En ole jostain syystä kunnolla tutustunut Kivistön suunnitteluun Vantaalla, vaikka olisi pitänyt. Sinne tehdään 30 000 asukkaan kaupunkia. Mitoitus OK, mutta Hesarissa tänään näytetty havainnekuva pani ihmettelemään. Ihanko oikeasti perinteinen lähiö 2010-luvulla?
Kun voi tehdä kokonaan uuden kaupungin jokseenkin neitseelliseen maahan, miksi ei tee kaupunkia vaan lähiön? Kaupungissa on keskusta, mielellään keskustana toimii tori, jonka varrella on paljon kauppoja ja palveluja; sellainen kun vaikka Hämeenlinnassa. Kaupungissa on katuja, ei teitä eikä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunki on sellainen, josta ei tarvitse välttämättä poistua viikkoon, vaan siellä voi käydä koulua, töissä, kaupassa, kapakassa, kirjastossa ja vaikka missä.
Lähiö taas on sellainen, jonne työvoimaa varastoidaan siksi aikaa kun työpaikka on kiinni ja jonka suosituin paikka on asema, jota kautta lähiöstä pääsee pois.
Asunnoista saa edullisempia, kun rakennuksista on karsittu pois ylimääräisen kulmat ja ulokkeet, siis yksityiskohdat.
Espoo pilasi mahdollisuutensa Leppävaarassa, nyt Vantaa Kivistössä?
Ja kummasti on juna-asema vähän sivussa.
Marja-Vantaan suunnitelma näytti aluksi kohtuullisen urbaanilta, harmi että Kivistössä on siitä aika vähän jäljellä.
OS: “Asunnoista saa edullisempia, kun rakennuksista on karsittu pois ylimääräisen kulmat ja ulokkeet, siis yksityiskohdat.”
Tästä ei kaavoittajan tarvitse välittää. Asunnon hinnat määräytyy pelkästään kysynnän ja tarjonnan perusteella. Betonilokerikko maksaa asunnon ostajlle täsmälleen saman verran kuin tyylitalo.
Grynderin katteesta tietysti kaikki kulmat ja ulokkeet on poissa.
Mikä Leppävaarassa meni pieleen? On palvelut, työpaikat, koulut.. Vai onko ongelma siinä että “yllättäen” sinne tullaan muualta töihin ja sieltä mennään muualle töihin. Koko ajatus työpaikka-asuminen yhdistelmästä on lähtökohdiltaan silmät sulkevan idealistinen. Hyvin harva voi (/haluaa) vaihtaa työpaikkaa sen mukaan minne muuttaa. Ja kun on jonnekin muuttanut, niin hyvin harva muuttaa työpaikkansa perässä PK-seudulla. (15v espoossa 1km säteellä asunut, sinä aikana 4 eri työpaikkaa, kaikki Helsingissä, työpaikkojen etäisyys toisistaan +10km, en ole kertaakaan edes harkinnut muuttavani työpaikan lähelle)
Enemmän kiinnittäisin huomioita toiseen EI LAINKAAN yllättävään yksityiskohtaan grafiikkakuvassa “tulossa Jumbon kokoinen ostoskeskus, HOK-Elanto ja Kesko”. Hyvin pedattu taas!
Osuit ongelman ytimeen. Grynderivetoinen rakentaminen tuottaa vain sutta ja sekundaa. Grynderin ainoa tavoite on voiton maksimointi, ei asunnon tai toimitilan ostajan etu. Tämän takia mm. maanalaisia parkkipaikkoja rakennetaan liian vähän tarpeeseen nähden.
Suomessa suositaan verotuksella suuria rakennusliikkeitä ja niiden grynderivetoista tuotantoa. Gryndereitä suositaan myös optimoimalla tontit suurille rakennusliikkeille. Helsingissähän nuosi kamala meteli, kun yksi pienempi rakentaja uskalsi tarjota Eiranrannasta (siis vanhasta jätevedenpuhdistamosta).
Vantaalla on eräänlainen puolikas HITAS-järjestelmä, jossa asunnon myyntihintaa ensimmäiselle ostajalle säädellään, mutta jatkossa hinta on vapaa. Siksi heikko laatu oikeasti alentaa myyntihintoja.
Tää hintojen alas painaminen on mielenkiintoinen ilmaus. Eiks nää alaspainajat vois tulla käymään myös Helsinkiin?
Toisekseen toi havainnekuva on taas ihan perinteinen. Harvalla on varaa asua helikopterissa, joten myös jalankulkijaperspektiivistä rendattu kuva esimerkiksi tuon kevyenliikenteenväylän aidan vierustalta olisi realistisempi näkökulma siihen, miltä se aukioita täynnä oleva lähiö oikeasti näyttää kaupungin katujen sijaan.
Ja miksi tuo jo valmiiksi alas upotettu rata ei ole kannen alla siten, että välittömästi aseman päällä olisi tori, keskustaliikkeitä ja pikkukatuja joka suuntaan asemasta? Nythän tuo asema on lähiön etelä- ja länsilaidalla, eli paria taloa lukuunottamatta keskimäärin jokaisella uuden Kivistön asukkaalla on ihan pirun pitkä matka tallustaa junalle. Noita aukioita on tietty kiva ihailla räntäsateessa ylimääräiset kymmenen minuuttia töihin mennessä ja töistä tullessa…
Mitä järkeä on sanassa kaupunki?
Netti vapauttaa ihmisen, mutta vaikeuttaa idealistien mahdollisuutta paimentaa äänestäjät idealistien elättäjiksi. Leipähän tulee työstä, jota tekee kunniottaen työn järjestänyttä tahoa ja sopimuksia, joita toimiala noudattaa. Näin järjestäytyneessä systeemissä oppii nopeasti, mitä merkitsee asuntojen runsas tarjonta ja vaihtoehtoiset alueet. Nyt kun aSUNTOJEN RESERVI HELSINGISSÄ ON SAMA kuin asunnottomien määrä, ei kiskurihintoja kaavoittaja, politrukki, puolueen grynderi järjestelmän seurauksena tarvitse maksaa. Vantaan uudet alueet tarjoavat etuna puhtaan ilman ja näin muuttajien lapsien ei tarvitse ryhtyä allergisiksi yskijöiksi jo teini-iässä, kuten käy keväisen nastarenkaiden jauhaman bitumi-kivipöly-kumi seoksen hönkijöiden. Kas, mitä ihmettelen? Miksi tästä keväisestä vaarasta osaa kertoa vain me, jotka eivät edes yritä kalastaa vihreydellä ääniä.
Tuota edullisuutta asumalähiössä saadaan aikaan myös varsin nerokkaalla ratkaisulla:
”Kohtuuhintainen asuminen tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että esimerkiksi kolmen huoneen ja keittiön asunnon toiminnallisuudet on suunniteltu keskimääräisen kaksion neliömäärään ja vastaavasti kaksion yksiöön.”
http://www.kiinteistolehti.fi/asuntomarkkinat/asuntomarkkinat/yit-tuo-asumiseen-kohtuuhintaisen-ratkaisun
🙂 🙂
Helsingin ydinkeskustaa Vantaan Kivistöön?
On sääli, että kaikki eivät vielä ymmärrä tuon tyylisen asumisen/elämisen hienouksia. Vai?
Kivistön tapauksessa näyttää torin, kivijalkakauppojen ja kohtaamispaikkojen tilalle tulevan kauppakeskus. En lähtisi vielä arvostelemaan kokonaisuutta, mutta asuntojen ja työpaikkojen yhteenliittymät taitavat olla kaipuuta aikaan jota ei enää ole. Vaikka lapsiperheitä ja nuoriapareja muuttaisikin Helsingin uusiin eteläisiin rantakohteisiin, työpaikat alkavat keskittyä kehäteiden varsille.
Kivistön arvostelun sijaan haluaisin nähdä että jos ja kun Malmin kenttä rakennetaan siitä tehdään oikea pikkukaupunki nukkumalähiön sijaan. Saa nähdä miten eläväksi Helsinki saa uusia alueita jos kouluja, kirjastoja, lastentarhoja ja terveyspalveluja keskitetään yhä suurempiin yksiköihin. Silloin ei enää jää juurikaan mahdollisuuksia luoda elävää kaupunkikulttuuria.
SVA: uusiin
Hei Osmo,
Kyllä minäkin melkoisesti ihmettelen viittaustasi Leppävaaran epäonnistumiseen samaan tapaan kuin edellinen nimimerkki janimh.
Toki tarkastelen lausumaasi melkoisen värillisten lasien kautta,kun sain toimia Leppävaaran kehittymiseen ratkaisevasti vaikuttaneen Kauppa- ja oikeastaan kaupunkikeskus Sellon toteutushankkeen vetäjänä ja jatkokehittäjänä vv 2000–2010 sen sijoittajaomistajien Kevan, nyt Elon ja Eteran luottamushenkilönä.
Sellon toteutuminen oli kyllä vasta ns alkusoitto Leppävaaran kehittymiselle Espoon suurimman kaupunginosan keskukseksi, sillä sen verran suurin odotuksin ovat eri toteuttajatahot osallistuneet Espoon käynnistämään parhaillaan kaupungin viranomaisvalmistelussa olevaan Suunnitteluvarauksen hakumenettelyyn, jonka tavoitteena on tiivistää ja tehostaa Leppävaaran aseman ja joukkoliikenneterminaalin toimintaa yhdistämällä ne ja Sellon pohjoispuoliset kaupungin omistamat tonttialueet uudeksi kaupunkikeskukseksi ohjelman mukaisine korkeine rakennuksineen.
Asiassa mainitsemieni sijoittajaomistajien lukuun toimineena rohkenen sen verran paljastaa “kisassa” yhdessä Asuntosäätiön kanssa tekemämme ehdotuksen sisältöä, että siinä nuo esittämäsi ajatukset elävästä oikeasta kaupunkikeskuksesta on annetuissa puitteissa olleet keskeisiä ja muun muassa kävelyä ja kevyen liikenteentoimivuutta korostavia.
Jatkuvan kehittymisen ideaan uskoen
Risto Sirkkanen
Leppävaaran aiempi kaavoittaja näytti minulle katkerana, millaista siihen suunniteltiin. Sitten kuitenkin kaupunginjohtaja ilmoitti, että kiinteistökehittäjie3n toiveille on annettava periksi. He halusivat maksimoida Sellon liikevaihdon sen sijaan että olisivat tehneet toimivaa kaupunkia.-
Kulttuurievoluutio on liikenteen kehittymisen myötä johtanut siihen, että on jotakin logistisia etuja siitä, että urbaanin “keskustamaisen” alueen ja haja-asutusalueen välissä on esikaupunkialue, mikäli keskusta-alueen ympäristö on tasankoa. Jos esikaupunkia ei siinä vielä ole, lähimmästä haja-asutusalueesta sellainen kehittyy.
Kivistö sijaitsee tällä hetkellä suur-Helsingin taajama-alueen rajamailla ja soveltuu siksi paremmin lähiöksi kuin keskusta-alueeksi. Jos Kivistöstä tai muusta lentokentän läheisestä Vantaasta keskusta-aluetta kehitettäisiin, aiheuttaisi se vastaavasti paineita Seutulan ja yhä suurempien eteläisen Tuusulan osien “esikaupungistumiseen”.
Minulla oli aikaisemmin sellainen käsitys Vihreiden kaupunkipolitiikasta, että tavoitteena oli vähentää yksityisautoilua julkisen liikenteen, etenkin raideliikenteen, edellytyksiä parantamalla sen lisäksi, että yksityisautoiluun kohdistettaisiin rajoitustoimia, mutta ajatus ihmisten sitomisesta paikalleen ja oletus, ettei edes suurkaupunkialueen sisällä olisi jatkossa tarvetta runsaalle vaikkakin sitten julkisilla kulkuvälineillä taitettavalle työmatkaliikenteelle, on aivan uusi ja huikean epärealistinen.
Ottaen huomioon postauksen otsikon ja sisällön veikkaisin se, että Leppävaara on lähiö vaikka se voisi olla jotain parempaakin.
janimh: Mikä Leppävaarassa meni pieleen?
janimh: Enemmän kiinnittäisin huomioita toiseen EI LAINKAAN yllättävään yksityiskohtaan grafiikkakuvassa “tulossa Jumbon kokoinen ostoskeskus, HOK-Elanto ja Kesko”. Hyvin pedattu taas!
Olihan siellä YKSI kivijalkakauppa…
Vantaalaiset ovat autoilevaa kauppakeskusporukkaa.
Vaikka Tikkurilan keskustan kävelykatu on kiva, ei se vastaa elävyydeltään ollenkaan Vantaan kokoisen kaupungin keskustaa. Kaksi kahvilla taitaa kuitenkin löytyä kävelykadun varrelta, joten urbanismi on tulossa Vantaallekin.
Ratahan on aseman kohdalla kannen alla. Aseman päällä on tori ja sen reunoilla taloja liikkeineen aivan kuten kirjoittaja esittää. Kaikista tiiviimmin rakennettu Kivistön keskusta tulee olemaan siinä aseman päällä radan molemmin puolin.
Jonkinlainen havainnekuva aseman päältä löytyy täältä:
http://uppaa.net/ca3bc
Näkymä asemalta itään:
http://uppaa.net/0b31a
Ja näkymä itään vievältä kadulta takaisin aseman suuntaan:
http://uppaa.net/4d1c4
Hesarin julkaisema kuva on hieman enemmän itään asemalta. Siinä radan vieressä kulkee Hesan baanan kaltainen fillariväylä Aviapoliksen suuntaan, jonka tosin nopeasti katsomalla voi sotkea asemalaituriksi. Hesarin karttagrafiikasta taas puuttuu kokonaisuudessaan yleiskaavassa aseman ympärille merkitty C alue, eli keskustatoimintojen alue, koska toimittaja ei ilmeisesti ole osannut tulkita kaavamerkintöjä. Kyseinen keskustatoimintojen alue pitää sisällään asuntoja, kauppaa ja työpaikkoja. Aseman pohjoispuolella oleva vanha koulu puretaan ja sen tilalle rakennetaan asuntoja, mikä onkin mainittu grafiikkakartassa uuden koulun kohdalla.
Kaavakartta:
http://uppaa.net/bc055
Kivistö on kunninhimoinen hanke, jonka suunnitteluvaiheessa on huomioitu Odenkin mainitsemat näkökulmat. Rakentaminen on kuitenkin pääsääntöisesti markkinavetoista, joten jvarmaan on tarvetta vahtia jatkuvasti ettei hienoja suunnitelmia karsita rakentamisen edetessä.
Vantaalaisista tulee ihan sitä porukkaa mitä heistä kaavoituksella tehdään. Tuskin yksikään vantaalainen on sinänsä halunnut mitään, vaan ovat muuttaneet valmiiseen. Se vain pitäisi ymmärtää, että kaikenlainen muu tarjonta estyy, jos tehdään kauppakeskus ja nukkumalähiötä. Yhtä lailla olisi hyvä tajuta, että harvaan rakennettu lähiö tarkoittaa sitä, että sen ympäristö tullaan rakentamaan ajanmittaan umpeen, kun tilaa tuhlataan valtavasti, eikä mitään isompia ulkoilumaastoja esimerkiksi jää jäljelle.
Aika helposti lähtee Vantaalle lähiöterveiset, kun samaa tehdään yhä Helsingissäkin. Esimerkiksi Viikin alue hoidettiin Prismalla ja rakentamalla sen asiakkaille viereen lähiötä. Samalla meni merkittäviä luontoalueita ja Vantaanjoen maisemat. Ja onhan tässä ollut näitä muitakin vääntöjä, jossa autopuolue on saanut lähiönsä…
Näin suunnittelualan ihmisenä voin todeta, että suomalaisen kaupunkikehityksen pahin este on nykyaikainen kaavoitusjärjestelmä, jonka lähtökohtana on funktioiden erottaminen toisistaan.
Toinen ongelma on se, että nykyrakennukset suunnitellaan liian valmiiksi etukäteen. Toimivassa kaupungissa on oltava tiloja joiden käyttötarkoitusta voidaan muuttaa suhteellisen helposti tarpeen mukaan. Kaupasta toimistoksi tai asunnoksi jnejne. Tämä ominaisuus vaikkapa lähiökerrostalossa estää tehokkaasti kaikenlaisen toiminnallisen kehityksen olemassa olevissa kiinteistöissä. Katsokaapa vaikka vanhojen kaupunkikeskustojen rakennuksia; kuinka moni toimisto- tai liiketila on täysin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan? Aika harva…
Yksi resepti uuden, toimivan kaupungin kehittämiseksi olisi se, että lähes jokaiseen rakennukseen tulee rakentaa tilaa jonka käyttötarkoitusta ei ole etukäteen päätetty. Grynderin kannalta tällainen tila on tietysti kannattamatonta ja siksi vältettävää mutta toimivan kaupungin kannalta välttämätöntä. Tässä asiassa voisi olla julkisen sektorin paikka toimia.
Leppävaaran keskusta = kauppakeskus, ei yhtään mitään muuta. Tämän voi jokainen käydä toteamassa vaikkapa kahden kauppakeskuksen osan välillä kulkevassa betonisessa tuulitunnelissa, Ratsusolassa, joka on ainut kulkuväylä “keskustan” läpi bussiasemalle. Joka puolestaan on hylätyn oloinen aukio kauppakeskuksen takapihalla.
Näin käy, kun kaupungin keskustakin laitetaan palvelemaan yksinomaan Risto Sirkkasen edustamien “sijoittajaomistajien” mahdollisimman tehokasta rahan tuottamista.
Miksi betonilähiö? Eikös tuonne kannattaisi rakentaa sitä tiivismatalaa, kovan rahan townhouse-kortteleita kävelymatkan päähän asemasta, kerrostalolähiötä isommilla tehokkuusluvuilla ja silti oletuksella 1 auto/asuntokunta.
Toki, jos ympäristö tehdään jalankulkijamittakaavaiseksi, automarketti istuu siihen heikosti.
Hyvin moni ymmärtää, mutta kun tuotantoa ei ole ollut sitten sotien! Moni ymmärtäisi myös tiivistä, kaupunkimaista pientaloasumista, mutta sitä ei ole rakennettu paria koe korttelia lukuunottamatta ollenkaan. Nuo koekorttelit taas ovat liian pieniä, jotta alueelle tulisi palveluja.
Kaavoitus optimoidaan isoille rakentajille, joten asiakkaan tarpeet unohdetaan. Ongelma on perimmiltään pääomituksessa, joka omakotirakentamista lukuunottamatta on epäterveellä pohjalla.
Olin 70-luvulla iäkkään äitini seuraneitinä kylpylämatkalla Romaniassa. Kylpylä sijaitsi maaseudulla. Kävin kävelyillä valtavan laajoilla ruohikkoalueilla, jotka osoittautuivat laitumiksi kun yhytin säikähdyksekseni sekä nauta- että hevoslaumat.
Selvisin kuitenkin kylään asti, joka oli suomalaiseen silmään tiivis kaupunki: muutama kivitalo vieri vieressä, kivetyt kadut. Muutama kahvila ja joku kaupan oloinen.
Jokainen tietää, minkälainen on suomalainen maalaismaisema: maatilojen päärakennuksia kilometrien päässä toisistaan, välissä peltoja ja laitumia. Joskus voi kohdata mäkitupalaisrykelmän, joka nykymuodossaan on idyllinen maalaiskylä, mikäli talot yhä ovat asuttuja ja varsinkin jos niihin on remontoitu vedet ja vessat.
Tästä juontaa suomalainen yhdyskuntasuunnittelu juurensa.
Ryhdyimme etsiskelemään Etelä-Suomen pikkukaupungeista uutta asuinpaikkaa, kun saimme tietää vanhan Helsingin asuntomme kuukausimaksujen nousevan meille ylivoimaisiksi hurjan putkiremontin ja tontinvuokran päätähuimaavan korotuksen jälkeen. Kyllästyneenä siihen, että Helsingissä oli – erinomaisesta julkisesta liikenteestä huolimatta! – väsyttävän pitkät matkat joka paikkaan, asetimme ehdottomaksi vaatimukseksi kävelymatkaetäisyyden kaikkiin palveluihin. Tällaisen sijainnin arvelimme löytyvän helposti, kun kaupunki on vanha ja pieni.
Pari vuotta ajelimme monissa rannikkokaupungeissa ja päädyimme Kotkaan Kotkansaarelle. Se oli ainoa löytämämme kaupunkikeskusta, jossa kävellen pääsee kaikkien mahdollisten kauppojen ja palveluyritysten (ruoka- ja muu päivittäistavara, Alko, apteekki, kirjakauppa, vaatteet, kodintarvikkeet, silmälasit, kahvilat, verkko-operaattorit, kehysliike, kopiofirma jossa tulostus ja laminointi, asianajotoimistot, hautaustoimistot, ompelija… ) lisäksi lääkäriin (yksityiselle ja terveyskeskukseen, hammaslääkäriin) ja kirjastoon, Kelaan, verovirastoon, kaupungintaloon virastoineen, passitoimistoon. You name it, they’ve got it. Myös turisteille somistetut paraatipaikat ovat jalan (sic! pun intended) ulottuvilla.
Muualla ei näin sitten ollutkaan. Esimerkiksi naapurin idyllisen Loviisan keskusta on sievä ja pittoreskisti pikkukaupunkimainen, mutta ei siellä voi elää ilman autoa. Keskustassa ei ainakaan kävijälle näy arjen välttämättömyyksiä.
Jos hypoteesini Suomen vanhan asuttamistyylin vaikutuksesta yhdyskuntasuunnitteluun pitää kutinsa, saamme lähiöissämme odottaa kauan kaupunkienkin urbanisoitumista.
Kysytkö tosissasi? Jotain selitystä varmaan voi löytyä aluetta halkovista kahdesta moottoritiestä ja junaradasta ja siitä, että vanhemman osan kylämainen tierakenne sen jakavine pääteineen lakkaa toimimasta kevyelle liikenteelle, kun autojen määrä vähänkään kasvaa, ja noin yleensäkin koko alueen uhraamisesta autoille.
Onko perinteinen lähiö siis sellaista, jossa ei ole muuta vihreää kuin pari istutettua puuta? Jos on, niin pidän enemmän tästä ei-perinteisestä lähiöstä, jota löytyy Helsingistä ja muualta Vantaalta.
Sen perusteella miten paljon on näkyvissä pelkkää kivipintaa ja varjoisia paikkoja (vaikkei sitä havainnekuviin olekaan havainnollistettu) sekä autojen ehdoilla tehtyä tiestöä, tuo kyllä näyttää enemmän ns. kaupungilta à la Helsingin keskusta kuin kunnolliselta lähiöltä. Tuohan on kuin se jossain lähiövastaisessa postauksessa kehuttu townhouse-konsepti mutta kerrostaloilla eli siis aika paljon tiiviimpänä. Liekö sitten tällä tempulla kasvatettu asukastiheys ihannoidun tiiviistä townhouse-alueesta rikollisen väljän lähiön tasolle?
Jep. Tiivistäjäporukka haluaa aina pilata toisten elinympäristöt, koska kaupunki. Ei ymmärretä, ettei lähiö mitenkään välttämättä tarkoita kaavoittamista autojen ja autoilun ehdoilla. Kumma vain miten se kehuttu kaupunkimainenkin ympäristö aina rakennetaan autoilun ehdoilla.
Kysytkö tosissasi? Jotain selitystä varmaan voi löytyä aluetta halkovista kahdesta moottoritiestä ja junaradasta ja siitä, että vanhemman osan kylämainen tierakenne sen jakavine pääteineen lakkaa toimimasta kevyelle liikenteelle, kun autojen määrä vähänkään kasvaa, ja noin yleensäkin koko alueen uhraamisesta autoille.
Onko perinteinen lähiö siis sellaista, jossa ei ole muuta vihreää kuin pari istutettua puuta? Jos on, niin pidän enemmän tästä ei-perinteisestä lähiöstä, jota löytyy Helsingistä ja muualta Vantaalta.
Sen perusteella miten paljon Petteri Niskasen kuvissa on näkyvissä pelkkää kivipintaa ja varjoisia paikkoja (vaikkei sitä havainnekuviin olekaan havainnollistettu) sekä autojen ehdoilla tehtyä tiestöä, tuo kyllä näyttää enemmän ns. kaupungilta à la Helsingin keskusta kuin kunnolliselta lähiöltä. Tuohan on kuin se jossain lähiövastaisessa postauksessa kehuttu townhouse-konsepti mutta kerrostaloilla eli siis aika paljon tiiviimpänä. Liekö sitten tällä tempulla kasvatettu asukastiheys ihannoidun tiiviistä townhouse-alueesta rikollisen väljän lähiön tasolle?
Jep. Tiivistäjäporukka haluaa aina pilata toisten elinympäristöt, koska kaupunki. Ei ymmärretä, ettei lähiö mitenkään välttämättä tarkoita kaavoittamista autojen ja autoilun ehdoilla. Kumma vain miten se kehuttu kaupunkimainenkin ympäristö aina rakennetaan autoilun ehdoilla.
Millaista sinne sitten alunperin suunniteltiin? Asuin aiemmin Leppävaarassa ja minusta se oli paras paikka missä on pk-seudulla asunut. Nyt puhun siis tuosta Leppäviidan ekokorttelin alueesta. Kivaa puistomaista kävelyaluetta ja kuitenkin Sello ravintoloineen ja kauppoineen parinsadan metrin päässä.
Miksi sen esikaupungin pitää olla lähiömäinen, kun siitä voisi yhtä hyvin tehdä kaupunkimaisen? Tietenkään se ei olisi toiminnallisesti mikään keskusta.
Helsingin keskustan liikkeen kuolevat. Ympärillä on jo niin monta ostoshelvettiä että ei sinne asti enää vaikeiden yhteyksien päähän kukaan jaksa. Tämähän jo näkyy joidenkin tunnettujen keskustan liikkeiden tuloksissa.
Olisi varmaan löytynyt lähempääkin: Esimerkiksi Osmon osin parjaamasta Leppävaarasta. Kaikki kaupallisetpalvelut, kirjasto, kulttuuritila, terveyskeskus yms. kävelyetäisyydellä. Helsingin keskustaan junalla 13 minuuttia. Lähellä myös yksi pääkaupunkiseudun suurimmista urheilupuistoista. NSN ja kymmenien muiden firmojen toimistot kävelyetäisyydellä Kehä I vieressä. Tiivistä, urbaania asumista, jonka rata tosin katkaisee kahteen osaan.
Aina voi “lasi olla puoliksi tyhjä” ja toivoa vielä parempaa. Mutta eikö tässä olla jo melko lähellä Osmon visioita?
Juuri näistä syistä ja lisäksi myös uutuuden vuoksi asunnot Leppävaarassa ovat erittäin kalliita aikaisemman kirjoittajan mainitsemaan Kotkaan verrattuna. Leppävaara on luonteeltaan keskusta-alueen ja lähiön välimuotoa ennemmin kuin täysin kumpaakaan näistä taajamatyypeistä.
Asiaa todennäköisesti on tutkittu paljon, koska sen merkitys kaupunkisuunnittelulle on iso.
Vaikka minulla ei ole asiasta tarkkaa tietoa. veikkaan, että kyseessä ovat jonkinlaiset markkinamekanismit, esimerkiksi asumisväljyyden kysyntä ja arvo. Joku merkitys on varmasti silläkin, että suurkaupungin taajama-alueen reunaa voi lähestyä esteettä haja-asutusalueelta päin yksityisautoilun avulla, mikä ei vastaavasti pidä paikkansa suurkaupungin keskustan suhteen.
Siis tuonne on suunnitteilla 30 000 uutta asukasta. Vantaan keskustaa siitä ei tule, mutta tuon kokoiselle porukalle ei ole mitään järkeä tehdä metsälähiötä. En väitä, että suunnitelmassa semmoista olisikaan, mutta selvästi näkee, että taas on menty jumalattoman suuri kauppakeskus edellä.
Jos Vantaalle pitäisi kaupunkia saada, noiden 30 000:n asunnot voisi tehdä Tikkurilaan. Sielläkin on edelleen pöpelikköä ja ankeita yksi- ja kaksikerroksisia liiketaloja riittämiin. Tikkurilan suunnitelmat kyllä näyttävät suht hyviltä ja aika reippaasti rakennetaankin.
Näissä “ostoshelveteissä” käy vuosittain lähes 100 miljoonaa asiakasta. Eikös se jo osoita, että asiakkaat tykkäävät käydä niissä? Tuskin keskusliikkeet niitä rakentaisivat, elleivät ne myös tuottaisi.
Eikö sellaista pidä tehdä, mitä ihmiset haluavat. Siis suuret joukot, ei vain cityhipsterit.
Tuskinpa sellaista aikaa on lähivuosikymmeninä tulossa, jolloin jokaista ostosta varten pitäisi avata eri kivijalkapuodin ovi. Eikä varsinkaan kylminä vuodenaikoina.
En aivan täysin ymmärrä tätä kauppakeskusten parjaamista. Jos puhutaan elävästä kaupunkikulttuurista eli maisemassa notkuvasta nuorisosta ja vähän vanhemmistakin ihmisistä, niin sitä on juuri Sellossa, koska sisätiloissa on näillä(kin) keleillä paljon kivempaa kuin tuulitunneliksi muuttuvilla kaduilla.
Joo, ovathan ne ketjuliikkeet vähän tylsiä.
Suomen ikävä ilmasto on varmasti suurin selittävä tekijä “kauppakeskusvetoiselle” suunnittelulle. En usko, että minkään kaupungin talous kestää aluetta, joka on kopioitu vuosisatoja vanhan kaupungin kaavasta, jossa yrityksille on varattu keskeisiltä paikoilta liiketiloja. Niille kun ei löydy kannattavaa liiketoimintaa.
Niin hienoa se kun olisikin että ihmiset hakisivat aamusämpylänsä lähileipomosta ja vaattensa pikkubutiikista. Ihmisten käyttäytyminen on muuttunut ja muuttuu jatkossa yhä enemmän virtuaaliseksi, jossa oma elinympäristö ei ole se oleellisin asia vaan yhteydet ja kuriiripalvelut.
Helsingin keskustan väitetyn kauppakuoleman voi selittää monella tavalla, mutta minun teoriani mukaan se johtuu ympäröivien huvittelumahdollisuuksien ja ärsykkeiden kuihtumisesta. Kauppojen kylkiäisinä toimivat ravintolat kärsivät asiakaskadota koska ravintolassa käymisestä on tullut niin älyttömän kallista, sama voi sanoa elokuvista. Nykyisin voi jokainen ostaa halpaa juotavaa Virosta sekä muutamalla satasella saa elokuvateatterin veroisen laitteiston kotiinsa, ja Prismasta ja Citymarketista voi hakea grilllipihvejä ja valkosipuliperunoita ja vähän salsakastiketta murto-osalla mitä ravintolassa maksaa. Ja tavaraa voi tilata netistä, kuten myös iskeä heiloja. Toisin sanoen maalaissieluiset tosisuomalaiset Hesaan muuttaneet tekevät niin.
Viikki on kyllä aivan päin honkia kaavoitettu. Miten noin pahasti voikin mokata.
Ode: “Asunnoista saa edullisempia, kun rakennuksista on karsittu pois ylimääräisen kulmat ja ulokkeet, siis yksityiskohdat.”
Viikistä löytyy myös aivan karmiva esimerkki tästä. Nimittäin nuo vuonna 2010 rakennetut HOAS-talot. Taisivat tulla halvaksi.
Linkki esimerkkikuvaan:
http://ksv.hel.fi/sites/default/files/images/12_HOAS%20Viikintie_0.preview.jpg
Kannattaa googlata lisää.
Kyse ei ole pelkästään kehälle nousevista kauppakeskuksista. Kyllä Helsinki oma-aloitteisesti yrittää tappaa keskustan liikkeitä hankaloittamalla paikoitusta.
Elävä keskusta vaatii sekä asuntoja, toimitiloja että niitä paljon puhuttuja palveluita. Palvelut vaativat sekä paikoitusta että paikallisia asiakkaita. Paikallisia asiakkaita tarvitaan sekä päivällä (toimitilat) että illalla (asunnot).
Keskustassa on täysin kysyntää vastaavasti pysäköintipaikkoja. Forumin parkkihallista ne eivät tiettävästi ole loppuneet koskaan. Ne ovat myös alihinnoiteltuja, koska osa liikkesti subventoi pysäköintipaikkoja. Pysäköintipåaikoista ei todella ole pulaa. Vai tarkoitatko, että veronmaksajien pitäisi subventoida pysäköintiä?
Hypermarketeissa ja ostoskeskuksissa tulee kävelyä yhtä paljon, tosin keskusliikkeen suunnittelemissa tiloissa, jotka menevät illalla kiinni.
Itse haahuilin juuri etsimässä K‑valtion hypermarketista harvemmin tarvittuja kestokulutushyödykkeitä ja kiroilin hiljakseen koko ajan. Kyseinen pulju on ollut jonkunlaisen rempan/uudelleenjärjestelyn alla kohta pari kuukautta sillä seurauksella, että marketin käytävät ja osastot katkeilevat ja jatkuvat umpimähkäisesti siellä sun täällä. Tiskirätti voi löytyä siivoustarvikehyllystä, tai sitten siitä siivoustarvikehyllyn pätkästä, joka ei ole vielä muuttanut vaan sijaitsee parin mutkan ja tyhjän hyllyn takana. Hypermarkettia kun ei ilmeisesti panna koskaan kiinnni rempan takia, paitsi ehkä jos katto on sortunut. Olin välttänyt paikkaa, mutta menin, kun luulin, että sekaannus olisi varmasti saatu valmiiksi tähän mennessä. Seuraavat puoli vuotta saa taas naapurikortteleissa sijaitsevat neljä kivijalkakauppaa riittää (tämä siis pääkaupunkiseudun ulkopuolella).
Onko koko kysymys siita, missa kauppojen tai ravintoloiden pitaisi sijaita, jokin kaupunkisuunnitteluun liittyva ongelma?
Ihmiset kayvat kaupassa ja syovat ravintoloissa sen mukaan mika heita miellyttaa. Jos vaikkapa Kiviston kauppakeskuksen rafla mielyttaa enamman kuin kivinjalkaravintolan tarjoilu, mennaan kauppakeskukseen. Jos ei, kivijalka voittaa. Aika harva taitaa laskea tassa yhteydessa pysakointipaikkoja (ajaako joku Hesan keskustassa vielakin omalla autolla?). Ehka joku passi.
t. Mikko
Jos ja kun kantakaupungissakin kivijalkakaupat ovat hätää kärsimässä niin millä helvatilla ne voisivat pärjätä jossain Vantaan Kivikossa ?
Ovatko ihmiset sitäpaitsi typeriä kun menevät näihin Jumboihin notkumaan sen sijaan että raahautuisivat räntäsateessa pienen valikoiman kivijalkakaupasta toiseen… ?
Millä sivistymätön kansa pakotetaan raahamaan kassejaan pitkin katuja ja hilautumaan kantamusten kanssa kotiin jollain bussilla tai metrolla. Ja pysäkillä odottaa vielä kilometrin kävelymatka kotiin tai vaihto toiseen vempeleeseen.
‘Vai tarkoitatko, että veronmaksajien pitäisi subventoida pysäköintiä?’ (OS)
Tuohon olisi kiva saada vastaus, mutta oletan, että tulee vain vänkäämistä siitä, että ne parkkipaikat eivät oikeasti voi maksaa paljon mitään, ja maksajalla ei ole väliä.
Toinen kysymys voisi olla se, että jos bussiliikenne esim. Manskulla lopetetaan ja ne minun eilisaamuiset 22 matkakumppaniani (laskettu pysäkillä poistuttaessa, pääosa jäänyt kyydistä aiemmin) kaikki ajavat omalla autolla samaan osoitteeseen, viekö 22 autoa tosiaan jollakin matematiikalla vähemmän tilaa kuin yksi bussi? Pinotaanko ne kadulle päällekkäin vai miten se onnistuu?
OS: “Kaupungissa on keskusta, mielellään keskustana toimii tori, jonka varrella on paljon kauppoja ja palveluja;”
Helsingin ylisuuret torit ovat kantakaupungin ankeimpia ympäristöjä. Hakaniemen tori irroittaa Hakaniemenrannan Kalliosta, Rautatientori Kaisaniemen ydinkeskustasta. Hietalahden tori on parkkipaikka lukuunottamatta käytetyn tavaran kauppaa joskus kesäisin. Senaatintorin ainoa hyvä puoli on ettei se ole liian suuri. Nyt kaupungissa on lisäksi Kansalaistori eli yksi kivetty aukio lisää. Viihtyvyysmielessä surkeaa kaupunkisuunnittelua.
Senaatintorin “elävöittämistä” pohditaan vuosikymmenestä toiseen vaikka se on torina mitä puhdasoppisin ja toimii juuri kuten epäjatkumon kaupunkirakenteessa voi olettaakin toimivan eli hylkii kaupunkilaisia.
Samaan aikaa kauppakeskuksissa joudutaan miettimään miten saataisiin niistä tehtyä vähemmän suosittuja esimerkiksi penkkejä poistamalla tai vartijoita käskyttämällä. Ne siis houkuttelevat ihmisiä tekemään vääriä asioita eli viihtymään ostamisen sijaan.
Tämän dilemman ratkaisu ei ole rakentaa lisää toreja ja vähemmän kauppakeskuksia, ei Helsingissä eikä Vantaalla. Riittää kun myöntää ettei suomalaiseen ilmastoon sopiva kaupungin keskus ole kattamaton ja aukea parin hehtaarin kivetty läntti, vaan nimenomaan kauppakeskus sanan väljässä merkityksessä.
Helsingin paras tori on Aleksi, mutta kohta se on Keskuskatu. Tsaari suunnitteli liian suuria toreja, tuollainen 50x50 metriä riittää hyvin.
Tuota voidaan helpottaa riittävällä tehokkuudelle (8krs.) ja autopaikkanormista joustavalla niin että ei tarvita rakenteellista pysäköintiä. Tällä kompensaatiolla saataisiin varmasti myös vapaata tilaa kortteleihin.
Itse pidän liian maltillisia tehokkuuksia ja autoriippuvaisuutta isoimpana kaupunkisuunnittelun ongelmana.
Olen kuullut tämän saman väitteen aika monesti ennenkin. Yleensä sen lausuu joku pakettitalopellolla asuva, joka on lukenut Hesarista, että Stockmann on tehnyt tappiota tai että joku erikoisliike lopettaa Aleksilla.
Täällä kantakaupungissa huhuttu alueen näivettyminen ei näy — kuolemasta puhumattakaan. Omasta taloyhtiöstä kivijalan liiketilat ovat olleet vuokrattuna yhtäjaksoisesti sitten 90-luvun puolivälin. Tällä hetkellä neliövuokra on päälle 30 euroa ja tästä on Kolmen sepän patsaalle vielä pari kilometriä. En tiedä, mitä henkkamaukat ja prismat maksavat neliöistään kehien ostoshelveteissä, mutta tuskin samaa ja sanoisin, että näistä kantakaupungin liiketilojen nykyvuokrista on aika paljon varaa tinkiä, että ne silti vielä tuovat merkittävää helpotusta osakkaiden vastikkeisiin.
Lisäksi se on ihan yhdentekevää, miten kaupunkiin pääsee kulkemaan autolla. Kaupungissa liikkeiden asiakkaat löytyvät alueen asukkaista, voi olla vaikea ymmärtää autolla kauppakeskuksissa asioivalle. Tässä korttelissa on parturi, Alepa, baari, kahvila x2, joitain erikoisliikkeitä ja sitten toimistoiksi laskettavia katutason tiloja. Kilometrin säteellä asuu yli tulevan Kivistön verran ihmisiä, joten nurmijärveläisille ei asiakkaina ole välttämätöntä tarvetta.
Markkinatalous on ikävää kaupunkisuunnittelun kannalta.
Oliko kaavoittajan seuraava komennus Suurpeltoon ?
Siellä on huomattava määrä tontteja joissa asuinkerrostalon 1‑kerros on liiketilaa, lisäksi Kehä II:n varressa on Nokialle kaavoitettuja tarpeettomaksi osoittautuneita toimistotontteja.
Nyt Suurpellossa ei ole ensimmäistäkään pysyvää kauppaa tai ravintolaa ja Leppävaarassa tutkitaan Sellon laajentamista radan yli.
Keskustan voisi tehdä toisaalta viihtyisämmäksi lisäämällä kävelykatuja mutta toisaalta kaupunki voisi subventoida parkkipaikkoja. Se, että keskustaan on helppo tulla autolla on myös autottoman etu, sillä keskusta säilyy elinvoimaisena. Esimerkiksi keskustatunneli helpottaisi autoilua mutta ei aiheuttaisi haittaa joukkoliikenteelle tai jalankulkijoille. Useimmat autonomistajat eivät suostu tukemaan keskustaan ollenkaan koska autolla on niin vaikeaa tulla sinne.
Keskustan parhaat liiketilat ovat hintaluokassa 150 €/m2, mutta hinnat riippuvat paljon mikrotason sijainnista. 30 €/m2 vuokrataso etäämmällä, kuten esim. Kalliossa tai Töölössä tarkoittaa, että liiketila on paikallisesti hyvällä sijainnilla eli potentiaalisia asiakkaita kulkee paljon vierestä. Kivenheiton päässä sivukadulla liiketilan arvo voi olla paljon alhaisempi.
Yleisesti ottaen kaavoituksessa ei pitäisi keskittyä määräämään rakennusten käyttötarkoitusta niin tiukasti, sen sijaan pitäisi kyllä etsiä keinoja, miten uusista taloista saataisiin yhtä joustavia kuin vanhat eli että niitä voidaan helposti muuttaa käyttötarkoituksesta toiseen.
Helsingin keskustan ongelma on se, että sellaisia liikepaikkoja, joiden saavutettavuus on hyvä myös kantakaupungin ulkopuolelta, on vähän. Kun bussit, junat ja metro tuovat ihmiset lähinnä pelkästään rautatientori-kamppi ‑akselille, perinteiset keskustan osat kuten Kauppatori, Kaartinkaupunki ja Punavuori alkavat olla lähiöihmisen kannalta kävelymatkan ulottumattomissa, varsinkin huonommalla kelillä. Vaihto raitiovaunuunkaan ei yleensä tuo ajallista hyötyä, kun ne matelevat kävelyvauhtia samoissa liikennevaloissa ja ruuhkissa muun liikenteen seassa. Tämä voi olla se syy miksi jotkut haluavat välttämättä edelleen änkeä keskustaan omalla autollaan.
Jos Helsingin keskustan kilpailukykyä halutaan oikeasti parantaa, pitäisi luoda nopeita heilurilinjoja, jotka alkavat kantakaupungin ulkopuolelta (so. lähiöistä), kulkevat keskustan läpi ja päättyvät jonnekin keskustan toiselle puolelle. Tällaisilla heilurilinjoilla tuntuu julkinen liikenne toimivan muissa Helsingin kokoisissa ja suuremmissa kaupungeissa.
Luontevimmin homma toimisi mielestäni pikaraitiovaunulinjoilla, jotka alittaisivat ydinkeskustan ruuhkapaikat tunnelissa.
Kivistö – lähiö vai kaupunki?
Osmo Soininvaara on blogissaan arvostellut Vantaan Kivistöön rakennettavaa asuinaluetta lähiöksi ja ihmetellyt, miksi Kivistöön ei rakenneta oikeaa kaupunkia.
Soinivaara toteaa heti bloginsa alussa, että ei ole kunnolla tutustunut Kivistön suunnitteluun, vaan hänen arviointinsa perustuu Helsingin Sanomissa (16.3. 2014) julkaistuun havainnekuvaan.
Päinvastoin kuin Soininvaara olettaa, Kivistön keskustasta muodostuu vilkas kaupunkikeskus, ei lähiö. Kivistön keskustasta ei välttämättä tarvitse poistua viikkoon tai kuukauteen, vaan siellä voi asua ja käydä töissä, koulussa, kaupassa, kapakassa, kirjastossa, bongaamassa liito-oravia, tapaamassa kavereita, kuntoilemassa…
Kotikaupunki
Koko Kivistön keskustan toteutus kestää uudisrakentamisen suuresta määrästä johtuen 15–20 vuotta. Alueelle tulee asuntorakentamista 800 000 kerrosneliötä, kaupunkikeskukseen 150 000 kerrosneliötä ja työtiloja 100 000 kerrosneliötä. Kivistön suuralueella arvioidaan asuvan 15 vuoden kuluttua runsaat 20 000 ihmistä.
Keskustaan tullaan rakentamaan hyvin erilaisia, erihintaisia, omistusmuodoltaan monenlaisia asuntoja erilaisille ja eri elämän tilanteissa oleville ihmisille. Kivistössä voi asua tiiviissä kau-punkikorttelissa aseman vieressä tai kaupunkipientalossa puiston reunalla.
Kivistön keskustaan sijoittuu uusi Aurinkokiven yksityisiä ja julkisia palveluita sisältävä palvelu-rakennus, johon tulee mm. koulu, päiväkoti, neuvola sekä musiikin ja kuvataiteen opetustiloja. Myöhemmin keskustaan rakennetaan vielä 3 – 5 päiväkotia.
Aseman viereen rakennettava kaupunkikeskus sisältää kauppakeskuksen hypermarketeineen, erikoiskauppaa, bussiterminaalin, asumista, yksityisiä ja julkisia tiloja, kuten kirjaston, nuori-sotilan, mahdollisesti taidemuseon ja terveyspalveluita. Pääkatujen varsille tulee kivijalkaker-roksiin mm. pieniä myymälöitä, kahviloita, ruokakauppa pysäköintitaloon, palveluyrityksiä, työ-tiloja.
Kivistön asemalle tulee toriaukio, jonka reunalle kivijalkakerroksiin tulee mm. kahviloita, ruo-kapaikkoja, palveluita, polkupyöräparkkeja junaan hyppäävälle ja levähdyspaikkoja niitä tarvit-seville. Topaasiaukio on kotikaupungin yhteinen olohuone.
Taidekaupunki
Kivistön rakennusten yksityiskohdat koostuvat monista muistakin asioista kuin lisänurkista tai ulokkeista. Esimerkiksi rakennusten sisäänkäynneistä voidaan tehdä kutsuvia, yksityiskohdilla elävöitettyjä ja muodostaa näin jokaiselle rakennukselle oma identiteetti, joka vastaa paikan henkeä ja luo rakennuksille käyntikortteja.
Kivistössä taide liitetään kaikkeen suunnitteluun ja rakentamiseen heti alusta alkaen. Keinoja on monia, kuten värit, veistoksellisuus, 2020-luvun freskot, kadun kalusteet ja kaupunkivalaistus. Rakentajat ovat sitoutuneet taiteen toteuttamiseen palkkaamalla arkkitehti-taiteilija –työpareja jokaiseen hankkeeseen.
Taidekivet korostavat korukivistä nimensä saaneita katuja katugallerian kera. Hulevesien hal-linnan myötä Kivistöön tulee viivytysaltaita, hulevesiuomia ja erilaisia kiveyksiä.
Kestävä kaupunki
Kivistöä rakennetaan resurssiviisaasti. Kauniisti vanhenevat rakennukset ovat etusijalla verrat-tuna muodin mukaiseen rakentamiseen. Rakennusten käyttöikätavoite on yli 100 vuotta.
Sodan jälkeisessä Suomessa, sotakorvausten rasittamalla 1950 –luvulla pystyttiin toteuttamaan iätöntä ja ajatonta kaupunkia yksinkertaisen muotoisilla rakennushahmoilla. Miksi siihen ei pystyttäisi 2020-luvulla? Nyt siihen on toiset, globaalit syyt eli ilmastonmuutoksen torjunta.
Kivistön kaavoituspäällikkö
Lea Varpanen
Vantaan kaupunkisuunnittelu
Eipä ne kulmat ja ulokkeet tee taloista yhtään sen tyylikkäämpiä, nykyaikainen arkkitehtuuri on täynnä esimerkkejä tästä.
Voi, voi Lea. Kuvaamastasi tekstistä saa yhä voimakkaammin sen kuvan, että lähiöhän siitä tulee. Perinteinen ostari on vain vähän muuttanut muotoaan.
“Sodan jälkeisessä Suomessa, sotakorvausten rasittamalla 1950 –luvulla pystyttiin toteuttamaan iätöntä ja ajatonta kaupunkia yksinkertaisen muotoisilla rakennushahmoilla. Miksi siihen ei pystyttäisi 2020-luvulla? Nyt siihen on toiset, globaalit syyt eli ilmastonmuutoksen torjunta.”
Miten kulmattomat talot ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa?
Tosiaan tuntuu olevan vallalla talot, jotka muistuttavat enemmän abstraktia taidetta kuin miellyttävät silmää.
Terve,
Vanhana vantaalaisena: nakisipa vain!
t. Mikko
Italialainen piazza voi olla viehättävä vieläkin pienempänä, kyllä 20x20 metriäkin riittää terassiin. Mutta eri toreilla on eri funktiot, kai niitä paraatiluokan torejakin pitää kaupungissa pari olla.
Hienoa, että tekijät uskovat asiaansa! Valitettavasti vain taitaa olla niin, että ovat ennenkin uskoneet ja lähiötä on silti syntynyt.
Leppävaaraa keskustelussa jo sivuttiinkin, mitä piti tulla ja mitä lopulta tuli. Siksi tämäkään suunnitelma ei vakuuta: se ei vaikuta isoa metrolähiötä kummemmalta paperilla ja vaikea uskoa, että lopputulos olisi yhtään kaupunkimaisempi sen jälkeen kun grynderit ja kiinteistökehittäjät ovat sanoneet sanansa.
Toivotaan parasta ja pelätään sitä mitä ollaan yleensä saatu! Kyllähän sitä reilun puolen vuosisadan tauon jälkeen soisi näkevän uutta kaupunkia pk-seudulla. Helsinki ryssii parhaillaan satamat ja näyttää suunnitelmien mukaan mokaavan pahasti myös Pasilan kanssa. Urbanistien katseet kohdistuvat Espoon ja Vantaan rakenteilla olevien raskasraiteiden varsille.
Kuvauksesi sopii pitkälti esimerkiksi Vuosaareen. Vuosaari on kuitenkin selvä lähiö.
Olet periaatteessa oikeassa, mutta kannattaa huomata, että Länsi-Suomessa kylät olivat aikaisemmin tiiviitä kokonaisuuksia kuten muuallakin Euroopassa. Vasta 1757 valtiopäivillä tehty päätös isojaosta, rikkoi länsi-suomalaiset kyläyhteisöt.
Kyläyhteisöjen rikkoutumista edesauttoi suomalainen tapa rakentaa hirrestä. Kun pellot oli jaettu uudestaan, oli näppärämpää siirtää talo ja piharakennukset sekä niihin liittyneet aidat keskelle uutta tilusta, kuin kulkea päivittäin pitkiä matkoja tiluksille.
Pitäisin silti isojakoa suurempana ongelmana herra Jeanneret-Gris’n ideoiden apinoimista ainoaksi esikuvaksi sotien jälkeen. Kaverin aiheuttama vahinko Suomessa on kohtuullisen suuri ja vaikeasti korjattava. Ei osata enää kaavoittaa kaupunkia. Osmon esimerkkien (Kivistö ja Leppävaara) lisäksi samaan epäonnistumisten sarjaan voi lisätä lukuisia Helsingin lähiöitä, kuten Viikin ja Arabianrannan.
Jos Arabianranta olisi Viikissä se olisi ihan okei esikaupunkialue. Nyt se on hukattu mahdollisuus. Aivan kuten jo mainitut satamat ja tuleva pasilakin.
Kuulostaa hyvältä (muiltakin osin).
Kaupunkiin voi ja pitääkin mielestäni kuulua monenlaisia asumisympäristöjä. Osalle meistä ovat tärkeitä torit, toisille puistot. Lähiluonnosta on myös sangen moni innoissaan.
Kaikki eivät tykkää katsella ikkunoistaan pääosin naapuritalon seinää, varsinkaan liian läheltä, tai syvien katukuilujen pohjalla. Ympäristöään hallitsevat tornit voivat olla nekin ahdistavan oloisia.
Nuo edellämainitut haitat voivat olla seurausta ylenpalttisesta tiivistysinnosta tai liiasta mahtipontisuudesta. Tasa-arvoinen asuminenkin toteutuu nähdäkseni paremmin silloin, kun rakennuskorkeudet ovat maltillisia ja luonnonvaloa ja muutakin kuin seinämaisemaa riittää pohjakerroksiinkin.
Niin isojako tuntuu kovin kaukaa haetulta tässä yhteydessä. Lisäksi se merkitsi aikanaan edistystä, eikä välttämättä hajoittanut kylärakennetta.
Niin kyllä suomalainen arkkitehtuuri on kai uskonut Le Corbusieriin ja funktionalismiin aika paljon todella. Alvar Aallon perintö on vahvaa. Mutta en tiedä syntyykö mielenkiintoista kaupunkia liialla suunnittelulla, pikemminkin syntyy keskinkertaista. Myös jonkinlainen rohkeus ja ehkä suuri raha puuttuu täältä. Siksi Helsingin uudet rakennuksetkin kuten Musiikkitalo ovat melko keskinkertaisia, mutta ei huonoa. Suomalainen vaatimattomuus kai taustalla.
Vielä ihmtettelen, kenen näkökulmasta Leppävaara on epäonnistunut? Toki niin voi ajatella, jos vastustaa kategorisesti kaikkia kaupan keskittymiä. Suomessa ei kuitenkaan taida olla montaa kauppakeskusta, johon yhtä moni tulee julkisilla/jalan/pyörällä kuin Leppävaaran Sello.
Toki kivijalkakaupat ovat viehättäviä ja kannatettavia, mutta haluaisin nähdä sen yli 15 000 asukkaan uuden asuinkeskittymän, jossa kaikki palvelut nojautuvat pieniin kivijalkakauppoihin.
Väestö myös ikääntyy ja moni vanhempi ihminen arvostaa läheltä helposti saatavia monipuolisia palveluja (kuten Leppävaarassa, jossa kauppakeskukseen ei ole lähdettävä autolla). Tunnen useamman Leppävaaraan muuttaneen autottoman eläkelläisen, jolle muuttoperuste on nimenomaan ollut tuo eli kaikki palvelut helposti ja turvallisesti läheltä.
Suosittelen matkaa Vaasaan. Kylän keskusta ei varmasti ole tarjonnaltaan paljon häävimpi kuin esimerkiksi Leppävaara, mutta torin ympäristö tuntuu muutaman korttelin päähän ihan kaupungilta! Ruutukaava, umpikortteleita, muutama bulevardi ja rautatieasema kylän keskustassa, mutta silti torin laidoilta löytyy kaksikin kauppakeskusta ja lisäksi Citymarket. Kaupan suuret yksiköt keskutassa eivät kuitenkaan ole mitään lasi/peltihalleja tai vastaavia kehäteiden varsilta tuttuja rumia ja leveiden asfalttiväylien eristämiä pytinkejä, vaan ne sijaitsevat ihan normaalin näköisissä kerrostaloissa ja niihin käydään sisään katutasosta. Vrt. Sello, Jumbo, Itis tai enemmän vastaavana esimerkkinä Ruoholahden kauppakeskus. Fy fan!
Vaasa on viihtyisä kaupunki nuoren ihmisen elää ja olla ilman autoa, palvelut rautakauppaa myöten löytyvät kävelymatkan sisältä kaupunkialueelta. Näitä vaasoja, pienehköjä kaupunkimaisia kaupunkeja, voi tietysti olla maakunnassa enemmänkin, mutta en tunne hyvin kuin Vaasan, siksi otin sen esimerkiksi.
En panisi pahakseni, jos Kivistöön rakennettaisiin leppävaaramaisen metrolähiön sijaan Vaasa. Ei voi olla liian vaikeaa, kun se on kerran jo tehty ja kopioitavissa.
Ehkä näinkin, mutta kuten tällä palstalla on jo miljoonaan kertaan sanottu, niin ainoa asuinympäristö mitä tulee on lähiö. Uutta umpikorttelikaupunkia ei ole tullut sotien jälkeen. Ehkä joskus olisi senkin vuoro.
Aika harva on näillä leveysasteilla innoissaan korkeasta rakentamisesta, koska se tarkoittaa usein sitä, että pytinkien “pitää” olla harvassa. Kuusikerroksinen umpikortteli kelpaisi aika monelle.
Juuri kaavoitettiin Sompasaareen umpikorttelia.
Liikenteelle on varattu Kalasatamassa niin paljon tilaa, että aika yhdentekevää mitä niihin kortteleihin on kaavoitettu. Kalasataman aluetehokkuus taitaa olla noin puolet Hämeentien itäpuolisen kantakaupungin aluetehokkuudesta. Kun siihen lisätään nykyisiin suurempiin asemakaavoihin pakollisena kuuluva jättiostoskeskus, niin pystyn hyvin kuvittelemaan, kuinka eloisia alueen kadut tulevat olemaan ja kuinka poikkikatujenkin liiketilat menevät helposti vuokraksi.
Srv kiittää!
Myös Keravan keskusta on pikkukaupunkimainen ja selvästi viihtyisämpi kuin esimerkiksi Itäkeskus. Kävelykatu on pidempi kuin Aleksanterinkadun kävelyosuus, ja muutettu kävelykaduksi jo 1980-luvulla. Molemmin puolin on kauppoja ja lisäksi kaupungintalo eri virastoineen. Prisma on kävelykadun varrella niin kuin mikä tahansa muukin kauppa, tosin sen rakennus on kyllä ruma. Noin puolivälistä kävelykatua menee katu. Kävelykadun ja tämän kadun risteyksessä on bussipysäkit, joiden kautta lähes kaikki bussit kulkevat. Lähimmälle moottoritielle on matkaa melkein kaksi kilometriä.
Niin kelpaisi, mutta kun sellaista ei kokemukseni perusteella juurikaan osata (tai KSL:n ohjauksella?) kunnolla riittävän viihtyisäksi suunnitella (määrätä?). Eikö KSV:lla tai KSL:lla ole riittävästi puhtia?
On tullut paljon kaavoitusta sitovia normeja, jotka pakottavat kaavoittamaan lähiöitä kantakaupunkiinkin. Parkkinormi on pahin, mutta on Töölössä ja Punavuoressa paljon muutakin, joilta iohmsiää pitää varjella.
Normit ovat poliitikkojen päätöksiä, joten niiden suhteen voi päättää myös toisin. Se ei tietenkään auta juuri nyt, Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa, mutta kaikkien tuikitärkeiden kuntaliitos- ja sotepuuhastelujen lomassa Vihreät voisivat yrittää saada aikaan myös jotain, joka vaikuttaisi elinpiiriimme konkreettisesti ja pitkälle tulevaisuuteen. Toisin kuin pöhöttyneen hallinnon uudelleenorganisointi…
Mitä taas tulee tähän ysenomaiseen tapaukseen, eli Kalasatamaan, niin parkkinormista on mahdollista laistaa, koska metroasema. Ongelmaksi jää lähinnä liikenteen viemä tila ja puistot. Molempia on Kalasatamassa liikaa. Pyöräkaistoja on piirretty lähes joka kadulle ja pienempien viheralueiden sekä reilun kokoisten sisäpihojen lisäksi suoraan metroaseman eteläpuolelta alkaa nerokkaasti neljän korttelin kokoinen puistoalue. Ratkaisu noudattaa kyllä hyvin helsinkiläisiä perinteitä: pitäjän keskeisin joukkoliikenteen solmukohta on ympäröity torein, aukioin ja puistoin, Hakaniemessä metroaseman yläpuolella on neljän hehtaarin mukulakivipelto ja Kulosaaresta itään metroasemien ympärystät ovat moottoritietä, jättömaata ja peltihalleja.
Vihreät ovat totisesti yrittäneet muuttaa näitä kaavoitusta sääteleviä normeja, sekä autopaikkoja että sitä, kuinka lähelle katua saa rakentaa.
Vaasa on omastakin mielestäni pääosin viehättävä, ja idealisti varmaan voi ajatella, että satavuotiset perinteet omaava kaupunki voidaan kopioida Vantaalaiselle pellolle lyhyessä ajassa rakennettavalle alueelle. Toki parhaista paloista pitää ottaa mallia.
Vaasassa iso Citymarket ‑keskus sijaitsee kolmen kilometrin päässä kaupungista tien varressa, onko se sitten parempi ratkaisu, en tiedä.
Hiukan ihmettelen, että ensin kauppakeskukset olivat pahasta, kun niihin oli pakko mennä kehätielle tai kaukaiselle pellonlaidalle autolla. Nyt, kun sijanti on saatu osassa kauppakeskuksia hyväksi asutuksen lähelle, niin sekään ei tunnu kelpaavan. Kannattaa kysyä myös niiden lähellä asuvien eläkelläisten tai lapsiperheiden mielipidettä, jotka arvostavat moderneja, helposti saatavilla olevia palveluja.
Itse olen sen verran idealisti, että kauppakeskus ja viihtyisän pienet torit ja palvelut sopivat samaan kaupunkikuvaan. Edelleenkään en ymmärrä Leppävaaran mollaajia. Parempikin toki voisi olla, mutta voisi ja kannattaisi monista yksityiskohdista vastapainoksi antaa kiitosta.
Vertaa nyt vaikka Selloa kaupunkikuvassa Stockmanniin. Jotenkin Stocka istuu ympäristöönsä paremmin.
Katos kun ilmastonmuutos pysähtyy kun vantaalaiseen lähiöön rakennetaan talo joka on siisti neliö… LOL.. How mow Can You Go?
Varmaankin tarkoitus on verrata Helsingin keskustan stokkaa, eikä Itiksen tai Vantaan Jumbon Stokkia. Leppävaaraan Stockman olisi varmasti mielellään otettu, mutta Tapiolan stokka taitaa olla liian lähellä.
Ei Sello mikään suuri arkkitehtoninen ihme ole, mutta kuvittelin yleisen kaupunkirakenteen, joukkoliikenneyhteyksien, palveluiden ja työpaikkojen läheisyyden olevan tärkeämpi asia kaupunginosan “onnistuneisuutta” punnittaessa kuin kauppakeskuksen ulkonäkö. Pohjois-Leppävaaran puolelta muuten löytyy niitä kävelyraitteja sekä pieniä toreja ja kivijalkakauppoja. Valitettavasti ajoittain myös turhan paljon laitapuolen kulkijoita toria miehittämässä.
Jos kauppakeskuksen tehtävänä on vain jaella tavaroita maksua vastaan, ja sitten mahdollisimman nopeasti pois, sen ei tarvitsekaan näyttää kummoiselta. Jos tarkoitus on tehdä viihtyisää kaupunkitilaa, ulkonäöllä on merkitystä.
Käythän kuitenkin tutustumassa Espoon Sellon kirjastoon, todelliseen ihmisten kohtauspaikkaan, joka melko laajan kirjastokokemuksen perusteella on mielestäni pääkaupunkiseudun huippu. Siellä ei todellakaan tarvitse kauppakeskuksesta nopeasti poistua. Valitettavasti en itse asu Leppävaarassa, joten useamminkin voisi kyseisessä kirjastossa vierailla.
Samaa mieltä. Parempi Sellon tai Itäkeskuksen kaltaiset ostoshelvetit jonne pääsee myös julkisilla kuin Jumbon kaltaiset jonne pääsee vain autolla!
Yleisesti ottaen kauppakeskuksen ei tarvitse olla Euroopan suurin vaan keskikokoinen riittää. Tulee liikaa ramppaamista jos pitää hakea vain pari maitopurkkia.
Mitä Stockmanniin tulee niin itse tavaratalo ei houkuta mutta Akateeminen Kirjapauppa kyllä. Lähiöistä on “Tokmanneja” jotka ajavat saman asian;)