Antti Rinteen valinta demarien puheenjohtajaksi oli osa samaa aaltoa, joka toi perussuomalaisille jytkyn eduskuntavaaleissa. Se oli toisaalta kentän hätähuuto perussuomalaisille menetetystä kannatuksesta ja toisaalta seurausta samasta tyytymättömyydestä nykymenoon, joka nosti perussuomalaiset demareiden ohi.
Taustalla ovat teollisuuden vaikeudet, jotka näkyvät suoraan teollisuusduunareiden työllisyydessä ja IC-teknologia, joka on tuhonnut 300 000 keskituloista työpaikkaa, lähinnä pääasiassa demarimiesten työpaikkoja.
Jutta Urpilaisesta tuli tämän vuosituhannen toinen puoluejohtaja, joka menettää paikkansa puoluekokouksessa. Minä olin ensimmäinen.
Demareissa vaadittiin muutosta, mutta mihin suuntaan? Hesarin mielestä monta piirua vasemmalle, monen mielestä monta askelta menneisyyteen.
Jutta Urpilaisen aikana demarit ovat menneet vain alaspäin, mutta ei se ole hänen vikansa ollut. Demareiden vaikeuksien taustalla kaikkialla Euroopassa on se, ettei kukaan osaa oikein sanoa, mitä pitäisi tehdä hyvinvoivan duunariluokan aseman säilyttämiseksi. Ranskassa sosialistit saivat hetkeksi äänestäjät uskomaan, että heillä on hallussaan ratkaisun avaimet, mutta kun lupaukset osoittautuivat pelkäsi retoriikaksi, demaripresidentti on nyt koko historian epäsuosituin.
Populistiset puolueet syövät demarien kannatusta kaikkialla. Meidän kaikkien on syytä jakaa suru, koska asuuhan meissä kaikissa pieni demari. Kuka ei toivoisi hyvinvoivan keskiluokan laajentuvan sen sijaan, että se supistuu.
Eräänlaista epätoivoa osoittaa puheenjohtajan ottaminen politiikan ulkopuolelta. Mutta onnistuihan se Keskustallakin.
Antti Rinteen julkisuudessa esittämät lääkkeet ovat menneen maailman toimia. Tosin niiden analysointi on mahdotonta, koska ne on esitetty kovin epämääräisesti. Mitä tarkoittaa, että valtion on annettava rahaa tehtaille?
Hänen on nyt helppo johtaa vaatimuksillaan demarit pitkään oppositiokauteen. Kovin perussuomalaisen oloinen puheenjohtaja ehkä tilkitsee äänestäjien virtaa perussuomalisiin päin, mutta voi avata uuden vuodon toiseen suuntaan. Miespuoliset tehdastyöläiset eivät oikein riitä äänestäjäkunnaksi.
On ennustettu, että kohta alkavissa minihallitusneuvotteluissa Rinne yrittäisi perua tehtyjä säästöjä ja tuoda ohjelmaansa osaksi hallitusohjelmaa. Vaikea uskoa tässä menestykseen, niin huono on hänen neuvotteluasemansa. Avaimet eduskunnan hajottamiseen ovat kokonaan kokoomuksen taskussa, ja kokoomukselle uudet vaalit taitaisivat sopia juuri nyt.
Olisi helppo ennustaa yhä laskevaa kannatusta demareille. Itkuun eivät valinnan jälkeen purskahtaneet vain monet puoluekokousedustajat, vaan myös moni sivistynyttä puoluetta kaipaava äänestäjä. Vihreille pitäisi olla helppoa kalastaa puolueensa menettäneitä vihertäviä demareita. Kokoomuksen ja demareiden välillä seilaavat liikkuvat äänestäjät päätyvät herkästi kokonaan kokoomukselle. Kun Rinteen piti suunnata monta piirua vasemmalle, voisi ajatella, että Vasemmistoliitolta nyt ainakin siirtyisi väkeä demareihin, mutta voi käydä toisin päin. Vasemmistoliiton voi olla helppo kalastaa junttimaisuutta kammoavia demariäänestäjiä.
Nämä riskit Rinne ja kaikki demarit tiedostavat, joten hätäaputoimia on odotettavissa puolueen yhteistyökyvyn säilyttämiseksi ja uusien äänestäjäkatojen tukkimiseksi.
Onko Rinne sitten niin mahdoton kuin maineensa? Moni sanoo, että mies on kova rähjäämään, mutta osaa myös tulla kabinetista ulos neuvottelutuloksen kanssa. Mutta osaako hän esiintyä televisiokeskusteluissa niin, ettei karkota puolta kannattajistaan?
Pitäisikö minun vihreänä olla iloinen puolueelle kuin lahjaksi tarjoutuneesta kasvun mahdollisuudesta? En ole lainkaan. Pelkään suvaitsemattomuuden lisääntymistä ja arvoliberalismin tappiota, enkä oikein osaa luottaa siihenkään, että Antti Rinteen demaripuolueesta on liittolaiseksi ympäristökysymyksissä.
Tulevaisuuden ennustaminen käy nyt helposti. Hallitus hajoaa. Sehän on jo hyvässä alussa. Ehkä tapahtuu vain hiljainen hiipuminen.
Ei taida tämä tynkäministeriö ehtiä mitään isompia asioita hoitaa ennen ensi eduskuntavaaleja. Voihan sitä Rinne tai muut uudet esittää suunnanmuutosta.
Aivan eri asia onkin toteuttaa niitä.
Toisaalta nykyinen hallitus ei saa Sotea ja kuntauudistusta päätökseen. Miksi se yhtäkkiä onnistuisi, kun ei monen vuoden selvittelyn jälkeen ole vieläkään onnistunut.
Talvivaara, Finnair, Olkiluoto ovat niin hataralla pohjalla, että vaikea on uskoa niiden selviytymiseen. Joten odotettavissa on vielä alamäkeä.
Vielä kun kokoomuksen puheenjohtajaksi valitaan Paula Risikko niin on Suomessa kunnon soppa valmis.
Tulee politiikkaan ainakin sitä kaivattua väriä, kun vielä Vapaavuori valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi.
Talvivaara selviää hyvin, nikkelin hinta on nousussa ja tarve aurinkopaneleihin sekä niiden akkuihin on nousussa.
Finnairin tulevaisuus riippuu veroista.
Olkiluodon halvasta energiasta, jota ei ole näkyvissä.
No mitä ovat suvaitsevaisuus ja arvoliberalismi? Vihreistä voisi sanoa, että teille suvaitsevaisuutta on pitää ovet mahdollisimman auki maailman suvaitsemattomimmille kulttuureille, ja jos tälle kohottaa kulmakarvojaan, niin vasta sitten on suvaitsematon. Jotain Halla-ahoa kohdellaan kuin spitaalista. Taantumuksellista arvokonservatismia on ilmaista mielipide, että mylly pilaa maisemaa ja jatkuva humina käy hermoille.
Nyt kun demarit ansaitsivat itselleen Rinteen näköisen puheenjohtajan, ei kai sille sitten mitään. Annetaan miehen näyttää, miten nopeasti he kutistuvat pienpuolueeksi. Jutan kanssa tämä prosessi olisi sentään kestänyt vähän kauemmin.
Kai. Kai se täältä hipsterilandiasta on näyttänyt jo monasti siltä, että Keskustakin olisi pitänyt haudata, mutta se on ollut kuin Paavo Väyrysen ongenkoho. Sanoisi Arsenalin ex-pelaaja Ray Parlour, että sillä on bouncebackability.
Jotakin hyvää kuitenkin. Antti Rinne pysäyttää äijäsiiven vuodon perussuomalaisiin, jolloin demareihin vielä jääneet valistuneet ihmiset saavat torpattua duunarisiiven pahimmat löpsähdykset. Perussuomalaisissa he sentään edustivat järjen ääntä.
Kieltämättä olihan tilanne kääntynyt absurdiksi: Rinne näyttäytyi uudistusvoimana kun taas Urpilainen joutui puolustamaan leikkauksia thatchermäisen tiukasti. Virkansa puolesta. Valtiovarainministerillä on vain hävittävää, paitsi jos on Sauli Niinistö.
En olisi kuitenkaan toivonut tällaista kohtaloa. Viime eduskuntavaaleissa alkoi näyttämään, että demareihin pitää ihmisen toivonsa isoista puolueista laittaa. Nyt Suomen puoluekenttään jää ihmiskasvoisen, joskaan ei pitkään aikaan enää sosialismin kokoinen reikä. Vihreiden mentävä?
Minua kiinnostaisi tietää kenen aloite oli Rinteen tuominen mukaan? Missä tehtiin päätös Urpiaisen vastaehdokkaista? Joka tapauksessa — missä tahansa päätös tehtiinkin — suosittelen heille strategista suunnittelua kehittäviä opintoja. 🙂
Hyvää analyysiä, mutta tämä kohta ontuu: “Kuka ei toivoisi hyvinvoivan keskiluokan laajentuvan sen sijaan että se supistuu.” Ontuu sikäli, että ajatuksen mukaan demarit ovat yhtä kuin keskiluokka, koska tekstissähän puhutaan demarien riskeistä. Keskiluokkaa lienee joka puolueessa.
Kiinnostavaa nähdä, mitkä ovat Rinteen ohjelmat, arvot ja esiintymistaidot, entä kielitaito? Valinta on ymmärrettävä, koska muutosta demarien oli pakko hakea, vaikka epätoivoisesti. Kolmen vuoden kuluttua taas valinnan paikka.
Yritätkö hienvaraisesti väittää, että Vihreät olisi sivistynyt puolue tai vaihtoehto sivistynyttä puoluetta etsivälle? Haluaisin nähdä tässä muutaman hyvän perustelun. Esimerkiksi Helsingissä kaikenlaista sivistykseen liittyvää perustoimintaa ajetaan Vihreiden johdolla alas. Ei kauhean sivistynyttä ja hyvin anti-sosiaalidemokraattista.
Muuten analyysisi on ihan osuvaa. Voisitko tehdä samantyylisen Vihreistä itsestään?
Jos kokoomuksen johtoon valitaan Paula Risikko, se olisi katastrofi demareille. “Sari Sairaanhoitaja” ja monet muut samankaltaiset vaivalla hankitut äänestäjät karkaisivat lähinnä kokoomuksen suuntaan. Miehiä ei löydy riittävästi heitä korvaamaan…
Ennustus: Rinne rupeaa valtiovarainministeriksi. Rahoja, erityisesti myyntituloja, ohjataan miesvaltaisten alojen elvytykseen. Talous lähtee vihdoin pieneen, kuitenkin ennustettua parempaan kasvuun — lähinnä muista syistä mutta väliäkö sillä. Rinne ottaa kunnian. Näön vuoksi vaatii valtion suurempaa panosta teollisuudessa, telakoilla ja kaivoksissa.
Lisäksi Rinteellä on mahdollisuus kerätä euroskeptikkojen ääniä persujen suunnalta, koska ei ole ollut suhmuroimassa sen paremmin valuvikaista euroa kuin sen pelastussähellyksiäkään, toisin kuin Urpilainen ja moni muu demari. Pitää vain kertoa kannattajille, että virhehän tuo yhteisvaluutta oli ja demarit nyt aikovat tehdä kaiken, että vahingot saataisiin minimoitua.
Saattaapi myös olla, että seuraava eurokuplakriisi ehtii iskeä vielä tämän hallituksen aikana. Silloin Rinteellä on mainio maalipaikka, jos alkaa avainministerinä vaatia Suomen eroa rahaliitosta.
Rinna alkaa myös vaatia ulkomaisten työntekijöiden nykyistä tarkempaa valvontaa ja sosiaalietujen rajoittamista.
Jotenkin näin siis voisi toimia strategia, joka tähtäisi persuille siirtyneiden kannattajien houkutteluun.
Onpa katkera tilitys Osmo Soininvaaralta siis vihreiden oikeasta laidasta.
Tässä erilaista: http://hermiitti.blogspot.fi/2014/05/antti-rinne-maltillisesti-eteenpain.html
Ainakaan kirjoittaja ei tiedä, miten komissaarit valitaan.
Hallituksen esitys, eikö niin?
Ehkä sitä kannattaisi keskittyä omaan tekemiseen ja kannatukseen, koska ei siinäkään ole hurraamista. Eurovaalitappio tulossa, ellei joku saa kunnolla ilmaa purjeisiinsa ja kerää aivan uusia äänestäjiä vihreille, ja eduskuntavaaleihin pitäisi taikoa mojova kasvu, jos vihreät haluavat nousta sille tasolle, josta voi arvostella muita, ennen kuin ne ovat ehtineet päivääkään olla uudessa tehtävässään. Tai ylipäätään kasvattaa toimintaansa, koska valittujen määrähän on ratkaisevaa, ei blogit tai omasta mielestään ylivertainen osaaminen.
Punakka ja pönäkkä mies on yleensä pärjännyt hyvin suomalaisessa politiikassa, joten varmasti Rinnekin saa kannatusta aikaan. Jos demareilla on suuria ongelmia vähän joka paikassa, niin ei vihreidenkään meno mitään paraatimarssia ole Euroopan tasolla. Vaikka Suomen kaksi paikkaa säilyisi, joka lienee mahdollista, niin parlamentissa voi olla aika kovaa kyytiä tiedossa, jos vihreiden kannatus laskee gallupien ennakoimalle tasolle. Jatkossakaan en luottaisi nuoremman polven olevan aiempaa vihreämpää, eikä mitkään vaalipiiriuudistuksetkaan paljoa merkitse — eli paljoa en kehtaisi leukailla muille, jos olisin vihreä edustaja.
Ehkä sosiaalipoliittisista kysymyksistä kiinnostuneet naiset voivat siirtyä äänestämään vihreitä naisia, mutta muuten tuskin tulee liikettä demareista vihreisiin. Eikä Rinnekään ole mitään vielä muuttanut, vaikka tietäähän sen mitä sieltä tulee. Hauskaahan tätä poliittista peliä on seurata ja siinä kisaavia, vaikka ei enää uskoisi koko järjestelmän kykyyn muuttaa oikein mitään.
Ei toki onnu, sillä demarit eivät ole yhtä kuin keskiluokka, mutta demareissa oli varsin paljon keskiluokkaista väkeä (riippuu tietysti määritelmästä), joka nyt on vähentynyt — sekä demareista että työelämästä yleensä.
Ehkä tätä juristivanhempien juristipoikaa voidaan sitten pitää nykyisen perusdemarin prototyyppinä, jota pieni rötöstely ei häiritse?
Tuli mieleen semmoinen skenaario, jossa Rinne ei tule valituksi seuraavaan eduskuntaan. Jotain melko dramaattillista pitäis varmaan tapahtua ensin.
Suomi olisi ansainnut hyvän sossiaalidemokraattisen puolueen, ihan demokratian vuoksi. Nyt sellaista ei enää ole.
Suomessa on nyt kaksi peruspuoluetta, Persut ja SDP. Kummat ajavat samanlaista politiikkaa, jossa raskas teollisuus tulee ensin ja toisena.
Vihreille ja Vasemmistollitolle tässä on tilaisuus.
Vihtreiden politiikka on ollut aika varovaista ja puolueen puheenjohtaja, sanoisinko, näkymätön. Eurovaalien ohjelmasta j kampanjasta ei ole ollut juuri havaintoja. Jos Vihreät ovat päättäneet, että Hedi Hautalan avustajien virheet hyvitetään MEP paikalla ja yhden paikan menetys Vasemmistoliitolle on ok, niin.… vaikeuksia on luvassa.
Rinne puhdistaa puoluejohdon epälojaaleista aineksista, jolloin kaikki liberaalimpi toiminta demareista tulee poistumaan. Kannatus pudonnee 10 %:n tuntumaan, koska ei ollut nostetta eikä visiota vaan populisia ja hajoittamista missään vaiheessa.
Persuihin siirtyneet tuskin enää palavaat takaisin, jos Soini yhtään osaa hoitaa asioita. Siksi demareilta paluu menneisytteen oli turha liike.
Kokoomus sinänsä on sijoittunut aika taitavasti juuri demarien tontille, hyvinvointivaltion puolustajana ja luotettavana vastuunkantajana.
Liikkuvat äänestäjät löytyvät naisvaltaisilta palvelualoilta. He ratkaisevat vaalituloksen.
Hermiitille, Antti Rinne nimenomaan ei ole neuvottelija ja hänelle “porukka päättää” tarkoittaa, että hän päättää. Juristi vetää niin pitkälle kuin uskaltaa painostuksen.
PROliitto tolki iloitsee, koska koko toiminta ei ole enää Rinteen julkisuuskampanjaa vaan siellä voidaan jo tehdä jotain muutakin, ehkä jäsenten hyödyksi.
Eräs ongelmista suomalaisessa politiikassa on vahva virkamieskunta. Kuten aamutelevisiossa tänään argumentoitiin, Jutan puhe “kataistui”. Niinhän siinä kävi, mutta ehkä oikea verbi olisi jäljitellyt jotain valtiovarainministeriön voimahahmoista.
Jutan työ ei ollut helppo. Jos istuu Hetemäen tms. kavereiden kanssa lentokoneessa 10 tuntia viikossa, siinä vaaditaan luonteenlujuutta, että muistaa äänestäjiä enää vuoden jälkeen. Ministeriön väen kanssa pitäisi tulla ministerinä toimeen, ja siksi myötäilyn vaara on ilmeinen. Poliittisilla virkanimityksillä korkeille palleille voidaan sementoida ministeriöön tietty ajattelutapa jopa vuosikymmeniksi. Tulevaisuudessa olisi luovuttava pysyvistä ministeriön eliittivirkamiehistä ja siirryttävä ministerin valitsemaan kabinettiin. Katsotaan kuinka käy Rinteen, jos valtiovarainministeriksi aikoo. Oli ministeriö mikä tahansa, toivottavasti saamme vahvan ministerin. Heistä on Suomessa pulaa.
Automatisaatio ja IT:n hyväksikäyttö etenee ja syö ihan yhtä lailla korkeasti koulutettujen valkokaulustyötä, ja itse asiassa kiihtyvällä tahdilla nimenomaan ns. “parempia duuneja”. Toimittajat ovat vain yksi ja helppo esimerkki. Tarvitaan ajattelutavan muutosta ja aivan uusia ideoita aina ihmisarvon uudelleenmäärittämisestä lähtien, koska mielekästä työtä riittää yhä harvemmalle.
Vasemmistolla on hyvät mahdollisuudet ottaa aloitteentekijän roolia pelisääntöjen uudistamisessa ja sellaisen yhteiskunnan luomisessa, jossa ihmiset voivat tuntea olonsa arvokkaaksi. Oikeistolainen, myös vihreiden edustama, talouspolitiikka johtaa polarisoituvaan ja luonteeltaan kyykyttävään palveluyhteiskuntamalliin, jossa anotaan lomakkeilla oikeutta pysyä hengissä. Jos tekee virheen tietojen ilmoittamisessa, saa niskaansa petossyytteen, karenssin tai muita syrjäyttäviä toimenpiteitä.
“Demareiden vaikeuksien taustalla kaikkialla Euroopassa on se, ettei kukaan osaa oikein sanoa, mitä pitäisi tehdä hyvinvoivan duunariluokan aseman säilyttämiseksi.”
Osmo se jaksaa pitää yllä keskustelua luokkayhteiskunnasta. Itse en katso kuuluvani mihinkään luokkaan. Olen tullut kahdeksanlapsisen pientilallisen poikana Helsinkiin 1970-luvun alussa. Omaisuuteni mahtui pieneen pahvilaatikkoon. Olen asunut seitsemän vuotta alivuokralaisasunnoissa. Nyt kuulun varallisuuteni perusteella ylimpään desiiliin ja eläkkeensaajien kolmen prosentin kärkeen. Poliittisesti olen aina ollut liikkuva äänestäjä, äänestänyt muutaman kerran myös vihreätä Osmoa.
Nyt on näyttänyt jo pitemmän aikaa siltä, että monilta yläluokkalaisiksi itsensä lukevilta maailmanparantajilta, hyviltä ihmisiltä, on hävinnyt realiteettien taju. Suomesta ollaan kovaa vauhtia tekemässä maailman sosiaalitoimistoa. Näistä asioista on kollegani, KHT Pauli Vahtera jaksanut kirjoittaa blogissaan jo vuosikausia.
Aivan poikkeuksellisen kiinnostava poliittinen vuosi tiedossa!
Keskusta lähtee vaaleihin kokemattomalla Sipilällä, Soini on Soini ja kaiken päälle demarit pelaa suurella riskillä valitsemalla arvaamattoman Rinteen. Mitä vain voi tapahtua ja kaikki koalitiot ovat mahdollisia. Kun tähän laittaa päälle vielä liikkuvat äänestäjät, niin on mahdoton veikata kuka on seuraava päämisteri.
Rinteen valitseminen demareiden puheenjohtajaksi avasi yllättäen kokoomukselle aivan poikkeuksellisen mahdollisuuden saada iso määrä liikuvista naisäänestäjistä itselleen. Nykyaikana on nimittäin käsittämätöntä, että kuudella suurimmalla puolueella on miespuheenjohtajat. Jos kokoomus valitsee Risikon puheenjohtajaksi, uskaltaisin veikata kokoomusta ennakkosuosiksi voittaa vaalit. Ja jos kokoomus valitsee Vapaavuoren, niin vihreillä on suuri houkutus vaihtaa itse puheenjohtaja (naiseksi).
Kun tähän vielä lisää euron epävarman tulevaisuuden, Suomen suuren rakenteellisen alijäämän ja Venäjän/USA:n kylmän sodan, niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tule puuttumaan.
Nykyinen ylikoulutuspolitiikka on valkokaulustyön elvytystä. Maksetaan kouluttajille, jotka kouluttavat osaajia, joille ei ole kysyntää. Sitä elvytystä on siellä sun täällä, kun vain osaa katsoa. Helsinki ei ilmeisesti irtisano väkeään. Elvytystä sekin on. Sitä paitsi moni ihan menestyvä, teollinen yritys on syntynyt nimenomaan valtion kylvämistä siemenistä ja teollisuudessa työskentelee aika paljon muitakin kuin niitä monien vihaamia, likaisia haalarimiehiä.
Toimittaja aivan oikein huomauttaa, että valtion rahavirroille olisi nykyhetkessä tarvetta:
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/05/09/rinteen-valinta-herattaa-keskustelua-luottoluokituksista/20146604/12
Aina kohkataan jostain valtion suuresta osuudesta taloudesta. Paljon oleellisempi tieto on, kuinka iso osa taloudesta on tavalla tai toisella veronmaksajien rahoittamaa. Jos yksityistää julkisen terveyskeskuksen, valtion ja veronmaksajien rooli taloudessa ei pienene yhtään. Terveyskeskus sulkee ovensa heti, kun veronmaksajat lopettavat sen rahoittamisen suoraan (omana toimintana) tai välillisesti (asiakkaiden laskujen maksajana). Valtion rahoilla yrittäviä “yrittäjiä” meillä riittää, mutta aidosti yksityisestä taloudellisesta toiminnasta meillä on huutava pula.
Protektionistiset toimet sitä paitsi ovat tulleet muotiin myös kahdessa markkinaliberalismin mekassa, kuten Pfizerin ja Astra Zenecan viime aikaisia käänteitä seuranneet tietävät. Jopa brittihallitus on kiljumassa työpaikkatakuita. Perinteisempi tehdastyö ei ole kiinnostanut, mutta heti kun hyvinpalkatun ja siten potentiaalisten äänestäjien työn katoaminen maasta on uhkana, ryhdytään suorastaan ennenkuulumattomiin kulissien takana tapahtuviin toimiin. Meissä jokaisessa taitaa asua pieni “protektionisti”, kun vain katsoo siihen peiliin objektiivisesti.
Onkohan tuosta jotain näyttöäkin? Ovat nimittäin aika raskaita syytöksiä. Itse olen saanut Antti Rinteestä lämminhenkisen kuvan, joka haastoi Jutta Urpilaisen kun muut eivät rohjenneet. Katsokaa Ruotsin demarien nousua kun ay-jyrä sielläkin nyt keulana. Ihmetyttää että demareita lyödään, vaikka tarkoitus on tehdä politiikasta entistä ihmisläheisempää.
Jaa. Mitä yhteistä on Urpilaisella, Sinnemäellä ja Kiviniemellä?
Oikea vastaus on, että naispuheenjohtajien aikana kannatus on romahtanut. Uskaltaako Kokoomus ottaa Risikko-riskin? Ai niin, Jäätteenmäen kausi oli muuuten vain pelkkä katastrofi.
Todennäköisin vaihtoehto on se, että meillä on parin kuukauden päästä hallitus, jossa pääministerinä on Stubb ja valtionvarainministerinä Rinne. Tämä on sitä demokratiaa, mutta Suomelle tuhoisaa. Toinen on poliittisesti kokematon ja toista sisäpoliittiset asiat kiinnostanevat samaan VMP-tyyliin kuin Pohjoismaiden neuvoston asiat. Rinteen lausunto, että “sen mitä työmarkkinajärjestöt keskenään sopivat, on hallituksen hyväksyttävä” ei ole enää nykypäivää. Mennään reilusti taaksepäin. Demarit alkavat näyttää perussuomalaisten kaltaiselta puolueelta, vaikka mitä muuta väittäisivät.
Eurovaaleista ei voi tehdä vielä varmoja johtopäätöksiä puheenjohtajamuutosten
vaikutuksista. Tulevat eduskuntavaalit ovat hyvin tärkeät ja politiikka on taas hyvin mielenkiintoista. Urpilaisen hylkääminen oli suuri virhe demareilta. Jutta on varmasti selviytynyt ylivoimaisesti parhaiten naispoliitikoista, jotka ovat olleet noin kovilla paikoilla.
Kokoomuslaiset eivät uskalla valita Risikkoa johtajakseen, vaikka se toisi naisäänestäjiä demareista. Valinta on joko Vapaavuori tai Stubb. Toivottavasti Vapaavuori.
Itse valinnannan tuloksesta minulla ei ole mitään sanomista. Asiasta Osmo kirjoitti, että puoluejohtajan valinta politiikan ulkopuolelta osoittaa epätoivoa.
Olen toista mieltä. Se, että puolueen johtoon valitut valitsevat puolueelle ulkopuolisen johtajan osoittaa realistista totuuden tajua. Valinnan tehneet, erikseen puolueaktiiveistä valitut luottomiehet, ymmärsivät, että totuus suomalaisten politiikkojen tasosta on nyt vihdoin levinnyt myös äänestäjien keskuuteen. Mikäli puolueen johtoon olisi edelleen valittu pitkän linjan huippupolitiikko, olisivat äänestäjät tulevissa vaaleissa muistaneet asian. Mahdollisuus jopa oman paikkansa menettämisestä olisi valitsijoille ollut suuri. Ulkopuolisen valitsemisen jälkeen kansa saattaa unohtaa aiemmat tyhmyydet.
Mielestäni vaalitulos kertoo sen, että SDP:llä on vielä arvostelukykyisiä aktiiveja. vielä ei kaikki toivo SDP.n tulevaisuudesta ole menetetty. Joissakin asioissa kuitenkin kansan muisti on pitkä. viimeksimainittyu siksi, ettei liian nopeita tuloksioa ole syytä odotella.
Sipilän esitys valtionyhtiöiden myynnistä ja rahojen käyttämisestä uusiin valtion osakkusyrityksiin ei saanut tuomiota edes Kokoomuksessa.
Näyttää riiipuvan siis esittäjästä miten aloitteisiin suhtaudutaan.
Ja ilman valtion jonkinlaista tukea on vaikea laajentua pikkufirmasta kansainväliseksi toimijaksi.
Nokian tietoliikenteen ja kännykkäbusineksen alku perustui siihen, että valtio osti Nokian tuotteita vaikka ne eivät olleet kilpailukykyisiä ja laatukin oli mitä sattuu.
Ja valtio tarjosi kehitystölle alustan ja valtion organisaatio oli osa tuotekehitystä.
Mitä tulee valintaan niin SDP:n virhe oli ettei avointa kisää syntynyt vaan pelkästään jyrkin oppositio asetti vaihtoehdon.
Mitä tulee populisteihin niin ne tulevat nousemaan ellei uutta realistista hyvinvointia turvaavaa vaihtoehtoa synny.
Radikaalit ainekset voidaan vielä pitää kurissa niin kauna kuin milenosoituksia on valvomassa enmmän poliiseja kuin osallistujia, mutta jonain päivänä lauma kasvaa hallitsemattomaksi
Rinne on surkea valinta.Vaikka Suomessa tehdastyö lisääntyisi, ei tehtaat tulevaisuudessa työllistä paljoa ihmisiä. On todella ikävää, jos oma maailmankuva ei vastaakaan todellisuutta, mutta ei ole järkeä uskotella, että ollaan 70-lvulla.
AY-jyränä Rinne ajaa kokopäivätöissä olevien (hyväpalkkaisten miesten) etua ja käyttää samalla romanttista retoriikkaa vähäosaisten puolustamisesta, vaikka ay-liike on työttömän vihollinen.
Todellinen demari miettisi, miten 2000-luvun maailmassa kaikille ihmisille saataisiin hyviä oloja, vaikka ihmisten välillä on valtavia lahjakkuuseroja. Toiset saavat perimän mukana kaiken ilmaiseksi. Miten ay-jyrä voisi vastata mitään tähän kysymykseen? Automatiosidussa yhteiskunnassa lahjakkuuserot räjähtävät kattoon.
Paljon kehutussa Tanskan mallissa työmarkkinoiden sääteleminen perustui täydelliseen kaksikantaan eli työmarkkinajärjestöt sopivat keskenään työelämän pelisäännöistä eikä valtio sekaantunut asioihin missään muodossa.Työelämän pelisäännöt persutuivat työehtosopimuksiin ja lakeja säädettiin vain sen verran kuin kansainväliset sopparit edellyttivät
Vasta kun oikeistohallitukset alkoivat säädellä työelämää byrokratialla ja jäykillä säännöillä järjestelmä suistui raiteiltaan ja työttömyys on noussut korkealle.
Erityisesti ikääntyneiden työttömyys on syöksynyt ylöspäin Tanskassa ja niinpä ikääntyneiden työllisyysaste on jo pienempi kuin Suomessa.
Pitää muistaa, että nykyisiin talousoppeihin kuluu korkea työttömyysaste ja se taas synnyttää vastavoimia.
Kun syrjäytettyjen määrä on jo liki 500000 niin kyllä se luo alusta hyvin radikaaleille liikkeille.Ja eliitti aikoaa tehostaa kapinaliikkeen syntymistä laajentamalla orjatyötä
Minulla on sama tausta ja olen täysin samaa mieltä.
Meidän suurin luokkajako on henkisellä tasolla, meitä hallitsee todellsiuudesta vieraantunut eliitti, joka yrittää pakottaa kansaa kuin orjia
“Antti Rinteen julkisuudessa esittämät lääkkeet ovat menneen maailman toimia. Tosin niiden analysointi on mahdotonta, koska ne on esitetty kovin epämääräisesti. Mitä tarkoittaa, että valtion on annettava rahaa tehtaille?”
Kuinkahan moni on viitsinyt tutustua Rinteen ehdotuksiin?
Rinteen ehdotuksien järkevyydestä:
Eikö vuokra-asuntojen lisääminen pääkaupunkinseudulla olisi järkevää? Eikö tie infraan investointi olisi järkevää? Eikö turvallisten koulujen rakentaminen homekoulujen tilalle olisi järkevää?
Onko velan lyhentäminen myymyllä hyvin tuottavia osakkeita silloin kun velkaa on saatavilla käytännössä nollaprosentilla järkevää?
Vihreiden ei niin hirveästi pitäisi kutsua ketään junteiksi, heiltä niitä löytyy ihan omasta takaa. Vihreät ovat jo useamman jäsenensä suulla esimerkiksi vaatineet sotilasliitto Natoon liittymistä: siinähän se ratkaisu tosiaan, amerikkalaisten tukikohta Santahaminassa — tuli heti turvallinen olo!
On tietenkin ymmärrettävää, että oikeistovihreä Soininvaara ei siedä vasemmistolaisia, mutta ei Rinteen valinta ole askel taaksepäin tai menneisyyden haikailua, niinkuin Uimonen ja Soininvaara sanovat. Askelia taaksepäin ottavat nämä herrat itse ja rivakasti tekemällä Suomesta pienipalkkaisten pätkätyöyhteiskunnan amerikkalaiseen tyyliin. Pärjätköön ken voi. Minä toivotan ideologian tervetulleeksi takaisin demareihin, vaikken itse demari olekaan. Halaikoot vihreät ja kokkarit toisiaan.
Rinteen johtama Proliitto edustaa palvelualoja ja jäsenistöstä on suuri osa naisia ja palvelualojen työntekijöitä.
Suomen viennistäkin jo 25 % on palvelujen vinetiä esim Saksan palvelujen viennistä vain n 15 %.
Ongelma on, että Suomessa palveluksi mielletään vain piikominen
Ahaa, vai Uimonen ja Soininvaara ovat Suomen ongelmien taustalla tekemällä “Suomesta pienipalkkaisten pätkätyöyhteiskunnan amerikkalaiseen tyyliin”.
No, kun asia on noin yksinkertainen, varmaan ratkaisukin löytyy helposti — mutta miten Rinteen valinta siihen vaikuttaa?
Siis Rinnekö alkaa rakentamaan vuokra-asuntoja pääkaupunkiseudulle? Tai turvallisia kouluja (tai yleensä kouluja)? Tai investoimaan tiestöön?
Jää nähtäväksi.
Kyllä tämä kannatuksen kasvuun nostaa demareilla. Ihan hyvä että sosialistipuolueella on pomo, joka vielä ymmärtää että työn ja pääoman välillä edelleenkin on sama ristiriita kuin ennenkin. Ratkaisun välineitä demareilla ei ole mutta muiden puolueiden kanssa yhdessä voi syntyä hyvääkin jälkeä kunhan joustavuutta löytyy.
Mulle on tärkeintä että Soinille löytyy riittävästi päteviä vastustajia jokaisesta isosta puolueesta, että ei tulisi vielä pahempaa jytkyä kuin 3 vuotta sitten.
Työväenpuoleiden filosofinen perusta on materialismissa.
Suuren Mooseksen eli Paavo Lipposen jäljiltä Sdp alkoi leijua idealismissa — arvoissa, rakkaudessa, eurooppalaisuudessa… SDP muuttui tunnustukselliseksi semiuskonnolliseksi liikkeeksi.
Pyhän jälkeen tuli profaani ja lama. Rakkauden ja laupeuden ihanteet eivät enää toimineet. SDP:n korkealiito auttoi kyllä kreikkalaisia, mutta suomalaisten tilanteeseen ei ollut tarjota kuin leikkauksia ja lisää oppivelvollisuutta. Kannatus romahti.
Kuin filosofian oppikirjan kohdasta jostain 4.7. “Dialektiikka”, tapahtui niin, että idealistinen maailmansyleily muuttui Seinäjoella materialistiseksi rakennustyömaaksi.
Teesi-antiteesi-teesi… Näinhän se maailma muuttuu ja kehittyy.
Sen verran, että luin Rinteen paperin Aate, liike ja tulevaisuus.
Paperissa on erittäin paljon sellaista, josta on kaikkien helppo olla samaa mieltä. Halutaan säilyttää hyvinvointivaltio, kestävyysvaje pitäisi hoitaa työllisyyden lisääntymisellä ja talouskasvulla, koulutuksesta pitää pitää kiinni, valtion rahoja kannattaa investoida kannattaviin investointeihin, pk-yritysten kasvurahoitus pitää saada kuntoon, tutkimusrahoituksen pitää lisääntyä, veronkierto pitää saada kuriin, jne.
Tämän kaiken voisi kirjoittaa vaikka kokoomuksen puoluetoimistossa. Tai ihan minkä vain muunkin puolueen koneistossa.
Vasemmistolaisuus löytyy veropuolelta, se on kohtuupuhdasta vasemmistopopulismia; nostetaan rikkaiden perintö- ja pääomatuloverotusta, nostetaan terveydelle haitallisten tuotteiden valmisteveroja (ei kuitenkaan viinan ja muutenkin maltillisesti), nostetaan kiinteistöveroja (paitsi asuntojen). Ainoat suuremmat muutokset tässä koskevat elinkeinotukia, mutta niistä ei oikeastaan mainita kuin maatalousmaan kiinteistövero.
Yrittäjien kannalta Rinteen teksti on tarkkaan lukien aika ikävää, mutta eivät taida yrittäjät kuulua korporaatti-ay-ihmisen suosion piiriin noin yleensäkään.
Esitys on näitä paria ideologista osaa lukuunottamatta taidokkaan harmiton. Olennaista on se, mitä sieltä puuttuu. Numerot loistavat poissaolollaan. Samoin kasvun eväistä puhutaan kovin yleisellä tasolla. Paperin mukaan uusia vientituotteitamme voisivat olla esimerkiksi vanhustenhoito kiinalaisille, ekorakentaminen afrikkalaisille tai oppimissovellusten ja ‑pelien myynti.
Lisämenoja luetellaan paljon, lisätuloja kovin vähän. Yhteenlasku ei toimi.
Olen kovin pahoillani, mutta en vakuutu. Kun tarinan eväät ovat vähissä ja puheet muuten telakkatukitasoa, tuo on ihan hyvää poliittista fiktiota. Toivottavasti sitä eivät Rinteen äänestäjätkään ottaneet ihan tosissaan, koska kuluttajansuoja on vähissä.
Soininvaara taitaa pelätä, että SDP:n kannatus lähtee nousuun. Niin armottoman tylyä ja ymmärtämätöntä on hänen “analyysinsä”.
Ensinnäkin hämmästelen, mikä on se porukka, joka SDP:n vielä voisi jättää. Puolueen kannatus on niin pohjalukemissa, että sitä kannattavat enää vain uskollisimmista uskollisimmat — ja iäkkäät ihmiset. He eivät enää puoluetta vaihda. Urpilainen ei ole yhtään uutta äänestäjää tuonut, mutta monta on hänen aikanaan menetetty. Ei Rinne sen huonompi ainakaan voi olla.
Toisekseen ihmettelen tätä höpinää “loikasta vasemmalle” tai “siirtymästä menneisyyteen”. Tuo on ihan pelkkää retoriikkaa. Politiikkaa tehdään aina ajassa, ja keinoja toimia on monenlaisia. Jonkun mielestä voisi olla menneisyyttä, että eräs puolue vielä tänäänkin vastustaa ydinvoimaa sen takia, että lähes 30 vuotta sitten on sattunut yksi ydinvoimalaonnettomuus.
Ja mitä hyötyä on olla “nykyisyydessä ja tulevaisuudessa” toimiva puolue, jos se ei tuo ääniä? Politiikassa ainoa tapa saada valtaa on saada kannatusta. Jos nykyinen tapa toimia ei puhuttele äänestäjiä, on pakko muuttaa linjaa. Ymmärrän kyllä Soininvaaraa (ja myös persuja), jotka pelkäävät oman puolueensa kannatuksen pienenemistä. Kaikille muille puolueille totta kai olisi sopinut SDP:n kannatuspohjan kaventuminen entisestään Urpilaisen johdolla.
Jäin itsekseni miettimään sitä, mahtuisivatko Rinne ja Soini samaan hallitukseen. Yhteistä poliittista pohjaa on vaikka kuinka, mutta koska puolueet kisaavat nyt paljolti samoista äänestäjistä, yhteistyö voi olla vaikeaa.
Tämä sama tekijä tekee vaalikamppailusta mielenkiintoisen. Soini tuskin haluaa päästää SDP:ltä saamiaan äänestäjiä takaisin, joten niistä sieluista käydään kova kisa. Se kisa voi kuitenkin olla tematiikaltaan sellainen, joka saa osan perussuomalaisista jäämään kotiin tai palaamaan keskustaan ja osan demareista valumaan vasemmistoliittoon, vihreisiin ja kokoomukseen.
Jos voisi arvata kulissien tapahtumia, niin siellä kokoomus ja keskusta miettivät vauhdilla sitä, miten voisivat saada porvarihallituksen aikaan. Kokkareilla ja kepulaisilla tuskin on niin suuria linjariitoja, etteikö niistä pääsisi vauhdilla sopuun.
Jos sekä demarit että persut lähtevät populismilinjalle, niin voi olla, että populistiäänestäjien määrä on rajallinen. Tai sitten esille otetut teemat saavatkin niin paljon meteliä, että niiden taakse tulee paljon porukkaa.
Tulee kyllä todella jännää vaaleissa. Pahin skenaario on se, että tulos on samalla tavalla pattitilanne kuin viime vaaleissa. Tässä vaiheessa maa ei oikein kestäisi toista pahasti ontuvaa hallitusta. Pattitilanteeseenkin on valitettavan hyvin aineksia, jos sekä demarit että persut osoittautuvat hankaliksi yhteistyökumppaneiksi porvareille.
Toisaalta voi hyvinkin käydä niin, että Rinne esikuntineen saattaa demarit pienen hypähdyksen jälkeen takaisin vanhaksi perinteikkääksi puolueeksi, joka kykenee yhteistyöhön kaikkien kanssa. Sen jälkeen hallitukseen löytyy kolme keskisuurta, mikä tekee jo varsin vahvan hallituksen.
Ja kaikki tämä on tietenkin vain hyvin spekulatiivista asiaa, kun mitään hajua puolueiden ensi kevään kannatuksesta ei ole.
Luulen, että aika moni ajattelee samalla tavalla kuin sinä.
Onko meillä siis todellisuudessa kaksipuoluejärjestelmä? Persut ja “muut”? Siltähän se eduskuntavaalien jälkeenkin näytti ja seurauksena oli aika lailla lamaantunut hallitus.
O.S: “Taustalla ovat teollisuuden vaikeudet, jotka näkyvät suoraan teollisuusduunareiden työllisyydessä ja IC-teknologia, joka on tuhonnut 300 000 keskituloista työpaikkaa, lähinnä pääasiassa demarimiesten työpaikkoja.”
Tuo on nimenomaan asian ydin. Lisäksi vielä AY-liikkeen rahoituspohja demareille on kaventunut työnantajien maksamien jäsenmaksujen vähenemisen myötä. (Joku kai luulee vieläkin, että työntekijä maksaa ay-jäsenmaksun. Harha tulee kai siitä, että hän saa verotuksessa lukea AY-jäsenmaksun hyväkseen vähennyksen muodossa.)
Nyt kun ei ole taloudellisesti enää niin hyvät ajat, niin ns. jakopuolueiden aika alkaa olla ohi. Joten luule, että Soininvaaran odottama äänestäjävyöry vihreille ei tule toteutumaan. Vihreiden tulisi muuttaa politiikkaansa piirun verran Suomen kilpailukykyä parantavaan suuntaan. Haittojen säätämäinen vienti- ja tuontikaupalle rikkkidirektiivin muodossa ei ole tämän päivän politiikkaa. Suomen omien luonnovarojen ( turve, lanta, puu, vesi, tuuli) kestävän hyödyntämisen edistäminen olisi puolueelle mahdollisuus kannatuksen lisäämiseen.
Suomi ei voi yksin pelastaa maapalloa, eivätkä muut seuraa esimerkkiämme, vaikka säädämme itsellemme universumin kaikenkieltävimmät ympäristölait.
On myös Teesi-leikkiantiteesi-teesi. Kuten Kokoomuksen “Vastakkainasettelun aika on ohi”. Tai kyllähän julkisen sektorin duunareilla ainakin hetken on ollutkin juhlat. Kukapa ei äänestäjiä ostaisi.
Analyysi Vihreistä Evert The NeverRest tai joku muu?
Tähän oli pakko tarttua.
Nykymaailmassa, kun tarpeelliset tiet on jo tehty eikä niistä suoranaisesti ole pulaa, tien rakentaminen ei ole mikään investointi. Investoinnin pitäisi tuottaa, tien rakentamisesta koituu vain lisämenoja.
jos meillä olisi 2‑puoluejärjestelmä ja enemmmistövaalit kuten Britanniassa ja monissa suurissa teollisuusmaissa, kja lisäksi n 5 % äänikynnys, niin meillä olisi luultavasti ainoina suurina puolueina “konservatiivinen” kokoomusta muistuttava puolue ja demareita vastaava “työväenpuolue” ja sitten joku populistinen vaankielipuolue.
Britanniassa populistipuiolue ei ole äänikynnyksen takia pässyt edes parlamenttin alahuoneeseen, mutta EU-kriittisyyden takia kyllä EU-parlamenttiin.
Suomen vaalitapa jossa sisäänpääsyä ei ratkaise koonaisäänimäärä vaan suhdeluku, ja äänikynnyksen puuttuminen, suosii keskusta-tyyppisiä alueellisia puolueita (joihin myös RKP ja KD) voidaan laskea sekä uusien puolueiden syntymistä. Esim Ruotsissa on äänikynnys ja siellä Sverigedemokraterna ei ole edes päässyt Valtiopäiville. [Noinkohan? OS]
Jos muistatte niin v 2011 hallitusneuvottelut olivat siksi vaikeat että perinteisten porvareiden enemmistö oli äärimmäisen niukka, ja kepu halusi vaalitappionsa takia ulos hallituksesta, eikä Demareiden pääneuvottelija Heinäluoma alunperin halunut samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa olleenkaan vaan olisi halunut muodostaa kansanrintamahallituksen ja vaati lisäksi uusia vaaleja. Vasta kun demareiden pääneuvottelijaksi vaihdettiin Urpilainen niin neuvotteluja voitiin jatkaa. Vasemmistoliitto otettiin siksi mukaan että saatiin demareiden toivomuksesta enemmistö ministereistä vastustamaan Natoon liittymistä.
Se oli silloin se. Nyt päällimmäisenä ongelmana ei ole enää Kreikan tai Portugalin tukilainat vaan Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Jännittäväksi asian tekee se että nyt pidettävät EU-vaalit ovat eräänlaine harjoitus. Se mitä EU ja Venäjä päättää tai jättää päättämättä ensi syksyn ja talven aikana tulee ratkaisemaan aika paljon millainen liikkumavara Suomella on ylipäänsä. Suomi on taloudellisesti liian riippuvainen Venäjästä ja se joka keksii ratkaisun siihen voi jytkyillä, mutta jos tilanne vain pahenee voi joku yrittää irtiottoa toiseen suuntaan. Tiedä vaikka SKP heräisi eloon uudestaan?
Vaihtavat toki — sitä kutsutaan luonnolliseksi poistumaksi ja vaihto on peruuttamaton.
Kirjoitetaanko noin myös vihreiden puoluetoimistossa? Minä en laittaisi tuollaista mihinkään vihreään ohjelmaan.
Ensin Osmo sanoo, että:
“Demareiden vaikeuksien taustalla kaikkialla Euroopassa on se, ettei kukaan osaa oikein sanoa, mitä pitäisi tehdä hyvinvoivan duunariluokan aseman säilyttämiseksi. Ranskassa sosialistit saivat hetkeksi äänestäjät uskomaan, että heillä on hallussaan ratkaisun avaimet, mutta kun lupaukset osoittautuivat pelkäsi retoriikaksi, demaripresidentti on nyt koko historian epäsuosituin.”
Ja jatkaa sitten, että:
“Populistiset puolueet syövät demarien kannatusta kaikkialla.”
Eikö kuitenkin populismilla ole ainakin aiemmin tarkoitettu nimenomaan sitä retorista uskottelua, että meillä on ratkaisun avaimet, vaikka oikeasti ei olekaan? Eli juuri demarit tässä ovat olleet populistisia sanan varsinaisessa merkityksessä.
Nämä mukamas “populistiset” puolueet taas ovat tarjonneet vaihtoehtoja demaripopulismille, jonka retoriikan läpi yhä useampi äänestäjä on oppinut näkemään. Ovatko vaihtoehdot realistisia vai retorista uskottelua, pitäisi tarkastella tapauskohtaisesti puolue ja politiikan lohko kerrallaan. Ainakaan eurokriittisyyden leimaaminen populismiksi ei enää oikein pidä merivettä. Euro jos mikä oli järjettömän mittakaavan retorispopulistinen hanke, jonka piti luoda eurooppalaisille kansoille tunne kuulumisesta samaan kokonaisuuteen. Siihen oli kiva uskoa niin kauan kuin sitä kesti, aivan samaan tapaan kuin oli kiva uskoa siihen että kunhan vain itse olemme positiivisia ja suvaitsevaisia, kaikki maahanmuuttajaryhmät integroituvat eurooppalaisiin yhteiskuntiin suhteellisen kivutta ja auttavat meitä selviytymään huoltosuhteen ongelmista. Ikävä kyllä jossain vaiheessa todellisuus lyö korville kovakalloisintakin niin, että siihen, mihin olisi kiva uskoa, ei enää ilman ylitsepääsemätöntä kognitiivisen dissonanssin kokemusta voi uskoa.
Eikä sovinismi ole vielä hävinnyt mihinkään.
Oli?
Mikäs valuutta teillä siellä on käytössä?
Täällä meillä kyllä euro käy edelleen — eikä muuta ole näköpiirissäkään.
Nuo venäläismieliset tosin järjestelevät kansanäänestyksiä, onko siitä nyt kysymys?
Ihmisen ominaisuuksilla on aika pieni hajonta.Vaikka ääripäiden väli voi olla näennäisesti suuri niin lahjakkaiten ja idioottien määrä on vähäinen ja 96% on taviksiksi luokiteltuja .
lahjakkaita on n 2 % eli maailman mitassa 140 miljoonaa. Ei sillä koko maailmaa pyöritetä
Ja monellako lahjakkaalla on mahdollsiuus kehittää lahjakkuuttaan ? Ehkä neljäsosalla eli noin 35 miljoonalla .
Ja kuinka monella on haluja tehdä lahjakkuuttaan vastaavaa työtä ? Sekin on murto-osalla.
Hyvä esimerkki tuosta haluttomuudesta oli Mensan jäsen huippuälykkyydellä, hän kiersi maailmaa ja haki kokemuksia, ei rahaa eikä asemaa
Tai USA:n älykkäin henkilö James Woods on tyytynyt b‑luokan filmitähden asemaan
Kyllä ne maailman työt tehdään edelleen tulevaisuudessakin taviksilla.
Niin. Kysyn nyt seuraavaa:
Onko mainittujen puolueiden kannatus naispuheenjohtajan aikana
a) noussut
b) laskenut
c) en osaa sanoa
Vihreät tietääkseni kannattavat perustuloa.
OS: “Vihreille pitäisi olla helppoa kalastaa puolueensa menettäneitä vihertäviä demareita.”
Luulenpa, että kovin suurta saalista ei ole tiedossa. Vihreäthän ovat transitopuolue, jota äänestävät lähinnä idealistiset alle kolmekymppiset. Se hakkaa muut puolueet mennen tullen erilaisissa nuorison leikkivaaleissa, mutta hävikki varttuneempien joukossa on niin rajua, että yleinen kannatus laahaa samassa alle kymmenessä prosentissa vuodesta toiseen.
Demarit taas, kuten tiedetään, keräävät kannatuksensa varttuneempien joukosta. Demarit on ollut sen verran luotaantyöntävä puolue nuorille jo pitkään, että vihreisiin kallellaan olevat nuoret ovat tehneet päätöksensä jo kauan sitten.
Toinen kysymys on sitten kokonaan, saavatko karut taloudelliset tosiasiat nuoret luopumaan idealismistaan entistä aikaisemmin ja omaksumaan henkilökohtaisen edunvalvonta-ajattelun aikaisemmin. Jos näin käy, tietää se kylmää kyytiä vihreille. Kannattaa tutkia Irlannin viime parlamenttivaalien tulosta.
Ja millä aiot todistaa, että syy kannatuksen laskuun johtuu hameen alta?
Jäätteenmäen kausi jäi lyhyeksi mutta hän voitti vaalit. Tosin käyttämällä hyväksi kilpailijan mokia. Mutta vaaleissa kaikki on sallittua.
Onko Merkel romahduttanut Saksan CDU:n kannatuksen? Tai Thatcher aikoinaan britien konservatiiveja? Todellisuudessa Suomenkin demareita ajoi takapenkiltä koko 2000-luvun ensimmäiset 12 vuotta Tarja Halonen. Jutta Urpilaisen ongelma oli että hän peri Tarjan saappaat liian myöhään.
En kyllä toistaiseksi syyttäisi demareita populismista, toki sitäkin on ajoittain esiintynyt. Suomen vaurastuminen 1900-luvulla voidaan mielestäni suurelta osin lukea maltillisen demariliikkeen ansioksi.
Heidän ongelmansa on, ettei pitkälti yli 100 vuotta sitten luotu tavoiterakenne enää ratkaise läntisten hyvinvointivaltioiden tavallisten ihmisten ongelmia.
Forssan ohjelma, (esim. http://www.sdp.fi/fi/component/content/article/30-sdp/tutustu/taustat/4172-forssan-ohjelma) on huikea ja vallankumouksellinen sen ajan olosuhteisiin. Tänäkin päivänä se on ajankohtainen suuressa osassa maailmaa.
Forssan ohjelma (se oli kyllä keksitty aiemmin Itävallassa) toimi, sillä monet sen tärkeimmistä periaatteista eivät olleet ristiriidassa markkinatalouden eivätkä 1900-luvun kapitalismin kanssa.
Nyt sitten pitäisi kehittää keinot, joiden avulla kansalaisten kohtuullinen hyvinvointi turvataan ICT-ympäristössä, uudenlaisessa kapitalismissa ja maailmassa, jossa on miljardi työtä haluavaa köyhää työntekijää. Rinteen työkalupakissa näitä keinoja ei ole toistaiseksi näkynyt ja tuskin löytyykään.
Urpilainen sentään yritti.
Taas alkaa olla juupas-eipästeöyä.
Luin aikoinani Michael Youngin (myöh. Baron Young of Dartington) kirjan Meritokratina nousu. (suom. Liisa Voionmaa Jouko Voionmaan puoliso, Väinö Tannerin tytär ja Väinö Voionmaan miniä)
Meritokratian akusi päättyi populistisen vallankumoukseen.
Ja sitähän me elämme. Katsokaapa demareiden kansaedustajien koulutusta ja ansioita. He ovat meritokraatteja — hyvässä ja pahassa.
Mitä pitäisi todistaa ja miksi? Faktaa mä vaan kirjoitin. Tulkinnat ja todistukset saatte tehdä aivan itse. Ja jos kommentissa esitetään monivalintakysymys, niin siihen kannattaa vastata eikä tehdä vastakysymystä, joka ei liity faktaan mitenkään.
Kokeillaan puheenjohtajan sukupuolen vaikutusta vaalitulokseen vaikka vihreillä
1991 Heidi Hautala voitto
1995 Pekka Haavisto tappio
1999 Satu Hassi voitto
2003 Osmo Soininvaara voitto
2007 Tarja Cronberg voitto
2011 Anni Sinnemäki Tappio
Miehillä yksi voitto ja yksi tappio, naisilla kolme voittoa ja yksi tappio. Tilastollisesta riippuvuudesta ei mitään näyttöä.
Hauska kirjahan se on, mutta pamfletti, ei tutkimus. Kuvaa lähinnä yleistä koulutustason nousua.
Ja nyt sitten odotamme jännityksellä, miten sukupuoliteoriasi toteutuu EU-vaaleissa. Viisi suurinta, miesjohtoista puoluetta saavat kaikki vaalivoiton, ja ainoa tappio osuu kristillisdemokraateille. Mutta ongelmana tässä on se, että 100 prosenttia loppuu kesken, ennen kuin päästään maaliin.
Toisaalta tuotanto toimii pohjana tutkimustoiminnalle jne. Sitä ei suinkaan tehdä tyhjiössä ja sitten odotella, että joku ostaa lisenssin, vaan ratkaisuina todellisiin ongelmiin ja ideoina siihen, miten asioita voitaisiin tehdä paremmin. Sen jälkeen sitä kokeillaan tuotannossa ja tämä on paljon helpompaa, jos tutkimuksella on jonkinlainen olemassa oleva kytkentä tuotantoon. Koko homma lähtee siitä, että on olemassa tuotantoa, joka tuottaa institutionaalista ja tiedollista pohjaa tutkimusta ja teknologiaa varten, ja tämän on selvästikin oltava lähellä.
Noin esimerkkinä merkittävää telakkateknologista osaamista ja tietotaitoa ei tiettävästi ole juurikaan syntynyt kuin telakoiden lähistöllä. Jos tuotanto viedään muihin maihin, osaaminen näivettyy ja tutkimus seuraa vähitellen perässä.