Miten eurovaaleissa kannattaa äänestää? Onko mitään järkeä äänestää ehdokasta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä läpi? Jos vastaa tähän kieltävästi, joutuu loogisuuden nimissä vastaamaan myös, ettei ole myöskään järkeä äänestää ehdokasta, joka menee läpi varmasti.
Äänimäärillä on kuitenkin merkitystä. Sekä niille, jotka menevät läpi varmasti, että niille, joiden tähtäin on tulevaisuudessa. Eurovaalit ovat hyvä tapa halutessaan tukea myös tulevaisuuden nimiä. Äänihän ei mene hukkaan, koska vaali on suhteellinen. Se menee puolueen viimeisen läpimenijän hyväksi.
Vihreiden listalla ei ole selkeitä läpimenijöitä, vaan vaalista tulee jännittävä paitsi paikkamäärän, myös henkilöiden osalta. Näistä luettelen seuraavat viisi, joiden keskuudesta veikkaisin vihreiden meppien löytyvän, joskin listan ulkopuoleltakin voi tulla yllättäjiä. Erilaiset gallupit eivät kerro asiasta oikeastaan mitään.
Heidi Hautala
Monivuotinen meppi, joka on Brysselissä kuin kala vedessä ja jolla on ilmiömäiset verkostoitumiskyvyt ja joka on sen vuoksi suhteellisen vaikutusvaltainen. On toiminut myös vihreän ryhmän johtajana. On kampanjoinut aika vaisusti. Liian varma läpimenostaan?
Tarja Cronberg
Vihreiden sisällä leimallisesti maakuntien äänen edustaja.
Oras Tynkkynen
On ollut kymmenen vuotta eduskunnassa ja osoittautunut tunnolliseksi perehtyjäksi. Vahvimmillaan ilmastopolitiikassa. Ympäristöpoliitikko, joka painottaa globaaleja ympäristöongelmia.
Anni Sinnemäki
Anni ei ole esiintyjänä (aina) parhaimmillaan, mutta häntä arvostetaan eduskunnassa suuresti. Hänellä on aivan uskomaton kyky ymmärtää asioista olennainen. Ympäristökysymysten ohella painottaa kulttuuriasioita, mutta on vahva myös talouspolitiikassa ja suuren valiokunnan jäsenenä Eurooppa-politiikassa.
Antero Vartia
Pari kuukautta sitten en olisi laittanut häntä tähän kohtaan listalle, vaan tulevaisuuden toivoihin, koska en pitänyt mahdollisena kohota ulkopuolelta suosikiksi. Hänellä on kuitenkin vihreiden paras organisaatio ja valtava määrä innokkaita ja nimekkäitä tukijoita. Anteron äänimäärä on täysi arvoitus. Jotain organisaatiosta kertoo se, että runsas viikko sitten Anterosta tekemääni postausta on sivultani jaettu Facebookiin ja Twitteriin yli 4 000 kertaa ja artikkelia on luettu yli 6000 kertaa. Puolustaa vahvaa Eurooppaa, vaikka epäileekin euron tulevaisuutta. Erittäin tervetullut voimavara vihreisiin!
Seuraavassa joukko vihreitä, joita soisi tuettavan tulevaisuuden niminä. Helsinkiläisenä painotun helsinkiläisiin. Tämä lista ei ole kattava, mutta ei ole mitään järkeä ottaa tähän kaikkia vihreitä ehdokkaita. Olen valinnut mukaan niitä, jotka ovat mielestäni esillä liian vähän.
Touko Aalto
Kirjoitin hänestä jo erillisen artikkelin, mutta toistetaan se tässä:
Touko Aalto on jyväskyläläinen vihreä. Hänestä olisi tullut kansanedustaja, jos Keski-Suomen vaalipiiri olisi vähän isompi. Touko oli vaalipiirissä sijalla 12, mutta vain kymmenen valittiin. Ensi kerralla!
Sai nuorisovaaleissa vihreistä eniten ääniä.
Eduskuntaan Touko kuitenkin tuli. Hän on Jani Toivolan eduskunta-avustaja ja puolueen varapuheenjohtaja. Touko paneutuu asioihin suurella tarmolla. Hänen erityisaluettaan on sote-uudistus ja sen vaikeudet, mistä hän myös debatoi paljon lehdistössä. Hän on nopeassa ajassa omaksunut asiasta olennaisen, mikä muuten on aika harvinaista.
Tuolla tarmolla ja oivaltamiskyvyllä pärjää kyllä europarlamentissa.
Vihreiden tulevaisuuden kykyjä! Järki jätkä!
Jyrki Kasvi
Oli ikävää, että piraatit pudottivat Jyrkin eduskunnasta. Tietotekniikka-asiantuntija, jota tarvitaan.
Otso Kivekäs
Vahvassa nousussa oleva kunnallispoliitikko, joka tähtää suurempiin kuvioihin. Vihreitä kaupunkisuunnittelun vaikuttajia, aktiivinen ”Lisää kaupunkia Helsinkiin ‑ryhmässä”, pyöräilyn edistäjä ja ohjelmistoarkkitehti. Toivottavasti tuleva kansanedustaja.
Tuuli Kousa
Tuuli on Helsingin kunnallispolitiikan kantavia voimia, jolle toivon pitkää ja nousujohteista uraa. Tuuli Kousan kotisivuille olen kirjoittanut seuraavan suosituksen, joka kertoo minun silmissäni olennaisen:
“Olen tutustunut Tuuli Kousaan vihreässä valtuustoryhmässä. Häneen on voinut aina luottaa. Vaikeissakin tilanteissa Tuuli on pystynyt muodostamaan tolkullisen ja perustellun mielipiteen. Niinpä hänet on valittu kerta toisensa jälkeen vaativiin tehtäviin.
Tuuli johtaa kaupungin talouden kannalta keskeistä kaupunginhallituksen konsernijaostoa. Kun Pekka Haavisto tarvitsi erityisavustajaa hyvin haastavaan omistajaohjausyksikköön, valinta oli Tuuli.
Jotain erityistä täytyy ihmisessä olla, jos valitaan suomalaisena ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi London School of Economicsissa. Pärjäisi loistavasti europarlamentissa.”
Maria Ohisalo
Toinen vihreiden nuorten ja opiskelijoiden (VINO) puheenjohtajista. Jatko-opiskelija ja tutkija, joka on perehtynyt erityisesti köyhyyskysymyksiin. Hänestä kuullaan vielä.
Johanna Sumuvuori
Kirjasto- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja, vieraileva jatko-opiskelija Oxfordissa, tekee väitöskirjaa rauhaturvaajista. Kehittynyt vähän ilmoissa leijuvasta idealistista rakentavaksi päättäjäksi. (Nuoruus on tauti, joka menee ohi iän mukana.) Vahva kulttuuripuolen vaikuttaja vihreissä.
Ozan Yanar
Hänet oli pakko ottaa listalle, koska hän sijoittui minulla vaalikoneissa kärkisijoille. Kansantaloustieteen opiskelija, jota esimerkiksi poikani tukee voimakkaasti. Lahjakas ja vaalikonevastauksistaan päätelleen myös viisas. Lisää nuoria miehiä vihreisiin!
Vihreät ovat minulle perimmäiseltä arvomaailmaltaan selvästi lähin puolue. Olen tästä syystä vihreitä äänestänyt useammin kuin mitään toista puoluetta. Vihreiden heikkoutena, ja sellaisena, jota itseni on yhä vaikeampi hyväksyä, on identiteetillinen, ideologinen, oikeaoppisen joustamaton ja perusteluvastuuton suhtautuminen vaikeisiin asiakysymyksiin.
En väitä, etteikö tämä olisi kaikkien puolueiden ongelma, onhan se eittämättä, mutta oman näkemykseni mukaan tämä on vihreissä erityisen korostunutta. Vihreät uskovat opinkappaleiden omaisesti nätteihin, mukaviin totuuksiin maailmasta ja todellisuudesta, ja torjuvat maailman vaikeaselitteisyyden, monimutkaisuuden ja raadollisuuden kohtaamista. Hyvää politiikkaa ei kuitenkaan voi tehdä ilman tätä kohtaamista ja sen jatkuvaa ja vaativaa älyllistä prosessointia.
Tätä heikkoutta pahentaen vihreät kaikista puolueista voimakkaimmin sosiaalisesti sanktioivat keskuudessaan esiin pyrkivää ‘vääräoppista’ ajattelua, mikä entisestään torjuu ja vaikeuttaa tuon välttämättömän asiatason prosessin läpikäymistä, joskus edes aloittamista.
Arvoista on vain perustaksi ei toimintaohjelmaksi. Siksi en enää äänestä vihreitä.
Päädyin antamaan ääneni helsinkiläiselle, koska täällä hyviä vihreitä riittää vaikka vietäväksi. Oras Tynkkynen olisi ollut minusta todella pätevän oloinen ja on myös äärettömän selkeä ja asiallinen esiintyjä. Mutta en uskaltanut äänestää Orasta (neuvoin myös miestäni äänestämään helsinkiläistä 🙂 ), koska Pirkanmaa tarvitsee eduskuntavaaleissa Tynkkysen kaltaisen hyvän ääniharavan.
Englannissa vihreät näyttävät nostavan kannatustaan reilusti, joten ehkei siellä Brysselissä tarvitse sittenkään suomalaisten vihreiden ihan yksin olla. Jos siis saatte kannattajat näillä seksihelteillä uurnille.
Euroopan vihreät puolueet, joihin Suomen Vihreät ilmoittaa kuuluvansa, on laatinut yhteisen ohjelmajulistuksen eurovaaleihin:
http://europeangreens.eu/sites/europeangreens.eu/files/CommonManifesto2014_1.pdf
Tässä ohjelmajulistuksessa on muutamia esillenostamisen arvoisia teemoja, kuten esimerkiksi se, että Vihreät tulee toimimaan ITER koefuusiovoimalan alasajamiseksi, sekä pyrkii kieltämään geenimuokattujen lajikkeiden käytön ruoaontuotannossa ja kannustaa luomuviljelyyn uudenaikaisten viljelymenetelmien asemasta.
ITER-fuusiovoimalan väitetään edustavan tuhlailevaa ja ympärisölle haitallista fossiilisiin polttoaineiseisiin rinnastettavaa energiantuotantotapaa. GMO-vapaan ja luomuviljelyn kerrotaan taas olevan tervellisempää ja turvallisempaa. Kummallekaan väittelleelle ei anneta lähdeviitteitä tai perusteluja, sillä käytännössä kaikki vakavasti otettava vertaisarvioitu tieteellinen kirjallisuus kertoo täsmälleen päinvastaista.
Vihreät ei nähtävästi kykene muodostamaan järkeen perustuvaa, rationaalista suhdetta teknologiaan ja tieteeseen, vaan suhtautuu näihin kysymyksiin taikauskoisesti ja luontoa mystifioiden. Olisi suorastaan vaarallista jos tällainen luddiittiporukka saisi merkittävää poliittista valtaa europarlamentissa.
Hmmjaa, noh… no, itse tulen tn. äänestämään (erittäin pitkin hampain) Eija-Riitta Korholaa, koska tuo nyt kuitenkin sentään ymmärtää (tietyistä pösilökonservatiivisista vajakkipiirteistään huolimatta) kohtuuhintaisen energian ja 24/7 toimivan energiahuollon tärkeyden.
az mielestäni politiikkaa pitäisi ensin lähestyä arvojen kautta tavoitteisiin, ja sitten keksiä ratkaisut joilla vastata ongelmiin. Mutta toivoisin jotain konkreettista esimerkkiä ideologisesta päätöksenteosta. Mikäli sinulla on eri arvot kuin vihreillä, niin se ei tarkoita että ratkaisu olisi vihreistä arvoista katseltuna väärä.
Eläjä menitpä tekemään hölmösti, sillä kävi mitä kävi niin Oras ei ole ehdolla ensi eduskuntavaaleissa. Äänestä aina sitä ihmistä jonka haluat tulla valituksi!
jjr ITERiä tulee tukea mikäli tutkijat kokevat sen hyödylliseksi, ja olen eri mieltä tuon fuusiovoimakohdan kanssa. Ei näin. Uskon kuitenkin esim. Tieteen ja teknologian vihreiden (viite) ja monen muun (kuten Oras Tynkkysen) tarkastelevan tätä ja luomua samalla tavalla kuin sinäkin. Tällä hetkellä on menossa osin perusteeton luomu ja lähiruokatrendi, jossa osa vihreistäkin on mukana.
Vihreissä on myös meitä jotka katsovat asioita pragmaattisemmin ja enemmänkin tieteen kuin taikauskon puolelta. Loppujen lopuksi ongelmat ratkaistaan ainoastaan tosiasioiden ja tieteen avulla.
Vihreä meppi Nicole Kiil-Nielsen laati Naiset ja ilmastomuutos ‑mietinnön. http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P7-TA-2012–0145+0+DOC+XML+V0//FI
Älyttömyyksien joukossa on esimerkiksi tällaisia:
“Tällä hetkellä on esimerkiksi 14 kertaa todennäköisempää, että nainen kuolee luonnonmullistuksessa tai sen jälkeisissä tapahtumissa.”
(Aikuisten tekemien tutkimusten mukaan tuollaista eroa ei tietenkään ole.)
Ja tämä: “Naiset omistavat vähemmän kuin yhden prosentin maailman varallisuudesta.”
(Oikeasti naiset tietenkin omistavat kymmeniä prosentteja maailman varallisuudesta.)
Kun kyselin mepeiltä näistä ja muista tolkuttomuuksista, kunnon vastausta en saanut. Jäätteenmäki tosin myötäili. Hassin vastaus oli pilkallinen ja koin sen vihamieliseksi. Silloin päätin, että en koskaan enää äänestäisi feministiä missään vaaleissa.
Voi olla, että vihreissäkin on realistisia näkemyksiä feminismistä. Mutta koska niistä ei ole sopivaa puhua, ei voi olla varma. Siksi en enää koskaan äänestä vihreää.
Taas edessä tuskan päivä. Miksi äänestää Vihreitä, jotka sotivat aatteen palolla minulle tärkeitä asioita vastaan. Miksi äänestää puoluetta, joka haluaa luoda kaupunkia, jossa vain “enemmistöllä” on oikeuksia?
Äänestän silti Vihreitä taas kerran. Äänestän Vihreitä siksi, että muiden puolueiden kanssa arvoni eivät kohtaa edes peruskysymyksissä.
Äänestän Antero Vartiaa. Naivisti kylläkin — mutta miten mies, joka omistaa Mattolaiturin eliittikahvilan ja ajelee Teslalla, voisi tukea Kaivopuistoon joukkoliikennekatua?
Tuntuu, että erityissti vihreät ovat kampanjoinnissaan tuoneet esiin ryhmittymät, joihin kotimaiset puolueet EU-päätöksenteossa kuuluvat. Jokaisesta ryhmittymästä on helppo poimia kannanottoja, jotka voidaan esittää suomalaisille vastenmielisinä.
Mutta jos kerran Suomen puoluekentässä isoimmat erot ovat puolueiden sisällä, ja henkilöä äänestämällä voi vaikuttaa puolueen sisäisiin voimasuhteisiin, eikö myös EU-tasolla voisi ajatella, että äänestämällä voi vaikuttaa siihen, millaisia mielipiteitä ryhmittymien sisällä on? Olisin kaivannut oikeastaan kaikkien puolueiden kampanjoinnissa pientä kriittisyyttä myös omiin ryhmittymiin, tyyliin “tätä minä haluaisin muuttaa”.
Kiitokset että nostit asian esiin!
Vaikka arvostankin politiikan tekotapaa jossa otetaan vasemmalta se mikä siellä on järkevää, ja oikealta se mikä siellä on järkevää (ja tämä edellyttää kompromisseja puolueessa jota vuoroin kutsutaan Kokoomuksen puisto-osastoksi, vuoroin viherkommareiksi), nyt on kyse liian tärkeästä asiasta pelleiltäväksi.
Politiikan pitäisi perustua arvoihin, koska niistä arvoista äänestetään. Sen jälkeen jollakin teknokraattisella menettelyllä pitäisi alkaa siirtää näitä arvoja todellisuudeksi.
Pitäisi.
Käytännössä politiikka on täynnä sitä, että poliitikot julistavat menettelytapoja, jotka ovat ristiriidassa joko luonnolakien, talouden kovien reaaliteettien tai heidän omien arvojensa kanssa. Pakollisista kompromisseista selvitään ummistamalla silmät sen sijaan että rohkeasti valittaisiin pienempiä pahoja. Isoja päätöksiä tehdään ja lobataan mutu-pohjalta, asia-argumentteina esitetyt argumentit eivät kestä tieteellistä kritiikkiä.
Politiikassa jodutaan toimimaan monen tuntemattoman kanssa, ja sikäli päätöksiä joudutaan tekemään välillä monenkin oletuksen kanssa. Olisi kuitenkin reilua, että ne oletukset laitettaisiin näkyviin. Tämä mahdollistaisi oletusten tarkastelun jo ennen päätöksentekoa sekä niiden tarkastelun jälkikäteen oppimismielessä.
Omasta näkökulmastani vihreät ovat tässä kohdassa hiukan turhan usein valinneet fiilikset faktojen sijaan siinä vaiheessa, kun ei enää pitäisi puhua arvoista vaan toiminnasta. Kaikki muutkin puolueet tekevät samaa, useimmiten vielä paljon enemmän. Jostain syystä itse kuitenkin asetan vihreille riman vähän korkeammalle, koska luonnon asian puolestapuhumisessa olisi syytä pitää tiede kirkkaana mielessä.
No, onneksi vihreillä on runsaasti hyviä ehdokkaita. Harmi, jos Tynkkynen ei aio olla eduskuntavaaleissa ehdolla. Mutta tosiaan, vihreillä on lähes koko lista sellainen, jonka toivoisin menevän läpi, eli ei tullut tehtyä huonoa valintaa nytkään. Olennaista on, että valitut näkevät, mikä on olennaisinta. (= ilmastonmuutoksen hidastaminen).
Tässä näkyy eurovaalien ongelma. Vaaleissa pitäisi äänestää samaan aikaan suomalaisesta politiikasta ja eurooppalaisesta politiikasta. Meikäläisten puolueiden käytännön toiminta ja arvot poikkeavat aika paljon europarlamentin viiteryhmistä.
Voi sanoa, että eurovihreät ovat monessa kohtaa hörhömpiä kuin suomalaiset vihreät, ja oikea-vasen ‑akselilla eurovihreät ovat enemmän vasemmalla kuin suomalaiset, koska vallitseva eurovärisävy on punavihreä. Niinpä oikeistolaisesti ajattelevan suomalaisen vihreän ääni voi europolitiikassa mennä ryhmän ajatusten taakse.
Tämä ei kuitenkaan ole yksinomaan vihreiden ongelma. Keskusta on aika omituinen tapaus liberaalissa liittovaltiohenkisessä ALDE:ssa. Suomessa liberaalimpi ja liittovaltiohenkisempi kokoomus taas on konservatiiviryhmässä, joka on arvopohjaltaan hyvää katolilaisuutta. Niinpä arvoliberaalin oikeistolaisen kannattaisikin äänestää RKP:tä, joka sitten onkin keskustan kanssa samassa ryhmässä. Se ei kuitenkaan ehkä kotimaan politiikkaa ajatellen ole kovin realistinen ajatus.
Vasemmistossa voisi kuvitella kuluttajansuojan olevan paremmin, mutta ei se ihan välttämättä niinkään ole. Jos katselee demarien eurovaaliehdokkaita, niin eroa kokoomuksen ehdokkaisiin joutuu vähän jo etsimään. Eurooppalainen vasemmistolaisuus on usein vasemmistolaisempaa, joten suomalainen ajattelu voi johtaakin vähän eri asioihin kuin mitä äänestäjä on ajatellut.
En yhtään ihmettele sitä, että ihmiset kokevat EU-vaalit vieraiksi ja EU-politiikan hankalaksi. Valveutuneemmallekin äänestäjälle voi olla vaikea miettiä, miten äänensä laittaisi niin, että se johtaa omia arvoja tukevaan toimintaan.
Yksi tapa korjata asia olisi se, että EU-puolueet olisivat erikseen. Ajatus tosin ei taida olla kovin realistinen ihan vähään aikaan…
Kaikesta huolimatta: Hyvää vaalipäivää, käykää uurnilla!
Paitsi että Oras Tynkkynen ei enää asetu ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa:
http://www.orastynkkynen.fi/?p=6014
Toivon kaikesta sydämestäni Oraksen pääsevän parlamenttiin, ettemme menetä yhtä kokeneimmista ja suosituimmista poliitikoistamme.
Kotiuduin juuri äänestyspaikalta, jossa ei valitettavasti ollut kävijöitä ruuhkaksi asti.
Olen ollut äänioikeutettu toistakymmentä vuotta ja äänestänyt kaikissa vaaleissa joko vihreitä tai kokoomusta. Ongelmani on, että vaikka olen politiikasta kiinnostunut, en koe yhtäkään puoluetta omakseni ja päädyn valitsemaan vähiten huonon vaihtoehdon. Tällä kertaa valinta kallistui vihreiden sijaan kokoomukseen.
Kaikkien puolueiden taustassa on ideologista painolastia, jonka takia merkittäviä kysymyksiä ei voida lähestyä järkipohjalta. Paitsi että puolueiden ohjelmista löytyy tärkeitä kysymyksiä, joista olen eri mieltä , puolueen fiksuimmalle ehdokkaalle annettu ääni myös tukee sellaisia ehdokkaita, joiden näkemyksiä en todellakaan haluaisi kannattaa.
Vihreillä kaikkein ongelmallisinta on muidenkin kirjoittajien mainitsema epärationaalinen suhtautuminen teknologiaan ja tarrautuminen puhdasoppiseen ideologiaan sen sijaan, että esim. ydinvoima kaikkine haasteineenkin voitaisiin nähdä yhtenä keinona taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Kokoomuksen osalta minua vieraannuttaa etenkin monien ehdokkaiden turhan vahvasti koti-uskonto-isänmaa-osastolta nouseva konservatiivinen arvomaailma sekä ideologinen vastustus fiksuja mutta liian vasemmistolaisiksi miellettyjä malleja kuten perustuloa kohtaan.
Myös muilla puolueilla koen olevan omat ongelmansa.
Tämänkertaisissa eurovaaleissa agenda ja ehdokkaat olivat sellaisia, että päädyin kertomaani ratkaisuun.
Tänään Helsingin Sanomissa ollut ajatusleikki puoluekentän uusiksi laittamisesta oli mielenkiintoinen. Realististahan tällainen uudistuminen ei ole mutta ainakin omasta mielestäni Suomessa olisi tilausta uudelle liberaalille vihreälle keskustalaiselle puolueelle.
Ode Tuuli Kousasta (kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että kirjoittaa edes frendin nimen oikein):
“Häneen on voinut aina luottaa. Vaikeissakin tilanteissa Tuuli on pystynyt muodostamaan tolkullisen ja perustellun mielipiteen. Niinpä hänet on valittu kerta toisensa jälkeen vaativiin tehtäviin.”
Eli suomeksi: ihmistä, jolla on sama mielipide kuin itsellä, auttaa mieluusti uralla eteenpäin. 🙂
***
Antero “Dressman” Vartiainen… Kaksi teemaa omilla vaalisivuilla: tiukka ei talouskurille ja kalakantojen kurimus. Kannattaa äänestää koska on perustanut kahvilan. Just. Mutta komea perkele, sitä en kiistä.
***
Anni Sinnemäen vahvuus ei ole talousasioissa vaan runoilijana…
Kaikissa puolueissa on jotain vikaa, minkä takia ei haluaisi niitä äänestää. Päätin kuitenkin äänestää, koska halusin antaa ääneni EU:n toimivuuden puolesta ja sen toimintaa häiritseviä populisteja vastaan. Vaihtoehtoja siis oli useampia. Muutamissa viime (kansallisissa) vaaleissa olen äänestänyt Vihreitä, nyt kuitenkin vaihtui puolue. Turha toistaa kaikkea mitä esim. tämän kirjoituksen ensimmäisessä vastauksessa tuodaan esille. Totean vain, että tällä kertaa ilmasto ja uusiutuvat energiat olivat Vihreiden ykkös teema. (Ärsyttävämpää kuin Urpilaisen unelmahöttö, on unelmahöttö, jota yritetään kirkkain silmin esittää analyyttiseksi asiantuntijatyöksi. Tämä tuli mieleen aina kun näin Oras Tynkkysen mainoksen.) Toivon, ettei Eurooppa joudu kärsimään paljoa Vihreiden energiapolitiikasta ja niitä muitakin Eurooppa-myönteisiä ja ihmisoikeuksista välittäviä puolueita on.
Vihreistä yleensä: pidän monissa asioissa Vihreitä fiksuinpana puolueena. Tähän lienee syynä se, että Vihreät ovat puolueena nuori. Asioita voidaan uudistaa eikä vuosikymmeniä vanha siteet yhteiskunnan erilaisissa valtaa käyttävissä organisaatioissa ja totutuissa tavoissa sido päätöksiä samalla tavalla kuin vanhoja puolueita. Miten SDP voi uudistaa työmarkkinoita? Voisiko Kokoomus ajaa toimivia markkinoita jo olemassa olevien yrittäjien kustannuksella? Voiko Keskusta kannattaa mitään mikä olisi maaseudulta pois? Vihreillä on hyvin vähän näitä ongelmia suurissa yhteiskunnallisissa asioissa, koska Vihreät ovat puolueena nuori. Vihreät tarjoavat hyvän vaihtoehdon moniin yhteiskunnallisiin kyskymyksiin. Muuten Vihreiden anti jää vähäiseksi. Ympäristö on tärkeää, mutta politiikka ei ole realistista.
Onneksi olkoon kuitenkin yhdestä paikasta. Kaikki mikä on pois äärioikealla olevilta ja EU:n toimintaa jäädyttäviltä on plussaa.
Kun taloudelliset ajat ovat huonoja, ihmiset huolestuvat perusasioista ja kaikenlainen maailmanhalaus jää vähemmälle. Vihreiden tappiota voi tarkastella tätä luonnollista reaktiota vastaan.
Ydinvoima ja GMO… Minusta tuntuu siltä, että nämä ovat aihepiirejä, joissa vihreät eivät vain voi valita järkevää linjaa, koska puolueet haluavat pitää kiinni siitä äänestäjäkunnasta, jolle nämä ovat kirosanoja.
Minusta tällaisen turhanpäiväisen luddiittisen populismin voisi jättää poliittiselle vasemmistolle, silläkin uhalla, että äänisaalis romahtaisi. Vihreiden tulisi olla arvoliberaali, sivistynyt, ympäristötietoinen yleispuolue.
Minusta tuntuu, että Vihreiden aktiivijäsenistökin jakautuu jossain määrin “teknokraatteihin” ja “idealisteihin”. Haluaisin äänestää teknokraatteja ilman vaaraa siitä, että ääneni menee idealistille.
(Käsite “sivistynyt” muuten sisältää tänä päivänä feminismin, ts. ajatuksen siitä, että sukupuolittuneet kulttuuriset rakenteet on purettava. Se, että feminismin nimissä julkaistaan kuraa, ei tee feminismistä tarpeetonta.)
Äänestin helsinkiläistä Vihreää, kun kerrankin oli tilaisuus. Eurovaalit ovat (toisinaan presidentinvaalien ohella) ainoat vaalit, joissa tämä on minulle mahdollista.
Tuloksesta. Vasemmistoliitto sai pakettinsa kasaan varsinkin viime kertaan verrattuna, ja siitä heille yksi paikka ja Vihreiltä vastaavasti pois. Ei tässä mitään sen kummempaa, ja onnittelut.
Mä nyt kommentoin tähän, kun tänne on odotettavissa pitkiä vuodatuksia aiheesta mikä Vihreissä mättää. Koska yllä oleva on hyvä kuvaus todellisuudesta. Puolueet ovat kymmenien tai satojen tuhansien äänestäjien yhteisö, jotka ei perustu siihen että nuo ovat keskenään hieman vähemmän erimielisiä kuin jonkun toisen puolueen kannattajat. Ja kukin sitten arpoo epätäydellisessä poliittisessa todellisuudessa, että minkä näistä valitsisi.
Minä en halua sanoa tällä yhtään mitään muuta, kuin että perusteluna sille että ei äänestä jotain puoluetta, siis ihan mitä tahansa, on se että ne tekee tyhmiä asioita ja/tai on väärässä asiassa X, implikoi että on olemassa joku puolue joka ei tee tyhmiä ja on oikeassa kaikissa asioissa. Tämä tuskin on millekään puolueelle realistinen tavoite.
Ihan noin mielenkiinnosta: Että jos nyt Vihreät, siis yksi keskisuuri puolue Euroopassa ja Suomessa, toteaa että ydinvoimakin on ihan kiva asia ja halataan kaikki, niin mikä tässä maailmassa ihan käytännössä muuttuu? Niitä voimaloita ei nouse missään semmoisessa mittakaavassa että sillä olisi mitään väliä, koska ne ovat niin kovin, kovin kalliita, ja se ei ole poliittinen kysymys. Millä haluan sanoa, että tää on ehkä ilmastopolitiikan puuduttavin keskusteluaihe koskaan. Jos minä olisin puolue, niin sen ydinvoimakanta olisi EVVK.
Vihreät ovat ajautuneet positiivisista uudistuksien edistäjistä enemmän vanhan säilyttäjiksi ja nimby-puolueeksi. Puolueen ikä alkaa tehdä tehtävänsä?
On myös vaarallista esiintyä “hiukan muita parempana”, kirkasotsaisena “kaiken hyvän puolustajana”. Silloin täytyy itse pystyä toimimaan yhtä ylevästi, eikä politiikka ole useinkaan ylevää tai kovin kaunista.
Jaahas, tulos oli odotettu eikä viiden vuoden takainen jytky onnistunut. “ne ei vaan ymmärtäneet äänestää” ‑se litys on kuultu noin parin vuosikymmnenen ajan.
Hatunnostu Vartialle, joka teki ison työn kampanjallaan. Jokainen puolue ansaistee hyvän kampanjoinnin ja toivottavasti vaikka nyt ei
maalia tullut niin sitten jatkossa.
Todellakin voisi olla aika avautua ulospäin.
Toinen asia on, että flirttailu Vasemmistoliiton ja eurooppalaisen ääriliikeen vihervasemmiston kanssa on huono idea.
Vihreiden pseudotieteellinen ajatusmaailma tekee puolueesta nykyisin hyvin vaikeasti äänestettävän. Puolue on aina ollut lähinnä omaa ajatusmaailmaani, mutta nyt hörhömäinen ydinvoimavastaisuus, vähän GMO-vastaisuuskin ja ekonäpertely melkein pakottivat äänestämään muita. Ilmastonmuutoksen torjunnan pitäisi olla puolueiden tärkeyslistalla ensimmäisenä, mutta se ei vaikuta olevan edes Vihreille kovin tärkeää. Jos tosissaan haluaa ehkäistä ilmastonmuutosta, silloin pitää edistää niitä energiantuotantomuotoja, joilla on realistiset mahdollisuudet vähentää päästöjä sellaisessakin maailmassa, jossa ihmisten enemmistö ei valitse vihreää elämäntapaa. Se, että meille pienelle vähemmistölle riittäisi vähempikin ei paljon auta, jos enemmistö haluaa enemmän.
Lisää Osmon harrastamaa asioiden laskemista ja perustelua tosiasioiden pohjalta ja vähemmän ideologista puuhastelua kiitos.
Vihreät olivat minulle kuitenkin vähiten huono vaihtoehto ja saivat ääneni.
Minä olisin halunnut äänestää vihreitä, mutta en halunnut äänestää Hautalaa enkä Gronbergia (tuliko kirjoitettua oikein?). Vihreillä on usein katto korkealla ja seinät leveällä, mutta EU-asioissa ollaan valmiita säätämään pilkuntarkkoja lakeja koko EU:ta koskien. Niin kuin Soini joskus sanoi, ei sama hattu sovi kaikille. Jotenkin haluan ajaa jokaisen valtion itsenäisyyttä. Annoin ääneni vasemmistoliitolle, mutta olisin sen jättänyt tekemättä, jos olisin tiennyt, ketä sieltä “ohjataan” EU:hun. Tosiasiassahan EU- vaalit ovat puoluevaalit, oman ehdokkaan läpipääsy on aika epätodennäköistä, eihän isommistakaan puolueista päässyt kuin 3 läpi.
Kysymys on tietysti aika pienestä asiasta, mutta puolue voi omalla toiminnallaan tehdä siitä kokoaan suuremman. Jos muut puolueet päättävätkin että ydinvoimalupia lisää kiitos, ja vihreät marssivat vaikka hallituksesta ulos sen takia, on täysin ymmärrettävää että jotkut liberaaliteknisnörttiäänestäjät kokevat valtakirjallaan pyyhityn persettä suht turhaan. Vaikka ei se asia ilmeisesti ollutkaan niin merkityksetön keskimääräiselle puolueen kannattajalle, jolloin tuolla erimielisellä herännee kysymys josko seuraavissa vaaleissa etsisi sopivamman puolueen. Ainakin itse pidän tuota valtavasti isompana riskinä vihreiden äänestämisessä, kuin sitä että ääneni menee juuri “ei ydinvoimaa”-mielisille.
Tässä blogissa mainostaneiden “Soininvaaralaisten” (Tynkkynen,Vartia,Aalto,Kivekäs) yhteinen äänisaalis oli 46788. Sillä olisi mennyt Hautalan 31585 äänen ohi reippaasti. Jos mukaan lisäisi Jyrki Kasvin, äänimäärä olisi 53233.
Ei ole mitään syytä miksei järkivihreä voisi voittaa yhtä usein kuin vaihtoehtovihreä[1]. Voitto on aina järjestelykysymys. Jos enkeleitä on olemassa, toivon että he ovat järjestäytyneet mafian tavoin. – Kurt Vonnegut, mutatis mutandis.
[1]: http://www.homeopaatit.fi/similia-palkinto/
Moni tuntuu sanovan, että äänestäisi vihreitä, jos vihreät edistäisivät ydinvoimaa.
Kertokaa nyt toki, että miten vihreät voisivat edistää Olkiluoto 3:n edistymistä ja RosAtomin voimalahankkeen varainkeruutta. Tuskin vihreitä päästetään johtamaan nykyistä rakennushanketta. Eikä vihreillä puolueena tai edes vihreiden äänestäjäkunnalla liene rahaa ostaa suomalaisen teollisuuden kannattamattomiksi toteamia osuusksi RosAtomin voimalasta.
Että mitä vihreiden pitäisi tehdä? Hommata lupa vielä 10 uudelle voimalle? Kuka ne rakentaisi?
Vihreiden kannatuksen putoamisesssa pari asiaa aiheuttaa kyllä vähän miettimistä.
Yksi mielenkiintoinen tulkinta on se, että jonkinlainen (ehkä näennäinen) siirtymä Sinnemäen vasemmistovihreydestä Niinistön oikeistovihreyteen ei näytä saaneen oikein hyvää vastaanottoa äänestäjien keskuudessa. Vasen laita vuotaa vasemmistoliittoon, oikeaan laitaan ei kuitenkaan tule kokoomukselta lisä-äänestäjiä.
Toinen haaste on se, että vihreiden kannatuksen pitäisi ikärakenteen vuoksi melkein automaattisesti lisääntyä. Vihreät äänestäjät ovat tyypillisesti olleet nuoria, ja nuorten keskuudessa vihreitä on kannatettu paljon. Tällä tavalla vihreiden äänestäjämäärän pitäisi kasvaa jatkuvasti päinvastoin kuin esimerkiksi demareilla, joiden kannattus laskee luonnollisella poistumalla.
Näin ei kuitenkaan näytä käyneen. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, onko kannatus pudonnut nuorimpien äänestäjien keskuudessa, vai siirtyvätkö äänestäjät muiden puolueiden äänestäjiksi iän karttuessa.
Yksi pidemmän ajan trendi voi liittyä kokoomuksen asemaan. Ilman varsinaista oikeistohaastajaa kokoomuksella on ollut varaa muuttua kypäräpappipuolueesta huomattavasti liberaalimmaksi ja myös vähemmän talousoikeistolaiseksi puolueeksi. Tämä saattaa kaventaa vihreiden elintilaa oikealla. Voisi myös veikata, että kokoomuksessa on pantu merkille liberaalien ehdokkaiden menestys.
Tässäkin keskustelussa on tarjottu sitä menestysreseptiä, että vihreät voisivat ryhtyä järkipuolueeksi, koska sillä saralla ei ole ruuhkaa. Olen sydämessäni samaa mieltä, mutta pelkään etteivät tämän keskustelun osallistujien äänet riitä paikkaamaan putoavien hörhöäänien jättämää reikää.
Ongelma ydinvoiman kohdalla on se, että sen kategorinen vastustaminen ilman energiateknisesti realistisia vaihtoehtoja ei nyt vain näytä hyvältä energiantuotannon ja ‑kulutuksen reaaliteetteja ja numeroita tuntevien parissa.
En tällä väitä, että ydinvoima olisi ihmeratkaisu, tai etteikö ihmiskunta selviäisi hiilettömään talouteen ilman ydinvoimaa. En myöskään sano, etteikö puolue voisi olla energiapolitiikassakin hyvin uskottava ja samaan aikaan vastustaa ydinvoimaa.
Jos kuitenkin jokin taho samaan aikaan vastustaa ydinvoimaa ja fossiilisten polttamista, pitää tunnustaa se että ilman todella suuria teknologisia läpimurtoja edessämme on erittäin suuri elintapa- ja elintasomuutos, jos haluamme pitää päästöt kurissa.
Itse asiaa hiukan enemmän kuin aivan pintapuolisesti tuntevana pidän vihreiden ilmastopolitiikan tätä nurkkaa sellaisena, joka ei anna aivan parasta mahdollista näkemystä teknis-luonnontieteellisestä asiantuntemuksesta. Teknovihreydessä on myös valitettavan usein tietty hypetyksen sivumaku, jossa teknologiaoptimismi on hiukan turhan kovalla vaihteella. Karrikoiden tulevaisuus on tuulivoimalla liikkuvien sähköautojen maailma. Kuulostaa kivalta, mutta polulla täältä sinne on aika monta teknologisesti vielä täysin levällään olevaa askelmaa.
Suuruusluokkien takia ydinvoima on kuitenkin energiantuotannon ja ilmastopolitiikan kontekstissa kysymys, joka ei voi olla EVVK. Jos halutaan puhua ilmastopolitiikkaa, sitten pitää esittää realistisia skenaarioita, ja niissä on ihan pakko ottaa jokin kanta ydinvoimaan.
Tämä ei tietenkään ole vihreiden yksinongelma. Vihreä liike on paljon paneutuneempi ilmastoasioihin ja energiantuotantoon kuin suurin osa muusta poliittisesta kentästä. Muualta tulee vielä oudompaa settiä. Apukoulun priimuksen paikka ei kuitenkaan ole ehkä kovin tavoiteltava tässä.
(Toistetaan tässä nyt henkilökohtainen kantanikin ydinvoimaan. Olen nykymuotoisen ydinvoiman vastustaja, koska se on teknisesti ja taloudellisesti kovin haastava tuotantomuoto. Jos kuitenkin valinta käytännössä tehdään fossiilisten ja ydinvoiman välillä, kahdesta pahasta otan mieluummin ydinvoiman.)
Kysymys ydinvoiman kanon kannattamisesta tai vastustamisesta on aika akateeminen Suomessa, jossa on voimassaolevia lupia 3200 MW:n verran, mutta jossa ei löydy rahoittajia noiden voimaloiden toteuttamiseen. Olkiluoto 4 olisi valmis aloitettavaksi vaikka heti, mutta TVO ei halua tehdä sitä.
En voinut täällä kertaa äänestää peruspuoluettani vihreitä, koska kärkiehdokas (Hautala) ilmoitti kannattavansa Natoa. Lisäksi vihreät eivät mitenkään erottautuneet talousasioissa Kokoomuksesta tai muista porvaripuolueista. Tuloerot kasvaa hälyyttävästi ja ainoa, joka tämän takia ehdotti vaihtoehtoja oli Vasemmisto (mm. keskuspankkitoiminnan demokratisoiminen); tämä oli siis vaikutelma puheenjohtajatenttien perusteella.
Pyyluoman käyttämä ydinvoiman vastainen retorinen strategia on kieltämättä varsin ovela. Monet ns. järkivihreät varmasti ymmärtävät oikein hyvin, että ympäristöliikkeen perinteisesti harrastamalla ydinvoiman riskejä koskevalla hysteerisellä pelottelulla on aika heikosti mitään tieteellistä pohjaa (ja epäilemättä ymmärtävät myös, että ne “100% uusiutuvia” ‑visiot eivät ole kovin realistisia), mutta ovat silti haluttomia asettumaan avoimesti kannattamaan ydinvoimaa. En toki tiedä toisten ihmisten motiiveja, mutta veikkaisin, että yksi merkittävä tekijä, joka estää heitä omaksumasta selkeästi myönteistä ydinvoimakantaa, on pelko jonkin sortin putkinäköiseksi oikeistolaiseksi leimautumisesta.
Koska ydinvoima kuitenkin sattuneesta syystä on hyvin ajankohtainen aihe, täytyy niiden, jotka puhuvat kyllä ilmastonmuutoksen torjunnan välttämättömyydestä, mutta eivät halua ydinvoimakantansa vuoksi leimautua sen enempää “hörhöiksi” kuin “oikeistolaisiksikaan”, pyrkiä parhaansa mukaan vähättelemään ydinvoiman merkitystä hiilivapaan energian lähteenä. Tämä lienee ainoa mahdollinen tapa oikeuttaa itselle nihkeä suhtautuminen ydinvoiman lisärakentamiseen nykyisessä tilanteessa, ja siten estää kognitiivista dissonanssia käymästä sietämättömäksi.
Pyyluomakin turvautuu usein käytettyyn “ydinvoima on liian hidasta ja kallista” ‑argumenttiin, mutta jättää tyypilliseen tapaan mainitsematta, että ydinvoimalle esitetyt vaihtoehdot ovat vielä hitaampia ja kalliimpia. Tähän strategiaan turvautuvat toki “hörhötkin”, joille kelpaa argumentiksi ydinvoimaa vastaan ihan mikä tahansa. J‑P Martikainen kirjoitti esim. juuri osuvasti Greenpeacen tavasta kauhistella surullisen kuuluisan Olkiluoto kolmosen hintaa ja rakennusaikaa. http://passiiviidentiteetti.wordpress.com/2014/05/21/nerokasta-grafiikkaa/
Siinä, että ydinvoiman vastustajat poimivat rusinoita pullasta puhumalla Olkiluodosta ja Flamanvillestä ikään kuin ne olisivat jollain tapaa globaalisti edustavia esimerkkejä ydinvoiman kustannuksista ja rakennusajoista, eivätkä liitä väitteitään minkäänlaiseen kontekstiin, tuskin on kuitenkaan mitään uutta tämän blogin lukijakunnalle. Kaikista eniten Pyyluoman kirjoituksessa itseäni häiritseekin se, miten siinä väitetään, että ydinvoiman korkeilla rakennuskustannuksilla (länsimaissa) ja vihreiden ydinvoimanvastaisuudella ei muka olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Tällä tavoin päästäänkin mukavasti johtopäätökseen, että vihreiden dogmaattinen ydinvoimakanta ei ole ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta ongelma, ja siitä keskusteleminen on vain asennevammaisten keski-ikäisten kokoomuslaisten puuduttavaa jankkaamista, joka voidaan ohittaa olankohautuksella. Kuinka näppärää.
Tässä tietysti unohtuu se, että ydinvoiman yksikkökustannukset laskevat rakennettavien yksiköiden määrän kasvaessa (koska vihreässä rinnakkaistodellisuudessa oppimiskäyrät vaikuttavat ainoastaan tuuli- ja aurinkovoiman hintoihin), ja jos Euroopassa päätettäisiin alkaa oikeasti tehdä päästöjen vähentämiseksi jotain eli ryhdyttäisiin järjestelmällisesti korvaamaan hiilivoimaloita ydinvoimaloilla, niin niiden ydinvoimaloiden yksikkökustannukset ja rakentamisajat alkaisivat täälläkin pudota nopeasti kohti eteläkorealaisia lukemia. Jokaista uutta ydinvoimahanketta kynsin hampain vastustavat vihreät ja äärivasemmisto sekä suuren yleisön keskuudessa pelkoa lietsovat ympäristöjärjestöt taas ovat ihan oikeasti merkittäviä esteistä sille, että näin tapahtuisi, joten kyllä, tämä on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys.
Yleisesti ottaen merkittävä ongelma Pyyluoman sekä Soininvaaran ydinvoimaa koskevassa argumentaatiossa on se, että ydinvoimaa tarkastellaan ahtaasti vain Suomen tai Euroopan näkökulmasta, vaikka ilmastonmuutos on globaali ongelma, ja Euroopan päästöjen vähentämistä paljon suurempi merkitys on sillä, millä kehittyvät maat tulevat kasvavan energiantarpeensa tyydyttämään. Ne tulevat tarvitsemaan valtavia määriä lisää luotettavaa perusvoimaa, ne tulevat täyttämään tuon tarpeen halvimmalla mahdollisella saatavissa olevalla teknologialla, ja ne eivät todellakaan tule kysymään degrowth-opintopiireissä housunpersauksia kuluttavilta länsimaisilta aktivisteilta lupaa siihen.
Käytännössä ne vaihtoehdot ovat hiilivoima ja ydinvoima, joten ydinvoiman yksikkökustannusten saaminen mahdollisimman alas on ensiarvoisen tärkeää. Voi tietysti olla, että Kiinan massiivinen ydinohjelma riittää yksinään siihen, että ydinvoimasta tulee kehittyville maille hiilivoimaa halvempi vaihtoehto, mutta ilmasto-ongelman mittasuhteet huomioon ottaen olisi suotavaa, että myös eurooppalaiset osallistuisivat talkoisiin. Jos ilmastonmuutos aiotaan oikeasti pysäyttää, niin maailmassa ei taatusti tule olemaan lähivuosikymmeninä ylitarjontaa ydinvoimaloiden rakennuskapasiteetista ja alalle koulutetusta työvoimasta. Vähintä mitä Euroopassa voidaan tehdä, on estää jo olemassa olevaa tietotaitoa katoamasta. Olkiluoto on varoittava esimerkki nimenomaan siitä, että sen hankkiminen uudelleen ei tapahdu hetkessä, ja siksi joka ikisellä uudella eurooppalaisella ydinvoimaprojektilla on maailmanlaajuista merkitystä, vaikka Soininvaara ja Pyyluoma kuinka saivartelisivat yksittäisten projektien taloudellisesta kannattavuudesta.
Olen nuoren elämäni aikana äänestänyt nyt kahdesti EU-vaaleissa, kolmesti eduskuntavaaleissa, kahdesti kuntavaaleissa ja kahdesti presidentinvaaleissa. Yhteensä siis yhdeksän kertaa. Kertaakaan ei ole äänestämäni ehdokas mennyt läpi. Kun piraattipuolue tuli Suomeen, aloin äänestämään heitä ja sen jälkeen edes äänestämäni puolue ei ole mennyt kertaakaan läpi.
Minulla ja Suomen muilla asukkailla tuntuu olevan täysin vastakkaiset poliittiset mielipiteet. Muut puolueet kuin piraatit harvoin edes ottavat kantaa asioihin joita minä pitäisin tärkeinä.
Hyvä osa minun sukupolvestani viettää suurimman osan ajastaan internetissä. Meille internetin asukkaille on vähemmän väliä sillä miten kuntauudistus etenee tai katoaako tehdastyöpaikat Suomesta (internet-kansalaiset joka tapauksessa työskentelevät korkean tekniikan alalla eikä meille myöskään ole mikään temppu muuttaa vaikka toiselle puolelle maailmaa jos taloustilanne täällä alkaa näyttämään huonolta). Enemmän kiinnostaa se saadaanko netin neutraalius turvattua tulevaisuudessakin tai se millaisia tuomionpäivän vakoilulaitteita ja sensuurikoneistoja nettiin asennetaan tekijänoikeusbullshitin tai lastensuojelun varjolla.
Netin ulkopuolisista asioista minulle kiinnostavimpia ovat perustulo ja kehittyvän maailman olojen parantaminen. Näistäkään ei paljon keskustelua julkisuudessa kuule valtapuolueilta. Globalisaatiota voivotellessa autuaasti unohdestaan se, että jokainen tehdas joka siirtyy täältä Kiinaan, parantaa puolestaan Kiinalaisten köyhien elintasoa ja siellä elintason kohotusta tarvitaan enemmän kuin täällä.
Vihreät sentään taistelevat jatkuvasti ilmastonmuutoksen puolesta, mistä annan pointsit heille. Ilmastonmuutoskysymystä lukuunottamatta valtapolitiikan kysymykset tuntuvat keskittyvän mitättömään nationalistiseen näppäilyyn jossa pohditaan miten pienen muutaman miljoonan ihmisen asuttaman maapläntin asiat saataisiin pidettyä mahdollisimman samanlaisina kuin ne olivat 70-luvulla.
Tuo argumentti on perinteisesti ollut niiden, jotka vähän välittävät ilmastonmuutoksesta. Ei kannata kun ei se pienessä Suomessa kumminkaan merkkaa mitään maailmanlaajuisesti. Sinun on sitten pidettävät tätäkin argumenttia täysin vedenpitävänä.
Ja Suomessa ilmeisesti muuttuisi aika paljonkin, eipä tarvitsisi kiivailla niistä ydinvoimaluvista. Nähtäisiin myös minkälaisia laitoksia oikeasti rakennettaisiin, jos lupia saisi aina kun pyytäisi.
Ja lopuksi, mitä ihmeen järkeä on edes vaivautua äänestämään, jos ainoa mikä kelpaa on maailmanlaajuiset välittömät muutokset?
Vihreät äänestäjät ovat jälleen antaneet vaaleissa vahvan tuen eurooppalaiselle Vihreydelle, valinneet poliittisen eikä teknokraattisen Vihreyden.
Vihreät äänestäjät eivät valtavasta mainonnasta ja lobbaamisesta huolimatta äänestäneet Europarlamenttiin putinisteja eikä puhdasoppiseen markkinaideologiaan kaikista tosiasioista piittaamatta takertuvia talousvihreitä.
Vihreät äänestäjät ovat ylivoimaisen selvällä ääniosuudella valinneet Europarlamenttiin eurooppalaisen Vihreän, ihmisoikeusaktiivin, Venäjän tuntijan ja yrittäjän. Heidi Hautala on kumppaneineen polkaissut tyhjästä Helsingin Korkeavuorenkadulle kuulun Kasvisravintolan.
Hautalan osaltaan luomassa Kiskon kollektiivissa harjoitettiin monimuotoista yritys- ja kulttuuritoimintaa. Heidi Hautalaa kohtaan tunnetun kiitollisuuden ilmauksena vakinaiset ympärivuotiset asukkaat rakensivat kollektiiviin Heidi Hautalalle oman erillisen WC:n, siltä varalta että Heidi Hautala tulee käymään. Vihreiden on syytä palauttaa tuo kiitollisuuden tunne mieleen hiljennyttäessä näiden eurovaalitulosten äärelle.
Se voitaisiin pakkolunastaa ja huutokaupata uudestaan kenelle tahansa halukkaalle toteuttajalle mihin tahansa hintaan vaikka heti. Iteroidaan tarvittaessa. Jos ei muuta, niin ainakin TVO joutuisi jatkuvasti maksamaan viivyttelystään ostaessaan lupaansa takaisin.
Eikös noissa luvissa voisi samalla määrittää fossiilisille kiintiö ja pakottaa se suoraan voimalan energiantuotantoa alemmaksi? Tarjotkoon luvan haltija sitten myös omalla kustannuksellaan kintiön alenemisen vuoksi tarvittavan sähkön.
“mikään temppu muuttaa vaikka toiselle puolelle maailmaa”
No sepäs mukavaa, joten…
“taistelevat jatkuvasti ilmastonmuutoksen puolesta, mistä annan pointsit heille”
…muutatkin sinne varmaan ekologisesti purjeveneellä soutuvoima varamoottorinasi? Vai oletko sittenkin vain tuollainen tuikitavallinen kaksinaismoralistinen cityvihreä, joka tilaa ympäristöstä pätkääkään välittämättä tuotettua halpaskeidaa Kiinasta ja tuntee matkustelustaan huonoa omaatuntoa?
Ikään kuin tämänhetkisten projektien ongelmilla ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, että ydinvoima on kaikista politisoitunein energiantuotantomuoto. Se, että jokaisen uuden luvan saaminen on hirveän poliittisen väännön takana, pakottaa ydinvoiman rakennuttajat tekemään epäoptimaalisia ratkaisuja verrattuna tilanteeseen, jossa poliitikot ottaisivat kantaa yksikertaisesti siihen, saako ydinvoimaa tässä maassa ylipäänsä rakentaa vai ei, ja päätös yksittäisten projektien hyväksymisestä jäisi STUK:lle. Vai oletko Osmo sitä mieltä, että eduskunta on oikea paikka tehdä päätöksiä reaktorien lukumääristä ja tyypeistä?
Jos jokaiselle yksittäiselle reaktorille ei tarvitsisi erikseen hakea eduskunnasta lupaa, ei TVO:kaan olisi ehkä valinnut OL 3:n laitostyypiksi isointa mahdollista pannua, mitä maailmalta löytyi, eikä se nyt välttämättä olisi korviaan myöten nesteessä kyseisen prototyyppireaktorin kanssa, mikä estää sitä myös aloittamasta OL 4:n rakentamisen eduskunnan asettaman aikataulun mukaisesti. Ja Fortum kyllä pystyisi oikein hyvin rahoittamaan samanlaisen myllyn rakentamisen, mitä Pyhäjoelle nyt suunnitellaan, mutta aluepoliittisista syistä lupa annettiin Fennovoimalle. Eikä Fennovoimankaan ongelmana ole rahoituksen puute, vaan kotimaisen rahoituksen puute. Rosatom on kyllä valmis ottamaan ihan niin ison siivun voimalasta kuin vain annetaan, mutta ulkopoliittisista syistä selvää suomalaisenemmistöä pidetään välttämättömänä. En kyllä ymmärrä miksi 49,9 % venäläisomistus olisi erityisen suuri ongelma energiaomavaraisuuden kannalta. Maakaasuhanan voi kääntää rajalla kiinni, mutta ydinvoimalaa on hieman hankala siirtää mihinkään sen jälkeen, kun se on rakennettu.
Jos poliitikkojen on pakko saada näppinsä peliin päätettäessä siitä, kuinka suuri osuus maan sähköstä tuotetaan ydinvoimalla, niin huomattava parannus nykytilanteeseen olisi jo se, että firmalle X annettaisiin lupa rakentaa max. X MW ydinvoimaa tietyn riittävän pitkän ajan kuluessa, sen sijaan että eduskunta vänkää jokaisen reaktorin kohdalla siitä, vastaako se “yhteiskunnan kokonaisetua”.
Itse en äänestäisi vihreitä, koska en voi uskoa, että vihretä kykenisivät luomaan työpaikkoja tällaisille kaltaisilleni valkokaulustyöntekijöille.
Clean tech mainoksiinkin hankitaan vain olemassa olevien firmojen olemassaolevia tuotteita. Ihan tavallisia teollisia tuotteita, jotka ovat olleen olemassa iät ajat. Ei ole siis kasvua näköpiirissä. Eikä työpaikkoja.
Osmo, jos kysymys on Vihreille akateeminen, mutta jollekin toiselle puolueelle tärkeä ja on uskottavaa heille teidän väittää sen olevan teille ei-akateeminen, niin ostanette sillä jotain kivaa?
Piraatit pudottivat Kasvin eduskunnasta? Ai jaa. Vetivätkö kölin alitse samalla? 🙂
Jos ydinvoima ei ole taloudellisesti kannattavaa, sitä ei rakenneta. Tämä on kuitenkin kaupallisten toimijoiden asia. Silloin ei haeta lupia, silloin ei ruveta rakentamaan ydinvoimaa.
Kyse ei kuitenkaan vaikuta olevan akateemisesta kysymyksestä silloin, kun siitä päättämisestä yritetään tehdä kynnyskysymystä hallituksessa olemiseen.
Tässä kohdassa kuva ei siis ole ihan ehjä. On strategisesti hölmöä tehdä hallituskysymystä päätöksestä, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Silloin on parempi vain todeta, että “lupa-asiassa tulemme äänestämään tyhjää, mutta ei tuossa mitään järkeä ole”.
= = =
Jos ihan arvaan, niin tämä näennäinen ristiriita johtuu talousargumentin luonteesta. Aika lailla kiistatta ydinvoima on kustannuksiltaan surkean kallista verrattuna hiilivoimaan. Tämän tietävät kyllä ydinvoimalupien hakijatkin.
Sen sijaan ydinvoima ei ole kallista verrattuna vastaavan sähkönsaannin tarjoavaan uusiutuvaan energiaan. Näiden eri tuotantomuotojen ideaalinen osuus riippuu hyvin monesta muuttujasta, mutta tuuli- ja aurinkovoiman käyttäminen perusvoimana on sekin kallista.
Lupien hakijat siis lyövät vetoa sen puolesta, että nykyisestä leikkipäästökaupasta siirrytään ihan oikeasti päästöjä leikkaavaan päästökauppaan. Silloin ydinvoima on nykyisilläkin kuluillaan todennäköisesti ihan hyvä investointi.
Tästä syystä asian kuittaaminen taloudellisesti huonoksi sisältää joko oletuksen päästökaupan epäonnistumisesta tai oletuksen uuden päästöttömän energiantuotantoteknologian hyppäyksenomaisesta kehittymisestä.
Eli ei tuo kategorinen vastustaminen ihan irrationaalista ole, vaan se johtuu tuon talousargumentin takana olevista oletuksista. Minä jättäisin talousargumentin sikäli rauhaan, että se hoitaa kyllä itsensä.
Nationalistisella näppäilyllä on pirun suuri vaikutus tavallisten suomalaisten elämään. Tämä koskee myös korkeakoulutettuja.
Esimerkiksi savupiipputeollisuuden rappio ei vaikuta ainoastaan suoraan työttömyyden kasvuun, vaan sen välilliset vaikutukset ovat mittavat. Siinä hötäkässä kun tehtaat sortuvat, menee työ monelta korkeakoulutetultakin. Kehitys on meneillään tällä hetkellä. Menoja on, tuloja ei.
Tämän kirjoituksen aihepiiri näyttää muuttuneen kysymykseksi, miksi vihreitä ei äänestetty? Olen ehkä vihreämpi kuin vihreät, ja arvoliberaalikin, mutta silti puolueessa on paljon myös minua häiritseviä piirtetä. Tässä muutamia luonnehdintoja aihesta, jotka häiritsevät ainakin minua.
- kaupunkien etujärjestö “elinkelvottomia” maakuntia vastaan, ajaa vallan ja työn keskittämistä ainoaan taloudellisesti toimivaan ja vihreimpään ympäristöön eli kaupunkeihin
— suvaitsematon suvaitsevainen, muita parempi, Suomen elitistisin, saattaa halveksia toisin ajattelevia (ei toki koske kaikkia yksilöitä, mutta yleistä mielikuvaa kuitenkin)
— Suomen luonto polttokattilaan ja tuulipuistoiksi, luontoa säilytetään Helsinkiläisten käyttöön muutamalla pistemäisellä retkeilyalueella
— vallan keskittäminen EU:hun
— EU:hun menevät myös monet luonnonsuojeluteemat, aika vaatimattomin tuloksin, antaen tekosyyn olla tekemättä itse mitään (esim. hiilen poltolle)
— ratkaisu talouden hetkellisiin ongelmiin on talouskasvun kiihdyttäminen (ja siis luonnon kulutuksen kiihdyttäminen)
— populistinen talouspolitiikka, jossa kaikille jaetaan enemmän (velaksi), eikä kenenkään tarvitse kiristää vyötä
— jos johonkin asiaan on on tunneside, järkiargumentit sivuutetaan
Vihreiden sisällä käytetään varmasti järkeäkin, mutta tällaisia joitain ehkä häiritseviä piirteitä nyt vain sattuu näkymään ulos, kun vihreitä verrataan muihin puolueisiin. Ovatkohan nuo huomiot vihreiden mielestä oikeaoppisia, vai virheellistä politiikkaa, vai huonon viestinnän tulosta, vai virheellistä viestien vastaanottoa?
No lopettakaa sitten se akateeminen vastustaminen.
Rakennetaan sen verran ja sen kokoista kuin on kannattavaa. Tai jätetään rakentamatta jos se sitä ei ole. Ei pakolla estetä rakentamista eikä pakolla vaadita rakentamista.
Mutta tuskinpa kelpaisi vihreille.
(Mikä sinänsä on ironista koska ydinvoimalla ehkä saataisiin co2:ta kuriin)
Jos ydinvoimakysymys on vain “akateeminen”, miksi puolue puheenjohtajansa suulla pitää siitä meteliä?
Koulutetussa keskiluokassa on paljon ihmisiä, joilla on periaatteessa vihreät arvot mutta jotka eivät äänestä vihreitä, koska he vierastavat vihreän energiapolitiikan dogmaattisuutta.
Voi mene jo pian. Pian pian pian! Autan vaikka pakkaamisessa, kunhan vaan lähdet. Nopeasti ja kauas.
Vaihteen vuoksi sanoin kyllä ihan mitä ajattelen asiasta, eli Markus olettaa minulta turhan suurta strategista ajattelua tässä. 🙂 Suhtaudun kokolailla vihamielisesti siihen että asioista jotka on kustannusongelmia, siis suomeksi ei vaan kannatta, tehdään jotenkin periaatteellisia kysymyksiä. Noin vertailun vuoksi, minua ei suuremmin huvita keskustella siitä pitäisikö Helsingin liikenne järjestää maanalaisesti, koska niin ei tulla missään tapauksessa tekemään, koska se ei ole taloudelllisesti mahdollista. Minusta (poliittinen) keskustelu mielenkiintoisessa muodossa on sitä että tarkastellaan todennäköistä, mahdollista ja haluttavaa kehitystä sekä sitä miten nämä saataisin kohtaamaan.
Ei kannata merkityksessä ei tuota niin paljon rahaa, että siihen kannattaisi sijottaa. Tämä ei ole leimallisesti suomalainen argumentti.
Mitäköhän tarkoitat energiateknisesti realistisia vaihtoehtoehdoilla? Mitään suoraa korviketta fossiilisille ei ole olemassa — tarvittavat ominaisuudet olisivat varastoitavuus, pienet kiinteät kustannut ja riittävä saatavuus. Aurinko‑, tuuli- ja ydinvoima ei täytä noista ensimmäistäkään. Biopolttoaineiden saatavuus taas on rajallista, samoin vesivoiman.
@anonyymi, 27.5.2014 kello 11:40
Ei ole ihme, että sinulla ja muilla suomalaisilla on hiukka erilainen poliittinen linja, jos paskat nakkaat Suomesta ja muista suomalaisista ja heidän intresseistään.
Demokraattista politiikkaa on vain ja ainoastaan kansallisvaltion tasolla (tai sen alayksiköissä kuten kunnissa), se on pakosti kansallista.
Nykyiset tekijänoikeuslait ja nettisensuurit ovat syvältä ja poikittain, mutta minä en asu netissä, minä istun perseelläni työtuolissani päätteen ääressä ihan fyysisessä paikassa, ja sen paikan tilanne on minun ja läheisteni kannalta aika lailla tärkeämpi.
Toisin sanoen olet sitä mieltä että ydinvoimalupia pitää myöntää aina kun joku niitä pyytää, muussa tapauksssahan tehdään asiasta periaatteellinen päätös.
Olisit vain sanonut suoraan kiertelyn ja kaartelun sijasta.
Ville Niinistökin on koko ajan ihan varma, että yhtään laitosta tänne ei rakenneta kun ne eivät kannata, mutta toisaalta vastustaa kaikkia mahdollisia lupia. Ei oikein vaikuta järkevältä tehdä tyhjästä hallituskysymystä ja vastustaa sitä joka käänteessä eli ilmeisesti Niinistöä pelottaa, että joku niitä voimalaitoksia kumminkin alkaa rakentamaan.
Ja mitä tulee Ninistön uusimpaan veiviin “ei pysty toteuttamaan” niin eihän niitä pysty toteuttamaan, kun lupaehdoista tehdään sellaisia ettei niitä ajoissa ehdi rakentamaan. Voitaisiinhan tuulivoimaloidenkin kohdalla vaatia epärealistisia rakennusaikatauluja ja sitten levitellä käsiä, “ei kukaan kykene näitä voimaloita rakentamaan, taitavat olla aivan turhia”.
Sitäpaitsi Fennovoiman laitostahan ollaan rakentamassa epäoptimaaliseen paikkaan melko puhtaasti aluepoliittisista syistä. Ymmärtääkseni vanhan voimalaitoksen viereen siitä tulisi jodienkin arivoiden mukaan miljardin halvempi.
Ylipäätänsä ydinvoiman tiellä on niin paljon poliittisesti asetettuja esteitä, että on täysin naurettavaa puhua että se olisi itsessään liian kallista. Voihan näinkin olla, mutta nykytilanteesta sitä ei voi pätellä.
Vihreiden ei nyt kannata liian suuria johtopäätöksiä tehdä näistä EU-vaaleista. Vihreät on erittäin EU-myönteinen puolue, kun taas suomalaiset ovat EU-vastaisia. Ville Niinistö on hyvä puheenjohtaja ja vihreät on muutenkin ihan hyvässä potkussa.
Tämä toki pitää paikkansa (TVO ei halua aloittaa nelosta niin kauan kuin kolmonen on vielä kesken), ja Suomi on joka tapauksessa eurooppalaisessa mittakaavassa ydinvoimarenessanssin edelläkävijämaa.
Se, mitä toivoisin valtiovallalta olisi ydinvoimaosaamiseen panostaminen. Meillä on mahdollisesti maailman paras säteilyturvaviranomainen ja melko hyvät puitteet tekniselle ja tieteelliselle koulutukselle, ja vieläpä suhteellisen ydinvoimamyönteinen yleinen mielipide. Miksei perustettaisi kansainvälistä ydinenergian tutkimusyksikköä Suomeen? Meillä on sekin etu (kansainvälisen yhteistyön kannalta), että Suomi ei ole, eikä halua olla ydinasevaltio.
Edellisessä periaatepäätöskierroksessa hakijoina oli taho, jolla on organisaatio ja rahoitus käytännössä valmiina; taho, jolla on organisaatio, mutta sidottuna edelliseen projektiin, ja rahoitus todennäköisesti saatavilla; ja taho, jolla oli suunnitelmat hankkia joskus tulevaisuudessa organisaatio ja rahoitus. Jostain kumman syystä Eduskunta päätti antaa luvat kahdelle jälkimmäiselle. Mikäli Fortum olisi saanut positiivisen periaatepäätöksen, se lähes varmasti olisi jo jättänyt rakentamisluvan.
Tunteeko kukaan muuten tuon äänestyksen taustoja? Sekä ihan ulkopuolisesta että vähän kyseessä olevia organisaatiota tuntien Fennovoima ja Fortum olisivat olleet paljon luontevampi pari saamaan uudet ydinvoimaluvat, jos vain kahta haluttiin antaa. Olen aina ihmetellyt mikä oikein oli selittämässä tuota äänestyksen tulosta. Parempi lobbaus TVOlta vai Satakunnan vahvemmat paikallispoliitikot?
Ehkäpä se, että energiakeskustelussa päästään vihdoinkin siihen, että asioita ei päätetä vuosikausien lietsonnasta syntyneiden epärationaalisten uhkakuvien perusteella, vaan eri energiamuotoihin suhtaudutaan tyynen neutraalisti tarkastellen niiden oikeita hyviä ja huonoja puolia, kuten olisi fiksua tehtäessä päätöksiä näin tärkeistä asioista.
Jos ydinvoima on liian kallista eikä sitä kukaan omilla rahoillaan rakenna, niin sitten on. Ollaanpa sitten ainakin päästy siinä askel eteenpäin. Samaa periaatetta voidaan sitten soveltaa kaikkiin muihinkin energiamuotoihin ja lopulta sitten rakennetaan sitä, mikä vallitsevien reunaehtojen (esim. hiiliverot) vallitessa on kannattavinta energiatuotantoa.
Harva ydinvoiman “kannattaja” haluaa sitä rakennettavan hinnalla millä hyvänsä, vaan ainoastaan sitä, että sitä saavat rakentaa ne, jotka katsovat sen olevan kannattavaa, ihan niin kuin muitakin energiamuotoja. Panin tuon kannattajan lainausmerkkeihin siksi, että usein uusiutuvien energiamuotojen kannattaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että koitetaan lobata kyseiselle energiamuodolle valtion tukiaisia, koska se ei muuten ole taloudellisesti kannattavaa.
Akateemista siinä mielessä, miten ydinvoiman lisärakentaminen Suomessa etenee, mutta ei akateemista siinä mielessä, miten se etenee muualla. Ja tämä on ilmastomuutoksen kannalta paljon tärkeämpi juttu kuin Suomen kokoisen maan näpertely.
Jos Suomen vihreät ottaisivat ydinvoimaan rationaalisen kannan yhtenä ilmastomuutosta vähentävänä energiamuotona ja ennen kaikkea julkisesti irtisanoutuisivat siitä hörhöajattelusta, jolla ydinvoimaa vastustetaan, tällä olisi se merkitys, että silloin vastaavalta hörhöilyltä putoaisi pohja muuallakin.
Kun teollisuuspamppu (tai hänen lobbaamansa oikeistopoliitikko) sanoo, että ydinvoima on turvallista, puhdasta ja ympäristöystävällistä energiaa, tätä eivät äänestäjät tuosta vaan hyväksy, koska tällaisen henkilön nähdään sanovan mitä tahansa, kunhan se lisää heidän voittojaan. Näin, vaikka viesti olisi täysin paikkaansapitävä.
Jos noin sanoo puolue, joka on vuosikausia vastustanut ydinvoimaa, mutta sitten asiaa tarkemmin tarkasteltuaan tullut toiseen johtopäätökseen sen turvallisuudesta ja ympäristöystävällisyydestä, tämä otetaan paljon vakavammin, koska tiedetään, että tälläinen puolue takertuisi niihin negatiivisiin puoliin, jos se vain olisi älyllisesti rehellistä ja ainoa syy mielenmuutokseen on se, että vanhat argumentit eivät vaan kanna vettä.
Ja tietenkään tuollaisen kannan ottaminen Suomessakaan ei olisi akateemista siinä mielessä, että se saisi monen tässäkin kommenttiketjussa positiivisesti vihreisiin arvoihin suhtautuvan oikeasti antamaan äänensä vihreille. Itsekin joskus nuorena äänestin vihreitä juuri sen arvomaailman vuoksi. Nyt en voisi niin tehdä, tässäkin ketjussa tuodun älyttömyyden (esim. GMO, ydinvoima, ITER) vuoksi.
Vertauksesi toimisi ydinvoimaan, jos ydinvoimasta päätettäessä keskusteltavana olisi se, rakennetaanko julkisin varoin lisäydinvoimaa vai ei, tai edes, että annetaanko ydinvoimalle valtion subventioita.
Jos nuo pudotetaan pois, lähempänä tuota Helsiningin liikenne-esimerkkiä on vaikkapa se, annetaanko yksityisten rakentaa vaikkapa maanalaisia parkkipaikkoja vai ei. Voi olla, että niiden parkkipaikkojen rakentaminen maan alle on niin kallista, ettei kukaan niitä rakenna. Sitten ei. Jos kuitenkin jonkun mielestä sellaisen rakentaminen on taloudellisesti kannattavaa ja haluaa siihen panna omat rahansa kiinni, niin silloin ei ole syytä kieltää sitä häneltä vain siihen vedoten, että sinun mielestäsi hanke ei ole kannattava.
Ydinvoimalan kohdalla kannattavuus muun yhteiskunnan kannalta on siinä mielessä jännä juttu, että sitten kun laitos on rakennettu, on oikeastaan ihan sama, meneekö sen rakentanut firma konkurssiin arvioituaan hankkeen kannattavuuden väärin, koska joka tapauksessa konkurssipesän kannattaa pyörittää sitä laitosta. Muulle yhteiskunnalle on siis yhdentekevää, onko hanke loppujen lopuksi taloudellisesti kannattava, kunhan se jonkun mielestä on sellainen ja hänet saadaan panemaan siihen rahansa kiinni.
Esimerkki tällaisesta projektista oli vaikkapa Kanaalitunneli Englannin ja Ranskan välillä. Tunnelin rakentanut firma meni käsittääkseni konkurssiin, mutta edelleen tunnelin kautta autot ja junat pääsevät vauhdilla mantereelta Britanniaan ja takaisin.
Jos varastoitavuudella tarkoitat liikutetttavuutta, niin siihen pätee kirjoittamasi. Jos taas puhutaan sähköntuotannosta, niin kyllä ydinvoiman polttoainetta pystytään varastoimaan jopa paremmin kuin fossiilisia. Esim. kaasua on hankala varastoida pidemmäksi aikaa.
Riittävän saatavuuden suhteen taas sanoisin sekä aurinkovoiman ja ydinvoiman täyttävän kriteerit.
Mitä pieniin kiinteisiin kustannuksiin tulee, niin miksi tämä olisi mikään kynnyskysymys sen suhteen, voidaanko fossiiliset korvata.
Itse sanoisin, että liikenteen polttoaineina (etenkään ilmailussa ja meriliikenteessä) on vaikea nähdä vaihtoehtoisten energiamuotojen syrjäyttävän fossiilisia. Sen sijaan kyllä sähköntuotannossa ainakin vähänkään ilmastomuutoksen kannalta relevanteissa aikaskaaloissa (30–100 vuotta) on fossiiliset mahdollista syrjäyttää.
Hienoa, olemme melkein kaikesta samaa mieltä!
Mikään hiiletön laajassa skaalassa lisättävissä oleva sähköntuotantotapa ei pysty taloudellisesti kilpailemaan hiilen kanssa. Hiiltä poltetaan, koska se on helppoa, halpaa ja joustavaa.
Viittaan kuitenkin siihen, että vaihtoehtojen realistisuus hiilen korvaajana on asetettavissa järjestykseen. Kaikki perusvoimana käytetty fossiilinen voima on korvattavissa ydinvoimalla yksi yhteen. Sitä on eurooppalaisessakin mittakaavassa hyvin paljon. Tämän korvaaminen stokastisilla uusiutuvilla vaatii teknologiajäniksen vetämistä hatusta (sähkön varastointi, vedyn suorakonversio, jne.), jotta se on millään tasolla realistista.
Pystyn kuvittelemaan maailman, jossa kulutetaan sähköä samassa suuruusluokassa kuin nykyään, ja jossa tuotannon päästöt ovat alhaiset. Siinä perusvoima tuotetaan ydinvoimalla, aurinkoa ja tuulta hyödynnetään niin paljon kuin säätövara vain mitenkään antaa periksi, ja säätövarana on vesivoima ja biomassan polttaminen.
Toinen skenaario on sama temppu ilman ydinvoimaa. Homma menee huomattavan vaikeaksi, koska sähköä on tarjolla kesällä ja tarvitaan talvella. Selviämme varmasti hengissä, mutta muutos elinkeinorakenteissa ja tuotannossa on erittäin suuri.
Kolmas skenaario on ihan puhdas ajatusleikki, jossa perustetaan World Electricity, Ltd., Inc. Firma tuottaa kaiken maailman tarvitseman sähkön. Putiikki tuottaa sähköä vain ydinvoimalla, jolloin puolet ajasta puolet kapasiteetista on käyttämättä. Tämä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että sähkön hinta on kokoaikaisen ydinvoiman hinta ja kolmannes lisää päälle. Tätä temppua ei auringolla, tuulella ja biomassalla tehdä.
Ydinvoimalla on siis yksi olennainen ominaisuus. Sillä voidaan tehdä sähköä silloin kun halutaan. Talouspuoli voi kyllä jossain määrin hangata vastaan (noin kauniisti sanottuna), mutta muilla uusiutuvilla homma ei yksinkertaisesti onnistu. Biomassa ja vesi loppuvat kesken, tuuli ja aurinko taas ovat luonnonvoimien armoilla.
Fossiilisista luopuminen tulee joka tapauksessa maksamaan paljon. Nyt elämme rosvoamalla fossiilisia luonnonvaroja, ja kaikki muut vaihtoehdot ovat työläämpiä (ts. tuotannon suhteellinen määrä on vaihtoehdoissa alempi, koska joudumme tekemään energian työläämmin). Hintaluokka on kuitenkin nykytiedon mukaan kovasti eri riippuen siitä, otetaanko ydinvoima mukaan palettiin vai ei.
Jos sitten lähdetään vetämään jänöjä hatusta, niin maailma muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi. Voimme tehdä senkin, mutta silloin pitää identifioida oletukset. Oma lähestymiseni on se, että tämän päivän päätökset tehdään varmasti tulevaisuudessa olemassaolevan teknologian pohjalle, ei unelmien pohjalle.
Tarkoitabet periaatelupaa, ja jos kyllä, niin noin. Ja tämä ei muuten liity mitenkään mihinkään mitä kirjoitin, joka noin raskaasti yksinkertaisten oli että niitä voimaloita tuskin tehdään kovin montaa kuitenkaan, koska kustannusket, jonka takia tällä ei ole juuri mitään käytännön merkitystä.
Tämän taustalla on kokonaisvaltainen tympääntyminen siihen, että vaikkapa tällä blogilla jos puhutaan päästöjen vähentämisestä, niin päällimmäinen asia usealla kirjoittajalla tuntuu olevan joko ydinvoimalupa, viimeisin ehkä laboratiossa toimiva reaktorityyppi just ainoana ratkaisuna ihan kaikkeen, jne.
Ja ihan noin vinkinä uraaninuorille: Ne teitin pannut saattaa kannattaa esimerkiksi jos niiden kustannuskehitys saadaan jotenkin aisoihin, ja jos hiilidioksin hinta nousee tarpeeksi korkeaksi, ja jos sähkön verotuksessa siirrytään tasaverosta prosentuaaliseen, tai jopa kulutuspiikkejä verottavaan suuntaan. Kiukuttelu jollekin hipeille kun vastaan sanoo rahoittajat on vaan outoa.
Hyvä argumentti. Sama argumentti kaataa myös aurinkovoiman, tuulivoiman, pääosin biomassan ja energian säästämisenkin. Nyt ja tulevaisuudessa, jos hiilipäästöillä ei ole riittävän kallista hintaa.
Jos ympäristön ja energian säästäminen nousee nykyistä tärkeämmäksi maailmassa, Suomessa on valtavasti osaamista ja innovaatioita cleantechiksi. Itse asiassa meillä on jo nyt paljon erittäin hyviä säästö- ja päästövähennysinnovaatioita, joilla voisi olla isossakin kuvassa merkitystä.
Ongelma tietysti on se, että nämä innovaatiot eivät kuulosta niin hienoilta ja viherseksikkäiltä, että ne saisivat todellista nostetta yhteiskunnan taholta. Jokin teollisuuden mittaus- tai säätöjärjestelmän osa voi olla hyivnkin suuri säästöpotentiaaliltaan, mutta turpeesta tehty eriste toki kuulostaa kivammalta.
Jos cleantechiin halutaan panostaa, niin silloin pitää tukea alan tutkimusta ja tuotekehitystä. Ja silloin pitää ymmärtää, että se tutkimus ja tuotekehitys voi liittyä raskaaseen teollisuuteen tai vaikka kiinteistöasioihin. Hankkeita pitäisi arvioida niiden todellisen oletettavan vaikuttavuuden mukaan, ei minkään näennäisen vihreyden mukaan. Suurimmat säästöt saadaa kuitekin usein likaisimmista paikoista.
Minä kyllä välitän muiden suomalaisten intresseistä, mutta välitän niistä ainoastaan yhtä paljon kuin kenen hyvänsä minulle tuntemattoman ihmisen intresseistä.
Minusta on väärin sanoa että kansallisvaltion tasolla tehty politiikka on pakosta kansallista. Ilmasto ja internet ovat esimerkkejä globaaleista asioista joista voidaan tehdä — ja jatkuvasti tehdäänkin — päätöksiä kansallisvaltioiden sisällä. Ei ole olemassa Suomen omaa sisäistä internetiä eikä Suomen omaa ilmastoa vaan näistä asioista tehdyt päätökset koskevat koko maailmaa.
Myös talous alkaa pikkuhiljaa olemaan ilmiö josta päätettäessä ei voida katsoa pelkästään Suomen sisälle, vaan on ajateltava muutakin maailmaa.
Internetistä vielä vähän. Useimmat ihmisen elämälle välttämättömät asiat (ruoka, jonkinlainen suoja säältä) alkavat olemaan — kiitos teknologian — niin helppo tuottaa että ne voidaan melkein jo taata kaikille. Toisaalta taas yhä useammat “korkeamman tason” hyödykkeet muuttuvat digitaalisiksi. Suurin osa viihteestä on jo digitaalisessa muodossa; opetus on MOOCien menestyksen ansiosta pikkuhiljaa siirtymässä nettiin; yhä usemmat työt ovat sellaisia joissa tuotetaan digitaalisia palveluita tai hyödykkeitä tietokoneella ja levitetään niitä netissä. Seuraavilla sukupolvilla ei enää ole jäljellä paljon aktiviteetteja joissa tietokoneita ja nettiä ei käytettäisi jollain tapaa hyödyksi. Tältä pohjalta se, millaista internetpolitiikkaa tehdään, on paljon tärkeämpi asia tulevaisuuden kannalta kuin suurin osa ihmisistä tuntuu ajattelevan.
Tavallinen äänestäjä ei välitä millä sähkö tehdään, vaan ratkaisevaa on henkilöiden uskottavuus ja kiinnostavuus. Ennen pressanvaalit oli henkilökeskeisiä, nyt jo kaikki vaalit. Hautala on poliittisesti rampautunut, eikä siksi kyennyt keräämään ääniä. Ei voi voittaa vaaleja ilman ääniharavia ja nyt niitä ei vihreillä ollut. Voi olla että näitä rampoja on nyt vähän liikaa vihreillä menestyäkseen. Asiaa ei auta, jos vihreät ovat ensimmäisinä halveksimassa sellaisia, jotka roikkuvat öljynporauslautoilla muistuttamassa vihreitä poliitikkoja asioiden todellisesta tilasta.
Sitten vielä puuttuu rahaa — huomionarvoista että vassarit joutuivat maksamaan äänistä paljon enemmän, eli siellä oli näyvyyttäkin sitten toisaalta enemmän. Kuinkakohan kauan jaksatte leikkiä vassareiden kanssa, kun puukottavat jokaisissa vaaleissa valheillaan ja vetävät vielä kölin alta? Nyt oli Nato, TTIP ja Guggenheim. Näytätte siltä luokan tyhmimmältä, joka ei edes tajua että sitä kiusataan, kun ette suutu taikka korjaa noita valheita. On tosin ihan sama kuka saa nuo punavihreät pari prossaa — ei niillä maailmaa paranneta, mutta sääli, että valheellisilla lokakampanjoilla pärjää noin hyvin, mistä osoituksena vasemmisto- ja persupopulistien menestys.
Huono homma tuokin, että poliittiset broilerit näyttävät puuttuvan — vaikea saada näkyvyyttä, jos täytyy tehdä oikeitakin töitä, eikä voi esiintyä joka puolella maailmanparantajana.
Maahanmuutto kaipaisi kyllä vihreää otetta, koska lienee selvää, että kun väestö kasvaa 100 000 viidessä vuodessa, niin aika turhaa on yrittää mitään suojella. Tulisi päättää, että pelastaako maailmaa, vai kasvattaako taloutta ja väestöä. Asiaan liittyy asuntopolitiikka, kaupunkien kasvuongelmat ja oikeastaan kaikki vihreiden ongelmat, joten neutraalia otetta toivoisi. Australialainen pohatta törmäsi samaan kasvun ongelmaan, ja yrittää dokumentissaan ratkaista sen, ja myös siihen liittyvää eläköitymisongelmaa.
Dokumentti viidessä osassa:
https://www.youtube.com/watch?v=9W12MbEdKGM
Samuli Saarelma kirjoitti:
Mutta ehkäpä tuulivoiman kannattajat haluavat tuulivoimaa hinnalla millä hyvänsä, tekevät aiheesta lauluja (“eikä vieläkään tuulivoimaa”), ja muutenkun suhtautuvat kannattamaansa energiamuotoon fanaattisesti kuin englantilainen kannattamaansa jalkapallojoukkueeseen. Ja sitten olettavat että ydinvoiman kannattajat ovat samanlaisia.
Nämä prosessiparannuksiin ja ‑säätöihin perustuvat clean tech jutut ovat loppujen lopuksi liian pieniä juttuja jotta teollisuus viitsisi oikeasti tavoitella niitä. Vertailun vuoksi vähän sama asia kuin tämä “operational excellence” tuotannossa ja kunnossapidossa (eli Lean, 6sigma, OEE jne); ihan kivoja juttuja mutta ilmankin pärjätään jos niikseen tulee.
Nykytilanteessaa olen kuullut teollisuuden suunnasta vain yhden argumentin joka puoltaa energian säästöä: syntyvillä säästöillä saadaan rahaa korvausinvestointeihin.
Nestemäisillä hiilivedyillä on kiistattomana etuna niiden suuri energiatiheys sekä tilavuuden että massan suhteen. Sen vuoksi ne ovat kovin käyttökelpoisia liikenteessä. Kiinteät fossiiliset ovat tässä myös varsin hyviä, mutta teknisistä syistä niiden käyttäminen on vähän hankalampaa.
Kriittisintä polttoaineen tiheys on ilmailussa, koska lentokoneessa ei ole tilaa eikä varaa ottaa kovin paljon massaa mukaan. Niinpä on helppo ennustaa, että ilmailu ei ihan äkkiä siirry pois nestemäisistä polttoaineista. Pitkän matkan ilmailussa polttoainetta voidaan tarvita massana mitattuna enemmän kuin mitä sillä saadaan hyötykuormaa liikutettua.
Toisesta päästä on meriliikenne, jossa polttoaineen viemä tila/massa on pieni murto-osa hyötykuormasta. Siellä on myös tilaa rakentaa vähän isompaakin voimalaitosta, jolloin polttoaineen ei senkään puolesta tarvitse olla nestemäinen. Höyrylaiva on aika vanha keksintö…
Tieliikenne on sitten siitä välistä. Nykyteknologialla nestemäisiä polttoaineita on vaikea korvata muuta kuin erityistapauksissa, mutta akkuteknologian kehittyminen muuttaa tilannetta henkilöliikenteessä. Rahtiliikenteessä jälleen ongelmaksi tulee polttoaineen/moottorin massan suhde hyötykuormaan. (Henkilöautossa hyötykuorman suhde kokonaismassaan on pieni, tavaraliikenteessä suuri.)
Nestemäisten polttoaineiden käyttämisen vähentäminen kannattaa siis aloittaa sieltä, missä se on helpointa:
1. Kiinteä asennus lämmityskäyttöön
2. Kiinteä asennus muuhun energiantuotantoon
3. Vesiliikenne
4. Maateitse kulkeva henkilöliikenne
5. Maarahti
6. Ilmailu
Helpon ja vaikean raja menee suunnilleen henkilöliikenteen kohdalla.
Seuraava huomio on kuitenkin se, että polttoaineen nestemäisyys tai kiinteys on jokseenkin riippumatonta sen fossiilisuudesta. Meillä on kumpaakin lajia biopolttoaineita, ja sekä lentopetroli että dieselöljy on helposti korvattavissa biopolttoaineilla.
Teknologia sinänsä ei siis pidä liikennepolttoaineita fossiilisina. Ongelmana on kuitenkin biomassan riittämättömyys. Silloin isoksi kysymykseksi tulee se, miten biomassa allokoidaan siten, että se riittää mahdollisimman pitkälle. Toinen iso kysymys on jäljellä olevan öljyn järkevä käyttö.
Tässä problematiikassa on tarjolla pari helppoa vastausta. Öljyä ei kannata käyttää lämmittämiseen tai energiantuotantoon, koska siihen se on liian hienoa. Öljylämmitys kannattaa korvata maalämpöpumpulla, vaikka pumpun sähkö tehtäisiin kivihiililauhteella. Kannattaa myös mieluummin polttaa kivihiiltä voimalassa ja öljyä autossa kuin öljyä voimalassa ja tehdä kivihiilestä öljyä autoon.
Mutta sitten meneekin vaikeammaksi. Kannattaako polttaa puupelletit voimalassa ja lämmittää maalämmöllä? Kannattaako polttaa kivihiili voimalassa ja tehdä öljyä puusta vai toisinpäin? Onko öljy arvokkaampaa kemianteollisuudelle vai ilmailulle?
Näihin kysymyksiin voi saada monenlaisia vastauksia riippuen oletuksista. Iso kysymys on se, minkälaista biomassaa meidän pitäisi tuottaa, jotta se korvaisi mahdollisimman paljon fossiilista hiiltä.
En myöskään usko, että vihreiden ydinvoimakannalla on suurta käytännön merkitystä konventionaalisten ydinvoimaloiden määrään sen enempää Suomessa kuin maailmalla. Sen sijaan pelkään, että tuolla vihreiden ja joidenkin muiden tahojen fundamentalistisella ja äänekkäällä ydinvoiman vastustamisella blokataan se keskustelu, mitä vaadittaisiin, että päästäisiin kehittämään ydinvoimaa eteenpäin. Jankuttamisen uhallakin, Suomen pitäisi myydä ydinjätteen loppusijoituspalvelua ja käyttää osa tuloista sellaisten reaktorityyppien kehittämiseen, mitkä voisivat käyttää tuota ydinjätettä polttoaineena.
(Ei, en äänestänyt Vihreitä. Fundamentalististen energiakantojen lisäksi puolueen IPR-kanta on aivan liian ambivalentti minun makuuni.)
Olen eri mieltä. Katso suomalaisen teollisuuden energiatehokkuutta tänään ja 30 vuotta sitten. Eroa on aika valtavasti. Suuri osa erosta on tehty suomalaisella teknologialla, ja sitä on paljon myyty myös ulkomaille.
Ja miksi tämä on Suomelle tärkeää? Siksi, että jos suomalaisen prosessiteollisuuden tasoa vertaa vaikkapa tärkeiden vientimaidemme Saksan ja Yhdysvaltojen teollisuuteen, niin meillä tehtaat ovat hyvässä tikissä ja modernilla teknologialla tehtyjä. Suomessa on myös paljon alan osaamista — erityisesti tietysti sellu- ja paperiteollisuudessa, mutta muillakin aloilla. (Esim. suomalainen diesel-osaaminen, taajuusmuuttajaosaaminen, metallinjalostusosaaminen tai vaikka hissiosaaminen.)
Vähän kummallisesti sama tuntuu koskevan suomalaista kiinteistöalaa. Vaikka meillä rakennetaan kyllä ihan mitä sattuu ja miten sattuu, kiinteistöjen energiatehokkuudessa meillä on oikeasti paljon osaamista. Kylmä ilmasto on tietenkin vähän pakottanutkin siihen, mutta osittain suomalaisilla on myös hinku tehdä asioita teknologisesti hyvin.
Jos maailmasta lähdetään etsimään energiansäästökohteita, teollisuus ja kiinteistöjen lämmönhallinta ovat aika lailla kärjessä koko teollistuneessa maailmassa. Suomi sekä on varsin energiatehokas (suhteessa muihin, ei absoluuttisesti) että myös tekee paljon alan kehittämistä.
Tässä vielä Osmo sitaatti 31.3.2012:
“Kun vihreiden kannattajakunnassa on melkein kolmannes ydinvoiman kannattajia, ei heitä pidä sulkea puolueen toiminnasta pois. Ei tietysti ole suljettukaan, virallisesti, mutta nämä toisuskoiset ovat aiheellisesti kokeneet itsensä vähemmän tervetulleiksi. Tällä asenteella tuemme kokoomusta ja aivan turhaan.”
Luulenpa, että tämä kolmannes on nyt ruvennut tekemään johtopäätöksiään. Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni. Olin itsekin aiemmin uskollinen vihreiden äänestäjä, mutta nyt on eduskunta- ja eurovaaleissa mennyt ääni muille.
Jos fossiilisille polttoaineille ei kerran ole olemassa mitään realistisia vaihtoehtoja (ja jos mielekäs poltiittinen keskustelu on mahdollista ainoastaan realististen vaihtoehtojon pohjalta), niin tarkalleen ottaen mitä niiden päästöjen vähentämiseksi sitten pitäisi tehdä? Seisoa tumput suorina ja odottaa, että joku vetää hatusta tavan tuottaa päästötöntä energiaa hiilivoimaa halvemmalla? Itse olen sitä mieltä, että niistä epärealistista vaihtoehdoista pitäisi yrittää tehdä hieman vähemmän epärealistisia satsaamalla niiden kehittämiseen rutkasti nykyistä enemmän julkista rahaa (esim. rakentamalla jokin niistä paperireaktoreista, niin nähtäisiin toimiiko se oikeasti ja missä suuruusluokassa kustannukset liikkuvat). Jos joku yksityinen taho on valmis laittamaan rahaa edes nykyisen ydinvoimaosaamisen ylläpitämiseen rakennuttamalla niitä kieltämättä vähemmän täydellisiä kevytvesireaktoreita, niin siitä tulisi olla vain ja ainoastaan tyytyväinen.
Minä (enkä usko, että enemmistö muistakaan uraaninuorista) en jankuta ydinvoimasta sen vuoksi, että pitäisin sitä yksinään riittävänä ratkaisuna ihan kaikkeen tai edes ilmastonmuutokseen. Sen sijaan pidän sitä kyllä välttämättömänä osana ratkaisua, koska se on kaikista vähiten epärealistinen vaihtoehto hiilivoimalle koko maailman mittakaavassa. Ja jos hiilen polttamista ei saada loppumaan, niin siinä tapauksessa voidaan yhtä hyvin lyödä hanskat tiskiin ja toivoa, että ilmastoänkyrät ovat oikeassa.
Tämän keskustelun kuluessa on toki käynyt selväksi, että olemme aika tavalla eri mieltä ydinvoiman merkittävän lisärakentamisen epärealistisuuden asteesta. Se temppu on tehty Euroopassa aiemminkin, ja sitä toistetaan paraikaa Kiinassa, joten en suostu uskomaan, etteikö se olisi teknis-taloudellisesti mahdollista nykyäänkin. Poliittisesti se on toki tämän hetken Euroopassa epärealistista, mutta vallitsevia poliittisia realiteetteja (päinvastoin kuin niitä energiateknisiä) voi yrittää muuttaa suoraan politiikaksi kutsutun mekanismin kautta. Ei siitä ole kovin montaa vuosikymmentä, kun ajatukset puoliksi mustasta miehestä Amerikan presidenttinä tai homojen avioliitto-oikeudesta olivat puhdasta fantasiaa.
Toisin sanoen perusvoiman tuottaminen päästöttömästi on vain yksi osa ilmasto-ongelmaa, mutta se on kuitenkin osa, johon on olemassa teknologinen ratkaisu, jonka käyttämisen esteet liittyvät ensisijaisesti politiikkaan, eivät fysiikan lakeihin. Monilla muilla osa-alueilla (esim. lihantuotanto ja suuressä määrin myös maantieliikenne) ei teknologisia ratkaisuja ole toistaiseksi olemassa, ja päästöjen vähentäminen niillä edellyttää ihmisten käyttäytymisen muuttumista. Tämän aikaansaaminen taas tulee olemaan tuskaisen vaikeaa, joten ihmettelen suuresti, miksi vihreät tuhlaavat rajallisen poliittisen pääomansa juuri siihen, että he pyrkivät tekemään sähköntuotannosta mahdollisimman hankalaa ja kallista. (Juu, tuo oli lähinnä retorista ihmettelyä. Ymmärrän toki, että ydinvoimaa vastustetaan ja uusiutuvia kannatetaan niiden todellisista ominaisuuksista riippumatta ennen kaikkea siksi, koska niistä on tullut tietynlaisten arvojen symboleita. Ja kuten nykyään jo hyvin ymmärretään, jos faktat ja arvot joutuvat ihmisen mielessä keskenään ristiriitaan, niin faktat häviävät lähes poikkeuksetta. Tässä mielessä ydinvoima on punavihreille samanlainen sijaisvihollinen kuin kannabis konservatiiveille.)
Mutta tässä oma ehdotukseni järkivihreille. Jos vihreät kerran aidosti uskovat, että ydinvoimaa ei kuitenkaan rakenneta lisää, koska se on niin kallista (Fortum on tästä kyllä vahvasti eri mieltä), niin mitä jos pyrkisitte saamaan puolueenne luopumaan jääräpäisestä uusien ydinvoimalupien vastustamisesta sillä ehdolla, että ydinvoimaan myönteisemmin suhtautuvat puolueet suostuvat koplaamaan tämän myönnytyksen päästövähennyksien edistämiseen jollain toisella sektorilla. Tällaisia toimia voisivat olla vaikkapa liha- ja maitotuotteiden verotuksen nostaminen ja vastaavasti vähäpäästöisemmän sapuskan verotuksen laskeminen, tai kunnallisten joukkoliikenneinvestointien tukeminen. Esim. Turun ja Tampereen ratikkahankkeita ei ymmärrtääkseni olla toteuttamassa ilman valtion rahoitusta. Kuuostaako tämä Pyyluoman mielestä jo vähemmän tympäännyttävältä keskustelulta?
Pitäisin tätä aika omituisena kehityksenä. Tätä samaa keskustelua on käyty vuosi toisensa jälkeen. Joskus aiemmin ydinvoiman lisärakentaminen oli järkevää, mutta nyt niitä lupia on jaeltu niin paljon ja toisaalta perustelut rakentamatta jättämiselle ovat taloudellisia, joten ydinvoima on ainakin minulle tällä hetkellä EVVK. Joskus aiemmin se olisi voinut olla minulle peruste äänestää toista puoluetta (ja olikin itse asiassa ainakin osittain).
Tämän blogin kommentoijat ovat aika valikoitunut joukko, joiden mielipiteiden perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ihan vain huomiona, että käsittääkseni ydinvoiman vastustamisen hintana pidetään asiaa tutkineiden tilastonikkareiden piirissä noin 3–5 prosenttiyksikön sovereign risk-preemiota voimalan rahoituskorossa verrattuna hiilivoimaan. Tämä on siis se riskimarginaali, joka ydinvoimaa nykyisellään rakentavien pitää maksaa siksi, koska vähän jokaisesta maasta löytyy pieni mutta äänekäs, ydinvoimalla pelotteleva vähemmistö.
Se on aika paljon pääomavaltaisessa projektissa. Megawattitunnin hinnassa vastaa muistaakseni esim. eroa 40 -> 60 €/MWh. (Rahoituskustannus 7% -> 10%).
Tälleen mielenkiintoisena sivujuonteena, nähtävästi maailmalla olisi rahaa kyllä laittaa atoomimyllyihinkin. Eräästä luotettavasta mutta ikävä kyllä nyt nimettömäksi jäävästä lähteestä kuulin, että kuulemma eräskin suurehko kansainvälinen rahasto suunnitteli jokin aika sitten yli viiden ja alle kymmenen miljardin euron sijoitusta energiaan/cleantechiin. Ei vaan natsannut, kun rahaston minimisijoitus oli luokkaa 500 miljoonaa, ja se halusi olla vähemmistöosakas. Nuo ehdot täyttäviä proggiksia ei vaikkapa tuulivoimapuolelta kovin paljon löydy. Joten miljardit tyrkättiin sitten muualle.
Joo tämä vastaa myös minun huomioitani. Kyllä teollisuudelle raha kelpaa ja jos energiansäästöstä/clean techistä saataisiin meheviä säästöjä niin kyllä alettaisiin varmasti tehdäkin. Mutta valitettavasti kohteet ovat pieniä, takaisinmaksuajat liian pitkiä, ei jaksa kiinnostaa… Näin huomio kiinnittyy clean techin sijasta tavallisiin tuotaannon ja kunnossapidon investointeihin.
Tietysti joskus tulee 2 kärpästa yhdellä iskulla ja otetaan jo ensi-investointiin suorakäytöt jne.
Ja tietysti tuo 500 M on aika potti. Mutta olen ollut huomaavinani että myös pienemmässä skaalassa clean tech saa odottaa. Mikä on pieni pettymys.
No joo, myös vastakkaisia näkemyksiä tuntuu olevan.