Kuntauudistuksen umpikuja

(julka­istu Suomen Kuvale­hden Ykkös­ketju-blogi­na)

On hyvin surullista, että kaikkien tärkeäk­si myön­tämä kun­tau­ud­is­tus on kar­i­u­tu­mas­sa poli­it­tisen riite­lyn alle. Uud­is­tuk­sen aikataulu venähti perus­tus­laki­valiokun­nan vaa­timusten vuok­si niin pitkäk­si, että valmista ei tai­da täl­lä vaa­likaud­del­la tul­la ja seu­raaval­la koko jut­tu joudu­taan aloit­ta­maan alus­ta — jos seu­raavakaan hal­li­tus kyke­nee vaikeaan asi­aan tarttumaan.

Itse kun­tau­ud­is­tuk­sen tarpeesta ollaan samaa mieltä. Ongelmia on kak­si. Kaupunkiseu­tu­jen kun­tien väli­nen osaop­ti­moin­ti ja sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon tehtävien käymi­nen liian vaa­tiviksi pien­ten kun­tien kannettaviksi.

Myös oppo­si­tiop­uoluei­den edus­ta­jat myön­tävät — he jopa selkäm­min kuin mon­et hal­li­tus­puoluei­den edus­ta­jat — että kun­ta­jako nyky­i­sine pelisään­töi­neen tuot­taa suur­ta hait­taa kaupunkien kehi­tyk­selle. Saman kaupunkiseudun kun­tien väli­nen osaop­ti­moin­ti tuot­taa suur­ta haaskaus­ta ja johtaa huonos­ti toimi­vaan yhdyskun­tarak­en­teeseen, jon­ka vankeina ollaan sukupolvien ajan. Jok­seenkin kaik­ki myön­tävät tämän ongel­mak­si. Poikkeuk­se­na ovat oikeas­t­aan vain jotkut niiden kun­tien edus­ta­jat, jot­ka hyö­tyvät mah­dol­lisu­ud­ds­ta valikoi­da asukkaik­si rikkai­ta ja ter­veitä. Näitä taas on enem­män hal­li­tus­puoluei­den leireis­sä kuin oppo­si­tion. Tästä asi­as­ta pitäisi olla täysin mah­dol­lista sopia oppo­si­tion kanssa.

Siitä, ettei vas­tuu ter­vey­den­huolon jär­jestämis­es­tä ja rahoituk­ses­ta sovi kovin pie­nille kun­nille, ollaan myös täysin yksimielisiä. Myös pienet kun­nat ovat. Moni niistä on esit­tänyt koko ter­vey­den­huol­lon siirtämistä peräti val­tion vas­tu­ulle. Siitä, miten tämä asia jär­jestetään, onkin sit­ten erimielisyyttä.

Jos asi­aa kat­soo suurten kaupunkien kannal­ta, niiden on järkev­in­tä hoitaa ter­vey­den­huolto itse. Niiden kannal­ta raja perus- ja erikois­ta­son välil­lä on järkev­in­tä pois­taa otta­mal­la erikois­sairaan­hoitokin sovel­tuvin osin kun­nan tehtäväk­si ja jät­tää vain vaa­tivin hoito yliopis­to­sairaaloiden vas­tu­ulle. Pien­ten kun­tien kannal­ta  parem­pi — tai ainakin kun­ni­al­lisem­pi —  vai­h­toe­hto olisi siirtää koko ter­vey­den­huolto maakun­tien vas­tu­ulle. Tässä on monia hyviä puo­lia, ja olen sitä vaalio­hjel­mas­sani aikanaan ehdot­tanut itsekin, mut­ta huonona puole­na siinä on jok­seenkin ylit­tämät­tömän raja-aidan muo­dos­tu­mi­nen ter­vey­den­huol­lon ja muun palve­lu­tuotan­non välille.

Jos kun­tau­ud­is­tus etenisi hal­li­tuk­sen kaavaile­mal­la taval­la, maakun­nan keskuskaupun­gin asukasluku olisi läh­es joka maakun­nas­sa yli puo­let maakun­nan asukaslu­vus­ta. Sil­loin olisi luon­te­vaa, että keskuskaupun­ki jär­jestäisi palve­lut ja myisi ne johonkin säädel­tyyn hin­taan maakun­nan muille kun­nille, mielu­um­min kap­i­taa­tiope­rus­teel­la, eli euroa/asukas ‑hin­noit­telul­la.

Keskus­tas­ta on valitet­tu, että täl­lainen malli vaaran­taisi syr­jäseu­tu­jen palve­lut. Vas­takysymyk­senä voidaan kysyä, miten maakun­ta­malli, jos­sa keskuskaupun­gin asukkail­la on ään­ten enem­mistö, takaisin palve­lut yhtään sen parem­min. Keskus­tan vas­taus on, että sääde­tään laki, että jokaises­sa kun­nas­sa on olta­va ter­veysase­ma. Voihan sel­l­aisen lain säätää koske­maan vastuukuntamalliakin.

Silti näin sitä nyt ainakaan ei voi tehdä. Olisi erit­täin eri­ar­voista taa­ta oma yksikkö parin tuhan­nen asukkaan nykyiselle kun­nalle ja jät­tää takaa­mat­ta 20 000 asukkaan entiselle kun­nalle. Jokin palvelu­jen läheisyys­takuu on laki­in kir­jat­ta­va, mut­ta ei juuri kun­ti­in sidot­tu, kos­ka kaik­ki kun­tali­itok­set lop­puisi­vat siihen.

Kaupunkiseu­tu­jen kun­tali­itok­set ovat kar­i­u­tu­mas­sa kehyskun­tien voimakkaaseen vas­tus­tuk­seen. Halu säi­lyt­tää päätös­val­ta omis­sa käsis­sä on ymmär­ret­tävää ja hyväksyt­tävää, oikeus yrit­tää hyö­tyä edullis­ten asukkaiden valikoin­nista eli ker­mankuorin­nas­ta taas ei ole hyväksyttävä.

Ideaali ratkaisu olisi tehdä oma hallinnon por­ras kaupunkiseuduille niin, että seu­tuhallinto vas­taa niistä päätök­sistä, jot­ka on tehtävä yhdessä ja peruskun­nat niistä, joil­la ei louka­ta naa­purei­den etua. Täl­löin verot pitäisi kerätä tälle kaupunkiseudulle, mut­ta tämä edel­lyt­täisi perus­tus­lain muu­tos­ta. Siitä siis pitäisi sopia oppo­si­tion kanssa. Näis­sä tun­nelmis­sa tämän mielestäni parhaan mallin voi siis unohtaa.

Jos olisi real­is­tista ava­ta perus­tus­la­ki, voisi myös ajatel­la, että olisi vas­tu­il­taan eri­laisia kntia. Sil­loin syr­jäiset maalaiskun­nat voisi­vat säi­lyä itsenäisiänä, mut­ta raskaista tehtävistään vapautettuina.

Suurkun­ta-ajat­telu läh­tee siitä, että tehdään iso­ja kun­tia ja niiden sisälle voimakas kun­nanosa­hallinto paikallisia kysymyk­siä varten. Keskus­tan maakun­ta-kotikun­ta ‑malli tar­joaa oikeas­t­aan saman radikaal­im­mas­sa muo­dos­sa. Siinä pääosa kun­nan tehtävistä siir­ret­täisi­in vielä suurem­mille yksiköille — maakun­nille, ja paikall­ishallinnon yksiköt oli­si­vat tar­jot­tua kun­nanosa­hallintoa vahvem­pia, kos­ka kun­nat kuitenkin säi­ly­i­sivät itsenäisiänä, vaik­ka val­taosan tehtävistään menettäneinä.

Miten siis tästäkin on saatu riita aikaan? Kyse on oikeas­t­aan vain käsit­teistä, kut­su­taanko suurkun­taa kun­naksi vai maakun­naksi ja kut­su­taanko pienem­pää yksikköä kun­nan osak­si vai kunnaksi.

Mut­ta onko keskus­tan maakun­ta liian suuri yksikkö? Jakau­tuuko Suo­mi enää maakun­ti­in vai jakau­tuuko se pikem­minkin kaupunkiseu­tu­i­hin? On luon­te­vam­paa ajatel­la Lovi­isa osak­si Por­voon ja Han­ko osak­si Raase­porin lähipi­ir­iä kuin molem­mat ensisi­jais­es­ti osak­si laa­jaa Uuttamaata.

Eikö keskus­tan kotikun­ta-maakun­ta ‑mallin voisi toteut­taa niin, että  monikeskuk­siset maakun­nat jaet­taisi­in yksikeskuk­sisik­si. Sil­loin se ei juuri poikkeaisi siitä, mihin hal­li­tus tähtää. Erikois­sairaan­hoidon kanssa joudut­taisi­in vähän jump­paa­maan, mut­ta sairaan­hoitopi­irithän ovat ter­vey­den­hoito­jär­jestelmämme parhait­en toimi­va osa.

Olen puhemiehen kanssa samaa mieltä. Oppo­si­tio on otet­ta­va mukaan kuntauudistukseen.

198 vastausta artikkeliin “Kuntauudistuksen umpikuja”

  1. kaikkien tärkeäk­si myön­tämä kuntauudistus 

    No ei todel­lakaan. Kun­ta­puolen rahoi­tusjär­jestelmää ja sotepalvelui­ta voi var­masti paran­taa, mut­ta tälle hal­li­tuk­sen “uud­is­tuk­selle” ei kyl­lä ole tarvet­ta eikä tilausta.

    Uud­is­tuk­sen aikataulu venähti perus­tus­laki­valiokun­nan vaa­timusten vuok­si niin pitkäksi 

    Taisi­pa olla moitit­tavaa uud­is­tuk­sen sisäl­lössäkin. Kun­nil­la (ja niiden etu­ja ajav­il­la poli­itikoil­la) ei ole juuri halu­ja kiire­htä uudistusta.

    Ongelmia on kak­si. Kaupunkiseu­tu­jen kun­tien väli­nen osaop­ti­moin­ti ja sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon tehtävien käymi­nen liian vaa­tiviksi pien­ten kun­tien kannettaviksi. 

    Osaop­ti­moin­ti ei liene kovin merkit­tävä ongel­ma. Jos sitä halu­taan kor­ja­ta, niin paikataan mak­su­jen por­saan­reiät (= nyky­istä kun­tau­ud­is­tus­ta ei tarvita).

    Pienetkin kun­nat pystyvät hyvin jär­jestämään ter­veyspalve­lut. Usein ne tuot­ta­vat palve­lut yhteistyössä naa­purei­den­sa kanssa. Hom­ma siis toimii jo, eikä kun­tau­ud­is­tus­ta tästä syys­tä tarvita.

    Siitä, ettei vas­tuu ter­vey­den­huolon jär­jestämis­es­tä ja rahoituk­ses­ta sovi kovin pie­nille kun­nille, ollaan myös täysin yksimielisiä. 

    Ei todel­lakaan. Jär­jestämi­nen kuu­luu kun­nille. Rahoi­tus samoin, mut­ta ei niin, että köy­hät mak­saisi­vat köy­hien palve­lut, vaan niin, että val­tio tasaa rikkaiden ja köy­hien kulu­ja. Molem­mat toimi­vat hyvin, pait­si että hal­li­tuk­sel­la tun­tuu ole­van kiin­nos­tus­ta vähen­tää kun­tien val­tiono­suuk­sia ja näin itse aiheut­taa kun­nille vaikuksia.

    Pien­ten kun­tien kannal­ta parem­pi – tai ainakin kun­ni­al­lisem­pi — vai­h­toe­hto olisi siirtää koko ter­vey­den­huolto maakun­tien vastuulle. 

    Parem­pi pitää päätös­val­ta siitä kuka palve­lut toteut­taa itsel­lä. Muuten palvelu­iden huonone­m­i­nen ja katoami­nen on lähellä.

    - — -

    Olen kir­joituk­sen kanssa selvästi eri lin­joil­la. Mielestäni suo­ma­laiseen demokrati­iaan kuu­luu (jo perus­tus­lain mukaan) se, että kun­nat saa­vat itse päät­tää palveluis­taan. Hal­li­tus on jostain syys­tä läht­enyt tätä van­haa peri­aatet­ta kaata­maan. Vaik­ka joitain palvelui­ta toteutet­taisi­in yhteistyössä muiden kanssa tai keskite­tysti, kun­tien kan­nat­taa pitää päätös­val­ta siitä, miten palve­lut toteutetaan. Näin palvelu­iden hallinnoin­ti säi­lyy niil­lä, joil­la on myös intres­si pitää ne hyvä­ta­soisi­na. En hyväksy hal­li­tus­puoluei­den yri­tyk­siä siirtää päätös­val­ta kun­nil­ta keskuskaupungeille. Tämä sopii var­masti hyvin keskuskaupungeille, mut­ta toimii kaikkien muiden intresse­jä vastaan.

  2. Hei Osmo
    Innos­tu­in seu­raa­maan blogiasi.Laitoin sen oman blogi­ni seu­ran­taan. Luin kesälukemisi­nani Dobellin viimeisen teok­sen, joka koos­t­uu lukuisas­ta määrästä esseitä. Tein blogi­i­ni siitä arvion. Viit­tasin myös sin­un tähän uuteen kir­joituk­seesi. Olemme näköjään samoil­la lin­joil­la, että par­la­men­taari­nen komitea olisi poikaa. Sote-uud­is­tus ei onnis­tu mitenkään näil­lä eväil­lä. Sen olen myös kir­joituk­sis­sani mon­een ker­taan toden­nut. Ks. http://ollintuumailut.blogspot.com/.
    Ps. taan­noinen ana­ly­y­sisi koulu­tusti­laisu­udessamme oli hyvää pohd­in­taa. Ovatko pohdok­set julkises­ti katselmoitavissa.

  3. Pitääkö SOTEKin kiveen hakata?

    Annetaan tehtävä/velvoite/vastuu maakun­nille + vero­tu­soikeus. Näin on toimit­tu mm. Ruotsissa.

    Maakun­naliseen tulo- ja pääo­mavero­tuk­seen olisi hyvä lait­taa SOTE-pros­ent­ti. Äänestäjät sit­ten maakun­tavaaleis­sa päät­tävät, minkä tasoista SOTE:a toteutetaan.

    Maakun­tata­so on hyvä. Nyt kun sitä ei ole, niin asioista riidel­lään val­tio­ta­sol­la. Pääkaupunkiseudun asi­atkin pitäisi ratkaista Uuden­maan maakun­tata­sol­la eikä eduskunnassa.

    NORMIJOHTAMISEN sijaan julkisel­lakin puolel­la pitäisi hah­mot­taa tavoite/keino ‑hier­arkioi­ta ja soveltaa klas­sista man­age­ment by objec­tives filosofiaa.

  4. Mik­si ei kaade­ta koko matop­urkkia nurin ja raken­neta koko sys­teemiä puh­taal­ta pöy­dältä nykya­jan vaa­timusten ja mah­dol­lisuuk­sien mukaisesti?

    Reilun 5 milj. kansalaisen maas­sa ei nykytekni­ikalla tarvi­ta kuin yksi taso hom­maa hallinnoimaan ja toisaal­ta julki­nen palvelu­iden tuotan­to on sel­l­ainen teho­ton reli­ik­ki, jota muual­la ei osa­ta kai­va­ta. Ei siis muu­ta kuin rahoi­tus Sin­ga­poren mallia mukaillen henk.koht. terveys‑, sotu- jne. ‑tileitä ja palvelu­iden tuotan­to yksi­tyisek­si — vaik­ka vähän naa­puri­maa­ta Ruot­sia apinoiden.

    Kaavoitu­soikeus kun­nil­ta pois ja tilalle kaavoitusvelvol­lisu­us maakun­nille. Samal­la tietysti maan­omis­ta­jille velvol­lisu­us mak­saa perus­in­fra­s­ta käyvät kulut.

    Ei luulisi ole­van vaikeaa.

    Kaikenkaikki­aan en pysty mil­lään ymmärtämään mikä on tämä “kun­ta”, joka on jonkin­lainen pyhä perus­tus­lain täältä iänkaikkisu­u­teen vis­usti suo­jele­ma meitä ylem­pi (ja tärkeämpi?) olen­to. Voisiko joku ava­ta asi­aa? Luulisi, että ihmiset ja ihmisille tar­jot­ta­vat palve­lut oli­si­vat jotenkin tärkeitä, mut­ta että joku Kun­ta?!?

    Omas­ta mielestä tässä Kun­tien Pyhän Koske­mat­to­muu­den vaal­imises­sa haiskah­taa pahasti pienisieluis­ten paikallispoli­itikoiden oman navan suo­jelu, mut­ta ehkä en vain ymmär­rä miten min­ullekin kaik­ki on aivan kiistämät­tömästi parem­min, kos­ka kunta.

    Mitä tulee esim. espoolais­ten vas­tus­tuk­seen helsinkiläis­ten kun­nal­lispoli­itikoiden val­loi­tus­retk­iä kohtaan, niin ehkä vas­tus­tus saat­taisi jos­sain välis­sä hive­nen laan­tua, jos yksi riidan osa­puolista edes hive­nen tajuaisi vähen­tää haukku­mista, ylim­ielisyyt­tä ja syyl­listämistä — puhu­mat­takaan, että siivoaisi ensin oman pesän­sä päivit­tämäl­lä tsaari­naikaisen maail­man tehot­tomim­man hallintonsa.

  5. Hei,

    Suo­mi olisi hyvä jakaa osaval­tioi­hin, jot­ka takaisi­vat alueel­lis­ten kiel­ten ja kult­tuurien säi­lymisen, kuten Sveit­sis­sä. Osaval­tioi­ta voitaisi­in kut­sua Sveitsin mallin mukaan vaik­ka kan­toneik­si tms. Osaval­tioiden rajat voisi­vat nou­dat­taa suurin piirtein his­to­ri­al­lisia maakun­tara­jo­ja sekä kieli­ra­jo­ja. Tämä osaval­tio­jako pois­taisi myös Osmon mainit­se­man osaop­ti­moin­nin veron­mak­sajien suh­teen, jos vero­tu­soikeus pois­tu­isi nyky­isiltä kun­nil­ta koske­maan koko osavaltiota.

    Mitä pitem­pään tämänkaltaista uud­is­tus­ta lykätään sitä han­kalam­mak­si muut­tuu Suomen ja suo­ma­lais­ten ase­ma tässä maail­mas­sa ja sitä huonom­pi esimerk­ki Suo­mi on mis­sään asi­as­sa yhtään kenellekään.

    Ilman muu­ta tässä pitäisi toimia rohkeasti yli hal­li­tus- ja puoluer­a­jo­jen ja tehdä tarvit­ta­vat muu­tok­set perus­tus­laki­in kaikessa sovussa.
    Lisäk­si olisi hyvä miet­tiä olisiko syytä perus­taa Suomeen perustuslakituomioistuin.

  6. Kun­tau­ud­is­tus on äärim­mäisen tärkeä kansan­taloudelle. Meiltä on lop­pumas­sa rahat. Nykyisen kaltaiseen sosi­aal­i­tur­vaan ei ole mah­dol­lisu­ut­ta jatkossa. 

    Talouden kannal­ta on kuitenkin keskeisem­pää pilkkoa liian suuret yksiköt, kuten Helsin­ki, kuin puuhastel­la muu­ta­man jäl­jel­lä ole­van liian pienen yksikön kanssa. Liian pienistä yksiköistä päästään lopet­ta­mal­la turhat vero­jen tasaukset.

  7. On hyvin surullista, että kaikkien tärkeäk­si myön­tämä kun­tau­ud­is­tus on kar­i­u­tu­mas­sa poli­it­tisen riite­lyn alle. 

    Ei ole surullista vaan hyvä asia. Toki olisi kivem­pi, että se olisi vaan ratio­naalis­es­ti päätet­ty olla tekemät­tä, mut­ta parem­pi edes näin.

    Pienis­sä kun­nis­sa vielä ymmärtää yhdis­tymisen tarpeen. Joskin siel­läkin se pitäisi tehdä vapaae­htois­es­ti. (Tai jos rahat lop­pu­vat, pakolla)

    Sen sijaan pääkaupunkiseudul­la ei ole mitään tarvet­ta. Nykyi­nen tilanne on varsin hyvä, asuk­ki voi vali­ta omille tarpeille parhait­en sopi­van paikan asua. Ihmis­ten oikeus vali­ta ei ole huono asia.

    Keskit­tykää omaan työhön ja rak­en­takaa Helsingistä halut­ta­va paik­ka asua, älkää valit­tako siitä, että ihmiset voivat halutes­saan muut­taa muualle.

  8. Mihin Ode uno­hdit muuten niin hyvästä mielip­i­teestäsi ter­vey­den­huol­lon monikanavara­hoituk­sen aiheut­ta­mat ongel­mat ja mitä ehdo­tat kor­jauk­sek­si siihen?

  9. Kun­tau­ud­is­tuk­sen johtamis­es­ta on jotenkin tul­lut mieleen Homer Simp­son las­ket­telur­in­teessä. Yhtäkään kep­piä ei väis­tetä, vaan aina ja kaik­keen tör­mätään suo­raan. Tämä on pitkälti johtunut kolmes­ta asiasta. 

    Aluk­sikin koko tavoite on hämär­tynyt. Uud­is­tus­ta johta­vat poli­itikot ovat puhuneet kaikesta muus­ta kuin kaupunkiseu­tu­jen osaop­ti­moin­nista tai sote-palvelu­iden tuot­tamis­es­ta. Kun­tien ja sairaan­hoitopi­irien asiantun­ti­joille on men­ty luen­noimaan aivan yleis­lu­on­toisil­la ja naiveil­la kalvopaketeilla. 

    Toisek­seen yksi­tyisko­h­tien ja jär­jeste­ly­jen mon­imutkaiset ongel­mat on jär­jestelmäl­lis­es­ti yritet­ty uno­htaa. Lop­ut­tomasti niitä ei kuitenkaan voi uno­htaa ja sit­ten, kun koru­lau­seista joudu­taan siir­tymään todel­lisu­u­teen, edessä on jatku­vasti nolo­ja päätösten peru­misia. Lisäk­si ne, joil­la on saavutet­tu­ja etu­ja puo­lus­tet­ta­vanaan, eivät ikinä joudu puo­lus­ta­maan etu­jen­sa oikeu­tus­ta. Aina voivaan puo­lus­tau­tua sanom­al­la, että hal­li­tus ei ole ottanut huomioon tätä, tätä ja tätä ongel­maa, kun valmis­telu on niin heikkoa. 

    Kol­man­nek­si kokoomus pyr­ki alku­vaa­likaud­es­ta nylkemään karhun ennen sen kaatamista. Ympäri maakun­tia kier­ret­ti­in kehu­mas­sa juuri kun­tau­ud­is­tus­ta kokoomuk­sen suure­na saavu­tuk­se­na vaikeis­sa hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa. Sil­lä sit­ten tapet­ti­in demareista moti­vaa­tio­ta kan­taa vastuuta. 

    Nyt kun­nille on tehty kak­si kum­mallista kuulemiskier­rosta. Molem­mis­sa kyselti­in kaiken­laista sekalaista ja ilman tule­van lain­säädän­töpo­h­jan tietämistä väistämät­tä mutupo­h­jaista. Sen sijaan kun­nil­ta ei ole kun­nol­la kysyt­ty sitä, onko asukas­va­likoin­ti tai soten rahoi­tus ja jär­jestämi­nen mielestänne ongel­mallista ja jos on, miten kor­jaisitte itse tämän ongelman?

    Kun­tali­itok­sista ja sairaan­hoitopi­irien lakkaut­tamis­es­ta on tehty uskonkap­palei­ta. Mikä tahansa kun­tali­itos kei­den tahansa välil­lä on aina posi­ti­ivista kehitystä. 

    Kaikkein huolestut­tavin­ta on kuitenkin se, miten hal­li­tuk­selle voi aina tul­la jotenkin yllä­tyk­senä eteen kaik­ki mah­dol­liset asi­at. Ovatko­han esimerkik­si Orpon –soteryh­män jäsenet ja Virkkunen esikun­ti­neen luke­neet ollenkaan tuo­ta pro­fes­sorien kun­taraken­nekir­jaa. http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2084.pdf

    Val­tion­talouden tarkas­tusvi­ras­ton Pöysti varoit­teli asian mon­imutkaisu­ud­es­ta ja puut­teel­lis­es­ta resur­soin­nista jo vuosia sit­ten. http://yle.fi/uutiset/kuntauudistus_kompuroi_lakisekamelskan_takia/2943692 Hal­li­tus ei kuitenkaan hal­li­tuskau­den alus­sa ollenkaan hah­mot­tanut, mil­laisen lakipaketin se on avaa­mas­sa. Valit­ti­in poli­it­ti­nen strate­gia, jos­sa enem­mistöhal­li­tuk­se­na sanel­laan asioi­ta ja silti tehdään omat kotiläksyt huonos­ti. Tämän poli­it­tisen lin­javalin­nan hin­taa tässä nyt maksetaan.

  10. Nyky­hal­li­tus­po­h­jal­la ilman oppo­si­tio­ta olisi kyl­lä val­takir­ja (=alueel­la enem­mistö) hoitaa asia kun­toon pääkaupunkiseudul­la. Muual­la pitäisi pää­vas­tu­un olla nykyisel­lä oppo­si­ti­ol­la, kos­ka se “hal­lit­see” niitä aluei­ta. Mitenkä kun­tau­ud­is­tus ete­nee metropolialueella?

  11. Yksi asia jota kun­tau­ud­is­tuskeskustelus­sa ei olla tul­tu ajatelleek­si on se että tehtäisi­in eri lait ja suun­nitel­mat pääkaupunkiseudulle ja muulle maalle.

    Jos Helsin­ki, Espoo ja Van­taa oli­si­vat jo nyt yksi kaupun­ki (eli HEV), niin sil­lion pääkaupunkiseudun tilanne voisi olla vähän parem­min saman­ta­painen kuin muiden iso­jen kaupunkien tilanne niiden ympäristössä.

    Mielestäni tässä siis käy­dään kah­ta keskustelua samoil­la repli­ikeil­lä. (Sehän sinän­sä on nor­maalia poli­ti­ikas­sa, mut­ta tämän asian kohdal­la sitä ei näytä huomattavan.)

    HEV-tilanne on uni­ik­ki maas­samme, kahdes­ta syys­tä. Ensin­näkin sekä väestömäärä että kansan­tuote alueen sisäl­lä eivät ole mis­sään suh­teessa muuhun maa­han. Toisek­si, muual­la ei myöskään ole tilan­net­ta jos­sa kolme väkirikas­ta ja suurilleen yhtä suur­ta kun­taa olisi paljon vähäväkisem­pi­en ympäröimänä.

    Jos nyt hyväksyt­täisi­in lain­säädän­nössä se, että tästä läh­tien HEV käsitel­lään eri tapauk­se­na kuin lop­ut Suomes­ta, niin sekä keskustelu, että lop­putu­los voisi­vat paran­tua aivan mykistävästi.

  12. Kun­tau­ud­is­tus jou­tui umpiku­jaan, kos­ka sen joht­a­mi­nen oli autori­taarista ja vanhanaikaista.

    Nykyjään ei edes yri­tyk­sis­sä tule mieleenkään, että muu­tok­sia johdet­taisi­in yksipuolis­es­ti ylhäältä alas käskyt­tämäl­lä. Parhaim­mil­laan koko henkilökun­ta on mukana ja sitoutunut.

    Toinen ongel­man on, että suo­ma­laiset ovat hyvin koulutet­tu­ja ja tiedostavia. Viimeisen 15 vuo­den aikana hal­li­tuk­set ovat tehneet jo tarpeek­si kalli­ita hölmöyk­siä, ja kansan mit­ta alkaa olla täyn­nä. Alue­hallintou­ud­is meni sekin pieleen ja ter­vey­den­huol­lon jär­jestelmäsekoilu­un on laitet­tu sato­ja miljoo­nia euro­ja ym. ym.

  13. Mitä jäi käteen PARAS-hankkeesta?

    Tehti­in kun­tali­itok­sia. Kun­nat sai­vat sato­ja miljoo­nia porkkanarahoja.

    Palkat har­mon­isoiti­in liitoskun­nista kalleim­man tasolle. Yhdis­tetylle hallinnolle raken­net­ti­in lisää tilo­ja ja jopa uusi kun­nan­ta­lo, kuten Salos­sa. Heraldi­ikat, tei­den nimet ja jopa paikko­jen nimet uusit­ti­in ja sekoitettiin.

    Sit­ten lakkautet­ti­in ter­veyskeskuk­sia ja kouluja.

    Kyl­lä kait ter­veyskeskuk­sia ja koulu­ja olisi voitu lakkaut­taa ilman kuntaliitoksiakin.

    Nyt on porkka­nara­hat lop­pu. Vero­ja on korotet­tu ja velkaa otet­tu. Yhdestäkään kun­tali­itokos­es­ta ei ole tul­lut säästöä. Päin vas­toin. Siinä sivus­sa on men­nyt kun­nan elinkelpoisu­us, kun kau­pat ja jopa postikin on lakkautet­tu. Laki näet vaatii, että kun­nas­sa pitää olla posti, mut­ta sitä ei kukaan kun­tali­itos­selvi­tyk­sessä huomaa.

    Kukaan ei ole löytänyt Paras-han­keesta ensim­mäistäkään hyö­tyä. Ja kuten san­ot­tu, voi sen ter­veyskeskuk­sen sulkea ilman kuntaliitostakin.

  14. Evert The NeveR­est: Kukaan ei ole löytänyt Paras-han­keesta ensim­mäistäkään hyötyä.

    Enpä tiedä. Kokoomus lie­nee saanut tai ainakin tule­vaisu­udessa saa­nee vaiku­tus­val­taa Keskus­tan kus­tan­nuk­sel­la, kun val­lan pain­opis­tet­tä nos­te­taan kylä­ta­sol­ta uusi­in kun­takeskuk­si­in. EK ja rikkaat tykkäävät.

  15. Entisenä klaukkalalaise­na (ne “pahim­mat”) voi tuo­da pari näkökulmaa:

    1- mik­si omakoti­talo­ja 1000 m²:n ton­til­la ei raken­neta myyn­ti­in Helsinki­in, espooseen tai vantaalle?

    2- mik­si asun­to­jen lisä­tar­jon­nal­la ei estetä hin­to­jen kovaa nousua Helsingissä/Espoossa/vantaalla?

    OMana mielip­i­teenäni sanon, että nämä kak­si tek­i­jää ovat ain­oat syyt siihen, että kehyskun­nat kas­va­vat. Jos pääkaupungis­sa ei edes näitä asioi­ta pystytä lait­ta­maan kun­toon, niin voi tode­ta, että on oma syy, että kehyskun­nat kasvavat.

    Muutenkin tämä kehyskun­tien syyt­te­ly ihme­tyt­tää välil­lä. Helsingis­sä on 550 000 asukas­ta, Klaukkalas­sa on 15 000. Kuka niitä liiken­neru­uhkia aiheut­taa? Menikö mit­takaa­va jos­sain kohti väärinpäin?

    1. Jos ton­tin koko olisi tuhat neliötä ja katu­verkko päälle, aluete­hokku­udek­si tulisi jotain 0,1. Helsingis­sä ei ole maa­ta haaska­ta moi­seen. Kuaan ei kuitenkaan kiel­lä osta­mas­ta naa­pu­ri­tont­te­ja ja jät­tämäl­lä ne pihamaak­si itselleen. Oma­l­la rahal­la saa tehdä ihan mitä tahansa, mut­ta ei voi vaa­tia yhteiuskun­taa sub­ven­toimaan maaseu­tu­maista asum­ista kaupungissa.

  16. Yksi näkökul­ma:

    Mik­si niin hem­metisti vaah­do­taan siitä viiden vuo­den suo­ja-ajas­ta? Eihän viisi vuot­ta ole ollenkaan pitkä aika, kun uud­is­te­taan RAKENTEITA. Eli se on hal­pa hin­ta, jos saadaan kun­tien virkamiehet oikeasti valmis­tele­maan kun­tali­itos­ta. Jos kun­nan­jo­hta­jan vai­h­toe­htona on se, että liitok­sen astues­sa voimaan jää työt­tömäk­si, on kaiketi selvää, että hep­pu tekee kaikken­sa jar­rut­taak­seen liitoksia.

    Se, että jokainen uusi kun­tali­itos tuo uuden viisivuo­tisen, on kyl­lä vähän kohtu­u­ton­ta. EIköhän sitä voisi lieven­tää niin, että viiden vuo­den irti­sanomis­suo­ja koskisi henkilöko­htais­es­ti vain ensim­mäistä kuntaliitosta/ hlö.

    Touko Met­ti­nen
    Kaa­ri­na, Raisio, Rusko, Naan­tali, Masku ja Lieto
    ter­ve­tu­loa Turkuun

  17. Janne Karimä­ki: Lisäk­si olisi hyvä miet­tiä olisiko syytä perus­taa Suomeen perustuslakituomioistuin.

    Muuten ihan hyvä idea, mut­ta vähän pelot­taa, keitä sinne pää­ty­isi tuo­maroimaan. Oletet­tavasti ainakin osa tulisi Korkeim­mas­ta oikeud­es­ta, jon­ka tämän­hetki­nen per­seily on ikävää kat­seltavaa. Sitä toim­intaa ei tarvitse yhtään korkeam­mal­la auk­tori­teetil­la tehdä.

  18. åke: mik­si omakoti­talo­ja 1000 m²:n ton­til­la ei raken­neta myyn­ti­in Helsinki­in, espooseen tai vantaalle?

    Helsin­gin kohdal­la vas­taus on aika help­po. Sel­l­aisen saa, jos on valmis mak­samaan. Hin­ta on kuitenkin aika suo­lainen, kohtu­uhyväl­lä alueel­la puhutaan nykyään miljoonas­ta tuon kokolu­okan uud­es­ta tönöstä (1000 m² tont­tia, 250–300 m² taloa).

    Helsin­gin väen­ti­heys on noin kolminker­tainen ympäristöön ver­rat­tuna. Maa on oikeasti kallista, eikä sitä ole mis­sään mitään isom­pia varan­to­ja ylimääräisenä, sik­si­hän Sipoo-manööverikin tehti­in. Omakoti­rak­en­t­a­mi­nen on paljolti van­ho­jen rin­ta­mamiesaluei­den täy­den­nys­rak­en­tamista (puu­ta­lo veks, kolme kiv­i­taloa tilalle).

    Tästä syys­tä Helsin­ki on aika lail­la sidot­tu siihen, mitä se on. Jos mukaan ote­taan Espoo + Van­taa + Kau­ni­ainen, pelimerkke­jä kaavoituk­ses­sa alkaa olla enemmän.

  19. K. Uok­ka: Sen sijaan pääkaupunkiseudul­la ei ole mitään tarvet­ta. Nykyi­nen tilanne on varsin hyvä, asuk­ki voi vali­ta omille tarpeille parhait­en sopi­van paikan asua. Ihmis­ten oikeus vali­ta ei ole huono asia.

    Oikeus vali­ta pitää kil­pailun kun­nos­sa, ja se on hyvä. Kun­tien nykyi­nen rahoi­tus­malli johtaa kuitenkin kil­pailu­un, jos­sa on paho­ja lieveilmiöitä.

    Pääkaupunkiseudul­la on aivan ilmeinen tarve miet­tiä rahan­jakoa uusik­si. Hallinto muuten esimerkik­si peru­sopetuk­sen osalta on ihan toinen juttu.

  20. Kalle: Talouden kannal­ta on kuitenkin keskeisem­pää pilkkoa liian suuret yksiköt, kuten Helsin­ki, kuin puuhastel­la muu­ta­man jäl­jel­lä ole­van liian pienen yksikön kanssa. Liian pienistä yksiköistä päästään lopet­ta­mal­la turhat vero­jen tasaukset.

    Helsin­ki on joko liian pieni tai liian suuri yksikkö kat­san­tokan­nas­ta riippuen.

    Liiken­nepoli­ti­ikan, vero­tu­lo­jen tasauk­sen tai alueel­lisen kaavoituk­sen kannal­ta Helsin­ki on liian pieni yksikkö. Sil­lä ei ole maaseu­tu­un rajau­tu­vaa maavaran­toa, mikä tekee siitä näi­hin asioi­hin liian pienen.

    Toisaal­ta yksit­täisen kaupungi­nosan kannal­ta Helsin­ki on aivan liian suuri ja byrokraat­ti­nen yksikkö. Kask­isaare­laisen paikallisas­ioiden yhteys Land­bon paikallisas­ioi­hin on nol­la. Mitään voimakas­ta paikallisiden­ti­teet­tiäkään ei Helsingis­sä kaupunki­ta­sol­la enää ole.

    Tulon­tasausten lopet­ta­mi­nen ei kuitenkaan vält­tämät­tä johtaisi pien­ten yksiköi­den häviämiseen. Case Kau­ni­ainen ker­tonee tästä. Sen jäl­keen saataisi­in vaikka­pa Kask­isaaren ja Wes­t­endin kaupun­git. Itse asi­as­sa hyvä­tu­loisen per­heen kan­nat­taisi perus­taa oma kaupun­ki ja hoitaa kaupun­gin velvoit­teet ostopalveluina ja vaku­u­tusten kautta.

    Kun­nal­lisvero on tulon­si­ir­toa hyvin ansait­sevil­ta huonos­ti ansait­seville. Jos tätä siir­toa pääsee kiertämään muut­ta­mal­la työssäkäyn­tialueen sisäl­lä, syn­tyy väistämät­tä ker­mankuor­in­taa. Sitä syn­tyy, vaikkeivät kun­nat akti­ivis­es­ti edes yrittäisi.

    Ongel­mas­ta päästään use­am­mal­lakin eri taval­la eroon. Kun­tien yhdis­tämi­nen työssäkäyn­tialueel­la on yksi vai­h­toe­hto. Toinen mah­dol­lisu­us on pitää kun­nat eril­lään mut­ta siirtää kalli­iden palvelu­iden rahoi­tus ja sitä kaut­ta vero­tuk­sen pain­opiste ylem­mälle tasolle.

    Pääkaupunkiseudul­la on vaikea nähdä sitä, miten kaik­ki saataisi­in toim­i­maan yhden katon alla. Järkev­in­tä olisi perus­taa suur-Kau­ni­aisen lääni (HEVK), joka hoitaa nykyisen kun­nal­lisvero­tuk­sen yhteisel­lä pros­en­til­la. Sen alle peruste­taan kak­sikym­men­tä uut­ta kaupunkia, jot­ka sit­ten saa­vat rahoituk­sen­sa tarpeit­ten­sa mukaan, ja jot­ka voivat kil­pail­la eri­lais­tu­misel­la keskenään.

    Verorakenne on sil­loin sel­l­ainen, että lääni kerää rahat lak­isääteisi­in perus­palvelui­hin ja jakaa ne kaupungeille tarpeen mukaan (väestörakenne, eri­ty­is­tek­i­jät, jne.). Kaupun­ki itse kerää rahat tämän tarpeen ylit­tävälle palvelutasolle.

    Tämän jäl­keen yksi kaupun­ki ei kerää mitään, vaan tar­joaa minim­i­ta­sol­la hoide­tut asi­at min­im­i­hin­nal­la. Toinen panos­taa ylimääräistä liikun­ta­paikkoi­hin, kol­mas puis­to­jen kukkalois­toon ja suihkulähteisi­in. Eri­lais­tu­mi­nen mah­dol­lis­taa ter­veen kil­pailun ilman kermankuorintaa.

  21. Juho Laatu: Mielestäni suo­ma­laiseen demokrati­iaan kuu­luu (jo perus­tus­lain mukaan) se, että kun­nat saa­vat itse päät­tää palveluistaan. 

    Raha? Mitä sit­ten tehdään, jos kun­nal­la ei ole rahaa selvitä lak­isäätei­sistä palveluista? Perus­tus­la­ki ei sano, että val­tion pitäisi pumpa­ta rahaa minkälaiseen hyvän­sä kuntaan.

  22. Viherinssi: Raha? Mitä sit­ten tehdään, jos kun­nal­la ei ole rahaa selvitä lak­isäätei­sistä palveluista? Perus­tus­la­ki ei sano, että val­tion pitäisi pumpa­ta rahaa minkälaiseen hyvän­sä kuntaan. 

    Suomel­la on riit­tävästi rahaa perus­palvelu­iden toteut­tamiseen. Ongel­maa ei pitäisi olla, kos­ka halu­amme kai kus­tan­taa samat perus­palve­lut kaikille yhteis­vas­tu­ullis­es­ti. Ole­mas­sa ole­vat rahat pitää vain jakaa oikein. (Ja jos Suomel­la ei ole rahaa, piää kai pudot­taa kansalaisille tar­jot­tavien perus­palvelu­iden tasoa.)

    Jos kun­nal­la ei ole rahaa sik­si, että siel­lä asuu paljon sairai­ta eläkeläisiä, sen tulee saa­da tulon­tasaus­ta (sil­lä vai­h­toe­hto olisi se, että köy­hät kus­tan­ta­vat köy­hien palve­lut ja rikkaat rikkaiden, etkä kai aja tätä takaa).

    Jos kun­nal­la ei ole rahaa sik­si, että se on tuh­lannut rahansa huvi­tuk­si­in, kun­nanisät ovat menetelleet väärin, ja heitä pitää valvoa tarkem­min. Täl­laisia kun­tia tuskin on montaa.

    Jos kun­nal­la ei ole rahaa sik­si, että nykyi­nen hal­li­tus on pienen­tänyt sen val­tiono­suuk­sia vähen­tämät­tä sen lak­isääteisiä tehtäviä, kyse on kai kiristyk­ses­tä kuntaliitoksiin.

    Jos kun­nal­la ei ole rahaa palvelui­hin, ja se sik­si pitäisi liit­tää johonkin toiseen kun­taan, niin kenen velvol­lisu­us on mak­saa kun­nan palve­lut? Naa­purikun­nanko? Vai tuleeko val­tio apu­un tässä tapauk­ses­sa, kun kun­ta on osoit­tanut tarvit­tavaa nöyryyt­tä ja luop­unut itsenäisyydestään?

    Ei noista seli­tyk­sistä yksikään kuu­losta oikein järkevältä. Eivät kun­tali­itok­set tai kun­tau­ud­is­tus syn­nytä rahaa. Jos kak­si köy­hää liitetään yhteen, eivät rahaon­gel­mat katoa minnekään.

    Mis­tä sinä ajat­telet rahan lisära­han tule­van, jos kun­nal­la ei rahaa ole? Liitosten seu­rauk­se­nako jotenkin, vai miten?

  23. Juho Laatu: Mis­tä sinä ajat­telet rahan lisära­han tule­van, jos kun­nal­la ei rahaa ole? Liitosten seu­rauk­se­nako jotenkin, vai miten?

    Rahaa tulee kahdel­la mah­dol­lisel­la tavalla.

    1. Toimin­nan tehostuminen.

    2. Palvelu­verkos­ton karsiminen.

    Kun­tali­itok­set toimi­vat joskus ja joskus eivät. Toim­inta voi tehos­tua, jos kun­nil­la on päällekkäisiä toim­into­ja. Ylei­sis­sä toimin­nois­sa tarvit­ta­va henkilökun­tamäärä hallinnos­sa kas­vaa hitaam­min kuin hal­lit­ta­vat toimin­nat. Isom­pi kun­ta tarvit­see vain yhden setin johta­jia, jne.

    Äärim­milleen vietynä voi esit­tää väit­teen, että hyvin tehty kun­tali­itos säästää aina hallintoku­luis­sa. Jos ei muuten, niin yhden kun­nan­jo­hta­jan palkan ver­ran. Huonos­ti tehtynä (à la yliopis­toy­hdis­tämiset) hallinnonkin tehokku­us heikke­nee. Hallintomeno­jen osu­us lie­nee noin 5 % kun­tien kokon­ais­menoista, joten täl­lä ei ole kovin isoa vaiku­tus­ta muutenkaan.

    Ja muutenkin empi­iri­nen evi­denssi kun­takoon vaiku­tuk­sista kun­tien kus­tan­nuk­si­in on vähän sekalaista. Kun­nan menot/asukas suh­teessa kun­takokoon on graa­fi­na ihan suo­raan haulikkoam­munnan SM-kiso­jen katkaistu haulikko ‑sar­jas­ta.

    Olen­naisem­pi asia on kuitenkin se, että suurim­mat hyödyt saadaan yhdis­tämäl­lä heikom­pia ja vahvem­pia kun­tia keskenään. Jos kyse on pikkukun­nista, täl­lä tasa­taan tuuri­vai­htelua. Vahvem­malle kun­nalle vai­h­toe­hto ei tietenkään ole mieluisa. Jos kyse on työssäkäyn­tialueesta, täl­lä keskitetään kil­pailua ker­mankuorin­nas­ta muuhun toim­intaan. Sil­loinkaan vahvem­paa ei innos­ta. Kysykää Kau­ni­ai­sista tai Kau­ni­ais­ten maalaiskunnasta.

    Kah­den rutiköy­hän har­vaana­su­tun perän­taan­tausta­laisen kun­nan yhdis­tämisel­lä ei toden­näköis­es­ti voite­ta juuri mitään. Kumpikin kun­ta elää tasan val­tion rahoil­la. On sit­ten alue­poli­ti­ikkaa päät­tää, mikä on se koko maa­han taat­ta­va minimipalvelutaso.

    Käytän­nössä tämä tilanne on kun­nal­lis­demokra­t­ian kannal­ta vaikea. Jos val­tiono­su­usjär­jestelmä toimii, rahaa on täs­mälleen ja vain sen ver­ran, mitä tarvi­taan lak­isääteisi­in min­imi­palvelui­hin jotenkin siedet­täväl­lä kun­tavero­pros­en­til­la. Kun­nal­la ei ole real­is­tisia kehi­tys­mah­dol­lisuuk­sia, eikä päät­täjil­lä peli­v­araa. Mikä on se itsenäisyys, jota täl­lä vaalitaan?

    Aikanaan muuten pitäjän koko oli tyyp­il­lis­es­ti sel­l­ainen, että syr­jäkylältä juuri ehti kirkonkylälle ja takaisin yhden päivän aikana.

  24. Viherinssi: Rahaa tulee kahdel­la mah­dol­lisel­la tavalla.

    1. Toimin­nan tehostuminen.

    2. Palvelu­verkos­ton karsiminen.

    Kun­tali­itok­set toimi­vat joskus ja joskus eivät. Toim­inta voi tehos­tua, jos kun­nil­la on päällekkäisiä toim­into­ja. Ylei­sis­sä toimin­nois­sa tarvit­ta­va henkilökun­tamäärä hallinnos­sa kas­vaa hitaam­min kuin hal­lit­ta­vat toimin­nat. Isom­pi kun­ta tarvit­see vain yhden setin johta­jia, jne.

    Ei noin saa­da säästöjä. Pienet kun­nat toteut­ta­vat perus­palve­lut yhtä tehokkaasti kuin isotkin. Vaik­ka isos­sa kun­nas­sa onkin suh­teessa vähem­män väkeä kun­nan­jo­hta­jan tit­telil­lä, byrokra­ti­aa ja virkamiehiä voi isos­sa kun­nas­sa muuten olla suh­teessa enem­män, ja hei­dän palkkansa suurem­pia. Suomen tehokkaim­mat kun­nat ovat pieniä, ja suurim­mat kun­nat ovat yleen­sä aika tehot­to­mia. Kun­tali­itok­set eivät siis käy tehostamislääkkeeksi.

    Palvelu­iden kar­simi­nen toisi säästöjä, mut­ta siitä ei kai ainakaan hal­li­tuk­sen puhei­den mukaan ole tässä kun­tau­ud­is­tuk­ses­sa kyse (vaan palvelu­iden tur­vaamis­es­ta). Palvelu­verkos­ton kar­simi­nen siinä mielessä, että toimip­is­teitä vähen­netään on myös palvelu­iden huonon­tamista (ja lisää tietenkin asi­akkaiden matkakustannuksia).

    Suurem­pi kun­takoko ei siis luo lisää rahaa. Palvelupis­tei­den kar­simisel­la voisi ehkä hie­man säästää (tosin palvelu­iden tasoa samal­la huonon­taen), mut­ta niin­hän Suomes­sa on jo tehtykin. Kun­nat ovat lakkaut­ta­neet kyläk­oulu­ja ja tilan­neet ter­veyspalvelui­ta naa­purikunnal­ta. Kun­nat osaa­vat siis itsekin tehdä täl­laisia toimen­piteitä, jos on tarvet­ta. Kun­tau­ud­is­tus­ta ja kun­takoon muut­tamista tähän ei tarvi­ta, eikä rajo­jen muu­tos tuo siis lisää rahaa tähänkään tarpeeseen.

    Äärim­milleen vietynä voi esit­tää väit­teen, että hyvin tehty kun­tali­itos säästää aina hallintoku­luis­sa. Jos ei muuten, niin yhden kun­nan­jo­hta­jan palkan ver­ran. Huonos­ti tehtynä (à la yliopis­toy­hdis­tämiset) hallinnonkin tehokku­us heikke­nee. Hallintomeno­jen osu­us lie­nee noin 5 % kun­tien kokon­ais­menoista, joten täl­lä ei ole kovin isoa vaiku­tus­ta muutenkaan.

    Aika äärim­milleen tosi­aan ved­it :-). Toden­näköisyy­det lienevät enem­mänkin toiseen suun­taan. Mon­es­sa toteu­tuneessa kun­tali­itok­ses­sa on käynyt aivan päinvastoin.

    Ehkä olemme samaa mieltä ainakin siitä, että tilas­to­jen mukaan tehokkaim­mille pie­nille kun­nille emme suosit­tele kun­tali­itos­ta. Niiden tehokku­u­den putoami­nen on aivan liian toden­näköistä, jos ne pakote­taan liitoksiin.

    Ja muutenkin empi­iri­nen evi­denssi kun­takoon vaiku­tuk­sista kun­tien kus­tan­nuk­si­in on vähän sekalaista. Kun­nan menot/asukas suh­teessa kun­takokoon on graa­fi­na ihan suo­raan haulikkoam­munnan SM-kiso­jen katkaistu haulikko ‑sar­jas­ta.

    Näistä on selvät tilas­tot, jot­ka osoit­ta­vat, että pieni koko ei tarkoi­ta ainakaan tehot­to­muut­ta. Ei siis perustei­ta muu­tok­si­in. Suuren kun­takoon taloudel­lisu­us on vain virheel­listä toiveajattelua.

    Olen­naisem­pi asia on kuitenkin se, että suurim­mat hyödyt saadaan yhdis­tämäl­lä heikom­pia ja vahvem­pia kun­tia keskenään. Jos kyse on pikkukun­nista, täl­lä tasa­taan tuuri­vai­htelua. Vahvem­malle kun­nalle vai­h­toe­hto ei tietenkään ole mieluisa.

    Jos jol­lain kun­nal­la on raha­pu­la, mik­si mak­sat­taisit sen kulut naa­purikun­nal­la? Ei kovin reilua. Eikä tuos­ta yhdis­telystä mitään taloudel­lista hyö­tyäkään ole. Joku iso kun­ta voisi olla halukas osta­maan pienen naa­purin­sa itselleen otta­mal­la sen velat kan­taak­seen, mut­ta taloudel­lis­es­ti tämä olisi vain nol­la­summapeliä. Vai mitä ne tarkoit­ta­masi “suurim­mat hyödyt” tässä olivat?

    OS on kir­joitel­lut kalli­iden sairastapausten riskeistä, mut­ta minus­ta kun­ta voi ottaa vaku­u­tuk­sen, jos niitä pelkää. Tai vielä parem­pi, jos val­tio tasaisi täl­laiset riskit.

    Jos kyse on työssäkäyn­tialueesta, täl­lä keskitetään kil­pailua ker­mankuorin­nas­ta muuhun toim­intaan. Sil­loinkaan vahvem­paa ei innos­ta. Kysykää Kau­ni­ai­sista tai Kau­ni­ais­ten maalaiskunnasta.

    En tiedä kumpi tuos­sa on vah­va ja kumpi heikko. Yleis­es­ti taitaa olla niin, että mon­et isot kun­nat ovat halukkai­ta nielemään pienem­piä naa­pure­i­tan, mut­ta muil­la kun­tali­itok­si­in on hyvin vähän aitoa kiinnostusta.

    Kah­den rutiköy­hän har­vaana­su­tun perän­taan­tausta­laisen kun­nan yhdis­tämisel­lä ei toden­näköis­es­ti voite­ta juuri mitään. Kumpikin kun­ta elää tasan val­tion rahoil­la. On sit­ten alue­poli­ti­ikkaa päät­tää, mikä on se koko maa­han taat­ta­va minimipalvelutaso.

    Käytän­nössä tämä tilanne on kun­nal­lis­demokra­t­ian kannal­ta vaikea. Jos val­tiono­su­usjär­jestelmä toimii, rahaa on täs­mälleen ja vain sen ver­ran, mitä tarvi­taan lak­isääteisi­in min­imi­palvelui­hin jotenkin siedet­täväl­lä kun­tavero­pros­en­til­la. Kun­nal­la ei ole real­is­tisia kehi­tys­mah­dol­lisuuk­sia, eikä päät­täjil­lä peli­v­araa. Mikä on se itsenäisyys, jota täl­lä vaalitaan?

    Jos rahaa löy­tyy perus­palvelui­hin val­tiono­suuk­sien kaut­ta, rahoi­tu­songel­maa ei kai sit­ten ole. Perus­ta­soa kum­mem­paa kukaan ei kai ole vaatimassa.

    Mainit­se­maasi “val­tion varoil­la” elämistä en pidä syntinä. Sivistys­val­tios­sa niin tekevät jos­sain määrin kaik­ki köy­hät, niin Helsingis­sä kuin pikkukun­nas­sa, jos­sa enem­mistö asukkaista on köy­hiä. Tulon­tasauk­set ovat oleelli­nen osa yhteiskun­ta­järjestys­tämme. Jos joku kun­ta on köy­hä, mak­san sille mielel­läni sovi­tun määrän tasaus­ta, ja halu­an tar­jo­ta noille kun­ta­laisille samat perus­palve­lut kuin muillekin kansalaisille.

    Itsenäisyys on sama kuin kaikil­la muil­lakin tasoil­la. Min­ul­la on oikeus tehdä omat val­in­tani. Per­heel­lä on oikeus vali­ta osta­vatko ruokansa K- vai S‑kaupasta. Suomen perus­tus­lain tarkoit­ta­ma kun­tien itse­hallinto tarkoit­taa käsit­tääk­seni samaa. Kunkin alueen asukkaat saa­vat itse päät­tää, miten hei­dän asiansa jär­jestetään. En ymmär­rä mik­si tästä peri­aat­teesta pitäisi luop­ua, tai mik­si paikallis­demokra­tia pitäisi kor­va­ta “aluedemokra­tial­la”. On mukavaa tehdä per­heen päätök­set per­heen kesken, eikä antaa suvun määräil­lä. Samoin Pihtiputaan asukkaat päät­tävät mielu­um­min itse asiois­taan, kuin anta­vat naa­puikun­nan asukkaiden päät­tää niistä. Pieni koko on siis etu siinä mielessä, että pienessä piiris­sä asukkaiden tarpeet ovat saman­laiset ja keskinäi­nen ymmär­rys vahvem­pi. Har­va halu­aa kol­hoosi­in. Tuskin Helsinkikään halu­aisi Pietari­in liittyä.

    Alueen kehi­tys­mah­dol­lisuuk­si­in kun­takoko tuskin paljon vaikut­taa. Toki keskus­taa­ja­ma voi hie­man kas­vaa, jos kaik­ki liitet­ty­jen kun­tien palve­lut siir­retään uuteen kun­takeskuk­seen, mut­ta enti­sis­sä pienkun­nis­sa tämä kai tarkoit­taa autioi­tu­mista eikä tuon alueen kehi­tys­mah­dol­lisuuk­sien maksimointia.

    Aikanaan muuten pitäjän koko oli tyyp­il­lis­es­ti sel­l­ainen, että syr­jäkylältä juuri ehti kirkonkylälle ja takaisin yhden päivän aikana.

    Työssäkäyn­tialueisi­in vetoami­nen on nykyään vit­si, sil­lä nykyisenä autois­tuneena aikana ihmiset käyvät hel­posti parinkin kun­nan takana töis­sä. Ennen etäisyy­det eris­tivät parem­min. Pitäisin tärkeim­pänä kri­teer­inä yhteenku­u­lu­vaisu­u­den tun­net­ta. Se on tärkeää demokra­t­ian toimivu­u­den kannal­ta. Pienet ja per­in­teiset yksiköt ovat tässä mielessä parem­pia kuin uudet keinotekoisem­mat kon­struk­tiot. Kun­takoko olkoon se, minkä ihmiset koke­vat itselleen läheisimmäksi.

    - — -

    Mitä tästä opin?

    Aja­tus­ta siitä, että kun­tali­itok­set toisi­vat säästöjä pidän toivea­jat­telu­na, jota tilas­tot eivät tue.

    Palvelu­verkon har­ven­tamista ilmeis­es­ti kan­natat. Kai tuo tarkoit­taa palvelupis­tei­den pois­tamista syr­jäisim­miltä kun­nil­ta. Kun­tali­itok­sia tuo­hon ei tarvi­ta, kos­ka kun­nat osaa­vat itsekin jär­jestää palvelun­sa asetet­tu­jen vaa­timusten ja resurssien mukaan. Ne osaa­vat kyl­lä hyvin laskea, kan­nat­taako yöpäivystys toteut­taa itse, vai naa­purikaupungis­sa. Huo­mau­tan myös, että mon­et pienet kun­nat toteut­ta­vat perus­palve­lut suuria tehokkaam­min, joten niiden palvelu­iden siirtämi­nen tehot­tomam­paan keskuskun­taan oletet­tavasti nos­taa kus­tan­nuk­sia, ei alen­na niitä (sen lisäk­si että piden­tää asiointimatkoja).

    Kuu­lostaa siltä, että asut jos­sain keskuskaupungis­sa. Jos asut Helsingis­sä, kehotan miet­timään Helsin­gin ja Pietari­in tai Tukhol­man kun­tali­itos­ta. Maanti­etel­liset etäisyy­det ovat pitk­iä, mut­ta jos ne uno­hde­taan, tilanne vas­taa hyvinkin pikkukun­nan liit­tämistä johonkin isom­paan naa­puri­in­sa. Parani­si­vatko Helsinginkin talous ja kehi­tys­näkymät, jos se liitet­täisi­in Tukhol­maan tai Pietari­in? Kan­nat­taisi­vatko helsinkiläiset liitosta?

    Selvästikin pienet kun­nat kykenevät tou­teut­ta­maan perus­palve­lut taloudel­lis­es­ti. Jos halu­taan säästää kansan­talouden varo­ja, annetaan ihmeessä ainakn niiden tehokkaiden kun­tien jär­jestää palvelun­sa edelleen entiseen tapaan.

    Monia helsinkiläisiä var­maankin motivoi aja­tus siitä, että jos pien­ten kun­tien val­tiono­suuk­sia saataisi­in pudotet­tua, Helsingille jäisi niitä enem­män. Sama lääke tähänkin. Annetaan tehokkaimpi­en pikkukun­tien hoitaa palvelun­sa itse, niin ne tarvit­se­vat val­tiono­suuk­si­akin vähem­män. Liitok­set toden­näköis­es­ti kas­vat­taisi­vat kulu­ja, ja Helsingillekin jäisi vähem­män käteen.

    Ongel­makun­tia on sekä isois­sa että pienis­sä. Kek­sitään niille lääkkeitä. Kun­takoon kas­vat­ta­mi­nen tuskin on oikea lääke.

  25. Juho Laatu: Suomen tehokkaim­mat kun­nat ovat pieniä, ja suurim­mat kun­nat ovat yleen­sä aika tehottomia. 

    Väite on siitä muka­va, että sen paikkansapitävyyt­tä on vähän vaikea toden­taa. Voidaan tode­ta, että yleis­es­ti pien­im­mät nup­piko­htaiset kus­tan­nuk­set asukas­ta kohden ovat keskikokoi­sis­sa kun­nis­sa, ja että suurim­mis­sa kun­nis­sa nämä kus­tan­nuk­set ovat poikkeuk­set­ta suurem­pia. Pien­im­mis­sä kun­nis­sa on erit­täin suur­ta keskinäistä vaihtelua.

    Mut­ta ker­tooko tämä jotain tehokku­ud­es­ta? Suuret kun­nat tekevät paljon asioi­ta, joi­ta pienet kun­nat eivät tee — esimerkkinä vaik­ka kult­tuuri­laitok­set (kaupung­inteat­ter­it, kaupungi­norkester­it). Lisäk­si suuris­sa kun­nis­sa jo pelkkien tila- ja palkkakus­tan­nusten paikkakun­tako­htainen vai­htelu aiheut­taa väistämät­tä korkeam­mat kus­tan­nuk­set, vaik­ka toim­inta olisi muuten ihan samaa. Suuris­sa kun­nis­sa voi myös olla eri­tyyp­pinen väestö palvelutarpeineen.

    Tehokku­ushan on sitä, että jol­lakin toisel­la toim­inta­mallil­la samat asi­at hoi­tu­isi­vat pienem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la. Kau­ni­ainen ja Sodankylä ovat yhtä väkirikkai­ta. Ei niitä silti oikein tehokku­us­mielessä voi mita­ta keskenään.

    Tois­tan vielä sen, että kun­tali­itosten tuo­mat tehokku­use­dut tuskin ovat kovin suuria sinän­sä. Nyky­tyyli­in tehtynä (kaik­ki van­ha säi­lytetään, lisätään päälle) net­to on aluk­si miinuk­sel­la. Joskin 70-luvun kun­tali­itok­sia tutkit­taes­sa johtopäätös oli se, että hallintoku­lut aleni­vat. Muut kulut nousi­vat, mut­ta palve­lu­ta­son nousemisel­la oli osu­ut­ta asiaan.

    Jos jol­lain kun­nal­la on raha­pu­la, mik­si mak­sat­taisit sen kulut naa­purikun­nal­la? Ei kovin reilua. Eikä tuos­ta yhdis­telystä mitään taloudel­lista hyö­tyäkään ole. Joku iso kun­ta voisi olla halukas osta­maan pienen naa­purin­sa itselleen otta­mal­la sen velat kan­taak­seen, mut­ta taloudel­lis­es­ti tämä olisi vain nol­la­summapeliä. Vai mitä ne tarkoit­ta­masi “suurim­mat hyödyt” tässä olivat?

    Jos vierekkäin on kak­si kun­taa, joista toisel­la menee hyvin ja toisel­la huonos­ti, se voi johtua kolmes­ta syystä:

    1. Hyvin pär­jäävä kun­ta on parem­min johdettu.

    2. Hyvin pär­jäävä kun­ta kuorii kermaa.

    3. Hyvin pär­jäävä kun­ta pär­jää tuuril­la hyvin (ei kalli­ita yksit­täistapauk­sia, sat­tuu ole­maan rahakas vesivoimala alueel­la, jne.)

    Ykköstapauk­ses­sa huonos­ti pär­jäävä kun­ta kan­nat­taa liit­tää hyvin pär­jäävään, jot­ta se pää­sisi saman hyvän johdon alla kukois­ta­maan. Muis­sa tapauk­sis­sa taas liitos pitää tehdä alueel­lisen tasauk­sen vuok­si, on aika kohtu­u­ton­ta pitää huonos­ti pär­jäävän kun­nan asukkai­ta han­kalas­sa tilanteessa tuuri­seikko­jen tai ker­mankuorin­nan vuoksi.

    OS on kir­joitel­lut kalli­iden sairastapausten riskeistä, mut­ta minus­ta kun­ta voi ottaa vaku­u­tuk­sen, jos niitä pelkää. Tai vielä parem­pi, jos val­tio tasaisi täl­laiset riskit.

    Jos “riskien tasaus” tarkoit­taa vain huonon tuurin kor­vaamista, olen eri mieltä. Jos riskien tasaus tarkoit­taa myös hyvän tuurin tasaamista, olen samaa mieltä. Siinä on kuitenkin se pieni ongel­ma, että jos lähde­tään vaku­u­tustyyp­piseen toim­intaan, kulut häipyvät hel­posti käsistä.

    Ja tästä päästäänkin siihen, että mikä oikeas­t­aan on kun­nan tarkoi­tus. Paikallis­demokra­ti­ayk­sikkönä kun­ta voi olla hyvinkin pieni, kos­ka kyse on iden­ti­teet­ti­a­sioista. Sen sijaan perus­palveluista vas­taa­vana yksikkönä kun­ta ei voi olla väestöl­lis­es­ti liian pieni sat­un­nais­vai­htelu­iden vuok­si. Vero­tuk­sen tason ja esimerkik­si kaavoituk­sen kannal­ta kun­nan pitää olla työssäkäyn­tialueen kokoinen väärän opti­moin­nin välttämiseksi.

    Kun­tali­itok­set eivät ole kovin hyvä kon­sti yllä­maini­tun saavut­tamisek­si. Vapaae­htoiset kun­tali­itok­set ovat vielä huonom­pi kon­sti, kos­ka niitä ei syn­ny siel­lä ja siten, kun pitäisi. Kun­tau­ud­is­tus ontuu kuin kolmi­jalkainen hirvi, mut­ta kyl­lä siihen ihan perus­teet on.

  26. Mon­et asi­at rakeaisi­vat, jos kak­si­ta­soinen aluekunta/lanstinget malli hyväksyt­täisi­in myös Suomeen. Se on yleinen pohjo­is­mainen malli, vain Suomes­sa vielä usko­taan, että kun­nat pystyvät hoita­maan ter­vey­den­huol­lon. Mik­siköhän tääl­lä ollaan niin “impi­vaar­alaisia” ja tämä asia on tabu ainakin päähallitudpuolueille.

  27. Rääkkylän malli on Suomen onnis­tunein. Uud­is­tus tek­isi sen mah­dot­tomak­si. Kun­tien pitää voi­da kil­pailut­taa palvelun­tar­joa­jia ja tila­ta edullisim­mat palve­lut. Vielä parem­pi olisi ehkä Hol­lan­nin malli, jos­sa ihmiset kil­pailut­ta­vat itse.

    Jos myös rak­en­t­a­mi­nen vapautet­taisi­in mut­ta kun­nal­lis­tekni­ik­ka pitäisi kus­tan­taa, osaop­ti­moin­ti vähenisi. Samal­la voisi tehdä kun­nal­lisveros­ta henkiveron tai kiin­teistöveron tai siirtää sosi­aal­i­tur­van kelalle, niin kan­nus­timet kaavoit­taa liian vähän pois­tu­isi­vat. Kun­tali­itok­sia ei tarvit­taisi. Kun­tien välistä tasaus­ta pitää silti leika­ta niin, että turhim­mat kun­nat kaikkoavat.

  28. Tietyt poli­it­tiset reali­teetit ote­taan huomioon, vaik­ka ne johta­vat päin­vas­taiseen kehi­tyk­seen kuin on tarkoitet­tu. Tästä esimerkkinä liitoskun­tien henkilöstö­suo­ja myös johto­por­taalle, vaik­ka takana olisi aiem­pia ketjutet­tu­ja liitok­sia. Hallinto yhä vain monipolvis­tuu lisää.

    Reali­teet­ti oli myös Sote ohjaus­ryh­män pääneu­vot­teli­jan oman vaalipi­irin alue­sairaalan tarpeisi­in muo­toil­lut rajat eri­tyis­sairaan­hoitoaluei­den koosta.

    Val­tiono­su­ushanaa kiristämäl­lä ja perustei­ta säätämäl­lä val­tio jät­tää likaisen työn teon kisaavi­in kuntiin.
    Ei kun­tali­itos pako­ta lakkaut­ta­maan palvelui­ta, mut­ta moni­taa­ja­makun­nas­sa voi olla vain yksi voit­ta­ja. Muut entiset kun­takeskuk­set näivet­tyvät viimeistään sitä mukaa kuin kiin­teistö­jen perusko­r­jauk­sia tulee vas­taan. Sivupis­teen remon­toin­nin sijaan saadaan aina osoitet­tua uud­is­raken­nus kun­nan keskus­taa­ja­maan edullisem­mak­si. Kun palvelun saamiseen kulu­val­la ajal­la on arvoa vain teo­reetikko­jen laskelmis­sa, voidaan lak­isääteiset palve­lut tuot­taa kun­nan keskuk­ses­sa kun­nan koos­ta riippumatta.

  29. Viherinssi: Väite on siitä muka­va, että sen paikkansapitävyyt­tä on vähän vaikea todentaa. 

    Tilas­to­ja on kyl­lä saatavis­sa. Ainakin ter­veyssek­tor­tilla parhaisi­in tulok­si­in ylsivät pienet kun­nat. Pienis­sä on toki myös tehot­to­mia, mut­ta jos pyritään parhaisi­in tulok­si­in, pienu­us näyt­tää ole­van ainakin tuol­la sek­to­ril­la valt­tia. (Helsin­ki oli ainakin jon­ain vuon­na lähel­lä toista päätä.) Saisiko tästä vetää sel­l­aisen johtopäätök­sen, että kun­takoon kas­vat­ta­mi­nen ei takaa tehokku­u­den kasvua, vaan voi useinkin johtaa päin­vas­taiseen lop­putu­lok­seen (ainakin täl­lä sektorilla)?

    Mut­ta ker­tooko tämä jotain tehokku­ud­es­ta? Suuret kun­nat tekevät paljon asioi­ta, joi­ta pienet kun­nat eivät tee – esimerkkinä vaik­ka kult­tuuri­laitok­set (kaupung­inteat­ter­it, kaupunginorkesterit). 

    Ainakin nuo ter­veyssek­torin tulok­set ovat ihan ver­tailukelpoisia pien­ten ja suurten kun­tien välil­lä. Ei teat­tere­i­ta tarvitse laskea iso­jen kaupunkien rasitteeksi.

    Lisäk­si suuris­sa kun­nis­sa jo pelkkien tila- ja palkkakus­tan­nusten paikkakun­tako­htainen vai­htelu aiheut­taa väistämät­tä korkeam­mat kus­tan­nuk­set, vaik­ka toim­inta olisi muuten ihan samaa. 

    Tuo pitänee laskea pien­ten kun­tien eduk­si. Jos pikkukun­nas­sa palvelu­iden toteut­ta­mi­nen on suuria taa­jamia halvem­paa, se on halvempaa.

    Suuris­sa kun­nis­sa voi myös olla eri­tyyp­pinen väestö palvelutarpeineen. 

    Nois­sa ter­veysti­las­tois­sa oli mukana myös palve­lu­tarpeen mukainen korjaus.

    Tois­tan vielä sen, että kun­tali­itosten tuo­mat tehokku­use­dut tuskin ovat kovin suuria sinänsä. 

    Tarkoi­tat kai tehokkuustappioita :-).

    Jos vierekkäin on kak­si kun­taa, joista toisel­la menee hyvin ja toisel­la huonos­ti, se voi johtua kolmes­ta syystä:

    1. Hyvin pär­jäävä kun­ta on parem­min johdettu.

    2. Hyvin pär­jäävä kun­ta kuorii kermaa.

    3. Hyvin pär­jäävä kun­ta pär­jää tuuril­la hyvin (ei kalli­ita yksit­täistapauk­sia, sat­tuu ole­maan rahakas vesivoimala alueel­la, jne.)

    Mui­ta mieleen tule­via: hallintokoneis­ton koko, kulkuetäisyy­det, kustannustaso.

    Ehkä kan­nat­taisi puhua ensin vain perus­palvelu­iden ja hallinnon toteu­tuk­sen tehokku­ud­es­ta eikä yleis­es­tä hyv­in­voin­nista (esim. kun­nan tulo­jen määrästä). Yleiseen hyv­in­voin­ti­in vaiku­ta­vat vielä mon­et muutkin tek­i­jät (ammat­ti­jakau­ma, velan määrä, val­tion virat ja laitok­set, val­tiono­su­udet,…). Kol­mas koh­ta on jo yleistä hyv­in­voin­tia koske­vaa asi­aa, eikä vaiku­ta juuri perus­palvelu­iden ja hallinnon toteut­tamisen tehokkuuteen.

    Kakkosko­hdas­sa ker­man kuor­in­ta pitäisi määritel­lä. Ehkä sil­lä tarkoite­taan sitä, että joku kun­ta hyö­tyy toisen kun­nan tuot­tamista palveluista ja muista toimista ja tuo­tok­sista ansiot­tomasti. Esim. Kau­ni­ainen hyö­tyy Helsin­gin teat­tereista, ja Helsin­ki hyö­tyy Pihtiputaan kas­vat­tamista ja koulut­tamista ylioppilaista.

    Ykköstapauk­ses­sa huonos­ti pär­jäävä kun­ta kan­nat­taa liit­tää hyvin pär­jäävään, jot­ta se pää­sisi saman hyvän johdon alla kukoistamaan. 

    Mik­si ihmeessä pitäisi liit­tää. Lähtisin siitä, että ensisi­jas­sa opet­tel­e­vat parem­man tavan toimia. Vai uskotko että ovat kyvyt­tömiä oppi­maan uut­ta, ja sik­si kun­nan lopet­ta­mi­nen on ain­oa vai­h­toe­hto? (Toiv­ot­tavasti et ainakaan usko, että pien­ten kun­tien johta­jat oli­si­vat oppimiskyvyt­tömiä ja suurten kun­tien johta­jat oppimiskyky­isiä tai fik­su­ja jo ole­tusar­vois­es­ti — ja pienet tehot­to­mia ja suuret tehokkaita.)

    Ehdot­ta­masi liit­tämi­nen ei toi­mi myöskään sil­loin, kun tehokas kun­ta on pieni ja teho­ton iso, sil­lä ison päät­täjil­lä on uudessa kun­nas­sa enem­mistö. Vai pitäisikö toinen kun­ta alis­taa toisen päätös­val­taan ilman äänioikeut­ta? Tuskin niinkään. Et kai ole­ta että se iso keskuskun­ta olisi aina se tehokkaampi?!

    Hom­ma voi myös kaat­ua siihen, että hyvin toimi­van kun­nan hyvään tulok­seen johtanut poli­it­ti­nen bal­anssi häiri­in­tyy, jos vaikka­pa puoluei­den voima­suh­teet muut­tuvat liitet­ty­jen kun­tien myötä, tai kina kun­nan eri osien välil­lä lisään­tyy (tämä on varsin toden­näköistä). Usein kun­nan tehokas toim­inta perus­tuu kun­nan sisäiseen hyvään luot­ta­muk­seen ja yhteenku­u­lu­vaisu­u­den tun­teeseen, jon­ka kaikki­naiset liitok­set hel­posti tappavat.

    Fik­suin­ta olisi uno­htaa liitok­set (joiden tulok­set ovat sat­un­naisia, ja näköjään toden­näköisim­min huonom­paan suun­taan vievivä) ja osoit­taa tehot­tomille kun­nille tehokkai­ta kun­tia esimerkeik­si, joista ne voivat ottaa oppia.

    Muis­sa tapauk­sis­sa taas liitos pitää tehdä alueel­lisen tasauk­sen vuok­si, on aika kohtu­u­ton­ta pitää huonos­ti pär­jäävän kun­nan asukkai­ta han­kalas­sa tilanteessa tuuri­seikko­jen tai ker­mankuorin­nan vuoksi. 

    Jospa kysytään kun­nil­ta itseltään. Kai sin­unkin per­heesi talous pitäisi liit­tää naa­puriper­heen talouteen alueel­lisen tasauk­sen vuok­si. Tarkoi­tan, että ei kukaan tuol­laista halua (pait­si tekosyynä se isom­pi, joka halu­aa alis­taa sen pienem­män). Ja riskit ovat täysin hal­lit­tavis­sa. Pelkkä kun­tal­li­itosten puolta­jien tekosyy siis.

    Ja jos halu­taan tasa­ta tulo­ja tai riske­jä kun­tien välil­lä, oikea taso tasauk­sille on ehdot­tomasti val­tio, ei muu­ta­ma köy­hä Lapin kun­ta keskenään.

    Paikallis­demokra­ti­ayk­sikkönä kun­ta voi olla hyvinkin pieni, kos­ka kyse on iden­ti­teet­ti­a­sioista. Sen sijaan perus­palveluista vas­taa­vana yksikkönä kun­ta ei voi olla väestöl­lis­es­ti liian pieni sat­un­nais­vai­htelu­iden vuoksi. 

    Kuten jo totesin, ei tuo ole sel­l­ainen ongel­ma, joka estäisi pien­ten kun­tien toimin­nan. Tai jos koetaan ongel­mak­si, voidaan hel­posti kor­ja­ta joko vaku­ut­ta­mal­la tai val­tion toimesta.

    Vero­tuk­sen tason ja esimerkik­si kaavoituk­sen kannal­ta kun­nan pitää olla työssäkäyn­tialueen kokoinen väärän opti­moin­nin välttämiseksi. 

    Eris­tet­tyjä työssäkäyn­tialuei­ta ei edes ole. Jos jär­jestelmässä on yli kun­tara­jo­jen tapah­tu­vaan työssäkäyn­ti­in liit­tyviä ongelmia, ne pitää kor­ja­ta muil­la keinoin (tai jäl­jelle jää vain yksi kun­ta). Olisiko joku edus­ta­va esimerk­ki sel­l­ais­es­ta ongel­mas­ta, joka olisi vaka­va hait­ta ris­ti­in töis­sä käyvien asukkaiden asuinkun­tien välil­lä? Uskon että järkevämpiäkin kor­jauskeino­ja löy­tyy kuin rajo­jen elim­i­noiti mam­mut­tikun­tien avulla.

    Kun­tau­ud­is­tus ontuu kuin kolmi­jalkainen hirvi, mut­ta kyl­lä siihen ihan perus­teet on. 

    Minä en ole niitä perustei­ta vielä löytänyt. Osaisitko antaa yhden, jon­ka voisin allekir­joit­taa (tai ker­toa minkä kaik­ki järkevät ihmiset alekir­joit­tavta, vaik­ka minä en)? Usein liitosten puolta­jat tun­tu­vat uno­hta­van esim. sen, että köy­hä, pieni ja syr­jäi­nen kun­ta voi olla palvelu­iden tuot­ta­jana tehokas, eikä sel­l­aisen kun­nan toimi­vaa jär­jestelmää todel­lakaan kan­na­ta romuttaa.

  30. Viherinssi: Jos “riskien tasaus” tarkoit­taa vain huonon tuurin kor­vaamista, olen eri mieltä. Jos riskien tasaus tarkoit­taa myös hyvän tuurin tasaamista, olen samaa mieltä. 

    En kat­tanut edel­lisessä vas­tauk­ses­sani vielä mainit­se­maasi hyvän tuurin tasaamista.

    Val­tio voi tehdä perus­tasauk­sen niin, että jär­jestää jokaiselle kun­nalle saman könt­tä­sum­man per iden­ti­fioitu tarve (per koul­u­lainen, per van­hus jne.). Kun­nat pystyvät toteut­ta­maan perus­palve­lut peri­aat­teessa jok­seenkin samaan hin­taan, joten tämä olisi jok­seenkin reilu jär­jestelmä. Ehkä jotain pieniä tuki­aisia eri­ty­isalueille saaris­toon ja lappiin.

    Riskien tasaus voisi hoitua niin, että val­tio jär­jestäisi rahaa ITSE toteamien­sa ylimääräis­ten tarpei­den mukaan. Jos jos­sain kun­nas­sa olisi vaikka­pa suuron­net­to­muus, val­tio voisi ottaa vaa­di­tun erikoisooidon kulut piikki­in­sä. Itse asi­as­sa val­tio voisi mak­saa kaik­ki ITSE totea­mansa erikoishoidon tarpeet kaikille kunnille.

    Eikö tämä olisi reilua, ja tasaisi niin hyvän kuin huononkin tuurin?

  31. Coun­try­boy:
    Mon­et asi­at rakeaisi­vat, jos kak­si­ta­soinen aluekunta/lanstinget malli hyväksyt­täisi­in myös Suomeen. 

    Kak­si­ta­soises­sa mallis­sa on etun­sa, ja se on ainakin parem­pi kun hal­li­tuk­sen suurkun­ta­malli. Min­un suosikki­hallinto­ta­pani on kuitenkin ehkä sel­l­ainen, jos­sa 1) ihmiset päät­tävät omista paikalli­sista asiois­taan kun­tata­sol­la ja 2) ihmiset päät­tävät koko kansaa koske­vista asioista val­tion tasol­la. Tämä malli sal­lii myös sen, että kun­nat toteut­ta­vat osan tehtävistään yhdessä vaikka­pa maakun­tata­sol­la tai kun­tay­htymis­sä. Tämän mallin ero viral­liseen maakun­ta­malli­in on siinä, että kun­nat saa­vat päät­tää, mil­laisi­in yhteistyöku­vioi­hin ne menevät.

    Epäilen että uudet demokra­t­ian tasot, kuten maakun­tata­so, voisi­vat sotkea demokraat­tista pros­es­si­amme eiväkä selkeyt­tää sitä. Myös keskusjo­htoisu­us liään­ty­isi, ja samal­la kai kansalais­ten vier­aan­tu­mi­nen demokraat­tis­es­ta yhteis­ten asioiden hoidosta.

    Kun­nat vaikut­taisi­vat maakun­tata­sol­la yksinker­tais­es­ti kun­nan­val­tu­us­to­jen kaut­ta, eikä uusia hallinto­ta­so­ja (-him­meleitä) tarvittaisi.

    Kan­natan siis mallia, jos­sa kun­ta­laiset saa­vat itse vali­ta heille parhaat toim­inta­mallit, ja voivat niitä tarvi­taes­sa muut­takin, eikä niitä sanel­la heille ylhäältä päin. Näin palve­lut toimi­vat, kun niistä päät­tävät ne, jot­ka niitä käyt­tävätkin. Suomea kan­nat­taa siis hal­li­ta (perus­tus­lakimme henkeä kun­nioit­taen) sekä alhaal­ta ylöspäin (paikallis­demokra­tia), että ylhäältä alaspän (eduskun­ta).

    1. Juho Laatu.
      Ymmär­rätkö lainkaan argu­ment­tisi epäjo­hdon­mukaisu­ut­ta. Kan­natat kun­tien vapaae­htoista yhteistyötä, jos­sa (pieni?) kun­ta saa päät­tää, mis­tä palvelun­sa han­kkii. Tuskin voit tarkoit­taa, että vain ptienet saa­vat vali­ta, mut­ta isot eivät. Jos isotkin saa­vat vali­ta, ne hoita­vat palvelun­sa itse ja yksin, kos­ka se on hallinnol­lis­es­ti niin tavat­tomasti yksinker­taisem­paa ja kun­nan sisäisiä syn­er­giae­tu­ja suo­si­vaa. Sil­loin taas pie­nil­lä kun­nil­la ei ole mis­tä vali­ta. Täl­lainen lähen­telisi heit­teille­jät­töä. Itseasi­as­sa sin­un valin­nan­va­paus­mall­isi ei voisi johtaa muuhun kuin isän­täkun­ta­malli­in, kos­ka valin­nan­va­paut­taan käyt­tävä suuri kun­ta tuskin suos­tu­isi muuhun.

  32. Coun­try­boy:
    Mon­et asi­at rakeaisi­vat, jos kak­si­ta­soinen aluekunta/lanstinget malli hyväksyt­täisi­in myös Suomeen. Se on yleinen pohjo­is­mainen malli, vain Suomes­sa vielä usko­taan, että kun­nat pystyvät hoita­maan ter­vey­den­huol­lon. Mik­siköhän tääl­lä ollaan niin “impi­vaar­alaisia” ja tämä asia on tabu ainakin päähallitudpuolueille.

    Jokin tuon­ta­painen voisi toimia Suomes­sakin. Itse asi­as­sa kan­nat­taisi ottaa mallia muista pohjo­is­maista, ja esim. Sveit­sistä, USA:sta ja Namib­i­as­ta, joista eri­tyis­es­ti Namib­ial­la on hyvä mod­erni perus­tus­la­ki. Pitäisi voi­da selvit­tää mikä nois­sa mais­sa on onnis­tunut­ta ja sovel­let­taviss­sa Suomeen. Pitäisi myös uskaltaa rehellis­es­ti tun­nus­taa, että liit­to­val­tioma­lli olisi järkevin ratkaisu, kun­ni­alli­nen, arvokas ja tavoitelta­va päämäärä. Osaval­tioi­ta voitaisi­in sit­ten kut­sua jol­lakin tutum­mal­la nimel­lä, lääni, kan­toni, maakun­ta tms.

    Monis­sa oikeis­sa liit­to­val­tiois­sa on myös pääkaupunkiseu­tu erotet­tu omak­si eri­ty­isalueek­seen. Tätäkin kan­nat­taisi harki­ta. Suomes­sa tästä voitaisi­in jopa aloit­taa, kos­ka pääkaupunkiseudun nykyi­nen osaop­ti­moin­ti tulee val­ta­van kalli­ik­si ja haaskaa luon­non­va­ro­ja sekä ihmis­ten ter­veyt­tä ja hyvinvointia.

    Joka tapauk­ses­sa pitäisi ymmärtää, että mikään kun­tau­ud­is­tus­su­un­nitel­ma ei ole opti­maa­li­nen, ellei samal­la muute­ta Suomea selkeästi enem­män liit­to­val­tion suun­taan. Sik­si ei kan­nat­taisi edes tuh­la­ta ener­giaa pelkän “kun­tau­ud­is­tuk­sen” pohtimiseen.

  33. Kun­tali­itoskun­ta­lainen: Reali­teet­ti oli myös Sote ohjaus­ryh­män pääneu­vot­teli­jan oman vaalipi­irin alue­sairaalan tarpeisi­in muo­toil­lut rajat eri­tyis­sairaan­hoitoaluei­den koosta.

    Niin vaikut­taa siltä, että tämä 50000 asukkaan raja tehti­in paljolti demariv­e­tois­t­en kun­tien (esim. Kou­vola, Kot­ka, Lappeen­ran­ta yms) tarpeisi­in. Entiseen Kymen lääni­in on nyt mah­dol­lista perus­taa neljä sote-piiria entisen kah­den sairaan­hoitopi­irin ase­mas­ta. Saat­taa tul­la mm. kak­si sairaalaa noin 50 km päähän toisistaan.

    Oikeampi kokolu­ok­ka olisi ollut yli 200000 asukas­ta, jos erikois­sairaan­hoito ote­taan mukaan.

  34. Vain täy­delli­nen raha­pu­la voi takoa järkeä päähän. Kun­tien vahvoil­la nyky­poli­itikoil­la on aivan liikaa omia etu­ja menetet­tävänä, jol­loin verora­hat haaskataan aivan lop­pu­un asti. Kun­nan­ta­lo on aina val­tapoli­itikolle tärkeämpi kuin teekkari tai las­ten­tarha tai viemäriverkko. 

    Suo­mi on edelleen liian rikas maa, teol­lisu­udel­la menee liian hyvin ja Kun­tali­it­to huole­htii raho­jen siirtämis­es­tä. Bonuk­se­na on kaiken muun ohit­ta­va kak­sikielisyys tai siis yksin ruotsinkielisyy­den tur­vaami­nen rikkaut­e­na äärim­mäisil­lä kuluil­la. Kieli­ra­jat ovat pyhiä. Helpom­min saa demar­it ja kepu­laiset samaan val­tu­us­toon jaka­maan virkoja. 

    Kun­nalli­nen itse­hallinto? Joo, perus­tus­lain suo­ja typeryydelle. 

    Vuosikymme­nen kulut­tua pienet kun­nat katoa­vat kun yhdis­tet­ty kun­nan­jo­hta­ja — ain­oa sosi­aalivi­ra­nomainen — ain­oa raken­nus­tarkas­ta­ja ‑duu­ni­in vapaae­htoiset sinkut lop­pu­vat (puolisolle ei duu­nia löy­dy). Siil­loin hoiva­palvelu­iden hin­ta on myös tarpeek­si kova. 

    Veron­mak­sa­ja saa ison laskun turhaan. Val­lan lin­nakkeet ja vaali­ra­hoit­ta­jat säi­lyt­tävät paikkansa. Vain kun­non kri­isi muut­taa tilanteen. 

    Suomelta puut­tuu visio tulev­as­ta. Hal­li­tuk­ses­sa ei ole varsi­nais­es­ti intellek­tuelle­ja vaan vain seu­raavas­ta vaal­i­t­u­lok­ses­ta kiin­nos­tunei­ta. Eikä kun­tau­ud­is­tus­ta tul­la tekemään.

  35. Osmo Soin­in­vaara:
    Piti kir­joit­taa myös monikanavaisu­ud­es­ta, mut­ta lehden merkkimäärä tuli täyteen.

    Onko tämä monikavaisu­us todel­la sinän­sä onglma? Pikem­min sen ansios­ta meil­lä on näinkin pienel­lä panos­d­tuk­sel­la ver­rat­en hyvä yleien terveydenhoito.

    Ongel­ma on siinä, etät tietyt kaupun­git — puhutaan mm. Espoos­ta — ovat selvästi aja­neet asukkaitaan yksi­tyisen ter­vey­den­hoidon piiri­in. Kirkkon­um­mel­la minusat tätä ongel­maa ei ole.

  36. Juho Laatu: Kun­nat vaikut­taisi­vat maakun­tata­sol­la yksinker­tais­es­ti kun­nan­val­tu­us­to­jen kaut­ta, eikä uusia hallinto­ta­so­ja (-him­meleitä) tarvittaisi.

    Juuri tämä syn­nyt­täisi epäit­senäisen ylem­män tason hallintohimmelin.

    Maakun­nil­la pitää mielestäni olla suo­ril­la vaaleil­la valit­tu val­tu­us­to ja mielel­lään suo­ra vero­tu­soikeus tai sit­ten automaat­ti­nen osu­us val­tion vero­tu­loista. Kain­u­un malli­han kaa­tui juuri kun­tien keskenäiseen riite­lyyn niiden rahoitusosuuksista.

  37. Pieni lisäys tuo­hon pieni kun­ta — iso kun­ta keskusteluun:

    Pieni kun­ta on mon­esti tehokkaampi kuin suuri, mut­ta se on enem­män riip­pu­vainen “her­raonnes­ta” niin luot­ta­mus- kuin virkami­esten kohdalla. 

    Pienis­sä kun­nis­sa syn­tyy usein ihmeel­lisä val­ta- ja intres­sik­likke­jä, joista taval­liset kun­ta­laiset eivät tiedä, ja joi­hin tietävät kun­ta­laiset eivät uskalla puuttua.

    Saman­laisia klikke­jä pyrkii syn­tymään myös isoi­hin kun­ti­in, mut­ta niis­sä vastapooleil­la on enem­män uskallus­ta ja voimaa. Käh­min­nät isois­sa kun­nis­sa myös kiin­nos­ta­vat medi­aa. Sen aikaansaamista kor­jaus­li­ikkeistä on viime ajoil­ta usei­ta esimerkkejä.

    1. Minà en tiedà yhtààn tutkimus­ta, jos­sa olisi kun­nol­la selvitet­ty erisu­u­ruis­ten kun­tien tehokku­ut­ta. Jos kat­so­taan vain se, paljonko kun­ta kàyt­tàà rahaa, saadaan tulok­sek­si, ettà kun­ta kàyt­tàà rahaa niin paljon kuin sità on. Izoil­la kun­nil­la on asukas­ta kohden enemmàn.
      Isois­sa kun­nis­sa on korkeam­mat palkat. Palkkaero on yksi­ty­ixsel­là puolel­la vielà suurem­pi, mut­ta kyl­là samas­ta tehtàvàstà kaupu­jngis­sa makx­e­taa n enem­màn kuin maal­la. Eniten tosin mak­se­taan huip­pusyr­jài­sis­sà kun­nis­sa, kos­ka niihin eivàt ammat­ti­laiset halua muut­taa, mut­ta pààsààn­tòis­es­ti pakkata­so on kaupungeis­sa korkeampi. Sità on vààrin tulki­ta tehottomuudeksi.

      Lisàk­si kaupungeis­sa on parem­mat palve­lut. On aivan tolku­ton­ta laskea, ettà Helsin­ki on teho­ton, kos­ka sen palveluk­ses­sa on niin paljon ratikankul­jet­ta­jia ja sata­mavàkeà, joi­ta ilman useim­mat kun­nat tule­vat hyvin toimeen. Tai kos­ka Heòlsin­ki jàr­jestàà lap­sille ilmis­maisen puistoruokalilun.
      Ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sista suurin osa menee aika pienelle osal­la vàestòà ja tuo pieni osa asuu kun­nis­sa hyvin epà­ta­sais­es­ti. Suuret kaupun­git houkut­tel­e­vat hyvào­saixs­ta mut­ta myòs hyvin huono-osaista vàestòà. Liikun­tavam­maisia pienet kun­nat suo­ras­taan karkoit­ta­vat isoi­hin sil­là, ettà eivàt vain tar­joa niità palvelu­ja, joi­hin lakikin jo velvoittaa. 

      Hallinnon tehokku­ut­ta palvelu­jen tuotan­nos­ta riip­pumat­tomana voidaan kyl­là tutkia ja siinà suuret kun­nat byrokraat­tisi­na ovat tehot­to­mia, mut­ta hallinnon osu­us menoista on aika pieni. 

      Huo­mat­takoon kuitenkin, ettà kun­tarak­en­teen uud­is­tuk­ses­sa, jon­ka kaik­ki ovat myòn­tàneen tarpeel­lisek­si, on vas­takkain suurkun­nat ja niità vielà suurem­mat maakun­nat. Jos iso on teho­ton, maakun­ta se vas­ta teho­ton onkin.

  38. Osmo Soin­in­vaara:
    ‘snip’
    Huo­mat­takoon kuitenkin, ettà kun­tarak­en­teen uud­is­tuk­ses­sa, jon­ka kaik­ki ovat myòn­tàneen tarpeel­lisek­si, on vas­takkain suurkun­nat ja niità vielà suurem­mat maakun­nat. Jos iso on teho­ton, maakun­ta se vas­ta teho­ton onkin.

    No joo, mut­ta maakun­nalle ei toki ole tarpeen antaa kaikkia kun­nan tehtäviä, annet­takoon aluk­si pelkästään sote-asi­at, niin saadaan mainit­se­masi tasa-arvop­u­ut­teetkin järjestykseen.

    Helsin­ki aje­lut­takoon sit­ten raitio­vaunu­jaan, ei niitä kaikki­in kun­ti­in kuitenkaan tule. 🙁

    1. Olen ymmärtänyt, että keskus­tan mallis­sa maakun­nille annet­taisi­in pääosa kun­tien tehtävistä. Pelkkä sote on jo puo­let, joten pääosaan ei ole siitä pitkäkään mat­ka. Toisen asteen kuo­lu­tus ja elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka esimerkik­si, ja joukkoliikenne.

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Olen ymmärtänyt, että keskus­tan mallis­sa maakun­nille annet­taisi­in pääosa kun­tien tehtävistä. Pelkkä sote on jo puo­let, joten pääosaan ei ole siitä pitkäkään mat­ka. Toisen asteen kuo­lu­tus ja elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka esimerkik­si, ja joukkoliikenne.

    Niin Keskus­tan mallis­sa… mut­ta se ei tun­nu saa­van kan­na­tus­ta muilta.

    Ja sote on noin 70% (riip­puen kun­nas­ta) — ja sen rahoi­tushan se ongel­ma on (eikä mikään työterveyshuolto).

  40. Tapio: Maakun­nil­la pitää mielestäni olla suo­ril­la vaaleil­la valit­tu val­tu­us­to ja mielel­lään suo­ra vero­tu­soikeus tai sit­ten automaat­ti­nen osu­us val­tion verotuloista 

    Min­un suosikki­mallis­sani ei olisi demokraat­tis­es­ti valit­tua väl­i­ta­soa (maakun­taval­u­us­toa), eikä kun­nan­val­tu­us­to­jen val­it­semia maakun­taval­tu­utet­tu­ja, vaan kun­nan­val­tu­us­tot päät­tä­sivät suo­raan (väk­lu­vul­la pain­otet­tuna, tai jois­sain äänestyk­sis­sä kukaties kaikkien suos­tu­mus vaa­tien). Palvelu­iden osalta kun­nat eivät olisi sidot­tu­ja maakun­taan, vaan jos vaikka­pa maakun­nan erikois­sairaan­hoito ei toimisi kun­nan kannal­ta riit­tävän hyvin, se voisi etsiä mui­ta ratkaisu­ja. Kun­nat voisi­vat ohja­ta omat tai val­ti­ol­ta saa­mansa vero­tu­lot maakun­nalle sovel­tuvin osin.

  41. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho Laatu.
    Ymmär­rätkö lainkaan argu­ment­tisi epäjo­hdon­mukaisu­ut­ta. Kan­natat kun­tien vapaae­htoista yhteistyötä, jos­sa (pieni?) kun­ta saa päät­tää, mis­tä palvelun­sa han­kkii. Tuskin voit tarkoit­taa, että vain ptienet saa­vat vali­ta, mut­ta isot eivät. 

    Molem­mat saa­vat valita.

    Jos isotkin saa­vat vali­ta, ne hoita­vat palvelun­sa itse ja yksin, kos­ka se on hallinnol­lis­es­ti niin tavat­tomasti yksinker­taisem­paa ja kun­nan sisäisiä syn­er­giae­tu­ja suosivaa. 

    Toimii näinkin.

    Sil­loin taas pie­nil­lä kun­nil­la ei ole mis­tä valita. 

    Iso­jen ei tarvitse hyysätä pienem­piä (ellei val­tio ole sel­l­aisia eri­ty­isiä rasit­tei­ta niille asettanut).

    Täl­lainen lähen­telisi heitteillejättöä. 

    En näe tuos­sa ongel­maa. Keskus­sairaala voi sijai­ta suures­sa kaupungis­sa, mut­ta se voi olla val­tion omis­ta­ma, yksi­tyi­nen, kun­tien yhdessä omis­ta­ma, ter­veysjär­jestön omis­ta­ma tms. Ison kun­nan ei siis tarvitse osal­lis­tua, jos se ei halua.

    Itseasi­as­sa sin­un valin­nan­va­paus­mall­isi ei voisi johtaa muuhun kuin isän­täkun­ta­malli­in, kos­ka valin­nan­va­paut­taan käyt­tävä suuri kun­ta tuskin suos­tu­isi muuhun.

    En ymmärtänyt, mik­si suuren kun­nan olisi osal­lis­tut­ta­va pien­ten hankkeisiin.

    Ole­tan kuitenkin, että suuret kun­nat ovat käytän­nössä kiin­nos­tunei­ta tar­joa­maan palveluitaan myös muille — samoin yksi­tyiset, ja val­tiokin palvelui­ta voi olla saatavil­la. Voi olla että tar­joa­jat peräti kil­pail­e­vat omaan han­kkeeseen mukaan saatavista pikkukunnista.

    Jos kaik­ki kon­stit pet­tävät, val­tion on kai varmis­tet­ta­va taval­la tai toisel­la, että kaik­ki kansalaiset saa­vat jostain perus­palve­lut. Mut­ta uskon siis, että vapaae­htoisi­akin palvelu­iden tar­joa­jia on.

  42. Tapio:
    Pienis­sä kun­nis­sa syn­tyy usein ihmeel­lisä val­ta- ja intres­sik­likke­jä, joista taval­liset kun­ta­laiset eivät tiedä, ja joi­hin tietävät kun­ta­laiset eivät uskalla puuttua. 

    Sama ris­ki on myös suuris­sa kunnissa.

    (Jois­sain Suomen kun­nis­sa on kepuen­em­mistö, mikä jos­sain mielessä tarkoit­taa sitä, että yksi “kilik­ki” päät­tää. Mut­ta seu­raavis­sa vaaleis­sa kansa saa päät­tää toisin, jos meno ei miel­lytä. Pitää kai luot­taa kansan­val­taan näis­sä kysymyk­sis­sä. Saa­vat itse vali­ta ja vai­h­taa johta­jansa, jos haluavat.)

  43. Osmo Soin­in­vaara:
    Minà en tiedà yhtààn tutkimus­ta, jos­sa olisi kun­nol­la selvitet­ty erisu­u­ruis­ten kun­tien tehokku­ut­ta. Jos kat­so­taan vain se, paljonko kun­ta kàyt­tàà rahaa, saadaan tulok­sek­si, ettà kun­ta kàyt­tàà rahaa niin paljon kuin sità on. Izoil­la kun­nil­la on asukas­ta kohden enemmàn.

    Suosikki­tutkimuk­seni on ehkä tämä:
    http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/rakenne/yksikot/terveys_ja_sosiaalitalous/tilastoja/tarvevakioidut_menot

    Kaikkien kun­tien pitäisi kai toteut­taa samat perus­palve­lut asukkailleen, joten ver­tailu on aika suo­ravi­ivaista. THL las­ki myös tarve­vakioidut menot, eli yrit­ti paran­taa ver­tail­tavu­ut­ta eri­lais­ten kun­tien välillä.

    Isois­sa kun­nis­sa on korkeam­mat palkat. Palkkaero on yksi­ty­ixsel­là puolel­la vielà suurem­pi, mut­ta kyl­là samas­ta tehtàvàstà kaupu­jngis­sa makx­e­taa n enem­màn kuin maal­la. Eniten tosin mak­se­taan huip­pusyr­jài­sis­sà kun­nis­sa, kos­ka niihin eivàt ammat­ti­laiset halua muut­taa, mut­ta pààsààn­tòis­es­ti pakkata­so on kaupungeis­sa korkeampi. Sità on vààrin tulki­ta tehottomuudeksi. 

    Voi tulki­ta tehot­to­muudek­si. Minkä sille voi, jos kaupungis­sa on kalli­it palkat ja suuret tont­tivuokrat, ja maaseudul­la pitkät etäisyy­det ja lääkärille on ehkä mak­set­ta­va ekstraa jot­ta hän suos­tuu tule­maan. Nuo asi­at vaikut­ta­vat kus­tan­nuk­si­in ja sitä kaut­ta tehokku­u­teen (vaikkakaan eivät itse toimin­nan tehokku­u­teen, vaan vain siihen, kui­ka tehokkaasti rahal­la saa palvelui­ta ko. paikkakunnalla).

    Lisàk­si kaupungeis­sa on parem­mat palve­lut. On aivan tolku­ton­ta laskea, ettà Helsin­ki on teho­ton, kos­ka sen palveluk­ses­sa on niin paljon ratikankul­jet­ta­jia ja sata­mavàkeà, joi­ta ilman useim­mat kun­nat tule­vat hyvin toimeen. Tai kos­ka Heòlsin­ki jàr­jestàà lap­sille ilmis­maisen puistoruokalilun.

    Rikkaiden kun­tien omien rikkaiden asukkaiden­sa tuloil­la heille tar­joami­aan “ekstro­ja” ei tarvitse laskea mukaan. Puhutaan vain peruspalveluista.

    Ratikankul­jet­ta­jat voi laskea mukaan, jos oleteaan, että kaupun­ki ei muuten toi­mi (eli jos tehokas joukkoli­ikenne on pakolli­nen kulu tiivi­is­sä kaupungissa).

    Sata­maa Helsin­ki tuskin pyörit­tää kansan­talouden eduk­si, omak­si tap­piok­seen. Mut­ta ei se toisaal­ta perus­palvelu­iden kus­tan­nuk­si­in vaiku­ta mitenkään päin.

    Ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sista suurin osa menee aika pienelle osal­la vàestòà ja tuo pieni osa asuu kun­nis­sa hyvin epà­ta­sais­es­ti. Suuret kaupun­git houkut­tel­e­vat hyvào­saixs­ta mut­ta myòs hyvin huono-osaista vàestòà. Liikun­tavam­maisia pienet kun­nat suo­ras­taan karkoit­ta­vat isoi­hin sil­là, ettà eivàt vain tar­joa niità palvelu­ja, joi­hin lakikin jo velvoittaa. 

    Ainakin THL:n tutkimuk­set tarve­vakioi­vat menot.

    Hallinnon tehokku­ut­ta palvelu­jen tuotan­nos­ta riip­pumat­tomana voidaan kyl­là tutkia ja siinà suuret kun­nat byrokraat­tisi­na ovat tehot­to­mia, mut­ta hallinnon osu­us menoista on aika pieni.

    Huo­mat­takoon kuitenkin, ettà kun­tarak­en­teen uud­is­tuk­ses­sa, jon­ka kaik­ki ovat myòn­tàneen tarpeelliseksi 

    Tässä yksi, joka ei ole vielä oival­tanut mikä nykyisen hal­li­tuk­sen kun­tau­ud­is­tu­saikeis­sa on välttämätöntä.

    , on vas­takkain suurkun­nat ja niità vielà suurem­mat maakun­nat. Jos iso on teho­ton, maakun­ta se vas­ta teho­ton onkin. 

    Onnek­si mon­et nykyiset itsenäiset kun­nat ovat varsin tehokkai­ta. Annetaan niiden jatkaa entiseen malliin.

  44. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho Laatu.
    Ymmär­rätkö lainkaan argu­ment­tisi epäjo­hdon­mukaisu­ut­ta. Kan­natat kun­tien vapaae­htoista yhteistyötä, jos­sa (pieni?) kun­ta saa päät­tää, mis­tä palvelun­sa han­kkii. Tuskin voit tarkoit­taa, että vain ptienet saa­vat vali­ta, mut­ta isot eivät. Jos isotkin saa­vat vali­ta, ne hoita­vat palvelun­sa itse ja yksin, kos­ka se on hallinnol­lis­es­ti niin tavat­tomasti yksinker­taisem­paa ja kun­nan sisäisiä syn­er­giae­tu­ja suo­si­vaa. Sil­loin taas pie­nil­lä kun­nil­la ei ole mis­tä vali­ta. Täl­lainen lähen­telisi heit­teille­jät­töä. Itseasi­as­sa sin­un valin­nan­va­paus­mall­isi ei voisi johtaa muuhun kuin isän­täkun­ta­malli­in, kos­ka valin­nan­va­paut­taan käyt­tävä suuri kun­ta tuskin suos­tu­isi muuhun.

    Eikö valin­nan­va­paus­mallis­sa ole se iso ero isän­täkun­ta­malli­in että isän­nän voi vali­ta itse, ja sitä voi tarpeen tullen vai­h­taa. Tämä taas johta­nee isän­nän parem­paan käytökseen.

    1. Mikä saa kuvit­tele­maan, että isot kun­nat mitenkään hinkuisi­vat huole­hti­maan ympäröivän maaseudun sote-palveluista. Jos isot kun­nat saa­vat vali­ta, ne hoita­vat vain omat asiansa.

  45. Osmo Soin­in­vaara:
    Mikä saa kuvit­tele­maan, että isot kun­nat mitenkään hinkuisi­vat huole­hti­maan ympäröivän maaseudun sote-palveluista. Jos isot kun­nat saa­vat vali­ta, ne hoita­vat vain omat asiansa.

    No jonk­in­moinen suu­ru­den­hul­lus, val­lan­halu ja kasvuhalu kai :-). Jos tehtäisi­in ehdo­tus Etelä-Suomen vaa­tivimpi­en keskitet­ty­jen sairaan­hoitopalvelu­jen siirtämisek­si Helsingistä Espooseen, luulen että Helsin­ki lait­taisi hant­ti­in, eikä suinkaan iloit­sisi siitä, että saa vih­doinkin keskit­tyä vain omien asioiden­sa hoitoon oma­l­la maaperäl­lään. Suuret kaupun­git siis tyyp­il­lis­es­ti halu­a­vat muiden pyörivän ympäril­lään, sil­lä kaik­ki tuol­lainen lisää kaupun­gin kokoa ja mahtavuutta.

    Jos puhutaan “huole­htimis­es­ta” siinä mielessä, että Helsin­ki jär­jestelisi muidenkin kun­tien asioi­ta (niiden puoles­ta), sitä eivät var­maankaan ympäröivän maaseudun kun­nat halua (eivätkä kyl­lä Espoo ja kump­pan­itkaan). Ehkä halu­a­vat mielu­um­min, että Helsin­ki pitää huolen vain omista asiois­taan. Toki pienet kun­nat ovat peri­s­teis­es­ti hyväksyneet sen käytän­nön jär­jeste­ly­ta­van, että erikois­tuneim­mat sairaan­hoitopalve­lut tavataan tar­jo­ta (fyy­sis­es­ti) alueen suurim­mis­sa kaupungeissa.

  46. Pet­ja Y: Eikö valin­nan­va­paus­mallis­sa ole se iso ero isän­täkun­ta­malli­in että isän­nän voi vali­ta itse, ja sitä voi tarpeen tullen vai­h­taa. Tämä taas johta­nee isän­nän parem­paan käytökseen. 

    Hyvin tiivis­tet­ty. Jos ihmiset halu­a­vat ohja­ta palvelu­iden­sa kehi­tys­tä, paras varmis­taa, että päätös­val­ta omista palveluista säi­lyy itsel­lä. Tätä perus­tus­lain mukainen kun­ta­lais­ten itse­hallintoa­ja­tus on parhaimmillaan.

  47. Juho Laatu:

    ‘snip’
    En ymmärtänyt, mik­si suuren kun­nan olisi osal­lis­tut­ta­va pien­ten hankkeisiin.

    Ole­tan kuitenkin, että suuret kun­nat ovat käytän­nössä kiin­nos­tunei­ta tar­joa­maan palveluitaan myös muille – samoin yksi­tyiset, ja val­tiokin palvelui­ta voi olla saatavil­la. Voi olla että tar­joa­jat peräti kil­pail­e­vat omaan han­kkeeseen mukaan saatavista pikkukunnista.
    ‘snip’

    Isän­täkun­nat toki tar­joa­vat (useim­mis­sa tapauk­sis­sa) palveluitaan pienem­mille, mut­ta isän­tämieli tulee esi­in palvelu­jen hin­noit­telus­sa — kallista tulee ole­maan, laatu samaa kuin suuris­sa kun­nis­sa eli jonoja.

    Sama kos­kee yksi­ty­isiä palvelun­tar­joa­jia: hal­val­la hin­nal­la sisään ja kun kil­pail­i­jat on tapet­tu, hin­ta nousee. Tästä tar­joa­jat tosi­aan peräti kilpailevat.

  48. Meil­läpäin sairaan­hoitopi­iri hoitaa paras-han­kkeessa “orvoik­si” jäänei­den pikkukun­tien sote-asi­at. Se on osoit­tau­tunut tois­taisek­si erit­täin hyväk­si jär­jeste­lyk­si ja voisi suositel­la muuallekin.

  49. Osmo Soin­in­vaara: Minà en tiedà yhtààn tutkimus­ta, jos­sa olisi kun­nol­la selvitet­ty erisu­u­ruis­ten kun­tien tehokku­ut­ta. Jos kat­so­taan vain se, paljonko kun­ta kàyt­tàà rahaa, saadaan tulok­sek­si, ettà kun­ta kàyt­tàà rahaa niin paljon kuin sità on. Izoil­la kun­nil­la on asukas­ta kohden enemmàn.

    Tässä vielä toinen van­hempi VATT:n tutkimus. Tilas­toti­etelijänä var­maan tiedät, että myös tren­di­ana­lyysimenetelmiä voidaan käyttää.

    http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/m69.pdf

    Julka­isun kuvista 1. ja 6. selviät sote-asi­at. Yllät­tävän pinet kun­nat (<20000 asukas­ta) ovat tehokkai­ta keskimäärin sote-asioissa.

    Kyl­lä muuten mon­et keskuskaupun­git, esim Tam­pere ovat halukkai­ta nap­paa­maan hyv­in­voivien naa­purikun­tien sote-asi­at itselleen. Käytän­nössä tämä merk­it­see tason heikken­e­mistä ja jono­tu­saiko­jen pitenemistä.

  50. Osmo Soin­in­vaara:
    Olen ymmärtänyt, että keskus­tan mallis­sa maakun­nille annet­taisi­in pääosa kun­tien tehtävistä. Pelkkä sote on jo puo­let, joten pääosaan ei ole siitä pitkäkään mat­ka. Toisen asteen kuo­lu­tus ja elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka esimerkik­si, ja joukkoliikenne.

    Puhutaan mieluim­min Ruotsin tai Tan­skan mallista niin, ei päästä aina kepu­laisu­ut­ta syyt­tämään. On jonkin­lainen väärinkäsi­tys, ettei Ruot­sis­sa peruskun­nil­la olis juuri mitään tehtäviä. Kun­nan vero on yleen­sä suurem­pi kuin land­stingetin vero. Aluet­te­loa Ruotsin peruskun­tien tehtävistä. Huo­mat­tavaa on, että sosi­aaliasi­at ovat peruskun­nil­la, eivät lanstingetil­la. Tan­skas­sa taas 90% Region­in menoista kuluu terveydenhuoltoon.

    “Kun­ta on paikalli­nen vira­nomainen. Ruotsin suurim­mat kylät ja kun­nat kut­su­vat itseään kaupungeiksi.Seuraavassa on esimerkke­jä aloista, joista kun­nat vastaavat:

    – esik­oulut ja yhdek­sän­vuo­tiset peruskoulut
    – lukiot
    – van­hus­ten huolto
    – vammaishuolto
    – elatustuki
    – kirjastot
    – suun­nit­telu ja rakentaminen
    – ympäristön ja ter­vey­den suojelu
    – vesi
    – jätevesihuolto
    – katu­jen puhdistus
    – jätehuolto
    – hätä- ja pelastustoimi”

  51. Pet­ja Y: Eikö valin­nan­va­paus­mallis­sa ole se iso ero isän­täkun­ta­malli­in että isän­nän voi vali­ta itse, ja sitä voi tarpeen tullen vaihtaa. 

    Kuin­ka tyyp­il­listä tämä olisi? Aika har­va pikkukun­ta sijait­see sel­l­aisel­la alueel­la, jos­sa riit­tävän kokoisia isän­täkun­tia olisi kil­pailutet­tavak­si asti. Riit­tävän iso isän­täkun­ta on suu­rus­lu­okas­sa 50 000 päätä, ja pääkaupunkiseu­tua luku­unot­ta­mat­ta kokolu­okan kaupunke­ja ei mon­ta osu samaan maakuntaan.

    Kil­pailut­tamisen mah­dol­lisu­us riip­puu sovi­tus­ta hin­tata­sos­ta. Jos hin­nat menevät tar­iffien mukaan kap­i­taa­tiope­ri­aat­teel­la, ter­veistä pikkukun­nista tulee raa­ka kil­pailu, ja enem­män sairas­taville kukaan ei tar­joa mitään. Jos hin­tata­so menee markki­nahin­nal­la, siitä markki­nahin­nas­ta tulee syr­jäisem­mille ja enem­män sairas­taville kun­nille kestämätön.

    Lisähaas­teena tulee etäisyys tai läheisyys. Käytän­nön syistä isän­täkun­taa ei voi kil­pailut­taa toiselta puolelta maa­ta. Kus­tan­nuk­set nou­se­vat ja palve­lu­ta­so las­kee etäisyy­den kasvaessa.

    Aika vaikea tuo­hon on muu­ta tasoi­tus­ta kek­siä kuin se, että sekä osto­su­un­ta että osto­hin­ta on reg­u­loitu. Ja siinähän se isän­täkun­ta­malli sit­ten tulikin.

    Kun­tay­htymät ovat vähän visaisem­pi tapaus. Riit­tävän suuret kun­tay­htymät (> 50000 asukas­ta) voivat olla ihan hyvä tapa jär­jestää palve­lut ja tasoit­taa laskut. Niihin kuitenkin pitää ker­mankuorin­nan vält­tämisek­si säätää alueelli­nen velvol­lisu­us ottaa vas­taan uusia jäseniä van­ho­jen jäsen­ten kanssa samoil­la ehdoil­la ja tariffeilla.

    Tosin min­ul­la on jäänyt koko keskustelus­sa edelleen vähän heikosti hah­mote­tuk­si se, mik­si kun­tien itsenäisyys on tärkeä asia, jos kyse ei ole rahas­ta. Mitä ovat ne asi­at, joi­hin pienem­män kun­nan kun­nal­lis­demokra­tia vas­taa parem­min kuin suurem­man kun­nan kunnallisdemokratia?

  52. Vähän myöhässä kom­men­toin, mut­ta pakko on kom­men­toi­da, kun provosoit.

    Kyl­lä tääl­lä Uuden­maan ulkop­uolel­la Suo­mi jakaan­tuu vielä aika luon­tev­asti maakun­ti­in. Poh­jalainen on poh­jalainen ja satakun­ta­lainen on satakuntalainen. 

    Onko tässä(kin) asi­as­sa pakko yleistää Helsin­gin ja sen lähiseudun opit koko maa­ta koske­viksi? Ette te vihreät koskaan kas­va suurten keskusten ulkop­uolel­la var­teenotet­tavak­si voimak­si, kun ajat­telunne on noin nurkkakun­taista. Kepumaakun­tien satraapit pystyvät paljon laa­jakat­seisem­paan ajatteluun.

  53. Raimo K: Isän­täkun­nat toki tar­joa­vat (useim­mis­sa tapauk­sis­sa) palveluitaan pienem­mille, mut­ta isän­tämieli tulee esi­in palvelu­jen hin­noit­telus­sa – kallista tulee ole­maan, laatu samaa kuin suuris­sa kun­nis­sa eli jonoja.

    Sama kos­kee yksi­ty­isiä palvelun­tar­joa­jia: hal­val­la hin­nal­la sisään ja kun kil­pail­i­jat on tapet­tu, hin­ta nousee. Tästä tar­joa­jat tosi­aan peräti kilpailevat.

    Jos ei usko kun­tien eikä yksi­ty­is­ten kil­pailun tuot­ta­van palvelui­ta (joi­ta kun­ta pysty tai halua itse toteut­taa) taloudel­lis­es­ti, jäl­jel­lä on vielä ainakin val­tion tuot­ta­mat palve­lut, mikä ei ole huono ratkaisu sekään.

  54. Viherinssi: Tosin min­ul­la on jäänyt koko keskustelus­sa edelleen vähän heikosti hah­mote­tuk­si se, mik­si kun­tien itsenäisyys on tärkeä asia, jos kyse ei ole rahas­ta. Mitä ovat ne asi­at, joi­hin pienem­män kun­nan kun­nal­lis­demokra­tia vas­taa parem­min kuin suurem­man kun­nan kunnallisdemokratia? 

    Sama syy, mik­si sinä toden­näköis­es­ti päätät mielel­läsi oman per­heen asioista itse, etkä kollek­ti­iv­ina naa­puriper­hei­den kanssa. Pienessä ja tutus­sa piiris­sä luot­ta­mus on parem­pi ja tavoit­teet saman­laiset. Lisäk­si vaki­in­tunut kun­taiden­ti­teet­ti vahvis­taa tuo­ta yhteenkuuluvuutta.

    Suomes­sa on kak­si demokra­t­ian tasoa, val­takun­nalli­nen ja paikalli­nen. Ylhäältä alas val­u­vat ohjeet voidaan hoitaa val­takun­nal­lisen tason kaut­ta. Paikallis­demokra­t­ian koko idea taas on se, että ihmiset saa­vat päät­tää paikallis­es­ti päätet­tävis­sä ole­vista asioista asioista juuri niin paikallis­es­ti kuin halu­a­vat. Paikallis­demokra­t­ian alueel­lis­t­a­mi­nen on paikallis­demokra­t­ian vesit­tämistä (jonkin­laista kollek­tivi­soin­tia, joka kas­vat­taa keskusjo­hdon val­taa asiois­sa, jot­ka ihmiset voisi­vat päät­tää itsekin paikallis­es­ti). Isän­täkun­ta-aja­tus siirtää pien­ten kun­tien päätös­val­taa suo­raan keskuskaupungeille, pois kun­nil­ta itseltään.

    Helsin­ki ei halua Espook­si, vaan halu­aa Espoon osak­si Helsinkiä, ja halu­aa Espoon nou­dat­ta­van helsinkiläistä poli­ti­ikkaa. Espoo ja espoolaiset taas halu­aisi­vat päät­tää itse, ja nou­dat­taa omaa poli­ti­ikkaansa. Ja Helsin­ki halu­aa päät­tää mielu­um­min itse, kuin antaa pietar­i­lais­ten päät­tää Helsin­gin asioista.

    Teo­ri­as­sa pienen kun­nan demokra­tia toimii kai parem­min kaikissa vain tuo­ta pien­tä kun­taa koske­vis­sa päätök­sis­sä, joi­ta on tarpee­ton­ta kier­rät­tää jonkin kesku­sor­gan­isaa­tion kautta.

  55. Mik­si kun­nat ovat ole­mas­sa ? Oikeas­t­aan ain­oa syy on se, että ihmiset voivat päät­tää asiois­taan. Tämän takia mon­et maail­man ja Euroopan suurkaupun­git ovat jakau­tuneet use­ampi­in kun­ti­in (oma mais­traat­ti ja osa päätös­val­las­ta), vaik­ka niil­lä sit­ten onkin jonkin­lainen metropolihallinto.

    Demokra­tia ei todel­lakaan näytä ole­van korke­as­sa kurssis­sa Suomes­sa tänä päivänä (ainakaan kokoomuk­sen piirissä).

  56. Kun­tien his­to­ria on kiin­nos­ta­va ja kumoaa Juho Las­dun perus­teet. Kun­tia perustet­ti­in ja jaet­ti­in kun­han löy­tyi joku taho, joka halusi alen­taa kun­nal­lisveroaan. Ison piipun ympäril­lä oli val­takoneis­toa ja rahaa itsenäiseen kun­taan. Ei ole enää. 

    Kepu pelkää yli kaiken yliedustet­tuna ole­vien kun­talääni­tyk­sen menet­tämistä. Mikko Alat­a­lo ehti jo avau­tua tästä.
    Demareil­la on vas­taa­vat pelot val­lan menetyksestä.
    Kansalaisil­la ei todel­lakaan ole väliä. 

    Höpöpuhe lähidemokra­ti­aa vaa­tivista kun­nista tarkoit­taa nyky­is­ten val­lan­pitäjien ja hei­dän vaali­ra­hoit­ta­jien etuja. 

    Rahaa riit­tää vielä. Aika vain lop­pui, kun paha on mitään muut­taa jos mikään ei saa muuttua. 

    Raja peruster­vey­den­huol­lon ja erikois­sairaan­hoidon välil­lä on liian iso. Mut­ta siinäkin on kyse vallasta. 

    Val­tiono­suuk­sien kiristys voisi aut­taa. Tosin aina kun­ta käyt­tää kaik­ki rahansa, se on osa kun­nan ideaa. 

    Tämä hom­ma meni vain pieleen. Tulev­as­ta ei löy­dy visio­ta, säästö ei kansalaista innos­ta vaan jotain kan­tavam­paa tarvitaan.

  57. JTS:
    Kun­tien his­to­ria on kiin­nos­ta­va ja kumoaa Juho Las­dun perus­teet. Kun­tia perustet­ti­in ja jaet­ti­in kun­han löy­tyi joku taho, joka halusi alen­taa kun­nal­lisveroaan. Ison piipun ympäril­lä oli val­takoneis­toa ja rahaa itsenäiseen kun­taan. Ei ole enää. 

    (Rajalli­nen) käsi­tyk­seni on, että kun­nat ovat paljolti muo­dos­tuneet seu­rakun­tia muo­dostet­taes­sa, ja niiden jakautues­sa pienem­mik­si. Tämä tapah­tui paljolti jo ennen iso­ja piippuja.

    Rahaa pienen kun­nan ylläpi­to ei vaa­di sen enem­pää kuin suurenkaan, kuten keskustelus­sa on jo mon­een ker­taan todettu.

    Kepu pelkää yli kaiken yliedustet­tuna ole­vien kun­talääni­tyk­sen menet­tämistä. Mikko Alat­a­lo ehti jo avau­tua tästä.
    Demareil­la on vas­taa­vat pelot val­lan menetyksestä.
    Kansalaisil­la ei todel­lakaan ole väliä. 

    Tarkoit­taako tämä, että vihreät ja kokoomus aja­vat kun­tau­u­dos­tus­ta puh­taasti puolue­tak­ti­sista syistä, eli eivät olekaan “paran­ta­mas­sa” palveluita?

    Höpöpuhe lähidemokra­ti­aa vaa­tivista kun­nista tarkoit­taa nyky­is­ten val­lan­pitäjien ja hei­dän vaali­ra­hoit­ta­jien etuja. 

    Nyky­is­ten val­lan­pitäjien eli kun­ta­lais­ten etua lähidemokra­t­ian puo­lus­t­a­mi­nen kai ajaa. Keskit­tyneem­pi päätök­sen­teko kas­vat­taa lähin­nä lob­barei­den ja keskuskaupunkien vaikutusvaltaa.

    Vaali­ra­hoituk­seen ja lob­bauk­seen liit­tyen on muuten usein esitet­ty epäi­lyjä, että kun­tau­udi­is­tuk­sen yksi tarkoi­tus on saat­taa kun­tien palve­lut suurten palvelui­ta tuot­tavien yri­tys­ten käsi­in. Eri­tyis­es­ti kokoomus­ta on epäilty. Pienis­sä kunis­sa ja per­in­teisessä mallis­sa asi­at on usein hoidet­tu itse.

    Rahaa riit­tää vielä. Aika vain lop­pui, kun paha on mitään muut­taa jos mikään ei saa muuttua. 

    Raja peruster­vey­den­huol­lon ja erikois­sairaan­hoidon välil­lä on liian iso. Mut­ta siinäkin on kyse vallasta. 

    Peruster­vey­den­hoidon voi hyvin hoitaa pienis­säkin kun­nis­sa. Sydän­leikkauk­sia kan­nat­taa tehdä vain suurim­mis­sa sairaalois­sa. Siihen väli­in mah­tuu täysi kir­jo eri vaa­tivu­us­ta­son ter­veyspalvelui­ta. Ne voidaan jakaa monel­la taval­la eri tasoille. Fik­su kun­ta pitää kiin­ni oikeud­estaan toteut­taa eri tasot sen itsen­sä kan­na­ta pahait­en toimi­val­la tavalla.

    Val­tiono­suuk­sien kiristys voisi aut­taa. Tosin aina kun­ta käyt­tää kaik­ki rahansa, se on osa kun­nan ideaa. 

    Val­tiono­suuk­sia nykyi­nen hal­li­tus onkin ollut kiristämässä. En tiedä mitä asi­aa se aut­taa, mut­ta selvää on, että val­tio voi näin saat­taa kun­nat kestämät­tömään tilanteeseen, ja sit­ten helpom­min pakot­taa ne hyväksymään vaa­ti­mansa muu­tok­set — vaikka­pa palaut­ta­mal­la nöyrim­mille kun­nille hie­man porkka­nara­haa. Minus­ta täl­lainen kiristyspoli­ti­ik­ka on vas­ten­mielistä. Minus­ta perus­palve­lut kuluu kus­tan­taa kaikille Suomen kansalaisille yhdessä, eikä perus­palvelu­iden pois­tamista saa käyt­tää kiristyskeinona.

    Tämä hom­ma meni vain pieleen. Tulev­as­ta ei löy­dy visio­ta, säästö ei kansalaista innos­ta vaan jotain kan­tavam­paa tarvitaan. 

    Jos lähdet­täisi­in vaikka­pa siitä, että van­ha malli on parem­pi kuin ehdotet­tu kun­tau­ud­is­tus. Keskustel­la voisi myös siitä, mik­si perus­tus­lakimme halu­aa taa­ta kun­nille itse­hallinnon. Kovin kevein perustein en lähtisi yhtä demokraat­tisen hallintoma­llimme kul­makiveä hävittämään.

  58. Juho Laatu: Hyvin tiivis­tet­ty. Jos ihmiset halu­a­vat ohja­ta palvelu­iden­sa kehi­tys­tä, paras varmis­taa, että päätös­val­ta omista palveluista säi­lyy itsel­lä. Tätä perus­tus­lain mukainen kun­ta­lais­ten itse­hallintoa­ja­tus on parhaimmillaan.

    Mihin tuos­sa kun­tia (tai lähidemokra­ti­aa) tarvi­taan? Eikö “itse­hallintoa” voi ihan hyvin viedä lop­pu­un asti — eli että jokainen saisi itse vali­ta miten ja mis­tä han­kkii tarvit­se­mansa palvelut?

    Jotenkin viimeaikoina on alka­nut tun­tua joka ker­ta, kun joku on huu­ta­mas­sa lisää demokra­ti­aa, lähidemokra­ti­aa, kansan­val­taa tms., että tämä joku itseasi­as­sa sanookin, että minäminä halu­an päästä määräilemään aate/puoluetovereideni kanssa muiden elämästä entistä enem­män. Ei kiitos.

  59. Rahan sijaan pienikin kun­ta vaatii asiantun­ti­joi­ta ja osaamista virkamiehiltä. Ei ole kovin hääviä olla pienen kun­nan ain­oa sosi­aalivi­ra­nomainen tai ain­oa yhdis­tet­ty liikunta‑, kult­tuuria ja ympäristösi­h­teeri. Sit­ten toki sovel­letaan lake­ja ihan omaperäis­es­ti kun­nan tyyli­in, jos­sa laki on sama mut­ta tulk­in­ta vaihtelee. 

    Keikkalääkärien ohel­la taitaa olla pakko saa­da edes yksi virkalääkäri kuntaan. 

    Kun­ta on aina ollut vahvo­jen isän­tien ja yri­tys­ten keksin­tö, jol­la ovat aja­neet vain ja ain­oas­taan omia etujaan.

  60. JTS: Kun­ta on aina ollut vahvo­jen isän­tien ja yri­tys­ten keksin­tö, jol­la ovat aja­neet vain ja ain­oas­taan omia etujaan.

    Onko Helsinkikin tällainen ?

    Mik­si maail­man suurkaupun­git koos­t­u­vat yleen­sä monista kunnista ?

    Mik­si vain Suomes­sa yritetään hoitaa ter­vey­den­huolto kun­tapo­h­jais­es­ti, Lääkrili­it­to ja THL ovat sitä mieltä ettei oikein onnistu.

  61. Poth1ue1: Mihin tuos­sa kun­tia (tai lähidemokra­ti­aa) tarvi­taan? Eikö “itse­hallintoa” voi ihan hyvin viedä lop­pu­un asti – eli että jokainen saisi itse vali­ta miten ja mis­tä han­kkii tarvit­se­mansa palvelut?

    Jokainen ihmi­nen tehköön omat itseä koske­vat val­ntansa, ja jokainen kun­ta omat (paikallista yhteisöä koske­vat) val­in­tansa. On ole­mas­sa asioi­ta joi­ta tehdään yhdessä, kuten vaikka­pa annetaan perusk­oulu­tus­ta lap­sille. Kun­ta on luon­te­va taso päät­tää täl­lais­ten asioiden jär­jeste­ly­istä. Keskuskaupun­gin tai naa­purikun­nan mielipi­de on näis­sä asiois­sa jouta­va. Annetaan siis yhteisö­jen päät­tää itse (ilman pakkokollektivisointia).

    Paikalliset päätök­set kan­nat­taa tehdä paikallis­es­ti. SIk­si paikallisdemokratia.

    Jotenkin viimeaikoina on alka­nut tun­tua joka ker­ta, kun joku on huu­ta­mas­sa lisää demokra­ti­aa, lähidemokra­ti­aa, kansan­val­taa tms., että tämä joku itseasi­as­sa sanookin, että minäminä halu­an päästä määräilemään aate/puoluetovereideni kanssa muiden elämästä entistä enem­män. Ei kiitos.

    Kun­tali­itosin­toisu­ushan viit­taa enem­män siihen suun­taan, että jotkut halu­a­vat päät­tää naa­purei­den­sakin asioista, eivätkä vain omis­taan. Itsenäiset kun­nat päät­täi­sivät vain oman porukan asioista.

  62. JTS:
    Rahan sijaan pienikin kun­ta vaatii asiantun­ti­joi­ta ja osaamista virkamiehiltä. 

    Kun­ta-asi­at eivät ole varsi­nais­es­ti raket­ti­tiedet­tä. Pienis­sä kun­nis­sa kun­nan­jo­hta­ja joutuu pyörit­tämään vähän kaikkia asioi­ta. Mut­ta hyvin näkyy toimivan.

  63. Juho Laatu: Kun­ta on luon­te­va taso päät­tää täl­lais­ten asioiden jär­jeste­ly­istä. Keskuskaupun­gin tai naa­purikun­nan mielipi­de on näis­sä asiois­sa jouta­va. Annetaan siis yhteisö­jen päät­tää itse (ilman pakkokollektivisointia).

    Ja sit­ten kun sen oman kun­nan rah­keet eivät enää riitäkään jonkin palvelun tuot­tamiseen, niin val­ti­ol­ta lop­u­ton piik­ki auki?

    Suo­ma­laiset kun­nat nyt kaikenkaikki­aan ovat väärän­laisia vas­taa­maan tämän päivän ongelmi­in. Eri­tyis­es­ti pääkaupunkiseudul­la kun­nat ovat samanaikaises­ti liian suuria minkään­laisen lähidemokra­t­ian toteu­tu­misen kannal­ta (wes­t­endin rantaruot­salaisel­la ei ole mitään yhteistä jonkun pohjois­espoon maa­jussin kanssa), mut­ta samaan aikaan myös kaupungista kokon­aisu­udessaan pitäisi pystyä tekemään demokraat­tisia päätöksiä.

    Pienet kun­nat joil­la ei riitä rah­keet palvelu­iden jär­jestämiseen ovat jo lähtöko­htais­es­ti ongel­ma: jos asukaspo­h­ja on riit­tämätön tai demografis­es­ti kestämätön, ei mikään kun­tali­itos pysty sitä muut­ta­maan eikä rahan kaat­a­mi­nen poh­jat­tomaan reikään ole järkevää. 

    Fak­ta nyt vain on se, että nyky­muo­tois­es­ta kun­ta­jär­jestelmästä kiin­ni pitämi­nen on tyh­mää ja mak­saa hel­vetisti. Eri paikkakun­nille tarvi­taan eri­laisia hallintoma­lle­ja, ja tämä pitäisi lain­säädän­nöl­lä mah­dol­lis­taa. Eli pääkaupunkiseudul­la voisi olla metrop­o­lista ja kaupungi­nosista koos­t­u­va kak­si­por­tainen hallinto, ja kor­pi­maid­en pikkukun­nil­ta voitaisi­in ottaa raskaim­mat lak­isääteiset velvol­lisu­udet pois jol­loin liian raskaan palvelu­verkon alasajo (joka on vält­tämät­tömyys kestävyys­va­jeen tukkimisek­si) voitaisi­in toteut­taa kun­ni­al­lis­es­ti ja tapausko­htais­es­ti paikallis­es­ti harkiten eikä pakkokun­tali­itosten kautta.

  64. Juho Laatu: Kun­ta-asi­at eivät ole varsi­nais­es­ti raket­ti­tiedet­tä. Pienis­sä kun­nis­sa kun­nan­jo­hta­ja joutuu pyörit­tämään vähän kaikkia asioi­ta. Mut­ta hyvin näkyy toimivan. 

    Kun­nil­la on tam­miku­us­sa julka­istun selvi­tyk­sen perus­teel­la 535 eri tehtävää. Selvi­ty­saineis­ton käsit­te­lyn jäl­keen uusia tetäviä kun­nille lie­nee tul­lut noin 30, eli 600 kun­nan tehtävää men­nee rik­ki pika­puolin. Jokaista tehtävää kohti on vähin­tään yksi sitä määrit­tävä laki. Pääsään­töis­es­ti kunkin tehtävän oikein ja pilkulleen suorit­tamises­sa joutuu huomioimaan pirun­moi­sen määrän lake­ja, ase­tuk­sia, vira­nomais­määräyk­siä, kun­nan omia sään­töjä jne…

    En mis­sään tapauk­ses­sa kiistä Juhon näke­mys­tä siitä, että “pienis­sä kun­nis­sa kun­nan­jo­hta­ja joutuu pyörit­tämään vähän kaikkia asioi­ta” ja että “hyvin näkyy toimi­vana”. Oma­l­ta osaltani yhden pienehkön kun­nan vain teknis­es­tä toimes­ta vas­taa­vana voin kyl­lä tun­nus­taa, että pykälävi­idakos­sa tekee välil­lä tiukkaa vain rakennus/kiinteistöalan DI-koulu­tuk­sel­la ja toimialakokemuksella.

    Arvoisat kansane­dus­ta­jat tun­tu­vat (usein primus moto­ri­na EU) usko­van uuden ja aina vain kat­tavam­man lain­säädän­nön tuo­van aina vain parem­man yhteiskun­nan. Alem­man tason säädök­siä pukkaa vielä siihen päälle ker­ran­nais­määrän. Rohke­nen epäil­lä, että säädöstiedos­to­jen ter­atavumäärän (ml. kun­tien tehtävät ja niitä koske­vat säädök­set) kas­vat­ta­mi­nen ei ole yleis­pätevä ratkaisu kaikki­in yhteiskun­nas­sa jos­sain mielessä ongel­mallisi­in seikkoihin.

    Raket­ti­tiedet­tä kun­ta-asoiden kokon­aisu­ud­es­ta saadaan tekemäl­lä vas­tu­ualueet ja niitä koske­vat säädök­set niin laa­joik­si ja moni­u­loit­teisek­si, ettei niitä ole yksit­täisen fik­sunkaan ( 😉 ei toki koske allekir­joit­tanut­ta) viran­halti­jan kohtu­udel­la mah­dol­lisu­us tarkasti hal­li­ta edes toimialoittain.

  65. Val­lanku­mouk­sen jäl­keen määritel­lään tule­valle laki- ja ase­tuskokoel­malle enim­mäiskoko, jota ei voi ylit­tää. Se ei ole kovin suuri.

  66. Heh, heh…

    Juho Laatu: Kun­ta-asi­at eivät ole varsi­nais­es­ti raket­ti­tiedet­tä. Pienis­sä kun­nis­sa kun­nan­jo­hta­ja joutuu pyörit­tämään vähän kaikkia asioi­ta. Mut­ta hyvin näkyy toimivan.

    Hyvin toimii vain sat­un­nainen säädösten sovelt­a­mi­nen ja vaali­ra­hoit­ta­jien ja mahtisuku­jen suosimi­nen lain­säädän­nön rajoilla. 

    Lain­säädän­töä tulee lisää, kos­ka se nähdäöän ain­oak­si tavak­si edes yrit­tää sada toim­intaa saman­su­un­taik­sek­si. tarkoi­tus hyvä ja tarpeelli­nen, tulos osin vähän epäon­nis­tunut yliby­rokra­tia ja lil­lukan­var­sien hallinnointi.

  67. teekkari: Ja sit­ten kun sen oman kun­nan rah­keet eivät enää riitäkään jonkin palvelun tuot­tamiseen, niin val­ti­ol­ta lop­u­ton piik­ki auki?

    Piik­ki ei liene koskaan ollut auki, eikä tule ole­maan. Sen sijaan kun­nat ovat saa­neet hal­li­tusti val­tiono­suuk­sia kun­nan vero­tuskykyyn suh­teutet­tuna. Pidän jonkin­laista tulo­ero­ja tasaavaa jär­jestelmää järkevänä, kos­ka sen vai­h­toe­hto olisi se, että köy­hät kus­tan­ta­vat omat palvelun­sa ja rikkaat omansa. Tätä emme kai kumpikaan halua. Suomes­sa on totut­tu siihen, että rikkaam­mat mak­sa­vat osan köy­hempi­en perus­palvelu­iden kuluista. Hyvä näin.

    Pienet kun­nat joil­la ei riitä rah­keet palvelu­iden jär­jestämiseen ovat jo lähtöko­htais­es­ti ongel­ma: jos asukaspo­h­ja on riit­tämätön tai demografis­es­ti kestämätön, ei mikään kun­tali­itos pysty sitä muut­ta­maan eikä rahan kaat­a­mi­nen poh­jat­tomaan reikään ole järkevää. 

    Mikä olisi hyvä ratkaisu, jos rahan menoa pitäisi hillitä, mut­ta kun­takoon kas­vat­ta­mi­nen ei auta? (Totean myös, että taloudel­lis­ten pien­ten kun­tien liit­tämi­nen suurem­pi­in nos­taa kokon­aiskus­tan­nuk­sia. En myöskään usko, että väestön­si­ir­rot pienistä kun­nista kaupunkei­hin oli­si­vat mikään rahasampo.)

    Fak­ta nyt vain on se, että nyky­muo­tois­es­ta kun­ta­jär­jestelmästä kiin­ni pitämi­nen on tyh­mää ja mak­saa helvetisti. 

    En pidä nyky­muo­toista kun­ta­jär­jestelmää tehot­tomana. Ainakin monis­sa pienis­sä kun­nis­sa palve­lut on jo (pakon edessä) viilat­tu aika taloudellisiksi.

    Hal­li­tus levit­tää mieliku­vaa, että jokin kun­takoon kas­vat­ta­mi­nen tms. paran­taisi kun­tat­alout­ta. Epäilen että moisil­la ilmeisen huonos­ti suun­nitel­luil­la tem­puil­la (ja näköjään jatku­vasti elävil­lä ehdo­tuk­sil­la) ei jo viilat­tua sys­teemiä saa­da taloudel­lisem­mak­si. Kyse on enem­män toivea­jat­telus­ta ja muista poli­it­ti­sista tavoit­teista (ehkä kepu­lan­di­an kurit­tamis­es­ta, ehkä yhteiskun­tarak­en­teen muut­tamis­eses­ta ehkä enem­män kok/s­d­p/vihr-puoluei­ta suosivaksi).

    Pitäisin siis kiin­ni nyky­muo­tois­es­ta (ilmeis­es­ti varsin taloudel­lis­es­ta) jär­jestelmästä, kun järke­viä paran­nuse­hdo­tuk­si­akaan ei ole esitet­ty. Ehdote­tut muu­tok­set voivat tul­la varsin kalli­ik­si (kun iso­jen kun­tien tyyp­il­lis­es­ti tuh­lail­e­vampi ja byrokraat­tisem­pi malli ulote­taan pieni­inkin kuntiin).

    Eri paikkakun­nille tarvi­taan eri­laisia hallintoma­lle­ja, ja tämä pitäisi lain­säädän­nöl­lä mahdollistaa. 

    Antaisin kun­tien itsen­sä hakea sopivim­mat tavat hal­li­ta. Itsenäiset kun­nat voisi­vat esimerkik­si vapaasti sopia yhtistyöstä eri palvelu­iden toteut­tamisek­si. Ne voisi­vat tarvit­taes­sa myös vai­h­taa toteu­tustapaa, tai hakea jäsenyyt­tä uud­es­ta sairaan­hoitopi­iristä. Yksi hal­li­tuk­sen pakot­ta­ma malli ei sovi kaikille. Pien­ten kun­tien yhteistyö on jous­tavam­paa ja takaa palve­lut kaikille parem­min kuin suurkun­tien pysyviksi jäseniksi pakot­ta­mi­nen (jos eroa ei enää sallita).

    Eli pääkaupunkiseudul­la voisi olla metrop­o­lista ja kaupungi­nosista koos­t­u­va kak­si­por­tainen hallinto, ja kor­pi­maid­en pikkukun­nil­ta voitaisi­in ottaa raskaim­mat lak­isääteiset velvol­lisu­udet pois jol­loin liian raskaan palvelu­verkon alasajo (joka on vält­tämät­tömyys kestävyys­va­jeen tukkimisek­si) voitaisi­in toteut­taa kun­ni­al­lis­es­ti ja tapausko­htais­es­ti paikallis­es­ti harkiten eikä pakkokun­tali­itosten kautta. 

    Tarkoititko että nykyiset perus­palve­lut säi­lytetään, vai ehdotitko kansalais­ten perus­palvelu­iden tason pudottamista?

    Hie­man tässä haiskah­taa aja­tus siitä, että Helsin­ki pitäisi pääkaupunkistatuk­sen­sa, val­tion virkamiehen­sä, rikkaat asukkaansa ja suuret vero­tu­lon­sa, ja siirtäisi säästö­tarpeet syr­jäseu­tu­jen mak­set­tavak­si. Pitää muis­taa, että Suo­mi on kun­tien sym­bioosi, jos­sa kohtu­ulli­nen tulo­jen tasaami­nen niin kun­tien sisäl­lä kuin niiden välil­lä on vah­va perinne. Tulo­ero­ja kas­vat­ta­va poli­ti­ik­ka olisi uusi suun­ta Suomelle.

  68. Jouni Mar­tikainen: Kun­nil­la on tam­miku­us­sa julka­istun selvi­tyk­sen perus­teel­la 535 eri tehtävää. Selvi­ty­saineis­ton käsit­te­lyn jäl­keen uusia tetäviä kun­nille lie­nee tul­lut noin 30, eli 600 kun­nan tehtävää men­nee rik­ki pika­puolin. Jokaista tehtävää kohti on vähin­tään yksi sitä määrit­tävä laki. Pääsään­töis­es­ti kunkin tehtävän oikein ja pilkulleen suorit­tamises­sa joutuu huomioimaan pirun­moi­sen määrän lake­ja, ase­tuk­sia, vira­nomais­määräyk­siä, kun­nan omia sään­töjä jne… 

    Yksinker­tais­tamien varaa olisi tosi­aan reippaasti.

    Arvoisat kansane­dus­ta­jat tun­tu­vat (usein primus moto­ri­na EU) usko­van uuden ja aina vain kat­tavam­man lain­säädän­nön tuo­van aina vain parem­man yhteiskunnan. 

    Jär­jestelmän yksinker­taisu­u­den edut valitet­tavasti uno­htu­vat sys­teemin kehit­täjiltä käytän­nössä aina. Tarvit­taisi­in huoneen­taulu, joka muis­tut­taisi yksinker­tais­tamisen tarpeesta joka päivä. Jos asi­as­ta ei muis­tute­ta, sys­teemit valitet­tavasti tapaa­vat mon­imutkaistua kunnes jon­ain päivänä kaatu­vat. Eri­tyis­es­ti näinä EU-aikoina ratkaisu­ja jär­jestelmän mon­imutkaistu­misen ongel­maan olisi syytä pohtia vakavasti.

  69. JTS:
    Heh, heh… 

    Hyvin toimii vain sat­un­nainen säädösten sovelt­a­mi­nen ja vaali­ra­hoit­ta­jien ja mahtisuku­jen suosimi­nen lain­säädän­nön rajoilla. 

    Mik­si vali­ra­hoit­ta­jien suosimi­nen olisi muka enem­män pien­ten kuin suurten kun­tien ongel­ma? Mahtisu­vut eivät kuu­losta ensinkään tyyp­il­liseltä suo­ma­laisen kun­nan ongel­mal­ta. Pieniä vinoumia ja kor­rup­tio­takin suo­ma­lses­sa hallinnos­sa on, mut­ta onko joitain perustei­ta, mik­si pienet kun­nat kär­si­sivät kor­rup­tios­ta enem­män kuin suuret? Ikäviä mieliku­via voi var­masti maalail­la sekä pienistä että suurista kunnista.

    Lain­säädän­töä tulee lisää, kos­ka se nähdäöän ain­oak­si tavak­si edes yrit­tää sada toim­intaa saman­su­un­taik­sek­si. tarkoi­tus hyvä ja tarpeelli­nen, tulos osin vähän epäon­nis­tunut yliby­rokra­tia ja lil­lukan­var­sien hallinnointi.

    Suuri määrä säädök­siä ja niiden jatku­va muut­telu tuot­taa hel­posti por­saan­reik­iä ja antaa mah­dol­lisu­u­den eri­laisi­in kikkailui­hin kaikissa muu­tosvai­heis­sa. Jatku­vat muu­tok­set suo­si­vat siis ove­limpia ja taitavimpia luovi­joi­ta, eivät taval­lisia rehellisiä sään­töjä nou­dat­ta­maan pyrkiviä kansalaisia. Jos hallintoa (sen rehellisyyt­tä ja toimivu­ut­ta) halu­taan paran­taa, parem­pi olisi pitää hyvät vakaat sään­nöt, ja sit­ten antaa poli­isin ja tuo­moival­lan tehdä tehtävänsä.

    1. Empi­iri­nen koke­muk­seni rajoit­tuu Helsin­gin seu­tu­un, mut­ta sen perus­teel­la maan­omis­ta­jien epä­sopi­vat kytken­nät kun­nan hallintoon ovat räikeim­mät pienis­sä kehyskun­nis­sa. Mitään sorakeis­are­i­ta tai mui­ta suur­maan­omis­ta­jia ei päät­tävi­in elimi­in päästetä. Kun Espoo on kas­vanut, senkin käytän­nöt ovat siis­tiy­tyneet 70-luvun ros­vokap­i­tal­is­min ajoista.

  70. Kun­nalli­nen itse­hallinto on tul­lut tien­sä päähän. Näin näyt­tää ole­van mon­en mielestä — kaiken­puolis­es­ta tyy­tymät­tömyy­destä päätellen. Surullista vaan on, että ratkaisu­ja etsitään viilaa­mal­la pilkun oikeaa puol­ta, sieltä ei löy­dy kestävää ratkaisua. Pilkun vasem­man puolen käyt­töönot­to tuo konkretiaa.
    Esimerkik­si m iksi kun­nal­lisvero on erisu­u­ru­inen eri puo­lil­la maa­ta? Epä­tasa-arvoa eikö? Sääde­tään laki, jos­sa val­tio kerää verot ja jot­ka se jakaa kun­nille esim nup­pilu­vun mukaan? Siinä hoituu tasa-arvo ja yhden­mukainen kohtelu. Kun­takoot ja kun­tien määrä aset­tuu näin melko pian oikealle järkevälle tasolleen. Kun­ta­laisille tulee todel­li­nen demokraat­ti­nen vaiku­tus­mah­dol­lisu­us. Kotiseu­tu ja työssäkäyn­tialue ovat lähel­lä jokaista kun­ta­laista — ei niinkään mis­sä hallinnol­lises­sa alueessa asu­taan. On merkil­listä mik­si kun­nas­ta toiseen eri­laiset käytän­nöt voivat vai­hdel­la kovin paljon, mik­si tarvi­taan (kun­nal­lis­es­ta) byrokra­ti­as­ta eri versioita?

    Jär­jet­tömyy­den huip­pu on 5‑vuoden suo­jatyö­sopimus kun­tali­itok­sis­sa, myös kun­tali­itos­ketjuis­sa. Vain isän­nät­tömän rahan “yri­tyk­sis­sä” tämä voi olla mah­dol­lista. Tämä vetää ver­to­ja jo kreikkalais­ten met­surien ulkona työsken­telemisen lisän maksamiselle! 

    Pitää nos­taa Var­ti­aiselle hat­tua, joka kri­ti­soi SDPn jar­ru­miehen roo­lia, mil­loinka­han Kepu näyt­tää jotain vas­taavaa? Molem­mat ovat eil­ispäivän mestare­i­ta huomisen asiois­sa! Jakop­uoluei­ta tyystin, uno­hta­vat kakun kas­vatuk­sen, jot­ta siitä olisi mitä jakaa! Jar­rut­ta­mal­la vauhti vaan hiipuu ja lop­ul­ta tas­apaino pettää.
    Kun­tau­ud­s­tus — ei hyvältä näytä!

  71. “Arvoisat kansane­dus­ta­jat tun­tu­vat (usein primus moto­ri­na EU) usko­van uuden ja aina vain kat­tavam­man lain­säädän­nön tuo­van aina vain parem­man yhteiskun­nan. A”

    Kansane­dus­ta­jat vain reagoi­vat kansalais­ten huutoon.

    Tehokkaimpia huudon välit­täjiä ja byrokra­t­ian lisääjiä ovat Iltale­hti ‚Iltasanomat ja Alibi.

    Ei kansaned­sut­ja uskalla vähätel­lä huu­toa, jota sat­un­naiset virheet synnyttävät.

  72. Juho Laatu: Tarkoititko että nykyiset perus­palve­lut säi­lytetään, vai ehdotitko kansalais­ten perus­palvelu­iden tason pudottamista? 

    Tarkoitin, että kor­piseuduille ei yksinker­tais­es­ti voi jär­jestää perus­palvelui­ta järkevään hin­taan, ja vaik­ka kuin­ka kan­nat­taa tulon­tasaus­ta niin jos­sain se rajakin vaan tulee vas­taan. Kyl­lä niil­lä Espoonkin köy­hillä ja työt­tömil­lä ja asun­tove­lal­lisil­la pitää olla oikeuk­sia, ja kyl­lä rapis­tu­vat vuokrak­er­rostaloalueetkin home­htu­vine kouluineen kaipaisi­vat kipeästi tulonsiirtoja.

    Ongel­ma on yhdyskun­tarak­en­teessa, ei hallinnol­li­sis­sa rajois­sa. Hallinnol­lisia rajo­ja siirtämäl­lä sen Kor­ven­taus­tan pikku Mai­jan koulumat­ka ei muu­tu yhtään lyhyem­mäk­si tai halvem­mak­si jär­jestää. Lain­säädän­nöl­lä pitäisi kan­nus­taa Mai­jan per­het­tä aset­tumaan asumaan mielu­um­min Kor­vene­dus­taan (ellei peräti Kor­pikylän kirkonkylälle), jonne olisi mah­dol­lista jär­jestää taloudel­lis­es­ti lähik­oulu, jonne Mai­ja pää­sisi polkupyöräl­lä eikä taksilla.

    Samal­la saataisi­in myös mui­ta etu­ja järkeväm­mästä yhdyskun­tarak­en­teesta, ei pelkästään kun­nal­listaloudel­lista säästöä.

  73. Osmo Soin­in­vaara:
    Empi­iri­nen koke­muk­seni rajoit­tuu Helsin­gin seu­tu­un, mut­ta sen perus­teel­la maan­omis­ta­jien epä­sopi­vat kytken­nät kun­nan hallintoon ovat räikeim­mät pienis­sä kehyskun­nis­sa. Mitään sorakeis­are­i­ta tai mui­ta suur­maan­omis­ta­jia ei päät­tävi­in elimi­in päästetä. Kun Espoo on kas­vanut, senkin käytän­nöt ovat siis­tiy­tyneet 70-luvun tos­vokap­i­tal­is­min ajoista.

    Tuo epäilys pien­ten kun­tien kytken­nöistä voi pitää paikkansa sik­si, että pienessä kun­nas­sa yksit­täisen maan­omis­ta­jan (tai yksit­täisen kun­nan­val­tu­ute­tun oman minkä tahansa fir­man) suh­teelli­nen pain­oar­vo on suurem­pi kuin yksit­täisen maan­omis­ta­jan pain­oar­vo Helsingis­sä. Helsingis­sä suurim­mat lob­bausvoimat lienevät muual­la. Sel­l­aista voisi ajatel­la ole­van esim. maan­laa­juisil­la raken­nus­fir­moil­la tai pääkont­torin tai suurhallin paikkaa met­sästävil­lä suuryrityksillä.

    Johta­jien kavereille voidaan junail­la kaiken­laista sekä suuris­sa että pienis­sä kun­nis­sa, sekä suurille että pie­nille fir­moille. Täl­lais­ten asioiden käsit­te­ly on eri­laista eri kokoi­sis­sa kun­nis­sa. Pienis­sä maaseu­tukun­nis­sa tiede­tään tai ollaan tietäv­inään kaikkien asi­at, joten osa­taan myös sanoa/epäillä, kenen intresse­jä mikäkin päätös palveli. Suures­sa kaupungis­sa pienet yksit­täiset tapauk­set katoa­vat toden­näköisem­min kohi­naan, eivätkä näin nouse yleiseen keskustelu­un (tor­eil­la tai mediassa).

    Yleisen juorukult­tuurin vuok­si pienis­sä kun­nis­sa voi kuul­la kaiken­laista epäi­lyä poli­itikko­jen rehellisyy­destä myös sil­loin, kun epäi­ly­ille ei ole vielä huhua ja epälu­u­loa tai henkilöko­htaista kau­naa kum­mem­pia perustelui­ta. Kaik­ki kun­nan soraa koske­vat päätök­set siis hel­posti olete­taan kun­nan sorakeis­arin juonit­teluik­si. Täl­laisia huhu­ja esi­in­tyy myös sil­loin, kun sorakeis­ari ei ole mitään sopi­ma­ton­ta etua saanut. Helsingis­sä vas­taa­vat “hyvät juorut” ovat ehkä tyyp­il­lisem­min yleistä muti­naa siitä, kuin­ka kap­i­tal­is­tit var­masti kyykyt­tävät köy­hää kulissien takana. Maaseudul­la nämä juorut siis tyyp­il­lis­es­ti henkilöi­tyvät enemmän.

    Luulen muuten, että sorakeis­ar­it pää­sevät maaseudul­la halutes­saan aika hyvin val­tu­us­toi­hin. Näin sik­si, että yleis­es­ti pätevät tyyp­it halu­taan johtoon. Jos he jäävät kiin­ni jostain oman edun tavoit­telus­ta, ään­imäärä voi laskea. Maaseudul­la yhteisö luot­ta­nee kaupunke­ja enem­män siihen, että asi­at tule­vat ainakin juorukanavia pitkin jul­ki, ja siihen, että myös kun­nanisät tietävät toimien­sa ole­van tarkkailun alla.

    Henkilöko­htais­es­ti voin tode­ta kuulleeni, enem­piä kyse­lemät­tä, kun­ta­lais­ten esit­tämiä rehellisyysarvioi­ta varsin mon­es­ta (pienehkön) kun­nan virkamiehestä ja luot­ta­musheniköstä. Jos näitä kuulee use­asta läh­teestä, voi olet­taa että niis­sä voi olla perääkin. Tavanomaiset huhut voi jät­tää omaan arvoonsa.

    P.S. Kun­nan virkamiehethän ovat yksi intres­siryh­mä, jota mon­et varovat päästämästä mukaan kun­nan luot­ta­muste­htävi­in. Intres­siri­s­tiri­ita on ilmeinen, vaik­ka ei ehkä yhtä radikaali kuin sorakeisarilla.

    1. Pienis­sä kun­nis­sa on kaiken­laisia epä­sopivia val­takeskit­tymiä. Erässä kun­nas­sa erään nuorehkon henkilön piti aset­tua kun­nal­lis­vaaleis­sa vihrei­den ehdokkaak­si, mut­ta hän jou­tui peru­maan ehdokkuuten­sa, kos­ka kun­nan, pankin ja osuukau­pan napamies ilmoit­ti, että jos vihrei­den lista kun­taan tulee, tämä henkilö ei tule koskaan saa­maan työ­paikkaa kun­nan alueelta, ei julkiselta eikä yksi­tyiseltä puolelta.

  74. Helsin­gin ajoil­ta muis­tan vain suo­ran lahjon­nan, jos­ta SKDL:n Pekka Saarnio tuomit­ti­in muis­tiku­vieni mukaan.

    Samoin taisi kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­nan johta­jana olla Elan­non johtaja.

    1. Samoin taisi kaupun­gin­su­un­nit­telu­lau­takun­nan johta­jana olla Elan­non johtaja.

      Vara­puheen­jo­hta­ja (kok) oli Saton johta­ja. Kun hän jhäi eläk­keelle Satos­ta, hän erosi myös lau­takun­nas­ta ja hänen tilalleen valit­ti­in hänen se4uraajansa Saton johtajana. 

      Erääl­lä van­hal­la suku­laisel­lani oli kesämök­ki Espoos­sa. Kuin aika hänestä jät­ti, suku haaveili mojo­vista myyn­ti­t­u­loista, kos­ka aluet­ta Nuot­tanie­mi) paraikaa alet­ti­in rak­en­taa. Tehti­in hake­mus ton­tin kaavoit­tamis­es­ta, mut­ta kaavoit­ta­ja vas­tasi, että tämä alue on läänitet­ty Hakalle (sd) ja tont­ti kaavoite­taan vain jos se myy­dään Hakalle.

  75. Niin muis­te­len myös, että aikanaan Helsin­gin metron rak­en­tamiseen liit­tyi virkami­esten epämääräisiä kytkök­siä ja väärinkäytök­siä. Sama näyt­tää jatku­van edelleen Helsingis­sä. jos­sa joå­pa 30 raken­nusvo­traston virkami­estä on epäiltynä lahjuk­sista. Eli siel­lä mis­sä liit­tyy suuri raha on myös suuri houku­tus lahjuksiin.

  76. Pienekö­jen kun­tien joht­a­mi­nen on myös kohtu­ullisen osamat­tomis­sa käsis­sä, kun val­i­taan ehdokkaista eniten kepu­lainen tai mikä nyt val­ta­puolue lie­neekään. Tosin, jos kun­nan­jo­hta­ja ei ole val­ta­puoleen mieleen, meno menee todel­la vaikeaksi.

    Jos olisi pitäjä­malli päätök­sen­teossa, siel­lä ei tarvit­taisi kah­ta virka­henkilöä enem­pää hoita­maan asi­akir­jali­iken­net­tä ja mui­ta jär­jeste­ly­itä. Sil­loin epäpäte­vien mut­ta puoleelel uskol­lis­ten palkkami­nen ei haittaisi.

  77. Osmo Soin­in­vaara:
    Pienis­sä kun­nis­sa on kaiken­laisia epä­sopivia val­takeskit­tymiä. Erässä kun­nas­sa erään nuorehkon henkilön piti aset­tua kun­nal­lis­vaaleis­sa vihrei­den ehdokkaak­si, mut­ta hän jou­tui peru­maan ehdokkuuten­sa, kos­ka kun­nan, pankin ja osuukau­pan napamies ilmoit­ti, että jos vihrei­den lista kun­taan tulee, tämä henkilö ei tule koskaan saa­maan työ­paikkaa kun­nan alueelta, ei julkiselta eikä yksi­tyiseltä puolelta.

    Kuu­lostaa melko kepulaiselta.

  78. Juho Laatu:
    ‘snip’
    P.S. Kun­nan virkamiehethän ovat yksi intres­siryh­mä, jota mon­et varovat päästämästä mukaan kun­nan luot­ta­muste­htävi­in. Intres­siri­s­tiri­ita on ilmeinen, vaik­ka ei ehkä yhtä radikaali kuin sorakeisarilla.

    Onkin syytä varoa, sil­lä kun­nan (ja kun­tay­htymän) johta­vat virkamiehet ovat vaa­likelvot­to­mia ao. alan luottamustehtäviin.

  79. Tapio:
    Pieni kun­ta on mon­esti tehokkaampi kuin suuri, mut­ta se on enem­män riip­pu­vainen “her­raonnes­ta” niin luot­ta­mus- kuin virkami­esten kohdalla.

    Pienis­sä kun­nis­sa syn­tyy usein ihmeel­lisä val­ta- ja intres­sik­likke­jä, joista taval­liset kun­ta­laiset eivät tiedä, ja joi­hin tietävät kun­ta­laiset eivät uskalla puuttua.

    Saman­laisia klikke­jä pyrkii syn­tymään myös isoi­hin kun­ti­in, mut­ta niis­sä vastapooleil­la on enem­män uskallus­ta ja voimaa. Käh­min­nät isois­sa kun­nis­sa myös kiin­nos­ta­vat medi­aa. Sen aikaansaamista kor­jaus­li­ikkeistä on viime ajoil­ta usei­ta esimerkkejä.

    … eli tämä sit­tenkin pitää paikkansa.

  80. Eero:
    Esimerkik­si m iksi kun­nal­lisvero on erisu­u­ru­inen eri puo­lil­la maa­ta? Epä­tasa-arvoa eikö? Sääde­tään laki, jos­sa val­tio kerää verot ja jot­ka se jakaa kun­nille esim nup­pilu­vun mukaan? Siinä hoituu tasa-arvo ja yhden­mukainen kohtelu. 

    Nykyisen kun­tako­htaisen vero­tuk­sen ja val­tiono­su­udet voisi tosi­aan kor­va­ta jol­lain suo­ravi­ivaisem­mal­la jär­jeste­lyl­lä. Erisu­u­ruiset kun­nal­lisvero­pros­en­tit ovat yhden tyyp­pistä epätasa-arvoa.

    Yksi toimi­va malli olisi sel­l­ainen, jos­sa kun­nat toteut­ta­vat perus­palve­lut val­tion keräämil­lä verora­hoil­la. Rahaa mak­set­taisi­in kullekin las­ke­tun tarpeen mukaan. Tämä on lähel­lä päälu­vun mukaista mak­sua, mut­ta kor­jat­tuna esim. sairas­tavu­u­den ja koul­u­lais­ten lukumäärän mukaan. Kun­nil­la olisi myös oma vero­tu­soikeus omia perus­palvelu­iden päälle toteutet­tavia vapaae­htoisia kun­tako­htaisia han­kkei­ta varten.

  81. teekkari: Tarkoitin, että kor­piseuduille ei yksinker­tais­es­ti voi jär­jestää perus­palvelui­ta järkevään hintaan, 

    Täy­tyy tode­ta n:nnen ker­ran, että kor­piseudut (= asukaslu­vul­taan pienet har­vaan asu­tut vähä­tu­lois­t­en asukkaiden kun­nat) voivat toteut­taa palve­lut järkevään hin­taan, ja usein toteut­ta­vatkin järkeväm­pään hin­taan kuin niitä keskeisem­mät kaupungit.

    ja vaik­ka kuin­ka kan­nat­taa tulon­tasaus­ta niin jos­sain se rajakin vaan tulee vastaan. 

    Tulon­tasauk­sia nuo kor­piseudut tosi­aan saa­vat. Jos näitä halu­taan pudot­taa, puhutaan kai toteutet­tavien perus­palvelu­iden karsimisesta.

    Kyl­lä niil­lä Espoonkin köy­hillä ja työt­tömil­lä ja asun­tove­lal­lisil­la pitää olla oikeuksia 

    Heille toteutetaan tyyp­il­lis­es­ti perus­palve­lut kalli­im­mal­la kuin kor­piseu­tu­jen asukkaille. Ehkä tämän voi laskea eduk­si ja oikeudeksi.

    Lain­säädän­nöl­lä pitäisi kan­nus­taa Mai­jan per­het­tä aset­tumaan asumaan mielu­um­min Kor­vene­dus­taan (ellei peräti Kor­pikylän kirkonkylälle), jonne olisi mah­dol­lista jär­jestää taloudel­lis­es­ti lähik­oulu, jonne Mai­ja pää­sisi polkupyöräl­lä eikä taksilla. 

    Moni kor­piseu­tu (eivät toki kaik­ki) jär­jestää palve­lut hyvin edullis­es­ti. Ja moni kor­vene­dus­ta jär­jestää ne kalli­i­il­la. Ei siis kut­su­ta Mai­jaa pois, ainakaan jos hänen kun­tansa toteut­taa palve­lut edullisesti.

  82. Osmo Soin­in­vaara: Pienis­sä kun­nis­sa on kaiken­laisia epä­sopivia valtakeskittymiä. 

    Ole­tan että tässä ei halu­ta väit­tää, että suuris­sa kun­nis­sa ei olisi epä­sopivia valtakeskittymiä.

  83. Osmo Soin­in­vaara:
    Pienis­sä kun­nis­sa on kaiken­laisia epä­sopivia val­takeskit­tymiä. Erässä kun­nas­sa erään nuorehkon henkilön piti aset­tua kun­nal­lis­vaaleis­sa vihrei­den ehdokkaak­si, mut­ta hän jou­tui peru­maan ehdokkuuten­sa, kos­ka kun­nan, pankin ja osuukau­pan napamies ilmoit­ti, että jos vihrei­den lista kun­taan tulee, tämä henkilö ei tule koskaan saa­maan työ­paikkaa kun­nan alueelta, ei julkiselta eikä yksi­tyiseltä puolelta.

    Tok­i­han noin vakavas­ta peru­soikeuk­sien loukkaamis­es­ta olisi tul­lut tehdä rikosil­moi­tus ja ilmoi­tus oikeusmin­is­ter­iön vaaliosas­tolle tms. Epäilen kuitenkin, että tuo­ta ei koskaan tapahtunut.

    1. Kehotin tekemään ilmoituk­sen, mut­ta se nyt ainakin olisi johtanut kun­nas­ta ulos savus­tamiseen, eikä tuo­ta uhkaus­ta tietenkään ollut annet­tu kir­jal­lise­na allekir­joituk­sel­la ja nimen sel­ven­nyk­sel­lä vahvis­tet­tuna, joten ei siitä mitään seu­rauk­sia olisi ollut.

  84. Juho Laatu:
    Moni kor­piseu­tu (eivät toki kaik­ki) jär­jestää palve­lut hyvin edullis­es­ti. Ja moni kor­vene­dus­ta jär­jestää ne kalli­i­il­la. Ei siis kut­su­ta Mai­jaa pois, ainakaan jos hänen kun­tansa toteut­taa palve­lut edullisesti.

    Mitä merk­i­tys­tä palvelu­iden hin­nal­la on, kun kor­piseudut saa­vat val­tiono­suuk­sia enim­mil­lään luokkaa 4000 € per asukas per vuosi Espoon joutues­sa selviämään negati­ivisel­la val­tiono­su­udel­la? Aivan nau­ret­tavaa puhua jostain kun­tien itsemääräämisoikeuk­sista, kun käytän­nössä val­tio hoitaa asi­at niin, että joku muu (=espoolaiset) mak­saa kor­pikun­tien hölmöilyt.

    Eihän tässä sys­tee­mis­sä men­estyvil­lä kaupungeil­la ole edes mitään kun­non insen­ti­iviä elää mah­dol­lisim­man säästeliäästi — jos kun­nal­lisvero­pros­ent­ti uhkaisi edullisen palvelu­rak­en­teen vuok­si laskea, niin val­tio aivan taa­tusti kek­sisi, että esim. Espoon val­tiono­su­udet voisi kiristää vieläkin negati­ivisim­mik­si (tälle rahalle­han aina riit­täisi otta­jia “raukoil­la rajoil­la”) — poli­it­tisik­si perusteluik­si riit­täisi var­maankin aivan hyvin se, ettei yli 10 %-yksikön erot kun­nal­lisveroast­eis­sa olisi “tasa-arvon” mukaisia tms.

  85. Osmo Soin­in­vaara:
    Kehotin tekemään ilmoituk­sen, mut­ta se nyt ainakin olisi johtanut kun­nas­ta ulos savus­tamiseen, eikä tuo­ta uhkaus­ta tietenkään ollut annet­tu kir­jal­lise­na allekir­joituk­sel­la ja nimen sel­ven­nyk­sel­lä vahvis­tet­tuna, joten ei siitä mitään seu­rauk­sia olisi ollut.

    Ole­tan, että jokin tiedo­tusvä­line olisi ollut asi­as­ta kiin­nos­tunut — ja eri­no­mainen vaali­valt­ti­han siitä olisi tullut.

  86. Poth1ue1:
    ‘snip’
    Aivan nau­ret­tavaa puhua jostain kun­tien itsemääräämisoikeuk­sista, kun käytän­nössä val­tio hoitaa asi­at niin, että joku muu (=espoolaiset) mak­saa kor­pikun­tien hölmöilyt.
    ‘snip’

    Eipä se Espoo nyt koko Kehä Kol­mosen ulkop­uolista Suomea rahoita…

    Ja ‘kor­pikun­tien’ keskeisin ‘hölmöi­ly’ on asukaslu­vun riit­tämät­tömyys, jota kyl­lä yritetään kiitet­tävästi hoitaa per­hei­den lap­silukua kas­vat­ta­mal­la, mut­ta kun per­heitäkään ei ole tarpeeksi.

    Ja todel­lisu­udessa näi­den ‘kor­pikun­tien’ osu­us ongelmista on yhtä min­i­maa­li­nen kuin niiden väestöo­su­uskin, ongel­mat ovat aivan muual­la, mut­ta kun ennal­ta on asetet­tu tavoit­teek­si kun­tien lukumäärän vähen­tämi­nen, siihen kaikin keinoin pyritään. Ehkä sit­ten kun siihen päästään, ale­taan ratkaise­maan ongelmiakin?

    Kun tiede­tään, että kun­nil­la on yli 500 eri tehtävää, on kum­mallista ajatel­la, että ongel­mat ratkea­vat yhdel­lä iskul­la eli kun­takokoa suurenta­mal­la. Kak­si kär­pästä yhdel­lä iskul­la on vielä real­is­tista, mut­ta 500…

  87. Poth1ue1: Mitä merk­i­tys­tä palvelu­iden hin­nal­la on, kun kor­piseudut saa­vat val­tiono­suuk­sia enim­mil­lään luokkaa 4000 € per asukas per vuosi Espoon joutues­sa selviämään negati­ivisel­la val­tiono­su­udel­la? Aivan nau­ret­tavaa puhua jostain kun­tien itsemääräämisoikeuk­sista, kun käytän­nössä val­tio hoitaa asi­at niin, että joku muu (=espoolaiset) mak­saa kor­pikun­tien hölmöilyt.

    Rikkaat espoolaiset mak­sa­vat osan niin köy­hien pihtiputaalais­ten kuin köy­hien espoolais­ten palveluista.

    Tästä keskuselus­ta saa sen mieliku­van, että moni pääkaupunkiseu­tu­lainen halu­aisi käyt­tää pääkaupunkiseudun rikkaiden rahat pääkaupunkiseudun köy­hien hyväk­si, ja jät­täisi muun maan köy­hät ilman. Minä kan­natan mallia, jos­sa suo­ma­laiset yhdessä kun­stan­ta­vat kaikille suo­ma­laisille sopi­van tasoisik­si kat­so­mansa perus­palve­lut. Sama peri­aate kuin vaikka­pa poli­isi­palvelu­iden järjestämisessä.

    Nykyään tasaamiseen käytetään val­tiono­suuk­sia. Ilmeis­es­ti hal­li­tus, Poth1ue1 ja ehkä OS:kin kan­nat­ta­vat val­tiono­suuk­sien oleel­lista vähen­tämistä köy­hiltä. Minä en kan­na­ta. Mallia voi toki muut­taa suo­ravi­ivaisem­mak­si ja selkeämmäksi.

    Palvelu­iden hin­nal­la on merk­i­tys­tä eri­tyis­es­ti puheena ole­van kun­tau­ud­is­tuk­sen kannal­ta sik­si, että hal­val­la palve­lut toteut­tavien kun­tien liit­tämi­nen palve­lut kalli­im­mal­la toteut­tavi­in keskuskun­ti­in ei toden­näköis­es­ti tehos­ta toim­intaa vähääkään (eikä siis vähen­nä tulon­tasausten tarvetta).

    Itsemääräämisoikeus ei liity kun­tien tehokku­u­teen eikä val­tiono­suuk­si­in mitenkään. Kai itsemääräämisoikeus kuu­luu köyhillekin.

    Eihän tässä sys­tee­mis­sä men­estyvil­lä kaupungeil­la ole edes mitään kun­non insen­ti­iviä elää mah­dol­lisim­man säästeliäästi – jos kun­nal­lisvero­pros­ent­ti uhkaisi edullisen palvelu­rak­en­teen vuok­si laskea, niin val­tio aivan taa­tusti kek­sisi, että esim. Espoon val­tiono­su­udet voisi kiristää vieläkin negati­ivisim­mik­si (tälle rahalle­han aina riit­täisi otta­jia “raukoil­la rajoil­la”) – poli­it­tisik­si perusteluik­si riit­täisi var­maankin aivan hyvin se, ettei yli 10 %-yksikön erot kun­nal­lisveroast­eis­sa olisi “tasa-arvon” mukaisia tms.

    No on kai sen­tään insen­ti­iviä. Val­tiono­suuk­sien määräy­tymis­pe­rus­teet ovat mon­imutkaiset, enkä niitä täysin hal­litse. Jos val­tiono­su­usjär­jestelmä kan­nus­taa joitain tuh­laavaisu­u­teen, sitä on syytä kor­ja­ta, mut­ta epäilen ettei se aivan noin vinoutunut ole.

  88. Osmo Soin­in­vaara:
    Pienis­sä kun­nis­sa on kaiken­laisia epä­sopivia val­takeskit­tymiä. Erässä kun­nas­sa erään nuorehkon henkilön piti aset­tua kun­nal­lis­vaaleis­sa vihrei­den ehdokkaak­si, mut­ta hän jou­tui peru­maan ehdokkuuten­sa, kos­ka kun­nan, pankin ja osuukau­pan napamies ilmoit­ti, että jos vihrei­den lista kun­taan tulee, tämä henkilö ei tule koskaan saa­maan työ­paikkaa kun­nan alueelta, ei julkiselta eikä yksi­tyiseltä puolelta.

    Eipä tuo harv­inaista ole suuris­sakaan kun­nis­sa, pimeitä mus­tia rek­istere­itä on paljon ja niin­pä suuris­sa kun­nis­sakin mustalle lsi­talle joutunut pitää tyy­tymän hanttihommiin.

    Virkami­esten ja yri­tys­ten johto­jen muo­dosta­mat hys-hys-isän­maal­liset verkos­tot estivät toisi­na­jat­telijoiden eten­e­mistä tehokkaasti.

    Nämä hys-hys-verkos­tot ovat osa viral­lista puolustusorganisaatiota.

    Pienis­sä kun­nis­sa syr­jin­tä on vain aika avointa.

  89. Juho Laatu: Yksi toimi­va malli olisi sel­l­ainen, jos­sa kun­nat toteut­ta­vat perus­palve­lut val­tion keräämil­lä verora­hoil­la. Rahaa mak­set­taisi­in kullekin las­ke­tun tarpeen mukaan. Tämä on lähel­lä päälu­vun mukaista mak­sua, mut­ta kor­jat­tuna esim. sairas­tavu­u­den ja koul­u­lais­ten lukumäärän mukaan. Kun­nil­la olisi myös oma vero­tu­soikeus omia perus­palvelu­iden päälle toteutet­tavia vapaae­htoisia kun­tako­htaisia han­kkei­ta varten.

    Oletko tutus­tunut val­tiono­su­usjär­jestelmän lasken­ta­pe­rusteisi­in? Ongel­mak­si muo­dos­tuu para­me­trien hillitön määrä. Niitä alkaa olla jo niin paljon, että koh­ta lin­eaarisel­la regres­si­ol­la saadaan aina sel­l­ainen malli, jos­sa joka kun­ta saa tasan omien meno­jen­sa ver­ran (= para­me­tre­ja on yhtä paljon kuin kun­tia). Varsinkin pienessä kun­nas­sa sat­un­nais­vai­htelu tekee mah­dot­tomak­si tehdä oikeu­den­mukaista kaavaa.

    Mitä tehdään sit­ten, kun val­ti­ol­ta lasken­takaa­van mukaan tulleet rahat eivätkään vain mitenkään saatavil­la olevil­la resurs­seil­la riitä? Tai kan­nat­taako kun­nan tuos­sa mallis­sa sat­sa­ta esimerkik­si ennal­taehkäi­sevään ter­vey­den­huoltoon senttiäkään?

    (Min­ul­la olisi kyl­lä vas­taus tuo­hon ensim­mäiseen. Jos kun­ta ei pysty huole­hti­maan lak­isäätei­sistä velvoit­teis­taan, val­tio ottaa kun­nan hallinnon hoitaak­seen ja saa veto-oikeu­den kaikki­in kun­nal­lisi­in päätök­si­in. Täl­lä uhkauk­sel­la virkamiehet ja luot­ta­mushenkilöt ainakin vält­täi­sivät tilan­net­ta kuin ruttoa.)

    Siinä mielessä kuitenkin olet ihan oike­as­sa, että kysymys kun­takoos­ta liit­tyy erit­täin olen­nais­es­ti siihen, mitä kun­nan pitää tehdä ja rahoit­taa. Pienet kun­nat ovat liian pieniä rahoit­ta­maan ja jär­jestämään kalli­ita perus­palvelui­ta. Isot kun­nat taas ovat aivan liian suuria yksiköitä lähidemokratialle.

    Rahoituk­ses­ta puheenollen… En huo­man­nut, että olisit vas­tan­nut mitään siihen, kun esitin, että jos naa­purikun­nat men­estyvät kovin eri tavoin, ne pitäisi yhdis­tää oikeu­den­mukaisu­ussy­istä. Oletko tästä eri mieltä?

  90. Osmo Soin­in­vaara:
    Kehotin tekemään ilmoituk­sen, mut­ta se nyt ainakin olisi johtanut kun­nas­ta ulos savus­tamiseen, eikä tuo­ta uhkaus­ta tietenkään ollut annet­tu kir­jal­lise­na allekir­joituk­sel­la ja nimen sel­ven­nyk­sel­lä vahvis­tet­tuna, joten ei siitä mitään seu­rauk­sia olisi ollut.

    Jos kukaan ei puu­tu ja tee rikosil­moi­tus­ta niin hom­ma saa jatkua. Mitäpä luulet, vieläkö ensi vaalien kam­pan­jara­hoituk­ses­sa myy­dään kelvo­ton­ta taidet­ta ylihintaan?

    Mus­tia lis­to­ja var­masti on ainakin yksi: Liisa Jaakon­saaren lista toimittajista.

  91. Viherinssi: Oletko tutus­tunut val­tiono­su­usjär­jestelmän lasken­ta­pe­rusteisi­in? Ongel­mak­si muo­dos­tuu para­me­trien hillitön määrä. Niitä alkaa olla jo niin paljon, että koh­ta lin­eaarisel­la regres­si­ol­la saadaan aina sel­l­ainen malli, jos­sa joka kun­ta saa tasan omien meno­jen­sa ver­ran (= para­me­tre­ja on yhtä paljon kuin kun­tia). Varsinkin pienessä kun­nas­sa sat­un­nais­vai­htelu tekee mah­dot­tomak­si tehdä oikeu­den­mukaista kaavaa. 

    Tuo on juuri yksi keskeinen syy, jon­ka vuok­si ehdotin jär­jestelmän kor­vaamista uudel­la yksinker­taisem­mal­la könt­tä­sum­ma­jär­jestelmäl­lä. Siinäkin olisi joitain mittare­i­ta (esim. koul­u­lais­ten lkm), mut­ta toiv­ot­tavasti vain muu­ta­ma keskeinen rahoi­tus­tarpeeseen oleel­lis­es­ti vaikut­ta­va parametri.

    Mitä tehdään sit­ten, kun val­ti­ol­ta lasken­takaa­van mukaan tulleet rahat eivätkään vain mitenkään saatavil­la olevil­la resurs­seil­la riitä? Tai kan­nat­taako kun­nan tuos­sa mallis­sa sat­sa­ta esimerkik­si ennal­taehkäi­sevään ter­vey­den­huoltoon senttiäkään? 

    Nykyiseen tapaan voisi kai julis­taa jonkin kun­nan kri­isikun­naksi, ja antaa rahaa yli nor­maalin tarpeen. Kos­ka kun­nat kykenevät tilas­to­jen mukaan toteut­ta­maan palve­lut hyvinkin samaan hin­taan, toivon että juok­se­vien kulu­jen vuok­si kri­isikun­tia ei juurikaan tulisi. Per­in­teisiä ylivelka­isia voisi olla enem­män, mut­ta ehkä niitäkin nyky­istä vähem­män, sil­lä könt­tä­sum­ma­malli toimisi nyky­istä reilum­min esim. sil­loin, kun jokin iso työ­nan­ta­ja lopet­taa toim­intansa kunnassa.

    (Min­ul­la olisi kyl­lä vas­taus tuo­hon ensim­mäiseen. Jos kun­ta ei pysty huole­hti­maan lak­isäätei­sistä velvoit­teis­taan, val­tio ottaa kun­nan hallinnon hoitaak­seen ja saa veto-oikeu­den kaikki­in kun­nal­lisi­in päätök­si­in. Täl­lä uhkauk­sel­la virkamiehet ja luot­ta­mushenkilöt ainakin vält­täi­sivät tilan­net­ta kuin ruttoa.) 

    En ole var­ma onko tuo paras sään­tö, mut­ta joitain keino­ja val­ti­ol­la voisi olla holtit­tomasi velka­an­tu­vien var­alle. Kuten jo totesin, könt­tä­sum­ma­malli ei kri­isiyt­täisi kun­tia yhtä herk­sti kuin nykyi­nen malli, eikä nykyi­nen ehkä tyyp­i­li­nen kuvio, jos­sa iso­jen investoin­tien jälkeinen työ­paikko­jen mene­tys tuhoaa kun­nan talouden aika hel­posti, olisi enää yhtä suuri ongelma.

    Yksi malli liial­lisen kun­tien velan­oton vält­tämisek­si voisi olla yksinker­tais­es­ti laki, joka kieltäisi kun­nil­ta liian suuret velat (tai ede­lyt­täsi lupaa). Perus­palvelui­ta tämä rajoi­tus ei tuhoaisi, sil­lä könt­tä­sum­ma­mallis­sa perus­palvelu­iden perus­ra­hoi­tus olisi aina turvattu.

    Siinä mielessä kuitenkin olet ihan oike­as­sa, että kysymys kun­takoos­ta liit­tyy erit­täin olen­nais­es­ti siihen, mitä kun­nan pitää tehdä ja rahoit­taa. Pienet kun­nat ovat liian pieniä rahoit­ta­maan ja jär­jestämään kalli­ita perus­palvelui­ta. Isot kun­nat taas ovat aivan liian suuria yksiköitä lähidemokratialle. 

    Lähidemokra­tia on mielestäni parhaim­mil­laan sil­loin, kun ihmiset koke­vat yhteisön omak­seen. Pieni on parem­pi sik­si, että ihmiset voivat vaikut­taa pienessä kun­nas­sa suorem­min ja tehokkaam­min omien palvelu­iden­sa toteu­tuk­seen. Mut­ta isotkin voivat toimia ok (hie­man kankeam­min ja välil­lisem­min toki), jos yhteinen iden­ti­teet­ti on kunnossa.

    Pien­ten kun­tien rahoi­tus­ta en pidä ongel­mallise­na. Köy­hän kun­nan tulee joka tapauk­ses­sa saa­da tukea val­ti­ol­ta. Bud­jetin sat­un­nais­vai­htelu­iden ongel­makin voidaan hoitaa hel­posti eri tavoin (vaikka­pa noil­la könttäsummilla).

    Jär­jestämäänkin pienet kun­nat pystyvät todis­tet­tavasti eri­no­maisin tuloksin.

    Rahoituk­ses­ta puheenollen… En huo­man­nut, että olisit vas­tan­nut mitään siihen, kun esitin, että jos naa­purikun­nat men­estyvät kovin eri tavoin, ne pitäisi yhdis­tää oikeu­den­mukaisu­ussy­istä. Oletko tästä eri mieltä? 

    Minus­ta tasaus pitäisi hoitaa val­tion tasol­la. Ei ole naa­purikun­nan velvol­lisu­us paika­ta köy­hän naa­purin talout­ta. Mielestäni tämä vas­tuu kuu­luu kaikille kun­nille yhdessä, eli valtiolle.

    Alueit­tainen kun­tien yhdis­te­ly ja vas­tu­iden jakami­nen on ongel­mallista myös sik­si, että eri alueetkin ovat taloudel­lis­es­ti kovin eri ase­mas­sa. Eivät Lapin kun­tien ongel­mat ratkea sil­lä, että köy­hät kun­nat laite­taan tue­maan toisi­aan, ja muut pesevät kätensä.

  92. Osmo Soin­in­vaara:
    Ulot­tuvatko mus­tat lis­tat suuris­sa kun­nis­sa todel­la jokaiseen yritykseenkin? 

    Toden­näköis­es­ti suun­nilleen yhtä vah­vasti kuin tuon aiem­min maini­tun pankin ja osuukau­pan napamiehen näpit.

  93. Osmo Soin­in­vaara:
    Pienis­sä kun­nis­sa on kaiken­laisia epä­sopivia val­takeskit­tymiä. Erässä kun­nas­sa erään nuorehkon henkilön piti aset­tua kun­nal­lis­vaaleis­sa vihrei­den ehdokkaak­si, mut­ta hän jou­tui peru­maan ehdokkuuten­sa, kos­ka kun­nan, pankin ja osuukau­pan napamies ilmoit­ti, että jos vihrei­den lista kun­taan tulee, tämä henkilö ei tule koskaan saa­maan työ­paikkaa kun­nan alueelta, ei julkiselta eikä yksi­tyiseltä puolelta.

    Lainkaan vähätelemät­tä asian lait­to­muut­ta tässä myös vihreil­lä olisi peili­in kat­somisen paik­ka. Sen ver­ran huono maine täl­lä puolueel­la on syväl­lä vihreäl­lä maaseudulla.

  94. Juho Laatu:

    Kyl­lä niil­lä Espoonkin köy­hillä ja työt­tömil­lä ja asun­tove­lal­lisil­la pitää olla oikeuksia 

    Heille toteutetaan tyyp­il­lis­es­ti perus­palve­lut kalli­im­mal­la kuin kor­piseu­tu­jen asukkaille. Ehkä tämän voi laskea eduk­si ja oikeudeksi. 

    Merkit­tävin syy kaupunkiseu­tu­jen palvelu­iden kallisi­in (euromääräisi­in) hin­toi­hin on siinä, että kaupunkiseuduil­la sekä työvoimakus­tan­nuk­set että muut kiin­teät kus­tan­nuk­set on suurem­mat kuin maaseudul­la. Tämä johtuu yksinker­tais­es­ti siitä, että kaupungeis­sa sekä työvoimalle että kiin­teistöille yms. on enem­män kysyn­tää kuin maaseudul­la (kysyn­nän ja tar­jon­nan laki). 

    Onnek­si kaupungeil­la nyt vain sat­tuu ole­maan sel­l­ainen jän­nä omi­naisu­us, että ne ovat eri­no­maisen hyviä ympäristöjä rikkaut­ta luo­valle taloudel­liselle toimeli­aisu­udelle (minkä vuok­si kaupunke­ja on kil­van raken­net­tu viimeiset 8000 vuot­ta). Tämän vuok­si ne kalli­it palve­lut on varaa mak­saa, ja vielä lisäk­si tolkut­tomasti tukia kor­pise­duille. Ei siinä ole kyse mis­tään cityvihrei­den polkupyöräter­ror­istien salali­itos­ta, vaan ihan kylmästä markki­na­t­aloud­es­ta. Se cityvihreys on vain muka­va bonus.

    Kaupunkien kan­nat­taa tukea kaupunkien pien­i­t­u­loisia, kos­ka kaupun­gin pyörit­tämiseen tarvi­taan mata­la­palkkaisi­akin työn­tek­i­jöitä. Kaupun­git sen sijaan eivät tee yhtään mitään maakun­tien pienituloisilla.

    Euromääräi­nen ver­tailu tai tas­apäistämi­nen val­takun­nal­lis­es­ti ei toi­mi alueel­lis­es­ti täysin eri­lais­ten markki­noiden vuok­si. Vähän kuin vaatisi Suomea tar­joa­maan palve­lut latvialaisil­la hinnoilla.

  95. Juho Laatu: Nykyiseen tapaan voisi kai julis­taa jonkin kun­nan kri­isikun­naksi, ja antaa rahaa yli nor­maalin tarpeen. Kos­ka kun­nat kykenevät tilas­to­jen mukaan toteut­ta­maan palve­lut hyvinkin samaan hin­taan, toivon että juok­se­vien kulu­jen vuok­si kri­isikun­tia ei juurikaan tulisi. Per­in­teisiä ylivelka­isia voisi olla enem­män, mut­ta ehkä niitäkin nyky­istä vähem­män, sil­lä könt­tä­sum­ma­malli toimisi nyky­istä reilum­min esim. sil­loin, kun jokin iso työ­nan­ta­ja lopet­taa toim­intansa kunnassa.

    Minkä suu­ruis­es­ta könt­tä­sum­mas­ta muuten olisi kyse? Olisiko könt­tä­sum­mal­la tarkoi­tus kor­va­ta kun­nal­lisvero­tus kokon­aan ja kerätä kaik­ki verot val­tion kas­saan? Mil­lään muul­la taval­la et rahoi­tus­po­h­jan uud­is­tamis­es­ta selviä ilman että puo­let kun­nista (tai val­tio) menee konkurssiin.

    Tänä vuon­na laskelmien mukaan val­tio mak­saa kun­nille val­tiono­suuk­sia keskimäärin 1500 euroa per asukas. Tämän­su­u­ruisel­la “könt­tä­sum­mal­la” 243 kun­taa jou­tu­isi kiristämään vyötään nykyis­es­tä. Jos hyväksytään “vain” sadan kun­nan muut­tumi­nen “kri­isikun­niksi”, pitäisi val­tiono­suuk­sien könt­tä­sum­maa mak­saa 2900 euroa per asukas, mikä tarkoit­taisi val­tion meno­jen kas­vat­tamista 7,5 mil­jar­dia vuodessa (eli esim. alvin korot­tamista puolella). 

    Kaupun­git toki tykkäi­sivät, esimerkik­si Helsin­gin kas­saan kilah­taisi puoli­toista mil­jar­dia vuodessa lisää rahaa nykyiseen ver­rat­tuna. Sil­lä rak­en­taisi äkkiä vaik­ka tun­nelin Tallinnaan jos­ta pääkaupunkiseu­tu­laiset voisi­vat käy­dä hake­mas­sa kevyem­min verotet­tu­ja tuotteita.

    Kun­tien itsemääräämisoikeud­es­ta olisi aika turha puhua, jos val­tio määräisi sekä tehtävät että käytet­tävis­sä ole­vat varat.

  96. Juho Laatu: Toden­näköis­es­ti suun­nilleen yhtä vah­vasti kuin tuon aiem­min maini­tun pankin ja osuukau­pan napamiehen näpit.

    Ker­ropa jokin käytän­nön esimerkki?
    Olet ilmeis­es­ti ollut itse laatimassa?

  97. Juho Laatu: Minä kan­natan mallia, jos­sa suo­ma­laiset yhdessä kun­stan­ta­vat kaikille suo­ma­laisille sopi­van tasoisik­si kat­so­mansa perus­palve­lut. Sama peri­aate kuin vaikka­pa poli­isi­palvelu­iden järjestämisessä.

    …ja kun­tia tässä mallis­sa tarvi­taan tarkalleen ottaen mihin? Siihen, että kun­nanisät ja ‑äid­it voivat sumplia kor­vamerk­it­semät­tömät perus­palvelu­iden rahoituk­seen tarkoite­tut val­tiono­su­udet jäähallin rak­en­tamiseen tai Tahi­t­ille suun­tau­tu­vaan “opin­tomatkaan”?

  98. Vero­tushan ei kun­ta­puolel­la vas­taa mitään todelisu­ut­ta. Tämä on toki ongel­ma, kos­ka äänestäjille ei selviä val­in­to­jen hin­ta vaan näkevät “kivat palve­lut”, jot­ka muut mak­sa­vat. Se siitä kun­nan itse­hallinnos­ta perustuslaissa.

    Maakun­tata­soinen verko­pros­ent­ti lie­nee ain­oa toimi­va malli, joka estää vedä­tyk­set. Sit­ten voidaan sopia maakun­tien keskinäiset rahan­si­ir­rot könt­tä­sum­mana, Pohjoista ja Kain­u­u­ta pitänee muis­taa avus­tuk­sel­la joka tapauksessa.

  99. Liian van­ha: Eipä tuo harv­inaista ole suuris­sakaan kun­nis­sa, pimeitä mus­tia rek­istere­itä on paljon ja niin­pä suuris­sa kun­nis­sakin mustalle lsi­talle joutunut pitää tyy­tymän hanttihommiin. 

    Nyt min­ua har­mit­taa. Min­ua ei ole koskaan päästet­ty käyt­tämään noi­ta rek­istere­itä. Min­ul­la olisi sekä ollut merk­in­töjä sinne tehtäväk­si, että olisin kovin mielel­läni tarkas­tanut rekry­toitavien tilan­net­ta niistä.

    Osaisitko neu­voa, miten pää­sisin noi­hin rek­isterei­hin käsik­si? Pystyn heti nimeämään ympäristöstäni ison joukon ihmisiä, jot­ka myös mielel­lään halu­aisi­vat käyt­tää tuo­ta rekisteriä.

  100. teekkari: Merkit­tävin syy kaupunkiseu­tu­jen palvelu­iden kallisi­in (euromääräisi­in) hin­toi­hin on siinä, että kaupunkiseuduil­la sekä työvoimakus­tan­nuk­set että muut kiin­teät kus­tan­nuk­set on suurem­mat kuin maaseudul­la. Tämä johtuu yksinker­tais­es­ti siitä, että kaupungeis­sa sekä työvoimalle että kiin­teistöille yms. on enem­män kysyn­tää kuin maaseudul­la (kysyn­nän ja tar­jon­nan laki). 

    Ok. Perus­palvelu­iden jär­jestämi­nen tulee siis tältä osin maaseudul­la halvemmaksi.

    Onnek­si kaupungeil­la nyt vain sat­tuu ole­maan sel­l­ainen jän­nä omi­naisu­us, että ne ovat eri­no­maisen hyviä ympäristöjä rikkaut­ta luo­valle taloudel­liselle toimeli­aisu­udelle (minkä vuok­si kaupunke­ja on kil­van raken­net­tu viimeiset 8000 vuotta). 

    Val­ta ja raha keskit­tyvät. Se ei tarkoi­ta, että kaupun­git eläi­sivät eristyk­sis­sä maaseudus­ta ja kukois­taisi­vat ilman val­takun­tien mui­ta osia.

    Tämän vuok­si ne kalli­it palve­lut on varaa mak­saa, ja vielä lisäk­si tolkut­tomasti tukia kor­pise­duille. Ei siinä ole kyse mis­tään cityvihrei­den polkupyöräter­ror­istien salali­itos­ta, vaan ihan kylmästä markki­na­t­aloud­es­ta. Se cityvihreys on vain muka­va bonus.

    Kaupunkien kan­nat­taa tukea kaupunkien pien­i­t­u­loisia, kos­ka kaupun­gin pyörit­tämiseen tarvi­taan mata­la­palkkaisi­akin työn­tek­i­jöitä. Kaupun­git sen sijaan eivät tee yhtään mitään maakun­tien pienituloisilla.

    Vähän yksipuo­li­nen näke­mys. Onko esimerkik­si niin, että viisi Epooseen muut­tanut­ta DI:tä kas­vat­ta­neen pihtiputaan mum­mon eläkkeitä ei espoolais­ten rahoil­la saa tukea? Onko ihanne-Suome­si ehkä sel­l­ainen, jos­sa pihtiputaan mum­mo saa kau­ra­pu­uroa paikkakun­nalle jääneen yhden lapsen­sa verora­hoil­la, ja espoolaiset mum­mot saa­vat parem­paa sapuskaa ja halpo­ja teat­ter­ilip­pu­ja tuon pihtiputaalais­mum­mon muiden las­ten verora­hoil­la kus­tan­net­tuna? Min­un ihanne-Suomes­sani perus­palve­lut kus­tan­netaan yhdessä kaikille.

    Euromääräi­nen ver­tailu tai tas­apäistämi­nen val­takun­nal­lis­es­ti ei toi­mi alueel­lis­es­ti täysin eri­lais­ten markki­noiden vuok­si. Vähän kuin vaatisi Suomea tar­joa­maan palve­lut latvialaisil­la hinnoilla. 

    Eri kokoiset kun­nat kykenevät tilas­to­jen mukaan toteut­ta­maan palve­lut jok­seenkin samaan hin­taan. Jos kaupun­gin ongel­ma on kohon­nut kus­tan­nus­ta­so, siel­lä on myös korkeampi taloudelli­nen toimeli­aisu­us, ja se voi halutes­saan rahoit­taa tuon eron. Jos sil­lä ei ole riit­tävää taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta, väen kan­nat­taa siir­tyä taloudel­lis­es­ti akti­ivisem­mille paikkakun­nille. Markki­navoimat siis säätävät väkimääriä ja kus­tan­nus­ta­soa automaat­tis­es­ti. Ei tässä mitään ongel­maa tai­da olla.

    1. Val­ta ja raha keskit­tyvät. Se ei tarkoi­ta, että kaupun­git eläi­sivät eristyk­sis­sä maaseudus­ta ja kukois­taisi­vat ilman val­takun­tien mui
      ta osia.

      Sin­ga­pore?

  101. teekkari: Minkä suu­ruis­es­ta könt­tä­sum­mas­ta muuten olisi kyse? 

    Karkeasti koul­u­laisen koulut­tamiseen menevä määrä rahaa per koul­u­lainen, sopi­va määrä per jokainen asukas jne. Pitää sopia jokin perus­ta­so, joka kat­so­taan normik­si, ja joka riit­tää pakol­lis­ten perus­palvelu­iden toteuttamiseen.

    Olisiko könt­tä­sum­mal­la tarkoi­tus kor­va­ta kun­nal­lisvero­tus kokon­aan ja kerätä kaik­ki verot val­tion kassaan? 

    Könt­tä­sum­ma kor­vaisi val­taosan nyky­i­sistä kun­tien veroista ja val­tiono­suuk­sista, eli pakol­lis­ten perus­palvelu­iden osan. Lop­ut ekstra­palve­lut kun­ta kus­tan­ta­isi itse keräämil­lään verorahoilla.

    Mil­lään muul­la taval­la et rahoi­tus­po­h­jan uud­is­tamis­es­ta selviä ilman että puo­let kun­nista (tai val­tio) menee konkurssiin. 

    Tarkoi­tus on, että rahaa käytetään saman ver­ran kuin nyt, mut­ta yksinker­taisem­mal­la ja reilum­mal­la mallil­la jaettuna.

    Tänä vuon­na laskelmien mukaan val­tio mak­saa kun­nille val­tiono­suuk­sia keskimäärin 1500 euroa per asukas. Tämän­su­u­ruisel­la “könt­tä­sum­mal­la” 243 kun­taa jou­tu­isi kiristämään vyötään nykyis­es­tä. Jos hyväksytään “vain” sadan kun­nan muut­tumi­nen “kri­isikun­niksi”, pitäisi val­tiono­suuk­sien könt­tä­sum­maa mak­saa 2900 euroa per asukas, mikä tarkoit­taisi val­tion meno­jen kas­vat­tamista 7,5 mil­jar­dia vuodessa (eli esim. alvin korot­tamista puolella). 

    Samat (perus­palvelu­iden toteut­tamisen vaa­ti­ma) rahamäärä siis, mut­ta uudel­la taval­la jaettuna.

    Kaupun­git toki tykkäi­sivät, esimerkik­si Helsin­gin kas­saan kilah­taisi puoli­toista mil­jar­dia vuodessa lisää rahaa nykyiseen ver­rat­tuna. Sil­lä rak­en­taisi äkkiä vaik­ka tun­nelin Tallinnaan jos­ta pääkaupunkiseu­tu­laiset voisi­vat käy­dä hake­mas­sa kevyem­min verotet­tu­ja tuotteita. 

    Val­tion vero­pros­ent­ti nousisi ja kun­tien vero­pros­ent­ti lask­isi. Helsingille ei jäisi ylimääräistä.

    Kun­tien itsemääräämisoikeud­es­ta olisi aika turha puhua, jos val­tio määräisi sekä tehtävät että käytet­tävis­sä ole­vat varat. 

    Kun­nat saisi­vat itse päät­tää, mitä rahoil­la tekevät, sekä siitä paljonko keräävät kun­nal­lisveroa tuon könt­tä­sum­man päälle. Itsemääräämisoikeus säi­ly­isi. Val­tiono­suuk­sien sijaan kun­nat saisi­vat val­ti­ol­ta könttäsummia.

  102. Raimo K: Ker­ropa jokin käytän­nön esimerkki?
    Olet ilmeis­es­ti ollut itse laatimassa? 

    Tarkoitin vain, että osu­uskau­pan napamiehel­lä ei toden­näköis­es­ti ole mitään sanaval­taa sat­un­naises­sa paikallises­sa yri­tyk­sessä, eikä jokin tiet­ty mus­ta lista ole vas­taavasti käytössä kaikissa kaupun­gin yri­tyk­sis­sä. Toisaal­ta yrit­täjä voi maal­la kysyä osu­uskau­pan napamiehen mielipi­det­tä, ja kaupungis­sa mieleipi­det­tä voidaan kysyä joltain henkilöltä, joka tun­tee jonkin mus­tan lis­tan sisällön.

    Kyse on siis nor­maal­ista ihmis­ten har­ras­ta­mas­ta pelot­telus­ta ja huonoista käytän­nöistä. En näe tässä mitään merkit­tävää eroa suurten ja pien­ten kun­tien välil­lä, vaik­ka toim­intata­vat voivat hie­man erotakin.

    Laite­taan molem­mat huonot käytännnöt kuri­in puut­tumal­la kaik­keen tuol­laiseen toim­intaan välittömästi.

  103. Poth1ue1: …ja kun­tia tässä mallis­sa tarvi­taan tarkalleen ottaen mihin? 

    No siihen paikallis­demokra­ti­aan. Annetaan ihmis­ten päät­tää itse omista paikalli­sista asioistaan.

    Siihen, että kun­nanisät ja ‑äid­it voivat sumplia kor­vamerk­it­semät­tömät perus­palvelu­iden rahoituk­seen tarkoite­tut val­tiono­su­udet jäähallin rak­en­tamiseen tai Tahi­t­ille suun­tau­tu­vaan “opin­tomatkaan”?

    Ehkä jos­sain kaupungis­sa. Pienis­sä maaseu­tukun­nis­sa ei ole var­masti varaa tuohon.

  104. JTS:
    Maakun­tata­soinen verko­pros­ent­ti lie­nee ain­oa toimi­va malli, joka estää vedätykset. 

    Men­nään saman tien val­tion tasolle, niin maakun­tien välisiä tasauk­si­akaan ei enää tarvita.

  105. Juho Laatu: Minus­ta tasaus pitäisi hoitaa val­tion tasol­la. Ei ole naa­purikun­nan velvol­lisu­us paika­ta köy­hän naa­purin talout­ta. Mielestäni tämä vas­tuu kuu­luu kaikille kun­nille yhdessä, eli valtiolle.

    Olet siis sosial­isoimas­sa tap­pi­oi­ta ja yksi­ty­istämässä voittoja.

    Täl­laises­sa jär­jestelmässä esimerkik­si metropo­lialue kan­nat­taa jakaa postinu­meroalueen kokoisi­in kun­ti­in. Esimerkik­si kun­ta 02160 pär­jäisi kohtu­ullisen hyvin eikä tarvit­sisi val­tion apua. Toisaal­ta kun­ta 00770 olisi niin konkurssis­sa, että val­tion pitäisi rahoit­taa hyvin suuri osa alueen palveluista.

    Alueel­lisu­u­den perus­teel­la ajatuk­se­na on se, että ensisi­jais­es­ti aute­taan naa­puria, sit­ten vas­ta mui­ta. Pykälää ylem­mäk­si nos­tet­tuna peri­aate tarkoit­taa sitä, että varakkaam­mat maakun­nat aut­ta­vat maan sisäl­lä toisi­aan, ja maid­en välil­lä rahaa siir­retään vain sit­ten, kun on pakko. Yleen­sä aut­tamishalukin on suurem­pi lähem­mäk­si, samoin sosi­aalisen epäoikeu­den­mukaisu­u­den tunne syn­tyy lähivertailusta.

    Tältä poh­jal­ta min­un on vaikea ymmärtää sitä, mik­sei rikkaan naa­purikun­nan pitäisi tukea köy­hää naa­puri­aan. Min­ul­ta lop­puu mieliku­vi­tus kesken sen miet­timisessä, mik­si tämä olisi epäoikeu­den­mukaista, jos asi­aa tarkastel­laan nimeno­maan kun­ta­laisen suunnasta.

    Tuo­honkaan ei vält­tämät­tä tarvi­ta kun­tali­itok­sia, jos niitä ei halu­ta. Olen­naista on huole­htia, ettei veror­a­situs tai palve­lu­ta­so vai­htele alueel­lis­es­ti merkit­tävästi. Köy­hän kun­nan liit­tämi­nen rikkaaseen naa­puri­in joko tasaa tuuri­vai­htelua tai saat­taa isom­man joukon ihmisiä hyvän johdon alle. Kumpi näistä on väärin ja ketä kohtaan? (Sen ymmär­rän, että hyvä­tu­urisem­mat kun­nat eivät ole kiin­nos­tunei­ta mah­dol­lisu­ud­es­ta, mut­ta minus­ta itsekkyys ei kun­tata­sol­la ole hyvä argumentti.)

    Huo­mau­tan vielä, että en ole tässä puhu­mas­sa kaupunkien ja maaseudun välis­es­tä rahali­iken­teestä. Kaikissa län­si­mai­sis­sa demokra­tiois­sa, jois­sa on alueel­lisia tulo­ero­ja, rahaa siir­retään junalasteit­tain varakkaam­mil­ta alueil­ta köy­hem­mille alueille. Junalastien koos­ta voidaan keskustel­la, mut­ta se keskustelu ei ole kovin mielekästä ennen kuin peri­aat­teet ovat muuten selvillä.

  106. Osmo Soin­in­vaara: Sin­ga­pore?

    No joo, Sin­ga­pore kukois­taa, kos­ka ilman maaseu­tua, kos­ka maaseu­tua ei ole. On sil­lä toki laitakaupun­ki, jon­ka kanssa keskus­ta elää kai jonkin­laises­sa symbioosissa.

    Hels­ingn seu­tu elää tosi­aan osin maal­ta­muut­ta­jien työ­panok­sen varas­sa, siel­lä on met­säy­htiöi­den ja pääkont­tor­e­i­ta, sinne tule­vat val­tion rahat kerätään koko maas­ta, Stock­man­nil­la ostok­sil­la käyvät myös maalaiset, Eduskun­ta on valin­nut kokoon­tu­mi­s­paikak­seen Helsin­gin, maan pää­len­to­kent­tä on raken­net­tu sinne, oop­pera ja kansal­listeat­teri myös jne.

    Jos Suo­mi jaet­taisi­in kah­tia kehä kol­mosen kohdal­ta, on mie­lenki­in­toinen kysymys, kumpi puoli men­esty­isi. Min­un ole­tuk­seni kuitenkin on, että kyseessä on sym­bioosi, ja jokainen maa tarvit­see myös pääkaupun­gin. Suuret kaupun­git onnis­tu­vat usein otta­maan yhteis­es­tä kakus­ta aika suuren osan, kos­ka luon­non­lait nyt vain yksinker­tais­es­ti anta­vat val­taa keskuk­sille. Helsin­ki voi lohkaista itselleen palan Sipoo­ta, mut­ta Sipoo ei voi ottaa palaa Helsingistä. Huip­pu­virkoi­hin tähtäävän kan­nat­taa suun­na­ta Helsinki­in, ei Pihtiputaalle.

  107. Viherinssi: Olet siis sosial­isoimas­sa tap­pi­oi­ta ja yksi­ty­istämässä voittoja. 

    En mielestäni tuonne päinkään. Joku voi uudessa jär­jestelmässä hie­man voit­taa ja toinen hävitä, mut­ta peri­aat­teessa jatke­taan entiseen tapaan.

    Ehdo­tus oli siis se peri­aate, että sovi­tut perus­palve­lut kus­tan­netaan kaikille kansalaisille yhdessä saman tasoisi­na (siis samaan tapaan kuin poli­isi ja oikeuslaitos palvel­e­vat koko maa­ta samoin peri­aat­tein). Käsit­tääk­seni tämä peri­aate on jok­seenkin voimas­sa nytkin. Val­tiono­su­udet yrit­tävät taa­ta riit­tävät tulot kaikille kun­nille. Ehdotin vain jako­jär­jestelmän yksinkertaistamista.

    Oletko samaa mieltä tuos­ta peri­aat­teesta, että kaikille kuu­lu­vat samat yhdessä kus­tan­net­ta­vat peruspalvelut?.

    Täl­laises­sa jär­jestelmässä esimerkik­si metropo­lialue kan­nat­taa jakaa postinu­meroalueen kokoisi­in kun­ti­in. Esimerkik­si kun­ta 02160 pär­jäisi kohtu­ullisen hyvin eikä tarvit­sisi val­tion apua. Toisaal­ta kun­ta 00770 olisi niin konkurssis­sa, että val­tion pitäisi rahoit­taa hyvin suuri osa alueen palveluista. 

    En näe tuo­ta tarvet­ta jakaa kun­tia. Kokon­ais­sum­ma olisi yhdis­tet­tynä ja eril­lään sama. Kun­nan rikkaus ei vaikut­taisi könt­tä­sum­man määrään (koul­u­lais­ten määrä, van­hus­ten määrä yms. voisi vaikuttaa).

    Alueel­lisu­u­den perus­teel­la ajatuk­se­na on se, että ensisi­jais­es­ti aute­taan naa­puria, sit­ten vas­ta mui­ta. Pykälää ylem­mäk­si nos­tet­tunape­ri­aate tarkoit­taa sitä, että varakkaam­mat maakun­nat aut­ta­vat maan sisäl­lä toisi­aan, ja maid­en välil­lä rahaa siir­retään vain sit­ten, kun on pakko. Yleen­sä aut­tamishalukin on suurem­pi lähem­mäk­si, samoin sosi­aalisen epäoikeu­den­mukaisu­u­den tunne syn­tyy lähivertailusta. 

    Maakun­nat ovat ihan hyvä kon­sep­ti, mut­ta per­in­teis­es­ti niitä ei ole käytet­ty tulo­jen tasaamiseen. Suo­mi ei ole liit­to­val­tio, vaan val­tio, jos­sa vas­tu­ut ja oikeudet on per­in­teis­es­ti jaet­tu val­tion tasolla.

    Yksit­täisen per­heenkin on hyvä tukea samas­sa rap­pukäytävässä asu­via huono-osaisia per­heitä tai suku­lais­per­heitä tarpeen mukaan, mut­ta pääsään­tö on, että tuol­laiset toimet ovat oman akti­ivi­su­u­den varas­sa, eikä sel­l­aiseen Suomes­sa pakote­ta. Maakun­tien ja pienem­pi­en aluei­den yhteistyö siis ok, mut­ta naa­purin kulu­jen mak­sami­nen ei olisi velvoite.

    Tältä poh­jal­ta min­un on vaikea ymmärtää sitä, mik­sei rikkaan naa­purikun­nan pitäisi tukea köy­hää naa­puri­aan. Min­ul­ta lop­puu mieliku­vi­tus kesken sen miet­timisessä, mik­si tämä olisi epäoikeu­den­mukaista, jos asi­aa tarkastel­laan nimeno­maan kun­ta­laisen suunnasta. 

    Syy on kai sama, mik­si sin­un per­het­täsi ei velvoite­ta mak­samaan naa­puri­a­sun­non suurik­si käyneitä kulu­ja. Ihmiset eivät yleis­es­ti halua mak­saa naa­purin mah­dol­lis­es­ti itse aiheut­tamia lisäku­lu­ja. Yhteis­vas­tu­un he hyväksyvät paremmin.

    Tuo­honkaan ei vält­tämät­tä tarvi­ta kun­tali­itok­sia, jos niitä ei haluta. 

    Minus­ta kun­tali­itok­sia ei tarvi­ta myöskään esim. hal­li­tuk­sen kek­simien 50000 asukkaan rajo­jen toteut­tamiseen. Kun­nat voivat val­lan hyvin tehdä yhteistyötä. Äärim­mil­lään voivat vaik­ka kerätä yhteistä verokas­saa, mut­ta pysyä silti peri­aat­teessa itsenäis­inä (=> antaa mah­dol­lisu­u­den purkaa liit­to tarvittaessa).

    Olen­naista on huole­htia, ettei veror­a­situs tai palve­lu­ta­so vai­htele alueel­lis­es­ti merkittävästi. 

    Samaa mieltä.

    Köy­hän kun­nan liit­tämi­nen rikkaaseen naa­puri­in joko tasaa tuuri­vai­htelua tai saat­taa isom­man joukon ihmisiä hyvän johdon alle. Kumpi näistä on väärin ja ketä kohtaan? (Sen ymmär­rän, että hyvä­tu­urisem­mat kun­nat eivät ole kiin­nos­tunei­ta mah­dol­lisu­ud­es­ta, mut­ta minus­ta itsekkyys ei kun­tata­sol­la ole hyvä argumentti.) 

    Minus­ta val­tio on oikea tasauk­sen taso. Ei naa­puri voi käy­dä toisen kukkarol­la tuos­ta vain. Val­tio voi tasa­ta kulut ja vaa­tia paran­nuk­sia, jos joku kun­ta tuh­lailee ja odot­telee lisära­ho­ja naa­puril­ta tai val­ti­ol­ta. Könt­tä­sum­ma aset­taisi itse asi­as­sa kiin­teän rajan, jol­la kaikkien pitäisi tul­la toimeen (kun­nal­lisverol­la tarvit­taes­sa täy­den­net­tynä), eikä lisära­haa heruisi kuin todel­lisi­in poikkeustilanteisiin.

    Huo­mau­tan vielä, että en ole tässä puhu­mas­sa kaupunkien ja maaseudun välis­es­tä rahali­iken­teestä. Kaikissa län­si­mai­sis­sa demokra­tiois­sa, jois­sa on alueel­lisia tulo­ero­ja, rahaa siir­retään junalasteit­tain varakkaam­mil­ta alueil­ta köy­hem­mille alueille. Junalastien koos­ta voidaan keskustel­la, mut­ta se keskustelu ei ole kovin mielekästä ennen kuin peri­aat­teet ovat muuten selvillä. 

    Min­un peri­aate-ehdo­tuk­seni oli siis tuo perus­palvelu­iden toteut­ta­mi­nen kaikille yhteis­vas­tu­ullis­es­ti (eli käytän­nössä niin, että rikkaam­mat kansalaiset mak­sa­vat vähän enem­män, köy­hät vähän vähem­män ja köy­him­mät eivät mitään).

    1. Juho Laatu
      Oletko lainkaan tietoinen, että val­taosa kun­nista elää tosi­asi­as­sa siinä taloudel­liswes­sa ympäristössä, jota niille hah­mo­tat kaik­ki ongel­mat pois­ta­vana. Vain noin 60 kun­taa Suomes­sa on riip­pu­vbaisia omas­ta veropo­h­jas­taan. Kaikille muil­l­la val­tio takaa (muil­ta kun­nil­ta kerät­tynä) vähän yli 3000 euroa vuodessa vero­tu­lo­ja vero­tu­lo­jen tasauk­se­na. Jos omat vero­tu­lot ovat alle tuon rajan, on aivan sama kuin­ka paljon ne ovat sen alle kos­ka vero­tu­lo­jen tasaus toimii kuin toimeen­tu­loitu­ki, kaik­ki omat tulot vähen­netään. “Om,ia vero­tu­lo­ja” kun­ta saa vain siltä osin, kuin sen tulovero­pros­ent­ti ylit­tää kun­tien keskiar­von. Jos tulovero­pros­ent­ti alit­taa keskiar­von, jokainen oman veroeu­ro ALENTAA kun­noin tuloja.

  108. Juho Laatu: Könt­tä­sum­ma kor­vaisi val­taosan nyky­i­sistä kun­tien veroista ja val­tiono­suuk­sista, eli pakol­lis­ten perus­palvelu­iden osan. Lop­ut ekstra­palve­lut kun­ta kus­tan­ta­isi itse keräämil­lään verorahoilla.

    Tarkoi­tus on, että rahaa käytetään saman ver­ran kuin nyt, mut­ta yksinker­taisem­mal­la ja reilum­mal­la mallil­la jaettuna.

    Edelleen kus­tan­nus­rak­en­teet ovat eri­laiset alueel­lis­es­ti. Könt­tä­sum­ma ei toi­mi, niinkuin ei toimisi vaa­timus tasahin­noit­telus­ta EU:n alueel­la. Rikkaam­mil­la alueil­la on kalli­im­paa ja köy­hem­mil­lä halvempaa.

    Könt­tä­sum­mal­la lisäisit ain­oas­taan vero­su­un­nit­telua kun kaupunki­lais­ten mak­su­o­su­us kas­vaisi. Tai sit­ten pitää supis­taa pakol­lis­ten perus­palvelu­iden (ja siis val­tion mak­saman “könt­tä­sum­man”) määrää, jol­loin kil­pailua kun­tien välil­lä (=ekstra­palve­lut vs. alhaisem­pi veroaste) voisi oikeastikin syntyä.

    Vero­tuk­sel­la pitäisi tukea hyv­in­voin­nin kasvua. Alue­poli­ti­ik­ka ja rahan kär­räämi­nen junalasteit­tain kaupungeista maaseudulle ei niin tee, vaan net­to­tu­los on negati­ivi­nen kun rak­en­teet eivät kehi­ty tehokkaam­paan suun­taan. Tietenkään kär­räämistä ei voi­da ker­ral­la lopet­taa, mut­ta pitkän aikavälin strate­giana sen lop­pumi­nen täy­tyy olla.

  109. Osmo Soin­in­vaara:
    “Om,ia vero­tu­lo­ja” kun­ta saa vain siltä osin, kuin sen tulovero­pros­ent­ti ylit­tää kun­tien keskiar­von. Jos tulovero­pros­ent­ti alit­taa keskiar­von, jokainen oman veroeu­ro ALENTAA kun­noin tuloja. 

    Jos nykyjär­jestelmässä on tuol­laisia insen­ti­iv­ion­gelmia, ehkä on oikeasti syytä miet­tiä. voisiko sen kor­va­ta jol­lain reilum­mal­la ja ehkä kan­nus­tavam­mal­lakin uudel­la mallil­la. En tunne val­tiono­su­usjär­jestelmää läpiko­taisin, mut­ta olen havain­nut siinä niin paljon ongelmia, että uskon ole­van mah­dol­lista, että jonkin uusi yksinker­taisem­pi ja reilumpi könt­tä­sum­ma- tai muu malli voisi jo olla tarpeen.

  110. teekkari: Edelleen kus­tan­nus­rak­en­teet ovat eri­laiset alueel­lis­es­ti. Könt­tä­sum­ma ei toi­mi, niinkuin ei toimisi vaa­timus tasahin­noit­telus­ta EU:n alueel­la. Rikkaam­mil­la alueil­la on kalli­im­paa ja köy­hem­mil­lä halvempaa. 

    Ei kus­tan­nusver­tailu ole aivan noin suo­ravi­ivaista. Rikakil­la alueil­la palkat voivat olla kohol­la, mut­ta korves­sa etäisyy­det ovat pitkät, ja joudu­taan pyörit­tämään pienem­piä yksiköitä. Joidenkin tilas­to­jen mukaan ollaan aika lähel­lä tasatilannetta.

    Lisäk­si pitää antaa hie­man tilaa myös markki­navoimille. Jos jotaku­ta kyl­lästyt­tävät pitkät etäisyy­det, mut­takoot kaupunki­in. Jos kaupun­gin kus­tan­nus­ta­so kiusaa, mut­takoot maalle. Väki vir­ratkoon niihin kaupunkei­hin, jois­sa kus­tan­nus­ta­so on alhainen ja palve­lut hyvät. En näe syytä keinotekois­es­ti tukea palkko­jen ja kus­tan­nusten nousua jois­sain kaupungeissa.

    Könt­tä­sum­mal­la lisäisit ain­oas­taan vero­su­un­nit­telua kun kaupunki­lais­ten mak­su­o­su­us kas­vaisi. Tai sit­ten pitää supis­taa pakol­lis­ten perus­palvelu­iden (ja siis val­tion mak­saman “könt­tä­sum­man”) määrää, jol­loin kil­pailua kun­tien välil­lä (=ekstra­palve­lut vs. alhaisem­pi veroaste) voisi oikeastikin syntyä. 

    Lähtisin liik­keelle nykyis­es­tä perus­palvelu­iden tasos­ta. Ole­tan että meil­lä on siihen varaa.

    Könt­tä­sum­ma­malli siirtäisi vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä val­tion vero­tuk­sen puolelle. Kos­ka val­tio käyt­tää pro­gres­sio­ta, tämä tarkoit­taisi, että rikkaim­mat mak­saisi­vat hie­man enem­män. Mut­ta tarkoituk­seni ei ole muut­taa tässä yhtey­dessä pro­gres­sion tasoa, joten val­tio voisi vas­taavasti laskea hie­man rikkaiden veroprosenttia.

    Könt­tä­sum­ma kat­taisi suun­nilleen pakol­lis­ten perus­palvelu­iden toteut­tamis­es­ta aiheutu­vat kulut. Tämän päälle kun­nat voisi­vat vapaasti erikois­tua hyvien lisä­palvelu­iden kun­niksi tai alhaisen vero­pros­entin kunniksi.

    Vero­tuk­sel­la pitäisi tukea hyv­in­voin­nin kasvua. Alue­poli­ti­ik­ka ja rahan kär­räämi­nen junalasteit­tain kaupungeista maaseudulle ei niin tee, vaan net­to­tu­los on negati­ivi­nen kun rak­en­teet eivät kehi­ty tehokkaam­paan suun­taan. Tietenkään kär­räämistä ei voi­da ker­ral­la lopet­taa, mut­ta pitkän aikavälin strate­giana sen lop­pumi­nen täy­tyy olla. 

    Rahaa kär­rätään pohjo­is­maises­sa yhteiskun­ta­mallis­sa junalasteit­tain rikkail­ta köy­hille. Tämä tarkoit­taa jos­sain määrin myös rahan kul­jet­tamista kaupungeista maaseudulle, sil­lä kaupunki­laiset tapaa­vat olla hie­man rikkaampia.

    Yhteiskun­nan tulee tukea myös yhteiskun­nan talouden kehi­tys­tä (en käytä tarkoituk­sel­la ter­miä kasvu). Vero­tus ei ole tässä ensisi­jainen keino (eikä kor­pea tai Helsinkiä tuke­va alue­poli­ti­ik­ka) — markki­nat osaa­vat kyl­lä ohja­ta rahat oikeisi­in kohteisi­in. Mielestäni tärkein­tä on toimi­va rakenne ja kansalais­ten usko mallin reilu­u­teen ja toimivu­u­teen. Myös koulu­tus on tärkeä. Lisäk­si val­tio (ja kun­takin) voi tehdä lisäsat­sauk­sia halu­ami­in­sa kohteisi­in, mut­ta täl­lais­ten han­kkei­den tulee olla tarkkaan harkit­tu­ja, sil­lä kan­net­tu vesi ei aina pysy kaivossa.

    Suomen intres­sis­sä voi olla luo­da itselleen muu­ta­ma riit­tävän mas­san omaa­va korkean teknolo­gian kasvukeskus. Tämä hoitunee per­in­teiseen tapaan niin, että yliopis­to­jen sijoit­telul­la val­i­taan nuo alueet. Tämän päälle mui­ta tuki­aisia tuskin tarvi­taan. Korkea teknolo­gia lev­iää riit­tävästi myös maaseudulle. Yliopis­to­jen ympäristössä tapaa kuitenkin olla kuhi­naa, jos­ta syn­tyy uusia ideoita ja yri­tyk­siä kaikkialle.

  111. Juho Laatu: No siihen paikallis­demokra­ti­aan. Annetaan ihmis­ten päät­tää itse omista paikalli­sista asioistaan.

    Jos kyse on jostain kyläjuh­lien tai kylän raitin siivoustalkoiden jär­jestämis­es­tä, niin mikäpäs siinä. Jos taas puhutaan perus­palvelu­iden jär­jestämis­es­tä, niin jos val­tio mak­saa viu­lut, niin mik­si jokainen yksilö tai per­he ei voisi itse päät­tää keneltä palve­lut hankkii?

    Kum­masti vas­taa­van kaltainen sys­tee­mi toimii ainakin Ruot­sis­sa monien palvelu­iden kohdal­ta — eikä sieltä ole ainakaan min­un korvi­i­ni kuu­lunut vaik­er­rus­ta kort­te­lineu­vos­to­jen puutteesta.

  112. Juho Laatu: En tunne val­tiono­su­usjär­jestelmää läpiko­taisin, mut­ta olen havain­nut siinä niin paljon ongelmia, että uskon ole­van mah­dol­lista, että jonkin uusi yksinker­taisem­pi ja reilumpi könt­tä­sum­ma- tai muu malli voisi jo olla tarpeen.

    Val­tiono­su­usjär­jestelmän idea on juuri se, mitä esität. Yritetään laskea kun­nan todel­li­nen rahan­tarve lak­isääteisi­in palveluihin.

    Ain­oa olen­nainen ero ehdot­ta­maasi on se, että nykyään kun­ta saa halutes­saan ja kyetessään alen­taa vero­pros­ent­ti­aan stan­dard­i­in näh­den. Täl­löin sen val­tiono­su­ut­ta leikataan. (Ts. vero­pros­entin pudot­ta­mi­nen alen­taa kun­nan käteen­jäävää huo­mat­tavasti enem­män kuin verokertymää.)

    Val­tiono­su­usjär­jestelmän ongel­ma on se, että kukaan ei ole onnis­tunut tekemään sel­l­aista lasken­takaavaa, jol­la voitaisi­in kohtu­ullisel­la luotet­tavu­udel­la ennakoi­da kun­tien lak­isääteis­ten palvelu­iden vaa­ti­mat kulut. Etenkin pien­ten kun­tien kohdal­la sat­un­nais­vai­htelu on liian suurta.

    Tässä ei pitäisi sinän­sä olla tilas­tol­lis­es­ti mitään yllät­tävää. Kulutek­i­jät ovat toisaal­ta hyvin han­kalasti käsiteltäviä, toisaal­ta ne yksinker­taisetkin tup­paa­vat ole­maan Pois­son-jakau­tunei­ta. Pienen toden­näköisyy­den ja suuren kus­tan­nuk­sen kulutek­i­jät väk­isinkin tekevät voit­ta­jia ja häviäijiä.

    Asi­as­ta päästään eroon vain siirtämäl­lä täl­laiset kus­tan­nuk­set jonkun muun mak­set­tavak­si. Käytän­nössä samal­la pitää siirtää myös palve­lu­tuotan­nos­ta vas­taami­nen mak­sa­jalle, muuten rahas­tusautomaat­ti pyörii. Lop­putu­lok­se­na joko vähen­netään kun­nan lak­isääteisiä tehtäviä niiltä osin kuin ne ovat liian ennus­ta­mat­to­mia pie­nille kun­nille tai yhdis­tetään kuntia.

  113. Juho Laatu: Ei kus­tan­nusver­tailu ole aivan noin suo­ravi­ivaista. Rikakil­la alueil­la palkat voivat olla kohol­la, mut­ta korves­sa etäisyy­det ovat pitkät, ja joudu­taan pyörit­tämään pienem­piä yksiköitä. Joidenkin tilas­to­jen mukaan ollaan aika lähel­lä tasatilannetta.

    Ja tämä taas tarkoit­taa sitä, että ostovoimako­r­jat­tuna mainit­se­mas­sasi korves­sa palve­lu­tuotan­to on paljon kalli­im­paa. Asi­aa voi tarkastel­la vaik­ka sil­lä, mikä on kun­nan kulu­jen suhde kun­nan vero­tu­loi­hin. Sehän ker­too siitä, kuin­ka suuri osa paikallis­es­ta tuotan­nos­ta menee lak­isääteis­ten palvelu­iden tuottamiseen.

  114. Juho Laatu: Hels­ingn seu­tu elää tosi­aan osin maal­ta­muut­ta­jien työ­panok­sen varas­sa, siel­lä on met­säy­htiöi­den ja pääkont­tor­e­i­ta, sinne tule­vat val­tion rahat kerätään koko maas­ta, Stock­man­nil­la ostok­sil­la käyvät myös maalaiset, Eduskun­ta on valin­nut kokoon­tu­mi­s­paikak­seen Helsin­gin, maan pää­len­to­kent­tä on raken­net­tu sinne, oop­pera ja kansal­listeat­teri myös jne. 

    WAU miten retro kom­ment­ti! Edelleenkin siis joukko ihmisiä elää sen harhan val­las­sa, että yhteisövero­tuk­ses­sa olisi joku pääkont­torikun­tia suo­si­va rakenne, no haloo, ei ole! 

    Helsingis­sä on vähem­män val­tion toim­into­ja ja siten myös val­tion rahoi­tus­ta asukasluku­un ver­rat­tuna kuin vaikka­pa Rovaniemel­lä. Ja helsinkiläiset mak­sa­vat noista val­tion toimin­noista val­tion tuloveron kaut­ta myös suurem­man osu­u­den, kos­ka ovat parem­pit­u­loisia. Val­tion palkkalis­toil­la ole­vien mak­samat kun­taverot eivät jää Helsinki­in, vaan kunkin työn­tek­i­jän asuinkun­taan, tiesitkö Juho tämän? Ja muis­te­taan myös, että val­tio ei mak­sa toim­i­tilois­taan kun­nan kiin­teistöveroa, joten sitäkään riemua ei val­tios­ta tule.

    Maal­ta­muut­ta­jien työ­panos… siis olisiko ihmis­ten pitänyt jäädä kotiseudulleen vaikka­pa ammat­ti­aan vas­taa­mat­tomaan työhön vain sen takia, että eivät muut­taisi Helsin­gin seudulle? 

    Olisiko sin­ul­la ehdo­tus­ta, minne kaup­paan Helsinki­in tule­vat “maalaiset” pitäisi ohja­ta, jos he eivät saa käy­dä Stock­man­nil­la? Olisiko Itäkeskuk­sen Pris­ma ookoo, vai joku Helsin­gin seudun ulkop­uolel­la sijait­se­va kauppa?

    Finavia rak­en­taa ja kehit­tää lento­kent­tiä ymmärtääk­seni liike­laitok­sen nor­maali­in tapaan palve­lu­tarpeen mukaises­ti; esim. Oulun kent­tään on aiem­min investoitu aika lail­la rahaa, myös EU-tukia joi­ta Van­taan kent­tä ei edes voisi saa­da. Kohta­han sen Oulun ken­tänkin taitaa saa­da sulkea, kun ei sieltä enää IT-inssit lentele maailmalle.

    Helsin­ki, Espoo ja Van­taa mak­sa­vat kunti­na myös oop­per­an kus­tan­nuk­sia, mak­saako Pihtiputaa? Miksei?

  115. Juho Laatu: Syy on kai sama, mik­si sin­un per­het­täsi ei velvoite­ta mak­samaan naa­puri­a­sun­non suurik­si käyneitä kuluja.

    Emme edelleenkään ole samal­la aallonpituudella.

    Yksi­ty­istaloudessa men­esty­serot johtu­vat hyvin paljon siitä, mitä ihmiset itse tekevät. Siitä voidaan käy­dä keskustelua, mikä tässä suh­teessa on “vapaa val­in­ta”. Valin­nan­varaa on kuitenkin erit­täin paljon, samoin hajontaa.

    Kun­tata­sol­la taas yksit­täi­nen ihmi­nen ei voi vaikut­taa siihen, miten kun­nal­la menee. Kun­nankin valin­nan­vara siinä suh­teessa on aika kapea, vaik­ka toki asi­at voi aina tehdä huonos­ti. Yksit­täi­nen ihmi­nen voi vali­ta asuin­paikkansa vapaasti, mut­ta se pahen­taa tilan­net­ta, jos­sa naa­purikun­nil­la menee eri tavoin.

    Olete­taan­pa nyt, että vierekkäin on kak­si kun­taa, A ja B. A:lla menee paljon parem­min kuin B:llä. Mikä voisi johtaa täl­laiseen tilanteeseen?

  116. Juho Laatu: Suomen intres­sis­sä voi olla luo­da itselleen muu­ta­ma riit­tävän mas­san omaa­va korkean teknolo­gian kasvukeskus. Tämä hoitunee per­in­teiseen tapaan niin, että yliopis­to­jen sijoit­telul­la val­i­taan nuo alueet.

    Suh­taudun aika skep­tis­es­ti siihen, että Suomes­sa olisi kovin mon­een tuol­laiseen alueeseen varaa. Meiltä lop­pu­vat ihmiset kesken. Suomeen mah­tuu korkean teknolo­gian kasvukeskuk­sia kak­si tai korkein­taan kolme.

    Nyt näitä yliopistopaikkakun­tia on kovin mon­ta, jol­loin ne syövät tois­t­en­sa kasvu- ja kehit­tymisedel­ly­tyk­siä. Mon­es­sa paikas­sa on kan­sain­välis­es­tikin hyvää tutkimus­ta ja osaamista, mut­ta hajanaisu­us syö syn­er­giae­tu­ja. Mon­tako neliök­ilo­me­tria on Itä-Suomen yliopis­ton pinta-ala?

    Tosin siis nyt tässä pitää erot­taa yliopis­to­jen koulu­tus- ja tutkimus­funk­tio ja vielä eri alat toi­sis­taan. Koulu­tus­funk­tion osalta pienetkin yksiköt toimi­vat hyvin. Tutkimus­funk­tio yleen­sä vaatii moni­alaista syn­er­giaa ollak­seen huipputasoa.

    Taloudel­lis­es­ti merkit­tävät asi­at taas tun­tu­vat yleen­sä syn­tyvän teknolo­gian, lääketi­eteen ja luon­non­ti­etei­den ympärille. Näin ollen on aivan eri asia tarkastel­la kiel­tenopet­ta­jien koulu­tus­ta kuin vaikka­pa teol­lista muotoilua.

  117. Poth1ue1: Jos kyse on jostain kyläjuh­lien tai kylän raitin siivoustalkoiden jär­jestämis­es­tä, niin mikäpäs siinä. Jos taas puhutaan perus­palvelu­iden jär­jestämis­es­tä, niin jos val­tio mak­saa viu­lut, niin mik­si jokainen yksilö tai per­he ei voisi itse päät­tää keneltä palve­lut hankkii? 

    Kun­ta on luon­te­van kokoinen yksikkö päät­tämään esimerkik­si koulu­jen sijain­nista ja lukumäärästä, tai siitä, toteutetaanko ter­veyspalve­lut itse, tilataanko naa­puril­ta vai yksi­tyiseltä, matkuste­taanko naa­purikun­taan vai toteutetaanko paikallis­es­ti jne.

    Kun­ta voisi aivan hyvin myös antaa kun­ta­laisille palveluseteleitä, joil­la he voivat osa­taa palvelun­sa halu­a­mas­taan suun­nas­ta. Aina tuo malli ei toi­mi (esim. jos kun­ta halu­aa taa­ta oma­lle pienelle ter­veyskeskuk­selleen kri­it­tisen kävi­jämäärän), mut­ta peri­aat­teessa kun­nal­lisen itse­hallinnon pitäisi mah­dol­lis­taa myös palvelusetelityyp­piset ratkaisut.

    Kum­masti vas­taa­van kaltainen sys­tee­mi toimii ainakin Ruot­sis­sa monien palvelu­iden kohdal­ta – eikä sieltä ole ainakaan min­un korvi­i­ni kuu­lunut vaik­er­rus­ta kort­te­lineu­vos­to­jen puutteesta. 

    Kun­nan­val­tu­us­to on hyvä sik­si, että ihmiset voivat vali­ta paikallis­es­ti parhaan ratkaisun. Yksi malli ei ehkä ole hyvä kaikille. Hyvinkääläiset voisi­vat käyt­tää palveluseteleitä, vaik­ka helsinkiläiset eivät halu­aisikaan. Kort­teli voi olla jo vähän turhan pieni yksikkö perus­palvelu­iden järjestämiseen.

  118. Viherinssi: Suh­taudun aika skep­tis­es­ti siihen, että Suomes­sa olisi kovin mon­een tuol­laiseen alueeseen varaa. Meiltä lop­pu­vat ihmiset kesken. Suomeen mah­tuu korkean teknolo­gian kasvukeskuk­sia kak­si tai korkein­taan kolme. 

    Suomen yliopis­to­jen hajasi­joi­tus­poli­ti­ikan järkevyy­destä on keskustel­tu aiem­minkin. Kolme keskus­ta on mielestäni min­i­mi, sil­lä muuten saamme vain itse­tyy­tyväisyy­teen jämähtäneitä keskuk­sia. Enem­mänkin voi olla, jos eri alat jae­taan jotenkin sopi­vasti. Rovaniemel­lä voi hyvin antaa oikeusti­eteel­listä koulu­tus­ta, mut­ta ei kaikissa yliopistokaupungeissa.

    Nykyisenä sähköisen kom­mu­nikoin­nin aikana koulu­tu­s­paikko­jen maanti­eteelli­nen hajanaisu­us ei ole saman­lainen rasite kuin ennen. Tam­pereen ja Helsin­gin opiske­li­jan ja ope­tu­so­hjel­mat voi kyl­lä tarvit­taes­sa linka­ta toisi­in­sa, eikä fyysi­nen etäisyyskään estä vierailu­ja. Uskon että haas­teet löy­tyvät nykyään enem­män hallinnon, tutkimuk­sen ja opetuk­sen organ­isoin­nista kuin maanti­eteel­li­sistä kysymyk­sistä. Lievästi hajanainenkaan organ­isaa­tio ei siis ole vält­tämät­tä rasite. Viisas val­tio lait­taa yliopis­tot pie­neen ter­veeseen kil­pailu­un keskenään.

    Tutkimus­funk­tio yleen­sä vaatii moni­alaista syn­er­giaa ollak­seen huipputasoa. 

    Aivan. Joil­lain aloil­la tutk­i­jat voivat tehdä hyviä tulok­sia hajaute­tustikin (Suomen- tai maail­man­laa­juis­es­ti), mut­ta myös aamukahvil­la tapaav­il­la tutkimus­ryh­mil­lä on oma roolin­sa. Ja tietenkin joil­lain aloil­la kaikkien pitää kerään­tyä yhden tutkit­ta­van kohteen ympärille (vaikka­pa koereak­tori Otaniemessä). Joskus syn­er­gia siis vaatii fyy­sistä läheisyyt­tä, aina ei. Esimerkik­si tieto­jenkäsit­te­lyn tutkimus elää ja voi hyvin var­masti ihan pil­vipalvelu­nakin, nört­te­jä kun kaik­ki lienevät nykyisin.

    Taloudel­lis­es­ti merkit­tävät asi­at taas tun­tu­vat yleen­sä syn­tyvän teknolo­gian, lääketi­eteen ja luon­non­ti­etei­den ympärille. Näin ollen on aivan eri asia tarkastel­la kiel­tenopet­ta­jien koulu­tus­ta kuin vaikka­pa teol­lista muotoilua. 

    Alo­jen pain­oar­vot voivat muut­tua hitaasti ajas­sa. En lait­taisi kaikkia munia nykyisen teol­lisu­u­den intresse­jä palvel­e­vaan tutkimuk­seen (myös perusti­eteil­lä on arvon­sa), mut­ta toki talout­ta tuke­vaa tiedet­tä tulee koulu­tuk­sen ja tutkimuk­sen muo­dos­sa jatku­vasti tukea.

  119. Viherinssi: Val­tiono­su­usjär­jestelmän ongel­ma on se, että kukaan ei ole onnis­tunut tekemään sel­l­aista lasken­takaavaa, jol­la voitaisi­in kohtu­ullisel­la luotet­tavu­udel­la ennakoi­da kun­tien lak­isääteis­ten palvelu­iden vaa­ti­mat kulut. Etenkin pien­ten kun­tien kohdal­la sat­un­nais­vai­htelu on liian suurta. 

    Ehdotin könttsum­ma­jär­jestelmää, kos­ka näyt­tää siltä, että nor­maal­i­ti­lanteessa kaiken kokoiset kun­nat kykenevät tuot­ta­maan palve­lut jok­seenkin samaan hin­taan. Sat­un­nais­vai­htelus­sa yksi usein esi­in tuo­tu ongel­ma on yksit­täiset kalli­it poti­laat. Minus­ta kätevä ratkaisu olisi se, että val­tion lääkärin diag­nosoiman hoito­tarpeen perus­teel­la val­tio mak­saisi tuol­laisen erikoi­hoidon — joko kun­tien kaut­ta rahaa kier­rät­tämäl­lä tai suo­raan itse. Uskon että malli toimisi parem­min kuin nykyinen.

    Asi­as­ta päästään eroon vain siirtämäl­lä täl­laiset kus­tan­nuk­set jonkun muun mak­set­tavak­si. Käytän­nössä samal­la pitää siirtää myös palve­lu­tuotan­nos­ta vas­taami­nen mak­sa­jalle, muuten rahas­tusautomaat­ti pyörii. 

    Minus­ta malli, jos­sa kun­ta jär­jestää, mut­ta val­tio mak­saa HYVÄKSYMÄNSÄ erikois­sairaan­hoidon kulut, toimii hyvin. Jos val­tio jär­jestää erikois­sairaan­hoidon itse, raho­ja ei tarvtse kier­rät­tää kun­nan kaut­ta, mut­ta jos puhutaan yksi­ty­isiltä ostet­tavista palveluista, kun­ta ostaa palvelui­ta parhaak­si kat­somil­taan tahoil­ta (val­tion hyväksymä diag­nosoin­ti tarvi­taan yhä, joen yksiyi­nen reit­ti on hie­man mutkikkaampi, tai vaatii annok­sen luottamusta).

    Lop­putu­lok­se­na joko vähen­netään kun­nan lak­isääteisiä tehtäviä niiltä osin kuin ne ovat liian ennus­ta­mat­to­mia pie­nille kun­nille tai yhdis­tetään kuntia. 

    Kun­tien yhdis­tämisessä en näe point­tia. Pelkästään vaku­u­tus­tarpeisi­in järkevämpi on kau­palli­nen vaku­u­tus tai val­tion takuut.

    Jos val­tio hoitaa kaiken erikois­sairaan­hoidon, raho­jen kier­rät­tämi­nen kun­nan kaut­ta ei ole enää tarpeen, ja val­tio voisi siis ottaa vas­tu­un niistä kokon­aankin itselleen. Peruster­vey­den­hoidon voi tässäkin tulanteessa pitää kun­tien vastuulla.

    1. Sitä, että val­tio mak­saa erikois­sairaaqn­hoidon kulut on kokeil­tu Nor­jas­sa ja esimerk­ki on varoit­ta­va. Erikois­sairaan­hoidonku­lut karkaa­vat, kos­ka kun­nalle tulee kan­nustin lähet­tää mah­dol­lisim­man suuri osa poti­laista erikois­sairaan­hoitoon, jot­ta niitä pitäisi hoitaa oma­l­la rahal­la mah­dol­lisim­man vähän. Se on kan­nus­ti­me­na ker­takaikkises­ti väärä ja tuhoisa.
      Todet­takoon, että työter­veyshuol­lois­sa ja yski­tyisessä hoi­dos­sa meil­lä on sama kan­nustin, mah­dol­lisim­man suuri osa poti­laista kun­nal­liseen erikois­d­sairaan­hoitoon — ja sekin toimii tehokkaasti.

  120. Viherinssi: Asi­aa voi tarkastel­la vaik­ka sil­lä, mikä on kun­nan kulu­jen suhde kun­nan verotuloihin. 

    On selvä että vähä­tu­lois­t­en asukkaiden kun­nas­sa suhde on huonom­pi kuin suu­rit­u­lois­t­en kun­nas­sa. (Kulupuoli voi olla samal­la tasol­lakin.) Vähä­tu­loiset asukkaat eivät tee kun­nas­ta toim­i­ma­ton­ta. Kyl­lä maat­alous- / met­sä­talous­val­tainenkin kun­ta voi olla ihan toimi­va kun­ta (vaik­ka palveluista osa kus­tan­netaan rikkail­ta saaduil­la veroeuroilla).

    1. Juho
      Uno­h­dat nyt kokjon­aan vero­tu­lol­jen tasauk­sen. Kaik­ki kun­nat saa­vat vero­tu­lo­ja yhtä paljon asukas­ta kohden, poikkeuk­se­na vain noin 60 kaupunki­maista kun­taa, jot­ka elävät omille vero­tu­loil­laan. Ei ole ole­mas­sa pien­i­t­u­loisia kun­tia tai sit­ten kaik­ki kun­nat ovta pienituloisia.

  121. Kalle K.: WAU miten retro kom­ment­ti! Edelleenkin siis joukko ihmisiä elää sen harhan val­las­sa, että yhteisövero­tuk­ses­sa olisi joku pääkont­torikun­tia suo­si­va rakenne, no haloo, ei ole! 

    Käsit­tääk­seni Helsin­ki pyrkii edellen kah­mi­maan pääkont­tor­e­i­ta. Sil­lä ei ole väliä, onko syy yhteisövero­tus vai joku muu. Kiin­nos­tus­ta tun­tuu joka tapauk­ses­sa ole­van, ja oletet­tavasti myös hyötyjä.

    Val­tion palkkalis­toil­la ole­vien mak­samat kun­taverot eivät jää Helsinki­in, vaan kunkin työn­tek­i­jän asuinkun­taan, tiesitkö Juho tämän? 

    Helsin­ki onkin tun­netusti katk­era, kun joku sen rikkaista kehtaa asua Nur­mi­järvel­lä. Val­tio mak­saa palkan ja kun­nal­lisverot menevät perus­palve­lut jär­jestävälle Nur­mi­järvelle — aika kova kohta­lo Helsingillä. 😉 Helsin­ki voisi ehdot­taa kyseisen viraston/osaston siirtämistä Nur­mi­järvelle, niin asi­at oli­si­vat taas kunnossa. 😉

    Maal­ta­muut­ta­jien työ­panos… siis olisiko ihmis­ten pitänyt jäädä kotiseudulleen vaikka­pa ammat­ti­aan vas­taa­mat­tomaan työhön vain sen takia, että eivät muut­taisi Helsin­gin seudulle? 

    Vapaa liikku­vu­us. Helsinkiläis­ten tulee ymmärtää, että osan hei­dän veron­mak­sajis­taan koulut­ta­vat pikku­paikkakun­nat omil­la verorahoillaan.

    Olisiko sin­ul­la ehdo­tus­ta, minne kaup­paan Helsinki­in tule­vat “maalaiset” pitäisi ohja­ta, jos he eivät saa käy­dä Stock­man­nil­la? Olisiko Itäkeskuk­sen Pris­ma ookoo, vai joku Helsin­gin seudun ulkop­uolel­la sijait­se­va kauppa? 

    Nykyi­nen malli on ok. Viekööt pen­nosen­sa Helsinki­in. Helsin­ki voi lopet­taa val­i­tuk­sen mui­ta kun­tia huonom­mas­ta asemastaan.

    Helsin­ki, Espoo ja Van­taa mak­sa­vat kunti­na myös oop­per­an kus­tan­nuk­sia, mak­saako Pihtiputaa? Miksei? 

    Mak­saa kai, val­tion kaut­ta, saa­mat­ta raken­nuk­ses­ta kovin paljon iloa. Pitäisiköhän nämä laskea tuki­aisik­si Helsinglle :-)?

    1. Helsingillä ei ole mitään sitä vas­taan, että ihmisiä muut­taa Nur­mi­järvelle, kos­ka asukaslu­vun kasvu tuot­taa kun­nalle tap­pi­o­ta. Helsinkiä jurp­pii se, etteivät he pysy siel­lä Nur­mi­järvel­lä, vaan tunke­vat autoi­neen Helsinki­in pilaa­maan helsinkiläis­ten elinympäristöä, panevat lapsen­sa helsinkiläisi­in erikois­lukioi­hin, eivätkä mak­sa siitä mitään, käyt­tävät Helsin­gin teat­tere­i­ta ja mui­ta kult­tuuri­palvelu­ja lais­taen kustannuksista.

  122. Viherinssi: Kun­tata­sol­la taas yksit­täi­nen ihmi­nen ei voi vaikut­taa siihen, miten kun­nal­la menee. 

    Kun­ta­laiset yhdessä voivat päät­tää uimahllin rak­en­tamis­es­ta, hyö­tyä siitä, ja ylivelka­an­tua. Itse­hallinto tuo myös vas­tu­un siitä, mitä rahoil­laan tekee. Tässä tilanteessa tarvit­ta­vat velko­jen lyhenyk­set pitäisi kai eni­sisi­jas­sa ottaa kun­ta­laisil­ta itseltään. Jos eivät kykene mak­samaan, en ymmär­rä mik­si naa­purikun­ta olisi vastuussa.

    (En myöskään hyväksy sitä aja­tus­ta, että vaikka­pa val­tiono­suuk­sia pienen­tämäl­lä hal­li­tus saat­taisi köy­hät kun­nat vaikeuk­si­in, ja sit­ten kat­soisi oikeudek­seen myy­dä ne niiden naa­purikun­nille velko­jen kuit­taamista vas­taan, porkka­nara­hoil­la tuettuna.)

  123. Juho Laatu: Tarkoitin vain, että osu­uskau­pan napamiehel­lä ei toden­näköis­es­ti ole mitään sanaval­taa sat­un­naises­sa paikallises­sa yri­tyk­sessä, eikä jokin tiet­ty mus­ta lista ole vas­taavasti käytössä kaikissa kaupun­gin yri­tyk­sis­sä. Toisaal­ta yrit­täjä voi maal­la kysyä osu­uskau­pan napamiehen mielipi­det­tä, ja kaupungis­sa mielipi­det­tä voidaan kysyä joltain henkilöltä, joka tun­tee jonkin mus­tan lis­tan sisällön.
    ‘snip’

    Sit­ten ei pitäisi kom­men­toi­da, jos ei tiedä.

    Suuris­sa kaupungeis­sa pikkukun­tien sys­teemit eivät yksinker­tais­es­ti ole matemaat­tis­es­ti mah­dol­lisia, sil­lä kaikkea ei voi kon­trol­loi­da. Pienessä kun­nas­sa voi. Osu­uskau­pan napamies on myös pankin napamies ja myös se yrit­täjä, joka on merkit­tävin työ­nan­ta­ja — ei tarvitse keneltäkään kysellä.

  124. Raimo K: Suuris­sa kaupungeis­sa pikkukun­tien sys­teemit eivät yksinker­tais­es­ti ole matemaat­tis­es­ti mahdollisia 

    Eivätkä pienis­sä suurten. En siis lähde siitä ole­tuk­ses­ta, että pienet oli­si­vat kor­rup­toitunei­ta ja suuret eivät.

  125. Osmo Soin­in­vaara:
    Uno­h­dat nyt kokjon­aan vero­tu­lol­jen tasauksen. 

    Pien­i­t­u­loisil­la kun­nil­la tarkoitin kun­tia, joiden omat vero­tu­lot ovat pienet (eli kun­tia, jot­ka tyyp­il­lis­es­ti saa­vat tulontatsauksia).

  126. Osmo Soin­in­vaara:
    Sitä, että val­tio mak­saa erikois­sairaaqn­hoidon kulut on kokeil­tu Nor­jas­sa ja esimerk­ki on varoittava. 

    Sik­si kir­joitin, että val­tio mak­saisi tuos­sa mallis­sa _hyväksymänsä_ erikois­sairaan­hoidon kulut, ei vält­tämät­tä kaikkien sille lähetet­ty­jen poti­laiden kuluja.

    1. Mikä on se val­tion vira­nomainen, joka käy läpi jokaisen poti­laan lähet­teen ern­nen kuin tälle voidaan antaa hoitoa? Tämä tutkimi­nen mak­saa yhtä paljon kuin poti­laan hoitaminen.

  127. Osmo Soin­in­vaara:
    ‘snip’
    Todet­takoon, että työter­veyshuol­lois­sa ja yski­tyisessä hoi­dos­sa meil­lä on sama kan­nustin, mah­dol­lisim­man suuri osa poti­laista kun­nal­liseen erikois­d­sairaan­hoitoon – ja sekin toimii tehokkaasti.

    Todet­takoon, että ei yksi­tyisessä sairaan­hoi­dos­sa eikä työter­veyshuol­los­sa ‘kan­nus­ti­me­na’ ole lykätä poti­lai­ta julkiselle puolelle erikois­sairaan­hoitoon tai muutenkaan — eihän siitä syn­ny kassavirtaa.

    Yksi­tyi­nen sairaan­hoito on liike­toim­intaa — ja erit­täin tuottoisaa.

    1. Yksi­tyiset lähet­tävät poti­lai­ta herkem­min erikois­sairaan­hoitoon. Työter­veyshuolto ei mak­sa tuhan­sien euto­jen tutkimuk­sia tai leikkauk­sia. On myös hyvää main­os­ta lääkäri­ase­malle, että sieltä saa lähet­teen, kun terkkari pihtailee.

  128. Viherinssi: Suh­taudun aika skep­tis­es­ti siihen, että Suomes­sa olisi kovin mon­een tuol­laiseen alueeseen varaa. Meiltä lop­pu­vat ihmiset kesken. Suomeen mah­tuu korkean teknolo­gian kasvukeskuk­sia kak­si tai korkein­taan kolme.

    Tämä on tyyp­il­listä val­tavir­ran ajat­telua nimeno­maan Suomes­sa. Jos kuitenkin kat­so­taan monia tieteen ja teknolo­gian “pikku­jät­tiläisiä”, kuten Alanko­maat, Israel, Sveit­si, Ruot­si, niin mis­sään niis­sä ei tiede­poli­ti­ik­ka ole niin yksi­na­paista kuin Suomes­sa. Vaik­ka huomioitaisi­in erot väk­ilu­vus­sa, niin edelleen voidaan sanoa, että Suomes­sa julki­nen panos­tus ja investoin­nit tieteeseen ja tutkimuk­seen ovat liian vähäisiä ja poikkeuk­sel­lisen keskit­tyneitä pääkaupunkiseudulle. Mielestäni tätä selit­tää pitkälti Suomen huono ja puut­teelli­nen alueelli­nen hallintoma­lli, jos­ta puut­tuu vah­vat osaval­tio- tai maakun­tata­son toimielimet.

    Edel­lä maini­tuis­sa ver­tailumais­sa kaikissa on lukuisia vahvo­ja yliopis­to­ja eri puo­lil­la maa­ta. Jopa pin­ta-alal­taan pienessä ja vuoris­ton vuok­si asu­tuk­seltaan hyvin keskit­tyneessä Sveit­sis­sä on vah­va tutkimu­syliopis­to viidessä eri kaupungis­sa (Basel, Bern, Gen­eve, Lau­sanne, Zurich). 

    Myös väk­ilu­vul­taan Suomen kokoises­sa, mut­ta pin­ta-alal­taan paljon pienem­mässä ja per­in­teis­es­ti asu­tuk­seltaan keskit­tyneem­mässä Tan­skas­sa on erään tuoreen ver­tailun mukaan 4 yliopis­toa kolmes­sa eri kaupungis­sa, jot­ka yltävät maail­man 300 parhaan yliopis­ton joukkoon, kun Suomes­ta tuo­hon 300 joukkoon on nos­tet­tu ain­oana vain Helsin­gin yliopis­to (ks. http://www.shanghairanking.com ). Tämä Suomes­sa valit­tu yhden kär­jen ja yhden alueen tak­ti­ik­ka tuh­laa mielestäni voimavaro­ja eikä syn­nytä kehit­tymistä edis­tävää aitoa ja tasaveroista kil­pailua kaupunkikeskusten välille ja riit­tävästi pon­nis­telua uuden työn luomiseksi. 

    Suomes­sa on erit­täin vaikea men­estyä pääkaupunkiseudun ulkop­uolel­la niin tieteessä kuin elinkei­noelämässä ja tähän tilanteeseen pitäisi ehdot­tomasti saa­da kor­jaus. Jos siinä onnis­tu­taan, niin koko Suo­mi, pääkaupunkiseu­tu mukaan­lukien, hyö­ty­isi pitkäl­lä tähtäimellä.

    1. Suomes­sa on yliopis­tot ainakin Helsingis­sä, Turus­sa, Vaasas­sa, Tam­pereel­la, Lappeen­ran­nas­sa, Kuo­pios­sa Joen­su­us­sa, Oulus­sa, Jyväskylässä, ja Rovaniemel­lä. Jokin saat­toi luet­telos­d­ta uno­htua. Siis lukumääräis­es­ti paljon use­mal­la paikkakun­nal­la kuin nois­sa Nukku­matin esimerkki­mais­sa. Kahdek­sasn miljoo­nan asukkaan Sveit­si esimerkik­si pär­jää viidel­lä. Myön­net­täköön, että näistä suo­ma­lai­sista yhtä luku­unot­ta­mat­ta yksikään ei yllä kan­sain­väliselle tasolle. Mitenkän­hän päin tässä kausali­teet­ti oikein menee?

  129. Osmo,

    Sveit­sis­sä on 12 yliopis­toa kaiken kaikkiaan.

    http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_universities_in_Switzerland

    Ei tuol­lainen ver­tailu ole reilu, jos­sa las­ket Suomes­ta kaik­ki yliopis­tot, mut­ta Sveit­sistä vain parhaat.

    Voi olla, että Suomen yliopis­tois­sa on karsin­nan varaa, mut­ta kyl­lä vahvo­ja tutkimu­syliopis­to­ja ja kaupunkikeskuk­sia mah­tuu Suomen kokoiseen maa­han enem­män kuin Viherinssin ehdot­ta­mat 2–3. Suomen yliopis­to­jen vahvuuk­si­in pitäisi sat­sa­ta muual­lakin kuin pääkaupunkiseudul­la. Voimakkaampi keskit­tymi­nen vahvuuk­si­in, rön­sy­jen kar­simi­nen ja vahvem­pi strate­gi­nen ote olisi yliopis­to­jen joh­dos­sa toki tarpeen, mut­ta pelkkä yliopis­to­jen lukumäärän kar­simi­nen ja kaiken keskit­tämi­nen pääkaupunkiseudulle ei ole oikea tie.

    1. Jos Sveit­sis­sä on 12 yliopis­toa kymmenel­lä paikkakun­nal­la, väk­iluku­un suh­teutet­tuna Suomes­sa pitäisi olla kahdek­san kuudel­la paikkakun­nal­la, mut­ta meil­lä on niitä melkein 20 ja aika monel­la paikkakunnalla.

  130. Avainase­mas­sa on väestön tiheys. Men­estyvä yliopis­to tarvit­see riit­tävän paljon ihmisiä ympärilleen riit­tävän lähelle (poikkeuk­se­na jotkut his­to­ri­al­liset huip­puyliopis­tot jot­ka voivat mak­saa “mitä vain” saadak­seen huiput luok­seen, tai jot­ka imevät huip­pu­ja men­nei­den ansioiden vuok­si. Täl­laisia ei voi tekemäl­lä tehdä, eli niitä ei kan­na­ta pitää esikuvina). 

    Suomes­sa riitäviä tiheyk­siä ei löy­dy muual­ta kuin Helsingistä, joka sekin on aika pieni kaupun­ki kaukana kaikesta. Tämän lisäk­si kie­limuuri Suomen ja muun maail­man välil­lä on aika paljon suurem­pi kuin indo-euroop­palaisen kielialueen sisäl­lä. Haas­teet ovat jo lähtöko­htais­es­ti val­ta­vat ver­rat­tuna esimerkik­si Keski-Eurooppaan.

    Suomeen olisi mah­dol­lista saa­da muu­ta­ma oikeasti kan­sain­välis­es­ti kil­pailukykyi­nen kaupunkiseu­tu, mut­ta se vaatisi sitä, että kaupunkien pitäisi antaa naut­tia kil­pailukykyn­sä hedelmistä eikä kupa­ta kaikkea “ylimääräistä” hyv­in­voin­tia alue­poli­ti­ikkaan. Voisi riit­tää rahaa myös siihen tieteeseen ja tutkimuk­seen panos­tamiseen. Nyky­malli jos­sa ain­oas­taan Helsin­ki pystyy kup­paamis­es­ta huoli­mat­ta pitämään nenän­sä pin­nan yläpuolel­la on huono kaikkien kannalta.

  131. Nukku­Mat­ti: Tämä on tyyp­il­listä val­tavir­ran ajat­telua nimeno­maan Suomes­sa. Jos kuitenkin kat­so­taan monia tieteen ja teknolo­gian “pikku­jät­tiläisiä”, kuten Alanko­maat, Israel, Sveit­si, Ruot­si, niin mis­sään niis­sä ei tiede­poli­ti­ik­ka ole niin yksi­na­paista kuin Suomes­sa. Vaik­ka huomioitaisi­in erot väk­ilu­vus­sa, niin edelleen voidaan sanoa, että Suomes­sa julki­nen panos­tus ja investoin­nit tieteeseen ja tutkimuk­seen ovat liian vähäisiä ja poikkeuk­sel­lisen keskit­tyneitä pääkaupunkiseudulle.

    Taisin jo aikaisem­min kir­joit­taa, että minus­ta kak­si tai mak­simis­saan kolme on oikea lukumäärä. Alanko­maat, Israel, Sveit­si ja Ruot­si ovat kaik­ki pop­u­laa­ti­oltaan selvästi suurem­pia mai­ta kuin Suo­mi, eikä niis­säkään kovin mon­ta korkeata­soista yliopis­tokeskit­tymää ole.

    Ruot­sis­sa on Tukhol­man suu­ralue, Göte­bor­gin alue ja Malmön alue suurten yliopis­to­jen alueina. Kolme keskit­tymää siis, mut­ta näistä löy­tyykin sit­ten kouralli­nen maail­man­laa­juis­es­ti korkealle rankat­tu­ja opinahjo­ja. Tukhol­ma-Upp­sala ‑akseli on sil­loinkin voimakkaasti edustettuna.

    Ihan sat­tumal­ta nämä kolme aluet­ta edus­ta­vat väestöti­hey­deltään Ruotsin tiheimpiä aluei­ta, ja Ruotsin väkirikkaim­mat kaupun­git ovat tuos­sa (Tukhol­ma, Göte­borg, Malmö, Uppsala).

    Maail­mal­lakin on sel­l­ainen tren­di, että men­estyk­sekkäim­mät yliopis­tot ovat joko väestökeskit­tymis­sä tai niiden liepeil­lä. Tässä suh­teessa Helsin­gin ja Tam­pereen yliopis­tot sekä niiden tekni­ikan suun­taan degen­eroituneet serkut Otaniemessä ja Her­van­nas­sa ovat ihan edus­ta­va esimerkki.

    Tuo­ta panos­tusten keskit­tymistä pääkaupunkiseudulle vähän ihmette­len. Min­ul­la on omil­ta aka­teemisil­ta retk­iltäni hiukan toinen näke­mys. Eri­laiset osin julk­isil­la rahoil­la tehdyt pro­jek­tit tun­tu­vat paljolti pyörivän muual­la kuin Helsin­ki-Tam­pere-Turku ‑kolmios­sa. Kir­jany­hdis­telmä EAKR pyörii aika usein kuviois­sa esimerkik­si ISY:n ja LTY:n kanssa asioitaessa.

    Eikä tuo panos­tus ole his­to­ri­al­lis­es­ti kovin paljon opetuk­ses­sa näkynyt — jos jokin pääkaupunkipain­ot­teinen panos­tus on. Oman käsi­tyk­seni ja koke­muk­seni mukaan sekä ope­tus että sen puit­teet ovat mon­es­sa tapauk­ses­sa parem­pia muual­la. Varsi­naisen tutkimuk­sen rahoituk­ses­ta on vaikeampi sanoa, olisi ihan mie­lenki­in­toista nähdä vaik­ka tutkimus­ra­hoituk­sen ja tutkimuk­sen tulok­sel­lisu­u­den suhtei­ta eri yliopis­tois­sa samoil­la aloilla.

    Se on tietysti selvä, että suurten kaupunkien yliopis­toil­la on enem­män resursse­ja tutkimuk­seen, kos­ka tilaus­tutkimus­ta teet­täviä yksi­ty­isiä taho­ja on ympäril­lä enem­män. Tämä on kuitenkin kaupunkien syn­er­giae­tu­ja, ei julkisen val­lan panostusta.

    Yksi­tyisen tutkimuk­sen ja tuoteke­hi­tyk­sen julki­nen rahoi­tus on vai­hdel­lut aal­to­jen ja tuulen mukana eri aikoina. Ainakin yhdessä vai­heessa Teke­sil­lä oli selvästi alueille leimatut raha­niput, eikä niis­sä ainakaan pk-seu­tua tai Pirkan­maa­ta suosit­tu, kun kat­so­taan yri­tys­ten oman tuoteke­hi­tys­panok­sen määrää näil­lä alueilla.

    Siitä olen kyl­lä samaa mieltä, että Suomen panos­tuk­set T&K:hon ovat kovin vähäisiä. Tosin olen vielä enem­män huolis­sani siitä, panos­te­taanko meil­lä oikeisi­in asioi­hin oikeal­la taval­la, pelkkä rahan lisäämi­nen ei vält­tämät­tä paljon auta.

  132. Tässä vielä huip­puyliopis­to­jen lukumääriä eräis­sä mais­sa ns. Shang­hain lis­tan mukaan (http://www.shanghairanking.com). Alla on lis­tat­tu yliopis­to­jen lukumäärät 300:n ja 500:n parhaan joukos­sa mait­tain, jälkim­mäi­nen luku on suluis­sa. Luvut eivät siis ker­ro yliopis­to­jen kokon­ais­määrää mait­tain vaan listal­la on ain­oas­taan maail­man 500 parhaan joukkoon arvioidut. (Kaikissa lis­ta­tuis­sa mais­sa yliopis­to­ja lie­nee lukumääräis­es­ti huo­mat­tavasti enem­män kuin alla on listattu.)

    Alanko­maat (väk­iluku 16.8 milj.): 10 (13)
    Ruot­si (väk­iluku 9.6 milj.): 7 (11)
    Sveitsi(väkiluku 8.1 milj.): 7 (7)
    Israel (väk­iluku 8.0 milj.): 4 (6)
    Tan­s­ka (väk­iluku 5.6 milj.): 4 (4)
    Itä­val­ta (väk­iluku 8.5 milj.): 3 (7)
    Nor­ja (väk­iluku 5.1 milj.): 3 (4)
    Suo­mi (väk­iluku 5.4 milj.): 1 (5)

    Monil­la mittareil­la Suomen tieteen taso ja laa­ju­us lie­nee kohta­laisen hyvä ja ver­tailukelpoinen jälkim­mäisen puoliskon maid­en kanssa (Tan­s­ka, Itä­val­ta, Nor­ja), mut­ta Suomes­sa olisi syytä pohtia, että kuin­ka tutkimus­ta ja tiedet­tä voitaisi­in entis­es­tään vahvis­taa. Myös väk­iluku­un suh­teutet­tuna neljä kärkipään maa­ta (Alanko­maat, Ruot­si, Sveit­si, Israel) ovat onnis­tuneet ylläpitämään ja kehit­tämään huip­pututkimus­ta laa­jem­mas­sa mitas­sa kuin Suomi.

    Ilmeis­es­ti Osmo ja mon­et muut kuvit­tel­e­vat, että ratkaisu on sat­sa­ta kaik­ki panok­set yhteen kori­in ja yrit­tää väk­isin hallinnol­lisel­la päätök­sel­lä luo­da pääkaupunkiseudun yliopis­toista (Aal­to yliopis­to ja Helsin­gin yliopis­to) maail­man­lu­okan tutkimuskeskuk­set kaikil­la aloil­la. Valitet­tavasti epäilen, että keinot ovat väärät ja tuot­ta­vat heikosti tulosta. Kan­nat­taisi mielu­um­min ottaa mallia muista em. lis­tan kärkipään maista.

    1. Nukku­Mat­ti
      Syyl­listyt kehäpäätelmään, kun lis­taat vain hyvät yliopis­tot ja toteat, että monis­sa mais­sa niitä on väk­iluku­un näh­den enem­män kuin Suomes­sa. Vas­ta-argu­ment­ti­han on, että jos yliopis­to­ja on väk­iluku­un näh­den aivan liikaa, ne eivät voi olla hyviä. Lukusi tuke­vat pikem­minkin tätä argu­ment­tia, kun yliopis­to­ja on vähän, niistä tulee parem, mut­ta kun­nol­la ne eivät todista oikein mitään, ellet ker­ro, mon­tako teuid­feyliopis­toa kus­sakin maas­sa ovat.

  133. Osmo Soin­in­vaara:
    Mikä on se val­tion vira­nomainen, joka käy läpi jokaisen poti­laan lähet­teen ern­nen kuin tälle voidaan antaa hoitoa? Tämä tutkimi­nen mak­saa yhtä paljon kuin poti­laan hoitaminen. 

    Riit­tää jos perushoidon lääkäril­lä ja erikois­sairaalan lääkäril­lä on yhteisym­mär­rys siitä, mil­laiset poti­laat lähetetään. Jos on huo­maut­tamista, palautet­ta annetaan, ja jos ero on liian suuri, lasku lähetetään. Osan poti­laista voi myös palaut­taa nopeasti takaisin (kun tode­taan, että tarvet­ta enem­pään erikoishoitoon ei ole, eikä kun­ta ole tilan­nut ja ilmoit­tau­tunut ei-tarpeel­lisen hoidon mak­sa­jak­si). Men­nään siis nor­maalin lääketi­eteel­lisen pri­or­isoin­nin puit­teis­sa, ei hallintovi­ra­nomais­ten kautta.

  134. Osmo Soin­in­vaara:
    Tarkoitit siis 75 pros­ent­tia Suomen kunnista. 

    En miet­tinyt tarkko­ja pros­ent­tio­suuk­sia, mut­ta ehkäpä tarkoitin pien­i­t­u­loisil­la kun­nil­la lähin­nä alem­paa puolikasta.

    Kun­tien lukumäärä on siinä mielessä sivu­seik­ka, että Suomes­sa rikkaat kansalaiset kus­tan­ta­vat osan köy­hienkin perus­palveluista. Se miten rikkaat ja köy­hät jakau­tu­vat eri kun­ti­in on vähän sat­un­naisem­pi tulos.

    1. Ei ole alem­paa puo­likas­ta vero­tu­lo­jen osalta, kos­ka kaik­ki saa­vat vähin­tään sen noin 92 pros­ent­tia ja näitä on selvästi yli puo­let, jotain liki 300 kuntaa.

  135. Juho Laatu: Kun­ta­laiset yhdessä voivat päät­tää uimahllin rak­en­tamis­es­ta, hyö­tyä siitä, ja ylivelka­an­tua. Itse­hallinto tuo myös vas­tu­un siitä, mitä rahoil­laan tekee. Tässä tilanteessa tarvit­ta­vat velko­jen lyhenyk­set pitäisi kai eni­sisi­jas­sa ottaa kun­ta­laisil­ta itseltään. Jos eivät kykene mak­samaan, en ymmär­rä mik­si naa­purikun­ta olisi vastuussa.

    Minus­ta et edelleenkään vas­tan­nut siihen, minkälai­sis­sa olo­suhteis­sa naa­purikun­tien välil­lä voi olla toimeen­tu­lo­ero­ja. Uima­hal­lies­imerk­ki ker­too toki siitä, että kun­ta on huonos­ti johdet­tu, ja syy voi löy­tyä joko virkamiehistä tai poli­itikoista. Esimerkkisi toimii, jos uima­hal­lista on jär­jestet­ty neu­voa-anta­va kansanäänestys, tai jos se on ollut äänestyskäyt­täy­tymistä ohjaa­va pää­teema kunnallisvaaleissa.

    Ihan äkkiä täl­lai­sista katas­tro­feista ei tule mieleen kuin Jalasjärvi ja JAKK, mut­ta siinäkin tun­tuu aika kohtu­ut­toma­l­ta työn­tää syytä kun­ta­lais­ten niskaan. (Tätä ei pidä tulki­ta niin, että JAKKin velat pitäisi työn­tää jonkin naa­purikun­nan niskaan. Väärin­tek­i­jät lin­naan ja val­tio nuolkoon haa­vansa kalli­in opin saa­neena.) Yleen­sä kun­tat­alouden romaut­ta­vat tapah­tu­mat ovat olleet yri­tys­ten lopet­tamisia tai konkursse­ja, joi­hin kun­nal­la ei ole ihmeem­min ollut valtaa.

    Jos kun­ta olisi osakey­htiö (kuten ainakin yksi nyky­i­sistä kun­nista aikanaan olikin), niin sil­loin toki yhtiökok­ouk­sen äänestyspäätök­sistä pitää osakkaiden kan­taa vas­tuu. Kun­ta on kuitenkin lähin­nä perus­palvelui­ta tuot­ta­va julk­isy­hteisö, johon kuu­lu­mi­nen ei ole sijoi­tus tai vapaae­htoinen asia.

    Käytän­nössä saman alueen kun­tien väliset merkit­tävät toimeen­tu­lo­erot syn­tyvät nimeno­maan kun­tien vero­tu­lop­uolel­la. Siel­lä ne johtu­vat joko ker­mankuorim­is­es­ta, tuurista tai his­to­ri­al­lis­es­ta kehi­tysku­lus­ta. Esimerkik­si heitän Kauniaisen.

    Vas­taes­imerkke­jä saa heit­tää: saman alueen kun­tia, joiden taloudel­lisen men­estyk­sen eri­laisu­us ei johdu yllä­maini­tu­ista tek­i­jöistä. Sit­ten voimme keskustel­la siitä, mik­si kun­tien yhdis­tämi­nen tuos­sa tilanteessa olisi kohtuutonta.

  136. Osmo,

    älä har­ras­ta nurkkapatriotismia.

    Kyl­lä nois­sa maakun­tien yliopis­tois­sa on myös hyvin men­estyneitä laitok­sia. Ja myös yksiköi­den lakkaut­tamisia ja yliopis­to­jen yhdis­tämistä on tehty..

  137. Osmo,

    point­ti­ni oli noil­la luvuil­la kyseenalais­taa Viherinssin väite siitä, että Suomeen mah­tuu korkein­taan kolme korkean teknolo­gian kasvukeskusta.

    Kuten itsekin tote­sit niin Sveit­si­in ver­rat­taes­sa pelkästään väk­iluku­un suh­teutet­tuna Suomes­sa pitäisi olla kahdek­san yliopis­toa kuudel­la paikkakun­nal­la. Ja omas­ta mielestäni yliopis­to­jen sijoit­telus­sa on järkevää huomioi­da myös maan pin­ta-ala ja asu­tuk­sen sekä luon­non­va­ro­jen jakau­tu­mi­nen. Ei ole mitätön kus­tan­nus asut­taa suo­ma­laiset uudelleen Sveitsin malli­in. Eikä siinä olisi edes järkeä Suomes­sa. Sveit­sis­sä asumiskelvo­ton vuoris­to on luon­nol­lis­es­ti johtanut asu­tuk­sen keskit­tymiseen, mut­ta Suomes­sa mon­et tahot näyt­tävät pyrkivän siihen hallinnol­lisil­la ratkaisuil­la kus­tan­nuk­sista välit­tämät­tä ja hyö­tyjä yliarvioiden.

  138. Tan­skas­sa on Shang­hai-listal­la ole­vien neljän (Kööpen­ham­i­na, poly­steek­ki, Aarhus ja SDU Odens­es­sa + 5 muus­sa kaupungis­sa) lisäk­si vain kak­si mon­en tiedekun­nan yliopis­toa (1970-luvul­la peruste­tut Aal­borg ja Roskilde) plus Kööpen­ham­i­nas­sa kaup­pako­rkeak­oulu ja IT-yliopisto.

  139. Viherinssi: Minus­ta et edelleenkään vas­tan­nut siihen, minkälai­sis­sa olo­suhteis­sa naa­purikun­tien välil­lä voi olla toimeentuloeroja. 

    Hmm. Minus­ta kun­ten välil­lä voi olla vapaasti toimeen­tu­lo­ero­ja (tai mitä tahansa nor­maale­ja kun­tien välisiä ero­ja). En näe mitään peri­aat­teel­lista ongel­maa siinä, että rikas kun­ta on köy­hän naa­puri. Jos tulo­eroista koituu joitain ylimääräisiä ongelmia (esim. nk. ker­mankuor­in­taan liit­tyviä), uskon niiden ole­van ratkaistavis­sa järkevil­lä säännöillä.

    Ihan äkkiä täl­lai­sista katas­tro­feista ei tule mieleen kuin Jalasjärvi ja JAKK, mut­ta siinäkin tun­tuu aika kohtu­ut­toma­l­ta työn­tää syytä kun­ta­lais­ten niskaan. 

    Sum­mat ovat tuos­sa tapauk­ses­sa jo niin suuria, että Jalasjärvi voi tarvi­ta ulkop­uolis­takin apua. Toisaal­ta Jalasjärvi, tai ainakin osa kun­ta­lai­sista on noista vilpil­lä han­ki­tu­ista euroista hyö­tynyt, joten selvästikin ainakin osa on hyvä nyhtää heiltä itseltään.

    Väärin­tek­i­jät lin­naan ja val­tio nuolkoon haa­vansa kalli­in opin saaneena. 

    Jos val­tion valvon­nan olisi pitänyt reagoi­da aiem­min, val­tio voi ottaa täl­läkin perus­teel­la osan omaan piikki­in­sä. Jalasjärvel­lä valvon­ta näyt­täisi (mutu) pettäneen.

    Kun­ta on kuitenkin lähin­nä perus­palvelui­ta tuot­ta­va julk­isy­hteisö, johon kuu­lu­mi­nen ei ole sijoi­tus tai vapaae­htoinen asia. 

    Johonkin kun­taan jokaisen on kai pakko kuu­lua, ja yksit­täi­nen ihmi­nen ei voi estää tyh­miä päätök­siä. Sik­si on ehkä kohtu­u­ton­ta, että täysin syytön ja oppo­si­tio­ta äänestänyt kun­ta­lainen joutuu mak­sum­iehek­si. Ratkaisuk­si esit­täisin kuitenkin tehokkaam­paa kun­tien valvon­taa niin, että kovin iso­ja mokia ei (kun­ta­lais­ten nimis­sä toimivien kun­nanisien toimes­ta) pääse syn­tymään. Sekin olisi kohtu­u­ton­ta, jos kun­nat saisi­vat törsäil­lä vapaasti, ja val­tio ottaisi kaiken piikkiinsä.

    Käytän­nössä saman alueen kun­tien väliset merkit­tävät toimeen­tu­lo­erot syn­tyvät nimeno­maan kun­tien vero­tu­lop­uolel­la. Siel­lä ne johtu­vat joko ker­mankuorim­is­es­ta, tuurista tai his­to­ri­al­lis­es­ta kehi­tysku­lus­ta. Esimerkik­si heitän Kauniaisen. 

    En pidä pääkaupunkiseudun sisäistä “ker­makuor­in­taa” kovinkaan vaka­vana ongel­mana, vaik­ka on selvää, että Kau­ni­ainen hyö­tyy maanti­eteel­lis­es­tä sijain­nistaan. Toisaal­ta voi sanoa, että Helsin­ki ja Espoo ovat paljon suurem­pia “ker­mankuori­joi­ta” koko maan mit­takaavas­sa. Itse asi­as­sa kaik­ki kun­nat ovat kiin­nos­tunei­ta rikkaista asukkaista, ja kil­pail­e­vat niistä. Järkevä tapa ratkoa näitä ongelmia olisi pelisään­tö­jen muut­ta­mi­nen niin, että kukaan ei hyö­ty­isi nykyisessä määrin tois­t­en kus­tan­nuk­sel­la. En hyväksy sitä, että Helsin­ki halu­aa kor­ja­ta täl­laiset elin­ta­so­ero­jen ja huono­jen sään­tö­jen aiheut­ta­mat ongel­mat itsen­sä ja sitä rikkaampi­en kun­tien välil­lä, mut­ta ei toiseen suun­taan. Kai Kau­ni­ainenkin voisi valit­taa siitä, että sen rikkaat asukkat joutu­vat tuke­maan Helsin­gin kaltaisia asiansa huonos­ti hoi­tanei­ta kun­tia, ja vaa­tia itselleen nyky­istä enem­män valtionosuuksia.

    Vas­taes­imerkke­jä saa heit­tää: saman alueen kun­tia, joiden taloudel­lisen men­estyk­sen eri­laisu­us ei johdu yllä­maini­tu­ista tekijöistä. 

    Kai Suomes­ta löy­tyy kun­ta­pare­ja, joista toinen on ollut onnekkaampi, vaikka­pa jonkin men­estyvän yri­tyk­sen tai teol­lisu­us­laitok­sen muo­dos­sa. Pitkässä juok­sus­sa teol­lisu­us­laitos on voin­ut tosin kään­tää suh­teen toisinkin päin, kun palkat ovat olleet kehno­ja, tai laitos on lakkautet­tu. Jos­sain jopa sat­un­nainen kasa Nokian osakkei­ta riit­tää tekemään eron.

    Sit­ten voimme keskustel­la siitä, mik­si kun­tien yhdis­tämi­nen tuos­sa tilanteessa olisi kohtuutonta. 

    Sitä en ymmär­rä, mitä tekemistä taloudel­lisil­la eroil­la on yhdis­tämis­ten kanssa. Eivätkö nuo ole kak­si toi­sis­taan aika riip­puma­ton­ta asi­aa? Vai ajat­teletko asi­aa jotenkin niin, että köy­him­mil­lä ei ole oikeut­ta itsenäisyy­teen, ja sik­si liitos rikkaaseen tai toiseen köy­hään olisi tarpeelli­nen toimenpide?

    Jos yhdis­tymistä halu­taan, saman­lais­ten välil­lä neu­vot­te­lut ovat var­maankin hie­man helpom­mat. Mut­ta eivät tulo­erot peri­aat­teessa vaiku­ta siihen, onko yhdis­tämi­nen kohtu­u­ton­ta vai ei. Velko­jen ja var­al­lisu­u­den eron voi kui­tata vaikka­pa investoimal­la ylimääräiset rahat kun­taan jo ennen yhdis­tymistä. Sel­l­aisia yhdis­tymisiä, jot­ka joku osa­puoli kokee kohtu­ut­tomak­si ei tietenkään pitäisi tehdä. (Henk. koht. arvioni on, että läh­es kaik­ki kun­tali­itok­set ovat olleet kun­ta­laisille puoli­pakkoli­itok­sia, ehkä osa porkka­nara­hoil­la ostettuja.)

  140. Osmo Soin­in­vaara:
    Ei ole alem­paa puo­likas­ta vero­tu­lo­jen osalta, kos­ka kaik­ki saa­vat vähin­tään sen noin 92 pros­ent­tia ja näitä on selvästi yli puo­let, jotain liki 300 kuntaa. 

    Ok, tarkoitin tietenkin omil­ta kun­ta­laisil­ta ker­tyneil­lä vero­tu­loil­la mitat­tua pieni(vero)tuloisuutta.

    1. Juho
      Yritä nyt ymmärtää, että kun­ta, joka saa vero­tu­lo­jen tasauk­ses­ta rahaa. on täysin riip­puma­ton omista vero­tu­lois­taan. Se saa aina saman sum­ma, tuot­ta­vat sen asukkaat vero­tu­lo­ja 3000 euroa asukas­ta kohden tai 1000 euroa asukas­ta kohden.

  141. Nukku­Mat­ti: Ilmeis­es­ti Osmo ja mon­et muut kuvit­tel­e­vat, että ratkaisu on sat­sa­ta kaik­ki panok­set yhteen kori­in ja yrit­tää väk­isin hallinnol­lisel­la päätök­sel­lä luo­da pääkaupunkiseudun yliopis­toista (Aal­to yliopis­to ja Helsin­gin yliopis­to) maail­man­lu­okan tutkimuskeskuk­set kaikil­la aloilla.

    Kukaan ei kuvit­tele, että kaiken sat­saami­nen Helsinki­in olisi paras ratkaisu, vaan kaik­ki älykkäät ihmiset ovat sitä mieltä, että tarvi­taan laa­jem­paa poh­jaa jo ihan sen vuok­si, että kaiken keskit­tämi­nen Helsinki­in mak­saisi hel­vetisti. Ongel­ma on vaan siinä, että Suo­ma­laiseen poli­it­tiseen keskustelu­un ei tun­nu mah­tu­van aja­tus “enem­män kuin Helsin­ki”, vaan ain­oa hyväksyt­tävä vai­h­toe­hto on “tasais­es­ti kaikkialle”. 

    Tästä seu­raa se, että käytän­nössä ain­oas­taan Helsin­ki pystyy pin­nistämään ylimääräis­es­tä pain­o­lastista huoli­mat­ta keskinker­taisu­u­den yläpuolelle, ja tulok­se­na kaik­ki halu­a­vat Helsinki­in ja se mak­saa hel­vetisti (niiden junakuormis­sa mitat­tu­jen rahamäärien lisäk­si jot­ka levitet­ti­in tasais­es­ti ympäri maan).

    Järkevät vai­h­toe­hdot ovat joko keskusjo­htoinen strate­gi­nen val­in­ta siitä, mihin kaupunkei­hin panos­te­taan ja mitkä aje­taan hal­li­tusti alas, tai sit­ten kaikkien jät­tämien oman onnen­sa nojaan ja asian ratkaisem­i­nen vapaan kil­pailun kaut­ta. Keskusjo­htoinen malli olisi toden­näköis­es­ti kivut­tomampi, vaik­ka kil­pailu ehkä johtaisi parem­paan lop­putu­lok­seen. Poli­it­tista selkärankaa täl­laisen strate­gian tekemiseen tai edes sel­l­aisen tekemisen esit­tämiseen nyt vain ei tun­nu löy­tyvän keneltäkään, ei edes Vihreiltä.

  142. Viherinssi,

    Tot­ta kai on ymmär­ret­tävää, että Ruotsin suurim­mat yliopis­tot ovat suurimpi­en kaupunkien liepeil­lä, näin­hän se on Suomes­sakin. Mut­ta on harhaan­jo­htavaa kyl­lä tulki­ta, että Ruot­sis­sa olisi vain kolme korkean teknolo­gian kasvukeskusta. 

    Ilmeis­es­ti halu­at lukea Upp­salan Tukhol­man suu­ralueeseen, vaik­ka se on kyl­lä täysin itsenäi­nen ja erilli­nen suurkaupun­ki, eikä kuu­lu edes samaan maakun­taan. Mielestäni tämä on vähän sama kuin sanoisi Lah­den kuu­lu­van Helsin­gin suuralueeseen.

    Tukhol­man, Göte­bor­gin ja Malmön suu­raluei­den lisäk­si noi­ta ruot­salaisia Shang­hain listalle pääs­seitä yliopis­to­ja on siis Upp­salas­sa, Linköpingis­sä ja Umeåssa.

    Tärkein point­ti tässä nyt kuitenkin on minus­ta se, että kaikissa nois­sa ver­tailumais­sa, myös pin­ta-alal­taan paljon pienem­mis­sä ja tiheäm­min asute­tuis­sa (Israel, Sveit­si, Tan­s­ka) sekä väk­ilu­vul­taan samankokoi­sis­sa (Tan­s­ka, Nor­ja) on vähin­tään kolme merkit­tävää yliopis­tokaupunkia, joista kaik­ista löy­tyy Shang­hain listal­la 300 parhaim­man yliopis­ton joukkoon sijoit­tunut korkeak­oulu (tai use­ampia). Suomes­sa näin korkealle listal­la sijoit­tuu vain Helsin­gin yliopisto.

    Nämä siis ovat fak­tat. Johtopäätök­semme kuitenkin jos­sain määrin eroavat.

    Ymmärtääk­seni Osmo ja Viherinssi tulk­it­se­vat fak­to­ja siten, että Suomes­sa pitäisi vähen­tää korkeak­oulu­jen lukumäärää ja keskit­tää asu­tus­ta ja tutkimus­ta lisää, ja tämä ikään kuin automaat­tis­es­ti johtaisi siihen, että samoil­la resurs­seil­la saataisi­in enem­män laadukas­ta tutkimusta. 

    Itse taas tulk­it­sen tilan­net­ta niin, että Suomes­sa sat­sa­taan pitkäjän­teis­es­ti ja riit­tävästi vain pääkaupunkiseudun yliopis­toi­hin (jos edes niihinkään) ja tulok­set ovat sen mukaiset. Eräitä keskeisiä ongelmia on se, että pääkaupunkiseudun ulkop­uolel­la jopa kan­sain­välis­es­ti huip­puta­sois­t­en tutkimus­ryh­mien on vaikeampi nykyjär­jestelmässä men­estyä, kos­ka tutkimus­ra­hoi­tus on tem­poil­e­vaa ja sat­tuman­varaista ja sitä jae­taan liiak­si muiden kuin tieteel­lis­ten mittarei­den perus­teel­la. Vain erit­täin suuret laitok­set pystyvät jos­sain määrin tasaa­maan tutk­i­ja­nu­ran sat­tuman­varaisu­ut­ta, joka on seu­raus­ta siitä, että kansakun­ta sat­saa tieteeseen liian vähän ja vääräl­lä taval­la yliopis­to­jen poten­ti­aali­in nähden.

    Eri­laisia alueke­hi­tys­ra­ho­ja (mm. Viherinssin mainit­se­ma EAKR) ja alueel­lisia Tekes-pro­jek­te­ja ym. on liiankin kanssa, mut­ta ei niil­lä oikeasti saa­da mitään aikaan, eivätkä ne juuri edesauta pitkäjän­teistä huip­puta­son tutkimuk­sen kehit­tämistä maakuntayliopistoissa.

    Ongel­ma ei siis vält­tämät­tä ole yliopis­to­jen liian suuri määrä vaan niiden hajanaisu­us (foku­soi­tu­misen puute) ja mah­dol­lis­es­ti tieteenalo­jen hajaan­tu­mi­nen liian mon­een yliopis­toon sekä se, että rahoi­tus jae­taan val­ta­van isois­sa eris­sä, jol­loin yksit­täisen tutk­i­jan rahoituk­seen saat­taa vaikut­taa tutkimuk­sen tekopaik­ka (yliopis­to) varsi­naista tutkimuk­sen tasoa enem­män. Itse olen siis sitä mieltä, että pelkästään rahan lisäämi­nen jär­jestelmään ei vält­tämät­tä auta, vaan pitäisi parem­min varmis­tua siitä, että tutkimus­ra­hoi­tus­ta ohjau­tuu riit­tävästi ja tasais­es­ti useim­mille akti­ivis­es­ti julkai­seville tutk­i­joille läpi tutk­i­ja­nu­ran. Yliopis­to­jen keskit­tymistä eri vahvu­usalueisi­in­sa pitäisi myös vahvis­taa ja nopeut­taa. Eli ei tarvitse vält­tämät­tä lakkaut­taa kokon­aisia yliopis­to­ja, kun­han varmis­te­taan, että jokaisel­la yliopis­tol­la on omat riit­tävästi resurssoidut vahvuusalueensa.

    Tärkeä olisi myös ver­tail­la koko yliopis­tosek­torin rahoi­tus­ta Suomen ja yllä lis­tat­tu­jen ver­tailumaid­en välil­lä suh­teessa maid­en väk­iluku­un ja brut­tokansan­tuot­teeseen. Epäilen, että täl­lainen ver­tailu pal­jas­taisi puut­tei­ta Suomen panostuksissa.

    On Suomen johdol­ta suuri virhe ajatel­la, että selviämme vähem­min sat­sauksin kuin muut, jos keskitämme kaik­ki resurssit muu­ta­maan yliopis­toon. Sil­loin kansakun­nan mah­dol­lisuuk­sista osa jää väistämät­tä hyödyntämättä.

  143. Osmo Soin­in­vaara:
    Yksi­tyiset lähet­tävät poti­lai­ta herkem­min erikoissairaanhoitoon.
    ‘snip’

    No mihin niitä sit­ten voisi lähet­tää? Koti­in vai?

    Tosin kaikil­la lääkäri­asemil­la ei vielä ole omaa erikois­sairaan­hoitoa, mut­ta suurem­mil­la fir­moil­la on — ja vähän ajan päästä ei mui­ta olekaan.

  144. Juho Laatu: Riit­tää jos perushoidon lääkäril­lä ja erikois­sairaalan lääkäril­lä on yhteisym­mär­rys siitä, mil­laiset poti­laat lähetetään. Jos on huo­maut­tamista, palautet­ta annetaan, ja jos ero on liian suuri, lasku lähetetään. Osan poti­laista voi myös palaut­taa nopeasti takaisin (kun tode­taan, että tarvet­ta enem­pään erikoishoitoon ei ole, eikä kun­ta ole tilan­nut ja ilmoit­tau­tunut ei-tarpeel­lisen hoidon mak­sa­jak­si). Men­nään siis nor­maalin lääketi­eteel­lisen pri­or­isoin­nin puit­teis­sa, ei hallintovi­ra­nomais­ten kautta.

    Ilmeis­es­ti et tiedä tämänkään asian käytän­nöstä mitään.

  145. Viherinssi:
    ‘snip’
    Jos kun­ta olisi osakey­htiö (kuten ainakin yksi nyky­i­sistä kun­nista aikanaan olikin), niin sil­loin toki yhtiökok­ouk­sen äänestyspäätök­sistä pitää osakkaiden kan­taa vastuu.
    ‘snip’

    Mikähän kun­ta on ollut osakey­htiö? Milloin?

    Ja osakey­htiön osakkaat vas­taa­vat yhtiön tap­pi­oista vain osakepääomalla.

  146. Nukku­Mat­ti:
    Eri­laisia alueke­hi­tys­ra­ho­ja (mm. Viherinssin mainit­se­ma EAKR) ja alueel­lisia Tekes-pro­jek­te­ja ym. on liiankin kanssa, mut­ta ei niil­lä oikeasti saa­da mitään aikaan, eivätkä ne juuri edesauta pitkäjän­teistä huip­puta­son tutkimuk­sen kehit­tämistä maakuntayliopistoissa.

    Omien havain­to­jen mukaan läh­es kaik­ki alueel­lis­es­ti jae­tut tutkimus­ra­hat johta­vat hel­posti pelkkään puuhastelu­un. Kun paikalli­nen osaami­nen on ohut­ta, paikalliset yri­tyskon­tak­tit puuhastel­e­vat nekin maakun­tasara­jas­sa ja muut kon­tak­tiverkko on olema­ton, niin näyt­tää aivan mah­dot­toma­l­ta edes tart­tua järke­vi­in tutkimusko­hteisi­in — saati sit­ten saa aikaisek­si jotain oikeasti hyö­dyn­net­tävis­sä olevaa.

    Kyseessä onkin siis suuren luokan rahan­tuh­laus eikä näitä alueel­lis­es­ti jaet­tu­ja raho­ja kan­nat­taisikaan laskea oikeasti tutkimus­panos­tuk­sik­si vaan ennem­min lähin­nä alue­polit­tisek­si teko­hen­gi­tyk­sek­si kuoleville syrjäseuduille.

    Luu­len­pa, että monille meistä pk-seudun toim­i­joista riit­täisi ihan hyvin, että tutkimus­ra­ha jaet­taisi­in samoin avoimin kri­teere­in maan­laa­juis­es­ti. Eiköhän ne rahat alka­isi pain­ot­tumaan tänne ihan ilman mitään eril­listä suosimispäätöstä.

    San­o­taan nyt lopuk­si, että toki alueelli­nen panos­tus on parhaim­mil­lan tuot­tanut aivan kv. tason huip­puyk­siköitä syr­jäisi­inki­in paikkoi­hin. Kan­nat­taisi kuitekin kysyä, että mikä on ollut koko har­joituk­sen tuo­tos-panos ‑suhde — luu­len­pa ettei kovin häävi. Lisäk­si ongel­ma ei var­maankaan olisi näin paha, jos suo­ma­lainen tiedekent­tä kylpisi vuo­laas­sa val­tion rahoituk­ses­sa — valitet­tavasti vain meil­lä val­tion panos­tus tukimuk­seen on hävet­tävän pien­tä ja sik­si olisi hyvä että ne vähät eurot käytet­täisi­in mah­dol­lisim­man kustannustehokkaasti.

  147. Nukku­Mat­ti: Ongel­ma ei siis vält­tämät­tä ole yliopis­to­jen liian suuri määrä vaan niiden hajanaisu­us (foku­soi­tu­misen puute) ja mah­dol­lis­es­ti tieteenalo­jen hajaan­tu­mi­nen liian mon­een yliopistoon

    Tässä on totu­u­den siemen. 

    Peru­songel­mana Suomes­sa on enem­mänkin yliopis­to­jen laitosten pienu­us. Kan­sain­väliselle tasolle pyrkivässä laitok­ses­sa pitäisi olla mielum­min 30 kuin 10 professoria.

    Kos­ka kan­sain­vä­li­nen huip­puyk­sikkö tarvit­see ympärilleen korkeata­soista tukea, “seu­rusteluy­hteyt­tä”, esim. matem­ati­ik­ka, kemia, fysi­ik­ka, kan­sain­väliseen tasoon pyrkiviä yliopis­to­ja voi Suomes­sa olla vain muutamia. 

    Kansal­lisi­in kysymyk­si­in erikois­tuneet yliopis­tot ovat asia erik­seen. Niiden tuot­ta­ma koulu­tus ja tieto on lyhyel­lä per­spek­ti­ivil­lä on mon­esti jopa arvokkaampaa.

  148. Osmo Soin­in­vaara:
    Onko yliopis­tossa opiske­li­joina ihmisiä vai hehtaareja?

    Ihmisiä. Hehtaari on pin­ta-alan mit­taamises­sa käytet­ty yksikkö. Sata aaria. Aar­it eivät ole ihmisiä, eivätkä voi opiskel­la yliopistossa.

  149. Osmo Soin­in­vaara
    Kulosaari on ollut osakeyhtiö 

    Kyl­lähän AB Brändö Vil­las­tad on ollut ole­mas­sa, mut­ta Kulosaaren huvi­lakaupun­ki kuu­lui vuo­teen 1922 asti Helsin­gin maalaiskun­taan ja sit­ten vuo­teen 1946 itsenäisenä kun­tana.

  150. Osmo Soin­in­vaara:
    Yksi­tyiset lähet­tävät poti­lai­ta herkem­min erikois­sairaan­hoitoon. Työter­veyshuolto ei mak­sa tuhan­sien euro­jen tutkimuk­sia tai leikkauk­sia. On myös hyvää main­os­ta lääkäri­ase­malle, että sieltä saa lähet­teen, kun terkkari pihtailee. 

    Yritän kom­men­toi­da vain sel­l­aisia asioi­ta, joista min­ul­la on tietoa, mieluiten omako­htaista koke­mus­ta — ja myön­net­tävä on, että julk­isten ter­veyspalvelu­jen suurku­lut­ta­jana min­ul­la on vain vähän koke­mus­ta yksi­ty­i­sistä palveluista, mut­ta lyhyesti san­ot­tuna: ei se ihan noin mene.

    OK, lähet­teen saa, mut­ta so what? Ei sil­lä vielä pääse muu­ta kuin jonoon.

    No, ker­ran min­ul­la oli (mielestäni) aika ankara poskion­telon tule­hdus ja kel­lo oli jo niin paljon, että työter­veyshuol­los­sa ei ollut ketään, joten soit­to yksi­tyiselle lääkäri­ase­malle ja aika järjestyi pikaises­ti. Tohtori (peräti dosent­ti) otti vas­taan, kat­seli, kuun­teli ja kop­ut­teli ja tote­si, että ei pysty tekemään diag­noosia, tarvi­taan rönt­genku­va. Mut­ta ei puhet­takaan mis­tään lähet­teestä julkiseen ter­vey­den­huoltoon, vaan että meil­lä on rönt­gen tässä samas­sa talos­sa, sinne vaan, kuva tulee puo­lessa tun­nis­sa. Niin­pä tapah­tuikin. Ja näin­hän se sys­tee­mi toimii markki­na­t­aloudessa: erikois­lääkärin vas­taan­ot­to + rönt­genku­va tuli min­ulle aika kalli­ik­si (enkä saanut edes sairaslo­maa). En ymmär­rä, mikä olisi kan­nus­tanut ohjaa­maan julkiselle puolelle?

    Voisin ker­toa myös hupaisan esimerkin yksi­tyis­es­tä työter­veyshuol­losta, mut­ta se on pitkä jut­tu eikä siinäkään mitään kan­nus­tamista julkiselle puolelle ollut vaan fir­man omaan laboratorioon.

    1. Raimo
      Rön­tkeni­in var­maankin ohjataan samas­sa talos­sa, mut­ta lonkkaleikkauk­seen, kai­hileikkauk­seen, taiu johonkin tuhan­nen euron tutkimuseen saat lähet­teen julkiselle puolelle — ja saat sen yksi­tyiseltä paljon heikom­mal­la indikaa­ti­ol­la kuin terveyskeskuksesta.

  151. Osmo,

    Yritän nyt vielä ker­ran tiivistää sen olen­naisen eron, jon­ka epäilen näkökul­mis­samme olevan.

    Tulk­it­sen kom­ment­te­jasi siten, että vih­jaat, että Suomes­sa on liikaa yliopis­to­ja ja että parem­pi­in tieteel­lisi­in tulok­si­in päästäisi­in keskit­tämäl­lä nykyiset voimavarat vähäisem­pään määrään yliopis­to­ja ja yliopistopaikkakuntia.

    Itse taas pidän Suomen yliopis­tosek­torin suurimp­ina ongelmi­na nimeno­maan liian vähäistä perus­tutkimuk­sen rahoi­tus­ta ja tämän vähäisenkin rahan jakamista ja käyt­tämistä väärin tavoin ja perustein. Tieto­jeni mukaan jälkim­mäiseen ongel­maan olisi paran­nus­ta jo tulos­sakin, kun laadullisia kri­teere­itä ale­taan käyt­tää rahan­jaos­sa yhä enem­män, mut­ta nimeno­maan tei­dän kansane­dus­ta­jien tehtävänä olisi huole­htia myös tieder­a­hoituk­sen kokon­ais­määrän riit­tävästä tasosta.

    Suomes­sa on nykyään 14 yliopis­toa, jot­ka toimi­vat 10 eri kaupunkiseudul­la. Ruot­sis­sa on myös 14 yliopis­toa, jot­ka toimi­vat 11 eri kaupunkiseudul­la. Ruot­salai­sista yliopis­toista kuitenkin peräti 11 sijoit­tuu viimeisim­mäl­lä Shang­hain listal­la 500 parhaan joukkoon, kun taas suo­ma­lai­sista yliopis­toista tähän joukkoon yltää vain 5 yliopis­toa, ja niiden keskimääräi­nen sijoi­tus listal­la on myös selvästi huonom­pi kuin ruotsalaisyliopistojen.
    ‑http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_universities_in_Sweden
    http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_universities_in_Finland

    Kos­ka Ruot­sis­sa on asukkai­ta vajaat kak­si ker­taa enem­män kuin Suomes­sa, voi ken­ties tul­la mieleen, että Suomes­sa yliopis­to­ja olisi liikaa, kuten Osmo tun­tuu vih­jaa­van. Itse epäilen kuitenkin, että yliopis­to­jen lukumäärää keskeisem­pi syy eroi­hin Suomen ja Ruotsin tieteel­lisen tutkimuk­sen tulok­sel­lisu­udessa löy­tyy rahal­lis­ten panos­tusten määrässä ja niiden käytön tehokku­udessa. Tehokku­us ei kuitenkaan liity yliopis­to­jen kokoon vaan enem­mänkin mui­hin eroi­hin toimintatavoissa. 

    Näitä vai­h­toe­htoisia hypo­teese­ja voisi parem­min arvioi­da, jos tiedet­täisi­in, että mikä on yliopis­to­jen rahoituk­sen kokon­ais­määrä suh­teessa asukasluku­un ja brut­tokansan­tuot­teeseen molem­mis­sa mais­sa ja miten se jakau­tuu eri­lais­ten rahoi­tus­muo­to­jen ja meno­la­jien välil­lä (esim. perus­tutkimuk­sen ja sovelta­van tutkimuk­sen osu­udet, palkkaku­lut, laite­hank­in­nat, matkaku­lut, hallinto- ja tilaku­lut). Täl­lainen ver­tailu olisi hyödylli­nen myös muiden enem­män tai vähem­män samankaltais­ten tiede­maid­en välil­lä (Alanko­maat, Israel, Itä­val­ta, Nor­ja, Sveit­si ja Tan­s­ka). Löytäisikö joku luk­i­ja tilas­toista oikeat luvut täl­laista ver­tailua varten?

  152. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho
    Yritä nyt ymmärtää, että kun­ta, joka saa vero­tu­lo­jen tasauk­ses­ta rahaa. on täysin riip­puma­ton omista vero­tu­lois­taan. Se saa aina saman sum­ma, tuot­ta­vat sen asukkaat vero­tu­lo­ja 3000 euroa asukas­ta kohden tai 1000 euroa asukas­ta kohden. 

    Mikä tämän tari­nan ope­tus olisi tässä keskustelus­sa? Ei kai ainakaan se, että kun­nat eivät halu­aisi varakkai­ta ja toimeli­ai­ta asukkaita?

    1. Kun­nalle ei ole mitään hyö­tyä varakkaista asukkaista, jos se on saa­vana osa­puole­na vero­tu­lo­jen tasauk­ses­sa. Kaik­ki kun­nat eivät tosin ole tätä ymmärtäneet.

  153. Osmo Soin­in­vaara:
    Raimo
    Rönt­geni­in var­maankin ohjataan samas­sa talos­sa, mut­ta lonkkaleikkauk­seen, kai­hileikkauk­seen, tai johonkin tuhan­nen euron tutkimuk­seen saat lähet­teen julkiselle puolelle – ja saat sen yksi­tyiseltä paljon heikom­mal­la indikaa­ti­ol­la kuin terveyskeskuksesta. 

    Kaikkia näitä tehdään ko. talos­sa (ja vaa­ti­vampiakin leikkauk­sia), mikä siis kan­nus­taa ohjaa­maan julkiselle puolelle?
    Ja lähet­teel­lä pääsee vain jonoon — ja jonos­sa voi olla pari vuot­takin, koke­muk­seni mukaan, yksi­ty­is­lääkärin lähetteellä.

  154. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun­nalle ei ole mitään hyö­tyä varakkaista asukkaista, jos se on saa­vana osa­puole­na vero­tu­lo­jen tasauk­ses­sa. Kaik­ki kun­nat eivät tosin ole tätä ymmärtäneet. 

    Varakkaista asukkaista voi olla mon­en­laista hyö­tyä. He kulut­ta­vat raho­jaan paikkakun­nal­la (talon rak­en­tamis­es­ta aloite­taan), perus­ta­vat usein yri­tyk­siä, tuo­vat sta­tus­ta ja näyt­tävyyt­tä, tuo­vat akti­ivi­su­ut­ta, eivät ole sosi­aal­i­jonois­sa, ja aut­ta­vat ehkä kun­nan naa­purikun­tien ohi kil­pailus­sa alueen johta­ju­ud­es­ta. Asukkaiden houkut­telu yleis­es­ti (syöt­ti­in voi tart­tua myös köy­hempiä) voi pelas­taa kylän tai kun­nan ole­mas­saolonkin, kun väkimäärä ei putoa kri­it­tis­ten kyn­nys­ten (hal­li­tuk­sen kek­simien tai todel­lis­ten kan­nat­tavu­us­ra­jo­jen) ala­puolelle. Vaikea kuvitel­la kun­taa, joka ei ainakin kaavoit­taisi hyviä tont­te­ja sekä rikkaille että keski­t­u­loisille. Aika yksimielisiä tun­tu­vat ole­van siitä, että täl­lainen poli­ti­ik­ka on hei­dän etun­sa mukaista.

    P.S. Minä ymmärtäisin myös kun­taa, joka halu­aisi erikois­tua per­in­teisek­si (vihreäk­si eko-)maaseuduksi, eikä kaipaisi uusia asukkai­ta. Tämä olisi tosin kovin riskaa­belia nyky­is­inä kun­tau­ud­is­tusten aikoina. Samoin ymmärtäisin Helsinkiä, joka tyy­ty­isi nykyiseen maanti­eteel­liseen kokoon­sa ja per­in­teiseen raken­nuskan­nan tiiviys­ta­soon. Mut­ta kasvu yleis­es­ti ja kil­pailu rikkaim­mista asukkaista näyt­tää ole­van kaikissa kokolu­okissa kovin suosit­tua. Voisiko tuon laskukaavasi avul­la laskea myös niin, että maaseudul­ta kalastet­tu varakas asukas (tai opiske­li­ja jos­ta tulee varakas) ei ole tap­piok­si maaseudulle eikä eduk­si Helsingille? Aja­tus on se, että jos maaseu­tukun­ta saa menet­tämän­sä tulot takaisin val­tiono­suuksi­na, Helsin­ki kai menet­tää vas­taa­van määrän val­tiono­suuk­sia. Helsin­gin ei siis kan­nat­taisi keräil­lä varakkai­ta asukkai­ta. Olete­taan että henkilö olisi yhtä tuot­telias molem­mil­la paikkakunnilla.

  155. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun­nalle ei ole mitään hyö­tyä varakkaista asukkaista, jos se on saa­vana osa­puole­na vero­tu­lo­jen tasauk­ses­sa. Kaik­ki kun­nat eivät tosin ole tätä ymmärtäneet.

    Aivan.
    Esim. Kau­ni­ainen ei ole tätä ymmärtänyt. Ilmeis­es­ti osaoptimointia?

  156. Kai kuitenkin on eroa, ovatko kun­nan asukkaat varakkai­ta vai toimeen­tu­lo­tuki­asi­akkai­ta? Varsinkin jos tilan­net­ta tarkastelee vähän laa­jem­mas­ta näkökul­mas­ta, niin kai on eroa sil­lä, mak­sa­vatko asukkaat elämisen itse tai mak­saako sen veronmaksaja?

  157. Osmo Soin­in­vaara:
    Kulosaari on ollut oisakeyhtiö 

    Niin on. Mut­ta oikeas­t­aan sitä en hak­enut, kun Kulosaari on nykyään kuitenkin osa Helsinkiä. Mut­ta ei kai esit­tämäni pähk­inä ihan näin vaikea ollut?

    Kau­ni­ais­ten kaupun­gin sivuilta:

    “Kau­ni­ais­ten alku­na on Espoon maalaiskun­taan syn­tynyt huvi­lay­hdyskun­ta. Se perustet­ti­in maan­hank­in­tay­htiö Ab Grankul­lan aloit­teesta. Kau­ni­ais­ten ajan­lasku aloite­taankin osakey­htiön perus­tamis­es­ta 15.3.1906.

    Ab Grankul­lan tavoit­teena oli muo­dostaa tuo­hon aikaan muodis­sa ollut huvi­lay­hdyskun­ta; suuret asuin­huvi­lat sijait­se­vat väljil­lä ton­teil­la luon­non­läheisessä ympäristössä hyvien liiken­ney­hteyk­sien päässä kaupungista.”

    Idea oli aika hyvä ja otti ilmaa siip­i­en­sä alle. Sama aja­tus on säi­lynyt vuo­sisadan yli. Tässä lain­aus samoil­ta sivuilta:

    “Tyyp­il­listä Kau­ni­aisille on, että kaupun­ki on vuosien var­rel­la pystynyt säi­lyt­tämään luon­teen­sa huvi­la- ja puutarhakaupunkina.

    Tänään kaupunkiku­valle on luon­teeno­maista pien­talo­val­taisu­us ja luon­non­läheisyys. Kau­ni­ainen edus­taa nykyaikaista pien­tä viihty­isää puu­tarhakaupunkia. Tämän päivän kaupunkisu­un­nit­telu tähtää yllä mainit­tu­jen arvo­jen säilyttämiseen.”

    Jos tuol­ta poh­jal­ta lähde­tään, niin melkein väit­täisin, että tämän Suomen parhait­en men­estyneen kaupun­gin upea men­estys ei ole ihan pelkästään nykypäivän taitavien johta­jien ansiota…

  158. Nukku­Mat­ti: Ilmeis­es­ti Osmo ja mon­et muut kuvit­tel­e­vat, että ratkaisu on sat­sa­ta kaik­ki panok­set yhteen kori­in ja yrit­tää väk­isin hallinnol­lisel­la päätök­sel­lä luo­da pääkaupunkiseudun yliopis­toista (Aal­to yliopis­to ja Helsin­gin yliopis­to) maail­man­lu­okan tutkimuskeskuk­set kaikil­la aloilla. 

    Minä en ainakaan kuvittele.

    Minä kuvit­te­len, että hyvin men­estyvä län­si­maa ilman eri­ty­istä his­to­ri­al­lista pain­oa (= Suo­mi) voisi saa­da listalle sadan joukkoon ehkä yhden yliopis­ton viit­tä miljoon­aa naa­maa kohden ja viiden­sadan joukkoon yhden yliopis­ton miljoon­aa nup­pia kohden.

    Tämä näyt­täisi ole­van hyvin men­estyneis­sä mais­sa hyvä suori­tus, emmekä me sinne oikein pääse. Käytän­nössä pääkaupunk­in­seudul­ta HY pitäisi saa­da sadan joukkoon, ja Aal­to takaisin viiteen­sa­taan. Tam­pereelta ainakin toinen (toden­näköisem­min TTY aine­jakau­man vuok­si). Lopuis­sa yliopis­tois­sa on suurim­mas­sa osas­sa jotain huip­pututkimus­ta, mut­ta lev­eys puuttuu.

    Tässä se suo­ma­lainen haaste onkin. Jot­ta maakun­tien yliopis­toista pari saataisi­in nouse­maan oikeasti kovata­soisik­si aka­teemisik­si keskuk­sik­si, niihin pitäisi panos­taa. Panos­t­a­mi­nen ei kuitenkaan onnis­tu sil­lä, että panos­te­taan vähän joka paikkaan. Se ei toi­mi, kos­ka moti­iv­it ovat alue­poli­it­tisia tiede­poli­it­tis­ten sijasta.

    Meil­lä on yliopis­tom­aail­mas­sa kak­si resurssia, jot­ka lop­pu­vat kesken. Toinen on raha ja toinen on kyvykkäät opiske­li­jat. Jos yliopis­to­ja mitataan tieteen mukaan, tarvi­taan hyviä tutk­i­joi­ta. Keskiver­toyliopis­to-opiske­li­jas­ta ei ole hyväk­si tutk­i­jak­si. Hyväk­si tutk­i­jak­si tarvi­taan todel­la hyvä opiske­li­ja, jota tue­taan riittävästi.

    Todel­la hyviä opiske­li­joi­ta on kuitenkin vain tiet­ty osa ikälu­okas­ta. Ulko­mail­ta Suomeen tul­vii hyviä opiske­li­joi­ta mei­dän jär­jestelmämme vuok­si, mut­ta huip­pu­ja emme onnis­tu houkut­tele­maan. (Min­ul­la on tästä omako­htaista ope­tuskoke­mus­ta. Ulkkar­i­opiske­li­jat eivät ole huono­ja, mut­teivät yleen­sä huippuja.)

    Enkä ole sitä väit­tämässä, että kaik­ki maaseu­tuyliopis­tot pitäisi ajaa alas. Meil­lä on paljon kansal­lises­sa näkökul­mas­sa tärkeää ope­tus­ta ja tutkimus­ta, joka ei vaa­di tai tuo kovin ihmeel­lisiä syn­er­giae­tu­ja. Opet­ta­jank­oulu­tus, teolo­gia, val­ti­oti­eteet ja oikeustiede ovat kaik­ki alo­ja, jois­sa tarvi­taan hyvää ope­tus­ta, mut­ta jois­sa tutkimus on toisen­laises­sa ase­mas­sa kuin vaikka­pa luon­non­ti­eteis­sä. (Lääketiede on han­kala tapaus, kos­ka käytän­tö puoltaa koulu­tuk­sen hajaut­tamista ja tutkimus keskittämistä.)

    Sinän­sä kovata­soisen yliopis­ton ei tarvitse olla suuri. Se tarvit­see kuitenkin suuren oppi­laak­siot­toalueen ja paljon rahaa. Ilman näitä kukaan ei ole vielä onnis­tunut tekemään kan­sain­välis­es­ti men­estynyt­tä opinahjoa. Kos­ka meil­lä raha on tiukas­sa ja opiske­li­japo­ten­ti­aali hyvin rajat­tu, olisi syytä tun­nus­taa tosi­asi­at ja foku­soi­da resursseja.

  159. Ode:

    Kaik­ki kun­nat saa­vat vero­tu­lo­ja yhtä paljon asukas­ta kohden, poikkeuk­se­na vain noin 60 kaupunki­maista kun­taa, jot­ka elävät omille vero­tu­loil­laan. Ei ole ole­mas­sa pien­i­t­u­loisia kun­tia tai sit­ten kaik­ki kun­nat ovta pienituloisia.

    Alla link­ki Kun­tali­iton-sivuille, jos­sa on excel-taulukko 2013 vero­tu­lo­jen tasauksesta.
    Kaupunki­mais­ten kun­tien lisäk­si mak­sa­ja­joukos­sa on suurin osa kasvukeskusten ympäryskun­nista ja joitakin maaseudun kun­tia, jois­sa on yksi suuri yri­tys, esim Eurajoki.

    Yllät­tävää on kuin­ka hitaasti tasausjär­jestelmä reagoi talouden myller­ryk­seen, mak­saji­na ovat esimerkik­si teol­lisu­u­den mur­roksen takia kri­i­sis­sä ole­vat Salo, Kot­ka ja Hanko.

    Entien mak­saa Kau­ni­ainen ja sajaa­puolel­la kär­jessä on Merijärvi.

    http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/kuntatalous/valtionosuudet/valtionosuuslaskelmat/valtionosuudet-2013/verotuloihin-perustuva-valtionosuuden-tasaus-2013/Sivut/default.aspx

  160. Viherinssi:
    Tämä näyt­täisi ole­van hyvin men­estyneis­sä mais­sa hyvä suori­tus, emmekä me sinne oikein pääse. Käytän­nössä pääkaupunk­in­seudul­ta HY pitäisi saa­da sadan joukkoon, ja Aal­to takaisin viiteen­sa­taan. Tam­pereelta ainakin toinen (toden­näköisem­min TTY aine­jakau­man vuok­si). Lopuis­sa yliopis­tois­sa on suurim­mas­sa osas­sa jotain huip­pututkimus­ta, mut­ta lev­eys puuttuu. 

    Aal­to peri­aat­teessa “kuu­luu” jo viiteen­sa­taan, parhaim­mil­laan jopa sataseen jos kaik­ki on men­nyt hyvin. Kun yliopis­to­jen yhdis­tämi­nen tapah­tui 2009 niin ainakin kaup­pako­rkeak­oulu menet­ti kaik­ki rank­ing-tulok­sen­sa nimen­vai­h­don yhtey­dessä het­kek­si. Tämä tapah­tui sik­si, kos­ka esimerkik­si mitkään algo­rit­mit, jot­ka las­ki eri yliopis­to­jen pro­fes­sorien tuot­tamien tutkimusten pain­oar­voa, ei osaa noin vaan jyvit­tää van­ho­ja HSE-tuo­tok­sia uudelle Aal­to-nimelle. Mik­si osaisikaan? 

    Sama kävi itse asi­as­sa aiem­min myös kun kaup­pako­rkeak­oulu lyhen­si nimen­sä HSEBA:sta HSE:hen, yhtäkkiä joil­lain Euroopan rank­ing-lis­toil­la olikin kak­si helsinkiläistä kaup­pako­rkeak­oulua. Uskon että sama kävi Taikille ja TKK:lle nyt 2009. Eli ans kat­too vähän aikaa et mikä on Aal­lon “oikea” sijoitus.

  161. Viherinssi: Minä en ainakaan kuvittele.

    Minä kuvit­te­len, että hyvin men­estyvä län­si­maa ilman eri­ty­istä his­to­ri­al­lista pain­oa (= Suo­mi) voisi saa­da listalle sadan joukkoon ehkä yhden yliopis­ton viit­tä miljoon­aa naa­maa kohden ja viiden­sadan joukkoon yhden yliopis­ton miljoon­aa nup­pia kohden.

    Itse sanois­in näin: HY ja Aal­to ovat niitä yliopis­to­ja joi­hin kan­nat­taa panos­taa ja yrit­tää nos­taa niiden tasoa. Tärkein keino tähän on pätevät pro­fes­sorit, jot­ka ovat saa­neet ainakin ennen nukkua ruususen unta nimit­tämisen jäl­keen, jos siis ei enää kiin­nos­ta. Monia toki kiin­nos­taa ja hyviä on myös. Mon­et hyvät tutk­i­japrof­fat taas valitet­tavasti löytävät itsen­sä hallinnol­li­sista ja ope­tuste­htävistä eikä tutkimuk­ses­ta. Tähän olisi hyvä saa­da jotain paran­nus­ta. Hyvät opiske­li­jat sen sijaan hakeu­tu­vat kyl­lä hyvi­in yliopis­toi­hin kun­han taso nousee.

    Suomen kaltaises­sa maas­sa maakun­tayliopis­toil­la taas on alueelli­nen merk­i­tys. Ne eivät koskaan tule nouse­maan edes 500:n parhaan yliopis­ton joukkoon. Mut­ta niil­lä on tärkeä merk­i­tys paikallisen elinkei­noelämän kannal­ta, sekä helsingistä ulospul­lahtele­vien tohtor­ei­den hätälasku­paikkoina. Niihin ei siis sinän­sä tarvitse sat­sa­ta mut­ta ne on hyvä olla olemassa.

  162. Osmo Soin­in­vaara:
    Raimo K
    Tämä koh­ta kos­ki kun­taa, joka on saa­jana vero­tu­lo­jen tasauk­ses­sa. Kau­ni­ainen on maksajana.

    Toki, mut­ta tasaushan toimii molem­pi­in suuntiin.

    1. Tasaus ei ole sym­metri­nen. Toiseen suun­taan rajavero on noin 37 %, toiseen suun­taan tasan 100 %. Jär­jestelmä on tältä osin täysin sairas.

  163. Viherinssi:
    ‘snip’
    Sinän­sä kovata­soisen yliopis­ton ei tarvitse olla suuri. Se tarvit­see kuitenkin suuren oppi­laak­siot­toalueen ja paljon rahaa. Ilman näitä kukaan ei ole vielä onnis­tunut tekemään kan­sain­välis­es­ti men­estynyt­tä opinahjoa. Kos­ka meil­lä raha on tiukas­sa ja opiske­li­japo­ten­ti­aali hyvin rajat­tu, olisi syytä tun­nus­taa tosi­asi­at ja foku­soi­da resursseja.

    Eihän sen tosi­aan suuri tarvitse olla ja oppi­laak­siot­toalue­han on toki koko Suo­mi (ja muual­takin tulee) — täy­ty­isi vain huole­htia siitä, että ain­oas­taan huiput pää­sevät sisään. Ja sit­ten rahaa!

    Tämä vaan on täysin nykyisen mas­sa-ajat­telun vas­taista, OKM halu­aa paljon tutk­in­to­ja, laadus­ta viis.

    Ja pari Nobelia tek­isi hyvää, mut­ta niihin ei edes pyritä.
    Hyvä esimerk­ki voisi olla vaikka­pa Lou­vain-la-Neuve, jos­sa kävin joskus kauan sit­ten. Ja Aal­to yliopis­to on jotain ihan muuta…

  164. åke: Itse sanois­in näin: HY ja Aal­to ovat niitä yliopis­to­ja joi­hin kan­nat­taa panostaa… 

    Hyville yliopis­toille on pari yhteistä tekijää:
    — niiden infra yhdis­tää opetuk­sen, asumisen ja sosi­aalisen elämän sekä
    — ope­tus­ryh­mäkoko on pieni.

    Täl­lä het­kel­lä kumpikaan maini­tu­ista yksiköistä ei ole infran osalta kelvolli­nen. Ain­oa järkevästi suun­nitel­tu yksikkö on itse asi­as­sa täl­lä het­kel­lä Maan­puo­lus­tusko­rkeak­oulu, sen jäl­keen kun TKK:n yht­enäisyys rikot­ti­in liit­tämäl­lä siihen mui­ta yksiköitä.

    Ope­tus­ryh­mäkoko taas on puh­taasti raha-asia. Siitä selviää hel­posti lait­ta­mal­la euro­ja pinoon ja lisäämäl­lä opetushenkilöstöä.

    HY:sta ei kyetä tekemään järkevil­lä sat­sauk­sil­la toimi­vaa yliopis­toa. Jois­takin sen yksit­täis­sitä laitok­sista voidaan saa­da toimivia, mut­ta sitä ei edes’au­ta HOAS:n halu ripotel­la opiske­li­ja-asun­to­ja pitkin radan var­sia. Opiske­li­ja-asun­to­ja ei kan­na­ta tehdä yli kilo­metrin päähän yksiköstä, jos­sa opiske­li­jat opiskelevat.

    Aal­to voi onnis­tua, jos se kyetään kokoa­maan yhdelle kam­puk­selle. Epäilen vain, ettei Otanie­mi riitä siihen, vaan yksikkö joudu­taan siir­rtämään muualle. Laitok­set ehkä vielä saataisi­in Otaniemeen, mut­ta asumisen ja sosi­aalisen elämän keräämi­nen sinne vaatisi enem­män tilaa. Kan­nat­taa jo tässä vai­heessa kat­sel­la uut­ta aluet­ta Siun­tio, Kirkkon­um­mi, Sipoo ja Por­voo akselil­ta, jos Otaniemen kaavoitus­ta ei saa­da kohtuulliseksi.

    Sosi­aa­li­nen elämä, asum­i­nen ja ope­tus voidaan yhdis­tää myös pikkukaupungeis­sa. Olen samaa mieltä åken kanssa, että kan­nat­taa sat­sa­ta vain joi­hinkin yksiköi­hin. Kun kat­soo tilsto­ja ja yliopis­ton valmiuk­sia sekä vahvu­ustek­i­jöitä, niin sat­sat­ta­vat yksiköt ovat Aal­to, Oulu ja Turku sekä valikoidusti ehkä pari kolme yksikköä HY:sta.

  165. Kalle: Epäilen vain, ettei Otanie­mi riitä siihen, vaan yksikkö joudu­taan siir­rtämään muualle. Laitok­set ehkä vielä saataisi­in Otaniemeen, mut­ta asumisen ja sosi­aalisen elämän keräämi­nen sinne vaatisi enem­män tilaa.

    Osa (en tiedä kuin­ka suuri) opiske­li­joista asuu jo nyt muualla.
    Opiske­li­jamäärien puoles­ta hom­ma lie­nee jotenkin toteutet­tavis­sa, kos­ka Otaniemen ulkop­uolel­la opiskelee kai vain kol­ma­sosa opiskelijoista.

  166. Juho Laatu: No joo, Sin­ga­pore kukois­taa, kos­ka ilman maaseu­tua, kos­ka maaseu­tua ei ole. On sil­lä toki laitakaupun­ki, jon­ka kanssa keskus­ta elää kai jonkin­laises­sa symbioosissa. 

    Sin­ga­pores­sa asuu myös maa­han­muut­ta­jia ja väestö on hyvin etnis­es­ti hyvin kir­ja­va. Sin­ga­pore tuo kaik­ki elin­tarvikkeen­sa Male­si­as­ta ja Indonesiasta.

Vastaa käyttäjälle Viherinssi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.