Helsingin kaavoitus ja luontoarvot (3): Luonto Helsingissä: ihmistä vai luontoa varten?

Luon­toko­hteil­la on arvoa toisaal­ta asukkaille, mut­ta toisaal­ta luon­toko­hteet ovat arvokkai­ta itsessään, vaik­ka niitä ei kukaan kävisi koskaan kat­so­mas­sa. Maas­sa on arko­jen bio­tyyp­pi­en suo­jelemisek­si luon­non­puis­to­ja, joi­hin toisin kuin kansal­lispuis­toi­hin, ei halu­ta liikaa kävi­jöitä luon­non rauhaa tärvelemään.

Luon­non itseis­ar­voinen suo­jelu sopii minus­ta vähän huonos­ti Helsinki­in, jos­sa maan vai­h­toe­htoiskäytön hin­ta on yksi maan suurim­mista. Jos luon­to olisi neu­vot­teluis­sa osa­puoli, se myisi nämä luon­toko­hteet Helsingis­sä raken­nus­maak­si ja ostaisi sil­lä rahal­la sato­ja ker­to­ja suurem­pia aluei­ta muual­ta Suomesta.

Siltä osin kuin luon­toko­hteet ovat ihmistä varten, niitä ei voi vai­h­taa toisel­la puolel­la maa­ta ole­vi­in kohteisi­in, kos­ka ne ihmiset ovat täällä.

Ongel­malli­nen argu­ment­ti on, että kun muual­la Suomes­sa met­siä alis­te­taan talous­met­sik­si, vain Helsingis­sä on koh­ta oikea­ta van­haa met­sää ja sik­si met­sät pitää säästää Helsingis­sä. Tilanne voi todel­lakin olla juuri niin kuin san­o­taan, mut­ta eikö sitä pitäisi ratkaista siel­lä, mis­sä aar­nialuei­den säi­lyt­tämi­nen merk­it­see vain vähäistä alen­tu­mista puun tuotan­nos­sa? Kovin kallista on aar­nialuei­den säi­lyt­tämi­nen keskel­lä Helsinkiä ver­rat­tuna niiden säi­lyt­tämiseen muual­la Suomes­sa. Brasil­ias­sa sen, joka ottaa met­sää käyt­töön, velvol­lisu­us on ostaa met­sää muual­ta ja suo­jel­la se. Helsin­ki voisi var­maankin suo­jel­la muual­la maas­sa moninker­taisen määrän met­sää vasti­neek­si met­sien kaavoit­tamiselle Helsingissä.

Mut­ta: van­ho­jen met­sien suo­jelu Helsingis­sä ja juuri Helsingis­sä on perustel­tua virk­istyskäytön kannal­ta. Itse­tarkoituk­selli­nen van­ho­jen met­sien suo­jelu kuu­luu muualle, mut­ta met­sil­lä on arvon­sa ihmisille tääl­lä. Oikeal­la met­säl­lä on ver­rat­tomasti parem­pi arvo myös virk­istyk­selle kuin puu­pel­loil­la. Sil­loin suo­jelu ei voi olla niin totaal­ista, että alueet sul­je­taan taval­lisil­ta kansalaisil­ta, jot­ta ne eivät kuluisi liikaa.

Entä alku­peräi­nen luon­to ryteikköi­neen vai hoide­tut puis­tot? Molem­pia. Mis­sä kulu­tus on suur­ta, hoidet­tu puis­to on paikallaan.

Entä harv­inaiset, laivo­jen mukana tulleet tulokasla­jit? Ovatko ne suo­jelun arvoisia aartei­ta vain onko niil­lä pelkkä kuriositeettiarvo.

Tai sit­ten lajit, joi­ta ei esi­in­ny muual­la kuin Helsingis­sä, kos­ka Helsin­ki on niin etelässä? Ovatko ne näil­lä val­tioiden rajoil­la kor­vaa­mat­to­mia, mut­ta oli­si­vat merk­i­tyk­set­tömiä, jos Viro ja Suo­mi kuu­luisi­vat samaan valtioon?

54 vastausta artikkeliin “Helsingin kaavoitus ja luontoarvot (3): Luonto Helsingissä: ihmistä vai luontoa varten?”

  1. Ennen asuinaluei­ta raken­net­ti­in niin, että talo­rykelmien väli­in jätet­ti­in alku­peräistä luon­toa puineen ja kallioi­neen. Nyt puut, pen­saat ja kalliot rai­vataan maan tasalle ja jos tilaa jää, ale­taan rak­en­taa puis­toa raken­nusvi­ras­ton laa­timien suun­nitelmien mukaan.

  2. Hyviä point­te­ja, tar­tun tuo­hon lop­pupäähän. Suomen han­het (meri ja met­sä) ovat riistal­in­tu­ja, mut­ta kan­nat on sen ver­ran heikot että met­sästysseu­rat kehot­taa jät­tämään ne rauhaan. Korkeasaares­ta vapaute­tut pul­la­poski­han­het taas on tiukasti suo­jel­tu­ja. Vaikea nähdä tässä logiikkaa.

    Samoin liito-oravas­ta pide­tään yllä mieliku­vaa harv­inais­es­ta eläimestä, jon­ka suo­jelemisek­si mitkä tahansa kus­tan­nuk­set on vain hyväksyt­tävä. Siperi­as­sa niitä on kym­meniä ellei sato­ja miljoo­nia, ja suomes­sakin suun­nilleen saman ver­ran kuin varik­sia ja kymme­nen ker­taa pulu­jen määrä. Yöeläimeen har­va tör­mää, ja sik­si usko­vat väit­teet harvinaisuudesta.

  3. Taas päästään suju­vasti aiheeseen Kivi­nok­ka, joka on siitä harv­inainen alku­peräi­nen met­sä Helsingis­sä, että se on säi­lynyt ikäänkuin vahin­gos­sa, vain sik­si, että siihen ei ole koskaan kohdis­tet­tu mitään radikaale­ja “met­sän­paran­nus-” tai mui­ta rak­en­tamis­toimen­piteitä. Van­ha aarniomet­sä on ennal­laan Natu­ra-eläimistöi­neen, kos­ka siel­lä ei yksinker­tais­es­ti ole mitään muu­ta. Ja mökkialueet ovat lähel­lä alku­peräistä luon­toa, kos­ka köy­hät ja vähäväkiset eivät ole siel­lä har­ras­ta­neet ökymökkeilyä.

    Omas­sa ain­ut­laa­tu­isu­udessaan Kivi­nok­ka ansait­see sen, että se saa jatkaa elämään­sä samoil­la lin­joil­la. Sil­lä on ollut ja on edelleen val­ta­va merk­i­tys tuhan­sien ihmis­ten virk­istysalueena. “Ryteikkö” on kaupunki­lainen määritelmä met­sälle, jos­sa raken­nusvi­ras­to ei ole ehtinyt tehdä “paran­nustöitä”.

  4. Jos Helsin­gin viher­alueil­la on eri­ty­isiä (muual­ta puut­tuvia tai harv­inaisuuten­sa vuok­si suo­jeltavia) luon­toar­vo­ja, nuo kohteet tulee säästää sel­l­aisi­naan. Ei ole mah­dol­lista säi­lyt­tää noi­ta kohtei­ta (esim. Suomen­lah­den saaret, lin­tu­lahdet, jotkut van­hat met­sät) muual­la, eikä kor­va­ta niiden suo­jelua muiden aluei­den suojelulla.

    Jos puhutaan Suo­ma­laisen perus­lu­on­non suo­jelemis­es­ta, tässä pain­opiste on muual­la kuin Helsingis­sä. Helsin­gin tavanomais­ten luon­toko­htei­den arvo on tässä mielessä ensisi­jas­sa ihmis­ten viihtyvyy­teen ja ter­vey­teen, houkut­tel­e­vaan kaupunkiku­vaan ja his­to­ri­al­lis­ten kohtei­den arvostamiseen liittyvää.

    Luon­non suo­jelemisek­si ei riitä yksit­täis­ten pis­temäis­ten kohtei­den suo­jelu. Luon­to on kokon­aisu­us, jon­ka mon­et ele­men­tit säi­lyvät vain kokon­aisuute­na. Tämä tarkoit­taa sitä, että luon­non pilkkomi­nen eril­lisik­si suo­jeltaviksi paloik­si, ja lop­un alis­t­a­mi­nen teol­lisu­udelle tai ekopolt­toaine­tuotan­toon on kokon­aisuute­na luon­non tuhoamista eikä sen suo­jelemista. Luon­non kannal­ta oikea lähtöko­h­ta on ihmisen toimin­nan vaiku­tusten rajaami­nen luon­nos­sa niin, että luon­to pysyy luon­tona kaikkial­la, ei vain muu­ta­mas­sa näyt­teek­si sääste­tyssä kohteessa. Lisäk­si luon­nol­la on tietenkin virk­istysar­voa koko Suomes­sa, ja myös tois­si­jaista käyt­töä, kuten mar­jo­jen ja sien­ten keruuta.

    Tämä kom­ment­ti on tarkoitet­tu eri­tyis­es­ti vihreille, joiden ener­giapoli­ti­ik­ka näyt­täisi nykyään sisältävän Suomen luon­non mak­si­maalisen val­jas­tamisen ener­gian tuotan­toon. En ole kuu­lut kom­ment­te­ja siihen suun­taan, että Suomen luon­toa pitäisi var­jel­la yleis­es­ti, ja ottaa sieltä puu­ta luon­toa mah­doll­sim­man vähän haitaten.

  5. smokin’ joe:

    Samoin liito-oravas­ta pide­tään yllä mieliku­vaa harv­inais­es­ta eläimestä, jon­ka suo­jelemisek­si mitkä tahansa kus­tan­nuk­set on vain hyväksyttävä. 

    Liito-ora­van kohdal­la on täysin irrel­e­vant­tia laskea yksilöi­den lukumäärää. Olen­naista on kan­nan kehi­tys ja sopivien elinympäristö­jen tila.
    Molem­mil­la tavoil­la mitat­tuna on perustel­tua kiristää liito-ora­van suojelua

  6. Jalankulk­i­ja:
    “Ryteikkö” on kaupunki­lainen määritelmä met­sälle, jos­sa raken­nusvi­ras­to ei ole ehtinyt tehdä “paran­nustöitä”.

    Niin tot­ta. Van­ha met­sä ei useim­miten ole mikään ryteikkö, vaan useim­miten ihmisen kannal­ta hyvinkin help­pokulkuista. Riip­puu toki alueen rav­in­teisu­ud­es­ta ja muista luonnonolosuhteista.
    Todel­liset läpitunke­mat­tomat ryteiköt löy­tyvät hoide­tu­ista (siis poishoide­tu­ista) met­sistä, eli talouspuustoista.

  7. Moni ei näe met­sää puil­ta. Alku­peräi­nen met­sä on muu­takin. Pienistä eliöistä isoi­hin petoeläimi­in. Tuskin­pa on ihmiselle tai luon­nolle hyväk­si säi­lyt­tää aito met­sä keskel­lä Uusi­maa­ta. Tärkeätä luon­non monipuolisu­ut­ta tulee vaalia siel­lä, mis­sä se vielä on mah­dol­lista. Bbrasil­ian malli voisi toimia. Ei kaupunki­lainen arkises­sa virk­istyskäytössä vaa­di täyt­tä luon­non­mukaisu­ut­ta, monille riit­tää jopa Esplana­di. Luon­to­har­ras­ta­jat kyl­lä jak­sa­vat matkus­taa parikym­men­tä kilo­metriä aitoon luon­toon, ja on hyväkin luon­nolle, ettei se ole suuren ihmisjoukon nurkan takana.

  8. En joidenkin muiden kom­men­toi­jien tavoin pysty ymmärtämään tätä “nation­al­is­tista eläin­suo­jelua”, jon­ka mukaan eläinkan­taa pitää suo­jel­la jos se on harv­inainen pelkästään Suomes­sa. Eihän eläin­la­jin hyv­in­voin­nille ole mitään merk­i­tys­tä ihmis­ten paper­ille piirtämil­lä rajaviivoilla.

    Samal­la tapaa en ymmär­rä met­sien suo­jelua Helsingis­sä niiden itseis­ar­von vuok­si. Jos met­siä suo­jel­laan kos­ka luon­to itsessään on arvokas­ta, sitä kan­nat­taa suo­jel­la jos­sain mis­sä suo­jelun vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­set ovat pieniä, eli ei ainakaan Helsingis­sä. Näin voidaan samal­la taloudel­lisel­la panos­tuk­sel­la suo­jel­la enem­män luontoa.

    Kysymys siitä, onko Helsin­gin viher­alueet arvokkaampia ihmisille kuin raken­nuk­set, voidaan ratkaista markki­noil­la. Osmon edel­lisen kir­joituk­sen mukaan vas­taus on, että kan­nat­taa jyrätä viher­alueet ker­rostalo­jen tieltä.

  9. Niil­lä, joil­la on varaa, luon­non suo­jelem­i­nenkin voi olla tapa ja totut­tu käytän­tö. Haave Viron ja Suomen yhdis­tämis­es­tä voidaan heti hau­da­ta. Iän mukana ei pidä antaa pään pehmitä.

  10. Kivi­nokas­ta on van­haa kuusimet­sää, eli just sitä ryteikköä, pari hehtaaria. Eikä siel­lä ryteikössä mökke­jä ole, ne mök­it ovat avoimem­mas­sa ranta­maas­tossa. Kivi­nokas­ta saisi vähäl­lä vaival­la uuden Kata­janokan, sel­l­aisen ver­sion mis­sä laut­tasa­tamien parkkikent­tien tilal­la olisi edelleen ne ryteiköt, mut­ta mökkialueen tilal­la skat­ta­mainen ruutukorttelialue.

  11. Tässä blo­gauk­ses­sa on nyt kak­si tasoa. Käsit­te­len ne yksi kerrallaan.

    1:
    Kuka on esit­tänyt tiukasti rajat­tu­ja luon­non­puis­to­ja Helsinkiin?

    Luon­non­suo­jelu­alueet toimi­vat oikein myös virk­istysalueina. Toki ne eivät mah­dol­lista saman­laista kulu­tus­ta ja häir­iötä kuin joku Kof­fari, eli eivät niitä kor­vaa, mut­ta kyl­lä luon­non­suo­jelu­aluei­ta pääsee näkemään ja niis­sä pääsee virk­istymään. Polku­verkos­to pitää toki suun­nitel­la hyvin siten, että suo­jelu­ar­vot säi­lyy, mut­ta ne voi suun­nitel­la myös sillee kat­tavasti että alueen pääsee kiertämään. Samoin, kun meil­lä nyt näköjään vaan täy­tyy olla viher­aluei­ta asukkaille, voidaan niitä hoitaa luon­toar­vo­ja silmäl­läpitäen (eli ei esim. kaade­ta jokaista lahop­u­u­ta virk­istys­met­sästä, tai hoide­tun nur­men seassa saa kas­vaa luon­taista niit­tyä). Ongel­ma on missä?

    Oleel­lista on se, että me voimme ja mei­dän kan­nat­taa (väite [toiv­ot­tavasti] avau­tuu jäl­jem­mässä kohdas­sa) ottaa luon­to lähtöko­hdak­si kaupunkimme suun­nit­telus­sa. Sen ei tarvitse olla ain­oa lähtöko­h­ta, kaupunki­a­han tässä tehdään eikä kansal­lispuis­toa, mut­ta kaupun­gin voi rak­en­taa myös luon­toar­vo­ja pain­ot­taen. Sil­loin tulee vähän eri­lainen kaupun­ki kuin esim. autoli­iken­teen tai pien­te­ol­lisu­u­den ehdoil­la raken­net­tu, mut­ta mis­sään tapauk­ses­sa se ei automaat­tis­es­ti joh­da väljään tai huonoon kaupunki­in. Itse koen, että nimeno­maan painvas­toin. San­ot­takoon esimerkik­si se, että eräs vilauk­selta vak­laa­mani Urban Helsin­gin vai­h­toe­htokaa­van luon­nos oli hyvin lähel­lä omaa kaupunkikäsitystäni.

    2:
    Puhun nyt yleis­es­ti luon­non­suo­jelus­ta. (Olen itse asi­as­sa luon­nos­tel­lut pidem­män aikaa muu­ta­man blo­gauk­sen sar­jaa juuri tästä aiheesta; kir­joi­tan kun­han kouluki­ireiltäni kerkeän [joi­ta ei muuten yhtään helpota Soin­in­vaaran blogi­in kir­joit­telu 🙂 ], jois­sa pyrin selit­tämään auki tämän logiikan.)

    Esität luon­nolle kak­si arvoa: itseis- ja virk­istysar­von. Suosit­te­len kaikkia luop­umaan ykskan­taan luon­non itseis­ar­von näkökul­mas­ta, kos­ka se johtaa moni­in filosofis-käsit­teel­lis-loogisi­in ongelmi­in ja pat­ti­ti­lanteisi­in. Sen sijaan kan­nat­taa keskit­tyä luon­toon välin­ear­vona, ihmis­la­jin elinedel­ly­tys­ten takaa­jana. Itse ainakin koen sen hedelmäl­lisek­si lähestymistavaksi.

    Luon­to on dynaami­nen ja v a l t a v a n mon­imutkainen möhkäle, jos­sa tapah­tuu koko ajan eri­laisia pros­esse­ja. Nim­itän niitä ekosys­teemi­toimin­noik­si. Niitä ovat loiskier­rot, puuyk­silön kas­vami­nen, paikalliset ja globaalit sukupu­u­tot, pop­u­laa­tiosyk­lit, juu neim it. Näistä hyvin mon­et sat­tuvat hyödyt­tämään ihmistä aika monel­la tavoin. Se, että per­hosel­la on nälkä, sat­tuu johta­maan ome­nakaup­pi­aan lapsen nälkäkuole­man vält­tämiseen ja se, että himala­jan­sy­pres­si imee omi­in tarkoituk­si­in­sa liit­tyen maaperän veden juuri­in­sa, sat­tuu estämään Bagladeshin tuhotulvat.

    Näitä ihmiselämää hyödyt­täviä ekosys­teemi­toim­into­ja (joi­ta on luke­ma­ton määrä) nimitetään ekosys­teemi­palveluik­si. Ne esi­in­tyvät lokaalil­la tasol­la myös kaupunkisu­un­nit­telus­sa, mut­ta globaali­na kon­septi­na ne aut­ta­vat ymmärtämään, jäsen­tämään ja erit­telemään, että ihmiskun­ta ilman ympäröivän luon­non elin­viomaisia ekosys­teemipros­esse­ja on aika karu paikka.

    Eli: luon­no­suo­jelun tavoite ei ole säi­lyt­tää maail­man laje­ja sik­si, että niil­lä on joku maagi­nen itseis­ar­vo. Luon­non­suo­jelun tavoite on pitää ekosys­teemipros­es­sit toimin­nas­sa siinä laa­ju­udessa kuin ennenkin, jot­ta ihmiskun­nan tule­vaisu­us olisi varmim­min tur­vat­tu. “Sopi­van laa­ju­u­den” määrit­tämi­nen on hyvin epä­selvä kysymys, jon­ka kaik­ki kyl­lä tiedosta­vat. Mut­ta peri­aate on toiv­ot­tavasti selvä.

    Tämä palau­tuu nyt kaupunkisu­un­nit­telu­un seuraavasti:

    Mit­takaaval­la on väliä. Aina ei lohdu­ta se, että kymme­nen hehtaarin Mus­tavuoren (Uuden­maan arvokkaim­mak­si tit­uleer­at­tu lehto) gryn­daa­mal­la oste­taan sata hehtaaria lehtoa Kain­u­us­ta. Se on pois Etelä-Suomen luon­non dynami­ikas­ta (lajit liikku­vat, mut­ta eivät minne tahansa), ref. “oste­taan maa­ta muual­ta” tai “mites Viron rannikko”.

    Sopi­van mit­takaa­van määrit­tämi­nen on asia, jos­ta halu­aisinkin nähdä aka­teemista debat­tia. Itse en tiedä, mut­ta val­is­tunut arvauk­seni nyrkkisään­nök­si olisi Uuden­maan eliö­maanti­eteelli­nen maakun­ta. Se on siis se alue, jon­ka sisäl­lä bio­di­ver­si­teet­ti­a­sioi­ta on pääosin mielekästä käsitellä.

    OS:
    Entä harv­inaiset, laivo­jen mukana tulleet tulokasla­jit? Ovatko ne suo­jelun arvoisia aartei­ta vain onko niil­lä pelkkä kuriositeettiarvo.

    Jos niden voidaan kat­soa lunas­ta­neen­sa paikkansa osana ekosys­teemiä niin kyl­lä. Luon­to­han ei ole staat­ti­nen mon­u­ment­ti, vaan meitä kiin­nos­taa ekosys­teemien toim­inta. Ongel­ma eivät ole vierasla­jit, vaan invasi­iviset vierasla­jit, kuten lupi­i­ni. Jotkut San­tik­sen venäläis­tu­lokkaat ovat selvästi käypä osa muu­ta rav­in­toverkkoa (nehän voivat paika­ta aiem­min sukupu­ut­toon kuollei­ta laje­ja!), joten mik­si ekosys­teemi­dy­nami­ikkaa pitäisi ne pois­ta­mal­la heikentää?

    1. En ole väit­tänyt, että kukaan esit­täisi luon­non­puis­to­ja Helsinki­in, vaan yritin selit­tää käsitet­tä itseis­ar­voinen luon­non­suo­jelu, jos­sa ihmisen koke­maa hyö­tyä ei las­ke­ta. Mut­ta kun nyt tuli puheek­si, niin San­ta­ham­i­nas­ta on san­ot­tu, että sen pitää säi­lyä sul­jet­tuna saare­na, jot­ta kansan­joukot eivät sitä tärvelisi.

  12. Anonyy­mi:
    En joidenkin muiden kom­men­toi­jien tavoin pysty ymmärtämään tätä “nation­al­is­tista eläin­suo­jelua”, jon­ka mukaan eläinkan­taa pitää suo­jel­la jos se on harv­inainen pelkästään Suomes­sa. Eihän eläin­la­jin hyv­in­voin­nille ole mitään merk­i­tys­tä ihmis­ten paper­ille piirtämil­lä rajaviivoilla.

    Vihreästä kuo­ri­u­tuu kova isän­maalli­nen nation­al­isti, kun puhutaan vero­jen mak­samis­es­ta Sup­meen taik­ka suo­ma­lais­ten liito-oravien määrästä.

    Muuten­han moinen men­neen ajan aate on tietenkin syytä heit­tää jo his­to­ri­an romukoppaan 😉

  13. Luon­toa tulee säi­lyt­tää siel­lä, mis­sä sitä on. Siis myös Helsingis­sä — eri­tyis­es­ti kun tääl­lä on tiivistämis­mah­dol­lisuuk­sia jo raken­ne­tu­il­la alueilla.

    Kaiken mit­taami­nen rahas­sa on lyhyt­näköistä. Jos Helsin­gin luon­toalueet pan­taisi­in niin san­otusti lihoik­si, olisi kaupun­gin siitä saa­ma “hyö­ty” hetkellinen.

    Ryteikkö-sanaa käyt­tävät ne, joil­la ei ole met­sistä mitään käsi­tys­tä ja joi­ta jostain syys­tä kiusaa se, ettei luon­nos­sa ole arkkite­hdin kynän piirtämiä suo­ria viivo­ja ja laatikoita. 

    Joskus Hesaria lukies­sani huvit­te­len laske­mal­la, kuin­ka mon­ta ker­taa toimit­ta­ja Mar­ja Salmela on tek­steis­sään käyt­tänyt sanaa “ryteikkö”.

  14. Ter­ve taas,

    odotinkin, että nap­paat tuon syötin eteläisem­mistä lajeista noista hyödyt­tömistä “kuriosi­teeteistä.”

    Kyl­lä huo­maa, että biolo­gian opin­noista on hyö­tyä. Sata lajia uhanalaisia per­hosia (esim. San­ta­ham­i­na) ei muo­dos­tu mis­sään päin Pohjois-Euroop­paa “kuriosi­teeteistä”, vaan täl­laisil­la alueil­la puhutaan aina poikkeuk­sel­li­sista luon­to- ja myös kult­tuuri­ar­voista, joiden rak­en­tu­mi­nen muu­toinkin kuin 300 vuo­ti­aan puus­ton muo­dos­sa ottaa aikaa. 

    Luon­to- ja kult­tuuri­ar­vo­jen keskit­tymi­nen tiety­ille alueille ker­too poikkeuk­sel­li­sista arvokkaista kohteista — aiko­jen, paikko­jen, kult­tuurin ja siihen kytkey­tyneen luon­non his­to­ri­as­ta. Sitä ei valmis­te­ta ilman edel­lisiä jon­nekin kor­peen osta­mal­la “veri­ra­hoil­la” sekalaista met­sää, kos­ka kokon­ais­ten kaupun­giosien aika­matkailua ei ole maas­samme vielä jär­jestet­ty. Joka tapauk­ses­sa ko. ses­sion tulisi kestää sato­ja vuosia — palikoi­ta Helsin­gin arvokkaimpi­en kohtei­den valmis­tamisek­si ei enää ole. 

    Sin­ulle edel­lisil­lä ei tun­nu ole­van mitään eri­tyisem­pää merk­i­tys­tä betonin, asfaltin, kisko­jen ja muun bulkin rin­nal­la, kun taas moni muu ihmi­nen ja päät­täjä näkee edel­liset asi­at voimavarana, mah­dol­lisu­u­den löytää kaupungis­tamme oikeasti sel­l­aisia his­to­ri­al­lisia ain­ut­laa­tu­isuuk­sia ja luon­toko­htei­ta, joi­ta ei tarvitse sadoil­la miljoonil­la rak­en­taa tai gryn­deroi­da. Ovat ilmaisia kaikille eikä vain niille, joil­la on pätäkkää. 

    Muis­tan, kun nykyi­nen vai­moni — jon­ka taus­ta on aika­janas­sa suun­nilleen Dal­ne­gorsk, Sahalin, Voronezh, Mosko­va — vieraili ensi ker­taa Suomes­sa ja kysyin häneltä, mikä Helsingis­sä oli hauskin­ta. Vas­taus tuli heti — ret­ki meren äärelle Suomen­lin­naan, mis­sä istu­imme ran­noil­la ja kallioil­la his­to­ri­al­lises­sa ympäristössä ja ruokimme lokke­ja ylimääräisil­lä leivil­lä. Lok­it, sor­sat ja valko­poski­han­het oli­vat ihmeel­lisiä ja niin kesyjä. 

    Oli kiva ker­toa paikalla pat­sastele­vista selkälokeista maail­man suo­ma­laisimp­ina lin­tu­ina ja ihail­la niiden veren­punaisen kirkkai­ta silmärenkaita. 

    Siitä vaan tuhoa­maan tur­is­tiko­htei­ta ja Guggelei­ta, beto­nia ja meren ylle kohoavia raitio­vaunu­ja tilalle…

    1. En sanonut noista “kuriosi­teeteista” mitään vaan esitin kysymyk­sen. On ikävä sel­l­ainen keskusteluilmapi­iri, jos­sa kysymyk­setkin ovat kiellettyjä.

  15. Osmo Soin­in­vaara:
    En ole väit­tänyt, että kukaan esit­täisi luon­non­puis­to­ja Helsinki­in, vaan yritin selit­tää käsitet­tä itseis­ar­voinen luon­non­suo­jelu, jos­sa ihmisen koke­maa hyö­tyä ei las­ke­ta. Mut­ta kun nyt tuli puheek­si, niin San­ta­ham­i­nas­ta on san­ot­tu, että sen pitää säi­lyä sul­jet­tuna saare­na, jot­ta kansan­joukot eivät sitä tärvelisi.

    Joo, kuten sanoin, suo­jelu­alueil­la (tai alueil­la, joil­la on jotain tur­vaamisen arvoisek­si koet­tua) ei elämä ole tietenkään yhtä vapaa­ta kuin jos­sain Ullan­lin­nan­mäel­lä, vaan hait­taako tuo? Käytän­nössä se tarkoit­taa sitä, että reiti­tys ja opas­tus on hyvin suun­nitel­tua. Sama kos­kee tule­vaisu­u­den San­ta­ham­i­nan kansallispuistoa 😉

    Sinäl­lään vali­di huomio, että luon­to tuot­taa muitakin hyö­tyjä kuin virk­istys­tä, mikä ei vaa­di ihmisen pääsyä alueelle. Mut­ta hyvin suun­nitel­tuna virk­i­tys- ja muut hyödyt eivät ole toisiansa pois­sulke­via. Eikä ole mitään syytä olla vaa­ti­mat­ta hyvää suunnittelua.

  16. “The great­est shortcoming
    of the human race is our
    inabil­i­ty to understand
    the exponential
    func­tion.” — Prof.
    Al Bartlett

  17. Luon­toa pitää toki suo­jel­la siel­lä mis­sä sitä on. Kylmä tosi­a­sia on, että Helsingis­sä on mm. parem­mat van­hat met­sät kuin Uuden­maan maaseudul­la. Niitä ei sik­si voi kor­va­ta suo­jele­mal­la met­siä “jos­sakin muualla”. 

    Uudel­la­maal­la ja Varsi­nais-Suomes­sa on enem­män mon­imuo­toisu­ut­ta, uhanalaisu­ut­ta ja kovem­mat maankäyt­tö­paineet kuin muual­la maas­samme. Tätä kaut­ta myös eteläiset lajit siir­tyvät ilmas­ton­muu­tok­sen myötä pohjoiseen. Sik­si viherverkos­tos­ta täy­tyy pitää huol­ta. Jos raken­netaan, ei pidä enää levit­täy­tyä viher­hiukkaslaikuille vaan parkkipaikoille, ylöspäin ja kaupunkibulevardeille.

  18. Minkä takia juuri kaik­ki Helsin­gin met­sät ja mät­sit­tyneet puis­tot pitää suo­jel­la rak­en­tamiselta? Eikö riitä että niitä suo­jel­laan Espoos­sa ja Van­taal­la, ne jot­ka halu­a­vat asua luon­non lähel­lä voivat muut­taa tänne Espooseen, tääl­lä sitä luon­toa on!

  19. R. Sil­fver­berg:
    Minkä takia juuri kaik­ki Helsing­in­metsät ja mät­sit­tyneet puis­tot pitää suo­jel­la rak­en­tamiselta? Eikö riitä että niitä suo­jel­laan Espoos­sa ja Van­taal­la, ne jot­ka halu­a­vat asua luon­non lähel­lä voivat muut­taa tänne Espooseen, tääl­lä sitä luon­toa on!

    Juuri kaikkia Helsin­gin met­siä ei tarvitse onnek­si suo­jel­la. Kyse on van­hoista met­sistä, joiden ikävä puoli on se, että niiden siirtämi­nen eli syn­nyt­tämi­nen jon­nekin muualle kestää kovin kauan. Puun­perkeleet kun kas­vaa ja lahoaa niin kovin hitaasti.

    Eri asia on sit­ten, miten näi­den met­säaartei­den ulkop­uoliset alueet — joi­hin sisäl­tyy myös kaupunkimet­siä — raken­netaan. Se on sit­ten perus demokraat­tista vänkäys­tä. Toki met­sien ekosys­teemi­palve­lut (joi­ta ei voi siirtää) kan­nat­taa myös muis­taa, mut­ta se ei ole enää luonnonsuojelukysymys.

  20. On mah­dol­lista yhdis­tää mon­imuo­toisen met­sälu­on­non suo­jelu ja virk­istys. Luon­to jeesaa monin tavoin ihmis­ten ter­veyt­tä ja hyv­in­voin­tia. Samal­la yhteiskun­ta säästää, kun väki voi parem­min. Ennal­taehkäisy on edullista terveydenhoitoa.

    Hyväl­lä suun­nit­telul­la voi tukea met­sälu­on­non säi­lymistä virk­istys­re­it­tien ympärillä.

    Luon­toa ja asum­ista ei tarvitse kil­pailut­taa vas­takkain. On mah­dol­lista löytää tilaa uusille asun­noille ja säi­lyt­tää kun­non virkistysalueet.

  21. O.S.: “Mut­ta: van­ho­jen met­sien suo­jelu Helsingis­sä ja juuri Helsingis­sä on perustel­tua virk­istyskäytön kannal­ta. Itse­tarkoituk­selli­nen van­ho­jen met­sien suo­jelu kuu­luu muualle, mut­ta met­sil­lä on arvon­sa ihmisille tääl­lä. Oikeal­la met­säl­lä on ver­rat­tomasti parem­pi arvo myös virk­istyk­selle kuin puu­pel­loil­la. Sil­loin suo­jelu ei voi olla niin totaal­ista, että alueet sul­je­taan taval­lisil­ta kansalaisil­ta, jot­ta ne eivät kuluisi liikaa.”

    No nyt alkaa Osmokin löytää oikean sävelen!

    O.S.: “Entä alku­peräi­nen luon­to ryteikköi­neen vai(n?) hoide­tut puis­tot? Molem­pia. Mis­sä kulu­tus on suur­ta, hoidet­tu puis­to on paikallaan.”

    Näin juuri. Ehkä vielä jokin välimuo­tokin voisi olla tarpeen.

    O.S.: “Entä harv­inaiset, laivo­jen mukana tulleet tulokasla­jit? Ovatko ne suo­jelun arvoisia aartei­ta vain onko niil­lä pelkkä kuriositeettiarvo.”

    Tämä on jo han­kalampi kysymys eri­tyis­es­ti sel­l­ais­ten lajien osalta, jot­ka pyrkivät syr­jäyt­tämään alku­peräis­la­jis­ton, joka on siten uhanalainen. 

    Merimet­soa (joi­ta on jo näkynyt mm. Koivusaaren liepeil­lä, sekä Län­siväylän etelä- että pohjois­puolel­la) on pidet­ty täl­laise­na tulokasla­ji­na, vaik­ka niistä on ilmeis­es­ti tehty havain­to­ja Euroopas­sa jo ehkä jo tuhan­nen vuot­ta sit­ten (ks. HBL/3.5.2014/s. 2–3 ja HBL/11.5.2014/s. 25). 

    Riit­tääkö tuo pitkähkö aika tekemään merimet­soista euroop­palaisen lajin? Minus­ta se ei siihen ihan välttämättä,ilman vankkaa todis­tu­saineis­toa riitä, sil­lä esim. kiinalais­ten pitk­iä mer­i­matko­ja helpot­ta­neet inno­vaa­tiot (mm. kom­pas­si ja laivan osas­toin­ti) saat­toi­vat ehkä mah­dol­lis­taa merimet­soyk­silöi­den tuon­nin Euroopan reunavesien lähistölle, Punaisen meren pohjoisosi­in, jo Song-dynas­t­ian aikaan (vv. 960‑1279), mik­sei siis ehkä sitäkin ennen.

    (Hmm …! Pitäisiköhän tuo­hon uhanalais­ten lajien joukkoon laskea muuten mukaan pal­jas­jalkaiset helsinkiläiset suh­teessa tänne sekaan tunke­vaan lisäväestöön, joka muut­taa alku­peräisväestön eli­nolo­suhtei­ta, sen kannal­ta mm. paikoin liian tiheän asu­tuk­sen ja raken­nuskan­nan tarpeineen?)

    O.S.: “Tai sit­ten lajit, joi­ta ei esi­in­ny muual­la kuin Helsingis­sä, kos­ka Helsin­ki on niin etelässä? Ovatko ne näil­lä val­tioiden rajoil­la kor­vaa­mat­to­mia, mut­ta oli­si­vat merk­i­tyk­set­tömiä, jos Viro ja Suo­mi kuu­luisi­vat samaan valtioon?”

    Lajien run­saus on tärkeää kaikkial­la, myös kaupungeis­sa, jot­ta ihmis­ten luon­to­suhde ei pää­sisi katkea­maan. Täl­lä en tarkoi­ta sitä, että Helsin­gin tulisi muut­tua pelkäk­si rantamet­säk­si, vaan sitä, että kaupunki­laisil­la tulisi olla mah­dol­lisu­us naut­tia myös ran­noista ja lähilu­on­nos­ta. Kaik­ki kun eivät ehdi (tai jak­sa) lähteä retkeilemään kauas kotoaan, luon­toa nähdäk­seen (esim. Suomen­lin­nan saar­ille tai Koi­järvelle asti). 

    Esim. min­ulle (eikä vain min­ulle) on Koivusaari ympäristöi­neen on tärkeä ulkoilun ja virk­istyk­sen kannal­ta, mut­ta eihän tuo kaikille helsinkiläisille mitenkään yksin riit­täisi. Jollekulle toiselle voi Kivi­nok­ka olla tarpeen samas­ta syystä.

    Sik­si lähilu­on­toaluei­ta tarvi­taankin usei­ta, ja mieluiten eri­laisia. Ne ovat tarpeen niin nuo­rille kuin van­hoillekin. Kivi­nokan metsi­neen olen jo tule­vien tutus­tu­misko­hteit­teni listalle liittänyt.

    Suomen perus­tus­lain mukaan (ks. “http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731”):
    “20 §
    Vas­tuu ympäristöstä

    Vas­tuu luon­nos­ta ja sen mon­imuo­toisu­ud­es­ta, ympäristöstä ja kult­tuuriperin­nöstä kuu­luu kaikille.

    Julkisen val­lan on pyrit­tävä tur­vaa­maan jokaiselle oikeus ter­veel­liseen ympäristöön sekä mah­dol­lisu­us vaikut­taa elinympäristöään koske­vaan päätöksentekoon.” 

    Toiv­ot­tavasti KSL, mm. KSV:n ohjaa­jana ja valvo­jana, tiedostaa vastuunsa!

  22. Euroopan luon­to elää pait­si paikas­sa myös ajas­sa. Merimet­so on van­ha euroop­palainen laji, chi­nen­sis alala­jia on ollut Kaakkois-Euroopas­sa todis­tet­tavasti jo usei­ta tuhan­sia vuosia sit­ten yhdyskunti­na ja Nor­jan ran­nikol­la pesivä car­bo alala­ji oli aiem­min Itämeren pes­imälin­tu, jon­ka innnol­la hävitimme sukupu­ut­toon jo 1700 luvul­la. Ne ovat siis samaa lajia, mut­ta chi­nen­sistä käytetään pro­pa­gan­daan nimen­sä takia puh­taasti hämärtämään se todel­lisu­us, että merimet­so teki palu­umuu­ton Suomeen. Kysyä voi, mil­loin visen­tit ja vil­linau­ta pyritään palaut­ta­maan luon­toon Pohjois-Euroopassa? 

    Samoin Itämereltä hävisi jo kauan sit­ten siivetön ruok­ki ja kyh­myjout­sen. Itse kukin voi miet­tiä, mik­si­mon­et han­hi­la­jit lentävät Huip­pu­vuo­rille ja Taimyrille pes­imään vaik­ka näkyy se nyt onnis­tu­van meikäläis­ten saaris­tossa. Se, että etelästä tulee läm­pen­e­misen myötä nyky-Suomelle uusia laje­ja on sinän­sä hyvä asia ja ker­too elinympäristö­jen hyvästä tilas­ta, että niitä on paljon. Luon­nol­lisem­mas­sa Euroopas­sa kasvi­la­jit lev­iäi­sivät yli rajo­jen suurten Afrikan luontofilmien tyylis­ten lau­mo­jen mukana. Nyt tästä liik­keestä vas­taa pitkälti ihmi­nen, mut­ta vas­tuu ja riskit ovat suuret. Kokon­aiset met­säekosys­teemit voivat kado­ta het­kessä, jos vierail­ta man­tereil­ta tule­vien tau­tien annetaan päästä huoli­mat­toman puu­tavaran käsit­te­lyn tai vieraiden taimien mukana Eurooppaan. 

    Muual­ta maail­mas­ta tule­vat vierasla­jit, kuten amerikkalainenn komealupi­i­ni tai Kauka­suk­sen ja Kes­ki-Aasian jät­tiputket eivät taas kuu­lu vyöhyk­keellemme ja voivat sik­si tehdä hal­laa luon­nollemme. Lupi­inin kohdal­la maan­tei­den maise­moin­nit ovat irvokas esimerk­ki siitä kuin­ka paljon teemme akti­ivista työtä alku­peräisen luon­non tuhok­si vrt. uhanalaisen suojelemisksi. 

    Viros­ta tänne lev­iävä eliöstö ei ole ongel­ma, kos­ka “lääk­keet” mah­dol­lisen yli­val­lan tal­tut­tamisek­si ovat myös Virossa.

  23. San­ta­ham­i­naan pääsee tutus­tu­maan halutes­saan retkipäiv­inä ja muis­sa tapah­tu­mis­sa, koh­ta avau­tuu Val­lisaari ja Kuninkaansaari. Minus­ta Helsin­gin soti­las­saaret ovat hyvä kokon­aisu­us, jos­sa yhdis­tyvät vält­tämätön yhteiskun­nalli­nen arkikäyt­tö, his­to­ri­al­liset, kult­tuuriset ja luon­non mon­imuo­toisu­u­den arvot. Ihmis­ten vapaa liikku­vu­us on overrated. 

    Kus­tan­nuste­hokas­ta luon­non­suo­jelua sanois­in — tämän­tyyp­pisiä yhteiskun­nal­lis­es­ti järke­viä taloudel­lisia ratkaisu­ja tulisi miet­tiä, jot­ta osa uhanalaista luon­toamme saisi tur­va­paikan. Eri­tyis­es­ti tei­den ja ratavar­sien suun­nitel­malli­nen jät­tämi­nen avoimik­si ketomaik­si vihreän asfaltin, pujovi­idakoiden sijaan ja lopet­taa dieselin voimal­la jatko­va lop­u­ton teräralli.

  24. Kivikaupun­gin kasvatti:(Hmm …! Pitäisiköhän tuo­hon uhanalais­ten lajien joukkoon laskea muuten mukaan pal­jas­jalkaiset helsinkiläiset suh­teessa tänne sekaan tunke­vaan lisäväestöön, joka muut­taa alku­peräisväestön eli­nolo­suhtei­ta, sen kannal­ta mm. paikoin liian tiheän asu­tuk­sen ja raken­nuskan­nan tarpeineen?)

    Hyvä idea. Yhteise­lo muual­ta muut­tanei­den kanssa ei ole aina aivan vai­va­ton­ta, kun kaupungis­sa asumisen perus­teet puut­tuvat eikä aiheesta ole tar­jol­la mitään koulu­tus­ta. Koke­muk­sia Kallioon muual­ta muut­taneista asukeista: hissi on outo kapis­tus jota ei osa­ta käyt­tää vaik­ka ohjeet ovat seinäl­lä, samoin taloy­htiön sauna. Isän­nöit­si­jä on tun­tem­aton käsite, samoin huoltomies. Jät­tei­den kier­rä­tyk­ses­tä ei ole kuul­tukaan, ja jos siitä huo­maut­taa, saa kuul­la, että meil­lä lan­del­la ei ollut tapana tehdä näin. Yleen­säkin eletään kuin omakoti­talos­sa, eikä ote­ta naa­pure­i­ta huomioon.

  25. Tässä ilmeis­es­ti alus­te­taan tule­vaa kaavoituspolitiikkaa.

    Mah­dol­lisim­man koske­ma­ton­takin luon­toa olisi kaupungis­sa säi­lytet­tävä — ihmisiä varten. Olisi aika epälo­ogista suo­jel­la sitä kaupungis­sa luon­non takia.

    Suo­jelu näyt­tää mah­dot­toma­l­ta pitem­mäl­lä tähtäimel­lä ja on myön­net­tävä että pääkaupunkiseudul­la Kehä3 sisäpuolel­la on val­tavia aluei­ta jot­ka olisi otet­tavis­sa rak­en­tamiselle esimerkik­si pakkolunastuksilla. 

    Esimerkik­si Helsingis­sä voisi rak­en­taa kaik­ki golfken­tät, kaik­ki siir­to­la­pu­u­tarha-alueet, kaik­ki pel­lot ja maati­lat — Viikin koeti­lan laitok­set voisi siirtää Kes­ki-Suomeen, ne ovat nyt täysin väärässä paikas­sa. Faz­er­i­lan ympäristön met­sät asun­noik­si ja Malmin lento­kent­tä, vaik­ka se suol­la onkin. Sen kanssa samal­la tasal­la ole­van Lah­den moot­tori­tien kaakkois­puolen kalliot voisi rak­en­taa, kaupun­gin tai val­tion omis­ta­mat saaret (sil­to­ja siinä tarvit­taisi­in, tosin) ja Vuosaa­res­sa ja Meri-Rasti­las­sa ole­vat met­sät. Näi­den jäl­keen sit­ten puis­tot. Esimerkik­si Keskus­puis­tos­ta voisi leika­ta hyvinkin 100m suikaleen melkein koko sen matkalta sen puis­toa täysin pilaamatta.

    Hin­tana tälle suh­teel­lisen kovalle uhrauk­selle pitäisin sitä että samal­la asetet­taisi­in näi­den uusien aluei­den asukasti­hey­delle sel­l­ainen alara­ja että se pakot­taisi kaupun­gin kas­va­maan ylöspäin. Samoin näi­den uusien aluei­den julk­isi­in liiken­ney­hteyk­si­in pitäisi panos­taa vieläkin enem­män ja vieläpä siten että suosit­taisi­in raideli­iken­net­tä savut­tavien diesel­bussien sijasta.

  26. Heik­ki:
    Tässä ilmeis­es­ti alus­te­taan tule­vaa kaavoituspolitiikkaa.

    Mah­dol­lisim­man koske­ma­ton­takin luon­toa olisi kaupungis­sa säi­lytet­tävä – ihmisiä varten. Olisi aika epälo­ogista suo­jel­la sitä kaupungis­sa luon­non takia.

    Suo­jelu näyt­tää mah­dot­toma­l­ta pitem­mäl­lä tähtäimel­lä ja on myön­net­tävä että pääkaupunkiseudul­la Kehä3 sisäpuolel­la on val­tavia aluei­ta jot­ka olisi otet­tavis­sa rak­en­tamiselle esimerkik­si pakkolunastuksilla. 

    Esimerkik­si Helsingis­sä voisi rak­en­taa kaik­ki golfken­tät, kaik­ki siir­to­la­pu­u­tarha-alueet, kaik­ki pel­lot ja maati­lat – Viikin koeti­lan laitok­set voisi siirtää Kes­ki-Suomeen, ne ovat nyt täysin väärässä paikas­sa. Faz­er­i­lan ympäristön met­sät asun­noik­si ja Malmin lento­kent­tä, vaik­ka se suol­la onkin. Sen kanssa samal­la tasal­la ole­van Lah­den moot­tori­tien kaakkois­puolen kalliot voisi rak­en­taa, kaupun­gin tai val­tion omis­ta­mat saaret (sil­to­ja siinä tarvit­taisi­in, tosin) jaVu­osaa­res­sa ja Meri-Rasti­las­sa ole­vat met­sät. Näi­den jäl­keen sit­ten puis­tot. Esimerkik­si Keskus­puis­tos­ta voisi leika­ta hyvinkin 100m suikaleen melkein koko sen matkalta sen puis­toa täysin pilaamatta.

    Hin­tana tälle suh­teel­lisen kovalle uhrauk­selle pitäisin sitä että samal­la asetet­taisi­in näi­den uusien aluei­den asukasti­hey­delle sel­l­ainen alara­ja että se pakot­taisi kaupun­gin kas­va­maan ylöspäin. Samoin näi­den uusien aluei­den julk­isi­in liiken­ney­hteyk­si­in pitäisi panos­taa vieläkin enem­män ja vieläpä siten että suosit­taisi­in raideli­iken­net­tä savut­tavien diesel­bussien sijasta.

    Tavoit­teena olisi siis jät­tikokoinen, metropolin mit­tainen Mer­i­ha­ka. Pelkkää beto­nia ja kovia pin­to­ja. Samal­la hukat­taisi­in täysin Helsin­gin ominaisluonne.

    Kuka­han täl­laises­sa karus­sa kivikylässä halu­aisi asua? En ainakaan minä.

  27. Suo­mi on sen havumet­sävyöhyk­keen län­tisin kolk­ka, joka idässä jatkuu pitkälle Siperi­aan. Meil­lä siis lie­nee aika paljonkin globaal­isti elin­voimais­ten lajien län­tisimpiä pop­u­laa­tioi­ta tääl­lä. En oikein näe kus­tan­nuste­hokkaak­si esimerkik­si sitä liito-ora­van varsin mas­si­ivista suo­jelua meil­lä vain sik­si, että EU:n raja menee tuos­sa mis­sä se menee. Jos reunapop­u­laa­tiot ovat jonkun mielestä tärkeitä, on niitäkin liito-oraval­la paljon muual­la. Lisäk­si se mei­dänkin kan­ta taitaa olla elin­voimaiem­pi kuin aiem­min luul­ti­in, ja sen suo­jelemiseen olisi var­masti tuhat ker­taa kus­tan­nuste­hokkaampiakin keino­ja kuin vään­tää moot­toriteitä mutkalle jonkun yksit­täisen revi­irin takia.

  28. Helsin­gin aluel­laa ain­oa merkit­tävä suo­jelta­va kohde, jos­sa on vaikeasti kor­vat­tavia luon­toar­vo­ja, ovat entiset lin­nake­saaret. Niis­sä on säi­lynyt sekä kasve­ja että eläim­iä, joi­ta muual­la ei. Saaret tuhoutu­vat, kun ne avataan yleisölle. Esimerk­ki tästä on Harak­ka, jos­ta hävisi merkit­täviä laje­ja paris­sa vuodessa, kun saari avat­ti­in yleisölle.

    Vaik­ka Puo­lus­tusvoimat vetävät toim­into­jaan lin­nake­saar­il­ta, olisi luon­toar­vo­jen takia ensiar­voisen tärkeää, että ne jäi­sivät sul­je­tuik­si ja Puo­lus­tusvoimien valvon­taan. Tässä taloudel­lises­sa tilanteessa kus­tanus­vaiku­tus toki pitää kor­va­ta Puo­lus­tusvoimille mualta.

  29. Jalankulk­i­ja: Tavoit­teena olisi siis jät­tikokoinen, metropolin mit­tainen Mer­i­ha­ka. Pelkkää beto­nia ja kovia pin­to­ja. Samal­la hukat­taisi­in täysin Helsin­gin ominaisluonne.

    Kuka­han täl­laises­sa karus­sa kivikylässä halu­aisi asua? En ainakaan minä.

    Mik­si siitä pitäisi tul­la Mer­i­ha­ka? Metropolin kokoises­sa Ullan­lin­nas­sa, Kallios­sa tai Töölössä halu­aisi asua aika moni. Ainakin siitä päätellen, kuin­ka moni on valmis mak­samaan melkein mitä tahansa asuak­seen tääl­lä mei­dän nykyisessä Ullanlinnassa.

  30. Marko Hami­lo: Mik­si siitä pitäisi tul­la Mer­i­ha­ka? Metropolin kokoises­sa Ullan­lin­nas­sa, Kallios­sa tai Töölössä halu­aisi asua aika moni. Ainakin siitä päätellen, kuin­ka moni on valmis mak­samaan melkein mitä tahansa asuak­seen tääl­lä mei­dän nykyisessä Ullanlinnassa.

    Helsin­gin kan­takaupun­gin viehä­tys perus­tuu pitkälti 1910‑, 1920- ja 1930-luku­jen arkkite­htu­uri­in ja rehe­vi­in van­hoi­hin puis­toi­hin. Mis­täs meinaat saa­da niitä lisää? Kaupunkipu­utkin vede­tään nykyään joka paikas­ta sileäk­si pyörätei­den tieltä. Mer­i­ha­ka ja Itä-Pasi­la ovat karu­udessaan hyviä esimekke­jä siitä, mil­laista nykyään raken­netaan. Tai Kalasa­ta­ma, jos­sa van­hat kon­tit on kor­vat­tu uusilla.

  31. Anonyy­mi:
    En joidenkin muiden kom­men­toi­jien tavoin pysty ymmärtämään tätä “nation­al­is­tista eläin­suo­jelua”, jon­ka mukaan eläinkan­taa pitää suo­jel­la jos se on harv­inainen pelkästään Suomes­sa. Eihän eläin­la­jin hyv­in­voin­nille ole mitään merk­i­tys­tä ihmis­ten paper­ille piirtämil­lä rajaviivoilla.

    Samal­la tapaa en ymmär­rä met­sien suo­jelua Helsingis­sä niiden itseis­ar­von vuok­si. Jos met­siä suo­jel­laan kos­ka luon­to itsessään on arvokas­ta, sitä kan­nat­taa suo­jel­la jos­sain mis­sä suo­jelun vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­set ovat pieniä, eli ei ainakaan Helsingis­sä. Näin voidaan samal­la taloudel­lisel­la panos­tuk­sel­la suo­jel­la enem­män luontoa.

    Kysymys siitä, onko Helsin­gin viher­alueet arvokkaampia ihmisille kuin raken­nuk­set, voidaan ratkaista markki­noil­la. Osmon edel­lisen kir­joituk­sen mukaan vas­taus on, että kan­nat­taa jyrätä viher­alueet ker­rostalo­jen tieltä. 

  32. Anonyy­mi:
    1) En joidenkin muiden kom­men­toi­jien tavoin pysty ymmärtämään tätä “nation­al­is­tista eläin­suo­jelua”, jon­ka mukaan eläinkan­taa pitää suo­jel­la jos se on harv­inainen pelkästään Suomes­sa. Eihän eläin­la­jin hyv­in­voin­nille ole mitään merk­i­tys­tä ihmis­ten paper­ille piirtämil­lä rajaviivoilla.

    2) Samal­la tapaa en ymmär­rä met­sien suo­jelua Helsingis­sä niiden itseis­ar­von vuok­si. Jos met­siä suo­jel­laan kos­ka luon­to itsessään on arvokas­ta, sitä kan­nat­taa suo­jel­la jos­sain mis­sä suo­jelun vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­set ovat pieniä, eli ei ainakaan Helsingis­sä. Näin voidaan samal­la taloudel­lisel­la panos­tuk­sel­la suo­jel­la enem­män luontoa.

    3) Kysymys siitä, onko Helsin­gin viher­alueet arvokkaampia ihmisille kuin raken­nuk­set, voidaan ratkaista markki­noil­la. Osmon edel­lisen kir­joituk­sen mukaan vas­taus on, että kan­nat­taa jyrätä viher­alueet ker­rostalo­jen tieltä. 

    1) Ontuuko logi­ikkasi? Eikö eläin­la­jin hyv­in­voin­nille Suomessa/Helsingissä/Kivinokassa tai Koivusaa­res­sa ole muka merk­i­tys­tä sil­lä, suo­jel­laanko sitä lajia tai sen edus­ta­jia Suomessa/Helsingissä/Kivinokassa tai Koivusaa­res­sa vai hävitetäänkö ao alueelta sen elämän perusedel­ly­tyk­set ja/tai itse pop­u­laa­tio ja/tai yksilöt? Yhden eläin­la­jin hyv­in­voin­nil­la voi lisäk­si olla merk­i­tys­tä myös toisen eläin­la­jin hyvinvoinnille.

    2) Luon­to, esim. Koivusaa­res­sa ja sen ympäristössä, tai Kivi­nokas­sa, on eri­laista kuin luon­to Koi­järvel­lä, Kolil­la, Kuiv­asaa­res­sa, Kuusamossa tai Lapis­sa. Eivät nämä ole ihan samal­la vaa’al­la pun­nit­tavia ja samal­la kilo­hin­nal­la arvotet­tavia asioi­ta. Lajit ovat osin eri­laisia, samoin niiden esi­in­tymi­nen ja vuorovaiku­tuk­set esim. eri vuodenaikoina. 

    Mum­mot ovat itseis­ar­voltaan arvokkai­ta, mut­ta ei kymme­nen tai satakaan vieras­ta mum­moa sitä tutu­in­ta mum­moa (Pihtiputaal­ta? … ei vaan Helsingistä) kor­vaa. Paras tilanne on kuitenkin sil­loin, jos mum­mo­ja riit­tää kaikkialle. Mitä kauem­mas joutuu matkus­ta­maan mum­mon luo, sen han­kalam­paa­han se aina on.

    3) Minä en uhraisi luon­toa Helsingis­säkään hevil­lä pusku­trak­tor­e­i­ta käyt­täville markki­navoimille. Lähilu­on­nol­la on suuri ja alati kas­va­va arvo Helsingille. Jos ei tunne ja ymmär­rä kul­ta­mu­nia muni­van han­hen ja talon­po­jan tari­naa, ja ope­tus­ta, saat­taa jälkim­mäisen kohta­lo osua kohdalle.

    Tänään kuulin erään ulko­maalaiskol­le­gani lausu­van, miten ihmeelli­nen kaupun­ki Helsin­ki (ja Espoo) onkaan, kun tääl­lä on upeaa luon­toa jopa kaupun­gin keskel­lä. Tuo oli jo ties kuin­ka mon­es ker­ta. Luon­nos­ta alkaa olla puutet­ta maail­mal­la, mut­ta meil­lä sitä vielä on. Ehkäpä juuri tämä on se syy, mik­si Suo­mi ja Helsin­ki on myös Japanista tule­vien tur­istien suo­sios­sa. Mikä ihme siinä on että jotkut eivät luon­non tai lähilu­on­non arvoa ja merk­i­tys­tä saa­ta tai halua ymmärtää?

  33. Helsin­gin ympäristön suuret luon­toar­vot perus­tu­vat siihen, että alueet on niin tarkkaan tutkit­tu. Mikään maanti­eteelli­nen tai ilmas­tolli­nen seik­ka ei tee Helsin­gin lähialueesta erityistä.
    Jos lin­nake­saar­il­la on jotain vierasla­je­ja, niin — so what. Hajanainen yhteiskun­tarakenne on kallis ja sil­lä on suuri ekologi­nen jalan­jäl­ki. Jos joku halu­aa asua met­sässä, niin häneltä eivät Suomes­sa mah­dol­lisu­udet lopu

  34. Jalankulk­i­ja: Tavoit­teena olisi siis jät­tikokoinen, metropolin mit­tainen Mer­i­ha­ka. Pelkkää beto­nia ja kovia pin­to­ja. Samal­la hukat­taisi­in täysin Helsin­gin ominaisluonne.

    Kuka­han täl­laises­sa karus­sa kivikylässä halu­aisi asua? En ainakaan minä. 

    Ei, Mer­i­haka­han on karsea paik­ka. Mut­ta oletko koskaan käynyt Kar­tanonkoskel­la? Tee mat­ka sinne vaik­ka Google Map­sil­la ja kuvit­tele Kar­tanonkos­ki niin että osas­sa talois­sa olisi kol­men asuinker­roksen sijas­ta vaik­ka viisi ker­rosta. Mieluiten useimmissa.

    Helsin­ki ja pääkaupunkiseu­tu yleen­sähän on saanut EU-tasol­ta run­tua siitä että se laa­je­nee liikaa horison­taalis­es­ti. Ja melko älytön maa-ala­han tässä on tälle väkimäärälle val­jastet­tu. 1–3 ker­roksi­nen rak­en­t­a­mi­nen on osasyynä siihen.

    Esimerkik­si Tukhol­ma (4600 asukasta/km2) on ker­ras­saan erit­täin viehät­tävä kaupun­ki ainakin minus­ta. Siel­lä olisi muka­va asua. Ei lähel­läkään Mer­i­hakaa sen yleisilme. Ja Berli­inis­säkin on 3800 as/km2. Helsingis­sä vain 2600. 

    Ei Helsinki­in voi syn­tyä toimi­vaa kaupunkiym­päristöä täl­lä taval­la kaavoitettaessa.

  35. Jalankulk­i­ja: Mer­i­ha­ka ja Itä-Pasi­la ovat karu­udessaan hyviä esimekke­jä siitä, mil­laista nykyään rakennetaan.

    Mil­loin oli “nykyään”? Ko. alueet alka­vat läh­estyä putkiremontti-ikää.

  36. Heik­ki: Tee mat­ka sinne vaik­ka Google Map­sil­la ja kuvit­tele Kar­tanonkos­ki niin että osas­sa talois­sa olisi kol­men asuinker­roksen sijas­ta vaik­ka viisi kerrosta. 

    Parkkikent­tien keskel­lä 5‑kerroksisia ele­ment­ti­talo­ja? Miten tää eroa vaik­ka Myl­ly­puron van­has­ta puolesta?

  37. Heik­ki: Ei, Mer­i­haka­han on karsea paik­ka. Mut­ta oletko koskaan käynyt Kar­tanonkoskel­la? Tee mat­ka sinne vaik­ka Google Map­sil­la ja kuvit­tele Kar­tanonkos­ki niin että osas­sa talois­sa olisi kol­men asuinker­roksen sijas­ta vaik­ka viisi ker­rosta. Mieluiten useimmissa.

    Helsin­ki ja pääkaupunkiseu­tu yleen­sähän on saanut EU-tasol­ta run­tua siitä että se laa­je­nee liikaa horison­taalis­es­ti. Ja melko älytön maa-ala­han tässä on tälle väkimäärälle val­jastet­tu. 1–3 ker­roksi­nen rak­en­t­a­mi­nen on osasyynä siihen.

    Esimerkik­si Tukhol­ma (4600 asukasta/km2) on ker­ras­saan erit­täin viehät­tävä kaupun­ki ainakin minus­ta. Siel­lä olisi muka­va asua. Ei lähel­läkään Mer­i­hakaa sen yleisilme. Ja Berli­inis­säkin on 3800 as/km2. Helsingis­sä vain 2600. 

    Ei Helsinki­in voi syn­tyä toimi­vaa kaupunkiym­päristöä täl­lä taval­la kaavoitettaessa. 

    Läh­teen “Helsin­ki alueit­tain 2013” mukaan oli Helsin­gin väk­iluku 1.1.2013 yhteen­sä 603 968 asukas­ta ja maap­in­ta-ala yhteen­sä 216.33 neliök­ilo­metriä, joten asukasti­hey­dek­si saamme hie­man suurem­man luvun, eli 2 792 asukasta/km2.

    Asukas­määrä ja ‑tiheys jakaan­tuu Helsingis­sä melkoisen epä­ta­sais­es­ti, kun saman läh­teen tieto­jen mukaan lask­ien esim Vil­hon­vuores­sa (101), johon Mer­i­ha­ka kuu­luu, viimek­si­mainit­tu on 19 350 asukasta/km2, mut­ta Torkke­lin­mäessä (113) vas­taa­va luku onkin sit­ten peräti 30 778 asukasta/km2.

    Helsin­gin Viron­niemen itäpuolel­la Kulosaa­res­sa (601) on asukasti­heys (ilman Korkeasaar­ta ja Mustikka­maa­ta) vain 1562 asukasta/km2, mut­ta län­sipuolelle, Laut­tasaa­reen (perus­pi­iri (105) on ahdet­tu asukasti­hey­dek­si jo peräti 5560 asukasta/km2. Melkoinen epätasapaino!

    Laut­tasaa­res­sa, ilman Vat­tuniemen aluet­ta, eli van­hem­mil­la alueil­la, on asukasti­heys noin 5254–5512 asukasta/km2 (riip­puen siitä, ote­taanko piskuisen Koivusaaren pin­ta-ala mukaan tai ei). Nämä ovat yleen­sä vielä aika muka­van­puoleisia aluei­ta, ainakin tois­taisek­si. (Kaupunki­han suun­nit­telee Koivusaa­reen jostakin käsit­tämät­tömästä syys­tä jopa 5000 asukkaan fave­laa, vai mik­si tuo­ta KSV:n pil­vilin­na-keskit­tymää tulisi kut­sua, paikas­sa, joka on paikallis­ten olo­suhteit­ten­sa ja nykyisen mitoi­tus­pyrkimyk­sen vuok­si suun­nit­teli­jan (ja naa­purei­den jatku­va) paina­jainen, totu­ut­ta pal­jas­ta­mat­to­mia viis­toil­maku­via luku­unot­ta­mat­ta. Käykääpä paikan pääl­lä vaik­ka varhain sun­nun­ta­iaa­mu­na, kun lin­tu­jen laulu soi, niin saatat­te huo­ma­ta, minkälaiseen jär­jet­tömyy­teen kaupun­ki tuol­lakin alueel­la suun­nit­teluresursse­jaan hukkaa. PS. … mut­ta älkää ihmeessä häir­itkö pesiviä lin­tu­ja tai veneit­ten­sä kevätkun­nos­tus­ta teke­viä veneilijöitä!)

    Vat­tuniemessä asukasti­heys on jo 6353 asukasta/km2, eli noin 15–20% suurem­pi kuin Laut­tasaaren van­hem­mis­sa osis­sa, ja sen eron kyl­lä jo valitet­tavasti huo­maa! Mis­sä siis vika? Onko ongel­mana nykyisen kaupunkisu­un­nit­telun (tai gryn­dere­it­ten) ahneus vai arkkite­htien taita­mat­to­muus luo­da (tai edes säi­lyt­tää) tas­apain­oisen viihty­isää kaupunkiym­päristöä Helsingissä? 

    Herää kysymys, asete­taanko arkkite­hdit Helsingis­sä ken­ties tolkut­tomien vaa­timusten toteut­ta­jik­si, jol­loin hyvää jälkeä, siis kau­nista ja viihty­isää ympäristöä, ei voi syn­tyäkään? Tämähän ei voi olla kaupun­gin asukkaiden etu!

  38. ahab:
    Helsin­gin ympäristön suuret luon­toar­vot perus­tu­vat siihen, että alueet on niin tarkkaan tutkittu. 

    Herää myös epäilys, että ne on tutkit­tu tarkkaan juurikin muun käytön estämisek­si. San­ta­ham­i­nas­ta on harv­inais­ten kääpi­en tms. lisäk­si löy­tynyt myös häm­mästyt­tävä määrä “muinais­muis­to­ja”, joi­ta laki suojelee…

  39. Kivikaupun­gin kas­vat­ti:
    Vat­tuniemessä asukasti­heys on jo 6353 asukasta/km2, eli noin 15–20% suurem­pi kuin Laut­tasaaren van­hem­mis­sa osis­sa, ja sen eron kyl­lä jo valitet­tavasti huo­maa! Mis­sä siis vika? Onko ongel­mana nykyisen kaupunkisu­un­nit­telun (tai gryn­dere­it­ten) ahneus vai arkkite­htien taita­mat­to­muus luo­da (tai edes säi­lyt­tää) tas­apain­oisen viihty­isää kaupunkiym­päristöä Helsingissä? 

    Ote­taan Vat­tuniemen keskimäärin 7‑kerroksisista asuin­raken­nuk­sista ker­ros pari pois kus­takin ja sit­ten se on yhtä hyvä kuin van­ha Lauttasaari? 

    Minus­ta Vat­tuniemessä mät­tää ihan jokin muu kuin tiiviys.

  40. Viherinssi: Mil­loin oli “nykyään”? Ko. alueet alka­vat läh­estyä putkiremontti-ikää.

    Tyyli on edelleen sama tyl­sä kivierä­maa, vain geometriset muodot ja pin­tarak­en­teet ovat hie­man vaihtuneet.

    ahab: Helsin­gin ympäristön suuret luon­toar­vot perus­tu­vat siihen, että alueet on niin tarkkaan tutkit­tu. Mikään maanti­eteelli­nen tai ilmas­tolli­nen seik­ka ei tee Helsin­gin lähialueesta erityistä.

    Eihän se kau­nista ole, mut­ta luulen että “luon­non­suo­jelulliset” keinot on otet­tu käyt­töön sik­si, etteivät muut ole toim­i­neet. Päät­täji­in ei näis­sä asiois­sa voi luot­taa. He eivät suos­tu tiivistämään lisää jo valmi­ik­si tiivistä ja purka­maan rumia. Ensin lähtevät aina kaik­ki viherpläntit.

  41. Viherinssi: Mil­loin oli “nykyään”? Ko. alueet alka­vat läh­estyä putkiremontti-ikää.

    Sen­suroit itse vas­tauk­ses­tasi pois kol­man­nen anta­mani esimerkin eli Kalasa­ta­man. Siis tämän uuden kont­ti­varas­ton, jota raken­netaan van­han kont­ti­varas­ton tilalle. Nykyään.

  42. Heik­ki: Ei, Mer­i­haka­han on karsea paik­ka. Mut­ta oletko koskaan käynyt Kar­tanonkoskel­la? Tee mat­ka sinne vaik­ka Google Map­sil­la ja kuvit­tele Kar­tanonkos­ki niin että osas­sa talois­sa olisi kol­men asuinker­roksen sijas­ta vaik­ka viisi ker­rosta. Mieluiten useimmissa.

    Kar­tanonkos­ki onkin tukhol­malais­ten arkkite­htien suun­nit­tele­ma, ja sen väri­maail­ma ja tyyli on otet­tu 1920-luvun uusklas­sis­ten talo­jen sein­istä ja muo­dos­ta. Sik­si se näyt­tää niin hyvältä ja sik­si se on niin suosit­tu. Ja suo­ma­lais­ten arkkite­htien suuresti halvek­si­ma, kos­ka se ei nou­dat­tele viral­lista suo­ma­laista Aal­to-filosofi­aa. Jon­ka malli puolestaan on otet­tu Ital­ias­ta, jos­sa tasakat­toiset valkoiset talot muo­dosta­vat kon­trastin voimakkaan sinisen taivaan ja rehevän vihreän luon­non kanssa. Suomes­sa tasakat­toiset valkoiset laatikot muo­dosta­vat näyt­tävän kon­trastin talvel­la likaisen valkoisen lumen kanssa ja kesäl­lä mus­tan asvaltin kanssa.

  43. Olen syn­tynyt Vuosaa­res­sa 1948. Sil­loin se oli suurim­mal­ta osalta met­sää ja arvokas­ta män­tymet­sää. Van­taa ja Oy Loh­ja Ab myivät alueen ja nyt siel­lä on lap­suuteni maise­ma asvaltin alla pian var­maan kokon­aan, sekin vähäi­nen “vihervyöhyke” keskel­lä Vuosaar­ta. Karmea­ta kat­sot­tavaa syn­type­r­äisen silmin kat­sot­tuna! Urbaa­nia pitää olla ja juuret­to­mia asukkai­ta, joil­la ei huoli­mat­ta monil­la maaseu­tu­per­imästään ole mitään kun­nioi­tus­ta luon­toar­voihin? Enem­män sitä on meil­lä syn­type­r­äisil­lä. Ongel­mat siir­retään kaavoituk­sel­la Itäisi­in lähiöi­hin, lähin­nä Vuosaa­reen ja Itä-Van­taalle, jot­ta nk parem­pi väki saa asua idyl­lis­sään muual­la, lähin­nä Län­ti­sis­sä kaupungi­nosis­sa. Myöh myös idässä Var­tiosaa­res­sa ja nyt jo Jol­lak­ses­sa, Tam­misa­los­sa, Laa­jasa­los­sa, Kulik­ses­sa ja nk “van­ha Hert­sikkakin” on tasokas­ta aluet­ta. Mik­set muu­ta sinne sanoo heti tähän joku. Nuore­na tuli tehtyä tyh­myys ja muutin Kehä III:n pohjois­puolelle “tilapäis­es­ti” muka. Eläkeläisenä ei ole varaa enää muut­taa takaisin Hesaan, kuten esim maaseudul­ta ja muil­ta mail­ta tulevil­la, joille on näköjään aina tar­jol­la työ­paikko­ja, huoli­mat­ta kas­vavas­ta työt­tömyy­destä! Ihmeelli­nen yhtälö=paikalliset asukkaat pois työelämästä ja hal­patyövoimaa tilalle? A+B ei ole B+A?

  44. R. Sil­fver­berg:
    Minkä takia juuri kaik­ki Helsing­in­metsät ja mät­sit­tyneet puis­tot pitää suo­jel­la rak­en­tamiselta? Eikö riitä että niitä suo­jel­laan Espoos­sa ja Van­taal­la, ne jot­ka halu­a­vat asua luon­non lähel­lä voivat muut­taa tänne Espooseen, tääl­lä sitä luon­toa on! 

    No eihän se tietenkään riitä! 

    Helsin­ki on paljon mukavampi paik­ka asua, kun­han lähilu­on­toa, ulkoilu- ja virk­istysaluei­ta (sekä puis­to­ja) ja mer­ta, sekä viihty­isyyt­tä ei hölmöillen uhrata.

    Ai niin, … melkein uno­hdin lisätä, että Helsin­ki on kaupun­ki. Espoos­ta ja Van­taas­ta ei sitä ihan pysty (siel­lä ympärilleen yleen­sä kat­se­le­mal­la) päättelemään.

  45. Kivikaupun­gin kas­vat­ti:

    Ai niin, … melkein uno­hdin lisätä, että Helsin­ki on kaupun­ki. Espoos­ta ja Van­taas­ta ei sitä ihan pysty (siel­lä ympärilleen yleen­sä kat­se­le­mal­la) päättelemään.

    No jos Helsin­ki annetaan met­sit­tyä niin koh­ta sekään ei enää ole mikään kaupunki.

  46. antti:
    Kivi­nokas­ta on van­haa kuusimet­sää, eli just sitä ryteikköä, pari hehtaaria. Eikä siel­lä ryteikössä mökke­jä ole, ne mök­it ovat avoimem­mas­sa ranta­maas­tossa. Kivi­nokas­ta saisi vähäl­lä vaival­la uuden Kata­janokan, sel­l­aisen ver­sion mis­sä laut­tasa­tamien parkkikent­tien tilal­la olisi edelleen ne ryteiköt, mut­ta mökkialueen tilal­la skat­ta­mainen ruutukorttelialue. 

    Tuo Kivi­nokan kuusimet­sä ei ole ollenkaan ryteikköä, vaan komeaa met­sää, jos­sa on muka­va liikkua. Kan­nat­taa käy­dä katsomassa!

  47. R.Silfverberg: No jos Helsin­ki annetaan met­sit­tyä niin koh­ta sekään ei enää ole mikään kaupunki. 

    Tämä olisikin hienoa. Onhan luon­to tärkeämpi kuin mikään ihmisen rak­en­ta­ma kivikylä.

  48. Jos nyt ker­ran puhutaan luon­toar­voista, OS voisi kysyä myös, mikä arvo helsinkiläisille on merel­lä. Kuka meren omis­taa, ja voiko mer­ta täyt­tää mielin määrin? 

    Esimerkik­si Kata­ja­har­jun asukkail­la on nyt edessään noin 1,5 kilo­metriä kau­nista, avaraa mer­i­maise­maa. Vas­taran­nal­la on Keilanie­mi tornei­neen. Jos Koivusaaren täyt­tö­su­un­nitel­ma toteu­tuu, “mer­ta” Kata­ja­har­jun edessä on jatkos­sa 100 metriä. Siinä on siis lätäkkö, jon­ka takana nou­se­vat muu­ri­na Koivusaaren kerrostalot. 

    Voiko van­han mer­i­maise­man tuho­ta, jot­ta saadaan Koivusaa­reen muut­taville veron­mak­sajille merimaisema?

  49. Kari N: Tämä olisikin hienoa. Onhan luon­to tärkeämpi kuin mikään ihmisen rak­en­ta­ma kivikylä. 

    Juuri näin. (ks. esimerkik­si B.Wattersonin vah­vat kan­nan­otot Helsin­gin Sanomis­sa, 23.5.2014/ s. B27 ja 24.5.2014/ s. C31)

  50. O.S. “Mut­ta: van­ho­jen met­sien suo­jelu Helsingis­sä ja juuri Helsingis­sä on perustel­tua virk­istyskäytön kannal­ta. Itse­tarkoituk­selli­nen van­ho­jen met­sien suo­jelu kuu­luu muualle, mut­ta met­sil­lä on arvon­sa ihmisille tääl­lä. Oikeal­la met­säl­lä on ver­rat­tomasti parem­pi arvo myös virk­istyk­selle kuin puu­pel­loil­la. Sil­loin suo­jelu ei voi olla niin totaal­ista, että alueet sul­je­taan taval­lisil­ta kansalaisil­ta, jot­ta ne eivät kuluisi liikaa.”

    Kyse ei ole vain virk­istyskäytöstä, vaan esimerkik­si siitä, että kaupunki­lainenkin voisi havai­ta eron puis­ton puiden ja met­sän rikkau­den välil­lä. En tiedä mik­si keskustelu rajoit­tui täl­lä erää vain met­si­in, sil­lä vaikka­pa luon­non­ran­nat, kallioinen maaperä ja kosteikot, kaik­ki omine lajei­neen ovat Helsin­gin suun­na­ton rikkaus, jota esimerkik­si tur­is­mi ei edes meil­lä tai­da ymmärtää täysin mitoin hyödyntää. 

    Täl­lä en tarkoi­ta sitä, että halu­aisin tur­isti-invaa­sion esim. herkille ranta-alueillemme, vaan ennem­min ajat­te­len niitä elämyk­siä, joi­ta nuo lähilu­on­toalueemme voisi­vat parhaim­mil­laan pie­nille, osaavien oppaiden ohjaamille (koul­u­lais-/opiske­li­ja-/tur­isti-) ‑ryh­mille tuot­taa. (Huo­maa myös työl­listävä vaikutus!) 

    Ja, mikä paras­ta, kaiken lisäk­si, näitä aluei­ta löytääk­seen ei tarvitse lähteä edes “mer­ta edem­mäk­si kalaan”, sil­lä niitä löy­tyy jopa parhaim­mil­laan lyhyehkö­jen 15 ‑30 min­uutin käve­ly-/pyörä-/bus­si-/raitio­vaunu-/metro­matko­jen etäisyy­del­lä Helsin­gin hotelleista!

  51. Joel Jalka­nen:
    Tässä blo­gauk­ses­sa on nyt kak­si tasoa. Käsit­te­len ne yksi kerrallaan.

    1:
    Kuka on esit­tänyt tiukasti rajat­tu­ja luon­non­puis­to­ja Helsinkiin?

    Luon­non­suo­jelu­alueet toimi­vat oikein myös virk­istysalueina. Toki ne eivät mah­dol­lista saman­laista kulu­tus­ta ja häir­iötä kuin joku Kof­fari, eli eivät niitä kor­vaa, mut­ta kyl­lä luon­non­suo­jelu­aluei­ta pääsee näkemään ja niis­sä pääsee virk­istymään. Polku­verkos­to pitää toki suun­nitel­la hyvin siten, että suo­jelu­ar­vot säi­lyy, mut­ta ne voi suun­nitel­la myös sillee kat­tavasti että alueen pääsee kiertämään. Samoin, kun meil­lä nyt näköjään vaan täy­tyy olla viher­aluei­ta asukkaille, voidaan niitä hoitaa luon­toar­vo­ja silmäl­läpitäen (eli ei esim. kaade­ta jokaista lahop­u­u­ta virk­istys­met­sästä, tai hoide­tun nur­men seassa saa kas­vaa luon­taista niit­tyä). Ongel­ma on missä?

    Oleel­lista on se, että me voimme ja mei­dän kan­nat­taa (väite [toiv­ot­tavasti] avau­tuu jäl­jem­mässä kohdas­sa) ottaa luon­to lähtöko­hdak­si kaupunkimme suun­nit­telus­sa. Sen ei tarvitse olla ain­oa lähtöko­h­ta, kaupunki­a­han tässä tehdään eikä kansal­lispuis­toa, mut­ta kaupun­gin voi rak­en­taa myös luon­toar­vo­ja pain­ot­taen. Sil­loin tulee vähän eri­lainen kaupun­ki kuin esim. autoli­iken­teen tai pien­te­ol­lisu­u­den ehdoil­la raken­net­tu, mut­ta mis­sään tapauk­ses­sa se ei automaat­tis­es­ti joh­da väljään tai huonoon kaupunki­in. Itse koen, että nimeno­maan painvas­toin. San­ot­takoon esimerkik­si se, että eräs vilauk­selta vak­laa­mani Urban Helsin­gin vai­h­toe­htokaa­van luon­nos oli hyvin lähel­lä omaa kaupunkikäsitystäni.

    2:
    Puhun nyt yleis­es­ti luon­non­suo­jelus­ta. (Olen itse asi­as­sa luon­nos­tel­lut pidem­män aikaa muu­ta­man blo­gauk­sen sar­jaa juuri tästä aiheesta; kir­joi­tan kun­han kouluki­ireiltäni kerkeän [joi­ta ei muuten yhtään helpota Soin­in­vaaran blogi­in kir­joit­telu ], jois­sa pyrin selit­tämään auki tämän logiikan.)

    Esität luon­nolle kak­si arvoa: itseis- ja virk­istysar­von. Suosit­te­len kaikkia luop­umaan ykskan­taan luon­non itseis­ar­von näkökul­mas­ta, kos­ka se johtaa moni­in filosofis-käsit­teel­lis-loogisi­in ongelmi­in ja pat­ti­ti­lanteisi­in. Sen sijaan kan­nat­taa keskit­tyä luon­toon välin­ear­vona, ihmis­la­jin elinedel­ly­tys­ten takaa­jana. Itse ainakin koen sen hedelmäl­lisek­si lähestymistavaksi.

    Luon­to on dynaami­nen ja v a l t a v a n mon­imutkainen möhkäle, jos­sa tapah­tuu koko ajan eri­laisia pros­esse­ja. Nim­itän niitä ekosys­teemi­toimin­noik­si. Niitä ovat loiskier­rot, puuyk­silön kas­vami­nen, paikalliset ja globaalit sukupu­u­tot, pop­u­laa­tiosyk­lit, juu neim it. Näistä hyvin mon­et sat­tuvat hyödyt­tämään ihmistä aika monel­la tavoin. Se, että per­hosel­la on nälkä, sat­tuu johta­maan ome­nakaup­pi­aan lapsen nälkäkuole­man vält­tämiseen ja se, että himala­jan­sy­pres­si imee omi­in tarkoituk­si­in­sa liit­tyen maaperän veden juuri­in­sa, sat­tuu estämään Bagladeshin tuhotulvat.

    Näitä ihmiselämää hyödyt­täviä ekosys­teemi­toim­into­ja (joi­ta on luke­ma­ton määrä) nimitetään ekosys­teemi­palveluik­si. Ne esi­in­tyvät lokaalil­la tasol­la myös kaupunkisu­un­nit­telus­sa, mut­ta globaali­na kon­septi­na ne aut­ta­vat ymmärtämään, jäsen­tämään ja erit­telemään, että ihmiskun­ta ilman ympäröivän luon­non elin­viomaisia ekosys­teemipros­esse­ja on aika karu paikka.

    Eli: luon­no­suo­jelun tavoite ei ole säi­lyt­tää maail­man laje­ja sik­si, että niil­lä on joku maagi­nen itseis­ar­vo. Luon­non­suo­jelun tavoite on pitää ekosys­teemipros­es­sit toimin­nas­sa siinä laa­ju­udessa kuin ennenkin, jot­ta ihmiskun­nan tule­vaisu­us olisi varmim­min tur­vat­tu. “Sopi­van laa­ju­u­den” määrit­tämi­nen on hyvin epä­selvä kysymys, jon­ka kaik­ki kyl­lä tiedosta­vat. Mut­ta peri­aate on toiv­ot­tavasti selvä.

    Tämä palau­tuu nyt kaupunkisu­un­nit­telu­un seuraavasti:

    Mit­takaaval­la on väliä. Aina ei lohdu­ta se, että kymme­nen hehtaarin Mus­tavuoren (Uuden­maan arvokkaim­mak­si tit­uleer­at­tu lehto) gryn­daa­mal­la oste­taan sata hehtaaria lehtoa Kain­u­us­ta. Se on pois Etelä-Suomen luon­non dynami­ikas­ta (lajit liikku­vat, mut­ta eivät minne tahansa), ref. “oste­taan maa­ta muual­ta” tai “mites Viron rannikko”.

    Sopi­van mit­takaa­van määrit­tämi­nen on asia, jos­ta halu­aisinkin nähdä aka­teemista debat­tia. Itse en tiedä, mut­ta val­is­tunut arvauk­seni nyrkkisään­nök­si olisi Uuden­maan eliö­maanti­eteelli­nen maakun­ta. Se on siis se alue, jon­ka sisäl­lä bio­di­ver­si­teet­ti­a­sioi­ta on pääosin mielekästä käsitellä.

    Jos niden voidaan kat­soa lunas­ta­neen­sa paikkansa osana ekosys­teemiä niin kyl­lä. Luon­to­han ei ole staat­ti­nen mon­u­ment­ti, vaan meitä kiin­nos­taa ekosys­teemien toim­inta. Ongel­ma eivät ole vierasla­jit, vaan invasi­iviset vierasla­jit, kuten lupi­i­ni. Jotkut San­tik­sen venäläis­tu­lokkaat ovat selvästi käypä osa muu­ta rav­in­toverkkoa (nehän voivat paika­ta aiem­min sukupu­ut­toon kuollei­ta laje­ja!), joten mik­si ekosys­teemi­dy­nami­ikkaa pitäisi ne pois­ta­mal­la heikentää? 

    En ihan tien­nyt, mihin kir­joituk­seen olisin tämän omani liit­tänyt, mut­ta mm. tämä yllä ole­va tun­tui sopivalta.

    Huo­masiko kukaan elistä YLE:n uutista “http://yle.fi/uutiset/palkitun_maretariumin_johtaja_toivomme_ihmisten_oivaltavan_vesiluonnon_tarkeyden/7290150”? Onko Osmo oival­tanut tämän?

    Edel­liseen viitat­en halusin myös julk­i­tuo­da ihme­tyk­seni eil­isil­tapäiväis­es­tä havain­nos­tani Hanasaaren bus­sipysäkin eteläpuolel­la, mis­sä rantaan oli ajau­tunut (lounais­tu­ulen vaiku­tuk­ses­ta) huo­mat­ta­van paljon rakkolevää, pitkälle alueelle. Osaako kukaan (meribi­olo­gi?) ker­toa mikä on ilmiön syy (rakkolevän mit­ta­va irtoami­nen meren­po­h­jas­ta), ja mis­tä tuo suuri rakkolevämäärä on peräisin? 

    Onko kyseessä luon­nolli­nen ilmiö, onko tuo rakkolevämäärä peräisin läheltä vai kauem­paa, vai joko tuho­laiset ovat jälleen Koivusaaren ja sen ympäristön kim­pus­sa (kuten metron rak­en­ta­jat ja mah­dol­lis­es­ti lisäkairauk­sia tehnyt tela­trak­tori vast’ikään Vask­i­lah­den pohjukas­sa, yhdel­lä alueista, mis­sä vesilin­nutkin pesivät)?

  52. Osmo Soin­in­vaara on joutunut luon­non­suo­jeluih­mis­ten ham­paisi­in. Hänestä on tehty Helsin­gin umpi­betonoit­tamisen ja hengiltäti­ivistämisen apos­toli, jon­ka piikki­in laitet­tu uskon­to — tosin ei Jeesuskaan perus­tanut jeesus­laisu­ut­ta — on saanut ope­tus­lap­sia kokon­aisen Face­book-ryh­män ver­ran. Onko Ode sit­ten ansain­nut tämän kyseenalaisen huomion ja tuomion?

    Soin­in­vaara kirjoittaa:

    “Luon­toko­hteil­la on arvoa toisaal­ta asukkaille, mut­ta toisaal­ta luon­toko­hteet ovat arvokkai­ta itsessään, vaik­ka niitä ei kukaan kävisi koskaan katsomassa.” 

    Tässä Soin­in­vaara edus­taa samo­ja lin­jo­ja kuin luon­toak­tivistien enem­mistö. Minä olen kuitenkin taipu­vainen sille real­is­tiselle kan­nalle, jos­sa on myön­nyt­ty tun­nus­ta­maan, että kaupungis­sa luon­non itseis­ar­vokin pitää — valitet­tavasti — pystyä perustele­maan, jol­loin peruste­lut voivat löy­tyä virk­istyskäytön kansan­ter­vey­del­li­sistä ja ennal­taehkäi­se­vistä hyödy­istä, ja tutk­i­tusti mah­dol­lisim­man luon­non­ti­lainen virk­istysalue virk­istää tehokkaim­min, sel­l­ainen, jos­sa syn­tyy illu­u­sio vil­listä luon­nos­ta. Mielu­um­min toki tyy­ty­isin ole­maan met­sän hip­pi, uskoen, että pui­ta halaa­mal­la niitä ei kukaan sieltä hae min­nekään, mut­ta ei se niin mene. 

    “Luon­non itseis­ar­voinen suo­jelu sopii minus­ta vähän huonos­ti Helsinki­in, jos­sa maan vai­h­toe­htoiskäytön hin­ta on yksi maan suurim­mista. Jos luon­to olisi neu­vot­teluis­sa osa­puoli, se myisi nämä luon­toko­hteet Helsingis­sä raken­nus­maak­si ja ostaisi sil­lä rahal­la sato­ja ker­to­ja suurem­pia aluei­ta muual­ta Suomesta.
    Siltä osin kuin luon­toko­hteet ovat ihmistä varten, niitä ei voi vai­h­taa toisel­la puolel­la maa­ta ole­vi­in kohteisi­in, kos­ka ne ihmiset ovat täällä.”

    Niin ovat. Ja tässä Ode palaut­taakin sit­ten luon­non itseis­ar­von sen virk­istyskäyt­töön. Ei ole ihan yksinker­taista tämä. Ehkä kaupunkilu­on­non itseis­ar­vo on siis sen virk­istyskäyt­töar­vo, ja mitä enem­män luon­toko­hteel­la on poten­ti­aal­isia virk­istyskäyt­täjiä, sitä arvokkaampi se sit­ten on?

    “Mut­ta: van­ho­jen met­sien suo­jelu Helsingis­sä ja juuri Helsingis­sä on perustel­tua virk­istyskäytön kannal­ta. Itse­tarkoituk­selli­nen van­ho­jen met­sien suo­jelu kuu­luu muualle, mut­ta met­sil­lä on arvon­sa ihmisille tääl­lä. Oikeal­la met­säl­lä on ver­rat­tomasti parem­pi arvo myös virk­istyk­selle kuin puupelloilla.”

    Tätä en minäkään sen selvem­min voisi sanoa. Mikä sit­ten on Oden syn­ti? Sekö, että hän kehtaa pohtia ääneen Suomen suosi­tu­im­mas­sa kaupunkisu­un­nit­telu­akin ruo­ti­vas­sa poli­itikkoblo­gis­sa luon­non itseis­ar­von palaut­tamista välinearvoihin?

    Välin­ear­vot ovat kuitenkin perustel­tu­ja. Luon­non itseis­ar­voa on turha todis­tel­la betonipuolueille, se on tul­lut jo mon­een ker­taan toden­net­tua. Jot­ta koko Helsinkiä ei tiivis­tet­täisi hengiltä, on voita­va osoit­taa, että maan vai­h­toe­htoiskäyt­tö muuhun kuin raken­nus­maak­si tai liiken­neväylien alus­tak­si on kan­nat­tavaa ja sik­si perusteltua.

Vastaa käyttäjälle Kivikaupungin kasvatti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.