Helsingin väestönkasvua ei ennusteta vaan suunnitellaan

Päivän Helsin­gin Sanomat ker­too, että Helsin­ki on jatku­vasti ennus­tanut väestönkasvun­sa väärin. 1960-luvul­la väestönkasvun ennustet­ti­in kas­va­van suo­ravi­ivais­es­ti, mut­ta kaupun­gin kasvu tait­tui jo 2000-luvun alus­sa. 1960-luvun väestöen­nuste innos­ti Helsin­gin ”mega­lo­maanisi­in moottoritieinvestointeihin”.

Nyt Helsin­ki on valin­nut yleiskaa­vatyöhön tilas­tokeskus­ta korkeam­man väestönkasvun, joka tähtää 860 000 asukkaaseen vuon­na 2050. Luon­non­suo­jeluli­it­to arvostelee varautu­mista näin suureen väestönkasvu­un, kos­ka lähimet­siä menee. Meri-Rasti­laankin kaavoite­taan viheralueille.

Väestöen­nusteis­sa käytävässä keskustelus­sa menee ilois­es­ti sekaisin päät­tämi­nen ja ennustaminen.

1960-luvun ennuste toteu­tui Helsin­gin seudun kasvun osalta aivan hyvin. Väestö ei kuitenkaan tul­lut Helsinki­in, vaan Espooseen, Van­taalle ja kehyskun­ti­in, kos­ka Helsin­ki ei toimin­ut niin kuin oli ennus­tanut toimi­vansa, vaan kaavoit­ti asun­to­ja paljon aiko­maansa vähem­män. Osit­tain pienem­pi väestöen­nuste joh­tui noista mega­lo­maani­sista moot­toriteitä, jot­ka vievät maa-alaa yli sadan­tuhan­nen asukkaan ver­ran ja jot­ka tekivät mah­dol­lisek­si sen, että Helsin­gin seudus­ta kehit­tyi amerikkalaistyyp­pinen autokaupun­ki sen sijaan, että siitä olisi kehit­tynyt ekol­o­gis­es­ti vas­tu­ullisem­pi euroop­palaistyyp­pinen kaupunki.

Moot­toriteistäkin huoli­mat­ta Helsin­ki olisi voin­ut haalia vaik­ka miljoona asukas­ta rajo­jen­sa sisälle, jos se olisi kaavoit­tanut asun­not miljoon­alle asun­nolle. Helsingis­sä ei ole asun­to­ja tyhjil­lään luku­un otta­mat­ta joitakin perikun­tien riito­jen takia tyhjil­lään seiso­via asun­to­ja ja asun­to­ja, joiden omis­ta­ja on van­hus­ten laitoshoidossa.

AsumisväljyysKymme­nen vuot­ta sit­ten väestönkasvu oikeasti ennustet­ti­in väärin. Asun­to­ja on raken­net­tu niin paljon kuin ennustet­ti­in, mut­ta ei osat­tu ennus­taa, että lap­siper­heet sull­outu­vat kan­takaupun­gin pieni­in asun­toi­hin mielu­um­min kuin muut­ta­vat pien­talon yksinäisyy­teen kehyskun­ti­in. Asum­isväljyy­den kasvun pysähtymi­nen merk­it­see, että Helsin­gin asun­tokan­taan mah­tuu nyt 35 000 asukas­ta ennustet­tua enemmän.

Täl­lä väärin ennus­tamisel­la taas ei ole mitään tekemistä asun­to­jen tarpeen kanssa Helsingis­sä. Sen sijaan se on mullis­tanut ennus­teet kehyskun­nis­sa, jois­sa tont­te­ja jää tyhjilleen.

Kehyskuntien nousu ja tuho

Nyt Helsin­ki varautuu otta­maan vas­taan neljän­nesmiljoona asukas­ta enem­män. Tämä ei ole ennuste vaan suun­nitel­ma. Korkein­taan se on ennuste omista päätök­sistä. Kyse on siitä, kuin­ka suuren osan Helsin­gin seudun kasvus­ta Helsin­ki varautuu otta­maan. Siinä sivus­sa on ennustet­tu, että Helsin­gin seudun asukasluku kas­vaa 600 000, joten uusista asukkaista joutuu muualle Helsin­gin seudulle 350 000 asukas­ta. Jos Helsin­gin seudun asukasluku kas­vaakin vain 400 000 asukkaal­la, muualle joutuu enää vain 150 000 asukas­ta. Sanon pro­voka­toris­es­ti joutuu, kos­ka väitän, että sato­ja tuhan­sia ihmisiä muut­taisi muista seudun kun­nista Helsinki­in heti, jos voisi­vat vai­h­taa asun­ton­sa saman­hin­taiseen ja ‑kokoiseen asun­toon Helsingissä.

Olisi mie­lenki­in­toista tietää, mitä Luon­non­suo­jeluli­it­to tarkoit­taa, kun se vaatii Helsinkiä otta­maan pienem­män määrän seudun asukaslu­vun kasvus­ta. Onko tarkoi­tus, että Helsin­gin seudun tulee kehit­tyä amerikkalaise­na autokaupunk­i­na vai eikö asi­aa ole ajatel­tu lainkaan.

On järkevää varautua suureen väestönkasvu­un. Jos näyt­tää siltä, että väestönkasvua ei tulekaan, aina voidaan jät­tää jotain rak­en­ta­mat­ta. Sik­si äänestin Meri-Rasti­lan ranta­puis­ton rak­en­tamista vas­taan ja sen puoles­ta, että tiivis­tetään ensin nykyiset alueet ja kat­so­taan viiden-kymme­nen vuo­den päästä, miltä sil­loin näyt­tää. Muut halu­si­vat rak­en­taa ranta­puis­ton ensin ja pala­ta tiivistämiseen sit­ten joskus ehkä.

 

 

108 vastausta artikkeliin “Helsingin väestönkasvua ei ennusteta vaan suunnitellaan”

  1. Kaupun­ki toteut­taa Meri-Rasti­las­sa omia väestöen­nusteitaan rak­en­ta­mal­la ensin asuinalueen Meri-Rasti­lan rantamet­sään, ja sen jäl­keen tiivis­tetään nykyi­nen lähiö asukkaiden vai­h­toe­htoisen esi­tyk­sen mukaan. Näin voidaan toteut­taa molem­mat suun­nitel­mat. Kuka sanoi, että asukkai­ta ei kuunnella!

  2. Ter­mien Helsinki­in pääsem­i­nen ja muualle jou­tu­mi­nen on tietenkin pro­voka­tio­ta. Tosin usein kyse on kai koti­paikkarakkaud­es­ta ja oman yhteisön ja omien val­in­to­jen puo­lus­tamis­es­ta, mikä on nor­maalia kaikissa kun­nis­sa. Muual­la tosin harvem­min kuulee väit­teitä siitä, että aivan maaseudulle nousseen tehtaan vier­essä ole­vien asun­to­jen haja-asu­tusaluei­ta korkeam­mat hin­nat ja ihmis­ten muut­ta­mi­nen niihin olisi todiste siitä, että ihmiset halu­a­vat asua tehtaan vier­essä, ja että ne ovat onnet­to­mia, jot­ka eivät tehtaan viereen saa muut­taa, ja että näil­lä perusteil­la kaik­ki kansalaiset pitäisi siirtää kalli­isi­in asun­toi­hin tehtaan viereen. No, suurhelsinkiläisyys sik­seen, ja muuhun asiaan.

    Tarkastel­laan pääkaupuniseudun kehi­tys­tä liiken­teen näkökul­mas­ta, olet­taen että halu­amme nos­taa joukkoli­iken­teen osu­ut­ta ja estää ruuhkat ja auto­jen määrän kasvun.

    1) Nyt tavoite tun­tuu ole­van val­ta­va väen lisäämi­nen yhdis­tet­tynä liiken­neväylien bule­vardis­oimiseen. Ehkä noin saadaan aikaisek­si ruuhkia, jot­ka pakot­ta­vat paran­ta­maan joskus myös joukkoli­iken­teen palvelui­ta ja rak­en­ta­maan lisää autoväyliä. Ei hyvä.

    2) Autopain­ot­teis­ten lähiöi­den tiivistämi­nen ja uusien lähiöi­den rak­en­t­a­mi­nen muualle kuin joukkoli­iken­teen runk­oväylien var­teen lisää hel­posti autois­tu­mista. Ei hyvä. Parem­pi olisi rak­en­taa vaikka­pa tor­ni­talo­ja metroasemien ja rautatieasemien yhteyteen.

    3) Helsin­gin nie­mi ei ole järkevä liiken­teen sol­muko­h­ta yhä suurem­mak­si kas­vavalle metropo­lille. Parem­pi paik­ka voisi löy­tyä vaikka­pa kehä kol­mosen tienoil­ta sisä­maas­ta. Nykyi­nen joukkoli­iken­teen täh­tiarkkite­htu­uri ja asu­tuk­sen lisäämi­nen nimeno­maan Helsin­gin keskus­tan ympäril­lä (jopa saar­il­la) ei siis ole opti­maa­li­nen eikä taloudel­lisin ratkaisu.

    Sit­ten vähän Helsin­gin viihtyvyydestä.

    1) Viher­aluei­den ja luon­toko­htei­den sys­temaat­ti­nen vai­h­t­a­mi­nen betoni­in ja asfalt­ti­in ei var­maankaan lisää kaupun­gin viihty­isyyt­tä. Nuo ton­tit ovat var­masti halut­tu­ja ja niistä mak­se­taan paljon, mut­ta samal­la jo kaupungis­sa asu­vien ympäristö huononee ja ruuhkat lisääntyvät.

    2) Jos Helsin­ki halu­aa nos­taa arvoaan ja houkut­tee­vu­ut­taan myös muual­la kuin Suomes­sa, sen tulisi keskit­tyä siihen, mikä Suomes­sa ja Helsingis­sä voi olla parem­min kuin muual­la. Koon kas­vat­tamisel­la ja kaupun­gin tiivistämisel­lä se ei saavu­ta mitään. Luon­toar­voihin panos­ta­mal­la, ympäristöä säästämäl­lä, väljyy­del­lä ja vapaan mer­ilu­on­non ja saaris­ton (ja huvi­lasaartenkin) läheisyy­del­lä se voisi menestyä.

  3. “Suomen luon­non­suo­jeluli­it­to (SLL) tyr­mää Helsin­gin kasvuarvion. Liit­toa järkyt­tää met­säaluei­den rakentaminen.”

    Met­säähän Suomes­sa on tosi­aan niin vähän, että asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen maan pääkaupunki­in uhkaa hävit­tää tämän harv­inaisen luontotyypin…

    Vakavasti puhuen logi­ik­ka on outoa. Mitä vähem­män Helsinki­in kaavoite­taan asun­to­ja, sitä enem­män luon­to kär­sii. Jos Helsin­ki ei kaavoita asun­to­ja, asun­not raken­netaan pitkin Uuden­maan pel­to­ja ja metsiä. 

    Mitä tiheämpi kaupun­ki on, sitä ekol­o­gisem­pi ja tuot­tavampi se on. 

    Markki­nat eivät ohjaisi ihmisiä kaupunkei­hin, ellei se olisi tehokkain tapa asua. Markki­na­t­alous on siitä hyvä sys­tee­mi, että se automaat­tis­es­ti ohjaa resurssit tuottavasti.

  4. Ottei­ta Helsin­gin kaupun­gin maankäytön ja asumisen toteu­tu­so­hjel­mas­ta Kotikaupunk­i­na Helsin­ki vuodelta 2012:

    Helsin­gin väestönkasvu perus­tuu suurim­mak­si osak­si vierask­ielis­ten eli äidinkie­lenään mui­ta kuin koti­maisia kieliä puhu­vien asukkaiden määrän kasvu­un. Vierask­ielis­ten asukkaiden määrä kas­vaa sekä maa­han­muu­ton että maan sisäisen muu­ton joh­dos­ta. Ennus­teen mukaan vierask­ielisen väestön kasvu tulee jatkos­sa muo­dosta­maan noin 70–80 % väk­ilu­vun kasvus­ta. … Vierask­ielis­ten osu­u­den on ennustet­tu kas­va­van vuo­teen 2030 men­nessä 19,3 prosenttiin 

    Helsin­gin väestönkasvuen­nuste poh­jau­tuu pitkälti ole­tuk­seen kaupun­gin saa­mas­ta muut­tovoitos­ta. Muut­tovoit­toa Helsin­ki saa eri­tyis­es­ti ulko­mail­ta, ja muut­to­tap­pi­o­ta syn­tyy muut­toli­ik­keestä kehyskuntiin.

    Muut­ta­jien ikärakenne on pysynyt pitkään saman­laise­na. Lähtevät ovat nuo­ria aikuisia ja pieniä lap­sia ja tulo­muut­ta­jis­sa 18–30-vuotiaiden osu­us on erit­täin korkea huipun ollen 20–21-vuotiaiden ikäryh­mässä. Väestön ikärakenne on muut­toli­ik­keen joh­dos­ta hyvin eri­lainen kuin kehyskuntien.

    1. Marko
      Kaivospuis­ton asun­noista ei 27 % ole TYHJILLÄÄN vaan niis­sä ei ole kukaan kir­joil­la. Suurlehtys­tö­jen väki esimerkik­si on yleen­sä kir­joil­la omis­sa mais­saan. Kovin paljon siel­lä on myös kakkosasun­to­ja, kun oma vak­i­tu­inen asun­to on muual­la Suomes­sa ei esimerkik­si Pietarissa.

  5. Helsin­gin kaupung­in­jo­hdol­la on eräs kul­tainen perinne: se ei ennus­ta, se suunnittelee.”

    Mik­si sit­ten asun­to­ja on liian vähän, mik­si veroäyri vain nousee, mik­si asun­to­jonot vain pitenevät, mik­si kansalaiset tun­te­vat itsen­sä yhä turvattomammaksi„,miksi, mik­si, miksi?

    Surkeasti suun­nitel­tu!

  6. Kehyskun­ti­in muu­ton huip­pu osuu Nokia-buumin huip­pu­vu­osi­in. Sen ajan nuorelle insinöörille oli “must” omakoti­ta­lo, 2 autoa, new­found­landinkoira, korkeasti koulutet­tu kotivaimo.…

    Itse asian nin 860000 asukas­ta ei ole kamalan paljon, se on sen ver­ran kuin Tukhol­man kaupun­gin hallinnol­lis­ten rajo­jen sisäl­lä on asukkai­ta ja Tukhol­ma on pin­ta-alal­taan samankokoine kuin Helsin­ki oli enen Sipoon osien liitosta.

  7. Sau­di Ara­bi­aan on rak­en­teil­la tuol­lainen kilo­metrin torni http://en.m.wikipedia.org/wiki/Kingdom_Tower , joka mak­saa alle mil­jar­di euroa.

    Tehdään pari tuol­laista Helsinki­in? Halvem­pia kuin Apot­ti tai joku kän­nykkäpeli­fir­ma. Tuo­hon saa 100000 yksiötä per torni. Jot­ka tuot­ta­vat pelkästään vuokrat­u­loina 0.5 mil­jar­dia vuodessa.

  8. Juho Laatu: Muual­la tosin harvem­min kuulee väit­teitä siitä, että aivan maaseudulle nousseen tehtaan vier­essä ole­vien asun­to­jen haja-asu­tusaluei­ta korkeam­mat hin­nat ja ihmis­ten muut­ta­mi­nen niihin olisi todiste siitä, että ihmiset halu­a­vat asua tehtaan vier­essä, ja että ne ovat onnet­to­mia, jot­ka eivät tehtaan viereen saa muut­taa, ja että näil­lä perusteil­la kaik­ki kansalaiset pitäisi siirtää kalli­isi­in asun­toi­hin tehtaan viereen. 

    Jotain tehda­s­paikkakun­taa jos­sa oli ja on vieläkin näkymät­tömionä rajoina tiukat luokkaerot joka räikeim­min ilmeni niin että duu­nar­it ei edes päässyt paikkakun­nan ain­oaan rav­in­to­laan, ei voi oikein ver­ra­ta Helsinki­in. Tehda­s­paikkakun­nal­la tai maaseudul­la ylipään­sä sukusi taus­ta ratkaisee mitä sinä olet. Helsinki­in ja suuri­in kaupunkei­hin halu­taan muut­taa sik­si että jokainen voi taus­tas­taan huoli­mat­ta nous­ta ylem­pi­in yhteiskun­talu­okki­in. Samoista syistä kehi­tys­maista halu­taan muut­taa teol­lisu­us­maid­en suurkaupunkei­hin, se mah­dol­lis­taa sosi­aalisen nousun ja pääsee eroon ärsyt­tävim­mistä suku­lai­sista (vaik­ka se ei siltä aina näytä) 

    Juho Laatu:
    1) Nyt tavoite tun­tuu ole­van val­ta­va väen lisäämi­nen yhdis­tet­tynä liiken­neväylien bule­vardis­oimiseen. Ehkä noin saadaan aikaisek­si ruuhkia, jot­ka pakot­ta­vat paran­ta­maan joskus myös joukkoli­iken­teen palvelui­ta ja rak­en­ta­maan lisää autoväyliä. Ei hyvä.

    Kun kaupungis­sa liikku­vien ihmis­ten määrä kas­vaa niin ettei liikenne vedä maan pääl­lä on pakko siirtää osa auto- ja myös joukkoli­iken­teestä tun­nelei­hin, ja rahoit­taa rak­en­t­a­mi­nen tietulleilla. 

    Juho Laatu:
    2) Autopain­ot­teis­ten lähiöi­den tiivistämi­nen ja uusien lähiöi­den rak­en­t­a­mi­nen muualle kuin joukkoli­iken­teen runk­oväylien var­teen lisää hel­posti autois­tu­mista. Ei hyvä. Parem­pi olisi rak­en­taa vaikka­pa tor­ni­talo­ja metroasemien ja rautatieasemien yhteyteen.

    Näin myös tehdään vaik­ka tor­ni­talo­ja yritetään vas­tus­taa vimmatusti. 

    3) Helsin­gin nie­mi ei ole järkevä liiken­teen sol­muko­h­ta yhä suurem­mak­si kas­vavalle metropo­lille. Parem­pi paik­ka voisi löy­tyä vaikka­pa kehä kol­mosen tienoil­ta sisä­maas­ta. Nykyi­nen joukkoli­iken­teen täh­tiarkkite­htu­uri ja asu­tuk­sen lisäämi­nen nimeno­maan Helsin­gin keskus­tan ympäril­lä (jopa saar­il­la) ei siis ole opti­maa­li­nen eikä taloudel­lisin ratkaisu.

    Sen takia kehäti­et on raken­net­tu että ne ja ulos­menotei­den liit­tymät toimi­vat maan­tu­ieli­iken­teen sol­muko­hti­na, ja lento­kent­tä ja tavar­ali­iken­teen logis­ti­ikka­toimin­not on siir­ret­ty sinne.
    Saaret, tai ainakaan ne joi­hin ei saa­da sil­taratkaisua kovin hel­posti, voi unohtaa. 

    Juho Laatu:
    2) Jos Helsin­ki halu­aa nos­taa arvoaan ja houkut­tee­vu­ut­taan myös muual­la kuin Suomes­sa, sen tulisi keskit­tyä siihen, mikä Suomes­sa ja Helsingis­sä voi olla parem­min kuin muual­la. Koon kas­vat­tamisel­la ja kaupun­gin tiivistämisel­lä se ei saavu­ta mitään. Luon­toar­voihin panos­ta­mal­la, ympäristöä säästämäl­lä, väljyy­del­lä ja vapaan mer­ilu­on­non ja saaris­ton (ja huvi­lasaartenkin) läheisyy­del­lä se voisi menestyä.

    Tukhol­mas­sa on 800.000–900.000 asukas­ta itse kaupungis­sa ja Tukhol­man Läänis­sä n 2 miljoon­aa yhteen­sä, ja Tukhol­mas­sa on las­ket­tu että seu­tu tulee kas­va­maan ainakin puolel­la miljoon­al­la. Jokainen joka on tul­lut laival­la Suomes­ta päin Tukhol­maan on näh­nyt että viher­aluei­ta ja saaris­toa on. Itse keskus­tan suun­nal­la ero Helsinki­in on se että talot ovat vähän korkeammpia ja raken­net­tu rantoi­hin kiin­ni, ts ei ole joutomai­ta. Jos helsin­ki jät­täy­tyy Pohjolan pääkaupungeista jum­bok­si ei tänne saa­da mitään investoin­te­ja suures­ta maail­mas­ta eikä uusia työ­paikko­ja enem­män. Vai­h­toe­htona kasvule on että suo­ma­laiset muut­ta­vat pois Suomes­ta ts aivopakoa.

  9. “Jos näyt­tää siltä, että väestönkasvua ei tulekaan, aina voidaan jät­tää jotain rakentamatta.”

    Ongel­mana on, että niin kaavoitus kuin rak­en­t­a­mi­nenkin näyt­tää hel­posti alka­van viher­alueista. Ympäristö ehdit­täisi­in pila­ta ennen kuin huo­mat­taisi­in, ettei kasvua tulekaan. 

    Pitäisi siis olla marssi­järjestys: rak­en­t­a­mi­nen olisi aloitet­ta­va tiivistämisestä.

    Toinen ongel­ma on, ettei väestöä tarkastel­la edes pääkaupunkiseudun mit­takaavas­sa, vaan alueen kaupun­git käyvät keinotekoista keskinäistä kil­pailua “hyvistä veron­mak­sajista”. Oikea mit­takaa­va olisi val­takun­nalli­nen. Suomes­sa on muitakin kaupunke­ja ja moni asu­isi mielu­um­min jos­sain niistä, jos se esim. työn saan­nin kannal­ta olisi mahdollista.

  10. Olen Han­na-Leena Ylisen kanssa samaa mieltä.

    Jos oikeasti tavoit­teena olisi ratkaista asun­top­u­la, rak­en­t­a­mi­nen aloitet­taisi­in muual­ta kuin meren­ran­to­jen läheisyy­destä. Täl­lais­ten kalli­im­man luokan asun­to­jen lisäämi­nen tuskin kovin paljon asun­to­jen hin­to­ja alen­taa. Kyse onkin oikeasti aivan muus­ta kuin mitä viral­lis­es­ti perustel­laan — todel­li­nen tarkoi­tus on kil­pail­la Espoon kanssa rikkaista veronmaksajista.

    Eikä asukkaiden aht­a­mi­nen Helsinki­in ehkäise autois­tu­mista. Kun lähilu­on­to katoaa, ihmiset menevät sit­ten autoil­laan kauas maaseudulle etsimään luon­toa. Sen sijaan jos asu­tus keskitet­täisi­in rato­jen var­relle — esimerkik­si Mäntsälässä olisi laa­jo­ja pel­to­ja rato­jen var­rel­la — saataisi­in raideli­iken­teeseen perus­tu­vaa asum­ista säi­lyt­täen asukkaiden henkiselle hyv­in­voin­nille erit­täin tärkeä luonto.

    En pidä tästä Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telus­sa val­lit­sev­as­ta yhden asian ajat­telus­ta eli päähän tao­taan vain sano­ja asun­top­u­la, asun­top­u­la ja asun­top­u­la (ja oikeasti joidenkin päässä on vain rikkaat veron­mak­sa­jat, rikkaat veron­mak­sa­jat, rikkaat veron­mak­sa­jat), eikä huomioi­da mui­ta tek­i­jöitä, kuten henkistä hyv­in­voin­tia. Kaupun­gin nykylin­ja on aikapom­mi — ihmis­ten ter­veys kär­sii, kun asuinympäristö muut­tuu vain betoniniksi, asfaltik­si ja hoide­tuik­si kaupunki­maisik­si puis­toik­si, työte­ho las­kee, kun ei ole stressi­nalen­nuk­seen sovel­tuvaa luon­toa, sosi­aal­isia ongelmia esi­in­tyy, kun pahaa oloa pure­taan alko­holi­in luon­nos­sa oleskelun sijaan ja niin edelleen…

    Kuten Han­na-Leenakin mainit­si, Suomes­sa on muitakin kaupunke­ja. Ei kaikkien tarvitse asua Helsingissä.

  11. Link­ki edel­lisen kom­ment­ti­ni lain­auk­si­in, mikä uno­h­tui: http://www.uuttahelsinkia.fi/sites/default/files/osion_artikkelisivun_osa/liitetiedostot/kotikaupunkina_helsinki_ohjelma_2012.pdf

    Mikä ‘suun­nit­telus­sa’ on merkit­tävästi muut­tunut yhdessä vuodessa? Riip­puu kuka ‘suun­nit­telee’?

    Han­na-Leena Yli­nen:
    Toinen ongel­ma on, ettei väestöä tarkastel­la edes pääkaupunkiseudun mit­takaavas­sa, vaan alueen kaupun­git käyvät keinotekoista keskinäistä kil­pailua “hyvistä veron­mak­sajista”. Oikea mit­takaa­va olisi val­takun­nalli­nen. Suomes­sa on muitakin kaupunke­ja ja moni asu­isi mielu­um­min jos­sain niistä, jos se esim. työn saan­nin kannal­ta olisi mahdollista.

    Jos vas­taa­vat suun­nitel­mat kuin Osmon nyt kuvaa­ma Suomen eri kaupungeista yhdis­tet­täisi­in, niin maan väk­iluku vuon­na 2050 olisi 7 miljoon­aa tai maaseu­tu täysin autioitunut. Helsin­gin suurista toteu­tu­mat­ta jääneistä suun­nitelmista on hyvä aikalaisy­h­teen­ve­to Don­ner­in Uudessa Maamme Kir­jas­sa vuodelta 1967. Sekä muiden kaupunkien, kuten Kotkan. Kotkan sijain­nin itära­jan lähel­lä piti idänkau­pan suh­teen olla ihanteelli­nen, kaupungis­sa oli jo suuri ja akti­ivi­nen sata­ma, teol­lisu­ustyö­paikat lisään­ty­i­sivät, väkeä muut­taisi alueel­la työn perässä, myöhem­min ympäröivät alueet kas­vaisi­vat Kotkan kanssa yhteen ja muo­dos­tu­isi suuri Kymen kaupun­ki, yksi Suomen suurim­mista. Näin visioiti­in 50 vuot­ta sit­ten. Nykyi­nen Kotkan väk­iluku 54 tuhatta.
    Suun­nit­te­lut ovat aina luon­teeltaan osit­tais­es­ti epä­var­mo­ja, vaikeasti ennustet­tavia, visioivia ja ennusteisi­in tukeu­tu­via. Osmon otsikos­sa on viisivuo­tis­su­un­nitel­man itsevarmuutta.

    Keskusteli­ja:

    Met­säähän Suomes­sa on tosi­aan niin vähän, että asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen maan pääkaupunki­in uhkaa hävit­tää tämän harv­inaisen luontotyypin… 

    Kyse ei ole met­sien häviämis­es­tä vaan asum­isvi­ihtyvyy­destä. Psykol­o­gi­sista tutkimuk­sista tiede­tään, että vihreä kasvil­lisu­us elinympäristössä paran­taa ihmis­ten hyv­in­voin­tia. Tälle on toden­näköis­es­ti pitkältä evoluu­tio­his­to­ri­as­ta juon­tu­vat syyn­sä. Vas­taavas­ta kaukaa evoluu­tios­ta juon­tu­vas­ta syys­tä ihmi­nen pitää korkeista näköaloista; hah­mot­taa ympäristön­sä mah­dol­lisuuk­sia ja vaaro­ja. Vihreä kasvil­lisu­us, vesi ker­to­vat posi­ti­ivista elämän edel­ly­tyk­sistä. Tästä syys­tä moni suo­ma­lainen omis­taa kesämökin. Tämä on var­maankin osasyy sille, että viimeisim­män selvi­tyk­sen mukaan maaseudul­la asu­vat suo­ma­laiset ovat suuris­sa kaupungeis­sa asu­via onnel­lisem­pia vaik­ka hei­dän sosioekonomi­nen tilanteen­sa on heikom­pi. http://yle.fi/uutiset/tutkimus_maalaiset_ovat_onnellisempia_kuin_kaupunkilaiset/6899709

    Vakavasti puhuen logi­ik­ka on outoa. Mitä vähem­män Helsinki­in kaavoite­taan asun­to­ja, sitä enem­män luon­to kär­sii. Jos Helsin­ki ei kaavoita asun­to­ja, asun­not raken­netaan pitkin Uuden­maan pel­to­ja ja metsiä.

    Vakavasti puhuen tuos­sa väit­teessäsi ei ole mitään järkeä. Suomen luon­non kannal­ta maini­tu­ista mit­ta­suhteista johtuen on ihan sama kaavoite­taanko Helsin­gin niemelle vai uus­maalaiselle pel­lolle. Jos käyt koskaan Lapis­sa vaelta­mas­sa, niin mieti, että siltä tun­turin laelta näkyvä alue on Helsinkiä suurem­pi. Itsel­leni on jäänyt mieleen Inar­in Pel­to­jär­ven kat­selu juuri tuol­ta paikalta, joka on tässä wikipedi­an kuvas­sa: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1d/Peltojarvi.jpg Järvi on n. 10 kilo­metriä pitkä ja lev­eim­mästä kohdas­taan n. 3 kilo­metriä lev­eä. Mut­ta se on vain pieni läikkä läh­es 50kmx50km suu­ruisen luon­non­suo­jelu­alueen kar­tal­la, joka on vain yksi Inar­in luon­non­suo­jelu­alueista. Sivu­point­ti­na voi lyhyesti tode­ta, että tärkein­tä Suomen luon­non­suo­jelun kannal­ta olisi myös suo­jel­la näi­den aluei­den luon­toon kuu­lu­via eläim­iä, mikä on vaikeaa poromi­esten vas­tus­tuk­sen takia. Täl­lä nyt yritän havain­nol­lis­taa sitä mit­ta­suhdet­ta, että kyse ei Helsin­gin seudun kohdal­la ole määräl­lis­es­ti luon­non­suo­jelus­ta, vaan laadullis­es­ti ja elinympäristöllisesti. 

    Mitä tiheämpi kaupun­ki on, sitä ekol­o­gisem­pi ja tuot­tavampi se on. 

    Mut­ta onko sitä mukavampi asuinympäristö? Juho Laatu teki yllä osu­van ver­tauk­sen tehtaan vier­essä sijait­se­vien asun­to­jen kysyn­nästä. Osmokin usein johtaa tästä kysyn­nästä sen virheel­lisen johtopäätök­sen, että kysyn­tä ker­toisi asumisen ja elämisen laadusta. 

    Mitä tiivi­im­pään raken­net­tu kaupun­ki on, niin sitä vähem­män näkyy vihreää jokapäiväisessä elinympäristössä. Työ­matkan var­rel­la, ker­rostalon sisäpi­hal­la, leikkiken­täl­lä, lähipuis­tossa. Mitä tiivi­im­pään raken­net­tu kaupun­ki on, niin sitä pienem­mät ja vähem­män virik­keel­liset koulun­pihat, las­ten­tarho­jen pihat, lähiym­päristön virk­istys- ja liikunta-alueet.
    Samaa vihrey­den funk­tio­ta jokapäiväisessä elinympäristössä ei täytä kah­den kilo­metrin päästä löy­tyvä suo­jel­tu viher­lam­pare, vaan puhutaan kokon­ais­val­taisem­min vihreästä urban­is­mista. Kaupungista, joka ei olisi sel­l­ainen kuolleen betonin väritön möhkäle kuten Ruo­ho­lahti. Eikä tätä Ruo­ho­lah­den ole­mus­ta muu­ta se, että alueen kyl­jessä on hieno ulkoil­ure­it­ti meren­ran­taa kulkien Hietaniemeen.

    En tiedä nyt näi­den käsit­tei­den tarkko­ja vaki­in­tunei­ta vivahtei­ta, mut­ta erot­taisin tiivi­im­män ja tiheäm­män rak­en­tamisen käsit­teet. Tiheäm­pää voi rak­en­taa väl­jem­min, kun­han raken­netaan ylöspäin. Sil­loin jää maan­tasalle tilaa viher­alueille, käve­lykaduille, koulu­jen pihoille ja har­rastealueille ja silti saavute­taan sama väestön­ti­heys. Tor­ni­talo­jen sijain­ti voidaan suun­nitel­la suo­tu­isak­si esimerkik­si auringonva­l­on ja var­jo­jen ja tuulen suh­teen. Esimerkik­si tor­jut­tu Jätkäsaaren torni­hotel­li olisi luonut var­jon­sa lähin­nä merelle. Sitä vas­tustet­ti­in pääosin syyl­lä, että Helsin­gin ‘merelli­nen siluet­ti’ (tai jokin muu em. merk­i­tyk­sessä) rikkou­tu­isi. Tämä oli täysin omas­ta päästä heit­et­ty argu­ment­ti. Kau­ni­impi se torni olisi kuin esimerkik­si Salmisaaren savupi­iput. Kuin­ka moni oikeasti veneilee tai kat­se­lee Helsinkiä mereltä käsin use­am­min kuin ker­ran vuodessa? Argu­ment­ti vaikut­ti täysin mit­ta­suh­teet­toma­l­ta, runol­liselta, tun­tei­den ohjaa­mal­ta, mut­ta ei jär­jel­lä perusteltavis­sa olevalta.
    Jonkin­lainen yleinen tun­neblok­ki ylöspäin rak­en­tamista vas­taan, joka on kan­tansa päät­tänyt jo ennen argu­ment­tien kuulemista. Täl­laisen kuvan kär­jis­te­tysti sai Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­ton keskustelua ja sitä seu­ran­nut­ta äänestys­tä torni­hotel­lipäätök­ses­tä katsoessaan.

    Markki­nat eivät ohjaisi ihmisiä kaupunkei­hin, ellei se olisi tehokkain tapa asua. Markki­na­t­alous on siitä hyvä sys­tee­mi, että se automaat­tis­es­ti ohjaa resurssit tuottavasti.

    Tuot­tavasti, mut­ta entä inhimil­lis­es­ti, kult­tuuri­ar­vol­lis­es­ti, elämän­laat­ua tuot­tavasti? Mitä olisi ollut vapaas­sa markki­na­t­aloudessa Seurasaaren tai Hietaniemen uimaran­nan kohtalo?

    Yleis­es­ti ottaen kan­natan vapaa­ta markki­na­t­alout­ta, mut­ta yhdyskun­ta­su­un­nit­telu­un liit­tyy selvä koordi­noin­tion­gel­ma ja eri­laisia ‘yhteishyvän’ (vrt. yhteis­maa) kysymyksiä.

    1. Jos ensin on tehdas, onko väärin kaavoit­taa asun­to­ja tehtaan lähelle, vaik­ka asukkaat eivät etsi vain viihty­isää asuinympäristöä vaan myös lyhyt­tä työ­matkaa? Osa elämän laat­ua on lyhyt työ­mat­ka. Sik­si halu­amme lisätä rak­en­tamista lähel­lä työ­paikko­ja sen sijaan, että Helsingis­sä työssä käyvät pakote­taan jon­nekin kym­me­nien kilo­me­trien päähän pitkän automatkan päähän.

  12. “Helsin­gin kaupung­in­jo­hdol­la on eräs kul­tainen perinne: se ei ennus­ta, se suunnittelee.”

    Mik­si sit­ten asun­to­ja on liian vähän, mik­si veroäyri vain nousee…?

    Surkeasti suun­nitel­tu!”

    Tältä osin täy­tyy kumota:

    Helsin­gin efek­ti­ivi­nen keskimääräi­nen veroäyri (tai nykyään kun­nal­lisveroaste) ei ole nous­sut 2000-luvul­la. Val­tio on tehnyt siihen eri­laisia vähen­nyk­siä, jol­loin tosi­asialli­nen keskimääräi­nen mak­set­tu kun­nal­lisvero on nyt samal­la tasol­la kuin 2000-luvun alussa.

    Oikea mak­set­tu veroäyri on nykyään noin 3,5%-yksikkö pienem­pi, kuin nimelli­nen kunnallisveroaste. 

    Keskimääräi­nen kun­ta­lainen ei siis mak­sa enem­pää kun­nal­lisveroa, joskin kun­nal­lisveron pro­gres­si­ivi­su­ut­ta on lisät­ty, jol­loin sen veror­a­situk­sen jakau­ma on eri­lainen kuin 15 vuot­ta sit­ten. Tätä voi sit­ten pitää hyvänä tai huonona ide­ol­o­gis­es­ti, mut­ta kysyn­nän­sääte­lyn kannal­ta se on toden­näköis­es­ti vain hyvä asia.

    ks. http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/kuntatalous/veroprosentit/veropros_efektiivinen/Sivut/default.aspx

  13. Vakavasti puhuen tuos­sa väit­teessäsi ei ole mitään järkeä. Suomen luon­non kannal­ta maini­tu­ista mit­ta­suhteista johtuen on ihan sama kaavoite­taanko Helsin­gin niemelle vai uus­maalaiselle pellolle. 

    Uus­maalaiselle pel­lolle rak­en­t­a­mi­nen kas­vat­taa enem­män työ­matkali­iken­net­tä ja vaatii enem­män uut­ta infra­struk­tu­uria ver­rat­tuna siihen, että samat asun­not raken­net­taisi­in Helsinkiin.

    Jos kaupungis­sa asum­i­nen on kaikin puolin niin epämiel­lyt­tävää kuin kir­joi­tat, mik­si asun­not ovat kaupungeis­sa kalli­impia kuin maal­la? Mik­si ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan enem­män tästä vastenmielisyydestä?

  14. R.Silfverberg: Jotain tehda­s­paikkakun­taa jos­sa oli ja on vieläkin näkymät­tömionä rajoina tiukat luokkaerot joka räikeim­min ilmeni niin että duu­nar­it ei edes päässyt paikkakun­nan ain­oaan rav­in­to­laan, ei voi oikein ver­ra­ta Helsinkiin. 

    Kaik­ki paikat ovat eri­laisia: Helsingis­sä on paljon hyviä puo­lia. Mut­ta on virhe olet­taa, että Helsin­gin asun­to­jen hin­to­ja nos­taa vain sen miel­lyt­tävyys asuinympäristönä, eikä lainkaan esimerkik­si sen keskeinen ase­ma rahakkaiden töi­den ja töi­den yleen­sä tar­joa­jana. Tässä mielessä Helsingillä on paljon samo­ja omi­naisuuk­sia kuin mil­lä tahansa teollisuuskeskittymällä.

    Tehda­s­paikkakun­nal­la tai maaseudul­la ylipään­sä sukusi taus­ta ratkaisee mitä sinä olet. 

    Suo­mi ei ole luokkahteiskun­ta, eikä eri­tyis­es­ti syr­jäisel­lä maaseudul­la tuol­laisia luokkia paljonkaan ole. Kaikkien kanssa keskustel­laan. Luul­tavasti luokkaero­ja on enem­män kaupungeis­sa. Maaseudul­la ihmis­ten van­hem­matkin kyl­lä tun­netaan, mut­ta jokainen rak­en­taa silti oman maineen­sa pääasi­as­sa itse.

    Helsinki­in ja suuri­in kaupunkei­hin halu­taan muut­taa sik­si että jokainen voi taus­tas­taan huoli­mat­ta nous­ta ylem­pi­in yhteiskuntaluokkiin. 

    Ei maaseudul­la taus­ta rajoi­ta mitään. Kaupungis­sa ja eriyis­es­ti pääkaupungis­sa on tietenkin oleel­lis­es­ti parem­mat mah­dol­lisu­udet saa­da jokin poikkeuk­sel­lisen hyvin palkat­tu työ, ja tämä luon­nol­lis­es­ti houkut­telee rahas­ta kiin­nos­tunei­ta (= aika monia) kaupunkei­hin. Maaseudul­la tuol­laisia ylel­lisiä palkkatöitä ei juuri ole (mut­ta yrit­tämäl­lä voi tietenkin yrit­tää tien­ata). Myös töi­den sat­un­nainen lop­pumi­nen ajaa usein suurem­malle paikkakun­nalle, kos­ka uuden työn pikainen saami­nen on siel­lä todennäköisempää.

    Samoista syistäke­hi­tys­maista halu­taan muut­taa teol­lisu­us­maid­en suurkaupunkei­hin, se mah­dol­lis­taa sosi­aalisen nousun ja pääsee eroon ärsyt­tävim­mistä suku­lai­sista (vaik­ka se ei siltä aina näytä) 

    En jaa tuo­ta tulk­in­taa kehi­tys­maalais­ten intres­seistä. Raha on tietenin merkit­tävä houkutin. Sen perässä moni muut­taa vaik­ka pimeään ja kylmään Suomeen. Mut­ta taitaa olla niin, että heikäläiset tapaa­vat lähet­tää (teol­lisu­us­maid­en asukkaisi­in ver­rat­tuna) suh­teel­lis­es­ti enem­män rahaa koti­in jääneelle (laa­jen­netulle) perheelleen.

    Kiistin edel­lä väit­teet siitä, että jotkin luokkara­jat ajaisi­vat ihmisiä kaupunkei­hin. Pie­nil­lä paikkakun­nil­la on kuitenkin se ongel­ma, että ihmi­nen ei voi elää niis­sä anonyymisti, mikä johtaa esim. siihen, että ihmiset voivat hakeu­tua suuri­in kaupunkei­hin niiden tar­joa­man anonymi­teetin vuok­si, pakoon esimerkik­si uskon­nol­lisen yhteisön rasituk­sia, sek­suaaliseen suun­tau­tu­miseen liit­tyvää vieroksun­taa, tai oman maineen huonon­nut­tua oman ei-hyväksyt­tävän toimin­nan johdosta.

    Kun kaupungis­sa liikku­vien ihmis­ten määrä kas­vaa niin ettei liikenne vedä maan pääl­lä on pakko siirtää osa auto- ja myös joukkoli­iken­teestä tun­nelei­hin, ja rahoit­taa rak­en­t­a­mi­nen tietulleilla. 

    Tuo on yksi vai­h­toe­hto. Minä menisin rakenne edel­lä, eli suun­nit­telisin jo nyt aiem­paa tuke­vam­man liiken­n­ev­erkon, ja rak­en­taisin vain sen ver­ran, kuin tuo liiken­n­ev­erkko vetää. Koko Helsin­gin alueen tasainen tiivistämi­nen ja liiken­teen rak­en­t­a­mi­nen jälkikä­teen ei tuo­ta liiken­teel­listä opti­mia (eikä muutakaan).

    Näin myös tehdään vaik­ka tor­ni­talo­ja yritetään vas­tus­taa vimmatusti. 

    Sen takia kehäti­et on raken­net­tu että ne ja ulos­menotei­den liit­tymät toimi­vat maan­tu­ieli­iken­teen sol­muko­hti­na, ja lento­kent­tä ja tavar­ali­iken­teen logis­ti­ikka­toimin­not on siir­ret­ty sinne.
    Saaret, tai ainakaan ne joi­hin ei saa­da sil­taratkaisua kovin hel­posti, voi unohtaa. 

    Tukhol­mas­sa on 800.000–900.000 asukas­ta itse kaupungis­sa ja Tukhol­man Läänis­sä n 2 miljoon­aa yhteen­sä, ja Tukhol­mas­sa on las­ket­tu että seu­tu tulee kas­va­maan ainakin puolel­la miljoon­al­la. Jokainen joka on tul­lut laival­la Suomes­ta päin Tukhol­maan on näh­nyt että viher­aluei­ta ja saaris­toa on. Itse keskus­tan suun­nal­la ero Helsinki­in on se että talot ovat vähän korkeammpia ja raken­net­tu rantoi­hin kiin­ni, ts ei ole joutomai­ta. Jos helsin­ki jät­täy­tyy Pohjolan pääkaupungeista jum­bok­si ei tänne saa­da mitään investoin­te­ja suures­ta maail­mas­ta eikä uusia työ­paikko­ja enem­män. Vai­h­toe­htona kasvule on että suo­ma­laiset muut­ta­vat pois Suomes­ta ts aivopakoa.

    Kuten jo totesin, Helsin­gin ei kan­na­ta yrit­tää kil­pail­la kool­la Tukhol­man, Pietarin, Lon­toon, Kes­ki-Euroopan ja kauko­maid­en kanssa. Jum­bo ei ole se, joka on pienin, eivätkä investoin­nit todel­lakaan ohjaudu Helsinki­in suh­teessa sen kokoon.

    (En myöskään kaipaa työ­paikko­jen ja investoin­tien määrän mak­si­moin­nista. Min­ulle riit­tää paras mah­dolli­nen elin­ta­so ja elämisen taso (luon­toi­neen, ilmapi­irei­neen jne.) Suomes­sa ja Helsingis­sä. Mut­ta olete­taan tässä, että muut halu­a­vat tuol­laista määränkin kasvua.) 

    Näilä ole­tuk­sil­la sat­saisin viihtyvyy­teen, koulu­tuk­seen ja koko kaupun­gin toimivu­u­teen. Uut­ta tekni­ikkaa yms. voi hyvin kehitel­lä Tam­pereen ja Oulunkin kokoi­sis­sa kaupungeis­sa. Helsin­ki saa joka tapauk­ses­sa pääkaupunk­i­na ja Suomen portt­ti­na koko Suomen kakus­ta hyvän osan. Yhteistyö koko Suomen tasol­la voisi olla järkevä tapa nos­taa Helsin­gin ja Suomen tieto­taitoa ja kykyä kil­pail­la maail­man johta­ju­ud­es­ta uusil­la talouden aloil­la. Panos­te­taan siis laatu­un (sekä talouden että asumisen), ei määrään. Sitä Suomes­ta haetaan jos jotain. Kaikki­nainen ympäristön, viihty­isän elinympäristön ja Suomelle tyyp­il­lisen väljyy­den ja vihrey­den pilaami­nen on kaupun­gin maineelle haitaksi.

  15. Toni Amnell:
    Olen Han­na-Leena Ylisen kanssa samaa mieltä.

    Jos oikeasti tavoit­teena olisi ratkaista asun­top­u­la, rak­en­t­a­mi­nen aloitet­taisi­in muual­ta kuin meren­ran­to­jen läheisyy­destä. Täl­lais­ten kalli­im­man luokan asun­to­jen lisäämi­nen tuskin kovin paljon asun­to­jen hin­to­ja alen­taa. Kyse onkin oikeasti aivan muus­ta kuin mitä viral­lis­es­ti perustel­laan – todel­li­nen tarkoi­tus on kil­pail­la Espoon kanssa rikkaista veronmaksajista.

    Eikä asukkaiden aht­a­mi­nen Helsinki­in ehkäise autois­tu­mista. Kun lähilu­on­to katoaa, ihmiset menevät sit­ten autoil­laan kauas maaseudulle etsimään luon­toa. Sen sijaan jos asu­tus keskitet­täisi­in rato­jen var­relle – esimerkik­si Mäntsälässä olisi laa­jo­ja pel­to­ja rato­jen var­rel­la – saataisi­in raideli­iken­teeseen perus­tu­vaa asum­ista säi­lyt­täen asukkaiden henkiselle hyv­in­voin­nille erit­täin tärkeä luonto.

    En pidä tästä Helsin­gin kaupunkisu­un­nit­telus­sa val­lit­sev­as­ta yhden asian ajat­telus­ta eli päähän tao­taan vain sano­ja asun­top­u­la, asun­top­u­la ja asun­top­u­la (ja oikeasti joidenkin päässä on vain rikkaat veron­mak­sa­jat, rikkaat veron­mak­sa­jat, rikkaat veron­mak­sa­jat), eikä huomioi­da mui­ta tek­i­jöitä, kuten henkistä hyv­in­voin­tia. Kaupun­gin nykylin­ja on aikapom­mi – ihmis­ten ter­veys kär­sii, kun asuinympäristö muut­tuu vain betoniniksi, asfaltik­si ja hoide­tuik­si kaupunki­maisik­si puis­toik­si, työte­ho las­kee, kun ei ole stressi­nalen­nuk­seen sovel­tuvaa luon­toa, sosi­aal­isia ongelmia esi­in­tyy, kun pahaa oloa pure­taan alko­holi­in luon­nos­sa oleskelun sijaan ja niin edelleen…

    Kuten Han­na-Leenakin mainit­si, Suomes­sa on muitakin kaupunke­ja. Ei kaikkien tarvitse asua Helsingissä.

    Rak­en­tamisen kus­tan­nus ei ole kiin­ni siitä onko ker­rosta­lo meren­ran­nal­la vai ei. Kuten viimeaikoina raken­nus­li­ik­keet ovat otta­neet mon­esti kan­taa kas­vavi­in raken­nusku­lui­hin, joi­ta nos­ta­vat tiukat määräyk­set. Eräskin raken­nus­li­iton laskel­mat, (suun­taa anta­vat summat) :
    — joka asun­toon kylpy­huone jos­sa voi liikkua rul­latuo­lil­la, tuo n. 300 euroa lisää / m2
    — väestö­suo­jan rak­en­t­a­mi­nen tuo n. 500e / m2,
    — autopaik­ka jokaiselle asun­nolle taisi olla yli 500 euroa / m2. jne. jne.
    Korkeat m2 hin­nat eivät johdu meren­ran­ta­ton­tista vaan määräys­ten lisään­tymis­es­tä ja tiuken­tu­mis­es­ta. Näin ollen on aivan sama mis­tä aloit­taa rakentaa

    Tiivis kaupun­ki nimeno­maan vähen­tää ajan käyt­töä liiken­teessä suh­teessa asukasluku­un sekä vähen­tää tarvet­ta auton käytölle. Ver­taa Pk-seu­tua mui­hin euroop­palaisi­in pääkaupunkei­hin kuten Pari­isi, Kööpen­ham­i­na, Lon­too jne. jot­ka ovat saman kokoisia. Ihmisiä on monin ker­tainen määrä, silti he käyt­tävät melkein saman ajan työ­matkailu­un kuin pk-seudul­la. Monis­sa tutkimuk­sis­sa Helsinki/pk-seu­tu on on todet­tu ole­van tehot­tomimpia pääkaupunke­ja euroopas­sa (taisi olla EU tutkimus Hesarissa).

    Kaupunki­rakenne, mis­sä on ker­rostalo­ja, puis­to­ja ja urheilukent­tiä toimii eri­no­maise­na ympäristönä. Esim. per­heelli­nen aikuinen voi men­nä töi­hin kävellen/pyörällä/ratikalla/bussilla n. 10–30 min­uutis­sa. Koti­matkalla voi hakea lapsen läheis­es­tä päiväkodista ja ruokakaup­pa on kort­telin päässä ja vai­h­toe­hto­ja on usei­ta. Tämä henkilö säästää selvästi aikaa joka arkipäivä ver­rates­sa Vantaan/Espoon amerik­ka-malli­in: Siel­lä vas­taa­va per­heelli­nen tulee keskus­tas­ta autol­la ruuhkas­sa omaan taloon, hakee lapsen autol­la päiväkodista vaik­ka 5km:n päästä, vie autol­la har­ras­tuk­seen 7km:n päähän ja siinä välis­sä autol­la Pris­maan 3 km:n päähän ja taas lap­si har­ras­tuk­ses­ta koti­in autol­la. Joka päivä kuluu paljon aikaa, lisää stres­siä eri­tyis­es­ti ruuhkas­sa ja kulut­taa ilmastoa.
    Kaupungis­sa lap­si voi jo tietyn iän jäl­keen kulkea itse kun kaik­ki on käve­ly­matkan päässä.

    Tote­sit että “Kun lähilu­on­to katoaa, ihmiset menevät sit­ten autoil­laan kauas maaseudulle etsimään luon­toa”. Luuletko todel­la että kaupunki­a­sukas on niin met­sänkipeä, että hän läh­tee joka päivä töi­den jäl­keen pimeänä arki-iltana syksy­isin, talvisin ja keväisin autol­la met­sään 20 km:n päähän, jot­ta ei “ahdis­tu­isi” kaupungis­sa? Käyt­täisin sanaa luon­nonkipeä, mut­ta Helsin­ki on täyn­nä luon­toa. Kun kat­soo Helsinkiä lentokoneesta niin ei muu­ta näy kun vihree­tä: Laut­tasaa­res­sa on upeat viher­alueet, keskus­puis­to Töölön ja Pasi­lan välis­sä on neliök­ilo­me­trien kokoinen, ydinkeskus­takin on täyn­nä puis­to­ja. Itä-Helsin­ki, Munkkivuori ja ‑nie­mi ovat täyn­nä met­säaluei­ta ja puis­to­ja jne.

    Isos­sa mit­takaavas­sa on kyse siitä, että Helsin­ki ja sen perässä Espoo ja Van­taa ovat maamme talousve­turi ja elinkeinon sydä­nalue. Työ­paikat ovat tääl­lä ja tämä vetää ihmisiä. Tätä on jär­jetön­tä yrit­tää keinotekois­es­ti muut­taa, sil­lä ilmiö on aivan globaali (ollut jo tuhan­sia vuosia). Näin suurkaupun­git muo­dos­tu­vat vuo­sisato­jen aikana. Suurkaupungeis­sa mon­et rikkaat/hyvätuloiset eivät han­ki autoa, kos­ka sen käyt­tö on epäkäytän­nöl­listä. Sen sijaan kaik­ki tulolu­okat käyt­tävät esim. metroa. Suomes­sa ollaan vielä kehi­tyk­sen alus­sa ja tääl­lä auto ja iso talo ovat amerikan 50-luvun eloku­vista tut­tuun tyyli­in haave. Tekeekö se onnel­lisek­si? Per­heväki­val­taa ja ‑murhia tapah­tuu medi­aa seu­rat­en mielestäni jopa enem­män pienkun­nis­sa, varsinkin suh­teutet­tuna asukaslukuun.

    San­ot että kun luon­to muut­tuu betoniksi työte­ho las­kee kos­ka ihmiset masen­tu­vat ilman luon­toa. Tuo on lapselli­nen mieliku­va ja väite iral­laan todel­lisu­ud­es­ta. Kuten mainitsin Helsin­ki on täyn­nä luon­toa, toisek­si väit­täisin että työte­ho on riip­pu­vainen moti­vaa­tios­ta, yöu­nista, liikun­nas­ta jne. eikä siitä mon­ta puu­ta pihal­la kasvaa. 

    Koite­taan pysyä todel­lisu­udessa eikä yksinker­tais­te­ta liikaa asioi­ta, eihän!

  16. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos ensin on tehdas, onko väärin kaavoit­taa asun­to­ja tehtaan lähelle, vaik­ka asukkaat eivät etsi vain viihty­isää asuinympäristöä vaan myös lyhyt­tä työ­matkaa? Osa elämän laat­ua on lyhyt työ­mat­ka. Sik­si halu­amme lisätä rak­en­tamista lähel­lä työ­paikko­ja sen sijaan, että Helsingis­sä työssä käyvät pakote­taan jon­nekin kym­me­nien kilo­me­trien päähän pitkän automatkan päähän.

    Tehtaan lähelle on hyvä kaavoit­taa asun­to­ja. Vain se johtopäätös on kiel­let­ty, että ihmiset halu­aisi­vat asua tehtaan piipun vier­essä, ja oli­si­vat siel­lä tuos­ta syystä.

    Lyhyt työ­mat­ka on tavoitetelta­va etu. Samoin korkea­palkkaisi­in töi­hin pääsem­i­nen, päät­täjien mielisu­o­sioon pääsem­i­nen, päät­täjien lob­baus, yliopis­ton vir­ka yms. Nämä eivät vain tarkoi­ta, että itse asmi­nen olisi viihtyisää.

    Ruukke­ja ja ruukkiy­hteisöjä Suomes­sa ei enää juuri ole. Moni onkin tyy­tyväi­nen, jos työ­paik­ka tulee oman kodin lähelle, eikä tarvitse itse lähteä sen perässä toiselle paikkakun­nalle, ruukki­in tai vier­aaseen ympäristöön ulko­maille. Opti­mi on tässä mielessä se, että työt tule­vat ihmis­ten luo, eikä toisin päin.

    Helsin­gin suo­dul­la ihmis­ten voi sanoa hakeu­tuneen tai aset­tuneen kym­me­nien kilo­me­tren päähän työ­paikas­taan vapaae­htois­es­ti. Voi olla että osa on tul­lut työl­listyäk­seen pakotet­tuna jostain kauem­paa, mut­ta har­va pakol­la Helsin­gin keskustasta.

    Veikkaan että jos vah­toe­htoina oli­si­vat vaikka­pa supernopea juna Nur­mi­järveltä Helsin­gin tai Espoon työ­paikkaan, ja toisaal­ta muut­to Helsin­gin tiivis­tet­tyyn lähiöön samal­la työ­mat­ka-ajal­la, Nur­mi­järvi voisi olla suosit­tukin. Nytkin työ­mat­ka Nur­mi­järveltä vaikka­pa kehä kol­moselle lie­nee aika lyhyt minuuteissa.

    Halu­an myös ultra­ti­ivistä kaupunki­a­sum­ista siitä naut­tiville, mut­ta ei pidä olet­taa, että kaik­ki halu­ais­vat sitä. Osalle jopa etä­työ maaseudul­la on mieluisaa.

  17. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos ensin on tehdas, onko väärin kaavoit­taa asun­to­ja tehtaan lähelle, vaik­ka asukkaat eivät etsi vain viihty­isää asuinympäristöä vaan myös lyhyt­tä työ­matkaa? Osa elämän laat­ua on lyhyt työ­mat­ka. Sik­si halu­amme lisätä rak­en­tamista lähel­lä työ­paikko­ja sen sijaan, että Helsingis­sä työssä käyvät pakote­taan jon­nekin kym­me­nien kilo­me­trien päähän pitkän automatkan päähän.

    Ajat­telusi ongel­ma on, että et pysty suun­nit­tele­maan niin mon­en epä­var­man muut­tu­jan poh­jal­ta. Puhut nyt vuodes­ta 2050. Onko sil­loin Suomes­sa esimerkik­si luoti­ju­nia, joiden nopeudet ovat pitkälle yli 300km/h kuten jo pitkään on ollut Aasi­as­sa ja on myös osas­sa Euroop­paa. Yksi tek­i­jä, mikä voisi merkit­tävästi muut­taa fyy­sis­ten väli­matko­jen ajal­lista suuruutta.

    Mitä ovat muut julkisen liiken­teen ratkaisut? Kuin­ka mukavaa on työ­paikka­matkailu ja miten tehokkaasti sen voi hyö­dyn­tää työaikana tai vapaa-aikana? Entä mikä on vaikka­pa sähköau­to­jen tilanne? 

    Entä muu teknologi­nen kehi­tys ja sen vaiku­tus työ­markki­noi­hin ja työ­paikko­jen muo­toon, kokoon, määrään ja sijoit­tumiseen? 3D-tulostus, kehit­tyvät vir­tu­aaliset kok­ous­ratkaisut, roboti­ik­ka ja kymmenet kymmenet muut.

    Helsin­gin his­to­ri­aa luke­neena tiedät, että Helsin­ki syn­tyi ja kasvoi tuona tehda­s­paikkakun­tana, mitä Helsin­ki ei enää nykypäivänä ole. Tuol­loin tehtaiden päästöt myös oli­vat jotain aivan muu­ta kuin nykyisel­lä teknolo­gial­la. Silti niille tehtaiden vier­essä olevil­la asun­noille oli kysyn­tää ja usein jär­jestet­ti­in tehtaan toimes­ta. Yleinen visio­harha on pro­jek­toi­da nyky­hetkeä ja sen lainalaisuuk­sia kauas tule­vaisu­u­teen. Ehkä tuol­loin monia sukupolvia sit­ten nuo tehtaan vier­essä ole­vat asun­not oli­vat paras­ta, mitä oli tar­jo­ta, mut­ta maail­ma kehit­tyi ja kaupun­ki sen mukana. 

    Yht­enä muut­tu­jana lukui­sista, viit­taan ensim­mäisen kom­ment­ti­ni väestönkasvuen­nus­teeseen ja sen muo­dos­tu­miseen 70–80%:sti vierask­ieli­sistä. Seg­re­gaa­tio? White flight? Miten nuo esimerkik­si vaikut­ta­vat Helsin­gin houkut­tele­vu­u­teen? Mil­laisek­si Malmön tai Ams­ter­damin tule­vaisu­us visioiti­in 1983? Miten oli ajatel­tu Pari­isin lähiöi­den kehittyvän?

    Lyhyesti: Et voi suun­nitel­la vuo­teen 2050. Prob­lemati­ik­ka on infor­maa­tion ja infor­maa­tion epä­var­muuk­sien hallinnan kannal­ta mah­do­ton. 37 vuot­ta sit­ten Neu­vos­toli­it­to oli ikuinen.

    Sen voi kuitenkin ennus­taa, että ihmis­lu­on­to ei tule muut­tumaan ja vihreä kasvil­lisu­us elinympäristössä tulee ole­maan ihmisille tärkeää yhtälail­la vuon­na 2050 kuin vuon­na 2013.

  18. Alek­si Salo­nen:

    Tältä osin täy­tyy kumota:

    Helsin­gin efek­ti­ivi­nen keskimääräi­nen veroäyri (tai nykyään kun­nal­lisveroaste) ei ole nous­sut 2000-luvul­la. Val­tio on tehnyt siihen eri­laisia vähen­nyk­siä, jol­loin tosi­asialli­nen keskimääräi­nen­mak­set­tu kun­nal­lisvero on nyt samal­la tasol­la kuin 2000-luvun alussa.

    Matem­ati­ik­ka on hauskaa! Yhtä hauskaa kuin tilas­totiede! Val­he, emä­val­he, tilasto.

    Helsin­gin kaupun­gin lainan­ot­to 300 miljoon­aa, Helsin­gin Ener­gian tuloutuk­set kaupungille 200 miljoon­aa (monop­o­li­hin­noitel­lus­ta ener­gias­ta, jon­ka asukkaat maksavat).

    Lisätään lainan­ot­toa 3000 miljoon­aa, voidaan vetää veroäyrit kokon­aan ves­sas­ta alas.

    “Vuo­teen 2013 Helsin­gin lainakan­ta (mukaan lukien liike­laitok­set) läh­es kolminker­tais­tuu 659 miljoonas­ta eurosta 1 922 miljoon­aan euroon. Tämä tarkoit­taa, että Helsingillä on vuo­den 2013 lopus­sa lainaa yli 3 210 euroa asukas­ta kohden. Vuosi­na 2009–2013 Helsin­gin lainakan­ta kas­vaa noin 1 300 miljoon­aa euroa.” 

    http://www.hel.fi/hel2/taske/julkaisut/talousarvio2011/talousarvio/tiivistelma/tiivistelma_02.asp

  19. Toni Amnell: Jos oikeasti tavoit­teena olisi ratkaista asun­top­u­la, rak­en­t­a­mi­nen aloitet­taisi­in muual­ta kuin meren­ran­to­jen läheisyy­destä. Täl­lais­ten kalli­im­man luokan asun­to­jen lisäämi­nen tuskin kovin paljon asun­to­jen hin­to­ja alen­taa. Kyse onkin oikeasti aivan muus­ta kuin mitä viral­lis­es­ti perustel­laan – todel­li­nen tarkoi­tus on kil­pail­la Espoon kanssa rikkaista veronmaksajista. 

    Ei ranto­jen läheisyy­teen rak­en­t­a­mi­nen ole kallista. Ne mer­enan­ta-asun­not ovat kalli­ita kos­ka ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan niistä enem­män kuin asun­noista jos­sain Tat­tarisuon tun­tu­mas­sa. Mik­si Helsinki­in pitäisi rak­en­taa ehdoin tah­doin huono­ja asun­to­ja? Eikö ennem­min pidä rak­en­taa hyviä asun­to­ja, vaik­ka ne oli­si­vat kalli­ita, jos niiden korkea hin­ta johtuu juuri siitä, että ne ovat niin hyviä ja halut­tu­ja? Jos ne eivät alen­nakaan asun­to­jen hin­taa Helsingis­sä, niin jos­sain Nuot­taniemessä on sit­ten var­maan tar­jol­la halvem­pia asuntoja.

  20. Pääkaupunkiseu­tua on hyvä suun­nitel­la kokon­aisuute­na. Helsin­gin keskus­ta on alueen reunal­la ja rajau­tuu vah­vasti mereen. Olisi vain luon­te­vaa, jos kasvu jakau­tu­isi isoon kokon­aisu­u­teen jouhe­van toimivasti.

    On paljon mah­dol­lista, että autoilu lisään­tyy vielä het­ken ja vähe­nee sit­ten — ehkä yllät­tävänkin nopeasti. Nuoret han­kki­vat jo ajoko­rt­te­ja vähem­män kuin muu­ta­ma aika sit­ten. Tule­vaisu­u­den Helsinkiä ei ole hyvä suun­nitel­la autoilun ehdoilla.

    Keskeistä on, että asi­at jakau­tu­vat isos­sa kaupungis­sa sopi­vasti suh­teessa toisi­in­sa. Tämä liit­tyy esimerkik­si asumiseen, liiken­teeseen, palvelui­hin ja viher­alueisi­in. Muu­toin kokon­aisu­us yskii ja seu­ran­nais­vaiku­tuk­set voivat olla monet.

    On mah­dol­lista yhdis­tää tiivis rak­en­t­a­mi­nen ja riit­tävät virk­istysalueet, jot­ka limit­tyvät verkos­tok­si kaupun­gin lomaan. Täl­löin asukkaiden tarve matkus­taa kaupungis­sa vapaa-ajal­la ale­nee, mikä niin ikään vähen­tää osaltaan autoilua.

    Keskeistä on saa­da myös raken­net­tu osa kaupungista viihty­isäk­si ja mon­imuo­toisek­si. Autoilu vähenisi tästäkin syystä.

    Jos kaupunki­in sijoit­tuisi sopi­vasti korkeitakin raken­nuk­sia, maankäyt­tö tehos­tu­isi ja raken­net­tu maise­ma muut­tuisi elävämmäksi.

    On mah­dol­lista suun­nitel­la kaupunkia, jos­sa rak­en­tamisen tehokku­us ja run­sas luon­to kohtaavat.

    1. Pääkaupunkia olisi hyvä suun­nitel­la kokop­naisuute­na, mut­ta ei suun­nitel­la. Alue on jakau­tunut ity­senäisi­in osaop­ti­moin­tialueisi­in, eikä siihen tai­da olla tulos­sa muu­tos­ta. Jos suun­niteltaisi­in yhtä kokon­aisu­ut­ta, se olisi AIVAN toisen­lainen. Helsin­gin keskus­tan kil­pail­i­jak­si nos­tet­taisin viehäöt­täviä pikkukaupunke­ja. Tätä kehyskun­nat eivät kuitenkaan halua, kos­ka ne halu­a­vat kohdel­la omia maan­omis­ta­ji­aan tas­a­puolis­es­ti ja sirot­tel­e­vat siik­si asumisen pieniksi läm­päreik­si sinne tänne. Espoo ja Van­taa taas pitävät per­in­teistä lähiötä parem­pana kuin kaupunkia ja shop­ping mallia parem­pana kuin keskus­ta­maista rakentamista.

  21. Jos unek­si­taan hieman:
    Ase­manseudut nyt heti aloitet­taisi­in rak­en­ta­maan tiivi­ik­si ja uno­hdet­taisi­in Kivi­nokat ja eri­ta­soli­it­tymät vähäk­si aikaa. Neliök­ilo­metrille laitet­taisi­in, “nor­mi” kaupun­gin asukasti­heys jos­sa myös olisi hyvä palve­lu­ti­heys kaup­po­jen, koulu­jen, jne. suh­teen, n. 20- 25 000 asukas­ta neliök­ilo­metrille korostaen vain siihen ase­malai­turin ympärille.
    Noi­ta pis­teitä löy­ty­isi hel­posti parikymmentä.
    Kun niis­sä nyky­isin on n. 5000 asukas­ta neliök­ilo­metrille tulisi siten lasku­na 20 x 15 000 = 300 000 asukas­ta lisää noille par­illekymmenelle neliök­ilo­metrille jot­ka siis sijait­se­vat julkisen liiken­teen ase­man ympärillä.
    Tuo olisi tiivistämistä n. 10% osu­udelle koko kaupungista. Tilaa jäisi oikeasti lähimet­sille joi­ta ihmi­nen tarvit­see, ei siis näreikköä tien vier­essä joka on kyl­lä sekin vihreä mut­ta ei niin kovin mieluisa.
    Tuo tiivis neliök­ilo­metri on mielestäni maagi­nen, jos se tehdään käve­lykeskus­tatyylis­es­ti mukavak­si ympäristök­si. Kaik­ki olisi hel­posti kävellen tai fil­lar­il­la saavutet­tavis­sa (500 metriä keskip­is­teestä laidalle) ja julkisen avus­tuk­sel­la pidem­mälle. Autoti­et on tietysti myös ole­mas­sa mut­ta väylät eivät halkaise keskus­to­ja vaan menevät sivus­ta ohi.
    Parkki­nor­mi pitäisi heti muut­taa eli tuon neliök­ilo­metrin sisäl­lä ole­vis­sa talois­sa ase­man vier­essä ei olisi kuin mak­si­mi parkkipaikkanor­mi eli par­ille yhteiskäyt­töau­tolle ja nekin oli­si­vat alueen reunoil­la parkkitaloissa.
    Kaupun­gin rajal­la olisi sisään­tu­lo ohjat­tu laadukkaisi­in parkki­taloi­hin joista pää­sisi julkisel­la liik­keelle. Ei olisi siten avon­aisia parkki­aukei­ta liityntäparkeissakaan.
    Mitä saavutettaisiin?
    Kuvit­telisin että co2 määrä pienenisi, liikku­mis­mat­ka lyhenisi yleis­es­ti ottaen ja kaupungis­sa autoilun määrä pienenisi. Ei olisi ruuhkaa kun ihmiset oli­si­vat “paikan pääl­lä” asustele­mas­sa eikä naa­purikun­nas­sa autoilemassa.
    Paras­ta olisi viher­aluei­den säi­lymi­nen ja tiivi­iden keskusten mah­dol­lis­ta­ma toim­inta. Kaik­ki tarvit­ta­va olisi sil­loin saatavil­la huo­mat­tavasti pienem­min etäisyyksin kuin nyt on tilanne monin paikoin.
    Mitä menetettäisiin?
    Nykyiset avoparkkipaikat talo­jen vierel­lä ja nur­mikaistaleet talo­jen ympäriltä talo­jen ollessa kaduis­sa kiin­ni. 60 luvun lähiöarkkite­htu­uri tulisi 2000 luvulle muokat­tuna kun maito­lai­tu­rit muut­tuisi­vat monikäyt­töisik­si ase­ma, palvelu, asuinkeskuksiksi.
    Tuo voisikin olla mon­elle liian suuri pala purtavaksi.
    No nythän vain kuvit­telinkin miten muu­tos voisi olla mah­dol­lista. Ehkä jon­ain päivänä uni voisikin olla totta.

  22. Keskusteli­ja: Uus­maalaiselle pel­lolle rak­en­t­a­mi­nen kas­vat­taa enem­män työ­matkali­iken­net­tä ja vaatii enem­män uut­ta infra­struk­tu­uria ver­rat­tuna siihen, että samat asun­not raken­net­taisi­in Helsinkiin. 

    Tuo­ta en nyt lähde kom­men­toimaan, kos­ka muu­tit asi­ay­hteyt­tä siitä, mitä alku­peräi­nen kom­ment­tisi kos­ki ja mihin vastasin.

    Jos kaupungis­sa asum­i­nen on kaikin puolin niin epämiel­lyt­tävää kuin kir­joi­tat, mik­si asun­not ovat kaupungeis­sa kalli­impia kuin maalla?

    En kir­joit­tanut tuol­laista. Se on oma virheelli­nen tulkintasi.

    Mik­si ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan enem­män tästä vastenmielisyydestä? 

    Vas­ten­mielisyys on edelleen oma käsitteesi. 

    Mut­ta mik­si suurem­mat kaupun­git ovat suosit­tu­ja? Syythän ovat sub­jek­ti­ivisia, mut­ta yleisiä syitä ovat ainakin seu­raa­vat työ­paikko­jen ajalli­nen läheisyys, yliopis­tot ja muut kol­man­nen asteen opiskelu­paikat ja opiske­li­jaelämä, vilkas yöelämä, kult­tuu­ri­tar­jon­nan keskit­tymät, laa­jem­mat kulu­tus­mah­dol­lisu­udet, vai­h­toe­hto- ja alakult­tuu­rit, jot­ka tarvit­se­vat suuren väestöpo­h­jan, suurem­mat ja monipuolisem­mat pariutumismarkkinat. 

    Syitä on monia. Kuten on syitä asua muun­lai­sis­sa ympäristöis­sä. Itse asun Helsingis­sä, Laut­tasaa­res­sa, joka on suh­teessa aika viihty­isä ympäristöltään. Vier­essä ole­va Ruo­ho­lahti olisi vähem­män viihty­isä. Ehkä löy­tyy myös ihmisiä, joiden mielestä Ruo­ho­lahti on hyvää kaupunkia. Epäil­isin sel­l­aisen ole­van kuitenkin vähemmistömielipiteen.

  23. Ei tämä ole sen kum­mem­pi visio, kuin 1960 ‑luvun moot­tori­ti­et keskus­taan. Pääkaupunkiseudun pelis­sä Helsin­ki vain aikoo kah­mia enem­män. Kehi­tyk­sen toteu­ma taas voi jälleen olla jotain muuta. 

    Järkev­in­tä olisi kehit­tää koko aluet­ta siten että viihtyvyys ja liikku­mi­nen yhdis­ty­i­sivät. Alueel­lisen kil­pailun kaut­ta saadaan kus­tan­nuk­sia alas. PK-seudun liikenne tulisi miet­tiä uudelleen ja myös jakaa liiken­net­tä muual­lakin kuin ahtaalle niemelle, joka tulisikin lähin­nä jät­tää rauhaan ja rak­en­taa sinne vähän mut­ta harkiten. kalasa­ta­makin on kuin uusi konttivarasto.

    Käytän­nössä vai­he II tulisi tarkoit­taa sitä että liiken­nevir­to­jen sol­muko­h­ta tulisi saa­da noin kehä III:n paikeille, esimerkik­si Lentoase­man seudulle, rak­en­taa sieltä nopeat paikallisy­htey­det eri tyyp­piselle liiken­teelle ja yhteys pääradalle. SE olisi palvel­e­vaa, eikä esimerik­si junaan vai­h­t­a­mi­nen hitaan junay­htey­den kaut­ta his­to­ri­al­lises­sa keskus­tas­sa vaihtamisineen.

    Siirtämäl­lä pain­opiste tuonne, on val­ta­vat määrät tilaa käytet­tävis­sä viihty­isään kaupunki­maiseen rak­en­tamiseen ja mat­ka-aika koko PK-seudul­la olisi junil­la enin­tään 30 min­u­ut­tia, kul­jet­taes­sa pääkaupunkiseudun täh­den kaut­ta. Lisäk­si poikit­taisy­hteyk­siä metrol­la ja junal­la. Nykyi­nen metro- ja junaverkos­to on torso.

    Mut­ta tietenkin suun­nit­telua ohjaa jälleen vain Helsin­gin etu, ei koko alueen tai Suomen.

  24. Helsin­gin keskeisille virk­istysalueille rak­en­t­a­mi­nen ei käytän­nössä säästä luon­toa muual­la Suomes­sa. Iso kaupun­ki kulut­taa joka tapauk­ses­sa huo­mat­tavasti itseään suurem­man maa-alan.

    Jos taas Helsinkiä kehitetään huolel­la niin, että tiivi­in ja viihty­isän raken­netun kaupun­gin lomas­sa kulke­vat kun­non viher­alueet, jää pääkaupun­gin sisälle mon­imuo­toista luon­toa, joka samal­la pitää yllä asukkaiden hyvinvointia.

    1. Olli Ven­to
      Kan­nat­taa käyt­tää oikei­ta argu­ment­te­ja, kos­ka sel­l­aisi­akin on.
      Jos Helsingis­sä raken­netaan tehokku­udel­la 1 neliök­ilo­metrin alue sen sijaan, että Huitsin Nevadas­sa tehdään omako­ti­mat­toa kymme­nen neliök­ilo­metriä tehokku­udel­la 0,1, luon­toa ei säästy vain yhdek­sän nelik­ilo­metriä vaan myös moot­tori­tie Hel­sn­ki — Huitsin Neva­da säästyy. Jos kaik­ki suo­ma­laiset asu­isi­vat HongKon­gin tehokku­udel­la Helsingis­sä ja koko muu Suo­mi olisi jätet­ty valkoselkätikalle, luon­toa kyl­lä säästyisi.
      Mut­ta helsinkiläis­tenkin kan­nat­taa olla itsekkäitä eikä uhra­ta omaa elin­pi­ir­iään kokon­aan sen hyväk­si, että luon­toa säästyy muual­la. Mut­ta luon­to kiit­täisi kyl­lä tiivi­istä kaupunkirakenteesta.

  25. Todel­lisu­us: kun luon­to muut­tuu betoniksi työte­ho las­kee kos­ka ihmiset masen­tu­vat ilman luon­toa. Tuo on lapselli­nen mieliku­va ja väite iral­laan todel­lisu­ud­es­ta. Kuten mainitsin Helsin­ki on täyn­nä luon­toa, toisek­si väit­täisin että työte­ho on riip­pu­vainen moti­vaa­tios­ta, yöu­nista, liikun­nas­ta jne. eikä siitä mon­ta puu­ta pihal­la kasvaa. 

    Koite­taan pysyä todel­lisu­udessa eikä yksinker­tais­te­ta liikaa asioi­ta, eihän!

    Tätä nimeno­maista todel­lisu­ut­ta on tutkit­tu. Esimerkik­si betonisen elot­toman koulun vihertämi­nen paran­taa koulu­vi­ihtyvyyt­tä, oppi­laiden keskit­tymiskykyä ja mitat­tavasti myös oppimis­tu­lok­sia. Näitä tutkimuk­sia, pohd­in­to­ja ja kuvauk­sia löy­tyy Richard Lou­v’n mie­lenki­in­tois­es­ta teok­ses­ta Last Child in the Woods, jota olen aiem­minkin täl­lä blogilla suosit­tanut. Lou­v’n keskeinen teo­reet­ti­nen käsite ja viiteke­hys on ‘Nature deficit dis­or­der’, ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Nature_deficit_disorder

  26. Juho Laatu:
    Suo­mi ei ole luokkahteiskun­ta, eikä eri­tyis­es­ti syr­jäisel­lä maaseudul­la tuol­laisia luokkia paljonkaan ole. Kaikkien kanssa keskustel­laan. Luul­tavasti luokkaero­ja on enem­män kaupungeis­sa. Maaseudul­la ihmis­ten van­hem­matkin kyl­lä tun­netaan, mut­ta jokainen rak­en­taa silti oman maineen­sa pääasi­as­sa itse.

    Ei maaseudul­la taus­ta rajoi­ta mitään. 

    Sin­ul­la taitaa olla aika roman­ti­soitu käsi­tys maalaiselämästä. Et ehkä tunne sel­l­aisia ihmisiä jot­ka ovat joutuneet elää maaseudul­la alem­mis­sa yhteiskuntaluokissa. 

    Mut­ta minä tun­nen ja alem­pilu­okkaiseen suku­un kuu­lu­mi­nen ei lähde pesemäl­lä pois. 

    Oli mulle totali­nen yllä­tys kun aikoinaan riiasin vaimoani ja kun kävimme tule­vien appi­van­hempi­eni luona kylässä, miten he pahek­sui­v­at sitä että olin esim läht­enyt käve­lylle kar­tanon koivuku­jaa pitkin ihaile­maan kar­tanoraken­nus­ta lähempänä, kos­ka sitä eivät pieneli­jät siinä kylässä tehneet eivätkä nytkään tee. Eikä koivuku­jal­la ollut mitään kiel­tokylt­tiä vaan ihan yleinen tie. Usko pois, Suomes­sa maat­alousköy­hälistön hel­vetil­liset olot eivät lop­puneet torp­par­i­laitok­sen lakkaut­tamiseen 1920-luvul­la, vaan osal­la vas­ta n 50 vuot­ta myöhem­min, ja syynä ei läh­eskään aina ollut viina tai muu pahek­sut­ta­va elämä, riit­ti vain ettei ole riit­tävän hyvis­sä väleis­sä niiden kanssa jot­ka päät­tivät asioista paikkakun­nal­la. Sel­l­aiset pikkuhit­ler­it jot­ka päät­tivät mm että ei saa met­sästää eikä kalas­taa ollenkaan, tai kiel­si uuden talon rak­en­tamisen oma­lle ton­tille vaik­ka suku on asunut ja vil­jel­lyt mai­ta sato­jen vuosien ajan. 

    Kyl­lä sil­loin 30–60 vuot­ta sit­ten kaik­ki jot­ka pystyivät muut­ti­vat pois sel­l­ai­sista läävistä, ja nyt en tarkoi­ta Kain­u­u­ta tai pohjois-Kar­jalaa tai Poh­jan­maan raa­mat­tuvyöhyket­tä vaan eteläistä vauras­ta Kartano-Suomea.

  27. Itsekin olen eron­nut Luon­non­suo­jeluli­itos­ta, kos­ka en pidä liit­toa mil­lään tavoin järkevänä organ­isaa­tiona. Ilmas­ton­muu­tos­ta vas­taan ei tais­tel­la kan­nat­ta­mal­la yksi­ty­isautoilua ja vas­tus­ta­mal­la ydinvoimaa.

  28. Maakun­takaavoitus voisi tukea enem­män pääkaupunkiseudun kehit­tämistä toimi­vak­si kokonaisuudeksi.

    1. Maakun­takaa­va tehti­in kään­teisel­lä juus­to­höyläl­lä tyyli­in lisää rak­en­tamista kaikkialle. Maakun­tali­it­to on kun­tay­htymä ja sel­l­aise­na alis­teinen kun­nille. Ei se pysty tekemään mitään.

  29. Nim­imerk­ki “todel­lisu­us” mainit­si aivan oikein, että rak­en­tamisen kus­tan­nuk­set eivät riipu meren läheisyy­destä. Mut­ta kuten Pekka Pes­si tote­si, ne kuitenkin ovat kalli­impia, kos­ka ihmiset mak­sa­vat niistä enem­män. Raken­nus­li­ik­keet saa­vat niistä parem­mat tuo­tot. En ihmettele, että raken­nus­li­ik­keet kuo­laa­vat ranta­tont­tien perään. Mut­ta päät­täjien ei pidä toimia raken­nus­li­ikkei­den, vaan asukkaiden hyväk­si. Ihmis­ten viihtymi­nen tääl­lä on myös turvattava.

    En minäkään tiivistä kaupunkia vas­tus­ta, mut­ta tila rak­en­tamiselle tulee ottaa muual­ta kuin luon­toalueil­ta. Korkeam­paa rak­en­tamista tulee suosia ja moot­toritei­den muut­ta­mi­nen kaupunkibule­vardeik­si on hyvä aja­tus. Mut­ta esimerkik­si Kivi­nok­ka, Meri-Rasti­lan rantamet­sät, Var­tiosaari, Keskus­puis­to, Öster­sun­domin, Viikin ja Hert­toniemen met­sät sekä mon­et muut tuik­itärkeät luon­toalueet tulee säi­lyt­tää ja tur­va­ta, että ne säi­lyvät mah­dol­lisim­man luon­non­mukaisi­na. Luon­toaluei­ta ei pidä myöskään muut­taa hoide­tuik­si puis­toik­si, kos­ka sil­loin ne menet­tävät virkistävyytensä.

    Kyl­lä se lisää luon­non perässä autoilua, jos helsin­gin luon­toalueet tuho­taan. Jo nyt san­gen mon­et aja­vat viikon­lop­puisin ja kesälomil­laan muualle Suomeen kesämökeilleen. Osa kuitenkin saa edelleen luon­toelämyk­sen­sä Helsingistä, eikä tarvitse men­nä autol­la kauas. Tilanne kuitenkin uhkaa muut­tua. Olen kuul­lut, että umpi­ur­baanikko­ja olisi muis­taak­seni joku alle 10 % asukkaista eli yli 90 % kaipaa kuitenkin luon­toa. Eli voi sanoa, että kaupunki­a­sukas on metsänkipeä.

    Tuo, että Helsingis­sä näkyy paljon vihreää, on opti­nen harha. Raken­nuk­set ovat keskimäärin sen ver­ran matalia, että piha­pu­ut luo­vat kaukaa kat­sot­tuna illu­u­sion, että Helsin­ki olisi met­säi­nen kaupun­ki. Mut­ta jos kul­kee maan­pin­nal­la, huo­maa että oikei­ta met­siä on enää hyvin vähän ja nekin usein muodoltaan kapei­ta kulis­se­ja. Näyt­täähän teat­teris­sakin siltä, kuin näyt­telijät oli­si­vat jos­sakin raken­nuk­ses­sa tms., kun käytetään kulis­se­ja. Eikä kan­takaupun­gin hoidet­tu­ja nur­mikko­ja ja rivis­sä ole­via pui­ta voi kut­sua met­säk­si eikä edes oikeak­si luonnoksi…

    Eikä kyse ole ver­tailus­ta pienkunnat/kaupungit. Ei Helsin­ki mik­sikään pienkun­naksi pystykään muut­ta­maan, kos­ka ei ole­mas­sa ole­via raken­nuk­sia muute­ta met­sik­si. Eikä pienkun­nis­sa vält­tämät­tä ole edes oikeaa luon­toa, on vain talous­met­sää, puu­pel­toa. Helsingis­sä on vielä tois­taisek­si arvokas­ta luon­toa, paljon arvokkaam­paa kuin mon­es­sa paikkaa ympäröiväl­lä maaseudulla.

    Luon­non merk­i­tys ter­vey­delle ei ole mikään lapselli­nen mieliku­va. On ihan tieteel­lisiä tutkimuk­sia luon­non merk­i­tyk­ses­tä. Nopeasti löysin Inter­netistä hie­man tietoa asi­as­ta kom­pak­tis­sa paketissa:

    http://suomenluonnonpaiva.fi/10–2/luonnon-taloudelliset-arvot-ja-terveysvaikutukset/

    Kyse ei ole siis pelkästään masen­tu­mis­es­ta, vaan stressi­na­len­tamisen kat­son vielä tärkeäm­mäk­si. Työelämän vaa­timuk­set kovenevat koko ajan ja kuin­ka ihmi­nen kestää, jos var­avent­ti­il­itkin tuho­taan? Tietenkin moti­vaa­tio, yöunet ja liikun­ta ovat myös tärkeitä, mut­ta kaikki­in näi­hinkin luon­to vaikut­taa posi­ti­ivis­es­ti. Moti­vaa­tio liikkua on parem­pi, jos on virik­keelli­nen ympäristö. Moti­vaa­tio tehdä työtä on parem­pi, jos on virk­istynyt välil­lä luon­nos­sa. Itse asi­as­sa luon­nos­sa on mah­dol­lisu­us saa­da uusia oival­luk­sia. Uusien Nokioiden kek­simi­nen ilman luon­non innoit­tavaa vaiku­tus­ta voi olla vaikeaa, ellei mah­do­ton­ta. Yöunetkin ovat virk­istävämpiä, jos on ollut mah­dol­lisu­us ulkoil­la puh­taas­sa luon­nos­sa katukuilu­jen ja meluisien kaupunkipuis­to­jen sijaan.

    Eli yksinker­tais­tamista on väit­tää, että Helsinki­in on kaiken muun kus­tan­nuk­sel­la raken­net­ta­va pani­ikissa uusia asun­to­ja. Asia ei ole niin yksinker­tainen, vaan muitakin arvo­ja ja asioi­ta on otet­ta­va huomioon.

  30. “Onko tarkoi­tus, että Helsin­gin seudun tulee kehit­tyä amerikkalaise­na autokaupunk­i­na vai eikö asi­aa ole ajatel­tu lainkaan.”
    Miten niin, hyvä kir­joit­ta­ja, tilanteessa on vain nämä kak­si ain­oa­ta vaihtoehtoa?
    Kaupunkimet­sä ja asun­to, ne ovat molem­mat meille helsinkiläisille kote­ja. Työ­paikat alka­vat olla luk­sus­ta, jatku­vu­us samoin, julki­nen tila hupe­nee, kodik­si voi kut­sua yhä kapenevaa siivua arkiym­päristöstä — met­sän mene­tys on tässä järkytys.
    Ja jokin mät­tää tosi pahasti koko yhtälössä, kun Vihreät aja­vat asfal­toimista. Oikeasti, mil­lä taataan var­tiosaarten ja meri­rastiloiden kestävyys ekol­o­gis­es­ti, sosi­aalis­esi ja taloudellisesti?
    Ei ainakaan Vihreil­lä luulisi ole­van syytä uhra­ta yhtäkään kaupunkimet­sää yksi­ty­istämiselle niin kauan kun auto­jen viemää ja entisiä teol­lisu­usaluei­ta on kaavoit­ta­mat­ta (muka­mas korkean hin­nan vuok­si — halpo­ja aiko­ja hallitsette!).

  31. az: Ajat­telusi ongel­ma on, että et pysty suun­nit­tele­maan niin mon­en epä­var­man muut­tu­jan poh­jal­ta. Puhut nyt vuodes­ta 2050. Onko sil­loin Suomes­sa esimerkik­si luoti­ju­nia, joiden nopeudet ovat pitkälle yli 300km/h kuten jo pitkään on ollut Aasi­as­sa ja on myös osas­sa Euroop­paa. Yksi tek­i­jä, mikä voisi merkit­tävästi muut­taa fyy­sis­ten väli­matko­jen ajal­lista suuruutta.

    Se pitää paikkansa, että työ­matko­jen pitu­us pitää mita­ta min­u­uteis­sa ja eurois­sa, kilo­metri ei ole rel­e­vant­ti mittayksikkö.

    Ultra­nopeil­la junil­la on kuitenkin sel­l­ainen omi­naisu­us, että ne joko pysähtyvät ultra­har­voin tai eivät ole ultra­nopei­ta. Ultra­nopeal­la junal­la pysähdys täy­destä vauhdista mak­saa noin kymme­nen min­u­ut­tia mat­ka-aikaa. Nopeim­mat yhteysvälit ovat Helsin­gin ja Tam­pereen väli­matkan luokkaa, sitä lyhyem­mil­lä keskinopeus kär­sii pahasti.

    Tilas­tonikkar­it ilah­tunevat siitä tiedos­ta, että välil­lä Shi­ji­azhuangista Zhengzhou Dongi­in (matkaa Hki-Kuo­pio ver­ran) aikataulun mukainen keskinopeus on 283 km/h. Junal­la on per­il­lä ennen kuin lentokone on päässyt kiitoradalle.

    Suo­ma­laises­sa kon­tek­stis­sa taas voisi olla hyvä huo­ma­ta, että Pen­dolinot menevät mak­simis­saan 220 km/h, IC2:t 200 km/h, lähi­ju­nat 160 km/h. Käytän­nössä nopein vuoro on Pen­dolinol­la Tikkuri­las­ta Lah­teen, keskinopeus noin 165 km/h. Z‑junalla saman matkan keskinopeus on noin 112 km/h, ja suurin nopeusero tulee kolmes­ta asemapysähdyk­ses­tä välillä.

    Jos erot näyt­tävät isoil­ta, niin Helsin­ki-Lahti välil­lä suurnopeusju­nan ja taa­ja­ma­ju­nan välil­lä on 13 min­u­ut­tia eroa. Ei ehkä vielä radikaal­isti kaupunki­raken­net­ta muut­ta­va asia. Tikkuri­lan ja Helsin­gin välil­lä eroa on min­u­ut­ti — Z‑junan hyväksi.

    Junali­iken­teen aikaprob­lemati­ik­ka näkyy ver­taa­mal­la saman­laisel­la kalus­tol­la ajet­tavia Z- ja N‑junia Helsin­ki-Ker­a­va ‑välil­lä. Z‑junalla matkaan menee 22 min­u­ut­tia, N:llä 37 min­u­ut­tia. Työssäkäyn­tialueel­la junan nopeus riip­puu lähin­nä pysähdys­ten määrästä. Lähi­ju­nakalus­ton huip­punopeudel­la Ker­aval­ta Helsinki­in menisi alle 12 minuuttia.

    Hyvät raidey­htey­det muut­ta­vat kyl­lä työssäkäyn­tialuei­ta ja vaikut­ta­vat kulku­ta­pao­suuk­si­in, mut­ta suurnopeusju­nien vaiku­tus on vähäi­nen. Junien nopeutues­sa myös juna­matkan osu­us kokon­ais­mat­ka-ajas­ta pie­nee. Har­va kuitenkaan asuu ase­mal­la ja käy töis­sä toisel­la asemalla.

  32. Jesse: Kaupun­gin rajal­la olisi sisään­tu­lo ohjat­tu laadukkaisi­in parkki­taloi­hin joista pää­sisi julkisel­la liik­keelle. Ei olisi siten avon­aisia parkki­aukei­ta liityntäparkeissakaan.
    Mitä saavutettaisiin?

    Iso­ja kus­tan­nuk­sia, piteneviä työ­matko­ja ja hajau­tu­vaa asutusta.

    Liityn­täpysäköin­nis­sä on järkeä, jos se muut­taa automatko­ja juna­matkoik­si. Jos se helpot­taa reuna-alueil­ta tule­vien työ­matko­ja, reuna-aluei­den halut­tavu­us kas­vaa, mikä piden­tää työmatkoja.

    Lisäk­si on vähän epä­var­maa, halu­aisi­vatko työ­mat­ka-autoil­i­jat mak­saa liityn­täpysäköin­nistä tuol­la taval­la toteutet­tuna täy­den hin­nan (suu­ru­us­lu­okkaa 10 €/päivä).

    Jesse: Kuvit­telisin että co2 määrä pienenisi, liikku­mis­mat­ka lyhenisi yleis­es­ti ottaen ja kaupungis­sa autoilun määrä pienenisi. Ei olisi ruuhkaa kun ihmiset oli­si­vat “paikan pääl­lä” asustele­mas­sa eikä naa­purikun­nas­sa autoilemassa.

    Kaupunkili­iken­net­tä ruuh­ka-aikaan rajoit­taa kak­si mah­dol­lista tek­i­jää. Ruuh­ka itsessään tai ruuhka­mak­sut. Jos osa autoil­i­joista siir­tyy liityn­täli­iken­teen käyt­täjik­si, autoilu nopeu­tuu. Se taas houkut­telee lisää autoil­i­joi­ta, ellei tätä rajoite­ta ruuhkamaksuilla.

    Se siis voisi toimia, että tehdään hyvät raideli­iken­teen liityn­täpysäköin­timah­dol­lisu­udet ja rahoite­taan ne ruuhka­mak­suil­la. Ilman ruuhka­mak­su­ja sys­tee­mi on kovin kallis ja tehoton.

    1. Liityn­täpysäköin­nin suurin ongel­ma on sen vaa­ti­ma tila ase­man vier­estä. Olisi hyvä rak­en­taa tiivi­isti neliök­ilo­metri asemien ympärille, muta minkä teet, kun arvokkaim­mil­la alueil­la aivan ase­man lähel­lä on kym­meniä hehtaare­ja parkkikenttää.

  33. Todel­lisu­us: Rak­en­tamisen kus­tan­nus ei ole kiin­ni siitä onko ker­rosta­lo meren­ran­nal­la vai ei. 

    Eikä ainakaan Helsingis­sä rak­en­tamisen kus­tan­nuk­sil­la ole vaiku­tus­ta asun­to­jen myyn­ti­hin­taan, kos­ka asun­noista halu­taan kuitenkin mak­saa yli raken­nuskus­tan­nusten. Maan hin­taan raken­nuskus­tan­nuk­sil­la on kyl­lä vaikutusta.

  34. Janne Poh­jala: Ei tämä ole sen kum­mem­pi visio, kuin 1960 ‑luvun moot­tori­ti­et keskus­taan. Pääkaupunkiseudun pelis­sä Helsin­ki vain aikoo kah­mia enemmän. 

    Mut­ta tietenkin suun­nit­telua ohjaa jälleen vain Helsin­gin etu, ei koko alueen tai Suomen.

    Kyl­lä se Helsin­gin per­in­teinen keskus­ta on rakas meille espoolaisille ja van­taalaisile kanssa. Ei minkään kehä­tien var­teen siir­ret­ty keskus­ta kor­vaa sitä, vaik­ka se logis­tis­es­ti jos­sain määrin olisi käytän­nöl­lisem­pää. Ja ota huomioon myös mil­lainen melun aiheut­ta­ja lento­kent­tä on niin eikähän olisi paras että Helsin­gin keskus­ta pysyy mis­sä on, maanti­eteelle kun ei voi mitään.

  35. Toni Amnell: Jo nyt san­gen mon­et aja­vat viikon­lop­puisin ja kesälomil­laan muualle Suomeen kesämökeilleen. Osa kuitenkin saa edelleen luon­toelämyk­sen­sä Helsingistä, eikä tarvitse men­nä autol­la kauas. Tilanne kuitenkin uhkaa muut­tua. Olen kuul­lut, että umpi­ur­baanikko­ja olisi muis­taak­seni joku alle 10 % asukkaista eli yli 90 % kaipaa kuitenkin luon­toa. Eli voi sanoa, että kaupunki­a­sukas on metsänkipeä.

    Pitääköhän tuo ihan paikkansa? Iso­ja met­säaluei­ta keskel­lä kaupunkia halu­a­vat enim­mäk­seen vain koira­n­omis­ta­jat ja heitä riit­tää, mut­ta en usko että 90%:la olisi koiraa. Talvisin kaupunkimet­sis­sä on hiih­to­latu­jen verkos­to, mut­ta latu ei kaipaaa kilo­metrikau­pal­la umpimet­sää joka suuntaan. 

    Kesämök­ki tai suku­laisia joil­la on mök­ki taitaa n 90% kan­ta­suo­ma­lai­sista olla mut­ta sen mökille men­e­misen syy ei ole aina luon­toon pääsem­i­nen vaan esim kesäjuh­lat, suku­lais­ten ja ystävien tapaami­nen tai muuten vain ren­nom­pi elämä jol­laisen viet­tämi­nen kaupungis­sa saat­taisi häir­itä naa­pure­i­ta liikaa. 

    Itse viih­dyn met­sän sijas­ta esim jol­lain uimaran­nal­la tai uima­hal­lis­sa jos­sa näkee vähäpukeisia naisia.

  36. Osmo Soin­in­vaara:
    Pääkaupunkia olisi hyvä suun­nitel­la kokop­naisuute­na, mut­ta ei suun­nitel­la. Alue on jakau­tunut ity­senäisi­in osaop­ti­moin­tialueisi­in, eikä siihen tai­da olla tulos­sa muu­tos­ta. Jos suun­niteltaisi­in yhtä kokon­aisu­ut­ta, se olisi AIVAN toisen­lainen. Helsin­gin keskus­tan kil­pail­i­jak­si nos­tet­taisin viehäöt­täviä pikkukaupunke­ja. Tätä kehyskun­nat eivät kuitenkaan halua, kos­ka ne halu­a­vat kohdel­la omia maan­omis­ta­ji­aan tas­a­puolis­es­ti ja sirot­tel­e­vat siik­si asumisen pieniksi läm­päreik­si sinne tänne. Espoo ja Van­taa taas pitävät per­in­teistä lähiötä parem­pana kuin kaupunkia ja shop­ping mallia parem­pana kuin keskus­ta­maista rakentamista.

    Tähän voisi suh­tau­tua myös niin, että tuo osaop­ti­moin­ti on vain pieni murhe. Helsingillä pyyhkii hyvin, vaik­ka Espoo siltä jonkun varakkaan asukaan viekin. Ja jos kor­jaus­ta tarvi­taan, val­tio voisi muut­taa kun­tien rahoi­tus­mall­ia niin, että varakkaista asukkaista kil­pailem­i­nen ei olisi kun­nille yhtä kan­nat­tavaa kuin nyt.

    Voi myös ajatel­la, että Espoo, Kau­ni­ainen ja Nur­mi­järvi ovat jo nyt Helsinki­in ver­rat­tuna viehät­täviä pikkukaupunke­ja, joi­hin väki hakeu­tuu mielel­lään. Ongel­ma on tästä näkökul­mas­ta vain siinä, että helsinkiläis­ten mielestä ne on “raken­net­tu väärin”. Osaop­ti­moin­tion­gel­ma olisikin tästä näkökul­mas­ta vain halua pakot­taa naa­pu­rit Helsin­gin toivei­den mukaisiksi.

    Pääkaupunkiseu­tu on jos­sain mielessä myös yksi kokon­aisu­us eikä vain joukko viehät­täviä oman tyylin­sä valin­nei­ta pikkukaupunke­ja. Suo­mi on valin­nut Helsin­gin pääkaupungik­seen (tai pitänyt), ja asi­aan kuu­luu jär­jestää sinne esim. rautatie Turus­ta ja Tam­pereelta. Voidaan myös tehdä vaikka­pa maakun­takaa­va, jol­la ohjataan pääkaupunkiseudun kehi­tys­tä. Mitä mui­ta pakko­ja Helsin­gin naa­purikun­nille pitäisi Helsin­gin mielestä aset­taa? Mik­si ne eivät saisi kehit­tyä omaan tapaansa, jos tekevät sen val­tion aset­tamien raamien puitteissa?

    On selvä, että ympäristökun­nat oli­si­vat eri­laisia, jos Helsin­ki olisi saanut päät­tää, mut­ta niin kai olisi Helsinkikin eri­lainen, jos ympäryskun­nat oli­si­vat saa­neet päät­tää. Eikö tuo omien ihantei­den­sa mukaisten pikkukaupunkienkin mallikin ole ihan toimi­va? Ei yhden mallin dik­tatu­uri ole aina paras ratkaisu.

  37. R. Sil­fver­berg:
    Et ehkä tunne sel­l­aisia ihmisiä jot­ka ovat joutuneet elää maaseudul­la alem­mis­sa yhteiskuntaluokissa. 

    Mut­ta minä tun­nen ja alem­pilu­okkaiseen suku­unku­u­lu­mi­nen ei lähde pesemäl­lä pois. 

    Usko pois, Suomes­sa maat­alousköy­hälistön hel­vetil­liset olot eivät lop­puneet torp­par­i­laitok­sen lakkaut­tamiseen 1920-luvul­la, vaan osal­la vas­ta n 50 vuot­ta myöhem­min, ja syynä ei läh­eskään aina ollut viina tai muu pahek­sut­ta­va elämä, riit­ti vain ettei ole riit­tävän hyvis­sä väleis­sä niiden kanssa jot­ka päät­tivät asioista paikkakunnalla. 

    Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Suurem­mat luokkatais­te­lut taide­taan nyky­isin käy­dä maalais­ten elämän­ta­paa (ja tuki­aisia) ylenkatso­van kaupunkieli­itin ja maalais­ten välil­lä kuin hyvä- ja huono-osais­ten maalais­ten välillä. 

    Ehkä kan­nat­taisi kiin­nit­tää enem­män huomio­ta myös kaupunkien sisäiseen sosi­aaliseen eri­tymiseen. Jakomäen perus­suo­ma­laisia äänestävät tai kokon­aan äänestämät­tä jät­tävät asukkaat saat­ta­vat olla nyky­isin jopa etäisem­mis­sä väleis­sä paikkakun­nal­la päät­tävis­sä ase­mis­sa ole­vien kanssa kuin enti­saiko­jen maalaisköy­hälistö kar­tanon­her­ro­jen kanssa. 

    Moni kar­tanon­her­ra tun­si parem­min paikkakun­tansa köy­hälistön olot kuin nykya­jan patru­u­nat ja he myös har­joit­ti­vat mon­en­laista hyvän­tekeväisyyt­tä ja pater­nal­is­tista huolen­pitoa. Pienessä yhteisössä myöskään kar­tanon­her­ro­jen ei ollut hyvä elää, jos tätä etiket­tiä ei nou­datet­tu. Toisin on nyt. Mitä suurem­mik­si tulo­erot alim­man ja ylim­män tulode­si­ilin välil­lä repeävät, sitä vähem­män ylin­tä desi­il­iä huono-osaisimpi­en asi­at kiin­nos­ta­vat. Ja mik­si kiin­nos­taisi kun nykya­jan patru­unoiden tulon­muo­dos­tus on vapautet­tu kansal­li­sista kahleista ja val­tavir­tat­aloustiede tar­joaa välin­pitämät­tömyy­delle oivat perustelut.

  38. Eeva: Ei ainakaan Vihreil­lä luulisi ole­van syytä uhra­ta yhtäkään kaupunkimet­sää yksi­ty­istämiselle niin kauan kun auto­jen viemää ja entisiä teol­lisu­usaluei­ta on kaavoittamatta 

    Nyt pitää kysyä että mitä entisiä teol­lisu­usaluei­ta oikein tarkoi­tat? Taval­lise­na tal­laa­jana olen saanut käsi­tyk­sen että mon­et van­hat teol­lisu­us­laitok­set ovat edelleen akti­ivikäytössä. Ei vält­tämät­tä alku­peräisessä teol­lisu­uskäytössä, mut­ta enem­män jos­sain Kaapelite­hdas tyyp­pisessä työym­päristönä. Oikotie haku “tuotan­toti­laa” näyt­täisi että myyn­nis­sä on yhteen­sä 32 tuotan­toti­laa, useim­mat kooltaan jotain 400–500 m², eli en oikein usko että suurem­pia määriä entisiä teol­lisu­us­laitok­sia olisi tyhjil­lään, mut­ta voit var­masti osoit­taa noi­ta reilusti?

  39. R.Silfverberg: Sin­ul­la taitaa olla aika roman­ti­soitu käsi­tys maalaiselämästä. Et ehkä tunne sel­l­aisia ihmisiä jot­ka ovat joutuneet elää maaseudul­la alem­mis­sa yhteiskuntaluokissa. 

    Mut­ta minä tun­nen ja alem­pilu­okkaiseen suku­unku­u­lu­mi­nen ei lähde pesemäl­lä pois. 

    Oli mulle totali­nen yllä­tys kun aikoinaan riiasin vaimoani ja kun kävimme tule­vien appi­van­hempi­eni luona kylässä, miten he pahek­sui­v­at sitä että olin esim läht­enyt käve­lylle kar­tanon koivuku­jaa pitkin ihaile­maan kar­tanoraken­nus­ta lähempänä, kos­ka sitä eivät pieneli­jät siinä kylässä tehneet eivätkä nytkään tee. Eikä koivuku­jal­la ollut mitään kiel­tokylt­tiä vaan ihan yleinen tie. Usko pois, Suomes­sa maat­alousköy­hälistön hel­vetil­liset olot eivät lop­puneet torp­par­i­laitok­sen lakkaut­tamiseen 1920-luvul­la, vaan osal­la vas­ta n 50 vuot­ta myöhem­min, ja syynä ei läh­eskään aina ollut viina tai muu pahek­sut­ta­va elämä, riit­ti vain ettei ole riit­tävän hyvis­sä väleis­sä niiden kanssa jot­ka päät­tivät asioista paikkakun­nal­la. Sel­l­aiset pikkuhit­ler­it jot­ka päät­tivät mm että ei saa met­sästää eikä kalas­taa ollenkaan, tai kiel­si uuden talon rak­en­tamisen oma­lle ton­tille vaik­ka suku on asunut ja vil­jel­lyt­mai­ta sato­jen vuosien ajan. 

    Kyl­lä sil­loin 30–60 vuot­ta sit­ten kaik­ki jot­ka pystyivät muut­ti­vat pois sel­l­ai­sista läävistä, ja nyt en tarkoi­ta Kain­u­u­ta tai pohjois-Kar­jalaa tai Poh­jan­maan raa­mat­tuvyöhyket­tä vaan eteläistä vauras­ta Kartano-Suomea.

    Koke­muk­seni maaseudus­ta perus­tu­vat lähin­nä ihan taval­liseen maaseu­tu­un, eikä kar­tanomiljöisi­in. Tietenkin suh­tau­tu­miseni tuol­lais­ten pikkuhitlerei­hin on se, että en ymmär­rä, mik­si hei­dän pillinsä mukaan tannsit­taisi­in, jos heil­lä ei ole mitään todel­lista otet­ta noista uhreista (velka­suhdet­ta tms.). Käve­len kenen tahansa naa­purin koivuku­jaa, ja toisaal­ta en kävele, jos ei ole tarvet­ta ja epäilen hei­dän pitävän kujaansa piha-alueenaan. Jonkun koivuku­jan käyt­töri­idankin muis­tankin, mut­ta kyse oli ihan tavis­ten koivukujasta.

    Ymmär­rän senkin, että jos tau­s­tat ovat riit­tävän eri­laiset, voi per­in­teinen maalaistyyi­nen pihaan kävelem­i­nen ja jutustelem­i­nen jäädä. Mut­ta toisaal­ta, kaupungeis­sa­han ei kai saisi vierai­ta ihmisiä puhutel­la edes ratikas­sa, puhu­mat­takaan siitä, että menisin jonkin wes­t­endiläisen talon pihaan käve­leskelemään ja kat­se­le­maan paikkoja.

    Nykyaikana tuol­laiset nöyris­televät asen­teet taita­vat olla pitkälti itse gen­eroitu­ja tai korkein­taan jonkun lähisuku­laisen per­in­töä, eivät yhteisön pakot­tamia. Kyl­lä vah­va tasa-arvo taitaa olla Suomes­sa nykyään pääsään­tö eikä kat­tee­ton­ta romantisointia.

    Varo­taan myös, ettei roman­ti­soi­da kaupunke­ja. Siel­läkin on ollut his­to­ri­al­lisia ongelmia, ja ehkä nykyäänkin maaseu­tua enem­män erot­telua eri piirei­hin, sil­lä kaupungeis­sa ihmiset val­it­se­vat oman lähipi­irin­sä itse, toisin kuin maaseudul­la, mis­sä kaik­ki naa­pu­rit olete­taan yleen­sä tunnetuiksi.

  40. az: Mitä tiivi­im­pään raken­net­tu kaupun­ki on, niin sitä vähem­män näkyy vihreää jokapäiväisessä elinympäristössä. Työ­matkan var­rel­la, ker­rostalon sisäpi­hal­la, leikkiken­täl­lä, lähipuistossa. 

    Höp­sistä. Mä nyt edelleen huo­mau­tan, että Helsin­gin kan­takaupun­gin ja esikaupun­gin välil­lä ei ole mitään eroa viher­aluei­den määrässä, niitä on noin kol­mannes maap­in­ta-alas­ta. Raken­nuste­hokku­udessa ero onkin jopa dekadin luokkaa. Jos tämä tun­tuu vaikeal­ta ymmärtää, niin asi­aa voi hah­mot­taa vaik­ka näin: Suo­ma­laisit­tain erit­täin tiivis ja kan­sain­välis­es­tikin tiivis 20 000 as./km2 tarkoit­taa noin miljoon­aa ker­rosneliötä (riip­puu vähän asun­to­jen ja muiden tilo­jen mitoituk­se­ta) neliök­ilo­metrille, eli alue­ta­ho 1,0. Keskimäärin kuusik­er­roksisil­la taloil­la viisi kuudes­osaa maa-alas­ta on jotain muu­ta kuin taloa, ja niin edelleen.

    Ja jos nyt muutenkin vähän rauho­tut­taisi­in: Kukaan ei ole edes ehdot­tanut että jyrätään kaik­ki Helsin­gin viher­alueet, kiis­tanalaisia on pari yksit­täistä kohdet­ta. Keskus­puis­toon ei käytän­nössä olla koske­mas­sa, eikä myöskääm Suomen­lin­naan, Pih­la­jasaa­reen, Mustikka­maa­han, Tar­voon, Tullisalmen puistoon…

    Helsingistä tulee ole­maan suurin piirtein se kol­mannes puis­toa jatkos­sakin. Pitäisi vaan pystyä tekemään val­in­to­ja siitä mis­sä tarkalleen. Suo­jelupuolel­la on sem­moinen poli­it­ti­nen pul­ma, että toden­näköis­es­ti olisi sovit­tavis­sa että esimerkik­si vain yksi kolmikos­ta Var­tiosaari, Kivi­nok­ka, Meri-Rasti­la raken­netaan, mut­ta kun näitä tapel­laan yksi ker­ral­laan, niin nämä myös hävitään yksi kerrallaan.

  41. tpyy­lu­o­ma: Höp­sistä.

    Kiistät seu­raa­van itses­tään selvyy­den? Todella?

    Mitä tiivi­im­pään raken­net­tu kaupun­ki on, niin sitä vähem­män näkyy vihreää jokapäiväisessä elinympäristössä. Työ­matkan var­rel­la, ker­rostalon sisäpi­hal­la, leikkiken­täl­lä, lähipuistossa. 

    Siihen liit­tyy asteit­taisuuk­sia, ylöspäin rak­en­tamisen merk­i­tys, eri­laisia ympäristöarkkite­htu­urisia ratkaisu­ja jne. jne. mut­ta yleisenä yhtälönä tuo on yhtä selvä kuin 10–9=1. Mille nyt sanoit höp­sistä, en ymmär­rä alkuunkaan.

    Ja jos nyt muutenkin vähän rauho­tut­taisi­in: Kukaan ei ole edes ehdot­tanut että jyrätään kaik­ki Helsin­gin viher­alueet, kiis­tanalaisia on pari yksit­täistä kohdet­ta. Keskus­puis­toon ei käytän­nössä olla koske­mas­sa, eikä myöskääm Suomen­lin­naan, Pih­la­jasaa­reen, Mustikka­maa­han, Tar­voon, Tullisalmen puistoon…

    Vähän ker­ral­laan. Maaseudul­la asunut on ehkä joskus sat­tunut (tai päässyt, miten vain) seu­raa­maan, kuin­ka hiiri syö leipää.

  42. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos kaik­ki suo­ma­laiset asu­isi­vat HongKon­gin tehokku­udel­la Helsingis­sä ja koko muu Suo­mi olisi jätet­ty valkoselkätikalle, luon­toa kyl­lä säästyisi.

    Eihän se näin ole. Ensin­näkin tehokkaasti asute­tut ihmiset kulut­ta­vat maa-alaa myös muual­la, kos­ka kaupun­git eivät tule toimeen omil­laan. Esimerkik­si Lon­too tarvit­see toimi­ak­seen 300 ker­taa oman pin­ta-alansa ver­ran maata.

    Toisek­si: Mikä saisi ihmiset vapaa-ajal­laan pysymään siel­lä kaupungis­sa? Olen kuul­lut huhu­ja, että joil­lakin on nyky­isinkin kesämökke­jä ja mui­ta kakkoskote­ja, jonne he suun­taa­vat aina tilaisu­u­den tullen. Eikä mainit­semil­tasi moot­toriväyliltä väl­tyt­täisi, sil­lä ihmiset ajaisi­vat niitä pitkin niille mökeilleen.

    Valkoselkätikoista en tiedä, mut­ta muuten tikat tun­tu­vat viihtyvän erit­täin hyvin Helsin­gin van­hois­sa met­sis­sä. Siel­lä maaseudun puu­pel­loil­la voi niille olla vähem­män mahdollisuuksia.

    Joku voisi joskus ker­toa, mis­tä löy­tyy se luon­to, joka on säästynyt pakkaa­mal­la ihmiset pienelle alalle.

  43. Onnek­si ei tarvitse enää kauaa asua slum­mi­u­tu­vas­sa Helsingis­sä. Muu­tan etäisyy­delle 1 tun­ti autol­la HKI-Van­taan lentokenttä.

  44. Osmo Soin­in­vaara: Tätäkin asi­aa on käsitel­ty blogilla tässä 

    …esit­telemäl­lä viehät­tävää van­haakaupunkia, jos­sa ei ole tilaa luo­dulle lumelle, joten talvel­la var­maan kaive­taan jalankulk­i­joille konttaustunnelit.

    Palatak­seni blo­gauk­sen otsikkoon, min­ulle se tuo henkises­ti mieleen sil­loisen val­tio­varain­min­is­teri Erk­ki Liikasen lausah­duk­sen noin vuodelta 1989, jol­loin hän ker­toi, että taloustiede on opit­tu nyt hal­lit­se­maan VM:ssä niin hyvin, että uut­ta lamaa ei enää tule.

  45. Osmo Soin­in­vaara: Tai ainakin voisi­vat olla. Tätäkin asi­aa on käsitel­ty blogilla tässä 
    http://www.soininvaara.fi/2012/09/05/kaksi-kuvaa-kertoo-enemman-kuin-2000-sanaa/

    Tein kuva­haun aiheesta Mat­ti Van­hanen ja Nur­mi­järvi, ja löysin heti ihan hyvän Mat­ti Van­hasen Nur­mi­järveä kuvaa­van kuvan.
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/200809158263385_uu.shtml

    Näyt­täisi siltä, että Van­hasen mieleen ovat enem­mänkin kar­tanomiljööt kuin asfalt­tilähiöi­den parkkipaikat. Näköjään saat­ta­vat kel­va­ta nuo maise­mat kokoomuslaisillekin.

    Autot­tomat kaupun­git ovat myös hyvä idea. Tuol­laisia kuvan tasoisia olen tavanut esimerkik­si eteläisessä Euroopas­sa. Yleen­sä kysessä ei ole suurkaupun­gin lähiö, vaan vaikka­pa erilli­nen keski­aikainen kukku­lakaupun­ki. Näitä voisi rak­en­taa myös Suomeen, sekä pieni­in että suuri­in kun­ti­in. Valitet­tavasti suo­ma­laiset val­it­se­vat yleen­sä autove­toisem­man mallin, eli autolähiöt, auto-omako­tialueet ja automar­ketit. Helsingis­sä tätä näkee varsin paljon. Ja nois­sa Etelä-Euroopan autot­tomis­sa kaupungeis­sakin on usein parkkipaik­ka aikanaan autoille liian ahtaak­si raken­netun kaupunkiy­ti­men vier­essä. Hyviä uusia tuon tyylisiä aluei­ta ei juurikaan ole.

    Jätkäsaaren liiken­teel­lis­es­ti suo­raan kan­takaupunki­in liit­tyvän umpiperän rak­en­t­a­mi­nen pitkälti autoilun ehdoil­la on mielestäni huono esimerk­ki Helsin­gin toimista täl­lä sek­to­ril­la. Tuskin tulisi tuon parem­paa jälkeä Espoos­sa ja Nur­mi­järvel­läkään, jos helsinkiläiset saisi­vat päät­tää hei­dän puolestaan. Myös Helsin­gin kan­takaupun­ki on auto­jen domi­noima, muu­ta­maa käve­lykat­ua luku­unot­ta­mat­ta (hmm, auto­ja niil­läkin pysäköi­tynä jatku­vasti). Pelkkä vihrei­den unel­moin­ti ei riitä tekemään Hel­sigistä autotonta.

    Jos Helsin­ki halu­aa lisää autot­to­muut­ta, suosit­telisin joko läh­es autot­to­mia tor­ni­talo­ja joukkoli­iken­teen runk­oväylien päälle, tai kokon­aan uuden tyylisiä (uusia tai van­ho­ja) autot­to­mia kaupungi­nosia (jot­ka eivät kyl­lä ehkä kel­paa muille puolueille). Sama kos­kee myös mui­ta Suomen kun­tia, pait­si että joukkoli­iken­teen tason mukaan voi olla pakko rak­en­taa tilat myös autoille taa­ja­man alle tai kyl­keen. Maaseudun haja-asu­tusalueel­la voi elää vähäau­tois­es­ti, kun jär­jestää työt koti­in ja autoilee vähän.

  46. Juho Laatu: Ymmär­rän senkin, että jos tau­s­tat ovat riit­tävän eri­laiset, voi per­in­teinen maalaistyyi­nen pihaan kävelem­i­nen ja jutustelem­i­nen jäädä. Mut­ta toisaal­ta, kaupungeis­sa­han ei kai saisi vierai­ta ihmisiä puhutel­la edes ratikas­sa, puhu­mat­takaan siitä, että menisin jonkin wes­t­endiläisen talon pihaan käve­leskelemään ja kat­se­le­maan paikkoja.

    Kyl­lä kaupungis­sa saman taloy­htiön tai kort­telin naa­pu­ruk­set ovat tasa-arvoisia toisi­in­sa näh­den, ja naa­pu­rit jutustel­e­vat keskenään mon­en­lai­sista asioista, vaik­ka yksi olisi duu­nari ja toinen johta­ja. Kaupungis­sa voi johta­ja tai korke­sasti koulutet­tu asua vati­mat­tomas­sa asun­nos­sa lähiössä tai työläiskaupungi­nosas­sa, erot­tumat­ta työläi­sistä, mut­ta maal­la saman kylän pitkään asunei­den asukkaiden kesken on nokkimisjärjestys jon­ka määrää varakku­us ja suku­taus­ta, ja mah­dol­liset vuo­sisadan takaiset riidat esim vuo­den 1918 tapah­tu­mista, sel­l­aiset asi­at ratkai­se­vat aika paljon miten hyvin ollaan naa­purei­den tai paikkakun­nan päät­täjien kanssa väleissä.

  47. Markku:Toisin on nyt. Mitä suurem­mik­si tulo­erot alim­man ja ylim­män tulode­si­ilin välil­lä repeävät, sitä vähem­män ylin­tä desi­il­iä huono-osaisimpi­en asi­at kiin­nos­ta­vat. Ja mik­si kiin­nos­taisi kun nykya­jan patru­unoiden tulon­muo­dos­tus on vapautet­tu kansal­li­sista kahleista ja val­tavir­tat­aloustiede tar­joaa välin­pitämät­tömyy­delle oivat perustelut. 

    En ymmär­rä mik­si min­un, Björn Wahlroosin tai kenenkään muunkaan pitäisi eri­tyis­es­ti olla henkilöko­htaises­sa elämässään tekemi­sis­sä köy­häi­navun kanssa. Sitä varten on julki­nen sek­tori joka haukkaa jo koh­ta 60% BKT:sta. Jos se ei riitä, niin johan on nyt kumma!

  48. Markku: Ehkä kan­nat­taisi kiin­nit­tää enem­män huomio­ta myös kaupunkien sisäiseen sosi­aaliseen eri­tymiseen. Jakomäen perus­suo­ma­laisia äänestävät tai kokon­aan äänestämät­tä jät­tävät asukkaat saat­ta­vat olla nyky­isin jopa etäisem­mis­sä väleis­sä paikkakun­nal­la päät­tävis­sä ase­mis­sa ole­vien kanssa kuin enti­saiko­jen maalaisköy­hälistö kar­tanon­her­ro­jen kanssa. 

    Jakomä­ki ja vas­taa­vat ovat poikkeuk­sel­lisia aluei­ta toisaal­ta suurkaupungis­sa sel­l­aiset ilmiöt kuten Perus­suo­ma­laiset ovat juuri seu­raus siitä että väki Jakomäen kaltai­sis­sa paikois­sa ovat aktivoituneet, ja perus­suo­ma­lais­ten päämäärä ei ole huole­htia vain jakomäkeläi­sistä vaan ottaa koko Suomen ohjat käsi­in­sä. Saa nähdä mitä siitä tulee. 

    Peinil­lä paikkakun­nil­la yksin val­taa käyt­tävät Keskustapuolue tai jos on ruotsinkielisel­lä alueel­la RKP. He eivät oppo­si­tios­sa ole­via kuun­tele kos­ka ei hei­dän ase­maansa ukhkaa kukaan. Pait­si tietysti mah­do­linen pakkoli­itos isom­paan kun­taan, ja sehän on jo nähty mitkä puolueet etunenässä vas­tus­ta­vat “kun­tau­ud­is­tus­ta”.

    Markku:
    Moni kar­tanon­her­ra tun­si parem­min paikkakun­tansa köy­hälistön olot kuin nykya­jan patru­u­nat ja he myös har­joit­ti­vat mon­en­laista hyvän­tekeväisyyt­tä ja pater­nal­is­tista huolen­pitoa. Pienessä yhteisössä myöskään kar­tanon­her­ro­jen ei ollut hyvä elää, jos tätä etiket­tiä ei nou­datet­tu. Toisin on nyt. 

    Jotkut kar­tanon­her­rat välit­tivät torp­pareista, toiset eivät, toiset kut­sui­v­at vielä 1970-luvul­la torp­parei­den ja muon­ami­esten jälkeäläisiä “mei­dän työväek­si”. Kyse on lähin­nä psykol­o­gisen nöyryyt­tämisen tai­dos­ta, ei siitä etteikö 1970-luvul­la olisi ollut jo sähköt mökeis­sä ja ruokaakin pöy­dässä, mut­ta kaivovesi pysyi likaise­na niin pitkään kuin mah­dolista niin että hajus­ta tun­nisti mihin porukkaan kuului.

  49. Han­na-Leena Yli­nen: Joku voisi joskus ker­toa, mis­tä löy­tyy se luon­to, joka on säästynyt pakkaa­mal­la ihmiset pienelle alalle.

    600 000 helsinkiläisen ekologi­nen jalan­jäl­ki on noin 37 000 neliök­ilo­metriä! Velak­si elämistä on niin mon­taa lajia. Lon­toolais­ten jalan­jäl­keen ei riitä koko Iso-Bri­tann­ian bios­fääri. Luon­non kannal­ta suurkaupun­gin asukkaiden tulisi siis olla aivan poikkeuk­sel­lisen kulu­tuskult­tuuri­vas­taisia amishe­ja nurkka­p­a­tri­oot­te­ja vail­la etenkään lentomatkus­tushalu­ja. En ota kan­taa onko näin. Mut­ta tuo­hon voisi aut­taa, lisätä halu­ja suit­sia kulu­tus­ta, isohko eko­jalan­jälki­mak­su. Tämä sil­loin kun sitä jalan­jälkeä ei voi aset­taa oma­lle pihalle ja kotimetsiin 🙂

  50. Vielä edel­lisi­in puheen­vuoroi­hin jos saan jatkaa, niin ne seikat mitkä ainakin minä tun­nistan kaupungis­sa elämisen epäko­hdik­si johtu­vat useim­miten työelämän ja työy­hteisö­jen koven­tuneista vaa­timuk­sista. Työelämä voi tar­jo­ta mah­dol­lisu­u­den nous­ta korkeampi­in sosi­aalilu­okki­in mut­ta niistä voi myös tip­pua alas. Myös per­he-elämän ja työn yht­enso­vit­ta­mi­nen voi aiheut­taa pahoin­voin­tia joten ei sil­lä ole aina merk­i­tys­tä miten “varakas” on jos ei ole aikaa tai kykyjä hoitaa suhteitaan läheisiin.

  51. antti
    eli en oikein usko että suurem­pia määriä entisiä teol­lisu­us­laitok­sia olisi tyhjil­lään, mut­ta voit var­masti osoit­taa noi­ta reilusti?

    Tilanne Helsingis­sä on se, että 70-luvul­la raken­net­tu­jen kaupungilta vuokra­tu­il­la teol­lisu­us- ja varas­to­ton­teil­la ole­vien kiin­teistö­jen työti­lan myyn­ti­hin­ta on 500 euroa/neliö. Jotkin raken­nus­li­ik­keet ovat onnis­tuneet neu­vot­tele­maan kaupun­gin kanssa sopimuk­sen, että täl­laisia kiin­teistöjä on jalostet­tu ns. loft-asun­noik­si (esim. Hel­varin radiotehtaat). 

    Kaupunkisu­un­nit­telu­vi­ras­to kiin­teistövi­ras­ton myötä­vaiku­tuk­sel­la ei edes keskustele Helsin­gin teol­lisu­ustilo­jen muut­tamis­es­ta asun­noik­si sel­l­aisil­la ehdoil­la, että kiin­teistön­o­mis­ta­jan kan­nat­taisi hom­maan ryhtyä. Eli kiin­teistövi­ras­to leikkaa KAIKKI mah­dol­liset voitot kiin­teistön­jalostuk­ses­ta nos­ta­mal­la ton­tin vuokran niin korkeak­si, että jalosta­jalle ei jää mitään käteen muu­tok­ses­ta (pait­si jos jalosta­ja on ken­ties ruot­salais­peräi­nen rakennusliike).

    Jokainen teol­lisu­us- ja varas­toki­in­teistön Helsingis­sä omis­ta­va vai­h­taisi mieli­hyvin tilansa Van­taalle ja muut­taisi 500 euron tilansa 5000 euron tiloik­si, jos se vain kaupun­gin suun­nit­telu­vi­ras­toille kävisi päinsä.

    Helsin­gin suun­nit­telu on aina ollut ja on edelleen puh­das­ta val­tapoli­ti­ikkaa, jos­sa toisille annetaan ja toisil­ta ote­taan. Kakun­jaka­jia riitää mut­ta leipure­i­ta on yhä harvemmassa.

  52. az: Kiistät seu­raa­van itses­tään selvyy­den? Todella?
    Mitä tiivi­im­pään raken­net­tu kaupun­ki on, niin sitä vähem­män näkyy vihreää jokapäiväisessä elinympäristössä. Työ­matkan var­rel­la, ker­rostalon sisäpi­hal­la, leikkiken­täl­lä, lähipuistossa.
    Siihen liit­tyy asteit­taisuuk­sia, ylöspäin rak­en­tamisen merk­i­tys, eri­laisia ympäristöarkkite­htu­urisia ratkaisu­ja jne. jne. mut­ta yleisenä yhtälönä tuo on yhtä selvä kuin 10–9=1. Mille nyt sanoit höp­sistä, en ymmär­rä alkuunkaan.

    Minä tarkoi­tan tiiviy­del­lä ker­rosalan suhdet­ta maa-alaan, mikä nyt tässä keskustelukon­tek­sis­sa on se mitä sil­lä yleen­sä tarkoite­taan. Ja kun tuol­la ei nyt fak­tis­es­ti vaan ole mitään ilmi­selvää yhteyt­tä sen kanssa kuin­ka suuri osa maa-alas­ta on jätet­ty puille, leikkiken­tille, puis­toille, jne. eli kään­täen kun­ka suuri osa maa-alas­ta on raken­net­tua. Kysymys on siitä miten se raken­net­tu ala käytetään, sen voi käyt­tää korkeampi­in taloi­hin tai mata­lampi­in taloi­hin, kapeisi­in katu­i­hin tai lev­eisi­in tei­hin, kul­ma­tor­ei­hin tai parkkikenttiin.

  53. Han­na-Leena Yli­nen: Eihän se näin ole. Ensin­näkin tehokkaasti asute­tut ihmiset kulut­ta­vat maa-alaa myös muual­la, kos­ka kaupun­git eivät tule toimeen omillaan.

    Ja vähem­män tehokkaasti asute­tut ihmiset eivät kulu­ta maa­ta muual­la, kulut­ta­vat sitä vähem­män? Jos halu­at ruve­ta keskustele­maan liiken­teen määrästä, niin vaik­ka olet­taisi että siinä kun syr­jem­mäl­lä asu­va kul­kee töi­hin joka päivä pidem­män matkan, keskeis­es­ti asu­va kul­kee pidem­män matkan mökille, niin siel­lä mökil­lä saa rava­ta kyl­lä todel­la tiheään että tuos­ta tulee enem­män kilometrejä.

  54. Viherinssi: Hyvät raidey­htey­det muut­ta­vat kyl­lä työssäkäyn­tialuei­ta ja vaikut­ta­vat kulku­ta­pao­suuk­si­in, mut­ta suurnopeusju­nien vaiku­tus on vähäi­nen. Junien nopeutues­sa myös juna­matkan osu­us kokon­ais­mat­ka-ajas­ta pie­nee. Har­va kuitenkaan asuu ase­mal­la ja käy töis­sä toisel­la asemalla.
    Jep, suurnopeusju­nat on nimeno­maan keskus­to­jen väli­nen liiken­nevä­line. Esimerkik­si Tam­pereen ja Helsin­gin keskustan.

    Se mikä on olen­nais­es­ti muut­tanut viime vuosikym­meninä on että liiken­nejär­jestelmä Helsin­gin seudul­la ei ole juuri nopeu­tunut. Joskus aikoinaan oli mah­dol­lista vaan tehdä seu­raa­va asuinalue keskelle metssä, alka­en Munkkiniemestä jon­ka teki saavutet­tavak­si aikanaan ratikka.

    Tämä tie on nyt kul­jet­tu lop­pu­un, kos­ka liiken­nejär­jestelmän kokon­aisnopeut­ta on hyvin vaikea kas­vat­taa, pikem­minkin vaikut­taa toden­näköiseltä että se hidas­tuu, kos­ka henkilöau­toli­ikenne hidas­tuu ruuhkau­tu­miseen myötä. Voidaan kyl­lä tehdä yksit­täisiä nopei­ta rato­ja vaik­ka His­taan, mut­ta noil­la etäisyyk­sil­lä päästään ajal­lis­es­ti nopeaan liikku­miseen korkein­taan tiet­ty­i­hin keskeisi­in pis­teisi­in kuten Pasi­la tai Keskus­ta, ja matkat muaal­la kaupunki­in muo­dos­tu­vat hyvin pitkiksi.

    Tämän takia kasvua on vaikea hoitaa laa­jen­ta­mal­la seudun pin­ta-alaa. Toki niin voidaan tehdä, tai pikem­minkin niin voi käy­dä, mut­ta sil­loin ajal­liset etäisyy­det muo­dos­tu­vat niin pitkik­si että koko seu­tu lakkaa toim­i­mas­ta yht­enä alueena, jol­loin menetään ne skaalae­dut minkä takia suurkaupunke­ja ylipään­sä on. Osit­tain näin on jo käynyt.

  55. Helsin­ki pitäisi pian saa­da liitet­tyä Espooseen ja Van­taaseen, niin että Helsin­gin ei tarvit­sisi uhra­ta kaikkia hieno­ja meren­ran­to­jaan asun­torak­en­tamiseen rikkaiden veron­mak­sajien houkut­telemisek­si kaupunkiin.

  56. R.Silfverberg: Kyl­lä kaupungis­sa saman taloy­htiön tai kort­telin­naa­pu­ruk­set ovat tasa-arvoisia toisi­in­sa näh­den, ja naa­pu­rit jutustel­e­vat keskenään mon­en­lai­sista asioista, vaik­ka yksi olisi duu­nari ja toinen johtaja.

    No, maaseudul­la tuo ei ole ain­oas­taan mah­dol­lisu­us, vaan jokaisen velvollisuus.

    Kaupungis­sa voi johta­ja tai korke­sasti koulutet­tu asua vati­mat­tomas­sa asun­nos­sa lähiössä tai työläiskaupungi­nosas­sa, erot­tumat­ta työläisistä, 

    Ei ole kiel­let­tyä eikä epä­taval­lista maaseudullakaan.

    mut­ta maal­la saman kylän pitkään asunei­den asukkaiden kesken on nokkimisjärjestys jon­ka määrää varakku­us ja suku­taus­ta, ja mah­dol­liset vuo­sisadan takaiset riidat esim vuo­den 1918 tapah­tu­mista, sel­l­aiset asi­at ratkai­se­vat aika paljon miten hyvin ollaan naa­purei­den tai paikkakun­nan päät­täjien kanssa väleissä.

    Melkoista yleistys­tä huonoim­man vai­h­toe­hdon ja niiden pikkuhitlerei­den mukaan. Suures­sa kaupungis­sa henkilön suku­taus­ta jää kans­saih­misille maaseu­tua helpom­min tun­tem­at­tomak­si, mut­ta en todel­lakaan ole havain­nut maaseudul­la mitään yleistä sys­temaat­tista syr­jin­tää. Yksit­täisiä syr­ji­jiä lie­nee niin maal­la kuin kaupungis­sakin. Ei pidä yleistää, jos sel­l­aisen jostain löytää. Ja kaikkial­la on var­masti pien­tä nok­i­tus­ta sen suh­teen, kenel­lä on muodikkaam­mat vaatt­teet, komeampi auto, enem­män rahaa, kalli­impi asun­to, kalli­im­mas­sa kaupungi­nosas­sa, veg­aan­im­mat elämän­ta­vat tai vähem­män maalaisu­ut­ta. Poli­it­tista suun­tau­tuneisu­ut­takin voidaan vieroksua, vasem­mis­ton, oikeis­ton tai per­su­jen suun­taan. Mis­tä kek­sit, että kaik­ki nuo tois­t­en alavi­is­toon kat­somiset oli­si­vat maalais­ten yksi­noikeus? Etkö itsekin juuri koros­ta yhden, itselle­si ehkä vier­aan kansanosan huonommuutta?

  57. tpyy­lu­o­ma: Minä tarkoi­tan tiiviy­del­lä ker­rosalan suhdet­ta maa-alaan, mikä nyt tässä keskustelukon­tek­sis­sa on se mitä sil­lä yleen­sä tarkoite­taan. Ja kun tuol­la ei nyt fak­tis­es­ti vaan ole mitään ilmi­selvää yhteyt­tä sen kanssa kuin­ka suuri osa maa-alas­ta on jätet­ty puille, leikkiken­tille, puis­toille, jne. eli kään­täen kun­ka suuri osa maa-alas­ta on rakennettua. 

    Lähde­tään tuos­ta väit­tämästä ja kään­netään se tois­in­päin. Eli yhdyskun­ta­su­un­nit­telus­sa voidaan kaavoit­taa suuret koulu­jen pihat (eri­tyis­es­ti alak­ouluille) jalka­pal­lo- ja koriskent­ti­neen, skeit­ti­ramppei­neen ja viher­aluei­neen koulu­vi­ihtyvyy­den paran­tamisek­si, samoin tehdä las­ten­tarho­jen pihoista laa­jem­mat ja monipuolisem­mat vas­taavin perustein. Voidaan lisäk­si kaavoit­taa ei vain yleiset uimaran­nat, leikkiken­tät, koiratarhat, lenkkipo­lut, har­rastealueet ja vas­taa­vat vaan myös yleisem­min katu­jen var­sien viheris­tu­tuk­set, yleisen kaupunkiku­van puu- pen­sas- ja kukkaistu­tuk­set, tilavat sisäpi­hat ker­rostaloalueille puineen ja toim­inta-aluei­neen, ja jät­tää yleisem­min vihre­itä läikkiä kaupunkiku­van sekaan, kos­ka tiivi­il­lä rak­en­tamisel­la “ei ole mitään yhteyt­tä” täl­lais­ten määrään, niin ei näil­läkään sit­ten tiivi­iseen rak­en­tamiseen eikä asum­isti­hey­teen. Mik­si sitä uut­ta maatakin niin kin­u­taan, jos mitään yhteyt­tä ei ole.

    Korkealle saadaan sit­ten kyl­lä rak­en­taa ja paljon. Mut­ta se ei tun­nu mon­elle vihreällekään “Helsin­gin siluetin” takia käyvän. Mut­ta kos­ka mitään yhteyt­tä ei ole, niin suun­nitel­laan sit­ten nämä viher- har­raste- kult­tuuri- yhteishyvä jne. ‑alueet edel­lä ja tiiviys pitää itsenäisenä muut­tu­jana huolen itses­tään. Eikö?

  58. Viherinssi: Iso­ja kus­tan­nuk­sia, piteneviä työ­matko­ja ja hajau­tu­vaa asutusta.

    Liityn­täpysäköin­nis­sä on järkeä, jos se muut­taa automatko­ja juna­matkoik­si. Jos se helpot­taa reuna-alueil­ta tule­vien työ­matko­ja, reuna-aluei­den halut­tavu­us kas­vaa, mikä piden­tää työmatkoja.

    Lisäk­si on vähän epä­var­maa, halu­aisi­vatko työ­mat­ka-autoil­i­jat mak­saa liityn­täpysäköin­nistä tuol­la taval­la toteutet­tuna täy­den hin­nan (suu­ru­us­lu­okkaa 10 €/päivä).

    Kaupunkili­iken­net­tä ruuh­ka-aikaan rajoit­taa kak­si mah­dol­lista tek­i­jää. Ruuh­ka itsessään tai ruuhka­mak­sut. Jos osa autoil­i­joista siir­tyy liityn­täli­iken­teen käyt­täjik­si, autoilu nopeu­tuu. Se taas houkut­telee lisää autoil­i­joi­ta, ellei tätä rajoite­ta ruuhkamaksuilla.

    Se siis voisi toimia, että tehdään hyvät raideli­iken­teen liityn­täpysäköin­timah­dol­lisu­udet ja rahoite­taan ne ruuhka­mak­suil­la. Ilman ruuhka­mak­su­ja sys­tee­mi on kovin kallis ja tehoton.

    Itse ihmette­len mitkä matkat kas­va­vat Helsingis­sä jos kaupun­gin alueel­la olisi 20 Kampin tapaista aluetta.
    Huomioiden että nuo “kampit” oli­si­vat tuon neliök­ilo­metrin kokoisia tiivi­itä 20 000 asukkaan keskuksia.
    Hauskin­ta siinä on myös se että sitä kaut­ta löy­ty­isi yhtäläisyyk­siä Ham­i­nan, Mäntsälän ja Kemin tapais­ten kaupunkien kanssa, tosin vain väkimäärän­sä perusteella.

    Viher­alueet säi­ly­i­sivät ja nyky­is­ten rajo­jen sisäl­lä olisi enem­män kaupunkia.
    Tarkoit­taisi mielestäni sil­loin vähem­män liikku­mista kun palve­lut oli­si­vat lähempänä kaupun­gin alueella.

    Liiken­teeseen vaikute­taan taas kaikkein parhait­en parkkipaikoil­la ja lähin­nä niiden saatavu­udel­la ja tasolla.
    Mielestäni tuo­ta parkkikäsi­tys­tä voisi hyvinkin laa­jen­taa koske­maan vaat­tei­den säi­ly­tys­tä sekä pyörien ja auto­jen säilytystä.
    Jät­täisitkö pyöräsi talvel­la tai sadeke­lil­lä mielum­min ulos vai suojaan?
    Muis­tatko joskus men­neesi eloku­vi­in talvipakkasel­la ja pääset sit­ten penkille istu­maan pop­parei­den, namu­pussien ja kaulali­ino­jen ja kar­va­hat­tu­jen ja vil­lapöksy­jen kera?
    Eipä niin riemukasta.
    Mitäpä jos monikäyt­töisessä yhdis­telmäraken­nuk­ses­sa ase­mal­la olisi vaikka­pa teat­teri, ruoka­paik­ka jne.
    Mitäpä jos sin­ul­la olisi oikeasti paik­ka minne voisi ajaa sisään pyöräl­lä tai kävel­lä jne. ja per­il­lä voisit riisua ylimääräiset varus­teet esim. pan­til­la toimi­vaan kaap­pi­in. Olisiko mukavampi liikkua kun ei tarvit­sisi kulkea val­tavaa vaate­myt­tyä käsis­sään raa­hat­en? Äänestäisin kyllä.
    Autoon­han nuo vaat­teet saa kyl­lä hyvinkin jätet­tyä, eikä muutenkaan tarvitse niin paljon päälle laittaa.

    Mitäpä jos nuo tiivi­it neliök­ilo­metri alueet oli­si­vat oikeasti miel­lyt­täviksi tehtyjä vain käve­lyä, pyöräi­lyä ja julk­ista varten?
    Minkälainen vaiku­tus sil­lä olisi liikenteeseen?
    Itse ajat­telisin taas jät­tää sen auton kotiin.

    Mitäpä jos asu­isin kaupun­gin ulkop­uolel­la? Ymmär­ret­tävästi siel­läkin tulee aina ihmisiä asumaan mut­ta pitääkö kaupun­gin tuh­la­ta kaik­ki rahat siihen että Sipoos­ta pää­sisi tun­nelia pitkin aja­maan autol­la 10 min­uutis­sa Ruoholahteen?
    Itse ajat­te­len että ei pidä.
    Heitä varten tar­jol­la olisi rajal­la liityn­tä­park­ki tai mah­dol­lisu­us istua siinä autossaan hitaal­la kadul­la pitkä mat­ka. Jos vai­h­toe­htona olisi tehdä tuo mat­ka nopeam­min metrol­la niin val­it­sisin sen jos palvelua ei lähempää löy­ty­isi. Yleen­sä alka­isi löy­tymään kun ihmisiä olisi enemmän.
    Voihan sitäkin ruuhka­mak­suk­si sanoa.

    Nythän puut­tuu enää nuo 19 “kamp­pia” ja kat­tavavampi julki­nen joka olisi kil­pailukykyi­nen auton kanssa. Niitä vaatekaappe­ja ja miel­lyt­täviä käve­lykeskuk­sia odotel­lessa voisinkin unek­sia miltä Kan­nelmäen, Kulosaaren, Jakomäen, Pirkkolan jne. asemien ympäril­lä näyt­täisi jos talot näyt­täi­sivät enem­män Kampin ympäristöltä?
    Minkälainen Helsin­ki se olisikaan?

  59. On luon­non­suo­jelu­un, ekolo­giaan ja elämän­laatu­un liit­tyviä tek­i­jöitä, jot­ka puolta­van sitä, että pakkau­tu­mista maaseudul­ta Helsinki­in olisi hyvä rajoittaa. 

    Ensin­näkin kaupungis­sa asum­i­nen tuot­taa kaupunki­laisen elämän­ta­van: vapaa-ajal­laan kaupunki­lainen keskimäärin kulut­taa (ja tuh­laa luon­non­va­ro­ja) enem­män kuin maaseudul­la asu­va, laskel­mat osoittavat.

    Maaseudul­la asu­vat ovat myös hie­man onnel­lisem­pia kuin kaupungeis­sa asu­vat tutkimusten mukaan. Mik­si emme siis yrit­täisi val­takun­nan­ta­sol­la ja uuden­laisel­la alue­poli­ti­ikalla huole­htia siitä, että ihmiset voivat jatkaa maaseudul­la asum­ista, jos haluavat. 

    Kulut­taa sitä pait­si aika paljon luon­non­va­ro­ja rak­en­taa maaseudul­la asuville uudet asun­not Helsinki­in. Luon­non­va­ro­ja säästäväm­pää olisi se, että mah­dol­lis­te­taan ihmis­ten asum­i­nen siel­lä, mis­sä he jo nyt asu­vat. Tämän vihreät ovat unohtaneet.

  60. az: Lähde­tään tuos­ta väit­tämästä ja kään­netään se tois­in­päin. Eli yhdyskun­ta­su­un­nit­telus­sa voidaan kaavoit­taa suuret koulu­jen pihat (eri­tyis­es­ti alak­ouluille) jalka­pal­lo- ja koriskent­ti­neen, skeit­ti­ramppei­neen ja viher­aluei­neen koulu­vi­ihtyvyy­den paran­tamisek­si, samoin tehdä las­ten­tarho­jen pihoista laa­jem­mat ja monipuolisem­mat vas­taavin perustein. 

    Etelä-Helsingis­sä tästä on aika hyvin empiri­aa. Koulu­ja on, kohtu­ulliset pihat, jalka­pal­lo­kent­tä, talvel­la kak­si luis­telu­rataa, puis­to­ja, lisää ulkoilu­aluet­ta vesi­bus­si­matkan päässä, koira­puis­to­ja, skeit­tipuis­to, koriskent­tiä ja ylipäätään perusedel­ly­tyk­set viihty­isään asuinalueeseen. Asukasti­heys Punavuores­sa jotain 20000 as/km2, ja Eiras­sakin yli 6000 as/km2.

    Edel­lisen ker­ran kun kaupunki­rakenne oli isom­malti uhat­tuna, se joh­tui nimeno­maan pyrkimyk­ses­tä rak­en­taa väl­jem­min sekä sil­loisen kan­takaupun­gin itä- että län­sipuolelle. Tapi­o­las­takin piti tul­la puu­tarhakaupun­ki. Kas­vavia etäisyyk­siä olisi sit­ten kom­pen­soitu mas­si­ivisel­la moot­tori­tiev­erkol­la, joka olisi muut­tanut Punavuoren läpiajoalueeksi.

    Kan­nat­taa joskus käy­dä kat­so­mas­sa jotain Albu­querquen, Los Ange­lesin, Phoenix­in tms. sprawlia. Kilo­metri­tolkul­la raken­nus­mat­toa, teo­ri­as­sa väljää ja viihty­isää, käytän­nössä kaukana siitä. Ympäristö oleel­lis­es­ti käve­lykelvo­ton. Tämä on se mihin väljän kaupun­gin kasvu johtaa.

    Vihrey­den merk­i­tyk­sessä on var­masti perää, tiivi­isti raken­ne­tuis­sa kaupungeis­sa puis­tot ovat aina akti­ivikäytössä, ja van­hem­mis­sa kaupungi­nosis­sa yleen­sä kaik­ki mah­dol­liset pien­aukiot, lev­eäm­mät kadut ja kulma­puis­tot on viher­ret­ty vuosikym­menten ja ‑sato­jen aikana. Kaupungis­sa pitäisi olla run­saasti viherkäytäviä jot­ta niistä muo­dos­tu­isi luon­te­va osa nor­maaliru­ti­ine­ja. Kan­takaupungis­sa näin onnek­si suurelta osin onkin, siis jos esimerkik­si Bule­var­di las­ke­taan viherkäytäväk­si. Uudem­mis­sa suun­nitelmis­sa, esimerkik­si Ruo­ho­lahdessa on selvää vihreysva­jet­ta, mut­ta osa tästäkin kor­jau­tu­isi ihan vaan muut­ta­mal­la kivikent­tiä puis­toik­si. Kana­van ympäristö on tässä suh­teessa onnistunut.

    Kyl­lä liian tiivis­tikin voi rak­en­taa, esimerkik­si Euroopas­sa Barcelo­nan Eix­am­plen 33000 as/km2 ei enää Suomen val­okul­mil­la toimisi lainkaan, mut­ta täl­laisia asukasti­heyk­siä tuskin kukaan on Helsinki­in vakavasti ehdottamassa.

  61. Jesse: Mitäpä jos sin­ul­la olisi oikeasti paik­ka minne voisi ajaa sisään pyöräl­lä tai kävel­lä jne. ja per­il­lä voisit riisua ylimääräiset varus­teet esim. pan­til­la toimi­vaan kaappiin.

    Niin­pä. Baanal­ta sisään fil­lar­isäi­ly­tyk­seen ja/tai vuokrapis­teeseen, kamat kaap­pi­in ja asioille paikallis­es­ti tai metro­matkan päähän.

  62. tpyy­lu­o­ma: Ja vähem­män tehokkaasti asute­tut ihmiset eivät kulu­ta maa­ta muual­la, kulut­ta­vat sitä vähem­män? Jos halu­at ruve­ta keskustele­maan liiken­teen määrästä, niin vaik­ka olet­taisi että siinä kun syr­jem­mäl­lä asu­va kul­kee töi­hin joka päivä pidem­män matkan, keskeis­es­ti asu­va kul­kee pidem­män matkan mökille, niin siel­lä mökil­lä saa rava­ta kyl­lä todel­la tiheään että tuos­ta tulee enem­män kilometrejä.

    En tarkoit­tanut pelkkiä kilo­me­tre­jä. Tarkoitin, että jos raken­netaan ran­nat sekä Helsingis­sä että muul­la (ne kesämök­it), niin mis­sä sitä luon­toa säästyy? 

    Kan­natan kyl­lä tiivistä kaupunkia, mut­ta suun­nit­telu­pe­ri­aat­teisi­in tarvit­taisi­in iso­ja muu­tok­sia, jot­ta mas­si­ivis­es­ta “väestö­su­un­nit­teesta” ei olisi haittaa.

  63. Jos Helsin­ki suun­nit­telee oman alueen­sa kehit­tämistä tehokkaam­min ja säästää olen­naiset viher­alueet, kaupun­ki tukee samal­la sekä luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta että asukkaiden virk­istys­tä ja hyvinvointia.

    Maaseudul­la maankäyt­tö on ollut viime vuosikymmenet voimallista. Luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta on kadon­nut niin met­sistä kuin vil­je­ly­mail­ta. Sana puu­pel­to havain­nol­lis­taa met­si­in liit­tyvää muu­tos­ta hyvin.

    Käytän­nössä voimalli­nen maankäyt­tö maaseudul­la johtuu hyvin paljon kaupunkien ja kaupunki­lais­ten tarpeista. Tästä on kysymys, kun iso kaupun­ki kulut­taa huo­mat­tavasti omaa aluet­taan suurem­man maa-alan pärjätäkseen.

    Oma jut­tun­sa on, että iso kaupun­ki toimii kokon­aisuute­na parem­min, jos sen lomas­sa on riit­tävästi luon­toa. Asukkaiden viihtyvyys ja ter­veys on yksi osa paketista, mut­ta muu­takin siihen kuuluu.

    Maail­mal­la on jo paikko­ja, jois­sa halu­taan lisätä luon­toa kaupunki­in. Kun luon­toa on helpom­pi säi­lyt­tää kuin syn­nyt­tää, Helsin­gin ole­mas­sa ole­va viherverkos­to on kaupungille mahdollisuus.

  64. Jesse: Jos unek­si­taan hieman:
    Ase­manseudut nyt heti aloitet­taisi­in rak­en­ta­maan tiivi­ik­si ja uno­hdet­taisi­in Kivi­nokat ja eri­ta­soli­it­tymät vähäk­si aikaa. Neliök­ilo­metrille laitet­taisi­in, “nor­mi” kaupun­gin asukasti­heys jos­sa myös olisi hyvä palve­lu­ti­heys kaup­po­jen, koulu­jen, jne. suh­teen, n. 20- 25 000 asukas­ta neliök­ilo­metrille korostaen vain siihen ase­malai­turin ympärille.
    Noi­ta pis­teitä löy­ty­isi hel­posti parikymmentä.
    Kun niis­sä nyky­isin on n. 5000 asukas­ta neliök­ilo­metrille tulisi siten lasku­na 20 x 15 000 = 300 000 asukas­ta lisää noille par­illekymmenelle neliök­ilo­metrille jot­ka siis sijait­se­vat julkisen liiken­teen ase­man ympärillä.
    Tuo olisi tiivistämistä n. 10% osu­udelle koko kaupungista. Tilaa jäisi oikeasti lähimet­sille joi­ta ihmi­nen tarvit­see, ei siis näreikköä tien vier­essä joka on kyl­lä sekin vihreä mut­ta ei niin kovin mieluisa.

    Ja mites tässä päästäis unek­simis­es­ta todel­lisu­u­teen? Tämä on mielestäni juuri se oikea tapa ede­tä juuri nyt. Läh­es jokainen ase­manseu­tu on vas­tu­ut­toman tehot­toma­l­la käytöl­lä. Eikö Osmo tässä olisi edullisin tapa saa­da lisävä­ki kaupunki­in. Liiken­nein­frakin jo on. Vuoroväle­jä tiheäm­mik­si, jos ei kap­a­siteet­ti riitä. 

    Olen sitä ihme­tel­lyt miten meil­lä pari min­uutin vuoroväli on (kai) olev­inaan tekemätön paik­ka, mut­ta vaik­ka Pari­i­sis­sa lähi­ju­nat tule­vat joillekin asemille ihan vir­tanaan, liekö kah­ta min­u­ut­tia väli. Samoin Münchenis­sa. Eivätkä ole edes automa­ti­soitu­ja. Tiet­ty yks ongel­ma lie­nee tuo päätease­ma-tyy­li­nen junain­fra. Isois­sa kaupungeis­sa lin­ja yleen­sä kul­kee kaupun­gin ali yhden ilman­su­un­nan lähiöistä vas­takkaisen ilman­su­un­nan lähiöi­hin. Meil­lä ei tuo keskus­ta sitä ihan mah­dol­lista, tosin län­simetro­han tekee tuon.

    Hert­toniemeen ainakin mah­tuu, tervetuloa!

  65. <Miten ajat­telit toteut­taa tuon kaupunki­in muu­ton rajoit­tamisen? Maan sisäisil­lä passeilla?

    Ei siihen rakas Osmo passe­ja tarvita.
    Tuo­ta, olisiko järkeä pyrk­iä voimis­ta­maan huo­mat­tavasti nykyis­es­tään kasvukeskuk­sia muual­la Suomes­sa? Oletko kuul­lut täl­lais­es­ta ajatuk­ses­ta? Ja samal­la panos­taa raideli­iken­teen nopeu­teen, niin että kulku paikkakunnal­ta toiselle ja maan rajo­jen ulkop­uolelle Helsin­ki-Van­taal­ta sujuisi? Has­sua ettei tämä vai­h­toe­hto ole käynyt poli­itikko­jen mielessä. Odotan kol­man­nen pol­ven stadi­laise­na nykyään kauhul­la jokaista kaupunkisu­un­nit­telun uut­ta kukkas­ta, joil­la raiskataan kasvun nimis­sä vähäiset kaupun­gin virk­istyalueet ja rai­vataan ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nan nimis­sä jäl­jel­lä ole­vat puut ja puis­tikot auto­jen parkkipaikoik­si. Kan­tas­tadi­laiset ovat aito­ja luon­non­suo­jeli­joi­ta! Kaupun­gin päät­täjät sen sijaan otta­vat ikäänkuin annet­tuna ain­oana vai­h­toe­htona sen, että Helsin­ki kas­vaa kas­vamis­taan metropo­lik­si eikä sille voi mitään. Surullista huo­ma­ta, mil­laista kyynisyyt­tä tämänkin keskusteluketjun sanan­vai­h­to vilisee.

    1. Kyl­lä, olen mon­een ker­taan sanonut, että pitäisi tukea kasvuKESKUK­SIA Helsinki­in kohdis­tu­van paineen hillit­semisek­si. Yritin olla käyn­nistämistä sel­l­aista Lah­den seudul­la, mut­ta paikalliset päät­täjät eivät halun­neet ryhtyä edis­tämään seudun men­estys­tä yhteis­toimin vaan päät­tivät jatkaa repivää riite­lyä toisi­aan vas­taan. Muu­toin Suomes­sa har­joitet­ta­va alue­poli­ti­ikkka pyrkii hillit­semään kasvukeskusten kasvua ja tuke­maan syr­jäseu­tu­ja sen sijaan, mikä tietysti lisää mnu­ut­toa Helsinki­in. Tuos­sa kom­men­tis­sa puhut­ti­in kuitenkin MUUTON RAJOITTAMISESTA, siis että muut­tamiselle asete­taan rajoja.
      Juuri nyt tuo kil­paile­vien kasvukeskusten tilanne on aika heikko. Oulu kär­sii raken­nemuu­tok­ses­ta, Turun seudul­la riidel­lään Turku pois maail­man kar­tal­ta, Jyväskylä kär­sii Nokia-kra­pu­laa. Vain Tam­pereel­la on sel­l­aista meininkiä, että ylipään­sä halu­taan tehdä jotain.

  66. Osmo Soin­in­vaara:
    Juhna.
    Miten ajat­telit toteut­taa tuon kaupunki­in muu­ton rajoit­tamisen? Maan sisäisil­lä passeilla?

    Eiks me olla hitaal­la ja tehot­toma­l­la kaavoituk­sel­la sitä just yritet­ty tehdä? Siis eivät ole maalaiset, vaan me helsinkiläiset asial­la tässä “alue­poli­ti­ikas­sa”.

    1. Kyl­lä. Asun­top­u­la on tehokkain, suo­ras­taan totaa­li­nen este kaupungis­tu­miseen. Mut­ta onko se keinona kovin sosi­aa­li­nen? Köy­hät pysykööt työt­töminä alueil­la, joil­la eiole työpaikkoja?

  67. Osmo Soin­in­vaara:
    Juhna.
    Miten ajat­telit toteut­taa tuon kaupunki­in muu­ton rajoit­tamisen? Maan sisäisil­lä passeilla?

    Ei rajoituk­sia vaan uuden­laista ja akti­ivista alue­poli­ti­ikkaa. Maaseudulle pitäisi rak­en­taa infraa, joka mah­dol­lis­taisi siel­lä elämisen.

    Esimerkik­si viestin­täpoli­ti­ikas­sa tarvit­taisi­in iso muu­tos ja siinä pitäisi alkaa toteut­taa Ruotsin mallia, jos­sa val­okuitu vede­tään val­tio­val­lan rahoituk­sel­la käyt­täjille (ei siis mitäään suo­ma­laista feik­ki-val­okuitua, jos­sa viimeiset sadat metrit matka­puhe­limel­la). Suomes­sa on myötäilty oper­aat­tor­ei­den intresse­jä ajat­telemat­ta yhteiskun­nan kokonaisetua. 

    On van­hanaikaista ajatel­la, että työvoiman pitäisi aina liikkua työn perässä, kun työkin voi liikkua usein tek­i­jän luokse.

    Mei­dän on myös ennen pitkää muutet­ta­va maat­alout­ta takaisin ekol­o­gisem­paan ja työvoimaval­taisem­paan suun­taan, kos­ka nykyi­nen tehomaat­alous ei ole kestävää. Se lisää työvoiman tarvet­ta maataloudessa.

    * * *

    Nykyään puhutaan kapeasti vain kestävyys­va­jeesta mut­ta se mitä me oikeasti tarvit­sisimme — jos kat­somme asioi­ta päivän­poli­ti­ikkaa laa­jem­min — on ekologi­nen raken­nemuu­tos. Se on jotain paljon perus­ta­van­laa­tuisem­paa kuin vihrei­den pikkunäp­pärä energiavero-insinöröinti.

    1. Ruotsin on paljon helpom­pi luva­ta val­okaapeli jokaiselle, kos­ka maas­sa asuu haja-asu­tusalueil­la niin vähän ihmisiä ja nekin, jot­ka asu­vat maal­la, asu­vat kylis­sä. Suomes­sa sama toimen­pide vaatisi usei­ta ker­to­ja enem­män val­okaapelia, meil­lä kun asu­taan kaukana toi­sis­taan ole­vis­sa eril­listalois­sa. Tästä saamme tietysti kiit­tää Ruotsin kuningas­ta, joka tui­hosi kylät iso­jaon nimissä.

  68. tpyy­lu­o­ma: Ja vähem­män tehokkaasti asute­tut ihmiset eivät kulu­ta maa­ta muual­la, kulut­ta­vat sitä vähem­män? Jos halu­at ruve­ta keskustele­maan liiken­teen määrästä, niin vaik­ka olet­taisi että siinä kun syr­jem­mäl­lä asu­va kul­kee töi­hin joka päivä pidem­män matkan, keskeis­es­ti asu­va kul­kee pidem­män matkan mökille, niin siel­lä mökil­lä saa rava­ta kyl­lä todel­la tiheään että tuos­ta tulee enem­män kilometrejä.

    Näin on. Mei­dän per­heel­lä on mök­ki ja auto ja autol­la tulee vuodessa ajet­tua 11.000 km kos­ka kul­jen työ­matkani julk­isil­la. Autoa käytetään siis vain vapaaa­jan matkoi­hin. mei­dän per­he tekee sen lisäk­si vuodessa yhden pidem­män matkan junal­la koti­maasaa, sekä yhden matkan laival­la tai lentokoneel­la mut­ta vain Euroop­paan, ei etelään eikä kauk­mai­hin. Nut­ta me ehkä ollaan idealisteja. 

    Jol­lain toisel­la perheellä,vaikka heil­lä ei olisi mökkiäkään, jos he asu­vat Nur­mi­järvel­l­lä ja kulke­vat Helsinki­in töi­hin tulee hei­dän autoon­sa kilo­me­tre­jä n 30.000 ja sen lisäk­si lentomatkat Thaimaa­han tai vas­taavi­in hömppäkohteisiin.

    Mitä Lon­tooseen ja vas­taavi­in 10 miljoo­nan asukkaan maail­mankaupunkei­hin tulee, niin Lon­too ei ole ole­mas­sa vain Bri­tan­ni­aa varten vaan se on koko Euroopan finanss­sikeskus. Itse Bri­tan­nia tulisi toimeen n 2–3 miljoo­nan asukkaan pääkaupungilla.

  69. Osmo Soin­in­vaara:
    Kyl­lä, olen mon­een ker­taan sanonut, että pitäisi tukea kasvuKESKUK­SIA Helsinki­in kohdis­tu­van paineen hillitsemiseksi. 

    Kai myös pikkukun­tia pitäisi tukea samaan tapaan. Jos vain kasvukeskuk­sia, niin mikä olisi peruste? Kyl­lä pienetkin kun­nat yrit­tävät kas­vaa ja kehit­tyä. Yliopis­to­ja niihin ei tule, mut­ta paljon muuta.

    Juuri nyt tuo kil­paile­vien kasvukeskusten tilanne on aika heikko. Oulu kär­sii raken­nemuu­tok­ses­ta, Turun seudul­la riidel­lään Turku pois maail­man kar­tal­ta, Jyväskylä kär­sii Nokia-kra­pu­laa. Vain Tam­pereel­la on sel­l­aista meininkiä, että ylipään­sä halu­taan tehdä jotain. 

    Luu­len­pa että jok­seenkin kaik­ki Suomen vähänkin naa­pure­i­ta suurem­mat kun­nat tekevät hiki hatus­sa töitä ase­mansa säilyttämiseksi.

    Täl­lä het­kel­lä eletään pien­tä taan­tu­maa, joka aiheut­taa pään­vaivaa, mut­ta ainakin Oulu ja Jyväskylä ovat kyl­lä olleet Tam­pereen lisäk­si uuden tekemisen mallies­imerkke­jä, eivätkä toiv­ot­to­mia tapauksia.

  70. Juhana Har­ju:

    Maaseudul­la asu­vat ovat myös hie­man onnel­lisem­pia kuin kaupungeis­sa asu­vat tutkimusten mukaan. Mik­si emme siis yrit­täisi val­takun­nan­ta­sol­la ja uuden­laisel­la alue­poli­ti­ikalla huole­htia siitä, että ihmiset voivat jatkaa maaseudul­la asum­ista, jos haluavat. 

    Tuo tutkimus oli tyh­min minkä olen pitkään lukenut. Eiköhän se johdu siitä että maalaiset jot­ka eivät viihdy kotikon­nuil­la, muut­ta­vat kaupunkei­hin. Kaupunki­lais­ten heikom­pi äärin onnel­lisu­us keskimjo­htuu taas siitä että moni nos­taa oman rimansa liian korkealle eikä saavu­ta tavoit­teitaan. Myös parisuhde­markki­noiden eri­laisu­us maal­la ja kaupungeis­sa aiheut­ta­vat het­kel­listä onnet­to­muut­ta use­am­min kaupunki­laisille mut­ta sitä voi kor­ja­ta jos ei viina tai muu epä­sosi­aal­isu­us aja kier­teeseen. Maal­la parisuhde­markki­noiden ulkop­uolelle jäämi­nen merk­it­see totaal­ista “ilman” jäämistä toisaal­ta sitä kor­jataan muut­ta­mal­la kaupunkeihin,

  71. Osmo Soin­in­vaara:
    Tuos­sa kom­men­tis­sa puhut­ti­in kuitenkin MUUTON RAJOITTAMISESTA, siis että muut­tamiselle asete­taan rajoja.

    Samas­sa kom­men­tis­sa puhuin myöhem­min siitä, että maaseudul­la eläville pitäisi mah­dol­lis­taa asum­i­nen siel­lä, jos he sitä halu­a­vat. Rajoit­ta­mi­nen tapah­tuu siis edel­ly­tyk­siä luo­ma­l­la, ei neuvostotyylisesti. 

    Lisäk­si on syytä vält­tää kan­nus­timien luomista pääkaupunkiseudun ruuhka­tu­miselle. Jos esimerkik­si Helsingis­sä ale­taan mak­saa korotet­tua asum­is­tukea, se lisää tänne muut­tamisen houkut­tele­vu­ut­ta ja korot­taa markki­navuokria, jol­loin asum­istuen koro­tus val­uukin osak­si vuokranan­ta­jien taskuun.

  72. Osmo Soin­in­vaara: Asun­top­u­la on tehokkain, suo­ras­taan totaa­li­nen este kaupungistumiseen. 

    Oko pääkaupunkiseudul­la asun­top­u­la? Ymmärsin että ainakin Nur­mi­järveltä asun­to­ja saa. Helsingistäkin asun­non saa nopeasti, mut­ta se mak­saa enemmän.

  73. Osmo Soin­in­vaara:
    Ruotsin on paljon helpom­pi luva­ta val­okaapeli jokaiselle, kos­ka maas­sa asuu haja-asu­tusalueil­la niin vähän ihmisiä ja nekin, jot­ka asu­vat maal­la, asu­vat kylis­sä. Suomes­sa sama toimen­pide vaatisi usei­ta ker­to­ja enem­män val­okaapelia, meil­lä kun asu­taan kaukana toi­sis­taan ole­vis­sa eril­listalois­sa. Tästä saamme tietysti kiit­tää Ruotsin kuningas­ta, joka tui­hosi kylät iso­jaon nimissä.

    Suomes­sa on monia syr­jäisiä kun­tia, jot­ka ovat luvan­neet val­okaapelin asukkailleen, ja myös toteut­ta­neet han­kkeen. Val­tio taitaa vielä uinua.

  74. Juho Laatu: Kai myös pikkukun­tia pitäisi tukea samaan tapaan.

    Eikö niitä muka tue­ta? Vuosit­tain ihan puh­taaseen alue­poli­ti­ikkaan lapi­oidaan hirveitä määriä rahaa.

    Mut­ta kuten kaikissa muis­sakin, tasa­jako ei ole tak­ti­ik­ka. Kun kaik­ki rahat ripoel­laan tasais­es­ti pitkin mai­ta ja man­tu­ja, mikään alue ei pysty kil­paile­maan pks kanssa.

  75. Juhana Har­ju: Ei rajoituk­sia vaan uuden­laista ja akti­ivista alue­poli­ti­ikkaa. Maaseudulle pitäisi rak­en­taa infraa, joka mah­dol­lis­taisi siel­lä elämisen.

    Lähipi­iris­säni on muutet­tu maalle, ja raken­net­tu infraa joka mah­dol­lis­taa siel­lä elämisen. Sivus­ta seu­rat­tuna pro­jek­ti vahvisti oman ennakkokäsi­tyk­seni siitä että niin­san­otut “infra­hankkeet” ovat puh­das­ta klep­tokraat­tista sil­tarumpupoli­ti­ikkaa alus­ta lop­pu­un. Hupaisa lisä tähän on EU-rahan kanavoin­ti kaiken­laisi­in pien­pro­jek­tei­hin, ja eri­tyis­es­ti niistä raportointi.

    Kuidun saa kun pitää talkoot ja/tai perus­taa osu­uskun­nan. Tietä varten voi perus­taa tieo­su­uskun­nan ja palkata paikallisen yrit­täjän tekemään tiepo­h­jaa. Asi­at eivät ole lainkaan vaikei­ta jos hyväksyy lähtöko­hdak­si sen että kalli­in infran alueel­la asu­va joutuu itse mak­samaan aiheut­ta­mansa kustannukset.

  76. Osmo Soin­in­vaara:
    Ruotsin on paljon helpom­pi luva­ta val­okaapeli jokaiselle, kos­ka maas­sa asuu haja-asu­tusalueil­la niin vähän ihmisiä ja nekin, jot­ka asu­vat maal­la, asu­vat kylis­sä. Suomes­sa sama toimen­pide vaatisi usei­ta ker­to­ja enem­män val­okaapelia, meil­lä kun asu­taan kaukana toi­sis­taan ole­vis­sa eril­listalois­sa. Tästä saamme tietysti kiit­tää Ruotsin kuningas­ta, joka tui­hosi kylät iso­jaon nimissä.

    Ja taval­laan koomista on sekin, että tutun per­heen saaris­tomökille tulee net­ti ja töl­lötin kuitua pitkin. Vauh­tia netis­sä on hitaim­mil­laankin viisi ker­taa sen, mitä saman per­heen kaupunki­a­sun­toon spo­ra­matkan päähän Stock­man­nil­ta saa nopeimmillaan.

    Niin haja-asu­tusalueil­la kuin kaupungeis­sakin tilanne on kovin hajanainen. Kuulemieni koke­musten mukaan myös tuk­i­hake­musten kohtelu on kovin tuurista kiinni.

    Tuskin Suomes­sa val­okuitua joka torp­paan vede­tään, ei siinä ole oikein järkeä. Käytän­nöis­sä voisi kuitenkin olla vähän skarp­paamista, kos­ka kil­pailu toimii vain tiheim­mil­lä kaupunkiseuduil­la, eikä siel­läkään mitenkään aukottomasti.

  77. Juhana Har­ju: Samas­sa kom­men­tis­sa puhuin myöhem­min siitä, että maaseudul­la eläville pitäisi mah­dol­lis­taa asum­i­nen siel­lä, jos he sitä halu­a­vat. Rajoit­ta­mi­nen tapah­tuu siis edel­ly­tyk­siä luo­ma­l­la, ei neuvostotyylisesti.

    Lisäk­si on syytä vält­tää kan­nus­timien luomista pääkaupunkiseudun ruuhka­tu­miselle. Jos esimerkik­si Helsingis­sä ale­taan mak­saa korotet­tua asum­is­tukea, se lisää tänne muut­tamisen houkut­tele­vu­ut­ta ja korot­taa markki­navuokria, jol­loin asum­istuen koro­tus val­uukin osak­si vuokranan­ta­jien taskuun.

    Juhana Har­ju: maaseudul­la eläville pitäisi mah­dol­lis­taa asum­i­nen siel­lä, jos he sitä haluavat.

    Kuin­ka isol­la rahal­la tätä mah­dol­lis­tamista pitää tukea?

  78. R.Silfverberg:Mitä Lon­tooseen ja vas­taavi­in 10 miljoo­nan asukkaan maail­mankaupunkei­hin tulee, niin Lon­too ei ole ole­mas­sa vain Bri­tan­ni­aa varten vaan se on koko Euroopan finanss­sikeskus. Itse Bri­tan­nia tulisi toimeen n 2–3 miljoo­nan asukkaan pääkaupungilla.

    Lon­too voisi “lail­lis­taa” ole­mas­saolon­sa velvoit­taen se osta­maan se, mitä se olet­taa. Lon­toohan olet­taa, että jos­sakin on rauhoitet­tua luon­toa. Koko maail­ma ei voi olla Lon­too­ta. Ainakaan nykyisel­lä teknolo­gial­la. Eli Lon­too ostaa rauhoitet­tua elop­eräistä maa­ta sen 200x pin­ta-alansa mikä on kulutuskin.

    Helsin­ki selviäisi vähän halvem­mal­la. Helsin­ki olet­taa Lon­too­ta vähän real­is­tisem­min. Maail­man “emmerdalet” eivät mak­saisi ymmär­ret­tävästi mitään. Ne eivät ole­ta mitään eli ovat tas­apain­os­sa luon­non kestokyvyn kanssa. Tarvi­taan siis ekol­o­gisen jalan­jäl­jen ‑kaup­pa. Ei yksilön vaan yhteisön.

  79. Sylt­ty: Eikö niitä muka tue­ta? Vuosit­tain ihan puh­taaseen alue­poli­ti­ikkaan lapi­oidaan hirveitä määriä rahaa. 

    OS puhui eri­tyis­es­tä kasvukeskusten tukemis­es­ta. Otta­mat­ta kan­taa siihen, tue­taanko maaseu­tua vai kasvukeskuk­sia täl­lä het­kel­lä enem­män, minus­ta olisi luon­te­vaa kan­nus­taa kehi­tys­tä sekä kasvukeskuk­sis­sa että muual­la. Molem­mil­la on sama vaiku­tus OS:n mainit­se­maan Helsinki­in kohdis­tu­vaan [kasvu]paineeseen.

    Mut­ta kuten kaikissa muis­sakin, tasa­jako ei ole tak­ti­ik­ka. Kun kaik­ki rahat ripoel­laan tasais­es­ti pitkin mai­ta ja man­tu­ja, mikään alue ei pysty kil­paile­maan pks kanssa.

    Jos pitäisi *päi­hit­tää* pääkaupunkiseu­tu, ehkä paras tak­ti­ik­ka olisi keskit­tää kaik­ki tuki Tam­pereelle. Mut­ta kan­natan enem­män poli­ti­ikkaa, jos­sa Suo­mi koos­t­uu eri kokoi­sista taa­jamista, ja jos­sa yhden keskuk­sen ei ole tarkoi­tuskaan päi­hit­tää toista, vaan vain kon­tribuoi­da posi­ti­ivis­es­ti koko maan ja oman alueen kehitykseen.

    Kil­pailu pääkaupunkiseudun kanssa toimii pienis­säkin kun­nis­sa hyvin siinä mielessä, että pienen kun­na konepa­ja voi hyvin päi­hit­tää vas­taa­van helsinkiläisen (tai tukea sen toimintaa).

    Vielä yksi huomio val­tion ohjauk­ses­ta. Suomen kun­tara­hoi­tus­poli­ti­ik­ka on sel­l­ainen, että se pitää pien­ten kun­tien veroas­t­een sys­temaat­tis­es­ti suuria kun­tia korkeam­mal­la. Ainakin näin val­tio ohjaa ihmisiä siir­tymään pienistä kun­nista suuri­in. Tämä tietenkin oma­l­ta osaltaan kas­vat­taa kaupunkien painei­ta ja nos­taa asun­to­jen hintoja.

  80. Jari:
    Surullista huo­ma­ta, mil­laista kyynisyyt­tä tämänkin keskusteluketjun sanan­vai­h­to vilisee.

    Olen osin samaa mieltä. Hie­man off-topickia: 

    Olisi mie­lenki­in­toista, jos joku tek­isi tarkem­man tilas­to­ana­lyysin tämän blo­gin lukijoista/keskustelijoista peuku­tusten poh­jal­ta. Se onnis­tunee, kos­ka keskusteli­jat peukut­ta­vat lähin­nä saman­mielisyyt­tä ja iden­ti­fioi­tu­mista. Tässä ketjus­sa eri­tyisen main­iona on pidet­ty kom­ment­tia (huomioiden toki, että ensim­mäiset viestit saa­vat keskimäärin enem­män peuku­tuk­sia), joka ensin ymmärtää tahalleen väärin luon­non­suo­jeluli­iton kan­nan, sit­ten tekee kan­nan tahal­lis­es­ta väärin ymmärtämis­es­tä jatkaen mit­ta­suh­teet­toman yleistyk­sen ja kru­u­naa tämän tois­ta­mal­la Adam Smithin aikaisen lat­teu­den, joka oikeasti vielä on hyvin ongel­malli­nen yhdyskun­ta­su­un­nit­telus­sa. Vihreälle pääsee myös, kar­rikoiden, käymäl­lä huu­ta­mas­sa väli­in “Hyvä ydin­voima!”. Otin nämä esimerkkeinä viesteistä, joi­ta peukute­taan, kos­ka niis­sä ollaan oikeaa mieltä, tuskin­pa muiden vähäis­ten ansioiden­sa johdosta.

    Tämän blo­gin luk­i­jois­sa (tai ainakin keskustelijois­sa ja keskustelu­jen seu­raa­jis­sa) esi­in­tyy hal­lit­sev­asti seu­raa­va klusteri:

    Mies(x)
    Pro-ydinvoima(x)
    Talousliberaali(x)
    Kokon­ais­näkökul­ma vah­vasti talouspainotteinen(x)
    Tor­ju­va silti pin­nal­liselle kaupallisuudelle(x)
    Keven­täisi radikaal­isti julk­ista sektoria(x)
    Alen­taisi verotusta(x)
    Maahanmuuttokriittinen(x)
    Kol­man­nen asteen koulutus(x)
    Skepti­nen vihreän ilmastopoli­ti­ikan suhteen(x)
    Vah­vasti teknolo­giaan luottava(x)
    Urbaani(x)
    Vähäi­nen henkilöko­htainen luontosuhde(x)
    Kyynisyy­teen taipuvainen(x)
    Kri­it­ti­nen nyky­muo­toiselle feminismille(x)
    Vapaan kieli­v­alin­nan kannattaja(x)

    Nämä ovat joitakin sel­l­aisia koor­di­naat­te­ja, jot­ka pain­ot­tuvat vas­tako­hti­in­sa näh­den eivät vain hienois­es­ti vaan hyvin vah­vasti. Peuku­tuk­set tuo­vat ne selkeästi esille ja toiminevat osin sank­tioivasti ja vahvis­tavasti. Tähdelli­nen kysymys on, polar­isoiko tämä keskustelu­jen ja keskustelijoiden koos­t­u­mus­ta. Use­ampi­en muiden blo­gien ja foo­ru­mien seu­raamis­es­ta oma tun­tu­mani on, että näin käy läh­es väistämät­tä. Seu­rauk­se­na on moniäänisyy­den heikkeneminen.
    Johtuu osin tästä ilmiöstä tai ei, niin keskiver­to­ja vihre­itä tai vihrei­den äänestäjiä täl­lä blogilla ei suh­teessa juuri viihdy, eikä myöskään per­in­teisiä vasemmmistolaisia. 

    (Tämä nyt yrit­ti olla yleinen havain­noin­ti. Itse osun myös aika mon­een noista rukseista.)

  81. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos asun­not Helsingis­sä mak­sa­vat 6000 euroa/neliö, on pulaa asunnoista. 

    Höh. Kask­isaa­res­sa on var­maankin todel­la hirvit­tävä pula asun­noista. Onko kaa­van tiivistämi­nen jo suun­nit­teil­la? Puret­tavien omakoti­talo­jen tilalle voisi rak­en­taa korkei­ta kerrostaloja. 😉

    Korkea hin­ta tarkoit­taa, että asun­noille on kysyn­tää. Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta sitä, että niitä pitäisi rak­en­taa lisää, Kask­isaa­reen, Eiraan, Kaivopuis­toon, Kata­janokalle, Kau­ni­aisi­in tai Helsinki­in. Vuosaaren puis­to­jen sijaan niitä voi aivan hyvin rak­en­taa esimerkik­si Nurmijärvelle.

    Nur­mi­järvi ei kuu­lu pääkaupunkiseutuun. 

    Taitaa kuu­lua ainakin hal­li­tuk­sen määritelmän mukaiseen työssäkäyn­tialueeseen. Ymmär­rän että Helsinkiläiset saat­ta­vat olla kiin­nos­tunei­ta vain Helsin­gin kasvus­ta, mut­ta on hyvä, jos joku kat­soo asi­aa myös koko metropo­lialueen (Nur­mi­jär­ven, Ker­a­van ja muut oleel­liset kom­po­nen­tit kat­tavas­sa mielessä) kannlta.

  82. Osmo Soin­in­vaara: Yritin olla käyn­nistämistä sel­l­aista Lah­den seudul­la, mut­ta paikalliset päät­täjät eivät halun­neet ryhtyä edis­tämään seudun men­estys­tä yhteis­toimin vaan päät­tivät jatkaa repivää riite­lyä toisi­aan vastaan. 

    Tarkoi­tus oli var­masti hyvä, mut­ta niin kai alueen kun­tapäät­täjil­läkin. Ehkä he halu­si­vat itselleen ja alueelleen mielu­um­min mallin jos­sa kaik­ki kehit­tyvät sovus­sa rin­nan, eikä tarvitse siir­tyä repivään riite­lyyn toisi­aan vas­taan palvelu­iden keskit­tämis­es­tä vain yhteen kuntaan.

  83. Pekka Pes­si: Ei ranto­jen läheisyy­teen rak­en­t­a­mi­nen ole kallista. Ne mer­enan­ta-asun­not ovat kalli­ita kos­ka ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan niistä enem­män kuin asun­noista jos­sain Tat­tarisuon tun­tu­mas­sa. Mik­si Helsinki­in pitäisi rak­en­taa ehdoin tah­doin huono­ja asun­to­ja? Eikö ennem­min pidä rak­en­taa hyviä asun­to­ja, vaik­ka ne oli­si­vat kalli­ita, jos niiden korkea hin­ta johtuu juuri siitä, että ne ovat niin hyviä ja halut­tu­ja? Jos ne eivät alen­nakaan asun­to­jen hin­taa Helsingis­sä, niin jos­sain Nuot­taniemessä on sit­ten var­maan tar­jol­la halvem­pia asuntoja.

    En juuri tunne Tat­tarisuo­ta, mut­ta voin kysyä, pilaako Tat­tarisuolle raken­net­ta­va geneer­i­nen uusi asuinalue ympäristöään yhtä paljon kuin meren ran­nalle, ulkoilu- ja virk­istysalueelle, laa­jalle näkyvyysalueelle raken­net­ta­va ökytalorivistö? 

    Helsin­gin ja naa­purikun­tien kil­pailu ‘hyvistä’ veron­mak­sajista ei saa johtaa yhteisen ympäristömme naker­tamiseen tai pilaamiseen!

  84. Kekusta­laisen maaseu­tupoli­ti­ikan ydi­non­gel­ma on, ollut aja­tus että Helsin­gin kasvua voisi vas­tus­taa hajaut­ta­mal­la asioi­ta ympätri Suomea. Käytän­nössä se on johtanut Helsin­gin kasvun nopeu­tu­miseen, kos­ka juuri mikään muu keskus ei ole kas­vanut has­ta­maan Helsinkiä vaan kaik­ki ovat tas­a­puolis­es­ti huonos­sa hapessa.

    Harsvas­sa maas­sa hallintokeskus on samal­la talouskeskus, no Mosko­va on. Kos­ka keskushallinto tarvitse fyy­sistä läheisyyt­tä se ainakin pysyy ja kas­vaa Helsingis­sä. Sijoi­tu­s­paikkoina voisi­vat olla Häm­meen­lin­na, Lahti ja Tikkjuri­la, joista on tar­jol­la nopeat kulkuy­htey­det. Seinäjo­ki, Josen­suu ja Pori ja muut vas­taa­vat ovat taas kauhea riesa, kos­ka viras­tos­ta ollaan reis­sus­sa niin paljon Helsingis­sä. Tapa sekin on tukea Fin­skiä, mut­ta huono.

    Jos metropolipoli­ti­ik­ka otet­taisi­in tosis­saan, Tam­pere, Turku ja Oulu oli­si­vat Pääkaupunkiseudunm ohel­la real­is­tisia tun­nustet­tu­ja kasvualuei­ta. Nyky­isin niil­lä kaikil­la on tarpeek­si väestöä ja samal­la teol­lista ja palvelupo­h­jaa kyetäk­seen kasvamaan.

    Suo­mi on edelleen vähin­ten kau­oungis­tunut Pohjo­is­maa, joten ihmiset äänestävät aivoil­laan ja jaloillaan.

    Vähän asut­tu­jen aluei­den palvelu­iden tuot­ta­mi­nen on oma ongel­mansa, mutat se on amh­dol­lista ratkaista kun myön­netään lain­säädän­nössäkin sen ole­van eri­laista kuin kasvukeskuksissa.

  85. az: Olisi mie­lenki­in­toista, jos joku tek­isi tarkem­man tilas­to­ana­lyysin tämän blo­gin lukijoista/keskustelijoista peuku­tusten pohjalta.

    En näe, että peuku­tuk­set ovat kovinkaan harha­ton mit­tari juuri millekään. Eri­tyis­es­ti lis­tas­tasi tuo rasisti(*)-kohta on sel­l­ainen, että inter­netis­sä vaikut­taa ole­van pieni joukko kovin äänekkäitä ja akti­ivisia ihmisiä, jot­ka käyvät tykkäämässä mitä tahn­sa, minkä voi tulki­ta rasis­tisek­si. Samat­en jos pohdi­taan kom­ment­tien sisältöä, muut koh­dat lis­tas­sasi voin kyl­lä allekir­joit­taa, mut­ta rasis­tiset kom­men­tit eivät ole mitenkään yliedustet­tuina, päinvastoin.

    az: Tähdelli­nen kysymys on, polar­isoiko tämä keskustelu­jen ja keskustelijoiden koos­t­u­mus­ta. Use­ampi­en muiden blo­gien ja foo­ru­mien seu­raamis­es­ta oma tun­tu­mani on, että näin käy läh­es väistämät­tä. Seu­rauk­se­na on moniäänisyy­den heikkeneminen.

    Toki polar­isoi ja moniäänisyys heikke­nee. Minä näen sen tosin vain signaali/kohinasuhteen parane­mise­na kun älyt­tömim­mät “mut­ta kun se vain on niin” ‑argu­men­tit jäävät pois. Ja tekee­hän se hyvää suo­ma­laisen yhteiskun­nan ymmärtämiselle kuun­nel­la välil­lä kansan­ra­dio­ta ja käy­dä suomi24:ssä, hom­mafoo­ru­mis­sa ja vau­va-lehden foo­ru­mis­sa, mut­ta pakkoko nuo keskuste­lut on joka paikkaan tunkea? 

    (*) En suos­tu käyt­tämään maa­han­muut­tokri­iti­nen-eufemis­mia. Ei min­un ole tarve kut­sua itseäni ruokakri­itikok­si vain sen takia, että en pidä jois­takin ruokala­jeista tai huonos­ti tehdys­tä ruuasta.

  86. Kaupunkisu­un­nit­telijoiden ja muiden asi­as­ta kiin­nos­tunei­den tulisi kiit­tää akti­ivisia Vuosaaren sata­ma-alueen puo­lus­ta­jia, jot­ka jak­soi­vat tapel­la lop­pu­un saak­ka. Mitä olisikaan ollut tulok­se­na, jos nämä avau­tuneet sata­ma-alueet olisi piir­ret­ty raken­nuk­sia myöten 10–20 vuot­ta sit­ten. Nyt sen­tään edes flirt­tail­laan urbaanin kanssa, vaik­ka tulos ei sitä lop­ul­ta olisikaan.

    Aika outo köm­mähdys tämä ihmette­ly siitä, että Helsin­gin kasvuen­nuste vuosikym­meniä sit­ten ei toteu­tunut, vaik­ka se toteu­tui — sitä vain san­o­taan Van­taak­si ja Espook­si, kos­ka Helsinki­in ei mah­tunut. Nyt taas mahtuu.

    Kos­ka palvelu­ala elää siel­lä mis­sä on hyvä­tu­loiset, niin Helsin­ki ainakin joutuu kasvun kier­teeseen, kun kulu­tus tapah­tuu tääl­lä, joka tun­netusti on toisen leipä. Pitäisi vain jakaa tuo kulu­tus tasaisem­min kaupunki­in parem­mal­la kaavoituk­sel­la, eli ei niitä lähiöitä enää, jos ei ole sen keskelle tehdas­ta tulos­sa sen asukkai­ta työl­listämään. Hyvä­tu­loisia tulee sit­ten mis­tä lie atkoista ja pelilöistä, pääomista, tur­is­min tuo­mana ja siitäkin, että met­sän omis­tus keskit­tyy kaupunki­in. Tämähän se on se mysti­nen keskit­tämishalu, jos­ta kepu jak­saa jauhaa. Mik­si sit­ten moral­isoi­vat työt­tömiä töi­hin, jos ei saisi muut­taa sinne mis­sä on työt? Mik­si Sip­ilä kan­nat­taa markki­na­t­alout­ta ja on huolis­saan Suomen taloud­es­ta, kun kepu sitä taloudel­lista toim­intaa tässä maas­sa jar­rut­taa vas­tus­ta­mal­la muut­toa työn perässä. Tämäkin olisi yksi luu lyödä kepun kurkku­un. Vai oikeastiko ollaan muis­sa puolueis­sa valmi­ita tuke­maan kepu­lais­ten kul­je­tuk­sia ja mui­ta ylimääräisiä kulu­ja? Mik­si markki­na­t­alous on vain kaupungeis­sa ja niis­säkin vain pie­nil­lä, kun muut vetävät kaik­ki val­tion tuet, ja ekon­o­mistit vain käskevät palvo­maan Adam Smithiä, mut­ta ei luke­maan? Niin kauan kuin men­nään näil­lä talouden pelisään­nöil­lä, niin mikään maalle muut­ta­mi­nen omavaraisu­u­teen tai ekokylät eivät ole suurten mas­so­jen vai­h­toe­htoina, vaik­ka yksilö­ta­son eko­val­in­toina ovatkin parhaita.

    Yksi tun­tem­aton kort­ti on minus­ta sit­ten ilmas­ton­muu­tos jos jos­sakin huo­mataan, että ei ollut esimerkik­si hyvä idea rak­en­taa kaupunke­ja aavikolle, jos­sa ei ole edes vet­tä, niin pohjoisen varakkaat maat näyt­täy­tyvät jonkin­laisi­na pelas­tus­laut­toina. Kun varakkaat ilmastopako­laiset tule­vat, tai ennakkoi­vat osta­mal­la kakkoskämp­piä, niin tuskin kukaan heitä on estämässä, vaik­ka köy­hät upote­taankin Välimereen. Toinen toden­näköisem­pi vai­h­toe­hto on sama kuin Van­cou­veris­sa, jos­sa aasialaiset pitävät kiin­teistökaup­paa yllä. Meil­läkin panos­te­taan lentoli­iken­teeseen juuri Aasi­aan ja nämä it-hom­mat saat­ta­vat lisätä muutenkin aasialais­ten muut­toa Suomeen. Tai jos rikkaat kiinalais­lo­mail­i­jat huo­maa­vatkin, että Helsingis­sä on puh­das ilma ja kas­va­va kiinalaiskult­tuuri. Toiv­ot­tavasti Venäjältä ei muu­ta kaik­ki fik­sut pois Suomeen ja muualle.

    Ekol­o­gis­es­ti tässä ei nyt ole ihan kauheasti voitet­tavaa, kun väestö ja kulu­tus ovat ne merkit­tävim­mät tek­i­jät jot­ka sitä syövät. Ihmiset vain näyt­tävät ymmärtävän ekol­o­gisu­u­den kuten main­os­ta­jat sen heille myyvät, ja kuten todet­tua, niin ekol­o­gisu­udel­la ei vaaleis­sa pär­jää, vaik­ka sen aset­ta­mat rajat lop­ul­ta vas­taan tule­vatkin, vaik­ka niiltä nyt vielä sul­je­taankin silmät. Kumpaakin noista kahdes­ta pitäisi saa­da alaspäin, mut­ta talous kun ei anna perik­si, niin olisi tärkeää edes sit­ten säästää mah­dol­lisim­man paljon rak­en­tam­a­ton­ta maa­ta. Ja toki muut­taa kulu­tus­ta palvelui­hin ja huole­htia, että ainakaan epä­toiv­ot­tu­ja lap­sia ei tulisi. Taloudelli­nen ja sosi­aa­li­nen tasa-arvo olisi paras­ta ekol­o­gis­es­ti yhteiskun­nas­sa, joten ihme, että E. Pul­li­ainen toruu tulo­erop­uhei­ta, vaik­ka ne ovat oikeasti ekolo­gia­puhei­ta. Asi­aan palat­en, niin nyt ei ainakaan ole varaa ylisu­ureen autopaikkanormi­in, tornipelkoon tai siihen, että jokaises­ta pien­estäkin ker­rostalosta leikataan pari ker­rosta. Jos näitä ei olisi tehty vuosikym­meniä, niin ei olisi tarvet­ta vielä tuho­ta tuo­ta itäistä met­sää, joka hive­nen tässä itse kutakin hiertää. Jon­nekin ne asun­not raken­netaan kuitenkin, ja asuin­tornikin on vain ker­rosta­lo, jos­sa on use­ampi ker­ros, ei mikään nähtävyys tai maamerkki.

    Taloudel­lis­es­ti siitä tulee kauhea tap­pio, kun uusille kan­takaupunki­maisille alueille ei saa rak­en­taa tehokkaasti. Jos ajat­telee, että autolle annetun ylisu­uren tilan takia jää aina muu­ta­ma tuhat­ta asukas­ta pois, niin noista haa­muik­si jääneistä asukkaista tulee hir­muiset vuo­tuiset tap­pi­ot, jos asian halu­aa noin laskea. Kun pitäisi vielä saa­da palveluille kysyn­tää, niin minus­ta on todel­la ikävää, että nyt raken­netaan autop­uolueen johdol­la nämä met­säalueet, mut­ta hei­dän taki­aan paljon parem­mil­la alueil­la menetetään tuhan­sia asukkai­ta ja siitä ei julk­isu­udessa taite­ta peistä ollenkaan. 

    Taitaa olla niin, että vaa­ti­mat­toma­l­ta kuu­losta­va 1,4% vuo­tu­inen kasvu tuplaa väestön 50 vuodessa, ja noi­hin vuosi­in saat­taa mah­tua ties mitä muut­toli­iket­tä, joten nykyi­nen malli, jos­sa tem­pais­taan yhä kuitenkin lähiö sinne tänne ja lop­un tilan vie auto, täyt­tää Helsin­gin nopeasti ja taas kas­vaa ympärys­val­lat, kun työt ovat kuitenkin tääl­lä pääkaupunkiseudul­la, kos­ka kulut­ta­jat ovat tääl­lä. Tarvit­taisi­in oikeasti kestävää talout­ta, jon­ka täy­ty­isi laskea ja pienen­tyä, jos halu­taan ekolo­gias­ta huole­htia, mut­ta kos­ka se ei näytä toden­näköiseltä, niin met­sien säästämisek­si pitäisi ainakin pois­taa nämä pir­ulliset esteet tehokkaam­mal­ta kaupungilta, jot­ta säi­ly­isi ne met­sät joil­la on arvoa. Se on ain­oa tapa myös saavut­taa sel­l­ainen urban­is­mi, joka leikkaa turhaa “pakol­lista” kulu­tus­ta, kuten turhat autot ja polte­tut polt­toaineet. Jos vihreät myyvät itsen­sä ja nämä met­sät hal­val­la, niin ei kan­na­ta ainakaan niiltä puo­lus­taneil­ta var­maan odotel­la äänivyöryä, kos­ka niitä met­siä ei sit­ten enää ole. Sen Tallinnan junatun­nelinkin voisi tässä työl­listämis­hankkeena tem­paista kun rahaa saa iso pulju hal­val­la, kun sen pohjoisen rata­hankkeen pitäisi ainakin olla nounou, jos aikoo ekol­o­gisem­paa tule­vaisu­ut­ta rakentaa.

  87. JTS:
    Kekusta­laisen maaseu­tupoli­ti­ikan ydi­non­gel­ma on, ollut aja­tus että Helsin­gin kasvua voisi vas­tus­taa hajaut­ta­mal­la asioi­ta ympätri Suomea. 

    Olen siis yllä puhunut uuden­laisen ja akti­ivisen alue­poli­ti­ikan puoles­ta. En tarkoi­ta per­in­teistä viras­to­jen hajasi­joit­tamista tai sil­tarumpupoli­ti­ikkaa, ja vaik­ka kan­natan alue­poli­ti­ikkaa, en muista vielä äänestäneeni keskustaa. 

    Tun­nen itseni poli­it­tis­es­ti kodit­tomak­si, kos­ka Vihrei­den väri on haal­is­tunut niin paljon, että se alkaa muis­tut­taa har­maa­ta. Ver­tausku­val­lis­es­ti nykyi­nen vihreä poli­ti­ik­ka on kuin sitä, että Titanicin kan­nelle vaa­dit­taisi­in aurinkopa­neele­ja — ei ymm­mär­retä vält­tämät­tömän suun­nan­muu­tok­sen kiirellisyyt­tä ja suuruutta.

    Poli­it­tiselle agen­dalle ja poli­it­tiseen diskurssi­in pitäisi tuo­da vaa­timus yhteiskun­nan per­in­po­h­jais­es­ta ekol­o­gis­es­ta raken­nemuu­tok­ses­ta, kos­ka se on joka tapauk­ses­sa edessämme ennen pitkää.

    Täl­lais­es­ta laa­jem­mas­ta per­spek­ti­ivistä käsin tulisi myös tarkastel­la sitä, onko kaupungis­tu­misen kiihdyt­tämi­nen hyvä jut­tu. Mielestäni ei. Emme tarvitse kas­vavaa määrää urbaanises­sa kulu­tuski­ihkos­sa eläviä ihmisiä.

  88. Osmo Soin­in­vaara:
    Ruotsin on paljon helpom­pi luva­ta val­okaapeli jokaiselle, kos­ka maas­sa asuu haja-asu­tusalueil­la niin vähän ihmisiä ja nekin, jot­ka asu­vat maal­la, asu­vat kylis­sä. Suomes­sa sama toimen­pide vaatisi usei­ta ker­to­ja enem­män val­okaapelia, meil­lä kun asu­taan kaukana toi­sis­taan ole­vis­sa eril­listalois­sa. Tästä saamme tietysti kiit­tää Ruotsin kuningas­ta, joka tui­hosi kylät iso­jaon nimissä.

    Suomes­sa val­okaapeli oli syr­jäseudul­lakin jo arin km päässä talouksista.
    Son­era teki 1996 ns lop­pudig­i­tal­isoin­nin eli lop­ut anal­o­giset keskuk­set kor­vat­ti­in dig­i­taalisel­la yhteydellä.

    Sil­loin vedet­ti­in kuitukaapelia n 3700 km n 1500 keskuskoppiin.
    Jonkin ver­ran jäi dig­i­taal­is­tan radi­olinkkien varaan, mut­ta niistäkis suurin osa kor­vat­ti­in kuituy­htey­del­lä vähän myöhemmin

    Kun tilaa­ja­jo­hdon pitu­us on n 2 km niin kuitu oli läh­es jokaisen talouden lähipiirissä.Access olisi voin­ut olla kupari tai kuitu, jos tarvi­taan supernopeuksia

    Siihen aikana kuitu aurat­ti­in maa­han ja hin­ta oli 3–4 euron luokkaa/m .Mit­takaavae­tu alen­taa hin­to­ja, niin mate­ri­aalin kuin työn.

    Nyt kun kuitua levitetään pikku paloina niin hin­ta on näköjään moninkertainen .

    Näin muu­ta­man täl­laisen verkon kus­tan­nus­laskel­man ja hin­ta oli huikea.Hintoihin vaikut­ti myös se, että urakoit­si­jatkin ovat häipyneet mui­hin töi­hin ja tar­jouk­sia oli mon­esti vain yksi !!!

    Kaupungeis­sa rak­en­tamisen hin­ta on moninker­tainen, mikä johtuu kat­u­rak­en­teen kor­jaamisen kalleud­es­ta ja se, että kaupun­git halu­a­vat uusia kadut kaiva­jien rahoil­la .Hin­ta lie­nee nykyään hel­posti 100–300 euroa metri ?

    Se rajoit­taa jo kilpailuakin

    Son­era pur­ki maaseudun kuitu­verkon joskus 2008–2010 ja niin­pä tuo etu hävisi ja nyt raken­netaan uut­ta rinnalle.

    Mut­ta teknolo­giakin kehit­tyy ja 4G tar­joaa kyl­lä kor­vaa­van yhtey­den maaseudulle, mut­ta tuki­ase­man yhtey­det on nekin raken­net­ta­va kuidulla.

    Min­ul­lakin toimii muu­ta­ma pc ja tv yhtey­del­lä, jos­sa nopeus on n 15 Mbitittiä.

    Mitä ulee Ruot­si­in niin kyl­lä siel­läkin elää ihmisiä haja-asu­tusalueel­la esim Käsi­var­ren kohdal­la on asu­tus­ta Ruotsin puolel­lakin, mut­ta ei Ruot­si vedä sinne tietä, kuitua eikä muu­takaan infraa
    Ruot­salais­ten autot ovat Suomen puolel­la talleis­sa, näkyvät kyl­lä tielle.

    Ruo­sis­sakin peit­to on jotain 95 % luokkaa
    Sama kos­kee mobi­il­i­akin, ei peit­toa voi­da koskaan suun­nitel­la 100 % , aivan liian kallista.

    ja kyl­lä se maaseu­tu on autio Suomes­sakin , aikoinaan 1980 luvul­la Ival­on verkko­ryh­män tilaa­jista yli 90 % oli neljässä keskuk­ses­sa :Iva­lo, Inari,Saariselkä ja Kari­gas­nie­mi ja siihen aikaan peit­to kiin­teäl­lä verkol­la oli 99 %.

    Ja tuos­sa 1996 tehdyssä dig­i­tal­i­sioin­nis­sa 1500 keskuk­seen oli kytket­ty n 80000 tilaa­jaa, joten perin autio on Suomen maaseutu.

  89. Sakke: En juuri tunne Tat­tarisuo­ta, mut­ta voin kysyä, pilaako Tat­tarisuolle raken­net­ta­va geneer­i­nen uusi asuinalue ympäristöään yhtä paljon kuin meren ran­nalle, ulkoilu- ja virk­istysalueelle, laa­jalle näkyvyysalueelle raken­net­ta­va ökytalorivistö? 

    Helsin­gin ja naa­purikun­tien kil­pailu ‘hyvistä’ veron­mak­sajista ei saa johtaa yhteisen ympäristömme naker­tamiseen tai pilaamiseen!

    Tat­tarisuo on nimen­sä mukaises­ti SUO. Tarkoit­taa vel­limäistä poh­jaa ja poh­javesialuet­ta ja siis kallista rak­en­taa joka ei tarkoi­ta että olisi halut­tu vaik­ka kova hinku sinne täysin tarpeet­tomasti onkin. Vier­essä on Jakomä­ki, joka taas nimen­sä puoles­ta on MÄKI. Paljon parem­paa raken­nus­maa­ta kuin SUO. Sekin on raken­net­tu kuten monista 60 luvun lähiöistä oli tapana tehdä n. neliök­ilo­metrin kokoisia aluei­ta hyväl­lä poh­jal­la. Jos noi­ta neliök­ilo­me­tre­jä tiivis­tetään ja Val­tio ymmärtäisi myös ajan kulke­neen eteen­päin tämä tar­joaisi mitä parhaat olo­suh­teet. Val­tion pitäisi oival­taa että Helsin­ki ei ole enää aikoi­hin ollut se pieni niemenkär­ki jos­ta kaik­ki tiet veivät ulospäin moot­toriteinä ja junakiskoina. Jakomäen kohdal­la tuo vaikut­taisi siten että siitä tulisi Lah­den­tien ja Por­voon­väylän kokoo­ja rajali­ityn­tä­parkkikeskuk­se­na jos­ta pikaratikalla pää­sisi Koske­lan suun­taan ja poikit­tain Malmin­su­un­taan. Alp­pikyläkin yhdis­ty­isi bule­vardin yli Jakomäen tiivi­in keskuk­sen palvelui­hin sitä kaut­ta. Junara­ta samoin pysähty­isi lähem­mäs rajaseu­tua jol­loin pikaratik­ka voisi liiken­nöidä junakisko­jen kohdal­la ja se taas tarkoit­taisi että ympäristö radan vierel­lä muut­tuisi totaalis­es­ti, kaupunki­maisek­si. Mah­dol­lisu­us olisi tietysti myös metrolin­jan jatkami­nen Kon­tu­las­ta Jakomä­keen mut­ta pikaratik­ka olisi kaiketi halvem­pi ratkaisu. Varsinkin kun Var­tiosaaren kohdal­la liiken­nöin­ti pikaratikalla olisi kan­nat­ta­va jo 5000 ihmisen kohdal­la mut­ta tiivi­iden ase­makeskusten kohdal­la saat­taisi siten jäädä jo lii­ian pieneksi.
    Voisi kuvitel­la että valmi­iden hyvien paikko­jen tiivistämi­nen olisi koko Helsin­gin etu, viher­aluei­ta säästäen miel­lyt­täviä, toimivia, palve­lut sisältäviä tur­val­lisia käve­lykeskuk­sia luo­den jos­ta kestävän kehi­tyk­sen idean omaa­vat menetelmät mah­dol­lis­taisi­vat liikku­vu­u­den laajemmalle.

  90. Helsin­gin väestönkasvua ei ennuste­ta vaan suunnitellaan

    Aivan!

    Tätä taus­taa vas­ten on aika per­verssiä, että arvoisa blogin­pitäjäkin suun­nit­telee ja ajaa tor­ni­talo­ja ja kaupun­gin umpeen­rak­en­tamista juuri näil­lä väestöennusteilla!

  91. Osmo Soin­in­vaara:
    Jos ensin on tehdas, onko väärin kaavoit­taa asun­to­ja tehtaan lähelle, vaik­ka asukkaat eivät etsi vain viihty­isää asuinympäristöä vaan myös lyhyt­tä työ­matkaa? Osa elämän laat­ua on lyhyt työ­mat­ka. Sik­si halu­amme lisätä rak­en­tamista lähel­lä työ­paikko­ja sen sijaan, että Helsingis­sä työssä käyvät pakote­taan jon­nekin kym­me­nien kilo­me­trien päähän pitkän automatkan päähän.

    Mut­ta ne tehtaat tulee Helsinki­in kun tääl­lä on kaik­ki ihmiset. Tämä maa on raken­net­tu niin päin helkut­tia että muual­la ei juuri ole ihmisiä. Mut­ta en usko het­keäkään että sen tehtaan paras sijoi­tus olisi Helsingis­sä mis­sä on ahdas­ta ja huonot liiken­ney­htey­det (autoille). Tehdasalue tarvit­see paljon tilaa ja sieltä liikkuu erit­täin paljon rekko­ja ja henkilöau­to­ja päivässä sisään ja ulos. Helsin­ki ei todel­lakaan ole sille hyvä paik­ka. Enkä ole edes ottanut sitä puheek­si että paljon niistä tulee melua ja saastet­ta. Har­va halu­aa asun­ton­sa tehtaan vierestä.

    Lyhyt työ­mat­ka on tietenkin hyvä, mut­ta sen ei todel­lakaan tarvitse olla Helsingis­sä. Jos pääkaupunkiseudul­la olisi hyvät liiken­ney­htey­det niin helsingistä voisi hel­posti men­nä ympäryskun­ti­in töi­hin. Mut­ta nyt julki­nen liikenne on niin surkea että se on melkein mahdotonta.

    Muut työåaikat siir­tyvät koko ajan kauem­mas ihmi­sistä. Kun ne keskit­tää. Net­tikau­pat tule­vat tap­pa­maan läh­es kaik­ki pikkukau­pat (pait­si ruokakau­pat). Jäl­jelle jää vain net­tikau­pan lisäk­si iso­ja jät­te­jä. Ostoskeskuk­sia. Joi­hin tul­laan autol­la tai julkisilla.

    1. Helsin­gin joukkoli­ikenne on Euroopan parhai­ta, jos kysyy käyt­täjhiltä. On vaik­era tehdä hyvää joukkoli­iken­net­ta Helsin­gin kaupun­bgin ulkopolel­la, kos­ka asu­tus on sirotel­tu suun­nit­telemat­tomasti sinne tänne otta­mat­ta huomioon joukkoli­iken­teen tarpei­ta. Kun rak­en­taa autokaupunkia, saa autokaupungin.

  92. Kun olet ollut mukana päät­tävis­sä elimis­sä ja muutenkin sys­tee­mis­sä mukana akti­ivis­es­ti niin voisit var­masti vas­ta­ta seu­raavi­in kysymyksiin?

    Mik­si Helsingistä ja muus­ta pääkaupunkiseudus­ta on tehty autokaupunki? 

    Vaik­ka näistä on tehty autokaupun­ki niin kuitenkin lähivihreä on tuhot­tu aika pitkälle näiltä alueil­ta. Miksi?

    Logi­ikan mukaan jos tehdään kaupun­ki mis­sä ihmiset liikku autoil­la niin mik­si tuho­ta lähivihreä vaik­ka sille ei olisi tarvetta?

Vastaa käyttäjälle Juho Laatu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.