Tutkaksen tilaisuudessa keskiviikkona Risto Linturi puhui paljon myös robottiautosta. Uusi tieto minulle oli, että LVM:n kansliapäällikkö Harri Pursiainen on sanonut pyrkivänsä siihen, että Suomi sallisi ensimmäisten maiden joukossa niiden liikkumisen yleisillä teillä. Toinen uusi tieto oli, että tuo teknologia lisää auton valmistuskustannuksia vain tuhannella eurolla. Jos se todella on näin halpaa, ominaisuus liitetään kymmenen vuoden kuluttua jokseenkin kaikkiin myytäviin autoihin. Jakeluautossa tuo investoinnin takaisinmaksuaika on viikko kuljettajan säästyneen palkan ansiosta. Tämä mullistaa logistiikan. Tämä olisi jo nyt otettava huomioon liikenteen suunnittelussa ja kaavoituksessa.
Sivuutan vaikutukset jakeluliikenteeseen ja keskityn kaupunkien sisäiseen henkilöautoliikenteeseen. Maaseudulla vaikutus lienee vähäisempi lukuun ottamatta sitä, että ravintolasta voi tulla parin tuopin jälkeen laillisesti kotiin. Omall autolla kuitenkin, koska yhteiskäyttö ei etäisyyksien takia onnistu.
Kaupungeissa moni siirtyy käyttämään robottiautoja takseina henkilökohtaisesti omistettujen autojen sijaan, koska se on omaa autoa halvempi vaihtoehto. Autoliikenne muodostuu siis vähän samanlaiseksi kuin Manhattanilla paitsi, että taksissa ei ole kuljettajaa. Linturin arvio oli, että tarvittavien autojen määrä Suomessa olisi suunnilleen puolet nykyisestä. Joukkoliikennettä robottiautot eivät tee tarpeettomaksi, koska aamuruuhkassa robottiauto vie tilaa yhtä paljon.
Kaupunkiliikenteessä pörräävät autot voivat olla sähköautoja, koska ne osaavat hakeutua luppoaikana latautumaan. Latauspisteet tarvitaan jossain vähän syrjäisemmässä paikassa. Tämä ehditään järjestää. Nyt tarvitaan päätöksiä pysäköinnistä.
Robottiautonkin on voitava pysäköidä, kun sitä ei tarvita, mutta pysäköintipaikan ei tarvitse olla aivan juna-aseman, kodin tai työpaikan vieressä. Koska autoja on vähemmän ja koska niistä suurempi osa on liikkeellä, pysäköintitilaa tarvitaan olennaisesti vähemmän ja se voi olla olennaisesti halvemmissa paikoissa
Satojen miljoonien eurojen kysymys on, kannattaako enää investoida kalliisiin pysäköintipaikkoihin kantakaupungin asuinalueilla ja liityntäliikenteessä?
Monilta on jäänyt huomaamatta esim. näissä Googlen robottiautoesittelyissä se seikka, että nillä ajetaan vain hyvällä ilmalla. Robottiauto tarvitsee tarkan kuvan ympäristöstään ja LIDAR (lasertutka joka muodostaa 3d kuvan ympäristöstään) tekniikka ei yksinkertaisesti toimi edes pienessä sateessa puhumattakaan lumesta. Heijastukset pelkästään sateen kasteleman tien pinnasta sotkevat havainnot. Perinteinen tutkatekniikka taas ei pääse samaan tarkkuuteen.
Lopullinen ratkaisu tulee olemaan varmaakin sensorifuusio kameroista, LIDAR ja laajan taajuusalueen tutka. En silti uskaltaisi luvata tekniikkaa yleiseen liikenteeseen vielä 10 vuoden kuluttua ainakaan noin halvalla. Tässä on lopulta kysessä ns. “safety critical” teknologia jonka täytyy olla yhtä konservatiivista kuin lentokoneissa käytettävät
ILS automaatio
Jotta teknologiaa voi käyttää suomen oloissa, tarvitaan systeemi joka toimii kun sataa sakeaa räntää ja tie on lumen peittämiä uria.
Käytännössä tuo tappaa pois todella nopeasti nykyisen kaltaisen bussiliikenteen. Sinänsä hyvä asia helsinkiläisille, koska bussit eivät sovi kaupunkiin.
Oletan yhä spåran ja junan jäävän käyttöön. Se olisi mielenkiintoista tietää, miten tämä vaikuttaa raideliikenteen kannattavuuteen. Tähän asti toki kannattavuus ei ole ollut ensimmäinen ohjava tekijä raideliikenteen suunnittelussa pääkaupunkiseudulla.
‘Joukkoliikennettä robottiautot eivät tee tarpeettomaksi, koska aamuruuhkassa robottiauto vie tilaa yhtä paljon.’
Robottiautot vähentävät joukkoliikenteen tarvetta merkittävästi, koska robottiautot nostavat teiden kapasiteettia huomattavasti. Autot voivat ajaa puskuri puskurissa kiinni, jolla jo tuplataan tien kapasiteetti. Lisäksi tarvitaan vähemmän (tai jopa ei ollenkaan) liikennevaloja. Pisimmälle vedettynä ei tiessä olisi edes kaistoja, vaan yhteen suuntaan voi ajaa hetkittäin vaikka koko kaistan leveydeltä autoja, jos vastaan ei tule jollakin ajanhetkellä yhtään ajoneuvoa.
Hyvä kirjoitus Osmo Soininvaara. Suomen kannattaa mielestäni olla ehdottomasti aktiivinen ja kehityksen kärjessä ja alkaa valmistelemaan robottiautojen tuloa Suomen tieliikenteeseen. Olen itsekin pohtinut robottiautojen kehitystä ja Suomen maanteille tuloa omassa blogissani. Kannattaa vilkaista, jos aihe kiinnostaa: http://digiapuri.com/robottiautot-maantiella-2030/
Teknikka menee vääjäämättä eteenpäin ja tekniset ongelmat tullaan ratkaisemaan yllättävänkin pian. Kilpailu robottiautojen markkinoille tuomisesta ensimmäisenä on käynnissä. Saa nähdä kuka ehtii ensin.
- Sami Niemi — digiapuri.com
Päätöksentekojärjestelmän kannalta on arveluttavaa, että poliittiselle päätöksentekijälle on uusi tieto Se, että joku kansliapäällikkö on “sanonut pyrkivänsä siihen että Suomi sallisi” jotakin ensimmäisten joukossa.
Valmistuskustannusten nousu riippuu tietysti siitä, mikä on lähtötaso. Jos autossa on jo kaikki nykyään lisävarusteina saatavat pysäköinti‑, pimeänäkö- Ym. avustimet, silloin robottiauton lisäkustannus on ehkä vain tonnin luokkaa.
Bosch tuottaa näitä laitteita, ja Audilla on robottiautoja. Kyse on nykyään ruuhka-avustimesta, eli ikävissä liikenneruuhkissa ja hitaalla nopeudella auto pystyy ajamaan itse. Tarkoitus ei ole poistaa kuljettajaa vaan tarjota varakkaalle autoilijalle tällainenkin mukavuus.
Vaikka robottiautot eliminoisivat aktiivisen kuljettajan tarpeen, muutos kestäisi kauan. Suomessa on kolme miljoonaa autoa, ja vuodessa myydään alun toistasataa tuhatta uutta. Kuitenkin robottiautojen pitäisi kyetä kommunikoimaan keskenään. Tämä edellyttäisi asiantuntijoiden mukaan sitä, että robottiautoja olisi vähintään kymmenen prosenttia teillä liikkuvista. Tämän saavuttaminen kestää.
Jos kalliissa BMW:ssä tai Mersussa on tällainenkin ominaisuus ja varuste lisävarusteiden loputtomassa listassa, Se on Euroopassa vaan vaihtoehto, jonka tarkoituskaan ei ole korvata kuljettajaa. Yhdysvalloissa tilanne saattaa olla toinen, koska siellä liikenneonnettomuudet ovat nuorten suurin kuolinsyy. Tällöin vanhemmat ehkä ostavat teinien käyttöön autoja, joilla nämä eivät edes pysty ajamaan onnettomuuksia
Ihmisen silmä on autojen ohjauksessa pääasiallinen nykyisin käytössä oleva sensori, eli pelkän kameran avulla robottiautosta saadaan yhtä turvallinen kuin ihmisen ohjaama auto, kunhan softat ovat kunnossa (ja itse asiassa kamera näkee paremmin kuin ihmisen silmä ja tietokone reagoi nopeammin). Nykyinen kehitys on vahvasti menossa siihen suuntaan, että tulevaisuudessa kaikissa ihmisissä, eläimissä ja autoissa on lähettimet, joiden avulla sijainti paikannetaan reaaliaikaisesti, minkä avulla esim. törmäykset voidaan välttää.
Toisaalta on myös niin, että 1960-luvulle asti ei ollut mitään nopeusrajoituksia, autot olivat huonoja ja kuljettajat humalassa, ja silti liikenteessä jäi ihmisiä henkiin.
Pidän tekniikan riemuvoittona, jos kymmenen vuoden kuluttua on saatu automatisoitua edes Helsingin metro. Autonkuljettajakoulutuksen lopettaminen “tarpeettomana” nyt, vuonna 2014, on mielestäni melkoista haihattelua. Risto Linturilla on oikein hyviäkin ajatuksia, mutta tämä ei ole niitä.
Periaatteessa lidarilla itselleen kolmiulotteisen kuvan luova robottiauto on hyvä ratkaisu, mutta se tarvitsee toimiakseen todella tarkan ja elävän kartaston maisemasta. Auton selviäminen tuntemattomassa paikassa on hyvinkin heikkoa. Liikenteessä on paljon sellaisia tilanteita, joissa inhimillinenkin kuljettaja on vaikeiden päätösten edessä.
Robotti on paljon ihmistä parempi ajamaaan autoa, kunhan liikkeen haluttu jatko on tiedossa. Heikkous on siinä päätöksenteossa reaaliaikaisessa liikenteessä.
Hämmästyisin, jos nämä ongelmat olisivat kymmenessä vuodessa hoidossa. Toisaalta hämmästyisin, jos niitä ei koskaan saataisi hoidettua. Räntää tai ei.
Autotuotannon kustannuksista eivät valmistajat paljon huutele, mutta muuttuvat kustannukset ovat Toyotan mukaan noin 40 % tuotantokustannuksista. Tuotantokustannus ei oikein voi olla yli puolta verottomasta kuluttajahinnasta, koska välistä menee tuotekehitys, markkinointi, hallinto, useamman portaan katteet, riskit ja kuljetukset. Tästä saadaan karkeaksi arvaukseksi se, että autotuotannon muuttuvat kulut ovat noin 20 % verottomasta hinnasta. Tonni lisää sinne on paljon.
(Pysäköintipaikkakysymys on vähän erillinen juttu tästä. Pitäisi olla hyviä perusteita siihen, miksi markkinaehtoisesti kannattamatonta pysäköintitilaa pitäisi olla.)
Mielestäni yksi mielenkiintoisimmista eduista robottiautoissa on se, että niiden laajamittainen käyttöönotto tulee todennäköisesti vähentämään liikenneonnettomuuksia. Henkilö- ja esinevahinkojen vähentyminen tulee merkitsemään mittavia kustannussäästöjä.
Nykyään on myynnissä autoja, joissa on automaattinen esteen havaitseva hätäjarrutusjärjestelmä, joka toimii kohtuullisesti ainakin hyvissä olosuhteissa — alle 30 kilometrin nopeudessa — jo alle 15 000 euron pikkuautossa. Kalliimmissa autoissa on järjestelmiä, jotka osaavat avustaa jarrutuksissa jopa maantienopeuksissa.
Siis yksi kaista robottiliikenteelle. Silloin ne voivat olla yhteydessä toisiinsa ja olla puskuri puskurissa kiinni. Tämmösessä “junassa” ei ole jojo-efektiä, eli vauhti on aina tapissa ja kapasiteetti on varmaan 10-kertainen.
Ai miten junaan pääsee mukaan? No kiihdyttämällä viereisellä kaistalla ja painamalla erityistä liityjunaan-nappia. Autot kommunikoivat siis verkossa keskenään.
OS: “Jakeluautossa tuo investoinnin takaisinmaksuaika on viikko kuljettajan säästyneen palkan ansiosta. Tämä mullistaa logistiikan.”
Joo — heti, kun sillä tonnilla saa myös sen fiksun robotti-popotin, joka osaa roudata tavarat siitä kadunvarteen pysäköidystä jakeluautosta jalkakäytävän yli takapihalle ja sieltä pannuhuoneen kautta sinne kivijalkakaupan varastoon. Unohtamatta tietysti hyllyttämistä, joka monasti napsahtaa nykyään jakeluauton kuljettajalle.
Sivuhuomiona voisi todeta sen, että Roisto Luikurin asema valtakunnan futurologina kummastuttaa — mutta ehkä yksisilmäinen kahipotilaskin voi olla kuningas sokean valtaeliitin sisällä…
Mutta mitä robottibussi tarkoittaa joukkoliikenteelle?
Onko vuokramökkien tarjonta lopettanut omistettujen kesämökkien kulttuurin? Myöskään robottiautojen tuleminen ei lopeta OMAN auton etosta. Edellisessä lauseessa OMA tarkoittaa myös täysin OMAAN käyttöön osoitettua työnantajan omistamaa autoa. Erittäin monelle autoilijalle auto on myös tunteisiin liittyvä asia — jotain ihan muuta kuin itsepalvelutaksi.
Jouni. Raha on hyvä konsultti. Ei tarvitwe kuin laittaa pysäköinti markkinahintaiseksi, niin järki alkaa voittaa. Puhuin nyt kaupunkiliikenteestä, jossa ihmiset suhtautuvat liikennevälineisiin sillä ajatuksella, että niiden tarkoitus on liikuttaa paikasta toiseen.
Oman kesämökin suosio on muuten vähentynyt. Moni tyytyy vuokrattuun taloon Suomessa tai ulkomailla.
Ensin voitaisiin tilata niitä robottibusseja. Sellaisia, jotka eivär lakkoile ja pysähtyy pyydettäessä pysäkeille.
Toki robottiautojakin haastavempi taitaa olla tämä robottimetro. Miten metrosta saadaan kuski pois, kun ei se ota nyt oikein onnistuakseen?
Nostattaisin myös huolen ökyrobottiautosta. Mitä jos espoolianen ökyautoilia ostaa oman robottimersun? Voitaisiinko yksityisrobottiautot kieltää Helsingin alueelta?
No eivät todellakaan voi. Jos edellä ajavalla robottiautolla on allaan ensiliukkailla uudet testivoittajanastarenkaat ja sen perässä ajavan robottiauton alla on vielä kuluneet kesärenkaat ja vauhtia vaikkapa vaan 80 km/h, niin turvaväliä pitää olla piiiiiiitkästi tai muuten rytisee, kun edellä oleva joutuu tekemään täysjarrutuksen.
Liikenne- ja viestintäministeriössä selvitetään kevään kuluessa välittömät säädöstarpeet robottiautokokeilujen sallimisesksi yleisillä teillä. Isompi tieliikennelain kokonaisuudistus on vireillä, ja siinä yhteydessä yleinen laki kirjoitetaan robottiautoille suopeaksi.
Miten mahtaa käydfdä liikennevakuutusbisniksen, kun kolareita ei enään tule robottiautojen myötä? Ei myöskään autovarkauksia tai autojen polttamisia/vahingoittamisia (tottahan toki automaattisissa autoissa on automaattinen sammutusjärjestelmä ja ilkivaltasensori).
Miksi oletetaan, että autoilijat haluavat vaihtaa robotin ohjaamaan? Siinähän menee vapaus tappaa itse.
Robottitaksissa, joka on se mielenkiintoisin sovellus, tämän voisi hoitaa niin että robo ottaa ongelmatilanteessa yhteyttä valvomoon, jossa ihan ihminen tarttuu puikkoihin etäyhteyden kautta.
Kaupunkiliikenteeseen miettisin myös sitä, että jos tarkoitus on liikuttaa yksi ihminen automaattisella sähkötaksilla, niin optimaalinen yksikkökoko on lähempänä pyörätuolia kuin henkilöautoa. Jonkinlainen härveli jolla voi esimerkiksi ajaa sisään rakennukseen.
Osmo kirjoittaa:
Joukkoliikennettä robottiautot eivät tee tarpeettomaksi, koska aamuruuhkassa robottiauto vie tilaa yhtä paljon.
Tulevaisuuden robottiauton ei välttämättä ole samankokoinen kuin nykyinen auto. Se voi olla myös jetsoneiden kulkuvälineen kaltainen 1m x 2m.
http://www.gizmag.com/toyota-i-road-coms-ev-trial-last-mile-car-sharing-japan-france/31120/pictures#1
Lainkuuliaisessa Suomessa, jossa jalankulkijat odottavat kiltisti vihreää valoa — on liikennettä tai ei, tämä voi toimia paremmin kuin Intian kaupungeissa. Siellä autoon tarvitaan sumeaa logiikkaa.
Robottiautojen kaikki sensoridata pitää lähettää Isolle Veljelle, muuten ihmiset alkaa kiilailla robottien eteen ja voivat ylittää suojatien punaisella luottaessaan robottien väistävän.
Keli eli lumi, jää ja huono näkyvyys pistää Suomessa liikenteen säännöt uusiksi ja osin ennustamattomiksi monta kertaa vuodessa. Nykyiset robottiautot sen sijaan toimivat luotettavasti vain suht tiukkojen sääntöjen puitteissa. Kalifornialainen robottiauto ajaa Suomen talvessa kuin Deep Blue pelaa pokeria: voisihan se säätämisen jälkeen onnistua mutta todennäköisemmin ei, ei ainakaan riittävän hyvin. Tosin eihän se sää aina ole ihanteellinen sun beltilläkään. Kokeilkaa vaikka googlettaa robot car bad weather.
Suomalaisin olosuhteisiin riittävän älykäs auto ei varmaankaan ole kulman takana ihan kohta. Skeptisyys johtuu lähinnä siitä, että tekoäly on pitkään ollut tulossa mutta on oikeastaan vielä alkutekijöissään.
Tekoäly osaisi tietysti myös kieltäytyä jatkamasta matkaa, jos keli olisi liian vaikea sille. Jos ei osaisi, ei sellaista käyttäisi Page ja Brinkään.
Tämä on seuraava ongelma. Jos auto kieltäytyisi kehnojen olosuhteiden takia ajamasta ja pakko olisi kuitenkin jatkaa, pitäisi ilmeisesti itse siirtyä rattiin kokeilemaan onneaan. Mutta entäs jos ei olisi ajanut autoa aikoihin eikä ehkä koskaan vaikeissa olosuhteissa?
Entäs kaupungissa, kun muutama halpisauto tai nastaton pakettiauto tulkitsisi kelin liian vaaralliseksi suhteessa kykyihinsä ja pysähtyisi keskelle Kehä kolmosta? Seuraisiko ketjureaktio, joka lopulta pysäyttäisi liikenteen laajalla alueella?
Voihan se niinkin olla, että Suomen — tai New Yorkin — keli on periaatteessa sama ongelma kuin Kalifornian keli, vain vaikeampi. Siinä tapauksessa riittää kun odotetaan hiukan pidempää robottiautojen saapumista raukoille rajoille. Mutta voihan se olla niinkin, että toinen systeemi on riittävän säännönmukainen ennustettavaksi kun taas toinen liian altis “kaaosteoreettiselle” sekasorrolle. Kun tähän lisää autoiluun aina liittyvät riskit, jotka valmistajien tietenkin pitäisi ottaa huomioon viimeisen päälle, täysin robotoituja autoja ei tulisikaan koskaan.
Taidan veikata, että autojen robotit jäävät avustajiksi ja viimekätinen vastuu ajamisesta säilyy ihmisellä vielä vuosikymmeniä.
Robottiauton yleistymiselle on 2 tietä:
1) Varustetaan ns premium autot automaattiohjauksella jolloin kuski voi puuhata muuta,plärätä tietokonetta ja hoitaa bisnestä ajon aikana. Tästä tavasta on hyötyä vain hyvin harvalle ja jo nyt on nähty miten huolimattomasti kuskit joiden autoista löytyy kaiken maailman himppavimppaa ajavat. Takavalot ovat pimeinä, etuvaloina toimvat jotkut joulukuusenvalot, suuntavilkkua ei käytetä, roikutaan toisen puskurissa kiinni moottoritiellä koska kuvitellaan että automaattijarrutus hoitaa jarruttamisen, pysäköidään ruutuun vinosti vieden kahden auton paikan koska automaatti hoitaa sen jne. Tällaisten robottiautojen tai kuskien yleistyminen aiheuttaa vain harmia muille autoilijoille. Mitätän vaikutusta kaupunkisuunnittelulle ei ole paitsi että pysäköintitilaa menee enemmän.
2) Itseohjautuvat autot yleistyvät ensin takseina jolloin niitä voivat käyttää kaikki. Tämä tulee mullistamaan elämää siten että kaikkien ei ole pakko töidensä tai harrastustensa takia asua kaupungeissa. Jos asuu maalla mennään niillä töihin tai jos omn pidempi matka lähimmälle juna- tai lentoasemalle aivan kuten tavallisella taksilla mutta paljon halvemmalla. Se mahdollistaa myös sen etä vanhukset voivat asua maalla jos haluavat tai lapsiperheiden joiden lapsilla on pitkä matka kouluuun ja harrastuksiin, ei tarvitse vanhempien osallistua kuskaamiseen, eikä maaseudun yksinäisten vanhojenpoikien tarvitse pelätä poliisia kun tulevat kotiin kapakasta.
On vaikea löytää sopiva vapaa vuokrakesämökki, jos perjantai-iltana alkaa tehdä mieli. Siellä ei myöskään ole omia tavaroita, vaan kaikki pitää miettiä ja viedä. Siellä ei ole viettänyt lapsuudenkesiään, ei voi rempata paikkoja eikä sitä ole perinyt suvussa. Sopivan vuokrarobottiauton löytää heti.
Lakiin pitää kirjata jo valmiiksi ehdoton kielto älyauto-ohjelmistolle joka suojelee autoa pysäköinninvalvojilta rauhanomaisesti mutta aktiivisesti. Tarpeeton matkustajaton ajo tulee siis kieltää ja sallia vain erityistapauksissa. Jos silloinkaan.
Koita käsittää, että osmot nyt vaan haluavat. Tahtoo! Että ihmisellä ei ole mitään siteitä tai juuria minnekään, saati että hän vieläpä _omistaisi_ (hyh hyh) maata. Siinähän voi ruveta ajattelemaankin vaikka mitä.
Ehei! Osmo haluaa kaikki ihmiset kaupunkiin kerrostaloihin fillarilla kulkemaan, jatkuvaan telemetriaseurantaan. Siellä sitten hän leppoisasti toisten paitoja pesten tiedostaa maailman vääryyksiä, jotka osmo on hänelle selittänyt. Vapaa aikaa on runsaasti, ja se kuluu performansseja katsellen ja tiedostaville marsseille osallistuen. Omat ajatukset ovat paitsi turhia, myös vaarallisia.
Catilina.
Meillä ON suvussa kulokeva kesämökki Sipoossa.
Nykyinen moottoriliikennöinti perustuu ainakin osin siihen, että siellä on liikenteessä suurin piirtein yhtä paljon “järkeviä” aikuisia ihmisiä kuin kulkuneuvojakin. Kun tapahtuu odottamattomia ja onnettomuuksia alkaa tilanteen selvittely ja eskaloinnin ehkäisy välittömästi. Älyauton matkustajilla tulee olla ensikäden “näkemystä” ajoneuvoliikenteestä? Aikuisen älyauton käyttäjän tulee käydä jokin liikennekoulutus? Alaikäinen ei saa matkustaa yksin?
Näin on, sitten kun pahin autohuuma-ikä on mennyt ohi niin ei kaipaa omaa autoa ja sen aiheuttamia huolia ja kustannuksia. Nykyautot eivät eroa edes toisistaan niin paljon että voisi kehua. Jotkut ovat vähän pienemmät ja jotkut vähän isommat mutta etupenkeiltä katsottuna vaikuttavat samanlaisilta.
Kesämökkilomalle on vaihtoehtoja: Loma jossa yövytään hotellissa, joko luontoa lähellä oevassa kohteessa, tai golf-kenttien tai laskettelurinteiden tms ymäröiminä tai puhtaasti kaupungissa jossa on nähtävyyksiä, ravintoloita kävelymatkan päässä jne. Kesämökin hyviä puolia on että sinne voi kesäaikaan kutsua vieraita enemmän kuin mökin normaali kapasiteetti antaa myöten ja siellä voi isolla porukalla möykätä vapaammin kuin hotellissa.
Näinhän asia tietysti on, mutta kehitys kehittyy. Mooren laki pitänee kutinsa vielä kymmenisen vuotta, ja siinä ajassa meillä pitäisi olla käytettävissä 50–100 kertainen määrä prosessointitehoa. Robottiautot pärjäävät jo nyt itsenäisesti liikenteen seassa ainakin Kalifornian ruuhkissa, ja lumi/räntä/jää/ura ‑ongelmissa tietokoneen ohjaamat sutimisenestot ja ajonvakautukset ovat jo vuosia auttaneet suomalaisiakin autoilijoita pysymään tiellä ja välttämään kolareita.
Jos lisättäisiin nykyisten robottiautojen ohjausjärjestelmiin ja sensoreihin 50x prosessointiteho, niin eiköhän siinä olisi edellytykset hyvinkin varmatoimisen järjestelmän luomiseen.
Toki systeemin luotettavuus pitää olla erittäin korkealla tasolla, ennen kuin se voi tulla kaupallisille markkinoille. Onkin ihan rohkaisevaa että Google on jo pitkään uskaltanut ajattaa robottiautoja liikenteessä. Voi vain kuvitella korvauskanteen suuruutta, jos Googlen robottiauto sattuisi jyräämään pari jalankulkijaa käyttöjärjestelmän jumiuduttua.
Kirjoittaja olettaa, että sopivan vuokrarobottiauton löytää heti. Se ei kuitenkaan ole mikään automaatinen selviö. Se edellyttää, että erityyppisten autojen määrä mitoitetaan maksimikysynnän mukaisesti. Sittenkin siirtomatkat, siis matkat asiakkaan luo, voivat tulla pitkiksi. Todennäköisesti robottiautot, kuten taksien käyttökin, lisäisi ajomatkoja, koska asiakkaan matkatarpeen päälle tulisivat siirtomatkat asiakkaan luo ja määränpäästä takaisin asemapaikalle.
Tarkoitatko, että omistusmökkejä on purettu, muutettu vakituisiksi asunnoiksi tai vuokramökeiksi enemmän kuin uusia omistusmökkejä on tehty? Mökkitonttien tarjonta on käsittääkseni aika vähäistä. Lähdeviite?
Olen ymmärtänyt, että nuoret aikuiset käyttävät mökeillä paljon vähemmän aikaa kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Vanhempi polvi taas käyttää aikaa enemmän, koska eläökeläiset ovat terveemnpiä kuin ennen.
Kaupunkiolosuhteissa kutsujoukkoliikenne tarjoaa hyvän polun kohti automatisoitua liikennettä. Käytetyt kadut ja pysähtymispaikat ovat ennalta tiedossa, ja reittejä voidaan suunnitella sen mukaan missä on vähiten ongelmia automatiikalle.
Viime aikoina en ole julkisiin liikkumisiini juuri muuta käyttänytkään kuin Kutsuplussaa silloin kun palvelu on saatavilla, ja se poistaa Helsingin joukkoliikenteen keskeiset ongelmat eli odottamisen räntäsateessa, satojen metrien aukiokävelyt vaihtojen yhteydessä, rekan levyisen bussin jumittamisen jakeluliikenteen takia ja toivottoman hitauden Etelä-Helsingistä Pohjois-Helsinkiin. Subvention kohde kiittää.
Vielä kun nuoriso osaisi kirjoittaa kunnollisia ikänäön huomioivia käyttöliittymiä vasemman käden peukalolle, olisi järjestelmä täydellinen. Tämän päälle robotiikka olisi enää nyanssi.
Osmo: Joukkoliikennettä robottiautot eivät tee tarpeettomaksi, koska aamuruuhkassa robottiauto vie tilaa yhtä paljon.
Näin suurin piirtein, paitsi jos käytetäänn jo Kutsuplus-palvelusta tuttua matkojen yhdistelyä. Sillä voidaan saavuttaa sekä joukkoliikenteen että taksin hyödyt.
Tekniikan on kehityttävä ja paljon, ennen kuin robottiautot pärjäävät Suomen lumitalvissa. Ainakin vuoden vanhan oman autoni pysäköintitutkat ovat talvella tämän tästä käyttökelvottomina lumen ja jään alla. Entä sitten ne päivät, kun lunta tulee niin paljon, että autot jäävät kiinni auraamattomilla kaduilla?
Vaikka tekniikka toimisi vain kuutena kuukautena vuodesta, se olisi silti mullistava.
Jonkin verran tuntuvat ihmiset olevan skeptisiä robottiautojen tulemiselle Suomen tieliikenteeseen. Kymmenessä vuodessa ei robottiautoa kehitellä, se on totta. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, ettei robottiauto ole mikään uusi keksintö, vaan näistä on puhuttu jo vuosikymmeniä ja nykyisissä autossa on jo paljon ominaisuuksia, joita robottiautoihin tarvitaan. Suurimmat autonvalmistajat ovat siis kehitelleet robottiautoa ja sen tekniikoita jo useiden kymmenien vuosien ajan ja nyt ollaan jo erittäin lähellä ensimmäisten robottiautojen julkaisua. Eri medioista voi lukea kiihtyvään tahtiin lisää robottiautojen tekniikoista ja useat autovalmistajat ovat tuomassa itsenäisesti ajavia robottiautoja myyntiin 2020-luvun alkupuolella.
Yksi suuri haaste robottiautoilussa on vastuukysymys, eli kuka on vastuussa robottiauton aiheuttamasta onnettomuudesta. Vaikka tekniikka onkin jo niin kehittynyttä, että itseasiassa robottiauto on parempi kuljettaja, kuin ihminen, silti onnettumuuksia voi aina sattua. Tämä on yksi asia, joka täytyy huomioida lainsäädännössä ja tehdä selvät pelisäännöt…
- Sami Niemi http://digiapuri.com
Segway?
Pysäköintikysymys tulee ratkeamaan itsestään, kun kauppakeskukset alkavat tyhjetä. Jos jakeluliikenne robotisoituu, ei fyysisiä kauppoja enää paljoa tarvita.
@Jussi Salonen
Japanilaisilla on perinteitä pikkuautojen tekemisessä: http://en.wikipedia.org/wiki/Kei_car
Olet liiaksi pessimisti. Kuvitellaan tie jossa ei ole kuin robottiautoja.
Robottiautot voivat muodostaa “junia”. Käytännössä autot ajavat esimerkiksi 140 km/h puskuri puskurissa kiinni, kuten junat nykyään. Ensimmäinen auto on “veturi” ja muut autot ovat “vaunuja”. Tästä on ruuhkassa seisominen kaukana.
Juuri tätä skennariota varten julkista liikennettä tulisi kehittää suuntaan, jossa meillä on kattava verkosto erikseen rajattuja julkisen liikenteen kaistoja. Nämä voidaan myöhemmin muuttaa vain robottiautoille sallituiksi.
Huono keli ei tule robottiautolle koskaan yllätyksenä, toisin kuin kuljettajalle. Robottiauto kun voi lukea reaaliajassa ilmatieteenlaitoksen sensoridataa ja tietää jäätävät tihkut, vesisateet, lumipyryt ennalta. Ja esim. vartin välein päivittyvän tunnin tai pari tulevaisuuteen katsovan “robottiautoilijan sääennusteen” laskeminen tuskin lisäisi ilmatieteenlaitoksen juoksevia kuluja kovinkaan paljon.
Nyt olisi varmaan se hetki, kun noita palveluita kannattaisi alkaa kehittää, jotta oltaisiin markkinoilla sitten kun kysyntää alkaa olla.
Eivät nuo toki ongelmaa poista, mutta auttavat ainakin ennakoinnissa jonkin verran.
Puhumattakaan siitä, että olisihan se lähes reaaliaikaisesti päivittyvä lyhyen aikavälin sääennuste kiva palvelu muutenkin. Nyt tulee vilkuiltua vastaavia tietoja testbed.fmi.fi:stä , jolla pystyy usein itse arvioimaan 5–10min tarkkuudella sateen alkamisajan.
Juu, ja yhtä älyttömästi jotkut ovat ehdottaneet robotteja kokoamaan autoja. Ikään kuin se robotti voisi käydä kaivoksesta hakemassa malmin ja vielä sitten sulattaisi sen jossain rappukäytävässä tai missä lie pannuhuoneessa! Mitä kaikkea utopistiluikerot vielä keksivätkään? (Eli sarkasmista karsittuna: jos robotti säästää eli investointina tuottaa vaikkapa kuljettaessaan pullaa City Marketiin, robotti tulee. Siinä ei paljon joku kivijalkakaupan pannuhuone paina.)
Yksi asia mikä voi edistää robottien tuloa pohjoismaihin etuajassa on lainsäädännön yksinkertaisuus ja joustavuus. Inhimilliset erheet asettavat joka tapauksessa robottiautojen matkustajat vaaraan. Ja otetaan esimerkiksi vaikka tilanne jossa auto voi joutua uhraamaan joko kaksi matkustajaansa tai viisi liikennesääntöjä rikkovaa jalankulkevaa lasta. Meillä ratkaisu ja lainsäätäjien kanta asiaan löytyy kyllä pienen väännön jälkeen, ja se hyväksytään yleisesti. Ameriikoissa vastaavaa voi joutua odottamaan.
Minun mielestäni liikenneinfrastruktuuria ei voi rakentaa sellaisen tulevaisuuden teknologian varaan, jonka toiminnallisuudesta ja käyttöönottoaikataulusta on epäselvyyttä.
Tähän liittyviä virheitä ollaan jo tekemässä Länsimetron suhteen. Myös Saksan energiapolitiikka reagoi liian etupainotteisesti oletettuihin tuleviin uusiutuvien energiamuotojen käyttötekniikan parannuksiin ja joutuu kattamaan näin syntyneen teknisen velan fossiilisten polttoaineiden käytön lisäämisellä.
Softat eivät ole kunnossa. Robottiautot luovat kolmiulotteisen kuvan ympäristöstään käyttämällä tarkkoja sensoreita, koska tarkan ja luotettavan mallin luominen ympäristöstä pelkästään muutaman kameran avulla ei vielä onnistu. Ihmisten ja eläinten aivot ovat kehittäneet vuosimiljoonien aikana kyvyn ympäristön spatiaaliseen hahmottamiseen ja sen toteuttaminen yhtä hyvin tietokoneella kestää vielä jonkin aikaa.
Luotettavuus jonka varaan voidaan antaa ihmishenkiä on useita kertaluokkia vaativampi tehtävä kuin kuvantunnistusalgoritmin luominen muihin tarkoituksiin. Ongelmana on se, että reaalimaailman on täynnä hienovaraisia visuaalisia illuusioita joista ihminen selviää kokemuksella. Jo pelkästään kaksi toistaan lähenevää viivaa tuottaa ongelmia sopivassa ympäristössä. Miten käy jos robottiauto tarkoituksella luodun illuusion, kuten automainoksen tien varrella? Tavallista isommaksi maalattu auto näyttää olevan todella lähellä ja taustalla näyttäisi olevan tie.
ps. Kun robotit osaavat muodostaa luotettavan ja tarkan kuvan ympäristöstään kahden kameran avulla, robotiikka on jo todella pitkällä ja mullistaa maailman.
Kuinka moni ihmisautoilija nyt sitten tieten tahtoen ajaisi punaisella suojatielle loikanneen jalankulkijan päälle? Veikkaan, ettei kovin monikaan. Moni toki tööttäisi, heristäisi nyrkkiä ja huutaisi solvauksia. Tämän reaktion tuottaminen on toki vaikeaa robotilla, koska kyseisten efektien vaikutus perustuu ennen kaikkea siihen, että kyse on ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Robotin tööttäminen on helpompaa jättää huomiotta kuin se, että tietää siellä ratin takana olevan ihminen.
Häh? Esitin vain epäilyksen, ettei jakeluauton kuljettajaa ihan heti korvata kustannuksilla, jotka vastaavat ko. urpon viikon palkkaa. Toki jollain automatisoidun kaivoskoneen hinnalla tavara liikkuisi, mutta sitä vastaan keskiverto amisviiksi pyörittää kuorkkia keskustan kaduilla jos jokusen vuoden.
Ei.
Jos joskus tulee mahdollisuus, niin digitaalisen signaalinkäsittelyn perusteet ja erityisesti hahmontunnistuksen perusteisiin tutustuminen auttaa hahmottamaan problematiikkaa.
Ensin pitäisi löytyä ne algoritmit, jotka hahmottavat ympäristöä riittävällä tasolla vaikkapa kuvan joka neljäs sekunti. Sen jälkeen satakertaistetaan prosessointivoima, niin homma toimii 25 kertaa sekunnissa. Ongelma on vain siinä, että meillä ei ole noita “joka neljäs sekunti” ‑algoritmeja.
Hahmontunnistus on kuvankäsittelyssä (tai laajemmin muussakin vastaavassa datassa) kova pähkinä. Ei ole olemassa mitään yksittäistä näppärää algoritmia, vaan joka hommaan täytyy kehittää uusi.
Pelkän kameran varassa ajelevaa roboautoa tuskin tullaan näkemään, lidarin kanssa homma on jo paljon helpompi.
Nämä taas ovat paljon yksinkertaisempia ongelmia, joihin tietokone sopii hyvin. Tietokoneen ei tarvitse tuolloin hahmottaa ympäristöään, mittaustuloksiakin on hyvin rajallinen määrä.
Törmäyksenestojärjestelmät ovat pykälää monimutkaisempia, mutta kertaluokkia yksinkertaisempia kuin se, että auto selviäisi liikenteessä itse.
Pakko muistuttaa, että tulevan Vihreän liikeen perustajat ennustivat robottiautojen olevan aivan nurkan takana jo ‑60 luvulla, kun julkaisivat kantateoksensa “Alas auton pakkovalta”. Tuossa kirjassa on todella paljon kiinnostavia ajatuksia, jotka ovat jääneen elämään kaupunkisuunnitteluun ja nykypolitiikkaan — oman aikansa Jules Vernet äänessä.
Tässä on kolme erillistä ideaa:
1. kutsuliikenne
2. matkojen yhdistely
3. robottiautot
Ideat ovat toisistaan riippumattomia, yksikään ei ole edellytys toiselle, eikä yksikään sulje toista pois. Taksi on keksitty, kimppakyyti on keksitty, robottiautot on keksitty.
Ruuhkaongelmaan oikea vastaus on 2, matkojen yhdistely. Se voidaan nykyisellä telematiikalla toteuttaa helpohkosti yhdellä tietojärjestelmällä ja lainsäädännön muutoksilla ilman robottiautoja tai kutsuliikennettäkin.
Tähän tarvitaan järjestelmä, jota kutsuttakoon vaikka nimellä Virtuaalipeukku®. Kyydin haluaja kävelee lähimmälle sovitulle pysähtymispaikalle (kadunkulma, huoltsikka, mikä tahansa laillinen pysähtymispaikka), laittaa kännykkäänsä määränpäänsä ja painaa Virtuaalipeukun® suurta ystävällisen näköistä peukalonkuvaa.
Sen jälkeen järjestelmään kuuluva henkilöauto saa peukkusovelluksesta tiedon kyytiläisestä, joka on menossa samaan suuntaan. Kumpikin näkee toisen osapuolen pisteytyksen ja painaa vihreää nappia. Virtuaalipeukun® navigaattori kertoo autoilijalle kohtauspaikan, autoilija pistää vilkun oikealle ja poimii kyytiläisen mukaansa.
Kun tiet eroavat, autoilija pudottaa kyytiläisen. Koska matka oli hauska, niin kumpikin antaa toiselle täydet pisteet. Kyytiläisen tililtä siirtyy esimerkiksi 10 snt/km rahaa, ja palveluntarjoaja tilittää tästä 9 snt/km autoilijalle.
Tällä tavalla iso osa henkilöautoista muuttuu joukkoliikenteeksi. Järjestelmä toimii, jos siihen saadaan riittävästi käyttäjiä kummallekin puolelle. Virtuaalipeukun® laadunvarmistus tulee keskinäisten arvioiden kautta huutokaupoista tutulla tavalla.
Tuohon on vielä helppo rakentaa lisäkriteerejä. Autoilija voi kertoa omalle ohjelmalleen, että ottaa kyytiin vain arvosanan 4,6 yläpuolella olevia kyytiläisiä. Kyydittävä taas voi kertoa vastaanottavansa kyydin vain punaisilta autoilta, joiden vuosimalli on uudempi kuin 2010.
Jos jotain outoa tapahtuu, kummankin osapuolen identiteetti on tiedossa.
Se pikkujuttu tässä kyllä on, että toiminta olisi nyt laitonta, koska taksit.
Eikä ihmisen silmillään muodostama kuva ympäristöstä ole edes yhtä hyvä kuin oikeasti mittaamalla tehty kuva. Silmien prosessointi perustuu paljolti valistuneisiin arvauksiin, ja silmää on helppo huijata.
Tienpinnan liukkauden ennustamiseen ei ole luotettavaa tapaa kitkakerroinmittausta lukuunottamatta. Vaikka kuinka tunnetaan kastepiste ja tien lämpötila tiesääasemalla, ne voivat olla jotain muuta vähän matkan päässä. Lisäksi osa liukkaimmista keleistä syntyy esimerkiksi pakkaslumen hieroutuessa tienpintaan — ei ihan triviaali ilmiö.
Esimerkiksi jäätävän tihkun luotettava ennustaminen on hyvin vaikeaa. Kyse on todennäköisyyksistä, mutta ne eivät välttämättä ole kovin käyttökelpoisia.
Lisäksi osa liukkaudesta on sellaista, joka on liukasta kaikille. Osa liukkaudesta taas on hyvin rengasriippuvainen asia. Tästäkin syystä luotettava liukkausennuste on kovin vaikea tehdä.
Tähän on kyllä parannuksia mahdollisuus saada liikennetelematiikan avulla. Jos autot mittaavat lämpötilaa ja kastepistettä ja osaavat kommunikoida lisäksi luistonestojärjestelmiensä antamat tiedot eteenpäin, tieto on paljon parempaa ja ylläreitä tulee vähemmän.
Asia ei kuitenkaan liity robottiautoihin, vaan ihan olemassaolevan datan jakamiseen.
Mietipä tilannetta, jossa ajoneuvoetäisyys on kuusi senttimetriä. Mitä tapahtuu, kun ensimmäinen tekee äkkijarrutuksen? Tuossa tilanteessa letkassaolijoiden vastuulla on lähinnä pysyä sivusuunnassa letkassa.
(Tuossa on kyllä muita ongelmia, mutta turvavälin lyhentäminen pienentää törmäysvoimia peräänajotilanteessa.)
Helsingin ja Itä-Suomen Yliopistojen yhteisen tutkimuksen mukaan kaikkien ikäryhmien mökkeily on lisääntynyt 2000 luvulla verrattuna 1980 ja ‑90 lukuun noin 15%. Vanhemmilla ikäpolvilla suhteessa enemmän kuin nuorilla, minkä Osmo tulkitsee omalla erikoisella tavallaan, kuten niin usein. Nuorilla mökkeily on yhtenä matkailun muotona muiden joukossa. Mökkien varustelu on noussut ja sitä myöten niiden ympärivuotinen käytettävyys, joka lisää nuorten mökkeilyä aiempiin vuosikymmeniin verrattuna. Aiemmin siellä oltiin vain kesäisin, nyt mennään viettämään uudenvuodenbileet mökille.
Robottiauto!
Nykyhuuhaa alkaa käydä jo hermoon.
Ennen muinoin kylän juoppo mekaanikko huolsi auton kossupullopalkalla ja ehkä joku viiskymppinen(mk) kouraan.
Mites sitten kun tällainen robottiauto hajoaa? Siinäpä vingutte lisää palkkaa jotta voitte maksaa autohuoltonne. Minäpoika se lekottelen tuolla rannalla ja heittelen kivillä vanhaa ladaani.
Mutta hyvä ihmiskunta. Jatkakaa vain matkaanne kohti tulevaisuuden ihmeitä! Olen aivan varma että tulette huomattavan paljon onnellisemmiksi kun saatte autoja joita ei tarvitse ohjata. Unohtamatta tietenkään muitakaan tulevaisuuden ihmeitä jotka säästävät aikaanne ja helpottavat elämäänne. Ehdittepä tekemään enemmän töitä sitten.
Muistelen että joskus meille luvattiin enemmän vapaa-aikaa sekä vapautta kun teknologia tulee ja pelastaa meidät?
Tuskin tuollaisessa kukaan on samassa mielessä vastuussa kuin nykyisin kuski on eli, että voisi joutua maksamaan sakkoja tai jopa linnaan, kunhan auto on läpäissyt katsastuksen.
Tietenkin vahingonkorvausvastuu jää edelleen olemaan ja siinä toimisi ihan normaali vakuutus, jonka bonukset tietenkin riippuisivat siitä, miten juuri kyseisen valmistajan autot ovat pärjänneet liikenteessä. Ne autot, jotka kolaroivat kovasti, joutuisivat maksamaan korkeampaa vakuutusmaksua, mikä tietenkin kannustaisi valmistajia tekemään autoistaan mahdollisimman vähän kolaroivia, koska muuten eivät pystyisi pitämään hintaa kilpailijoiden tasolla.
Näitä kimppakyytipalveluita on tehty useita viimeisen 10 vuoden aikana, mutta ne eivät toistaiseksi ole lähteneet kunnolla skaalautumaan. Todennäköisesti toteutukset eivät ole olleet riittävän hyviä joko teknisesti tai konseptuaalisesti.
USA:ssa pyörii muutama “kimppakyyti“palvelu, jotka toimivat melko lailla juuri siten kun ehdotit. Käytännössä ne eivät kuitenkaan ratkaise ruuhkaongelmaa, koska niistä on muodostunut tulonlähde kuljettajille. He siis ajavat ympäriinsä tienatakseen, eivät siksi että olisivat muutenkin liikkeellä. Käytännössä ne vain kannibalisoivat takseja.
Lisäksi niissä kimppakyyti tarkoittaa yhtä kuljettajaa sekä matkustajaa kerrallaan, kun taas kutsuliikenteessä yhtälö on parhaimmillaan kuljettaja + n eri matkustajaa yhtä aikaa.
Mikään ei tietenkään estä toteuttamasta kimppakyytipalvelua kuin kutsuliikennettä, mutta eikö se silloin ole joukkoistettua kutsuliikennettä? Samoin jos autoa ohjaa robotti, kutsuliikennettä sekin on.
Aika vahvalla itseluottamuksella tässäkin kommenttiketjussa esitetään, että esimerkiksi katumaalauksia ei voida tehdä aineella, joka heijastaa sähkömagneettista säteilyä aallonpituudella joka kulkee jään ja lumen läpi. Tai että tienvierustolppiin ei voida kiinnittää millään tavalla mitään, mistä millään anturilla mitenkään ei voitaisi arvioida etäisyyttä tien reunasta.
Mökkitieargumenttikin on aika kehno. Tuo systeemi rakennetaan niin, että ensin robottiautolla voi ajaa muutamaa moottoritien pätkää niin, että kuski voi lukea lehteä. Jossain vaiheesa verkosto sitten laajenee niin, että alkaa olemaan kysyntää täysin automatisoiduille autoille.
Auton liikkumisen automatisointi on teknisesti haastava kaupunkioloissa eikä tarvittavaa tekniikkaa ole vielä edes kehitetty.
Mutta varmaan teknologia perustuu useampaan rinnakkaiseen järjestelmään.
USA:n armeija järjesti kilpailun , jossa auton piti navigoida itsenäiseti läpi erämään ja kas kummmaa se onnistui, mutta toleranssit ovat suuremmat kuin kaupungissa ja ilmasto stabiilimpi .
Eli ajan kanssa onnistuu
Utta myös vaikutukset liikenteeseen ovat drammattiset. Jos autoa ei omisteta niin silloin voidaan tilata aina sopivva auto
Se painottaa autojen määrän pieniin 1–2 hengen autoihin ja näitäkin voidaan ketjuttaa, jos on tarvetta suurempaan määrään yhteistä matkustamista
Jos taas tarvitaan tavarankuljetuskapasitettia niin tilataan tavara-auto tai liitetään kaksi autoa yhteen
Nykyisen yhden auton tilaan mahtuu 2–4 autoa, joten bussiliikenne vähenee
Liian vanha on vakuuttunut, että googleauton tarina on valetta?
Ajan kanssa onnistuu — ja tuosta kokeesta lienee jo yli 10 vuotta.
Yksi filosofi meinattiin tappaa Espoossa menneellä viikolla ja siitä nousi valtava kohu. Autoilijat yrittävät tappaa jalankulkijoita ja pyöräilijöitä joka hetki välittämättä väistämisvelvollisuudestaan ja ketään ei kiinnosta.
Robottiautojen myötä tämä muuttuu. Robottiauto on käytännössä aivan pakko toteuttaa siten, että se toimii aina 100% liikennesääntöjen mukaisesti. Eli se pysähtyy aina, jos se havaitsee suojatietä lähestyvän kävelijän tai on väistämisvelvollinen pyöräilijään nähden. Sen jälkeen nopeus, jolla auto voi lähestyä suojatietä tai risteävää pyörätietä, täytyy laskea merkittävästi nykyistä matalammaksi, että se saadaan tarvittaessa pysähtymään. Tai sitten valottomat risteykset autojen ja kevyen liikenteen kesken pitää poistaa kokonaan.
Tässä keskustelussa ja ketjussa (yleisesti ottaen) oikeistoporvarilliset asiantuntijavihreät edustavat nyt sitten sokeasti sosialistista suunnitelmataloutta ja projisoivat omat yhteiskuntasuunnitelmansa yksityisiin suuryrityksiin.
Totta on, että autotehtaat kehittävät kilvan autonomisia autoja. Tarkoitus ei kuitenkaan suinkaan ole korvata auton kuljettajaa. Sehän olisi ihan järjetöntä alalla, jolla hyvä ajettavuus on keskeinen myyntivaltti, eivätkä maksukykyiset asiakkaat maksa omien valinnanmahdollisuuksiensa ja oman valtansa vähentämisestä, päinvastoin.
Autonomisten autojen alan lehdessä ”Autonomes Fahren — Roboter Autos. Magazin für Autonome Autos und Autonome Systeme” kerrotaan esimerkiksi uudesta autonomisesta BMW 5‑prototyypistä. BMW:lle tässä on kyse turvallisuudesta, ei siitä että kuljettajalta riisuttaisiin valta. Viime mainittuhan olisi tyhmää ottaen huomioon sloganin “Freude am Fahren – BMW ajamisen iloa”. BMW kuitenkin näkee, että tulevaisuudessa teillä liikkuu autonomisia autoja ihan riippumatta siitä, ottaako kuljettaja ajamisen haltuun vai laittaako hän autopilotin päälle:
”Dabei geht es BMW vor allem um die Sicherheit, weniger darum, dass der Autofahrer entmachtet werden soll. Dies mag aber PR / Medientechnische Gründe haben um den Werbeslogan “Freude am Fahren” nicht zu diskreditieren. Letztlich wird aber auch BMW einsehen, dass die autonomen Fahrzeuge die Zukunft im Verkehr darstellen; gleichgültig ob der Fahrer die Kontrolle übernimmt, oder den Autopiloten anschaltet.”
Autonomes Fahren — Roboter Autos: ”5er BMW Autonomes Auto von BMW.”
http://www.autonomes-fahren.de/5er-bmw-autonomes-auto-von-bmw/
Mercedeksellä on testiajossa uusi ässämersu S500 prototyyppi, joka osaa ajaa liikenteessä täysin itsenäisesti. Tällöin on joskus mahdollista, että Pomo ja Kuski voivat rentoutuneesti nojautua taaksepäin ja antaa auton huolehtia ajamisesta:
”Eine der besten Chauffeurslimousinen der Welt soll Chef und Fahrer irgendwann ermöglichen, sich entspannt zurückzulehnen. Dank Autopilot. Noch ist “Intelligent Drive” aber nur im Test-Prototypen verfügbar.”
Handelsblatt: ”Diese S‑Klasse macht alles allein”
http://www.handelsblatt.com/auto/test-technik/mercedes-prototyp-diese-s-klasse-macht-alles-allein/8761188.html
Kyse on aina lisävaihtoehdosta, lisääntyvästä mukavuudesta ja omistajan vallasta. Voin kuvitella/ tietää lukuisia syitä, miksi varttunut varakas saksalainen välittömästi ostaisi tällaisen Mersun tai Bemarin, kun se tulee markkinoille. Yksi syy on se, että omistaja pääsisi päättämään siitä, kuka saa ajaa hänen autollaan oikeasti ja kuka vaan autopilotilla. Tästä ihmiset maksavat, eivät siitä että he eivät voi halutessaan ajaa.
Samaa mieltä. Kyllä täällä kehäkolmosen takana kaikenlaisia haasteita löytyy ainakin talvisin, paannejäitä ja sensemmoisia, mutta varmaan ajan kanssa onnistuu.
Tietokoneavusteinen ajaminen on jo nyt arkipäivää ja kehittyy koko ajan.
Eihän Se ole teknisestä onnistumisesta kiinni vaan ostamisesta, markkinoista ja maksukykyisistä autonostajista ja heidän preferensseistään.
Tekninen onnistuminen taas edellyttää esim. sähköistä ohjaustehostinta, hydraulinen ei kelpaa, ja tehostin on kiinni ohjauspylväässä, jonka päässä on ratti. Autonomisissa autoissa rattia ei olla poistamassa, vaan omistaja-autoilija voi koska tahansa alkaa itse ajaa.
Miten robottiauton tulee toimia, kun pyöräilijällä on väistämisvelvollisuus, mutta pyöräilijä ei tätä ymmärrä tai tästä välitä?
Silloin esitin itsekin valheen kun kirjoitin USA:n armeijan robottiautokilpailuista ??
http://www.tietokone.fi/artikkeli/uutiset/sodankaynnin_iso_muutos_robottiautojen_kolonnat_tulevat
Kysymys oli massatuontantokelpoisista systeemeistä.
Sitä tuo Googlen proto ei ole, eikä oikeastaan nuo armeijankaan systeemit, sillä kallis sotilasmateriaali on vielä kurisiteetti ja siinä salllitaan ominaisuudet, joita siviilissä ei sallita. Esim sotilasajoneuvo voi ajaa siviilein yli, sehän on vain oheistappioita
Kuvitellaanpa tilanne, missä inhimillinen erhe halvaanuttaa jalankulkijan. Autoilija oli halunnut ajaa itse autoa, koska olisi katsonut juuri rallielokuvan ja halusi fiilistellä autolla ajoa tunnelman nostattamiseksi.
Entä jos tilanne oltaisiin voitu välttää automaattiautolla? Eikö tilanne mene siihen, että ihmisautot kielletään? Montako halvaantumista sallitaan rallia ja jääkiekko rakastavien miesten fiilistely vuoksi?
Ei se ihan noin yksinkertaista ole monestakin syystä. Näkyvyyden ennustaminen (käytännössä sateen voimakkuus ja sumu) on aika vaikeaa numeerisilla malleilla ainakin sillä tarkkuudella, jota robottiautosääennuste vaatisi. Jos siis tarkoitus olisi pystyä ennustamaan näkyvyys kilometrin välein, tarvittaisiin ainakin paljon nykyistä enemmän havaintoja eli enemmän tiesääasemia, joilla on näkyvyyttä mittaava laitteisto ja paljon suurempi resoluutio säämalleissa.
Säämallien ajamisessa on kaksi vaihetta: data-assimilaatio (eli karkeasti ottaen säämällin alkutilan laskeminen havaintojen perusteella) ja varsinainen malliajo. Jos halutaan laskea vartin välein uusi päivitetty ennuste, pitäisi data-assimilaatiovaihe ajaa 96 kertaa vuorokaudessa nykyisten 4 tai 8 sijasta. Toisaalta taas 96 kahden tunnin malliajoa merkitsee 192 tuntia, kun nyt ajetaan esimerkiksi 4*72 tuntia eli 288 tuntia. Lisäys olisi siis huomattava.
Lentokentillä tehdään jo nyt paljon hyvin lyhyen aikavälin sääennusteita. Käytännössä ne tekee meteorologi edellisen numeerisen mallin, uusien havaintojen ja tietokoneen avulla. Koko tieverkolle vastaavaa ei voitaisi tehdä ilman lisäystä sääpäivystyksen meteorologimäärään. Lisäksi lentokentillä on paljon sellaista mittauslaitteistoa, jota muilla sääasemilla ei yleensä ole.
Ihan näppituntumalta veikkaisin, että tarvittaisiin lisää automaattisia tiesääasemia ja todennäköisesti myös uusia ennustusmenetelmiä meteorologien käyttöön sekä lisää meteorologeja. Paljon riippuu siitä, halutaanko todella ennustaa säätä tiellä esimerkiksi kilometrin ja varttitunnin tarkkuudella vai riittääkö summittaisempi alueellinen ennuste, joka lähinnä varoittaa, että sää voi olla liian huono esimerkiksi aamupäivän aikana. Vai tyydytäänkö siihen, että järjestelmä pelkästään varoittaa autoja siitä, että ne ovat ajamassa havaittuun huonoon säähän?
Säässä kalleinta on lopulta havaintojen tekeminen. Sääasemien rakentaminen ja ylläpito maksaa. Kaukohavainnointi tutkilla ja satelliiteilla voi olla halvempaa, mutta pelkästään niillä ei pärjätä. Tarvitaan myös oikeita suoria havaintoja, jotta on jotain, mihin tutka- ja satelliittihavaintoja voi verrata.
Totta kyllä — tällä hetkellä ja saksalaisten autonvalmistajien mielestä.
Tulevaisuudessa voi olla (ainakin kaupungeissa) runsaasti sellaisia vyöhykkeitä, joihin ei S‑Mersuilla ole asiaa.
Ja Google ei ole autonvalmistaja.
Niinpä muistelinkin, että nuo US Armyn Grand Challenge ‑kilpailut olivat noin 10 vuotta sitten ja tekniikka on kehittynyt aika paljon noista ajoista.
Ja sotilastekniikalla on taipumus tulla siviilipuolelle ajan mittaan, joten katsotaanpa seuraavat 10 vuotta.
Automaattiset autojunat sopisivat erinomaisesti vaikkapa Australiaan… ja siitä sitten aikanaan myös Suomeen.
Samalla tavalla kuin tavallisen autoilijankin, ei kai enempää voi vaatia?
Ja nykyisten sääntöjen mukaan arvaamattomiin tilanteisiin ei tarvitse varautua, esim. siihen, että joku ei noudata sääntöjä.
Tai kun mitä tahansa elävää tulee sen eteen. Johtuen kohtaamisen epäsymmetriasta (ihminen tai eläin vahingoittuu, vammautuu tai pahimmassa tapauksessa kuolee, mutta autoon tulee kolhu), robottiautolla voi olla ainoastaan väistämisvelvollisuus tällaisissa tapauksessa. Se ei voi olla koskaan etuajo-oikeutettu, koska se ei voi tietää, onko sen edessä lapsi, harhaan joutunut sokea vai kiireinen pyöräilijä.
Aika paksua. Jokainen pääkaupunkiseudulla liikkunut voi käsi sydämmellä sanoa asian olevan lähinnä päinvastoin. Punainen valo ei tunnu koskevan pyöräilijöitä (tai jalankulkijoita) kuin satunnaisesti. Lisäksi pyöräilijät ovat usein aivan kuutamolla omista väistämisvelvollisuuksistaan mitä en tosin ihmettele luettuani aiheesta monisivuisen artikkelin TM:stä jossa nämä väistämis-säännöt käytiin lävitse. Ne eivät todellakaan ole mitenkään selkeitä. Jokaisen pyöräilijän JA autoilijan kannattaisi lukea ne tai ehkäpä ei autoilijoiden sittenkään. On ehkä parempi, että autoilijat yhä kuvittelevat olevansa väistämisvelvollisia lähes aina tai niitä ruumiita alkaa oikeasti syntymään, kun autoilijat alkavat pitämään omista oikeuksistaan kiinni.
Ajan kesäisin omaa työmatkaani sekä autolla, että pyörällä ja olen useasti kommentoinut työpaikalle pyöräiltyäni, että olipas taas kaikenmaailman vipeltäjää liikkeellä ja jos autoilijat toimisivat yhtä holtittomasti kuin kanssapyöräilijät niin pelti rytisisi omalla työmatkalla jokapäivä.
Onkin “hauskaa” ennustaa mitä saamme erilaisten ilmiöiden mukana iloksemme arkea rikastamaan.
Älyautoliikenteessä on helppo järjestää erilaisia katuhäppeningejä spontaanisti. Älyauton käyttäjällä on suurempi optio jättää rakkine siihen ja jatkaa matkaa muutoin. Konservatiivisessa liikenteessä kaikki autojen käyttäjät jäävät paikan päälle selvittämään tilannetta enemmän tai vähemmän aggressiivisesti. Tämä pelotevaikutus pitää liikenteen rauhallisena.
Sitten siihen ennusteeseen, älyautoyhteiskunta on valvotumpi ja suhtautuu erilaisiin spontaaneihin tapahtumiin jyrkemmin. Luontainen Teknokratia.
Olisi hyvä varustautua jo ennakkoon ajatusten tasolla. Minkälainen oheiskehitys halutaan estää. Pitäisikö kadunvaltaus mielipiteenilmaisuna kieltää jo nyt kun se ei vielä ole kovin merkityksellinen. Pitääkö älyauton matkustajista jonkun olla ns. vastuullinen matkustaja joka vastaa esineestä matkan ajan.
Miksi ihmeessä pitäisi autolle ennustaa kilometrin päässä olevaa säätä?
Eipä nykyisetkään autot ala pudottaa nopeuttaan sillä perusteella, mikä on sää kilometrin päässä tai ensi viikolla. Reaaliaikainen havainnointi on järkevämpää ja halvempaa ja täysin riittävää — kovin merkillisiä sääasemia autoihin tuskin tulee.
Ei aivan täysin pidä paikkaansa. Jos ajat kolmion takaa 60 km/h alueella 80km/h liikkuvan eteen, niin se on edelleen sinun syy.
Näkisinpä minäkin mielelläni ensin edes automaattimetron toteutuvan ennenkuin alan unelmoida robotttiautoista. Miten ihmeessä se metron automatisointi voi olla niin hidas ja vaikea asia toteuttaa, kun risteävää liikennettä ei käsittääkseni ole?
Millä robottiautoon saadaan riittävästi sujuvan liikenteen (liikennesääntöjen ohella) myös edellyttämää tasapainoa riittävän varovaisuuden ja ns. ‘pelisilmän’ välillä? Jos turvasääntöjen takia niistä tehdään erityisen ‘ylikohteliaita’(?), on seurauksena hitaus, eivätkä robottiautot saavuta suurempaa suosiota kuin korkeintaan turistibussien tapauksessa.
Tietokone ei kuitenkaan ole lainkaan yhtä hyvä ymmärtämään näkemäänsä ja tämä on turvallisuuden kannalta kriittistä.
Kuinkakohan pitkälle tätä päätöksentekoa varten pitää päästä kiinni todelliseen tekoälyyn.
Siis tarkoitatko, että kun taksi ei ymmärrä, onko kyseessä jalankulkija, koira, roska linssissä tai kenties joku muu, tai jos yhtäkkiä tien kunto ei salli robottiauton havainnoida, missä tie kulkee, niin se ottaa yhteyden valvomoon, jossa joku puolinukuksissa oleva minimipalkkainen päivystäjä äkkiä kertoo sen millään mielekkäällä reaktioajalla.
Eli havaintojen prosessointi ja niiden ymmärtäminen ja tarvittaessa käytettävissä oleva abstraktin ajattelun ja päätöksenteon mahdollisuus ovat siis käytännössä paljon havaintokykyä tärkeämpiä ominaisuuksia. Juuri näitähän robottiautolta puuttuu!
Jonkun peltikolarin se varmaan osaa paremmin väistää, koska ennakoi tarkempien havaintojen perusteella, mutta nehän nyt eivät suurta vaaraa oikeastaan muodosta kenellekään.
Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kevyt liikenne priorisoitaisiin autojen edelle.
Jep. Liikenneonnettomuuksien määrä mullistuisi niinä kuukausina, joina robottia ei voisi käyttää, koska kuljettajilla ei enää olisi riittävää ajokokemusta. Lisäksi siellä kauden reunoilla tapahtuisi aivan käsittämättömiä onnettomuuksia, kun olosuhteet olisivat usein mutta satunnaisesti robotin kykyjen ulottumattomissa.
Kuvitellaan kaupunki, jossa ei ole asukkaita…
Laitatko autot vai jalankulkijat tunneliin?
Käytännössä tällaiset kannusteet saattavat hyvinkin tuottaa autoja, jotka välttävät naarmuja viimeiseen asti, ja päätyvät sen vuoksi tuottamaan erittäin paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuolonkolareita, jne.
Oletko aivan ehdottoman varma, että sinä itse et vipellä tai toimi holtittomasti siellä työmatkalla? Siinä Tekniikan maailman artikkelissa ei nimittäin tuotu mitään uutta esille, samat säännöt olivat aiemminkin voimassa, ei kai niitä tarvitse ihmetellä?
Toki pyöräilyyn liittyvät säännöt ovat varsin vaikeita. Kotikylässäni autoilijat ajavat kolmion takaa eteeni viikoittain, liikenneympyrässä kääntyvä auto yrittää ajaa päälle lähes joka kerta jne. Kukapa tälläisiä sääntöjä ymmärtäisi…
Osmon ongelmat on ratkaistu – ei enää huolta pysäköintitilasta!
Miamissa rakennetaan asuinkerrostaloa, jossa asukkaiden autot nostetaan automaattihissillä suoraan asuntoon aina ylimpään 60. kerrokseen saakka. Hissikuljetus kestää 45–90 sekuntia. Autoilla on omat makuuhuoneet, joista on merinäköala Bahaman suuntaan. Kussakin asunnossa on paikat kahdesta neljään autolle. Kämppien koot vaihtelevat 390:stä 1579 neliönmetriin.
“Sky Garage”: Traumfahrzeuge gehören in den Himmel” — Die Welt 19.2.2014
http://www.welt.de/vermischtes/article125012368/Traumfahrzeuge-gehoeren-in-den-Himmel.html
Täytyy ihmetellä, ettei tätä radikaalia teknologiaa ole mainittu eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan teettämässä tutkimuksessa, valiokunnan julkaisu 6/2013.
Henkilöautoliikenteestä julkaisu toteaa mm seuraavaa:
”Uusi toimintamalli säästöineen: Henkilöautoliikenteessä suositaan yhteiskäyttöisiä kuljettajattomia robottiautoja. [–]
Teknologiaa kehittävät ja testaavat mm. Audi, BMW, Continental, GM, Google, Mercedes, Nissan, Toyota ja Volvo. Monia robottiauton ominaisuuksia on jo nyt uusissa automalleissa.” (2013, 18–19.)
Risto Linturi, Osmo Kuusi ja Toni Ahlqvist: Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2013
http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=ie27613151734377
Pitää paikkansa, että mainitut yhtiöt kehittävät mm. autonomisia autoja. Niiden, esim. BMW, tarkoituksena tällä kehittämisellä ei kuitenkaan todellakaan ole siirtyä ”kuljettajattomiin robottiautoihin”. Vaikka jollakin tällainen tarkoitus olisi, se ei merkitsisi sitä, että nyt yleisesti oltaisiin siirtymässä ”kuljettajattomiin robottiautoihin”.
Eihän sekään, että Miamissa ollaan rakentamassa yllä mainittua asuintaloa, tarkoita sitä, että autot nyt ja jatkossa yleisesti pysäköitäisiin kerrostalojen makuuhuoneisiin.
Lähtökohtaisesti näin.
Tosin se, että arvaamattomiin tilanteisiin ei tarvitse varautua, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niihin ei tarvitse mahdollisuuksien mukaan reagoida, jos niitä tapahtuu (Tieliikennelaki 3 §). Siis olettaen, että on riittävästi aikaa hahmottaa tilanne ja reagoida siihen.
Robottiauto reagoi samoin kuin autoilijakin, jos yllättävä este tulee eteen niin se yrittää väistää/jarruttaa, molempia yhtä aikaa
Robotti reagoi nopeammin, joten se ennättää hidastaa enemmän kuin autoilija.
Onnettomuuksia se ei estä, jos jalankulkija/ pyöräilijä törttöilee, mutta vahingot voivat olla pienempiä nopeamman reagoinnin ansiosta
Samoin robotti havaitsee takaviistosta tulevan pyöräilijän paremmin kuin ihminen.
Ihmisenkin havainnointikyky on rajallinen,mutta ihminen ajelee säässä, jossa hänen ei pitäisi ajaa.
Siinä mielessä robotti on harmillinen,että se pysähtyy kun ei enää havainnoi ympäristöään.
Mutta paljon ihmistä turvallisempi.
Tätä pidetään järjestelmän huonona ominaisuutena ja puutteena, mutta todellisuudessa ihminen ei tajua miten suuria riskejä hän ottaa
Ihminen siis riskeeraa mitä kone ei tee ja niinpä ihminen ajaa suurella riskillä huonossa säässä. Esimerkkinä ovat satojen autojen ketjukolarit moottoriteillä
Robottiauto tuskin tarvitsee sen tarkempaa sääennustetta tai säätilatietoa kuin nykyinenkään autoliikenne, kyllähän momentti‑, kiihtyvyys- yms. antureilla saa parhaan ja hyvin reaaliaikaisen ja paikallisen tiedon vallitsevista kitkaolosuhteista (ja vaihtelustakin voi päätellä jotain). Eihän tuo periaatteessa eroa nykyisistä ABS-jarruista juuri muuten kuin että tieto vaikuttaa kaasupolkimeenkin.
Tuosta DARPAn kilpailusta kannattaa muistaa ensimmäisen onnistumisen lisäksi myös se, että sen ensimmäinen versio vain vuotta aiemmin (2004) oli ns. epic fail, kokelaista paraskin suoriutui vain 5 % osuudesta 240 km kokonaiskilpailumatkasta.
Yhteiskäytön toimiminen bisnesmallina on nähdäkseni tässä se suurin kysymysmerkki, siihen voi tietysti valtiovaltakin vaikuttaa paljon esimerkiksi verotuksella, miksei osaltaan kunnatkin. Nykymallisen yksityisautokannan älyominaisuudet joka tapauksessa tulevat ja vauhdilla.
Robottiautoa ei voida ohjelmoida toimimaan näin. Ja se tulee olemaan valtava edistysaskel kaiken kevyen liikenteen kannalta.
Jos liikkuminen robottiautolla onkin muiden kuin autojen keskellä välttämättä varovaisempaa ja hitaampaa kuin nykyinen “suurin ja vahvin ensin” ‑meininki, robottiautojen keskinäinen käyttäytyminen tuottaa silti keskimääräisesti huomattavasti nykyistä optimoidumman ja siten nopeamman ja turvallisemman lopputuloksen.
Tähän liittyy kuitenkin hyvin mielenkiintoinen dilemma. Robottiauton pitää tietenkin välttää törmäystä myös siinä tilanteessa, että toinen toimii laittomasti. Tämähän on jo lainsäädännössä nytkin.
Tuollainen toiminta antaa kuitenkin inhimillisille liikkujille etulyöntiaseman, kun robottiauton eteen voi aina tuupata itsensä, koska robotti kuitenkin väistää. Inhimillisessä liikenteessä tähän ei voi luottaa, koska ihmisen huomiokyky on rajallinen, ja koska liikenteessä on myös vähemmän lainkuuliaisia kulkijoita.
Autojen kesken törkeimmät tällaiset tapaukset voisi siivota kuvaamalla selkeisiin laittomuuksiin syyllistyneet, jolloin poliisi voisi sitten kuvien perusteella keräillä ajokortit parempaan talteen. Vähemmän törkeät tapaukset (tiukkaan jonoon kaistanvaihdot, jne.) eivät kuitenkaan tällä häviä, ja rekisterikilvetön liikenne saa blankkosekin käytökselleen.
Kyse on tietenkin kulttuurista ja sen kehityksestä, mutta aika mielenkiintoisia skenaarioita tästä tulee.
Tässä voi kuitenkin käydä yhteismaat. Mitä enemmän tiellä on robottiautoja, sitä sujuvammin inhimillinen puikkelehtija pääsee etenemään.
Robottiauton hankkimisen insentiivi pienenee, jos siitä tuleva etu valuu muille. Täysin itsekseen ajavan auton kohdalla tilanne on helpompi, koska silloin matka-ajalla on vähemmän merkitystä (kuski voi fesettää koko matkan), mutta välivaiheen autojen hyväksyttävyys on heikko, jos ne maksavat enemmän ja vievät perille hitaammin.
Kaupunkiliikenteessä teknologian etu tulee enemmän erilaisista avustimista. Esimerkiksi liikennevaloavustin laittaa jonon ensimmäisen vauhdilla liikkeelle ja pitää loppujonon tiiviisti perässä ja siten lisää valojen kapasiteettia. Jonoavustin voi pitää hyvissä oloissa edellämenijään nykyistä paljon lyhyemmän välin ilman törmäysriskiä, jne. Nämä eivät kuitenkaan ole varsinaisia robottivälineitä, vaan ihan olemassaolevaa nykyteknologiaa.
No, miten ihmisautoilijan pitää? Eiköhän se sama malli toimi robottiautollekin.
En oikein ymmärrä, mikä näiden skenaarioiden pointti on. Eikö tuo kaikki päde ihmisautoilijoihin ihan samalla tavoin? Ei kellään nykyisellä ihmisautoilijalla ole päälleajo-oikeutta. Ei, vaikka tietäisi, että kyse ei ole lapsesta, sokeasta jne.
Mikä tässä on nyt se asia, joka robottiautolle on jotenkin vaikeaa oppia? Se ajaa liikennesääntöjen mukaisesti ja yksi niistä säännöistä on se, että kaikilla liikkujilla on velvollisuus pyrkiä välttämään onnettomuuksia. Robottiauto (ihan niin kuin ihmisautoilijakin) ei antaisi tietä kolmion takana olevalle pyöräilijälle, mutta jos tämä nyt jostain syystä siihen eteen tupsahtaisi, niin kyllä se varmaan koittaisi jarruttaa, jottei törmäisi pyöräilijään. Oletan, että jokainen ihmisautoilja toimisi samalla tavoin.
Ylikohteliaisuudessa ei minusta ole ongelmaa liikenteen sujuvuuden kannalta etenkään, jos autojen välinen kommunikaatio lisääntyy muutamalla kertaluokalla nykyisestä “valojen vilkuttaminen, kädellä huitominen” ‑tasosta. Ongelmia sujuvuuteen tulee silloin, kun eri kohteliaisuusasteita sekoitetaan, eivätkä liikkujat kommunikoi keskenään.
Kun liikenne on kokonaan tai melkein kokonaan keskenään kommunikoivien robottiautojen hallussa, juuri ylikohteliaisuus sallii liikenteen sujuvuuden parantamisen nykyisestä. Ei tarvita mitään kaiken liikenteen vähän väliä pysäyttäviä liikennevaloja eri suunnasta tulevien autojen menon sumplimiseen, vaan autot keskenään kommunikoivat menojärjestyksen ilman, että kenenkään tarvitsee edes missään vaiheessa pysähtyä.
Eh, miksi? Kuolonkolarista tietenkin korvaukset ovat ihan eri luokkaa kuin naarmuista. Enkä ihan ymmärrä, miksi nuo edes olisivat toisensa poissulkevia. Auto, joka välttää tuottamasta naarmuja toisiin autoihin, on todennäköisesti hyvä myös olematta jysäyttämättä niihin täydellä vauhdilla.
Minusta ei ole kovinkaan kauakaa haettua, että tuollaisessa tilanteessa tiellä ajelee myös poliisin siiviilirobottiautoja kamerat suristen.
Jos liikkuu kävellen tai polkupyörällä, huomaa kyllä saman tien, miten jatkuvasti liikkuu suojatiestä piittamattomia, suoraan päälle tai eteen kääntyviä sekä kolmion takaa mitään piittaamatta eteen syksyviä autoja, jotka liikkuvat aivan liian kovalla tilannenopeudella. Robottiautot eivät voi ihmisten seassa toimia näin.
Liikennesääntöjen mukaan etenevän polkypyörän liike on suoraviivaista ja vauhdin vuoksi ennustettavissa. Mutta miten tien vieressä oleva jalankulkija viestittää autorobotille, että on nyt kääntymässä tai astumassa suojatielle. Ihmisen ja robotin kohtaaminen ilman valoja tulee olemaan haastavaa.
Tässä tulee mieleen, että eikö myös noihin ihmisohjattaviin autoihin ole kehitteillä törmäyksenestojärjestelmiä, jotka havainnoivat ympäristöä ja pyrkivät automaattisesti jarruttamaan jos on uhkaa välittömästä törmäyksestä?
Jos tuollainen jossakin vaiheessa määrätään lisävarusteeksi kaikkiin uusiin autoihin, niin se tasoittaa eroa robottiauton ja inhimillisesti ohjatun mutta tietokoneavustetun auton välillä.
Ehkäpä sillä väistämissääntöjen monimutkaisuudella viitataan esimerkiksi tähän:
http://otsokivekas.fi/2010/08/kuvitettu-pikaopas-risteyspyorailyyn/
Viittasin kommentillani lähinnä siihen, että robottiautoja varten pienin välein ja tarkalla resoluutiolla tehtävät sääennusteet eivät hoidu pelkällä pienellä lisäyksellä Ilmatieteen laitoksen juokseviin menoihin.
Mahdollisesti, riippuen siitä, mitä tuo “eteen” tuossa tarkoittaa. Itse tosin veikkaisin tuollaisessa tilanteessa mahdollisesti molempien saavan sakkoja liikenteen vaarantamisesta.
Entäpä sitten jos se toinen ajaakin 120 km/h?
Kolmion takaa tulevan pitää pystyä luottamaan siihen, että tiellä, jolle hän on kääntymässä, liikenne etenee sillä vauhdilla, mitä nopeusrajoitukset ovat. Monessa paikassa näkyvyys on sellainen, että jos kolmion takaa tulevan pitäisi varautua siihen, että sieltä mutkan takaa joku voi tulla reilusti ylinopeutta ja syy kolarista on edelleen hänen, hänen olisi käytännössä mahdotonta missään tilanteessa ajaa tielle, koska hän ei missään tilanteessa ehtisi pois alta sen hänelle kääntymishetkellä näkymättömän hurjaa vauhtia tulevan auton alta.
Eivät tietenkään, mutta en edelleenkään ymmärrä, mikä tässä on se ongelma. Eikö noin käyttäytyvät autoilijat pitäisi saada joka tapauksessa toimimaan toisin, eli en ymmärrä, miten se, että tuollaisista autoista päästäisiin robottiautojen myötä eroon, olisi mikään ongelma.
Vaikea sanoa. Miten nyt suojatien edessä seisova jalankulkija viestii tuon ihmisautoilijalle? Yleensä ei mitenkään, vaan autot yleensä kunnioittavat vasta sitä, kun jalankulkijat ovat fyysisesti siirtyneet jo suojatielle.
Periaatteessa robottiautot olisi siis suht helppo saada toimimaan niin kuin 90% nykyautoilijoista toimii, eli toisaalta ei pysähdy vain siksi, että jalankulkija odottaa pääsyä suojatielle, mutta toisaalta ei aja päälle, jos jalankulkija jo on suojatiellä. Tämän lisäksi saattaisi olla suht helppoa sopia jokin käsiliike, jonka tekemällä suojatien ylittämistä odottava jalankulkija voi viestiä robottiautolle, että haluaa päästä yli.
Autonomiset autot eivät nytkään tarvitse tarkkoja sääennusteita. Katso BMW:n mainos:
BMW ConnectedDrive (BMW M235i voiture autonome) http://www.youtube.com/watch?v=5auvixPtt‑k
Autonvalmistajan edustaja ilmoittaa, että “myös autonomisen BMW:n on aina oltava äärimmäisen dynaaminen auto”.
Tämä tuskin viittaa samaa vauhtia nokat puskurissa liikkuvaan jonoon, eikä sellainen vetoaisi asiakkaisiin.
”Die sprichwörtliche Freude am Fahren kann man selbst dann noch erleben, wenn man selbst hinter dem Lenkrad nur Zuschauer ist: „Auch ein autonomer BMW muss immer ein extrem dynamisches Auto sein.““
http://www.handelsblatt.com/auto/test-technik/autonomer-bmw-elektronisch-im-drift-aus-freude-am-beifahren-seite‑2/9297414–2.html
Älyauto on pysäytettävissä miltei milloin ja missä tahansa. Jopa moottoritienopeudesta. Ilman pienintäkään vaaraa aggressiivisista vastatoimista.
Ennustan siis, että älyauton matkustajille tulee jokin optio tähän. Hauskaa skenaarioleikkiä tämä. Tekniikka itsessään on oikeastaan aika tylsää. Yhteiskunnan muutokset paljon kimurantimpia.
Tämä selvä — mutta onneksi niitä ei robottiautoja varten tarvitse tehdäkään. Eikä muutenkaan.
Robottiauto on riippumattomampi tienpinnan liukkaudesta. Luistonesto korjaa liukkauden aiheuttamaa liukastelua ja tehtävä on helpompi kun auton ei tarvitse taistella törttöä kuljettajaa vastaan vaan optimoida liukkaudne vikututsen torjuntaan myös ohjauksen jarrujen lisäksi.
Ja jos sää on kelvoton niin robottiauto pysähtyy, ihminen jatkaisi ja vaarantaisi monen ihmisen hengen
Tarkoitan sitä, että peltikolaria viimeiseen asti välttävä auto saattaa ajaa itsensä sellaisiin tilanteisiin, joissa ennakoimattomasta yllätyksestä johtuvan kolarin todennäköisyys saattaa olla “normaalitilannetta” suurempi tai sen seuraus pahempi. Tätä seurausta voi olla vaikea havaita paitsi tutkinnallisesti myös tilastollisestikin.
En oikein ymmärrä, miksei se robottiauton matkustaja voisi näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä ihan siinä, missä ihmiskuskikin, jos hänen matkantekoaan tarkoituksella häiritään.
Ja edelleenkin, onko tosiaan sellaisia ihmisautoilijoita, jotka eivät vaikkapa moottoritiellä tekisi kaikkeaan välttääkseen törmäyksen ihmiseen, jos tämä olisi sinne tielle jostain syystä lähtenyt haahuilemaan, vaan ajaisivat kylmästi päin?
Ja onko tosiaan niin, että liikenteemme sujuminen perustuu nykyisin siis siihen, että ihmiset kohdistavat toisiinsa aggressiivisia vastatoimia? Itse väittäisin, että se ennemminkin perustuu sille, että annetaan tietä jopa silloin, kun itsellä olisi etuajo-oikeus. On risteyksiä, joista ei ruuhka-aikaan kolmion takaa pääsisi koskaan mukaan liikenteeseen, ellei etuajo-oikeutetulla tiellä ajavat antaisi tietä. Ruuhkassa kaistan vaihtaminen olisi myös mahdotonta, ellei sillä toisella kaistalla annettaisi tilaa.
Älyauto on tuomittu jarruttamaan minkä tahansa häiriön vuoksi. Se ei saa ikinä provosoitua kiihdyttämään. Tämän vuoksi mm. maantierosvous saa uuden käänteen.
Ellei. Ennustan, että älyautolla sallitaan tietty aggressiivisuus tai matkustajalle mahdollisuus ottaa hätätilanteessa ohjat. Lopputuloksena älyautot kolaroivat ja vastuukysymyksiä käsitellään:
Möttönen vs. Faceboogle Inc.
🙂
Kerro nyt vielä, miten robottiauto tietää vaikkapa moottoritieajossa, että märkä tienpinta muuttui juuri äärimmäisen liukkaaksi? Mikään kiihtyvyys- tai pyörännopeusanturi ei sitä kerro. Tai jos kertoo, ajotilanne on jo muuttunut vaaralliseksi.
Ratkaisu on tietenkin toisilta autoilta tuleva tieto, mutta ei sekään ihan yksinkertainen tai aukoton ole.
Aika nopeasti tulee mieleen, että pitemmillä matkoilla automaattinen, kumipyörin varustettu kulkupeli joka kulkee kivipinnoitettua massiivista infraa pitkin on aika tyhmä ajatus.
Pitäisi kehittää maan- ja moottoriteiden korvaajaksi pikapikaa standardisoitu kevytraidesysteemi, johon auto voi siirtyä helposti pitempää matkaa tekemään. Energiansäästö olisi valtaisa kun kitka pienenee murto-osaan ja jonomuodostelmassa myös ilmanvastus. Eli siis autojen muodostamia junia vaikkapa ilmassa roikkuvan kolmiraiteisen hässäkän sisällä. Ei tieltä suistumisia, lumiongelmia, hirvikolareita. Eikä kuljettajia. Samaan systeemiin voidaan integroida kuljetuskontit jotka kiitävät kaupunkien väliä automaattisesti.
En nyt jaksanut lukea kaikkia kommentteja (voi siis olla että tämä on jo tullut esiin), mutta Frankfurtissa on tiettävästi jo aloittanut (tai aloittamassa) palvelukonsepti nimeltään rajaton taksi. Eli kuukausimaksulla voit käyttää taksia niin paljon kuin haluat. Nyt siellä on vielä kuljettajat mutta ei ole varmaan kovin pitkään…
Kyseinen palvelu (Taxmobil) on pikemmin Kutsuplus kuin taksi. Taksiin verrattuna odotusaika on pidempi, kyydissä on muitakin, välipysähdyksiä voi olla, ja reitti kohteeseen voi olla mutkallinen. Alue on myös varsin rajallinen, joskin Frankfurtin kontekstissa hyvinkin paljon paikkoja ja väkeä kattava.
Hinta on kyllä erittäin edullinen (48 €/kk), mutta palvelusta ei tunnu juuri sen enempää käytännön tietoa olevan. Sen piti käynnistyä jo vuonna 2008, mutta onko käynnistynyt vieläkään?
Ratkaisu lienee sama kuin tavallisessakin autossa, liukkauden kyllä tuntee ohjauksessa heti, sellainen anturi lienee kehitettävissä.
Meillä on hauska esimerkki vastavuoroisuudesta liikenteessä: Ajovalojen käyttö kohtaamistilanteessa. Meillä vaihdetaan puolille, mutta on maita ja kulttuureja (geneettinen ominaispiirre?), joissa ajovalojen käyttö on jouduttu kieltämään, koska kaikki ajavat vaan pitkillä päin.
Ja sitten on maita, joissa valoja käytetään vain, jos muuten ei enää näe mitään. Näitä maahanmuuttajia näkee täällä kotoisillammekin teillä aina silloin tällöin.
Valitettavasti ei toimi suorilla tieosuuksilla, esim. moottoriteillä.
Ei tietenkään perustu.
Mutta liikenteessä on kuitenkin eri luonteisia ja temperamenttisia ihmisiä. Se on ehkä tiedostamaton vahvuus. Ennustan, että älyautoille luodaan jossakin määrin satunnaista käytöstä. Edelleen veikkaan, että pienet “pusut” tullaan sallimaan luonnollisena osana läpimeno-optimoitua älyautoliikennettä.
‘Entäpä sitten jos se toinen ajaakin 120 km/h?’ (Samuli saarelma)
Tämähän testattiin joku vuosi sitten Sörnäisten rantatiellä, ja huvikseen hurjastellut tappaja pääsi kuin koira veräjästä. Minusta satunnaisten ihmisten tappaminen huvikseen on paljon pahempi teko kuin tappaa joku tietty ihminen hyvästä ja perustellusta syystä, mutta lainsäätäjä on eri mieltä.
Kyllä toimii, niin suoraa ei ole, että ei tarvitse ohjata. Ja ohjauksen keveneminen tuntuu kyllä heti, kun on liukasta — jos kuskilla on yhtään ajotaitoa.
Tämän vuoksi syntyy myös uusia vaaratilanteita. En tosin tarkoittanut pelkkää kiihdyttämistä vaan ajamista yleensäkin. Korkeampien toimintojen puutteessa robottiautolla on väkisinkin putkinäkö, joka on normaalitilanteessa eduksi muttei mahdollista luovia ratkaisuja tai kaikissa tilanteissa edes peruseettistä selviytymismatematiikkaa.
anonyymi
Kaikesta tuosta epäilystä voi päätellä, että Googlen on töytynyt valehdella raportissaan älyautonsa historiasta. Sen on ollut pakko aiheuttaa suuri määrä kolareja.
Minusta asia riippuu huolimattomuuden asteesta. Puhdas vahinko on tietysti kaikkein anteeksiannettavin ja syyllisyys kasvaa itseluotujen olosuhteiden mukaan, mutta toki satunnaisten ihmisten tahallinen tappaminen saattaa olla pahempi kuin tietyn ihmisen tahallinen tappaminen. Minusta tietysti tässäkin tilanteessa salamurhat esim. pelkkien poliittisten tarkoitusperien vuoksi ovat vieläkin pahempia, koska silloin teko kohdistuu jo koko yhteiskuntaan.
Tuli tässä mieleen, että liukkautta voisi kokeilla jarrutuksilla ja vetävien pyörien mikroskooppisilla maksimikaasutuksilla ABS-tyylisesti. Käsittääkseni näillä ei olisi mitään merkitystä auton käyttäytymiseen makrotasolla, mutta kitkakerroin ja siis liukkaus kyllä selviäisi.
Asiaan jotenkin liittyen monissa uusissa autoissa näyttää olevan todella kirkkaat valot, jotka häikäisevät jo ainakin jalankulkijoita. Voi tietysti myös olla, että jotkut vain ihan surutta ajelevat pitkillä taajama-alueella.
Liikenteessä ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä noudattaa sääntöjä, koska ne koetaan järkeviksi ja vastavuoroisiksi. Tämän näkee siitä, että vähemmän järkeviksi koettuja sääntöjä noudatetaan paljon heikommin, ja asioita venytetään oman edun suuntaan.
Harvempi noudattaa sääntöjä siksi, että ne on kirjattu lakiin, jos niiden noudattamiseen ei ole muita syitä. Esimerkkinä pyöräilykypärä, jonka käyttämisen perusteena harvalla on laki. Jos sen käyttäminen koetaan järkevänä, sitä käytetään. Jos se sotkee kampauksen tai egon, sitä ei käytetä.
Toinen esimerkki on lievän ylinopeuden ajaminen. Sillä saavutetaan henkilökohtaista etua, eikä sen koeta olevan muuten haitallista. Ehkä tasapuolisuuden nimissä pitää ottaa vielä jalankulkijoiden tapa noudattaa punaisia valoja. Jos autoja ei liian lähellä näy, punaisella mennään yli, sanoi laki mitä hyvänsä.
Tämän lisäksi on ihan tuntuva joukko ihmisiä, joita ei kiinnosta yleinen moraali tai vastavuoroisuus. Vaikka kyse on pienestä vähemmistöstä, heidän vaikutuksensa onnettomuustilastoihin on jo nyt suuri.
Moottoriajoneuvojen kuljettajat pakotetaan ruotuun suhteessa kovilla rangaistuksilla. Kevyt liikenne taas pysyy ruodussa sen vuoksi, että liian liberaalit tulkinnat johtavat henkilökohtaiseen sattumiseen.
Mukana on myös aggression ja häpeän komponentti. Selvästi muiden etua tallomalla etenevä autoilija voi kohdata huomattavasti vähemmän joustavaa toimintaa kuin väärällä kaistalla eksyksissä oleva. Monet liikenteessäolijat viettävät elämänsä aikana viisinumeroisen tuntimäärän liikenteessä, jolloin monenlaisia käyttäytymismalleja syntyy lakikirjan ulkopuoleltakin.
Liikenteen kuri perustuu siis varsin tiukkaan pakkoon ja kulttuuriin. Jos liikenteeseen tulee varmasti korrektisti käyttäytyviä provosoitumattomia robotteja, se muuttaa pelin sääntöjä. Tässä vaiheessa on vain vaikea sanoa, miten ne muuttuvat.
Asiallisti ottaen tämä on väärin. Rengas luistaa ja siihen kohdistuu tiettyjä voimia jopa suoralla tiellä. Lisäksi paljon tärkeämpi on ymmärtää, että tietokone pystyy prosessoimaan anturitietoa satoja ellei tuhansia kertoja nopeammin kuin ihminen. Tämä on myös vastaus siihen, miksi tietokoneen ohjaama auto ainakin teoriassa pärjää ihmistä paremmin ruuhkassa.
Ainoa relevantti ero voisi tulla siinä, että älyauton ohjelmisto on äärimmäisen rajallinen valmiiden mallien ja kaavojen osalta. On vaikea nähdä, että Kian tuleva hinnat alkaen älyauto sisältäisi enemmän ohjelmarivejä kuin modernissa lentokoneessa, mikä on fakta Mersun lähes itseään ajavissa S‑sarjan ökyrohmuissa,
Kovasti on tämä Soininvaara julkaisu poikinut kommentointia — enemmän tai vähemmän asiantuntevaa, laidasta laitaan.
Jos haluatte päästä enemmän aiheesta perille eikä pelkästään mutu-pohjalta, niin kannattaa seurata Risto LInturin perustamaa facebook-ryhmää Robottiliikenteen hyödyt, ratkaisut, esteet.
https://www.facebook.com/groups/robottiliikenne/
Vähän off topic
Viherinssi
“Esimerkkinä pyöräilykypärä, jonka käyttämisen perusteena harvalla on laki. Jos sen käyttäminen koetaan järkevänä, sitä käytetään. Jos se sotkee kampauksen tai egon, sitä ei käytetä.”
Tämä osaksi pitää paikkansa. Yksi kypärätön kaverini (tunnetaan nimellä K. Känkkä). Tarjosin hänella ylimääräsitä kypärääni. “Äh. Niitä käyttää vain ne hurjastelijat” Sanamutooa enm muisat.
Myöhemmin tuli toisin ajatuksiin,m utta olin jo ehntiy antaa sen kypärän keräykseen.
Js ongelmana on älyautojen liian kohtelias käytös, niin siihenhän voi laittaa käyttäjälle override-napin, joka mahdollistaa jatkamisen myös törmäykseen johtavalla ajolinjalla, kunhan s eon vastapuoli joka on väistämisvelvollinen. Tottakai semmoisella nopeudella, että ei synny henkilövahinkoja.
Noh, pidän todennäköisempänä jonkinlaista kameroihin perustuvaa valitusjärjestelyä, jossa voisi valittaa väärin toimivista ajokeista. Ja jos kun valituksia olisi tarpeeksi, napsahtaisi kyseiseen autoon automaattiohjaksen asennuspakko.
Näitä ilmiöitä toki on, mutta ne eivät kovin luotettavasti kerro tienpinnan maksimikitkoista (lepo- ja liukukitka). Renkaan luisuminen hyvällä kitkalla johtuu lähinnä ns. harjamallista, jonka mukaisesti lamellit taipuvat hiukan. Kyse ei ole varsinaisesti kumin ja tienpinnan välisestä makrotason liukumisesta, joka olisi ilmiönä mielenkiintoinen.
Lamellin osuessa tienpintaan ja lähtiessä siitä irti tapahtuma riippuu kitkasta. Kyse on kuitenkin asiasta, joka näkyy mikrosekuntiluokan hyvin pienenä vääntömomenttierona kappaleessa, jolla on iso hitausmomentti. Suorassa maantieajossa ilmiö on erityisen pieni, koska renkaan välittämät voimat ovat pieniä. Ainakin päällisin pulin vaikuttaa siltä, että vaikka käytössä olisi tarkka ja nopea vääntömomenttimittaus, signaali hukkuu kohinaan.
Nykyteknologialla liukkausvaroitusta löytyy kahdesta lähteestä. Auton järjestelmät (ESC, ABS) osaavat toimiessaan varoittaa liukkaudesta. Varoitus tulee kuitenkin vasta sitten, kun renkaista on jo pito loppunut. Toinen vaihtoehto on käyttää sähkömagneettisen säteilyn takaisinheijastuvuutta eri aallonpituuksilla (tätä on tehty mikroaalloista näkyvään valoon), kastepistemittausta ja tienpinnan lämpömittausta säteilymittarilla.
Ensimmäisillä menetelmillä saadaan tarkahko arvo liukkaudelle sillä hetkellä, kun rengas lipsahtaa. Tämä toimii kaupunkioloissa esimerkiksi kiihdytyksissä, ja jarrutuksissakin auton on helpohko katsoa, ettei kitka ole kohtuuttoman alhainen. Ongelmaksi tulee se, että kaupunkioloissa kitkat vaihtelevat erittäin paljon muutaman metrin matkalla risteyksien kiillottumisen vuoksi.
Etämittauksilla saadaan kohtuullisen luotettava tieto siitä, onko tien pinta märkä vai jäässä. Sen sijaan epäsuoralla menetelmällä varsinaisen kitkakertoimen määrittäminen on hyvin epävarmaa.
Tästä aihepiiristä muuten löytyy veronmaksajien rahoilla tehty tuore tutkimus, Liikenneviraston raportti 52–2013, “Optisten kitka- ja lämpömittarien vertailututkimus”. Siinä on käytetty useampaa optista ja mekaanista mittausmenetelmää.
Robottiautossahan olennainen kysymys on se, minkälaisia liikkeitä vallitseva kitka mahdollistaa omalle ajoneuvolle, ja minkälaisia se mahdollistaa muille ajoneuvoille. Tämä on varsin monimutkainen kysymys liukkaalla kelillä, koska käytännön olosuhteet ovat hyvin epähomogeenisia.
Lopputulos on se, että jälleen kerran sujuvuus on kiinni sallitusta riskistä. Jos robottiauton pitää pelata varman päälle, liukkaalla kelillä liikenne menee hyvin hitaasti.
“Poliisitutkinnassa ei kyetty selvittämään törmänneen ajoneuvon ns. override-napin käyttäjä. Mutta huomioonotettuna, että miniälyauton kaikki kuusi(sic!) matkustajaa olivat päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisia rankaistiin heitä kuitenkin vakavin moittein.” — IS 12.3.2024 / Esbå
🙂
Olet kyllä jäljillä, mutta päättelysi on virheellinen.
Ensinnäkin kaikki “mikrosekuntitason” ilmiöt ovat täysin käyttökelpoisa tietokoneelle, joka suorittaa käytännössä tosiajassa päättelyä datasta.
Toiseksi ajoneuvon perusdynamiikan ymmärtävänä tulisi tietää, että renkaaseen luiston syntyessä kohdistuu liikekitkaa lepokitkan lisäksi, joka todellisuudessa lisää kokonaiskitkaa.
Sekä pitkittäis että sivusuunnassa saavutetaan suurin kiihtyvyys rengastyypistä riippuen ehkä 2–5 % luiston kohdalla. Toisessa ääripäässä on ratakäyttöön tarkoitettu “sliksi”, toisessa ääripäässä kitkarengas. Molemmissa (vrt. F1-auto) on kyetty optiomoimaan pitoa juuri sen pienen luistomarginaalin persuteella. Kun käytössä on lisäksi loputon määrä asento‑, paine- ja kiihtyvyysantureita, niin “älykäs” auto ei ole rakettitiedettä.
Tulevaa kitkaa tai keliä ei tarvitse välttämättä myöskään arvioida, vaan nykyisten ruuhkavaroittimien tapaan tieto on saatavissa muista ajoneuvoista. Joka onkin vastauskaikkeen paitsi kolmoin takaa tulevalle pyöräilijölle — robottiautot juttelevat keskenään.
Ymmärrän älyliikenne-käsitteellä digitalisoitua liikenteen kehittämistä, valvontaa ja muita logistisia oheistoimintoja.
Mikä on ihmisen asema tulevaisuuden liikenneympäristössä? Onko hän kuin tavaraan vertautuva kuljetuksen objekti, jonka liikkumista voidaan katsoa voitavan suunnitella, ohjata, ja valvoa kokonaan ilman liikennöivän subjektin tahtoa; edullisimmin, nopeimmin, vähäpäästöisimmin. Subjektisella tahdolla tarkoitan liikennöivän yksikön autenttisen persoonan ilmaisemaa itsenäistä dynamiikkaa tämän suhteessa vallitsevaan liikenneympäristöön. Kesäinen automatkailu ja muu lomailu käy esimerkistä: autolija ja esimerkiksi hänen perheensä eivät tällöin nimenomaan halua noudattaa älyliikenteen vaatimaa rationaalisuutta matkanteossaan vaan antavat tällöin vapaan tahdonmuodostuksen kukkia matkakohteita ja ‑reittejä valittaessa.
Urbaanin ja maaseutumaisen liikenteen erilaisuuksille pitää antaa tilaa eikä luoda yhtä totalitaristis-logistista liikennepolitiikkaa, jolloin häviäjinä ovat eri asemaan lyödyt väestöpiirit omissa liikkumismaailmoissaan.