Oden vaaliohjelma: laki kiinteistöveron asteittaisesta korottamisesta

On säädettävä laki kiinteistöveron asteittaisesta nostosta kymmenen vuoden aikana nykyistä huomattavasti korkeammalle tasolle. Kiinteistöveron tulee kohdistua tonttimaan ja sillä olevan rakennusoikeuden arvoon, ei siihen, kuinka hyvä ja hyväkuntoinen rakennus tontilla sijaitsee. Kiinteistövero tulee säilyttää verotulojen tasauksen ulkopuolella. Veron pohjana oleva kiinteistöjen arvostus on vastattava maapohjan ja rakennusoikeuden todellista arvoa ja tämän arvon on reagoitava nopeasti esimerkiksi liikenneverkon muutoksiin.

Taajamamaan ja rakennusoikeuden arvoon kohdistuva kiinteistövero on ihanteellinen vero, jolla ei ole käyttäytymisvaikutuksia. Se kapitalisoituu maan arvoon sitä alentaen. Hyvin yleisesti teollisuusmaissa ajatellaan, että kaupunkimaan arvonnousu kuuluu yhteiskunnalle, joka on sen kaupungin tontin ympärille rakentanut. Tapoja konfiskoida arvonnousu yhteiskunnalle on monia. Kaupunkimaista asutusta voi kaavoittaa vain yhteiskunnan omistamalle maalle (monet Saksan osavaltiot), kaavoitushyödyn leikkaus kaavoitusmaksulla, asuntotulon verotus asunnon arvon mukaan (Sveitsi) ja korkea kiinteistövero (Yhdysvallat). Lue lisää

Oden vaaliohjelma: varainsiirtoverosta luovuttava

Koska tämän vaalikauden tärkeimmät linjaukset on jo tehty, kannattaa nostaa katse seuraavaan. Kokoan tämän otsikon alle isoja ja pieniä asioita, joita seuraavan kauden hallitusohjelmaan pitäisi ottaa. Nämä tulevat aivan sekalaisessa järjestyksessä tipoittain. Jossain vaiheessa, toivottavasti jo ennen eduskuntavaaleja, kokoan ne jonkinlaisen jäsennyksen alle. Jos palaute antaa siihen aihetta, voin myös muuttaa tekstiä ennen sen kokoamista yhteen.

***

Varainsiirtoverosta on asunto- ja kiinteistökaupoissa luovuttava kokonaan.

Kyseistä veroa ei voi perustella millään muulla tavalla kuin, että se tuottaa tuloa valtiolle ja on aina tuottanut. Asuntomarkkinoilla vero aiheuttaa tarpeetonta lukitusvaikutusta ja saa ihmiset asumaan epätarkoituksenmukaisissa asunnoissa. Se syrjii niitä, jotka aloittavat asumisuransa vähävaraisina ja joutuvat ostamaan ensin yksin ja sen jälkeen vaiheittain vähän isomman verrattuna niihin, joilla on mahdollisuus ostaa heti lopullinen perheasunto. Lue lisää

Onko väärin suosia lapsiperheitä kaavoituksessa?

9.8.2014 · Aihe Kaupunkisuunnittelu · 100 Kommenttia 

Julkisuudessa on arvosteltu paljon Helsingin vaatimusta, että uustuotannossa on oltava tietty osuus perheasuntoja. Tällä halutaan suosia lapsiperheitä. Lapsiperheiden suosiminen on yleensä ollut hyväksyttävä, ellei jopa vaadittu osa kaikkea asuntopolitiikkaa.

Rakennusyhtiöt valittavat, ettei perheasunnoille ole kysyntää. Näyttää jopa Helsingin Sanomien asuntotoimitus menneen tähän halpaan. Helsingin kantakaupungissa on kysyntää kaiken tyyppisille asunnoille. Kysymys on siitä, että perheasunnoista maksetaan alempaa neliöhintaa kuin pienasunnoista ja rakennusyhtiöt pitävät enemmän isosta neliöhinnasta kuin pienestä. Perheasunnoista maksetaan kuitenkin paljon enemmän kantakaupungissa kuin vaikkapa Järvenpäässä, ja Järvenpäässäkin rakentaminen kannattaa. Lue lisää

Helsinkiin 60 000 asukkaan kaavavaranto?

Maan hallitus vaatii pääkaupunkiseudun kuntia huolehtimaan kaavoitusta nopeuttamalla, että niillä on vapaata kaavavarantoa viiden vuoden tarpeisiin. Tällä on tarkoitus alentaa asuntomaan hintaa.

Asuntojen hintaa alentavat vain asunnot. Vaikka rakennusliikkeet saisivat maan ilmaiseksi, sillä ei olisi vaikutusta siihen hintaan, jolla ne valmiit asunnot myyvät. Pitäisi siis rakentaa enemmän. Isompi kaavavaranto periaatteessa nopeuttaa rakentamista, mutta vain jos alalla vallitsee jonkinasteista kilpailua. Tähän puoleen asiasta soisi valtiovallan voimalla puuttuvan. Lue lisää

Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (7) Alakeskusten sijoittaminen

4.8.2014 · Aihe Kaupunkisuunnittelu, _ · 51 Kommenttia 

Hyvässä kaupungissa on tarjolla myös hyvää pientaloasumista, vaikka juuri ylikysyntä kohdistuu ratikka ja hissi -asumismuotoon. Vaikka kantakaupunkimaista asutusta tarvitaan lisää, kaikki eivät sitä halua. Huonoiten Helsingin seudun asuntotarjonta palvelee niitä, jotka haluavat asua pientalossa, mutta haluavat silti myös urbaaneja palveluja.

Helsinki on asukasluvultaan (1,2 miljoonaa) liian suuri ollakseen yksikeskuksinen kaupunki. Tarvittaisiin toisaalta Hyvinkään kaltaisia kunnollisia pikkukaupunkeja ja toisaalta edellisessä postauksessa mainittuja puutarhakaupunkeja. Lisäksi tietysti jotkut haluavat asua varsinaisella haja-asutusalueella, mutta silloin ei voi ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Palvelut ovat kaukana eikä joukkoliikenne ei toimi. Ei myöskään voi vaatia, että pääsee autoineen vapaasti terrorisoimaan niiden elämää, jotka haluavat asua kantakaupungissa. Lue lisää

Ihanteellinen kaupunkirakenne (6) Tiivis mutta harva

2.8.2014 · Aihe Kaupunkisuunnittelu · 41 Kommenttia 

Hyvä kaupunkirakenne on tiivis mutta harva. Mikä rakennetaan, rakennettakoon se tiiviisti ja kaupunkimaisesti. Kerrostaloalueiden tonttitehokkuus mieluummin lähellä kahta kuin alle yhden ja pientaloalueet vähintään 0,4:n tonttitehokkuudella. Tämä tietysti noin ohjeellisena arvona, maastolla ja muilla olosuhteilla on vaikutuksensa asiaan.

Tiiviin kaupunkimaisen kaavoituksen vastapainona tarvitaan kunnon viheralueet kaupunkimaisten osien väliin. Näin on kaavoitettu esimerkiksi Saksa (katsokaa lentokoneen ikkunasta, jos sää sallii, tai ekologisemmin Google Earthista!)

Tämän takia esimerkiksi Herttoniemen metroaseman ympärille kannattaa rakentaa asuntoja muuttamalla hyvin tehotonta teollisuusaluetta asunnoksi ja jättää kilometrin päässä metroasemalta oleva Kivinokka viheralueeksi – toki niin, että asukkaiden mahdollisuus käyttää sitä paranee nykyisestä olennaisesti, vaikka se sotisikin mökkiläisten etuja vastaan.

Hyvässä kaupungissa on siis tiheitä saarekkeita, pikkukaupunkeja viheralueiden ympäröimänä. Niitä ei kuitenkaan sirotella miten hyvänsä.

Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (5) Puutarhakaupunki

2.8.2014 · Aihe Kaupunkisuunnittelu · 60 Kommenttia 

Ideaalimalli puutarhakaupungista on kohtalaisen tiivis omakotialue, jonka keskellä on juna-, metro-, tai ratikkapysäkki. Kilometrin säteellä pysäkistä on maata noin kolme neliökilometriä. Jos se kaavoitetaan vaikka vain 0,2:n aluetehokkuudella, kerrosalaa mahtuu noin 600 000 k-m2, josta asuinkerrosalaa olisi varmaankin noin 500 000 k-m2 ja asukkaita runsaat kymmenen tuhatta. Tämä riittää ylläpitämään tärkeimpiä päivittäisiä palveluja, koulua, kunnollista kauppaa, ravintoloita, ja muuta sellaista. Palvelut keskittyvät luonnollisesti alueen keskelle, sen pysäkin lähelle. Lue lisää

« Edellinen sivu