Esseitä tuloerojen kasvusta (1) Miksi suuret palkat karkaavat?

Olin aikeis­sa kir­joit­taa use­am­man jutun sar­jan tulo­ero­jen kasvus­ta. Käteeni osui Lau­ri Täh­tisen ja Antti Tör­mäsen Evan pam­flet­ti­s­ar­jas­sa julkaise­ma kir­ja­nen Oikea palk­ka, jos­sa käsitelti­in kovin saman­laisia kysymyk­siä, joista aioin kir­joit­taa. Tämä kir­ja­nen on hedelmälli­nen ref­er­enssi, kos­ka siinä san­o­taan varsin hyvin moni sel­l­ainen asia, joi­ta minäkin aioin sanoa, mut­ta argu­men­toidaan toisaal­ta selkeästi väit­teitä, joista olen täysin eri mieltä.

Nou­datan tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa löy­hästi Täh­tisen ja Tör­mäsen kir­jan raken­net­ta, voidak­seni kom­men­toi­da heitä ja esit­tääk­seni oman tulk­in­tani asiasta.

Joku voi sanoa, että huoli tulo­ero­jen kasvus­ta on Suomes­sa aihee­ton, eivät ne meil­lä nyt niin suuria ole. Minä olen huolis­sani niistä tek­i­jöistä, jot­ka ovat tulo­ero­jen kasvun taustal­la, kos­ka ne näyt­tävät voimis­tu­van niin, ettei ero­jen kasvulle ole rajaa. Mikä meitä oikein odot­taa 2020-luvulla?

Mik­si palk­ka-asteikon yläpäähän on tul­lut todel­la suuria palkko­ja?  Tähti­nen ja Tör­mä­nen selit­tävät tämän johtu­van siitä, että osaa­jalle kan­nat­taa mak­saa enemmän.

Niin kan­nat­taa, mut­ta ei kaikille osaa­jille. Hyvälle raken­nus­miehille kan­nat­taisi mak­saa nyky­istä enem­män, jos näin saataisi­in talo­ja, jot­ka eivät home­hdu, mut­ta silti yksit­täiselle raken­nus­miehelle ei kan­na­ta mak­saa eikä mak­se­ta sato­ja tuhan­sia vuodessa, kos­ka hän voi vaikut­taa vain oman työn­sä tulok­si­in. Arkkite­hti voi vaikut­taa enem­män insinööri, joka kehit­tää parem­man tavan rak­en­taa talo­ja ver­rat­tomasti enemmän.

Olen­naista on ymmärtää osaamisen vipu­var­si. Vipu­vart­ta lisää se, kuin­ka mon­en ihmisen työn tulok­si­in osaami­nen vaikut­taa, onko lop­putu­los monis­tet­tavis­sa ja mis­sä määrin liiku­taan voit­ta­ja vie kaiken maail­mas­sa? Korkei­ta palkkavaatei­ta helpot­taa, jos saman­laisia osaa­jia on tar­jol­la vain vähän.

Huip­pumuusikko­jen tulot kasvoivat räjähdys­mäis­es­ti, kun musi­ikkia opit­ti­in tal­let­ta­maan ja myymään miljoonille. Livekon­serteis­sa parem­pi muusikko tien­aa enem­män kuin huonom­pi, mut­ta kym­meniä miljoo­nia äänit­teitä myymäl­lä ansait­see val­ta­van paljon enemmän.

Tal­len­tei­den myymi­nen lisää muusikon osaamisen vipu­vart­ta, mut­ta ei joh­da sen­tään voit­ta­ja vie kaiken ‑maail­maan. Parhaat mallit tahkoa­vat jät­tisum­mia rahaa ja huonom­mat eivät mitään. Mas­sat­uot­tei­den maail­ma yhdis­tet­tynä voit­ta­ja vie kaiken maail­maan tuot­taa gigant­tisia voit­to­ja. Office-paketin voi myy­dä mil­jardille asi­akkaalle, mut­ta paljon nerokkaampi ohjelmis­to vaikka­pa metrotyö­maan organ­isoimisek­si ei tuo­ta paljonkaan, vaik­ka hakkaisi kaik­ki kil­pail­i­jansa ylivoimaisesti.

Yri­tysjo­hta­jien vipu­var­si on suuri. Jos pystyy paran­ta­maan tuhan­nen hen­gen yri­tyk­sen tuot­tavu­ut­ta pros­en­til­la, on tien­an­nut kymme­nen hen­gen palkan. Eri­tyisen arvokas on huip­putaita­va suuryri­tyk­sen johta­ja alal­la, jol­la val­lit­see voit­ta­ja vie kaiken asetel­ma. Nokian olisi kan­nat­tanut kymme­nen vuot­ta sit­ten mak­saa mil­jardin euron vuosi­palkkaa jollekin Steven Job­sin veroiselle kyvylle mielu­um­min kuin kokea nöyryyt­tävä tap­pio. Ongel­ma on tietysti siinä, miten tun­nistaa täl­lainen huip­pukyky etukä­teen. Toisaal­ta paljon halvem­mal­la pää­sisi, jos niitä taas löy­ty­isi sadoit­tain joista valita.

77 vastausta artikkeliin “Esseitä tuloerojen kasvusta (1) Miksi suuret palkat karkaavat?”

  1. Teit pienen avauk­sen. Hyvä niin. Tämä aihe on kuitenkin niin laa­ja että sitä on mah­do­ton­ta pikku “las­tuis­sa” hallita.

    Esim. Steve Jobs ei ole ollut “vapaasti siir­reltävä resurssi” vaan itsenäi­nen toim­i­ja, joka on ottanut mitä on halun­nut eikä kysel­lyt sitä keneltäkään. Sel­l­aisia on har­vas­sa. Toisaal­ta mon­et ihmiskun­nan suuret hyvän­tek­i­jät eivät halua edes palk­in­toa. Eikä pahakaan vas­taavasti aina saa palkkaansa.

    Palkkakeskustelu olisi keskustelun liian laa­jen­tu­misen estämisek­si syytä ankkuroi­da suurten palka­nsaa­ja­mas­so­jen yhtey­teen. Siinä yhtey­dessä ja sitä taus­taa vas­ten voidaan arvioi­da “teh­dyn raa’an työn” ja “onnekkaiden arvausten” palkkaus­pe­ri­aat­tei­den saat­tamista samalle lin­jalle. Voisi­pa ehkä esit­tää niinkin että esim. men­estyk­sekäs suur­si­joit­ta­ja ei olisi “reaalisel­la” työl­lään ansain­nut vält­tämät­tä kum­moistakaan vellilau­tas­ta päivit­täin eteensä …

    Ei mei­dän pääo­maköy­hien ihmis­ten kan­na­ta men­nä ylim­i­toitet­tu­jen palkkioiden pokkuroi­jien joukkoon, vaik­ka siitä olisi jotain kaut­ta itsellekin pien­tä lisä­lik­saa tihku­mas­sa. Sitä nimitet­täisi­in lakei­jan hommaksi.

  2. miten­hän käy nyt, kun Joker­it liit­tyvät KHL:ään? Taidamme saa­da todel­la punav­ihreän tulon­jakosys­teemin. Eikö urheil­i­joil­la ole mah­dol­lista siirtää osa tulois­taan myöhem­min verotet­tavak­si? Jos Jok­ereis­sa on jät­ti­t­u­lo­ja, niin miljonäärit voivat siirtää osan tulois­taan myöhem­min verotet­tavak­si. Ihanan punav­ihreää. Kiakkovier­aat hajot­ta­vat sata ton­nia vuodessa tien­aavien liiketi­lat ja autot, ja menevät sen jäl­keen hur­raa­maan kiekkomiljonääreille, jot­ka val­tion avul­la pakoil­e­vat veroja.

  3. Olen edelleen sitä mieltä, että jos joku saa 20 000 euroa kuukaudessa, se on riit­tävästi mis­tä tahansa työstä, oli­pa se kuin­ka vas­tu­ullista tahansa. Tätä suurem­mat palkat ovat turhia eivätkä kas­va­ta kenenkään luo­vaa tai vähem­män luo­vaa työ­panos­ta. Jos suo­ma­laisjo­hta­jille mak­se­taan lois­tavas­ta työstään muual­la enem­män, ehkä he sit­ten lähtevät palkan perässä ulko­maille. Kuka edes kaipaa johta­jik­si ihmisiä, joiden tärkein (tai ain­oa) kan­nustin työssä pysymiseen on palk­ka? Palkkaisitko sel­l­aisen työntekijän?

  4. Jospa huip­pu­jo­hta­jan tun­nist­a­mi­nen onkin kaiken ydin. Huip­pu­jo­hta­ja tun­nis­te­taan vain aiem­man suorituk­sen perus­teel­la. Täl­löin johta­jia on yhtä rajalli­nen määrä kuin on urapolulle sopivia yri­tyk­siä. Tämä rajoit­taa tar­jon­taa. Jos huip­pu­jo­hta­jan asiantun­ti­ju­us voitaisi­in määrit­tää luotet­tavasti ennal­ta, olisi tar­jon­ta suurem­paa ja palkat poten­ti­aalis­es­ti alempia.

    Mikän on huip­pu­jo­hta­jatutkimuk­sen nykytila?

  5. “Nokian olisi kan­nat­tanut kymme­nen vuot­ta sit­ten mak­saa mil­jardin euron vuosi­palkkaa jollekin Steven Job­sin veroiselle kyvylle mielu­um­min kuin kokea nöyryyt­tävä tappio.” 

    Steven Job­sin kun­ni­an­hi­mo oli aivan muu kuin raha. Jos hän olisi ollut mil­jardin euron palkka­jo­hta­ja, tuskin fir­ma olisi menestynyt. 

    Itseasi­as­sa Nokiankin on san­ot­tu kaatuneen sen takia, kun se houkut­teli rahal­la ulko­maisia johta­jia ‑kaivosinsinööriä ym, joil­la ei ollut edes substanssiosaamista.

    Jonkin fir­man konkurssin voi kyl­lä selit­tää jol­lain eelop­il­la, mut­ta men­estyk­sen redu­soimi­nen fir­man johta­jaan on kyl­lä melkoinen yksinkertaistus.

    Kan­nat­taa lukea Petersin ja Water­manin kir­ja Men­estyk­sen profi­ile­ja (In Search of Excel­lence). He tutki­vat Forbesin 500 listal­la ole­vien fir­mo­jen men­estyk­sen taus­to­ja. Kir­ja on johtamisopin ehdo­ton klas­sikko. Apple olisi ollut mukana, mut­ta kir­ja ilmestyi jo vuon­na 1982.

    Kir­ja esit­tää vaku­ut­tavasti, miten todel­liset men­estys­tek­i­jät tule­vat aivan muual­ta kuin ylim­män johdon palkoista ja kir­jan luet­tuaan tajuaa, mik­si Nokiallekin kävi niin kuin kävi, kun johto nousi korkeuk­si­in­sa ja koko fir­ma sakkasi.

    Solid­i­u­mis­sakin kan­nat­taisi lukea Petersin ja Water­manin kir­ja tarkkaan ja ajatuk­sel­la läpi.

  6. “Oikeis­tode­mari” on “edelleen sitä mieltä”, että 20 000 euroa kuukaudessa suurem­mat palkat ovat turhia.

    Onko­han aja­tus se, että jos omis­ta­ja halu­aa mak­saa fir­mansa palkka­jo­hta­jalle enem­män kuin 20 ton­nia kuus­sa, se pitäisi kieltää ja tämä omis­ta­ja tulisi tasa-arvosy­istä määrätä pitämään nuo rahat itse?

    Ilpo Kokki­la muis­taak­seni joskus syksyl­lä ilmoit­tau­tui johta­jien palkka­maltin kan­nat­ta­jak­si. Siitä lausun­nos­ta hän­tä moni ay-liik­keen edus­ta­ja kiit­teli. Ihmettelin sil­loin ay-väen naivi­ut­ta, Kokki­la­han ei ole huip­pu­palkko­jen saa­ja vaan mak­sa­ja. Lausun­nol­laan hän oikeas­t­aan vain ilmoit­ti suos­tu­vansa pitämään palkkarenk­in­sä Juk­ka Hienosen liiat lik­sat itse. Ah, miten reilua!

    Vakavasti puhuen, ongel­man ydin ei ole palkois­sa eri­tyis­es­ti vaan tulo­erois­sa yleen­sä ja niiden tasoit­ta­mi­nen palkkasään­nöste­lyn avul­la voi viedä vikaan niin palkka­haitarin ylä- kuin alapäässäkin. Usein parem­pi ratkaisu on se, että annetaan brut­topalkko­jen (ja muiden tulo­jen) määräy­tyä markki­noil­la ja tasoite­taan net­to­tu­lo­ja nyky­istä sol­i­daarisem­mal­la vero- ja tulon­si­ir­topoli­ti­ikalla. Tätä kai Odekin edel­lisen postauk­sen kolum­nil­laan ajoi takaa.

  7. Oikeis­tode­mari:
    Olen edelleen sitä mieltä, että jos joku saa 20 000 euroa kuukaudessa, se on riit­tävästi mis­tä tahansa työstä, oli­pa se kuin­ka vas­tu­ullista tahansa. Tätä suurem­mat palkat ovat turhia eivätkä kas­va­ta kenenkään luo­vaa tai vähem­män luo­vaa työ­panos­ta. Jos suo­ma­laisjo­hta­jille mak­se­taan lois­tavas­ta työstään muual­la enem­män, ehkä he sit­ten lähtevät palkan perässä ulko­maille. Kuka edes kaipaa johta­jik­si ihmisiä, joiden tärkein (tai ain­oa) kan­nustin työssä pysymiseen on palk­ka? Palkkaisitko sel­l­aisen työntekijän?

    Las­ke­taan­pa vähän, olisiko tuo sopi­va palk­ka, jos sen saisi vaik­ka Koneen toimitusjohtaja:
    — olete­taan, että per­heessä perus 3 las­ta. Tuol­laine työ on 24/7, joten puoli­son läh­es pakko olla kotona. Eli nuo per­heen ain­oat tulot.
    — ansio­tulovero­ja tos­ta menee noin 50%, eli käteen 120 000 per vuosi
    — olete­taan perus 5 hen­gen asun­to tai talo vähän parem­mal­ta asuinalueelta. Eli vaik­ka miljoo­nan asun­to­laina 20 vuo­den aikataul­ul­la ja korko 3%. Vastik­keet ja muut kulut päälle, niin kämp­pään menee vuodessa noin 90 tonnia

    Tän jäl­keen jää kaik­keen muuhun 30 ton­nia vuodessa viidelle hen­gelle, eli 500€/hlö kuukaudessa. Kyl­lä sil­lä saa vielä lapset joi­hinkin halpoi­hin har­ras­tuk­si­in ja ehkä käy ker­ran Kanar­i­al­la kah­den täh­den hotel­lis­sa. Mut ei tuo nyt ihan sel­l­aista elin­ta­soa ole mitä voisi olet­taa suomen suurim­man yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jana saavansa.

  8. Pal­lo,

    tuo laskel­masi ei ole ain­oa vaihtoehto:

    TJ:n vaimo voi men­nä töi­hin ja palkata las­ten­hoita­jan oma­l­la net­topal­ka­llaan hoita­maan lap­sia päivisin.

    Per­he menet­tää molem­pi­en vapaa-ajan molem­mis­sa tapauksissa… 🙂

    Itse asi­as­sa Jor­ma Ollila sanoi että hänen vai­mon­sa pystyi keskit­tymään uraansa kun he palkka­si­vat koti­a­pua 1990-luvun alussa.

  9. Ongel­ma ei liene niinkään palkkana ymmär­ret­tävästä palka­s­ta vaan pääo­mat­u­lon luon­teis­es­ta palka­s­ta. En tässä tarkoi­ta verot­ta­jan määritelmää vaan tulon­läh­teen luon­net­ta. Peri­aat­teessa on ole­mas­sa palkkaa ja pääomatuloa.

    Palk­ka on kor­vaus työstä. Työ on mak­sa­jalle jonkin arvoista. Palka­nsaa­ja ei joudu riskisi­joit­ta­maan säästöjään saadak­seen tuon palkan. Sik­si inflaa­tio on pienehkö ongel­ma, kun­han palkan suu­ru­ut­ta kor­jataan esim. vuosit­tain. Palka­nsaan­ti­in liit­tyvän riskin pois­taa (tai lievit­tää) palkkatur­va. Työt­tömyyt­tä en tässä laske palkkat­u­lon riskik­si, kos­ka “aina­han” voi siir­tyä uuteen työ­paikkaan. Palkkat­u­lolle ei ole luon­nol­lista rajaa, kos­ka jonkun henkilön työ­pain­os voi olla rajat­toman arvokas työ­nan­ta­jalleen (vrt. epäon­nis­tu­japääjo­hta­ja -> konkurssi vs. super­on­nis­tu­japääjo­hta­ja). Jyrkkä pro­gres­siomme lievit­tää tätä ongelmaa.

    Pääo­mat­u­lo on kor­vaus säästö­jen sijoit­tamis­es­ta johonkin. Sijoituk­seen liit­tyy suurem­pi tai pienem­pi ris­ki menet­tää osa pääo­mas­ta tai se kokon­aan. Ris­ki vai­htelee, samoin odotet­ta­va tuot­to. Varsinkin pitkäaikaista sijoi­tus­ta syö lisäk­si inflaa­tio. Pääo­mat­u­lon määrälle ei voi lait­taa rajaa, kos­ka sijoi­tus­sum­mallekaan ei ole rajaa. Sik­si jyrkkä pro­gres­sio on mah­dot­to­muus, suurem­mil­la tuloil­la inflaa­tio voi syödä koko tulon eikä pro­gres­sio ota huomioon sijoi­tus­riskiä. Jos val­tio ei ryhdy pelas­ta­maan epäon­nis­tunei­ta riske­jä, ei tässä ole syytä estää onnis­tuneista riskeistä seu­raavia suuria voit­to­jakaan. Jos pro­gres­sio­ta tuo­daan kehi­in, niin pitääkö suuren eläk­er­a­has­ton mak­saa suurem­paa vero­pros­ent­tia sijoi­tusvoitois­taan kuin pienen eläkerahaston?

    Ongel­mana on se, että osa palkkat­u­loista määräy­tyy pääo­masi­joi­tus­markki­noil­la, vaik­ka palkkat­u­lon saa­ja ei kan­na sijoi­tus­riskiä. Esimerkik­si kon­sult­ti, sijoi­tus­pankki­iri tai yri­tys­lakimies veloit­taa työstään sen mukaan, mitä neu­vot voivat tuot­taa. Jos neu­vo­ja annetaan kym­me­nien mil­jar­di­en liike­toimin­nalle, pros­ent­tikin voitos­ta on paljon. Tap­pi­oriskiä ei kon­sult­ti kan­na. Näil­lä palkkat­u­loil­la on siten saatavis­sa suuryrit­täjän voiton­mah­dol­lisu­udet ilman sijoitusriskiä.

    Kun suuryri­tyk­sen omis­ta­jat sit­ten suures­sa viisaudessaan mak­sa­vat kon­sult­tiy­htiölle suuria sum­mia voit­toa mah­dol­lis­es­ti tuot­tavista neu­voista, tulee kysymyk­seen, mik­sei toim­i­tusjo­hta­jalle mak­se­ta samal­la taval­la – muuten­han hänenkin kan­nat­taa siir­tyä kon­sul­tik­si. Täl­lä taval­la jär­jet­tömän suu­ru­us­lu­okan palkat lev­iävät yri­tys­ten johtoryhmiin.

    Suuret voitot ilman sijoit­ta­jan riskiä. Tässä palkkarak­en­teen suuron­gel­ma. Vero­tuk­ses­sa sit­ten on aivan omat ongelmansa.

  10. Kaikille, jot­ka irvail­e­vat suo­ma­lais­ten johta­jien mah­dol­lista pakoa ulko­maille: ei niinkään ole ongel­ma, suos­tu­vatko suo­ma­laiset johta­jat työsken­telemään Suomes­sa ja tänne vero­ja mak­samaan, vaan siinä, saadaanko tänne värvät­tyä tarpeen mukaan johta­jia ja asiantun­ti­joi­ta ulko­mail­ta. Intialaisel­la tai amerikkalaisel­la pääjo­hta­jal­la ei liene kum­moista tun­nesidet­tä pysyä Suomessa.

  11. JaSa:
    Onko­han aja­tus se, että jos omis­ta­ja halu­aa mak­saa fir­mansa palkka­jo­hta­jalle enem­män kuin 20 ton­nia kuus­sa, se pitäisi kieltää ja tämä omis­ta­ja tulisi tasa-arvosy­istä määrätä pitämään nuo rahat itse? 

    OS kir­joit­taa edel­lä: “Minä olen huolis­sani niistä tek­i­jöistä, jot­ka ovat tulo­ero­jen kasvun taustal­la, kos­ka ne näyt­tävät voimis­tu­van niin, ettei ero­jen kasvulle ole rajaa. Mikä meitä oikein odot­taa 2020-luvulla?”

    Yksi taustal­la ole­va tek­i­jä on juuri yllä kuvat­tu tilanne, jos­sa omis­ta­ja näkee ain­oik­si vai­h­toe­hdoik­si ylimääräisen 20 000e jakamisek­si antaa se lisä­palkkana palkka­jo­hta­jalle tai pitää se itsellään.

    Kuin oikea vas­taus olisi jakaa se 20 000e yri­tyk­sen työn­tek­i­jöi­den kesken, siivoo­jas­ta läh­tien. Yhdessä he kaik­ki ovat sen tulok­sen tehneet. Tai sit­ten voi kehit­tää toim­intaa ja palkata uusia tekijöitä.

    Kos­ka ahne ei osaa näin toimia, meitä odot­taa 2020-luvul­la lev­ot­tomat ajat.

  12. Oikeis­tode­mari:
    Olen edelleen sitä mieltä, että jos joku saa 20 000 euroa kuukaudessa, se on riit­tävästi mis­tä tahansa työstä, oli­pa se kuin­ka vas­tu­ullista tahansa. Tätä suurem­mat palkat ovat turhia eivätkä kas­va­ta kenenkään luo­vaa tai vähem­män luo­vaa työ­panos­ta. Jos suo­ma­laisjo­hta­jille mak­se­taan lois­tavas­ta työstään muual­la enem­män, ehkä he sit­ten lähtevät palkan perässä ulko­maille. Kuka edes kaipaa johta­jik­si ihmisiä, joiden tärkein (tai ain­oa) kan­nustin työssä pysymiseen on palk­ka? Palkkaisitko sel­l­aisen työntekijän?

    1) kysymys lie­nee teo­reet­ti­nen kos­ka näitä yli 20 keur palkko­ja lie­nee min­i­maalisen vähän — tämä on vain demarien vaal­itäky ilman käytän­nön merkitystä

    2) voin vaku­ut­taa että läh­es kaikil­la ihmisil­lä tärkein motivoi­va tek­i­jä töis­sä on palk­ka — kokeile lopet­taa palka­n­mak­sua ja kat­so moniko tulee töihin

    3) suo­ma­laisjo­hta­jat eivät saa työ­tar­jouk­sia ulko­mail­ta muista kuin suo­ma­lai­sista fir­moista — muu­ta­ma poikkeus on toki

    Kan­nat­taa myös muis­taa että domino­teo­ri­as­ta johtuen tois­t­en työ­panos on kyl­lä arvokkaampi kuin tois­t­en. Jos yksi myyjä saa sopimuk­sen, 300 ihmistä tuotan­nos­sa työl­listyy viidek­si vuodek­si. Jos ei myy niin… eli dominot eivät kaadu.

  13. åke: Kan­nat­taa myös muis­taa että domino­teo­ri­as­ta johtuen tois­t­en työ­panos on kyl­lä arvokkaampi kuin tois­t­en. Jos yksi myyjä saa sopimuk­sen, 300 ihmistä tuotan­nos­sa työl­listyy viidek­si vuodek­si. Jos ei myy niin… eli dominot eivät kaadu.

    Myyjä ilman niitä 300 tuotan­non ihmistä on tarpee­ton, jos ei ole mitä myy­dä. On paljon helpom­paa kor­va­ta yksi myyjä, kuin 300 työn­tek­i­jän tuotantokoneisto.

    Kumpi on lop­ul­ta tärkeämpi, yksilö vai yhteisö?

    Kuvit­tele Super­cellin poruk­ka kehit­tämässä tuot­teitaan viidakos­sa ilman sähköä alkua­sukkaille jot­ka eivät ole puhe­lin­ta näh­neetkään. Kehit­tynyt yhteisö ei ole itses­tään­selvyys ja se on koko nykyisen toim­intamme perus­ta. Tämän Super­cellin porukkakin oli tajun­nut ja sik­si sen mielestä tulok­set men­estyk­ses­tä kuu­lui­v­at myös yhteisölle. Päätään akti­ivis­es­ti nos­ta­va ääriyk­silökeskeinen ajat­te­lu­ta­pa on nai­ivis­sa lyhyt­näköisyy­dessään var­man tuhon tie.

  14. Ei suuret tulot ole mikään ongel­ma, jos niistä mak­set­taisi­in verot.
    Ns. kehit­tyvien maid­en tukem­i­nen taval­liselta kansalta kerät­tävil­lä verovaroil­la ja hal­li­tuk­sen raken­nepaketit ovat täyt­tä humpuukia niin kauan kunnes veroparati­isit saadaan kan­sain­välisil­lä sopimuk­sil­la lop­pumaan. Niitä ei sana­he­linästä huoli­mat­ta halua mikään val­tio lopettaa.

    http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2013/12/16/tutkimus-veroparatiisien-torjunta-jaanyt-sanahelinaksi/201317327/12

    “Aja­tushau­to­mo Glob­al Finan­cial Integri­tyn raport­ti jouluku­us­sa julk­istet­tu raport­ti ker­toi, että vuon­na 2011 kehit­tyvät maat menet­tivät 687 mil­jar­dia euroa pääo­maa lait­tomasti ulko­maille. Määrä oli kas­vanut kymmenek­sen vuodes­ta 2010. Euroopas­sa ongel­mas­ta kär­sivät pahasti Venäjä ja itäi­nen Eurooppa.”

    http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2013/10/09/suomella-paljon-veroparatiisin-piirteita/201314062/12

    “Vero­hal­li­tuk­sen mukaan pelkästään Bri­tan­ni­aan mak­set­tu­jen osinko­jen vuok­si Suo­mi menet­tää vuosit­tain 200–500 miljoon­aa euroa verotuloja”

  15. 2) voin vaku­ut­taa että läh­es kaikil­la ihmisil­lä tärkein motivoi­va tek­i­jä töis­sä on palk­ka – kokeile lopet­taa palka­n­mak­sua ja kat­so moniko tulee töihin

    On hiukan turhaa vetää esimerk­ki ääripäähän, pitää kanssakeskusteli­jaa tyh­mänä ja olla viemät­tä keskustelua eteen­päin. Ei kyse ole palkkaa tai ei palkkaa ‑ske­naar­ios­ta ja hyvin pienel­lä googlet­telul­la selviää, ettei palk­ka (tai sen suu­ru­us) ole oikeasti ain­oa motivoi­va eikä edes suurin yksit­täi­nen motivoi­va tek­i­jä val­taos­alle ihmisistä.

  16. Koti-isä: Myyjä ilman niitä 300 tuotan­non ihmistä on tarpee­ton, jos ei ole mitä myy­dä. On paljon helpom­paa kor­va­ta yksi myyjä, kuin 300 työn­tek­i­jän tuotantokoneisto.

    Kumpi on lop­ul­ta tärkeämpi, yksilö vai yhteisö?

    Kuvit­tele Super­cellin poruk­ka kehit­tämässä tuot­teitaan viidakos­sa ilman sähköä alkua­sukkaille jot­ka eivät ole puhe­lin­ta näh­neetkään. Kehit­tynyt yhteisö ei ole itses­tään­selvyys ja se on koko nykyisen toim­intamme perus­ta. Tämän Super­cellin porukkakin oli tajun­nut ja sik­si sen mielestä tulok­set men­estyk­ses­tä kuu­lui­v­at myös yhteisölle. Päätään akti­ivis­es­ti nos­ta­va ääriyk­silökeskeinen ajat­te­lu­ta­pa on nai­ivis­sa lyhyt­näköisyy­dessään­var­man tuhon tie.

    Heh, yhteisöl­lisyy­teen voi toki vedo­ta, mut­ta me myyjät tiedämme että jos me emme tee tulosta, niin mei­dän on ihan turha vedo­ta “yhteisöl­lisyy­teen.” Jos me emme tee tulosta niin sekä johto että tuotan­to on koh­ta niskas­sa syyt­tämässä ja potkut tiedos­sa. Sanoit itsekin että yksi myyjä on help­po kor­va­ta ja sen me tiedämme. Tai­dat odot­taa myyjiltä uhrautu­mista alem­pi­en palkko­jen muo­dos­sa vaik­ka et itse tai­da olla valmis ulot­ta­maan “yhteisöl­lisyyt­tä” kor­vat­tavi­in myyjiin 😀

  17. ij:
    Kaikille, jot­ka irvail­e­vat suo­ma­lais­ten johta­jien mah­dol­lista pakoa ulko­maille: ei niinkään ole ongel­ma, suos­tu­vatko suo­ma­laiset johta­jat työsken­telemään Suomes­sa ja tänne vero­ja mak­samaan, vaan siinä, saadaanko tänne värvät­tyä tarpeen mukaan johta­jia ja asiantun­ti­joi­ta ulkomailta.

    Ei asiantun­ti­joi­ta tähän keskustelu­un kan­na­ta sotkea, sil­lä ei niille mis­sään päin maail­maa kovin ihmeel­lisiä palkko­ja mak­se­ta. Ei ainakaan tämän keskustelun mittapuulla.

    Asiantun­ti­joi­ta on sitä pait­si muutenkin aika help­po värvätä ulko­mail­ta: täy­tyy vain tar­jo­ta mie­lenki­in­toisia töitä hyvis­sä olois­sa. Moni fir­ma tosin epäon­nis­tuu tässä, kos­ka ne eivät edes yritä olla hyviä työ­paikko­ja, vaan lähin­nä tehokkai­ta mut­ta keskinker­taisia tuotan­to­laitok­sia. Vieläkin helpom­paa asiantun­ti­joiden värväämi­nen toki olisi, jos Suo­mi olisi englan­ninkieli­nen maa Itämeren eteläpuolella.

  18. Pal­lo: Las­ke­taan­pa vähän, olisiko tuo sopi­va palk­ka, jos sen saisi vaik­ka Koneen toimitusjohtaja:
    — olete­taan, että per­heessä perus 3 las­ta. Tuol­laine työ on 24/7, joten puoli­son läh­es pakko olla kotona. Eli nuo per­heen ain­oat tulot.
    — ansio­tulovero­ja tos­ta menee noin 50%, eli käteen 120 000 per vuosi
    — olete­taan perus 5 hen­gen asun­to tai talo vähän parem­mal­ta asuinalueelta. Eli vaik­ka miljoo­nan asun­to­laina 20 vuo­den aikataul­ul­la ja korko 3%. Vastik­keet ja muut kulut päälle, niin kämp­pään menee vuodessa noin 90 tonnia

    Tän jäl­keen jää kaik­keen muuhun 30 ton­nia vuodessa viidelle hen­gelle, eli 500€/hlö kuukaudessa. Kyl­lä sil­lä saa vielä lapset joi­hinkin halpoi­hin har­ras­tuk­si­in ja ehkä käy ker­ran Kanar­i­al­la kah­den täh­den hotel­lis­sa. Mut ei tuo nyt ihan sel­l­aista elin­ta­soa ole mitä voisi olet­taa suomen suurim­man yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jana saavansa. 

    Eli lapset ovat alle kouluikäisiä, minkä vuok­si puoli­son pitää olla kotona, mut­ta toisaal­ta heille pitäisi olla kalli­it har­ras­tuk­set. Sanois­in­pa, että esimerkkisi on tarkoituk­sel­la väännetty. 

    Keitä muuten niis­sä miljoo­nan asun­nois­sa oikein asuu, jos 20 000 kuukausi­t­u­loil­la joutuu köy­hästelemään, jos sel­l­aisen han­kkii? Yli 100 000 vuosi­t­u­lot (joka on siis alle puo­let tuos­ta) on vähän reilut pros­ent­ti suo­ma­lai­sista tulon­saa­jista. Minkälaises­sa kur­ju­udessa suo­ma­laiset oikein elävät, jos sinus­ta noil­la tuloil­la ei saa kun­non elintasoa? 

    Mut­ta ker­ropa sinä omin sanoin, mikä olisi sit­ten tuol­laiselle yri­tysjo­hta­jalle tarpeek­si iso palk­ka? Mik­si tuo “tarpeek­si” on kaikille muille ihmisille niin paljon alem­pana ja iso osa heistä pystyy elämään onnel­lista elämää, vaik­ka saa vain mur­to-osan tuos­ta 240 000 euron vuosipalkasta?

  19. Mikä tässä on niin vaikeaa.

    Jos yksi­tyineiset yri­tyk­set tah­to­vat tule­vaisu­udessa mak­saa entistä isom­pia palkko­ja avain­henkilöilleen niin tämä on aivan ok. Suuri mut­ta siedet­tävä vero­pros­ent­ti tekee tästä hyvän tuloläh­teen yhteiskun­nallekin. Itses­tä 50% tun­tu­isi sopi­val­ta suurim­mal­ta mar­gin­aaliv­ero­pros­en­til­ta mut­ta tästä luvus­ta olisi kiva nähdä tieteel­lisiäkin arvioita.

    Ongel­ma on siis vain. Ne lisään­tyvät mata­la­palkkatyöt. Tässä tehtävä poli­itikoille löytää tapa yhdis­tää järkevästi sosi­aal­i­tur­va ja työ. Yhteiskun­nal­la menee parem­min kun kaik­ki saadaan pidet­tyä järke­vis­sä töis­sä kyky­jen­sä mukaan. Ei tämä mitään raket­ti­tiedet­tä voi olla. Kep­piä ja porkkanaa molem­pia tarvi­taan ja yksinker­tainen on kau­nista. Yhdis­täkää siihen perus­tu­loon enem­män kep­piä niin menee parem­min läpi ja kek­sikää sille myös uusi nimi kun van­ha ammu­taan alas jo tottumuksesta.

  20. Soin­in­vaara:

    Nokian olisi kan­nat­tanut kymme­nen vuot­ta sit­ten mak­saa mil­jardin euron vuosi­palkkaa jollekin Steven Job­sin veroiselle kyvylle mielu­um­min kuin kokea nöyryyt­tävä tappio. 

    Mitä josSteve Jobs, Marko Ahti­saari, Esko Aho, Stephen Elop ja Björn Wahlroos oli­si­vat hak­e­neet Nokialle töihin?

    Jos Steve Job­sin ja Björn Wahlroos oli­si­vat päässeet haas­tat­teluista läpi, niin hei­dän tien­sä olisi tyssäänyt viimeistään soveltuvuustesteihin

    Lausun­nos­sa todet­taisi­in: “Täl­lais­ten diver­gent­tien per­soon­al­lisuuk­sien val­in­ta Nokian kon­ver­gent­tiseen johto­por­taaseen saat­taisi olla hyvin haasteellista”.

    Sen sijaan muut ovat testien perus­teel­la hyviä tyyppe­jä ja tur­val­lisia val­in­to­ja, joille voi tar­jo­ta johto­por­taan tasoista palkkaa ja etuja.

  21. Mik­si mei­dän muiden pitää päästä määrit­telemään, mikä on Kone Oyj:n johta­jalle tahi vas­taavalle tarpeek­si iso palk­ka — tai liian iso palkka?

    Johta­jan pal­ka­lla ja sen (yli)verotuksella ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, miten muut ihmiset tule­vat toimeen. Sil­lä on sen sijaan paljonkin tekemistä sen kanssa, onko Suomes­sa pääkont­tori­toim­into­ja, myyn­ti­jo­htoa, tuoteke­histys­tä jne — toim­into­ja jois­sa työl­listyy suurim­man vero­ker­tymän tuot­ta­va keskilu­ok­ka, siis noin suun­nilleen tulo­jakau­man 40k-100k vuodessa ansait­se­vat, jot­ka muo­dosta­vat 16.3% tulon­saa­jista ja mak­sa­vat 42.1% tuloveroista.

  22. åke: 1) kysymys lie­nee teo­reet­ti­nen kos­ka näitä yli 20 keur palkko­ja lie­nee min­i­maalisen vähän – tämä on vain demarien vaal­itäky ilman käytän­nön merkitystä

    2) voin vaku­ut­taa että läh­es kaikil­la ihmisil­lä tärkein motivoi­va tek­i­jä töis­sä on palk­ka – kokeile lopet­taa palka­n­mak­sua ja kat­so moniko tulee töihin

    3) suo­ma­laisjo­hta­jat eivät saa työ­tar­jouk­sia ulko­mail­ta muista kuin suo­ma­lai­sista fir­moista – muu­ta­ma poikkeus on toki

    Kan­nat­taa myös muis­taa että domino­teo­ri­as­ta johtuen tois­t­en työ­panos on kyl­lä arvokkaampi kuin tois­t­en. Jos yksi myyjä saa sopimuk­sen, 300 ihmistä tuotan­nos­sa työl­listyy viidek­si vuodek­si. Jos ei myy niin… eli dominot eivät kaadu.

    Jos “yhden myyjän” ves­so­ja ei ole siiv­ot­tu tai katu­ja aurat­tu, “yksi myyjä” tuskin pääsee työ­paikalleen myyn­tiu­rakkaansa har­joit­ta­maan. Joku on myös hoi­tanut “yhden myyjän” koulu­tuk­sen ja pitää huol­ta hänen lap­sis­taan päiväkodis­sa ja koulussa.

    Siis­pä tärkeää olisi huo­ma­ta, että “yksi myyjä” on vain pala­nen suures­sa palapelis­sä, jos­sa jokaisen työ­panos on arvokas. On hai­hat­telua — tosin nykyään hyvin yleistä — luul­la, että jotkut meistä ovat yli-ihmisiä, jot­ka elät­tävät kaikkia mui­ta super­voimil­laan. Jot­ta “yksi myyjä” saa tehtyä työn­sä, tarvi­taan niitä sataa muuta.

    Toinen kysymys on tuo palk­ka. On tot­ta, että palka­n­mak­sun lopet­ta­mi­nen saisi jät­täy­tymään pois töistä, mut­ta tuo vai­h­toe­hto on teo­reet­ti­nen, paljon teo­reet­tisem­pi kuin kohdas­sa 1. mainit­se­masi tilanne.

    Peru­so­le­tus on, että kaik­ista töistä — orjatöitä ja työhar­joit­telua luku­unot­ta­mat­ta — mak­se­taan palkkaa. Työtä ei kuitenkaan pitäisi tehdä pelkästään palkan takia ja ensisi­jais­es­ti palkan innoit­ta­mana, vaan muista syistä. Palkan suu­ru­us ja varsinkaan palkan nos­t­a­mi­nen huo­mat­tavasti muiden yläpuolelle ei saisi olla työelämässä ykkösjut­tu. Har­voin se nor­maali-ihmiselle onkaan.

  23. Samuli Saarel­ma: Eli lapset ovat alle kouluikäisiä, minkä vuok­si puoli­son pitää olla kotona, mut­ta toisaal­ta heille pitäisi olla kalli­it har­ras­tuk­set. Sanois­in­pa, että esimerkkisi on tarkoituk­sel­la väännetty. 

    Keitä muuten niis­sä miljoo­nan asun­nois­sa oikein asuu, jos 20 000 kuukausi­t­u­loil­la joutuu köy­hästelemään, jos sel­l­aisen han­kkii? Yli 100 000 vuosi­t­u­lot (joka on siis alle puo­let tuos­ta) on vähän reilut pros­ent­ti suo­ma­lai­sista tulon­saa­jista. Minkälaises­sa kur­ju­udessa suo­ma­laiset oikein elävät, jos sinus­ta noil­la tuloil­la ei saa kun­non elintasoa? 

    Mut­ta ker­ropa sinä omin sanoin, mikä olisi sit­ten tuol­laiselle yri­tysjo­hta­jalle tarpeek­si iso palk­ka? Mik­si tuo “tarpeek­si” on kaikille muille ihmisille niin paljon alem­pana ja iso osa heistä pystyy elämään onnel­lista elämää, vaik­ka saa vain mur­to-osan tuos­ta 240 000 euron vuosipalkasta?

    Saarel­malle kir­joituk­ses­taan täysi kymp­pi. 240 000 vuodessa on tarpeek­si kenelle tahansa. Kukaan ei tuo­ta enem­pää tarvitse — tuol­la sum­mal­la elää jo niin her­roik­si kuin vain halu­aa. Ylimääräi­nen tuo­hon päälle on turhaa.

  24. OS:n mainit­se­maan Lau­ri Lehtisen ja Antti Tör­mäsen Evan pam­flet­ti­s­ar­jas­sa julkaise­ma kir­jaseen “Oikea palk­ka” kan­nat­taa tutustua. 

    Pam­fletin ensim­mäi­nen kuva on mie­lenki­in­toinen. Itse nimeäisin se Euroopan maid­en kateuskar­tak­si. Siinä on Y‑akselilla maan kansalais­ten käsi­tys tulo­ero­jen tasaus­tarpeesta ja x‑akselilla maan mitat­tu GINI-kerroin.

    Suo­mi ja vel­jeskansamme Unkari ovat posi­ti­ivisia poikkeuksia!

  25. Oikeis­tode­mari:
    Olen edelleen sitä mieltä, että jos joku saa 20 000 euroa kuukaudessa, se on riit­tävästi mis­tä tahansa työstä, oli­pa se kuin­ka vas­tu­ullista tahansa. Tätä suurem­mat palkat ovat turhia eivätkä kas­va­ta kenenkään luo­vaa tai vähem­män luo­vaa työ­panos­ta. Jos suo­ma­laisjo­hta­jille mak­se­taan lois­tavas­ta työstään muual­la enem­män, ehkä he sit­ten lähtevät palkan perässä ulko­maille. Kuka edes kaipaa johta­jik­si ihmisiä, joiden tärkein (tai ain­oa) kan­nustin työssä pysymiseen on palk­ka? Palkkaisitko sel­l­aisen työntekijän? 

    Sinä saisit hel­posti vähin­tään tuon 20 000 euroa kuus­sa, jos pysty­isit jos­sakin rekry­toin­tifir­mas­sa tois­tu­vasti löytämään asi­akkaille­si huip­pu­jo­hta­jia jot­ka 20 000 eurol­la kuus­sa tekevät johta­ji­na saman lisäar­von kuin ne kil­paile­vien head­hunterei­den löytämät ehdokkaat, jot­ka vaa­ti­vat 200 000 euroa kuussa.

  26. Han­nu:
    Ongel­ma on siis vain. Ne lisään­tyvät mata­la­palkkatyöt. Tässä tehtävä poli­itikoille löytää tapa yhdis­tää järkevästi­sosi­aal­i­tur­va ja työ. Yhteiskun­nal­la menee parem­min kun kaik­ki saadaan pidet­tyä järke­vis­sä töis­sä kyky­jen­sä mukaan. Ei tämä mitään raket­ti­tiedet­tä voi olla. Kep­piä ja porkkanaa molem­pia tarvi­taan ja yksinker­tainen on kau­nista. Yhdis­täkää siihen perus­tu­loon enem­män kep­piä niin menee parem­min läpi ja kek­sikää sille myös uusi nimi kun van­ha ammu­taan alas jo tottumuksesta. 

    Perus­tu­lo + vähän pro­gres­si­ivista hol­hous­ta (a.k.a. kep­pi) = Perustili 

    http://www.libera.fi/perustili/perustili-koottu-aineisto/

  27. Samuli Saarel­ma:
    Keitä muuten niis­sä miljoo­nan asun­nois­sa oikein asuu, jos 20 000 kuukausi­t­u­loil­la joutuu köy­hästelemään, jos sel­l­aisen han­kkii? Yli 100 000 vuosi­t­u­lot (joka on siis alle puo­let tuos­ta) on vähän reilut pros­ent­ti suo­ma­lai­sista tulon­saa­jista. Minkälaises­sa kur­ju­udessa suo­ma­laiset oikein elävät, jos sinus­ta noil­la tuloil­la ei saa kun­non elintasoa? 

    Mut­ta ker­ropa sinä omin sanoin, mikä olisi sit­ten tuol­laiselle yri­tysjo­hta­jalle tarpeek­si iso palk­ka? Mik­si tuo “tarpeek­si” on kaikille muille ihmisille niin paljon alem­pana ja iso osa heistä pystyy elämään onnel­lista elämää, vaik­ka saa vain mur­to-osan tuos­ta 240 000 euron vuosipalkasta?

    Niis­sä miljoon­akämp­is­sä asuu joko tyyppe­jä jot­ka on perinyt rahaa (tai sen käm­pän), men­estyneitä yrit­täjiä, tai palka­nsaa­japer­heitä joiden net­to­tu­lot on yli 120te vuodessa. Tai sit­ten tyyppe­jä, jot­ka on ostanut käm­pän ennen kuin sen arvo nousi miljooni­in. Mut­ta niis­sä ei asu mon­taakaan per­het­tä joiden net­to­tu­lot on alle 120te/v, ellei lisäk­si ole perit­tyä rahaa.

    Mus­ta tässä on kyse ihan oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta. Jot­ta pääsee suomen suurim­man yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jak­si pitää olla käytän­nössä suomen paras ja ahk­erin työn­tek­i­jä. Onko oikein, että tekemäl­lä täl­laista työtä esim 20 vuot­ta ei voi päästä lähellekään samaa var­al­lisu­ut­ta kuin tyhjän­toimit­ta­ja, joka on sat­tunut per­imään mum­moltaan rantat­alon Kask­isaares­ta? Ja kan­nus­taako tämä esimerk­ki mui­ta ole­maan ahk­e­ria ja pyrkimään ural­laan eteenpäin.

  28. Kyl­lä tässä keskustelus­sa kan­nat­taa pitää mielessä se, että suomen perus­tus­lain mukaan meil­lä on oikeus omaisu­u­den suojaan.

    Jos fir­man omis­ta­ja kat­soo tarpeel­lisek­si suo­ja­ta omaisu­ut­taan palkkaa­mal­la todel­la kova­palkkaisen huip­pu­osaa­jan, siihen ei pitäisi kel­lään olla nokan koputtamista.

    kyl­lä suomes­sa olisi jo aika lopet­taa ruiku­tus tois­t­en palkoista. Sen sijaan pitäisi käy­dä kiin­ni sel­l­aisi­in töi­hin, joista omis­ta­jat ja asi­akkaat ovat valmi­it mak­samaan kovia palkkoja.

    Jos maas­sa ei tyyli muu­tu, suomen reit­taus putoaa pian kolmes­ta aaas­ta kolmeen öööhön

    Sep­po korppoo
    Yrit­täjä ja laillisuusmies

  29. Pal­lo:Onko oikein, että tekemäl­lä täl­laista työtä esim 20 vuot­ta ei voi päästä lähellekään samaa var­al­lisu­ut­ta kuin tyhjän­toimit­ta­ja, joka on sat­tunut per­imään mum­moltaan rantat­alon Kaskisaaresta?

    Per­iä saa miljoo­nia, mut­ta ei itse tienata 😉

  30. Pekka Taipale:
    Johta­jan pal­ka­lla ja sen (yli)verotuksella ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, miten muut ihmiset tule­vat toimeen. 

    On. Jokainen turhaan yhtiön X johta­jalle mak­set­tu euro on pois kulu­tuskysyn­nästä, joka kohdis­tuu samaisen yhtiön X tuot­teisi­in, kos­ka se menee tämän johta­jan tasku­un eikä yhtiön poten­ti­aal­is­ten asi­akkaiden taskuun.

    Fordis­mi yad­da yad­da key­ne­siläi­nen aliku­lu­tushy­po­teesi yad­da yad­da yadda.

  31. Pal­lo:
    Mus­ta tässä on kyse ihan oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta. Jot­ta pääsee suomen suurim­man yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jak­si pitää olla käytän­nössä suomen paras ja ahk­erin työntekijä. 

    Tästä täy­tyy vielä vähän nipot­taa. Ei korkeat johta­jan paikat ole palk­in­to­ja hyvin tehdys­tä työstä. Eli ei ole mitään syytä nos­taa paras­ta ja ahk­er­in­ta johta­jak­si. Muiden palka­nsaa­jien näkökul­mas­ta­han johta­ja on mei­dän muiden palveli­ja joka han­kkii meille muille töitä ja pitää huol­ta siitä että palka­n­mak­su jatkuu.

    POint­ti siis on, että johta­jan ei tarvitse edes olla ahk­era ja kun­nolli­nen vaan hänen pitää hais­taa tule­vat businek­set jot­ta rahaa tulee jatkos­sakin. Se on myös oikea oikeu­den­mukaisu­u­den määritelmä tässä asi­as­sa. Tässä asi­as­sa palka­nsaa­jan ja ommis­ta­jan intres­sitkin yhdistyvät.

  32. Tom­mi Uschanov: On. Jokainen turhaan yhtiön X johta­jalle mak­set­tu euro on pois kulu­tuskysyn­nästä, joka kohdis­tuu samaisen yhtiön X tuot­teisi­in, kos­ka se menee tämän johta­jan tasku­un eikä yhtiön poten­ti­aal­is­ten asi­akkaiden taskuun.

    Tässä on perus­tavaa laat­ua ole­va väärinymmär­rys. Men­estyvien yhtiöi­den hin­noit­telu ei ole kus­tan­nus­po­h­jaista, vaan perus­tuu siihen, mitä asi­akkaat ovat valmi­ita ja kyvykkäitä maksamaan.

    Aiföönisi hin­ta ei määräy­dy sen mukaan, saiko Steve Jobs palkkaa dol­lar­in vai sata miljoon­aa. Aiföönin hin­ta määräy­tyy sen mukaan, mitä yleisö suos­tuu pulittamaan.

    (Ehkä dra­maat­tisim­min tämän muuten huo­maa asumisen hin­nas­sa, kun sekä myytävien että vuokrat­tavien asun­to­jen hin­ta nousee verovähen­nys­ten ja asum­is­tukien mukaan).

    Tosin, kus­tan­nus­po­h­jaises­sakin hin­noit­telus­sa johta­jan palkan vaiku­tus aiföönin hin­taan olisi silti jos­sain tuot­teen hin­nan viiden­nen merk­it­sevän numeron kieppeil­lä, eli hukkuu sentinpyöristysvirheeseen.

  33. Marko Hami­lo: Sinä saisit hel­posti vähin­tään tuon 20 000 euroa kuus­sa, jos pysty­isit jos­sakin rekry­toin­tifir­mas­sa tois­tu­vasti löytämään asi­akkaille­si huip­pu­jo­hta­jia jot­ka 20 000 eurol­la kuus­sa tekevät johta­ji­na saman lisäar­von kuin ne kil­paile­vien head­hunterei­den löytämät ehdokkaat, jot­ka vaa­ti­vat 200 000 euroa kuussa. 

    En oikein ymmär­rä, mikä tässä oli point­ti. On täysin selvää, että Oikeis­tode­marin heit­to riit­tävästä palka­s­ta oli vain moraa­li­nen käsi­tys siitä, mikä olisi riit­tävä palk­ka. Se, että käytän­nössä täl­laista ei tietenkään nykyisessä taloussys­tee­mis­sä voi toteut­taa, on toinen jut­tu ja sen poh­jal­ta hänen ehdo­tuk­sen­sa kri­ti­soin­ti on täysin epäreilua. 

    Eli ensim­mäi­nen kysymys on, että saavute­taanko yli 20 000 euron palkoil­la jotain, jos jätetään pois se, että jos ei mak­se­ta noin paljoa, niin ne, joille nyky­isin mak­se­taan tuo­ta enem­män, menevät jon­nekin muualle? Jos saavute­taan net­to­hyv­in­voin­nin lisäys­tä (henkilö esim. tekee työtään tehokkaam­min), niin sit­ten voi ajatel­la, että palk­ka on oikeutet­tu. Jos ei saavute­ta, ja jos sen lisäk­si tode­taan, että mitään muu­takaan moraal­ista syytä mak­saa tuo­ta enem­pää kellekään ei ole, niin sit­ten voidaan pohtia, että olisiko syytä muut­taa nykyisen taloussys­teemin sään­töjä. Noi­ta sään­töjä ei tietenkään joku pieni Suo­mi voi yksin muuttaa.

  34. Pal­lo: Mus­ta tässä on kyse ihan oikeu­den­mukaisu­ud­es­ta. Jot­ta pääsee suomen suurim­man yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jak­si pitää olla käytän­nössä suomen paras ja ahk­erin työn­tek­i­jä. Onko oikein, että tekemäl­lä täl­laista työtä esim 20 vuot­ta ei voi päästä lähellekään samaa var­al­lisu­ut­ta kuin tyhjän­toimit­ta­ja, joka on sat­tunut per­imään mum­moltaan rantat­alon Kask­isaares­ta? Ja kan­nus­taako tämä esimerk­ki mui­ta ole­maan ahk­e­ria ja pyrkimään ural­laan eteenpäin.

    Niin, tämä viit­taa siihen, että yhteiskun­nas­sa on muitakin epäoikeu­den­mukaisuuk­sia kuin vain epä­ta­sainen tulonjako. 

    Mik­si sen parhaan ja ahk­er­im­man työn­tek­i­jän pitäisi saa­da yli 10 ker­taa enem­män kuin taval­lisen hyvän ja keskimääräisen ahk­er­an työn­tek­i­jän? Ja tarkoi­tan kysymyk­sel­läni nyt moraal­ista oikeut­ta siihen palkkaan, en sitä, että jos tuo­ta ei mak­se­ta, niin sit­ten hän menee jon­nekin muualle.

  35. Palka­nalen­nuk­set myyn­nin edis­tämisek­si ovat syöksykierre, kos­ka palkat ovat ostovoima. Johta­jien palkoil­la ei kokon­aiskysyn­tää pide­tä yllä.
    Palkoista pitää puhua samaanaikaan sekä tuotan­non että kulu­tuk­sen näkökul­mas­ta. Yleen­sä palkoista puhutaan vain liike­taloudel­lis­ten laskelmien kaut­ta, siel­lä on syöksykierre toiminnassa.
    Palkat ovat neu­vot­telukysymys, ja neu­vot­telu­ja voi käy­dä vain tasavah­vat osa­puo­let eikä mitkä tahansa osapuolet.

  36. Pekka Taipale: Tässä on perus­tavaa laat­ua ole­va väärinymmär­rys. Men­estyvien yhtiöi­den hin­noit­telu ei ole kus­tan­nus­po­h­jaista, vaan perus­tuu siihen, mitä asi­akkaat ovat valmi­ita ja kyvykkäitä maksamaan. 

    Sama asia toisel­la taval­la ilmais­ten: hin­nois­sa on ilmaa, jos­ta aiheutuu hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta, kun asi­akaskun­ta rajau­tuu korkean hin­nan vuoksi.

    Tosin, kus­tan­nus­po­h­jaises­sakin hin­noit­telus­sa johta­jan palkan vaiku­tus aiföönin hin­taan olisi silti jos­sain tuot­teen hin­nan viiden­nen merk­it­sevän numeron kieppeil­lä, eli hukkuu sentinpyöristysvirheeseen. 

    Tässä on taas vähän tämä ajat­te­lu­ta­pa, jon­ka mukaan hiilid­iok­sidipäästötkin saadaan pieniksi, jos maail­ma jae­taan neliök­ilo­metrin ruu­tu­i­hin. Kyse ei ole yhden yksit­täisen fir­man käytök­ses­tä vaan hyv­in­voin­ti­tap­pi­oista, joi­ta koko tämä maail­man­laa­juinen oli­garkkilu­ok­ka aiheut­taa kollektiivisesti.

    Yhdys­val­lois­sa jo yksistään 10 suu­rit­u­lois­in­ta toim­i­tusjo­hta­jaa sai­vat yhteen­sä 4,7 mil­jardin dol­lar­in tulot tänä vuon­na. Se on jo yksistään samaa luokkaa kuin esimerkik­si pienen Wyomin­gin osaval­tion puo­len­toista kuukau­den BKT.

  37. Pekka Taipale:

    Tom­mi Uschanov: On. Jokainen turhaan yhtiön X johta­jalle mak­set­tu euro on pois kulu­tuskysyn­nästä, joka kohdis­tuu samaisen yhtiön X tuot­teisi­in, kos­ka se menee tämän johta­jan tasku­un eikä yhtiön poten­ti­aal­is­ten asi­akkaiden taskuun.

    Tässä on perus­tavaa laat­ua ole­va väärinymmär­rys. Men­estyvien yhtiöi­den hin­noit­telu ei ole kus­tan­nus­po­h­jaista, vaan perus­tuu siihen, mitä asi­akkaat ovat valmi­ita ja kyvykkäitä maksamaan.

    Aiföönisi hin­ta ei määräy­dy sen mukaan, saiko Steve Jobs palkkaa dol­lar­in vai sata miljoon­aa. Aiföönin hin­ta määräy­tyy sen mukaan, mitä yleisö suos­tuu pulittamaan.

    Argu­ment­ti viidennestä des­i­maal­ista on var­maan oikein, mut­ta tätä toista argu­ment­tia en ymmär­rä? Asi­akkaathan ovat valmi­ita mak­samaan enem­män ja aiföönin hin­ta siis nousee korkeam­mak­si (tai niitä tuote­taan enem­män) nimeno­maan jos voit­tora­hat menevät duu­nar­ien (poten­ti­aal­is­ten Aiföön-asi­akkaiden) tasku­un, johta­jan taskun sijasta.

    Malli on tietysti has­su kun maail­mas­sa on vain aifööne­jä ja niiden tek­i­jöitä. X‑firman palka­nsaa­jat osta­vat myös Y- ja Z‑firmojen tuot­tei­ta. Täm­möisen taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den kan­nus­t­a­mi­nen ei tosin ole enää X‑johtajan eikä X‑omistajien intres­sis­sä, mut­ta se kyl­läkin on kansan­talout­ta pyörit­tävän P‑poliitikon intres­sis­sä. Niinkuin Krugman on sanonut, Äidiltä opitut talousvi­isaudet jot­ka toimi­vat hyvin oman huushollin ja ehkä fir­mankin pyörit­tämisessä, eivät enää päde kokon­aista kansan­talout­ta pyöritet­täessä. Sik­si men­estys bis­nesmiehenä ei ole mikään takuu men­estyk­ses­tä (talous)poliitikkona tai keskuspankkiirina.

    Herää kysymys onko syn­tyvässä taloudel­lises­sa toimeli­aisu­udessa eroa jos (i) X‑johtaja saa ziljoona euroa ja ostaa LYX- ja FERR-tuot­teit­ta, ver­rat­tuna siihen että (ii) ziljoona euroa jae­taan X‑duunareille jot­ka osta­vat LIDL- ja RAINB-tuot­tei­ta. Jos uno­hde­taan se moraal­isoin­nin­hajuinen kysymys kenen hyväk­si ja kenen kan­nus­tamisek­si talouden olikaan tarkoi­tus toimia, ongel­ma tulee siitäkin että X‑johtaja tup­paa pane­maan rahansa sukan­var­teen eikä edes LYX- tai FERR-tuot­teisi­in. Sem­moinen on pahas­ta, eri­tyis­es­ti näinä lik­vidi­teet­tiloukun aikoina.

    Yksi Äidin opet­tamista talousvi­isauk­sista on että säästämi­nen on aina ja joka tilanteessa hyvästä — ja siinä onkin fik­su tule­vaisu­u­teen varautu­misen aspek­ti, ynnä (yksi­tyiselle hyvä mut­ta [luulisin] kansan­taloudelle paha) korkoa-korolle-kier­teeseen rent-seek­erik­si pyrkimi­nen. Kansan­taloudessa lie­nee opti­maa­li­nen määrä säästämistä. Ver­tausku­vak­si käynee maanvil­jeli­jä, jon­ka on viisas­ta olla syömät­tä koko vil­jasatoaan jot­ta jotain jää kyl­vettäväk­sikin, naa­purille lainat­tavak­si jne. Mut­ta voidaan kuvitel­la Dick­en­siläi­nen tosi itara maanvil­jeli­jä joka ei hen­no syödä edes sen ver­taa että pysy­isi hengis­sä, vaan pistää kaiken säästöön ja kuolee lop­ul­ta nälkään. Tosi­maail­man maanvil­jeli­jät luul­tavasti alka­vat syödä kun kipu vat­sas­sa tun­tuu liian koval­ta, mut­ta kansan­taloudessa ongel­ma on että kipu tun­tuu eri paikas­sa kuin mis­sä säästöpäätök­set tehdään — vähän niinkuin tietyt neu­ropa­ti­at jois­sa ihmiseltä puut­tuu tun­toaisti ja hän saat­taa vau­ri­oit­taa käten­sä huo­maa­mat­ta koko asiaa.

  38. Pasi: Palka­nalen­nuk­set myyn­nin edis­tämisek­si ovat syöksykierre, kos­ka palkat ovat ostovoima.

    Tämä pitää paikkansa vain osit­tain, koska
    1) tulon­si­ir­rot ovat ostovoima, ja
    2) ostovoima on ulkomailla.

    Ostovoiman ylläpitämi­nen eri­tyis­es­ti tulon­si­ir­to­ja lisäämäl­lä on toki tie, joka ennen pitkää johtaa mah­dot­tomaan tilanteeseen, eri­tyis­es­ti tietysti sil­loin kun oper­oidaan tavaroiden ja palvelu­iden vien­ti­markki­noil­la, samoin kuin tietysti ihmis­ten tuontimarkkinoilla.

  39. “Hin­nois­sa on ilmaa” on tässä vähän saman­laista retori­ikkaa kuin se, että kap­i­tal­istin arvon­lisä on “riis­ton aste”.

  40. Tom­mi Uschanov: Yhdys­val­lois­sa jo yksistään 10 suu­rit­u­lois­in­ta toim­i­tusjo­hta­jaa sai­vat yhteen­sä 4,7 mil­jardin dol­lar­in tulot tänä vuon­na. Se on jo yksistään samaa luokkaa kuin esimerkik­si pienen Wyomin­gin osaval­tion puo­len­toista kuukau­den BKT.

    Toisaal­ta: ei tarvitse ottaa kuin yksi noista johta­jista, vaik­ka Steve Jobs, ja havai­ta että hänen hau­takir­joituk­sen­sa kiin­nos­taa meikäläistä luo­vaa luokkaa enem­män kuin Wyomin­gin koko vuo­den BKT.

  41. Samuli Saarel­ma:

    Eli ensim­mäi­nen kysymys on, että saavute­taanko yli 20 000 euron palkoil­la jotain, jos jätetään pois se, että jos ei mak­se­ta noin paljoa, niin ne, joille nyky­isin mak­se­taan tuo­ta enem­män, menevät jon­nekin muualle? Jos saavute­taan net­to­hyv­in­voin­nin lisäys­tä (henkilö esim. tekee työtään tehokkaam­min), niin sit­ten voi ajatel­la, että palk­ka on oikeutet­tu. Jos ei saavute­ta, ja jos sen lisäk­si tode­taan, että mitään muu­takaan moraal­ista syytä mak­saa tuo­ta enem­pää kellekään ei ole, niin sit­ten voidaan pohtia, että olisiko syytä muut­taa nykyisen taloussys­teemin sääntöjä.

    Mus­ta suurin posi­ti­ivi­nen vaiku­tus johta­jien suuril­la palkoil­la on se, että ne kan­nus­taa myös mui­ta pyrkimään johta­jik­si. Oman koke­muk­sen mukaan ne työn­tek­i­jät jot­ka pyrkivät eten­emään ural­laan ovat huo­mat­tavasti tehokkaampia ja ahk­er­ampia kuin ne jot­ka ajat­tl­e­vat ole­vansa eläkepestissään.

    San­ot­takoon vielä, että itse olen palkkaani tyy­tyväi­nen keski­t­u­loinen ja tavoit­te­len mielu­um­min lisää vapaa-aikaa kuin lisää palkkaa. Sik­si olen iloinen, että löy­tyy myös niitä, jot­ka ovat valmi­ita tekemään stres­saavaa työtä ja pitk­iä päiviä vain saadak­seen lisää palkkaa ja sta­tus­ta. Ja mak­samaan vielä yli puo­let saa­mas­taan palkan­lisästä veroa. Jos nämä tyyp­it alka­isi­vat down­shif­taa­maan (kos­ka urapol­un päässä ei olisikaan palk­in­toa), oltaisi­in me kaik­ki pulassa.

  42. Samuli Saarel­ma: Mik­si sen parhaan ja ahk­er­im­man työn­tek­i­jän pitäisi saa­da yli 10 ker­taa enem­män kuin taval­lisen hyvän ja keskimääräisen ahk­er­an työn­tek­i­jän? Ja tarkoi­tan kysymyk­sel­läni nyt moraal­ista oikeut­ta siihen palkkaan, en sitä, että jos tuo­ta ei mak­se­ta, niin sit­ten hän menee jon­nekin muualle.

    Ajat­tele­masi moraalin mukaan ihmiselle pitäisi mak­saa palk­ka pon­nis­telu­jen mukaan. Tämä on ajatuk­se­na muka­va, kunnes huo­maa siinä ole­van kak­si reikää.

    Ensim­mäi­nen liit­tyy noi­hin pon­nis­telui­hin. Pitääkö palk­ka mak­saa yksilön kokemien pon­nis­telu­iden vai esimerkik­si työ­tun­tien mukaan? Voisin argu­men­toi­da, että kos­ka saan palkkani niil­lä opeil­la, joi­ta sain satatun­tisil­la työ- ja opiskelu­vi­ikoil­la, min­ulle kuu­luu iso korvaus.

    Tai sit­ten taas naa­puri voisi ihan rehellis­es­ti argu­men­toi­da, että hänelle sängys­tä nousem­i­nen ja vaat­tei­den pukem­i­nen on isom­pi pon­nis­tus kuin min­ulle täy­den työpäivän tekem­i­nen. Niin­pä hänelle pitäisi mak­saa enem­män rahaa kuin minulle.

    Toinen pul­ma liit­tyy ihan tuot­tavu­u­teen. Jos pon­nis­teluista mak­se­taan, niin taide­maalarik­si ryhtyneelle kau­pan kas­salle pitäisi mak­saa maalaamis­es­ta isoa palkkaa, jos sivel­ti­men oikein päin kädessä pitämi­nen vaatii kovia pon­nis­telui­ta. Täl­lä taas ei saa toimi­vaa talout­ta aikaan millään.

    Palkkaero­jen per­im­mäi­nen peruste on se, että ihmisil­lä pitää olla moti­vaa­tio paran­taa koke­maansa elin­ta­soa hakeu­tu­mal­la tuot­tavampi­in töi­hin. (Tuot­tavu­us riip­puu luon­nol­lis­es­ti henkilöstä ja tehtävästä eikä ole absoluutti.)

  43. Tom­mi Uschanov: Sama asia toisel­la taval­la ilmais­ten: hin­nois­sa on ilmaa, jos­ta aiheutuu hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta, kun asi­akaskun­ta rajau­tuu korkean hin­nan vuoksi. 

    Se on sitä hin­tamekanis­min toim­intaa, se on markki­na­t­alouden kova ydin ja nykyisen tiedon val­os­sa ei ole kek­sit­ty hyvää tapaa kor­va­ta hin­tamekanis­mia jol­lain muul­la mekanismilla.

    Tuo hin­nois­sa ole­va ilma näkyy korkeina voit­toina ja antaa sig­naalin siitä, että enem­män lisää näitä ja heti! Toisin sanoen ylivoitot ohja­vat investoin­tien vyöryn kyseiselle alalle.

    Jos kos­ke­tus­näyt­töisiä iphone­ja olisi myy­ty perus­puhe­lim­ien hin­nal­la, kil­pail­i­joil­la ei olisi ollut kiiret­tä alkaa pult­taa­maan kos­ke­tus­näyt­töjä omi­in puhe­limi­in­sa. Appleakaan tuskin olisi alun­perinkään kiin­nos­tanut tuot­taa iphonea, jota oltaisi­in myy­ty jonkun perus­puhe­li­men hin­nal­la. Vas­taavasti Sym­bian-roskaakin myytäisi­in var­maan vielä ihan kurant­teina puhelimina.

    Olisiko se muka hauskaa (muista kuin suomalaisista)??

  44. Onko oikein, että tekemäl­lä täl­laista työtä esim 20 vuot­ta ei voi päästä lähellekään samaa var­al­lisu­ut­ta kuin tyhjän­toimit­ta­ja, joka on sat­tunut per­imään mum­moltaan rantat­alon Kask­isaares­ta? Ja kan­nus­taako tämä esimerk­ki mui­ta ole­maan ahk­e­ria ja pyrkimään ural­laan eteenpäin. 

    Suomes­sa on nykyään muo­tia olla sitä mieltä, että per­hetaustal­la ei saa olla mitään merk­i­tys­tä, ja esimerkik­si sil­lä, että jonkun van­hem­mat tai iso­van­hem­mat ovat men­estyneet elämässään taval­la tai toisel­la ei pitäisi olla mitään vaiku­tus­ta nyky­pol­ven elämään, eikä siitä saisi olla kenellekään minkään­laista hyö­tyä. Sama toisin san­ot­tuna on, että kukaan meistä ei saisi mitenkään pon­nis­tel­la las­ten­sa ja/tai suku­lais­ten­sa (tule­van) hyv­in­voin­nin eteen, tai vähin­täänkin val­tion tehtävänä on tehdä se mah­dol­lisim­man vaikeak­si. Kos­ka sekin on täysin yhtä epäreilua.

    Kyl­lä se minus­ta ainakin on kohtu­ullisen kan­nus­tavaa, että voin kar­tut­taa omaisu­ut­ta siten, että lapseni ja hei­dän lapsen­sa voivat tul­la hyvin toimeen — ainakin kan­nus­tavam­paa kuin se, että heille lätkäistään kuol­lessani jumalat­tomat per­in­töverot, joiden mak­samisek­si mah­dol­lis­es­ti perit­ty asun­to täy­tyy myy­dä ja val­tion näin kup­paa­mat rahat laite­taan jonkun min­is­terin työhuoneen uusi­in kalusteisiin.

  45. Taan­tu­ma tasaa tulo­ero­ja. Tuoreen tilas­ton mukaan tulorerot oli­vat vuon­na 2012 samal­la tasol­la kuin kymme­nenn vuot­ta sitten.

    Ero­jen kaven­tu­mi­nen joh­tui suu­rit­u­lois­t­en tulo­jen pienen­e­mis­es­tä ja pien­i­t­u­lois­t­en tulo­jen kasvus­ta. Väestön suu­rit­u­loisim­man kymme­ne­sosan reaal­i­t­u­lot aleni­vat 5,9 pros­ent­tia vuodes­ta 2011 vuo­teen 2012.

    Lisää seli­tys­tä täällä:
    http://stat.fi/til/tjkt/2012/02/tjkt_2012_02_2013-12–18_tie_002_fi.html

  46. Pal­lo: Mus­ta suurin posi­ti­ivi­nen vaiku­tus johta­jien suuril­la palkoil­la on se, että ne kan­nus­taa myös mui­ta pyrkimään johta­jik­si. Oman koke­muk­sen mukaan ne työn­tek­i­jät jot­ka pyrkivät eten­emään ural­laan ovat huo­mat­tavasti tehokkaampia ja ahk­er­ampia kuin ne jot­ka ajat­tl­e­vat ole­vansa eläkepestissään.

    Ja tarkoi­tatko, että vaikka­pa se mainit­tu 20 000 €/kk ei olisi kan­nustin 3000 €/kk han­kki­valle duu­nar­ille ja hän ei pyrk­isi siihen palkkaan ural­laan eten­emään, jos se vain hänen kyvy­il­lään olisi mahdollista? 

    Jos nämä tyyp­it alka­isi­vat down­shif­taa­maan (kos­ka urapol­un päässä ei olisikaan palk­in­toa), oltaisi­in me kaik­ki pulassa. 

    Entäpä jos he alka­vat down­shif­taa­maan sik­si, että ovat saa­neet jo tarpeek­si? Mitä jos tilanne on se, että heistä on muka­va saa­da vaikka­pa se 20 000 €/kk, ja he pon­nis­tel­e­vat sille tasolle päästäk­seen, mut­ta jos he sit­ten saa­vatkin samoil­la pon­nis­teluil­la 100 000 €/kk, he alka­vatkin pohtia, että mik­sipä tässä enää uhraisi kallista vapaa-aikaansa, kun paljon vähem­mäl­läkin saa huo­mat­tavasti parem­man mate­ri­aalisen elin­ta­son kuin 99% muista kansalaisista? 

    Itse san­ot jopa keski­t­u­loise­na tavoit­tel­evasi enem­män vapaa-aikaa kuin palkkaa. Sinä siis jo nyky­isil­lä pie­nil­lä (ver­rrat­tuna siihen 20 000€/kk tasoon) tuloil­lasi kat­sot saavasi ihan tarpeek­si mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia, mut­ta vapaa-aikaa sinus­ta olisi muka­va saa­da lisää.

  47. Viherinssi: Palkkaero­jen per­im­mäi­nen peruste on se, että ihmisil­lä pitää olla moti­vaa­tio paran­taa koke­maansa elin­ta­soa hakeu­tu­mal­la tuot­tavampi­in töi­hin. (Tuot­tavu­us riip­puu luon­nol­lis­es­ti henkilöstä ja tehtävästä eikä ole absoluutti.)

    Minus­ta menet met­sään ana­ly­y­sis­säsi sen suh­teen, että vas­tus­taisin kaikkia palkkaero­ja. En tietenkään. tcrown­il­la on hyvä postaus tuos­sa toises­sa ketjus­sa (“Palkkaerot ja yhteiskun­nalli­nen tasa-arvo”), jos­sa hän käsit­telee juuri hyviä ja huono­ja tulo­ero­ja. Niitä hyviä tulo­ero­ja tarvi­taan juuri siihen, mitä sinä kir­joi­tat. En viit­si tähän alkaa tois­ta­maan kaikkea hänen kir­joit­ta­maansa, vaan toivon, että jos olet hänen esitäämiä ajatuk­si­aan vas­taan, esität ne siinä ketjussa. 

    Huo­maa siis, että min­un kysymyk­seni oli, että mik­si sen parhaan työn­tek­i­jän pitäisi saa­da 10 ker­taa enem­män kuin muiden, ei esimerkik­si, mik­si hänen pitäisi saa­da 2 ker­taa enem­män. Se 2 ker­taa enem­män tai ehkä vielä 5 ker­taakin menee vielä sen “hyvän” tulo­eron piikki­in, jos­sa todel­lakin kan­nuste­taan ihmisiä paran­ta­maan tuot­tavu­ut­taan, hakeu­tu­maan parhaan tuot­tavuuten­sa mukaisi­in töi­hin ja tekemään töitä ahk­erasti, mut­ta mitä sil­lä enää saavute­taan, kun tulo­ero nos­te­taan tasol­ta 10 ker­taa suurem­pi tasolle 100 ker­taa suurem­pi (jol­la tasol­la huip­pu­jo­hta­jien palkat suh­teessa duunarei­den palkkoi­hin maail­mal­la ovat)? Siis mil­lään mainit­semil­tasi syillä? 

    Ymmär­rän, että tuo­takin porkkanaa voidaan tarvi­ta nykyti­lanteessa kil­pailulli­sista syistä (tai ainakin näin voidaan väit­tää), mut­ta tämä ei minus­ta ole perustelu kil­pailun “sään­nöille”.

  48. Samuli Saarel­ma: Entäpä jos he alka­vat down­shif­taa­maan sik­si, että ovat saa­neet jo tarpeek­si? Mitä jos tilanne on se, että heistä on muka­va saa­da vaikka­pa se 20 000 €/kk, ja he pon­nis­tel­e­vat sille tasolle päästäk­seen, mut­ta jos he sit­ten saa­vatkin samoil­la pon­nis­teluil­la 100 000 €/kk, he alka­vatkin pohtia, että mik­sipä tässä enää uhraisi kallista vapaa-aikaansa, kun paljon vähem­mäl­läkin saa huo­mat­tavasti parem­man mate­ri­aalisen elin­ta­son kuin 99% muista kansalaisista?

    Yhteiskun­nas­sa ei juuri ole erit­täin korkea­palkkaisia tehtäviä, jois­sa voisi down­shif­ta­ta. Ilmeis­es­ti jois­sakin lääketi­eteen ja juridi­ikan alan tehtävis­sä täysipäiväi­nen palkkio­ta­so voi nous­ta tuonne 20 000 €/kk, mut­ta ei siel­läkään saa 100 000 €/kk tun­ti­työtä tekemällä.

    Käytän­nössä korkea­palkkaiset johta­jat ovat erit­täin sidot­tu­ja töi­hin­sä, tekevät pitkää päivää ja viikkoa ja pitävät kän­nykkän­sä pääl­lä 24/7. Toisin sanoen down­shif­taus ei ole vaihtoehto.

    Jos asetet­taisi­in jokin palkkakat­to, sen jäl­keen olisi joukko huip­pu­jo­hta­jia, jot­ka ovat tässä palkkakatossa. Yri­tyk­sel­lä ei olisi mah­dol­lista tehdä enää mitään tulospalkkaus­ta, kos­ka kaikkien olisi pakko tar­jo­ta tasan palkkaka­ton ver­ran vakiopalkkaa.

    Kos­ka käytän­nössä kil­pailu työ­nan­ta­jien välil­lä ei voisi men­nä rahal­la eikä työa­jal­la, kil­pailua käytäisi­in työoloil­la. Siinähän sitä tulisi yllät­täviä kok­ous­matko­ja aurinko­ran­nikoille ja hiih­toma­joille ynnä muu­ta mukavaa.

    Markki­na­t­alouden hui­jaami­nen on yleen­sä vähän han­kalaa. Sään­telystä tulee aina sivuvaikutuksia.

  49. Samuli Saarel­ma: Ja tarkoi­tatko, että vaikka­pa se mainit­tu 20 000 €/kk ei olisi kan­nustin 3000 €/kk han­kki­valle duu­nar­ille ja hän ei pyrk­isi siihen palkkaan ural­laan eten­emään, jos se vain hänen kyvy­il­lään olisi mahdollista?

    Luulen, ettet oikein hah­mo­ta mil­lainen määrä eri­ta­soisia tehtäviä mah­tuu perus­du­u­nar­in ja suuryri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jan väli­in. Ei perus­du­u­nar­in tavoite yleen­sä ole tul­la Microsoft­in toim­i­tusjo­hta­jak­si, vaan esim tul­la oman yksikkön­sä esimiehek­si tai siir­tyä tekemään vähän haas­tavampia tehtäviä.

    Palkkauk­sen pitäisi olla sel­l­aista, että se kan­nus­taa kaiken­laiseen urakehitykseen.

    Pikku­laskel­ma: Jae­taan työte­htävät vaa­tivu­u­den perus­teel­la kymme­neen eri luokkaan, joista luok­ka 1 on perus­du­u­nari ja luok­ka 10 suuryri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­ja. Tämä on todel­la har­va jako, eli työte­htävien vaa­tivu­userot todel­la suuret. Olete­taan että ryh­mä 1 tien­aa 3000e/kk. Jos ajatel­laan, että yhden pykälän nousu asteikos­sa (eli siir­tymi­nen huo­mat­tavasti vaa­ti­vampi­in tehtävi­in) oikeut­taa 50% palkanko­ro­tuk­seen, niin saadaan eri ryh­mille seu­raa­vat kuukausipalkat:

    1 — 3 000
    2 — 4 500
    3 — 6 750
    4 — 10 125
    5 — 15 188
    6 — 22 781
    7 — 34 172
    8 — 51 258
    9 — 76 887
    10 — 115 330

    Onko täl­lainen 50% koro­tus siir­ryt­täessä huo­mat­tavasti vaa­ti­vampi­in tehtävi­in mielestäsi kohtu­u­ton, kun vielä pro­gres­si­ivi­nen vero­tus syö siitä merkit­tävän osan?

  50. Samuli Saarel­ma: mitä sil­lä enää saavute­taan, kun tulo­ero nos­te­taan tasol­ta 10 ker­taa suurem­pi tasolle 100 ker­taa suurem­pi (jol­la tasol­la huip­pu­jo­hta­jien palkat suh­teessa duunarei­den palkkoi­hin maail­mal­la ovat)? Siis mil­lään mainit­semil­tasi syillä?

    Sil­lä saavute­taan se, että palkka­haitarin yläpäässäkin on ole­mas­sa mah­dol­lisu­us paran­taa palkkio­ta­soa. Jos tehdään absolu­ut­ti­nen palkkakat­to, derivaat­ta jämähtää siinä kohdas­sa nollaksi.

    En sano, että suuret tulot oli­si­vat sinän­sä tavoitelta­va tai hyvä asia yhteiskun­nal­lis­es­ti. Minus­takin for­mu­lata­son tulot tun­tu­vat kohtu­ut­tomil­ta, enkä pidä suo­ma­lais­ten huip­pu­jo­hta­jien tulo­jen kas­vat­tamista minään tavoit­teena. On kuitenkin talouden kannal­ta huono aja­tus aset­taa tiukko­ja rajoja.

    Tulo­ero­jen yhteiskun­nalli­nen vaikut­tavu­us on kuitenkin paljon olen­naisem­pi sen vähiten ansait­se­van 99 %:n kesken. Eniten yhteiskun­nal­lisia ongelmia aiheutuu siitä, jos tulo­haitarin alapäässä ei ole mah­dol­lista oma­l­la toimin­nal­la paran­taa elin­ta­soa. Toinen ongel­ma on se, jos ihmiset hajaan­tu­vat kovin terävära­jais­es­ti eri tuloluokkiin.

  51. Samuli Saarel­ma: Mik­si sen parhaan ja ahk­er­im­man työn­tek­i­jän pitäisi saa­da yli 10 ker­taa enem­män kuin taval­lisen hyvän ja keskimääräisen ahk­er­an työn­tek­i­jän? Ja tarkoi­tan kysymyk­sel­läni nyt moraal­ista oikeut­ta siihen palkkaan,

    Sik­si että sen “parhaan” työn­tek­i­jän merkit­tävyys yri­tyk­sen men­estyk­selle on pla­jon suurem­pi 10x taval­lisen työn­tek­i­jän merkitys.

    Mikä moraa­li­nen oikeus muil­la (val­ti­ol­la) on tul­la määrit­telemään min­un ja val­it­se­mani työn­tek­i­jän välistä palkkausta. 

    Mikä moraa­li­nen oikeus yhteiskun­nal­la on verot­taa palkkaa n. 70%, näin aiheut­taen merkit­täviä hyvinvointitappioita?

  52. Samuli Saarel­ma: Ymmär­rän, että tuo­takin porkkanaa voidaan tarvi­ta nykyti­lanteessa kil­pailulli­sista syistä (tai ainakin näin voidaan väit­tää), mut­ta tämä ei minus­ta ole perustelu kil­pailun “sään­nöille”.

    Hyvin verkos­toitunut johta­ja joka pystyy muut­ta­maan pelin “sään­töjä” on yri­tyk­selle arvokkaampi kuin yksikään työn­tek­i­jä, ja hyvinkin yri­tyk­sen ole­mas­saololle yhtä kri­it­ti­nen kuin kaik­ki työn­tek­i­jät yhteen­sä. Jos johta­ja pystyy muut­ta­maan kil­pailu­olo­suhtei­ta vapaas­ta kil­pailus­ta rajoitet­tuun kil­pailu­un, on hän yleen­sä palkkansa ansain­nut. Huip­pu­jo­hta­ja on markki­nahäir­iö­gen­er­aat­tori ja überlobbari.

  53. Pal­lo: Mut ei tuo nyt ihan sel­l­aista elin­ta­soa ole mitä voisi olet­taa suomen suurim­man yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jana saavansa.

    Koneen toim­i­tusjo­hta­ja voi kyl­lä jär­jestää asiansa (=dele­goi­da) myös siten, ettei kaik­ki kaadu vai­mon harteille. Ja ongelma­han esimerkissä ylipäätään on se, että koti­vai­mon koti­vai­mous ja yliku­lu­tus aiheut­taa ongel­mat eikä palkan taso. En oikein näe, mik­si tätä pitäisi kor­va­ta palka­s­sa. Kuu­lostaa kovasti henkilöko­htaiselta virheeltä joko vai­mon­va­lin­nas­sa tai elämän­su­un­nit­telus­sa. Mik­si ihmeessä tämän pitäisi vaikut­taa asi­aan mil­lään tavalla?

    Vai oletko ken­ties valmis mak­samaan saman ero­tuk­sen bus­sikuskin koti­vaimolle ja tuplaa­maan sen kaikille yksin­huolta­jille? Epäilen­pä ettet ole.

    Yhteiskun­ta yksinker­tais­es­ti toimii parem­min, jos ihmiset tekevät työtään, kos­ka pitävät siitä eikä öky­palkkion toivossa.

    ij: Palka­nsaa­ja ei joudu riskisi­joit­ta­maan säästöjään saadak­seen tuon palkan.

    Ei tosi­aan. Käytän­nössä palka­nsaa­ja riskisi­joit­taa koko elämän­sä tuon palkan eteen. Palka­nsaa­ja on paljon riip­pu­vaisem­pi palka­s­taan kuin sijoit­ta­ja sijoituk­sis­taan. Kun talous takkuaa, ensim­mäisenä läh­tee “riskitön” työn­tek­i­jä eikä suinkaan omis­ta­jille mak­set­tu “riskilli­nen” voitto.

    ij: Suuret voitot ilman sijoit­ta­jan riskiä. Tässä palkkarak­en­teen suurongelma.

    Ongel­ma löy­tyy myös elinkus­tan­nuk­sista. Ne ovat regres­si­ivisiä, joten tulo­ero-ongel­ma on oikeas­t­aan nimel­lisiä tulo­ero­ja suurem­pi. Suu­rit­u­loisen tulot ker­tau­tu­vat, kos­ka rahaa jää moninker­tais­es­ti säästöön. Lisäk­si pääo­mas­ta saa vieläpä työn­tekoa suurem­man voiton ja vero­tuskin on pienempää.

    Koti-isä: Yksi taustal­la ole­va tek­i­jä on juuri yllä kuvat­tu tilanne, jos­sa omis­ta­ja näkee ain­oik­si vai­h­toe­hdoik­si ylimääräisen 20 000e jakamisek­si antaa se lisä­palkkana palkka­jo­hta­jalle tai pitää se itsellään.

    Niin­pä. Juuri täl­lainen ajat­te­lu­ta­pa pait­si kas­vat­taa ylim­män luokan palkko­ja myös las­kee muiden reaali­palkko­ja, mikä las­kee ostovoimaa, vähen­tää kulu­tus­ta, pakot­taa lisää säästöjä näille alem­mille luokille ja syven­tää kierrettä.

    Pekka Taipale: Mik­si mei­dän muiden pitää päästä määrit­telemään, mikä on Kone Oyj:n johta­jalle tahi vas­taavalle tarpeek­si iso palk­ka – tai liian iso palkka?

    Sik­si, kos­ka tasa-arvo on ihmisoikeus ja rahal­la voi ostaa itselleen lisää mui­ta oikeuk­sia ja muille epä­tasa-arvoa. Lisäk­si sil­lä saa vaiku­tus­val­taa, jol­la tilan­net­ta voi kään­tää vielä enem­män omak­si eduk­si. Jos raha olisi väline, jol­la saisi ostet­tua vain asioi­ta, joil­la ei olisi mitään oikeuk­si­in liit­tyviä seu­rauk­sia, kenenkään suuret palkat eivät var­maankaan kauheasti mui­ta kiin­nos­taisi, ellei kyse olisi suo­ranais­es­ta kor­rup­tios­ta, tms.

    Pal­lo: Onko oikein, että tekemäl­lä täl­laista työtä esim 20 vuot­ta ei voi päästä lähellekään samaa var­al­lisu­ut­ta kuin tyhjän­toimit­ta­ja, joka on sat­tunut per­imään mum­moltaan rantat­alon Kask­isaares­ta? Ja kan­nus­taako tämä esimerk­ki mui­ta ole­maan ahk­e­ria ja pyrkimään ural­laan eteenpäin.

    Eli ongel­ma ei olekaan tulon suu­ru­ud­es­ta vaan per­in­töveron pienu­udessa. Ehkä siitäkin pitäisi tehdä progressiivinen.

    Pekka Taipale: Toisaal­ta: ei tarvitse ottaa kuin yksi noista johta­jista, vaik­ka Steve Jobs, ja havai­ta että hänen hau­takir­joituk­sen­sa kiin­nos­taa meikäläistä luo­vaa luokkaa enem­män kuin Wyomin­gin koko vuo­den BKT.

    Kuu­lostaa kovasti siltä, että mei­dän luo­va luokkamme on ylipalkattua.

    Pal­lo: Sik­si olen iloinen, että löy­tyy myös niitä, jot­ka ovat valmi­ita tekemään stres­saavaa työtä ja pitk­iä päiviä vain saadak­seen lisää palkkaa ja statusta.

    Entäs jos tuo työ keskit­tyy noi­hin käsi­in vain sen vuok­si, että he halu­a­vat liikaa rahaa? Muuten­han se dele­goitaisi­in use­am­malle henkilölle, jol­loin työl­lisyys paran­tu­isi, tulo­erot lask­i­si­vat ja hyv­in­voin­ti lev­iäisi laajemmalle.

    sunimh: kan­nus­tavam­paa kuin se, että heille lätkäistään kuol­lessani jumalat­tomat per­in­töverot, joiden mak­samisek­si mah­dol­lis­es­ti perit­ty asun­to täy­tyy myy­dä ja val­tion näin kup­paa­mat rahat laite­taan jonkun min­is­terin työhuoneen uusi­in kalusteisiin.

    No ehkä ei pitäisi äänestää Kokoomus­laisia min­is­tereik­si vaan sem­moisia, jos käyt­tävät rahan paremmin…
    Jäähän tuos­ta vielä silti per­in­töä jäl­jelle. Jos se on siitä kiin­ni, että jälkeläisen on saata­va per­in­tönä juuri asun­to, niin voi jät­tää sit­ten jäl­keen­sä vähän pienem­män asun­non ja päälle lik­vidiä omaisu­ut­ta per­in­töveroon. Ei sen nyt niin vaikea­ta pitäisi olla.

  54. spot­tu: Huip­pu­jo­hta­ja on markki­nahäir­iö­gen­er­aat­tori ja überlobbari.

    Eli peri­aat­teessa hei­dät pitäisi pistää samantien lin­naan. Moraaliset syyt näi­den ihmis­ten palk­it­semiseen vähenevät keskustelun jatkues­sa. Kyse on siis jonkin­lais­es­ta suojelurahasta.

    hup­sis: Mikä moraa­li­nen oikeus yhteiskun­nal­la on verot­taa palkkaa n. 70%, näin aiheut­taen merkit­täviä hyvinvointitappioita?

    Tuo ehkä aiheut­taa hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta tuon palkan saa­jalle, mut­ta verot­ta­mat­ta jät­tämi­nen aiheut­taisi suurem­paa tap­pi­o­ta kaikille muille.

    Pal­lo: Luulen, ettet oikein hah­mo­ta mil­lainen määrä eri­ta­soisia tehtäviä mah­tuu perus­du­u­nar­in ja suuryri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jan väli­in. Ei perus­du­u­nar­in tavoite yleen­sä ole tul­la Microsoft­in toim­i­tusjo­hta­jak­si, vaan esim tul­la oman yksikkön­sä esimiehek­si tai siir­tyä tekemään vähän haas­tavampia tehtäviä.
    Palkkauk­sen pitäisi olla sel­l­aista, että se kan­nus­taa kaiken­laiseen urakehitykseen.

    Ongel­ma onkin juuri se, että on jo alku­jaan eriytet­ty työn­tek­i­jät eri luokki­in palkkauk­sen osalta. Johtote­htävien aloi­tus­palkat tai ainakin palkat ylen­nyk­sen jäl­keen ovat jo duu­nar­ille täysin tavoit­ta­mat­to­mia. Se siitä “kaiken­lais­es­ta” urake­hi­tyk­ses­tä. Sieltä ei yksinker­tais­es­ti nousta.

  55. Samuli Saarel­ma: En oikein ymmär­rä, mikä tässä oli point­ti. On täysin selvää, että Oikeis­tode­marin heit­to riit­tävästä palka­s­ta oli vain moraa­li­nen käsi­tys siitä, mikä olisi riit­tävä palk­ka. Se, että käytän­nössä täl­laista ei tietenkään nykyisessä taloussys­tee­mis­sä voi toteut­taa, on toinen jut­tu ja sen poh­jal­ta hänen ehdo­tuk­sen­sa kri­ti­soin­ti on täysin epäreilua. 

    Eli ensim­mäi­nen kysymys on, että saavute­taanko yli 20 000 euron palkoil­la jotain, jos jätetään pois se, että jos ei mak­se­ta noin paljoa, niin ne, joille nyky­isin mak­se­taan tuo­ta enem­män, menevät jon­nekin muualle? Jos saavute­taan net­to­hyv­in­voin­nin lisäys­tä (henkilö esim. tekee työtään tehokkaam­min), niin sit­ten voi ajatel­la, että palk­ka on oikeutet­tu. Jos ei saavute­ta, ja jos sen lisäk­si tode­taan, että mitään muu­takaan moraal­ista syytä mak­saa tuo­ta enem­pää kellekään ei ole, niin sit­ten voidaan pohtia, että olisiko syytä muut­taa nykyisen taloussys­teemin sään­töjä. Noi­ta sään­töjä ei tietenkään joku pieni Suo­mi voi yksin muuttaa.

    Kysymys kos­ki sitä, saako 200 000 eurol­la parem­man johta­jan kuin 20 000 eurol­la. Se joka väit­tää ettei saa, voi todis­taa väit­teen­sä etsimäl­lä ne huip­pu­jo­hta­jat jot­ka pystyvät samaan kuin kalli­it johta­jat mut­ta veloit­ta­vat kymme­ne­sosan. Veikkaan että huip­pu­jo­j­ta­jis­sa on täl­laisia har­vas­sa. Huip­pututk­i­joille ei vält­tämät­tä tarvitse mak­saa hirveän suuria palkko­ja, heitä voinee saa­da tar­joa­mal­la labran jos­sa on kaik­ki herkut ja tule­vat nobelis­tit. Mut­ta yri­tysjo­hta­jien joukos­sa lie­nee aika vähän sel­l­aisia, joille raha ei merk­itse. Pystyn tun­nus­ta­maan tämän fak­tan tosi­asiana, vaik­ka en itse omas­ta arvo­maail­mas­ta käsin sitä rahanah­neut­ta ymmärräkään.

  56. Marko Hami­lo: Kysymys kos­ki sitä, saako 200 000 eurol­la parem­man johta­jan kuin 20 000 eurol­la. Se joka väit­tää ettei saa, voi todis­taa väit­teen­sä etsimäl­lä ne huip­pu­jo­hta­jat jot­ka pystyvät samaan kuin kalli­it johta­jat mut­ta veloit­ta­vat kymme­ne­sosan. Veikkaan että huip­pu­jo­j­ta­jis­sa on täl­laisia harvassa. 

    Mihinkähän kysymyk­seen nyt viit­taat? On selvää, että olois­sa, jois­sa voi tar­jo­ta 200 000 euron palkan, sil­lä on houkut­tele­vu­ut­ta ja sen avul­la voi siten houkutel­la itselleen johta­jan, joka on siten joltain toiselta fir­mal­ta pois­sa. Minus­ta keskustelu ei kuitenkaan koskenut tätä.

  57. Viherinssi: Yhteiskun­nas­sa ei juuri ole erit­täin korkea­palkkaisia tehtäviä, jois­sa voisi downshiftata.

    Miten niin ei ole? Jäämäl­lä pois työn­teosta 50-vuo­ti­aana sen sijaan, että paiskoisi töitä 65-vuo­ti­aak­si, on minus­ta helpoin tapa down­shif­ta­ta, eikä mikään estä tätä tekemästä, jos on ehtinyt 50-vuo­ti­aak­si men­nessä kerätä tarpeek­si rahaa pat­jan alle. 

    Jos asetet­taisi­in jokin palkkakat­to, sen jäl­keen olisi joukko huip­pu­jo­hta­jia, jot­ka ovat tässä palkkakatossa. 

    Mitenkään vält­tämät­tä ei tarvitse aset­taa palkkakat­toa, vaan voidaan vain vetää pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen ylimpiä mar­gin­aaliv­ero­pros­ent­te­ja ylöspäin niin, että seu­raus on se, että työ­nan­ta­jat voivat toki kaataa enem­män ja enem­män rahaa siihen johta­jan palkkauk­seen, mut­ta tästä suurem­pi ja suurem­pi osa menee muun yhteiskun­nan hyväk­si ja siel­lä on sit­ten sil­lä mah­dol­lista tasa­ta niitä tuloeroja.

    Toinen jut­tu on se, että käytän­nössä jois­sain urheiluli­igois­sa on palkkakat­to. Mik­si tämä toimii siel­lä, mut­tei toimisi yri­tys­maail­mas­sa? Ja tämä on siis täysin ilman val­tion sääte­lyä tai mitään “tulo­erot ovat pahas­ta” ‑ajat­telua luo­tu. Pelaa­vatko ne ammat­tiurheil­i­jat, jot­ka ovat siel­lä palkkakatossa jotenkin vähem­män täysil­lä kuin pelaisi­vat, jos hei­dän palkkaansa ei olisi rajoitet­tu? Jos eivät, niin mik­si tämä pätisi yritysjohtajiin? 

    Jos duu­nari, oli hän sit­ten tavalli­nen 3000 €/kk tien­aa­va tai jääkiekkomiljonääri, on mah­dol­lista saa­da tekemään parhaansa työ­nan­ta­jan hyväk­si vain sil­lä työ­sopimuk­sel­laan, niin mik­sei vas­taa­va olisi mah­dol­lista yritysjohtajalle?

  58. Viherinssi: Sil­lä saavute­taan se, että palkka­haitarin yläpäässäkin on ole­mas­sa mah­dol­lisu­us paran­taa palkkio­ta­soa. Jos tehdään absolu­ut­ti­nen palkkakat­to, derivaat­ta jämähtää siinä kohdas­sa nollaksi.

    Tuo derivaatan nol­las­sa olem­i­nenko tässä se ongel­ma on? Minus­ta tuo­hon menon vaaras­ta ollaan vielä aika kaukana, kun palkko­jen nousut ovat pros­en­tu­aal­isia. Ks. vaik­ka Pal­lon lis­taa tuol­la ylem­pänä. Siinä toisek­si vaa­tivim­mas­ta työstä vaa­tivim­paan työhön siir­ryt­täessä palk­ka nousee 40 000 €/kk, mikä on siis 10 ker­taa suurem­pi palkan nousu kuin mitä alim­mal­la tasol­la ole­va saa ylipäätään. 

    Tuos­sa Pal­lon taulukos­sa palkat nou­se­vat ekspo­nen­ti­aalis­es­ti työn vaa­timus­ta­son mukaan. Kysymys on, että onko tämä oikeu­den­mukaista? Mik­si siihen houkut­telu­un, että halu­aa tehdä vaa­timus­ta­son 10 työtä ver­rat­tuna siihen, että tyy­ty­isi tasolle 9, pitää mak­saa läh­es 100 ker­taa enem­män kuin sen houkut­telu­un, että halu­aa tehdä tason 2 työtä sen sijaan, että tyy­ty­isi tason 1 työhön? Mitä jos palkat nousi­si­vatkin lin­eaaris­es­ti työn vaa­tivu­u­den mukaan? Derivaat­ta ei olisi nol­la, mut­ta ei myöskään niin suuri kuin nykyisin. 

    Tulo­ero­jen yhteiskun­nalli­nen vaikut­tavu­us on kuitenkin paljon olen­naisem­pi sen vähiten ansait­se­van 99 %:n kesken. Eniten yhteiskun­nal­lisia ongelmia aiheutuu siitä, jos tulo­haitarin alapäässä ei ole mah­dol­lista oma­l­la toimin­nal­la paran­taa elintasoa. 

    Tästä olen samaa mieltä. Sik­si en täysin ymmär­räkään, mik­si tääl­lä niin kiihkeästi puo­lus­te­taan sen tulo­haitarin yläpään moraal­ista oikeut­ta oma­l­la toimin­nal­laan paran­taa omaa elin­ta­soaan ihan eri ker­talu­okas­sa kuin mitä siel­lä alapäässä on mahdollista. 

    Minus­takin siis tulo­erot ovat vält­tämät­tömiä ihmis­ten kan­nus­timia. Tämä pätee siel­lä tuloast­eikon alapäässä. Siel­lä niiden puute aiheut­taisi suur­ta epäoikeu­den­mukaisu­u­den tun­net­ta. Mut­ta kysymys on se, että päteekö tämä enää siel­lä tuloast­eikon yläpäässä.

  59. hup­sis: Sik­si että sen “parhaan” työn­tek­i­jän merkit­tävyys yri­tyk­sen men­estyk­selle on pla­jon suurem­pi 10x taval­lisen työn­tek­i­jän merkitys. 

    Tämä ei perustele touhun moraal­ista oikeut­ta, vaan läh­tee siitä moraali­ak­sioomas­ta, että kaik­ki markki­na­t­alouden tuot­ta­ma tulo­jako on määritelmäl­lis­es­ti oikein, eli kaiken, minkä ihmi­nen pystyy markki­noil­ta itselleen repimään, myös oikeu­den­mukaises­ti kuu­luu hänelle. Tämä on toki yksi moraa­li­nen lähtöko­h­ta, mut­ta sen väit­tämi­nen jok­sikin absolu­ut­tisek­si totu­udek­si, menee ihan liian pitkälle. 

    Mikä moraa­li­nen oikeus muil­la (val­ti­ol­la) on tul­la määrit­telemään min­un ja val­it­se­mani työn­tek­i­jän välistä palkkausta. 

    Yhteiskun­nal­la on juuri moraa­li­nen oikeus ottaa niiltä, joil­la ihmiset näkevät ole­van epäoikeu­den­mukaisen paljon ja antaa niille, joil­la he näkevät ole­van epäoikeu­den­mukaisen vähän. 

    Mikä moraa­li­nen oikeus yhteiskun­nal­la on verot­taa palkkaa n. 70%, näin aiheut­taen merkit­täviä hyvinvointitappioita?

    Mihin tuo väite hyv­in­voin­ti­tap­pios­ta perus­tuu? Nyt siis puhutaan niiden parhaiden työn­tek­i­jöi­den työ­panok­ses­ta, ei siitä, että työtön pohtii sitä, että menisikö töi­hin vai ei. Nämä parhaat työn­tek­i­jät ovat juuri parhai­ta sik­si, että ovat ahk­e­ria ja tun­nol­lisia annet­tu­jen tehtävien täyt­täjiä. Mikä hyv­in­voin­ti­tap­pio siinä syn­tyy, että tuol­la yllä maini­t­ul­la Pal­lon listal­la vaa­timus­ta­sol­ta 9 siir­ryt­täessä vaa­timus­ta­solle 10 palk­ka ei nousisikaan 40 000 €/kk, vaan paljon vähem­män (vaikka­pa sen 30% tuos­ta, joka tuol­la sin­un vero­pros­en­til­lasi siitä jäisi yli)?

  60. Pal­lo: Palkkauk­sen pitäisi olla sel­l­aista, että se kan­nus­taa kaiken­laiseen urakehitykseen.

    Olen samaa mieltä. En kuitenkaan ymmärtänyt, mik­si sen asteikon piti olla ekspo­nen­ti­aa­li­nen eikä esim. lineaarinen. 

    Mik­si fir­mo­jen parhaat työn­tek­i­jät eli ne, jot­ka ovat siel­lä työn vaa­tivu­usasteikon yläpäässä, ovat myös huonoiten motivoitunei­ta, eli vaa­ti­vat eniten rahaa pon­nis­tel­lak­seen seu­raavaa askelta varten, mut­ta siel­lä asteikon alapäässä olete­taan pien­ten koro­tusten tuot­ta­van saman­laisen lisäponnistuksen?

  61. Samuli Saarel­ma: Olen samaa mieltä. En kuitenkaan ymmärtänyt, mik­si sen asteikon piti olla ekspo­nen­ti­aa­li­nen eikä esim. lineaarinen. 

    Lin­eaari­nen asteikko ei ole vält­tämät­tä oikeu­den­mukainen, sil­lä ainakin suurehkon yri­tyk­sen ylim­mil­lä johta­jil­la täy­tyy olla harv­inaisen hyvät kyvyt monel­la omi­naisu­usak­selil­la, eli kysymys on esin­tymis­to­den­näköisyyk­sien tulosta. Joskus toki riit­tää muu­ta­ma ääri­om­i­naisu­us malli­in S.Jobs. Ekspo­nen­ti­aal­isu­u­teen en osaa otta kantaa.

    Samuli Saarel­ma: Mik­si fir­mo­jen parhaat työn­tek­i­jät eli ne, jot­ka ovat siel­lä työn vaa­tivu­usasteikon yläpäässä, ovat myös huonoiten motivoitunei­ta, eli vaa­ti­vat eniten rahaa pon­nis­tel­lak­seen seu­raavaa askelta varten

    Riip­puu vähän siitä, mitä palkol­lis­ryh­mää tarkoi­tat. Jos tarkoi­tat ylem­pää johtoa, kuvaamis­sasi fir­moissa on joko koko joht­a­mi­nen pielessä tai ne ovat kuole­mas­sa ja niistä halu­taan tiristää vielä viimeist tipat irti.

    Jos tarkoi­tat keski­jo­htoa tai mui­ta, työe­htosopimuk­sen ulkop­uo­li­nen palk­it­semisjär­jelmä ei ole onnis­tunut. Ehkä ylen­tämis­poli­ti­ikas­sakin on ollut toivom­isen varaa.

  62. Tapio: Lin­eaari­nen asteikko ei ole vält­tämät­tä oikeu­den­mukainen, sil­lä ainakin suurehkon yri­tyk­sen ylim­mil­lä johta­jil­la täy­tyy olla harv­inaisen hyvät kyvyt monel­la omi­naisu­usak­selil­la, eli kysymys on esin­tymis­to­den­näköisyyk­sien tulosta.

    Hup­sis, jäi lain­aus­merk­it tuon sanan “tulo” ympäriltä. En enää tai­da osa­ta määrit­tää oikeaa toden­näköisyys­funk­tio­ta ilman opin­to­jen kertausta. 

    Tarkoituk­se­nani oli kuva­ta sitä, että mitä enem­män harv­inaisia kykyjä vaa­di­taan yksilöltä, sitä vähem­män heitä on, ja ettei lukumäärä vähene lineaarisesti.

  63. Viherinssi: Käytän­nössä korkea­palkkaiset johta­jat ovat erit­täin sidot­tu­ja töi­hin­sä, tekevät pitkää päivää ja viikkoa ja pitävät kän­nykkän­sä pääl­lä 24/7. Toisin sanoen down­shif­taus ei ole vaihtoehto.

    Halvek­sit­tavaa down­shif­taus­ta kut­su­taan nois­sa piireis­sä “hal­li­tusam­mat­ti­laisu­udek­si”.

    hup­sis: Mikä moraa­li­nen oikeus muil­la (val­ti­ol­la) on tul­la määrit­telemään min­un ja val­it­se­mani työn­tek­i­jän välistä palkkausta. 

    Jos vapaa sopimu­soikeus jois­sakin asiois­sa uhkaa yhteiskun­nan vakaut­ta, saa ainakin min­un moraalisen tukeni tuon sopimu­soikeu­den rajoit­tamiseen. Ja min­un moraali­ni mukaan on oikein rajoit­taa hol­houk­se­nalais­ten ihmis­ten sopimu­soikeut­ta. Samoin jos jotkin yhteiskun­nan toim­i­jat tekevät johdon­mukaises­ti huono­ja päätök­siä oma­l­ta kannal­taan, on se moraalis­es­ti oikein rajoit­taa näi­den sopimusvapautta. 

    Ja tämä moraal­i­filosofinen väit­te­ly­hän ratkeaa käytän­nössä hel­posti. Se voit­taa kenel­lä on isoim­mat pyssyt. Demokra­ti­as­sa se on enemmistö.

  64. Samuli Saarel­ma: Olen samaa mieltä. En kuitenkaan ymmärtänyt, mik­si sen asteikon piti olla ekspo­nen­ti­aa­li­nen eikä esim. lineaarinen. 

    Palkanko­ro­tuk­set pitää suh­teut­taa tuloi­hin, jot­ta kan­nus­tavu­us on sama riip­pumat­ta siitä mis­sä kohdas­sa asteikkoa on.

    Sun lin­eaarisen logi­ikan mukaan myös esim päiväsakko­jen pitäisi olla yhtä suuret työt­tömil­lä ja suu­rit­u­loisil­la. Kan­nus­taisiko se miljonääriä ole­maan aja­mat­ta ylinopeutta?

  65. Kun puhutaan pros­en­tu­aal­i­sista palkanko­ro­tuk­sista ja niiden kan­nus­tavu­ud­es­ta, pitäisi mielestäni ottaa huomioon myös koro­tuk­sen pros­en­tu­aa­li­nen osu­us ns. vapaas­ta tulosta (kiin­tei­den meno­jen jälkee).

    Esimerkkinä, jon­ka tehtävä on lähin­nä olla valai­se­va, voisi olla kak­si ihmistä joista henkilö A saa 2000 e/kk net­tona ja henkilö B 4000 e/kk net­tona. Pien­i­t­u­loisil­la kiin­tei­den meno­jen (miten ne nyt halu­aa määritel­lä) osu­us on yleen­sä isom­pi, san­o­taan 1400 e/kk henkilöl­lä A ja 2000 e/kk henkilöl­lä B. 10% palkanko­ro­tus on A:lle 33% koro­tus vapaisi­in tuloi­hin, mut­ta B:lle vain 20% koro­tus vapaisi­in tuloihin.

    Sama ilmiö (vähän kään­teis­es­ti) oli ole­mas­sa kun sai vielä asum­is­lisää. 20% vuokranko­ro­tus (250e -> 300e) olisi ollut oikeasti 100% vuokranko­ro­tus, sil­lä asum­is­lisä oli molem­mis­sa tapauk­sis­sa kiin­teä 200e.

  66. tcrown: Ja tämä moraal­i­filosofinen väit­te­ly­hän ratkeaa käytän­nössä hel­posti. Se voit­taa kenel­lä on isoim­mat pyssyt. Demokra­ti­as­sa se on enemmistö.

    Itse asi­as­sa se valitet­tavasti voit­taa, joka hal­lit­see keskustelua ja äänestyk­siä eli medi­an omis­ta­jat, sen hallinnoi­jat ja poli­itikot sekä molem­pi­en “piir­it” ovat aika vahvoil­la. Tämä ei ole enem­mistö ainakaan nyky­lain­säädän­nöl­lä eikä myöskään sisältäne kauhean paljon ihmisiä alem­mista luokista.

  67. Pal­lo: Palkanko­ro­tuk­set pitää suh­teut­taa tuloi­hin, jot­ta kan­nus­tavu­us on sama riip­pumat­ta siitä mis­sä kohdas­sa asteikkoa on. 

    Mik­si pitää olla suh­teutet­tuna tuloi­hin? Kuten kir­joitin, ovatko yri­tyk­sen johta­jat huonom­min motivoitunei­ta kuin riv­i­työn­tek­i­jät, jos saadak­seen saman kan­nus­tavu­u­den, hei­dän pitää saa­da isom­pi tukku euroja? 

    Ja vaik­ka hyväksy­isi sen, että askelvälin lin­eaarisu­us olisi riit­tämätön kan­nustin, niin tarkoit­taako tämä suo­raan, että ekspo­nen­ti­aa­li­nen on sit­ten oikea lähestymistapa? 

    Sun lin­eaarisen logi­ikan mukaan myös esim päiväsakko­jen pitäisi olla yhtä suuret työt­tömil­lä ja suu­rit­u­loisil­la. Kan­nus­taisiko se miljonääriä ole­maan aja­mat­ta ylinopeutta? 

    Päiväsakko­jen idea on siinä, että tuloista riip­pumat­ta pitää tehdä X päivää työtä, jot­ta saa sen sakon mak­set­tua. En ymmär­rä, miten tämä ver­tais­tuu tuo­hon palkanko­ro­tusten suuruuteen.

  68. Samuli Saarel­ma:

    Päiväsakko­jen idea on siinä, että tuloista riip­pumat­ta pitää tehdä X päivää työtä, jot­ta saa sen sakon mak­set­tua. En ymmär­rä, miten tämä ver­tais­tuu tuo­hon palkanko­ro­tusten suuruuteen.

    Jos mielestäsi 500e on yhtä hyvä palkanko­ro­tus tulolu­okas­ta riip­pumat­ta, niin eikö sil­loin 500e sakko ole myös yhtä hyvä ran­gais­tus tuloista riippumatta?

    Ja tois­in­päin, jos sopi­va ran­gais­tus (ja sopi­va kan­nustin ole­maan aja­mat­ta ylinopeut­ta) on X päivän palk­ka, niin eikö Y päivän palk­ka ole sopi­va kan­nustin urakehitykselle?

  69. Samuli Saarel­ma:
    Mik­si siihen houkut­telu­un, että halu­aa tehdä vaa­timus­ta­son 10 työtä ver­rat­tuna siihen, että tyy­ty­isi tasolle 9, pitää mak­saa läh­es 100 ker­taa enem­män kuin sen houkut­telu­un, että halu­aa tehdä tason 2 työtä sen sijaan, että tyy­ty­isi tason 1 työhön? Mitä jos palkat nousi­si­vatkin lin­eaaris­es­ti työn vaa­tivu­u­den mukaan? 

    Rahan palk­it­se­vu­us on log­a­r­it­mista. Jos saa palkkaa 5000 rahaa, niin 1000 rahan palkanko­ro­tus lisää onnel­lisu­ut­ta tietyl­lä määräl­lä. Jos taas saa jo palkkaa 10000 rahaa, niin saman onnel­lisu­u­den lisämiseen pitää saa­da lisä­palkkaa 2000 rahaa.

  70. Pal­lo: Palkanko­ro­tuk­set pitää suh­teut­taa tuloi­hin, jot­ta kan­nus­tavu­us on sama riip­pumat­ta siitä mis­sä kohdas­sa asteikkoa on.

    Sun lin­eaarisen logi­ikan mukaan myös esim päiväsakko­jen pitäisi olla yhtä suuret työt­tömil­lä ja suu­rit­u­loisil­la. Kan­nus­taisiko se miljonääriä ole­maan aja­mat­ta ylinopeutta?

    Ylinopeu­den hait­ta­han ei riipu aja­jan tuloista, jos sakko on tarpeek­si korkea niin yhteiskun­nalle on parem­pi että miljonääri ajaa ylinopeutta.
    Joten sakon tulisi olla sama sum­ma kaikille, sel­l­ainen sum­ma että ylinopeussakoista on enem­män hyö­tyä kuin ylinopeuk­sista haittaa.

  71. Pal­lo:

    1 –3 000
    2 –4 500
    3 –6 750
    4 –10 125
    5 –15 188
    6 –22 781
    7 –34 172
    8 –51 258
    9 –76 887
    10 –115 330

    Onko täl­lainen 50% koro­tus siir­ryt­täessä huo­mat­tavasti vaa­ti­vampi­in tehtävi­in mielestäsi kohtu­u­ton, kun vielä pro­gres­si­ivi­nen vero­tus syö siitä merkit­tävän osan?

    Tuos­ta taulukos­ta puut­tuu pari merkit­tävää tek­i­jää, joiden puute tekee ver­tailun mah­dot­tomak­si. Jo n. 6000 eur/kk palkois­sa nimit­täin on läh­es aina pykälä jos­sa yli­työt ja mat­ka-aika sisäl­lytetään kuukausi­palkkaan. Eli jot­ta ver­tailusi onnis­tu­isi sin­un pitää huomioi­da nämä tek­i­jät taulukossasi.

  72. Pal­lo: …Mut ei tuo nyt ihan sel­l­aista elin­ta­soa ole mitä voisi olet­taa suomen suurim­man yri­tyk­sen toim­i­tusjo­hta­jana saavansa. 

    Tuo huomiosi 7/24 työstä pitää paikkansa, eikä kyse ole pelkästään avoimen sek­torin johta­jista vaan myös huip­pu­virkamiehistä. Palk­ka on vain yksi osatek­i­jä kokon­aisu­udessa. Jot­ta voit tehdä töitä 7/24, on työ­nan­ta­jan kyet­tävä luo­maan siihen edel­ly­tyk­set. Suomes­sa vero­tus ei tue järkevää jakoa palkkaan ja mui­hin edel­ly­tyk­si­in: vir­ka-asun­to, auto kul­jet­ta­ji­neen, palveluskun­ta jne. Olisi kiva, jos vero­lain­säädän­nöl­lä olisi jokin muukin poh­ja kuin suun­na­ton kateus. 😉

  73. tcrown: Halvek­sit­tavaa down­shif­taus­ta kut­su­taan nois­sa piireis­sä “hal­li­tusam­mat­ti­laisu­udek­si”.

    Jos kat­sot iso­jenkin yri­tys­ten hal­li­tusten kok­ous­palkkioi­ta, niin eivät ne kovin iso­ja ole. Käytän­nössä taval­lisen jäse­nen (ja puheen­jo­hta­jankin) hal­li­tus­palkkiot ovat kymme­ne­sosa toim­i­tusjo­hta­jan palka­s­ta tai alle. Yli viit­tä hal­li­tu­s­paikkaa pörssiyri­tyk­sis­sä on aniharvalla.

    Hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja saa palkkio­ta isom­mis­sa yri­tyk­sis­sä tyyp­il­lis­es­ti noin 100 000 euroa vuodessa. Puheen­jo­hta­juuk­sia ei käytän­nössä voi olla kuin yksi, ja sen hoit­a­mi­nen sivu­toimis­es­ti on jo siinä rajalla.

    Työmäärästä ker­tonee sekin, että monis­sa yri­tyk­sis­sä on ylim­mäl­lä johdol­la rajoi­tus ulkop­uolis­ten hal­li­tu­s­paikko­jen määrässä. Tyyp­illi­nen rajoi­tus on “kak­si jäsenyyt­tä tai yksi puheen­jo­hta­ju­us”, mut­ta yri­tyk­sil­lä on myös yhden jäsenyy­den rajoja.

    Poli­it­tis­es­ti motivoidut ja val­i­tut posi­tiot ovat sit­ten toinen tari­na. Niis­sä voi päästä hyvillekin tun­tipalkoille, kos­ka työmäärä voi olla varsin maltillinen.

  74. Pet­ja Y: Joten sakon tulisi olla sama sum­ma kaikille, sel­l­ainen sum­ma että ylinopeussakoista on enem­män hyö­tyä kuin ylinopeuk­sista haittaa.

    Jotenkin “yllät­tävää”, että sakot eivät saisi olla “kan­nus­tavia”, mut­ta etenkin korkeampi­en palkko­jen tulisi olla sitä mah­dol­lisim­man paljon..

Vastaa käyttäjälle Jouni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.