Berliiniä ei voi sanoa kovin kauniiksi kaupungiksi. Maailmansodan aloittamisella on vaikutuksensa moneen asiaan, kuten siihen, että kauniita vanhoja taloja on harvassa.
Sen sijaan pidän kaupunkirakenteesta. Suuri osa Berliiniä on 5–6 kerroksista umpikorttelikaavaa. Yhden korttelin asukasluku on suomalaisittain suuri, tavoitteena 1500 asukasta, jotta kortteli olisi lähipalvelujen suhteen ”omavarainen”.
Kadulle päin kaupunki on kivikaupunki. Yhtäläisyydet moniin helsinkiläisiin kortteleihin ovat silmiinpistäviä. Arkkitehdit näköjään matkustivat myös ennen toista maailmansotaa opintomatkoille. Jos pääsee korttelin sisälle – yleensä ei pääse ilman avainta – vastassa on vehreä puisto. Kortteleiden sisältä katsottuna kaupunki näyttäytyy aivan toisenlaisena. Tosin monia Berliinin korteleita vaivaa sama ongelma kuin Töölöäkin. Alun perin puistoksi kaavoitettu piha onkin parkkipaikka.
Berliinin joukkoliikenne on erinomainen johtuen tiiviistä kaupunkirakenteesta. Preussilaisella ajattelutavallakin lienee vaikutusta asiaan. Sellainen on mahdollista Helsingin kantakaupungissa, mutta ei sen ulkopuolella. Rakentakaamme siis lisää kantakaupunkia!
Jalankulkijan asema sen sijaan on aika kehno. Leveät monikaistaiset pääkadut aiheuttavat vahvan estevaikutuksen, jota voimistaa liikennevalojen jalankulkijaa sortava ajoitus. Tosin voi olla kyse suomalaisen matkaajan kokemattomuudesta. Katuverkon jäsennys on voimakas. Valitsemalla reitit järkevästi voi jalankulkijakin kaupungissa viihtyä.
Fillareiden asema taas on erinomainen. Erittäin hyvin suunnitellut pyöräkaistat tekevät pyöräilystä helppoa ja suosittua. Olisi mielenkiintoista nähdä luvut. Usein kävi niin, että kun laski näköpiirissä olevat autot ja fillarit, fillareita oli paljon enemmän. Ne piti todella laskea, koska autoja näytti olevan enemmän.
Polkupyörän käsite on myös vähän venyvämpi kuin Suomessa. Kuvan polkuvoimalla etenevä kaljabaari liikkui kätevästi autojen keskellä (pyöräkaistalle se ei mahtunut). Mitähän kaikkia lupia tuo Helsingissä vaatisi?
“Mitähän kaikkia lupia tuo Helsingissä vaatisi?”
Mielenkiintoinen kysymys, johon ei ehkä olisi helppo saada vastausta. Yritin nimittäin taannoin selvittää, millä edellytyksillä Suomessa saa ylipäänsä käydä ns. liikkuvaa kauppaa, myydä esimerkiksi koruja kaulaan ripustetusta telineestä tai vaikkapa vaatteita kadun laitaan parkkeeratusta perävaunusta kuten ulkomailla tehdään. Kyselin tarkoista säännöistä parinkin kaupungin vastaavilta viranomaisilta mutta en saanut kunnon vastausta.
Googlaamalla kävi ilmi, että EU:n myötä liikkuvan kaupan esteet piti purkaa ja asiaa koskeva laki kumottiin 1995. Sen jälkeen esimerkiksi Helsingissä saa tehdä “polkupyörästä toteutettavaa myyntiä”. Jos sen sijaan myynti tapahtuu moottoriajoneuvosta tarvitaan lupa. Onkohan EU-säädösten mukaista? Epäselvää rajankäyntiä joka tapauksessa vaikka asian pitäisi olla kai ihan selkeä.
Tietystikään olutta tai elintarvikkeita ylipäänsä ei saa myydä ilman lupaa, jota ei varmaankaan polkupyörämyynnille annettaisi. Tai mistä sen tietää?
Niin tai näin, itse liikkuvaan myyntiin liittyy parikin mielenkiintoista seikkaa.
Ensinnäkin, missä ovat kaikki myyjät? Onko joku epävirallinen tapa estää kauppa — mahdollisesti EU-säädösten vastaisesti?
Toiseksi, liikkuva myynti voisi olla oiva tapa esimerkiksi koululaisilla hankkia kesätuloja, kunhan joku, kaupunki varmaan, auttaisi homman organisoinnissa. Voisi hyvinkin olla kannattavampaa ja kannustavampaa kuin feissaaminen, kunhan keksisi hyvän myyntiartikkelin. Tärkeintä kuitenkin olisi, että pystyisi välttämään suurimman osan veroista yms, jotka yleensä estävät työllistymisen.
Helsinkiäkin suunniteltiin aikoinaan tuolla samalla rakennusjärjestyksellä, mutta sitte joku hurahti herra Jeanneret-Gris’n oppeihin, joiden hintaa maksamme pitkään. 🙁
Pariisissa ja osin Lontoossa näkee sen, ettei uusienkaan talojen tarvitse olla rumia ja ympäristöönsä sopimattomia. Ja jos niitä on joskus tehty, niin voi ne kaikkein rumimmat purkaa pois. Mistä tulikin mieleeni, koska Stora Enson pääkonttori puretaan?
Kaiken avain on kaavoitus. Nyt on viimeinen hetki korjata Munkkivuoren, Meilahden jne kaavat toimiviksi.
Stora Enson pytinki on Alvar Aallon suunnittelema, joten voitaisiinko kansallisarkkitehtimme (hajuvesi lihapullaan) luomuksen siirtää muutamalla proomulla vaikka Turkuun Marina Palacen viereen. Olisivat yhdessä kuin kaksi marjaa.
Mielenkiintoinen kysymys tuo kaljabaari. Arvioisin, että se ei periaatteessa eroa sporakoffista. Eli kyseessä on liikennevälineeseen sijoitettu anniskeluluvallinen elintarvikehuoneisto. Siitä on tehtävä ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, anniskeluaölue on määriteltävä ja on haettava anniskelulupa. Vastaavalla hoitajalla on oltava riittävä pätevyys ja hygieniapassi. Lisäksi poliisi voi edellyttää järjestyksenvalvojan asettamista, mutta tämä ei ole väistämätöntä. Koska kyseessä on polkupyörä, ei sen liikennöinti edellytä sen paremmin taksi- kuin joukkoliikennelupiakaan. (Kyllä: tämä ihmehärveli on ajoneuvolain mukaan polkupyörä, sillä se on usean ihmisen polkemalla kuljettama ajoneuvo.)
Tosin yksi ongelma on: asiakkaat ovat periaatteessa kaikki polkupyörän kuljettajia, koska he voivat vaikuttaa ajoneuvon nopeuteen. Näin ollen he voivat myös syyllistyä liikennejuopumukseen moottorittomalla ajoneuvolla.
Korjatkoon joku, joka ymmärtää paremmin!
Asiakkaathan toimivat vain härvelin mottoreina. Onhan meillä etanolilla toimivia autojakin! 🙂
Skyscrapercity on hyvä paikka ällistellä ulkomaiden ihmeellisyyksiä, tässä Berliini-ketju josta löytyy laidasta laitaan uutta Berliiniä:
http://www.skyscrapercity.com/showthread.php?t=504403&page=69
Huomionarvoista on, että Berliinissä on palautettu 1920- ja 1930-luvun tyylisuuntia palettiin uusillakin alueilla, ei vain vanhan seassa. Ei haittaisi jos klassisempi ote palaisi tännekin — on nimittäin sen verran tylsää tiilijulkisivua nousemassa uusilla alueilla.
Komppaan tätä. Saman huomaa monin paikoin Pariisissakin, kun katsoo tarkkaan katukuvaa on vieri vieressä toisiinsa sopivia rakennuksia, joilla saattaa olla ikäeroa jopa 400 vuotta. Ei kaikkien uusien rakennusten tarvitse olla lasisia tai peltisiä laatikoita.
Manskua kun ajaa, niin minun täytyy sanoa, etten usko musiikkitalon saati Kiasman olevan kovin pitkäikäisiä ratkaisuja. Kiasma on ruma ja musiikkitalo on vain tylsä. Kumpikaan ei sovi ympäristöönsä, ovat täysin väärän kokoisia peltivajoja verrattuna kadun toiseen puoleen, jossa on taloja.
Sanomakuutio siinä alempana on jo paremmin ympäristönsä mittakaavaa, vaikka materiaalit ovat modernit. Radan varren korttelit jäivät jotenkin puolikkaiksi. Ne tullaan aivan varmasti täydennysrakentamaan jossain vaiheessa.
😀 😀 😀 Tuo on siis äärimmäisen vihreä ratkaisu Helsingin joukkoliikenteelle.
Minusta Berliini on hajanainen eikä selkeää keskustaa ole. Kävelykatuja on Eurooppalaiseksi kaupungiksi hämmästyttävän vähän. Pimeällä kaupunki on synkkä, sillä ilmeisesti säästösyistä katuvaloja on vähän.
En ymmärrä aika yleistä Berliinin hehkutusta (toki kulttuuritarjonta on huikea). Vaikka pidän suurkaupungeista, Berliini ei ole listallani kovin korkealla,
On mukava nähdä, miten muuallakin rakennetaan, kiitos Osmolle tästä Berliini-aiheisesta viestistä (toivottavasti saamme vielä lisää). Itse pidän kuusikerroksisia taloja kyllä jonkin verran liian korkeina, sopisiko meille paremmin esimerkiksi nelikerroksinen asutus, vai tuleeko hissien rakentaminen silloin liian kalliiksi? Suuri kerrosmäärä ei saisi kuitenkaan olla itsetarkoitus, mutta vaikuttaa myös jotensakin hölmöltä, että kaikkien asuntojen pitäisi olla kaikille sopivia. Voihan sitä ihminen muuttaa, jos jalat eivät enää kanna toiseen tai kolmanteenkaan kerrokseen kapuamista mahdollistamaan.
Tarpeeksi suuri korttelin koko voisi olla hyvä ratkaisu, mutta vaarana on tällöin pyrkimys täyttää rakentamalla myös se sisäpuoli, mikä vesittäisi alkuperäisen idean. Kapeat sisäpihat taisivat juuri olla v. Hertzeninkin kritiikin kohde, jo teoksensa kannen valokuvastakin päätellen. Näitä on Helsingissäkin liikaa. Sellaisilla pihoilla kuuluvat äänet (mm. roskisautot, lumenauraus- ym. kalusto) kaikuvat liian helposti häiritsevinä korttelin kaikkiin asuntoihin, ainakin siellä sisäpihan puolella.
Suuremmat korttelit, bulevardimaiset kadut (puineen) niiden ympärille, riittävät etäisyydet ikkunoista vastapäisiin seiniin, sopivasti rajoitettu kerroskorkeus suhteessa ihmiseen, kortteleiden läpikulkumahdollisuudet kävelyetäisyyksiä lyhentämään, mutta ennenkaikkea puita, pensaita ja istutuksia vehreyttä luomaan, kas tässä saattaisi olla hyvän kaupunkirakentamisen lähtökohdat, jos kaikki saadaan samanaikaisesti toteutettua.
On kuitenkin huomioitava myös maaston muodot, sekä muut paikalliset olosuhteet. Umpikorttelit eivät ole suinkaan mikään ainoa mahdollisuus, vaikka joku yksin niitä kannattaisi. Liika samankaltaisuus kaikissa rakennuksissa voi myös kyllästyttää. Se juuri voi saada aikaan sen kasarmimaisen vaikutelman.
Helsingissä on myös otettava huomioon maaston topografia. Ei liene tarkoituksen mukaista, että kaikki paikat tasoitetaan. Laajalle, tasoitetulle kentälle rakentaminen tuottaa helposti juuri sitä tylsää “Suurpeltoa”. Samasta syystä pitäisi luopua uusista merentäytöistä. Olemassaolevaa maastoa ja sen muotoja, puustoa ja kallioita, on osattava myös taiten, luontaiset kauniit ominaispiirteet säilyttäen hyödyntää.
Toistensa toistuvat kopiot ovat myös tylsää katseltavaa. Eri paikat ja talot on kyettävä tunnistamaan. Tämä edellyttää myös laajempia näkymiä kaduilta ja niiden varsilta. Pitää kyetä näkemään missä ollaan ja mihin suuntaan on kuljettava, jotta pääsee sinne, minne halutaan.
En kaipaa Helsinkiin mitään massiivista kopiota Berliinistä, Pariisista tai muualtakaan. Kaupungin saarten, niemien ja lahtien asettamat rajoitukset on pakko ottaa huomioon, mutta ne ovat myös kaupunkimme säilyttämisen arvoinen ominaispiirre. Helsingin pohjoisemmissa osissa on enemmän tilaa eri ilmansuunnissa, etelää ehkä lukuunottamatta.
Yksi kysymys (jota on joku aiemminkin ihmetellyt) lopuksi:
Kuinka paljon Helsingissä on asuntoja, jossa iäkkäät asukkaat pidetään keinotekoisesti vaihtuvuutta rajoittamassa, nykyisen “lopetetaan kaikki vanhainkodit”-periaatteen takia, kotipalvelun palveluaikaa matka-aikoihin tuhlaten? Väitän, että tässä voi myös olla ainakin yksi, merkittävä syy vanhusten yksinäisyydelle ja samaten asuntopulalle Helsingissä, jos sellaiset ongelmat ovat tosiasia, kuten moni väittää ja osin (asuntojen hinnoista päätellen) itsekin ounastelen. En todellakaan kannata pakkomuuttoja, jokainen valitkoon itse. Eikö kuitenkin realististen vaihtoehtojen saatavuus (ja hinta) olisi otettava huomioon kaupungin asukkaiden ikärakenteen lisäksi? Vanhainkoti on käsittääkseni aika tiivis, mutta toisaalta sosiaalinen asumismuoto, vaikka jokaisella sen asukkaalla oma huone olisikin.
Berliini on myös varsin vihreä katuverkostonkin puolelta. Varsin moni ihan tavallinen asuinkatu on bulevardi, puurivi molemmin puolen ajorataa.
Ehkäpä tämä johtuu kaupungin erikoisesta historiasta. Oma näkemykseni Berliinin keskustasta on seuraava:
* Vielä 1990-luvun lopulla kaupallinen elämä oli Länsi-Berliinin keskustassa Kurfürstendammilla ja Gedächtniskirchen ympärillä. Nyt alue on vähän nahistunutta ja rappeutumassa lähiöksi, mitä se olikin ennen sotia.
* Brandenburgin portin seutu on Senaatintoriin verrattava monumentaaliympäristö, jossa paikalliset jäävät turistien jalkoihin.
* Unter den Lindenin itäpää, erityisesti vanha Itä-Berliinin keskus Alexanderplatz ja ennen sotia varsinaisen keskustan muodostanut Potsdamer Platz kilpailevat kaupungin varsinaisen keskuksen asemasta vähän samaan tapaan kuin Helsingissä Narinkkatori ja Kolmen sepän patsaan ympäristö.
Oma arvioni on, että Alexanderplatz voittaa, sillä se on julkisen liikenteen kannalta keskeisemmällä paikalla ja vieressä on turisteja puoleensa vetävä Museuminsel.
Ihan mielenkiintoinen kysymys että kuka lasketaan ajoneuvon kuljettajaksi. Laissa ei asiaa määritellä, mutta oikeuskäytäntöä on. Kuljettamiseksi lasketaan se, että matkustajan paikalta vaikutetaan ajoneuvon kulkuun (KKO:1954-II-59, KKO:1979-II-94, KKO:1989:15). Kuitenkaan mikä tahansa vaikuttaminen ei riitä, ainoastaan ohjauslaitteiden käyttö (KKO:1995:122).
Auton kaasupoljin on toki ohjauslaite, ehkä tavallisen pyörän polkimetkin, mutta baaripyörän polkimet tuskin. Vauhti ja meno käytännössä pysyy helposti varsinaisen kuljettajan hallussa vaikka baaripenkiltä kuinka kovaa poljettaisiin.
Samasta syystä polkija ei käytännössä voi aiheuttaa vaaraa muille. Moottorittomasta liikennejuopumuksesta voidaan kuitenkin tuomita vain jos näytetään vaaraa syntyneen.
Höpö höpö. Kaavoitus on tehokas tapa sössiä asiat, ainakin jos se on toteutettu pilkuntarkasti kuten Suomessa. Berliini on malliesimerkki siitä, että vähemmän sääntelyä = enemmän vetovoimaa.
Ei tuollaista poljettavaa baaria saa Suomen teille nykyisellä lainsäädännöllä mitenkään.
“Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä” määrittelee polkupyörän maksimileveydeksi 1,25m.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921257 § 28
Polkupyöriä ei Suomessa rekisteröidä, eli tuollaista ei voisi rekisteröidä mitenkään luvalliseksi yleisille teille.
Ainoa mahdollisuus olisi saada poikkeuslupa esim jonkin tapahtuman yhteyteen Poliisilta.
Selvitimme tuollaisen rakentamista kaveriporukalle, mutta ei täällä mitään hauskaa saa tehdä.
Luulen, että anniskeluoikeuksien kanssa tulee myös vaikeuksia. Ainakaan tuossa ei ole vessaa ja anniskelualueen rajat eivät ole tarkat vaan peräti liikkuvat. 🙂
Miksi aina halutaan kiusata turkulaisia?
Olet täysin oikeassa, mitä tulee kavoituksen tarkkuuteen. Olen itsekkin useampaan otteeseen puhunut samasta ongelmasta. Kaavoittajalle kuuluu katujen sijainti ja räystäskorkeus (valo). Jos haluamme, ja miksi emme haluaisi, toimivaa kaupunkia, niin loppu kuuluu tontin omistajalle.
Mutta ongelma kasaantuu ja sen ratkaiseminen vaikeutuu, kun katulinjaukset ja tonttijako on pielessä. Hyvä esimerkki tiivistämisen epäonnistumisesta on Haaga. Tiivistäminen on tehty virheellisten katulinjausten mukaan. Kun 60-luvun rakennuskanta alkaa olla kohta finaalissa, jäävät nyt rakennetut rakennukset haittaamaan uudisrakentamista.
Berliinin länsipuolella saattaa lähiövyöhyke olla kapeampi siksi, että vuoteen 1989 asti kaupungin länsirajaakin määritti Saksojen rajalla ollut muuri. Itäpuolella niitä lähiöitäkin sitten on reippaasti.
Suomessa varmaan luotetaan siihen, että vain ylikansallisen ja mediavetovoimaisen yrityksen (googlet ja uberit) force majoure ‑painostus sitten aikanaan vapauttaa suomalaista yhteiskunnallista ilmapiiriä. Ja viranomaiset ja poliitikot voivat siinä vaiheessa suojatua “ettehän te itse mitään ole ideoineet”.
Sisäpihat puutarhalla tai/ja puistolla ovat kyllä parasta mitä kaupungissa voi olla. Häly jää kadulle ja jos vielä taloyhtiökin tulee toimeen keskenään, niin mikäs siinä elellessä.
Asuimme Tampereella hetken aikaa sammonkatu 36:ssa, joka on tämä “kiinan muurin” kortteli. Aika hulppea sisäpiha, mutta ei täysin umpinainen, kun sammonkadun varrella on sitten torneja. Ei muuten mikään hassumpi kokonaisuus.
Muuten, kun Suomi nyt on vouhottanut vuosikymmenet omaa ylivertaisuuttaan metsäteollisuudessa ja aina toitotetaan miten me elämme metsästä, niin miksei se näy kaupunkikuvassa?
Ehdotankin, että Helsinkiin täytyy veistää 200 metriä korkea patsas joka esittää Väinämöistä. Siinä kiteytyisi suomalainen metsäosaaminen ja kansallistarina.
Niin ja sen lisäksi voisi niitä puukerrostaloja punamullalla kokeilla. Siinähän umpikorttelissa sisäpihalla voisi luulla olevansa jossain aivan muualla :-] Entäpä kunttakatot? ;-]
Joka tapauksessa pitäisi tuottaa erilaisia kokonaisuuksia, koska ihmisillä on erilaiset maut. Toiset tahtoo modernia, toiset oikein wanhaa. Toiset rakastaa DDR-möhkäleitä.
Jättimäinen patsas Väinämöiselle puusta. Kyllä! Hakkaa “guggenhaimin” 100–0!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Akseli_Gallen-Kallela#mediaviewer/Tiedosto:V%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6isen_l%C3%A4hto.jpg
Berliini on tosi kaunis ja täynnä vanhoja hienoja taloja esim. Prenzlauer Bergissä (U2 Pankowin suuntaan) tai kunnon Kreutzbergissa, Wrangler Kiez.
Edustaja oletettavasti menee huomenna 4.6. Branderburgin portille seuraamaan Saksa-Ranska jalkapallo-ottelua ja raportoi kansan mielialoista. Iltaohjelmaksi voidaan suositella, vähän viikon päivästä ja teemasta riippuen, esim. Club Culture-Houzea Görlinger Strassella Kreuzbergissä, ks netissä.
Ei mene. Menee Savonlinnaan.
“Kadulle päin kaupunki on kivikaupunki.”
Ei muuten ainakaan meillä Wilmersdorfissa päin tasan ole. Löytyy näetsen vehreitä puistokatuja, Altbau-kortteleita ja puistoja vaikka sellaisille turisteille syöttää, jotka ne osaavat löytää! T. nimim. Kakkoskämppä kaupungissa jo vuodesta 2007
PS. Kuinkas ihmeessä vihreät muuten Berliiniin saakka pääsevät, kun ilmastonmuutoskauhistus ja lentokone hyi hyi? Soutamallako? Vai onko tämäkin nyt taas näitä “tehkää kuten sanon, ei kuten teen”-juttuja?
Berliinissä on edullisia asuntoja.
Eräs omaiseni saksalainen ystävä, joka ryöskenteli Helsingissä yliopiston tutkimusprojektissa ihmetteli mitä erityistä Helsingissä on verrattuna muihin pääkaupunkeihin Euroopassa, kun pitää maksaa niin paljon asumisesta?
Jos Helsingissäkin olisi 150 000 tyhjää asuntoa, aika paljon halvempaa täälläkin olisi. Myös Suomessa on niin, että muuttotappiokunnissa asunnot ovat halpoja ja muuttuvoittokunnissa kalliita. Berliinin muuttotappio on kääynyt kai jo pieneksi muuttovoitoksi ja asuntojen hinnat ovat nousseet, mikä on johtanut jopa sosiaaliseen rauhattomuuteen.
“150 000 tyhjää asuntoa”
Ringbahnin sisäpuolella eli kantakaupungissa ei ainakaan ole tyhjiä asuinkuntoisia kämppiä enää oikeastaan ollenkaan (re: Morgenpost viime keväänä).
“kääntynyt kai jo pieneksi muuttovoitoksi ja asuntojen hinnat ovat nousseet”
Projektoivat 40000:tta uutta asukasta / vuosi + kämppien hinnat nousseet jo hyvän aikaa sellaista 5–10% / vuosi. Kupla? Ehkä. Mutta itse olen kuitenkin laskennallisesti aika hyvän tilin jo tehnyt kun silloin aikoinani 1000€ / neliö ostin…
Minkä kokoinen on tyypillinen 1500 asukkaan kortteli Berliinissä? Miten lähelle toisiaan saa rakentaa talot (esim. kadun vastakkaisilla puolilla)? Paljonko on paljasta (puutonta, puistotonta) kivikaupunkia, ja pitkäkö on matka sellaisen alueen keskeltä lähimpään “vihreään keitaaseen”?
Entä miten pitkiä mahtavat siellä työmatkat olla (verrattuna Helsinkiin)? Onko julkinen liikenne järjestetty hyvin? Löytääkö berliiniläinen kaikki tarvitsemansa palvelut läheltä kotiaan?
Savonlinnan kemut on joka vuosi. Potkupallon MM-kisat joka 4. Edustajan tuloilla ja lomaeduilla ei luulisi olevan vaikeaa valita oikein. Samalla voisi tutustua “faveloihin”. Tiivistä ja matalaa 🙂
Jep. Eräillekin maksullisille musiikkifestivaaleille sai aikoinaan tuoda omia juomia poliisin poikkeusluvalla. Ongelmia ei ollut.
Nykyään ei saa. Toiminta kai katsottiin lainvastaiseksi.
Olisiko Osmo mitenkään mahdollista tehdä aloitetta THL:n lakkauttamisesta vahingollisena? Tiedän siellä olevan tervettäkin osaa, mutta ihan jo imagosyistä putiikista pitää päästä eroon.
Alkoholilakihan ei kiellä liikkuvia anniskelualueita vaan päinvastoin antaa niille erivapauksia:
> Mitähän kaikkia lupia tuo Helsingissä vaatisi?
Vaikea sanoa. Koska tuota ei ole missään eksplisiittisesti sallittu niin varmasti joku virkamies kieltäisi sen ihan vain varmuuden vuoksi ja omaa takapuoltaan suojellakseen.
Viimeisen parin kk:n aikana saanut lukea mm että:
- majakoita suljetaan vierailujoilta sen takia että historiallisissa majakoissa ei ole erillisiä paloportaita
— leikkipuistoja suljetaan mm siksi että leikkialueen lähellä kasvaa vaarallinen ruusupensas
— äidinmaidonvastiketta tai viinipulloa ei saa viedä rauhalliselle jazz-festareille
Osmo voisi tehdä lakialoitteen jossa virkamiehet oikeutettaisiin ja tarvittaessa velvoitettaisiin tekemään päätöksenteossa myös poikkeuksia silloin kun näyttää siltä, että voimassaolevan säädännön sokea soveltaminen johtaa järjenvastaiseen tai muuten vain typerään lopputulokseen.
Jos tuollaista inhimillisen ajattelin interventiota ei virkatyössä käytetä, niin silloinhan koko virkamieskoneisto kannattaisi laittaa kilometritehtaalle ja korvata ohjelmistolla joka vain fakki-idioottina suoltaisi säädännön mukaista virkapäätöstä pettämättömän loogisesti ja sydämettömästi.
Menisi moni laki suoraan roskakoriin. Kuulostaa kyllä houkuttelevalta, vaikka korruptiollekin tulisi ihan uusia ilmenemismuotoja: Virkamies vetoaisi aina omaan harkintaan (ja implisiittisesti omaan typeryyteensä) eikä suomalaiseen tapaan mitään rangaistuksia ikinä tulisi. KHO sopivasti tuossa jo neutralisoikin esteellisyysvaatimuksen.
Mikäs laki muuten leikkitelineitä pakottaa nykyiseen muottiin?
Ennen ne mahdollistivat monimuotoisen leikin. Nyt ne ovat ns. turvallisempia mutta kukin soveltuu vain yhteen asiaan. Se ei lupaa hyvää tulevaisuuden Suomen “innovaatiotaloudelle”.
Vaikea ajatella lakia, jossa säädettäisiin, että sitä ei tarvitse noudattaa 😉
Eikä tyhmyyden kieltävää lakiakaan oikein voi kirjoittaa.
Vanha periaate, että se mikä ei ole kiellettyä, on sallittua, se on jotenkin päässyt unohtumaan.
Samaa mieltä. Monet Berliinissä kävijät käyvät vain Mittessä, Kreuzbergissä, Neuköllnissä jne. Mutta Berliini on paljon muuta. Siellä voi asua omakotitalossa järven lähellä, kuten tuttavamme Köpenickissä. hallinnollisesti Berliini on jaettu moneen kaupunkiin. Berliini on oikeastaan ryhmä kaupunkeja, joiden välillä on hyvä joukkoliikenne. Sen kehittäminen aloitettiin muuten Hitlerin aikana, junien pääteasemat Westkreuz, Ostkreuz jne ovat Hitlerin mahtipontista arkkitehtuuria.
Berlinnissä kannattaa huomata kansanäänestyksen päätös jättää Tempelhofin kenttä rakentamatta edes reuna-alueiltaan.
Vaikka rakennusmaata tarvittaisiin, silti Berliiniläisistä kaupungissa on hyvä olla jotain muutakin.
Toinen asia ovat Berliinin kaupungin talousvaikeudet. Työllisyydelle tärkeä asia on vetovoima turismissa, missä Helsingissä ainakin olisi työsarkaa kaupunkikehityksessä.
En tunne Berliiniä kovin hyvin, kun se on ollut minulle vain joskus läpikulkupaikkana. Puustoa ja metsää muistan siellä ainakin jonkin lentokentän lähistöllä nähneeni. Rakennettua osaa kaupungista en siis ole siellä paljoa nähnyt.
Onko Berliinissä paljon puita katujen varsilla, tarkoitan nyt siis enemmän kuin esimerkiksi Helsingissä? Mahtoiko niitä olla siellä jo 1920- ja 1930-luvuilla?
Aika vihreän vaikutelman tuosta Berliinistä nimittäin sain, kun tarkastelin sitä ja sen osia esim. googlen map earth-toiminnon, eli satelliittikuvien, ja Street view-toiminnon avulla. Näytti melkein siltä, ettei siellä puuttomia katuja olisi juuri lainkaan!
Tämän blogikirjoituksen alussa olevassa valokuvassa ei puita näy, mutta heijastuma kuvassa näkyvän bussin ikkunasta kertoo kuitenkin, että tuokaan paikka ei aivan puutonta kivikaupunkia ilmeisesti ollut.
Mitä olet mieltä jossain esitetystä väitteestä että suurkaupunkikulttuuri olisi vahvistanut aikoinaan natsismia, ja että natsismin leviäminen olisi ollut epätodennäköisempää pienissä yhdyskunnissa, joissa ihmiset tunsivat toisensa paremmin? En tunne kovin hyvin Albert Spreen suunnitelmia (ks. esim. “http://fi.wikipedia.org/wiki/Welthauptstadt_Germania”), mutta ilmeisesti niita ei ehditty aikanaan Berliinissä viemään kovin pitkälle eteenpäin.
TomiA kirjoitti:
“Tietystikään olutta tai elintarvikkeita ylipäänsä ei saa myydä ilman lupaa, jota ei varmaankaan polkupyörämyynnille annettaisi.”
No itseasiassa:
“Helsingin kaduilla ja puistoissa voi myydä polkupyörällä helposti kuljetettavia tuotteita, esimerkiksi kahvia, ilman rakennusviraston lupaa.
Toiminta on sallittua ilman lupaa, jos se toteutetaan ilman maahan pystytettäviä rakenteita, kuten pöytiä tai telttoja.
Kaupunki toki edellyttää muun muassa, että esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen liittyvät velvoitteet hoidetaan ja liikennesääntöjä noudatetaan.”
http://www.hel.fi/hki/hkr/fi/ajankohtaista/fillarit_ruokarekat_130614
Helpompaa olisikin kuvitella sellainen laki jota ehdotin, eli sellainen jossa sanottaisiin että saa tehdä poikkeuksia jos ehdot X tai Y täyttyvät.
Ei voi olla mahdotonta rakentaa näiden poikkeuspäätösten seurantaan sellaisia läpinäkyvyyttä joka ehkäisisi poikkeuskäytännön käyttöä korruptioon.
Mielestäni tuollainen periaate kannattaakin unohtaa koska:
A) on mahdotonta listata etukäteen kaikkia asioita mitkä pitäisi kieltää
B) jos A kohtaa kuitenkin yritetään, niin samalla tulee helposti kiellettyä myös koko joukko asioita jotka pitäisi sallia. Lapsi menee pesuveden mukana. Tämä on se tilanne missä nyt ollaan.
Itseäni vain ottaa huomattavasti pattiin se, että yhteisiin asioihin liittyvässä päätöksenteossa ollaan kovin usein valmiita silmää räpäyttämättä tekemään huonoja tai jopa vahingollisia päätöksiä vain sen takia, että huonon mutta lakia kirjaimentarkasti noudattavan päätöksen tekeminen suojaa virkamiehen omaa takapuolta.
Olen oman työni kautta saanut todistaa tälläistä menettelyä ihan tarpeeksi monta kertaa (lähinnä kunnallishallinnon puolella). Jos talo palaa mutta sammuttamista ei ole erikseen mainittu viisivuotissuunnitelmassa niin liian moni virkamies on valmis katsomaan paloa vierestä.
Yksilön vastuu ja terveen järjen käyttö pitäisi jotenkin ulottaa myös viranhoitoon. Tämä on myös virkamieskunnan etu, koska (Kuten kirjoitin) niin muuten pelkät kumileimasinvirat voidaan ja tullaan jollain aikavälillä supistamaan yhtälöstä pois.
Omia havaintoja pyöräilystä Berliinissä:
- Fillarointi on yksi liikennemuoto muiden joukossa. Pyöräilijöitä on niin paljon että poikkoilu ei onnistu, fillaritkin noudattivat liikennesääntöjä. Esim risteyksissä oli polkupyörille merkattu ryhmittymiskaistat ja niitä tosiaan noudatettiin rikä suomalaiseen tapaan tukittu muiden liikettä.
- 1/100 käytti pyöräilykypärää, lähinnä kilpapyöräilijät. Esim fillarivuokraamossa sellaisia ei ollut edes tarjolla.
- Pyöräily 13 v ‑muksun kanssa oli mukavaa ja turvallista kunhan noudatti liikennesääntöjä. Jalankulkujoista (turistit?) oli enemmän vaaraa kuin autoista.
Vähän aiheen vierestä, mutta:
Miten on mahdollista, että joku on ilmeisesti saanut Helsingissä kaupungilta luvan rakentaa yhden hengen hotelli kahden kuukauden määräajaksi Havis Amandan ympärille? (Ks. HS/16.7.2014, s. A21). Kuka on tuon luvan myöntänyt ja millä valtuuksilla? Onko asiaa kysytty kaupunginvaltuustolta?
Mielestäni tuollaista julkisten taideteosten, vieläpä näin merkittävän, keskeisen ja tunnetun teoksen yksityistämistä ei pitäisi sallia.
Ei mitään järkeä.
Jos kyseessä on virkamies niin kengänkuva takamukseen samantien. Jos taas poliitikot niin nimiä pöytään ja heti.