vasem­mis­to tietenkin mar­mat­taa heti että se tehdään lomaut­ta­mal­la ja irti­sanomisil­la ja alim­i­toituk­sel­la, mut­ta on niitä parem­piakin tapo­ja. Lisäk­si aidosti ylimääräiset on kansan­taloudenkin kannal­ta järkevää irti­sanoa, jot­ta he voivat men­nä jon­nekin muualle tekemään jotain kan­nat­tavaa. Työ­paikalla ain­oas­taan peukaloi­ta pyörit­televät ovat kansan­taloudel­lis­es­ti suun­nilleen ihan yhtä hyödyl­lisiä kuin työttömät.

    Olen ihan samaa mieltä siitä, ettei ihmisiä kan­na­ta pitää suo­jatöis­sä ja väit­tää niitä tuot­tavak­si työksi.

    Point­ti­ni on kuitenkin se, että mon­esti ulkois­tamisen todel­li­nen etu tulee siitä, että ihmisiä voi sil­loin potkia pois tai siirtää työ­nan­ta­jalle edullisem­mille sopimuksille.

    Täl­löin kyse ei ole mis­tään yksi­tyisen sek­torin parem­mas­ta töi­den jär­jestelmis­es­tä. Kyse on siitä, että ulkois­ta­mal­la voidaan siiv­ota. Oikea ratkaisu olisi kuitenkin tehdä pelikent­tä tasaisek­si ja mah­dol­lis­taa samat toimet myös kun­nan palkkalis­toil­la oleville. Se tar­joaa vielä parem­man mah­dol­lisu­u­den tehdä asi­at tehokkaasti.

    Ulkois­tamis­es­ta voi olla aitoakin hyö­tyä. Esimerkkinä voisi olla vaik­ka jonkin kaupungi­nosan lumien ajami­nen. Jos lume­na­jofir­mal­la on mon­ta yksi­ty­istä asi­akas­ta alueel­la, se pystyy tekemään kaupun­gin omaa toim­intaa parem­man tar­jouk­sen alueen hoita­mis­es­ta, kos­ka koneet ovat jo valmi­ik­si paikalla.

    En siis vas­tus­ta ulkois­tamista sinän­sä. Sil­lä saavute­taan mon­es­sa tapauk­ses­sa säästöjä. Pitää kuitenkin olla varovainen johtopäätösten vetamisessä, kos­ka säästöt voivat syn­tyä julkiselle puolelle asete­tu­ista rajoit­teista, eivät yksi­tyisen hyvyydestä.

  55. Ris­to: Ruotsinkin val­tion vel­ka on pääosin kru­unumääräistä, eikä se ole maana niin kovin iso.

    Ruotsin val­tio saa edullista kru­unulainaa, kos­ka lain­oit­ta­jat eivät usko, että kru­unu devalvoi­tu­isi. Tämä perus­tuu sekä Ruotsin reaal­i­talouden vahvu­u­teen että uskoon siitä, etteivät pain­okoneet pörähdä käyntiin.

    Jos omaa val­u­ut­taa haikail­laan sen vuok­si, että sen arvon voi päästää liukumä­keen, samal­la kan­nat­taa varautua ikävi­in korkomenoi­hin. Luot­ta­mus on myös help­po menet­tää, jos ker­rankin tekee jotain siihen suun­taan. Sen jäl­keen lainaa saa vain ulko­maises­sa val­u­u­tas­sa tai korkeil­la koroilla.

    Ris­to: Euroalueen hyv­in­voivana olem­i­nen on kyl­lä häviämässä kovaa vauhtia.

    Olen tästä paljolti samaa mieltä. Tosin kyse on suh­teel­lis­es­ta syöksys­tä, muut tun­tu­vat kyn­tävän samal­la taval­la. Jos kuitenkin onnis­tumme kohelta­maan asi­amme taval­la, jol­la me pääsemme euroalueen kurakasti­in, eurosta tulee meille ongelma.

    Euron kovaa kurssia on peri­aat­teessa help­po syyt­tää mei­dän ongelmis­tamme. Lop­ul­ta sil­lä on aika vähän tekemistä niiden kanssa. Nokian tuho romaut­ti paljon suo­ma­laista asiantun­ti­javi­en­tiä, ja siinä ei val­u­u­tal­la ollut olen­naista merk­i­tys­tä. Tulemme toden­näköis­es­ti lähi­aikoina saa­maan buus­tia nou­sev­as­ta taalas­ta, ja sit­ten nähdään, mihin vien­nin veto riittää.

    Kan­nat­taa kuitenkin henkises­ti varautua siihen, että me emme pysty työl­listämään ihmisiä kovin paljon vien­ti­in. Ei meil­lä ole enää paljonkaan mata­lan koulutustason/tuottavuuden vien­tisek­torin hom­mia. Iso peru­songel­ma on se, että meil­lä on paljon mata­lan tuot­tavu­u­den työt­tömiä, ja se poruk­ka pitää käytän­nössä työl­listää kotimarkkinoille.

    Tästä ongel­mas­ta meitä ei pelas­ta oikein mikään val­u­ut­ta, kos­ka mata­lan tuot­tavu­u­den sek­to­ril­la kil­pailemme kan­sain­välis­es­ti hyvin mata­lan palkkata­son maid­en kanssa.

    Suo­ma­lainen työ on liian kallista työ­nan­ta­jalle ja liian huonos­ti palkat­tua työn­tek­i­jälle. Takana ovat huolto­suhde ja tehdyt työ­tun­nit. Siinä ei val­u­ut­takikkailu auta, vaan ongel­ma on ratkaista­va jotenkin muuten, käytän­nössä lisäämäl­lä niitä työtunteja.

    Sen ver­ran tosin val­u­u­tal­ta toivoisi, että euro saisi parin pros­entin todel­lisen inflaa­tion. Sil­loin saisimme nol­lal­in­jal­la kor­jat­tua takavu­osien palkanko­ro­tusvirheet muu­ta­mas­sa vuodessa.

  56. Juho Laatu: Ja D‑vitamiiniko on muka tätä? Mielestäni vihrei­den pitkäkestoinen velka­elvy­tys on enem­mänkin poli­ti­ikkaa, jos­sa kylmä velko­jen takaisin­mak­su seu­raa myöhem­min, lämpimän kulu­tus­jak­son jälkeen.

    Val­u­u­tan kel­lu­mi­nen on peri­aat­teessa kestävä ratkaisu. Siinä kuitenkin tulee äkkiä tiukko­ja rajo­ja vas­taan ulkoisen velan vuok­si. Niin­pä se toimii pien­ten kuop­pi­en tasaa­jana, mut­ta sil­lä ei paika­ta reaal­i­talouden todel­lisia ongelmia. (Ja tässä halu­an tehdä erit­täin tarkan eron val­u­u­tan kel­lu­misen ja sen tahal­lisen kurssin pudot­tamisen välil­lä. Jälkim­mäi­nen on sitä van­han ajan D‑vitamiinia.)

    Velka­elvy­tys on myös oikea toimen­pide tilapäisessä taan­tu­mas­sa. Siihen sisäl­tyy kuitenkin kak­si ehtoa: noususuh­dan­teessa pitää kiristää, ja taan­tu­man pitää olla tilapäi­nen. Ensim­mäisessä olemme mokan­neet, ja tois­es­ta ei ole tietoa.

    Rak­en­teel­lisi­in ongelmi­in ei valitet­tavasti mil­lään yksinker­taisel­la vip­paskon­stil­la löy­dy ratkaisu­ja. Eläk­er­atkaisu osoit­ti, että pien­tenkin asioiden tekem­i­nen on vaikeaa. Tarvit­sisimme paljon suurem­pia asioi­ta työn­teon lisäämiseksi.

  57. Juho Laatu:
    ‘snip’
    Luulen että nuo kap­i­tal­is­tit ryhtyvät taas valmis­ta­maan tuot­tei­ta suo­ma­lais­ten työn­tek­i­jäi­den avul­la, kun noil­la han­kkeil­la voi taas tehdä sikana rahaa. Näin kai sika­maisin kap­i­tal­is­tikin ajat­telee, ja taas kaup­pa käy, ja Suomen ja sen asukkaiden talous kohenee. 😉
    ‘snip’

    Niin­pä — ja siinähän on se ‘des pudels kern’: suo­ma­lainen kap­i­tal­isti edel­lyt­tää, että rahaa pitää tehdä “sikana”.

    Jostain kum­man syys­tä sak­salainen kap­i­tal­isti näkee, että Suomes­sa voidaan tehdä kan­nat­tavasti esim. auto­ja ja laivo­ja. Ja kun ei suo­ma­lainen näe mah­dol­lisuuk­sia “tehdä sikana rahaa”, ei hän tee mitään!
    Niin että tässä sitä nyt ollaan, lamas­sa. Sika­maista, juuri niin.

  58. Viherinssi: Val­u­u­tan kel­lu­mi­nen on peri­aat­teessa kestävä ratkaisu. Siinä kuitenkin tulee äkkiä tiukko­ja rajo­ja vas­taan ulkoisen velan vuok­si. Niin­pä se toimii pien­ten kuop­pi­en tasaa­jana, mut­ta sil­lä ei paika­ta reaal­i­talouden todel­lisia ongelmia. (Ja tässä halu­an tehdä erit­täin tarkan eron val­u­u­tan kel­lu­misen ja sen tahal­lisen kurssin pudot­tamisen välil­lä. Jälkim­mäi­nen on sitä van­han ajan D‑vitamiinia.)

    Kel­lu­va val­u­ut­ta reagoi hyvin myös pieniä kuop­pia suurem­pi­in muu­tok­si­in. Se ei kor­jaa talouden sisäisiä ongelmia, mut­ta peri­aat­teessa löytää oikean, maan kil­pailukykyä mukail­e­van kurssin val­u­u­talle, ja tätä kaut­ta myös uuden kurssin palkoille suh­teessa muuhun maailmaan.

    Vel­ka muus­ta talouden­pidos­ta poikkeavas­sa val­u­u­tas­sa tuo aina kurssiriskejä.

    Velka­elvy­tys on myös oikea toimen­pide tilapäisessä taan­tu­mas­sa. Siihen sisäl­tyy kuitenkin kak­si ehtoa: noususuh­dan­teessa pitää kiristää, ja taan­tu­man pitää olla tilapäi­nen. Ensim­mäisessä olemme mokan­neet, ja tois­es­ta ei ole tietoa.

    Joo, elvy­tys toimii nimieno­maan tilapäi­sis­sä taan­tu­mis­sa, ei pitkäkestoisen kil­pailu­ase­man heiken­tymisen hoidossa.

    Rak­en­teel­lisi­in ongelmi­in ei valitet­tavasti mil­lään yksinker­taisel­la vip­paskon­stil­la löy­dy ratkaisu­ja. Eläk­er­atkaisu osoit­ti, että pien­tenkin asioiden tekem­i­nen on vaikeaa. Tarvit­sisimme paljon suurem­pia asioi­ta työn­teon lisäämiseksi.

    Rak­en­teel­liset kysymyk­set ovat tärkeitä, mut­ta ei niistä toisaan yleen­sä löy­dy mitään nopei­ta kikko­ja val­tion suh­dan­nepoli­ti­ikan avuk­si. Kyse on pidem­män tähtäi­men kehitystyöstä.

    Kuten jo aiem­min kir­joit­telin, mielestäni yksi suuri asia on se, että emme osaa vielä oha­jail­la Suo­ma­lais­ten kulu­tus­ta­soa maan kil­pailukyvyn muu­tosten mukana nykyisessä tilanteessa, jos­sa meil­lä on kiin­teä valuutta.

  59. napan­der:
    …mut­ta ei tai­da kult­tuuri­vasem­mis­toa kiinnostaa? 

    Vasem­mis­to ja kult­tuuri samas­sa lauseessa. Jokin vain ei toimi. 😀

    Raimo K: …Jostain kum­man syys­tä sak­salainen kap­i­tal­isti näkee, että Suomes­sa voidaan tehdä kan­nat­tavasti esim. auto­ja ja laivo­ja. Ja kun ei suo­ma­lainen näe mah­dol­lisuuk­sia “tehdä sikana rahaa”, ei hän tee mitään…

    Tuos­sa on ongel­man ydin! Ei ole riit­tävästi suo­ma­laisia pääo­mia. Ne vähätkin, jot­ka on ollut, siir­retään verot­ta­jal­ta pakoon muualle EU-alueelle. Vain täy­delli­nen idioot­ti verot­taa pääo­mia, kos­ka pääo­mat luo­vat työ­paikat meille taval­lisille duunareille. 

    Kun veropoli­ti­ikan johtoa­jatuk­se­na on suun­na­ton kateus, käy juuri näin. Ihan turha itkeä maas­sa, jon­ka pääo­mavero­tus on täysin kilpailukyvytöntä.

  60. En ihan ymmär­rä tätä. Tieto­jär­jestelmien kus­tan­nusten räjähtämi­nen kui­tataan tääl­lä “osaa­mat­to­muudel­la”. Mik­si poli­isi ei oikeasti tut­ki näitä pilkuntarkasti? 

    Ei kukaan sös­si “osaa­mat­to­muut­taan” kus­tan­nuk­sia ker­toimel­la sata. Ja tämä on kilt­ti arvio. Joku “apot­ti” vai mikä tämä nyt olikaan, näyt­ti pikem­minkin ole­van kus­tan­nuk­sil­taan luokaa 200 ker­taa kalli­impi kuin mitä sen pitäisi olla.

    Julkiset tieto­jär­jestelmähank­in­nat vas­taa­vat vähän sitä että vaik­ka puo­lus­tusvoimat ostaisi varus­miehille käyt­töön uudet lenkkar­it, ja tämä mak­saisi vaik­ka 150 miljoon­aa. Perustelu­na olisi että joku ei osaa ostaa lenkkare­i­ta. Kun pikkuisen kynäl­lä ja paper­il­la laskeskelee klu­bi­askin kan­teen, niin huo­maa, että lenkkari­parin hin­naksi tulisi use­ampi tuhat euroa. 

    Tieto­jär­jestelmien kohdal­la toim­i­taan juuri näin. Mikä oikeusval­tio sel­l­ainen oikeasti on, jos­sa *sys­temaat­tis­es­ti* saadaan heit­tää miljoo­nia ja jopa mil­jarde­ja kankku­lan kaivoon ja vedo­taan aina vaan ja uud­estaan “osaa­mat­to­muu­teen”? Yksi ker­ta on vahinko, toinen on osaa­mat­to­muut­ta ja type­r­yyt­tä. Kol­mannes­ta pitäisi ihan oikeasti heilua jo häk­ki. Näis­sä on siis kyse ihan oikeista talous­rikok­sista. Ei sen kum­mem­paa. Julkiset tieto­jär­jestelmähank­in­nat ovat jär­jestäy­tynyt­tä talous­rikol­lisu­ut­ta. Mik­si ihmeessä siihen ei puututa?

  61. Kiitok­sia blogistille!

    Mut­ta onko allekir­joit­ta­neen lisäk­si tul­lut yhtään konkreet­tista säästökohdetta?

    Tääl­lä puhutaan d- voimista etc. se ei auta kos­ka Suo­mi velka­an­tuu . 8 Mrd/ vuosi.
    Jostain on pakko höylätä.

  62. 1. Tarvi­taan tuote.
    2. Jär­jestetään kilpailutus.
    3. Oste­taan voit­tanut tuote.
    4. Havaitaan, että oste­tul­la tuot­teel­la ei voi tehdä sitä mihin se on ostettu.
    5. Havaitaan, että tuote on sitä, mitä on tilattu.
    6. Tarve jatkuu.
    7. Jär­jestetään uusi kulpailutus.
    8. Sama tuote, joka on havait­tu käyt­tökelvot­tomak­si voit­taa tämänkin kil­pailu­tuk­sen ja sel­l­ainen han­ki­taan taas.
    9. Tuote tiede­tään käyttökelvottomaksi
    10. Tarve jatkuu.
    11. Tuot­teen kil­pailut­ta­va taho ei edelleenkään tiedä, mitä tuot­teel­la tehdään. Asi­as­ta on pidet­ty palavere­jä, jot­ka ovat tulleet mak­samaan enem­män kuin itse tuote. Kil­pailu­tuk­sen tekevä taho ei voi antaa han­k­in­taa alem­man por­taan tehtäväksi.

    Tilanteeseen on ehdoitet­tu usei­ta ratkaisu­ja. Toden­näköisim­mät ratkaisut ovat vähin­täänkin lain hen­gen vastaisia.

    Ja kyse ei ole edes ohjelmis­to­hank­in­nas­ta. Kil­pailu­tustek­sti­in voisi kir­joit­taa suo­raan, että tarvi­taan tämän tietyn ulkop­uolisen tahon määrit­telemän stan­dard­in mukainen tuote, jon­ka jäl­keen han­k­in­nas­sa ei voisi tapah­tua mitään virhettä.

  63. Kalle:
    ‘snip’
    Tuos­sa on ongel­man ydin! Ei ole riit­tävästi suo­ma­laisia pääo­mia. Ne vähätkin, jot­ka on ollut, siir­retään verot­ta­jal­ta pakoon muualle EU-alueelle. Vain täy­delli­nen idioot­ti verot­taa pääo­mia, kos­ka pääo­mat luo­vat työ­paikat meille taval­lisille duunareille.
    ‘snip’

    Kyl­lä Suomes­sa pääo­maa on, mut­ta kun yri­tyk­set jaka­vat sen osinkoina ulos eivätkä investoi. Ja tarvit­taes­sa pääo­maa saa kyl­lä edullis­es­ti ulkomailtakin.

  64. Kalle:

    kos­ka pääo­mat luo­vat työ­paikat meille taval­lisille duunareille. 

    Ei investoin­te­ja enää kuu­lu tehdä pääo­ma­l­la, vaan tuot­ta­vat toimet rahoite­taan velal­la jot­ta saadaan suurem­pi tuo­tos osaamiselle. Vela­ton yri­tys on kerettiläisyyt­tä ja häviää kilpailussa.

  65. Säästö­jen aikaansaami­nen on helpom­paa kun sälyt­tää ikävien seu­raa­muk­sien toimeen­panon jollekin muulle. Tyyp­pies­imerkkinä kun­tien val­tiono­suuk­sien leikkaami­nen vähen­tämät­tä kun­tien velvoitteita.

    Min­is­teri Kiu­ru ilmoit­ti toisen asteen koulu­tuk­seen tehtävän 260 milj euron säästöt. Edeltävässä keskustelus­sa hän korosti, ettei oppi­laitosverkkoon ole tarkoi­tus koskea.

    Nyt min­is­teri ker­toi säästöpäätök­seen liit­tyvien toimen­pitei­den ole­van seu­raa­van hal­li­tuk­sen hommia.

    Toisen asteen koulu­tus on pitkälti maakun­nal­lis­ten kun­tay­htymien hal­lus­sa. Ei tartte paljon mieliku­vi­tus­ta kun haetaan säästöko­hdet­ta. Maakun­takeskuk­sen toimip­iste vai maakun­nan reunal­la ole­va sivupiste?

Vastaa käyttäjälle Risto Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.