Paljonko ihminen pystyy päivässä oppimaan?

Ver­rat­tuna mui­hin mai­hin koul­u­laiset oppi­vat suo­ma­laises­sa perusk­oulus­sa häm­mästyt­tävän paljon, kun ote­taan huomioon koulupäivän poikkeuk­selli­nen lyhyys ja pitkät väl­i­tun­nit lyhyi­den tun­tien välis­sä. Joskus olen miet­tinyt, joh­tu­isiko hyvä oppimis­tu­los juuri lyhy­istä koulupäivästä ja välitunneista.

Oppimi­nen on kemi­aa eivätkä aiv­ot pysty oppi­maan päivässä enem­män kuin pystyvät, ei ainakaan mon­ta päivää peräkkäin. Jos yrit­tää oppia enem­män, oppii huonom­min. Tämä on siis ihan oma teo­ri­ani eikä siis mikään tieteel­lis­es­ti todis­tet­tu tosi­a­sia.  Ei silti vält­tämät­tä kaukana todellisuudesta.

Asial­la on merk­i­tys­tä, kun pähkäil­lään opiske­li­joiden oikeut­ta tehdä opin­to­jen ohes­sa ansio­työtä. VM:n taskus­lask­in­miehet ajat­tel­e­vat, että jos opiske­li­ja tekee töitä opin­to­jen ohes­sa, opin­not viivästyvät, kestävyys­va­je räjähtää käsi­in, luot­tolu­ok­i­tus las­kee ja katas­trofi tulee. Sik­si opin­to­tu­ki las­kee jyrkästi, jos tekee töitä liian paljon.

Kysyin tiedekul­man keskuste­lu­ti­laisu­udessa ”Tiedet­tä poli­ti­ikkaan” yliopistope­d­a­gogi­ikan pro­fes­sori Sari Lind­blom-Ylän­teeltä, hait­taako kol­men tun­nin päivit­täi­nen työn­teko opin­to­jen eten­e­mistä, ja hän vas­tasi suo­raan, että ei hidasta.

Täs­men­netään nyt kuitenkin vähän. Jos alku­ti­lanteessa opiske­li­ja opiskelee viisi tun­tia päivässä ja viet­tää lop­un aikaa opiskeluelämää ja tähän tulee sit­ten lisäk­si kolme tun­tia ansio­työtä, vaiku­tus opin­toi­hin riip­puu siitä, kum­mas­ta ansio­työ on pois, opin­noista vai opiskelijaelämästä.

Täl­lä teo­ri­al­la on selkeä seu­raus­vaiku­tuk­sen­sa. Jos on niin, että tehokkaasti voi oppia vain viisi tun­tia päivässä, ei ole syytä rajoit­taa ansio­työtä opin­to­jen ohes­sa, mikäli opin­not eivät kär­si. Täl­lä voi perustel­la sitä, että opin­to­tu­ki sido­taan tiukem­min opin­to­jen edis­tymiseen – jopa suo­ravi­ivais­es­ti opin­topis­teisi­in – eikä työn­tekoa syynätä niin tarkkaan.

Opiske­li­ja­jär­jestöt ovat aja­tus­ta vas­tus­ta­neet, kos­ka huonos­ti opin­nois­sa men­estyvä voi joutua noidanke­hään: ei opin­topis­teitä, ei opin­tora­haa, mäkkäri­in kokopäivä­työhön, ei opin­topis­teitä. Puhu­mat­takaan ongelmista, jot­ka aiheutu­vat sairauk­sista tai mie­len­ter­veysongelmista. Entä jos poikkeustapauk­sia varten tehtäisi­in poikkeussään­nöt ja pääsään­nöt nor­maale­ja tapauk­sia ajatellen?

Siis­pä tiedet­tä poli­ti­ikkaa!  Voisiko tiede­maail­ma antaa tähän vastauksen?

 

 

67 vastausta artikkeliin “Paljonko ihminen pystyy päivässä oppimaan?”

  1. Yksilölli­nen vari­aa­tio lie­nee aika laa­ja. Oma pisin lukuputkeni on reilun 70 tun­tia. Join lähin­nä kahvia ja polt­telin ja luin neljä kir­jaa, joista viimeisenkin sisäl­lön muistin myöhem­min hyvin. Sit­ten nukuin vuorokau­den. Proustin luin viikos­sa. Cople­stonin filosofi­an his­to­ri­an kuukaudessa.

    Perusk­oulus­sa tai lukios­sa tuli kir­jo­ja pikaluet­tua vain kokei­den alla. Vail­la minkään­laista kiin­nos­tus­ta ja sekin tun­tui liial­ta ja tylsältä.

    Flow-tila on erit­täin tärkeä oppimiselle. Kun ihmi­nen on aidosti kiin­nos­tunut opiskele­mas­taan, kun sen opiskelem­i­nen tuot­taa myös rauhal­lista mieli­hyvää, kun opiskelu on sopi­val­la taval­la haas­tavaa ja palk­it­se­vaa, niin jak­saa opiskel­la enem­män ja opiskel­tu jää parem­min mieleen.

    Sik­si suun­tauk­ses­sa opiskelu­alan vai­h­tamisen vaikeut­tamiseen on ole­mas­sa katas­trofin siemenet. Tätäkin asi­aa pitäisi kat­soa use­am­mal­ta kantilta.

  2. Jos opin­to­jen ohes­sa tehtävä työ edes etäis­es­ti liit­tyy opin­toalaan, työ taus­toit­taa opin­to­jen sisältöjä sitä kor­vaa­mat­tomam­min, mitä vähem­mässä kos­ke­tuk­ses­sa alaan tulisi muuten oltua.

    Mielestäni ihan­neta­paus olisi sel­l­ainen jos­sa saa kas­vaa alalle niin että opin­not ja työ ovat rin­nakkain koko ajan ja taito­jen kehit­tymisen myötä saisi vaa­ti­vampia tehtäviä. Niiden onnekkaiden osalta, jot­ka täl­laiseen tilanteeseen ovat päässeet, en ymmär­rä mik­si opin­to­jen kokon­aiskesto kiin­nos­taa ketään muu­ta kuin itse opiske­li­jaa ja työ­nan­ta­jaa, joiden oman edun mukaista on saa­da ennen pitkää muodolli­nen pätevyys tekemi­in­sä töihin.

    Mut­ta mitä tulee mui­hin kuin kaikkein onnekkaimpi­in opiske­li­joi­hin, fokus saisi olla siinä että alan yri­tyk­si­in pää­sisi hel­posti osa-aikaisi­in töi­hin. Jos osa yri­tyk­sen toimin­nas­ta on täl­löin opetuk­seen rin­nastet­tavaa, on ihan sopi­vaa että yri­tys­tä vähän tuetaan.

    Toki palk­in­to tulee siitäkin että saa omi­in sys­teemei­hin pere­hdytet­tyjä asiantun­ti­joi­ta, mut­ta silti suurem­pi kan­nustin on rohmu­ta muiden koulut­tamista parhaat koulut­ta­mat­ta itse ketään.

    Saat­taa olla että oma per­spek­ti­ivi­ni teknisel­lä alal­la leimaa ajatuk­siani tästä.

  3. Mielestäni tämä pätee myös aikuisi­in. Olen huo­man­nut että koulu­tus­ta tai työ­pa­jo­ja ei kan­na­ta venyt­tää edes täy­teen 9–16 mit­taan, on parem­pi jos lopete­taan esim klo 15, kos­ka ihmisiltä on jo puhti poissa.

  4. Muu­ta­ma sana tieteen puolelta, perustuen lähin­nä M. D. Lieber­manin kir­jaan “Social – Why Our Brains are Wired to Connect.” 

    Tässä joitain poim­into­ja kir­jan lop­pu­osas­ta jos­sa Lieber­man käsit­telee oppimista ja opettamista. 

    Tosi­a­sia joka on pakko hyväksyä (kos­ka sitä ei voi muuk­si muut­taa) on että varsinkin tei­ni-ikäiset mut­ta myös vähän van­hem­mat ovat kiin­nos­tunei­ta paikas­taan kaveripi­iris­sään ja muiden hyväksyn­nästä enem­män kuin mis­tään muus­ta. Aiv­ot käyt­tävät pienenkin tyhjän väli (jopa muu­ta­man sekun­nin) pros­es­soidak­seen muiden ihmis­ten aikei­ta ja ajatuk­sia (Lieber­man käyt­tää ter­miä “men­tal­iz­ing”)

    Viisi tun­tia pelkkää asi­aa infor­maa­tiona, jos sitä ei liitetä mitenkään sosi­aaliseen kanssakäymiseen, on mon­elle nuorelle aivan mak­si­mi, luul­tavasti liikaa. Infor­maa­tion loogi­nen käsit­te­ly käyt­tää olen­nais­es­ti toista aluet­ta aivois­sa, joka on aika pieni ja hel­posti rasittuva.

    Tutkimuk­set esimerkik­si osoit­ta­vat että ryh­mä jolle annetaan ohje ajatel­la jotain sosi­aalis­es­ta näkökul­mas­ta (mikä on ihmis­ten aiko­muk­set ja tavoit­teet) oppi­vat jopa yksi­tyisko­htia parem­min kuin ne joi­ta nimeno­mais­es­ti pyy­de­tään opet­tele­maan yksi­tyisko­htia (siis täs­mälleen sama aineis­to ja tehtävä, mut­ta sosi­aalisen oppimisen ryh­mälle ei ker­ro­ta että myöhem­min tul­laan kysymään yksityiskohtia).

    Teknis­es­ti san­ot­tuna asi­at kan­nat­taa aina jos mah­dol­lista koo­da­ta sosi­aalis­es­ti jot­ta aivo­jen tärkein­tä voimavaraa (tois­t­en ihmis­ten aikei­den ja sosi­aal­is­ten suhtei­den ymmärtämistä) voitaisi­in käyt­tää hyödyksi.

    Siis väl­i­tun­nit, jot­ka aivan var­masti keskit­tyvät sosi­aal­is­ten suhtei­den pohtimiseen ja hoita­miseen, voivat olla tärkeäm­pää aikaa kuin moni oppitun­ti. Tämä menee jopa niin pitkälle, että pelkkä sosi­aal­is­ten asioiden pohtimi­nen het­ken voi paran­taa loogista ajat­telu- ja muis­tamiskykyä jäl­keen­päin. Eri­tyisen tehokas­ta oppimi­nen on sil­loin kun oppi­laat opet­ta­vat toisi­aan, jol­loin mieli automaat­tis­es­ti käyt­tää sosi­aalisen alueen kykyjään.

    Mut­ta entä työn­teko sit­ten? Jos sen viiden per­in­teiseen opiskelu­un käyte­tyn tun­nin lisäk­si on mah­dol­lista tehdä jotain opit­tavaan asi­aan liit­tyvää mut­ta vah­vasti sosi­aal­ista aivo­jen puol­ta hyö­dyn­tävää, niin lop­putu­los on toden­näköis­es­ti hyvä riip­pumat­ta siitä onko kyseessä pal­ka­lli­nen työ, pro­jek­tilu­on­teinen kurssi­työ tai järjestötoiminta. 

    Mut­ta tun­timäärien pitää olla kohtu­ullisia siten että unen määrä ja laatu eivät kär­si (kos­ka ilman kun­nol­lista unta ei voi oppia mitään uutta).

    Tämä siis lyhyesti, kir­ja kan­nat­taa lukea itse (toiv­ot­tavasti kir­ja kään­netään myös suomeksi).

  5. Yksi var­teenotet­ta­va näkökul­ma on se, että yksilöil­lä on ero­ja, opin­noil­la on eroa ja töil­lä on eroja.

    Vaik­ka se ei ehkä ole muodikas­ta sanoa, yksilöi­den väliset erot oppimiskyvyssä ovat huo­mat­tavia. Kahdel­la saman tutkin­non suorit­taval­la yksilöl­lä voi men­nä aivan eri­lainen tun­timäärä asioiden omak­sumiseen ja tekemiseen. Nopeal­la opiske­li­jal­la voi olla kap­a­siteet­tia opiskel­la, har­ras­taa ja tehdä töitä samaan aikaan.

    Toinen selvä ero on stressin­si­etokyvyssä ja ajankäyt­tö­tavois­sa. Hyvin stres­siä sietävä puuhakas ihmi­nen ehtii tehdä päivässään paljon enem­män kuin hel­posti stres­san­tu­va ja paljon lup­poaikaa tarvit­se­va. (En usko, että tämä on sama kuin “laiska”/“ahkera” ‑jako.)

    Kol­mas tulee opiskelu­a­jal­la vas­taan muuten tule­vista vaa­timuk­sista. Sinkku tai dinkku ehtii var­masti tehdä paljon enem­män opiskelun ja työn­teon yhdis­tämistä kuin muu­ta­man pikku­lapsen vanhemmat.

    Opin­nois­sakin on eri­laisia kursse­ja. Osa asioista voi men­nä lähin­nä taka­puolen hieromisel­la penkki­in ilman, että aivo­ja tarvit­see muuten jän­nit­tää äärim­milleen. Toiset asi­at taas vaa­ti­vat hyvinkin kovaa älynystyröi­den hieromista.

    Jos työ on ojankaivu­u­ta, se voi olla ihan puh­das­ta aiv­ole­poa ja sikäli opiskelun kannal­ta vas­ta­ta vapaa-aikaa. Toisaal­ta oman alan työ parhaim­mil­laan tukee ja motivoi opiskelua hyvin merkit­täväl­lä tavalla.

    Ongel­man moni­ta­hoisu­u­den vuok­si olisi parem­pi miet­tiä pul­mati­lantei­ta ja niihin vas­taamista. Opiske­li­joiden osalta mieleen tulee kak­si ongelmatapausta 

    Ensim­mäi­nen on mata­la­palkkadu­unei­hin jumit­tu­va opiske­li­ja, joka ei saa opin­to­jaan eteen­päin, kos­ka joutuu tekemään työtä elääk­seen, ja joka ei saa opin­to­tukea, kos­ka opin­topis­teet eivät riitä. Tähän ei auta kuin opin­to­jen tiukem­pi ohjaus ja ehkä harkin­nan­varainen jous­to pis­ter­a­jois­sa. Kyse voi olla jopa opiske­li­jan ja opin­to­jen epäy­h­teen­sopivu­ud­es­ta, jol­loin peli pitäisi pystyä puhal­ta­maan poik­ki. (Tämä on jos­sain määrin suo­ma­laisen lep­suilusys­teemin ongel­ma. Kan­sain­välis­es­ti tyyp­il­lisem­mil­lä tiukem­mil­la sys­teemeil­lä on sit­ten vas­takkainen ongelma.)

    Toinen ongel­mat­a­paus stereo­tyypit­tyy iki­teekkaris­sa. Opiske­li­ja on ajau­tunut oman alansa töi­hin, opin­not ovat lop­pusuo­ral­la. Viimeis­ten kurssien kanssa on kuitenkin nihkeää, ja lop­putyöstä ei tule mitään mieleen, kos­ka duu­nista saa ihan kivaa lik­saa, ja kos­ka töis­sä on hauskem­paa kuin koulus­sa. Tähänkään ei tuk­i­jär­jestelmä pure, kos­ka ei sille mitään tukia kuitenkaan mak­se­ta. Koke­muk­sen mukaan tähän voi vaikut­taa lähin­nä työnantaja.

    Jos nyky­istä opin­to­tuk­i­jär­jestelmää tarkastel­laan, se sor­sii niitä, jot­ka ehtivät, jak­sa­vat, viit­sivät ja osaa­vat. Nykyjär­jetelmä myös hel­posti tönäisee ikiteekkari-kategoriaan. 

    Olisikin syytä tutkia, paljonko mak­saisi tulo­rajo­jen pois­t­a­mi­nen net­tona. Se voisi lisätä työssäkäyn­tiä, mil­lä olisi kaikki­aan posi­ti­ivi­nen vaiku­tus talouteen sekä vero­tu­lo­jen että taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den kautta.

    Lisäk­si tässä voisi muis­taa sen, että asia ei ole ihan mus­tavalkoinen. Voihan opin­totues­sa olla tuloleikkuri, mut­ta pros­ent­ti voi olla vaik­ka 20 %.

    Täl­lä het­kel­lä tämä ehdo­tus kuitenkin kaatuu siihen vas­taansanomat­tomaan argu­ment­ti­in, että tuk­i­jär­jestelmä on luon­teeltaan sosi­aal­i­tu­ki, jon­ka on tarkoi­tus taa­ta minim­i­toimeen­tu­lo. Sen ei ole tarkoi­tuskaan olla kannustava.

  6. Tot­ta toinen puoli. Et vain ota huomioon sitä, että kymme­nen vuo­den “opiskelu” viiden vuo­den sijaan pitää henkilön opiske­li­jas­tatuk­sel­la viisi vuot­ta kauem­min. Opiske­li­ja saa jär­jestelmäl­lis­es­ti pienem­pää palkkaa, kos­ka naut­tii etuuk­sista eikä ole laskut­ta­van yri­tyk­sen näkökul­mas­ta yhtä arvokas kuin valmis­tunut. Viidessä vuodessa valmis­tuneen pal­ka­lla opiske­li­ja olisi ehtinyt jo mak­saa opin­to­lainansa pois jne…

  7. Itse uskon, että iso ongel­ma valmis­tu­misen hitaudessa ei ole työn­teko opiskelu­aikana tai opin­to­jen sinäl­läi­nen hitaus, vaan se, ettei papere­i­ta ote­ta ulos. Meil­lä on opiske­li­joil­la niin hirvit­tävän hyvät edut joka puolel­la (moni asia puoleen hin­taan), ja monil­la tavoiteti­la riit­tävän pitkästä cv:stä valmistues­sa, ettei nopea valmis­tu­mi­nen yksinker­tais­es­ti kiin­nos­ta, vaik­ka suurin osa kurs­seista olisikin tehty. Yksi malli jatkuiv­ien tutkin­nonu­ud­is­tusten lisäk­si olisi että koulu olisi esimerkik­si ensim­mäiset viisi vuot­ta ilmainen ja alka­isi sit­ten mak­saa portaittain.

  8. Uskoak­seni Osmon teo­ri­an tuek­si löy­tyy ihan tieteel­listäkin näyt­töä. Ihmi­nen ei ole tietokone, jota voi ohjel­moi­da mielin määrin: oppimista voi tapah­tua tehokkaasti vain tiet­ty määrä.

    Opin­to­jen ohel­la työsken­te­ly ei suures­sa osas­sa tapauk­sista hait­taa vaan hyödyt­tää työu­ralle pääsyä, opin­to­ja ja myöhempää veron­mak­sukykyä. Siis opiske­li­jat, menkää töihin!

  9. Vaikea olla eri mieltä mis­tään tässä postis­sa. Opiske­li­joista kan­nat­taa tehdä urakka­palkkaisia työn­tek­i­jöitä. Suo­ra palk­ka opin­topis­tei­den ker­tymis­es­tä eikä mitään kyt­täys­by­rokra­ti­aa ympärille. Valmis­tu­mis­es­ta vielä bonus, että pääsee työn­haun alku­un. Opin­to­laina­jär­jestelmä kan­nat­taa pitää rin­nal­la isom­pia han­k­in­to­ja yms. tarpei­ta varten. Eri­ty­istapauk­set hoitu­vat sairauspäivärahajärjestelmällä.

  10. Minä aina ihmettelin niitä opiske­li­ja­tovere­i­ta, jot­ka aamul­la saa­pui­v­at kir­jas­toon ja pänt pänt pänt­tä­sivät ja pänt­tä­sivät iltaan ja sulkemi­saikaan asti läh­es tauot­ta päivät pääksy­tys­ten. Minus­ta se oli haaskaus­ta ja suo­ranaisen tuhoisaa.

  11. Vahti:
    Tot­ta toinen puoli. Et vain ota huomioon sitä, että kymme­nen vuo­den “opiskelu” viiden vuo­den sijaan pitää henkilön opiske­li­jas­tatuk­sel­la viisi vuot­ta kauem­min. Opiske­li­ja saa jär­jestelmäl­lis­es­ti pienem­pää palkkaa, kos­ka naut­tii etuuk­sista eikä ole laskut­ta­van yri­tyk­sen näkökul­mas­ta yhtä arvokas kuin valmis­tunut. Viidessä vuodessa valmis­tuneen pal­ka­lla opiske­li­ja olisi ehtinyt jo mak­saa opin­to­lainansa pois jne…

    Riip­puu alas­ta. On alo­ja, joil­la ei tarvi­ta muodol­lista pätevyyt­tä. Itse olen työsken­nel­lyt alal­la, jos­sa valmis­tu­mista ei edel­lytetä täy­den palkan saamiseksi.

  12. Min­un oppimiskyvyl­läni ei tun­nu ole­van päivit­täistä rajaa, kun­han huole­htii veren­sok­erista ja riit­tävästä lev­os­ta. Itse pänt­täsin aikoinaan täl­laisel­la kier­teel­lä: luin 50 min­u­ut­tia, popsin jotain makeaa ja sit­ten lep­äsin, usein nukahdellen, kymme­nen min­u­ut­tia. Kark­ki ja lepo toimi­vat myös palk­in­toina. 20 tun­tia ja kauem­minkin menee eikä teho putoa lop­pua kohden ainakaan dra­maat­tis­es­ti. Riip­puu tosin aiheen tylsyydestä.

    Työn­teko opiskel­lessa on joka tapauk­ses­sa suositeltavaa ja mielel­lään opin­to­ja liip­paaval­la alal­la, kos­ka CV:hen on sil­loin jotain kir­joitet­tavaa. Työhake­mus menee ö‑mappiin, jos ei ole osoit­taa, että työn­teko mais­tuu. Sitä pait­si, jos tekee töitä isom­malle fir­malle opiskel­lessa vaik­ka se olisi Mäkkäri, on jal­ka edes hiukan oven välis­sä edes jonnekin.

    Tosin ilman suhtei­ta se on sit­tenkin vaikeaa vaik­ka olisi mikä tutkinto. 

    Mik­si­hän, muuten, suo­ma­la­is­fir­moil­la ei ole har­joit­telu­paikko­ja korkeak­oulu­opiske­li­joille (intern­ship), vai olenko mis­san­nut jotain? Ulko­maisetkaan fir­mat eivät kuulem­ma hae suo­ma­laisia aktiivisesti.

  13. Asian tieteel­listä tutkimista vaikeut­taa muut­tu­jien suuri määrä. Ihanteelli­nen oppitun­nin pitu­us tai oma­toimisen työsken­te­lyn määrä var­maankin vai­htelee oppi­aineit­tain, ope­tus­menetelmit­täin, yksilöit­täin, elämäntilanteittain… 

    Täl­laisen riv­iopet­ta­jan havain­to on kuitenkin tämä: kun opiske­li­jan opin­not syys­tä tai tois­es­ta tökkivät, hän hel­posti halu­aa pae­ta haastei­ta, tehdä jotakin muu­ta, esim. men­nä töi­hin. Sik­si sitä ekstratyötä tekevät usein juuri ne, joiden pitäisi rauhoit­tua ja panos­taa opintoihinsa. 

    Toisaal­ta — min­unkaltaiset hikipinko­tyyp­it eivät tin­gi opin­nois­taan sil­loinkaan kun pitäisi: sitä keskit­tyi opin­toi­hin, vaik­ka olisi kipeästi tarvin­nut rahaa ja koke­mus­ta käytän­nön työelämästä. Itsel­läni opin­to­ja piden­si jonkin ver­ran (alle vuosi) valmis­tu­misen pelko. Tiesin osaa­vani opiskel­la, mut­ta pelkäsin, etten pär­jää oikeis­sa, vas­tu­ulli­sis­sa töis­sä. Opin­totuen lop­pumi­nen oli tässä suh­teessa oikeas­t­aan hyvä — se pakot­ti loikkaa­maan työelämän puolelle ja huo­maa­maan, että siel­läkin sen­tään pärjää.

  14. Opin­to­tu­ki on net­tona 470 euroa kuukaudessa, pait­si kesä‑, heinä- ja eloku­ul­ta 0 euroa kuukaudessa. 12 kuukaudelle jyvitet­tynä 325 euroa kuukaudessa. Toimeen­tu­lo­tu­ki 0 euroa ja asum­is­tu­ki 0 euroa.

    Puoli­son pikku­ruisetkin tulot aiheut­ta­vat tämän.

    Pian saamme nähdä tulok­set, mitkä tule­vat tukikuukausien vähen­tämis­es­tä. Opiske­lut keskey­tyvät kokon­aan 0e/kk opiskelu vs kat­toon syl­jeskelem­i­nen kotona 520e/kk? Hmm… kumpiko­han on toden­näköisem­pi tulos.

    Opiske­li­jat eivät ole homogeeni­nen 20 vuo­ti­aiden teinien joukko vaan ikähaitari on van­huk­sista nuori­in. Hyvin moni opiskelee jo toista tutk­in­toa, kun ei ole töitä.

    Opiske­li­joiden hyvät edut ovat pelkkää paskan­jauhan­taa. Se, että saa hal­van lounaan on se mitä opiske­li­jat hyö­dyn­tävät eniten. Toisek­si var­maan sitä yhtä vedel­lä jatket­tua tar­jouskal­jaa räkälässä.

    Lop­pu­vuodes­ta Suomes­sa menee rik­ki 50 000 aka­teemisen työt­tömän raja. Onnek­si olkoon Suo­mi! Kyl­lä tästä tulee oikea hyper­su­per­mo­niosaamisen keskus. Pikavauh­tia tuote­taan mas­soit­tain tusi­na­mais­tere­i­ta ja inssejä.

    Suo­mi tap­paa säästämäl­lä oman tule­vaisuuten­sa, kos­ka tutkimus on sijoi­tus tule­vaisu­u­teen. Mut­ta sehän on onkin oikeis­ton tavoite: Suomen sisäsi­it­toinen kuningaskun­ta, jos­sa köy­hä syn­tyy köy­hänä, elää köy­hänä ja kuolee köyhänä.

    Opin­to­laina pitäisi lakkaut­taa kokon­aan. Opiske­li­ja-asun­to­jen vuokrat pitäisi lopet­taa kokon­aan. Nyt ne ovat jopa 450 euroa kuukaudessa ja itse tuki net­tona 470 euroa. 20 euroa elämiseen kuukaudessa.

    Opin­to­lainan voitte tunkea sinne mis­sä aurinko ei paista.

  15. Jos työ on sel­l­aista, jos­ta sitä “arvokas­ta työkoke­mus­ta” pitäisi saa­da, var­maan se kulut­taa aivan samo­ja aivoresursse­ja kuin opiskelukin?

    Ollaan rehellisiä. Suomes­sa tehdään töitä opin­to­jen ohel­la, kos­ka on pakko. Useim­mil­la ne työt eivät liity opin­toi­hin yhtään mitenkään, varsinkaan opin­to­jen alku­vai­heessa. Hyö­tyjiä ovat veron­mak­sa­jat(?) ja hal­paa, jous­tavaa ja nuor­ta työvoimaa kaipaa­vat työnantajat.

    Suur­ta vahinkoa tuskin tapah­tu­isi siitä, jos Suomes­sa valmis­tut­taisi­in 23-vuo­ti­aina ilman muu­ta kuin kesä­työkoke­mus­ta, jos sitäkään. Sen opin­to­jen ohel­la saadun “arvokkaan työkoke­muk­sen” kirisi kiin­ni vuodessa, ja lisäilona käytet­tävis­sä olisi vielä mais­terin aivot.

    Niil­lä aloil­la, joil­la käytän­nön työt todel­la olen­naisel­la taval­la linkit­tyvät opin­toi­hin, on jo yleen­sä pakol­liset harjoittelujaksot.

    Täysin pöyristyt­tävä ei mielestäni ole sel­l­ainenkaan vaa­timus, että opiske­li­joille siu­nattaisi­in vapaa-aikaa siinä mis­sä kaikille muillekkin ihmisille.

  16. Aika ei ole oikein hyvä mit­tari oppimiselle. Toki sitä voi käyt­tää mit­ta­ri­na paljon tois­to­ja vaa­ti­vas­sa motorises­sa oppimises­sa, mut­ta se ollee harv­inaisem­paa korkeakoulutasolla.

    Olen myös kuul­lut, että ns. pikalukemisen oppimista tehosta­va vaiku­tus joh­tusi siitä, että aivoil­la on vähem­män aikaa tehdä rin­nakkaisia toimen­piteitä ja keskit­tymi­nen para­nee. Teo­ria ollee kiis­tel­ty? Ero­ja meis­sä joka tapauk­ses­sa on.

    Myös viit­tauk­sesi opiske­li­jaelämään voi kyseenalais­taa. Minus­ta osakun­ta- ja tiedekun­tari­en­not ovat hyvin keskeinen tek­i­jä sekä oppimises­sa että sosi­aal­is­tu­mises­sa. Onko putken läpi puser­re­tus­ta mais­ter­ista, joka ei osaa pukea frakkia pääl­len­sä, pitää puhet­ta naiselle ja tanssia, mitään hyö­tyä? Minus­ta ei ole. Ei fir­ma voi sel­l­aista ainakaan lait­taa mihinkään, mis­sä on asi­akkai­ta tai sidos­ryh­miä lähelläkään.

  17. Kalle:
    Aika ei ole oikein hyvä mit­tari oppimiselle. Toki sitä voi käyt­tää mit­ta­ri­na paljon tois­to­ja vaa­ti­vas­sa motorises­sa oppimises­sa, mut­ta se ollee harv­inaisem­paa korkeakoulutasolla. 

    Fyy­sistä tois­toa vaa­ti­vas­sa työssä päivässä ei voi ikinä oppia liikaa.

    Min­un mielestäni pohtimista ja ymmär­rystä vaa­ti­vas­sa työssä oppimista voi hel­posti tapah­tua liikaa päivässä. Tarkoi­tan tässä oppimisel­la (aivoista) hel­posti katoavaa mut­ta myös hel­posi uudelleen­palautet­tavaa tietoa. Ideaali olisi, että opit­tua pää­sisi heti sovelta­maan edes osin johonkin jär­jestelmään. Näin saisi heti palautet­ta mikä on ollut omak­sumisen todel­li­nen taso ja joko hidas­taa tai nopeut­taa opiskelua. Tarkoi­tan omak­sumisel­la vaikeasti (aivoista) katoavaa tietoa ja hel­posti palautet­tavaa tietoa.

    En ota kan­taa (sanon sitä vaik­ka tässä -) syöt­töop­pimisek­si tai ahmimisop­pimisek­si, kuin­ka paljon sil­lä on itseis­ar­vol­lista hyö­tyä yleisenä aivo­jen kehit­täjänä ja myöhem­män ekspo­nen­ti­aalisen kehit­tymisen alustana.

  18. Ihmi­nen pystyy päivässä oppia paikkaa­maan ham­paan tai tekemään kol­men Miche­lin-täh­den ruuan tai minkä tahansa alle 2000€ tien­aa­van työn.

  19. Kalle: Myös viit­tauk­sesi opiske­li­jaelämään voi kyseenalais­taa. Minus­ta osakun­ta- ja tiedekun­tari­en­not ovat hyvin keskeinen tek­i­jä sekä oppimises­sa että sosi­aal­is­tu­mises­sa. Onko putken läpi puser­re­tus­ta mais­ter­ista, joka ei osaa pukea frakkia pääl­len­sä, pitää puhet­ta naiselle ja tanssia, mitään hyö­tyä? Minus­ta ei ole. Ei fir­ma voi sel­l­aista ainakaan lait­taa mihinkään, mis­sä on asi­akkai­ta tai sidos­ryh­miä lähelläkään.

    Hep. En viihtynyt tiedekun­tari­en­nois­sa, tein töitä ja opiske­lin täysipäiväis­es­ti samaan aikaan. Siitä huoli­mat­ta työu­ran kanssa ei ole ollut pien­in­täkään vaikeut­ta, edus­tus- ja luot­ta­muste­htävi­inkin olen joutunut huo­mat­ta­van paljon sekä työssä että muuten. Väitöskaronkois­sakin olen saanut istua ihan tarpeek­si eri omi­naisuuk­sis­sa tietääk­seni ne pääosin tyl­sik­si tilaisuuksiksi.

    Tuo sit­seis­sä ja vuosi­juh­lis­sa istu­misen ylistys on vain puo­lialko­holisoitunei­den opiske­li­jan­plant­tu­jen tekosyy kän­näämiselle ja pukufetissin toteuttamiselle.

    Keksin akti­ivisen opiske­li­jaelämän puo­lus­tuk­sek­si kak­si argu­ment­tia. Jär­jestö­toim­intaan akti­ivis­es­ti osal­lis­tu­vat oppi­vat paljon jär­jestö­toimin­nas­ta ja vaikut­tamis­es­ta. Opiske­li­jaelämässä voi tava­ta tule­vaisu­u­den kannal­ta tärkeitä kontakteja.

    Jälkim­mäisen merk­i­tys on kuitenkin liu­den­tunut men­neinä vuosikym­meninä vauhdil­la opiske­li­ja­ma­te­ri­aalin lev­en­tymisen myötä. Eksklusi­iviseen klu­bi­in kuu­lu­mi­nen on hyvä jut­tu, mut­ta useim­mil­la aloil­la opiske­li­joiden kän­nipi­ir­it ovat aika vähän eksklusiivisia.

    Enem­män min­ulle on ollut siitä verkos­tos­ta hyö­tyä, joka koos­t­uu ihmi­sistä, joiden kanssa olen ihan oikeasti opiskel­lut ja tehnyt töitä.

  20. Viherinssi: Hep. En viihtynyt tiedekuntariennoissa… 

    Minus­ta tun­tuu, että joku puo­lus­telee sitä, että nuoru­us meni ohi. 😉

  21. “Tuo sit­seis­sä ja vuosi­juh­lis­sa istu­misen ylistys on vain puo­lialko­holisoitunei­den opiske­li­jan­plant­tu­jen tekosyy kän­näämiselle ja pukufetissin toteuttamiselle.”

    Tuo riip­puu alas­ta ja omas­ta kyvykkyy­destä. Jos on keski­ta­son tunari alal­la, jol­la työl­listymi­nen on vaikeaa (nykyään liki kaikil­la aloil­la), on verkos­to­jen luomi­nen ja sosi­aa­li­nen puuhaami­nen kaikkein paras tapa kas­vat­taa mah­dol­lisuuk­sia saa­da töitä.

    En tunne enti­sistä opiskelukavereis­tani ketään run­saasti ryypän­nyt­tä ja paljon touhun­nut­ta, joka ei olisi saanut työtä. Työ ei vält­tämät­tä ole (aka­teemista) koulu­tus­ta vas­taavaa, mut­ta työtä yhtä kaik­ki. Työ on järjestynyt nimeno­maan sik­si, että ihmisel­lä on kon­tak­te­ja, jot­ka sekä jär­jestelevät että kertovat. 

    Ymmärtääk­seni 50 000 aka­teemisen työt­tömän raja meni jo rik­ki. Näistä parhait­en selviävät eteen­päin todel­liset osaa­jat, joi­ta on vähän, ja suu­laat, sosi­aaliset ja verkos­toituneet, jot­ka tun­netaan ja jot­ka kuule­vat mahdollisuuksista.

    Sovin­nais­ten kun­nol­lis­ten ja keskiver­to­jen joukkoon ker­tyy paljon pitkäaikatyöt­tömiä. Heil­lä ei ker­takaikki­aan ole välineitä, joil­la erot­tau­tua porukas­ta ja päästä käsik­si mah­dol­lisuuk­si­in. He eivät pär­jää tiedol­lis­taidol­lis­es­ti eivätkä sosiaalisesti.

    Kaik­ki aka­teemiset ihmiset eivät vielä ymmär­rä, että nyky­mais­ter­ille ei ole tärkeää ain­oas­taan tai ollenkaan aka­teem­i­nen ympäristö ja ystäväpi­iri, vaan myös kau­pas­sa töis­sä ole­va kaveri, joka voi avit­taa istu­maan kassalle.

    Aka­teemisetkin ovat jo niin jakau­tuneet, että osa aka­teemi­sista elää aivan toisen­laises­sa maail­mas­sa ja ole­tuk­sis­sa kuin toinen osa.

  22. Puri­na:
    Ihmi­nen pystyy päivässä oppia paikkaa­maan ham­paan tai tekemään kol­men Miche­lin-täh­den ruuan tai minkä tahansa alle 2000€ tien­aa­van työn.

    Mikähän mah­taa olla esi­in­tymisel­lä itsen­sä elät­tävien muusikoiden palk­ka? Aika moni free­lancer menee alle tuon 2000 €/kk bruttona.

    Lupaan sin­ulle kuolema­ton­ta mainet­ta ja kun­ni­aa, jos päivän opiskelul­la yllät vaikka­pa diplomip­i­anis­tik­si. Kel­paa, vaik­ka diplo­mi tulisi vähän huonom­minkin arvosanoin.

    (Menisiköhän muuten brankkarin jobi noille nurkille myös. Hyvin se on hoidet­tu, jos sen päivässä oppii.)

    Sori, palk­ka ei ole hyvä mit­tari ammatin opet­telemisen vaikeudelle. Help­po­ja ja hyvä­palkkaisia ei juuri ole, mut­ta vaikeai­ta ja mata­la­palkkaisia on paljon.

  23. Kalle:
    Myös viit­tauk­sesi opiske­li­jaelämään voi kyseenalais­taa. Minus­ta osakun­ta- ja tiedekun­tari­en­not ovat hyvin keskeinen tek­i­jä sekä oppimises­sa että sosi­aal­is­tu­mises­sa. Onko putken läpi puser­re­tus­ta mais­ter­ista, joka ei osaa pukea frakkia pääl­len­sä, pitää puhet­ta naiselle ja tanssia, mitään hyö­tyä? Minus­ta ei ole. Ei fir­ma voi sel­l­aista ainakaan lait­taa mihinkään, mis­sä on asi­akkai­ta tai sidos­ryh­miä lähelläkään.

    Heh, heh… itse en aikoinaan saanut edes teekkar­i­lakkia vap­puna, kos­ka fiilis about heti ensim­mäis­es­tä kos­ke­tuk­ses­ta nk. yliop­pi­laskun­taelämään oli se, että tämähän on aivan pelkkää mopo­tus­ta. No, tup­sukot­san (ehkä maail­man toisek­si turhin kapis­tus jonkun tohtori­hatun jäl­keen) sai sit­ten äitien päivänä ilman mitään alis­tu­van orjan pis­te­vihkoakin ja eipä sen jäl­keen ollut minkään hive­nen hinkua ei sit­ten minkään­laiseen opiskelijatoimintaan.

    No, on tästä tosi­aankin se hait­ta, etten edelleenkään osaa pitää mitään viral­lisen kaa­van (ja patri­arkaastis­ten stereo­ty­p­i­oiden) mukaista puhet­ta naiselle saati sit­ten että osaisin tanssia. Mut­ta jos tämä on ollut jonkin­lainen hait­ta ural­leni, niin — pahus vieköön — olisin var­maan vähin­tään kiinan keis­ari, jos olisin jak­sanut nöyr­tyä siihen kaik­keen mopo­tuk­seen ja kän­nis­ten ääliöi­den pylvästelyyn…

    Ovat meinaan nykyiset asi­akkaat ja sidos­ryh­mät olleet aivan riit­tävän tyy­tyväisiä ihan itse ihan omas­ta kiin­nos­tuk­ses­ta han­kit­tui­hin tietoi­hin ja taitoi­hin korkeakult­tuurista, kuli­nar­is­mista, viineistä, kult­tuureista, — kuin vaikka­pa myös monista pop­u­laarikult­tuurin ilmentymistä.

    Voisi jopa sanoa, että jos joku toisi työ­paikka­hais­tat­telus­sa esi­in vahvuute­naan sen, että on ollut joku osakun­nan prinssiev­er­sti, suurvisi­iri tms., niin taipuisin ehkä pitämään moista mitä suurim­pana ääliöy­den osoituksena.

  24. …niin ehkä tuol­la epä­selväl­lä vuo­datuk­sel­la oli tarkoi­tus sanoa, että frak­ki-henkisel­lä yo-kun­ta meiningillä tun­tuu syn­tyvän mieliku­vi­tuk­se­ton­ta Ord­nung muß sein ‑pop­poo­ta, joka on nykypäivän organ­isaa­tiois­sa pelkää painolastia.

  25. Oppimista on mon­en­laista jos­sa min­ua kiehtoo tehokku­us, ja hyödyllisyys.

    Ilmeis­es­ti paras opiskelu on aina monipuolista, sil­lä ihmisen ener­gia riit­tää parem­min kun se jae­taan eri aihealueille. Muutenkin jos ihmi­nen on lukenut 100 kir­jaa jostain aiheesta, niin seu­raa­vat 10 ovat pikem­minkin tyl­siä kuin hyödyl­lisiä, ellei niitä osaa eri­tyisen hyvin valita.

    Sinän­sä nyky­muo­toises­sa koulus­sa voi oppia vain sitä mikä jo valmi­ik­si tiede­tään (tietyn­laista inflaa­tio­ta) . Sen sijaan vaikka­pa yri­ty­selämän tuoteke­hit­telyssä opi­taan sel­l­aista mitä ei vielä tiede­tä, ja tämä on todel­la arvokasta.

  26. Puri­na:
    Ihmi­nen pystyy päivässä oppia paikkaa­maan ham­paan tai tekemään kol­men Miche­lin-täh­den ruuan tai minkä tahansa alle 2000€ tien­aa­van työn.

    Kaikki­han on yksinker­taista — niin kauan kuin kat­soo vier­estä. Kir­joit­ta­ja on selvästi omak­sunut geor­gialaisen tähti­ti­eteil­i­jän ja yhteiskun­nal­lisen ajat­teli­jan J.V. Dzu­gasvilin oivan mak­si­imin: “Sosial­isti­nen ihmi­nen on optimistinen.”

  27. Olen aina ihme­tel­lyt sitä, ja ihmette­len edelleen, että mik­si ihmeessä juuri opiskelu­ai­ka pitää käyt­tää “ihmisenä kas­vamiseen”. Osmon argu­ment­ti työn­teosta on täysin soli­di. Edes pieni hidas­tu­mi­nen ei hait­taa, olen ohjan­nut DI-töitä, ja jos kaveri on opiskel­lut 4 vuot­ta työtä aloit­taes­saan, mut­ta on vaille työkoke­mus­ta, niin työstä ei yleen­sä tule kovin laadukas. Mut­ta jos on opiskel­lut 5 vuot­ta ja ollut välis­sä alan töis­sä, työ on yleen­sä ihan eri planeetalta. 

    Teknil­lisil­lä aloil­la on onnek­si vielä jos­sain määrin tapana, että DI-työ tehdään aiheesta joka on saatu työ­nan­ta­jal­ta. Tämän kult­tuurin alasajoa kuitenkin tun­nu­taan peräti pyrkivän edis­tämään. Moti­ive­ja sille en ihan ymmär­rä, mut­ta type­r­yys ja ajat­telemat­to­muus yhdis­tet­tynä siihen byrokraat­tiseen logi­ikkaan että “näin on nyt joku muu päät­tänyt” lie­nee uskot­tavin selitys. 

    Ei ylem­män korkeak­oulu­tutkin­non suorit­tamiseen pitäisi viit­tä vuot­ta kauem­paa men­nä. Itse käytin neljä ja puoli vuot­ta, ja ihan oikeasti, biletin, matkustelin, tein töitä, toimin yrit­täjänä, jär­jestöak­ti­iv­ina, jne. Ja minä olen perus­lu­on­teeltani äärim­mäisen laiska. Mah­dol­lisuuk­sia opin­to­jen vauhdil­la suorit­tamiseen on lisät­ty koko ajan. Opin­tokokon­aisu­udet laa­di­taan niin että ne voi var­masti suorit­taa alle viidessä vuodessa. 

    Tosin, se pitää lisätä opiske­li­joiden puo­lus­tuk­sek­si, että kun täl­lainen suun­nit­telu on yleistynyt, valin­nan­varaa on kaven­net­tu niin, että suun­nit­telijoiden suun­nit­tele­mas­ta pötköstä ei voi poike­ta ja suorit­taa opin­to­jaan juurikaan nopeam­min, ja lisäk­si niihin on leiv­ot­tu miino­ja, että jos joku kri­it­ti­nen palik­ka myöhästyy, niin opin­not venyvät hel­posti vuo­den, kun paikkaami­nen on mah­do­ton­ta. Opiske­li­jan mah­dol­lisu­us käyt­tää luovu­ut­ta opin­tokokon­aisuuk­sien rak­en­tamises­sa on viety läh­es kokon­aan pois, kos­ka asenne että “byrokraat­ti tietää parem­min”, on niin vahva. 

    Tämä on vääjäämätön seu­raus kaiken­lais­es­ta kyt­täämis­es­tä, ja se kyt­täämi­nen on seu­raus­ta siitä, että jae­taan rahaa; rahan­jakoa ei halu­ta lopet­taa, joten rahan vasti­neek­si pis­tetään apinat tanssi­maan. En kade­h­di nykypäivän opiske­li­joi­ta, 90-luvul­la oikeasti oli helpompaa.

  28. Luulisi että har­va opiske­li­ja tekee töitä ilman hyvää syytä. Yleen­sä syynä on, että opin­to­tu­ki ei riitä toimeen­tu­loon. Joskus taas työ­paik­ka saat­taa olla niin hyvä että töi­den tekemisessä on järkeä tule­van urankin kannal­ta. Tun­tuu älyt­tömältä vähen­tää työn­tekoa kiristämäl­lä opin­totues­ta — jos työn­tekoa halu­taan vähen­tää, parem­pi tehdä helpom­mak­si tul­la toimeen pelkäl­lä tuella.

    Tuos­ta “rajal­lis­es­ta oppimis­tahdista” voisin kom­men­toi­da, että perus­teesisi lineee oikea, mut­ta toisaal­ta on myös ole­mas­sa keino­ja nopeut­taa oppimista merkit­tävästi. Itse ainakin pystyn joskus innos­tuneena jostain omas­ta pro­jek­tista omak­sumaan suuria asi­akokon­aisuuk­sia muu­ta­mas­sa päivässä, vaik­ka yliopis­tokurssil­la samaan asi­aan käytet­täisi­in kuukausikau­pal­la. Sik­si pidän koulu­ope­tus­ta val­ta­vana haaskauk­se­na jos­sa hukataan täysin innos­tuk­sen ja oman moti­vaa­tion mah­dol­lisu­udet. Arvioni on että perusk­oulus­sa oppi­laiden oppimis­po­ten­ti­aal­ista hukataan tämän vuok­si ainakin 3/4.

  29. Aale:
    Mielestäni tämä pätee myös aikuisi­in. Olen huo­man­nut että koulu­tus­ta tai työ­pa­jo­ja ei kan­na­ta venyt­tää edes täy­teen 9–16 mit­taan, on parem­pi jos lopete­taan esim klo 15, kos­ka ihmisiltä on jo puhti poissa.

    Tuo voi pitää paikkansa, jos vetää täysil­lä koko päivän. Käytän­nössä itsel­läni saat­taa tehokär­pä­nen puraista ihan mil­loin vain. Aamupäiväl­lä ei oikein saa aikaan ja sit­ten yhtäkkiä kel­lo 16–18 onkin tehokkain­ta työaikaa.

    Pitää katosa päivä ker­ral­laan. Jos oikein tökkii ja on liuku­vat työa­jat, on parem­pi lähteä koti­in ja olla seu­raa­vana päivänä pidem­pään. Joiain päivänä sit­ten aamul­la hirveä tahti pääl­lä ja kolmelta on sit­ten tosi­aan puhti pois.

  30. “Onko putken läpi puser­re­tus­ta mais­ter­ista, joka ei osaa pukea frakkia pääl­len­sä, pitää puhet­ta naiselle ja tanssia, mitään hyötyä? ”

    Hyvä trol­li, kuten muutkin nim­imerk­ki Kallen viestit läh­es kaikki­in Suomen vies­timien kommenttipalstoille.

  31. Tiedemies: Tosin, se pitää lisätä opiske­li­joiden puo­lus­tuk­sek­si, että kun täl­lainen suun­nit­telu on yleistynyt, valin­nan­varaa on kaven­net­tu niin, että suun­nit­telijoiden suun­nit­tele­mas­ta pötköstä ei voi poike­ta ja suorit­taa opin­to­jaan juurikaan nopeam­min, ja lisäk­si niihin on leiv­ot­tu miino­ja, että jos joku kri­it­ti­nen palik­ka myöhästyy, niin opin­not venyvät hel­posti vuo­den, kun paikkaami­nen on mahdotonta.

    Tiedän itse takavu­osikym­me­niltä ainakin tekniseltä ja luon­non­ti­eteel­liseltä puolelta use­ampia kol­men vuo­den tai alle kol­men vuo­den valmis­tu­misia ylem­pään tutk­in­toon. Alem­man tutkin­non tuomi­nen mukaan peli­in on monel­la alal­la lisän­nyt kitkaa niin paljon, että tuo alkaa olla vaikeaa ellei mahdotonta.

    Koulumaisu­u­den lisäämi­nen toden­näköis­es­ti nopeut­taa sekä keskimääräisiä että medi­aanin valmis­tu­mi­saiko­ja. Tämä voi olla kokon­aisu­u­den kannal­ta hyvä, mut­ta nopeimpia valmis­tu­mi­saiko­ja se hidastaa.

    Voi kyl­lä olla niin, että tämä on väistämätön seu­raus het­ero­geenis­es­ta oppilasmateriaalista.

    (Tätä älköön tulkit­tako kan­di­tutkin­non vas­tus­tamisek­si. Eri­tyis­es­ti kan­di­työn teet­tämi­nen on hyvä jut­tu, se pois­taa paljon painei­ta gradusta/dippatyöstä, kun har­joituk­sen juoni on tut­tu. Ongel­ma on enem­män niis­sä “et saa tehdä tätä, jos et ole tehnyt tätä” ‑rajoit­teis­sa.)

  32. Poth1ue1:
    …niin ehkä tuol­la epä­selväl­lä vuo­datuk­sel­la oli tarkoi­tus sanoa, että frak­ki-henkisel­lä yo-kun­ta meiningillä tun­tuu syn­tyvän mieliku­vi­tuk­se­ton­ta Ord­nung muß sein ‑pop­poo­ta, joka on nykypäivän organ­isaa­tiois­sa pelkää painolastia.

    Minus­ta tun­tuu, että nyt on tiedekunnal­tasi jäänyt sosi­aal­is­tamis­esi puoleen väli­in, jos luulet tuol­laista. 😀 Mieliku­vasi on kohtu­ullisen väärä. 

    Pidän erit­täin tärkeänä yliopis­to­jen ja korkeak­oulu­jen sosi­aal­is­tavaa vaiku­tus­ta opin­to­jen lisäk­si. Läpi ei saa päästää juuri tuol­laisia “Ord­nung muß sein” tai muuten out­reis­er tyyppe­jä, jot­ka eivät kyke­nen toim­i­maan eri­lai­sis­sa sosi­aal­i­sisa ympäristöissä.

    Huip­puyliopis­to­jen ifral­la on muu­tamia yhteisiä piirteitä. Yksi niistä on se, että asum­i­nen, sosi­aa­li­nen elämä ja ope­tus yhdis­tetään saumat­tomasti. Tämän vuok­si Helsin­gin yliopis­tos­ta ei suurel­la rahal­lakaan saa­da aikaisek­si kokon­aisu­udessaan kovin hyvää yksikköä, kos­ka siltä puut­tuu kam­pus. Kaisaniemen puis­ton muut­ta­mi­nen asun­toalueek­si paran­taisi hie­man tilannetta.

  33. Jär­jetön­tä vähen­tää opin­to­tukea niiltä, jot­ka ahk­er­an opiskelun lisäk­si jak­sa­vat tehdä työtä. Mut­ta opin­topis­teitä pitää opin­totuen vastik­keek­si syntyä. 

    Jos opiske­li­ja valmis­tuu neljässä tai viidessä vuodessa, pitäisi hänelle antaa todis­tuk­sen kanssa ruskea kir­jekuori, jos­sa olisi käyt­tämät­tä jäänee opin­totuet. Tästä hyö­ty­isi sekä opiske­li­ja, että yhteiskunta.

  34. Ker­ron lähin­nä omista koke­muk­sis­tani, kun en enää kuvit­tele ymmärtäväni, miten asi­at muiden kohdal­la ovat.

    Näin tutk­i­jana työn ja vapaa-ajan väli­nen raja on yhtä epämääräi­nen kuin opiskelu­aikoinakin. Olenkin ryhtynyt pitämään työn­tekona asioi­ta, jot­ka täy­tyy tehdä, ja vapaa-aikana asioi­ta, joiden tekem­i­nen juuri sil­lä het­kel­lä huvit­taa. Tästä seu­raa se, että työasi­at saat­ta­vat usein olla vapaa-aikaa ja har­ras­tuk­set ja koti­työt työn­tekoa. Olen­naista on, että vapaa-ajak­si luokit­telemieni asioiden tekemistä rajoit­taa lähin­nä fyysi­nen jak­samiseni, kun taas kaik­ki työn­teko vie ener­giaa muus­ta työn­teosta. Pitkäl­lä aikavälil­lä päivään mah­tuu keskimäärin 3–4 tun­tia tehokas­ta työn­tekoa ja paljon enem­män vapaa-aikaa.

    Aloitin aikanaan opin­toni suorit­ta­mal­la kursse­ja älytön­tä tah­tia. Jos­sain välis­sä tutkimusavus­ta­jana työsken­nel­lessäni ker­roin prof­falle, että ajat­telin tekeväni gradun kol­man­nen opiskelu­vuo­den jälkeisenä kesänä. Opin­tovi­ikko­ja olisi sil­loin ollut noin 50% ylimääräistä. Prof­fa vas­tasi, että voisit sinä nopeam­minkin valmistua.

    Vaan enpä valmis­tunut. Aloin epäil­lä sitä, olinko sit­tenkään valin­nut oikeaa alaa. Tein muu­ta­man vuo­den kaikkea muu­ta, kunnes lop­ul­ta totesin alavalin­nan oikeak­si ja tein gradun lop­pu­un. Kovin yhden­tekevältä sormi­har­joituk­selta se sil­loin tun­tui, kun tiesin jatka­vani opin­to­jani tohtorik­si. Väitöskir­ja syn­tyi myöhem­min paljon helpommin.

    Gradun ohel­la toinen valmis­tu­mista huo­mat­tavasti viivästyt­tänyt asia oli virkamies­ruot­si, jota iteroin use­am­paan ker­taan ennen kuin jak­soin istua kurssin lop­pu­un asti. Ongel­mana ei ollut niinkään pakko­ruot­si kuin kiel­tenopiskelu ylipään­sä, joka tun­tui palu­ul­ta perusk­oulu­un. Yhtä vas­ten­mieliseltä kiel­tenopiskelu on tun­tunut myöhem­minkin, vaik­ka olen tehnyt sitä vapaae­htois­es­ti ja moti­iv­ina on ollut arkielämästä selviämi­nen maas­sa, jos­sa ihmiset eivät tyyp­il­lis­es­ti puhu mui­ta kieliä kuin äidinkieltään.

    Ehkäpä olisi ollut parem­pi, jos min­ua olisi estet­ty opiskele­mas­ta liian nopeasti, jot­ta min­ulle olisi jäänyt enem­män aikaa ajatel­la. Se, että pystyy suorit­ta­maan asioi­ta nopeasti, on ihan hyödylli­nen taito, mut­ta sil­lä ei ole juuri mitään tekemistä yliopis­tok­oulu­tuk­sen tavoit­tei­den kanssa.

    Toinen valmis­tu­mis­tani nopeut­tanut asia olisi ollut virkamies­ruotsin kaltais­ten yhden­teke­vien koh­tien kar­simi­nen tutk­in­to­vaa­timuk­sista. Jos on tutus­tunut tieto­jenkäsit­te­lyti­eteeseen laa­ja-alais­es­ti ja sen johonkin osa-alueeseen syvem­min, osoit­tanut osaamisen­sa tekemäl­lä gradun ja osoit­tanut osaa­vansa ohjel­moi­da, on täysin kelvolli­nen valmis­tu­maan mais­terik­si tieto­jenkäsit­te­lyti­eteestä. Kaik­ki muut tutk­in­to­vaa­timusten koh­dat ovat turhaa byrokra­ti­aa, joka toden­näköis­es­ti vain hidas­taa valmistumista.

    Se gradu onkin sit­ten vaikeampi tapaus. Aika yhden­tekevää puuhastelua sen tekem­i­nen on, jos sen tekee vain tehdäk­seen gradun. Toisaal­ta ei yliopis­to­tutk­in­toa pelk­istä kurssisuorituk­sista voi antaa. Kursse­ja suorit­ta­mal­la osoit­taa lähin­nä osaa­vansa suorit­taa asioi­ta. Osaamisen osoit­tamiseen tarvi­taan sit­ten jokin isom­pi projekti.

  35. puna­mul­ta:
    Hyvä trol­li, kuten muutkin nim­imerk­ki Kallen viestit läh­es kaikki­in Suomen vies­timien kommenttipalstoille. 

    Anteek­si jos tun­sit itsesi putken läpi puser­re­tuk­si mais­terik­si, joka ei tiedä mitään elämästä. 😀 Sosi­aal­is­tu­mi­nen on äärim­mäisen tärkeä osa opin­to­ja ja siinä monel­la suo­ma­laisel­la yliopis­tol­la sekä korkeak­oul­ul­la on paljon oppimista.

    Jotenkin tun­tuu, että ruotsinkieliset opinahjot ovat usein parem­pia tässä kuin suomenkieliset. Hyvis­sä ulko­mai­sis­sa yliopis­tois­sa tämä on usein hoidet­tu niin, että opiske­li­jan on pakko asua kam­pusalueel­la asun­to­las­sa ainakin pari ensim­mäistä vuot­ta, oli hän kuin­ka varakas tahansa.

  36. Kalle: Sosi­aal­is­tu­mi­nen on äärim­mäisen tärkeä osa opin­to­ja ja siinä monel­la suo­ma­laisel­la yliopis­tol­la sekä korkeak­oul­ul­la on paljon oppimista.

    Sosi­aal­is­tua voi monel­la taval­la. Omas­ta opiske­li­ja-aiko­jen sosi­aal­is­tu­mis­es­ta suuri osa tapah­tui sil­loin, kun keskustelti­in ja vietet­ti­in aikaa luen­to- ja lounas­tauoil­la sekä ennen har­joi­tusten alkua yhdessä muiden suh­teel­lisen ahk­e­rien ja opin­nois­sa hyvin men­estyvien opiske­li­joiden kanssa.

  37. Kalle: Anteek­si jos tun­sit itsesi putken läpi puser­re­tuk­si mais­terik­si, joka ei tiedä mitään elämästä. Sosi­aal­is­tu­mi­nen on äärim­mäisen tärkeä osa opin­to­ja ja siinä monel­la suo­ma­laisel­la yliopis­tol­la sekä korkeak­oul­ul­la on paljon oppimista.

    Jotenkin tun­tuu, että ruotsinkieliset opinahjot ovat usein parem­pia tässä kuin suomenkieliset. Hyvis­sä ulko­mai­sis­sa yliopis­tois­sa tämä on usein hoidet­tu niin, että opiske­li­jan on pakko asua kam­pusalueel­la asun­to­las­sa ainakin pari ensim­mäistä vuot­ta, oli hän kuin­ka varakas tahansa.

    Yliopis­to­jen tehtävänä on koulut­taa tutk­i­joi­ta, ei avecceja.

  38. M…s:

    Ymmärtääk­seni 50 000 aka­teemisen työt­tömän raja meni jo rik­ki. Näistä parhait­en selviävät eteen­päin todel­liset osaa­jat, joi­ta on vähän, ja suu­laat, sosi­aaliset ja verkos­toituneet, jot­ka tun­netaan ja jot­ka kuule­vat mahdollisuuksista.

    Hyväveliy­hteiskun­ta kun­ni­aan ja silleen! Mitä osaamis­es­ta, kun­han on hauskaa ryypätä ja panna.

  39. Kalle:Sosi­aal­is­tu­mi­nen on äärim­mäisen tärkeä osa opin­to­ja ja siinä monel­la suo­ma­laisel­la yliopis­tol­la sekä korkeak­oul­ul­la on paljon oppimista.

    No ei kyl­lä ole, tai no, riip­puu vähän siitä mitä tarkoi­tat sosi­aal­is­tu­misel­la. En tunne rien­toi­hin osal­lis­tu­misel­la olleen mitään eri­ty­istä hyö­tyä myöhem­mäl­lä ural­lani. Varsinkaan mil­lään yleis­lu­on­toisel­la opiske­li­jahäp­penig­nil­lä ei ole mielestäni mitään merkitystä.

    Enem­män merk­it­sevät ne opiskelu­jen lomas­sa solmit­ta­vat ihan tavanomaiset kaverisuh­teet ja niitä voi solmia ilman opiske­li­ja­ju­li­akin (tok­i­han ne voivat sisältää noi­ta häp­peninkien käymisiä).

    Mitä tulee erinäköisi­in juh­li­in, niin esimerkik­si valmis­tu­misen jäl­keen jär­jeste­tyt kurssi­juh­lat ja saunail­lat ovat jo merkit­täviä (“koke­mus­ta on”) siel­lä nimit­täin tapaa ihmisiä, jota ovat oikeal­la alal­la ja jos­sain asemassakin.

  40. Kalle: Huip­puyliopis­to­jen ifral­la on muu­tamia yhteisiä piirteitä. 

    Huip­puyliopis­toil­la on ainakin seu­raavia yhteisiä piirteitä:

    - erit­täin hyvälaa­tu­inen ja valikoitu oppilasaines

    - erit­täin hyvälaa­tu­inen henkilökunta

    - paljon henkilökun­taa (voi olla 1:1)

    Ilman näitä näyt­tää ole­van vaikea saa­da huip­puyliopis­toa aikaan. Lähel­lä asum­i­nen on toki opiske­li­joiden ajankäytön kannal­ta tärkeää, hyviä pro­jek­te­ja on vaikea saa­da aikaan, jos poruk­ka asuu pitkin nurmijärviä.

  41. Jouni: Se gradu onkin sit­ten vaikeampi tapaus. Aika yhden­tekevää puuhastelua sen tekem­i­nen on, jos sen tekee vain tehdäk­seen gradun. Toisaal­ta ei yliopis­to­tutk­in­toa pelk­istä kurssisuorituk­sista voi antaa. Kursse­ja suorit­ta­mal­la osoit­taa lähin­nä osaa­vansa suorit­taa asioi­ta. Osaamisen osoit­tamiseen tarvi­taan sit­ten jokin isom­pi projekti.

    Tätä varten Suomes­sakin pitäisi erot­taa mais­teri ja kan­di kun­nol­la toi­sis­taan. Mais­terin pitäisi oikeasti olla tutk­in­to, joka on vään­net­ty jo vähän tieteel­lisem­pään suun­taan, kandin pitäisi olla yksi­tyisen sek­torin työelämän normitutkinto.

    Surkei­den gradu­jen teet­tämis­es­tä ei ole iloa. Niitä kuitenkin tehdään, kos­ka se kuu­luu tutk­in­toon. Tutk­in­to taas tehdään, kos­ka se pitää tehdä, jot­ta olisi ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to. Sitä taas kukaan ei enää muista, mikä jär­ki siinä on, mut­ta kiva se tit­teli on.

    Jos me suo­ma­laiset emme ole mui­ta kan­so­ja merkit­tävästi fik­sumpia, tuo ylläol­e­va saat­taa tarkoit­taa sit­ten myös sitä, että meil­lä on keskimäärin maail­man lah­jat­tomim­mat maisterit.

  42. Oppimi­nen on yksilöl­listä ja jokainen luokka/opintoryhmä on oman­lisen­sa eivätkä tarkasti ylhäältä ohjatut ope­tu­so­hjel­mat toimi.

    Suo­ma­laisen koulun ja mik­sei ylem­pi­enkin astei­den vahvu­us on siinä, että opet­ta­ja voi suun­nitel­la ja vali­ta ope­tus­menetlmät suh­teel­lisen vapaasti.Niinpä ryh­mien väliset erot voidaan huomioi­da jous­tavasti opetuksessa.

    Oppimi­nenkin on sidok­sis­sa moti­vaa­tioon ja jos opet­ta­ja on taita­va johta­ja niin hän osaa vali­ta menetelmiä, jot­ka ylläpitävät motivaatiota.
    Opet­ta­jl­la on tässä suh­teessa vapauk­sia ja se var­maan motivoi opettajaakin.Suomalaisesta koulus­ta puut­tuvät myös tarkas­ta­jat, jot­ka kyt­täävät muual­la tarkasti, että opet­ta­ja nou­dat­taa noi­ta ylhäältä annet­tu­ja ohjeita.

    Kun opet­ta­jal­la on vapauk­sia niin myös yksilöl­lisiä ero­jakin on helpom­pi tukea. 

    Ei mis­sään koulu ole kovin hyvä tuke­man yksilöä Esim USAs­sa 96 % käy taval­lisen perusk­oulun, ja luokkakoko on 25–30 eli samaa tasoa kuin Suomessa.
    Ei opet­ta­ja kyken tun­nista­maan lah­jakkuuk­sia täl­laiset­sa joukos­ta, lah­jakkuuk­si­akin kun seite­semän perus­lah­jakku­ut­ta ja päälle sato­ja variaatioita.

    Kotiope­tus ja pien­ryh­mäopetuk­ses­sa sel­l­aista voidaan huomioi­da, mut­ta ne koske­vat vain hyvin pien­tä joukkoa ja kun on ver­tail­tu oppimis­tu­lok­sia niin yllä­tys on, että pien­ryh­mien oppimis­tu­lok­set ovat huonom­pia kuin nois­sa 30 hen­gen luokissa.Itse opiske­lin 45 hen­gen luokas­sa eikä se haitannut.

    Yksi suo­ma­lisen kou­un vahvuuk­sia on itseav­ioin­nin opet­ta­mi­nen jo ensim­mäiseltä luokalta lähteien ja oli muka­va havai­ta kuin­ka taito kehit­tyi paris­sa vuodessa niin hyväk­si, että lapset osasi­vat sanoa miten he osaa­vat luke­mansa aiheen.Ennusteet koemen­estyk­ses­tä oli­vat häm­mästyt­tävän tarkkoja

    Opiskelus­sakin täy­tyy olla aikaa omak­sua .Pikalu­vul­lakin oppii ja pääsee ten­teistä läpi mut­ta saman tien oppi häipyy .Omak­sum­inne vaatii ker­taus­ta ja asioiden syväl­lisem­pää opettelua.

    Työ on myös hyvä opet­ta­ja ja kohtu­ulliseti tehtynä ei mitenkään häir­itse opiskelua.

    Nyt kun min­ul­la on jälkeläisiä yliopis­tossa niin kävin kum­mankin kanssa keskustelun toimeentulosta.
    Vuokran ja muiden mak­su­jen jäl­keen jäi opin­to-ja asum­istues­ta jäl­jelle 150 euroa mui­hin menoihin.Sillä ei oikein elä ja kun pyysin heitä ratkaise­maan ongel­man itse .Niin­pä sen seu­rauk­se­na molem­mat ovat nyt töis­sä. Opiskelu­aikainen työ takaa sen, että myös kesäk­si löy­tyy töitä ja elin­ta­so on yksinäiselle aivan tyydyttävä.

    Eikä työn­teosta ole mitään hait­taa opiskelulle, kun sen pitää kohtuullisena.Päinvastoin, vaik­ka työ ei liity opiskelu­un niin työelämän oppimi­nen ja vas­tu­un kan­to työstä ja opisikelus­ta opet­taa paljon elämän­taito­ja ja antaa käsi­tyk­sen työelämäkult­tuurista, joka on aivan eri­lainen kuin opiskelukulttuuri.

    Ja kun ede­tään opin­nois­sa niin hakeu­tu­mal­la alan töi­hin avau­tuu väylä opin­to­ja vas­taavaan työhönkin parem­min kuin jos putkah­taa 34-vuo­ti­aana yliop­si­tos­ta ulos ja hakee ensim­mäistä työpaikkaa.Sellainenkin tapaus on tul­lut työhaastatteluun

    Ei opin­toaiko­jen lyhen­tämi­nen todel­lisu­udessa , jat­ka työuria, jos opon­to­jenkin aikana tehdään töitä

  43. Mon­et kir­jail­i­jat pitävät kah­ta tun­tia sopi­vana päivit­täisenä työaikana, mielel­lään aamupäiväl­lä. Olen samaa mieltä. Muu valveil­laoloai­ka tulee kuitenkin käyte­tyk­si ali­ta­jun­taiseen työhön ja sen suun­nit­telu­un. Edel­lyt­täen tietysti, että on motivoitunut työhön. Jos ei, kymme­nen tun­ti­akaan vuorokaudessa ei riitä.

  44. Viherinssi: Huip­puyliopis­toil­la on ainakin seu­raavia yhteisiä piirteitä:

    - erit­täin hyvälaa­tu­inen ja valikoitu oppilasaines

    - erit­täin hyvälaa­tu­inen henkilökunta

    - paljon henkilökun­taa (voi olla 1:1)

    Ilman näitä näyt­tää ole­van vaikea saa­da huip­puyliopis­toa aikaan. Lähel­lä asum­i­nen on toki opiske­li­joiden ajankäytön kannal­ta tärkeää, hyviä pro­jek­te­ja on vaikea saa­da aikaan, jos poruk­ka asuu pitkin nurmijärviä.

    Et kai nyt kyseenalaista ruot­si­in pakoon läht­e­neen pankki­irin aivoituk­sia yliopis­to­jen kehit­tämis­es­tä? Hänen mukaan­han kaikkien pitäisi päästä yliopis­toon ja sieltä pitäisi valmis­tua vuodessa.

  45. Kysymys on paljolti siitäkin, miten paljon val­ti­ol­la on rahaa jaet­tavak­si. Opin­to­tu­ki on ajatel­tu sosi­aal­i­tur­vak­si, jota mak­se­taan sel­l­aisille, jot­ka eivät oma­l­la työl­lään kykene tule­maan toimeen. Monil­la nopeasti opin­ton­sa suorit­taneil­la tukikuukau­sia on jäänyt nos­ta­mat­ta ennen työelämään siir­tymistä ja opin­to­ja saate­taan lop­pu­un työssäkäyn­nin ohes­sa. Tulo­rajo­jen pois­t­a­mi­nen olisi hyödyk­si enim­mäk­seen näille työssäkäyville keski­t­u­loisille opiske­li­joille, jot­ka voisi­vat nos­taa jäl­jelle jääneet tukikuukaudet, vaik­ka muutenkin pystyvät itsen­sä elättämään. 

    KELA:n arvion mukaan tulo­rajo­jen pois­t­a­mi­nen mak­saisi suun­nilleen 200 miljoon­aa, mikä vas­taa suun­nilleen opiske­li­joiden asum­is­tukea tai läh­es yhtä paljon kuin korkeak­oulu­opiske­li­joiden opin­tora­ha nykyisel­lään mak­saa. Väit­täisin, että val­ti­ol­la on täl­lä het­kel­lä olen­naisem­piakin rahareikiä. 

    Toisek­seen tulo­rajo­jen pois­t­a­mi­nen voisi hidas­taa valmis­tu­mista. Jos tukikuukau­sia on käyt­tämät­tä, mut­ta opiske­li­ja on jo siir­tynyt työelämään, ei papere­i­ta kan­na­ta ottaa ulos, vaan käyt­tää jäl­jel­läol­e­vat tukikuukaudet töi­den ohes­sa tekemäl­lä helpoimpia ylimääräisiä tent­ten­jä ja ottaa paper­it ulos vas­ta kun tukikuukaudet on käytet­ty loppuun.

  46. Viherinssi: Tätä varten Suomes­sakin pitäisi erot­taa mais­teri ja kan­di kun­nol­la toi­sis­taan. Mais­terin pitäisi oikeasti olla tutk­in­to, joka on vään­net­ty jo vähän tieteel­lisem­pään suun­taan, kandin pitäisi olla yksi­tyisen sek­torin työelämän normitutkinto.
    Surkei­den gradu­jen teet­tämis­es­tä ei ole iloa. Niitä kuitenkin tehdään, kos­ka se kuu­luu tutk­in­toon. Tutk­in­to taas tehdään, kos­ka se pitää tehdä, jot­ta olisi ylem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to. Sitä taas kukaan ei enää muista, mikä jär­ki siinä on, mut­ta kiva se tit­teli on.
    Jos me suo­ma­laiset emme ole mui­ta kan­so­ja merkit­tävästi fik­sumpia, tuo ylläol­e­va saat­taa tarkoit­taa sit­ten myös sitä, että meil­lä on keskimäärin maail­man lahj

    Tästä olen täs­mälleen samaa mieltä. Valitet­tavasti ainakaan Aal­lon tutkin­nonu­ud­is­tuk­sen jäljiltä tekni­ikan kan­di ei ole työelämään kovin hyvin val­men­ta­va tutkinto.

  47. Kyl­lä työ syö ihan oikea­ta aikaa ja ener­giaa opiskelul­takin. Jos työ myös vaatii aivo­jen käyt­töä, se voi vaikut­taa negati­ivis­es­ti oppimiseen. Aivothan pros­es­soi­vat tietoa vapaal­la. Toki työ myös antaa toisen näkökul­man opit­tui­hin asioi­hin, mut­ta sitä varten ei tarvitse mon­taa tun­tia viikos­sa työtä tehdä.

  48. Viherinssi: Huip­puyliopis­toil­la on ainakin seu­raavia yhteisiä piirteitä:

    - erit­täin hyvälaa­tu­inen ja valikoitu oppilasaines

    - erit­täin hyvälaa­tu­inen henkilökunta

    - paljon henkilökun­taa (voi olla 1:1)

    Ilman näitä näyt­tää ole­van vaikea saa­da huip­puyliopis­toa aikaan. Lähel­lä asum­i­nen on toki opiske­li­joiden ajankäytön kannal­ta tärkeää, hyviä pro­jek­te­ja on vaikea saa­da aikaan, jos poruk­ka asuu pitkin nurmijärviä.

    Heh, tv:ssä haas­tatelti­in yhden usalaisen yliopis­ton valin­noista vas­taavaa suo­ma­laista pro­fes­so­ria. Hän myön­si, että valin­nois­sa pitää huomioi­da hak­i­jan taus­ta eli lahjoituk­set yliopis­tolle ja per­heen ase­ma yhteiskun­nas­sa ratkai­se­vat mon­en sisäänpääsyn.

    Kuin­ka paljon täl­laisia opiske­li­joi­ta on jäi vaille vas­taus­ta, mut­ta opsike­li­jamäärien perus­teel­la aika paljon.

    Huip­puyliopis­tot ovat riip­pu­vaisia lahjoituk­sista ja näistä koos­t­uneesta pääo­mas­ta, pääosa rahoituk­ses­ta tulee omaisu­u­den tuotosta

    Huip­puyliopis­tot takaa­vat myös tutk­i­joik­si valmis­tuneille suuret resurssit ja näille eli­it­ti­valmis­tuneille mah­dol­lisu­u­den ostaa huip­puhenkilökun­taa tutkimuksiinsa.Muut tekevät työn ja eli­it­ti kaap­paa kunnian.

    Yliopis­tom­aail­mas­sakin kor­rup­tio jyllää

  49. Jus­si Airaksi­nen: Opin­to­tu­ki on ajatel­tu sosi­aal­i­tur­vak­si, jota mak­se­taan sel­l­aisille, jot­ka eivät oma­l­la työl­lään kykene tule­maan toimeen.

    Ai, minä kun luulin, että opin­to­tu­ki on ajatel­tu sen tukemiseen, että opiske­li­ja voi opiskella. 

    Suomes­sa ollaan tässä “sosi­aal­i­tur­va”- ajat­telus­sa men­ty jo niin pitkälle, että esimerkik­si kah­den lapsen yksin­huolta­jan efek­ti­ivi­nen veroaste 6000 euron kuukausi­t­u­loil­la tuloil­la on noin 94%. Kään­täen, jos yksin­huolta­ja tien­aa 6000 euroa kuus­sa työstään, niin jät­täy­tymäl­lä työt­tömäk­si hänen käteen­jäävä tulon­sa putoaa noin 300 euroa kuussa. 

    Mietitään het­ki tätä yhtälöä. Ihan pikku het­ki. Sen kan­nustin­vaiku­tuk­sia jne. Hen­gitetään het­ki ja mietitään. Ihan vaan pikkuhetki.

  50. Siinä vai­heessa on tehty suurin moka, kun on lähdet­ty ajat­tele­maan, että yliopis­to­jen pitäisi tuot­taa työn­tek­i­jöitä yrityksille.

    Yliopis­to­jen tehtävä on tuot­taa tutkimusti­etoa, jota yri­tyk­setkin voivat hyödyntää.

    Itä-Suomen yliopis­tossa men­ti­in pisim­mälle. Tar­jol­la on myyjän maisterintutkinto. 

    Jokainen, joka on tehnyt elämässään vähänkään myyn­ti­työtä, tietää että myyjäk­si syn­nytään. Toiset osaa­vat myy­dä, toiset eivät, vaik­ka miten yrittäisivät. 

    Parhaat tun­te­mani myyjät tekevät todel­la kovaa tulosta perusk­oulupo­h­jal­ta. Supli­ikkimiehiä- ja naisia. Oikein lipeviä ja päällekäyviä. Rahaa sataa laariin.

  51. puna­mul­ta: Et kai nyt kyseenalaista ruot­si­in pakoon läht­e­neen pankki­irin aivoituk­sia yliopis­to­jen kehit­tämis­es­tä? Hänen mukaan­han kaikkien pitäisi päästä yliopis­toon ja sieltä pitäisi valmis­tua vuodessa.

    Jos pankki­irin tavoite on se, että kaik­ki han­kki­vat yliopis­to­tutkin­non, niin lin­ja on kan­natet­ta­va… Muuten saatan ehkä olla aivan lievästi eri mieltä jostain pien­estä detaljista.

  52. Liian van­ha: Heh, tv:ssä haas­tatelti­in yhden usalaisen yliopis­ton valin­noista vas­taavaa suo­ma­laista pro­fes­so­ria. Hän myön­si, että valin­nois­sa pitää huomioi­da hak­i­jan taus­ta eli lahjoituk­set yliopis­tolle ja per­heen ase­ma yhteiskun­nas­sa ratkai­se­vat mon­en sisäänpääsyn.

    Kuin­ka paljon täl­laisia opiske­li­joi­ta on jäi vaille vas­taus­ta, mut­ta opsike­li­jamäärien perus­teel­la aika paljon.

    Lukumäärä riip­puu ihan var­masti tieteenalas­ta. Human­is­tisel­la puolel­la per­in­teet ovat tuos­sa suh­teessa yleen­sä pidem­piä, ja opiske­li­jakun­ta jos­sain määrin polarisoituneempaa.

    Tein kuitenkin ihan pikat­sekkauk­sen yhteen tun­net­tuun teknisen alan opinahjoon. MIT:n (joka tup­paa roikku­maan top 3:ssa maail­man yliopis­tolu­ok­i­tuk­sis­sa) under­grad­u­ate-opiske­li­joista (alem­pi korkeak­oulu­tutk­in­to) noin 90 % saa taloudel­lista tukea opin­to­jen­sa mak­samiseen. Ylem­mis­sä tutkin­nois­sa osu­us on 86 %.

    MIT:n sys­tee­mis­sä suurin osa tuen­saa­jista saa tukea suo­raan yliopis­tol­ta, ja tuki on pääosin opin­tora­han tyyp­pinen tuki (harv­inaisemp­ina muo­toina laina ja työ­paik­ka). Tuki on harkin­nan­varainen, ja se riip­puu opiske­li­jan taloudel­li­sista mah­dol­lisuuk­sista. Peru­sopiske­li­jalle tuki myön­netään koko opiskelu­a­jalle. Tuen tarpeessa ote­taan van­hempi­en tulot ja var­al­lisu­us huomioon.

    Tämä siis tarkoit­taa sitä, että pelkäl­lä rahal­la sisään­pääs­seitä voi olla mak­simis­saan 10 % opiske­li­joista. Tosin tuol­la heille tulisi kovin yksinäistä ja ikävää, joten epäilen, ettei ole. Parem­pi seli­tys on se, että 10 % tulee sel­l­ais­es­ta koti­taus­tas­ta, ettei tukea saa.

    Henkilökun­nan ja opiske­li­joiden suhde MIT:ssä on aika tasan 1:1, kumpiakin on noin 10 000.

  53. Keven­nyk­senä:
    Jos las­ke­taan yhteen eri opet­ta­ja­jär­jestö­jen hyvin uuti­soidut vaa­timuk­set paljonko kutakin ainet­ta pitää opet­taa, tulos on noin 50 h/viikossa — vähin­tään. Lukiossä vähän vielä enemmän.

    Tämä ker­too opt­ta­jien edun­valvon­nas­ta ja medi­an osaamis­es­ta lob­baa­jien kanssa.

    Entä jos nöyryyt­tävät taitoaineet pois­tet­taisi­in pakol­lis­es­ta opetuk­ses­ta ja opet­ta­jat rahoi­neen siir­ret­täisi­in ker­ho­toim­intaan? Tulos olisi kaikille mielekkäämpi.

  54. Tiedemies: Suomes­sa ollaan tässä “sosi­aal­i­tur­va”- ajat­telus­sa men­ty jo niin pitkälle, että esimerkik­si kah­den lapsen yksin­huolta­jan efek­ti­ivi­nen veroaste 6000 euron kuukausi­t­u­loil­la tuloil­la on noin 94%. Kään­täen, jos yksin­huolta­ja tien­aa 6000 euroa kuus­sa työstään, niin jät­täy­tymäl­lä työt­tömäk­si hänen käteen­jäävä tulon­sa putoaa noin 300 euroa kuussa.
    Mietitään het­ki tätä yhtälöä. Ihan pikku het­ki. Sen kan­nustin­vaiku­tuk­sia jne. Hen­gitetään het­ki ja mietitään. Ihan vaan pikkuhetki.

    Mietin het­ken ja tulin siihen tulok­seen, että tai­dat juksata. 

    Tai ehkä sit­ten tarkoi­tushakuis­es­ti ver­tailu 6000e/kk tulot vs. sosi­aal­ituen varas­sa elämi­nen on tehty vähän hassusti.

    Voisiko olla niin, että sos­su ei esimerk­sik­si suos­tusi mak­samaan muka­van omis­tusasun­non lainan­ly­hen­nyk­siä ja anta­maan käyt­töön tasokas­ta uudehkoa autoa. En osaa var­mak­si sanoa mut­ta jotenkin tun­tuu, että ei.

    Kuitenkin, jos 6000e/kk tapauk­sesa vaikka­pa ne asun­to­laina­ly­hen­nuk­set las­kee menoik­si ja ajat­telee, että ne pienen­tävät käytet­tävis­sä ole­via tulo­ja ja sit­ten sos­su­ta­pauk­ses­sa olet­taa vuokra-asun­non vuokaran­mak­su­un saata­van asum­istuen lisäävän näitä käytet­tävis­sä ole­via tulo­ja ja sit­ten tekee ver­tailu­ja, niin sit­ten soi tosi­aan olla, että pää­tyy has­sui­hin lopputuloksiin.

    Olen aina yrit­tänyt näille kitisi­jöille tuo­da esille sen, että ihan tosi­aan, se sos­sun varaan heit­täy­tymi­nen on vai­h­toe­hto ihan kenelle tahansa, myös heille. Ja ihan var­masti niin kan­nat­taisi tehdä, jos se todel­li­nen vaiku­tus esim. tuol­laises­sa 6000e/kk tapauk­ses­sa olisi vain sen 300e. Itse en moi­seen lähtisi, vaik­ka vero­ja en rakas­takaan. Eivät­pä kyl­lä ole kitisi­jätkään lähteneet.

  55. Viherinssi:
    Henkilökun­nan ja opiske­li­joiden suhde MIT:ssä on aika tasan 1:1, kumpiakin on noin 10 000.

    Suo­ma­laiset yliopis­tot pesevät siis MIT:n 100–0 tehokku­udessa. Onhan se tot­ta, että suo­ma­laiset tutk­i­jat vään­tävät surkeil­la resurs­seil­la lois­tavaa tulosta.

  56. Tiedemies:
    Suomes­sa ollaan tässä “sosi­aal­i­tur­va”- ajat­telus­sa men­ty jo niin pitkälle, että esimerkik­si kah­den lapsen yksin­huolta­jan efek­ti­ivi­nen veroaste 6000 euron kuukausi­t­u­loil­la tuloil­la on noin 94%. Kään­täen, jos yksin­huolta­ja tien­aa 6000 euroa kuus­sa työstään, niin jät­täy­tymäl­lä työt­tömäk­si hänen käteen­jäävä tulon­sa putoaa noin 300 euroa kuussa.

    Olen samaa mieltä siitä, että sys­teemiä pitäisi kor­ja­ta, mut­ta ei tilanne yleis­es­ti sen­tään ole noin paha kuin mitä tuon julk­isu­udessa olleen esimerkki­ta­pauk­sen perus­teel­la voisi päätel­lä. Nor­maal­i­ta­pauk­ses­sa 6000 eur/kk ansait­se­van yksin­huolta­jan palka­s­ta jää käteen vero­jen ja pakol­lis­ten mak­su­jen jäl­keen noin 3700 eur/kk (las­ket­tu kirkkoon kuu­lu­valle helsinkiläiselle), ei suinkaan 3000, kuten esimerkki­ta­pauk­ses­sa. Siinä vero­pros­ent­tia oli nos­tanut huo­mat­tavasti se, että ko. yksin­huolta­jaäidil­lä oli autoe­tu. Ilmeis­es­ti kysymyk­sessä oli vapaa autoe­tu ja vielä aika kallis auto.

    Lisäk­si (kuten tääl­lä joku toinen jo huo­maut­tikin) on vähän eri asi­aa mak­saa vuokraa vuokranan­ta­jalle kuin oman asun­to­lainan lyhyennyksiä.

  57. puna­mul­ta:
    Siinä vai­heessa on tehty suurin moka, kun on lähdet­ty ajat­tele­maan, että yliopis­to­jen pitäisi tuot­taa työn­tek­i­jöitä yrityksille.

    Yliopis­to­jen tehtävä on tuot­taa tutkimusti­etoa, jota yri­tyk­setkin voivat hyödyntää. 

    Valmis­tu­in yliopis­tos­ta 6 vuodessa, sinä aikana työsken­telin jatku­vasti puo­len­tusi­nalle työ­nan­ta­jalle, mm. kolmelle eri yliopis­ton laitok­selle. Tosin opin­to­jani ei paljoa häirin­nyt se, että työsken­telin samaan aikaan yliopis­tossa myös opet­ta­jana ja tutk­i­jana. Net­to-opiskelu­aikani oli n. 5 vuot­ta, kos­ka sain myös lapsen ja olin välil­lä hoitovapaalla. 

    Julka­isin artikke­lin kan­sain­välisessä lehdessä, mut­ta en halun­nut tutk­i­jak­oulu­un, kos­ka näin tutk­i­jan uran kankean byrokraat­tise­na umpiku­jana. Lähdin yksi­tyiselle, jos­sa havaitsin että osaamisen taso, ymmär­rys ja tutkimuk­sen laatu oli paljon kovem­pi kuin yliopistossa. 

    Yliopis­tossa puuhastelti­in kevyen humaanisti sel­l­ais­ten aihei­den paris­sa, joi­hin tun­tui saa­van hel­posti rahoi­tus­ta. Yliopis­tois­sa ei täl­lä het­kel­lä tuote­ta tietoa joka yri­tyk­siä kiin­nos­taa, kos­ka yliopis­toil­la ei ole resursse­ja. Ne osaa­vat tyyp­it on pitkälti kaa­p­at­tu yksi­tyiselle jo parin vuosikymme­nen ajan.

    Teen toki edelleen tutkimustyötä mais­te­rien, dip­painssien ja tohto­rien kanssa. Paljon tehokkaam­min kuin ikinä yliopis­tossa. Entiset tutk­i­jakaveri­ni yliopis­tol­ta ovat myös siir­tyneet pitkälti yksityisille.

    Nykyään kun välil­lä selailen alani väitöskir­jo­ja, ihmette­len vain kuin­ka mata­lalle rima on yliopis­tois­sa laskettu.

  58. Viherinssi: Tämä siis tarkoit­taa sitä, että pelkäl­lä rahal­la [MIT:iin] sisään­pääs­seitä voi olla mak­simis­saan 10 % opiske­li­joista. Tosin tuol­la heille tulisi kovin yksinäistä ja ikävää, joten epäilen, ettei ole. Parem­pi seli­tys on se, että 10 % tulee sel­l­ais­es­ta koti­taus­tas­ta, ettei tukea saa.

    Ei MIT:iin pääse opiskele­maan lahjuk­sia mak­samal­la. Kyl­lä sinne aina pääsykokei­den kaut­ta mennään. 

    MIT:stä ei myöskää saa kun­ni­a­to­hto­ri­ut­ta vaik­ka tek­isi ihan mitä vain. 

    t. MIT:stä valmistunut.

  59. Aihe on mon­imutkainen ja sitä tuskin voi tun­te­ja sum­maa­mal­la ratkaista. Huomioon otet­tavia tek­i­jöitä ovat muiden muas­sa: kansan älykkyys (suo­ma­laiset ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin mek­siko­laiset) ja koulu­tuk­sen arvos­tus (saavut­taako sil­lä jotakin, kan­nat­taako siihen panos­taa), yhteiskun­nal­lisen kehi­tyk­sen aste (tarvi­taanko koulu­tus­ta ylipäätään, onko aikaa hukat­tavis­sa niinkin turhaan eli voiko panos­taa, olem­meko kaik­ki koti­tarvevil­jeli­jöitä joka tapauk­ses­sa). Suomes­sa koulu­tus­ta arvoste­taan enem­män kuin aidois­sa markki­na­t­alous­mais­sa, jois­sa pääo­ma­l­la on väliä ja töitä saa ilman yrit­täjiltä ilman koulu­tus­takin, eikä ole eri­laisia erik­seen kaavail­tu­ja fiine­jä suo­jatyö­paikko­ja, joi­hin päästään yliopis­to­tutkin­non suoritettua.

  60. Uno­h­tui vielä maini­ta, että kova työn­teko ja ahkeru­us sekä niil­lä saavutet­ta­va taloudelli­nen vau­raus ei ole opiskelus­ta kiin­ni. Esimerkik­si yri­tyk­sen joht­a­mi­nen ja sin­nikäs myyn­ti­työ eivät vaa­di mitään koulu­tus­ta ja kaikki­han ovat vapai­ta yrit­tämään lähtöko­htais­es­ti. On paljon esimerkke­jä yliopis­to-opiske­li­joista, joista ei kuitenkaan työelämässä sit­ten ole siihen, mihin taas vain perusk­oulun suorit­ta­neesta on. Moni yliopis­ton suorit­tanut “pelkää työtä” (sik­si kai opiske­li­v­at, että voisi päästä helpommalla).

  61. Minus­ta lop­ul­ta se, onko ero 300, 400, 500 vai 600 euroa on epäolen­nainen, kos­ka minus­ta on epäolen­naista vaik­ka ero olisi 1500 euroa. Se on silti liian vähän. Efek­ti­ivis­ten veroki­ilo­jen ollessa 70 pros­ent­tia tai sen yli (70 pros­ent­tia saadaan jos ero on sen 1500 euroa), yhteiskun­ta sahaa itseltään niitä jalko­ja joil­la se seisoo.

    Opin­to­tu­ki joka on ajal­lis­es­ti rajoitet­tu ja tarkkaan tiet­tyyn investoin­ti­in kohdis­tu­va tuki, on har­vo­ja tukia, joil­la ei ole — tai siis ei olisi, ellei sitä rajoitet­taisi — näitä älyt­tömiä kannustinvaikutuksia. 

    Kun lisäk­si ote­taan huomioon se, että ihan oikeu­den päätök­sel­lä se, jos työ­nan­ta­jan palka­n­mak­su menee vuorokaudel­la pieleen, voi johtaa opin­totuen takaisin­per­in­tään, niin en rehellis­es­ti sanoen ymmär­rä mik­si kukaan edes viit­sii puo­lus­taa niitä tulo­rajo­ja. Mar­gin­aaliv­erot ovat jo muutenkin sen ver­ran korkeat että ne pitäi­sivät joka tapauk­ses­sa huolen siitä ettei opin­tora­haa mak­se­ta “turhaan”, ja koko byrokra­tia voitaisi­in purkaa. Lisäk­si pois­tu­isi­vat ne älyt­tömät kan­nus­timet lykätä valmis­tu­mista ja vähen­tää työntekoa. 

    Eikö kukaan siel­lä kestävyys­va­jet­ta miet­tiessä oikeasti osaa ajatel­la omil­la aivoil­laan? No, ehkä se on liikaa vaa­dit­tu. Suo­ma­lainen rakas­taa byrokraat­tia sitä enem­män mitä enem­män se naa­puria tai naa­purin lap­sia kiusaa.

  62. Opiske­li­jat valmis­tu­vat ripeästi kun on töitä ja ei niin ripeästi, kun töitä ei ole. Asia on juuri näin yksinker­tainen. Lääkärit valmis­tu­vat tavoitea­jas­sa, mon­et muut eivät. Mik­si sitten?

    Paras kan­nustin nopeaan valmis­tu­miseen on koulu­tus­ta vas­taa­van työn siin­tämi­nen tun­nelin päässä. Jos töitä taas ei ole (jopa sato­ja hak­i­joi­ta per paik­ka) alkaa opin­to­jen viivästyt­tämi­nen. Tämä tehdään, kos­ka kukaan ei halua valmis­tua työt­tömäk­si. Työt­tömän on vaikeampi saa­da työtä, kuin juuri valmis­tu­misen kyn­nyk­sel­lä ole­van opiske­li­jan. Sik­si valmis­tu­misen kyn­nyk­sel­lä ole­vaa aikaa tarkoituk­sel­lis­es­ti piden­netään. Kyse on toki myös työ­nan­ta­jien leimaavas­ta asen­teesta työt­tömiä kohtaan.

    Toki van­hem­man pol­ven päät­täjien on ylik­oulu­tuk­sen tuo­maa todel­lisu­ut­ta todel­la vaikea myön­tää, eivätkä he sitä koskaan tule myöntämäänkään.

  63. Sha­keem
    “Toki van­hem­man pol­ven päät­täjien on ylik­oulu­tuk­sen tuo­maa todel­lisu­ut­ta todel­la vaikea myön­tää, eivätkä he sitä koskaan tule myöntämäänkään.”

    Ammat­tili­itot saa­vat jäsen­mak­su­tu­lon­sa jäsen­määrän perus­teel­la ja sik­si niil­lä on mon­esti vaikeaa ajaa koulu­tus­määrien pienen­tämistä. Oppi­laitok­set eivät sitä myöskään aja, kos­ka ne saa­vat tulon­sa tutkin­noista tai oppilasmääristä. 

    Lop­putu­lok­se­na mais­ter­it tekevät duu­nar­i­hom­mia. Kun mais­terei­den työt­tömyysaste pysyy täl­löin keskimääräistä mata­lam­pana, virkamies toteaa että korkeak­oulu­tus johtaa alem­paan työt­tömyy­teen ja ohjeis­taa lisäämään korkeak­oulu­jen sisäänot­to­ja. Ammat­tili­itot ja koulu­jen hallinnot taput­ta­vat käsiään, kun saa­vat uusia jäseniä ja opiske­li­joi­ta ja niiden kaut­ta tuloja:-)

  64. Sha­keem: Lääkärit valmis­tu­vat tavoitea­jas­sa, mon­et muut eivät. Mik­si sitten?

    Tuo­hon on var­masti mon­ta vas­taus­ta, jot­ka eivät viit­taa työllisyysmahdollisuuksiin.

    Vaiku­tus­ta on myös opin­to­jen muodol­la, esimerkik­si opin­to­suori­tusten koulumaisu­us (tark­ka suori­tusjärjestys, pakol­liset läs­nöolot, suun­nitel­tu luku­järjestys) tas­apäistää läpäisyaikoja.

    Sil­läkin on vaiku­tus­ta, mikä on pääsyko­keen valikoivu­us. Jos pääsykoe on hyivn tiuk­ka, sisään­pääs­seil­lä on toden­näköis­es­ti hyvät eväät opin­toi­hin. Toisaal­ta mon­een paikkaan on help­po päästä sisään mut­ta vaikea päästä läpi. Saman­su­un­tainen vaiku­tus tulee moti­vaa­tios­ta. Jos pääsykokeista läpipääsy vaatii puur­tamista, moti­vaa­tio­ta tes­tataan jo siinä.

    Tutkin­non vaa­dit­tavu­u­den suhde työl­listymiseen on merkit­tävä tek­i­jä. Lääkärin on pakko saa­da paper­it, näyt­telijän ei.

    Joil­lakin aloil­la on aina välil­lä käynyt niin, että valmis­tu­misa­jat pitenevät työl­lisyys­ti­lanteen parantues­sa ja lyhenevät huonom­mas­sa työl­lisyys­ti­lanteessa. Jos on duu­nia, sitä paine­taan. Jos ei ole duu­nia, niin parem­man puut­teessa pitää opiskella.

  65. TL: Yliopis­tois­sa ei täl­lä het­kel­lä tuote­ta tietoa joka yri­tyk­siä kiin­nos­taa, kos­ka yliopis­toil­la ei ole resursseja. 

    Vaik­ka menee vähän sivu­raiteille keskustelus­ta, pakko kom­men­toi­da tähän. Minus­ta yliopis­tossa ei kuu­lukaan tuot­taa tietoa joka kiin­nos­taa yri­tyk­siä. Yri­tyk­siä kiin­nos­ta­va tieto voidaan tuot­taa yri­tyk­sis­sä markki­nae­htois­es­ti eikä siihen tarvitse sotkea julkisel­la rahoituk­sel­la vai­htel­ev­asti toimivia insti­tuu­tioi­ta. Sen sijaan yliopis­tois­sa tulee tuot­taa tietoa, jota yri­tyk­set eivät suos­tu itse tuot­ta­maan, mut­ta joka kuitenkin on hyödyl­listä yhteiskun­nalle pitkäl­lä aikavälil­lä. His­to­ria on osoit­tanut että esimerkik­si luon­non­ti­etei­den perus­tutkimus tuot­taa val­ta­vat hyödyt pitkäl­lä (kym­me­nien tai jopa sato­jen vuosien) aikavälil­lä, mut­ta hom­man pitkäjän­teisyy­den vuok­si sitä ei nopeaa voit­toa halu­avis­sa yri­tyk­sis­sä tehdä.

  66. Suoritin ensim­mäisenä opiskelu­vuon­na 60 op, joista 51 op matem­ati­ikkaa. Nyt toise­na menee ehkä enem­män kuin 60 op.

    Mais­terivai­heessa tukikuukaudet lop­pu­vat, jol­loin opiskelu­ni lop­puu tai sit­ten, jos saan osa-aikaisen työn, niin opiskelu­ni jatkuu, mut­ta hitaasti.

    Onnek­si meil­lä Suomes­sa osa­taan “kan­nus­taa” opiskele­maan nopeasti leikkaa­mal­la opiske­li­joiden toimeentulosta!

    Onhan se toki val­ti­olle parem­pi, että opiskelu keskey­tyy kokon­aan ja sit­ten val­tio pääsee mak­samaan työt­tömyysko­r­vaus­ta, joka on suurem­pi kuin opintotuki. 

    Min­imi­vaa­timus opin­totuelle on muuten 50 op per vuosi.

    Menin kat­sokaas 10 vuot­ta sit­ten ammat­tiko­rkeak­oulu­un, jon­ka lopetin ensim­mäisen vuo­den jäl­keen, kos­ka se ei ollut min­un alani. Viime vuon­na alot­taneista opiske­li­joista aika iso pros­ent­ti vai­h­toi nyt vuo­den jäl­keen alaa. Aika moni tekee niin myös tulevaisuudessakin.

    Olisi kohtu­ullista, että jos opiske­li­ja suorit­taa sen 60 op vuodessa, mikä on tutkin­non tavoit­teena, niin hän myös saisi sen opin­totuen koko tutkin­non ajalle. Tai mikä ikinä se tavoite onkaan.

    Keskit­ty­isitte siihen työurien lukumäärän kasvattamiseen.

  67. Hyvät oppimis­tu­lok­set johtu­vat kahdes­ta isos­ta asi­as­ta: hyvä peru­sope­tus ja yht­enäiskult­tuuri. Noiden muuttues­sa, Suo­mi tulee putoa­maan listoilla.

Vastaa käyttäjälle Viherinssi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.