Kombinatorinen huutokauppa

Mikko Särelä kir­joit­taa blo­gis­saan siitä, miten Helsin­gin kaupun­gin kan­nat­taisi kil­pailut­taa tont­te­jaan. On vaa­dit­tu kil­pailut­tamista pienemp­inä tont­teina, että pienetkin raken­nus­li­ik­keet voisiv­fat tar­jo­ta ja on san­ot­tu, että koko kort­teli ker­ral­laan toisi ratio­naal­isu­ut­ta rakent5amiseen. Särelä esit­tää asi­aan yksinker­taista ratkaisua, jota olen joskus näh­nyt sovel­let­ta­vankin. Voi tehdä tar­jouk­sen yhdestä tai use­am­mas­ta ton­tista ja sit­ten tutk­i­taan, mikä kom­bi­naa­tio tuot­taisi parhaan tuloksen.

Särelä suosit­taa samaa myös HSL:lle reit­tien kil­pailut­tamiseen. Hyvä ajatus.

14 vastausta artikkeliin “Kombinatorinen huutokauppa”

  1. Pienem­mät ton­tit paran­taisi­vat myös kaupunkiku­vaa. Uusien asuinaluei­den ankeus johtuu osin mielestäni siitä, että ton­tit ovat jumalat­toman iso­ja. Sadan metrin pituiset julk­i­sivut eivät luo ihmisen kokoista katu­ti­laa, jos­sa kaupunki­laiset viihty­i­sivät. Toki rak­en­ta­jille ne ovat toden­näköis­es­ti edullisem­pia nos­turien ym. sijoit­telun vuok­si, mut­ta onko tärkeäm­pää kaupunkiku­va vai raken­nus­te­ol­lisu­u­den voitot?

    Van­ho­jen kaupungi­nosien hausku­us ei johdu ain­oas­taan siitä, että raken­nuk­set ovat van­ho­ja, vaan että kaupunk­inäkymä on mon­imuo­toinen ja sisältää mon­en­laisia esteet­tisiä näke­myk­siä. Mon­imuo­toisu­us ylipään­sä on yksi niistä syistä, mitkä tekevät kaupun­git mielenkiintoisiksi. 

    Katu­julk­i­sivu­jen lev­ey­den vai­htelukin olisi uusis­sa kaupungi­nosis­sa olisi plus­saa nykyti­lanteeseen nähden.

  2. Myl­ly­puron puu­taloalue alkaa pikku hil­jaa valmis­tua; mitä ohitse sat­tuynut kulke­maan, aika pienen ja tun­tem­at­toman oloisia raken­nus­li­ikkeitä jär­jestään, ei siis mitään suurem­pia pörssiy­htiöitä mukana. Mik­sei samaa mallia voitu käyt­tää esim Viik­in­mäessä? Nokun vihreät: http://maripuoskari.fi/myllypuron-puinen-kaupunkikyla/

  3. Tuo­mas: Van­ho­jen kaupungi­nosien hausku­us ei johdu ain­oas­taan siitä, että raken­nuk­set ovat van­ho­ja, vaan että kaupunk­inäkymä on mon­imuo­toinen ja sisältää mon­en­laisia esteet­tisiä näkemyksiä. 

    Myös van­hat raken­nuk­set itsessään sisältävät noi­ta mon­en­laisia esteet­tisiä näke­myk­siä. Yksi­tyisko­h­dat­tomat ele­ment­ti- tai teräs- ja lasikuu­tiot ovat rumia vaik­ka niitä olisikin use­ampia ja pienem­piä eri­laisia. Isokin “itseään tois­ta­va” näyt­tää hyvältä, jos se on kuten van­hat raken­nuk­set: täyn­nä silmää miel­lyt­täviä yksityiskohtia.

  4. Tuo­mas:
    Pienem­mät ton­tit paran­taisi­vat myös kaupunkiku­vaa. Uusien asuinaluei­den ankeus johtuu osin mielestäni siitä, että ton­tit ovat jumalat­toman iso­ja. Sadan metrin pituiset julk­i­sivut eivät luo ihmisen kokoista katu­ti­laa, jos­sa kaupunki­laiset viihty­i­sivät. Toki rak­en­ta­jille ne ovat toden­näköis­es­ti edullisem­pia nos­turien ym. sijoit­telun­vuok­si, mut­ta onko tärkeäm­pää kaupunkiku­va vai raken­nus­te­ol­lisu­u­den voitot?

    Van­ho­jen kaupungi­nosien hausku­us ei johdu ain­oas­taan siitä, että raken­nuk­set ovat van­ho­ja, vaan että kaupunk­inäkymä on mon­imuo­toinen ja sisältää mon­en­laisia esteet­tisiä näke­myk­siä. Mon­imuo­toisu­us ylipään­sä on yksi niistä syistä, mitkä tekevät kaupun­git mielenkiintoisiksi. 

    Katu­julk­i­sivu­jen lev­ey­den vai­htelukin olisi uusis­sa kaupungi­nosis­sa olisi plus­saa nykyti­lanteeseen nähden. 

    Ihmisys­tävälli­nen katu­ti­la voidaan laskea matemaat­tisel­la kaaval­la (ns. max­in kaava):

    (a‑b-2c)/l

    mis­sä
    a on julki­nen ovi (lue yritykset)
    b on yksi­tyi­nen ovi (lue kodit)
    c on hallinnolli­nen ovi (lue virastot)
    l on tarkastelta­va julkisivupituus

    Kaavas­ta on kuulem­ma myös ver­sio jos­sa las­ke­taan katu­ta­son ikku­nat, mut­ta se mukailee aidon ja alku­peräisen idealismia.

    Kaa­van pitkässä evoluu­tios­sa siitä ovat kar­si­u­tuneet pois mm. raken­nusten korkeus ja kadun laatu ja lev­eys. Ne ovat joko epäoleen­naisia tai sisäl­tyvät luon­tais­es­ti kaa­van mui­hin tekijöihin.

  5. Tuo­mas:
    Pienem­mät ton­tit paran­taisi­vat myös kaupunkiku­vaa. Uusien asuinaluei­den ankeus johtuu osin mielestäni siitä, että ton­tit ovat jumalat­toman iso­ja. Sadan metrin pituiset julk­i­sivut eivät luo ihmisen kokoista katu­ti­laa, jos­sa kaupunki­laiset viihty­i­sivät. Toki rak­en­ta­jille ne ovat toden­näköis­es­ti edullisem­pia nos­turien ym. sijoit­telun­vuok­si, mut­ta onko tärkeäm­pää kaupunkiku­va vai raken­nus­te­ol­lisu­u­den voitot?

    Van­ho­jen kaupungi­nosien hausku­us ei johdu ain­oas­taan siitä, että raken­nuk­set ovat van­ho­ja, vaan että kaupunk­inäkymä on mon­imuo­toinen ja sisältää mon­en­laisia esteet­tisiä näke­myk­siä. Mon­imuo­toisu­us ylipään­sä on yksi niistä syistä, mitkä tekevät kaupun­git mielenkiintoisiksi. 

    Katu­julk­i­sivu­jen lev­ey­den vai­htelukin olisi uusis­sa kaupungi­nosis­sa olisi plus­saa nykyti­lanteeseen nähden.

    Ei katu­ilmeen vai­htele­vu­us tule ton­tin koos­ta vaan siitä, mitä kivi­jalas­sa on. Asi­aa voi men­nä ihastele­maan esim. Barcelo­nan Eix­am­pleen, jos­sa on kilo­metrikau­pal­la varsin iso­ja umpiko­rt­telei­ta, mut­ta katu­ilme ei ole tyl­sää nähnytkään.

  6. Tuon yllä ole­van kaa­van mukaan ihmisys­tävälli­nen katu­ti­la mak­si­moidaan kun koko julk­i­sivu on vain julk­ista ovea?

  7. Totte:
    Tuon yllä ole­van kaa­van mukaan ihmisys­tävälli­nen katu­ti­la mak­si­moidaan kun koko julk­i­sivu on vain julk­ista ovea? 

    Kyl­lä. Juuri noin. Tuo­ta ääri­ti­lan­net­ta voidaan kuva­ta toki myös kansankielel­lä tori, basaari tai muu markki­nati­la. Ihmiset ovat hul­luina sellaisiin.

  8. strong>max: Ihmisys­tävälli­nen katu­ti­la voidaan laskea matemaat­tisel­la kaaval­la (ns. max­in kaava):

    (a‑b-2c)/l

    mis­sä
    a on julki­nen ovi (lue yritykset)
    b on yksi­tyi­nen ovi (lue kodit)
    c on hallinnolli­nen ovi (lue virastot)
    l on tarkastelta­va julkisivupituus

    Kaavas­ta on kuulem­ma myös ver­sio jos­sa las­ke­taan katu­ta­son ikku­nat, mut­ta se mukailee aidon ja alku­peräisen idealismia.

    Kaa­van pitkässä evoluu­tios­sa siitä ovat kar­si­u­tuneet pois mm. raken­nusten korkeus ja kadun laatu ja lev­eys. Ne ovat joko epäoleen­naisia tai sisäl­tyvät luon­tais­es­ti kaa­van mui­hin tekijöihin. 

    Tuos­ta kaavas­ta puut­tuu kyl­lä ihan selvästi erinäisiä para­me­trie­ja, jos väitetään, että se kuvaa IHMISYSTÄVÄLLISTÄ KATUTILAA. Yri­tyk­set, joil­la toki kuu­luukin olla oma ansain­ta­logi­ikkansa, eivät mielestäni kaikissa tapauk­sis­sa suinkaan lisää ovil­laan tuo­ta ihmisys­täväl­lisyyt­tä, korkein­taan palvelu­alt­tiut­ta (hyvin) mak­savia asi­akkaitaan kohtaan. Ovatko rav­in­toloiden port­sar­it tai sisään­heit­täjät ihmisys­täväl­lisiä per se, jos esim. kadul­la kulke­va “köy­hä, mut­ta siisti” kulk­i­ja halu­aisi väsyneitä jalko­jaan siel­lä jostain syys­tä mon­es­ta katu­ti­las­ta puut­tuvien penkkien takia sisäl­lä vain het­ken istuen lepuuttaa?

    Ihmisys­täväl­liseen katu­ti­laan kuu­luu myös penkit ja puut, ehkä pen­saat ja muut istu­tuk­setkin, sekä sel­l­aiset ros­ka-asti­at, jot­ka ovat “lok­ki- ja varis­var­mo­ja” sekä riit­tävän usein tyh­jen­net­tyjä. Yri­tys­ten tar­joamia palvelu­ja voi ilman muu­ta tuo­hon katu­ti­laan liit­tyä, mut­ta sehän ei mitenkään yksin riitä. Liikkei­den tar­joamien tuot­tei­den ja palvelu­iden kir­jon soisi tar­joa­van monipuolis­es­ti jokaiselle jotakin. Myös taivas­ta pitäisi tuo­hon katu­ti­laa ympäröivään pin­taan sisäl­tyä, vaik­ka sateen tullen on katok­sis­takin hyö­tyä. Siis­pä näitäkin molem­pia tarvitaan.

    Jos ihmiset eivät pääse kotei­hin­sa, on mielestäni kyseessä ongel­ma, ei ihmisys­tävälli­nen katu­ti­la. Ihmisys­tävälli­nen katu­ti­la huomioi kaikenikäiset käyt­täjän­sä ja se on riit­tävän väljä ja tur­valli­nen, jot­ta tör­mäyk­siltä väl­tytään. Se ei saa myöskään olla liian meluisa, sil­lä melu on hait­ta. Tästäkin syys­tä moot­toritei­den bule­vardis­oin­nis­sa tulee kyl­lä riit­tämään haastet­ta, jos niistä pyritään tekemään ihmisys­täväl­listä katu­ti­laa. Ihmisys­täväl­lisessä katu­ti­las­sa ovat eri­laiset jalankulk­i­jat (esteet­tömyys ml.) suun­nit­telun lähtökohta.

  9. max: Kyl­lä. Juuri noin. Tuo­ta ääri­ti­lan­net­ta voidaan kuva­ta toki myös kansankielel­lä tori, basaari tai muu markki­nati­la. Ihmiset ovat hul­luina sellaisiin. 

    Julkisen oven voi hah­mot­taa myös vähän abstrak­tim­min käyn­timah­dol­lisuuk­sien määränä. Niiden tilo­jen määrä katu­ta­sos­sa johon voit käy­dä ilman eri syytä ja ilmoi­tus­ta. Tai niiden ikkunoiden tai näköalo­jen määrä jota voit jäädä tarkastele­maan ilman häir­iötä. (Viime mainit­tu vähän ongel­malli­nen palveluyri­tys­ten kohdal­la esim. rav­in­to­lat, kam­paamot yms. ei ole kivaa jos joku tarkkailee ikku­nas­ta par­rana­joa kovin tiivi­isti :).) Mut­ta asial­lis­es­ti ja ihmisys­täväl­lis­es­ti ohi­men­nessä kuten jopa koditkin. Viras­tot ovat tässäkin suh­teessa armo­ton­ta poh­jasakkaa. Onko tätä huomioitu viras­to­jen sijoit­telus­sa. Se vähän mitä olen Helsingis­sä vierail­lut on katu­ti­lan rikkon­aisu­us. Ei tarvitse pitkään kävel­lä niin aina on joku selkeästi insti­tu­tion­aa­li­nen raken­nus. Jon­ka funk­tio käveli­jälle on oikeas­t­aan vain pystyä ohit­ta­maan se mah­dol­lisim­man nopeasti. Pysty­isikö kaupunki­ti­lan jalankulkunopeud­es­ta tehdä päätelmiä sen saman tilan miellyttävyydestä?

  10. Sakke: Tuos­ta kaavas­ta puut­tuu kyl­lä ihan selvästi erinäisiä para­me­trie­ja, jos väitetään, että se kuvaa IHMISYSTÄVÄLLISTÄ KATUTILAA.

    Ihmisys­täväl­liseen katu­ti­laan kuu­luu myös penkit

    Jos ihmiset eivät pääse kotei­hin­sa, on mielestäni kyseessä ongel­ma, ei ihmisys­tävälli­nen katutila. 

    Olisi pitänyt sisäl­lyt­tää jalankulk­i­joiden mitat­tu keskinopeus vielä. Oletinkin jälkim­mäisessä kom­men­tis­sa, että hidas nopeus tarkoit­taa miel­lyt­tävää ympäristöä. Penkille istah­tamis­es­ta nopeus putoaa nol­laan. Penk­ki on rakenne. Olisi pitänyt huomioida.

    Onko mah­dol­lista tai yleistä, että kotikäyn­nit ovat sisäpi­hoil­la. Lon­tossa on kyl­lä aivan tajut­toman hieno­ja julk­isia tilo­ja myös sisäpi­hoil­la esim. pube­ja idyl­lis­ten tun­nelien ja kujien varassa.

  11. max: Olisi pitänyt sisäl­lyt­tää jalankulk­i­joiden mitat­tu keskinopeus vielä. Oletinkin jälkim­mäisessä kom­men­tis­sa, että hidas nopeus tarkoit­taa miel­lyt­tävää ympäristöä. Penkille istah­tamis­es­ta nopeus putoaa nol­laan. Penk­ki on rakenne. Olisi pitänyt huomioida.

    Onko mah­dol­lista tai yleistä, että kotikäyn­nit ovat sisäpi­hoil­la. Lon­tossa on kyl­lä aivan tajut­toman hieno­ja julk­isia tilo­ja myös sisäpi­hoil­la esim. pube­ja idyl­lis­ten tun­nelien ja kujien varassa. 

    Keskinopeu­den vai­hte­lut voivat johtua mon­es­ta eri syys­tä. Jos min­ul­la on työa­siois­sa kiire tapaamiseen kaupungilla, en jää sil­loin tarkastele­maan antik­vari­aatin tai muun liik­keen ikku­naa, joka muu­toin saat­taisi min­u­akin kiin­nos­taa. (Tässä suh­teessa on muuten nähdäk­seni ainakin Helsin­gin keskus­tas­sa aikamoinen epä­tas­apaino nais­ten ja miesten kiin­nos­tusten kohteena ole­vien näyteikkunoiden välil­lä. Naisetko vain pääkaupungis­sa kaup­pali­ikkeit­ten asi­akkaina ovat?)

    Toisaal­ta katu­työt tai (niiden aiheut­ta­mat ja muut) ruuhkat ja/tai esteet voivat hidas­taa käve­lynopeut­ta, ilman että ilmiö olisi osoi­tus ihmisys­täväl­lisyy­den kasvusta.

    Jos aikaa on enem­män, ovat kyl­lä jotkin julkiset raken­nuk­setkin ihan taval­lista suurem­man huomion ja tarkastelun kohteena: eduskun­tat­a­lo, Fin­lan­dia-talo (ovatko mar­mo­rilevyt jälleen käyristyneet?), sää­ty­ta­lo, jne. Täy­del­lis­es­tä lis­tas­ta tulisi todel­la pitkä.

    Umpiko­rt­telialueil­la on talo­jen sisäänkäyn­te­jä monas­ti sekä kadun että sisäpi­han puolel­la. Sehän on kätevää, jos esim. ulos lähtiessään vie samal­la roskat pihan roskasäil­iöön, tai mikäli halu­aa väl­tel­lä oman kiireen takia toisen oven edustal­la mah­dol­lis­es­ti ole­vaa henkilöä, joka voi olla vaikka­pa puherip­ulista kär­sivä, muuten muka­va naa­puri. Voi olla, että tähän ker­rostalo­jen uloskäyn­tien määrään (kadulle/pihalle) liit­tyy kaupungis­sa jotain määräyksiäkin.

    Vielä sana­nen penkeistä. Eiran puis­to on ollut ja on edelleenkin todel­la upea, mut­ta aikoinaan siel­lä istuneet juopot aikaan­sai­vat välil­lä sen, ettei siel­lä tul­lut juuri itse (ainakaan siinä seuras­sa) istuskeltua.

  12. Olen har­voin samaa mieltä her­ra Särelän kanssa, mut­ta nyt hän alkaa olla oikeil­la jäljil­lä. 😉 Toisaal­ta tuos­sa on samal­la ongel­man ydin! Raken­nusi­ike on täysin väärä taho pääomit­ta­maan ter­vet­tä rakentamista.

  13. anonyy­mi: Myös van­hat raken­nuk­set itsessään sisältävät noi­ta mon­en­laisia esteet­tisiä näke­myk­siä. Yksi­tyisko­h­dat­tomat ele­ment­ti- tai teräs- ja lasikuu­tiot ovat rumia vaik­ka niitä olisikin use­ampia ja pienem­piä eri­laisia. Isokin “itseään tois­ta­va” näyt­tää hyvältä, jos se on kuten van­hat raken­nuk­set: täyn­nä silmää miel­lyt­täviä yksityiskohtia.

    Kaik­ki ylimääräi­nen hienos­telu nos­taa kus­tan­nuk­sia ja tarkoituk­se­na ei ole tuot­taa kau­nista, vaan mah­dol­lisim­man paljon voit­toa per raken­net­tu ja myy­ty taloyhtiö.

    Eikä asi­akkaat ole valmi­ita mak­samaan esteti­ikas­ta extraa.

Vastaa käyttäjälle Kalle Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.