Jos Sote-tehtävät todella siirretään kunnilta ja annetaan viidelle sote-alueelle, kunnille jää melko vähän tehtäviä. Tätä olennaisempaa on, että maalaiskunnille jää kovin erilaisia tehtäviä kuin kaupunkikunnille.
Kunnat jaettiin ennen maalaiskuntiin kauppaloihin ja kaupunkeihin. Tämä jako on poistettu, vaikka toisia kuntia kutsutaan kaupungeiksi ja toisia maalaiskunniksi. Kuntien tehtävät ovat samat lukuun ottamatta joitain aivan vähäisiä vanhojen kaupunkien velvoitteita, jotka koskevat sellaisia asioita kuin maalaisten ilmaisia myyntipöytiä kauppatoreilla.
Pitäisikö tuo jako palauttaa, jos kaupunkien ja maalaiskuntien tehtävät tosiasiallisesti poikkeavat toisistaan? Sen verran tätä jakoa on viimeaikoina palautettu, että eräät lait koskevat nimeltä mainiten vain joitain kuntia mutta eivät muita. Tyhjänpanttina pidetyn tontin korotettu kiinteistövero on paikallaan Helsingin seudulla, mutta ei oikein muuttotappioalueilla.
Kaupungissa maan arvo voi nousta tuhanteen euroon neliöltä. Jokainen ymmärtää, ettei tämä ole maanomistajan ponnistelujen ansiota vaan johtuu siitä, että tontin ympärille on rakennettu kaupunki. Niinpä kaupungeissa on järkevää lohkaista ansiottomasta arvonnoususta iso siivu yhteiskunnalle. Maaseudulla tällaiset lait olisivat epätarkoituksenmukaisia. Kaupungeissa kaavoitus säätelee yksityiskohtaisesti voimakkaasti maankäyttöä, kun taas maaseudulle ei ole niin väliksi, mihin kohtaan tonttia omistaja talonsa rakentaa. Pysäköintiä ei tarvitse maaseudulla säädellä ja niin edelleen.
Joukkoliikenteen järjestäminen on välttämätöntä kaupungeissa, mutta jokseenkin mahdoton siellä, missä ei ole joukkoja. Ja niin edelleen.
En huomannut tuossa yhtään sellaista kohtaa, joka kannustaisi jakamaan kunnat maalaiskuntiin ja kaupunkeihin. Ei ole mitään selvää rajaa, jonka kohdalla tehtävät äkisti muuttuisivat. On luontevampaa säätää lakeja, jotka pätevät kaikille. Esimerkiksi jos säädetään jotain arvottoman arvonnousun palauttamisesta valtiolle tai kunnille, on luontevaa säätää laki kaikille, mutta jättää palautukset vähäisiksi tai huomiotta kunnissa, joissa merkittävää arvonnousua ei satu olemaan.
Pääsääntö myös lienee että, sotella tai ilman, suurten ja pienten kuntien velvollisuudet ovat jokseenkin samat. Koko vain sanelee toteutuksen tyylilajin, eikä selvää jakoa kahteen ole, vaan vain jatkumo eri kokoisia kuntia.
Olet oikeassa siinä, että kuntien jako eri palvelutason yksiköihin on hyvä. Vanha jako maalaiskunta, kauppala ja kaupunki on järkevä ottaa käyttöön jälleen. Samalla tulee kriittisesti käsitellä kuntien tehtäviä ja perata tarpeettomat pois.
Me emme ole tässäkään mielessä tasa-arvoisia ja yksilö tekee valintoja. Toiselle kaupungin tuomat palvelut ovat tärkeitä, kun taas joku toinen arvostaa maalaiskunnan tuomia asioita elämässään. Ihan älytöntä edes yrittää tehdä kaikista kunnista samanlaisia palveluiltaan.
Sen sijaan ajatustasi sosialismin hyväksymisestä kaupungeissa on kestämätön. Sosialismi ei toimi, se johtaa vain tehottomuuteen. Maalaiskunnan, kauppalan ja kaupungin tehtävänä on luoda edellytyksiä maanomistajille.
Paras vaihtoehto on, että kuntien maanomistus ja keinottelu kielletään kokonaan. Vain kunnantalon, koulujen ja urheilupaikkojen tontit voisivat olla poikkeuksia. Jos kuntien maanomistusta ei rajoiteta, tulee kaavoitus vapauttaa. Itse pidän kuitenkin kuntien kaavoitusmonopolia suotavana, jos maakeinottelu on kunnilta estetty.
Tuon tyhjien tonttien korotetun kiinteistöveronkinhan voisi korvata sillä että korottaisi kiinteistöveroa, hyvä tapa kerätä rahaa ja saataisiin yksinkertaistettua lainsäädäntöä.
Miksi yrität puhua soten maakuntamallia vastuukuntamalliksi?
Sitähän tuo Kokoomuksen kahden kerroksen malli osaltaan oli: jako kaupunkeihin ja maalaiskuntiin.
Tätä verotusta voisi yleensäkin tehdä siellä kunnanhallinnossa tai yksinkertaisesti laittaa se asukastiheyden funktioksi.
Toisaalta jälkimmäinen on niin ilmeistä, että se vaikuttaa siltä jälleen kerran yritykseltä saada rakennettua Helsinki umpeen asukkaiden tappioksi — tällä kertaa takaoven kautta. Eikö sen Makkaratalon nyt voisi vain purkaa, laittaa tilalle jotain Ateneumin näköistä ja tehdä siitä niin tiivistä kuin vain sielu sietää?
O.S.:“Tyhjänpanttina pidetyn tontin korotettu kiinteistövero on paikallaan Helsingin seudulla, mutta ei oikein muuttotappioalueilla.”
Sakke:“Millä ihmeen perusteella? Eikö tontinomistaja muka itse kärsi siinä eniten, jos pitää tonttinsa aivan tyhjillään? Vanhoilla omakotitalotonteilla on usein kiva piha, harvemmin nykyään. Edustaako piha/kotipuutarha esim. omenapuineen omakotitalon tontilla mielestäsi tyhjänpanttina oloa?”
O.S.: “Kaupungissa maan arvo voi nousta tuhanteen euroon neliöltä. Jokainen ymmärtää, ettei tämä ole maanomistajan ponnistelujen ansiota vaan johtuu siitä, että tontin ympärille on rakennettu kaupunki.”
Sakke:“Voihan se osittain olla niin, että maanomistaja on ennen tontin ostopäätöstä tehnyt paljonkin töitä, selvittääkseen, mistä tontti kannattaa ostaa. Entä, jos tontin ympärille rakennettu kaupunki pilaa tontin ympäristön, vaikka se tontin rahallinen arvo nousisikin? Raha on vain yksi arvon mitta.”
O.S.: “Niinpä kaupungeissa on järkevää lohkaista ansiottomasta arvonnoususta iso siivu yhteiskunnalle.”
Sakke: “Oletko sosialisti?
Jos esim. nuori (tai vanha) pari asuu pienessä kämpässään alueella A (ja talo yhtiön omalla tontilla), ja sitten kaupungin toimien takia ao. viihtyisää aluetta tiivistetään, eli muutetaan vähemmän viihtyisäksi, mutta lisärakentamismahdollisuuden takia syntyisi ns. ansiotonta(?) arvonnousua, haluaisit siis leikata siitä ison siivun yhteiskunnalle? Miksi? Tuossahan kävisi sitten niin, että perheen asumistarpeiden muuttuessa heikentäisit heidän mahdollisuuksiaan muuttaa saman alueen sisällä. Minusta tuo vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta kohtelulta.”
O.S.: “Maaseudulla tällaiset lait olisivat epätarkoituksenmukaisia. Kaupungeissa kaavoitus säätelee yksityiskohtaisesti voimakkaasti maankäyttöä, kun taas maaseudulle ei ole niin väliksi, mihin kohtaan tonttia omistaja talonsa rakentaa. Pysäköintiä ei tarvitse maaseudulla säädellä ja niin edelleen.”
Sakke: “Pitäisikö maaseudulla saada vapaasti rakentaa talo esim. naapurin talon ja kauniin järvinäkymän väliin tai varjostamaan naapurin puutarhaa/tiluksia?”
Tätä periaatetta voisi toteuttaa uusissa kuntaliitoskaupungeissakin. Esimerkiksi Oulusta on vaarassa kadota viimeinenkin kaupunkimaisuus, kun liitosalueiden edustajat vastustavat viimeiseen asti esimerkiksi joukkoliikennettä.
Jos ansiottomasta arvonnoususta (onko sille olemassa vedenpitävää kriteeriä?) pitäisi leikata iso siivu yhteiskunnalle, miten sitten pitäisi menetellä, jos (yhteis)kunnan toimien takia (rahassa mitattava tai mittaamaton) arvo nousun sijasta laskee?
Esimerkkeinä voisivat toimia vaikka
a) puisto- tai metsänäkymän (arvokkaammista näkymistä nyt puhumattakaan) muuttaminen vastapäätä sijaitsevaksi ruman-talon-seinä-näkymäksi,
tai
b) kaupungin alueelle (sen “sosiaalisen kantokyvyn perusteella”) perustaman huumeiden käyttäjien asuntolan seurannaisvaikutukset, jotka voivat tosin liittyä, ei vain taloudellisiin vaikutuksiin, vaan myös terveydellisiin sekä viihtyisyyteen vaikuttaviin vaikutuksiin.
Raha ei ole kaiken mitta, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan minkäsuuruisista korvaussummista puhutaan, jos jonkun tahon toiminta aiheuttaa toiselle (yksikössä tai monikossa) esim. stressiä tai jopa yöunien menetyksen yms.?
Jos julkinen valta leikkaa tontin arvonnoususta jonkin prosentin, sen pitää symmetrian vuoksi leikata myös tontin arvonlaskusta sama prosentti. Arvonlaskua tapahtuu silloin, kun kiinteistön arvo putoaa nopeammin kuin sen rakennusten arvo. (Rakennusten arvohan laskee koko ajan, jos niihin ei tehdä korjauksia ja parannuksia.)
Tämän toteuttaminenkaan tarkasti on vaikeaa, mutta kohtuullisen hyvä approksimaatio syntyy helposti. Tarvitaan vain kiinteistön käypään arvoon sidottu kohtuullisen tuntuva kiinteistövero. Jos kaupunki tekee jotain rumaa, joka alentaa kiinteistön arvoa, kiinteistövero laskee (mikä taas nostaa kiinteistön arvoa). Ja päinvastoin.
Tähän voi löytyä muitakin mekanismeja, mutta merta edemmäs kalaan meneminen on jokseenkin turhaa. Kiinteistöverolla olisi myös suhdannevaihteluita tasoittava vaikutus, ja se myös vähentäisi lainakorkojen vaihtelun aiheuttamaa hintojen heilahtelua.
Yksi ajatusleikkinä toimiva malli on sellainen, jossa kaikki rakennukset ovat vuokramaalla. Maan vuokra määräytyy siten, että teknisesti samanlaisesta rakennuksesta ostettavan asunnon hinta on sijainnista riippumatta sama. Tällöin rakennus on markkinahintainen ja maa on markkinahintaista. Jos asuntojen hinnat alkavat nousta, vuokraa pitää korottaa ja päinvastoin.
Tämäkin malli on toteutettavissa maapohjaan kohdistuvalla kiinteistöverolla. Sana “vuokra” ja “kiinteistövero” menevät silloin päittäin. Silloin kuitenkin kyseessä olisi ihan täysimääräinen sosialisointi, koska tonttien arvot putoaisivat nollaan. Ajatusleikki kuitenkin näyttää sen, että kiinteistöveroa voi kantaa myös maapohjasta koko kiinteistön sijaan.
(Suomalainen järjestelmä, jossa maanomistaja saa käytännössä täysimääräisenä kaupungin kasvamisen hyödyt ei ole mitenkään ainoa mahdollisuus. Euroopasta löytyy monenlaisia järjestelyjä, joilla tätä hyötyä leikataan.)
On ihan oikein korvata kiinteistön (maapohjan) arvonaleneminen, jos sen noususta on joskus maksettu. Muutoin ansiotonta arvonnousua jää jäljelle niin kauan, kun maapohjan arvo ylittää raakamaan arvon.
Mikä on raakamaan arvo? Onko se sama esimerkiksi Siltamäessä, Siltasaaressa, Sipoossa ja Siilinjärvellä?
Ehdotus, jonka mukaan ns. “ansiottomasta arvonnoususta pitäisi leikata iso siivu yhteiskunnalle”, herättää useita muitakin kysymyksiä, kuten ehdotetun leikkauksen (=“siivun”) ajoitus. Jos joku yksityishenkilö A on asunut jollain alueella (omalla tai osin omistamansa yhtiön tontilla) pitkään, ja maksanut sinä aikana mm. kunnallisveronsa ja kiinteistöveronsa, on hän käsitykseni mukaan jo osallistunut osuudellaan kaupungin (kunnan) tekemien investointipäätösten toteutusten rahoitukseen. Pitäisikö hänen sitten vielä toistamiseen maksaa näitä investointeja, jotka mahdollisesti onnistuessaan tuottaisivat ns. “ansiotonta arvonnousua”? Johan tuossa alkaisivat kaikki kunnan asukkaat kohta pelätä, minkä kaupungin osa-alueen kohdalle seuraavaksi tuo kyseenalainen “onni” lankeaisi!
Onhan hän (A) sitäpaitsi saattanut jopa osallistua kunnallisvaaleihin, ja kyennyt valinnoillaan vaikuttamaan (toivon mukaan positiivisella tavalla!) siihen, miten järkeviä investointipäätöksiä asuinkaupunkinsa hallinto tekee. Hän on myös saattanut pyrkiä (alueen, sen asukkaana, hyvin, ehkäpä ilmeisesti tietyiltä osin jopa KSV:n aluearkkitehtia tai KSL:n keskimääräistä jäsentä paremmin tuntevana) aktiivisesti toiminnallaan (omaa aikaansa uhraten) vaikuttamaan siihen, miten hyvin esim. ‘vähemmän järkevien päätösten’ haitalliset vaikutukset olisi mahdollista minimoida, tai ainakin vähentää, ennen kuin se on päätösten toteutuksen aikataulun kannalta on liian myöhäistä. Kaupunki rohkaisee asukkaita ns. vuorovaikutukseen. Lisäverotko olisivat siitä palkkio?
Arvonnousussa voi olla kyse “oikeasta” arvonnoususta, mutta siihen voivat toisaalta vaikuttaa myös odotukset tulevasta. Kyse on siten osin myös ei-materiaalisista asioista, jotka saattavat realisoitua korkeintaan joskus tulevaisuudessa, ellei sitten A päätä kiinteistönsä (tai osuutensa siihen) myydä ja sen kaupaksi myös saa.
Mikä osuus ajallisesti joskus jopa yli kymmenen vuoden, tai useammankin kymmenen vuoden, takaisen ostohinnan ja myyntihinnan välisestä erotuksesta sitten olisi tulkittavissa ns. “ansiottomaksi arvonnousuksi”? Osa hintakehityksestä ei nähdäkseni riipu kovinkaan suuressa määrin edes kaupungin toimista, vaan on seurausta ns. yleisestä kehityksestä ja kulloisistakin trendeistä.
Miten ihmeessä kukaan kykenisi luotettavalla tavalla määrittelemään ns. “ansiottoman osuuden” arvonnoususta? Myös kunnan oikeudenmukaisen(?) osuuden määrittäminen tuosta “siivusta” olisi oivallinen kiistelyn aihe, kun sellaista tuskin kyettäisiin luotettavalla tavalla määrittämään.
Jokainen toimi asuinalueen viihtyisyyden parantamiseksi johtaisi (välillisesti) esitetyllä siivunleikkaus-periaatteella myös asukkaiden verorasitteen kasvuun. Eihän tuo voi olla oikein. Millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen tämä periaate mahtaisi johtaa? Kaipaako joku kenties Helsinkiin ankeita vuoraslummialueita?
Olisitko sinä valmis antamaan valtuudet vallan väärinkäyttäjille Helsingissä? Minä en.
Rankaistaisiinko myös A:n naapureita lisäverolla siitä hyvästä, että A saisi esim. omalla tontillaan olevassa talossa sijaitsevan asuntonsa sattumalta juuri tuollaista asuntoa kauan etsineeltä tavallista paremman hinnan, tai että trendilehti tai suosittu blogi sattui kirjoittamaan alueesta sen kiinnostusta asunnonostajien piirissä (ja myyntihintoja) jossain määrin nostavan artikkelin?
Jos taas ns. “ansiotonta arvonnousua”, tai sen “siivua” pyrittäisiin leikkaamaan (siis verottamaan tavalla tai toisella) ennen tuon lähinnä käsitteellisen arvon realisoitumista (=esim. positiivisen saldon lisäyksenä A:n tilillä), olisi kyseessä mielestäni aika uskomaton puhallus, vieläpä verottajan (siis yhteiskunnan) suorittamana.
Olisikohan tuo suunniteltu puhallus ajateltu tehtäväksi kertaluontoisesti (asunto-/kiinteistökaupan varainsiirtoveron lailla) vai vähin äänin korotettavana, vuosittaisena rasitteena (kiinteistö-)veron muodossa?
Termi “kaavoitushyöty” voisi olla hyödyllinen. Termi “ansioton arvonnousu” pyrkii kai kuvailemaan pitkälti samaa, mutta arvonnousun määrittäminen vaikkapa jostain historiallisesta hankintahetkestä on mutkikkaampaa.
Kaavoitushyödyn voi laskea aika suoraviivaisesti tuosta raakamaan arvosta. Helsingissä vastaavan raakamaan hinnan voisi arvioida niin, että tarkkaillaan kaikkia etelärannikon vastaavia (vaikkapa kallioisia tontteja, kilometri merenrannasta), ja katsotaan, miten alas hinta putoaa paikoissa, joissa kaavoitus tuottaa vähiten hyötyä (ehkä on rakennettu metsäautotie sadan metrin päähän tontista, tämän voimme olettaa kaavoituksen perustasoksi kaikkialla Suomessa). Tämä sovitaan vastaavan raakamaan hinnaksi.
Tähän päälle osataan varmaankin aika hyvin arvioida itse rakennuksen käypä hinta. Sitten verrataan summaa asunnoista tyypillisesti ko. alueella maksettuun hintaan. Tämä erotus (käypä hinta vapailla markkinoilla — vastaavan raakamaan hinta — rakennuksen hinta) on kaavoitushyöty ko. paikalla.
No mitä tuolla kaavoitushyötyarvolla sitten tehtäisiin? Yksi radikaali ja selkeä skenaario olisi verottaa kaavoitushyötyä niin rankasti, että asunnon käypä hinta putoaisi tuon alimman kaavoitushyödyn tontin asunnon tasolle.
Jos kaupunki rakentaisi viereen metroaseman, kaavoitushyöty kasvaisi, ja vero määrättäisiin uudelle korotetulle tasolle. Yksinkertaista ja tasapuolista, eikö vain?
Tietenkään tähän järjestelmään ei voi hypätä noin vain, sillä Helsingistä asunnon ostaneet ovat joutuneet maksamaan asunnostaan paljon ylimääräistä, kun ovat ostaneet asunnon mukana myös kaavoitushyödyt ja odotettavissa olevaa arvonnousuakin. Mutta tarkoitus olikin vain esittää yksi malli, jolla kaavoitushyöty ja siinä tapahtuvat muutokset voidaan helpohkosti määrittää.
OS “Niinpä kaupungeissa on järkevää lohkaista ansiottomasta arvonnoususta iso siivu yhteiskunnalle.”
Eikö pitäisi myös verottaa asuntojen ansiotonta arvonnousua ?
Näinhän kyllä tehdäänkin sijoitusasuntojen yms kohdalla. Mutta muistan tuttavani, joka osteli aikoinaan Helsingistä huonokuntoisia asuntoja, kunnosti niitä vähän, asui niissä (muodollisesti) pari vuotta ja myi suurella voitolla.
En nyt tietenkään usko että mikään puolue tätä ehdottaisi, ainakaan ennen vaaleja.
Asuntojen ansioton arvonnousu on nimenomaan tontin arvonnousu. Rakennus on tehtävissä uudelleen, joten sille on olemassa jokin suhtellisen vakaasti käyttäytyvä arvo.
Jos asunnon kunnostamisella saa suuren voiton, se yleensä johtuu asunnon arvon noususta muutenkin. Toki itse tekemällä voi myydä omaa työtään, mutta muuten asuntomarkkinat ovat tuossa suhteessa aika hintatietoisia. Ostajallahan on aina mahdollisuus ostaa pommi ja laitattaa se kuntoon.
Politiikka on ihmeellistä, mutta talouden kannalta tähän oikea vastaus on vuosivero. Varainsiirtovero on monella tavalla haitallinen ja kummallinen.
Toki myös luovutusvoittovero reaaliarvolle voisi tulla kyseeseen, mutta sen kanssa on kyllä paljon käytännön ongelmia pidempään omistettujen kiinteistöjen osalta.
Vuosivero on hankala, jos tulot, joilla veroja maksetaan, laskevat (tilapäisesti tai pysyvästi).
Tilille siirtyvästä rahasta on verosiivukin helpompi maksaa.
Verotus on ankara prosessi, minkä vuoksi hallinnon tulisi tarkoin miettiä, miten se voisi sitä parhaiten soveltaa, ja minkälaiseen epäoikeudenmukaiseen ahdinkotilaan se mahdollisesti voi kansalaiset (tai heistä osan) asettaa. (… ellei sitten perimmäisenä tarkoituksena ole kerätä kaikki omaisuus yhteiskunnan haltuun!)
Yhteiskunnalla ei ole mitään velvollisuutta taata kaikille onnellista ja mutkatonta elämää ja taata sitä, ettei epäonnekkaita sattumuksia tapahdu.
Jos tulot laskevat tilapäisesti, pankki varmasti antaa luottoa kiinteistöveron maksuun, sikäli kun kiinteistön vakuusarvo on riittävä. Ja sehän on, jos vero on sidottu kiinteistön markkina-arvoon.
Kuka on sanonut, että kiinteistön omistamisen kuuluisi olla ilmaista? Jos tulot laskevat pysyvästi, kannattaa varmaan harkita kiinteistön myymistä ja muuttamista sellaiseen asuntoon jossa on varaa asua.
Jos pelkona on se, että köyhä miljoonatalossa asuva mummo joutuu muuttamaan kiinteistöverojen vuoksi, niin tässä vaihtoehtoja:
1. Mummo myy miljoonatalonsa ja ostaa puolen miljoonan talon. Sen jälkeen on varaa maksaa kiinteistöveroja satakaksikymppiseksi.
2. Mummo tekee diilin pankin kanssa, ja ottaa pankista lainaa taloa vastaan veronmaksuun.
3. Sovitaan verotuksessa, että yli 65-vuotiaat saavat laittaa kiinteistöverot piikkiin, ja ne tulevat maksuun vasta kiinteistön myyntitilanteessa tai perintötilanteessa.
4. Mummo laittaa tonttinsa etuosan myyntiin ja maksaa murto-osaan pudonnutta kiinteistöveroaan sillä seitsemälläsadallatuhannella, jotka myynnistä sai.
Näistä kohdat 1, 2 ja 4 ovat toteutettavissa tänään. Kolmonen vaatii vähän lainsäädäntöä, ja on ehkä kyseenalaista, kannattako siihen kannustaa. Itse asiassa yksi kiinteistöveron hyvistä puolista on se, että ihmiset muuttavat elämänsä aikana enemmän, jolloin kiinteistöt ovat paremmin käytössä. (Samasta syystä kiinteistöjen varainsiirtovero on aivan idioottimainen vero.)
Tämän kaiken edellytyksenä on tietenkin se, että kiinteistövero on ihan aidosti kiinteistön todelliseen myydessä realistisesti saatavaan rahaan sidottu vero.
Kiinteistöverossa olisi ainakin teoriassa mahdollista verottaa vain maapohjaa ja rakennusoikeutta. Tämä olisi periaatteessa vielä parempi verottamisen kohde, koska uusiutumaton luonnonvara on maapohja, eivät rakennukset.
Tapio Peltonen (6.6.2014 klo 09:05) “Yhteiskunnalla ei ole mitään velvollisuutta taata kaikille onnellista ja mutkatonta elämää ja taata sitä, ettei epäonnekkaita sattumuksia tapahdu.”
Onko tuo mafian vai oliko se Pol Pot’in tunnuslause?
(Punakhmerit tosin taisivat evakuoida väestön kaupungeista maaseudulle, nyt taitaa olla pyrkimys tehdä nämä siirrot toisinpäin, mutta siihenhän juuri niitä mummojenkin (ja ukkojen, jos vielä hengissä ovat, sekä lapsiperheiden) rakkaita tonttipahasia tarvittaneen!)
Minun mielestäni yhteiskunnalla voi olla ylevät, mutta ei liian ylevät päämäärät. Vapautta ja vastuuta tulee jättää myös kansalaisille riittävästi, oikeuksista nyt puhumattakaan.
T.P.: “Jos tulot laskevat tilapäisesti, pankki varmasti antaa luottoa kiinteistöveron maksuun, sikäli kun kiinteistön vakuusarvo on riittävä. Ja sehän on, jos vero on sidottu kiinteistön markkina-arvoon.”
Valtiossa, jossa tähän alati enenevässä määrin pitäisi turvautua, uhkaa perikato, ainakin vakuusarvojen romahdus ja pankkikriisi, luottolama ja väestön kykenevimmän osan laaja muuttoaalto (ulkomaille). Tämäkö on tavoite?
Eivätkö maamme ja sen kansalaiset ole nykyisellään jo tarpeeksi velkaantuneita? Kreikkaako esikuvanasi pidät?
T.P.: “Kuka on sanonut, että kiinteistön omistamisen kuuluisi olla ilmaista?”
Eihän se ilmaista olekaan. Kiinteistön huoltoon ja kunnossapitoon kuluu rahaa aika paljon, suorastaan yllättävän paljon, sekä tontin että varsinkin sillä mahdollisesti olevan rakennuksen osalta. Ei siihen enää mitään ylimääräisiä veroja tai veronkorotuksia tarvita.
T.P.: ” Jos tulot laskevat pysyvästi, kannattaa varmaan harkita kiinteistön myymistä ja muuttamista sellaiseen asuntoon jossa on varaa asua.”
No näin juuri on moni tehnytkin. Ongelma onkin siinä, kun tuon asunnon ympärillä tapahtuva maan myllerrys ja uudet suunnitelmat rakentaa koko ajan vain lisää, ja entistä tiiviimmin, ovat ilmeisesti johtamassa tontin laskennallisen (eli näennäisen) arvon nousuun, ilman että siinä tonteillaan asuvat mitään muutosta parempaan, edes tulevien liikenneyhteyksien osalta, voineet havaita.
Tätä näennäistä (virtuaalista, eli kuviteltua) tontin arvonnousuako siis joku haluaisi entistä enemmän verottaa? Sehän olisi melkein sama kuin verotettaisiin esimerkiksi “hyvistä” ideoista. Minä tarjosin ja sain tälle palstalle omani (5.6. klo 22:11) ihan ilmaiseksi, enkä totisesti toivo siitä veroa itselleni (enkä palstan ylläpitäjälle), mutta paljonko olisit itse valmis maksamaan veroa kirjoittamastasi kommentista, tekisitkö sen mielummin kertaluontoisesti tai vuosittaisena verona?
Viherinssin vaihtoehdoista (6.6..2014 klo 11:24):
“1. Mummo myy miljoonatalonsa ja ostaa puolen miljoonan talon. Sen jälkeen on varaa maksaa kiinteistöveroja satakaksikymppiseksi.”
Pakottaisit siis mummon evakkoon, kuten Stalin teki niin monille joskus aikoinaan?
“2. Mummo tekee diilin pankin kanssa, ja ottaa pankista lainaa taloa vastaan veronmaksuun.”
Täysin kohtuuton vaihtoehto tämäkin, ellet ole omaksunut käytäntöjä esim. mafialta tai huumevelkojen perijöiltä. … vai oletko ehkä itse pankkiiri tai vain Wahlroosin kamu?
“3. Sovitaan verotuksessa, että yli 65-vuotiaat saavat laittaa kiinteistöverot piikkiin, ja ne tulevat maksuun vasta kiinteistön myyntitilanteessa tai perintötilanteessa.”
Entä yli 45-vuotiaat? Voivat asua omilla tonteilla olevissa (kokonaan tai osittain, esim. yhtiön kautta omistamissaan,) omissa taloissaan itsekin. Entä sitten, kun perintönä rapsahtaisi vielä isot verovelat tällaisesta, hypoteettisten kertymien kumulatiivisena summana? Hyi olkoon, miten ilkeitä ehdotat!
“4. Mummo laittaa tonttinsa etuosan myyntiin ja maksaa murto-osaan pudonnutta kiinteistöveroaan sillä seitsemälläsadallatuhannella, jotka myynnistä sai.”
Kaikki tontit eivät sovi tuollaiseen, tai ainakaan kovinkaan näppärästi. Etu- tai takapihan puutarhan pilaavia uudisrakennuksia olen nähnyt ihan riittävästi, joten tiedän kyllä, mistä puhun. Tuo voisi saada aikaan myös katkeruutta, kaunaa ja jopa vihaa niitä uudisrakennukseen muuttavia kohtaan.
Haluatko tienata elantosi, vai joko näin teet, valmistamalla ‘Varokaa vihaisia mummoja’-kylttejä?
Vaikuttaa ihan siltä, kuin haluaisit vainota mummoja, ja sen ohella kaikkia muitakin tontinomistajia. Miksi? Oletko vain yksinkertaisesti paha (tai pahasti yksinkertainen) vai pyritkö kostamaan jotakin menneitten aikojen ‘vääryyttä’ (oliko se sellainen?), josta voi olla monta tulkintaa, mutta jonka sinä tulkitset edelleenkin kohdistuvan itseesi?
“Näistä kohdat 1, 2 ja 4 ovat toteutettavissa tänään. Kolmonen vaatii vähän lainsäädäntöä, ja on ehkä kyseenalaista, kannattako siihen kannustaa. Itse asiassa yksi kiinteistöveron hyvistä puolista on se, että ihmiset muuttavat elämänsä aikana enemmän, jolloin kiinteistöt ovat paremmin käytössä. (Samasta syystä kiinteistöjen varainsiirtovero on aivan idioottimainen vero.)
Tämän kaiken edellytyksenä on tietenkin se, että kiinteistövero on ihan aidosti kiinteistön todelliseen myydessä realistisesti saatavaan rahaan sidottu vero.
Kiinteistöverossa olisi ainakin teoriassa mahdollista verottaa vain maapohjaa ja rakennusoikeutta. Tämä olisi periaatteessa vielä parempi verottamisen kohde, koska uusiutumaton luonnonvara on maapohja, eivät rakennukset.
Sinäkö olet (, vai kasvoton yhteiskunta,) se oikea taho päättämään, onko kiinteistö “paremmassa” vai “huonommassa” käytössä? Taisipa laitteesi, jolla tuon kommenttisi kirjoitit, ainakin väliaikaisesti käydä sillä “huonommassa käytössä”-luokittelun puolella.
Miksi maata pitäisi verottaa? Maan hedelmistä, esim. mansikkasadosta tai mustikoista, voisi muutaman verottajan ropposeen sujauttaa.
Eikö olisi parempi, että kaikki kynnelle kykenevät keskittyisivät työntekoon ja tienaamiseen? Tienesteistään voisi pienen siivun allokoida haluamiinsa kohteisiin, esim. kirjastojen, koulujen, palokuntien, poliisin, sairaaloiden ja terveyskeskusten ylläpitämiseen, jotta ennaltaehkäisevän ja kehittävän toiminnan, akuutin tarpeen ja jälkihoidon tarpeet tulisivat hoidettua.
Edellisen viestini loppuosasta oli näköjään jäänyt epähuomiossa pois lainausmerkki viimeisen lainauksen lopusta. Sen piti siis päättyä näin:
” … uusiutumaton luonnonvara on maapohja, eivät rakennukset.”
Oma viestini taasen jatkui kohdasta:
“Sinäkö olet …”
Vielä mummoihin ja mummoloihin liittyen:
Monikohan lapsi ja lapsenlapsi mahtaakaan olla ikionnellinen saadessaan joskus viettää aikaa mummolan puutarhassa, esim. kesähelteellä, puiden siimeksessä, tai sitten syksymmällä, saaden itsekin korjata tuota tontin tuottamaa satoa?
Kaikilla eivät asiat näin onnellisesti ole, mutta onko se mikään syy eliminoida tuo onni toisilta?
Oletetaan, ettei asunnolle tehdä mitään (se päinvastoin kuluu) ja asunnon arvo nousee huomattavasti. Eikö tämä ole ansiotonta arvonnousua ? Miksi tämän osakkeen myyntivoittoa ei veroteta 30 tai 32% kuten muiden osakkeiden ?
Miten olette kaupunkisuunnittelulautakunnassa ajatelleet korvata Katajaharjussa asuville tonttimaan ja asuntojen arvon laskun, jos Koivusaaren alue rakennetaan?
Katajaharjussa sadoilla asukkailla on nyt kodeistaan avoin merinäkymä länteen. Jatkossa saamme vuosien ajan katsella maantäyttörekkoja ja myöhemmin betonimuuria.
Miten korvataan tuhottu luonto ja kadonnut maisema? Mikä korvausperuste olisi mielestäsi sopiva? Vai pitäisikö meidän kahlehtia itsemme Koivusaaren puihin Koijärven tyyliin?
Vielä huomauttaisin, että asunto-osakkeen ja kiinteistön omistajat ja niissä asuvat myös omistavat asuntojensa alla olevan maan. Siinä suhteessa ei eroa edeltävään maanomistajaan.
Erilaiset verovähennykset yleensä nostavat asuntojen hintoja pitkässä juoksussa. Näin ainakin yleensä on verovähennysten kohdalla.
Ja jos taas olisi esimerkiksi 1 % käypään arvoon perustuva kiinteistövero (tai vaikkapa 3 % tontin arvosta), asuntojen hinnat laskisivat verrattuna tilanteeseen, jossa veroa ei ole. Lisäksi asuntojen omistamiseen liittyvä korkoriski pienenisi korkojen muuttuessa hiukan vähemmän merkittäväksi osaksi asumisen kustannuksia.
Muutosta ei kuitenkaan voi oikein tehdä yön yli, vaan siihen tarvitaan siirtymäaika ja ideaalitapauksessa nousukausi.
Tuhottua luontoa ja kadonnutta maisemaa ei voi korvata. Voidaan korkeintaan edellyttää hyvitysta kaikille, jotka kokevat joutuvansa kärsimään. Vaikka onhan jo pelkkä ajatus Koivusaaren rakentamisesta piinannut meitä pitkään …
Kyse, hyvityksessä ja sen lisäksi edellytettävässä, oikeudenmukaisessa KORVAUKSESSA, ei ole todellakaan mistään pikku summasta …, mutta se lienee (tarkoituksella?) kokonaan unohdettu kaikista osayleiskaavan kustannusarvioista.
Vai onko tarkoituksena, että Koivusaareen rakennetaankin asunnot Lauttasaaren asukkaille, vai jokin muu kiero suunnitelma, joka tapauksessa Helsingin veronmaksajien piikkiin?
Mitä tulee vastatoimiin, tuon ympäristörikoksen (jos ei nyt, niin pian lähitulevaisuudessa), eli Koivusaaren rakentamisen estämiseksi, kiinnostaisi kuulla esim. Osmon mielipide mm. Environmental Liberation Front’in toiminnan tehokkuudesta, liikkeen äärisiipien toiminta mukaanlukien, asiaa esim. lähihistoriallisesta perspektiivistä tarkastellen.
Lawrence Susskind ihmetteli tänään, eivätkö kaikki vielä tiedä, että esimerkiksi välittäjän ja hankkeisiin asiantuntemuksella perehtyvien konsulttien laskut voi (jos asian oikein ymmärsin) maksattaa haittaa aiheuttavan hankkeen puuhaajilta. Asia pitää ensin selvittää lakimiehillä, mutta on vähän kummallista, että tähän mennessä on ilmeisesti kaupunki tilannut kaikki Koivusaarta koskevat selvitykset. Jos näin on, katoaa kaupungin selvityksiltä uskottavuus.
Myyntivoiton verottaminen soveltuu ainakin nykymuodossaan asuntovarallisuuteen huonosti, koska:
1. Myyntivoittoa verotetaan nimellisarvosta, ei reaaliarvosta. Tällä on iso merkitys, koska asunnot omistetaan usein pitkään.
2. Myyntivoiton verotuksessa on hihasta vedetty hankintameno-olettama (edellisen vuoksi).
3. Itse pelsepuupikaan ei pysty seuraamaan viisikymmentä vuotta omistetun asunnon kaikkien remonttien vaikutusta asunnon arvoon.
4. Tavallisella ihmisellä ei ole oikein mitään, mistä mahdollisen luovutustappion voisi vähentää.
Mutta sikäli olen kanssasi samaa mieltä, että jos asuntolainan korot ovat verovähennettäviä, luovutusvoiton pitäisi olla aina veronalaista. Nykyinen varainsiirtovero on sekin surkea viritelmä.
Sijoitusasuntojen kohdalla tilanne on pykälää yksinkertaisempi, koska niissä tuloja tulee jatkuvasti, jolloin menoja voi vähentää suunnilleen silloin, kun niitä tulee. Oman asunnon kohdalla tämä edellyttäisi ainakin asuntotulon verottamista ja verovähennyksen tekemistä siitä. Menee aika hankalaksi.
Joka tapauksessa vain omistajanvaihdokseen liittyvä vero on omiaan vähentämään asuntojen vaihtuvuutta, vaikka todelliseen arvonnousuun perustuvan verotuksen etu onkin se, että vaikutus on vain psykologinen.
Kiinteistöverossa on sitten kaksi vähän eri filosofiaan nojautuvaa vaihtoehtoa.
Jos halutaan kohdistaa verotus nimenomaan siihen rajoitettuun hyödykkeeseen, vero pitää kohdistaa maapohjaan, ja sen pitää olla riippumaton siitä, onko maapohjalla mutainen rutakko vai kultainen palatsi. Verotusarvo määräytyy maapohjan käyvän arvon mukaan (sijainti, rakennusoikeus, rasitteet, …)
Toinen vaihtoehto on ottaa maksu koko kiinteistön arvosta. Tämä voidan kokea sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi. Miinuspuolena on se, että tällöin tyhjien kaavoitettujen tonttien rakentamiseen ei ole samaa insentiiviä.
Kummassakin mallissa voidaan unohtaa sekä asuntolainojen verovähennysoikeus, varainsiirtovero että luovutusvoittovero. Kummassakin mallissa maksajina ovat kalliissa kiinteistöissä asuvat, erot jäävät isossa mittakaavassa pieniksi.
Asunnon myyntivoiton veroa on pidetty erittäin haitallisena, koska sillä on suuri lukitusvaikutus asumiseen. Asuntoa ei kannata vaihtaa, koska siinä yhteydessä joutuu maksamaan veroa inflaatiosta — joko kaikkien hintojen noususta tai asuntojen yleisestä hinnannoususta. Sellaisesta laista verohallinto ei taas selviä, jossa veroa pitäisi maksaa vain, jos rahaa ei käytä uuden asunnon ostamiseen vaan koko asumisurasta joutuu verolle vasta kun myy asuntonsa ostamatta uutta tilalle Suomesta.
Käytä sitä lainauslinkkiä. Tuollaista on pirun vaikeata lukea.
Vaihtoehtoisesti voit toki kirjoitella käsin HTML-tägejä, mutta viestin alla olevaa linkkiä klikkaamalla kommenttiboksiin tulee lainauksen lisäksi automaattisesti viittaus (=nimi ja linkki) lainattuun viestiin. Kun vielä (mielellään) maalaat oleellisen osan ja sitten vasta klikkaat, saat pelkän maalatun osan lainaukseen (ja jos osaat klikata oikeaan viestiin liittyvää lainauslinkkiä, viittauskin menee vastaukseesi oikein).
Jos vastailet useampaan kohtaan, lainaa vaikka ensin koko viesti (eli klikkaa lainauslinkkiä ilman että mitään tekstiä on maalattu). Poista sitten lainauksen alusta (“</strong>:”-kaksoispisteen jälkeen) ja lopusta (ennen sulkevaa “</blockquote>”-elementtiä) turha teksti. Kirjoita (tai kopioi tästä) sitten oleellisten osien välissä olevien turhien tekstien tilalle ensin
ja kirjoittele sitten oma vastauksesi tuohon äksien tilalle.
Samaan viestiin voi toki lainata useampia kertoja niin samasta kuin eri viesteistäkin (ylläolevaa editointia ei siis tarvitse tehdä, jos lainailee osissa), mutta kannattaa aina katsoa tarkkaan mihin kohtaan vastauslaatikkoa jättää kursorin (“|”), koska lainaus kopioituu siihen. Alla olevasta esikatselusta kannattaa muuten sitten katsoa, miltä viesti näyttää. Jos lainaukset on hassusti, lainauksen aloitus- (“<blockquote>”) ja lopetustägit (“</blockquote>”) ovat joko väärissä paikoissa tai todennäköisemmin olet epähuomiossa rikkonut tai poistanut niistä yhden tai useamman. Jokaista aloitustägiä pitäisi vastata lopetustägi eikä niiden kuuluisi olla sisäkkäin, ellet halua sisäkkäisiä lainauksia. Jos taas lainaus on väärän henkilön nimissä, olet todennäköisesti joko maalannut tekstin ja sitten klikannut väärän viestin lainauslinkkiä tai sitten olet lainannut jo kertaalleen lainattua tekstiä. (Lainauslinkki ei osaa automaattisesti tehdä sisäkkäisiä lainauksia vaan ne joutuu taiteilemaan itse.)
Pahoitteluni, jos meni turhaksi rautalangan vääntämiseksi, mutta viestejä on helpompi lukea kun tekee kunnon lainaukset. Lainausmerkkien metsästäminen tekstin seasta on todella ikävää hommaa ja viesti jää silloin helposti lukematta.
(Olisi muuten tuossa ollut kerrankin hyvä syy käyttää blink-tägiä, mutta se lienee blokattu. Toki ihan hyvästä syystä.)
Hyviä kysymyksiä Saarelaiselta! Toivottavasti joku vastaa!
Ohessa lisäkysymyksiä aiheeseen (Koivusaari) liittyen vielä minultakin:
Olisikohan Vihreiden veteraaneilla vielä Koijärven aikaiset kettingit tallella, ja jos on, saisikohan niitä lainaksi?
On toki mahdollista että ne siirtyivät aikoinaan valtion haltuun. Ympäristöministeriön kannattaisi kuitenkin niiden etsimisen sijaan selvittää, miksi ympäristölainsäädäntö ei Koivusaaren kohdalla vaikuta toimivan ennaltaehkäisevästi, vai toimiiko se? Sitä on vaikea nähdä, kun kerta toisensa jälkeen näitä törkeän röyhkeitä, ympäristöstä piittaamattomia suunnitelmia aina vain esitetään. Ja kuka tämän kaiken hullun työn maksaa? Veronmaksajat!!!
Jos ympäristölainsäädäntömme ei toimi, pitäisi sitä äkkiä uudistaa! Nuo merentäytöt vesilintujen pesintä- ja ravinnonhakualueille sekä muut hankkeeseen liittyvät haitat pistävät ihmettelemään, kuka tämänkaltaisia hankkeita oikein ajaa?
Jopa MIT:n professori Lawrence Susskind ihmetteli minulle eilen, aluetta koskevia suunnitelmia ja sen nykytilan kuvia tilaisuuden jälkeen pääpiirteittäin esitellessäni (jätin hänelle muutaman kuvaprintin!), eikö maassamme ole ympäristölainsäädäntöä/-hallintoa, joka moiset (KSV:n) suunnitelmat voisi ehkäistä jo ennalta? Tätä minäkin olen ihmetellyt …
Onko maamme ympäristöhallinto nykyisin Vihreiden ‘betonisiiven’ ‘vihreiden ukkojen(?)’ miehittämä, mukaellen Itä-Ukrainan eräiden hallintorakennusten nykyistä tilaa? … vai nynnyjen kotipesä? Nyt olisi korkein aika nostaa profiilia ja toimia, ennenkuin on liian myöhäistä!
(Kiitos muuten ‘Kivikaupungin kasvatille’ ao. yleisöluentoa koskevasta vinkistä, jota noudatin! Osa esityksessä käsitellyistä asioista kertoi alkuperäiskansojen kaltoinkohtelusta, eri puolilla maailmaa, johon ollaan pikkuhiljaa puuttumassa onneksi yhä enemmän.
Myös kantaväestön uhanalaista asemaa käsiteltiin, ja ainakin Helsingin viimeisten vapaiden rantojen rakentamisen tapauksessa alkoi kuvio kuulostaa jopa liiankin tutulta. Täällä kantaväestön varpaita tallotaan nähtävästi alinomaa, sen sijaan että pyrittäisiin konsensukseen johtavaan sovitteluun.
Demokratia ei Susskind’inkaan mukaan aina riitä tai toimi. Viistoilmakuvilla valtuutetut lumoava ja harhauttava näennäisdemokratia se petollinen ilmiö mielestäni vasta onkin. Siitä kuullessaan Susskind hymähti ja sanoi, jos viestinsä oikein ymmärsin, että “petollisuus kostautuu aina”!)
Miksi siis Koivusaari-hankkeen annetaan edetä, vaikka sen vastustus on voimakasta? Ovatko edustajamme sokeita ja kuuroja tämänkaltaiselle röyhkeälle toimintatavalle, jota kaupunki täällä ajaa? Lukekaa paksu vuorovaikutusraportti niin silmänne voivat avautua! (Raportti löytyy yhtenä linkkinä täältä:”:“http://www.hel.fi/hki/Ksv/fi/P__t_ksenteko/Asiakirja?ls=11&doc=Ksv_2014-04–08_Kslk_10_Pk”)”
Tarvitsemme Helsinkiin selvästi keskustelevampaa ja erilaisia vaihtoehtoja hakevampaa kaupunkisuunnittelukulttuuria kaupungin nykyisen sanelupolitiikan ja oheisen periaatteen sijaan: “Ensin paalutetaan omat asemat, tyyliin: 4500–5500 asukasta tulee, mahtui tai ei, olivat seuraukset sitten minkälaisia hyvänsä”.)
Kaupungin nykyinen tapa toimia ei ole omiaan edistämään sitä kohtaan tunnettua luottamusta, joka on aivan ydinkysymys hyvään lopputulokseen pääsemiseksi. Minun on vaikea uskoa, että kaupungin hallintokoneistokaan haluaa ehdoin tahdoin saattaa itsensä ja maamme häpeään. Eikö siellä tajuta millaiseen skandaaliin ovat Koivusaaren ja Länsimetronkin takia ajautumassa?
Ottakaa kantaa ja vastatkaa Saarelaisen ja minu kysymyksiin!
Olisi perusteluta saada korvausta asunnon arvon noususta, jos vastaavasti tontin ansioton arvonnousu leikattaisiin yhteiskunnalle.
Mitenköhän oman asunnon myyntivoittoa on mahdollista verottaa Ruotsissa (vero on 22%), mutta mahdoton Suomessa ? En nyt väitä, että Ruotsin järjestelmä olisi välttämättä Suomea fiksumpi.
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/perintovero+pois+asunnon+myyntivoitto+verolle/201406685864
Ruotsiin muutettaessa on muuten syytä myydä Suomesta asunto pois, muuten joudut maksamaan veroa siitäkin.
Ei tainnut tulla edellinen viestini perille, mutta tässä asia uudelleen.
Ruotsissa tämä näyttää onnistuvan, koska siellä oman asunnon myynnistä peritään 22% veroa. Onkohan siellä taitavammat verottajat, vai miten tämä mahdottomuus onnistuu. Perivät vielä veroa asunnon myynnistä Suomessakin, jos ensin satut muuttamaan kirjasi sinne.
Hetkinen, eikö ‘Saarelainen’ viitannut siihen, että MOLEMMAT, sekä asunnon arvo, että tontin arvo, LASKEVAT. Millä perusteella tontin arvo nousee jos liikenneinfra on jo valmiina, tai korkeintaan heikkenee? Luuletko, että Katajaharjun asukkaat riemuitsevat, kun päässevät josku raahaamaan kauppakassejaan meren rannasta (metroasemalta) ylös jyrkkiä mäkiä (Sotkatie/Telkkäkuja)?
Katsotko varjoisan betoniseinämän, vain KSV tietäessä (vai tietääkö sekään?), miten korkealle kohoavana, nykyisen auringonlaskumaiseman sijaan, viimeksimainittua asunnoista tai niiden ympäriltä, mm. lähikaduilta ja ulkoilureiteiltä viistoilmakuvien korkeuksien sijaan katsellessa, nostavan(!!!) a) asuntojen, b) tonttien tai c) alueen arvoa???
Eikös Hesarissa ollut hiljan Riostakin jokin juttu, jossa auringonlaskun ihailu paikalliselta hiekkarannalta oli nostettu vallan ykköstärpiksi ao. kaupungissa, kuten niin monessa paikassa muuallakin.
Länsimetron myötä liikenneyhteydet heikkenevät, keskimääräisesti. Poikkeuksena ovat vain ne tapaukset, joissa matkat suuntautuvat metroaseman vierestä jonkin toisen metroaseman viereen, mutta kuinka suuri osuus kaikista matkoista on sellaisia?
Miten erottelet kaupungin toimien vaikutukset arvoon kaikista muista mahdollisista vaikutuksista alueella, jossa jo on varsin hyvät liikenneyhteydet?
Valon (ja auringonlaskujen) ryöstö, miten tähän pitäisi suhtautua? Eikö se muka ole Suomessa kiellettyä, vai onko se ehkä tietyin edellytyksin sallittua, esim. ‘vallan väärinkäyttäjille’, joiden huonomaineiseen joukkoon et toivoakseni (tai kukaan muukaan) halua lukeutua?
Sakke!
Satuitko muuten huomaamaan, että Hesarissa oli tänään tuon MIT:n kaupunki-ja ympäristösuunnittelun professori Lawrence Susskind’in haastattelu (HS/11.6.2014/s. B7).
Myyntivoittojen yleinen inflaatiotarkistus ostovuoden perusteella ei kai pitäisi olla teknisesti mitenkään kovin vaikea toteuttaa?
(voi olla, että ei olisi riittävä ratkaisu ongelmaan, mutta kuitenkin)
Mitä indeksiä käytät inflaatiotarkistukseen? Muun muassa maidon hintaan perustuvaa kuluttajahintaindeksiä vai asuntojen hintaindeksiä. Jos asuntojen hintaindeksiä, käytätkö koko maan arvoa vai paikkakuntakohtaista?
Ei pitäisi, olla ratkaisematon ongelma tämä indeksi. Ruotsissa on voimassa luovutusvoittovero, jolloin asia on jollakin tavoin ratkaistu. Tosin siellä on myös keskusteltu perintöveron palauttamisesta. Norja taisi myös luopua perintöverosta äskettäin.
Käsittääkseni Suomessakin keskustellaan nykyisin melko aktiivisesti perintöverosta luopumisesta ja sen korvaamisesta luovutusvoittoverolla. Ainakin RKP ja Kokoomus näyttäisivät sitä kannattavan.
Noin yleisemmällä tasolla tuota ajattelin. Kuluttajahintaindeksi lienee se yleisimmin hyväksytty määritelmä inflaation suuruudelle?
Jos arvonnousua ylipäätänsä halutaan verottaa, niin silloin kai ei ole tarkoituksenmukaista yrittää indeksoida todellista inflaation ylittävää arvonnousua pois (osakesalkun tuotosta saisi vähentää yleisindeksin verran pois)?
Lukitusvaikutusongelma varmaan voisi olla todellinen, nythän tosin euroalueella on ilmeisesti päätetty pyrkiä lännen Japaniksi (Japani n. 1990->), joten ehkä tuo liiallinen asuntojen hinnan nousukin saadana kuriin talouden junnatessa paikoillaan. Eipä ole tietysti niin paljon sitä inflaatiotakaan.
Jos ei haluta haitata asuntomarkkinoita, myyntivoiton veron pitäisi perustua voittoon, jossa hankintahintaa on deflatoitu alueen asuntojen hintaindeksillä, koska yleensä asunto myydään, jotta ostettaisiin uusi ja yleensä isompi. Jos olet aloittanut yksiöllä ja tarvitset perheen kasvamisen vuoksi isomman asunnon, sinulle ei ole mitään iloa siitä, että asuntojen hinnat ovat siinä välissä kaksinkertaistuneet, koska sen uudenkin asunnon hinta on kaksinkertaistunut.
Mitä tarkoittaa havainnekuvissa valkoinen väri?
Vihreä ainakin tuntuu rajoittuneen kovin pieniin pläntteihin.
En tosin ymmärrä miksi pienemmästä asunnosta saatavien rahojen pitäisi olla tässä suhteessa erityisesti suojattuja. Onglemahan tulee siitä perheasunnon tarpeesta ja sen kustannuksista, eikä riipu siitä kustannetaanko se (vaihtelevin osuuksin) edellisen asunnon myyntituloilla, muilla säästöillä vai velkarahalla. Nykyjärjestelmähän vain on sementoinut sitä, että jos palkansaajalle on jäänyt jotain laskujen maksun jälkeen käteen, rahat on kannattanut sijoittaa nimenomaan omaan asuntoon/taloon. Jos olisi asunut vuokralla ja pistänyt rahat vaikka muihin osakkeisiin tai rahastoihin olisi noista tähän astikin pitänyt maksaa täysi vero, vaikka rahojen käyttötarkoitus myyntitilanteessa olisi ollut se uuden asunnoin osto.
Niin, ja jos lukitusvaikutus on noin haitallinen, miksi ihmeessä meillä on sitten erillinen asunnonvaihtajan rangaistusvero eli varainsiirtovero?
Varainsiirtovero on järjestön ja epäoikeudenmukainen. Se pitäisi korvata kiinteistöverolla.
Jos palataan aivan alkuun niin mikä on kiinteistöveron idea? Onko mahdollisuus synonyymi pakolle.